Vallan vaihto

 :: Muuta :: New York

Sivu 1 / 14 1, 2, 3 ... 7 ... 14  Seuraava

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Vallan vaihto

Viesti  Jilli lähetetty Ma 9 Tammi - 22:28

Jilli: Peli:

Catherine älähtää tuskasta, kun hänen katkaistu jalkansa alkaa luutua takaisin yhteen ja etsii samalla sitä luonnollista asentoa. Ei jotain niin hyvää, etteikö jotain pahaakin, Catherine ajattelee. Vaikka vampyyreiden ruumis korjaa itsensä, niin se on silti hyvin kivuliasta. Ehkä jopa kivuliaampaa, kuin vamman saaminen. Juuri silloin Catherinen sijoilta mennyt olkapää muljauttaa itsensä takaisin paikoilleen ja saa Catherinen painautumaan tuskaisena lattialle.

Miksi kaikkien jengiläisten oli oltava sellaisia raakalaisia. Vähemmälläkin olisi voitu selvitä. Kaiken lisäksi Chaoksen vankityrmät olivat naurettavia. Nykypäivän jengiläiselle riitti vankityrmäksi, suuri, mutta kostea viemäriputkiston pätkä. Tuohon putken pätkään oli kyhätty kalterit molemmille puolille ja molempien kalterien takana seisoi vahdit. Luultavasti kyseiset vahdit saivat jotain sairasta mielihyvää Catherinen tuskasta. Tämä ajatus putkahtu useammin kuin kerran Catherinen päähän, kun uusi vamma alkoi parantua.

Silloin viimeinen ikävä vihlaus reisiluun tienoilta ilmoitti, että Catherinen jalka oli viimein kunnossa.


Samaan aikaan Reed River istui niinsanotulla valtaistuimellaan hylätyssä varastorakennuksessa meren rannalla. Hänelle oli juuri kerrottu, että ulkona kierrelleet jengiläiset olivat saaneet kiinni vampyyritytön. Tyttö taisteli kuulemma kuin demoni ja pysähtyi vasta sitten, kun tällä oli useampi luu poikki. Reed olikin aina pitänyt tulisista tytöistä. Elämä ei ollut mitään ilman pientä jännitystä. Tytön napannut vampyyri tiesi kertoa, että omien sanojensa mukaan tämä halusi liittyä Chaokseen. Kyseinen vanki alkoi kiinnostaa Reediä entisestään. Tyttö oli kuulemma vankitiloissa varastorakennuksen alla.

Reed käänsi katseensa yhteen turvallisuusvastaavistaan: ”Hei, Hartwin. Ota joku mukaasi ja käy hakemassa se tuorein vanki tänne. Haluan jututtaa sitä!”

Zira McCenzie, Reed Riverin oikea käsi, seurasi pomonsa puuhia syrjemmästä. Reed River oli aina antanut impulssiensa viedä, eikä koskaan estellyt niitä. Vaikka mies alkoi olemaan miehen iässä oleva vampyyri, hän toimi edelleen kuin vasta veretetty. Juuri sen vuoksi Ziralla riitti töitä jengijohtajan henkivartijana ja neuvonantajana.

SunSet: Eva oli istumassa ikkunalauteella lähellä Reedin valtaistuinhuonetta tekemisen puutteen vuoksi. Hän ei voinut olla kuulematta heidän puhettaan jostain uudesta vampyyritytöstä vankilassa. Hän muisti kuulleensa kollegoiltaan kyseistä tytöstä. Tämä pian herätti kiinnostusta hänessä ja ajatteli itsekseen.

''Vihdoinkin täällä tapahtuu jotain..'' Hän oli kuullut tytön olevan voimakas, hän halusi mielellään nähdä tytön omin silmin.

''Toivottavasti Reed ymmärtää olla varovainen tytön suhteen.. Ei koskaan tiedä mitä tämä voisi tehdä.. Ei, että olisin huolissani tai mitään..''

Eva astui valtaistuinhuoneeseen ja katsoi Reediin ja sanoi: - Hei Reedy, minä voisin mennä Hartwin mukaan, jos sopii..

Hän olisi todennäköisesti aika nuori liittymään Chaosiin.. Hän oli kuullut tämänkin kolleegoiltaan.. että tyttö haluaisi liittyä heidän jengiinsä. Eva mietti, ettei Chaos kaipaisi mitään rasittavia tytönrääpäileitä..

Hän huomasi myös Ziran katselevan tätä hieman syrjemmältä. Mutta Eva ei välittänyt Ziran jäätävän näköisestä katseesta vaan seisoi valtaistuimen edessä odottaen vastausta..

Hannachu: Ulos puolittain rikkoutuneesta ikkunasta merelle päin katseleva mies ei tosissaan näyttänyt jengiläiseltä. Vielä vähemmän tuo taisi näyttää vamppyyriltä paksussa harmaassa villapaidassaan, jonka kyynärissä olevat paikat oli huolellisesti ommeltu uudelleen lukemattomia kertoja, siisteissä mustissa reisutaskuhousuissaan ja moitteettomasti kiillotetuissa maihareissaan. Paremminkin Chaosin alueen turvallisuusmenettelyihin erikoistietämyksellään panostava näytti keskeltä sotaharjoituksia vapaalle kiskaistulta upseerilta.

Tai vaihtoehtoisesti jonkin tyylikkäitä miesten vapaa-ajan vaatteita mainostavan firman eeppoksesta repäistyltä, ei kaikkea tainnut viedä aina militaristisesta militaristisempaan.

Ei, Hartwin Schäfer ei näyttänyt vampyyriltä. Ei ainakaan sellaiselta, jollaiseksi ihmiset nuo taruista toteen astuneet hirviöt kuvittelivat. Nimensä kuullessaan katseensa ikkunasta puhujaan kääntävä olisi voinut jopa näyttää miellyttävältä ilman tuota jokseenkin... Toisesta ajasta repäistyä, hitusen kalmalta haiskahtavaa auraa.

Panssarivaunumiehen erikoisen sinisestä teräksestä koostuvalta vaikuttavat silmät katsoivat hetken johtajaansa, saksalaisen nyökätessä ymmärryksen merkiksi. Sitten tuo katsoi mukaan tarjoutuneeseen Evaan, nyökäten tuollekin myöntymisen merkiksi.

Muita tuntemuksia ihmissilmän räpäyksessä - vampyyrien silmät olivatkin sitten toista maata- katoavan kasvoilta ei ollutkaan luettavissa, vaikka Hartwin oli tyytymätön. Aivan äärettömän tyytymätön siihen, että jengin ulkopuolinen oli saattanut vain marssia alueelle.

Vaan yritäppä istuttaa ajatusta säntillisistä sektoreittain toteutettavista vartiovuoroista vampyyreihin, jotka olivat kaukana ammattisotilaista. Toisaaltaan jengin nimi saattoi olla enne, ajatuksen istuttaessa pienen hyväntyylisuuden aihion sekunneissa halki tilan epäonnekasta vankia noutamaan suuntaavaan.

Pitkä, harteikas vampyyri saa vartiovuorossa olleen kavahtamaan. Katsomaan hetken silmiään räpytellen vaaleaa jättiläistä, yrittäen sitten rykäisemällä peittää hienoista pelkoaan. 'Natsi'. Siksi osa jengiläisistä kutsui saksalaista, muttei koskaan tuon kuullen. Eikä se tavallaan ollut edes haukkumasana, mieshän oli palvellut Kolmannen Valtakunnan riveissä.

"I assume you've had time to consider your state of mind?", rauhallinen ääni tiedustelee suorastaan kohteliaasti hurjasti kiinni ottoaan vastaan taistelleelta vangilta. Pitkä vampyyri puhui hyvin englantia, mutta mursi sitä voimakkaan germaanisesti. Mies nyökkää vartijaa avaaman portin, jonka eteen sitten seisahtui. Tukkien koko uloskäynnin pituudellaan ja melkein harteidensa leveydelläkin. Oudolla tavalla tämä vampyyri ei kuitenkaan tuntunut... Täysin uhkaavalta luodessaan kulmiensa alta katseen vankiin. "I would rather escort you to our leader instead of dragging you by the throat. But the choise is yours."

Jilli: Reed River asettui istumaan mukavammin nojatuoliinsa. Joku hänen seuralaisistaan kiehnäsi hänen vieressään huomiota hakien, mutta nyt Reed työnsi naisen kylmästi sivuun. Ne leikit odottaisivat myöhempään. Nyt hän vain odotti, että Hartwin raahaisi sen nuoren tytön hänen eteensä kuultavaksi. Oli mahtavaa, kun alaiset tottelivat pienintäkin käskyä. Tällaisina hetkinä johtajana oleminen maistui hunajalta. Toisaalta, hän oli myös ansainnut paikkansa Chaos jengin johtajana. Hän oli kirjaimeillisesti tapellut tiensä huipulle, eikä sitä käynyt kenenkään kiistäminen. Edellinen johtaja oli ollut täysi nössö, joka ei ollut välittänyt tippaakaan Chaoksen perimmäisistä toimintaperiaatteista. Kyseinen nyhverö olisi voinut samantien mennä the Hell Organisationin riveihin leikkimään maailmanparantajaa.

Reed oli ollut aluksi niinsanotusti pelkkä rivimies. Hänen oma päättäväisyytensä ja taistelutahtonsa oli kurottanut hänet nykyiseen asemaansa. Tähän mennessä hän oli onnistunut myös kukistamaan kaikki muutkin, jotka olivat hänen paikkaansa havitelleet.

Nyt Chaos toimi moitteettomasti. Aseiden salakuljetus ei ollut koskaan ollut yhtä helppoa, kuin mitä se oli nykyään. Kun vielä tällähetkellä itse Dracula oli toimintakyvytön, oli vain ajan kysymys milloin Chaos kaappaisi vallan. Reed River uskoi itse viihtyvän oikein hyvin Draculan valtaistuimella Transilvaniassa.

Ja mikäs siinä, jos se vankityttö osasi asiansa ja oli valmis puolustamaan vampyyreiden oikeuksia, tälle löytyisi varmasti tekemistä Chaoksen riveissä. Kunhan nainen vain tuntisi oman paikkansa.


Catherine huokaisi helpotuksesta. Viimeinenkin haava oli umpeutunut ja viimeinenkin luu oli luutunut kiinni. Ihmisenä se tuskin olisi ollut yhtä tuskallista, mutta silti, pidempi kestoista. Onneksi hän oli vampyyri. Se tästä olisi vielä puuttunut, että hän olisi saanut maata saamiensa vammojen kanssa monta kuukautta sairaalassa. Vaihtoehtoisesti sellissä, jossa hän nytkin oli. Siinä tapauksessa Catherine olisi saanut varmasti verenmyrkytyksen ja luut olisivat luutuneet väärin, jolloin hän ei välttämättä enään koskaan olisi kävellyt.

Vampyyrin elämä oli paljon helpompaa.

Catherine nousi seisomaan sellissään. Se oli todella alkeellinen paikka. Hyvä ettei hänen jaloissaan vilissyt kasakaupalla rottia. Toisaalta, rotat olivat älykkäitä eläimiä. Ehkä ne ymmärsivät oman parhaansa päälle, eivtäkä suotta lähteneet ystävystymään vampyyreiden kanssa. Catherine oli nimittäin juonut verta inhottavimmistakin otuksista kuin rotista. Hätä ei lue lakia ja eikä nälkä ruokalistaa.

Samassa Catherine kuuli ääniä. Joku oli selvästi astelemassa hänen selliään kohden. Samassa Catherine näki kaltereiden takana juuri sen vampyyrin, joka oli syyllinen suurimpaan osaan hänen saamiinsa vammoihin. Se ei tietenkään tarkoittanut sitä, että nuori nainen alkaisi kyyristellä miehen edessä kuin maan matonen. Catherine tunsi todella hyvin oman arvonsa, vaikka kukaan muu ei sitä välttämättä tuntenutkaan. Miehen puhuessa Catherine kohensi ryhtiään, joka oli niin ylväs, että moni sotilaskin olisi sitä kadehtinut.

Catherine nyökkäsi hänelle esitettyyn kysymykseen ja astahti lähemmäs sellin ovea: ”Minua ei sitten suinkaan tarvitse taluttaa, hyvä herra. Osaan nimittäin kävellä vallan mainiosti itsekkin. Voin toki kävellä teidän keskellänne, jos se tuottaa teille mielenrahaa”. Nuoren naisen puheessa oli jotain käsittämättömän aristokraattista. Sävy sopi hyvin ryhtiin, mutta ei muuhun ulkomuotoon. Moni kaduilla asunut vampyyri ei puhunut läheskään samalla aksentilla. ”Menemmekö sitten?”

SunSet: Eva katseli tyttöä sellin takaa. Hän ihmetteli Hartwinin ystävällisyyttä, yleensä hän ei ollut ystävällinen kellekkään. Eva katseli tyttöä ja mietti, ettei tyttö kovin hääppöiseltä ainakaan hänestä näyttänyt. Eva päätti olla hiljaa Hartwinin ja tytön keskustellessa. Hän ei edes viitsinyt ottaa osaan keskusteluun. Kun tyttö kysyi, että oltaisiinko lähdössä jo valtaistuinsaliin Reedin luo.

''Tyttö ei taida tietää, mikä häntä odottaa..'' ajateltiin.
- Mennään sitten, Eva sanoi päättäväisesti ja varmasti.

Saattue lähti kohti Reedin valtaistuinsalia. Matkalla Eva mietti, että hyväksyisikö Reed tällaisen tytönrääpäleen joukkoon. Hän itsekkään ei ollut päässyt sisään jengiin kovin helpolla.. Tottakai hänellä oli suosituksia, mutta silti. Mitä tyttö edes tekisi? Hän vaikuttaisi enemmän tyypiltä Helliin, toisaalta voihan hänellä olla henkilökohtaisia syitä.

Mutta nyt riittää tytön kohtalon ajatteleminen. He olivat valtaistuinsalin ovella ja Eva aukaisi oven ja tokaisi johtajalle: - Hei Reedy, toimme vangin kuten pyysitkin.

Hannachu: Ärtymys oli luettavissa ainoastaan tavasta, jolla suorat kulmat painuivat jäänsinisten silmien ylle kookkaan vampyyrin seuraillessa Chaosin tuoreinta vankia katseellaan. Nainen vaikutti parantuneen, eikä saadut vammat olleet karsineet tuon kielestä terävyyttä. Hämärässä ryhti suorassa pelkällä olemuksellaan kaltereihin avautuneen oviaukon tukkiva kuulostelee naisen vastausta, tuo lievän ärsyyntynyt ilme symmetrisillä kasvoillaan. Antaen pienen hiljaisuuden laskeutua vangin sanojen jälkeen.

Hiljaisuus olisi kai kestänyt pidempäänkin ellei seuraan Chaosin niin sanotusta hallintosalista lyöttäytynyt olisi avannut suutaan. Ehkä ihan hyväkin, analyyttisen mielen jäätävien silmien takana keskityttyä turhan tiiviisti etsimään motiiveja vangin sanojen ja tekojen takana. Hartwinilta harvoin meni mitään ohi, eikä vankikaan varsinaisesti vaikuttanut... Monimutkaiselta. Siltikin...

Ehkä kyse oli tavasta, jolla nainen oli taistellut. Pakottanut vaalean jättiläisen osallistumaan tungeksijan taltuttamiseen. Ihmiselämässään saamasta koulutuksestaan huolimatta ja Evan mielikuvista Hartwinista epämiellyttävänä miehenä riippumatta, Hartwin ei mielellään satuttanut toista vampyyriä syyttä suotta. Toki Chaosin alueelle tunkeutuminen oli jo syy itsessään, mutta normaalisti rivijengiläiset olisivat hyvin voineet hoitaa homman kotiin.

Ovensuun tukkiva mies oli hyvä looginen taistelija, joka ei mässäillyt turhaan venyttämällä vastustajiensa kipua ja tuskaa. Mies lamautti ja tappoi nopeasti, mahdollisimman tehokkaasti ja järkevästi. Paitsi saalistaessaan nälkäisenä, Hartwin tuskin koskaan jätti 'verenluovuttajiaan' henkiin. Parhaimmillaan kylmähermoinen oli kuitenkin luodessaan taktiikkoja ja suunnitelmia, analysoidessaan vastustajiaan virittääkseen mahdollisimman tuhovoimaisen ansan. Tai yksinkertaisesti pitävän, ei aina tarvinnut tuhota.

Vielä hetken Evan lähtökehoituksen jälkeenkin saksalainen seisoo aloillaan tukkien vangin kulkureihin, kunnes kulmien kaari tasoittuu ja mies hymähtää. Pienesti ja kuivasti, mutta silmin nähden hyväksyvästi. ”Neiti on hyvä ja kävelee siis ihan itse. Ottakaa kuitenkin huomioon, että jos edes kuvittelen teidän yrittävän paeta, revin päänne irti.”, kookas vampyyri ilmoittaa kohteliaasti, astuen sivuun oven suusta, kuin vanhan ajan herrasmies antamaan tietä kauniimman sukupuolen edustajalle.

Mukaan vanginvartiaksi otettu neitonen ehti ensimmäisenä Chaosin johtajan luokse, riemukkaasti kuin pieni lapsi kehuja kerjäten, ilmoittamaan tuoneensa vangin kuten oli pyydetty. ”Rauhoitu... Tai pidä huolta etteivät juottoautomaattisi ole nauttineet kofeiinipitoisia juomia ennen kuin ruokailet heistä.”, Hartwin murahtaa, tyytymättömänä Evan hyppiessä miehen silmille. Jotkut tavat kuolivat hitaasti ja yksi niistä oli armeijan mieheen istuttama hierargian taju. Eikä naispuolinen chaosilainen ollut ainakaan kookkaan vampyyrin itsensä mielestä tuon yläpuolella. ”Minun silmilleni ei tarvitse kahdesti hypätä...”, matala murahdus kumpusi syvältä pitkän vampyyrin rintakehästä.

Kyse ei edes ollut siitä, etteikö Hartwin olisi pitänyt Evasta. Normaalisti nainen toimi fiksusti. Tuo nyt vain onnistui silittämään veistoksellista sotakonetta vastakarvaan.

Mitä valtaistuimellaan istuvaan Reed Riveriin tuli... Chaosin johtaja oli löytänyt saksalaisessa toki kuuliaan upseerin, joka totteli käskyjä täsmälleen niin kauan kuin tunsi niiden palvelevan jengin yhteistä etua. Tai niin kauan kuin Hartwin koki jengin yhteisen edun palvelevan miehen omaa elämäntapaa. Kavaltaa ei kuitenkaan kannattanut, sillä tavoin entisen elämän panssasivaunukomentajasta sai verisen vihollisen. Onneksi vastoin kaikkea edellä koettua, saksalaisen pinna oli periaatteessa melkoisen pitkä.

Sitäpaitsi, Hartwin osasi kyllä olla mukava. Tuo ei vain... Oikein tainnut istua jengin sosiaalisiin kuvioihin. Paitsi silloin, kun joku sai tuon todella rentoutumaan. Yksi sellainen tekijä oli vankia koskevien huhujen paikalle siivittämä eksoottinen ilmestys, joka ehti paikalle parahiksi todistamaan miten Hartwin sätti Evaa.

”Hart... Älä viitsi äristä. Eva vain halusi olla avulias.”, kehräävän pehmeä kuiskaava ääni kuului kissamaisesti liikahtelevalle Ezzielle, joka kietaisee kätensä kookkaan vampyyrin käsivarren ympärille. Päätyen silittelemään toisella kädellään – joskin armottomasti kurotellen – Hartwinin lyhyeksi ajeltua takaraivoa. ”Kun meillä on vieraita ja kaikkea.”, naisvampyyri jatkaa Isoveljekseen ristimän tyynnyttelyä.

”Lopeta tuo hipelöiminen.”, Hartwin ärähtää paljastaen hampaansa ja kiskaisee käsivartensa pikku ystävänsä otteesta. Virnistäen kuitenkin lopuksi koko hammaskalustonsa komeudella vähän vinottain.

”Kuka sinun aamukahviisi on mennyt kusaisemaan...?”, Ezzie sihahtaa takaisin, tumman kurvikkaan kaunottaren paljastaessa sähäkästi hampaansa takaisin itseään yli puolet isommalle vampyyrille. Iästä nyt sitten puhumattakaan, kuka tahansa pystyi huomaamaan naisen olevan lähestulkoon lapsen kengissä vampyyriksi. Ainakin vieressään seisovaan suurikokoiseen petoon verrattuna.

Reedin suunnitelmia vangin varalle oli siis kerääntynyt todistamaan jo joukkioksi kutsuttava määrä Chaosin vampyyrejä.

Jilli: Catherine hymyili hurmaavasti Hartwinille ja asteli tämän edellä sellistä ulos. Catherinea rupesi kiinnostamaan suunnattomasti tuo sotilaallinen ilmestys. Miehen olemus ja tavat olivat kuin suoraan Hitlerin ajoilta. Ei siinä, että Catherine olisi elänyt niin pitkään, mutta hänen koulutuksensa oli suonut paljon anteeksi hänen iälliselle tietämykselleen.

Catherine käveli selkä suorassa aivan Hartwinin edessä. Miehen kommentti paon yrittämisestä oli naurettava. Tuskin Catherine olisi edes yrittänyt päästä tällaiseen läävään, jos hän olisi aikonut heti tilaisuuden tullen paeta. Kaiken lisäksi, vankityrmä olisi tuskin pidätellyt häntä kauaa. Kyseinen tyrmä oli ainakin näyttänyt turhan hätäiseltä työltä. Se näytti juuri siltä, kuin Chaosin jengiläiset olisivat vain hätäisesti kyhänneet jonkinmoisen väliaikaisen sijoituspaikan vangeille. Catherinen oli kuitenkin turha syyttää jengiläisiä. He kuitenkin elivät aivan liian alkeellisissa oloissa, saadakseen aikaan mitään kunnollista.


Kun Eva ilmoitti vangin saapumisesta Zira ei kyennyt enään näkemään mitään tai ketään muuta kuin kyseisen vangin. Nainen salpasi häneltä hengen – sillä ei tosin ollut rahtuakaan väliä, kun vampyyri ei edes hengittänyt. Zira ei ollut koskaan nähnyt yhtä viehättävää olentoa. Jossain määrin nainen toi Ziralle mieleen enkelin. Mies ei ollut koskaan kuvitellut enkeleitä valkokaapuisiksi blondeiksi. Hänestä enkeleissä oli ehdottomasti, jotain ylimaallista, syntistä kauneutta. Tuskin kukaan olisi muuten niiden käskyjä totellut. Kauneus oli Zirasta täydellinen kiristysvälinen.

Vampyyri kuitenkin pyrki pitämään naamansa peruslukemilla ja katseli mieluummin pois päin naisesta, kuin suoraan naiseen. Tuo nainen tulisi taatusti koitumaan jonain päivänä Ziran kohtaloksi.


Reed River katseli tuoreinta vankiaan syvän mielenkiinnon vallassa. Hän kiitti Evaa ja Hartwinia asiaankuuluvalla tavalla. Kunnioitus ja kiitos pitivät johtajan arvoisessaan asemassa. Se oli jopa tehokkaampaa, kuin kiduttamalla ansaittu kuri.

”Mikä sinun nimesi olikaan tyttö?” Reed River osoitti sanansa vangilleen.

”Catherine”.

”Kaunis nimi kauniilla naisella”, Reed River hymyili. ”No, Catherine”. Reed onnistui aivan huomaamattaan kylvämään lausumaansa nimeen hippusen ivaa. ”Mikä sinut tuo tänne Chaoksen tukikohtaan?” Reed kysyi tätä, vaikka tiesi vastauksen ennestään. Olihan hänellä korvat päässä, eivätkä jengiläiset ole kovin hiljaista porukkaa.

Catherine virnisti tavalla, joka ei sopinut laisinkaan hänen aristokraattiseen ulkomuotoonsa: ”Haluan liittyä Chaosiin. Haluan taistella teidän rinnallanne siihen pisteeseen asti, että vampyyrit tavoittavat ansaitsemansa aseman tämän maailman hallitsijarotuna”.

SunSet: Evan tuotua vangin ja vastaanotettuaan kiitoksen Reediltä, Eva riensikin ulos huoneesta. Häntä puistatti Hartwinin sanat, mutta hän ohitti sen olankohautuksella.Hänen oli pakko päästä tekemään jotain.

-Käyn ulkona, tuo huikkasi pomolle.

Niimpä hän lähtikin ulos, mutta ei kovinkaan kauas päämajasta, jos häntä vaikka tarvittaisiin yhtäkkiä. Toisaalta onhan Evalla korvakorussa salainen radiopuhelin, että häneen voisi ottaa komentokeskuksesta yhteyttä, jos hänen läsnäolonsa olisi tarpeen..

Ulkona vallitsi hirveä helleaalto niinkuin yleensä. Eva laittoi luotettavat aurinkolasit päähänsä ja suuntasi kohti lähellä sijaitsevaa hautasmaata.. Hänellä nimittäin oli jano..

''Eikai ketään haittaa jos käyn hieman aterioimassa'' ajateltiin.

Eva tuli hautasmaan porteille ja katseli autiota hautasmaata. Siellä oli kolkkoa ja synkkää täynnä harmaita hautakiviä, joihin oli raapustettu ties mitä kirjoituksia. Siellä ei ollut paljon ihmisiä lukuunottamatta yhtä haudankaivajaa. Hän oli noin kolmikymppinen mies. Hän kelpaisi mainiosti.

-Hei voinko jotenkin auttaa? kysyi haudankaivaja ystävällisesti.

-Voi kyllä, mistä löytäisin kastelukannun, pitäisi kastella äitini haudan kukat, vastasin vakuuttavasti ilman mitään epäröintiä.

-Hyvä on, seuratkaa minua hyvä neiti.

He lähtivät kävelemään pitkin karua hautausmaata. Eva ajatteli, että ihmisiä on helppo huijata tuplasti helpommin kuin esimerkiksi vampyyria. Hän katseli hautausmaata ja katseli joidenkin vuosilukuja, joissakin oli kuolleita, jotka eivät olleet kuolleet kovinkaan kauan sitten.. ehkä vuosi tai pari. Joko onnettomuuksissa tai vampyyrien tappamana, kuka tietää.. Saavuimme jonkin sortin puutarhavajaan ja haudankaivaja alkoi kaivaa kastelukannua. Ja sitten hän kysyi: -Onko teidän äitinne kuolemasta kauankin?

- Ei kovin kauan.. Eva sepitti ja siirtyi lähemmäksi haudankaivajaa ja nappasi avaimet tämän taskusta.

- Tiedättekö mihin äitinne kuoli? uteli haudankaivaja. Eva tarttui haudankaivajan niskaan ja sanoi: -Miksi se sinua kiinnostaa? otti aurinkolasit silmiltään ja katsoi haudankaivajaa silmiin hieman vietteliäästi.

- E-ei m-m-muuten v-vain, änkytti haudankaivaja.

- No... pidettiin pitkä tauko ja tokaistiin: -Samalla tavalla kuin sinä! ja Eva puraisi häntä kaulasta, mies parahti ja yritti vastustella vähän aikaa, mutta lopetti pian, kun kuihtui.. veri maistui raittiilta, ei ollut ainakaan polttanut tai juonut alkoholia. Eikä myöskään sotkeutunut huumeisiin.. mutta eihän hän tekisi tätä työtä jos olisi.

Kun hän oli lopettanut aterioinnin hän kätki ruumiin jonkilaiseen isoon välinearkkuun ja lukitsi sen avaimella. Avaimet hän otti mukaan ja sulki vajan ja piilotti avaimet portaiden alle, ettei kukaan löytäisi sitä ja jos löytäisi ruumis olisi jo mätääntynyt. Eva pyyhki huulensa vajasta löytämäänsä liinaan ja heitti sen roskikatoksen roskikseen.

''Olipa maittava ateria'' Eva mietti ja suuntasi pois hautausmaalta.

Nyt hän menisi kiertelemään kaupunkia, jos löytyisi jotain kiintoisaa. Nyt Eva laittoi aurinkolasit takaisin päähän ja lähti määrätietoisesti kävelylle kaupunkiin.

Hannachu: 'Tapaus Vankia' seuraamaan saapunut Ezzie hypähtää kissamaisen kevyesti istumaan varastohallin seinustalle unohtuneen – tai vaihtoehtoisesti tarkoituksella jätetyn – suuren puisen laatikon päälle. Vasemman jalkansa eksoottisilla piirteillään erottuva nostaa laatikon reunalle koukkuun tuettuna, voidakseen kietoa käsivartensa sen ympärille ja nojata leuan polvea vasten.

Fosforinvihreinä hämärässä kiiluvat silmät seurasivat hetken Evan pakenemista paikalta, Ezzien napatessa toisen kenkänsä jalastaan viskatakseen sillä Hartwinia päähän. "Happy?", sihahdettiin saatesanat conversejäljitelmän ja korkokengän risteytykselle.

"Not my problem.", kengän ilmasta nappaava vaalea jättiläinen vastaa tyynesti, heittäen popon takaisin omistajalleen.

Jengin alueella oli mitä ilmeisimminkin tapahtunut tämän hetkisestä maailmantilanteesta huolimatta liian vähän, ainakin Ezzien kaltaisten loputonta energiaa pursuavien nuorien vampyyrien mielestä. Kun tämä vanki ja Reed Riverin kiinnostus tuota kohtaan oli kuin suuremmankin hittielokuvan ensi-ilta. Tai siltä se ainakin vaikutti tummakutrisen saavuttua ihan varta vasten paikalle seuraamaan tapahtumaa.

Suoraan sanottuna Ezzie oli halunnut nähdä vampyyrinaisen, joka oli pakottanut Hartwininkin puolustamaan aluetta. Sillä seuraavaksi paikalle olisi varmaan tarvittu Zira, jos nainen olisi onnistunut selättämään Hart... Ezzie sulkee mantelinmuotoiset vihreät silmänsä, ravistaen päätään hitusen häätääkseen mielikuvan mielestään.

Olihan vieras kaunis, ainakin mitä hallintosalin miespuolisten reaktioista saattoi aistia. Miehet... Nuo aina luulivat onnistuvansa kuolaamaan hienovaraisesti tai täysin huomaamattomasti. Vaan katseet pettivät, nuo eivät tainneet ottaa huomioon sitä tosiseikkaa etteivät naiset suinkaan tuijottaneet feminiiniä ilmestystä samalla tavalla kuin he. Ehei. Naiset katselivat miten miehet tuota katselivat.

Uusi kiiltävä lelu, jota kukaan ei ollut vielä päässyt omistamaan. Ajatus pakottaa Ezzien huokaisemaan hitusen ääneen. Paljon uudempi kuin hän, jota kukaan ei ollut edes kunnolla vikitellyt. Joskin syys siihen saattoi myös olla kädet leveän rintansa ylitse ristivässä Hartwinissa.

Ei sillä, että Ezzie kuvitteli heidän välilleen romanssia, mutta se ei tarkoittanut etteivätkö muut voineet kuvitella. Hartwin oli komea ja äärettömän herrasmiesmäinen silloin kun tuon lähelle pääsi, mutta aivan liian vakavamielinen nuoren naisen makuun. Vaikka tuo halusikin kuvitella, ettei ollut ihan vielä päässyt kuorimaan kaikkia suojamuureja tuon ympäriltä.

Mitä mieheen itseensä tuli, tuo yritti päättää jäädäkö seuraamaan näytelmää vai vetäytäkkö paikalta. Kun paikalla oli Reed River ja Zira ei Hartwin tuntenut itseään välttämättömäksi noin turvallisuuden kannalta. Sivumpaan seisomaan jäänyt vaalea jättiläinen oli ehkä kookkaampi kuin edellämainitut fyysisesti, muttei se tehnyt tuosta suoraviivaisesti vahvempaa. Jos he olisivat olleet ihmisiä, todennäköisesti. Vampyyrit eivät kuitenkaan toimineet saman logiikan mukaisesti.

Itselleenkin määrittelemättömästä 'tunteesta selkäpiissä' vampyyri päätti kuitenkin jäädä. Seisomaan taustalle suoraryhtisenä patsaana, jonka analyyttinen mieli yritti kietoutua tähän johtaneiden tapahtumien ympärille. Hartwin todella näytti patsaalta, seistessään paikallaan ja koska vampyyrit eivät edes hengittäneet... Nyt todella tarkoitettiin kirjaimellista liikkumattomuutta. Ainoastaan miehen aivot juoksuttivat ajatuksia eteenpäin.

Jilli: Reed River katseli edelleen kiinnostuneena Catherinea. ”Kuinka vanha olet?” tämä kysyi. Ihmiset olisivat saattaneet paheksua Reediä, kun hän esitti naiselle noin henkilökohtaisen kysymyksen, noin suoraan. Vampyyreiden maailmassa tieto saattoi olla lähestulkoon elintärkeää.

Catherine virnisti jälleen: ”Kyllin vanha kävelläkseni auringossa ilman, että se häiritsee. En ole mikään edellisenä iltana veretetty vampyyri. Vai oletko lainkaan kuunnellut alaisiasi? Käsittääkseni pistin matalaksi kolme turvallisuusyksikkösi vampyyria. Ainoastaan tuo sinun komea saksalaisesi sai minussa aikaan sellaista vahinkoa, etten pysynyt jatkamaan”.

Teollisuushallissa kohahti. Kukaan ei, koskaan suostuisi puhumaan Reed Riverille tavalla, jolla Catherine nyt puhui. Vihjailut Reed Riverin tavasta johtaa olivat totaallisen kiellettyjä Chaosin keskuudessa. Reed piti itseään kuitenkin Chaosin parhaana johtajana tähän mennessä.

Yllättävää kyllä Reed Riverin kasvoille nousi selvä virnistys. ”Kyllä minä kuuntelen. Ilman alaisia ei ole johtajaa. Mitä muuta sinä osaat?”

”Olen taitava kemisti ja laborantti”, Catherine vastasi.

”Vai niin, entä mistä sinä olet oppinut nämä taidot?”

”The Hell organisationissa”.

Uusi kohahdus vavisutteli hallia. Virnistys Reed Riverin kasvoilta katosi hetkessä. Hän tarkkaili naista nyt aivan uudella varauksella. ”Oletko vakooja?”

”En”, Catherine vastasi. Häntä ei tuntunut kiinnostavan lainkaan, että vampyyrit katselivat tapahtumia hänen ympärillään, kuin mielenkiintoista näytelmää. ”Minut karkoitettiin, koska omat arvoni ja pyrkimykseni eivät sopineet Hellin muottiin. Jos joku Hellin agentti sattuisi törmäämään minuun, hänellä olisi täysi oikeus katkaista pääni”.

Reed River ei näyttänyt vakuuttuvan Catherinen tunnustuksesta: ”Entä miksi minä uskoisin sinua?”

”Koska minulla ei ole mitään syytä salailla asiaa”, Catherine vastasi. ”Jos olisin kaksoisagentti, luultavasti salaisin todellisen henkilöllisyyteni viimeiseen asti, enkä kuuluttaisi sitä kaikkien kuullen tässä. Jos tahdot, joku alaisistasi voi tehdä minulle ruumiintarkastuksen. Minusta ei löydy mitään ylimääräistä”.

Reed River nyökkäsi mietteliäänä: ”Sitten et varmaan pistä pahaksesi, jos määrään siihen tehtävään Ezzien. Luulen, että suurin osa muista alaisistani haluaisi mielellään nähdä sinut alasti ja käyttää sinua hyväksesi... Jos puhut totta, uskoisin, että sinusta on varmasti hyötyä Chaokselle”.

”Niin minäkin uskon”, Catherine sanoi ja hymyili leveästi.

”Ezzie!” Reed River karjaisi käskevästi. ”Vie tämä nainen jonnekkin syrjään ja tarkasta hänet! Harwin ja Zira! Tulkaa tänne! Te muut, painukaa helvettiin! Voitte palata myöhemmin, jos tämä tuo teille sellaista sairasta mielihyvää, jota pitää katsella kieli pitkällä!”

Reed River oli jälleen puhunut, eikä ollut jättänyt mitään epäselväksi.

SunSet: Eva kierteli pitkin kaupunkia, joka pursui ihmisiä. Kukaan heistä ei näyttänyt tunnistavan Evaa vampyyriksi. Osasihan Eva sulautua joukkoon niinkuin agenttikoulussa oli opetettu. ''Ole aina varuillasi, vihollisia voi lymytä missä vain'' tämän opin neiti oli sisäistänyt varsin tarkasti niinkuin muutkin opit. Hän katseli ihmisiä ja varsinkin ihmislapsia, jotka olivat aina vinkumassa jotakin..
''Typerät ihmisolennot, miksi he eivät koskaan ole tyytyväisiä siihen mitä heillä on?'' Eva ajatteli itsekseen.

Koska kävelytiellä oli tylsää hän suuntasi syrjäiselle kadulle ja käytti hyväkseen paloportaita ja kiipesi jonkun kerrostalon katolle ja asettui sinne vakoilemaan. Missään ei tällä hetkellä näkynyt Hellin agentteja,. Eva ajatteli ovatko he pitämässä lomaa tai jotain. Hän hyppeli katolta toiselle. Mutta yhtäkkiä hän näki kuin näkikin yhden Hellin agenteista.

Hän pysähtyi vampyyrin lähellä olevan kerrostalon katolle. Hän jäi seuraamaan kyseistä vampyyria, joka näytti olevan miespuolinen.

''Näyttää aloittelijalta, kun ei osaa piilottaa itseään tarpeeksi hyvin, kuka tahansa voisi nähdä hänen lähestyvän..''

Hänellä oli joku päämäärä, koska hän katseli määrätietoisesti ympärilleen ja jatkoi sitten matkaa..''Pidetään vähän hauskaa..'' ajateltiin viekas ilme kasvoilla.

Hän lähti varjostamaan agenttia, hän ei kuitenkaan hyökkäisi ellei tämä olisi matkalla Chaosin päämajaan. Hän tosiaan halusi tietää, mitä hän aikoi..

Hetken varjostettuuan agenttia hän kuuli tämän puhuvan radiopuhelimessa jonkun kanssa, todennäköisesti jonkun Hellin komentokeskuksen henkilön kanssa. - Ei kukaan ei seuraa minua...

''Niinhän sinä luulet nulikka'' ajateltiin virnuen.- Kyllä, yritän löytää Chaosin päämajan.., mutta en ole löytänyt vielä..

Hän oli siis etsimässä päämajaa, tämä saattoi olla paha asia. Toisaalta kun hän on noin huono piilottamaan itsensä turvallisuusyksikkö paikantaisi hänet helposti. Ja häneltä menisi varmaan kauan ennekuin löytäisi heidän majapaikkansa. Hän kuitenkin päätti varoittaa komentokeskusta varmuuden vuoksi ja hän lähetti viestin korvakorunsa avulla: '' Havaitsin Hellin agentin, olen jo varjostanut häntä vähän aikaa ja hänen päämääränsä on löytää päämajamme, hän vaikuttaa aloittelijalta kun häntä voi varjostaa niin helposti.. Pitäisikö minun elimoida hänet vai jatkaa varjostamista?.. ei muuta.. loppu.''

Viestin lähetettyään hän katseli kyseisen agenttipojan perään, hän näytti odottavan jotakin... Mutta mitä?

Hannachu: Täysin vaurioitta ei Hartwinkaan kamppailusta Catherineksi esittäytynyttä vastaan ollut selvinnyt, naisvampyyrin ehdittyä murtaa saksalaisen nenän ennen kuin mies oli saanut tuon taltutettua. Siitä ei toki enää ollut merkkiäkään aloillaan seisovan kasvoilla, verisen takkinsakin tuo oli jättänyt johonkin. Vangin sanat kolmen Chaosin vampyyrin voittamisesta saivat miehen hieraisemaan etusormensa selällä mietteliäänä nenänpäätään.

Suurikokoinen ex-sotilas osasi kyllä ottaa iskuja vastaan, se oli yksi vampyyrin valttikorteista taistellessa. Koko teki hitusen hitaammaksi, vaikka Hartwin ei ollutkaan kehonrakentajan kömpelöllä tavalla lihaksikas. Mutta perfektionistina tuo oli päätellyt, että jos et voinut olla nopein... Ole sitten kestävin ja kovin mahdollinen.

Ei se kuitenkaan tarkoittanut, että mies mielellään toimi kenenkään nyrkkeilysäkkinä. Toisinaan tuo kuitenkin suostui harjoitsuvastukseksi, kun joku halusi tosissaan oppia tappelemaan. Chaosilla ei ollut samanlaisia kalliita tiloja ja laitteita kamppailutaitojen kasvattamiseen kuin The Hellillä. Noilla oli Hartwin, jota sai hakata melko kauan ennen kuin mies hermostui. Tavallaan saksalainen kai treenasi omaa sietokykyään samalla.

Saattoi kuulostaa jokseenkin masokistiselta, mutta Reed Riverin ja vangista hyvää vauhtia tulokkaaksi muuttuvan keskustelua kuunteleva mies oli vain ja ainoastaan käytännöllinen perfektionisti viimeiseen hengenvet... No, siihen saakka kunnes joku onnistuisi irroittamaan pään vampyyrin loppu kehosta.

Catherinen sanat saivat Hartwinin kulmat painumaan ja sen määrittelemättömän tunteen selkäpiissä voimistumaan. Mies ei tiennyt laisinkaan oliko kyseessä positiivinen vai negatiivinen tuntemus. Taktikkona ja strategina ihmiselämässään loistanut ei varmaankaan pystynyt katsomaan mitään eteensä asettua etsimättä logiikkoja, joilla hetki niputtui kokonaisuuteen. Jengissä oli niitäkin vähäjärkisiä, jotka kuvittelivat 'natsin' pystyvän ennustamaan tulevaisuuteen. Näkemään mitä tulisi tapahtumaan ennen kuin se tapahtui.

Paskat. Hartwin ei tosissaan saanut mitään enneunia tai flasheja tulevasta. Vampyyriksi muuttuminen oli korkeintaan terävöittänyt kykyä lukea ympärillä olevia. Niin ihmisiä, vampyyreitä ja tilanteita. Nopeuttanut kykyä ennakoida mihin tapahtumat tulisivat päätymään.

Juuri nyt alueen turvallisuudesta parhaansa mukaan kouluttamattomien nulikoiden kanssa vastaava alkoi olemaan melko helvetin varma, että tämä Catherine toisi mukaan jotain mihin Reed River ei ollut tippaakaan valmis. Se.. Se oli se tuntemus niskaansa naksauttavan selkäpiissä, joka lähti kasvamaan ja kehittymään.

”Hexe..”, saksankielinen sana oli vain hiljainen murahdus patsaan suunnalta, jättäen kieltä ymmärtävien tulkinnan varaan missä mielessä jäänsinisin silmin Catheria tuijottava vampyyriä noidaksi kutsui.

Kengän takaisin jalksaansa pujottanut Ezzie vilkaisee saksaksi kiroillutta - no kiroilulta se kieltä osaamattomasta oli kuulostanut – yllättyneenä. Vau, tämä muidu todella aiheutti yllättäviä tunteenpuuskia normaalisti niin... Neutraalin passiivis aggressiivisessa Hartwinissa. ”Asia vilpitön.”, kissamaisella sulavuudellaan korkean laatikon päältä alas hyppäävä nuori vampyyritär nyökkää johtajallee, viitaten sitten Catherinea seuraamaan.

”Sori, mä unohdin lateksihanskat kotiin.”, Ezzie virnistää leveästi uudelle tuttavuudelleen, taputtaen Catherinea sitten leikkisästi olkapäähän. Vitsihän tuo, tämä tumma arabipiirteinen kaunotar ei vaikuttanut tippaakaan niin vakavamieliseltä kuin naiskaksikon perään katsova saksalainen. ”Mut me varmaan pärjätään ilmankin.”, tummia hiuksia sivuun silmiltään sipaiseva vakuuttaa, lähtiessään paljon aikaisempia saattueita helläkätisemmin johdattamaan ilmeisesti Chaosin uusinta jäsentä rappusia ylös varastorakennuksen parvelle, joka oli joskus menneisyydessä toiminut vartijoiden ja työnjohtajien toimistona. Siellä nyt ainakin oli verhot vedettävissä suurten lasisten ikkunoiden eteen ja ovi, jonka sulkea perässä. Jotain yksityisyyttä, etteivät kaikki miehet heti käyneet kimppuun tulokkaan todistaessa ettei peitellyt... Mitään.

”Ezzie, kuten varmaan jo kuulit.”, portaita ylös johdattava ojentaa vielä kätensä. Hei, nuori vampyyri tiesi täsmälleen miten haavoittuvainen oli jos ei kyennyt pakenemaan. Tuo paljon mieluummin paiskasi kättä selkeästi paljon vaarallisemman kanssa kuin rupeaisi kaivamaan verta nenästään.

Naiskaksikon perään kulmansa uudelleen mietteliäänä painanut ei tykännyt tästä tippaakaan. Hartwin kuitenkin peitti ajatuksensa pitämällä ilmeensä sinä normaalin tympiintyneen neutraalina astuessaan kohti istuimellaan yhä nököttävää Reed Riveriä.

Jilli: Ted, tai Teddy kuten jotkut järjenjättiläiset häntä kutsuivat, istui Chaosin valvomossa, jalat valvontapöydällä ja luki ikivanhaa Batman-sarjakuvaa, paperiversiona. Oli ihme, että kyseisiä kappaleita oli vielä jäljellä, kun nykypäivänä kaikki oli interaktiivisessa muodossa. Toisaalta, kyseinen varastorakennus oli ainakin sataviisikymmentä vuotta vanha, joten ehkä oli ymmärrettävää, että kyseisiä paperisia muinaisjäänteitä sieltä löytyi.

Samassa radiopuhelin räsähti päälle. Lievän kohinan säestämänä Evan ääni kantautui valvomoon ja se sai Tedin heräämään.

Ted suoristautui ja vastasi Evalle: ”Jatka varjostamista. Lähetän lisäjoukkoja sinne heti. Älä ota minkäänlaista kontaktia ja pakene heti, jos se on tarpeen. Pidä myös linja koko ajan auki ja ilmoita tilanteen muuttumisesta.


Catherine lähti astelemaan kuuliaisesti Ezzien rinnalla. Hän katsoi toista naista ja hymyili: ”No, lateksihanskoista huolimatta, uskon sinun osaavan hoitaa hommasi”.

Toisen ojentaessa kätensä yläkerran parvella, hän vastasi kädenpuristukseen: ”No, jos et ollut äsken kuulolla, niin minun nimeni on Catherine. Catherine Roux, jos tarkkoja ollaan”.

Kun Ezzie oli sulkenut oven heidän perässään, Catherine alkoi muitta mutkitta riisumaan vaatteitaan tämän edessä. Hän tiesi tarkalleen mitä ruumiintarkastus vaati, joten oli aivan turha uhostella. Ei mennyt kauaakaan, kun nuorelta naiselta näyttävä vampyyri ituutui ilkosen alastomana pöytäpahaselle.

”Tutkitko ensin minut vai vaatteeni?” Catherine kysyi hymyillen.


Reed River istui mietteliäänä nojatuolissaan Ziran ja Hartwinin saapuessa hänen luokseen.

”Mitä mieltä olette?” Reed kysyi kohottamatta katsetta kumpaakaan.

”Meillä ei vielä ole kunnollista kemistiä”, Zira totesi ykskantaan.

SunSet: Eva katseli nuorta agenttia, joka näytti seisovan vain paikoillaan. Se voi olla paha enne, että hänet olisi huomattu tai sitten hän odotti jotain. Mutta hän veikkasi jälkimmäistä, sillä Evan piilossapysymis taitoja ei sopinut epäillä, olihan nuorella neidillä kokemusta.. Hän turhautui hetkeksi, kun vastausta ei näyttänyt kuuluneen ja helpottui heti, kun kuuli Tedin äänen. Häntä käskettiin jatkaa varjostamista ja myös pitää heidät ajan tasalla ja linjat auki. Hyvä nyt kun saatiin toimintaohjeet pitää vain odotella joko, että kohde liikkuu tai apujoukot saapuvat...

Yhtäkkiä hän huomasi agenttipojan puhuvan radiopuhelimessaan ja alkoi liikkua johonkin suuntaan. Eva seurasi perässä pitäen auki linjat, jotta hänen olinpaikkansa olisi valvomon tiedossa. Hän pääsi hieman lähemmäksi agenttia ja tämä taas pysähtyi toiselle kujalle, normaalisti Eva seurasi häntä kujalle. Mutta tällä kertaa agentti ei ollut yksin, vaan hänellä oli kaksi muuta agenttia mukanaan.. Eihän agentin kannattanutkaan koskaan kulkea yksin, sekin oli yksi agenttien tärkeistä opeista.

''Missä ne apujoukot viipyvät, heitä tarvittaisiin nyt ennenkuin he ehtivät huomata minut..''

He näyttivät punovan jonkinlaista suunnitelmaa.. Mutta Eva ei viittynyt mennä yksin lähemmäs, ettei häntä huomattaisi. Vihdoinkin apujoukot saapuivat ja päästäisiin tuumasta toimeen.

Evalle lähetettiin apulaisiksi kolme ronskia agenttiakollegaa..

''Vanha kunnon Ted teki hyvää työtä'' ajateltiin hymyillen.

Mekin aloimme suunnittelemaan taktiikkaa, jolla voitaisiin yllättää Hellin agentit.

Mutta suureksi yllätykseksi Hellin joukot hajaantuivat kahtia, nyt suunnitelma meni uusiksi..

Lähetettiiin uusi viesti:

''Komentokeskus? Tässä agentti Eva. Kohteella näyttää olevan myös apujoukkoja ja meidänkin apujoukot saapuivat juuri ajallaan, kiitän siitä. Mutta vihollisen joukot hajaantuivat kahtia, tällä hetkellä mietimme myös hajaantumista, mutta toisaalta siinä on riskinsä, kun emme tiedä kuinka voimakkaita agentit ovat.. mutta jotain pitäisi tehdä, kun heitä on toisessa porukassa kaksi ja toisessa yksi.. Mekin päätimme hajaantua kahtia, mutta olemme koko ajan yhteyksissä kahden muun agentin kanssa..kaikilla on linjat auki ja tiedustamme toisilemme tapahtumien kulusta.. loppu.''

Sen jälkeen lähdimme yhden kollegani kanssa jahtaamaan toista vihollisagenttiporukkaa..

''Jos tässä käy miten pelkään.. tämä saattaa kehittyä ilkeän näköiseksi..Toisaalta meillä on ylivoima, koska meitä on yksi enemmän, mutta pitää silti olla varuillaan..'' ajateltiin.

Hannachu: Catherinen esitellessä itsensä oikein koko nimellä, tuota tarkastamaan määrätty vampyyri kohottaa kulmiaan naurahtaen. "Oh, kun kerran viralliksiksi ryhdytään...", nuori vampyyri karaisee hitusen kurkkuaan ennen kuin lausui juhlallisesti tuoden puheeseensa arabialaisperäisen aksentin, joka siitä normaalisti puuttui. "Ezzimya Karzai.", vakava ilme pitää hetken, kunnes se sulaa hymyyn. "Mutta Ezzie on enemmän kuin tarpeeksi."

Etenkin kuin kukaan täällä ei osaisi lausua nimeä korrektisti muutenkaan, Ezzie miettii jättäen asian kuitenkin omaksi tiedokseen. Hei, saattaisi aina olla pieni mahdollisuus, että nainen puhuisikin arabiaa ja suuttuisi. Kurvikkaalla tummaverikölle ei ollut samanlaisia oikeuksia kaivaa verta nenästään kuin esimerkiksi Hartwinilla, joka pystyi sentään seisomaan uhkauksiensa takana.

Hallintorakennukseksi muutetussa vanhassa varastossa Ezzie kiskaisi sälekaihtimet valtavan pölypilven saattelemana suuren ikkunan eteen, josta vuosikymmenien saatossa työnjohtajat olivat valvoneet alaistensa puuhia ja vartiat pitäneet silmällä ettei varastossa öisin liikkunut luvattomia. Sen enempää hän ei ehtinytkään, Catherinen seisoessa jo käytännössä katsoen alasti ympäri kääntyvän selän takana.

”Nopeaa toimintaa.”, kulmansa hämmentyneenä kohottanut naurahtaa, selvästi kuitenkaan kiusaantumatta toisen alastomuudesta. Miksi olisi? Vampyyrinaisella tuskin oli mitään sellaista, mitä toinen samanmoinen ei olisi ennen elämässään nähnyt. Olihan Catherine kaunis, totta kai Ezziekin pystyi sen myöntämään ilman pitkiä hampaita. Mikä vampyyrien tapauksessa oli muuten melkoisen kirjaimellinen ilmaisu.

”Minua ei kuitenkaan huvita työnnettä sormiani yhteenkään erinäiseen koloon, joten jos sinulla on jotain jemmattuna sinne minne aurinko ei paista...”, Ezzie irvistää hienoisesti, kehoittaen käden liikkeellä vampyyritärtä nostamaan kätensä ilmaan ja pyörähtämään ympäri. Mitä Catherinella voisi pahimmassa tapauksessa olla jemmassa ikävissä paikoissa? Salakuuntelulaitteita? Um... Ezzie ei yksinkertaisesti keksinyt mitään niin dramaattista, että olisi voinut pakottaa itsensä niin läheiseen kontaktiin vieraan naisen kanssa. Kiitos, mutta tummaverikkö oli hyvin pitkälle hetero.

Viis siitä, että alakerran miehet – kyllä, jopa Hartwin – olisivat voineet saada mielikuvasta vähän rivommasta ruumiintarkastuksesta yllättäviä kiksejä.

”Pahoittelen kylmiä käsiä.”, Ezzie virnistää Catherinen selälle, käden sitten kuitenkin vielä päällisin puolin käsin tuon läpi. Turhia hipelöimällä. Kunhan kokeili naisen tuntuvan... Normaalilta. Miksi? Koska oli kuullut tuhansia todella epämiellyttäviä juttuja, joissa ihminen oli jemmannut ruumiiseensa kirurgisesti räjähteitä. Vaikka vain salakuljetettavaksi. Ihmiset osasivat olla kekseliäisyydessään sairaita ja vampyyrit taas kykenivät viemään sen aivan uudelle ulottuvuudelle.

Ellei mitään epäilyttäviä möykkyjä ihon alta löytynyt, siirtyy Ezzie vaatteiden kimppuun käyden kohteliaasti ensin läpi Catherinen alusvaatteet, voidakseen ojentaa ne tuolle takaisin päälle puettavaksi. ”Onneksi olkoon, muuten. Siitä on aikaa, kun kukaan on pakottanut Hartwininkin puolustamaan aluetta. Tosin, nyt hän sai taas yhden syyn lisää mussuttaa siitä, ettei Chaosin alueelle ole järjetetty kunnon partioita sektoreittain.”, Ezzie pyöräyttää silmiään tutkien Catherinen paitaa.

Kohteliaan siististi Ezzie kävi läpi kaikki vampyyrin vaatteet, välttäen niiden turhaa rypistämistä tai riepottelua. Tarkkaa työtä, muttei tarpeettoman törkeää.


Hallintosalissa Hartwin vilkaisee Ziraan miehen yksioikoisen mielipiteen jälkeen. Jäänsinisten silmien katse tutkiskelee vampyyriä, jolla oli takanaan yli kolminkertainen määrä vuosia saksalaiseen verrattuna. Siltikään tuo ei nähnyt mitään hämärää tässä naisessa? Ei sillä, Reed vaikutti aivan yhtä sokealta.

Toinen vaihtoehto tietysti oli, että nuo eivät vain halunneet näyttää todellisia ajatuksiaan. Sitä puntaroidessaan Hartwin ehti antaa hiljaisuuden laskeutua ja Reed Riverin odottaa suurikokoisen vampyyrin mielipidettä.

”En luota häneen. Pitäisin helvetin lyhyessä hihnassa...”, saksalainen lopulta toteaa rehellisesti, näkemättä mitään itua mielipiteensä pehmentelyssä. Eikä se edes ollut mielipide, se oli se selkäpiissä kasvanut tunne, joka puhui. ”En sano, etteikö kemisti olisi hyödyllinen. Tai hänen laisensa taistelija, sellaisellekin on aina käyttöä.”, vaalea jättiläinen lisää. Lausumaton 'mutta' ilmassa leijaillen.


avatar
Jilli
Pelinjohtaja

Viestien lukumäärä : 4561
Join date : 21.12.2011
Ikä : 28
Paikkakunta : Suomen New York

http://hellvsheaven.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Vallan vaihto

Viesti  Jilli lähetetty Ma 9 Tammi - 22:29

Jilli: Ted oli langan päässä ja tutkaili karttaa, joka oli ilmestynyt kuvaruudulle. Siitä hän näki tarkalleen, missä Eva ja kolme muuta liikkuivat.

”Tessa!” hän huusi, jolloin ovesta asteli sisään nainen. ”Mene heti ilmoittamaan Reedille tilanteesta. Eva on kentällä ja voi tarvita lisäapuja. Mene!”

Tessa lähti juoksujalkaa. Hallintotilat olivat eri varastorakennuksessa, kuin Reedin niin kutsuttu valtaistuinsali.


Catherine levitti kätensä ja jalkansa seisoessaan Ezzien tarkastettavana. Hänellä ei ollut mitään salattavaa, joten hänen ei ollut syytä hermoilla. ”Se Hartwin oli kova pala, vaikka olenkin saanut Hellin koulutuksen. Ne kolme muuta olivat ihan lastenleikkiä. Luulisi, että River yrittäisi vähän enemmän. Hell ei ole välttämättä pitkään kaaoksen vallassa. Dracula voi olla heikko tällä hetkellä, mutta hänen poikansa Langelot on kaikkea muuta. Kun se poika pääsee vallankahvaan kiinni, Chaokselle koittaa varmasti kovat ajat. Ja sen mitä minä ymmärsin niin siihen ei mene kauaa. Muu neuvosto on nimittäin sotajalalla. He eivät siedä löysäilyä”.

”Vai, että Ezzimya”, Catherine hymyili hiukan lausuessaan nimen täydellisellä arabiankielellä ja oikealla korostuksella. ”Oletko syntyperäinen arabialainen vai onko sinussa enemmänkin jenkkiverta? Ja kyllä se Ezzie sopii minullekkin. En halua leveillä taidoillani”.

Catherine tiesi olevansa kaunis, mutta se ei muuttanut lainkaan sitä tosiasiaa, että hän oli myös älykäs. Hän osasi lukea vampyyreja ja heidän ruumiinkieltään. Lisäksi jotkus asiat olivat totaallisen ilmiselviä. Kun eli tarpeeksi kauan, oppi asioita, jos oli niille avoin.

Hymyillen Catherine pukeutui vaatteisiinsa sitä mukaan, kun sai niitä Ezzieltä.


”Olen samaa mieltä Hartwinin kanssa”, Zira sanoi. ”Naisesta voi olla paljon hyötyä, mutta jopa enemmän harmia. Ehdottaisin koeaikaa”.

Ziran oli tässä tilanteessa työnnettävä omat tuntemuksensa syrjään. Nainen oli jumalaisen kaunis ja Zira olisi ottanut naisen avosylin vastaan. Hän olisi voinut sulkea naisen kultaiseen linnunhäkkiin ja pitää tämän pelkästään omana ilonaan. Hänen oli kuitenkin ajateltava Chaoksen parasta. Hän oli kyllästynyt elämään varastossa, kuin pakolainen. Hän halusi oikean elämän ja ainoa asia mikä siihen auttaisi oli nostaa vampyyrit valtaan. Koska Hell ei suostunut sitä tekemään vaan kehitteli vampyyreille kaikenmaailman sijaiselämiä, jonkun muun oli se tehtävä. Varsinkin, kun ihmiset ja vampyyrit eivät pystyisi koskaan elämään rinnakkain. Ihmiset olivat siihen aivan liian epäluuloisia. Zira kuului ilolla Chaokseen, koska se edisti heidän hyvinvointiaan.

Reed River nyökkäsi: ”Puhutte vähän, mutta asiaa. Ex-helliläisestä voisi tosiaan olla meille hyötyä. Jos naikkonen paljastuu petturiksi, niin kiristämme häneltä vain kaiken tiedon, mikä hyödyttää meitä. Jos hän haluaa todella Chaokseen, hän antaa sen meille vapaaehtoisesti.

”Hartwin, sinä tiedät hyvin mitä tehdä niskuroijille”.

Reed River katsoi korstoaan vakava ilme kasvoillaan. Hän ei pilaillut. Chaosin etu oli hänenkin etunsa, eikä sitä riistäisi häneltä kukaan.

SunSet: Eva edelleen varjostaa kahta agenttia, joista toinen on se hänen aikasemmin tapaamansa.
''Miksi ihmeessä he jakautuivat kahteen ryhmään? En tajua.. ellei toinen ryhmä johdata toista ryhmää ansaan..!''

Eva päätti, että on aika toimia, ei kannattaisi enää piileskellä, koska he voivat löytää päämajan..

Kun he saapuivat maahan, Eva ja hänen agenttikolleegansa ajautuivat suoraan viholliskaksikon eteen.

- Vai luulit, ettei sinua seurata vai? kysyttiin viekas ilme aloittelijapoikaagentilta. Sinun kannattaisi piiloutua paremmin ellet halua seuraa itsellesi.., Eva lisäsi.

Vihollinen hymähti. Ja avasi suunsa: - Tiedät siis suunnitelmamme..

- Niin tiedänkin, sanottiin voitonriemuisella äänellä.

- Väärin, et tiedä suunnitelmastamme puoliakaan! toinen vihollisagentti tokaisi.

- Aijaa, no haluatteko kertoa vapaaehtoisesti vai pitääkö tiedot puristaa sinusta? kysyi agenttikollega ja naksautteli rystysiään.

Viholliskaksikko nauroivat vertahyytyvästi, niin että tuli kylmät väree niskaan. - No otan tuon vastauksena, että pitää käyttää väkivaltaa..

Sitten ajauduimme jonkinlaiseen taisteluun, kummatkin vihollisagentit ottivat aseensa esiin ja valmistautuivat hyökkäykseen. Ja niin tekivät myös Chaosin agenttikaksikko. Laitettiin kiireisesti viesti:

''Komentokeskus? Tässä agentti Eva. Ajauduimme taisteluun Hellin agenttien kanssa.. Varoittakaa Reedia ja muita Chaoslaisia.. en tiedä mitä he aikovat, mutta se ei voi olla mitään hyvää.. loppu''

Sitten yhtäkkiä jokin nuolentapainen ase tuli suoraan Evaa kohti. Tämä väisti aseen juuri ja juuri, niin, että se raapaisi Evaa olkapäästä..

- Oletko kunnossa Eva? kysyi hänen agenttikollegansa.

- Juu, tämä on vain pintahaava, ei se ole paha, nyt meidän pitäisi huolehtia muista..

Hannachu: Catherinen sai vaattekappaleen toisen perään takaisin, nuoren vampyyrin käydessä ne läpi löytämättä mitään kyseenalaista. ”Uu, nämä on makeat.”, vaatteista ehdittiin kiinnostua jo vähemmän epävirallisessakin mielessä, Ezzien tarkastellessa vangin – joka ei vaikuttanut enää laisinkaan vangilta – vaatteita.

Naisvampyyrin sanat the Hellistä sen johtajineen saivat tummaverisen kaunottaren kulmat kohoamaan. Ezzie ei ollut kovinkaan vanha vampyyri, pahaiset neljäkymmentä vuotta lisättynä ihmisikään, mikä teki yhteensä kuusikymmentä. Siksi tuon käsitykset ja tietämys The Hellistä tai The Heavenista olivat mitä olivat. Tuo käsitti varoa kumpaistakin, muttei varsinaisesti ottanut... Poliittista kantaa asioihin.

”Hah, Hartwin on saanut nat...”, Ezzie aloitti aikeinaan lohkaista jotain ystävänsä sotilaustaustasta, muitaen sitten kuitenki miten vähän mies piti siitä kun tuon asioita kerrottiin muille. Olivatpa ne sitten miten vähäpätöisiä tahansa. Luottamus ja tieto oli ansaittava, jos sitä ei osannut anastaa.

Chaosiin hän oli päätynyt Hartwinin kautta, saksalaisen pelastettua nuori vampyyri kahden metsästäjän kynsistä. 'Siviilejä', kuten Hartwin noita kutsui. Normaaleja kansalaisia, jotka eivät kuuluneet The Heaveniin, mutta metsästivät vampyyrejä.

”Puhut arabiaa?”, Ezzie kysyy mainitulla kielellä, unohtaen aikaisemman paljon painavamman aiheen. Kissamainen fosforisilmä oli selvästi yllättynyt ja myös suunnattoman mielissään ajatuksesta. Viis siitä, että kaksistaan arabiaksi keskustelussa ei välttämättä ollut mitään järkeä, mutta siitä oli niin tuhottoman pitkä aika, kun vastaan oli sattunut ketään, joka toi mieleen elämän ennen vampyyriksi muuttumista. Ezzie ei kaivannut ihmisyyttään, ei pätkääkään, mutta jotkut asiat saattoivat kohottaa yhä lämpimän tunteen vatsanpohjaan.

”Itseasiassa minussa ei ole pisaraakaan jenkkiverta.”, vaatteiden tarkastuksen loppuun saattanut tunnustaa leukaansa laskien, melkein ovelasti. ”Isäni on algerialainen ja äitini ruotsalainen. Synnyin Algeriassa, mutta muutimme Yhdysvaltoihin jo kun olin kaksivuotias.”, kaunotar selventää. Small talk ei ollut koskaan tappanut ketään ja sitä oltiin harrastettu Ezzien mieleen viime aikoina ihan liian vähän. ”Eiköhän se ollut siinä. Mennään ilmoittamaan ettet piilotellut rintsikoissasi joukkotuhoaseita.”

Keveät askeleet vievät vampyyrin takaisin ovelle, jonka tuo kohteliaasti avasi vieraalleen päästääkseen Catherinen edellään alas suorastaan saastaisen likaisia portaita. Itseasiassa koko paikka taisi olla enemmän tai vähemmän parin sentin tomu- sekä likakerroksen peitossa.

Reed Riverin edessä seisova vaalea saksalainen tuijottaa hetken johtajansa ohitse, kunnes tuon säntilliset huulet raoittuivat. Vain hitusen, Hartwinin odottaessa portaita alas laskeutuvien naisten olevan kuuloetäisyydellä. Mies ei tehnyt sitä ilmiselvällä tavalla, mutta laskelmoidusti kylläkin.

”Miksi vasta sitten, jos tai kun hän osoittautuu vakoojaksi. Hän voisi osoittaa hyvät aikeensa kertomalla välittömästi kaiken, mitä The Hell organisaatiosta tietää.”, viiruiksi painuneet jäänsiniset silmät kääntyivät suurten lihasten pyöreäksi muuttaman olan ylitse katsomaan Catherineen. ”Vapaaehtoisesti.”, tyyni ääni lisää, tuolla tummalla germaanisesti murtavalla sävyllään.

Jilli: ((Solaris-aseet: Solaris aseilla käsitetään kaikki ne aseet, joissa on oma ampullinsa uv-valoa, kuolleen ihmisen verta ja vihkivettä varten. Vampyyrit ovat varastaneet idean ihmisiltä. Näitä aseita he tosin käyttävät ainoastaan niitä lajitovereitaan vastaan, jotka niskuroivat Hellia ja sääntöjä vastaan.))

Ted kirosi raskaasti komentohuoneessa: ”Helvetti Eva! Perääntykää! Emme halua menettää yhtään taistelukelpoista vampyyria! Perääntykää!”


”Seis!” kuului käsky vähän matkan päästä Evan takaa, jolloin Evaa ja tämän kollegaa piirittävät agentit perääntyivät hieman, mutta pysyivät taiteluvalmiudessa.

Evan takana seisoi nuorukainen, joka ei näyttänyt kahdeksaatoista vuotta vanhemmalta. Hänellä oli yllään Hellin uniformu, joka oli tyylitellympi kuin muilla agenteilla. Kun muiden uniformuun kuului musta nahkatakki, jossa oli Hellin logo, sekä löysät, käytännölliset housut, niin tämän nuorukaisen asustukseen kuului kankainen, pitkähelmainen takki ja kireät pillifarkkumaiset housut, sekä raskaat kengät. Pojan kasvot olivat kalpeammat, kuin monella vampyyrilla yleensä. Hänen hiuksensa olivat takaa suittu ylös piikeiksi, mutta edessä, paksu hiuskaistale peitti toisen mielipuolisesti hehkuvan punaisen silmän. Nuorukainen osoitti Evaa ja tämän agenttikollegaa kahdella solaris-aseella.

”Kas, kas. Pikkuiset ovat eksyksissä laumastaan”, nuorukainen, nimeltään Terenja van Hell, naureskeli Evalle ja tämän kumppanille. ”Te ette oikeastaan kiinnosta minua, mutta jos haluatte lähteä täältä hengissä, vastatkaa muutamaan pikku kysymykseen”.


Catherine hymyili Ezzielle. Sitten hän vastasi tälle sujuvalla arabialla: ”Puhun hyvin kymmentä eri kieltä äidinkieleni lisäksi, joka muuten on ranska. Sen lisäksi osaan laajan valikoiman muita kieliä, joita en oikeastaan puhu niin hyvin, mutta saan niillä asiani selväksi. Tai jos en saa, niin nyrkkini osaavat puhua puolestani hyvin selvää kieltä”.

Catherine lähti astelemaan Ezzien rinnalla jälleen säyseänä kuin lammas Reed Riverin eteen.


Reed River katsoi Hartwinia silmiin: ”No, sieltä hän tulee. Minun puolestani sinä voit hoitaa kuulustelun. Ilmoitan sinulle kyllä, jos pään irti hakkaamiselle on tarvetta”.

SunSet: Eva kuuli peräännyskäskyn ja oli valmiina pakenemaan paikalta, mutta sitten taakse ilmestyi joku vampyyri.. Hän näytti vahvemmalta kuin toiset kaksi..

''No voihan helvetti.. en osannut odottaa tätä..'' turhautuneena ajateltiin.

Hän huomasi vihollisagenttien perääntyvän, joten hänen on oltava joku Hell organisationin johtohahmoista. Eva kirosi hiljaa ja sitten huusi hieman turhautuneella äänellä: - Ja mitä ihmettä sinä muka haluat?!

Hän saattoi puhua töykeästi, mutta ei ollut aikaa hienosteluun. Eva ja hänen kollegansa olivat varuillaan, tämä ei näyttänyt hyvältä. Vielä Solaris aseet, tämä on paha juttu. Hyvä jos selvitään tästä elävänä.

Heitä on kaksi kolmea vastaan ja toinen on selvästi vahvempi ja paremmin koulutettu. Eva varovasti perääntyi askeleen taaksepäin ja odotti mitä tuleman pitää..

Hannachu: Ezzie tunsi itsensä äkkiä hyvin tyhmäksi Catherinen selostaessa osaamistaan kielten parissa. Niin, olihan nainen sanonut olevansa kemisti ja tiedealojen osaajat harvoin olivat tylsimmästä päästä aterinlaatikon veitsiä. Kauneutta vastaan Ezzie olisi vielä voinut kilpailla, mutta kun mentiin korkeasti koulutettuun älyyn, kissamainen oli kaukana omasta liigastaan.

”Vau, ei hassummin.”, fosforisilmäinen ei oikein tiennyt mitä muutakaan kommentoida ja oli lähes kiitollinen paluusta alakertaan, jossa huomio siirtyisi pois Ezzien kouluttamattomuudesta ja siihen, ettei Hartwin ilmeisesti luottanut entiseen The Hell organisaation kätyriin tippaakaan.

Mikä sinäällään ei ollut yllätys, saksalaisen luottamusta oli ylipäätään hankala hankkia. Ei epäinhimillisen hankalaa tai mahdotonta, muttei se onnistunut pelkällä ulkonäöllä ja sukkelalla kielellä. Sen avulla ei kuitenkaan kannattanut vetää johtopäätöksiä saksalaisen seksuaalisuuden suhteen. Tuo näki kyllä kauneuden edessään, se ei vain kyennyt suoraan sokaisemaan sinisiä silmiä.

Reedin käsky hoitaa kuuluistelu kuitenkin yllätti, mikä oli loppujen lopuksi melko harvinaista. Jostain syystä Hartwin oli kuvitellut Reed Riverin tekevän sen itse tai laittavan Ziran asialle. Kookas kulmiaan hienoisesti kohottava vampyyri oli toki loogisin valinta koulutuksensa kannalta – jokainen saksalainen korkeammin koulutettu upseeri tiesi miten kentällä vangittuja kuulusteltiin – mutta... Tässä naisessa oli jotain, eivätkä Chaosin johtajapari selkeästikään tuntuneet näkevän sitä kauneuden lävitse. Siltä pomolleen nyökkäävästä ainakin tuntui.

”Otan Ezzien mukaan, kokemus tekisi hänelle hyvää.”, valkea jättiläinen viittaa niin tummaa pikku ystäväänsä kuin kuulusteltavaksi joutuvaakin seuraamaan. Mitään virallista kuulustelu tilaa jengillä ei taitanut ollakaan, mutta siihen nyt kelpasi jokin rauhallinen soppi missä tahansa. Ainakin, jos Catherine väitteidensä mukaan oli tullut liittyäkseen jengiin, tuolla ei pitäisi olla syytä yrittää karata. ”Vein heidät siihen entiseen kahvilan rämään korttelin päässä.”, turvallisuusvastaava vielä informoi paikalla olijoita, lähtien sitten johdattamaan naisia kohti kauan sitten hylättyä kahviota satamakadun päässä.

Ezzie näytti tilanteesta vähintäänkin epäuskoiselta, joskin tuo arvasi heti ettei Hart valinnut tummaverikköä mukaan ainoastaan tarpeellisen kokemuksen antamiseksi. Eikä mies niin tehnytkään. Ezzie oli helposti lähestyttävä siinä missä Hartwin ei todellakaan ollut. Se antaisi mahdollisuuksia moninaisempiin taktiikoihin saada Catherine avautumaan. Etenkin kun Reed oli käskenyt kuulustelemaan, ei kiduttamaan.

Kiduttamalla tietojen saaminen ei edes olisi palvellut Hartwinin tarkoitusta koko kuulustelun takana. Tuo halusi nähdä miten vieras vampyyri reagoisi. Mitä tuo kertoisi. Miten tuo kertoisi tietonsa. Ennen kaikkea yrittäisikö tuo valehdella, kierrellä tai muuten syöttää pajun köyttä huvikseen. Siitä pystyisi päättelemään enemmän kuin tuhannesta tulikokeesta.

Jilli: Catherine kohotti vain tyynen kiinnostuneesti kulmiaan, saadessaan käskyn Hartwinilta seurata itseään. Nopeasti Catherine vilkaisi Reedin suuntaan, joka tarkkaili häntä kiinnostuneena. Ilmeisesti herra Iso pomo halusi vankiaan kuulusteltavan ja tietysti hän halusi tehtävään isoimman korstonsa. Catherine nauroi sisäisesti miettiessään, kuinka Reed River toikaan mieleen Hellin johtoportaan. Ilmeisesti kaikki johtajat olivat samanlaisia, pelkäävät liata omia käsiään. Catherinen mielestä se oli yksi huonoimmista piirteistä, joita johtajilla saattoi olla.

Hän lähti kuitenkin astelemaan jälleen Ezzien rinnalla Hartwinin perässä, varmoin askelin. Hänen ryhtinsä ei ollut horjahtanut mihinkään suuntaan tapahtumien aikana. Joillekkin saattoi tulla Catherinesta mieleen kuningatar. Ei kuitenkaan sellainen nirppanokkainen ja diivailevainen kuningatar, vaan ylväs ja oman arvonsa tunteva. Se saattoi johtua kasvatuksesta tai naisesta huokuvasta itsevarmuudesta, joka harvoin horjui.

Kun Hartwin ilmoitti heidän päämääränsä, Catherine oli vähällä tuhahtaa. Eikö Chaoksella ollut edes kunnollisia tiloja vankien kuulustelulle? Sille olisi saatava muutos mitä pikimmiten. Sen käsityksen mukaan, minkä Catherine oli saanut Chaoksesta tässä lyhyessä ajassa ei ollut häävi. Jos Hell hyökkäisi muutamalla kunnon koulutetulla rymällä Chaoksen tiloihin, Chaos olisi tuhottu. Catherine ei kyennyt ymmärtämään miten tälläinen rupusakki oli pystymyt pitämään New Yorkin kovimman vampyyri jengin nimen itsellään.


Terenja van Hell asteli lähemmäs Evaa, virnistäen hieman, laskematta kuitenkaan hetkeksikään aseittensa piippuja: ”Haluan esittää vain muutaman kysymyksen. Sitten voit minun puolestani pötkiä pakoon, jollen sitten muuta mieltäni”.

Nuorukainen vaikutti koppavalta ja itsevarmalta, eikä syyttä. Terenja van Hell oli edennyt urallaan Hellissä täysin omin avuin, eikä isänsä nimen kautta. Hän oli salannut todellisen henkilöllisyytensä pyrkiessään kouluun ja koulun jälkeen hän oli itse hankkinut työpaikkansa ja ylennyt hyvää vauhtia. Hän oli taitava taistelija, naamioituja, eikä häneltä puuttunut älyäkään. Kun seokseen lisäsi aavistuksen verran mielenvikaisuutta, hän oli täydellinen agentti. Ainoa, joka sai tuon mielenvikaisuuden tasoittumaan oli Terenjan elämänkumppani Kaya, hänen sisarpuolensa. Nuorten välinen liitto oli kehittynyt vuosien varrella vahvaksi rakkaudeksi, joka oli kestänyt tähän mennessä kaikki vastoinkäymiset. He olivat olleet täydellinen pari.

Sitten, viisi vuotta sitten Kaya oli kadonnut erään epäonnistuneessa tehtävässä, eikä hänestä oltu kuultu sen jälkeen. Terenjan isä oli surun murtama, mutta Terenja itse ei suostunut uskomaan, että Kaya oli kuollut. Ei Kaya. Kaya oli liian fiksu asettuakseen sellaiseen inhimillisyyteen kuin kuolemiseen.

Viisi vuotta Terenja oli etsinyt taukoamatta sisartaan ja rakastettuaan ympäri maailmaa, päätyen kuitenkin aina New Yorkkiin. Juuri niille kujille, joilla Kaya oli kadonnut.

”Haluaisin udella, oletteko sattumoisin tavanneet tai nähneet naista, joka on 159-senttiä pitkä. Hänellä on mustat lapaluihin ulottuvat hiukset, ainoastaan edessä on kaksi kirkkaanpunaista raitaa. Silmät ovat verenpunaiset. Kaikin puolin sopusuhtainen ja kaunis nainen”, Terenja siirsi katsettaan verkkaallee Evasta toiseen agenttiin ja takaisin. ”Hänellä on alaselässä tatuointi, jossa lukee: 'Royal van Hell'. Toivon, että vastaatte rehellisesti, koska voin vannoa, että saatte katua, jos saan selville muuta”.

SunSet: Eva katselee edessään olevaa vampyyria mielenkiinnolla odottaen kysymyksiä.. Hän voi kysyä mitä vain, toivottavasti ei mitään kovin salaista.. Eva yllätyi kysymyksestä, hän olisi voinut kysyä Chaosin päämajan sijaintia.. Mutta hän katsoi vampyyria aika yllättyneenä, hän siis tekee kaiken tämän vain yhden naisen vuoksi.. tämä kyseinen henkilö mahtaa olla tärkeä hänelle..

Eva muistelee piirteitä, mitä vihollisagentti oli maininnut; mustat lapaluihin ulottuvat hiukset, joissa oli kaksi raitaa, verenpunaiset silmät... voisiko se olla.. se yksi tyttö.. - Saatan ollakin, tiedätkö hänen nimeään?

Jos hän saa tiedon,vaikka ei hän edes tiedä puhutaanko samasta henkilöstä ja jos puhutaan niin hän kysyy varmasti olinpaikkaa ja sitä Eva ei voisi paljastaa..

Hän muistaa yhden tytön, mutta ei koskaan ollut nähnyt mitään tatuointia, jossa lukisi Royal Van Hell.. Mutta tyttö kuulostaa tutulta, mutta silti kovin vieraalta. Vaikka ei hän tiedä kannattaisiko kertoa.., sillä hän voi tappaa heidät kuitenkin.. sen verran Eva vampyyreista tietää .. Hän miettii myös miten kaikilla muilla menee Chaosissa, toivottavasti ainakaan ei yhtä pahasti kuin täällä..

Eva suojasi mielensä kaiken varalta, ettei kukaan lukisi hänen ajatuksiaan, hän alkoi ajatella pelkkää tiilimuuria heidän vieressään. Eli jos joku yrittää lukea hänen ajatuksiaan hän törmää tiilimuuriin hänen päässään. Se oli hyvä taito juuri tällaisia tilanteita varten..

Hannachu: Ulos hallintorakennuksena toimivasta varastosta astuva pitkä saksalainen olisi toki voinut saatella naiset yhteen niistä loukoista, jotka oli itse rakentanut ja varmistanut erääseen kellariin Chaosin alueella. Pimeisiin paikkoihin, joista edes Reed River ja Zira eivät olleet tietoisia. Katsokaas, kun Hartwin Schäfer oli ennen kaikkea käytännön sekä logiikan mies. Strategistilla oli aina kortti hihassaan, yleensä useampikin.

Hart oli jo jengiin liityttyään varautunut siihen, että perseelleen menisi. Tiukan sotilas- ja upseerikoulutuksen preussilaisia perinteitä kunnioittaneessa akatemiassa saanut ei ikinä ottanut yhtään suurempaa askelta elämässään ilman varasuunnitelmaa. Pakoreittiä ja mahdollisuutta musertaa vähintäänkin helvetin iso pala irti vastustajasta. Lamauttaa niin, ettei tuo todellakaan päässyt seuraamaan perääntyvää. Jengillä ei ehkä ollut pitkälle kattavaa suunnitelmaa pahan päivän varalle, mutta naisten edellä sanaakaan sanomatta kulkevalla vampyyrillä kyllä oli.

Ei, Hartwin ei valinnut kuulustelupaikkaa paremman puutteessa. Tuo teki sen sekä käytännöllisistä että taktisista syistä. Tutkien ylpeänä kulkevan jokaista reaktiota, sanavalintaa ja elettä. Pienintäkin hengen vetoa. Meniköhän vähän pakkomielteiseksi? Kenties, mutta ainakaan ei voitu väittää asioiden jääneen sattuman varaan.

Hartwin oli tavannut elämässään kuninkaallisia, siniverisiä ihmisiä ja pari vampyyriäkin Venäjän Tsaarin viimeisestä hovista. Aikoja sitten hylätyn kahvilan oven herrasmiehenä kauniimman sukupuolen edustajille avaava ei ollut pitkään aikaan nähnyt tai kokenut mitään – saatika sitten ketään – samalla tavalla kunnioitusta ja arvokkuutta herättävää. Ehkä kyse oli ympäristöstä, kuinka kuninkaalliseksi kukaan pystyi slummiutuvassa kaupungissa heittäytymään? Siinä missä Ezzie katseli kuningattaren elkein liikkuvaa Catherinea piilotellun ihaillen, suurikokoisen vain... No. Katsoi. Samalla tavalla kuin olisi katsonut ketä tahansa.

Maailma oli näyttänyt paljon loisteliaammalta 200-vuotta sitten. Paljon... Henkeä salpaavammalta. Ihmisillä nyt vain tunnetusti oli tapana pilata kaikki.

Ovea pidettiin auki, kunnes kumpikin naisista oli sisällä kahvilassa, jonka parhaat päivät oli nähty kai jossain vuosisadan vaihteessa. Suurin osa kalusteista oli rikki, mutta löytyi sieltä yksi ehjä pyöreä pöytä, jonka Hartwin nosti pystyyn. Naisille vedettiin tuolit pöydän ääreen, niitä oikein tarjottiin vanhojen tapojen mukaisesti, kunnes nuo saivat takamuksensa istutettua alas. Noita ei istutettu vastakkain vaan paljon rennommin melkein vierekkäin. Siihen tuskin edes kiinnitti huomiota ellei omannut yhtä analyyttisen tarkkaa mieltä kuin jokaisen tekonsa suunnitelman mukaisesti toteuttava vampyyri mies.

Saksalainen itse kävi nojaamaan tarjoilutiskiin, joka ylettyi tuota suurinpiirtein takamuksen korkeudelle. Lihaksikkaat kätensä tuo risti rintansa ylitse. ”The Hell organization.”, Hartwin lausuu nimen. Vain lausuu sen ilman kysymystä, selitystä tai mitään muutakaan täydentävää. Jättäen seuraavan siirron vangille. Toivottavasti Catherine nautti shakin pelaamisesta, muutoin kuulusteluista voisi tulla kiduttava ilman fyysistä väkivaltaakin.

Ezzie ei keskeyttänyt ystäväänsä, kyeten näkemään miehen taas... Keskittyneen johonkin näkymättömään päämääräänsä, joka oli epäselvä kaikille muille kuin Hartwinille itselleen. Ainakin siihen saakka, kunnes se saavutettiin.

Jilli: Catherine pystyi ymmärtämään täydellisesti mitä saksalaismies haki takaa. Hänelle ei jäänyt mitään arvailujen varaan. Olihan hän osannut aavistaa, että tähän tilanteeseen päädyttäisiin tavalla tai toisella. Reed River olisi ollut täydellinen houkka, jos ei olisi kuullustellut reviirilleen astelevaa tunkeutujaa.

”Asioita yhtään kaunistelematta Hell on pitkälle kehitetty ja hiottu organisaatio, kuten myös jokainen sen työntekijöistä”, Catherine aloitti selontekonsa, nauliten samalla luonnostaan verenpunaisten silmiensä katseen suoraan Hartwinin silmiin. ” Hellillä on aikaa kouluttaa agenttejaan pidemmälle kuin Heavenilla. Hell hioo agenteistaan jokaisen epätäydellisyyden rippeen pois, ennen kuin päästää heidät tosi toimiin. Ne agentit ovat täydellisiä tappokoneita, jos he käyttäisivät koko kapasiteettiaan. Chaosista ei olisi jäljellä kuin tomu maasta lakaistavaksi, jos he hyökkäisivät tänne. Heillä on paremmat aseet, parempi toimintamalli ja paremmat vampyyrit tekemään kenttätehtäviä. Heihin verrattuna Chaos on kuin talollinen esikoululaisia.

”Ikävä kyllä ja meidän onneksemme, koko organisaatio on täynnä nyhveröitä ja nyhveröiden seuraajia. Ihmisiä ei vahingoiteta, vaikka ne olisivat uhkaksi. Vampyyreihin ei tietenkään päde sama sääntö. Jos vampyyri oikuttelee, sen pää leikataan heti vadille.

”Nyt Draculan valta on horjumassa, koska hän on järkyttynyt surusta, rakkaan tyttärensä katoamisen vuoksi. Ei mene kauaakaan kun Langelot van Hell perii vallan isältään, sillä neuvosto on käynyt jo nyt kärsimättömäksi. Jos Hell ja Dracula halutaan syöstä vallasta, se on tehtävä mahdollisimman pian.

”Voisin arvioida, että Chaosilla ei ole kuin kymmenen vuotta, maksimissaan, kerätä joukkoja ja kouluttaa heistä sotilaita”, Catherine puhui koko ajan vakavalla äänellä pelkkää faktaa. Hän oli katsellut useita kymmeniä vuosia Hellin toimintaa. Hän tiesi tarkalleen mitä puhui. Oli kuitenkin naurettavaa luetella pelkkiä yksityiskohtia kuulustelijalle, kun ne olisi voinut jakaa suoraan niille koulutettaville vampyyreille. ”Tunnen Hellin käyttämät taistelutekniikat. Olen opiskellut koko ikäni Hellissä käytettäviä aseita. Osaisin tehdä niistä tarkkoja kopioita, mikä on salakuljettamista helpompaa. Olen taitava kemisti ja lapborantti. Tiedän mitä Hell tietää Chaoksesta tähän mennessä. Enkä usko, että kymmenessä vuodessa sotilaiden kouluttaminen olisi edes mahdotonta. Jos heillä riittää intoa ja tahti pidetään kireänä.

”Vaikka leikkaisitte minulta nyt pään irti, se tuskin hyödyttäisi teitä. Luultavasti Chaos olisi koiranruokaa muutamassa vuodessa, jos turvatoimenne ovat tätä luokkaa. Ensimmäisen turvallisuus yksikön jäsenen olisi pitänyt saada minut tiedottomaan tilaan, heti alueaan rajalla”.

Catherine lopetti palopuheensa.


Terenja katsoi Evaa kiinnostuneena. ”Kaya van Hell? Kuulostaako tutulta? Muista, ennen kuin vastaan mitä lupasin. Totuudesta saatte mennä. Valheesta, ennemmin tai myöhemmin te kärsitte”.

SunSet: Eva ei miettinyt kauaa vastaustaan nimen kuultuaan. Nyt hän tiesi, että he eivät puhuneet samasta henkilöstä. - Ei, en tunne ketään sen nimistä...

Hän puhui totta, hän ei ollut koskaan kuullut nimeä Kaya Van Hell, hän tiesi sen verran, että tämä oli itse Draculan, Hell Organisationin pomon tytär. Mutta hän ei ollut koskaan tavannutkaan sen nimistä tyttöä.. hän ei ollut koskaan edes nähnyt tyttöä tietäen hänen olevan Hellin suvun tytär..

Eihän hän edes tuntenut ketään Hellistä, miksi olisi? Hell organisation on Chaosin vihollinen, eikä vihollisten kanssa veljeillä.. No ainakaan vampyyrit eivät tehneet niin, mutta tuskin ihmisetkään. Hän ei myöskään voinut sietää koko Hell organisatiota, joka yritti pelastaa ihmiset itseltään.. miksi heitä muka pitäisi suojella kun he tappavat vampyyreita? Hän ei kerta kaikkiaan ymmärtänyt tätä.

Hänestä Hellin hankkeet olivat täysin turhia.

Eva katsoi kollegaa hetken, hän ei näyttänyt olevan peloissaan ja jos oli hän piilotti sen hyvin. Eva ei tiennyt antaisiko tämä paikalle ilmestynyt vampyyri heidän paeta vai aikooko hän tappaa heidät tässä ja nyt? Mutta tuskin tappamisesta olisi hyötyä, mutta jos taas heidät päästettäisiin pakoon, muut Hellin agentit saattaisivat seurata heitä.. Hän ei voinut ottaa yhteyttä päämajaankaan tilanteesta, se voisi olla kohtalokas virhe. Evan ei siis auttanut muu kuin odottaa vampyyrin reaktiota..

Hannachu: Mikäli Catherine todellakin tiesi mitä Hartwin haki takaa, tuo ei osoittanut sitä vastauksellaan. Tai kenties saksalainen vain ajatteli asioita niin monitasoisesti aidon renessanssimiehen tavoin, ettei paljon suoraviivaisemmalla vuosikymmenellä syntyneet eivät yksinkertaisesti käsitelleet asioita samalla tavalla.

Ainakaan Ezzie ei käsitellyt, Catherinen iästä kaksikolla nyt ei ollut tietoa. Hartwin ei kuitenkaan tunnistanut tuota aikalaisekseen ja vaikkei se suoraan tarkoittanutkaan etteikö nainen voinut olla jopa vanhempi kuin saksalainen – Se vaikutti miehen tapaan tulkita tuota.

”Mielenkiintoista. Etenkin se, miten ohitit henkilökohtaiset aspektisi The Helliin ja haluusi liittyä Chaosiin suhteen.”, tyyni ääni kommentoi annettuaan hiljaisuuden laskeutua hetkeksi naisen palopuheen jälkeen. Catherine ei tosissaan ollut sanallakaan viitannut omiin motiiveihinsa toimiensa takana. Selkeästi koskettanut syitä The Hell organisaatiosta lähtöön, puhumattakaan siitä miksi koki vallankaappauksen niin suunnattoman tärkeäksi. ”Kiihkeä puhe, mutta ympäripyöreä ja persoonasta irrotettu. Kuulosti harjoitetulta.”, Hartwin laski leukansa samalla kun kallisti päätään.

Vakoojat harjoittelivat aina mantran, jota toistivat tarinanaan uudelleen ja uudelleen kiinni jäätyään, etteivät paljastaisi mitään tärkeää. Catherine onnistui kuulostamaan valmiiksi epäluuloisen saksalaisen korvissa juuri sellaiselta. Liian harjoitetulta. Tekokiihkeältä, ilman mitään todellisia tunnesiteitä asioihin, joista puhui. Ilman tunnesiteitä ei investoiduttu. Ilman investoitumista taas... Nainen joko peitti todellisia päämääriään tai vaihtoehtoisesti oli samanlainen kuin kuulustelijansa – palveli ns. suurempia tarkoitusperiä täsmälleen niin kauan kuin ne sopivat tuon omiin.

”Ezzie, mitä mieltä sinä olet? Onko neiti vakooja, valehtelija vai kumpaakin?”, sinisten silmien katse kääntyi perässä pysymisen kanssa kamppailleeseen arabikaunottareen. Suorien ankarien kulmien kohotessa silmien yllä.

”Umm...”, Catherinen vieressä istuva fosforisilmäinen vampyyri katsahtaa vuoroin kuulusteltavaan ja sitten taas kuulustelijaan. ”Minusta hän salaa jotain, mutten nyt valehtelijaksi haukkuisi...”, Ezzie lausuu varovasti, miettien oliko hiillostavampaa istua sellaisen vampyyrin vieressä, jonka tiesi kykenevän tappamaan nuoremman silmän räpäyksessä vai olla Hartwinin jäätävän katseen alla. Kumpikin tuntui yhtä epämiellyttävältä.

Saksalainen hymähtää, antaen katseensa laskea hetkeksi lattiaan. ”Kukapa nyt ei salaisi jotakin. Kysymys onkin siitä, miksi uusi tuttavuutemme tässä tuputtaa minulle idealistista saarnaa vampyyrien maailmanpolitiikasta sen sijaan, että kertoisi mitä Chaosin osuus siinä häntä todella kiinnostaa. Kuvittelisi näinkin älykkäästi esiintyvällä ja ilmeisen lahjakkaalla naisella olevan muitakin vaihtoehtoja kuin ryhtyä yhden ilmeisesti hyvin rupusakkina pitämänsä jengin vapahtajaksi.”

Tällä välin Tessa oli saapunut Reed Riverin luo ja kertonut koko tilanteen. Reed oli raivon vallassa. Hän piti Evaa höpsönä tytön hupakkona, vaikka tämä olikin taitava. Hän käski Ziraa hälyttämään Hartwinin ja sanomaan tälle, että jos hän katsoi Catherinen sopivaksi Chaosiin, hän saisi ottaa tämän mukaan kentälle. Reed tiesi tasan tarkkaan, ettei Chaosilla ollut varaa menettää yhtään ylimääräistä henkeä. Päin vastoin.


Catherine virnisti tavalla, joka kertoi suuresta vastenmielisyydestä. Se ei tarkoittanut sitä, että hän halveksisi Hartwinia. Oli vain olemassa asioita, joista hän ei mielellään puhunut.

Samassa hän nousi seisomaan ja astahti muutaman askeleen taakse päin kädet ylhäällä. Hän rupesi avaamaan korsettinsa nyörejä ja riisumaan paitaansa. Kun hän seisoi yläosattomissa, rintaliivejä lukuunottamatta, Hartwinin edessä hän käänsi tälle selkänsä. Koko alaselkää peitti todella pahan näköinen arpikudos. Kaikki tietävät, että vampyyrien yliluonnolliset voimat paransivat haavat arpia jättämättä. Tämä arpikudos näytti kuitenkin tuorehkolta. Kaikki saattoivat vain kuvitella, mikä sai tuollaista jälkeä aikaan vampyyrissa.

”Minulla on muutama kana kynittävänä Hellin kanssa”, Catherine sanoi, pysyen edelleen selin Hartwiniin ja Ezzieen. ”Palvelin sitä yritystä vuosisadan ajan niellen kaikki omat mielipiteeni vampyyreiden asemasta nykymaailmassa ja kiitokseksi saan elinikäisen vamman, sekä menetän perheeni”.

Tämän jälkeen Catherine kääntyi takaisin kasvoikkain Hartwinin kanssa. Hänen silmänsä kiiltelivät aavistuksen. ”Toivon mukaan tämä kertoo sinulle riittävästi henkilökohtaisista syistäni. Minulle on periaatteessa aivan sama, kuka vampyyreja hallitsee, mutta kunhan se on sellainen, joka ei tapa omiaan kepeistä syistä”.


Terenja mittaili Evaa päästä varpaisiin.

”Noh”, hän virnisti lopulta, antaen mielipuolisuuden paistaa hymystään. ”Minä uskon sinua. Tällä kertaa, mutta jos saan selville jotain muuta, voit olla varma, että olet ensimmäisenä tappolistallani”.

Sitten hän kääntyi omia agenttejaan kohden. ”Me lähdemme nyt”.

Terenja oli jo laskemassa aseitaan, mutta näytti tulevan hetkessä toisiin aatoksiin: ”Muuten, jos yritätte varjostaa meitä tai tehdä jotain muuta... hm... yhtä harkitsematonta, sen jälkeen kun jätämme teidät henkiin, tapamme teidät hetkeäkään epäröimättä. Tämä Solaris-ase sisältää luoteja, jotka on täytetty kuolleen miehen verellä. Ensin halvaannutte, sitten leikkaan päänne irti, omin käsin. Joten suosittelen harkitsemaan lähtöä takaisin omaan pesäänne”.

Tämän sanottuaan Terenja lähti astelemaan pois päin Chaosin kaksikosta.


Zira saapui kahvilaan, jossa Hartwin kuulusteli Catherinea.

”Hei, Hartwin”, tämä sanoi astuessaan ovesta sisään. ”Tuli keikka. Jos katsot tuon naisen olevan meikäläisiä, niin ota hänet mukaan. Tarvitsemme kaikki kovat tappelijat”. Tämän sanoessaan Zira nyökkäsi Catherinen suuntaan, mutta varoi katsomasta tätä, huomattuaan tämän olevan puoli alasti. Hän ei saisi menettää keskittymistään tässä vaiheessa.

SunSet: Eva katseli vieraan vampyyrin mielenpuolista katsetta, olisi voinut luulla, että hän hyökkäisi.. Mutta sen sijaan tämä jätti Evan ja hänen kollegansa eloon, sen olisi todella harva Hellin agentti tehnyt. He jounivat taatusti jotain.. tai ehkä Eva saattoi olla ennakkoluuloinen, mutta hän ei koskaan halunnut olla liian varomaton. Varsinkin sellaisten henkilöiden kuin Hellin agenttien suhteen.. Vai että hän olisi ensimmäisenä hänen tappolistallaan, mielenkiintoista..

Eva mietti pitäisikö mennä heidän peräänsä vaiko ottaa tilaisuus paeta. Ensimmäinen vaihtoehto huokutteli enemmän.. mutta samalla saattaisi menettää henkensä, onhan kyse Hellin agenteista ja heillä on ylivoima.. Joten se olisi kuin antaisi itsensä Draculalle kultalautasella. Hänen oli pakko ajatella sekä itseään että Chaosin parasta. Eikä hänen tässä vaiheessa kannatanut leikkiä sankaria taikka marttyyria. Joten hän päätti vetäytyä.. toistaiseksi.. hänellä olisi nimittäin kerrottava tästä mitä pikemmiten Riverille.

Hän lähetti viestin valvomolle:

''Vaara ohi, Hellin agentit ovat poistuneet. Heillä on varmasti jotain takataskussaan, en usko, että he muuten päästäisivät meidät pakenemaan, laitan perääntymiskutsun muillekin agenteille.. Palaamme tukikohtaan.. loppu..''

Hän kutsui kaikki muut kolme agenttikollegaa ja kertoi tilanteesta ja antoi perääntymiskäskyn. He kaikki neljä tapasivat eräällä katolla.. Sitten he lähtivätkin kohti Chaosin päämajaa. Eva itse oli edessä yhden kollegan kanssa ja kaksi muuta perässä.. he kaksi muuta varmistivat, ettei heitä seurattaisi..

Hannachu: Ezzie oli nähnyt arven Catherinen selässä jo aikaisemmin, olivan nainen siessyt ilkosillaan nuoren vampyyrin edessä ruumiintarkastusta suoritettaessa. Siltikin... Jostain syystä tummaverikkö kiinnitti siihen vasta nyt huomiota kunnolla. Annetakoon tuolle ikänsä vuoksi anteeksi, 40-vuotta oli hyvin lyhyt aika elää vampyyrinä.

Ilme kovalla tavalla komeilla kasvoilla värähtämättä Hartwin seurasi esitystä, kyeten irroittamaan itsensä tilanteesta tavalla, joka salli miehen pitää keskittymiskykynsä ja itsetuntonsakin. Jälkimmäisen nimenomaan siinä mielessä, ettei muuttunut kauneuden edessä kuolaavaksi idiootiksi, jonka housuja kiristi. Se ei missään nimessä tarkoittanut, etteikö alaston naisvartalo olisi hivellyt silmiä.

Arpea lukuun ottamatta, luonnollisestikin. Hartwin ei ollut laisinkaan niin sadistinen, kuin millaiseksi tuo oli helppo kuvitella.

Hiljaisuus olisi ollut täydellinen analyyttisen mielen työskennellessä palapelin kimpussa, johon oli juuri saatu useampi uusi mielenkiintoinen palanen sovitettavaksi, mutta jengin kakkosena toimivan Ziran saapuminen paikalle rikkoi sen. Hartwinin keskittymistä se ei kuitenkaan rikkonut, varsin mietteliään tuijottaessa arpikudosta Catherinen selässä.

"Meikäläisiä?", jäisten silmien katse siirtyi Ziraan ja melkein pehmeäksi luettava naurahdus karkaa saksalaisen huulilta, hullulla tavalla miellyttävän kuuloisesti. Hartwinilla ei tainnut ihan olla kahta persoonallisuutta, mutta monitasoinen tuo ainakin oli päänsärkyä herättävällä tavalla. Tavasta, jolla vaalea jättiläinen sulki silmänsä ja kohotti hetkeksi kasvonsa kohti kattoa saattoi päätellä miehen löytäneen Ziran sanoista jotain humoristista.

Ehkä se johtui siitä, ettei Hartwin itsekään aina tuntenut olevansa yksi 'meikäläisistä'. Se ei kuitenkaan tehnyt tuosta epäluotettavaa. Joten kaipa selkänsä tarjoilutiskistä irroittava päätti antaa Catherinelle saman mahdollisuuden. "Sovitaan sitten vaikka niin.", hampaansa paljastava vampyyri virnistää vinohkosti, kunnes vakavoituu ja nyökkää. "Lähdetään, voit spesifioida vähän millainen keikka on kyseessä matkalla. Ezzie, painu asunnolle ja odota siellä."

Komento mennä turvaan ei ilmeisesti miellyttänyt tummaveristä kaunotarta, tuon mutristaessa huuliaan niin maan perhanan tyytymättömänä. Vaan Zira oli sanonut tarvitsevansa kovia taistelijoita. Ja nuori Ezzie ei ollut sellainen. Tuo oli helvetin nopea, paljon nopeampi ja äänettömämpi kuin Hartwin ikinä. Se teki neidosta loistavan vakoojan ja tiedustelijan, muttei kovin kummoista taistelijaa.

Jilli: Catherine pukeutui salamana. Hän suoristi ryhtinsä ja se ainoa häivähdys tunnepurkauksesta, joka oli hävähtänyt hänen verenpunaisissa silmissään, oli tipo tiessään. Hän oli valmis taistelemaan, mutta hänellä ei tullut pieneen mieleenkään pyytää itselleen aseita. Jos Chaosilla edes oli kunnollisia aseita, niin uusimmalle tulokkaalle niitä tuskin annettiin.

Samassa Zira sai korvanappiinsa viestin Tediltä: ”Tilanne ohi. Näillä näkymin Eva ja muut ovat turvassa. Siirtykää Reedin saliin, sillä Evalla on jotain kerrottavaa. Olkaa kuitenkin valmiita lähtemään heti, jos tilanne muuttuu”.

Zira huokaisi, sekä helpotuksesta, että harmistuksesta: ”Ted ilmoitti juuri tilanteen olevan ohi, mutta käski miedän olevan valmiita lähtöön, jos se muuttuukin yht'äkkiä”. Zira puhui tällä hetkellä pelkästään Hartwinille. ”Eva törttöili ja oli ilmeisesti päästä hengestään. Reed on raivoissaan. Ted käski muuten lähteä Reedin luo, sillä Evalla on jotain tärkeää kerrottavaa”.

Zira viittasi muut seuraamaan itseään ja lähti kävelemään kohti hallia, jossa vihainen pomo odottaa.

”Mikä tuo striptease esitys oli?” Zira kysyi muina miehinä. ”Harvemmin kuulusteltavat seisovat kuulusteltavina ilman yläosia”.

Catherine, joka seurasi joukon hännillä virnisti: ”Herra Hartwin halusi tietää motiiveistani”.
avatar
Jilli
Pelinjohtaja

Viestien lukumäärä : 4561
Join date : 21.12.2011
Ikä : 28
Paikkakunta : Suomen New York

http://hellvsheaven.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Vallan vaihto

Viesti  Jilli lähetetty Ma 9 Tammi - 22:35

SunSet: Eva hieman hidasti tahtiaan miettien ''Aah, ihanaa, tulen varmasti saamaan raivarit.. minulla on vain sellainen tunne selkäpiissäni.. ajatuskin Reedin raivostaa.. uuh..''

Mutta toisaalta olihan tämä tärkeä tieto Chaosin kannalta. Mutta silti Eva sätti itseään varomattomuudestaan. Hän on valmis vastaanottamaan rangaistuksen, jos sellainen on tarpeen.. onhan hän periaatteessa ansainnut sen..

Eva huokaisi, kun alettiin lähestyä kohti päämajaa.. Hän kysyi viimeisen kerran agenttikollegoiltaan: - Eihän kukaan seurannut meitä?
- Ketään ei ole näkynyt tähän saakka..yksi agenteista raportoi.
- Hyvä on.., Eva jatkoi

Chaosin rakennus näkyi jo.. Mutta mitä? Taas joku agentti?? Eva kääntyi taakse ja näki jonkun miehen heidän takanaan. ''Äh, arvasin tämän..''

Hän lähti toiseen suuntaan harhauttaakseen agentin, hän ei ollut yhtään taistelutuulella.. Hän onnistui kadottamaan agentin jonnekin New Yorkin pöpelikköön. ''Hah,siitäs sai..'', hymyiltiin. Mutta hymy hyytyi, kun rakennus näkyi. Hän saapui ovelle ja aukaisi oven. Sen jälkeen käveli pitkää käytävää pitkin turhautuneena. Ja lopulta saapui Reed Riverin valtaistuinsaliin. Hän näkikin kaikki muut siellä.. Hän myös huomioi Riverin vihaisen ilmeen, Eva huokaisi ja mietti ''Nyt sitä mennään...''

Hän saapui huoneeseen ja muut agentit siirtyivät syrjemmälle, kun Eva asteli Reedin valtaistuimen eteen.. kenties odottamaan rangaistustaan..
avatar
Jilli
Pelinjohtaja

Viestien lukumäärä : 4561
Join date : 21.12.2011
Ikä : 28
Paikkakunta : Suomen New York

http://hellvsheaven.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Vallan vaihto

Viesti  Vierailija lähetetty Ma 9 Tammi - 22:43

// Noniin jatketaanko vai ? Smile

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Vallan vaihto

Viesti  Jilli lähetetty Ma 9 Tammi - 22:45

((Täällä jatketaan. Hannachu, taisi tosin häipyä jonnekkin, kun ei näy kaverin nimeä kirjautuneiden käyttäjien kohdalla. Smile Mutta, toivottavasti tänne siirtyminen, ei nyt mitään kamalaa pakko pullaa ollut.))
avatar
Jilli
Pelinjohtaja

Viestien lukumäärä : 4561
Join date : 21.12.2011
Ikä : 28
Paikkakunta : Suomen New York

http://hellvsheaven.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Vallan vaihto

Viesti  Vierailija lähetetty Ma 9 Tammi - 22:52

// Ei itseasiassa harkitsin kyllä tänne liittymistä, mutta hahmoa en ollut suunnitellut.. Smile joten ei se pakkopullaa ollut. Ymmärrän että jos tämä vaikuttaa pelin juoneen, niin haluat sen tapahtuvan omassa foorumissassi Smile) Ja nyt sinun ei tarvitse katsella kahta foorumia yhtäaikaa Smile

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Vallan vaihto

Viesti  Vierailija lähetetty Ma 9 Tammi - 23:03

((Anteeksi kesto, piti käyttää koiranpentu pihalla))

”Tilanne...?”, uudelleen vakava ilmeiseksi muuttunut kurtistaa kulmiaan Ziraa katsellen. Tuo ei ollut edelleenkään informoinut Hartwinille mitä täsmälleen oli tapahtunut.

Suoraan sanottuna The Hell organisaation agenttien eksyminen Chaosin alueelle samana päivänä Catherinen ilmestymisen kanssa oli melko hälyyttävä yhteensattuma ja kunhan tämän äkillisen 'keikan' yksityiskohdat selviäisivät Hartwinille, tuo päätyi tismalleen samaan lähtökohtaan uuden tulokkaan suhteen kuin ennen kuulusteluakin. Hyvin hyvin epäluuloiseksi.

Ja juuri kun mies kuvitteli päässeensä yli ajatuksen, että Catherine oli ilmiselvä vakooja. Pienen avautumisen jälkeen Hartwin oli jo kallistunut päättelemään ettei tuo ainakaan Hellille töitä tehnyt, vaikka hämärä olisikin.

”Minulla on ilmeisesti tälläinen vaikutus naisiin.”, saksalainen vastaa omasta puolestaan tyynesti. Olikohan se ihan vitsi, jonka jäänsinisin silmin Ziran kautta naiseen katsova lohkaisi?! Uutta odotellessa ei varmaankaan kannattunut henkeään alkaa pidättämään. Vampyyrin tapauksessa voisi vedota paastoamiseen saman efektin aikaan saamiseksi.
Suurikokoinen vampyyri tuntui vajoavan taas maailmaan, jossa katsoi ympärillään tapahtuvaa jonkin suurennuslasin kaltaisen lävitse, Hartwinin seuratessa Ziraa ja Catherinea takaisin Reedin hallintosalin puolelle. Vain mikroskooppisen pieni osa kaikesta mitä saksalaisen pään sisällä tapahtui näkyi tai kuului päälle päin.
Catherinen saapuminen tuntui pistäneen liikkeelle tapahtumaketjun. Se Hartwinin selkäpiihin muuttanut aavistuksena kasvava tunne uumoili, etteivät Evan ongelmat olleet tapahtumaketjusta irrallisia vaan looginen jatkumo jollekin. Mille? Mies aikoi saada siitä selvää.

Nyt tuo kuitenkin tyytyi taas seisomaan hiljaisena patsaana palojen paikoilleen asettelmiseen keskittyen, piittaamatta Reed Riverin raivosta. Eipä se edes ollut Hartwiniin kohdistettua.

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Vallan vaihto

Viesti  Jilli lähetetty Ti 10 Tammi - 9:30

Catherine oletti, että hänellä oli lupa mennä istumaan syrjemmälle kuuntelemaan. Olihan Hartwin antanut hänelle eräällä tavalla siunauksensa. Catherine sai huomata, että vaikka ison osan Chaosin vampyyreiden huomio oli kääntynyt Evaan, jotkut seurasivat puhdasta uteliaisuuttaan Catherinen jokaista elettä. Se huvitti Catherinea hiukan.

Hän jätti asian kuitenkin omaan arvoonsa ja istuutui erään suurehkon laatikon päälle. Vaikka hän roikottikin pikkutyttömäisesti jalkojaan sen reunan yli ja nojasi hiukan etukenoon, hänestä huokui edelleen ylhäällisyyttä ja kuningatarmaisuutta. Joku olisi todella voinut pitää tätä outona ja huomiotaherättävänä. Tässä vaiheessa, joku olisi halunnut tutkia Catherinen taustat, sillä tuskin Hellissäkään, tavallinen rivivampyyri käyttäytynyt noin ylhäisesti.


Zira asteli kuuliaisesti Reedin rinnalle. Hän seisoi kuitenkin tapansa mukaan hiukan kauempana, jotta ei loukkaisi herransa yksityisyyttä ja valta-asemaa. Zira oli nimittäin saanut kuulla kyseisestä aiheesta useammat perustelut. Vaikka Zira kunnioittikin koko sydämellään ja tahdollaan Reed Riverin johtajuutta, oli hän varma, ettei tämä ollut mieleltään aivan terve.

Reed River oli kuitenkin onnistunut nostamaan Chaosin aiemmasta loasta sellaiselle tasolle, mihin eivät aiemmat johtajat olleet pysyneet.


Reed River katseli Evaa sen näköisenä, että voisi milloin tahansa hyökätä tämän kimppuun. Päästyään johtajaksi, hän oli antanut tarkat ohjeet siitä, ettei kukaan lähtisi yksin varjostamaan yhtään ketään. Ruuan hankkiminen oli asia erikseen. Sen Reedkin ymmärsi, sillä hän kuului niihin vampyyreihin, jotka haluavat nauttia ateriansa rauhassa, ilman keskeytyksiä. Eihän Eva tietenkään enään mikään keltanokka ollut. Tämä oli aikuisen ikään ehtinyt vampyyri nainen, mutta ikävä kyllä, se ei näyttänyt Reedistä aina samalta.

”Kerrohan minulle, Eva, millä järjen valon voimalla, sinä oikein lhdit varjostamaan, Hellin agentteja?” Reed River kysyi. ”Olisit voinut vaarantaa koko jengin tuolla törttöilylläsi”.
avatar
Jilli
Pelinjohtaja

Viestien lukumäärä : 4561
Join date : 21.12.2011
Ikä : 28
Paikkakunta : Suomen New York

http://hellvsheaven.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Vallan vaihto

Viesti  Vierailija lähetetty Ke 11 Tammi - 20:01

Eva katseli Reediä päin ja näki tämän raivonpilkkeen tämän silmässä. Mutta tämä esittikin asiansa hyvin tyynellä äänen sävyllä. Tämä huomasi, että muut vampyyrit katsoivat häntä mielenkiinnolla kuulemaan tämän tarinan. Hän otti aurinkolasit silmiltään ja vastasi Reedin kysymykseen:

- Tarkkaan ottaen.. En tehnyt minkäänlaista liikettä yksin..Minulla oli kolme muuta agenttia mukanani.., osoitettiin pientä agenttiryhmää päin.
- Ja sitäpaitsi agentti ei ollut kaukana päämajastamme.. eikö olisikin ollut vielä vaarallisempaa, jos hän olisi sattunut löytämään lymypaikkamme? Ja muutenkin, en seurannut agenttia tyhjän takia. Jos en olisi seurannut hän olisi todennäköisesti löytänyt tämän paikan joukkojensa kanssa.. niinkuin aiemmin mainitsin. Ja en tietenkään palannut tyhjän takia. Sain aika kiinnostavaa informaatiota Hellin aikeista, luulin ensin heidän etsivän lymypaikkaame, mutta sitten tämä neljäs Hellin agentti kertoi varmaankin tietämättään heidän suunnitelmansa; he etsivätkin tyttöä nimeltään Kaya van Hell. Nähtävästi Dracula on käynnistänyt tyttärensä etsinnän, joten luulen, ettei hän ole lainkaan kiinnostunut meistä. Ajattelin, että informaatio olisi meille hyödyksi, niinpä seurasin agentteja saadakseni lisää tietoa ja kuten varmaan tiedät.. Mutta en tiedä miksi tämä kyseinen agentti kysyi tietoja juuri minulta. Ehkä hän luulee, että Chaos on jotenkin tekemisissä tämän Kaya van Hellin katoamisen kanssa.. Mutta meidän kannattaa kuitenkin olla varuillamme, sillä toisaalta emme tiedä, ovatko he suunnitelleet mitään meidän varallemme..Äläkä huoli. hän ei kysynyt mitään meistä..

Pienoisen puheensa päätyttyä hän huokaisi ja katseli muita vampyyreita ympärillään katselevan häntä kiinnostunein silmin. Jotkut alkoivat ehkä kuiskuttelemaan jotain.. Eva sammutti korvakorussaan olevan radiopuhelimen eihän hän tarvitsisi sitä nyt, kun hän oli takaisin päämajalla.

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Vallan vaihto

Viesti  Vierailija lähetetty To 12 Tammi - 8:35



Vasta nyt Hartwinille selvisi taustat kuulustelun keskeyttäneen kohun takana. Hellin agentteja Chaosin alueella? Noita ei ollutkaan pitkään aikaan näkynyt. Juuri tänään.

Jäänsinisten silmien katse siirtyy sivummalle jättäytyneeseen Catherineen ja mikäli se tietty.. Passiivinen ärtymys naista kohtaan oli ehtinyt kadota, tulise nyt takaisin tuhatkertaisena. ”Mielenkiintoinen yhteensattuma...”, Hartwin lausui ääneen Evan saatua selvityksensä loppuun. Täsmälleen niin kovalla äänellä, että Reed Riverilläkin oli mahdollisuus havahtua ajatukseen kaiken vihansa keskellä. Äänensävynsä tuo piti kuitenkin pohdiskelevana, kuin keskeyttämisen sijaan olisi vain sattunut puhumaan ajatuksiaan vahingossa ääneen.

”Töppäsikö Eva töpännyt tai ei...”, mietiskelijä jättää puolet lauseesta lausumatta ääneen. Sillä tekikö Eva väärin seuratessaan agenttia vai estikö suuremman katastrofin ei ollut mitään merkitystä sen helvetillisen suuren elefantin rinnalla, johon kukaan muu ei tuntunut kiinnittävän huomota. ”The Hellin agentit ihan sattumalta etsivät Kaya von Helliä Chaosin nurkilta New Yorkissa sinä samana päivänä, kuin Catherine ilmaantui. Ilmoittaen olevansa ex-helliläinen ja haluavansa liittyä Chaosiin.”, ärtynyt risti kädet leveän rintakehänsä yli painaen leukansa painaen.

Hartwin joutui todella pureskelemaan kieltään, ettei olisi alkanut tivaamaan itse Catherineltä millainen näppärä selitys naisella tähän mahtoi olla. Varmastikin ihan hemmetin looginen, ympäripyöreä viisu...

Lava oli kuitenkin Reed Riverin. Koko tilanne aiheutti Hartwinille päänsäryn, tuon uumoillessa Reedin olevan kiinnostuneempi Evan läksyttämisestä, kuin Catherinen tarkoistusperien ulos pusertamisesta. Ellei jälkimmäistä pääsisi suorittamaan lukitun oven takana alasti.

Niin paljon kuin Chaos olikin ainut paikka, johon Hartwin sopi tässä maailmassa... Tuolla oli hankaluuksia tuntea yhteenkuuluvuutta ympärillään olevien kanssa.

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Vallan vaihto

Viesti  Jilli lähetetty To 12 Tammi - 17:46

Reed River katseli Evaa tympääntyneenä: ”Sinulle ei tullut pieneen mieleenkään, että olisit ilmoittanut asiasta rajavartijoille, jotka olisivat hoitaneet homman niin kuin olisi pitänyt, eli olisivat tappaneet joka ikisen Hellin uniformussa kulkevan vampyyrin”.

Reed painoi katseensa käsiinsä ja huokaisi raskaasti. ”Oli miten oli, tehtyä ei saa tekemättömäksi”, Reed totesi nostaessaan päänsä taas pystyyn. ”Meidän on syytä olla varovaisempia tästä edes, sillä Kaya van Hell katosi hyvin hämäräperäisissä olosuhteissa. En yhtään ihmettele, vaikka Dracula epäilisikin meitä kaikesta. Se rahjus alkaa jo olla vanha ja vainoharhainen, sekä mitä olen itse ymmärtänyt tilanteesta, Kaya on ukon pikku enkeli. Olisi varmaankin seuraava Dracula, jos isukki saisi päättää”.

Reed mulkaisi Hartwinin suuntaan: ”Miksi noin epäileväinen? Kuulin, että itse juuri hyväksyit Catherinen jäseneksi?” Reed virnisti julmasti. ”Catherina, kultaseni tulisitko tänne eteen?”

Catherine kohotti kulmiaan, ennen kuin nousi seisomaan ja asteli Reed Riverin eteen.

”Kerrohan muruseni”, Reed hymyili lipevää itsetietoista hymyään. ”Mitä tiedät Kaya van Hellin etsinnöistä?”

Catherine kohautti olkiaan: ”Van Hellin tyttöä on etsitty hänen katoamisestaan lähtien. Etenkin naisen veli Terenja on valmis kääntämään, vaikka koko maapallon ympäri löytääkseen hänet ja matkustaisi vaikka Plutoon, jos se olisi mahdollista. Jotkut, jotka pääsevät lähelle hallitsijaperhettä huhuavat, että Kaya ja Terenja ovat leimaantuneet toisiinsa. Hell sijoittaa aivan liikaa resursseja Kayan etsintöihin, eikä neuvosto hyväksy sitä. Itse uskon, että Kaya on jo revitty ja tapettu, koska ruumista ei ole löytynyt ja Kaya katosi kesken Heavenin vastaisen operaation. Haluatteko tietää jotain muuta asiaan liittyen, vai rupeatteko tehostamaan vartiointia, jotta näin ei pääse käymään toiste?”

Koko sali kuohahti, kukaan ei ole ollut koskaan niin nenäkäs Reed Riverille kuin Catherine oli nyt. Kukaan ei uskaltanut kritisoida Reedin tapaa pitää valtaa yllä. Se oli suoranainen tabu vampyyrien keskuudessa.

Kaikkien suureksi hämmästykseksi Reed repesi mahtavaan nauruun. ”Mainio tyttö!” hän sanoi pyyhkiessään naurun kyyneliä silmistään. ”Minä todella pidän hänestä!”
avatar
Jilli
Pelinjohtaja

Viestien lukumäärä : 4561
Join date : 21.12.2011
Ikä : 28
Paikkakunta : Suomen New York

http://hellvsheaven.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Vallan vaihto

Viesti  Vierailija lähetetty To 12 Tammi - 19:21

Eva katseli tyttöä myös hieman epäilevän näköisenä. Eva astui hieman syrjemmälle. Kerrankin hän oli jostain asiasta samaa mieltä Hartwinin kanssa.. Tässä tytössä on jotain epäilyttävää, ei tiedä mitä, mutta jotain. Eva ei luottanut tyttöön. Se, että heti hänen ilmestymisensä Chaosin alueelle, Hellin agentit ovat alkaneet liikkua lähistöllä. Vaikka tosin hän antoi hyödyllistä tietoa Chaosille, hänestä silti tuntuu, että tyttö salaa jotain. Toisin kuin muut Chaosin jengiläiset, Evan luottamus piti ansaita..

Hänen luottamustaan ei noin vain saada. Hän tosin saattaa olla epäilevä tytön suhteen, mutta ei voi sille mitään. Se vaisto on hänellä luonnostaan. Hän ei avaudu ihmisille niin helposti kuin jotkut toiset. Hyvä jos kertoo edes nimeään. Se saattoi tehdä Evasta hieman mystisen.. Hän ei pitänyt tytöstä lainkaan, no ainakaan ensivaikutuksen perusteella.. Tyttö vaikutti oman edun tavoittelijalta ja itsekkäältä. Sellaisia ihmisiä Eva inhosi. Hän katseli muiden vampyyreiden katseiden porautuneen tyttöön.
''Ja pah.. minähän en aio alistua tuon tytönrääpäleen pauloihin..toisin kuin eräät''
Huokaistiin hiljaa.. Hän ei voi uskoa, että Reedkin hyväksyy tytön noin vain jengiin. Se ei tuntunut reilulta.. Hänen oli käytävä tiukkoja testejä ja käytävä agenttikouluakin ennenkuin tämä edes astui jalallakaan Chaosiin. Oliko Eva sitten kateellinen? Ei tosiaakaan, hän oli vain hämmentynyt miten muut ovat hyväksyneet tytön näin nopeasti.

Eva alkoi miettimään viimeaikaisia tapahtumia läpi. Ensin tuon tytön ilmestyminen Chaosin päämajaan ja sen jälkeen kohtaamistaan sen Hellin agentin kanssa. Hänellä oli sellainen tunne, että nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa.. Hän muisti agentin sanat, että jos selviää että Eva puhuisi palturia, tämä olisi ensimmäisenä kyseisen vampyyrin tappolistalla. Häntä puistatti ajatuskin tulla Hellin agentin maalitauluksi. Hänestä myös tuntuu, että ongelmat eivät päättyneet tähän vaan vasta alkoivat. Nyt pitäisi keskittyä harjoittamaan hänen taitojaan entistä enemmän.., jotta Eva osaisi olla valmis yllättäviinkin käänteisiin..

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Vallan vaihto

Viesti  Vierailija lähetetty Pe 13 Tammi - 0:17

Suurikokoinen vampyyri ei voinut kehonsa jäykistymiselle ja käsiensä nyrkkeihin puristumiselle mitään. "Ehdin kuulustella häntä kokonaiset kymmenen minuuttia, ennen kuin meidät keskeytettiin.", Hartwin murahtaa saksaksi, kuten aina ärsyyntyessään tarpeeksi. Sanat muristiin kuitenkin niin hiljaa, etteivät ne keskeyttäneet Chaosin vauhtiin päässyttä johtajaa.

Jäänsiniset silmät alkoivat muuttua punertavimmiksi, ärsyyntyneisyyden vaihtuessa hitaasti raivoksi, jonka pidättelemiseen vaadittiin mielen koko kapasiteetti. Niin monesti kun Hartwin oli yrittänyt vääntää Reedille rautalangasta Chaosin alueen turvallisuusmenettelyiden puutteellisuutta... Tuo päätti kuunnella nirppanokkaista pientä lunttua, joka ei ollut antanut pienintäkään syytä luottaa itseensä.

Toki, Hartwin ei ollut nähnyt syytä olla antamatta Catherinelle mahdollisuutta ansaita luottamusta - mutta totta hemmetissä Hellin agenttien ilmaantuminen heti naisen perään muutti asioita!

Turhautumisen kohotessa huippuunsa valtava vampyyri kääntyi kohti hallintorakennuksen ovea, poistuakseen paikalta ennen kuin tekisi jotain typerää. Kuten kävisi Reed Riverin kimppuun, minkä analyyttinen mieli tiesi kiehuvan verenkin keskellä huonoksi siirroksi.

Normaalisti hillitty vaalea jättiläinen vei puolet ovenkarmista mukanaan, nyrkin iskeytyessä betoniin ja siitä läpi seinää murentaen Hartwinin harppoessa ulos hallista.




Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Vallan vaihto

Viesti  Jilli lähetetty Pe 13 Tammi - 13:53

Reed katsoi mietteliäänä Hartwinin perään, jonka jälkeen hän kohdisti synkän katseensa Catherineen. ”Sinun harmiksesi, en voi kuitenkaan ohittaa alamaisteni mielipiteitä. Uskon, että useammalla on omat epäilyksensä sinusta. Vaikka minä pidänkin sinusta huomattavasti sillä perusteella, kuinka vähän olen sinut tuntenut joudun asettamaan ehtoja sinun liittymiseesi Chaosissa. Olet nimittäin todistanut taistelutaitosi ja me rarvitsemme taistelutaitoisia vampyyreja, sen puolesta en näe mitään estettä Chaosiin liittymisesi suhteen”.

Catherine seisoi Reed Riverin edessä pää pystyssä ja selkä suorassa. Häntä ärsytti suunnattomasti se, että Hell oli pilannut hänen mahdollisuutensa. Aivan kuin he eivät olisi muutenkin pilanneet hänen elämänsä. He olivat vieneet häneltä perheen ja kaikki, jotka häntä rakastivat ja joita hän itse rakasti. Nyt Catherinella ei kuitenkaan ollut muuta mahdollisuutta kuin totella Chaosin johtajaa ja läpäistä jokainen hänelle asetettu testi kirkkain pistein.

”Selvä on. Mitä ehtoja ajettelit asettaa?” Catherine kysyi, aivan kuin mikään aiemmin puhuttu tai mainittu ei olisi liikuttanut häntä tippaakaan.

Reed virnisti: ”Hyvä on. Ensinnäkin asetan sinulle vahdit, jotka seuraavat sinua 24 tuntia vuorokaudessa, joka ikisenä päivänä siihen asti, kunnes toisin määrätään. Koska olet kuitenkin kova luu purtavaksi, määrään siihen tehtävään Zira McCenzien ja Hartwinin. Uskoisin heidän pärjäävän sinulle, jos rupeat kiukuttelemaan. He seuraavat sinua kaikki alle, myös vessaan, koska olet vampyyri ja sinulla ei ole inhimillisiä tarpeita. He vartioivat sinua vuoron perään, jolloin vietätte aikaa myös sinun paikassasi. Onko sinulla muuten asunto?”

”On”, Catherine nyökkäsi.

”Loistavaa!” Reed River läimäytti kätensä yhteen huvittuneena. ”Zira, mene etsimään Hartwin ja kertomaan tälle, etteivät tämän velvollisuudet tähän loppuneet”.

Kun Zira lähti astelemaan Hartwinin jalan jäljissä ulos hän kuuli Reed Riverin äänen päässään: ”Käykää hakemassa varastolta kuolleenmiehen verta ja kalmoojuuri, villiruusu uutetta. Ottakaa mukaanne myös ruiskuja ja sumuttimia. Muu tarvittava teillä varmasti on. Jos nainen koituu pettymykseksi, niin voitte kiduttaa hänestä viimeisenkin tiedonjyvän, jonka jälkeen minä hoidan tappamisen”.
avatar
Jilli
Pelinjohtaja

Viestien lukumäärä : 4561
Join date : 21.12.2011
Ikä : 28
Paikkakunta : Suomen New York

http://hellvsheaven.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Vallan vaihto

Viesti  Vierailija lähetetty La 14 Tammi - 10:17

Eva katseli tapahtumia syrjältä ja näki myös kun Hartwinilta paloi päreet. Yleensä niin tyyni Hartwin polttaa päreensä, ei sanoisi ettei se olisi yllättävä näky. Mutta olihan se harvinaista ainakin hänen nähdä Hartwin noin pillastuneena. Sitten hän katsoi hetken Reediin ja mietti
''Taisin olla väärässä, Reed on täysin ennallaan''
Eva ajatteli ettei häntä tarvita enään ja suuntasi ulos. Hän menisi käymään kotonaan pitkästä aikaa. Ja ehkä menisi tanssitunnillekin, jos aikaa sattuisi riittämään. Se ei sijainnut kaukana päämajasta, vain parin korttelin päässä. Hän asteli ulos ja laittoi aurinkolasit päähänsä ja meni kävelemään New Yorkin katuja.

Hän käveli vähän matkaa ja vihdoin tuli oman asuntonsa eteen. Hän näppäili tunnusluvun ja ovi avautui. Sitten hän kävelikin ylimpään kerrokseen. Eva tykkäsi asua ylimmässä kerroksessa, sieltä näkisi koko kaupungin ja se tila oli juuri sopiva Evan asua. Hän avasi oven avaimillaan ja astui sisään. Hän heitti nahkatakin ja otti bootsit jalasta ja suuntasi omaan makuuhuoneeseensa. Hänen sänkynsä oli iso parisänky, koska Eva tykkäsi, kun hänellä oli tilaa. Tämä on myös hänen kotinsa myös siltä ajalta, kun hän oli vielä ihminen. Hän oli muuttanut pois lapsuudenkodistaan, koska hän halusi omaa rauhaa. Ainoastaan kotona hän tunsi olevansa vihdoin rauhassa. Hänen sängyssään oli musta päiväpeitto pedattuna sänkyyn ja paljon valkoisia ja mustia tyynyjä.

Hän piti sisustamisesta ja sen näki hänen kotonaan. Hänen makuuhuoneessaan oli: iso musta parisänky, punainen nojatuoli, iso musta vvaatekaappi, jonka hän on itse koristellut valkoisilla köynnöksen tapaisilla kuvioilla. Sängyn oikealla puolella oli pieni lipasto, josta ainoa laatikko on lukittu. Hänen huoneensa toisessa päässä oli peilipöytä ja kasa kauneustuotteita, joita Eva peri äidiltään. Hän meni sängylle, avasi piilotetulla avaimella lukitun lipaston, josta otti esiin valokuva-albumin. Hän katseli kuviaan ystävistään ja nauroi heidän hassuille kuvilleen, ne olivat otettu, kun he olivat lukiossa. Tällöin Eva oli siis vielä ihminen. Siellä oli myös kuvia hänestä ja Richardista. Paras kuva oli missä he seisoivat auringonlaskussa rannalla ja syleilivät toisiaan, tämän kuvan oli ottanut yksi Evan ystävistä, tosin salaa, mutta Eva oli ollut kiitollinen siitä. Eva pysähtyi katselemaan kuvaa ja hymähti. Mutta sitten hän sulki kansion laittoi takaisin lipastoon ja lukitsi lipaston ja jäi sitten omiin mietteisiinsä.

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Vallan vaihto

Viesti  Vierailija lähetetty La 14 Tammi - 10:39

Kunnioitusta herättävän loven hallintorakennuksena toimivan varastohallin seinään jättäneellä ei todellakaan ollut tänään hyvä päivä. Hartwinin kanssa pätkääkään kauemmin aikaa viettäneiden oli helppo päätellä asia jo ihan miehen käytöksestä. Harvemmin suurikokoinen vampyyri reagoi asioihin fyysisesti julkisella paikalla ellei sitten ollut aivan pakko. Verbaalisesti saksalainen kyllä osasi olla. Seiniä pahoinpideltiinkin sitten ylhäisessä yksityisyydessä.

Yksityisyyttä paikalta poistuva nytkin kaipasi, kun ympärillä olevat aiheuttivat kiristävän tunteen päässä. Kuin sitä ympäröisi vanne, joka kiristyi kiihtyvää vauhtia puristaen kunnes luu rutisi. Hartwin oli aikeissa suunnata asunnolleen, jättäen koko sotkun Reedin ja tuon uskollisten alamaisten hoidettavaksi.

Ei sillä, hopeisen kannestaan kaiverruksin koristellut savukerasian esiin kaivava pitäisi Reed Riveriä täysin onnettomana johtajana. Mikäli näin olisi, Hartwin ei kauaa olisi Chaosin riveissä ikuiseksi luettavaa elämäänsä kuluttanut. Sotilas- ja upseerikoulutuksen preussilaisessa hengessä saanut saksalainen ei vain kyennyt sietämään epäkohtia. Jokainen niistä nalkutti Hartwinin takaraivossa, olipa kyse sitten löyhin perustein rekrytoidusta The Hellin ex-agenttimikäliestä tai jengin alueen turvallisuustoimista.

Hartwinia myös ärsytti se, ettei jengillä ollut mitään todellista systeemiä ja pitkän tähtäisen suunnitelmaa varallisuuden hankkimiseksi. New York oli täynnä rikollisliigoja, joiden kaappaaminen ja orjuuttaminen ei olisi ollut vampyyreille mikään turhan suuri ponnistus.

H.K.S nimikirjaimin koristettu sytkäri napsahtaa, saksalaisen rauhoitellessa hermojaan vanhalla patoutuneella tavalla. Silloin kun Hartwin oli aloittanut tupakoinnin ei keuhkosyövästä oltu tiedettykään. Kun se oli noussut lääketiedeyhteisön tietoisuuteen, silmiensä jäänsinisen sävyn takaisin saavan keuhkot olivat melkoisen huono elinympäristö syöpäsoluille.

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Vallan vaihto

Viesti  Jilli lähetetty La 14 Tammi - 12:19

Zira löysi Hartwinin ilman mitään suurempia ponnistuksia. Tämä oli tehnyt töitä Ziran kanssa sen verran kauan, että Zira oli oppinut tuntemaan joitain jättiläisen tapoja. Hän tiesi myös, että osa saksalaisen mielipiteistä oli totaallisen järkkymättömiä. Samalla Zira, joka oli syntynyt luonnostaan vampyyriksi, tiesi että vampyyreiden tunteita oli ajoittain todella vaikea hallita. Kun tunsi kaikki tunteet sata kertaisina verrattuna ihmisiin, oli vaikea pitää ne aisoissa.

”Jou Hartwin!” Zira asteli toisen vampyyrin luo. ”Kiinnostaako sinua Reedin lopullinen päätös?”

Zira istuutui vanhan ja ruostuneen tynnyrin päälle ja ryhtyi poissaolevan oloisena tutkailemaan merimaisemaa ja auringonlaskua: ”Catherine on meidän kahden vastuulla. Vuoropäivinä me vahdimme häntä 24 tuntia kerrallaan päästämättä häntä kertaakaan silmistämme. Seuraamme häntä myös vessaan ja suihkuun. Annamme hänen kuitenkin olla rauhassa, emme saa käyttää ruumiillista väkivaltaa, ellei siihen ole syytä. Haemme nyt kuitenkin varastolta kuollutta verta ja kalmojuuri-villiruusu uutetta. Saamme käyttää niitä mielivaltaisesti, jos Catherine yrittää jotain. Saamme kiduttaa hänestä joka ikisen tiedon jyvän, jos se on tarpeen, mutta tappamisen jätämme Reedille.

”Haluatko ensimmäisen vuoron, vai otanko minä sen?”


Reed katseli edessään seisovaa Catherinea syvän mielenkiinnon vallassa. Harvoin hän oli nähnyt yhtä kaunista ja taitavaa naista. Yleensä naiset olivat jompaa kumpaa. Ei siinä, etteikö Reed River olisi arvostanut molempia ominaisuuksia. Olihan Chaosissa kummankin kaltaisia naisia. Kauniit viihdyttivät Reediä erillaisin perverssein tavoin ja ne älykkäät työskentelivät hänelle taukoamatta. Catherinen kaltaiset naiset olivat kuitenkin harvassa. Reed uskoi saavansa tästä naisesta sellaista hupia, jota ei muista saanut, jahka tämä osoittautuisi kelvolliseksi Chaosiin.
avatar
Jilli
Pelinjohtaja

Viestien lukumäärä : 4561
Join date : 21.12.2011
Ikä : 28
Paikkakunta : Suomen New York

http://hellvsheaven.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Vallan vaihto

Viesti  Vierailija lähetetty La 14 Tammi - 14:54

Eva katsoi kattoa ja mietti itsekseen. Hän voisi tehdä jotain, hän ei paljon pitänyt paikallaan istumisesta tai seisomisesta. Hän oli enemmän toiminnan naisia kuin ne jotkut muut ihmisnaiset, jotka pysyttelivät visusti kotonaan katselemassa kirkuvien lasten perään. Eva nousi sängystään ja meni keittiöön. Jääkaapissa oli pari kivennäisvesipulloa ja jotain muutakin, eihän Eva oikein käynyt kaupassakaan, kun hän ei ole ihminen, joten ei tarvitse ruokaa elääkseen. Hän vain nautti joistain ihmisruoasta, mutta hän inhosi kaikenlaisia roska- ja einesruokia. Nille hän nyrpisti nenäänsä.

Hän kaatoi lasiin vadelmanmakuista kivennäisvettä ja asteli parvekkeelle. Eva istuutui koriselle nojatuolille ja katseli New Yorkin kaupunkia.
''Kaupunki näyttää kamalan suurelta täältä katsottuna'' ajateltiin.
Eva ei myöskään polttanut. Hän tiesi kyllä joidenkin vampyyreiden Chaosissa polttavan, mutta hän itse ei pidä siitä, hän suoraansanottuna inhoaa polttamista. Tupakka haisi pahalle ja sen polttaminen maksaisi rahaa ja aiheutti riippuvuutta. Hän haistoi joskus naapureidensakin polttavan, niinkuin nytkin, joten hän sulki parvekkeen ikkunan nopeasti, ettei tupakan savu pääsisi sisälle.

Juotuaan vesilasin tyhjäksi, Eva venytteli ja päätti pitkästä aikaa jatkaa tarinaansa, jota hän oli kirjoittanut joskus aikaa sitten. Se kertoi tytöstä, joka oli menettänyt vanhempansa ja joutunut lastenkotiin, mutta oli adoptuitu rikkaaseen perheeseen, mutta tarinassa käy ilmi, että nämä adoptiovanhemmat ovatkin vampyyreita. Hän otti tarinavihkonsa esille ja alkoi kirjottaa.. Hän tykkäsi kirjoittaa käsin, se oli hänestä luovempaa. Ei Eva koskaan kylläkään kuvitellut, että hänestä tulisi kirjailija, mutta hän piti kirjoittamisesta. Olihan hän ihmiselämässään ollut toimittaja.

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Vallan vaihto

Viesti  Vierailija lähetetty La 14 Tammi - 20:38

Savua keuhkoihinsa kiskovan vampyyrin pahe ei suinkaan ollut mitkään tavalliset sätkät vaan kalliimman puoleiset pikkusikarit. Niitä ei ollut mitenkään yksinkertaista hankkia kiitos nykyisen maailmantilanteen. Hartwin ei olisi yhtään yllättynyt, vaikka koko sikarien valmistus loppuisi huomenna. Siispä ärsyyntynyt veteli nikotiinia henkosiinsa ensimmäisen parin vedon jälkeen rauhallisemmin, koittaen nautiskella edes paheestaan.

Olisi tavallaan ollut paljon helpompaa, jos analyyttisen mielen voisi mielivaltaisesti pistää pois päältä. Suurimman osan ajasta Hartwin nautti asioiden pilkkomisesta, tutkimisesta ja kauttaaltaan ymmärtämisestä. Strategioiden ja suunnitelmien punomisesta. Sitten oli taas päiviä, jolloin mies olisi mielellään ollut aivan yhtä... Tavallinen oli kai julma sana, etenkin kun ympärilläsi oli paljon hyvin omanlaisillaan tavoilla lahjakkaita tai erikoislaatuisia olentoja. Jäänsiniset silmänsä seuranneeseen Ziraan kääntänyt ei vain aina kyennyt olemaan turhautumatta, tuon unohtaessa etteivät muut käsitelleet asioita samalla tavalla.

Suurin osa ihmisistä ja sitäkautta myös vampyyreistä katsoi ympäripyöreää kuvaa, keskittyen yksityiskohtiin, joihin halusivat. Jotka kiinnostivat noita. Hartwinin mieli keskittyi kaikkeen mahdolliseen, kiinnitti huomiota niihinkin asioihin, joista mies ei niin välittänyt. Eikä irtipäästäminen ollut helppoa, kun ajatus – palapelin palanen – oli kerran ujuttanut tiensä saksalaisen mieleen.

Sikaria polttava pysähtyi kuuntelemaan mitä sanottavaa Chaosin kakkospomolla oli. Zira vaikutti yrittävän etäännyttää itsensä tilanteesta, tuosta Catherineksi itsensä esitelleestä. Savua sieraimistaan ulos puhaltava ei ollut taaskaan aivan varma mistä mielikuva syntyi, etenkään kun Hartwin ei tuntenut Ziraa henkilökohtaisesti mitenkään hyvin. Ei sillä, että saksalainen olisi tuntenut Reed Riveriäkään. Yhtään sen enempää kuin jengissä toimimisen kannalta oli tarpeellista. Tai mitä nyt oppi kanssakäymisissä ja noiden toimia seuraamalla.

Jostain kumman syystä hyvin harva näki Hartwinin sinä henkilönä, jolle teki mieli avautua. Ezzie oli kummallinen poikkeus säännössä. Kuten olivat ne naiset, joita vaalean miehen ulkonäkö ja normaalisti kohtelias vanhan maailman charmi veti puoleensa. Tänään jälkimmäistä ei juurikaan ollut näkynyt. Se teki ehkä paluutaan, sikarin polttelun rauhoitellessa.

”Jospa minä otan sen ensimmäisen vuoron. Ehkä onnistun saamaan jotain vastauksia näihin ennakkoluuloihini – suuntaan tai toiseen. Minulla on kuitenkin ne pari agrikaattia vielä korjattavana komentokeskukselle, joten hän saa luvan tulla siksi aikaa pyörittelemään peukaloitaan varastolleni.”, sikarista kiskaistaan viimeiset henkoset ja jämä viskataan veteen. ”Ellet sitten halua itse vahtia häntä pari tuntia.”, lause jätetään riippumaan tyhjyyteen, kätkemään sitä totuutta, jota sillä yritettiin houkutella esiin.

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Vallan vaihto

Viesti  Jilli lähetetty Su 15 Tammi - 0:48

Zira kohautti olkiaan. Hän harvemmin joutui tekemään tämän kaltaisia hommia Chaoksessa. Toisaalta, nyt kun kyseessä oli erinoimainen taistelija, joutui Zirakin likaamaan kätensä. Reed River kun ei siihen itse alistunut.

Zira oli tuntenut Reedin kauemmin, kuin kukaan Chaosissa olevista. He olivat tutustuneet jo pentuina. Itseasiassa Zira oli opettanut Reediä olemaan vampyyri, koska tämän verettäjä oli nostanut kätensä pystyyn yliaktiivisen, lievästi turhaan väkivaltaan taipuvaisen vasta veretetyn kanssa. Omalla tavallaan he olivat parhaat ystävät. Zira oli mielellään se, joka pysyi järjen äänenä taustalla ja puolusti Reediä, silloin kun tämä sitä tarvitsi. Reed oli taas niitä vampyyreja, jotka kaipasivat valtaa ja halusivat sitä aina enemmän. Toisaalta, tämä ei ollut kuitenkaan mennyt sekaisin vallasta. Reed tiesi tasantarkkaan, miten valta pidettiin itsellä ja miten sitä käytettiin oikein, vaikka olikin itsekäs. Tietyt Reedin ratkaisut hirvittivät Ziraakin, mutta niille hän ei mahtanut mitään.

Samassa Zira kuuli jälleen Reedin äänen päässään. Vampyyreiden välinen telepatia oli kätevää. Reed ja Zira eivät oikeastaan kommunikoineet juuri muuten kuin telepaattisesti. Yleensä he höpöttelivät koko ajan keskenään muiden huomaamatta. Catherinen tullessa Reed Riverin eteen ensimmäistä kertaa, Reed oli kysellyt alituiseen Ziran mielipidettä ja naureskellut tämän viehtymykselle vampyyri naista kohtaan.

”Reed muuten haluaa, että sinä otat Evan mukaan, kun vahdit Catherinea”, Zira sanoi kuunneltuaan Reedin viestin loppuun. ”Reedistä kaksi holhoojaa on yhtä parempi, jos ongelmia ilmenee. Se nainen oli kuitenkin kuulemani mukaan aikamoinen peto taistellessaan. Minä otan Ezzien kanssani vahtiin. Catherine saa kuulemma asua normaalisti omassa asunnossaan. Saammepa samalla tarkistettua asunnonkin”.

Zira nousi seisomaan: ”Ota sinä vain Catherine mukaan. Minä etsin Ezzien ja Evan, briiffaan heille tilanteen ja laitan Evan sitten tulemaan sinun luoksesi. Pidä koko ajan viestintä yhteys keskukseen. Äläkä päästä Catherinea silmistäsi hetkeksikään. Uskon, että osaat hommasi ilman turhaa muistutteluakaan”.

Zira heilautti kättään lähtiessään varastoa kohti. Ensimmäiseksi hän hakisi tarvittavat välineet ja sitten etsisi ne naikkoset, jotka olivat ties missä.


Eva kuulee koputuksen parvekkeen oveltaan.
avatar
Jilli
Pelinjohtaja

Viestien lukumäärä : 4561
Join date : 21.12.2011
Ikä : 28
Paikkakunta : Suomen New York

http://hellvsheaven.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Vallan vaihto

Viesti  Vierailija lähetetty Su 15 Tammi - 12:49

Eva oli juuri mietiskelemässä tarinan uutta käännekohtaa. Eva istuskeli nojatuolillaan ja mietti kuumeisesti. Hän ei kyennyt keskittymään, liian monta asiaa mielessä. Varsinkin tämä Chaosin tilanne, jota voisi verrata vaikkapa todella hankalaan palapeliin. Eva ei pitänyt pulmapeleistä, ne olivat muutenkin rasittavia tapauksia, jotka vaativat kärsivällisyyttä. Se olikin yksi Evan paheista, hän oli kärsimätön joidenkin juttujen suhteen. Hän oli aivan ajatuksissaan, kunnes kuuli jotain parvekkeen suunnasta.

Ensiksi Eva ei välittänyt, mutta koputuksen tapainen ääni kuului nyt entistä kovempaa.. Eva antoi periksi ja meni katsomaan mikä oli ongelman nimi, taasko jokin pikkulintu oli jotenkin päässyt parvekkeelle ja haki uloskäyntiä, näin oli tapahtunut kerran aiemmin, silloin Eva oli päästänyt linnun menemään. Jos tämä olisi se sama lintu, niin.. mutta yllätyksekseen hän näkikin Ziran parvekkeen ovellaan. Hieman hämissään katseltiin hahmoa oven takana. Hän olisi voinut tulla ihan etuoven kautta niinkuin normaalit ihmiset, mutta Zira ei ollutkaan ihminen kuten ei hänkään. Eva ajatteli, että miehen tuloon täytyi olla jokin syy. Toivottavasti ei ole mitään ongelmia..

Lopulta Eva meni ja aukaisi oven, hän viittoi miestä tulemaan sisään ja kysyi kohteliaasti:
- Kappas.. Sinua näkee täällä harvemmin, no mikäs on homman nimi?
Reed oli varmaankin käskenyt häntä tulemaan, koska tuskin Zira lähtisi Reedin luota vapaaehtoisesti tai no ei mitenkään ettei Ziralla olisi omaa tahtoa. Kuitenkin tämä tuntui olevan Reedin lähellä kuin jokin kuningasta suojeleva henkivartija. Ja henkivartijat harvoin poistuivat herransa läheltä.

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Vallan vaihto

Viesti  Vierailija lähetetty Su 15 Tammi - 18:26

Hartwinin teki mieli älähtää ääneen Zira informoidessa Reedin päätöksestä lisätä Catherinea vartioivien määrän kahteen per vuoro. Ääneen valittamisen sijaan mies pitää mölyt mahassaan, kuten normaalistikin, vaikka tänään olikin poikennut tavoistaan varsin hälyyttävästi. Hienoa, kahden kiukuttelevan pikkutytön sijaan sitä saisi viettää aikaansa kahden kanssa.

Saksalaisen tuntemaa ärtymystä ei kuitenkaan kannattanut ottaa henkilökohtaisesti, jos sitä nyt ylipäätään huomasi mitenkään normaalia voimakkaampana. Suurikokoisella vampyyrillä sattui vain olemaan hyvin valikoiva maku seuralaistensa suhteen, olipa kyse sitten himoista, tunteista tai vaan pelkästä toveruudesta. Ehkä kyse todella oli aikakaudesta, jolloin nenänvarttaan sormillaan hieraiseva oli varttunut pojasta mieheksi ennen verettämistään.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksa oli ollut köyhä ja olemassaoloaan häpeilevä maa, jonka lapsista piti kasvaa nopeasti vastuuta kantavia aikuisia. Nimenomaan aikuisia, ei sellaisia leikkiviä lapsia. Siihen päälle vielä preussilaisen upseerikoulutuksen iskostama elämänasenne niin oliko se ihmekään, että Hartwin ei helpolla löytänyt yhteistä säveltä aikakautensa jälkeen syntyneiden tai vampyyriksi muuttuneiden kanssa.

Ezzie oli poikkeus. Sitä oli hankala selittää tai edes nähdä, sillä näennäisesti nuori vampyyri ei vaikuttanut sen kummallisemmalta kuin kukaan muukaan. Saattoihan se olla tummaverikön hekumainen kauneuskin, joka silitteli pedon niskavilloja. Naisen nimen kuuleminen Ziran huulilta sai ankarat kulmat kohoamaan tuskin huomattavasti.

Hartwin ei kuitenkaan laukaissut ajatuksiaan ääneen. Mitä hyötyä Zira kuvitteli Ezziestä olevan Catherinen kaltaista vastaan? Toki Ezziessä oli potentiaalia kehittyä hyvinkin vaaralliseksi ketteryytensä ja koordinaatiokykynsä ansiosta. Nainen osasi myös keskittyessään lukea vastustajiaan melkein vaistonvaraisesti. Tuo oli kuitenkin aivan liian nuori vampyyri voidakseen olla lähelläkään koko potentiaaliaan.

Analyyttinen mieli hyppäsi ensimmäiseen loogiseen selitykseen – Reed ei luottanut miehiin, noiden ollessa kahden Catherinen kanssa. Tuo halusi paikalle naispuoliset vahdit estämään tilanteiden intiimimpiä kehityksiä. Se oli tietysti yksi vaihtoehto, muttei Hartwin ollut varma sopiko se selittämään puuttuvan palan palapelistä Ezzien kohdalla.

”Ezzie on asunnollani.”, Hartwin informoi, ettei Ziran tarvinnut turhaan etsiä tummaverikköä sen kauempaa. Ellei tu ositten ollut päättänyt lähteä omille teilleen saksalaisen kehoituskesta huolimatta.

Itsekseen murahtava kääntyy ympäri palatakseen hallintorakennukseen noutamaan jälleen vanginkaltaiseen asemaan palannutta Catherinea. Ilmeensä ja olemuksensa kivettävä ei vaikuttanut enää ärtyneeltä tai vihaiselta, silmäillessaan seinään lohkaisemaansa reikää. Oli kuin joku tyyni naamio olisi kohotettu miehen kasvoille.

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Vallan vaihto

Viesti  Jilli lähetetty Su 15 Tammi - 19:39

Zira hymyili Evalle pörröttäen tämän hiuksia ohimennen ja istuutui muitta mutkitta lupaa kysymättä tämän sohvalle. Siinä missä Reed oli naisia halventava ja esineillistävä vampyyri, Zira piti kaikkia naisia pikemminkin pikkusiskoinaan. Zira oli ollut jengissä riittävän kauan tunteakseen riittävän hyvin sen joka ikisen jäsenen. Mihenä hänen oli pakko myöntää, että Catherine toi hämmentävän mukavaa vaihtelua. Ziran oli myös pakko myöntää, että Catherine oli hämmästyttävän kaunis nainen. Eikä sitä helpottanut mitenkään se, että Ziran miehisyys reagoi Catherineen mangeetin tavoin. Luojan kiitos Reed oli ajatellut pidemmälle määrätessään naisia vartioryhmiin mukaan. Zira ei olisi muuten voinut vannoa, mitä tekisi joutuessaan kahden hemmetin hemaisevan vangin kanssa tämän asunnolle.

Istuessaan sohvalla Zira mittaili Evaa katsellaan. Kieltämättä myös Evan tullessa Zira oli pitänyt tätä viehättävänä. Kuitenkaan tämä ei ollut vienyt häneltä samalla tavalla jalkoja alta, kuin Catherine.

”Reed järjesti meille töitä”, Zira sanoi yks kantaan. ”Onko sinulla muuten juotavaa? Enkä tarkoita mitään kivennäisvesi litkuja, joita sinä lipität. Tarkoitan oikeaa juotavaa. Vaikka veripusseja? En ole ehtinyt syömään, kun juoksentelen kaiken aikaani Reedin asiolla”.

Zira korjasi hieman asentoaan: ”Ja kun muuten tarkoitan meitä puhun sinusta ja Hartwinista, sekä minusta ja Ezziestä. Vahdimme kahden ryhmissä vuorokauden ajan Catherinea. Seuraamme häntä kuin hait laivaa jopa kylpyyn asti. Väkivaltaa ei ole lupa käyttää ilman hyvää syytä ja blaa, blaa, blaa... Olet muuten Hartwinin pari”.


Catherine istui tylsistyneenä sivummalla, kuunnellen sivukorvalla, kun Reed antoi uusia ohjeita yövartiosta vastuussa oleville. Catherine pudisteli päätään tutkiessaan kynnen alusiaan. Hänestä Reedillä oli pahasti pallo hukassa. Catherine olisi tehnyt kaiken toisin, mutta koska hän oli vain pahainen vanki, häneltä ei tietenkään kysytty.

Catherinen pitäisi lakata kynnet uudelleen. Lakka oli pahasti lohkeillut, mikä oli yksi kaupungissa orpona vaeltamisen haittapuolia.

Nytkin Catherine olisi voinut olla sisustamassa kotiaan tai kuntosalilla treenaamassa, mutta hänet pakotettiin toimittamaan tyhjää. Kaiken lisäksi hän olisi myös voinut yrittää puhua Reedille uusista toimintamalleista, joita Chaos voisi käyttää. Ei menisi montaa vuotta, kun Chaos olisi Helliäkin parempi järjestö. Mutta jos paikallinen pomo halusi olla puu pää, niin se oli täysin mahdollista.

Catherinen valmiiksi nyreää oloa ei helpottanut yhtään se, että Hartwin saapasteli sisään. Tästä se hupi vasta lähtisikin käyntiin. Mies kuulustelisi häntä kuin viimeistä päivää, eikä taatusti antaisi tällä kertaa periksi yhtä helposti, mikä vaikeutti huomattavasti Catherinen suunnitelmia. Ellei hän sitten ottaisi Hartwinia suunnitelmiinsa mukaan. Toisaalta Hartwin saisi kyllä ensin todistaa oman kelpoisuutensa, ennen kuin Catherine paljastaisi suunnitelmansa.
avatar
Jilli
Pelinjohtaja

Viestien lukumäärä : 4561
Join date : 21.12.2011
Ikä : 28
Paikkakunta : Suomen New York

http://hellvsheaven.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Vallan vaihto

Viesti  Vierailija lähetetty Su 15 Tammi - 22:41

Kun Zira astui sisään ja pörrötti tämän hiuksia, Evalle syntyi naamalle hymynpoikanen. Ziraa katseltiin mielenkiinnolla, kun tämä rojahti Evan valkoisille sohville. Mutta ei Eva siitä välittänyt, hänellä kävi harvoin vieraita, ainakaan, kun hän oli kotona. Zira kysyi juotavaa ,tämä myös väitti kivennäisvesiä litkuiksi, vaikka eihän Evakaan niitä usein juonut. Mutta joskus hän kuitenkin joi..vaikka siitä ei nyt mitään hyötyä olekaan. Mutta Eva piti vaihtelusta.
- Tiedoksesi vain kivennäisvedet tuovat mukavaa vaihtelua ainaiselle verenjuomiselle, mutta kyllä veri maistuu kieltämättä paremmalle..pikku hetki.., todettiin huvittuneella äänellä ja käveltiin kohti keittiötä.

Eva avasi keittiössä olevan lukitun kaapin, jossa oli veripusseja pahan päivän varalle, hän otti yhden ja sulki kaapin. Sitten hän palasi olohuoneeseen ja heitti veripussin Ziralle..
- Tuossa, onhan minulla noita pahan päivän varalle, mutta pidän kyllä enemmän tuoreesta.., Eva sanoi istuessaan nojatuolille. Kun Zira sitten selitti Evalle kyseisen tehtävän, niin Evan ilme hieman vakavoitui.

Ettäkö joutua sen tytönhupakon lapsenvahdiksi? Mitä Reed oikein ajattelee?? Onko tämä Catherine tosiaan niin vahva, että heitä kaikkia Ziraa, Harwinia, häntä ja Ezzietä tarvittaisiin hänen vahtimiseen? Mutta toisaalta Reed teki järkevästi ottaessaan partioon myös hänet ja Ezzien. Pojat voisivat innostua liikaa, varsinkin jos häntä pitää seurata iha kaikkialle jopa kylpyynkin.. Asian täytyi olla tärkeä, kun Reed oli pistänyt Zirankin hommiin. Hartwinin partiokumppanina hän vielä sietää., mutta hän inhosi ajatusta vahtia sitä tyttöä kaikialle, kun Eva ei muutenkaan pitänyt tytöstä..mutta toisaalta..
- Hmm.. Mielenkiintoista.. Ketkä meistä aloittavat.. minä ja Hartwin vai sinä ja Ezzie?

Mutta käskyt ovat käskyjä. Ja Reedin kanssa ei ollut järkevää ruveta niskoittelemaan. Sen Eva tiesi.. Yhtenä Reedin alaimaisista hänen ei auttaisi muu kuin tehdä hänelle annettu tehtävä.. Oli se sitten mikä tahansa. Epämiellyttävä tai ei. Ainakaan ei tulisi tekemisen puutetta..



Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Vallan vaihto

Viesti  Vierailija lähetetty Su 15 Tammi - 23:25

Kiitos heti Catherinen jälkeen Chaosin alueelle ilmaantuneiden The Hellin agenttien, vampyyrinaisen todellakin tulisi olemaan huomattavasti hankalampaa voittaa ainakin ovelle uudelleen ilmestyneen saksalaisen luottamusta. Mikäli sen hankkiminen nyt ylipäätään kiinnosti.

Hartwin ei kuitenkaan ollut mikään turha tyyppi lahjoineen ja erityistaitoineen. Oikeastaan ne menivät vähän hukkaan tavalla, jolla Chaosissa toimittiin. Pienelläkin budjetilla mies olisi kyennyt tekemään jengin alueesta lähestulkoon läpäisemättömän, ainakin estänyt tärkeimpiin rakennuksiin tunkeutumisen. Chaosin alue ylipäätään oli hitusen hankala, etenkin kun vampyyrit asuivat vähän missä sattui. Keskittämällä ja jakamalla alueita paremmin käyttötarkoituksen mukaan olisi taannut parempaa suojaa.

”Minulla on ensimmäinen vahtivuoro, mutta myös töitä. Sinun ja Evan on vain tultava mukaan ja odotettava, kunnes olen valmis.”, saksalainen informoi rauhallisella äänellä, mikä oli valtava muutos aikaisempaan ärtymykseen. Ei tosin paljoakaan miellyttävämpi, lähinnä ehkä hitusen karmiva radikaalina muutoksena. Tämä oli kuitenkin paljon lähempänä Hartwinin normaalia käytöstä.

Vampyyri uskoi Ziran omaavan tarpeeksi hoksottimia lähettää Evakin saksalaisen asunnoksi muuttaman varastohallin suuntaan, olihan Hartwin maininnut tarpeestaan tehdä töitä. Ylipäätään mies ei nähnyt mitään järkeä omien tarpeellisten töittensä laiminlyöntiin ihan vain siksi, että voisi pyöritellä peukaloitaan kun Catherine puuteroi nenäänsä tai jotain yhtä älytöntä. Toki vampyyrinaisellakin oli oikeus elämäänsä ja tuosta kykeni oppimaan paljon tarkkailemalla naisen reaktiota vartijoihinsa.

Yrittäisikö Catherine käyttäytyä mahdollisimman normaalisti, miten tuo esittäisi 'rutiininsa' tai millainen tuon koti oli. Ne kertoivat vampyyristä täsmälleen yhtä paljon kuin olisivat kertoneet ihmisestäkin.

Hartwin nyökkää Reedille, antaen Catherinelle mahdollisuuden lähteä seuraamaan ennen kuin kääntyi taas ympäri yrittääkseen uudelleen palailla asunnolleen.

Vierailija
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Vallan vaihto

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 1 / 14 1, 2, 3 ... 7 ... 14  Seuraava

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 :: Muuta :: New York

 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa