Uudenlaisen arjen opettelua.

 :: In-game :: New York

Sivu 11 / 12 Edellinen  1, 2, 3 ... , 10, 11, 12  Seuraava

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  epssu lähetetty Su 1 Maalis - 19:48

Samin kasvoille nousi melkoisen tunteeton ilme hänen kuunnellessaan tytön syytöksiä. Hän tunsi tuon kynnet ihoonsa porautuvan aina vain kovemmin, ja se tuntui helvetillisen hyvältä. Mieheen olisi pitänyt sattua, olisi pitänyt olla syyllinen olo. Mutta Sam ei ollut pahoillaan sen vuoksi minkä vuoksi olisi pitänyt, vaan sen vuoksi, ettei hän todellisuudessa tuntenut vaikka hänen olisi pitänyt ja hän olisi tahtonut.
”Juuri sen vuoksi en voi.” Tuo sanoo, yllättäen kyllä kehräävällä melkoisen kiusaavalla äänensävyllä. ”Seksiä tämä ei pelkästään ole, mutta oikeassa olet silti. Olen itsekeskeinen idiootti, koska olen tässä ja haluan vain enemmän, ilman että annan mitään takaisin. Noh, voin antaa sylini ja huuleni, vartaloni mutta sieluni on liian villi.” Kehräys sen kun vain jatkui.

Sam olisi halunnut tuntea saman mitä Bambi, sillä tyttö oli täydellinen. Kipakka, päättäväinen, toi tunteensa esiin, suloinen sekä aivan liian viattoman näköinen todellisuuteen verrattuna. Täydellinen Samille, mutta mies itse oli vain piru komeassa ruumiissa. Käyttää nyt tytön tunteita hyväkseen, kun itse janosi tuon rakkautta ja vartaloa. ”Janoan sinua enemmän kuin voit kuvitella, se ei vain ole tarpeeksi. Enkä tiedä tuleeko koskaan olemaan.”

Miksiköhän hän ei lyö minua, olisi aihetta. Mies ajattelee mielessään tuskaisena.


Kayden oli tulla itse Anan mukana huippuunsa vain katsellessaan, tuntiessaan ja vaistoessaan naisen orgasmit ihoaan vasten. Nautintoa oli myös antaa vain nautintoa toiselle.

Kaydenin kasvoille nousee hivenen ylimielinen, mutta lempeä hymy kuullessaan Anan kehut itsestään. ”Käyhän tuo, olen vapaana sinulle.” Mies lausuu matalalla kiihkon täyttämällä äänellä lähellä naisen kasvoja. Miehen ruumis oikein tärisi odotuksesta, että hän saisi tuntea Anan itsessään kunnolla.


Neira tunsi miehen tuoksun ympärilleen, tunsi kuinka tuo haistoi hänen hiuksiaan. Tunsi tuon ruumiin omaansa vasten ja janosi aina vain enemmän, ihankuin mikään ei enää koskaan riittäisi hänelle.
Sormi hänen herkimmässä kohtaan sai naisen vartaloa pitkin kulkemaan kylmiä väreitä ja hän hengähti kiivaasti, sillä tuo kosketus oli kuin sähköisku vartaloon. Jokainen ajatus, solu ja huomio oli kiinnittynyt tuon yhden pienen asian ympärille. Älä koskaan lopeta! Huutaa Neira mielessään miehelle.

Hymy nousee hänen kasvoilleen. Tahtoiko tämä raavas mies todella joko tai vastauksen häneltä? Eikö tietämättömyys riittänyt jättiläiselle? Oih, tämähän oli fantasiaakin parempaa.
”Entä jos vastaisin ei?” Neira kysyy leikillään, vaikka samalla häntä pelotti menettävänsä kiusaamisellaan pian mahdollisuutensa onneen. Siksi nainen ei odotellutkaan vastausta todellisuudessa. Hengitys oli raskasta naisen kiihkosta tuon vastatessa varmaan äänensävyyn, ”Ihan kuin vastaukseni voisi olla jotakin muuta kuin kyllä..”

Neira hieroo itseään miestä vasten ja ajattelee vain seksiä tuon kanssa. Ajatuksiin ei juuri mahtunut muuta.

epssu

Viestien lukumäärä : 149
Join date : 22.06.2014

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  Jilli lähetetty Ke 11 Maalis - 10:48

Bambi kuunteli Samin sanoja. Kiukku ja inho hänen sisällään tuntui vain kasvavan, mitä pidemmälle mies pääsi. Se tuntui korventavana roihuna hänen koko vartalossaan. Hänen kämmeniään kihelmöi puhtaasta halusta läimäistä miestä kasvoihin niin, että niille jäisi pitkäksi aikaa hänen kämmenensä kuva. Hän halusi työntää Samin pois läheltään. Sillä he olivat edelleen siinä samaisessa asennossa, jossa mies oli hänen sisällään ja hän oli kietonut jalkansa tuon lantion ympärille. Läheisyys tuntui aivan liian intiimiltä, jotta se olisi sopinut tähän tilanteeseen. Bambi olisi halunnut huutaa, potkia, raivota, viskoa tavaroita. Sen sijaan hän oli naulittuna miehen ja seinän väliin.
Samaan aikaan, sanojen takaa kumpuava kehräävä ääni, sai tytön syttymään. Hän ei voinut sille mitään, että pehmeä hurina sai hänen lantionsa sisimmät lihakset puristumaan ja kiristymään miehen ympärille tuon ollessa edelleen hänen sisällään. Pienet, kipakat nautinnon nuolet kipinöivät hänen alavartalollaan, kun hän tuli uudelleen tietoiseksi heidän yhteydestään. Vaistomaisesti Bambi puristi säärillään miestä tiukemmin vasten itseään ja samalla syvemmälle sisälleen.
Ja edelleen hän halusi lyödä Samia.

”Mikset sinä sitten voi vain yrittää?” Bambi sihahti kiukkuisena, samaan aikaan kun hänen vartalonsa taipui tiukemmin Samia vasten. Hänen varalonsa oli alkanut uudelleen heräämään siihen tunteeseen, joka oli vain vähän aikaa sitten sammunut kuin kynttilän liekki.
Hän olisi halunnut hallita ruumiinsa paremmin. Tällä tavalla miehen vietävissä oleminen tuntui juuri nyt pahalta. Samaan aikaan hän halusi, että Sam työntyisi hänen sisäänsä entistä lujempaa ja rajummin.

Anan jalat tuntuivat edelleen veteliltä ja heikoilta, vaikka hän pystyikin pitämään itsensä kutakuinkin niiden varassa. Olisi kuitenkin hyvin helppoa antaa niille lepohetki ja polvistua Kaydenin eteen, auttamaan miestä sen kanssa, jota hän puristi edelleen kämmenensä sisään. Nainen ei miettinyt asiaa sen kauempaa, vaan vajosi polvilleen. Hänen kätensä tärisivät hienoisesti äskeisten tuntemusten jälkimainingeissa, mutta miehen housujen kunnollinen avaaminen ja alaskiskominen ei muodostanut ongelmaa.
Ylväs, sykkivä elin suorastaan ponkaisi esiin kankaisten vankiloidensa suojasta Anan kättä vasten innokkaana kaikkeen siihen, mitä pian tulisi tapahtumaan. Hän hyväili elintä parin hitaan vedon verran, tunnustellen sen sileää ihoa ja pinnassa risteileviä paksuja verisuonia. Samaan aikaan hän tarkkaili, pää kenossa, tarkkaavaisina miehen ilmeitä, nähdäkseen miten hänen hyväilynsä vaikuttivat tuohon. Elimen päähän kihosi pieni, kirkas, kiihotuksesta kielivä pisara, jonka nainen lipaisi pois kielensä kärjellä. Tämän jälkeen hän otti Kaydenin muitta mutkitta syvälle suuhunsa.

Remillard ei varsinaisesti pitänyt siitä, miten Neira tuntui taistelevan hänen jokaista sanaansa vastaan ja kiusasi sekä härnäsi häntä sanomisillaan. Samaan aikaan hän ei kuitenkaan malttanut odottaa sitä, että saisi kesyttää tämän villivarsan ja saada tuon taipumaan omaan tahtoonsa. Eikä hän voinut olla miettimättä, kuinka nautinnollista siitä tulisikaan.
Niinpä suunnitelma alkoi muodostua hänen päässään pala palalta. Hän joutuisi sen toteuttaakseen rikkomaan monia, omia sääntöjään, mutta se olisi sen arvoista, jos suunnitelma lopulta kantaisi hedelmää. Ensimmäisen vaiheen toteuttaminen oli hyvä aloittaa nyt. Se saisi lopulta naisen janoamaan lisää ja kaatumaan hänen syliinsä kun hän lopulta vain napsauttaisi sormiaan. Niinpä hän oli onnistunut tietämättään petaamaan suunnitelmalleen täydellisen aloitushetken ja nyt ei tarvitsisi käydä kuin tuumasta toimeen.

Mies kumartui naista vasten, painoi päänsä alas ja vei suunsa liki tuon korvaa. Hän työnsi kielensä ulos huultensa välistä ja nuoli hitaasti naisen pienen korvan ulkoreunaa, alhaalta ylös.
”Jos vastaisti ei, tässä tilanteessa, sanoisin, että valehtelisit. Sen jälkeen nostaisin sinut polvilleni ja antaisin sinulle selkäsaunan”, Remillard kuiskasi nämä sanat Neiran korvaan, juuri ennen kuin vetäytyi naisesta hieman. Juuri sen verran, että saattoi kääntää tuon toisin päin edessään, kasvot itseään kohti.
Hän ei antanut Neiralle liikkumavaraa. Asiat tehtäisiin juuri nyt niin kuin hän sanoi ja naisella ei olisi muuta vaihtoiehtoa kuin vain nauttia ja antautua. Tuon kissa ja hiiri-leikki loppuisi tasan nyt.
”Sen jälkeen minä naisin sinua niin kauan, että saisin turvonneilta huuliltasi myöntävän vastauksen.” Puhuessaan mies avasi tottuneesti ja nopeasti Neiran housujen sepaluksen ja kiskaisi ne alas vyötärön kohdalta, aivan tuon takapuolen alle. Aivan yhtä tottunein ottein hän ohjasi Neiran puolittain istumaan pöytänsä reunalle. ”Jos taas sanoisit sen tosissaan, tämä loppuisi tähän. Minä en enää vilkaisisikaan sinuun päin tai puhuisi sinun kanssasi muista kuin työasioista.”

Saatuaan Neiran nyt paljaaksi juuri siltä alueelta kuin halusikin, Remillard vei toisen kätensä tukemaan naista selästä ja toisen puolestaan tuon jalkojen väliin ryhtyen hieromaan tuon himosta kostuneita, herkkiä huulia.
”Luoja miten märkä sinä oletkaan”, Remillard murisi tuntiessaan kostean ihon sormenpäitään vasten. Hän levitti sitä entisestää kauttaaltaan nauttien sen tunnusta. Aina silloin tällöin, kiusaten, hän antoi sormensa liukua kapean vaon ylitse hipaisten, painumatta kuitenkaan huulien väliin. ”Sinä olisit aivan valmis minua varten.”

_________________
Admin, the Kanaemo.

Jillin hahmolista
avatar
Jilli
Pelinjohtaja

Viestien lukumäärä : 4561
Join date : 21.12.2011
Ikä : 28
Paikkakunta : Suomen New York

http://hellvsheaven.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  epssu lähetetty Ke 11 Maalis - 13:42

Sam tunsi sykähdyksiä elimessään, joka oli tytön sisällä. Sykähdyset olivat vastapainotteisia, seurasivat toisiaan.
Kiihottuiko Bambi juuri tällä hetkellä todella? Vai oliko hän jonkinlaisessa transsissa.

Murahdus pääsi miehen suusta, Bambin lantion painautuessa tiukemmin häntä vasten tuon kiukkuisten sanojen mukana. Mutta samalla sanat saivat miehen hymyilemään sisällään, mutta myös silmissään. Tunteenttomaan katseeseen tuli ilkikurinen pilke, sekä huvittenaisuus. Samin tunteet heittivät karuselliä hänen sisällään, kuin hänkin olisi vasta vastasyntynyt uuteen elämään vaikka todellisuus oli toisin. Bambi sai ison miehen menemään sekaisin ja kiedottua pikkusormensa ympärille, vaikkei tuo sitä tajunnutkaan miehen ollessa vain niin tunteettoman oloinen ilman todellisia tunteita.

Ainakaan vielä ne ei olleet todellisia. Ehkä jos kortit pelattaisiin oikein, jokin saattaisi muuttua. Tai sitten ei, pysyä samanlaisena ristiriidan helvettinä.

"Yritänhän minä..." Sam kuiskaa kehräten ja vastaten omalla vartalollaan tytön vartalon kutsuun. Luoja, nytkö taas mentäisiin?


Anan pudottautuessa polvilleen elävien mielukuvien kultainen virta sai Kaydenin elimen tempomaan itseään naisen kädessä entistä kiivaammin. Elimen päädystä tippuu kiihottumisesta aiheutuvia tippoja, jotka nainen nuolaisee eroottisemmin kuin laki sallisi koskaan. Miehen omat jalat olivat pettää alta, mutta hän ei antanut niille periksi.

Oikean kätensä hän laski Anan tuuheiden hiusten lomaan, pyöritteli punaisiahiuksia sormiensa lomitse ja veti hieman liian hennosti, kuin kiusatakseen naista. Vasemman käden hän taas asensi tukipilarikseen puuta vasten ja upotti kyntensä siihen.

Tuo hetkellinen järjen pilkahdus kiihottumisen keskellä todella oli melkoisen hyvä idea, sillä naisen huulien koskettaessa ja ympäröidessä hänet, Kaydenin jalat notkahtavat pahemman kerran. Anan työntessä miehen syvälle kurkkuunsa, Kaydenin sormet tuon hiustenlomassa painoivat, sekä ohjailivat naisen täydellisiä liikkeitä.

Kayden tiesi kyllä Anan olevan taitava näissä asioissa, osaavan kuunnella partnerinsa kehonkielestä kertovia haluja, antaa juuri sen verran kuin piti tai juuri niin vähän kuin piti. Myös heidän monet yhteiset hetkensä varmasti auttoivat asiaa. Mutta mikään faktoista kertovat asiat, eivät kertoneen vain sitä yksinkertaista syytä, että jokaikinen kerta oli aivan yhtä ainutlaatuinen muiden joukossa, sekä uudenlainen, ettei voinut koskaan odottaa tapahtumaa.


Erilaisten tuoksuen sekoittama tuulenvire hänen korvassaan sai naisen ihon kihelmöimään ja kutiamaan paikoista, jotka eivät olleet olleet näin elossa vielä kertaakaan hänen elämässään. Sanat tuon mukana painuivat syvälle hänen sisimpäänsä.
Jättiläinen aiheutti hänen kehossaan paljon erilaisia asioita, vain olemalla lähellä, antaen tuoksunsa viedä mukanaan, antaen kuiskausten viedä nuorinainen mukanaan helvettiin rangaistettavaksi.

Todellakin, jos Hra. Remillard olisi ollut piru viemässä hänen sieluaan, ei olisi pirun tarvinnut kahta kertaa pyytää sitä. Neira olisi antaunut samantien. Niinkuin hän antautui nytkin, vaikkakin kapinoiden. Mutta sekin oli vain sitä, että hän rukoili ja halusi jättiläisen ottavan hänet kysymättä.
Ja rukouksiin näytettiin vastattavan, meinasiko tämä siis, että Hra. Remillard olikin Jumala eikä viettelysten Saatana? Rehellisesti ottaen olisi ollut vaikka etana, juuri nyt ei millään ollut merkitystä.

Housujen kadotessa hänen lantioltaan, päästen hetkellisesti kylmän ilman kosketuksiin hänen herkkyytensä ytimessä sai Neiran hengittämään raskaasti. Sekä puskemaan mielihyvän mahlaa itsestään. Voi luoja, hänen pitäisi käydä käydä suihkussa.. Kiihottuneiden ajatusten sekalainen virta katkesi miehen laskiessa kämmenensä hänen herkimmälle alueelleen ja aloittaessa leikkinsä. Pakaroiden alla oleva viileä puupöytä vastapainona kuumuudelle hänen vaginassaan vain aiheutti enemmän sekä kylmiä, että kuumiaväreitä hänen ihollaan. Sekä sisällään.

Vaikka sanat saivat hänen kehonsa miellyttävän sekaisin, myös yksi lause sai naisen sisukissa viilenemään parilla asteella. Ja se oli pelko, vaikka juuri nyt Neira ei sitä vielä ymmärtänyt aivan kokonaa. Pelko menettämisestä jo ennenkuin oli sen saanut kokonaan itselleen.

Sormet hänen märkyydessään leikkimässä sai naisen hulluksi. Oliko tämä muka reilua? Hra. Remillardin sanoessa vielä itsestään selvyys naisen silmissä välähti hieman, mutta hän oli silti juuri nyt antaunut. Hän ei pystynyt taistelemaan juuri nyt sillä juuri nyt hän halusi niin kovasti jättiläistä, että kaikki muu katosi maailmasta.
"Niin olen ja sinä et käytä sitä hyödyksi.. Melkein rikollista.." Neira saa kuiskatuksi, mutta vaivoin. Hän odotti, pelkäsi, himoitsi, halusi sekä janosi.

epssu

Viestien lukumäärä : 149
Join date : 22.06.2014

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  Jilli lähetetty Pe 8 Toukokuu - 11:57

Bambi voihkaisi kirkkaalla äänellä, syvältä kurkkunsa perukoilta, kun Sam työntyi häntä vasten vastauksena hänen ruumiinsa kutsuun. Kiukku sai kyytiä kun tuore annos tulikuumaa himoa pääsi valloilleen, sen yksinkertaisen työnnön matkaan saattelemana. Tyttö ei tosin ollut aivan varma, katosiko ensiksi mainittu mihinkään, vai sulautuivatko tuntemukset kenties yhteen polttavaksi roihuksi. Sillä ei tosin ollut juuri nyt väliä. Kaikki millä oli väliä, oli se kuinka kovaa mies häneen työntyisi ja missä kulmassa, milloin se tuntuisi kaikkein parhaimmalta.
Pää painui takakenoon, koko rangan taipuessa kaarelle seinää vasten ja lantioi hieroutui vaistojen varassa miehen lantiota vasten. Bambi puri kevyesti alahuultaan kaivatessaan yhä lisää ja yhä ennemmän, nyt kun hänen kehonsa oli jälleen menossa mukana. Hän sulki pois päästään kaikki ne ikävät ajatukset ja tunteet, keskittyen ainoastaan siihen miltä Sam tuntui hänen sisällään. Parhaansa mukaan, hän yritti takertua edessään olevaan mieheen entistä tiukemmin, jos se nyt oli edes mahdollista.

Bambin huulilta pakeni pieni, hieman ylimielinen äännähdys, kuin hän ei olisi täysin uskonut miehen sanoihin. Hän antoi tarkoituksella kynsiensä pureutua tiukemmin miehen selkään ja niiden pyöreiksi viilattujen vahvojen kärkien puhkoa ihoa.
”Yritä enemmän”, tyttö komensi, samalla kun veti miehen jaloillaan syvemmälle sisäänsä ja upotti hetken mielenjohteesta hampaansa tuon kaulaan.


Ana nautti Kaydenin sormien tunnusta hiustensa seassa ja siitä, miten tuo liikkutteli hänen päätään puoleksi kiusaten ja puoleksi tosissaan. Nainen olisi osannut liikutella päätään juuri niin kuin mies olisi halunnut, mutta tarkoituksella hän pisti aina aavistuksen verran vastaan, jotta saatttoi tuntea sen pienen kihelmöinnin päänahassaan. Ja vaikka hän auttoi miestä tuottamaan tuollaista pientä, häviävää kipua itselleen, se oli siitä huolimatta miellyttävän kiihdyttävää.
Vampyyrinainen tarttui toisella kädellään kiinni edessään seisovan miehen lantiosta. Hän antoi kämmenensä painua ihon alla tuntuvaa luuta vasten ja kynsiensä pureutua ihoon. Tällä tavalla hän saattoi vetää Kaydenin lantiota lähemmäs omia kasvojaan. Vaikka tuo teki liikkeen muutoinkin, ilman sen suurempaa ohjailua.

Suun liikkuessa ripeästi ylväällä elimellä ja sen alla roikkuvilla pussukoilla, Anan vapaa käsi liukui alemmas hänen omalla kehollaan. Se löysi etsimänsä naisen reisien välistä. Hän painoi omat sormensa sinne, missä Kaydenin käsi oli ollut hetkeä aiemmin ja ryhtyi tuottamaan myös itselleen mielihyvää.


Remillard hymyili tyytyväisenä kuunnellessaan ääniä jotka hänen kosketuksensa sai Neirassa aikaan. Hymy huulilla leveni entisestään kun nainen ilmoitti mitä hän ajatteli tilanteesta ja siitä etteivät asiat olleet vielä menneet tämän pidemmälle. Tuo oli hieman liian hätäinen. Kärsivällisyys oli hyve, jota mies erityisesti arvosti myös muissa, eikä vain itsessään. Hän oli kehittänyt kyseisen luonteenpiirteen hallinnan varsin pitkälle ja oli ylpeä saavutuksestaan. Nyt hän opettaisi kärsivällisyyttä tälle vauhkolle villivarsalleen.

”Kuulehan kultaseni.” Remillard kumartui kuiskaamaan sanansa aivan Neiran korvaan. Hän antoi hengityksensä kutkutella herkkää ihoa hiusrajassa. Samaan aikaan hän upotti kaksi sormeaan suoraan naisen sisään, etsien sen tietyn, erityisen nautinnollisen pisteen tuon sisältä, jota hieromalla sai ihmeitä aikaan. ”Olen aina ollut sitä mieltä, että tarkoitus pyhittää keinot silloin kun tavoitellaan suurempaa etua. Ja minä tiedän tarkalleen mitä me olemme hakemassa tällä takaa.”
Mies otti naista tukeneen kätensä pois tuon selältä. Jättäen näin pystyssä pysymisen kokonaan Neiralle itselleen. Vapautuneen kätensä hän vei puristamaan toista himosta hienoisesti turvonnutta, raskasta rintaa.
”Joten pidä suusi soukemmalla ja keskity nauttimaan”, Remillard ohjeisti Neiraa, ennen kuin imaisi tuon korvannipukan suuhunsa.

_________________
Admin, the Kanaemo.

Jillin hahmolista
avatar
Jilli
Pelinjohtaja

Viestien lukumäärä : 4561
Join date : 21.12.2011
Ikä : 28
Paikkakunta : Suomen New York

http://hellvsheaven.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  epssu lähetetty Ti 16 Kesä - 19:41

Sam naurahti murahtean tytön käskylle samalla nauttien heidän liikkeistään toisiaan vasten. Murahdus muuttui nopeasti pieneksi kehrääväksi murinaksi toisen iskiessä hampaat hänen kaulaansa. Nautinto yltyi miehen sisällä sekä ulkoisesti, värinä kulki koko miehen ruumiin lävitse niin voimakkaana, että hän oli varma että koko huone tärisi hänen rytmissään.

Vanhemman vampyyrin voimallaan Sam väänsi Bambin oikean jalan hänen lantionsa ympäriltä ja nosti sen olkapäälleen nojautuen samalla itse enemmän tyttöä kohden. Mies ei tajunnut lainkaan ajatella, miltä nuoremmasta saattoi tuntua hänen voiman käyttönsä. Omaa asentoaan hän paransi tukemalla enemmän vasemman polvensa varaan antaen oikean jalan olla rennommin heidän allaan.

Sitten hän painoi Bambin itseään vasten niin kovaan kuin pystyi.


Kayden haistoi Anan mahlan ja arveli tuon antavan myös itselleen nautintoa omansa ohella. Varmistusta asiaan mies ei kumminkaan ehtinyt varmistaa, sillä hänellä oli kaikki työ pitää itsensä kasassa sekä pystyssä naisen taitavien suunliikkeiden kanssa.

Puunrunko natisi hänen edessään kynsien porautuessa aina vain syvemmälle nautinnon roihussa. Ote punaisissa hiuksissa tiukentui, repien hiuksia hieman toisen päänahasta. Lantion liike yltyi hänen yrittäessä painautua aina vain syvemmälle naisen suuhun ja elin alkoi sykkiä sekä tempoa enemmän.
Ja murinan yltyessä miehen kurkusta ilmoille täysivaltaisena, tietoakaan hiljaisuudesta taikka julkisenpaikan kammosta, tunsi hän kuinka hän puski ulos nautintoaan isoina ryöppyinä.


Kaikkien erilaisten tunteiden, hajujen sekä halujen keskellä hän oli varma, ettei kyennyt enää tiedostamaan mitään ympärillään. Neira tajusi vain vaivoin, että hän oli kokemassa jotakin aivan uuden ulottuvuuden rajoissa. Nuoren uuden elämänsä alussa taikka sitä ennen hän ei ollut ikinä tuntenut mitään vastaavaa. Tunne oli huumaava ja sai naisen pään pyörälle kuin karuselli. Se myös aiheutti naiselle kammoa, vaikkei hän vielä sitä ehtinyt tiedostamaan kunnolla, mutta hänen ruumiinsa tiedosti sen ja sai pelonväristyksen kulkemaan hänen ruumiinsa yli. Se vain sekoittui nautinnonväristysten joukkoon miehen etsiessä nautinnollisemman pisteen hänen naiseutensa sisältä.

Voihkaisujen saattelemana Neira pienesti romahti nojaamaan Hra. Remillardin kalliinoloiseen puupöytää vasten tuon käden kadotessa selästä hänen rinnalleen. Itse hän jossain tajuttomuuden rajamaillaan silti nosti käden miehen niskan taakse ja tunsi tuon niskalihasten voiman kätensä alla yrittäessään vetää miehen kasvoja tai huulia omiaan vasten. Hänen huulensa kaipasivat pientä estettä, sillä hän ei enää yrittänytkään hillitä itseään tai edes voinut.

Neira oppi tuntemaan todellisen seksin voiman ruumiissaan. Mikään aikaisempi ihmiskokemus ei vetänyt vertoja ja säälittävät kokeilut hänen muuttuessa vampyyriksi ei ollut antanut hänen ruumiilleen tätä aistien täyttöä.

epssu

Viestien lukumäärä : 149
Join date : 22.06.2014

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  Jilli lähetetty Ke 17 Kesä - 3:11

Bambi imi miehen suonta kaikella sillä vastasyntyneen innolla ja halulla, joka hänen sisällään kyti. Maidonvalkeat kulmahampaat olivat puhkoneet kaulan ohuen ihon naurettavan helposti, eikä tyttö välittänyt vaikka onnistuikin innoissaan hieman raateleemaan haava-aluetta. Välinpitämättömyys ei kuitenkaan johtunut ajatuksesta, että Samin ruumis pystyi hetkessä parantamaan suuremmankin haavan. Hän oli vain liian keskittynyt haavasta pulppuavaan vereeen, jotta olisi edes ehtinyt ajatella moisia.

Hänet kuitenkin keskeytettiin julmasti, kun Sam lähti muuttamaan heidän asentoaan. Bambin ote kirposi miehen kaulavaltimosta, kun hän joutui keskittymään siihen miten pysyisi pystyssä, eikä vain kaatuisi pitkin pituuttaan lattialle. Hänen kätensä lensivät seinää vasten tukemaan yläruumista, samalla kun hän saattoi tuntea nautinnollista venymistä nivusessaan. Toista jalkaansa hän puristi entistä tiukemmin Samin lantiota vasten. Eikä Bambi osannut sanoa, oliko tälläinen asento harvinaislaatuisen epämukava vai äärimmäisen kiihottava.

Eikä hän ehtinyt miettimään sitä yhtään enempää, kun Sam työntyikin jo entistä syvemälle. Bambin tummat silmät painuivat kiinni räpytellen, kuin perhosen siivet. Hänen päänsä taipui taaksepäin, paljasten sorjan, pylväsmäisen kaulan verran, valkeaa ihoa. Se olikin ainoa tapa, jolla hän pystyi liikkumaan. Sam oli naulinnut hänet täydellisesti seinää vasten, eikä hänellä ollut enää mahdollisuuksia täydentää heidän rytmiään tai liikkua muutenkaan. Hän saattoi vain voihkia ajautuessaan yhä syvemmälle hurmokseen.
Tällä tavoin vangiksi joutuminen teki tilanteesta entistä kiihottavamman, jos se nyt olisi edes mahdollista. Jos tilanne tästä enää latautuisi, se räjähtäisi varmasti, auttamatta. Mikä ei tosin Bambia haitannut, kunhan hän vain räjähtäisi kaiken mukana.


Ana olisi voinut hymyillä, ellei hänellä olisi ollut suun täydeltä tekemistä Kaydenin alakerran kanssa. Työn ohella hän saattoi seurata, kuinka miehen lantio vapisi hienoisesti tuon liikkeiden lomassa ja kuinka tuon vatsalihaksen jännittyivät, sekä rentoutuivat eräänlaisessa aaltomaisessa syklissä. Katsellessaan näitä pieniä merkkejä ja tahattomia ruumiineleitä, hän tiesi tarkalleen milloin Kayden oli valmis. Näin ollen hän osasi varautua siihen, että joutuisi nielemään tämän nautinnonhedelmät. Mies maistui suurimmaksi osaksi vain suolaiselta, mutta tässäkin oli jotain, joka maistui vampyyrin suuhun aivan ylitsepääsemättömän herkulliselta.
Miehen orgasmi tuntui kuitenkin vain jatkuvan ja nielemisestä alkoi tulla vaikeaa jopa Analle. Lopulta yksinäinen noro vierähti yli äyräidensä ja homman viimein loputtua nainen sai pyyhkiä vanan pois peukalollaan.

Hän antoi Kaydenille pienen hetken aikaa hengähtää ja toipua kokemastaan ravistelusta, ennen kuin ponkaisi ylös ja veti miehen itseään vasten. Sinä aikana kun toinen oli kulkenut kohti huippuaan ja sen ylitse, Ana oli ehtinyt kiihtymään uuteen vauhtiin. Hän janosi lisää sitä, mitä oli jo aiemmin saanut ja oikeastaan enemmänkin. Hän halusi miehen kaikkialle, iholleen, sisälleen, päälleen ja alleen. Hän halusi tuntea tuon itseään vasten jokaisella ihonsa solulla. Hänen huulensa etsivät Kaydenin huulia ahnaina. Toinen käsi hakeutui Kaydenin hiusten sekaan, kun toinen puolestaan liukui takaisin heidän väliinsä miehen kovuudelle.
”Ota minut”, Ana kähisi toisen huulia vasten, valmiina mihin tahansa mitä mies nyt vain sattuisi keksimään.


Viimeinkin nainen rentoutui ja alistui. Pientä pyristelyä oli havaittavissa, kun Neira yritti saada miehen suutelemaan itseään. Remillard alkoi kuitenkin pitää huolen siitä, että lopulta nainen olisi täydellisesti hänen vietävissään ja antautuisi sille kaikelle, mitä hänellä oli tuon varralle.

Tällä kertaa mies saattoi kuitenkin myöntyä naisensa pyyntöihin ja suudella tuota. Hän nojautui alemmas Neiraa vastaan. Tarkoituksenaan pakottaa hienovaraisesti Neira yhä alemmas pöydän pinnalla, kunnes tämä makaisi sillä. Hän suutelisi naista syvään ja lähes rauhallisesti. Pitäen kuitenkin huolen siitä, että hänen tuntemansa nälkä tätä kohtaan välittyisi kuitenkin suudelmassa.
Samaan aikaan hän saattoi edelleen liikutella sormiaan tuon naiseudessa. Neira tuntui märältä, kuumalta ja niin valmiilta. Remillardin sormet liikkuivat vaivattomasti naisen sisällä, kun hän hieroi herkkiä seinämiä ja avasi tätä entisestään. Samaan aikaan hän hipoi hellästi, lähes puoli huolimattomasti, peukalollaan herkkää klitorista.

”Rentoudu amaaria”, Remillard käski pehmeällä äänellä, erkaantuessaan Neiran huulista. Suudelman lomassa hän oli vapaaksi jääneellä kädellään hivuttanut naisen paitaa ylemmäs, kunnes helma oli lopulta liukunut täyteläisten kumpareiden ylitse. Nyt hänen tiellään olivat ainoastaan rintaliivit, jotka oli tavattoman helppo siirtää sivuun ja pois tieltä. Käytännössä katsoen Neiran nuoret, kiinteät rinnat olivat täysin paljaat ja hänen armoillaan jo nyt.
Yhdellä sormellaan hän veti toisen rintaliivin kupin alas, paljastaen näkyville sekä vaaleaa, että lähes ruusunpunaista lihaa. Eikä hän aikaillut painaessaan huulensa rinnannupulle. Hän sulki pienen, ylös pyrkivän nännin huultensa väliin ja ryhtyi imemään sitä vaativasti. Aivan kuin olisi houkutellut näin jotain esiin Neiran sisältä. Samaan aikaan hän muutti kätensä liikettä naisen sisällä lempeämmäksi ja lähes huomaamattomaksi, jotta tuo saisi keskittyä rauhassa siihen mitä tapahtui ylempänä. Se ei tietenkään tarkoittanut sitä, että tällainen olisi jotenkin hillinnyt heidän menoaan.

Katsellessaan naisen antautumista, kiihdyttäessään tuota entisestään ja tuntiessaan sen kaiken omalla ruumiillaan, Remillard ei voinut olla miettimättä oliko viemässä tätä aavistuksen liian pitkälle. Lopulta, hän ei voinut olla varma siitä, kestäisikö hän itse tällaisen höykytyksen loppuun asti. Hän oli siistien puvunhousujensa suojassa kovana. Itseasiassa, hän uskoi voivansa vannoa ettei ollut hetkeen, muutamaan vuosikymmeneen, ollut näin kovana, kuin mitä nyt. Neira häiritsi rajusti hänen itsehillintäänsä ja houkutteli hänen sisältään esiin jotain hyvin alkukantaista ja hallitsematonta. Eikä Remmilard voinut edes itse tietää mihin tällainen kiusaaminen lopulta päättyisi.

_________________
Admin, the Kanaemo.

Jillin hahmolista
avatar
Jilli
Pelinjohtaja

Viestien lukumäärä : 4561
Join date : 21.12.2011
Ikä : 28
Paikkakunta : Suomen New York

http://hellvsheaven.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  epssu lähetetty Ke 17 Kesä - 17:36

Työntö, veto, työntö, veto, veren tuoksu, kiihkon tuoksu, vaalea kaula edessä, torahampaiden esille tulo, hengästystä ilman sitä todellisuutta. Sam painui aina vain lähemmäksi tyttöä ja venytti samalla tuon nivusia, hetkittäin mies myös paransi otettaan ja siirsi toista hieman saadakseen asennon täydelliseksi sekä heidän molempien nautinnon sataprosenttiseksi.
Pikainen ajatus mahdollisuudesta muista talossa olioista. Bambin voihkaisu, joka kadotti ajatukset helposti mielestä jossa pitäisi pystyä ajattelemaan monia asioita samaan aikaan.

Samin kädet puristivat tytön ojennettua reittä hieman liiankin kovakouraisesti ja keskittyi myötäilemään omia liikkeitään tytölle sopivaksi. Samalla hän seuraili toisen eleitä tietääkseen milloin mikäkin oli hyvä ja missä kohtaa nautintoa toinen oli. Elin Bambin sisällä tuntui myös elävän omaa maailmansa tempoillen itsekseen ja sykkien miehen pidätellessä itseään.
Sam katselee toisen kaulankaarta ja suutelee sitä intohimoisesti.


Kayden tunsi kuinka hänen nesteensä täyttivät naisen suun ja huomasi kuinka yksinäinen noro karkasi tuolta ohimennen.

Mies nojasi puuhun yrittäen lepuuttaa itseään nautinnollisesta koettelemuksestaan, kun Ana jo nousikin vetäen hänet itseään vasten. Tuon täyteläiset huulet eksyivät hänen omilleen ja kuiskaus kaikui Kaydenin mielessä. Elin tempoili jo pelkästä ajatuksesta kuin lapsi, joka näkee ensimmäistä kertaa ruokaa, mutta mies olisi voinut hengähtää vielä hetken.
Tosin, eihän kauniin naisen toivomusta edelleenkää voinut tuosta vain ohittaa.

Kayden painoi kätensä Anan harteille suudelmien lomasta ja painoi toista kohti maata tullen ite perässä.


Suudelma hänen huulillaan oli taivaan tai helvetin lahja, tai mikä tahansa hyvä maailman nautinnollisin asia. Siis heti hänen haarovälissä tapahtuvan jälkeen. Ja vielä oltiin alkutekijöissään. Neira oli varma että tänäyönä hän kuolisi. Tosin todella onnellisena nuorena.

Hän kaatui makaamaan pitkin pituutta pöydälle ja haistoi tuon puuntuoksun ja käsittelyt nenässään rekisteröiden ne jossakin mielensä sopukoilla jossa oli todella pimeää. Eihän naisen mieleen mahtunut kuin yksi asia, jättiläinen.
Mustat pitsihipsterit naisen yllä olivat valahtaneet alas melkein nilkkoihin hänen nahkafarkkujensa kanssa. Hopeanharmaa kauluspaitakin sai kyytiä pian jättiläisen etsiessä hänen rintansa esii. Huulien koskettaessa hänen ruusuaan nainen voihkaisee kuuluvasti.

”Älä leiki.” Neira käskee tiedostamattaan nautintonsa seasta. Jalat nousivat sanojen mukana Hra. Remillardin lantion tienoille ja korot sojottivat ylväästi yläviistossa vastapainona naisen takakenossa olevaan päähän. Rintakehä painautui lähemmäs miehen kasvoja.

epssu

Viestien lukumäärä : 149
Join date : 22.06.2014

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  Jilli lähetetty Ke 17 Kesä - 18:32

Vieläkään Bambi ei voinut olla aivan varma siitä, muuttuiko asento yhä vain epämukavammaksi miehen painuessa häntä vasten entistä tiiviimmin. Sen hän kuitenkin tiesi, että saattoi näin tuntea tämän entistä paremmin sisällään. Sam poukkoili ja tempoili hänen seinämiään vastaan, samalla kun keskittyi tunnon tarkkoihin, vahvoihin työntöihinsä. Se sai Bambin voihkimaan entistä kovempaan.

Kaikki tämä kasvatti painetta hänen sisällään, joka alkoi hiljalleen käymään sietämättömäksi. Viimeksi hän oli päässyt tähän asti, ennen kuin ikävät ajatukset olivat pyyhkineet himon mennessään. Nyt se tuntui kuitenkin vain kasvavan, sillä Bambilla ei riittänyt ajatuksia enää muulle. Tunnetta vahvisti vain se miten liikuntakyvytön hän parhaillaan oli. Hän ei voinut tehdä mitään oman nautintonsa eteen ja oli täysin Samin armoilla.
Raju suudelma kaulalla onnistui vain nostamaan Bambia yhä ylemmäs nautinnon aallolla, aina harjalle asti.
Orgasmi tuli täydellisen ylläettäen. Bambihan ei tosin ollut saanut kovinkaan monta sellaista lyhyen elämänsä aikana, jotta olisi tunnistanut merkit ennalta. Se tuntui kuitenkin ehdottomasti kaikista pisimmältä ja rajuimmalta. Se pakotti hänen rankansa aaltoilemaan nautinnon tahdissa, mikä oli hyvin vaikeaa kun Sam oli pakottanut hänet tiukasti itsensä ja seinän väliin. Liikkumattomuus ja Samin liikkeet laittoivat sen jatkumaan yhä vain, pakottaen siitä esiin koko ajan uusia sävyjä.

Kun jälkimainingit lopulta hiljalleen hiipuivat, Bambi tunsi ruumiinsa valahtavan täydellisen rennoksi. Hänen luomensa painuivat kiinni tavattoman raskaina ja pää retkahti hartiaa vasten. Hän saattoi vain toivoa, että Sam pitäisi hänestä kiinni ja estäisi putoamasta lattialle.


Ana tunsi kuinka Kayden lähti painamaan häntä alaspäin, kohti maata. Se sopi hänelle täydellisesti. Samalla hän potki housujaan paremmin pois jaloistaan, jotta ne eivät olisi tiellä. Samaan syssyyn saivat lähteä hänen kenkänsä. He voisivat etsiä niitä myöhemmin, kun tämä olisi ohitse ja he kumpikin olisivat tyytyväisiä.

Ennen kuin nainen alistui täysin miehen alle, hän kääntyi nopeasti ympäri, näyttäen miten halusi antaa itsensä tänä yönä. Hän asettui polvilleen miehen eteen ja tarjosi auliisti takapuoltaan tuolle. Kaartaessaan tarkoituksen mukaisesti selkäänsä ja levittäen hieman jalkojaan, hän tarjosi Kaydenille suoran näkymän kalleimpaansa.


Remillard hymyili itsekseen pyöreää rintaa vasten kuullessaan naisen sanat. Hän irrotti otteensa kireästä nännistä ja kiihdytti aavistuksen sormiensa liikkeitä tuon sisällä.
”Tuntuuko tämä sinusta leikiltä?” hän kysyi pehmeällä, lähes lipevällä äänellä, samalla kun survaisi sormensa erityisen kovaa nautinnolliseen kohtaan Neiran naiseudessa. Sen jälkeen hän otti rinnankärjen uudelleen suuhunsa, antaen hampaidensa pureutua herkkään ihoon niin, että se taatusti tuntuisi. Samalla hän kiusasi kärkeä vikkelällä kielellään. Jatkettuaan hetken tätä kiusaa, hän otti esiin Neiran toisenkin rinnnan ja teki sille saman.

Hän jatkoi hetken aikaa rintojen kiusaamista ja hyväilyä, kunnes lähti liukumaan suullaan yhä alemmas. Hänen ruumiinsa katosi vähä vähältä Neiran yltä, huulten seuratessa vartalon keskikohtaa navalle, vatsan ylitse, hiljalleen maalia kohti. Sen sijaan, että olisi kuitenkaan jatkanut suoraan alas, hän lähti liikuttamaan huuliaan Neiran alavatsaa pitkin reiden sisäpinnalle. Silloin tällöin hän antoi hampaidensa raapaista herkkää ihoa suudelmien ja nuolaisujen lomasta. Ohitettuaan paikan, jonne Neira todennäköisimmin hänen suutaan kaipaisi kaikkein kipeimmin, hän lähti kulkemaan samaa reittiä ylös, tehdäkseen saman toiselle reidelle.
Vasta kun Remillard uskoi tehneensä naiselle riittämiin kiusaa, hän painoi huulensa tuon ytimen päälle.

_________________
Admin, the Kanaemo.

Jillin hahmolista
avatar
Jilli
Pelinjohtaja

Viestien lukumäärä : 4561
Join date : 21.12.2011
Ikä : 28
Paikkakunta : Suomen New York

http://hellvsheaven.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  epssu lähetetty Ke 17 Kesä - 19:01

Koirathan olivat eläimiä jotka murisivat paljon tai murahtelivat toisilleen taikka muille kommunikoidessaan muuten kuin elekielellään.
Sam tunsi itsensä koiraksi hänen rintansa pohjasta kuuluvan murinan sekä kehräyksen vuoksi, jos noita kahta oli mahdollista tehdä samaa aikaan. Muuten hän ei vain osannut kuvitella pientä ääntä joka pääsi hänestä.
Mutta ääni muuttui kuuluvammaksi sekä oikeanlaiseksi murinaksi Bambin voihkaisujen mukana tuon lähestyessä omaa huippuaan.

Samilla oli kaikki työ pidätellä itseään miehen tuntiessa pienet supistuksen miehuutensa ympärillä, jotka tulivat tiheämmin sekä voimakkaammin koko ajan.

Ja Bambin viimein saadessa orgasmin, miehen vatsalihakset olivat kivikovat sekä todella pingoittuneet pidättelystä. Ja vaikka mies antoi itselleenkin luvan saattaa itsensä loppuun, ei lihakset aivan heti rentoutuneetkaan ja se aiheutti pientä kipua, vaikkakin vain nautinnollista sellaista.
Joten tytön valahtaessa rennoksi, Samin liikkuvuus tuli asteen myöhässä vaikkakin ehti ottaa toisesta niin kiinni ettei valahtanut lattialle.

Sam katseli Bambin raskaan näköisiä silmäluomia rentouttaessaan omia lihaksiaan ja hengähtäen hetken itse. Pian mies kumminkin laski tytön jalan alas olkapäältään ja asetti sen vasemman jalan rinnalle pitäen toisen kätensä polvitaipeiden alla. Toisella kädellä Sam tuki tytön selkää ja ponnisti jaloillaan heidät ylös lattialta.

Hän vei Bambin heidän takanaan olevalle sängylle asettuen itse istumaan seinää vasten ja ottaen toisen syliinsä.

Siinä mies sitten istui uskaltamatta avata suutaan. Nössö mikä nössö tuon kovan kuorensa alla kun olikin.



Kayden virnisti nähdessään kuinka Anan kengät lensivät jonnekkin heidän taakseen ja housut laskeutuivat kokonaan pois. Laskeutuessaan toisen perässä hänkin laski housunsa nilkkoihin että saisi paremman asennon heitä molempia ajatellen.

Tosin pian kävi selväksi, ettei hänen kovasti tarvinnut housustaan välittää, kun naisen halu ilmeni selkeästi.
Hetken aikaa mies vain katseli toisen kiinteää ja täydellisesti muotoutuneita pakaroita silmät kiiluen.

Laskeutuessaan polviensa varaan mies ei voinut vastustaa kiusausta vaan läimäsi oikein miehekkäästi naista vasemmalle pakaralle. Odottamatta lainkaan reaktiota hän survaisi itsensä muittamutkitta toisen naiseuteen niin syvälle kuin pääsi korjaamatta asentoaan paremmaksi.



Neira ennemminkin tiedosti, kuin kuuli jättiläisen. Sanoista hän ei saanut lainkaan selvää, mutta ei hän olisi edes jaksanut tai kyennyt juuri nyt keskittymään kenenkään sanoihin.
Selkä kaareutui kuin pieni ihmismuotoinen silta korkealle kaarelle miehen survaistessa sormet syvemmälle sekä kovempaa hänen herkyyteensä. Voihkaisu hukkui jonnekkin kurkun uumeniin, toisen iskiessä hampaansa hänen rintaansa. Neira vain haukkoi henkeään kuin hengenhädässä.

Miehen suun alkaessa laskeutua aina vain alemmas, jännitys sai Neiran jokaikisen ihokarvan nousemaan pystyyn. Mene, kosketa, tee, älä tee, halujen sekamelska sen vain kasvoi jos vain mahdollista naisen mielessä ja ruumiissa. Jalat kiristyivät miehen ympärillä ja heti perään rentoutuivat vain uudelleen kiristyäkseen.
Voi luoja kuinka hän halusi miehen sisälleen kuin mitään muuta vaikkakin tuleva olisi nautinnollisempaa kuin mikään ennen kokema.

Miljoonattain uusia ihania kokemuksia. Neira oli humalassa kuin pieni sieni.

Kun Hra. Remillard viimein naisen mielestä pääsi määränpäähänsä kierojen kiertoreittien kautta Neira nousi pystyyn niin nopeasti kuin pystyi ja iski kyntensä miehen niskaan kiinni, ellei toinen ehtisi estää.
Mutta yllätyksekseen nainen ei kynsiään halunnut porata toiseen lihaansa saadakseen edes kuvitteellista hallintaan toisen päästä ja huulista naiseudessaan, vaan estääkseen tuota jatkamasta.

epssu

Viestien lukumäärä : 149
Join date : 22.06.2014

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  Jilli lähetetty Ke 17 Kesä - 19:46

Bambi tunsi hämärästi kuinka vahvat käsivarret kannattelivat häntä ja siirsivät pois seinän luota. Pian hän sai tuntea, miten hänen veltto vartalonsa vedettiin miehen vahvaa rintakehää vasten ja kuinka kädet kietoutuivat hänen ympärilleen. Ainoastaan pieni tuudittava ele puuttui. Bambi painoi päänsä vasten Samin rintakehää ja oli jo valmis nukahtamaan, kuten niin monina kertoina aiemminkin.

Samassa hän muisti millaisten mutkien kautta he olivat tilanteeseen päätyneet. Se sai hänet kokoamaan voimansa ja työntymään kauemmas miehestä. Se kävi huomattavasti helpommin, kuin olisi saattanut odottaa äskeisen höykytyksen jälkeen. Ilmeisesti vampyyrit pystyivät palautumaan nopeasti kaikenlaisten fyysisten aktiviteettien jälkeen. Mikä oli tietysti tavattoman hyödyllistä.
Vaikka he olivatkin päätyneet harrastamaan seksiä, nyt kun kaikki oli ohitse, Bambi tunsi olonsa vaivaantuneeksi miehen seurassa. Tällainen yksinkertainen läheisyys tuntui oudolta ja kipeältä, sen jälkeen kun hän oli saanut kuulla mitä Sam oikeasti ajatteli. Hän ei voinut olla miettimättä kuinka montaa naista Sam oli syleillyt samalla tavalla seksin jälkeen. Ajatuskin sai karvaan maun nousemaan tytön kurkkuun.

Bambi hivuttautui sängyn reunalle ja ryhtyi tähyämään vaatteitaan huoneen lattialta, miettien mitä sanoisi, jotta pääsisi pois tukalasta tilanteesta.


Analla olisi ollut sanavarastossaan tallella muutamakin kipakka sana valmiina Kaydenille, tämän läimäistessä häntä takamukselle. Moinen kuitenkin unohtui täydellisesti sillä samaisella sekunnilla kun mies työntyi hänen sisäänsä. Anan pää lennähti taaksepäin, samalla kun hänen kurkustaan purkautui nautinnollinen kirkaisu. Hänen vartensa taipui entisestään, kun lanteensa työntyivät tiukemmin kiinni miehen lantioon. Sormet taipuivat ja puristuivat heidän allaan kasvavien ruohotuppojen ympärille, aivan kuin se olisi auttanut häntä pysymään jotenkin todellisuuden tällä puolen.


Kun Remillard tunsi kynsien pureutuvan niskaansa, hän lopetti kaiken mitä oli sillä hetkellä tekemässä. Hän vei kätensä ylös Neiran ranteille irroittaakseen naisen otteen itsestään.
Tällainen ei todellakaan kuulunut hänen suunnitelmiinsa ja hän aikoi myös näyttää tyytymättömyytensä moisen törkeän sooloilun vuoksi. Omasta mielestään hän oli tehnyt naiselle hyvin selväksi, että odotti tämän olevan aloillaan ja nauttivan kosketuksesta. Niinpä, kun kaikki ei mennytkän hänen suunnitelmansa mukaan, mies suoristautui täyteen pituuteensa pidellen Neiraa edelleen kiinni ranteista.

”Toivoisin, että oppisitte huomisiltaan mennessä hieman hillitsemään itseänne”, Remillard totesi tyynellä äänellä, laskiessaan viimein irti naisen käsistä. ”Nyt olisi ehkä parempi, että pukeutuisitte ja menisitte jatkamaan aloittelemaan töitänne. Layla taitaa jo odottaa teitä.”
Tämä oli Remillardin tapa sanoa, että heidän kohtaamisensa oli tältä erää tässä.

_________________
Admin, the Kanaemo.

Jillin hahmolista
avatar
Jilli
Pelinjohtaja

Viestien lukumäärä : 4561
Join date : 21.12.2011
Ikä : 28
Paikkakunta : Suomen New York

http://hellvsheaven.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  epssu lähetetty Ke 17 Kesä - 20:00

Pieni herkkä sekä hyvääoloa tuova hetki oli ohitse nopeammin kuin Sam ehti aavistaa. Hän tunsi Bambin kädet jotka työnsivät tytön pois hänen sylistään hänen omien käsiensä valahtaen sängylle voimattomina vastustamaan tytön halua nousta pois.

Hiljaisuus ja vaivautuneisuus oli käsin kosketeltavaa ja Bambin hivutessa sängyn reunalle mies vain katseli tuon selkää haikein katsein, ennen kuin nousi itse pois sängystä.
"Ymmärrän.." Sam huokaa mielialan vaihtuessa haikeaksi ja hieman surumieliseksi, hän olisi vain tahtonut pidellä tyttöä sylissään niinkuin monet kerrat aijemmin ja mitä hän ei tehnyt monien muiden kanssa. Anakin vain silloin tällöin jäi hetkeksi, todella vain hetkeksi makaamaan viereen, ei syliin ellei sitten nukkunut hänen kanssaan.
"Minä sitten.. Jätän sinut rauhaan. Vaikutat.. Niin, taidan mennä."

Ja niin Sam asteli ovelle ja tunsi oikeasti surua rinnassaan, sillä vaikka hän tunsi tuntematta ei heidän välinen ollut vain sitä fyysistä.


Kayden siirsi toista polveamaan hieman edemmäksi pysyäkseen pystyssä myös itse, eikä vain nojaten koko painoaan naisen takapuolelle. Kätensä hän asetti toisen lanteiden uomille hivuttaen toista pitkin selkärankaa sormenpäillään edes takaisin.
Hitaasti mutta syvään työntäen mies aloitti liikkeensä etsien heidän rytminsä samanlaisiksi.


Neiran päässä humisi, ja hän huusi mielessään miksi, miksi hän keskeytti miehen kun halusi tuota enemmän kuin laki salli? Mikä häntä vaivasi.

Kiihko, nautinto ja hyväolo hävisivät todella nopeasti pois, jättäen vain kylmänolon sisuksiin jättiläisen seuraavien sanojen myötä. Kokemus oli todella samankaltainen kuin Bambilla oli ollut samana päivänä, vaikka Neira ei itse asiasta mitään tiennytkään.

"Kyllä, Hra. Remillard." Neira sanoo katsoessaan housujaan nilkoissaan pukeutuessaan todella ripeään tahtiin. Vasta kun hän sai farkkunsa jalkaan nainen nostaa katseensa mieheen ja hymyilee väkinäisesti.

Sitten hän käveli muittamutkitta ulos huoneesta toivoen pystyvän pysymään kasassa Laylan edessä hänen koko ruumiin täristessä järkytyksestä, muutoksesta heidän välissään ja keskeytyksestä, joka tuli häneltä itseltään. Mitä oikein tapahtui?

epssu

Viestien lukumäärä : 149
Join date : 22.06.2014

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  Jilli lähetetty Ke 17 Kesä - 21:24

Bambi oli kyynelten partaalla. Hän tunsi itsensä avonaiseksi, vuotavaksi haavaksi, joka tarvitsi pikaisesti jonkinlaista hoitoa. Äskeinen oli onnistunut repimään hänet täydellisesti palasiksi. Hänen mielessään välähtelivät mielikuvat Samista kymmenien erilaisten naisten kanssa harrastamassa seksiä, halailemassa, kuhertelemassa, tekemässä kaikkea sitä mitä hän halusi miehen kanssa tehdä. Enää hän kuitenkaan voinut luottaa mihinkään, mitä heidän välillään tapahtui. Vaikka kaikki tuntuisikin hänestä aidolta ja ainutlaatuiselta, Samille hän olisi vain yksi monista.
Äsken ajatus oli saanut hänet täyteen kuumaa, kipakkaa kiukkua, jonka hän oli voinut singota päin Samin naamaa ja muuttaa lopulta korventavaksi himoksi. Nyt se sai hänet tuntemaan itsensä joksikin tiskirättiäkin surkeammaksi.

Niinpä, kun mies poistui huoneesta, Bambi ei estellyt, eikä vastannut tuon sanomisiin mitään. Hän kesittyi vain pukeutumaan ja huolehtimaan siitä, että näyttäisi aivan yhtä siistiltä kuin ennen oven sulkeutumista. Hän tarkasti ettei ohkaisisiin sukkahousuihin ollut tullut silmäpakoa heidän touhutessaan, ennen kuin veti ne jalkaansa. Saatuaan joka ikisen vaatekappaleen paikoilleen ja ojennukseen Bambi harjasi lopuksi vielä hiuksensa, jotka olivat päässeet sotkeutumaan heidän riehuntansa aikana.
Kun hän viimeinkin uskoi olevansa siedettävän näköinen, uskaltautui hän ulos huoneesta.

Derek makoili sohvalla sen näköisenä kuin olisi nukkunut ja Crystal puolestaan lakkaili tyynen näköisenä varpaankynsiään eräässä nojatuolissa. Kumpikin näytti siltä, kuin mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei olisi tapahtunut. Bambi ei voinut kuitenkaan uskoa etteivätkö nuo olisi kuulleet hänen ja Samin puuhia.
Onneksi he olivat riittävän hienotunteisia pysyäkseen hiljaa.

Bambi tiesi ettei voisi jäädä seisomaan hölmönä huoneen oviaukkoon. Se herättäisi hyvin pian kummastusta ja kysymyksiä. Eikä hän juuri nyt jaksanut yhtä ainuttakaan kysymystä. Sen sijaan hän lähti astelemaan pää pystyssä kohti keittiötä, jonka kaappeihin hän oli tehnyt muutamia yksinkertaisia hankintoja kaiken sen veren ja alkoholin lisäksi. Hän tarvitsi muutakin, kuin vain katon päänsä päälle ja puhtaita vaatteitä. Kun käsille oli jotain tekemistä, ei tullut edes ajatelleeksi ikäviä asioita.
Bambi ryhtyi kaivamaan esiin kaapeista taikinakulhoa, vispilää, desimittaa, sekä pakkausta, jonka oli sinne aiemmin ostanut. Hän löysi nopeasti valmiin suklaakakkuseoksen, johon ei tarivinnut lisätä muuta, kuin munat ja maito.


Ana hymisi tyytyväisenä tuntiessaan Kaydenin kädet paljaalla ihollaan. Hän antoi päänsä pudota alas ja sulki silmänsä, keskittyen ainoastaan siihen yksinkertaiseen tunteeseen, kun mies liikkui hänen sisällään edestakaisin. Sisällä, jossain alavatsan paikkeilla, kytevä kuuma nautinto sai suoraan sanottuna lisää tulta alleen ja kasvoi kasvamistaan. Ei menisi kauaakaan kun se muuttuisi orgasmiksi ja pyyhkäisisi hänen ylitseen.
Samin pidellessä hänestä kiinni ja lähtiessään muokkaamaan heidän rytmiään, Ana alkoi myös liikutella lanteitaan. Hän sovitti ne itselleen mieluisiksi ja pakotti Kaydenin seuraamaan niitä, ohjaten tämän liikkumaan lopulta itse hänen tahtiinsa.
Ana ojensi kätenssä eteenpäin nurmella ja laski päätään entistä alemmaksi, saadakseen takamuksensa entistä pystympään kulmaan. Näin Kayden osui hänen sisällään juuri siihen, mihin hän halusikin.


Layla oli parhaillaan pyyhkimässä baaritiskiä, joka kiilsi jo ennestään. Klubi oli viittä vailla valmis aavaamaan ovensa. Tuolit olivat paikoillaan, pöydät pyyhitty ja tuhkakupit olivat paikoillaan. Dj viritteli vehkeitään valmiiksi ja portsari suoritti viimeistä silmäystä narikan puolelle. Jacques kantoi vielä viimeisiä puhtaita laseja tiskistä paikoilleen.

_________________
Admin, the Kanaemo.

Jillin hahmolista
avatar
Jilli
Pelinjohtaja

Viestien lukumäärä : 4561
Join date : 21.12.2011
Ikä : 28
Paikkakunta : Suomen New York

http://hellvsheaven.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  epssu lähetetty Ti 4 Elo - 12:03

Sam käveli omaan huoneeseensa ilkosillaan. Kylmä ilmavirta sai hänen olonsa likaiseksi äskeisen jälkeen, sekä myös häväistyksi torjunnasta.
Saipa kerrankin maistaa omaa lääkettään. Vauvalta. Melkein neitsyeltä. Mies ravisti hopeisia hiuksiaan turhautuneena itseensä ja koko muuhun maailmaan.

Huoneessa hän katseli kaaosta joka sinne oli eksynyt. Likaista, törkyistä mutta ennen kaikkea hän nuuhki ihanan makeaa kukkaisen tuoksua joka oli jäänyt sinne leijailemaan tietyn henkilön oleilusta.

Sam ei siivonnut tai vienyt likaisia vaatteita pyykkiin. Hän vain kaivoi mustasta kaapistaan uuden puhtaan valkoisen T-paidan jossa oli jonkin säälittävän animen logo. Taisi olla One Piece nimisestä sarjasta, jos hän oikein muisti ja lisäksi jonkin pesukarhun kuva löytyi helmasta. Vai oliko se hattua pitävä poro?

Ajatuksien taas selkeytyessä muihin tarpeisiin kuin paidan hämmästelyyn, mies jatkoi pukemista. Ne tavalliset, mustat hieman kapenevat farkut ja valkoinen t-paita. Tosin tähän hätään Sam kaipasi asukokonaisuuteensa parhaan ystävänsä kulunutta tumman ruskeaa nahkatakkia.

Nahkatakki ei lojunut missään päin kaaosta, joten mies oletti ystävänsä ottaneen sen. Tai hänen antaneen sen takaisin. Sam käveli sängylleen ja kukkainen tuoksu lemahti voimakkaampana hänen sieraimiinsa. Sekunti tai pari meni hänen vain nauttiessa tuosta tuoksusta mikä leijaili hänen sängyllään sekä ihollaan vielä hetken aikaa, kunnes pian hänen oma tuoksunsa tappaisi kukkaset hänestä.


Hopeiset hiukset valahtivat miehen silmille hänen kumartuessa avaamaan yöpöydän laatikkoaan jossa säilytti savukeaskejaan ja hieman muuta krääsäänsä. Askeja oli jäljellä enää vain kaksi, hänen pitäisi täyttää varastonsa.
Siinäpä tekemistä. Ensiksi sauhut. Pitkät, hyvät sauhut.

Sam asteli olohuoneeseen ja näki muut siellä. ”Menen kauppaan käymään, varastot tyhjenee kovaa vauhtia. Poltanko oikeasti niin paljon?” Sam naurahtaa muille ihan yleisesti ottaen. Tökeröä puhelua, hänen pitäisi skarpata. ”Tarviiko joku kaupasta jotakin?”


Mies huomasi kaipaavansa Neiran kettuilua ulos mentäessä pissittelystä, mutta nainen oli töissä.

Ah, töissä, uuden pomonsa luona. Nuori nainen ei sitten liiemmin aloittanut vampyyrisuhteitaan helpoimmasta päästä, vaan ottaa jonkun vanhan hurskastelijan. Sam nauraa mielessään omille mielikuvilleen, mutta saipahan ajatuksiensa takia pilkettä silmäkulmaan.

Hän saattaisi eksyä tervehtimään vampyyriä.


Anan nostaessa täydellistä takamustaan parempaan asentoon Kayden huokaili raskaasti tuntiessaan asennon vain paranevan entisestään. Samalla hän keskittyi naisen haluamaan rytmiin, yrittäen silti päästä aina vain syvemmälle ja syvemmälle.
Oikeaa kättään tämä vei lähemmän toista pakaraa ja hieroi sitä hellästi samalla siirtäen kämmentään niin, että peukalo eksyi hieman turhankin lähelle peräaukkoa.

Kayden katseli naista edessään, tuon lihasten jännitystä selässä, kaarta joka tuolle tuli hänen etsiessä aina vain parempaa asentoa. Hiusten punaista merta levitessä vehreelle nurmelle kuin vaatien sen tukahduttamaan värinsä hiusten rinnalla.



Neira asteli baaritiskille Laylan luokse hymyillen, ulkopäin ei näkynyt hänen shokkiaan ellei tiennyt mitä etsisi.


”Anteeksi, että olen myöhässä. Hra. Remillardilla oli asiaa.” Nainen sanoo asiallisesti ja jää odottamaan ohjeistusta. Ainakin hän oletti Laylan tietävän hänelle tehtävän, sillä juuri nyt hän ei oikein kyennyt ajattelemaan selkeästi itse. Ainakaan kun baari oli viimeistä vaille valmis asiakkaita varten.

”Onko vielä tullut minkäänlaisia roskia? Voisin käydä ne heittämässä ulos.” Neira kysyy, kun on näkevinään yhden vajaan muovipussillisen roskia baaritiskin raollaan olevasta kaapista. Säälittävä tekosyy päästä sauhuttamaan rentoutuakseen äsköisestä.

Eihän hän edes polttanut oikeasti, se oli vain välillä mukavaa ja rentouttavaa. Mutta juuri tällä hetkellä Neirasta tuntui, että voisi aivan hyvin aloittaa.

epssu

Viestien lukumäärä : 149
Join date : 22.06.2014

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  Jilli lähetetty Ti 4 Elo - 13:16

Bambi annosteli muoviseen leivontakulhoon maidon ja munat, huolellisemmin, kuin olisi ollut ehkä syytä. Hän ei salllinut maitoa menevän pisarankaan veran ylitse ja katsoi tarkkaan, ettei yhdenkään munan lumenvalkoinen kuori päässyt livahtamaan kulhoon. Sen jälkeen hän ryhtyi vatkaamaan aineksia sekaisin. Lopulta hän lisäsi paketissa olleen jauhoseoksen nesteeseen ja jatkoi vatkaamista. Sisällä kupliva kiukku antoi hänen kädelleen aivan omanlaistaan pontta ja pian Bambi sai huomata olevansa yhtä tehokas kuin tehosekoitin. Mikä oli toisaalta tavattoman kätevää, mutta tässä tilanteessa homma tuli liian nopeasti valmiiksi. Hän olisi kaivannut pidempää taukoa omista ajatuksistaan. Joten se miten nopeasti kokkareinen seos muuttui samettisen sileäksi taikinaksi, ei saanut häntä ilahtumaan. Pian hänen vatkaamisensa muuttui merkityksettömäksi vispilän liikutteluksi kulhossa.
Bambi jätti vispilän kulhoon ja ryhtyi etsimään keittiöstä taikinavuokaa, jonka hän voisi voidella taikinaa varten.

Silloin Sam asteli ulos huoneestaan. Bambin ei tarvinnut edes katsoa selkänsä taakse, tietääkseen sen. Hän tunsi selkärankansa jäykistyvän viivoitinsuoraksi ja harteidensa jännittyvän jo pelkästään miehen läsnäolosta. Oli säälittävää, miten hänen vartalonsa reagoi toisen läsnäoloon tällä tavalla, täysin vaistomaisesti. Bambi yritti rentoutua parhaan kykynsä mukaan, siinä onnistumaata ja olla kuin ei olisi edes huomannut Samin tulleen huoneeseen. Samin ei nimittäin todellakaan tarvinnut tietää, kuinka suuri vaikutus tällä oli häneen. Riitti, että hän itse tunsi olonsa säälittäväksi ja surkeaksi. Samin ei tarvinnut tietää, että pystyisi käyttämään sitä vielä hyväkseen.
Bambi yritti jälleen keskittää ajatuksensa pelkästään leivontaan ja työntämään Samin mahdollisimman taka-alalle päänsä sisällä. Se oli vaikeaa, varsinkin kun tuon ihon tuoksu tuntui suorastaan kiusaavan hänen sieraimiaan. Hän onnistui kuin onnistuikin kuitenkin löytämään kaipaamansa kakkuvuuan erään kaapin perukoilta. Se vaikutti hieman antiikkiselta ja siltä, ettei sitä oltu käytetty ihan hetkeen, mutta kelpasi mainiosta hänen tarkoituksiinsa. Bambi ryhtyi voitelemaan pyöreätä vuokaa koko huomio- ja keskittymiskyvyllään, selkä tiukasti Samiin päin.

Derek raotti silmiään sohvalla ja vilkaistakseen Samin suuntaan. Hänen kämppäkaverinsa näytti yksinkertaisesti surkealta. Tiesiköhän mies edes, kuinka säälittävältä näytti. Aivan kuin tuo olisi ollut kävelevä raato. Eikä Bambi ollut yhtään sen parempi. Tytön olemus oli kiereä kuin viulunkieli. Ana oli varmasti tyytyväinen siihen, että talo pysyisi siistinä Bambin purkaessa pahaaoloaan siivoamiseen, Derekiä häiritsi jatkuvasta puuhastelusta syntyvä kolina. Asunnossa ei tuntunut saavan enää hetkenkään vertaa rauhaa.
”Tuoppa samalla joutessasi minullekin savukkeita.” Derek ei tosin polttanut mitä tahansa metkkiä, vaan tiettyjä ohuita, kirsikkasikaireita, jonka makeasta tuoksusta Ana sai kuulemma päänsärkyä.
Crystal silmäili arvioivasti varpaitaan, jotka oli saanut juuri lakattua hentoisen mintunvihreiksi. Nainen näytti siltä, kuin olisi ollut yksin olohuoneessa. Derek kadehti sitä, miten Crystal onnistui olemaan kuin mikään ei olisi ollut vialla.


Ana tunsi orgasmin olevan viimein valmis purkaantumaan. Juuri sillä hetkellä kaikki hänen ympäriltään katosi. Puisto, kaupunki, mahdolliset silminnäkijät, osittain jopa Kayden. Jäljelle jäi hänen rajalla tasapainotteleva vartalonsa ja tunne siitä, miten jokin työntyi yhä uudelleen hänen sisällensä, ajaen orgasmia yhä kiihtyvällä tahdilla eteenpäin. Ana tunsi kohoavansa. Hänen ruumiinsa taipui ja jännittyi nautinnon voimasta, kun se valmistautui tulevaan räjähdykseen. Kun hän pääsi riittävän ylös, koko maailma tuntui rikkoutuvan pieniksi sirpaleiksi ja sateenkaaren sävyisiksi valoiksi. Nainen vapisi ja aaltoili orgasminsa kourissa pitkän aikaa, kunne jalat pettivät alta ja hän romahti maahan makaamaan.
Juuri nyt Anasta tuntui siltä, että Heaven saisi tehdä täsmärynnäkön juuri siihen missä he olivat, eikä hän jaksaisi tehdä asialle mitään. Hän oli aivan liian väsynyt ja loppu edes ajatellakseen yhtään mitään.


Layla suoristautui koko huikeaan pituuteensa, Neiran tullessa hänen luokseen. Layla oli stilettikorkokenkiensä kanssa hieman yli satakahdeksankymmentä senttiä pitkä, hoikka vampyyri nainen. Sen lisäksi hän oli huomiotaherättävän kaunis.Hänellä on lanteille ulottuvat, kermatoffeen väriset, loivat kiharat, jotka valuivat tällä hetkellä vapaina harteille ja selkään. Siniharmaat silmät tuikkivat ystävällisesti, pitkien, ohuiden ripsien kehystäminä. Laylalla oli jalassaan tiukat, lähes valkoiset farkut ja päällään löysä, hieman hulmuava, vaalea toppi, joka paljasti sieltä täällät hopeanvärisiä bikinien yläosia. Layla myös tiesi sen, että monet miehet kääntyivät katsomaan häntä useampaan kertaan. Hän ei kuitenkaan antanut sen häiritä normaalia elämistään, sillä kaikki katseet oli helppo unohtaa pelkällä hymyllä. Bloody Moonissa hänen kuului tehdä töitä, eikä vain flirttailla.

”Hei, ei se mitään. Hän vaikuttaa melko vaativalta pomolta”, Layla sanoi hymyillen, väläyttäen samalla täydellisen suoran rivin helmenvalkoisia hampaitaan, joista kaksi olivat selkeästi muita pidemmät ja terävämmät. ”Ei meillä ole vielä roskia niin, että niitä kannattaisi viedä yhtään mihinkään. Voisit kuitenkin pilkkoa vielä lisää hedelmiä drinkkejä varten. Tule, näytän sinulle missä kaikki on.”
Layla livahti nopeasti pieneen kylmiöön, jossa säilytettiin muunmuassa drinkkeihin tulevia hedelmiä.
”Täällä ovat kaikki. Limet, ananakset, kirsikat, persikat”, Layla selitti hymyillen edelleen, osoittaen pitkällä sirolla sormellaan oikeisiin suuntiin. Kylmiöltä hän liikkui eteenpäin tiskin takana. ”Tuolta löydät veitset ja leikkuulaudat. Kaikki tulevat tänne näin omiin astioihinsa. Pese kaikki huolellisesti ennen leikkaamista. Uskon, että osaat tehdä kaiken ilman, että minä hössötän tässä. Avaamme pian, joten tulen ihan kohta takaisin niin et joudu olemaan yksin tiskin takana.”
”Moi Neira. Miten menee?” Jaques kysyi hymyillen, tullessaan keittiöstä viimeisen juomalasin lastinsa kanssa. Hän laski korin tyhjälle kohdalle tiskillä ja ryhtyi nostelemaan drinkkilaseja omille paikoilleen. ”Jännittääkö?”

_________________
Admin, the Kanaemo.

Jillin hahmolista
avatar
Jilli
Pelinjohtaja

Viestien lukumäärä : 4561
Join date : 21.12.2011
Ikä : 28
Paikkakunta : Suomen New York

http://hellvsheaven.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  epssu lähetetty Ti 4 Elo - 14:13

Sam tuhahti vastauksesi Derekille, sillä miehestä oli outoa kun toinen poltti tyttöjen sikareita. Tai ainakin näin hän mielsi asian mielessään, mutta eipä hän toiselle asiasta kettuilutkaan. Paitsi ehkä parina ensimmäisenä kertana kun oli saanut asiasta tietää.


Sam huitaisi kädellään vielä jonkinlaisen heippa muille ja paineli rappusia alas. Pihalle päästyään hän olikin jo sytyttänyt ensimmäisen savukkeensa ja nojasi seinään hetkeksi.

Derekin sikareita ei saanut ihan mistä tahansa kaupasta, mikä aiheutti miehen reitille pienen pulman. Tosin hän voisi ensimmäiseksi mennä tapaamaan Neiraa Bloody Mooniin ja vasta paluu matkalla hakea sikarit, eipä ainakaan taskut jäisi haisemaan kirskalle.


Lähtiessään liikkeelle, verkaisen tallustellen, Sam sytytti jo toista savukettaan. Hänellä ei ollut kiire mihinkään, vain kauas pois omista ajatuksistaan ja murheistaan. Baari täynnä elämää olisi oiva paikka. Sekä ehkä myös todella petollinen sellainen, Ranista kun ei ikinä tiennyt ja olipa tuo vielä kahville häntä pyytänyt.

Sam ei vain tiennyt motiivejaan Ranin tai Bambin suhteen tai heidän välillään lainkaan. Ennemminkin hänestä tuntui kuin olisi menossa Ranin luokse rangaistakseen itseään, antaakseen Bambille aihetta olla vielä vihaisempi hänelle ja hänen tunteettomuudelleen.



”Pelastaja ei sanonut mitään, mutta se ei meinaa ettenkö löytäisi vauvaasi!” Ran huutaa kännykkäänsä raivostuneena. Miten kaikki onnistuikaan menemään vain alamäkeen hänen tullessa taas kulmille? Kaikki olisi paremmin jos Sam vain tajuaisi kaivata taas hänen seuraansa. Heillähän oli aina niin mukavaa yhdessä.
Hän jumaliste antoi miehen vielä mennä miten tahtoi, mitä nyt halusi vain eliminoida muut tieltään. Mikään ei riittänyt hänen sialleen.

Mikään ei myöskään riittänyt hänen asiakkaalleensa, tuon puhua pälpättäessä vihaisella äänellä hänelle. Ran ei kuunnellut, antoi toisen vain raivota.
Hän löytäisi aina etsimänsä. Oli aina löytänyt ja löytäisi vastekin, tämän kanssa joutui vain oikeasti tekemään töitä. Hänen varmuutensa asiaan kylläkin johtui osiksi siksi, ettei ottanut ikinä liian haastavia keikkoja, varsinkin kun asiakas oli sanonut tietävänsä vauvan olevan elossa, muttei vain että missä tuo oli. Liittyi jotenkin vampyyrinmetsästäjiin, eli Ranin mielestä vauva oli kuollut. No lupaus oli lupaus, ainakin miehille.


Puhe loppui nopeasti luurin toisella puolella ja jäi vain odottava hiljaisuus.

”En ymmärrä miksi näet näin paljon vaivaa yhteen vauvaan, voisit ihan hyvin etsiä ja tehdä uuden jos on niin vaikeaa. Sinähän olet hänen verettäjänsä, sinun pitäisi löytää ja etsiä hänet itse. Ei pitäisi olla niin vaikeaa.” Ran tiuskii. Vastaukseksi hän sai lyhyen uhkauksen ja puhelu sammutetaan.

Hänellä oli tämä yö sekä huominen päivä aikaa löytää vampyyrivauva, tai hänet paljastettaisiin Heavenille. Loistavaa.



Kayden tunsi Anan nautinnon ja se poltti häntä sisältäpäin kuin elävä tuli. Mies huomasi värähtelevänsä omasta nautinnostaan kuin naisen nautinnosta.
Mustat hiukset valahtivat selkään hänen nostaessaan katseensa kohti taivasta ja huutaen orgasminsa voimasta.


Ana valahti maahan makaamaan, mutta Kayden jäi polvilleen edelleen katse taivasta kohden. Kädet roikkuivat kuin halvaantuneet hänen kylkiensä vieressä ja hänestä tuntui kuin hän leijuisi. Oli jotenkin todella epätodellinen olo.

Hitaasti mies laskeutui istualteen ja oikaisi jalkansa nurmelle. Hän ei aikoisi liikkua hetkeen, vaan tyytyi katselemaan edessään makaavaa punaista hiuspilveä ja vaaleaa tatuoitua ihoa.




Neira katsoo baariin päin kuin ohi mennen Laylan mainitessa jättiläisen vaativuudesta. Hän ei kyennyt vain vastaamaan naiselle mitään, vaikka olisi pitänyt sanoa edes jotain. Ajatukset ei vain saisi eksyä nyt mieheen liian pitkäksi aikaa ennen kuin hänen olonsa tasaantuisi, muuten hän juoksisi pois, kauas pois ja vain itkisi itsensä kuoliaaksi.

Miten kaikki saattoi mennä niin pahasti pieleen? Hänen takiaan? Aina ja aina, hänen takiaan.


Huokaus pääsi naisen suusta, kuullessaan ettei puolitäyttä roskapussia kannattanut ulos vielä viedä. Miksei muka, kyllä hänen mielestään roskat piti viedä aina heti ulos. Ainakin juuri tänään.

Mutta kohtaloonsa kerrankin taipuen, hän seuraa kaunista hiuspilveä kylmiöön missä häntä odottaisi muut työt. Laylan näyttäessä veitsien ja leikkuulautojen paikat, Neira samalla kasasi kaikki tarvittavat samaan kasaan, valmistautuen heti pääsevänsä hommiin.


Neiran oli pakko hieman naurahtaa vampyyrin puhuessa hössötyksestä, jotenkin hän ei vain voinut kuvitella naista hössöttämässä nuoremmilleen vaan tuo näytti vapaalta sielulta, joka tiesi miten asioiden piti olla ja miten ne sai menemään niin kuin piti. Kadehdittava luonteenpiirre.

”Enköhän minä pärjää.”


Yksi pesukori kutakin hedelmää kohden Neira asteli lavuaarin alle ja valutti kylmää vettä hanasta ja alkoi hoitamaan hommiaan.

”Hei, arvaa vain.” Neira hymyilee Jaquesille, vampyyrimies oli mukava vaikkakin näytti kovalta. Tosin ihan erilaisella tavalla kuin yksi tietty henkilö. Ja tuon kysymys sai naisen ajattelemaan ja tuntemaan ihan muuta kuin äsken. Olihan tämä hänen ensimmäinen oma työkeikkansa.

Pilke palasi naisen silmiin ja pieni virne pääsi hänen huulilleen, vaikkakin niistä puuttui jokin tietty piirre, joka oli jäänyt Hra. Remillardin toimistoon.

epssu

Viestien lukumäärä : 149
Join date : 22.06.2014

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  Jilli lähetetty Ti 4 Elo - 16:54

Bambi pystyi rentoutumaan vasta kun kuuli oven sulkeutuvan Samin perässä. Eikä hän siitäkään huolimatta tuntenut oloaan täysin mukavaksi. Miehen lähdettyä, tytön sisälle jäi pelkkä tyhjä, ontto tunne, joka tuntui näykkivän ikävästi hänen sisintänsä. Sitä vain pahensi ajatus siitä, millaisia naisia mies mahdollisesti tapaisi matkallaan. Tuo oli sanonut menevänsä kauppaan, mutta ainahan matkaan saattaisi sattua mutka, jos toinenkin. Ajatuskin pitkäsäärisistä, hulmuava tukkaisista, punahuulisista, aikuisista, vampyyrinaisista sai kyyneleet kirveltämään luomien takana. Bambi nosti kätensä nopeasti pyyhkimään silmien alusiaan. Derek ja Crystal olivat tavottoman mukavia, mutta hän ei kaivannut nyt yhtään lohduttajaa ympärilleen. Itsehän hän oli ollut tyhmä ja kuvitellut hölmöjä. Hänen olisi pitänyt tajuta heidän olevan Samin kanssa aivan eri maailmoista. Hän oli vasta lapsi ja Sam oli ollut käytännössä katsoen aikuinen jo monen kymmen vuoden ajan.

Saatuaan kyynelensä jälleen kuriin, Bambi keskittyi jälleen leivontaan. Kunhan hän saisi kakun uuniin hän voisi keskittyä täytteeseen ja kuorrutukseen. Niissä riittäisi mukavasti puuhaa hetken aikaa. Sitten hän voisi siivota. Ana oli saattanut valittaa, että asunto oli päässyt rappiolle viimeaikaisten tapahtumien vuoksi. Hän saisi kyllä aikansa kulumaan ja pidettyä ajatukset erossa Samista. Nyt hänestä tuntui, että jaksaisi oikeasti tehdä tämän kaiken. Niin kammottavalta kuin se tuntuikin, hänen olonsa oli paljon parempi nyt. Veren juominen oli vienyt mukanaan väsymyksen, pahan olon ja jatkuvan pyörrytyksen tunteen. Ehkä hänen olisi vain opeteltava sietämään uudelleen uutta ruokavaliotaan. Varsinkin kun Neirakaan ei näyttänyt olevan hänelle vihainen. Hänellä oli silti käsissään ongelma, vaikka suostuisikin opettelemaan uusille tavoille. Samin suonesta hän ei voisi vain juoda enää kaiken tämän jälkeen. Pussiveri oli ällöttävää, eikä hän taatusti joisi yhdestäkään ihmisestä. Hänen pitäisi keskustella Anan kanssa. Ehkä vanhempi nainen keksisi jonkinlaisen ratkaisun tähän ongelmaan.


Jayce makoili täydellisen raukeana ja tyytyväisenä matallalla sängyllä, katsellen puoliavoimien luomiensa lomasta Ranin raivoamista. Hän loikoili täsmälleen keskellä sänkyä, selällään, jalat aavistuksen harallaan, kädet pään alla ja täydellisen alastomana. Hänen vartaloaan peitti tasan tarkkaan ohuen peiton kulma, joka lojui lantion päällä peittämässä miehisiä elimiä. Jayce oli herännyt tällä tavalla, ei hän Rania varten olisi ryhtynyt erikseen peittelemään. Kyseinen tuittupää oli nähnyt jo hänessä kaiken, mitä nähtävissä oli. Seuraavaksi naisen olisi pitänyt siirtyä hänen ihonsa alle, jos halusi löytää jotain uutta. Eikä Jayce uskonut, että tällainen miellyttäisi erityisesti heitä kumpaakaan.
Ranin suloinen ääni oli ollut ensimmäinen asia, jonka hän oli kuullut tänä iltana. Jayce oli päättänyt tällä kertaa nukkua päiväajan, koska ei ollut keksinyt parempaakaan tekemistä. Ranin työ oli vienyt ikävällä tavalla myös hänen aikaansa, mikä tarkoitti sitä ettei hän ollut ehtinyt etsiä itselleen viehättävämpää seuraa päivän valoisiksi tunneksi. Joskus Jaycen oli kysyttävä itseltään, miksi hän edes vaivaantui auttamaan Rania. Nainen sai upotettua hänetkin ongelmiin kainaloita myöten. Useimmiten oli kuitenkin huvittavaa seurata vierestä Ranin vastoinkäymisiä ja pelastaa sen jälkeen tuo kapoinen herkkuperä pulasta.

Tämä oli kuitenkin eri asia.
Jayce kuunteli Ranin puhelua ja mietti miksi nainen oli ylipäätänsä suostunut ottamaan tämän keikan vastaan. Homma oli jo lähtökohtaisesti surkea ja Jayce oli edelleen vahvasti sitä mieltä, että Ran tyttönen oli onnistunut allekirjoittamaan oman kuolintodistuksensa. Nuori vampyyri, josta oli tehty viimeinen havainto vuosia sitten, joka oli jätetty oman onnensa nojaan heti verettämisen jälkeen ja johon liittyi läheisesti vampyyrinmetsästäjät, ei voinut olla enää elossa. Tuskin tytöstä oli edes ruumista jäljellä. Jos Jaycelta kysyttiin, koko työnanto oli ollut täydellinen ansa.
”Kerrohan minulle vielä murunen, miksi me otettiin tämä keikka?” Jayce kysyi, asttuen entistä paremmin vuoteelle ja sulki silmänsä. Hän ei todellakaan aikonut nousta vielä. Ran saisi vaikka pomppia tasajalkaa hänen sänkynsä vieressä, eikä hän silti liikuttaisi evääsäkkään.


Anasta tuntui kuin hän olisi palannut hiljalleen tajuihinsa. Vaikka ei hän omasta mielestään ollut tajuttomana ollutkaan. Tätä ajatusta vastaan soti kuitenkin se ettei hänellä ollut aivan täyttä käsitystä siitä, miten oli tähän päätynyt. Hän tunsi nurmikon ihoaan vasten ja haistoi sieraimissaan mullan, mikä kertoi siitä, että hän makasi mahallaan maassa. Ei kovin mieltä ylentävä paikka. Eikä hänen raajoissaan ollut siitä huolimatta voimia muuttaa asianlaitaa. Hän ei saanut pidettyä edes silmiään auki. Siitä huolimatta, että tunsi olonsa kuoleman väsyneeksi, hänen olonsa oli yksinkertaisesti täydellinen. Hän voisi vain nukahtaa ja jäädä tähän ikuisiksi ajoiksi. Se olisi ollut niin helppoa.

Mutta orgasmin jälkihehkun hiljalleen hiipuessa, todellisuus lipui tilalle muistuttamaan itsestään. Ensin sen ääni oli hyvin hiljinen ja pieni, lopulta se alkoi huutamaan. Analla ei ollut aikaa tällaiseen maassa makoiluun. Hänellä ei olisi ollut aikaa edes sekstailla puskissa, kuten oli juuri äsken tehnyt. Hänen pitäisi olla auttamassa Bambia huoneen järjestelemisessä, suunnittelemassa tyttöjen tulevaisuutta ja järjestää jotain Ranin varalle. Kaydenin sisko osasi olla varsinainen piikki hänen perseessään. Aivan kuin tässä kaikessa ei ollut muutenkin riittämiin tekemistä. Lisäksi alkoi vahvasti näyttämään siltä, että hänen täytyisi oikeasti ryhtyä etsimään isompaa asuntoaan heidän pesueelleen. Varsinkin, jos Samin ja Bambin välit tästä kiristyisivät entisestään.
Kun orgasmi oli kadonnut viimeistä kipinää myöten ja todellisuus hypännyt vasten hänen kasvojaan, Ana hivutti itsensä ensin istumaan ja siitä jaloilleen seisomaan. Hän katsoi alas päin nähdäkseen mitä he Kaydenin kanssa olivat onnistuneet tekemään hänen vaatitukselleen. Noh, osa niistä oli edelleen hänen päällään. Jos niin saattoi sanoa, kaiken ollessa täydelisen vinksin vonksin. Niinpä Ana ryhtyi suoristamaan ja oikomaan vaatteitaan.
”Meidän pitää varmaan palata”, Ana sanoi äänellä, joka oli edelleen käheä kaiken nautinnon jäljiltä. ”En halua edes ajatella, mitä kaikkea tällä välin on ehtinyt tapahtua.”
Eniten Anaa huolestutti se, miten Sam ja Bambi pärjäsivät keskenään saman katon alla.


Jaques hymyili entistä leveämmin Neiran vastaukselle pakertaen edelleen kristallinkirrkaiden lasiens parissa.
”Ihan turhaan. Me autetaan Laylan kanssa sua parhaamme mukaan”, Jaques lupaisi nostaessaan viimeiset lasit omille paikoilleen. Hän heilautti tyhjän korin alas pöydältä, päätyen roikottamaan sitä yhdellä kädellä hieman maanpinnan yläpuolelta. ”Eikä tänään tule olemaan asiakkaita läheskään niin paljoa kuin eilen. Sulla on hyvää aikaa ottaa rauhallisesti ja opetella perusteita.”
Edes vampyyrit eivät harrastaneet ryypiskelyä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, kun isolla osalla heidänkin väestöstään oli kuitenkin kokoaikainen työ kuten heillä kolmella. Aina oli niitäkin, jotka haistattivat pitkät työnteolle tai halusivat käydä lasillisilla ystävän kanssa tai olivat vapaalla ja halusivat juhlia sitä, joten kyllä klubilla asiakkaita riittäisi. Ilta tulisi kuitenkin olemaan edellistä rauhallisempi. Mikä oli Neiran kannalta erinomaista. He ehtisivät oikeasti opettamaan tuota, eikä tytön tarvitsisi vain blokkailla eri pöydistä.

Jaques vei pesukoneenkorin takaisin keittiöön, palatakseen takaisin Neiran luokse. Juuri nyt hänellä ei ollut mitään tekemistä, joten hän nappasi toisen veitsen ja leikkuulaudan. Hän asettui niiden kanssa ryhtyen paloittelemaan myös hedelmiä. Ehkä hän asettui hieman turhankin lähelle Neiraa niin, että he hipaisivat toisiaan silloin tällöin työn lomassa, mutta pysytteli hiljaa asiasta. Hän nappasi ensitöikseen eteensä pari sitruunaa ja ryhtyi paloittelemaan niitä huolellisesti.
”Täällä on tänään varmasti rennompi tunnelma myös sen vuoksi ettei Aurora ole töissä”, Jaques sanoi pitääkseen keskustelua heidän välillään yllä. ”Aurora on ihan okei, kun sen juttuihin tottuu. Se osaa kuitenkin olla tosi ilkeä uusille tulokkaille. Kai se johtuu osittain siitä, että se pelkää jotenkin asemansa puolesta tai jotain.”

_________________
Admin, the Kanaemo.

Jillin hahmolista
avatar
Jilli
Pelinjohtaja

Viestien lukumäärä : 4561
Join date : 21.12.2011
Ikä : 28
Paikkakunta : Suomen New York

http://hellvsheaven.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  epssu lähetetty Ti 4 Elo - 23:05

Ran vilkaisi alastonta vampyyriä sängyllä ja nyrpisti nenäänsä. Tosin ei inhosta vaan ajatuksesta heittäytyä jonkin muun vietäväksi tällä kertaa kuin asiakkaansa ongelmien, joista tuli liian läheisesti hänen ongelmiaan. Aivan liian läheisesti.

Jayce vain ei ollut se henkilö kenen luokse nainen saattoi mennä purkamaan huolensa, siihen tarvittiin erilaista vartaloa ja hopeisempaa kuontaloa. Ja mieluitenpa vielä täysin hopeoitua päätä. Mutta ei vampyyrimiehessä vikaa ollut, joten ei Ran myöskään kieltänyt leikittelevänsä ajatuksesta heistä vällyjen välissä muulloinkin kun ajatuksien tapahtuessa, eikä hän myöskään peitellyt katseestaan tälläkään hetkellä mitään katsellessaan miehen alastonta vartaloa.


Nopealla liikkeellä Ran asettuu sängylle istumaan Jaycen lähelle, mutta silti sen verran etäälle, ettei kumpikaan vahingossakaan koskettaisi toista. Työasiat olivat työasioita kun kaunis pää oli uhattuna.

”Voi muruseni..” Ran kehrää toiselle oikein samalla tavalla kuin muuan hopeahiuksinen aina välillä uusimmalle valloitukselleen, olihan nainen oppinut tämän tavan hopeahiuksiselta. ”Minä otin tämän keikan henkilökohtaisista syistä, jotka eivät kuulu apupojalle. Ja sitä paitsi, harvemmin jonkin etsimisestä tai selvittämisestä saa näin hyvät rahat. Ongelmaksi vain muotoutui sen pakkomielteisen idiootin haluttomuus kertoa taustoista. Tyttö on kuulemma elossa, hän on aivan varma asiasta. Tyttö on vain kadonnut, tyttö pitää vain etsiä. Hän ei etsi tyttö itse, koska tytön tausta ei salli sitä…” Lopussa Ran matki sarkastisella äänellä hänelle annettuja käskyjä. Siis käskyjä, voi helvetti kuinka hän vihasi käskyjä.

Suurimmasta ongelmastaan hän ei maininnut Jaycelle vaikka tuo oli aivan hyvin saattanut kuulla asiakkaan sanomasta aikarajoituksesta itse, eipä hän ollut kuin muutaman metrin ollut etäällä toisesta. Asia vain ei ollut sanottavaksi tarkoitettu.

”Minun pitää käydä taas Anan luona näyttämässä irrotettavaa pärstääni, voisitko sinä mennä Bloody Mooniin kuuntelemaan ja kyselemään tytöstä jonka nimi viittaa jotenkin vereen ja sokeriin? Tai sukunimi viittaa, etunimi taisi olla Neila tai jotain.” Ran huitaisee kädellään ja huokaa raskaasti. Hänelle oli tulossa kiireinen yö ja hyvin stressaava 12 tuntinen. Hänen oli saatava tuossa ajassa edes todistetusti hyvä johtolanka asiaan. Ja hyvä paikka johtolangoille oli Bloody Moon, vampyyrien pieni keskipiste. Kaukaakin tulevat vampyyrit saattoivat hyvin eksyä kaupungin parhaaseen baariin. Ja kai nyt nuori vampyyri jumaliste haluaisi vain bailata rotunsa kanssa pitkin öitä? Eikö niin?



Samin astellessa Bloody Moonia päin savutellen turhankin ripeässä tahdissa savukkeitaan, huomasi hän jo toisen askin olevan tyhjä. Hah, taivaan isä oli luonut hänelle vampyyrin keuhkot.

Mies tsekkasi paikkansa pikaiseen ja yritti pohtia missä olisi lähin savukemyymälä, josta saisi myös Derekin ällöttäviä sikareita. Hän oli kumminkin onnistunut menemään jo hyvän matkaan kyseisen kaupan ohi, joten hän jatkoi matkaansa kulman takana olevaan vaaleanpunaiseen lahjakauppaan, josta tiesi saavan tiskin alta ainakin itselleen tarvittavan.


Sisällä odotti suhteellisen tavallisen näköinen keski-iässä oleva ihmisnainen, joka hymyili asiakkaalleen samassa kun ovi avautui. Nainen ei näyttänyt pelkäävän kaupitella tavaraansa melkoisen lähellä Bloody Moonia, mutta sinänsä se ei ollut ihmeteltävää. Toinen saattoi haluta vampyyriksi tai vain ei välittänyt uhasta. Tai saattoi osata puolustautua, mikä olisi ainakin fiksua tässä tilanteessa.

”Hei, olisiko vahvaa tupakkaa? Ihan mitä vain.” Sam tokaisee naiselle tiskin takana joka jatkoi edelleen hymyilyä nyökätessään, mikä oli ehkä jopa hieman karmivaa. Ainakin miehen olotilaa nähden, tuollainen liiallinen hyväntuulisuus kertoi varmasti jostain pahasta.


Odottaessaan naisen palaavan takahuoneesta jonne oli kadonnut, Sam katseli ympärilleen. Hän oli saapunut lahjapuotiin. Hyllyillä sekä pöydillä näkyi erilaisia unileluja, ruusuja, koriste-esineitä, koruja ja vaikka mitä.

Pieni surullisen näköinen unilelu nalle sai vangittua miehen katseen. Nallella oli hieman rikkinäinen vaaleansininen huivi kaulassaan johon oli kiinnitetty lappu, jossa luki yksinkertaisesti vain ’anteeksi’. Nainen palasi, edelleen hymyillen eli todellakin jo karmivaa, ojentaen Samille neljää savukeaskia. Mies ojensi käden, maksoi ostoksensa antaen aivan liikaa maksuksi ja lähti astelemaan pois. Katsettaan hän ei laskenut nallesta hetkeksikään.

Juuri ovella, sen ollessa jo auki ja hänen toisen jalan astuessa kaupasta pois Sam kääntyy äkisti. ”Paljonko tuo maksaa?” Tuo kysyy melkein hädissään, mutta sekä hämmentyneellä äänellä osoittaen kyseistä nallea.

”Sen verran, että saat sen antamillasi rahoilla.” Nainen vastaa edelleen hymyillen ja pilke silmäkulmassa. Edelleenkin, karmivaa. ”Minä otan sen.” Sam sanoo ja nainen nyökkää hakiessaan nallen ja laittaen sen sille sopivaan vaaleanpunaiseen pahviseen lahjakassiin. Tämän jälkeen nainen taiteilee lahjakassin hihnoille upean kultaisen rusetin käden käänteessä ja alkaa kiikuttamaan kyseistä kassia Samin luokse.


Mies pudistaa päätään naiselle. ”Sopisiko, jos ystäväni tulee hakemaan sen? Hän kuvailee kassin sinulle ja annat sen hänelle.” Nyt naisen hymy muuttuu hämmennykseksi, mutta palaa tuon kasvoille nyökätessään ja palatessaan tiskille. Karmiva eukko toden totta.



Neira katseli Jaquesin varmoja otteita lasien kanssa, vaikkakin tuosta huomasi hänen olevan varovainen. Hänen pitäisi myös löytää tuo varmuus jostakin ja keskittyä työpäiväänsä tai tarkemmin yöhön. ”Hyvä kuulla, on mukavampi aloittaa ilman Anaa hieman rauhallisemman yön parissa. Viime aikoina kun ei ole mennyt ehkä ihan niin mallikkaasti kuin odottaisi.” Nainen naureskelee itselleen ja tapaturma alttiudelleen.


Jaquesin kadotessa keittiöön jäi Neira katselemaan miehen perää ja huomasi ehkä hölmösti hymyilevän tuon palatessa. Oli vain ihanaa kun hän pystyi katsomaan toisen hyväntuulisuutta ja nauttimaan seurasta, joka ei tiennyt äskeisistä tapahtumista yhtikäs mitään. Solmu hänen sisällään hellitti hiljalleen.

Jaquesin mainitessa Auroran Neira rypistää otsaansa nyökätessään, hänen mieleensä eksyi pieni mielikuva edellisestä työkeikastaan, mutta sitä hämärsi pieni vaaleanpunainen hattarareunus nimeltä mainitsemattoman syyn takia, jota ei saanut nyt aivan liikaa ajatella.


Neiran ajatukset eksyivät silti aikaisempaan tapahtumaan ja ensimmäiseen kohtaamiseensa jättiläisen kanssa. Solmu valahti auki kuin voideltuna ja lämmin kehräävä tunne syttyi taas naisen sisälle ajatuksen myötä. Tunne sai Neiran värähtämään hieman juuri sillä hetkellä kun Jaquesin käsi kosketti hänen omaansa heidän työnsä lomassa. Hieman hämillään yllättävästä käänteestään sisällään Neira katsoo heidän käsiään jotka edelleen koskettivat toisiaan. Jostakin syystä nainen ei uskaltanut heti liikkua. Onneksi sitruuna hänen edessään oli pian viipaloitu ja hän sai kädelleen uutta tekemistä.

epssu

Viestien lukumäärä : 149
Join date : 22.06.2014

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  Jilli lähetetty Ke 5 Elo - 17:57

Jayce piti silmänsä levollisesti suljettuina, vaikka tunsi patjan liikahtavan siihen tapaan kuin joku olisi istunut sille. Hän tiesi sen jonkun olevan Ran, eikä edes viitsinyt tarkastaa asiaa katsomalla. Mies joutui kuitenkin avaamaan silmänsä ja mulkaisemaan naista tappavasti. Hän ei pitänyt lainkaan siitä, että nainen nimitteli häntä apupojaksi, joka hän ei todellakaan ollut. Kaukana siitä. Yhtä hyvin Ran olisi voinut haukkua häntä orjaksi. Hänellä oli muitakin vaihtoehtoja kuin toteuttaa naisen jokainen pikku oikku, mutta se oli tuntui unohtuvan tuolta aika-ajoin kokonaan. Neiti tuntui kuvittelevan, että Jayce oli olemassa paikalla vain tomiakseen jonkinlaisena käytännöllisenä orjana tälle.
Oli aika muistuttaa tuota siitä, etteivät asiat olleet lainkaan niin kuin tuo kuvitteli.
”Sano minua vielä kerran apupojaksi niin pieksen tuon kapoisen pyllysi tomaatinpunaiseksi ja pakkaan kamani sillä samaisella sekunnilla. Etkä muuten näe minua enää sen jälkeen”, Jayce sanoi lisäten ääneensä aimoannoksen jäätävyyttä. Toivon mukaan Ran tajuaisi, että hän oli tosissaan asian suhteen. Heitä kahta ei sitonut yhteen mikään. Ran lähinnä huvitti Jaycea riittävästi, jotta hän jaksoi taipua tuon oikkuihin. Kun niin ei enää olisi, hän lähtisi heti kun olisi saanut tarpeekseen Ranin päänaukomisesta. ”Mutta olet oikeassa siitä, että sinä otit keikan vastaan ja nyt sinun pääsi on se, joka joutuu piakkoin pölkylle. Tämä ei siis liity minuun mitenkään, joten minun ei ole syytä nousta tästä vuoteesta sinun oikkujesi vuoksi.”

Oli ehkä liikaa pyydetty, että Ran muisti hänen auttavan tuota omasta tahdostaan. Ei siksi, että hänen olisi jollain oudolla tavalla pakko auttaa. Toisaalta, tämä hänen auttamishalunsa taisi olla oudompaa kuin se, että Ran olisi onnistunut orjuuttamaan hänet jollain tapaa. Toivon mukaan tämä kuitenkin plauttaisi naisen takaisin maanpinnalle hetkeksi aikaa.
Kun Ran alkoi selostamaan heidän illan ohjelmaansa ja kehotti Jaycea menemään jälleen yhdeksi yöksi istumaan Bloody Mooniin, mies kääntyi sängyllä vatsalleen entistä parempaan asentoon. Näin hän tarjosi naiselle itsensä verran paljaan ihon vehoamaa lihaksistoa ja takapuolta ihasteltavaksi. Toivonmukaan Ran tajuaisi vihjeestä, että oli mennyt pykälän liian pitkälle. Toivossa oli hyvä elää, mutta Jayce ei odottanut varsinaisesti mitään ihmettä.
Suoraan sanottuna hänen ei todellakaan houkuttanut lähteä etsimään jotain teini-vampyyria olemattomien vihjeiden avulla mistään discohelvetistä. Lisäksi Bloody Moon ei ollut New Yorkin ainoa vampyyriklubi. Tämä koko kuvio oli kaikin puolin täydellisen järjetön ja oli ihme ettei Ran ollut vielä tajunnut sitä.
”Enpä tiedä muru”, Jayce mutisi vasten tyynyään ja haukotteli liioitellun selkeästi. ”Entä jos minä en jaksakkaan tänään juosta sinun pikku oikkujesi mukaan. Tämä sinun itsemurha on viimeaikoina rokottanut melkoisesti minun vapaa-aikaani ja kaipaisin kovasti laatuaikaa itseni, sekä muutaman neiti Pitkäsäärisen kanssa.”


Ana varmisti huolellisesti, että jokainen vaatekappale oli huolellisesti hänen päällään, eikä hiuksistä löytyisi yhtäkään kuivahtanutta ruohonkortta. Vaikka hän oli päätynytkin kuhertelemaan puskiin ja nauttinutkin siitä suunnattomasti, hän ei halunnut näyttää siltä, että harrasti moista. Derek kuolisi nopeasti nauruun ja Crystal todennäköisesti paheksuisi häntä. Puhumattakaan Bambista ja Neirasta, joille hän halunnut näyttää vastaavanlaista esimerkkiä. Nuorison oli parempi pitää housunsa jalassa ja keskittyä selviytymiseensä vampyyrina. Tosin Neiran uusi ihailija tai poikaystävä, miksi ikinä Bloody Moonin uutta pomoa pitäisi kutsua, aiheutti Analle ylimääräistä päänsärkyä. Tosin niin kauan kun Ran oli kiinnostunut Neirasta, iso ja massiivinen vampyyri saattoi olal hyvin tervetullut lisä naisen lähiympäristöön. Toivon mukaan mies osasi puolustaa omaansa.
”Mennäänhän sitten”, Ana kehotti Kaydenia, varmistettuaan ettei näyttänyt puskassa hässityltä. Enempää hän ei aikaillut vaan lähti kiiruhtamaan kohti kotia.

Analta ei mennyt kauaa päästä sisään kotiovesta. Tilannekatsaukseen meni tosin hetki, sillä päällisin puolin asunnossa näytti rauhalliselta. Derek näytti torkkuvan sohvalta, Crystalia ei näkynyt, mutta hänen huoneestaan kuului liikehdintää ja Bambi touhusi keittiössä. Tuoksusta päätelleen tuo leipoi parhaillaan jotain. Uunista kantautui vieno paistuvan taikinan tuoksu ja parhaillaan tyttö tiskasi käyttämiään astioita. Neira oli toivon mukaan töissä niin kuin kuuluikin ja Samista Ana ei aistinut jälkeälään. Mikä sai hänet tarkkailemaan Bambia tarkemmin. Tyttö vaikutti kireämmältä kuin olisi kuulunut. Tuon katse oli suunnattu tiukasti eteenpäin ja otteet olivat turhan tehokkaat. Onneksi tyttö ei käsitellyt lasia. Muutoin saippuavesi olisi taatusti täynnä teräviä sirpaleita.

Ana asteli keittiöön Bambin selän taakse ja seuraili tuon puuhia vielä hetken olan ylitse. Tyttö ei näyttänyt lainkaan huomaavan häntä. ”Hei Bambi. Onko kaikki hyvin?”
Tyttö hätkähti ja pudotti pitelemänsä desimitan takaisin tiskiveteen. Bambi käännähti kantapäidensä varassa, selvästi hämmästyneenä ympäri. Tuon täyteläiset huulet olivat aavistuksen raollaan ja helmenvalkoiset torahampaat vilkkuivat niiden raosta. Suklaanruskeat peuramaiset silmät räpsyivät liian nopeasti, aivan kuin tyttö olisi jäänyt kiinni jostain.
”Hei Ana.” Hölmistynyt ilme vaihtui leveään hymyyn, joka ei täysin yltänyt silmiin asti. Bambi-raukka oli murheen murtama ja hukassa. ”Leivon suklaakakkua”, tyttö sanoi vastaamatta varsinaiseen kysymykseen.


Jaques tunsi selvästi, kuinka heidän käsivartensa koskettivat toisiaan työn lomassa. Hän ei hätkähtänyt tai väistänyt. Nautti vain pehmeästä ihosta, jolta tuntui sama ruumiinlämpö kuin hänellä itsellään. Tunne oli miellyttävä. Olihan Neira kaikenlisäksi todella kaunis nuori vampyyri. Jaques oli pannut sen merkille heti kun oli nähnyt tuon ensimmäistä kertaa. Kaiken lisäksi, vaikka Neira pukeutuikin seksikkäästi ja kivasti, tuo ei ollut liian ylpeä. Kuten esimerkiksi Aurora. Neira vaikutti ennemmin Laylan kaltaiselta välittömältä tyypiltä, joka vetosi Jaquesiin paljon vahvemmin. Mutta siinä missä Layla oli rauhallinen ja kärsivällinen kuin enkeli, Neirasta saattoi hyvinkin olla tempperamenttia.

Jaques ravisteli kevyesti päätään ja yritti keskittyä edessään olevien sitruunoiden siivuttamiseen. Hän voisi pyytää Neiraa treffeille myöhemmin, mutta nyt oli parempi keskittyä työhön. Veitsien kanssa oli parempi olla varovainen, jos ei halunnut olla sormea tai kahta köyhempi. Se oli nopeasti hoidettua ja hän saattoi ottaa eteensä uusia hedelmiä. Tällä kertaa hän ryhtyi viipaloimaan limejä, antaen käsivartensa edelleen hipoa naista vieressään, ellei tuo sitten siirtyisi kauemmas.

Silloin Layla palasi. ”Aryan availee ovia parhaillaan. Pari vampyyria siellä ilmeisesti odottelee jo, mutta varsinaista sisäänryntäystä ei ole tiedossa”, nainen sanoo asettuessaan baaritiskin taakse. ”Jaq, jos sinä jatkat niiden hedelmien kanssa niin minä ryhdyn opettamaan Neiraa.”
”Se passaa oikein hyvin”, Jaques vastasi.
”Hienoa.” Layla väläytti heille hymyn, jonka olisi hyvin saattanut sopia jonkun naismallin kasvoille mainokseen. ”Tule tänne Neira. Kun asiakas tulee, ilmoita olevasi baarimikkoharjoittelija ja kysy mitä tälle saisi olla. Minä autan lopun kanssa.”

_________________
Admin, the Kanaemo.

Jillin hahmolista
avatar
Jilli
Pelinjohtaja

Viestien lukumäärä : 4561
Join date : 21.12.2011
Ikä : 28
Paikkakunta : Suomen New York

http://hellvsheaven.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  epssu lähetetty Ke 5 Elo - 20:32

Ran katseli hivenen närkästyneenä, mutta itse asiassa lempeästi hymyillen miehen reaktiota hänen kutsuessaan toista apupojaksi. Eipä nainen voinut enää perua sanojaan, eikä välttämättä olisi tehnyt sitä vaikka olisi voinut. Jayce ei vain tajunnut, että hieman itsekäs vampyyri ei meinannut toisen olevan hänen apupoikansa, sillä tiesi tuon auttavan häntä vain omien oikkujensa mukaan. Mutta Ran olisi halunnut itselleen oman orjan, mitä ei vaan vielä vastaan ollut tullut.
Sitä paitsi Jaycen suurin viehätys olikin juuri siinä, ettei Ran saanut pompoteltua toista vaan toinen auttoi omien oikkujensa mukaan, vaikka aina välillä olisi voinut toisin luulla. Naisella itsellään kun ei todellakaan käytöstavat päässyt loistamaan ainakaan näissä asioissa, vaan pyyntö ja kysymys olivat kuin käskyjä. Ja toisin kuin Ranista itsestään voisi luulla, hän ei meinannut pahalla puhuessaan töykeästi miehelle. Sillä nainen todella nautti toisen seurasta ihan muutenkin kuin työasioissa ja jos asiat olisivat eri tavalla, Ran olisikin saattanut yrittää syventää heidän suhdettaan. Nyt se oli merkityksetöntä seksiä joskus ja huolia työasioiden suhteen.

Ran nousi ripeästi Jaycen sängyltä takaisin seisomaan ja pidätteli kaikin voimin sihinää sisällään, tuon mainitessa hänen suloisen päänsä olevan uhattuna. Ihan kuin siitä tarvitsisi mainita ääneen lainkaan. Nyt naista sekä harmitti omat sanansa, että suututti miehen sanat. Hienoa, 12 tuntinen ei voisi paremmin enää mennä.

Hänen katseensa eksyi hieman liian pitkäksi aikaa miehen täydelliseen takamukseen toisen puhuessa, joten vastaus viipyi hivenen liian pitkään. ”Ehkä vauva saattaakin miellyttää juuri sinun silmääsi ja eksyä sinun mukaasi. Enpä ainakaan ihmettelisi jälkimmäistä.” Ran tokaisee.
Normaalisti nainen olisi vastannut jotain sarkastista tai vastaavaa toisen sanoihin, mutta nyt rehellisesti hänellä oli niin paljon muuta että suuri osa hänen persoonallisuudestaan hiipui nollille ja vain pelko oli tilalla.
Nainen ei jäänyt odottamaan Jaycen vastausta turhautuneena hieman itseensä, sekä kyllä myös mieheen. Hänen oli kiire saada päänsä irti ruumiistaan, ei asiakkaan vaan Anan toimesta. Anan uhkaus oli vain menettänyt totaalisesti merkityksensä sillä väliäkö sillä oli oliko kuolema edessä nyt vai kohta, ellei hän saisi mitään johtolankaa. Ana nyt voisi auttaa ehkä edes sen verran, että kertoisi mistä lähteä etsimään. Ja jos pää olisi tämän jälkeen vielä ruumiissa kiinni, menisi hän itse ensiksi Bloody Mooniin kyselemään, jonka jälkeen etsisi kaupungin muista baareista. Ja vetäisi elämänsä pahimmat lärvit.



Kayden katseli Anan pukeutumista tarkkaavaisena ja naureskeli mielessään tuon tarkkaavaisuudelle olla täsmälleen saman näköinen kuin lähtiessä. Mies itse vain nosti housut kintuista, ja laittoi rypistyneen ja hivenen likaantuneen mustan t-paidan päälleen takaisin. Häntä ei häirinnyt näyttää hässityn näköiseltä, ainakaan juuri nyt.

Samassa miehen pään sisälle ilmentyi sekalainen puheparsi ja varsinkin hieman oudohko tunneaalto. Mitä Sam oikein teki? Kayden ajatteli ihmeissään.
”Minä tulen kohta.” Mies huikkaa Analle tuon jo lähtiessä liikkeelle ja matkaa itse toiseen suuntaan, minne viesti hänet ohjasi.



Neira tarkkaili Jaquesin lihaksikkaita käsiä työnsä lomassa, mutta varoi omia sormiaan terävien veitsien kanssa työskennellessä. Nainen yritti etsiä merkkejä tahallisesta eleestä koskettaa häntä vähän väliä, mutta liike näytti olevan aivan tahaton. Asiaa vahvisti sekin, ettei asia muuttunut hänen värähdyksensä jälkeen mikä oli mukavaa naisen mielestä. Toisen vampyyrin kehonlämpö tuntui mukavalta ja turvalliselta hänen mielestään.

Hän huokaa mielessään. Miksi minä ajattelen Jaquesin lihaksikkaita käsiä juuri nyt kun kiimani kuuluu toiselle? Mikä minua vaivaa, Neira ajattelee mielessään hivenen hädissään. Sillä juuri nyt hänen kiimansa alkoi taas yltyä yltymistään ajatuksien eksyessä koko ajan toimiston tapahtumiin. Jättiläisen ajattelu olisi voinut saada hänet huokailemaan sekä koskettelemaan itseään, jos olisi hän olisi ollut yksin. Mutta Neira onnistui pysyä kasassa, sillä ajatusvirran mukana saavuttiin aina lopuksi siihen kohtaan kun kaikki meni pieleen. Tuon hetkinen tunne palasi myös elävänä ja tyynnytti hänen sisäisen roihunsa.
Toisin kuin hetki sitten, Neira myös onnistu pysymään kasassa ja keskittymään olennaiseen muistaessaan tunteen. Edelleenkin hänen teki mieli mennä savuttamaan, itkeä sekä potkia tavaroita kuin viisivuotias, mutta hänen ei enää ollut pakko tehdä sitä. Tämä mahdollisti naisen kohdalla myös keskittyä pohtimaan, miksi hän oli reagoinut niin kuin oli reagoinut.

Laylan tulo keskeyttää naisen pohdinnan, mikä oli ehkä sillä hetkellä parempi kuin loistava vaihtoehto. Neira saattaisi tarvita tämän asian kanssa tuntevamman vampyyrin apua ollessaan kumminkin vielä nuori vampyyri. Ekaksi hänen pitäisi vain keksiä, mistä reaktio kumpusi koska se tuli hänestä itsestään eikä vamprismista.
Neira hymyilee poistuessaan Laylan mukaan vielä Jaquesille lempeästi kunnes kääntää koko huomionsa sisälle tuleviin asiakkaisiin sekä ohjeistukseensa.
”Asia selvä.” Neira nyökkää Laylalle ja valmistautuu ottamaan ensimmäisen asiakkaan vastaan. Kyseessä oli nuori nainen, jolla oli huvittava eri keltaisen sävyillä raidoitettu tukka. ”Hei, olen baarimikkoharjoittelija, mitä teille saisi olla?”

epssu

Viestien lukumäärä : 149
Join date : 22.06.2014

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  Jilli lähetetty To 6 Elo - 13:00

Jaycea ei todellisuudessa nukuttanut enää ollenkaan, vaan oli täysin hereillä. Hänelle nukkuminen oli muutenkin pelkkää yhdentekevää ajanvietettä ja nyt hän oli paljon kiinnostuneempi Ranin raivareista. Hän sai tosin pettyä katkerasti, kun nainen päätyikin vain mainittelemaan häntä töihin. Hengenvaarassa oleminen ei tosiaankaan sopinut tuolle. Se hioi pois kaikki ne särmät, jotka tekivät Ranista jollain tapaa mielenkiintoisen. Nyt hän sai katsella pelkkää tyhjää kuorta, jonka avuina ei ollut muuta kuin soma ulkokuori. Eikä sillä pötkitty pitkälle, ainakaan Jaycen maailmassa.
”Nyt sinä yrität imarrella, jotta minä tanssisin sinun pikku pillisi mukaan”, mies tuhahti puoleksi tyynyä vasten, etsien hetken aikaa parempaa asentoa. Ikävä kyllä alkoi näyttämään siltä, että hän ei saisi nukutuksi enää tänään. Ja koska hänellä ei ollut parempaakaan tekemistä, hänellä ei ollut mitään syytä olla menemättä tänäkin iltana Bloody Mooniin. Tietysti hän keksi lukuisi muita ja parempia tapoja viettää yönsä, mutta ei hänellä juuri nyt ollut parempaakaan tekemistä.

Jayce nousi vuoteesta, liioitellun laiskasti. Jätettyään peitot ja lakanat sänkyynsä, hän venytteli ilkosen alastomana niin, että kuka tahansa saattoi nähdä kaiken mitä miehessä oli nähtävää.
”Voin mennä drinkille Bloody Mooniin, mutta en tee itsestäni täyttä idioottia”, Jayce sanoi astellessaan vaaterekille, jossa säilytti siistissä rivissä pukupussejaan. Vaikka hän eli hieman vapaamuotoisempaa elämää, kuin mihin moni muu oli tottunut, hän ei tinkisi tyylistään. Hän ei käsittänyt katuvampyyreja, jotka viilettivät miluummin repaleisissa housuissa ja paidoissa, jotka pysyivät hädin tuskin päällä. Jayce sormeili laivastonsinistä silkkipaitaa, miettien olisiko se liian räikeä hiilenmustan kasmirliivin ja puvuntakin kanssa.
”Lisäksi minusta tuntuu, että sinun kannattaisi kultaseni keskittyä tässä vaiheessa ennemmin maan alle vajoamiseen, kuin sen olemattoman nirppanokan etsimiseen. Oletko käynyt koskaan Euroopassa? Siellä on hurmaavaa. Rakastuisit Pariisiin tai Milanoon tai Budabestiin.”
Jayce otti paidan henkariltaan ja puki sen ylleen. Hän ryhtyi silmäilemään housujaan.
”Ja miksi oletat sen Anan auttavan sinua tänään, kun eilen illalla hän uhkasi irrottaa pikku pääsi hartioidesi välistä, jos astut jalallasikaan hänen reviirilleen?”


Ana ei tiennyt mitä hänen olisi pitänyt tehdä Samin ja Bambin suhteen. Bambi oli niin nuori ja täysin tunteidensa, sekä pohjimpien tarpeidensa vietävissä. Ehkä hänen pitäisi yrittää puhua Samille ja saada tuo tajuamaan tilanne. Yleensä Anaa ei kiinnostanut miten mies pyöritteli naisiaan, mutta Bambi ei voinut olla yksi niistä. Joko Samin täytyisi pitää näppinsä erossa tytöstä tai sitten tuon oli ryhdistäydyttävä ja oltava ainoastaan tämän tytön kanssa, kunnes vaihe menisi ohitse. Ana ei uskonut missään vaiheessa Bambin kiintymyksen miestä kohtaan olevan mitään kovin vakavaa. Pelkkä vaihe, josta tyttö pääsisi ylitse ajan kanssa. Nyt oli kuitenkin tärkeää, että tuo selviäisi tästä vaiheesta mahdollisimman vähin vammoin.
”Vai niin”, Ana totesi, eikä ryhtynyt tällä kertaa kyselemään enempää. Hän puhuisi Samin kanssa ensin. ”Tarvitsetko apua?”
Bambi pudisteli ponnekkaasti päätään. ”Ei kiitos. Pärjään itsekkin.”
”Miten huoneenne edistyy?”
”Kun saan tiskattua, jatkan järjestelyä”, Bambi sanoi, kääntyen jälleen varovaisesti tiskiallasta kohti. Tyttö käyttäytyi aivan kuin säikky villieläin. Ana saattoi nähdä tuon juoksevan karkuun pienestäkin rasahduksesta.
”Hyvä. Derek, tuletko auttamaan minua. Siirretään minun maallinen omaisuuteni uuteen huoneeseeni”, Ana sanoi jättäen Bambin rauhaan tällä kertaa. Toivon mukaan tyttö suostuisi jossain vaiheessa avautumaan edes hieman. Tuo patosi aivan liikaa asioita sisälleen ja räjähtäisi pian.


”Metropolitan”, vampyyrinainen esitti tilauksensa, mikä sai Laylan liikehtimään.
”Metropolitan on vodkadrinkki ja se tehdään coctaillasiin”, hän supatti Neiralle kiireesti. Vaikka Neira harjoittelikin, heidän pitäisi toimia siitä huolimatta ripeästi, jotta asiakas ei turhautuisi odottamaan. Layla kiiruhti ottamaan hyllyltä kartiomaisen coctaillasin, jonka hän asetti baaritiskin alemmalle tasolle odottamaan lastiaan. Sitten hän tarttui Neirasta ja käänsi tuon ympäri viinahyllyjen puoleen. ”Ensimmäiseksi valmistele ravistin. Se on tuo tuossa. Ota siihen altaasta kauhallinen jäämurskaa. Sitten ota kolmen sentin mitta, se on tuo tuossa ja sitten me tarvitsemme Absolut Kurant-vodkaa. Se on ruotsalaista mustikkavodkaa, tuo pullo. Kaada vodkaa ravistimeen se kolme senttiä. Ota sen jälkeen jääkaapista karpalo- ja limemehut. Niitä tulee kumpaakin kaksi senttiä. Sen jälkeen ravista juoma sekaisin ja kaada lasiin. Jäämurska jää ravistimeen. Tarjoile drinkki asiakkaalle, laskuta ja huuhtele nopeasti työvälineet, joita käytit. Sitten otat seuraavan asiakkaan vastaan.”
Layla osoitteli paljon puhuessaan, mutta antoi Neiran tehdä kaiken itse. Nainen oppisi parhaiten, kun joutuisi tekemään kaiken alusta asti yksin.

Ovien avauduttua klubille huojui koroillaan kolmen nuoren vampyyritytön seurue, joiden mekkojen helmat ulottuivat alle puolireiteen ja jotka olivat selvästi laittautuneet huolella yötä varten. Nuoret naiset liikkuivat tiiviinä ryppäänä, olkapää kiinni olkapäässä. Heidän katseensa nousivat heti sisälle päästyään kohti Jaquesia. Ne myös palasivat mieheen yhä uudestaan ja uudestaan samaan aikaan, kun tyttöjen kasvoille muotoutui ihastuksesta kertovia ilmeitä. He astelivat ujosti hymyillen baaritiskille odottamaan omaa vuoroaan, silmäillen toiveikkaina Jaquesia. Mies vain hymyili tytöille, jatkaen hedelmien pilkkomista.
Neiran laskuttaessa edellistä asiakasta, Layla kääntyi tyttöjen puoleen. ”Me palvelemme teitä, jotta harjoittelijamme saa hieman harjoitusta. Mitä teille saisi olla?”
Pisin naisista, joilla oli ruskea tukka ja verenpunaiset huulet, kääntyi Laylan puoleen toimien selvästi kaikkien puhemiehenä. Kaksi muuta vilkuili nyt Jaquesia selvästi pettyneenä. ”Kolme Bubblesia.”
”Selvä, tulee pikapuoleen”, Layla sanoi, kääntyen saman tien Neiran puoleen. ”Ota kolme kuohuviinilasia. Ne ovat niitä korkeita ja kapeita, jalallisia laseja. Bubblesiin tulee aluksi giniä, gallianoa ja valkoista vermutia.”

_________________
Admin, the Kanaemo.

Jillin hahmolista
avatar
Jilli
Pelinjohtaja

Viestien lukumäärä : 4561
Join date : 21.12.2011
Ikä : 28
Paikkakunta : Suomen New York

http://hellvsheaven.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  Jilli lähetetty Pe 7 Elo - 13:21

Epssu:
Ran ei kuullut Jaycen viimeistä kysymystä, sillä oli jo menossa kohti Anan pesää. Matkallaan tuo kylläkin pohti miehen kysymystä tietämättään sillä yritti pohtia miksi halusi väenvängällä päästä hengestään rienaamalla vampyyrinaista. Mutta ideassa oli myös todellinen pohja, Ana jos joku saattaisi tietää jotakin hänen etsimästään ollessaan vampyyrivauvojen hamstraaja.

Lähemmäski päästessään nainen alkoi tulla katuma päälle, ei hän halunnut riivata Anaa taikka päästä hengestään ennen aikaisesti. Mieluummin ei koskaan mutta silti.
Parin korttelin päästä pesestä Ran pysähtyi ja katseli ympärilleen pohdiskellen samalla vaihtoehtojaan, jotka eivät hirveän hulppeilta näyttäneet. Mutta olisiko hänellä oikeasti mitään menetettävää? Voisihan olla että Ana auttaisi häntä, jos hän kertoisi avoimesti ongelmastaan. Tai voisi olla että Ranin uskottavuuden viimeisetkin rippeet katoaisivat naisen mielestä.

Ei kai hän voinut muuta kuin vain toivoa parasta. Jos Anasta ei olisi hyötyä, hän voisi aina kysyä Samilta, jos saisi tuosta irti mitään. Mies oli vain ollut viime näkemällä hieman äksyllä tuulella mikä harmitti häntä enemmän kuin hän voisi ikinä myöntää.
Ana, en tahtoisi häiritä.. Ja lupaan, tämä saattaa olla viimeinen kerta kun näet minut.


Sam käveli hieman sekaisenoloisena Bloody Moonia päin. Oliko hän juuri ostanut nallen? Pahoittelunallen? Tytölle? Hän? Oliko? Ehkä hän näki vain unta. Eihän mies ollut eläissään ostanut mitään lahjaa pahoitellakseen, vaan aina koska pystyi tai halusi tai koska jokin vaati sitä.

Miehen ollessa jo melkein baarin ovella hän pysähtyy hetkeksi. Minun pitää saada ajatukseni aisoihin ja selvitettävä mitä tahdon. Tuo ajattelee kulmat melkein toisissaan kiinni, otsan ollessa pohdiskelusta aivan rypyssä. Bambi oli jollakin tapaa onnistunut saamaan miehen omakseen, vaikkei aivan täydellisesti. Villi luonto oli edelleen villi ja tahtoi pysyäkkin sellaisena, mut Sam tunsi olevansa tekemisistään velvollinen tytölle. Mikä taas kertoi heidän välisestä suhteesta todella paljon.
Mutta kuinka hän pystyisi ilmaisemaan asian tytölle, kun oli juuri torjunut toisen tiukasti ja oli edelleen samaa mieltä sanojensa kanssa kuin silloin, vaikkakin oli omistautunut toiselle juuri sillä hetkellä. Omistautunut mutta silti saattaisi hypätä toiseen sänkyyn kun siltä tuntuisi. Vai hyppäisikö? Ja tuntuisiko siltä?

Sam astui baariin ja näki Neiran tiskintakana samantien, nainen näytti hieman stressaantuneelta ja todella keskittyneeltä. Mies asteli tiskin taakse hymyillen naiselle sekä haukahti heidän vitsinsä mukaisesti toiselle.


Kayden katseli edessään olevan lahjapuodin ovea ja pohti oliko tullut väärään osoitteeseen. Nopea vilkaisu ympärille ei vain kertonut muista lähellä olevista kaupoista mitään ja juuri tuolta tuli hänen ystävänsä mieto tuoksu.
Mitä helvettiä Sam teki tyttöjen kaupassa? Oliko hänen ystävänsä vaihtanut koiranroolin transuksi? Oliko Bambilla todella todella outo seksimaku? Vai oliko tyttö saanut miehen hulluksi muuten vain?

Sisälle astuessaan Kayden tuhahtaa kuuluvasti. Kauppahan olikin jokin poikaystäville suunnattu krääsäkauppa, eikä mikään vaaleanpunainen hepenekauppa niin kuin hän oli kuvitellut. Mies katselee ympärilleen ihmeissään. Hän saattaisi käydä tällaisessa jos olisi parisuhteessa, mutta ei Sam. Mitä toinen oli täällä edes tehnyt? Ja mitä hänen piti hakea?
Vastaus saapui keski-ikäisen pelottavasti hymyillen naisen muodossa. ”Hei, tulitko sinä hakemaan hopeatukkaisen pojan lahjaa?” Tuo kysyy kävellessään Kaydenin luokse ovelle. Mies ei uskaltaunut syvemmälle sisälle, sillä oli varma että Sam oli tehnyt hänelle pilan.
”Olen?” Kayden vastaa hieman varovaisesti ja yllättyy kun käteen annettiin pahvinen lahjakassi kultaisella rusetilla koristettuna. Lahjapaketin annettuaan nainen häipyy takaisin tiskin äärelle ja sieltä takahuoneeseen, josta kuului hiljaista musiikkia.

Mies astelee ulos ja katselee pällistyneenä kädessään olevaa lahjakassia. Mitä helvettiä hänen pitäisi tällä muka tehdä?
Olkiaan kohauttaen Kayden lähtee pesälle päin.


Neiran kuunnellessa asiakkaan haluaman drinkin, tuo kohottaa hieman kulmiaan mutta kääntyy Laylan mukana katsomaan mistä tarvittavat ainekset ja muut löytyisivät. Toisen osoittaessa ja puhuessa nainen yrittää nopeasti, mutta tarkkaavaisesti että muistaisi jatkossakin miten kyseinen drinkki tehdään.
Neira valmisteli ravistimen ja laittoi Laylan ohjeiden mukaisesti sinne kauhallisen jäämurskaa. Kolmen sentin mitta kädessään Neira kaataa vodkaa tarvittavan märään siihen ja kaataa sen jälkeen kaiken ravistimeen. Tämän jälkeen Neira täsmällisen orjallisesti tekee drinkin naisen ohjeiden mukaisesti.
”Olkaa hyvät.” Neira hymyilee keltahelvetille ystävällisesti ja valmistautuu ottamaan seuraavat asiakkaat vastaan.
Kuullessaan heidän tilauksensa Neira aloittaa juoman tekemisen jo ennen kuin Layla ehtii häntä neuvomaan, hän tunsi ja tiesi miten kyseinen juoma tehtiin. Toisen ohjeistessa häntä Neira vaan hymyilee ja näyttää jo valmiita lasejaan. ”Olkaa hyvä neidit.” Tuo huikkaa naisille ja tarjoaa juomat heidän eteensä.
Samassa Neira hokaa Samin kävelevän tiskin taakse. Toisen haukahtaessa hymyillen tervehdyksen, nainen nauraa takaisin. ”Hei lemmikki. Missä muut ovat?” Neira kysyy katsellessaan ovelle vilkuillen. Ei hän ketään odottanut itse asiassa tulevaksi, ensimmäisenä työpäivänään mutta jos Sam oli täällä, saattoivat muutkin olla tulossa.

Jilli:
Derek oli jo nousemassa ylös sohvalta, kun Ran otti Anaan yhteyttä. Punatukkainen vampyyrinainen tunsi ohimoillaan tutun kivuliaan kihelmöinnin, joka enteili uutta päänsärkyä. Oli tosin ehkä positiivista, että Ran piti näinkin innokkaasti olinpaikkansa Anan tiedossa. Ainakaan hänen ei tarvinnut arvuutella naisen liikkeitä tai värvätä jotkuta pitämään tuota silmällä.
”Suunnitelmiin tuli muutos”, Ana sanoi osoittaen sanansa Derekille. ”Ran haluaa tavata minut. Taas.”
Derek kohotti kummastuneena kulmiaan Anan sanoille. Hän tiesi Ranin olevan maisemissa ja Ana oli selventänyt hänelle jossain vaiheessa pikaisesti oudon tilanteen ja sen, että oli joutunut uhkailemaan Kaydenin sisarta Bambin vuoksi. Derekillä ei ollut kuitenkaan täydellistä käsitystä asioiden nykyisestä laidasta. Hän ei voinut olla kuitenkaan hämmästelemättä sitä, että Ran hakeutui uudelleen Anan puheille kun oli tullut jo kertaalleen pois ajetuksi. Melkoisin kovin ottein vieläpä.

”Pidätkö seinät pystyssä sen aikaa, kun käyn tervehtimässä ystävämme sisko”, Ana pyysi pitkäaikaisimmalta ystävältään. Juuri nyt hän oli eniten huolissaan Bambista. Hän uskoi Neiran olevan toistaiseksi hyvässä turvassa heidän uuden pomonsa ja Aryan valvovien silmien alla. Bambi sen sijaan tarvitsi jonkun lähelleen. Nytkin tyttö vilkuili hämmentyneenä heidän suuntaansa, kuivatessaan tiskaamiaan astioita. Helvetti, Anan täytyisi lähettää tyttö pois täältä. Ran mutkisti asioita entisestään tuon ja Samin välillä. Kun kyseessä oli Ran, hän ei luottanut laisinkaan miehen arvostelukykyyn tai päätöksentekoon. Bambi olisi parhaimmassa turvassa kaukana tästä draamasta.
”Tokkiinsa. Ei meillä ole täällä mitään hätää”, Darek vastasi, asettuen takaisin sohvalle. ”Ole niin kauan kuin vain on tarpeen.”
”Kiitos.”

Ran, pysy paikoillasi. Tulen sinne. Kerro vain missä olet.
Ana ei kuitenkaan marssinut heti ulos ovesta. Hän halusi päälleen jotain vahvempaa, kuin mitä hänen tämän hetkiset vaatteensa olivat. Suoraan sanottuna, hän pukisi tällä kertaa yllensä luotiliivit. Varmuuden vuoksi. Hänellä oli niitä onneksi paritkin. Chaosin leivissä ne olivat enemmänkin kuin vain hyödylliset. Heaven ampui aina kovilla ja vaikka Hell hieman pliisuilikin, hekin olivat vaarallisia, varsinkin heidän kaltaisilleen vampyyreille.
Ranin telepaattisessa viestissä oli kuultanut lävitse selkeästi huoli ja hemostus, joita nainen tuskin myönsi itselleenkään. Se sai puolestaan Anan huolestumaan tilanteesta entisestään. Ran ei ollut pelkuri tai taipuvainen turhaan huolehtimiseen. Tuo oli aivan liian itsevarma ja koppava moiseen. Tästä syystä, Ana kohtaisi naisen ainoastaan luotiliiviensä kanssa. Lisäksi hän ei päästäisi Rania lähellekkään asuntoa, juuri tästä samaiesta syystä.

Huoneessaan Ana veti jalkaansa nahkahousut, jotka suojasivat hänen ihoaan kangasta
paremmin. Luotiliivien alle hän veti mustan, ohuen pitkähihaisen ja päälle hän mustan nahkatakin. Hiuksensä hän veti korkealle poninhännälle päänsä päälle. Olo oli, kuin olisi ollut kentälle lähdössä. Tällä kertaa hän ei vain nauttinut tilanteesta. Partiossa hän osasi aavistella mitä vastaan tulisi, nyt hänellä ei ollut kuitenkaan pienintäkään käsitystä siitä, mitä pääsisi todistamaan Ranin kanssa.


Alistair Remillard ei pitänyt lainsinkaan uudesta piirteestään, joka oli nostanut päätään sen myötä kun neiti Chi-Sugar oli astellut kopisevine korkoineen hänen elämäänsä. Hänen täytyisi keskittyä omaan työhönsä ja jatkaa uuden yrityksensä osiksi pilkkomista. Mikä oli ehdottoman välttämätöntä, jos hän halusi tienata sijoituksellaan. Työ oli vaativaa, sillä siihen liittyi paljon kirjanpidon lävitsekäymistä, myös sen osuuden, joka ei ollut julkisessa tiedossa. Hänen oli selvitettävä joka ikinen dollari ja penni, joka oli kulkenut yrityksen kautta. Ilmokseen hän oli saanut huomata vanhan Mitchin tehneen melkoista tuottoa paikallaan. Toisaalta Bloody Moonista oli muotoutunut legenda New Yorkin vampyyreiden keskuudessa ja se auttoi osaltaan asiaa. Olihan klubi ollut kuvioissa jo pitkään. Remillard vain tiesi pystyvänsä paljon parempaan, kuin mihin Mitch kykenisi koskaan. Kunhan hän saisi tehtyä pohjatyön ja selvityksen siitä missä mentiin, hän voisi alkaa miettimään miten yritystä voisi parantaa. Paikka oli jo valmiiksi jalokivi, mutta hän voisi hioa siitä timantin. Joitain pieniä yksityiskohtia hän oli ehtinyt jo miettiä. Hän laajentaisi. Klubin alla oli loistavat kellaritilat, joita ei oltu hyödynnetty mitenkään. Hän ostaisi myös ne. Eivätkä muutokset liittyisi vain klubin tiloihin, hän suurentaisi myös tarjontaa. Mitch oli sitä jo yrittänyt, mutta huonolla menestyksellä tai sitten vampyyrilla oli loppunut mielenkiinto.

Joka tapauksessa, hänen kätensä olivat täynnä töitä ja silti hän ei malttanut olla tarkkailematta yhtä työntekijäänsä monitorista. Hän oli pannut hyvillään merkille, että Neira oli järkyttynyt heidän pikku kohtaamisestaan. Hän oli selvästi onnistunut hämmetämään naista tuon sisuskaluja myöten. Sen ajatteleminen toi mukanaan miellyttävältä tuntuvaa tyydytystä. Ehkä tuo muistaisi ensi kerralla olla leikkimättä onnellansa ja käyttäytyisi niin kuin naisten kuuluikin. Tämä olisi varmasti oikein antoisa opetus.
Remillard oli seurannut tyytyväisenä miten Neira oli ryhtynyt töihin Laylan opastamana. Layla vaikutti koko ajan yhä paremmalta opettajalta. Tuo otti tehtävänsä vastaan myöntyväisenä, oli ammattitaitoinen ja osasi selvästi myös ohjata aloittelijaa niin, että työ tuottaisi nopeasti hedelmää. Remillard oli hyvin tyytyväinen päätökseensä.
Sen sijaan hän ei pitänyt lainkaan siitä miten toinen baarimikko, Jaques, hymyili Neiralle aivan liian ihastuneena. Hymy oli jo syy siihen, miksi hän ei saanut silmiään irti näytöstä ja siinä pyörivästä videokuvasta. Olisihan se pitänyt kuitenkin arvata ettei Jaques jättäisi hommaa pelkkään hymyilyyn. Remillardin sisällä kiehui, kun mies hakeutui tarkoituksella ihokontaktiin hänen naisensa kanssa. Hän ei voinut tuntea muuta kuin alkukantaista omistushalua, katsellessaan hedelmiä pilkkovaa kaksikkoa. Oli hyvin lähellä, että hän ei mennyt ja repinyt Jaquesia ja Neiraa irti toisistaan. Hän olisi voinut antaa miehelle potkut saman tien. Sitten hän heittäisi Neira olalleen, kantaisi johonkin ja naisi tuota. Hän merkitsisi naisen suullaan, hampaillaan ja miehuudellaan niin ettei kenellekään jäisi epäselväksi kenelle Neira kuului.

Remillard tiesi vallan hyvin, kuinka omistushaluinen oli. Mikä oli hänen, oli myös sitä, kaikissa mahdollisissa merkityksissä. Hän oli onnistunut leimaamaan Neiran omakseen tämän lyhyen vuorokauden aikana. Mikä oli täydellisen typerää. Niin hän oli kuitenkin tehnyt ja hän aikoi pitää kiinni naisestaan.


Layla hymyili Neiralle, kun hänen ei tarvinnutkaan neuvoa miten Bubbles valmistettiin. Nuorempi nainen osasi jopa pidentää drinkin ilman ohjeita. Mitä ilmeisemmin tämä drinkki oli tuolle tuttu entuudestaan. Toisaalta, Neira vaikuttikin hieman sellaiselta persoonalta, joka saattoi juoda vastaavanlaisia makeahkoja tyttödrinkkejä. Parempi vain, ettei hänen tarvinnut opettaa aivan kaikkea. Nyt kun asiakkaita ei ollut enempää, Layla neuvoi Neiraa huuhtelemaan huolellisesti käyttämänsä työvälineet ja palauttamaan pullot paikoilleen.
”Jos joskus tulee tiukka paikka ja et tiedä mitä asikas haluaa niin käytä tätä”, Layla neuvoi. Kassakoneen vieressä oli pieni, tiskiin kiinnitetty kosketusnäyttö, jonka eteen hän asettui. ”Tähän on tallennettu eräänlainen drinkkikirjasto, kaiken varalta. Parhaimmatkin unohtavat joskus ja silloin on hyvä tarkastaa. Voit vaikka seuraavan asiakkaan kanssa kokeilla tätä. Kirjoita tähän drinkki, joka sinulta on tilattu ja kone kertoo kaiken mitä sinun tarvitsee tietää. Viinat, lantringit, lasit, lisukkeet, kaiken. Kun painat tästä, se kertoo mitä vaihtoehtoja meillä on tarjolla ja suosittelee parasta vaihtoehtoa kyseiseen drinkkiin.”
Laite oli melkoista hifistelyä, mutta Layla oli saanut todeta sen olevan myös melkoinen aarre. Hänkin unohti aika ajoin asioita, jos päivä sattui olemaan huono tai hänen ajatuksensa olivat muualla. Tällä tavalla, asiakkaat ainakin pysyivät tyytyväisinä.
”Tällä voit myös tarkastaa mitä juomia meillä on saatavilla, kun et vielä tiedä tai muista kaikkia. Kaikki kun eivät tilaa hienoja drinkkejä. Sinun kannattaa muuten opiskella näitä juttuja vapaa-ajallasi. Lue viineistä ja opettele tekemään erilaisia drinkkejä niin tämäkin tuntuu helpommalta ja pärjäät nopeammin myös itseksesi.”

Layla kohotti katseensa, kun sisään asteli uusi asiakas. Hän tunnisti komean, hopeatukkaisen miehen nopeasti yhdeksi Anan ystävistä. Neiran reaktio myös vahvisti hänen oman toteamuksensa. Layla tiesi Anan suojateista ja samoin hän tiesi Neiran olevan yksi niistä. Naisen oli siis täytynyt tavata tämä mies Anan luona. Ilmeisesti he olivat myös ystäviä.
Layla loihti kasvoilleen pehmeän, asiakaspalveluhymynsä miestä varten ja antoi silmiensä syttyä suloiseen tuikkeeseen. ”Hei. Tervetuloa. Mitä saisi olla?”

_________________
Admin, the Kanaemo.

Jillin hahmolista
avatar
Jilli
Pelinjohtaja

Viestien lukumäärä : 4561
Join date : 21.12.2011
Ikä : 28
Paikkakunta : Suomen New York

http://hellvsheaven.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  epssu lähetetty Pe 7 Elo - 21:23

Ran huokaisi helpottuneena Anan vastatessa hänelle. Nainen kun ei voinut olla varma että toinen vaivautuisi hänen vuokseen viime kertaisen häädön jälkeen.
Pari korttelia itään pesästänne. Ran vastaa nopeasti ja katselee ympärilleen. Juuri nyt hän hämmennykseen huomasi pelkoa mitä sanoisi Analle tai kertoisiko lainkaan tilanteestaan. Ainakaan Kaydenin korviin ei saisi kuulua mitään, voisiko hän tai kehtaisiko edes pyytää hiljaisuutta naiselta omiltaan? Sekä auttaisiko Ana edes häntä lainkaan?

Minuutit ja tunnit hupenivat aivan liian nopeasti, miksi hän olikaan ottanut vastaan ylemmältä taholta keikan?



”Hei Layla, näytät todella hyvältä. Niin kuin aina.” Sam vastaa tutun baarimikon tervehdykseen ja etsi kehräävän äänensävyn itselleen. Luontainen taito ei tahtonut tänä yönä olla vireessä.

Neira yllättyi hieman Laylan tervehtivän ystäväänsä kuin tuttua, mutta olisihan tuon pitänyt arvata täällä varmasti melkein kaikkien tuntevan Anan ystävät. Muutenkin kuin Anan kautta työasioiden yhteydessä, sillä porukka oli täällä usein viettämässä aikaansa.
”Et vastannut minulle koira, ovatko muut tulossa? Ja mitä saisi olla? Minä tarjoilen sinulle.” Neira kysyy uudestaan kysymyksen toisen jättäessä siihen vastaamatta Laylan vuoksi tai muuten vain. Samalla hän muisti Samin olevan yhtälailla asiakas kuin muidenkin.

”Asiakkaan ahdistelua tuollainen kuulustelu.” Sam tuhahtaa pilke silmäkulmassaan Neiralle kiusaten toista. Oli hyvä olla puolueettoman pesäläisen kanssa tapahtumien jälkeen. ”Boss kiitos.” Sam vastaa pienen pohdinnan jälkeen, juoma ei ollut hänen lempparinsa mutta ainakin hän saisi hieman treenattua ystäväänsä.

Neira nauraa Samin vastaukselle ja on pamauttamassa jotain purevaa takaisin kun tuo tekee lopulta tilauksensa. Nainen joutuu kohottamaan kulmiaan ja vilkaisee nopeasti Laylaan ohjeita odottaessaan. ”Ainiin, anteeksi, pieni hetki..” Neira sanoo tajutessaan Laylan juuri sanoneen drinkkilistasta heidän koneellaan.
Pienen selauksen jälkeen hän löytääkin kyseisen juoman ja katsoo ohjeita, jotka olivat todella tarkat ja yksityiskohtaiset. Layla oli ollut oikeassa, koneesta olisi hyötyä varsinkin hänelle. ”Sanokaa vain heti jos huomaatte jonkin menevän väärin.” Neira sanoo vielä Laylalle ja Samille vaikka uskookin naisen ainakin auttavan häntä ihan omatoimisesti jos huomaa jonkin olevan menossa pieleen.
Hyllyltä Neira nappaa yhden Old Fashioned –lasin pöydälle, jonka jälkee ottaa tarvittavan viskin ja manteliliköörin. Lasiin hän kippasi pari jääpalaa ja lisäsi sitten valmiiksi laitetun nesteseoksen perässä. ”Siinä olkaa hyvät.” Nainen vastaa hivenen ylpeänä itsestään antaessaan juoman miehen eteen.



Kayden astuu rappusista olohuoneeseen pudistellen päätään ja kannatellessa pientä lahjapakettiaan. Tämä kuulee juuri Anan sanovan menevänsä katsomaan siskoaan, joka saa hänen ajatuksensa katkeamaan. ”Mitä? Ranko taas kiusaamassa. Tulenko mukaan?” Tuo kysyy Analta todella tympiintyneen näköisenä. Hänen siskonsa osasi olla riiviö.

Mies astelee sohvalle Derekin viereen ja katsoo häntä kysyvästi Anan mennessä vaihtamaan vaatteitaan selkeästi. Osaisiko joku kertoa mitä täällä oikein tapahtui?
Kayden ei lainkaan tajunnut istuutuessaan että hänellä oli edelleen Samin lahjapaketti kädessään ja juuri sillä puolella sohvaa missä Derek oli, nopealla vilkaisulla saattoi näyttää kuin hän antaisi miehelle pakettiaan.

epssu

Viestien lukumäärä : 149
Join date : 22.06.2014

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  Jilli lähetetty Ti 25 Elo - 10:14

Bambi vilkaisi nopeasti ovelle Kaydenin astellessa sisään asuntoon. Hän ei voinut mitään hienoiselle pettymykselleen, kun tulija ei ollutkaan Sam. Vaikka oli typerää tuntea pettymystä sen vuoksi. Mitä Samin paluusta olisi lopulta seurannut? Lisää mykkäkoulua ja vaivaantuneisuutta, jota kumpikaan ei osannut käsitellä. Ehkä he olisivat päätyneet jossain vaiheessa taas sänkyyn, satuttaneet toisiaan ja tilanne olisi jälleen sama.
Oli hämmentävää pitää tällaisia, voimakkaita tunteita sisällään, varsinkin kun tiesi sen olevan epäviisasta. Vain yksi asia oli vielä hämmentävämpää, sillä Bambi ei voinut ymmärtää sitä, miten nopeasti tilanne oli kehittynyt heidän välillään. Hän ei ollut koskaan ollut mikään salamana rakastuja, vaan tarvitsi kunnolla ystävystyäkseenkin paljon aikaa ja rauhaa. Kai tämä liittyi jotenkin siihen, että hän oli vampyyri. Ana oli kertonut, että he kokivat tunteet eri tavalla kuin ihmiset. Varsinkin näin alussa, kun keho vielä sopeutui uudenlaiseen elämään. Oli miten oli, tämä oli aivan syvältä. Hän toivoi, että kaikki ne Heavenin vieljelemät tarinat vampyyreiden tunteettomuudesta ja kylmyydestä olisivat olleet totta.

Bambi kääntyi silkalla tahdonvoimallaan takaisin kohti sitä, mitä oli ollut tekemässä, huomatakseen ettei hänellä ollut enää mitään kesken. Kakku tekeytyi uunissa, astiat oli tiskattu ja kuivattu. Kakun täytteen ja kuorrutteen tekeminen olisi tyhmää kun kakku oli vielä uunissa, joten hänen olisi keksittävä muuta puuhaa. Jos hän vain istuisi alas kaikenlaiset ikävät ajatukset täyttäisivät hänen päänsä, eikä hän juuri nyt kaivannut sitä tai yhtään mitään vastaavaa. Eihän hänen tarvinnut nytkään kuin unohtua hetkeksi ja hänen päänsä oli jo täynnä kaikkea sellaista, joka ei ollut tervetullutta sinne.
Tiskipöydän äärellä, huultaan purren, hän yritti miettiä itselleen tekemistä.

Derek väisti ja teki tilaa, kun Kayden änkesi tietentahtoen samalle sohvalle hänen kanssaan. Vaikka heidän ympärillään olisi ollut pari muutakin lähes samanlaista huonekalua, täysin tyhjillään ja sen lisäksi myös toinen nojatuoleista oli vapaana. Ainahan Kayden olisi voinut mennä härnäämään myös Crystalia istumalla naisen syliin, vaikka siinä oli vaarana saada pastellinsävyistä kynsilakkaa silmilleen. Mutta ei, Kayden päätti tietenkin tulla hänen kanssaan samalle sohvalle. Tietysti huonekalulla oli tilaa heille molemmille, mutta Derek olisi mielellään asettunut uudelleen vaaka-asentoon nyt, kun Ana ei tarvinnutkaan hänen apuaan niin kipeästi. Hän muotoili päässään jo aikansa kuluksi jotain nasevaa kommenttia Kaydenista ja läheisyyden kaipuusta, kun huomasi tuon vieressä söpön pikku pussukan. Räikeän vaaleanpunainen, kiiltävä pinta, joka oli koristeltu pikkiriikkisin sydämin oli jo omiaan kirvoittamaan isokokoisen vampyyrin kielenkannat. Kun siihen lisättiin vielä suuri kultainen rusetti ja kassista esiin puskeva pinkki silkkipaperi, Derek olisi voinut ratketa riemusta. Kayden oli vielä asetellut sen heidän väliinsä, kuin tarjottimelle. Tämä oli aivan liian hyvää ollakseen totta.
”Voi kulta mussukka, ei sinun olisi tarvinnut!” Derek sanoi lässyttäen, mutta kuitenkin niin kovaa ettei keneltääkään jääneet hänen sanansa ainakaan kuulematta. Nopeasti hän nappasi pussin käsiinsä ja ryhtyi kietomaan paksua käsivarttaan Kaydenin harteiden ympärille. Olipa hän valmis moiskauttamaan pusunkin miehen siloiselle poskelle. ”Kyllä minäkin tykkään sinusta! Vaikka sinä et minulle lahjoja ostelisikaan. Tiettysti tämä oli todella mieluinen yllätys. Anna kulta pusu!”

Tämä episodi kiinnitti leikiten varpaitaan tutkaileva Crystalin, tiskipöydän ääressä patsastelevan Bambin ja omasta huoneestaan esiin astelevan Anan, huomion. Kolme naista katseli hetken aikaan kummastuneena heidän suuntaansa. Crystalin mielenkiinto hiipui ensimmäisenä. Hän siirsi nopeasti katseensa varpaankynsissään kuivuvaan lakkaan. Ana puolestaan käveli sohvaryhmän ohitse kohti ulko-ovea, vetäen takkinsa vetoketjua kiinni.
”Älkää tappako toisianne sillä aikaa kun minä olen poissa”, Ana kehotti asuintovereitaan, suunnaten sanansa lähinnä Kaydenille ja Derekille. Sohvalla oli juuri lisätty soppaan kaikki mahdolliset katastrofin ainekset.


Ana suuntasi ulos asunnosta ja keskitti kaikki ajatuksensa Raniin. Sisällä asunnossa pojat saisivat luultavasti keskenään aikaiseksi pikku kahakan, mutta siinä ei olisi mitään uutta. Kun vastaavanlaisten pölkkypäiden kanssa asui riittävän kauan, mikään ei enää yllättänyt. Eikä sitä jaksanut enää tuhlata energiaansa kaikenlaisiin tyhjänpäiväisiin kinoihin, jotka ratkeaisivat kuitenkin itsestään. Kukaan pojista ei ollut vielä tähän päiväänkään mennessä onnistunut hankkimaan itselleen mitään vakavaa vammaa, vaikka yritys olikin ollut kova. Ran sen sijaan oli asia erikseen.
Ana ei varsinaisesti pitänyt Ranista. Hänestä Kaydenin sisar oli aivan liian ylimielinen, luuli liikoja itsestään ja välitti aivan liian vähän tekojensa seuraamuksista, selvitäkseen vampyyrina kovinkaan pitkään. Oli suoranainen ihme ettei nainen ollut vielä onnistunut tapattamaan itseään. Ana muisti Ranin viestin epätoivoisen sävyn, eikä voinut olla miettimättä, oliko nainen onnistunut viimein käyttämään loppuun hyvän onnensa. Tietyllä tapaa hän ei osannut olla pahoillaan toisen puolesta. Ehkä Ran saisi näin itselleen arvokkaan opetuksen. Tietenkin oli syytä toivoa, ettei opetus tulisi liian myöhään.

Ana kiiruhti kohti paikkaa, jossa Ran oli ilmoittanut olevansa, pitäen tarkoin silmällä ympäristöään. Onneksi hän oli saanut juuri ravituksi itsensä, vampyyrien aistien ylläpitäminen ja terävöittäminen onnistui siis yhtä luonnollisesti kuin ihmisiltä hengittäminen. Lähestyessään Rania hän ei kuitenkaan aistinut mitään, minkä olisi kokenut uhaksi itselleen. Vain joitain ihmisiä sunnuntai kävelyllä, pieni kourallinen vampyyreja, joilla tuntui olevan muut intressit ja lopulta myös Ranin.
Hän lähestyi naista mahdollisimman välinpitämättömän oloisena. Vaikka olikin aistinut huolen ja pelon, hänellä ei ollut pienintäkään aikomusta näyttää sitä. Hän pitäisi kiinni päätöksestään pitää Kaydenin sisar erossa niin Neirasta, kuin Bambistakin. Hänen pesänsä olisi aina etusijalla ja myös Ran saisi ymmärtää sen.
Päästessään tuon luokse, hän seisahtui ja risti kätensä rintojensa alle, jääden odottamaan, mitä toisella olisi sanottavanaan.


Remillard tunsi iltansa vain huonontuvan, kun klubille astelee vampyyri mies, joka näytti olevan jo entuudestaan hyvää pataa hänen naisensa kanssa. Kaiken lisäksi tuo näytti juuri sellaiselta tyypiltä, johon Neira saattaisi iskeä silmänsä. Kaiken lisäksi Laylakin näytti olevan hyvillään miehen ilmestymisestä. Mikä näitä naisia oikein vaivasi? Tuollainen sai Remillardissa aikaan lähes vastustamattoman halun mennä ja viedä Neira jonnekin, missä hän voisi työntyä tuon sisään nopeasti ja rajusti. Hän halusi ottaa ja omistaa, sekä tehdä tämän omistajuus suhteensa selväksi myös muille. Neira oli hänen.


Layla hymyili Samille kuin aurinko, kun tuo kehui hänen ulkonäköään. Hän oli aina pitänyt miehestä. Vaikka hän ei harrastanutkaan suhteita työajallaan tai asiakkaiden kanssa, oli mukavaa, kun aina silloin tällöin paikalle ilmestyi joku, joka tiesi mitä naisille kannatti sanoa. Sellainen sai aina hyvälle mielelle.
”Kiitos samoin. Mitä sinulle kuuluu? Emme olekaan vähään aikaan nähneet”, kevyt rupattelu asikkaiden kanssa oli sallittua silloin, kun baarissa oli tähän tapaan hiljaista ja asiakkaita oli vähän. Kunhan työt tulisivat lopultakin hoidettua niin kaikki olisi hyvin.

Samaan aikaan hän seuraa huolellisesti Neiran tekemisiä. Hänen pikku oppilaansa otti selvästi vinkistä vaarin ja ryhtyi selaamaan drinkkilistaa. Onneksi laite oli helppokäyttöinen, eikä naiselle tarvinnut näyttää uudelleen miten sen kanssa kuului toimia. Lisäksi Neira näytti ottavan aivan yhtä hyvin ohjeita vastaan kirjallisena, kuin suullisenakin. Tämä helpotti hänen työtään suunnattomasti.
”Hienoa”, Layla kehui kun Neira oli saanut asetettua valmiin drinkin asiakkaan eteen ja oli suorittanut siitä maksun. Tästä tulisi pian hyvä työntekijä. Rutiinien hankkiminen veisi tietysti oman aikansa, mutta se miten tuo oppi ja sisäisti asioita, auttoi paljon. Tietenkin hänen pitäisi olla vielä hyvän aikaan Neiran rinnalla tukena ja turvana. Olihan tyttö tekemässä vasta ensimmäistä kunnollista työvuoroaan.
”Yleensä silloin kun täällä tiskin takana on hiljainen hetki, eikä asiakkaita ole jonoksi asti, me käytämme ajan lähinnä siivoamiseen. Käymmä blokkaamassa lasit, tiskaamme, pidämme baaritiskin siistinä, täytämme kaappeja ynnä muuta sellaista”, Layla selitti nyt kun asiakkaita ei ollut jonoksi asti kuulemassa hänen ohjeitaan. ”Mutta nyt me oikeastaan vain odottelemme, koska ilta on vielä näin alussa, eikä meillä oikeastaan ole tekemistä. Salin puolellakin kaikki on varmasti kondiksessa, kun asiakkaat ovat vasta saaneet drinkkinsa. On kuitenkin hyvä näyttää varmuuden vuoksi toimeliaalta etteivät asiakkaat vahingossakaan saa väärää kuvaa.”
Layla pyöräytti hienoisesti silmiään, kuin sanoakseen niin kuin jotain muka todella kiinnostaisi. Johtoportaalta tulleita ohjeita kannatti kuitenkin noudattaa, tuntuivatpa ne kuinka typeriltä tahansa.

_________________
Admin, the Kanaemo.

Jillin hahmolista
avatar
Jilli
Pelinjohtaja

Viestien lukumäärä : 4561
Join date : 21.12.2011
Ikä : 28
Paikkakunta : Suomen New York

http://hellvsheaven.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  epssu lähetetty Ti 25 Elo - 21:15

Kaydenin huolestuneet ajatukset Ranista keskeytyivät äkisti Derekin järjettömiin sanoihin ja lässytykseen. Miehen kasvoille muodostui ihmismäinen, kuin haamun nähneen ilme. ”Mit-” Mies oli kysymyssä edelleen järkyttyneenä toisen sanoista Derekin vain jatkaessa. Kayden oli hetkellisesti totaallisen pihalla Derekin reaktion syystä ja siitä mitä hänen ympärillään tapahtui. Hänen pää kääntyili puolelta toiselle tuntiessaan katseet heissä uteliaina.
Liian nopeasti Samin lahjakassi katosi hänen vierestään ja miehen kädet ja kasvot lähestyivät uhkaavasti häntä. Salamannopeasti Kayden pinkasee sohvalta ylös, ettei vain mies saisi häntä nolattua enempää.
”Jos välttämättä nyt tahdot, niin oleppa hyvä.. Kulta..” Puistatus läpäisi Kaydenin kehon. Hän oli aivan liian hämmentynyt yhtyäkseen kunnolla leikkiin.

Kayden kasaa itsensä viimein, vaikkakin melko hitaasti vampyyrille. ”Äh, se on Samilta Bambille. Minä tuollaista ällöttävää krääsää kantelisi.” Mies tokaisee yrittäen saada Samin häpäisyn uha alle ja välttyäkseen itse. Hän kääntyy Bambin puoleen ja nyökkää tuolle merkkinä tulla nyt nopeasti hakemaan lahjapaketti Derekin käsistä ennen kuin tuo jatkaisi.

Tässäkö kiitos juosta lähettiläänä kaksikolle? Derek lässyttämässä hänelle? Hyi, että oli suututtava asia. Kayden ei ollut vain vielä aivan varma mihin suuntaisi ärsyyntymisensä


Ran käveli pientä ympyrää miettiessään ankarasti. Hänellä oli vaihoehdot niin vähissä kuin olla ja voi. Mihin hänen onni olikaan kadonnut? Tuo ajattelee ja märehtii itseään hyvin samankaltaisesti kuin Ana hänestä vaikka ei tiennytkään tätä.

Toisin kuin Ana ehkä luuli, Ran teki kovasti töitä elääkseen huoletonta ja ylimielistä elämäänsä. Hän myös likasi kätensä turhakin usein omasta mielestään, saadakseen ylläpitää omaa pientä maailmaansa. Mutta nainen oli päättäväinen luonne, niinkuin Anallekkin oli, tosin ärsyttävällä tavalla tullut selväksi ja vaikka saattoi pitää kyseistä luonteenpiirettä hieman muuna. Ran ei ehkä elänyt pesässä niinkuin Ana ja siksi ei joutunut ajattelemaan sekä huolehtimaan omien tekemisiensä kautta muita tai miten mikin saattoi toiseen vaikuttaa. Ran oli yksinäinen susi todellisuudessa vaikka rakasti huomiota ja liikkua porukassa. Hän ei halunnut vain olla tilivelvollinen tekemisistään ja tämä heijastui monesti huonolla tapaa hänen ympäristöönsä.

Nainen oli käyttänyt vampyyrinä olonsa huolellisesti harkiten todellisuudessa. Hän oli hankkinut suhteita ylempi tahoisilta tehden heille erilaisia hommia ja pyysi vastineeksi pieniä vapautuksia elämäänsä. Monen vuoden saatossa hän olikin saanut hankittua vapautuksia sen verran, että pystyi elämään huolettomasti, ainakin melkein. Kukaan ei voinut olla täysin vapaa tai huoleton nykyään. Mutta Ran oli tehnyt kovasti töitä saadakseen itselleen nimenomaisen imagon sekä illuusion. Ja halusi pitää siitä kiinni.
Mutta vaikka jotakin halusi, se ei meinannut että sen saisi valitettavasti.

Ran aisti Anan ennekuin näki hänet ja yllätyksekseen hän huomasi haluavansa paeta naista nyt kun tuo oli tulossa. Varsinkin nähdessään naisen ilmeettömän ilmeen ja asennon johon tuo jäi hänen eteensä. Nainen avasi suunsa, mutta sieltä ei tullut mitään. Ei sanaakaan.

Hyvin veljensä lailla nainen hieroo takaraivoaan katse taivaaseen ennen kuin saa sanoja pulppuamaan suustaan. ”Etsin Neira nimistä vauvaa hänen verettäjänsä toivomuksesta. Verettäjä, mies.. On vaikutusvaltainen vampyyri ja sanoo hukanneensa pienokaisensa heti veretyksen jälkeisenä päivänä. Ja kaikkia normaalisti johtuneista syistä hän kuulemma tietää vauvan olevan elossa ja edelleen tällä lähialueella missä hänet on veretty. Hän ei voi itse ottaa kontaktia ellei vauva halua itse sitä, syystä mitä en tiedä taikka ymmärrä. Verettäjän tietojen mukaan minä Ana todella oletan, että sinä tiedät jotakin.. Ja itse asiassa toivon sitä. Minulla on detline jonka jälkeen minua ei ole, jos en saa mitään tietoja..” Ran saa viimein sanottua. Normaalisti kärkäs, ylimielinen ääni oli nyt melko tunteettoman oloinen, johtuen ahdistusksesta ja pelosta mitä nainen tunsi sisällään. Viimeisten lauseiden kohdalla hän ei edes pystynyt enää katsomaan Anan suuntaan. Nainen alkoi jo alistua kohtaloonsa jonka ajatteli olevan pian edessään. Tähän se loppuisi.
Ran ei tahtonut vain uskoa, että Ana aka kanaemo joka halusi auttaa nuoria ja asui kyseisellä alueella ei tietäisi yhtikäs mitään. Ja nainen kaipasi tällä hetkellä edes pientä johtolankaa, suuntaa neulasta heinäkasassa.


Neiran saadessa pieni hengähdys tauko itselleen, tuo tajuaa Samin olemuksessa olevan vikaa. Nainen ei saanut katsettaan irti miehestä ja tuli tunne kuin pitäisi halata, vaikka mies hymyili ja flirttaili samalla tavalla kuin ennenkin. Jokin oli vain tuon olemuksessa rikkinäistä. Hän ei edes huomannut tuijottavansa todella ilmiselvästi, ennenkuin Sam huitaisi kättään tuon edessä hämmentyneen näköisenä.

”Huhuu? Onko siellä pehkon alla elämää?” Sam kysyy varautuneesti mutta hymyillen. Mies toivoi todella, ettei kukaan kiinnittäisi häneen huomiota tuolla tavalla. Varsinkin kun nuoren kasvoilta näkyi selkeästi, että tuo tajusi ettei hänellä ollut kaikki aivan kunnossa. Hän ei todellakaan kaipaisi haleja tai mitään juuri nyt. Oli ehkä virhe tulla moikkaamaan Neiraa töihin, mies ei vain ollut ajatellut Neiran tunnistavan hänessä mielialanvaihtelua noin helposti.
Ennen kuin Neira ehti edes vastat hänelle, Sam kääntää huomionsa Laylaan. ”Ana hamstraa meille hoidokkeja jotka on ärsyttäviä. Meinaan sinua Neira. Mitäs sinulle kaunokainen?” Sam vastaa heilauttaen hopeisia hiuksiaan samalla kyseisen naisen puoleen, mutta katsoi viettelevästi Laylaa silmiin.

Naista ärsytti suunnattomasti Samin tapa kysyä ja ingoorata perään, ainakin juuri tällä hetkellä. Hän oli huolissaan miehestä. Mutta ei hänellä myöskään ollut kai muuta vaihtoehtoa kuin olla välittämättä kun ei toinen antanut aikaa välittää. Neira katseli silti vaihvikkaa Samia koko loppu ajan huolestuneena.

Neira hymyili säteilevästi saadessaan kehuja Laylalta ja yritti keskittyä työhönsä vaikka nyt ajatuksia häiritsi jo kaksi eri miestä. Mikä noita miehiä vaivasi? Hän ajatteli ärsyyntyneenä, vaikka ensimmäiseen kyllä liittyi hänen oma reaktionsa kuin kyseisen miehen teot.
Nyökkäys asian ymmärretyksi tulemisesta ja Neira kurkki salinpuolelle etsiäkseen itselleen hommia. Eihän siellä mitään ollut niin kuin Layla kokeneempana tiesi illan ollessa niin nuori ja asiakaskadon vuoksi. Niimpä Neira nappaa vain takaaltaan pyyhkeen ja pesuaineen ja pesee drinkinteko välineitä sekä ympäristöään.

epssu

Viestien lukumäärä : 149
Join date : 22.06.2014

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  Jilli lähetetty Ti 25 Elo - 22:36

Derek nauraa hohotti Kaydenin reaktiolle, joka oli enemmänkin kuin tämän pienen vaivan ja lässytyksen arvoinen. Lisäksi muun hyvän lisäksi hän sai toisen mies sohvalta, jonka oli alun alkaenkin halunnut itselleen. Hän päästi miehen suosiolla karkuun, eikä viitsinyt edes lähteä tuon perään. Tämäkin riitti paremmin kuin hyvin, tällä erää. Viimeisenä bonuksena toimi se, että he saisivat tästä tapauksesta vielä monet naurut tulevaisuudessakin.
Kun Kayden kertoi paketin todellisen alkuperän, Derek vakavoittui. Hänen katseensa lennähti oitis Bambiin, joka seisoskeli edelleen tiskipöydän luona ja näytti puulla päähän lyödyltä. Tytöntyllerö oli nostanut kätensä sydämen päälle ja näytti lähestulkoon vapisevan katsellessaan heidän suuntaansa. Kuka tietää miten tilanne muuttuisi tästä eteenpäin. Saattoihan olla, että tukala tilanne laukeaisi, Sam ja Bambi saisivat sovittua ja löytäisivät viimeinkin yhteisen sävelen. Oli myös mahdollista, että tilanne muuttuisi entistä huonommaksi.

Bambista tuntui kuin maa olisi kadonnut hänen jalkojensa alta, kun Kayden kertoi pienen vaaleanpunaisen pussukan olevan hänelle Samilta. Hän ei osannut tai edes uskaltanut arvata mitä sen sisällä olisi. Lahja näytti sellaiselta, joita poikaystävät ostivat tyttöystävälleen. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoittanut mitään. Sam saattoi ostella vastaavanlaisia kaikille niille naisille, joiden kanssa makasi. Se ei tekisi hänestä yhtään sen parempaa. Toisaalta, oli ihanaa edes vain unelmoida, että mies oli valinnut lahjan vain häntä ajatellen. Olisi ihanaa, jos hän olisi miehen silmissä lahjan ostamisen arvoinen.

Kayden viittoi häntä hakemaan lahjansa ja Derek puolestaan ojensi sitä hänen suuntaansa, Bambi ei siitä huolimatta uskaltanut liikkua. Samaan aikaan häntä kiinnosti se, mitä pussi pitäisi sisällään. Se ei tehnyt hänestä kuitenkaan yhtään sen rohkeampaa. Häntä ei niinkään pelottanut pussiin kätketty esine vaan se, mitä se todellisuudessa symboloisi.
”Tulehan tyllerö”, Derek rohkaisi häntä. Sitten mies nousi sohvalta ja astui askeleen hänen luokseen, ojentaen edelleen pussia häntä kohti. Bambille ei jäänyt juurikaan vaihtoehtoja. Hänen olisi otettava lahja vastaan. Siitäkin huolimatta hänen jalkansa eivät meinanneet suostua liikkumaan. Aivan kuin ne olisi liimattu lattiaan. Hänen liikkumattomuutensa sai Derekin selvästi kohotteleman kulmiaan. Niinpä Bambi riuhtaisi jalkansa irti lattiasta ja otti ensimmäiset askeleent eteenpäin, kohti Derekiä.


Anan epäilykset siavat vahvistusta Ranin käytöksestä. Tuo vaikutti hermostuneelta ja jopa pelokkaalta, millaisena Ana ei ollut nähnyt naista koskaan. Se miten tuo alkoi suoltaa tekstiä suustaan lähes hätäisesti, kuin olisi halunnut oksentaa kaiken tiedon ulos itsestään, sai vanhemman vampyyrin entistä varautuneemmaksi. Puolestaan se, mitä hänelle kerrottiin, sai Anan toivomaan muuttoa toiseen kaupunkiin. Ran oli kuin olikin Neiran perässä. Loppujen lopuksi hänelle itselleen oli aivan sama, kuka kaiken takana todellisuudessa oli. Aivan sama, jos Ran oli sattunut myymään sielunsa ja kuinka isosta rahasummasta, Neiraa tuo ei saisi. Loppujen lopuksi hän ei uskonut sanaakaan tarinasta, että Ran olisi yllättäen löytänyt heidän tyttönsä verettäjän. Tarinassa oli muutama epäkohta. Korkea-arvoiset vampyyrit eivät verettäneet ihmisiä. He olivat aivan liikasi puhtaan veren perään, tehdäkseen niin kutsuttuja puolivampyyreita. Toisekseen, jos tyyppi todella olisi Neiran verettäjä, tuo ottaisi yhteyttä jälkeläiseensä. Mutta mikäli niin tapahtuisi, Ana olisi valmis repimään tyypin pään irti. Oli syy mikä tahansa, oli todella vastuutonta ensin tehdä vampyyri ja sitten hukata tuo noin vain. Kaiken lisäksi, tyypillä oli mennyt vähän turhan kauan etsiessä kadonnutta jälkeläistään.
Todennäköisempää oli, että joku vihollinen Neiran menneisyydestä, halusi päästä tytön jäljille. Olihan tuo ollut ihmiselämässään vampyyrinmetsästäjä. Siinä työssä ehti lyhyessäkin ajassa saada lukuisia, pitkäikäisiä ja -muistisia vihollisia.

”Aivan ensimmäiseksi Ran, miksi minun pitäisi uskoa sanaakaan siitä, mitä kerroit?” Ana aloitti naisen lopetettua. Olkoonkin, että tuon käytös sai hänet varuilleen, mutta oli muistettava kuinka hyvä näyttelijä nainen saattoi olla halutessaan. ”Toisekseen, miksi oletat, että minä autan sinua? Luuletko tosiaan, että vaarantaisin yhtäkään suojattia tai ystävääni, jonkun ulkopuolisen vuoksi? Tiedät, että minä asetan perheen aina etusijalle.”
Ana halusi enemmän tietoa. Hän halusi myös Ranin ulkokuoren rakoilevan enemmän, jotta voisi tehdä varmempia johtopäätöksiä uudesta tilanteesta. Tällä hetkellä toinen oli toistaiseksi melko heikoilla jäillä.


Layla hymyilee Samille koko helmiäisenhohtoisen hammasrivistönsä leveydeltä.
”Ihan hyvää. Ei oikeastaan mitään erikoista. Asun edelleen kämppisten kanssa ja keskityn juuri nyt työntekoon”, Layla kertoi miehelle suurpiirteisesti, paljastamatta mitään sen erikoisempaa tai yksityiskohtaisempaa omasta elämästään. Hän keskittyi työntekoon lähinnä siksi, että parisuhderintamalla oli hiljaista, mutta sitä Samin ei tarvinnut tietää. Nyt hän oli töissä, eikä ulkona ystävien kanssa.


Jayce asteli sisään Bloody Mooniin. Paikka oli varsinainen kultti ja legenda vampyyreiden piirissä, mutta tätä miestä se ei juurikaan sytyttänyt. Hän näki ainoastaan perustasoisen juottolan, jolla oli itseään suurempi maine. Portsari tervehti häntä nyökäten ja vaati melkoisen suolaisen sisäänpääsymaksun. Oli törkeää periä moisia rahoja, jotta pääsisi siemailemaan ylihintaisia drinkkejä. Jayce piti kuitenkin suunsa kiltisti kiinni. Tilannetta nimittäin paransi se, että niin baaritiskin takana kuin etupuolellakin näkyi hyvin viehättäviä naishenkilöitä. Vaikka baaritiskin takana olevat neidot olivatkin enemmän silmänruuaksi, kuin kosketeltavaksi, tanssilattian lähellä drinkkejään siemailevat kaunokaiset, kelpaisivat myös jälkimmäiseen aktiviteettiin.

Jayce lähti astelemaan kohti baaritiskiä, miettien mitä hän lopultakin teki täällä. Toki, hän auttoi Rania jälleen kerran, kuten niin monet kerrat aikaisemminkin. Tämän kertainen oli kuitenkin täydellisen turhaa. Hänellä ei ollut mitään lähtöpistettä millekään. Miten Ran kuvitteli hänen löytävän jonkun teinivampyyrin baarista ilman minkäänlaisia tuntomerkkejä?

_________________
Admin, the Kanaemo.

Jillin hahmolista
avatar
Jilli
Pelinjohtaja

Viestien lukumäärä : 4561
Join date : 21.12.2011
Ikä : 28
Paikkakunta : Suomen New York

http://hellvsheaven.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 11 / 12 Edellinen  1, 2, 3 ... , 10, 11, 12  Seuraava

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 :: In-game :: New York

 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa