Uudenlaisen arjen opettelua.

 :: In-game :: New York

Sivu 12 / 12 Edellinen  1, 2, 3 ... 10, 11, 12

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  epssu lähetetty Ti 25 Elo - 23:30

Kaydenin kasvot olivat kuin myrskynmerkki Derekin nauraessa hänelle, hammasta purren mies yritti rauhoittua ja olla suuttumatta miehelle. Sam tosin saisi kuulla kunniansa heti kun pääsisi tuon lähettyville.
Derek myös, ehkä, myöhemmin mutta juuri nyt oltiin liian jännityksessä Bambin reaktiosta.

Kayden katseli ihmeissään olevaa tyttöä, joka näytti siltä kuin aika olisi pysähtynyt tai ei vain tiennyt miten juuri kuultuun asiaan tulisi suhtautua. Onneksi Derekin sanat saivat tyttöön edes hivenen elonmerkkejä.

Mies toivoi todella, ettei hänen ystävänsä ollut ostanut lahjaa aivan hätiköiden sillä lahjapaketti näytti ainakin Kaydenin silmiin niin virallisen suhteen lahjalta kuin olla ja voi. Ja Sam ei antanut lahjoja kenellekkään, ei ainakaan tuollaisia. Jotakin puoliksi vitsillä heitettyjä humoristisia paketteja Kayden olikin nähnyt pari kertaa Samin antava Ranille, mutta tämä tämän hetkinen oli toista maata.
Tiedä Sam, että tapan sinut vielä joku kaunis yö. Kayden ajatteli itsekseen ja rehellisesti ottaen pelkäsi ensimmäistä kertaa miten hänen ystävänsä voisikaan pienellä asialla tuhota monen vuoden ystävyyden heidän kaikkien välillä ja rakentamansa elämän.



Anan epäilevä ilme sai Ranin epätoivon partaalle, hänen huoliteltu ylimielinen ego alkoi karista pois todella nopeasti vain rippeiden jääden jäljelle. Jos hänen veljensä olisi ollut paikalla, hän tunnistaisi taas naisessa ihmispikkusiskonsa joka oli riippuvainen isoveljestään. Vampyyriksi muututtuaan Ran oli saanut tarvitsemansa itsevarmuuden ja eristi itsensä itsenäiseksi.

Ran huokaisi huolissaan kuulessaan epäilyksen Anan äänessä tuon puhuessa. Siinäpä kysymys, miksi Anan pitäisi uskoa häntä? He kaksi eivät todellisuudessa edes tunteneet toisiaan, joten luottamusta ei heidän välillään ollut. Ainoa miksi he edes tunsivat, ja toisin kuin Ran luuli niin ainoa syy miksi Ana häntä sieti oli hänen veljensä sekä Sam.
”Rehellisesti, en tiedä. Asiakas antoi olettaa tämän olevan helppo keikka, mutta johtolangat loppuu hänen tuppisuuhunsa. Ariki on Vampyyrien neuvostosta ja Neira on sallittu luomus, vaikkakin vissiin puoliksi tahaton. Jokin vauvan taustasta esti häntä ottamasta kontaktia itse, mutta nyt hän haluaa saada tuon kiinni joidenkin taustatietojen kertomiseksi ja jotain muuta. Jokin vauvan ihmisyydestä tai jotain, en tiedä!” Ran kertoo rehellisesti kaikki tietonsa, vaikka ei saisi. Ongelmia oli jo sen verran ja hengen lähtö edessä, ettei niiden pimittäminen nyt enää mitään auttaisi. ”En oleta että autat.” Ran sanoo melkein napakasti takaisin, mutta olemus jo rikkinäisenä hänen äänensävynsä ei aivan saanut omaa voimaansa takaisin. ”Minä vain toivon sitä, sillä jos jollakin on tietoja niin sinulla. Jos ei ole, niin joudun lähteä kalastamaan ja edelleen vain toivoa parasta.” Nainen huokaa huoli äänessään.

Hän oli kyseiselle asiakkaalleen tehnyt monta erilaista keikkaa saadakseen tämän luottotehtävän ja saadakseen itselleen oman paikan huolettomalle elämälleen. Tämän eteen oli tehty niin paljon ja tuhlattu aikaa, että kaiken kaatuminen tähän oli kohtalon puhdasta ivaa. ”Jos.. Tämä ei pääty hyvin, niin voisitko olla kertomatta Kaydenille? Ainakaan vielä päivään? Otan häneen kyllä itse yhteyttä ennen mitään lopullista, mutta..” Ranin silmiä alkoi lopulta polttaa. Nainen halusi kaatua maahan ja vain kadota ja unohtaa kaiken, aloittaa kaiken alusta ihmisenä isoveljensä rinnallaan. Kaikki oli nyt vain niin rikki.


Neira katselee Samin flirttiä samalla kun siivoilee pöytää edessään, joka oli jo puhdas, mutta eihän ikinä voinut olla liian puhdasta? Naista myös häiritsi taustalla pyörivä tunne, ettei kaikki ollut kohdallaan mutta ei hän voinut nyt tehdä asialle mitään.

Baariin astelee samalla hyvännäköinen miespuolinen vampyyri joka näytti Neirasta kylläkin nyrpistävän nenäänsä oven suulla. Ihmetellen hän vilkaisee ympärilleen, mutta ei itse löydä syytä moiselle reaktiolle. Baarihan oli todella kaunis ja häikäisevä hänen mielestään. Ehkä hän oli tänään vain todella vainoharhainen.
Ovelle vilkaisu vain eksytti Neiran silmät hetkeksi myös jättiläisen ovelle ja automaatilla liikkuva käsi pysähtyi hetkeksi. Hän halusi itkeä, nainen oli varma että oli pilannut kaiken. Ja varmasti olikin, jos ei saisi selvyyttä reaktioonsa.

”Jaajaa..” Sam vastaa ja simailee samalla drinkkiään. Miehen ajatukset olivat kaukana muualla kuin Laylassa, mutta hän ei halunnut ottaa asiaa liian ilmiselvästi esille. ”Täällä ollessa töissä on kyllä etunsa..” Mies pohtii ja huomaamatta vilkaisee Neiran suuntaan joka katseli juuri muualle. Olikohan nainen jo käynyt pomonsa haarovälissä? Jokseenkin olemus oli hieman sekava mutta hän kuvittelisi sen ilmiselvemmäksi jos näin olisi tapahtunut. Ehkä töiden jälkeen vasta..?
Sam käänsi katseensa takaisin Laylaan, ”Eihän jokapuolella tapaa niin vetäviä persoonia kuin minä.” Mies vielä jatkaa naiselle, mutta pitää tällä kertaa flirtin pois äänestään pitäen heiton vain humoristisena.

epssu

Viestien lukumäärä : 149
Join date : 22.06.2014

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  Jilli lähetetty Ke 26 Elo - 13:06

Bambi asteli Derekin luokse. Alahuultaan pureskellen hän ojensi kätensä, kämmenet ylöspäin, jolloin iso mies saattoi laskea lahjan niille. Kevyt paino laskeutui hänen kämmenilleen. Lahja ei ollut mitään kovin isoa. Toisaalta, ei papareikassiin olisi mitään ihmeellistä tai isoa mahtunutkaan. Bambi katseli pussin kiiltelevää pintaa ja esiin tursuavaa silkkipaperia, mutta ei uskaltanut katsoa lahjakassin sisälle. Vaikka hänen olisi ehkä pitänyt. Eikö tässä vaiheessa lahja yleensä avattu? Hän tunsi itsensä jostain syystä todella hölmöksi seisoessaan siinä Derekin edessä lahjapussi käsissään, kaikkien tuijottaessa.
Samassa Bambi tajusi miten kaikki tosiaan tuijottivat häntä. Derek ja Kayden katselivat avoimen kiinnostuneesti, Crystal puolestaan vilkuili vaivihkaa. Kaikki tuntuivat olevan kiinnostuineita hänen reaktiostaan. Se tuntui ahdistavalta. Aivan kuin hän olisi ollut jonkinlainen näyttelyesine, eikä se tuntunut mukavalta. Nyt oli hyvä hetki livahtaa suljettujen ovien taakse tutkimaan Samin lahjaa.

Mitään sanomatta, edelleen hämillään koko tilanteesta, Bambi lähtee hipsuttelemaan kohti omaa ja Neiran huonetta. Koko matkan, joka tuntui kestävän ikuisuuden, hän tunsi muiden katseiden seuraavan itseään. Juuri nyt hän haluaisi vain haihtua tai kadota, vaikka se ei ollut mahdollista. Onneksi heidän huoneensa, vaikka se sijaitsikin melkein asunnon toisessa päässä, ei ollut lopulta kaukana. Pian hän saattoi sulkea oven perässään.
Mikä oli todella epäviisasta. Kaikki se seksin haju tuntui vyöryvän vasten hänen kasvojaan sankan muurin tavoin. Se sai hänen vatsansa kääntymään ympäri niin pakahduttavasta surusta, kuin lievästä pahoinvoinnistakin. Hänen olisi pitänyt avata ikkunat ennen kuin lähti huoneesta. Nyt sorkuiset lakanat eivät olleet ainoita, jotka muistuttivat häntä siitä mitä huoneessa oli tapahtunut.
Sen enempää miettimättä Bambi pudotti kantamansa kassin lattialle ja riensi avaamaan ikkunoita selkosen selälleen. Hän ei tarvinnut yhtään enempää asioita sekoittamaan omaa päätään. Aivan kuin se ei olisi ollut jo riittävän sekaisin.


Crystal tuhahti ja pyöräytti silmiään suurieleisesti noustessaan nojatuolilta. Tietenkään pojat eivät osanneet olla hienovaraisia. He tekivät kaiken kuin vauhkoontunut lauma sonneja. Jos Kayden olisi halunnut toimia oikein, hän olisi pyytänyt Bambin sivummalle antaakseen lahjan tai mikä olisi ollut kaikkein parasta, hän olisi käskenyt Samin toimittaa itse lahjansa. Tällaisella julkisella sirkuksella pojat saivat Bambin hämilleen ja vain pahensivat tilannetta.
”Bravo”, Crystal totesi ottaen pienen pakin, jossa hänen kynsienhoito välineensä olivat siistissä järjestyksessä, viedäkseen sen takaisin huoneeseensa. ”Ette voineet olla sitten yhtään hienovaraisempia senkin tolvanat?”
Ilmaistuaan mielipiteensä tarpeeksi selkeästi ja kipakasti, hän kääntyi varpaillaan kohti omaa huonettaan.

Derek katsoi kummastuneena Crystalin perään, käsittämättä oikeastaan kunnolla, mistä nainen oli nyt suuttunut. Bambi oli saanut lahjansa kaikesta huolimatta, joten mikä nyt oli niin vaikeaa. Hän ei ymmärtänyt sitä aivan täysin. Kai he olivat sitten onnistuneet tekemään jotain väärin.


Ana kohotti yllättyneenä kulmiaan, kun Ran näytti muuttuvan yhä epätoivoisemmaksi. Hän ei voinut kuitenkaan uppoutua täysin naisen tarinan vietäväksi. Siinä oli edelleen aukkoja, jotka teivät siitä epäuskottavan. Kuka tahansa tiesi nimeltä neuvoston jäseniä, tieto oli täysin julkista, joten yksi nimistä oli vain helppo napata ja käyttää sitä. Loppu oli kuitenkin yllätys hänellekin. Ei hän olisi uskonut, että Ran ryhtyisi valehtelemaan omasta hengestään tai siitä, että se olisi vaarassa. Se oli ainut asia, joka teki tästä kaikesta hieman uskottavampaa.
Mutta mitä hänen pitäisi tehdä? Kavaltaa Neira Ranin hengen peleastamiseksi? Ei kuuna päivänä. Yksi asia, jonka tekisi ensimmäisenä, hän vaatisi Neiraa muuttamaan nimensä. Jos oli olemassa joku, joka etsi häntä, he eivät halunneet tuota jäljilleen. Bloody Moonin väki olisi helppoa hiljentää, vaikka Neiran henkilöllisyyttä muutettaisiinkin. Mitään vakavaa ei ollut ehtinyt sattua.

Mutta suoraan sanottuna, nähdessään Ranin tällaisena, ei hän halunnut jättää naista tyhjän päällekään. Ihan vain Kaydenin vuoksi. Miehen sydän särkyisi, jos sisarelle sattuisi jotakin. Vaikka hän olikin hyvillään siitä, että nainen sai parhaillaan kovemman luokan opetusta siitä miten todellinen maailma toimi. Hänen täytyi toivoa, että nainen ottaisi opikseen ja parantaisi tapansa tämän jälkeen. Joko tuon oli hankittava itselleen todellisia taustajoukkoja tai sitten, vaihtoehtoisesti kunnollinen työ, jossa ei voinut joutua vaikeuksiin.
”Ran, ajattelehan asiaa näin”, Ana aloitti vieden kädet lanteilleen. ”Sinä tiedät, mitä minä teen, jonka vuoksi epäilet minulla olevan tietoja tästä sinun etsimästäsi vampyyrista. Tuliko mieleesi, että jos minulla on jotain tietoja, niin silloin tämä nuori on todennäköisesti minun suojeluksessani. Miksi sinä siis kuvittelet, että kavaltaisin jonkun omistani sinun vuoksesi? Kayden on ystäväni ja tietyllä tasolla minä todella rakastan häntä, mutta sinä olet asia erikseen.”
Toivon mukaan Ran ymmärtäisi millaisessa umpikujassa he olivat. Ana ei puhuisi missään tilanteessa, varsinkaan suojattiaan vastaan.
”Mutta jos haluat, voin auttaa sinua katoamaan maan alle.” Sen hän tekisi enemmän kuin mielellään. Ainakaan hänen ei itse tarvinnut tavata Rania enää, kun tuo joutuisi piileskelemään omien hölmöilyjensä vuoksi.


Layla nauroi hersyvästi Samin kommentille ja tuon suurille luuloille itsestään. Olihan Sam hurmaava ja kaikkea muutakin mukavaa. Mutta ensinnäkin tuo oli asiakas ja toisekseen ei aivan täysin hänen tyyppiään. Layla kaipasi mieheltä hieman enemmän, kuin pelkkää poikamaista charmia. Ehkä ongelma oli juuri siinä. Hän kaipasi miestä ja Sam oli enemmänkin pelkkä poikanen.
”Älä luule liikoja itsestäsi murunen”, Layla sanoi lempeästi, kuulostaen hieman jonkinlaiselta isosiskolta. ”Olethan sinä ihan suloinen, mutta jotkut naiset vain kaipaavat hieman enemmän.”
Sanojensa päätteeksi hän kurottautui taputtamaan äidillisesti miehen poskea.

Kohottaessaan katseensa, hän sai silmiinsä baariin astelevan miehen. No siinä oli mies hänen makuunsa. Pitkä, lihaksikas ja komea, sekä erittäin tyylikkäästi vaatetettu. Tosin tyyppi ei näyttänyt ihan täysin sopivan Bloody Moonin ympäristöön. Layla ei kuitenkaan valittanut. Kyllä tällaista asiakasta palveli mielellään ja katseli myös.

Jayce asteli baaritiskin luokse, jonka äärellä notkui tyyppi, juttelemassa kahdelle kauniille baarimikolle. Molempien naisten huomio oli kuitenkin kiinnittynyt juuri nyt häneen, mikä oli kovin imartelevaa. Oli mukavaa saada katseita kauniimman sukupuolen edustajilta.
”Hyvää iltaa neidit”, Jayce sanoi pehmeällä, lähes siirappisella äänellä. Tämä sävy oli varattu erityisesti naisille. Varsinkin sellaisille, jotka eivät sanoneet vastaan tai kiukutelleet jatkuvasti. Rania varten hän ei ollut ikinä viitsinyt edes vaivautua. ”Yksi Angler's lady ja pikku hymy. Mieluiten kummaltakin.”

_________________
Admin, the Kanaemo.

Jillin hahmolista
avatar
Jilli
Pelinjohtaja

Viestien lukumäärä : 4561
Join date : 21.12.2011
Ikä : 28
Paikkakunta : Suomen New York

http://hellvsheaven.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  epssu lähetetty Ke 26 Elo - 13:51

Kaydenin teki mieli napata lahja takaisin itselleen nähdessää Bambin pureskelevan alahuultaan. Ihan kuin näytetyn lahjan piilottaminen nyt ainakaan mitään auttaisi. Tilanne oli vain jotenkin liian tulen arka.
Siksipä mies ei myöskään osannut avata suutaan tuijottamiseltaan, ennen kuin ovi meni kiinni jättäen heidän väliinsä esteen. Olisiko hänen pitänyt tajuta sanoa olevansa lähettiläs, kun Sam oli liian nössö toimittamaan pakettia itse. Tai tajuta pahoitella tapaa antaa lahja Bambille? Kayden kun oli kyllä ajatellut kippaavansa sen suoraan nuorten huoneeseen, mutta Ran oli onnistunut pilaamaan senkin vain olemassa olollaan.

Ajatusten kadotessa siskoonsa, Kayden tunsi taas lisää ärsyyntymistä sekä hivenen epätoivoa itsessään. Hänen siskonsa ei aina ollut ollut sellainen kuin nyt oli, ja jos Ran oli lähettyvillä Bambin ollessa täällä, missä oli Sam? Kayden ei todellakaan luottanut ystävänsä arviointikykyyn lainkaan.
Nopealla liikkeellä mies siirtyi keittiön puolelle ja nappasi yhden servetin laatikoista, oli onni että Bambi oli ostanut itselleen tarpeellisia välineitä. Kynä hänellä oli taskussa, vaikkei mies ollutkaan aivan varma miksi se siellä oli ja mistä sinne oli tullut.

Anteeksi Bambi, ei pitänyt antaa sitä ihan noin.
Olen alhaalla jos haluat tulla ottamaan kanssani hieman happea ja puhumaan asiasta?
Tai tulla vain siihen ottamaan happea, voidaan me hiljaakin olla.


Kaydenistä tuntui oudolta kirjoittaa viestiä servettiin, mutta ei todellakaan halunnut tunkeutua toisen päähänkään juuri tällä hetkellä. Bambi halusi selkeästi omaa tilaa, mutta ehkä tyttö myös haluaisi sitten jutella joten siksi hän halusi viestin toimittaa. Eikä mies todellakaan osannut hoitaa näitä asioita, mutta halusi olla avuksi jos suinkin vain voi.

Crystalin tuhataessa Kayden kääntää katseensa naiseen kummastuneena. Mitä he olivat tehneet väärin? Mies vilkaisi myös hivenen kummastuneena Derekin suuntaan naisen astellessa varpasiltaan omaan huoneeseensa. Hänhän oli vain hämmentynyt kaikesta ja suoritti tehtävänsä siksi hieman huonolla menestyksellä, mutta eihän syy ollut hänen, eihän?
Pudistellen päätään epätoivoisena Kayden käveli Bambin huoneen ovelle, koputti varovaisesti oveen ja sujautti sen alta servetille kirjoitetun kirjeen.
Sitten hän asteli takaisin olohuoneeseen mennäkseen ulos, mutta vilkaisi vielä terävästi sitä ennen ainakin Derekin suuntaan ettei nyt tarvinnut kettuila vaikkakin rennosti kohautti olkiaan merkiksi siitä, ettei tiennyt mitä tässä nyt olisi muka pitänyt tehdä.


Ran katseli edelleen maahan Anan alkaessa puhua, katseen nostamiseen olisi tarvinnut voimia joita ei hänellä tällä hetkellä ollut. Varsinkaan kun ennen naisen alkaessa puhua, oli laskeunut syvä hiljaisuus heidän välilleen mikä oli kyllä ymmärrettävää.

Naisen pää ponnahti kumminkin ylös toisen avatessa hänen mieleensä uuden pakokeinon. Josko hän vain katoaisi? Ran alkoi taas pyöriä pientä ympyräänsä täsmälleen samassa kohtaa kuin ennen Anan tuloa. Edessä oli vain lisää ongelmia todellisuudessa. Ei hän halunnut kadota. Hän halusi olla tässä, siinä elämässään minkä oli rakentanut sekä minkä oli tuhoamassa kovaa vauhtia. Ei hän haluaisi tuhota niitä ystävyysuhteita joita hänellä nyt oli, jos niitä ystävyyssuhteiksi voi edes kutsua. Hän ei halunnut eroon kokonaan isoveljestään. Eikä Samista, sillä vampyyri oli hänelle aina se heikkokohta.
Mutta sitten myös Anan edelliset sanat alkoivat upota hänen mieleensä hiljalleen. Oliko Neira Anan suojeluksessa? Ran ei pystynyt malttamaan itseään, joten ellei toinen estäisi häntä hyökkäsi nainen suoraan punahiuksisen eteen ja nappasi käsillään toisen käsivarsista kiinni. Silmissään hänelle syttyi juuri kuollut hänelle normaali kipinä ja Ran myös hymyili, hymyili onnellista hymyään.

”Jos.. Jos vauva..” Ran ei tiennyt uskalsiko sanoa toivoaan edes ääneen, tämähän voisi olla parempaa kuin mikään muu! Verettäjähän halusi ennen kaikkea tietää luomuksensa olevan turvassa jossakin, ja mahdollisuudestaan tavata tuo jos Neira vain itse sitä tahtoisi. Verettäjä oli jollakin kierolla tapaa silti kunniallinen, vaikkei sellainen ehkä todellisuudessa ollutkaan. ”Jos sinä.. Todella ehkä suojelet vauvaa, se on se mitä minä tarvitsen. Se riittää. Mitään muuta ei tarvita.” Ran saa kuiskattua hymyilevien suupieliensä lomasta ja veristen kyynelien alkaessa valua poskia pitkin.

Hän voisi ehkä pelastua. Hän voisi ehkä elää vielä, hän voisi ehkä antaa Samille, ei hän antaisi Samille anteeksi tuon syrjähypyt. Hän haluaisi vain miehen olevan onnellinen. Hän voisi ehkä jutella ja kertoa asioistaan isoveljelleen enemmän, hän voisi ehkä antaa luvan että joku huolehtisi hänestä. Ja hän voisi ehkä välittää muista enemmän tai ainakin näyttää välittävänsä senkää vertaa mitä välitti juuri nyt.


Sam nauroi Laylan vastaukselle täysin siemauksin, sillä vaikka normaalisti torjuminen olisi voinut tuntua jossakin noin kauniilta olennolta, ei se meinannut tänään mitään. Hänen ongelmansa olivat muualla ja niitä oli tarpeeksi, mies yritti todella olla herramiesmäisemmin kuin yleensä. Ja se oli paljon vaadittu.

Toisen miesvampyyrin astellessa tiskille, Sam käänsi katseensa myös tuohon. Kylläkin vain uteliaisuudestaan, sillä hänestä oli huvittavaa kuinka molempien baarimikkojen katse oli asiakkaassa kiinni. Ja Laylan silmäkulmassa tietynlainen pilke lisämausteena.

Neira katsoi asiakastaan pieni hymy kasvoillaan, joka oli enemminkin naamio kuin aito vaikkei sitä tuntematon aidosta voisi erottaa. Naisen hymy vain kuoli toimiston suuntaan kohdistetussa katseessa todella nopeasti.
Kuullessaan kumminkin vampyyrin siirappisen äänen, hymyyn tuli autoutta. Ei ainakaan Neiran ikäinen vampyyri voinut olla hyvillään saadusta siirappisuudesta vaikkei mitään toivoisikaan tai haluaisi. Se oli vain karmaa.

Hän kääntyi Laylan puoleen ja oli näkevinään naisen silmissä pienen vihjeen asiakkaan miellyttävyydestä naista kohtaan. Tässä olisi ehkä hänen tilaisuutensa, ”Anteeksi, haluaisitko sinä hoitaa herra..?” Neira kysyi Laylalta meinaten Jaycea kysessään samalla ovelasti tuon nimeä ihan vain Laylaa varten, vaikkakaan ei epäillyt lainkaan naisen omia keinoja. Miehethän varmaan tulivat tuolle esittelemään itsensä kauppakeskuksen toiselta puolelta aivan itse. ”Minä voisin pitää savuttavan tauon tähän väliin, jos sellainen onnistuu.” Neira jatkaa Laylalle hetken kuluttua antaen asiakkaalle mahdollisuuden kertoa nimensä välissä pyytäessään itselle kauan kaivattua omaa hetkeä ja savutusta.

Hänellä oli paljon ajateltavaa ja lyhyt tauko ei siihen auttanut, mutta saisi ehkä aikaiseksi ajatuksien järjestymisen.

epssu

Viestien lukumäärä : 149
Join date : 22.06.2014

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  Jilli lähetetty Ke 26 Elo - 22:15

Bambi veti sisäänsä raikasta yöilmaa huoneen seksintunkkaisen ilman sijasta. Se helpotti hänen oloaan ja tuntui selkeyttävän hänen päätään. Ehkä hänen olisi pitänyt lähteä kävelylle sen sijaan, että oli hautautunut pelkästään sisätiloihin. Ehkä hän lähtisikin kävelylle kunhan kakku olisi paistunut aikansa. Ehkä hän ei sitten tuntisi oloaan näin toivottoman kurjaksi.

Hän nojasi yläruumiinsa ikkunanlautaan ja katseli kaupunginosaa, jonne yö oli jo ehtinyt laskeutua. Ihmisenä hän oli viettänyt vain vähän aikaa yöaikaan ulkona. Lastenkodissa oli tiukat säännöt, varsinkin kotiintuloaikojen suhteen. Sinä yönä jona hän oli muuttunut, hän oli livahtanut ulos ystäviensä kanssa. Miten typerää sekin oli ollut. Heidän työntekijänsä olisivat varmasti nauttineet päästessään sanomaan; ”Mitä minä sanoin.” Bambi oli vain halunnut pitää hauskaa ystäviensä kanssa ja olla kerrankin elämässään nuori. Ei ulos livahtaminen ollut tuntunut sillä hetkeltä mitenkään typerältä idealta. No, jos hän saisi nyt päättää uudestaan, hän jäisi tasan tarkkaan kotiin.
Elämä ei kuitenkaan ollut niin helppoa, että sitä olisi voinut kelata edestakaisin.

Bambi hätkähti kun oveen yht'äkkiä koputettiin. Hän käännähti nopeasti kannoillaan, mutta kukaan ei tullutkaan sisään. Sen sijaan oven alta ilmestyi servetti. Se oli yksi niistä, jonka hän oli itse hankkinut kaupasta kaiken muun ohella. Uteliaana hän lähti lähestymään ovea varovaisesti, peläten sen aukeavan. Juuri nyt hän ei kaivannut kenenkään seuraa tai yhtään uteliasta kysymystä. Hitaasti hän kyykistyi nostamaan pehmeän paperinpalan ylös lattialta lukeakseen sen.
Viestin täytyi olla Kaydenilta. Ainakaan hän ei osannut yhdistää hutaisten kirjoitettuja rivejä kehenkään muuhun. Varsinkin kun Kayden oli se, joka oli toimittanut pussin hänelle. Bambi huomasi hymyilevänsä aivan vaivihkaa. Oli mukavaa kun toinen pyysi anteeksi. Vaikka ei hän aivan täysin käsittänyt miksi. Eihän tuo ollut varsinaisesti tehnyt mitään väärin. Samhan tässä oli se, joka sai Bambin pään sekaisin ja mielialan matalaksi. Lisäksi hän alkoi hiljalleen olemaan sitä mieltä, että Sam olisi saanut itse toimittaa lahjansa, jos halusi oikeasti korjata asiat ja pyytää anteeksi.

Ajatus lahjasta sai tytön kääntämään huomionsa jälleen pienen viattoman pussin suuntaan, joka oli pudonnut häneltä hyvin lähellä ovea. Se oli pudottuaan kaatunut kyljelleen, mutta piti salaisuutensa tiukasti sisällään. Niinpä hän jäi toistaiseksi arpomaan servetin ja lahjapaketin välille.


Ana ei pitänyt lainkaan siitä miten Ranin ilme kirkastui. Tuo teki selvästi omat johtopäätökset hänen sanoistaan, joten oli parempi olla sanomatta enää mitään. Ranin sanat olivat kuitenkin saaneet Anan ajattelemaan. Hän voisi puhua vielä myöhemmin Neiran kanssa. Saattoi hyvinkin olla, että tyttöä kiinnostaisi kuulla hieman lisää siitä mitä vuosia sitten oli tapahtunut. Ana ei kuitenkaan pakottaisia suojattiaan mihinkään. Tuon oli itse tehtävä päätöksensä. Jos Neira itse haluaisi pysyä piilossa, hän tekisi kaikkensa suojellakseen tuota.

Nyt hänen täytyisi kuitenkin keskittyä Neiran sijasta Raniin. Joka selvästi elätteli toiveita siitä, että hän paljastaisi jotain ratkaisevaa. Eikä hän aikonut sanoa mitään. Ei ainakaan ennen kuin olisi puhunut Neiran kanssa. Saattoihan olla, että hänen olisi muutettava suunnitelmaansa toisen päätöksen pohjalta.
”Sinun täytyy nyt päättää Ran. Ainoa apu, mitä tulet minulta saamaan on se, että minä autan sinua katoamaan. Mitään muuta minulla ei ole tarjota sinulle”, Ana sanoi lopulta. ”Ja koska minulla on muutakin tekemistä haluaisin, että päättäisit asian nyt.”


Laylan hymy kuoli pari astetta, heti miehen avattua suunsa. Tämä oli selvästi parantumaton naistenmies. Tällaisten tapausten kanssa homma toimi tasan tarkkaan sen yhden yön verran, eikä hän kaivannut juuri nyt sellaista. Tämän vuoksi hän keskittyi enemmin Neiran ohjaamiseen, kuin tälle asiakkaalle hymyilyyn. Hänen hymynsä hyytyi kuitenkin entisestään, kun hänen ohjattavansa pyysi taukoa. Vieläpä täysin kesken asiakkaan palvelun. Layla joutui muistuttamaan itselleen, että tämä oli Neiran ensimmäinen yö tiskin takana. Muutoin hän olisi varmaan haukkunut nuoremman vampyyrin tymäksi ja ammattitaidottomaksi.
”Neira, asiakas tulee aina ensin. Herra on esittänyt tilauksensa, joten ole hyvä tee työsi”, Layla sanoi aavistuksen ankaralla äänellä, sillä ei onnistunut täysin peittämäänkään sitä. Hän olisi halunnut pitää tytölle paljon pidemmänkin puhuttelun, mutta ei voinut tehdä niin asiakkaan kuullen. Hän järjestäisi siihen kuitenkin tilaisuuden, koska moinen piirre oli kitkettävä tulevasta baarimikosta heti alkuunsa.


Remillard tunsi kiukun kihisevän syvällä sisuksissaan, kun klubin puolelle asteli uusi asiakas. Mies itsessään ei varsinaisesti olisi kiinnittänyt yksinään hänen huomiotaan, jos Neira ei olisi ollut tiskintakana. Valvontakameroiden lähettämästä kuvasta, hän saattoi selvästi nähdä miten molemmat naiset, niin Layla, kuin Neirakin, katselivat tätä asiakasta. Olihan mies komea, sen verran mitä Remillard ymmärsi mieskomeudesta, mutta eihän asiakasta tarvinnut noin avoimesti tuijottaa.
Silloin hän päätti, kaikkien mahdollisten järkisyiden vastaisesti, hakea naisensa pikku puhutteluun. Todennäköisesti puhuminen jäisi hyvin vähäiseksi, sillä hänen oli päästävä tekemään naisen kanssa jotain aivan muuta. Pääasia oli, että hän saisi Neiran hetkeksi pois tiskin takaa ja itselleen.

_________________
Admin, the Kanaemo.

Jillin hahmolista
avatar
Jilli
Pelinjohtaja

Viestien lukumäärä : 4561
Join date : 21.12.2011
Ikä : 28
Paikkakunta : Suomen New York

http://hellvsheaven.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  epssu lähetetty To 27 Elo - 12:33

Kayden asteli tavattoman hitaasti rappusia alatasanteelle pohtiessaan päässää vallitsevia sekaisia ajatuksia keskittymättä vain yhteen niinkuin olisi pitänyt ja saamatta sen vuoksi mihinkään ajatuksentynkään sen ihmeellisempin lankaa.
Hän ajatteli Samia, pohti olisiko hänen pitänyt vahtia ystäväänsä olematta hölmöilemättä ulkona ollessaan. Mieshän kun ei itse tiennyt, että Sam oli hakemassa tupakkaa ja toki eksynyt matkallaan baariinkin, taas yhden riidan jälkeen. Kayden myös ajatteli sisartaan ärtymyksen ja huolen sekaisin tuntein, nyt kun ulos päästyään muisti Anan menneen toista katsomaan. No, olihan sisko ainakin oppinut olla tulematta ihan ovelle saakka vaikkakin Anan lepyttelyyn ja miellyttämiseen Ranin kohdalla tarvittiin paljon enemmän. Hän myös ajatteli pesän tulevaisuutta. Ana oli hänen kanssaan näyttänyt rentoutuvan ainakin hetkeksi, mutta kuin salama kirkkaalta taivaalta taas huolehtinut muista. Kaksi suojattia oli ehkä liikaa, ainakin kun ne kaksi oli ne nykyiset. Neiran heilastellessa vanhan rumiluksen kanssa, joka oli vielä pomo ja Samin heilastellessa Bambin kanssa vaikka toisen olisi pitänyt olla vain veripussi.

Elämä oli hankalaa. Kaydeniä myös ahdisti ensimmäistä kertaan jokin, mutta ei saanut päähänsä mikä. Miehestä tuntui kuin menettäisi pian jotakin olennaista elämästään, mutta mikään ei vihjannut mikä se tämä jokin olisi voinut olla.
Huokaisten Kayden sytytti kaipaamansa savukkeen ja alkoi sitä hiljalleen polttaa. Hän viipyisi tässä pitkään, haistellen, kuulostellen ja nauttien vain raikkaasta yöilmasta ja hiljaisuudesta odotellessaan tytön ehkä ilmaantuvan hänen seurakseen.


Ran liikkui askeleen kauemmaksi Anasta, kuin petettynä vaikkei kukaan häntä ollut pettänytkään. Reaktio oli vain ilmiö hänen toivonsa torjumiseen. Nainen yritti tutkia toisen kasvoja siltä varalta jos ne paljastaisivat jotakin. Mutta ei hän vanhempaa vampyyriä tuntenut lainkaan nähdäkseen kasvoilta mitään muuta kuin maskin tai ainakin maskiksi Ran ajatteli Anan kasvoja juuri nyt. Tai ehkä se oli vain päättäväinen ilme?

Vaikka naisen olisi pitänyt vain nyökätä vastatakseen Analle ottavansa sen avun vastaan, joka oli nyt tarjolla, ei hän saanut päätään liikkumaan. Ran ei halunnut paeta, vaikka vampyyrinä juuri paettiin usein. Tai vaihdettiin nimeä, oltiin joku muu. Se oli yleistä, eikö ollutkin? Minkä nimen Kayden valitsisi? Veli oli Kayden ja sillä sipuli, Ran ajatteli rypistäessään ajatuksiinsa painuessaan samalla otsaansa. Hetkellinen todellisuudesta tippuminen kumminkin loppui lyhyeen naisen tajutessa, että ei veli tulisi hänen mukaansa. Hän olisi yksin. Ei ehkä ikinä enää näkisi veljeään. Mutta olisiko Ariki sellainen? Jahtaisi häntä loputtomiin vain koska ei saanut mitään aikaiseksi? Eihän Ran tiennyt Vampyyrien neuvostosta mitään, tiesi vain sen mitä miesvampyyri suostui paljastamaan.
Ja vaikka olisi, tai ei, hänen pitäisi olla piilossa silti. Ainiaan. Ei, ei Ran haluaisi sitä. Kuolema oli väistämätön jos meni sotkemaan asiansa tällä tavoin. Ehkä hänen oli viimein aika ottaa itseään niskasta kiinni ja katsoa tekojensa seuraamuksia silmiin. Hän olisi aina voinut valita paremmin.

Ran otti pari askelta taaemmas vielä lisää, kuin mennäkseen karkuun päätöksen tekoa. Mutta pakeneminen ei auttanut. Nainen saattoi juuri nyt olla todella tyhmä ajatuksiensa kanssa, mutta näin hän oli päättänyt. Valmis kuolemaan kukaan ei varmaan voisi ikinä olla, mutta hän halusi sen elämän missä tiesi mitä tulevaisuus toi tullessaan. Ei yksinäisyyttä, pelkoa ja katoamistemppuja vaivalla rakentamastaan elämästä. Täällä hän tiesi aikansa ja kohtalonsa.
”Ei.” Ran sai sanottua hiljaa ja lähti kävelemään pois päin. Joku muu tulisi hänen jälkeensä etsimään Neiraa, tai ehkä jopa itse Ariki joka oli niin varma, ettei vauvan löytämiseen tarvittu ihmeitä. Ehkä mies tiesi enemmän kuin antoi ymmärtää, tiesi ehkä missä hänen luomuksensa oli mutta joistakin syistä halusi välikäden heidän välilleen. Ehkäpä vain ehkä.


Neira tunsi kovan pistoksen rinnassaan nähdessään Laylan pettyneen ilmeen edessään tuon vastaessa kieltävästi hänen taukopyytöönsä. Nainen vaivoin sai purtua hammasta yhteen, ettei kyyneleet olisi alkaneet valua joko ihan vain sekaisten ajatusten vuoksi tai hänen opastajansa pettyneen ilmeen vuoksi, ehkä molempien. Hän tarvitsisi sen tauon, todella tarvitsisi, mutta Layla oli oikeassa. Hän oli toiminut väärin, asiakaspalvelussa asiakas oli aina oikeassa ja tärkein, eikö?
Hän otti hymyn kasvoilleen ja yritti korvata omaa hölmöilyään jotenkin. Asiakkaan kanssa oli helpompi toisinaan saada virhe korjatuksi, mutta mitä hän tekisi jättiläisen kanssa?

”Hei olen baarimikko harjoittelija, pieni hetki niin saatte juomanne.” Neira katsoo Jayceen päin ja hymyilee toiselle kallistaen hieman päätään. Liike tosin oli tahaton, ehkä jokin ylilyönti peittämään harmia, mutta olihan asiakas myös pyytänyt siirappisella äänellä hymyä. Kunhan hän ei vain antaisi vääriä kuvitelmia.
Neira katsoi drinkkilistalta oikean drinkin keskittyneesti ja otti tarvitsemansa esiin. Huomasi tekevänsä yli tarkkaa työtä juuri nyt, kun tarkisteli koko ajan tekevänsä oikein. Ei, ei tämän näinkään kuulu mennä. Ota rennosti nyt, Neira ajattelee sekä komentaa itseään. Drinkin saatuaan valmiiksi, nainen antaa sen Jaycelle ja etsii pyyhettä käteensä. ”Siinä olkaapa hyvä.”

Sam katsoo tai itse asiassa tuijottaa itse nyt vuorostaan Neiran suuntaan, naista näytti jännittävän aivan liikaa. Tauolle pääsy vaikutti pakolta kuin miltään muulta. No, eipä hän voinut Neiraa auttaa juuri nyt. Layla oli hänen opettaja ja hän saattaisi nyt vain päästää kaikki kauniit naispuoliset liian helpolla. Ei, hän todennäköisesti päästäisi.
Mutta saihan mies nyt olla huolissaan ystävästään, emännästään. ”Neira hei, teeppäs toinen Boss minulle siinä joutilaana.” Sam vinkkaa ystävälleen ilkikurinen hymy kasvoillaan. Jos nainen haluaisi päästä tauolle, niin ehkä kiire veisi ajatukset kokonaan pois sieltä missä ne juuri nyt olivat. Ja vaikka Laylalla saattoi olla myös muitakin hommia antaa Neiralle, oli hänen juomansa silti loppunut ja hän haluaisi uuden. Neiran suuntaan hän pyynnön nyt vain heitti siinä toivossa, että saisi autettua edes yhtä naista pesästään. Bambia kun hän ei näytettävästi osannut auttaa vaan tuoda vain lisää ongelmia.

epssu

Viestien lukumäärä : 149
Join date : 22.06.2014

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  Jilli lähetetty To 27 Elo - 14:03

Bambin oli pakko myöntää itselleen, että oli aivan liian utelias, jotta olisi pystynyt jättämään pikku pussukan tutkimatta lattialle. Hän oli jo aiemmin todennut kaipaavansa raikasta ulkoilmaa, eikä Ana voisi moittia häntä, jos hän menisi ulos yhdessä Kaydenin kanssa. Niinpä Bambi taitteli servetin taskuunsa ja kyykistyi nyt puolestaan nostamaan saamaansa lahjaa lattialta. Ohimennen hän ehti ajatella, että tässä vaiheessa hänen sydämensä olisi kuulunut pamppailla villisti jännityksestä. Nyt ei kuitenkaan tapahtunut mitään. Sen sijaan hänen rintakehänsä tuntui nyt vain tyhjältä. Menisi vielä pitkään ennen kuin hän täysin tottuisi kaikkiin uusiin vampyyrin piirteisiinsä.
Siitä huolimatta ettei enää hengittänytkään, hän veti syvään henkeä ja päästi ilman ulos keuhkoistaan, ennen kuin ryhtyi tutkimaan mitä paperikassi ja silkkipaperi kätkivät sisäänsä. Hetken hän ehti jo miettiä oliko pussissa sittenkään mitään, kun hänen sormensa tavoittivat jotain pehmoista. Pehmolelu ei ollut kovinkaan iso, mutta sitäkin suloisempi. Bambi tunsi silmäluomiensa takana kirveltämistä, joka kertoi esiin puskevista kyynelistä. Selkeästi luettavasta anteeksipyynnöstä huolimatta hän ei tiennyt täysin, mitä lahjasta olisi pitänyt ajatella. Pyysihän mies häneltä anteeksi. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että asiat tulisivat muuttumaan millään tavalla. Sam halusi todennäköisesti edelleen juosta muiden naisien perässä ja nyt tuo saattoi tehdä sen vielä hyvällä omalla tunnolla.

Enenn kuin alkaisi taas itkeä pillittämään, Bambi pudotti pehmolelun vuoteelle ja keskittyi aivan ensimmäiseksi takin löytämiseen. Ei hän palelisi, mutta Ana oli neuvonut puekutumaan niin kuin ihmiset pukeutuvat vuodenaikojen mukaan. Niinpä hän veti uuden savunmustan nahkatakkinsa päällensä, kipittääkseen jälleen mahdollisimman nopeasti oleskelutilan poikki. Hän oli ulkona aivan yhtä nopeasti ja paikansi oitis Kaydenin, joka poltteli tupakkaa rakennuksen ulkopuolella.
”Hei”, Bambi kuiskasi kiinnittääkseen miehen huomion, eikä voinut mitään, että pidätelty itku karhensi edelleen hienoisesti hänen ääntään.


Ana katseli miten Ran pähkäili vaihtoehtojaan, yritti vielä kerran etsia vastauksia hänen kasvoiltaan ja teki päätöksensä. Ana tosin osasi arvata sen jo ennen kuin toinen ilmoitti sen. Jollain tapaa hän myös kunnioitti tuota päätöstä, vaikka tunne olikin melkoisen uusi tämän vampyyrin kohdalla. Siitä huolimatta hän arvosti päätöstä. Ran oli itse sotkenut asiansa ja oli valmis ottamaan myös vastuun siitä. Ana päätti puhua Neiran kanssa heti, kun tuo pääsisi töistä ja katsoisi voisiko vielä auttaa ystävänsä veljeä. Tosin varsinaiseksi avuksi sitä ei voinut sanoa, sillä hän antaisi Neiralle kaiken päätäntävallan sen suhteen, mitä tuo haluaisi tietää omasta menneisyydestään.
Ranin lähdettyä, Ana lähti kävelemään kotiaan päin.


Jayce hymyili mahdollisimman sulavasti, kun pienikokoisempi nainen ilmoitti olevansa harjoittelija ja palaavansa ruotuun nyt. Jokin tämän tapainen oli käynytkin hänen mielessään. Tässä tapauksessa hän oli valmis antamaan nuorelle baarimikolle uuden mahdollisuuden. Kaikkihan tekivät virheitä, varsinkin silloin kun opettelivat jotain uutta. Ja olihan tyttö näpsäkän näköinen. Sillä sai paljon anteeksi.
”Kiitos murunen”, Jayce sanoi hymyillen maireasti, saadessaan viimein drinkkinsä nenänsä eteen.

Hän oli jo poistumassa tiskin äärestä jolekin sellaiselle paikalle, jossa voisi pitää paikkaa silmällä, kun tiskiin nojaileva hopeahiuksinen sanoi nimen, joka sai hänet pysähtymään. Neira. Eikös nimi ollut melkoisen lähellä sitä, jonka Ran oli antanut hänelle. Nainen ei ollut täysin varma nimestä, joten hänen oli otettava myös tämä vaihtoehto huomioon.
Hän ei kuitenkaan jäänyt paikoilleen seisomaan sekuntin murto-osaa pidemmäksi ajaksi, vaan jatkoi paikkansa etsimistä. Tämän seurauksena hän päätti valita itselleen pöydän, läheltä baaritiskiä. Näin hän voisi pitää tätä pikku baarimikkoa silmällä koko illan ja yrittää hankkia tuosta lisää tietoa. Kunhan hän saisi tilanteesta hieman enemmän selville, hän ottaisi yhteyttä Raniin. Pelkkä ohimennen kuultu nimi oli köykäinen lähtökohta yhtään millekään, hänen oli saatava tietää enemmän.
Onneksi ilta oli vielä nuori.


Remillard nousi työpöytänsä äärestä, samaan aikaan kun Neira ojensi uudelle asiakkaalle tämän tilaamaa drinkkiä. Hän ei halunnut pitää naista enää hetkeäkään tiskin takana. Ei ainakaan ilman, että pääsisi tässä välissä itse käsiksi tuohon. Oli ollut ehkä typerää rangaista naista, jättämällä leikki kesken. Se oli nimittäin jättänyt hänet itsensä täydellisen turhautuneeksi, mikä oli yllättänyt hänet itsensäkin. Tällainen ei ollut lainkaan hänen tapaistaan. Yleensä hänen oli hyvin helppo tehdä töitä tilanteessa kuin tilanteessa, mutta nyt hänen uusimman yrityksensä pikku, baarimikko häiritsi hänen mielenrauhaansa täydellisesti.

Mies asteli ulos toimistossaan henkilökunnan käytävään ja suoraan klubin puolelle. Uudin asiakas oli hakeutunut istumaan baaritiskin läheisyyteen ja silmäili tiskiä kiinnostuneen oloisena. Toistaiseksi Remillard uskalsi jättää tämän omaan arvoonsa, sillä hän itse aikoi tehdä jokaiselle, joka sattui näkemään, että Neira Chi-Sugar oli hänen.
Hän jäi seisomaan paikoilleen, tuijottamaan naista, yrittäen vetää tuota jo pelkällä olemuksella puoleensa. Kunhan hän saisi Neiran huomion puoleensa, hän nyökkäisi naista tulemaan luokseen ja veisi tuon toimistoonsa. Eikä hän tulisi hyväksymään kieltävää vastausta naiselta.

_________________
Admin, the Kanaemo.

Jillin hahmolista
avatar
Jilli
Pelinjohtaja

Viestien lukumäärä : 4561
Join date : 21.12.2011
Ikä : 28
Paikkakunta : Suomen New York

http://hellvsheaven.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  epssu lähetetty To 27 Elo - 14:33

Kayden ei kiinnittänyt aluksi ajatuksiensa lomasta huomiota Bambii, vaan antoi tuon tehdä ensimmäisen liikkeen. ”Hi, haluatko kävellä?” Mies vastaa tytölle katsoen tuota hetken aikaa kasvoihin, kunnes kääntää katseen tietä kohden kuin antaakseen myös luvan lähteä liikkeelle. Mutta todellisuudessa Kayden halusi antaa tilaa toiselle, sillä kasvoissa paistoi murhe minkä kuiskattu sana vain vahvisti.

Vampyyrin kävi hivenen sääliksi Bambia tai tuon nuoren tunteita jotka olivat kohdistuneet Samiin ja Samin tuntien, ei mies tehnyt mitään liian helpoksi naisille. Hänen teki myös mieli pahoitella ystävänsä puolesta, yrittää selittää tuon tökeröä käyttäytymistä vaikkei hänen olisi todellakaan tarvinnut. Sam oli oman soppansa keittänyt ja saisi kuonoon, jos vetäisi heidät mukanaan. Mutta kaikista eniten, Kaydeniä kiinnosti tietää mitä lahjapussukassa oli ollut. Bambin kasvoilta ei voinut lukea mitään, mutta sen mies tiesi, ettei kyse ollut Samin tavallisesti antamasta lahjasta. Silloin tytön kasvoilla olisi enemminkin karehtinut ironinen hymy tai ärsytys.


Neiran teki mieli sanoa pari valittua sanaa Samin suunnalle ja vilkaista ilkeästi, mutta ei tehnyt sitä sillä ei halunnut Laylan pettyvän enää enempää häneen. Ja jos hän ei kestäisi kritiikkiä tai huonoja tilanteita lainkaan, hän olisi saanut potkut jo ennenkuin ehti aloittaa kunnolla. Hänen piti käyttäytyä mallikkaasti ja oikea oppisesti tilanteessa kuin tilanteessa ja juuri nyt asiakas halusi toisen drinkin. Asiakas joka oli vain Sam ja johon teki mieli purkaa kaikki hämmennys hänen sisältään. Ihan kuin toisella ei olisi ongelmia ja sekavia tunteita omasta takaa.

Mutta naisen etsiessä taas tarvittavat välineet tehdäkseen koiralle drinkkiä, tuntui kuin myrsky olisi ilmaantunut hänen selkänsä taakse. Neira ei mahtanut itselleen mitään vaan jähmettyi sekunniksi paikoilleen silmät suurina. Ennemminkin kuin olisi tiennyt jättiläisen olevan takanaan, hän tunsi tämän. Sähkön pystyi tuntemaan ympärillään. Neira myös tunsi kuinka hänen ruumiinsa heräsi eloon taas niin kuin ei ikinä ollut ennen tehnytkään. Jokainen solu huusi jättilästä koskemaan häneen, huusi ottamaan hänet kokonaan itselleen.
Hitaasti ja selkeästi hivene epävarmasti Neira kääntyi Hra. Remillardin puoleen ja yllättyi yllättymistään siitä, että jättiläinen oli kuin olikin tullut toimistostaan ja tujotti häntä. Häntä? Voi ei, mitä nyt tapahtuu. Neira ajatteli hivene hädissään, mutta ei voinut mitään että pelko ja hämmennys hukkuivat hyvänolon alle ja kiiman, joka nosti päätään kiivana kuin olisi ollut nukkumassa ruususen unta.

Hra. Remillardin nyökätessä Neiraa tulemaa luokseen, puna nousi naisen kasvoille. Ja tämä kismitti itse asiassa naista todella pahasti. Mitä nyt punastelemaan toisen edessä, kun tämä saattoi olla vain työrutiini? Tai jotakin muuta. Ei kutsu mitään meinaisi. Kai? Ehkä jättiläinen tiesi hänen virheestään ja heittäisi ulos samantien ihan vain myös siksi, että Neira oli torjunut toisen tahtomattaan tänään.
Ja mikä kaikista kiihottavinta ja pelottavinta olikaan, jos viime kerran toimiston tapahtumat uusiutuisivat reakoisiko Neira nyt eritavalla vai samalla tavalla?
Mikä minua vaivaa! Neira huusi itselleen mielessään samalla kun käveli jättiläisen luokse seuratakseen tuota vaikka maailmaan ääriin kiimansa keskeltä.

epssu

Viestien lukumäärä : 149
Join date : 22.06.2014

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  Jilli lähetetty To 27 Elo - 15:16

Bambi hymyili Kaydenille, niin hyvin kuin osasi ja pystyi. Se tuntui aluksi vaikealta, mutta hymy muotoutui lopulta hänen huulilleen kuin itsestään. Ehkä siihen auttoi vuosikausia jatkunut harjoitus, sillä ainakin ennen hän oli hymyillyt paljon. Viimeaikoina sellaiseen ei vain ollut juurikaan ollut aihetta. Vaikka alussa Samin läsnäolo oli ollut yksi niistä hyvistä asioista, joita uusi elämä oli tarjonnut. Nyt hän ei ollut siitä itsekkään niin varma.
”Kävely kuulostaa hyvältä”, Bambi sanoi yrittäen saada äänensä enemmän vahvuutta, jotta hän ei vaikuttaisi vain säälittävältä pikkutytöltä. Olihan hän nyt sentään vampyyri. Eivät vampyyrit voineet pillittää joka käänteessä. Eihän kukaan pelkäisi sellaista. Lopulta Bambia nauratti itseäänkin tämänsuuntaiset ajatukset. Viime aikoina, hän oli ehtinyt tavata lukuisia vampyyreja ja ainoa, joka herätti hänessä pelonsekaisia tunteita, oli se, joka oli tehnyt hänet.

Kayden aikoi selvästi antaa hänen päättää suunnan ja tahdin, joten Bambi lähtee kävelemään vain johonkin. Hän uskoi miehen korjaavan, jos he olivat menossa jonnekin minne ei kannattanut ja ottavan ohjat, kun pitäisi palata.


Remillard oli tyytyväinen, kun Neira teki nyt niin kuin hän halusi, eikä pullikoinut vastaan. Jos hän oli ollut hetkeä aikaisemmin turhautunut ja tyydyttämätön, nyt hän oli ennen kaikkea kiihottunut. Neiran läsnäolo vain lisäsi tätä tunnetta entisestään. Se oli helpompaa tuntea nyt, kun he olivat samassa tilassa. Hänen täysin kovettunut erektionsa puski housujen sepalusta, vasten, muodostaen etumukseen selkeääkin selkeämmän kummun. Kangas hieroi herkkää lihaa kiusoittelevasti, kuin muistuttaen jostain paljon paremmasta, olematta kuitenkaan sitä. Onneksi tätä kidutusta ei tarvitsisi kestää enää kauaa. Hän viittoi haluaamaansa naista kulkemaan kohti työhuonettaan ja antaa tuon kulkea edellään, seuraten kuitenkin perässä kuin saalista vaaniva peto. Neira saisi itse avata toimiston oven ja astella siitä sisään. Kunhan he olisivat päässeet huoneeseen, Remillard lukitsisi itse oven heidän perässään, jotaa kukaan ei vahingossakaan pääsisi häiritsemään heitä.

Aluksi hän pysyisi vain hiljaa, antaisi Neiran odottaa ja pohtia mitä tuleman pitäisi. Samaan aikaan, nautiskellen hiljaisuuden tuomasta vallantunteesta, Remillard riisui pukunsa takin, laskeakseen sen toimistossa sijaitsevalle sohvalle. Pitkittääkseen tilannetta yhä, hän riisui hitain elkein solmionsa, sekä kalvosinnappinsa ja kääri hihansa.
”Kultaseni, teehän minulle mieliksi”, Remillard sanoi, kun uskoi pitkittäneensä tilannetta riittämiin ja arvioi naisen olevan valmis siihen, mitä tuleman piti. ”Ole hyvä ja mene seisomaan tuonne ovelle. Aseta kämmenesi suoraan eteesi ovelle ja katso eteen päin. Sinun on pysyttävä hiljaa, jotta kukaan ei kuule meitä ja katsottava koko ajan eteenpäin, ellen minä sano toisin. Yritämme nimittäin nyt uudelleen sitä, minkä jouduimme aikaisemmin keskeyttämään. Katsotaan, josko tämä kerta menisi paremmin.”

Kunhan Neira olisi asettunut hänen haluamalleen paikalle, Remillard asettui seisomaan tuon selän taakse. Hän vain seisoi paikoillaan, sanomatta mitään ja kiusasi naista tällä tavoin. Samalla hän saattoi myös testata sitä, kuinka tuo tottelisi häntä tällä kertaa. Samaan aikaan hän mietti pieniä rangaistuksia, joilla voisi palauttaa naisen takaisin maan pinnalle, jos tuo ei toiminut niin kuin hän halusi. Tällä kertaa he eivät jättäisi hommaa kesken. Hän itse tulisi hulluksi, jos niin kävisi.


Jayce siemaili drinkkiä ja seurasi tämän Neiran poistumista klubin takaosiin, pelottavan näköisen, isokokoisen vampyyrin kanssa. Parivaljakon välillä näytti olevan jotain. Ja kun katseli isoa vampyyri miestä, Jayce uskoi vakaasti, että tuo tulisi vaikeuttamaan Ranin tehtävää, jos oli yhdessä tämän pikku baarimikon kanssa.

_________________
Admin, the Kanaemo.

Jillin hahmolista
avatar
Jilli
Pelinjohtaja

Viestien lukumäärä : 4561
Join date : 21.12.2011
Ikä : 28
Paikkakunta : Suomen New York

http://hellvsheaven.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  epssu lähetetty To 27 Elo - 15:55

Sam katseli uteliaana Neiran perään katsovaa isokokoista vampyyriä, jonka tunnisti puheiden perusteella ja ihan johtajamaisen olemuksen mukaan Neiralle kukkameriä lähetteleväksi mieheksi. Mutta siitä mies ei pitänyt, että hänen ystävällään ei näyttänyt olevan sana valtaa asiaan. Tai ainakin hiljainen nyökkäys ja Neiran hivenen epävarma askellus näyttivät siltä.

Sam käänsi huomionsa Laylaan, ”Josko sitten tequila?” Mies pyytää naurahtaen. Ehkä hänen olisi aika palata pesälle.


Samin idea lähteä Bloody Moonista oli ehkä tilanteeseen kuuluen todella hyvä, sillä vaikkei mies sitä tiennyt oli Ran laahustamassa juuri sinne päin. Ihan vain katsomaan olisiko baarissa tietoja ja ottaakseen hyväkuntoisen humalan päälle ennen kuolemaansa.

Naisen askeleet olivat ensiksi laahustavia sekä alistuneita tuon lähtiessä Anan luota pois. Päätöksen jälkeinen tila oli todella sekava ja masentava, masentavampi kuin uhkaava kuolema. Mutta Ran ei ollut murehtivaa tyyppiä. Kerta elämän pystyi laskemaan tunneissa, hänen pitäisi ottaa jokaisesta sekunnista elämä irti.
Muutos oli nopea ja silmiin nähtävä Ranin tehdessä päätöksen. Nopeasti tuo suki täyteläistä hiuspehkoaan pörrömmäksi, kuin kapinoidakseen normaalia tyyliän vastaan. Pieni pörrö ja hivenen hullu asenne vain olisivat viimeisten tuntien olemus.


Kayden antoi Bambin ohjeistaa heidän suuntansa, sillä tiesi että tuo pieni hetki jolloin saisi päättää oliko vasen tai oikea parempi saattaisi olla suuri merkitys mielitilaan. Jos ei saisi päättää edes omaa tietään, miten saisi tai voisi päättää muutakaan elämässään?
Mies kuunteli heidän etenemänsä suunnan ääniä, tunnusteli kaikilla aisteillaan vaaran merkkejä, mutta ilta oli rauhallinen. Onneksi hän oli syönyt vain hetkeä aijemmin joten aistit olivat parhaassa terässä juuri.


Neira asteli jättiläisen ohi hämmennyksen sekä kiiman sekaisten tunteidensa kanssa ja katsoi tuota silmiin. Lopulta hänen vain oli käännettävä katse toimiston oveen kun kävi selväksi, että hänen oli itse avattava ovi tuomioonsa tai nautintoonsa. Hän ei vain ollut varma oliko valmis kumpaakaan.

Hän jäi keskelle toimistoa vain seisomaan katsellen pöydän takana olevaa tuolia ja itse pöytää mitä vasten hän oli melkein saanut suurimman nautintonsa ikinä. Ja minkä oli itse potkaissut pois kuin likaisen rätin.
Pieni kilahdus hänen takanaan kertoi jättiläisen laittaneen oven lukkoon niin kuin hetkeä aikaisemmin heidän ollessaan toimistossa. Lataus oli käsin muokattavaa heidän välillään. Neira oli varma että hänen uudet hienot housunsa olisivat mahlasta pilalle menneet, sillä nainen oli taas kerran niin kostea, että tunsi valuvansa.

Neira kääntyi hitaasti Hra. Remillardin puoleen nähdäkseen vain kuinka toinen asteli sohvan luokse, jota nainen ei varmasti ollut kertaakaan aikaisemmin nähnyt toimistossa. Baarissa vain oli liian hiljaista siihen verrattuna, että viime kerran ja tämän kerran välissä sohva oltaisiin ehdittyä siirtää sinne hänen huomaamattaan. Vaihtoehdoista pääteltävänä oli siis Neiran huomiokyvyn puute ympärillään olevaan jättiläisen seurassa ja asian tajuaminen sai punan nousemaan entistä voimakkaammin naisen kasvoille.
Hän ei kääntänyt katsetta vain avoimen uteliaana ja kiihottuneena katsoi jättiläisen hidasta riisuutumista edessään etumus paisuneena kuin vuori. Voiko solmion ottaminen pois olla noin pirun seksikästä?

Jättiläisen avatessa suunsa Neiran teki mieli huokaista mielihyvästä, että tuo tumma ääni sai hänet kosteaksi. Mutta tuon sanat saivat hänet varuilleen vaikkakin kiihottuneeksi. Hän otti askeleen ovea kohden kuin kuuliainen koira omistajansa käskyjen mukaisesti ja tunsi itsensä vain alistetuksi toisen tehdessä selväksi missä asennossa hänet haluttiin ottaa. Oliko hänen rangaistuksensa tämä? Olla seksiorja tai koira jättiläisen määrätessä asennon, paikan ja ajan. Miksi ei? Neira rakasti ja kiihottui vain Hra. Remillardin käskevästä ja vaativast äänestä, rakasti kuinka toinen halusi hänet tottelemaan ja rakasti kapinoida vastaan. Mutta kuinka kauan hän pystyisi niin tekemään ennenkuin rikkoisi itsensä sisältä?

Neira asteli oven luokse ja nosti käden ovea vasten kokeillakseen sen viileää sileää pintaa. Tunnustellakseen pystyisikö tuntemaan oven toisella puolella tapahtuvat tapahtumat? Ajatukset laukkasivat hänen päänsä sisällä, surina oli kuin vihaisesta mehiläisparvesta.
Hän käänsi katseensa taas jättiläiseen pitäen päätään hieman vinossa, kuin kainostellen ajatusta harrastaa seksiä ovea vasten. Mutta katseessa ei ollut pelkoa tai epäröintiä, vaan kova päättäväinen mutta kiihottunut katse. ”Sir.. Miten haluatte, mutta haluan nähdä silmänne.. Jos ymmärrätte.” Neira vastaa kehräävällä äänellä.

Hän oli selvittänyt mikä oli mennyt vikaan viime kerralla. Neiraa pelotti tunteet, pelotti liikaa antaa itsensä jollekkin ilman että itse hallitsi tilannetta.
Hän oli ollut niin kauan ihmisenä kuin vampyyrinä valeveljensä nuorassa, ettei kestänyt ajatusta ettei hän saisi olla vapaa. Ei kestänyt että joku halusi vain hallita häntä vain hallinnan takia.
Neiran piti saada nähdä jättiläisen ametistin väriset silmät kiihottuneina ja häntä haluavina, uteliaina huomaamaan jokaisen pienen vivahteen hänen kiihottumisessaan osatakseen miellyttää häntä paremmin. Neiran oli tiedettävä, että Hra. Remillard teki tämän hänen tai heidän vuokseen, ei siksi, koska vain itse halusi.
Nainen oli antamassa itsensä kokonaan ja halusi vastinetta. Halusi tietää, että hän ei ollut vain yhden yön heila tuntiessaan itsensä kokonaiseksi vain toisen seurassa. Halusi tietää, että jättiläinen teki tyydyttääkseen hänen tarpeensa ja siinä samalla omansa.

epssu

Viestien lukumäärä : 149
Join date : 22.06.2014

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  Jilli lähetetty To 27 Elo - 17:17

Bambi käveli aivan aavistuksen Kaydenin edellä, pitämättä oikeastaan mitään kiirettä. Raitis yöilma tuntui juuri niin hyvältä kuin hän oli ajatellut. Lisäksi nykyään hänen ei tarvinnut pelätä enää kaikkein pimeimpiä kujan päitä ja nurkkia, sillä uusilla silmillään hän saattoi nähdä kirkkaasi myös kaikkein pimeimmän varjon syvyyksiin. Yleensä ne olivat aivan tyhjiä. Sen lisäksi yöllinen kaupunki tuoksui nykyään aivan erilaiselta, paljon rikkaammalta. Kaikki tuntui vahvempana ja monet tuoksut kiirivät pitkienkin matkojen päästä. Se puolestaan tuntui päihdyttävältä. Ja ne äänet. Yöllinen liikenne, klubien diskojytke, riidat, nauru, puhe, laulu, kaikki se vain tuntui kuuluvan tänne, vaikka siitä ei ollut aikaisemmin tiennyt.

Ana käveli pesää kohti ja hyvin pian hän tunnistikin kaksi tuttua olemusta lähestyvän itseään. Se, että Kayden liikuskeli ulkona, ei ollut hänelle kummoinenkaan yllätys, mutta Bambin aistiminen puolestaan oli. Huojentavaa oli se, että tyttö oli Kaydenin kanssa. Mies osaisi suojella tuota lähes kaikelta vastaan tulevalta. Ehkä tällainen pikku kävely tekisi hyvää Bambille. Ainakaan tuo ei olisi neljän seinän sisällä murehtimassa Samia. Sellainen ei tehnyt hyvää kenellekään, tällainen tuulettuminen taas oli asia erikseen.
Nyt oli ehkä hyvä hetki toivoa, ettei Bambin ja Kaydenin ystävyydessä olisi minkäänlaisia kolmiodraaman aiheita. Heidän pesänsä ei kaipaisi enää yhtään ylimääräistä draamaa. Sitä pitäisi sitä vastoin saada karsittua edes hieman, jotta he voisivat kaikki edes hieman rentoutua.

Ana jatkoi kävelyään, tietäen kohtaavansa parivaljakon pian. Hän halusi nähdä missä kunnossa Bambi oli. Kun hän oli itse lähtenyt pesältä, tyttö oli ollut selvästi murheen murtama. Vaikka ei ollutkaan sitä halunnut näyttää. Toivon mukaan tilanne ei ollut ainakaan pahentunut sen jälkeen, kun hän oli tytön viimeksi nähnyt.
”Hei, te kaksi”, Ana tervehti kaksikkoa hymyillen. Bambi näytti paremmalta. Vaikkakaan ei tuo tainnut vieläkään täysin kunnossa olla kaiken tapahtuneen jäljiltä. Eikä Ana voinut olla syyttämättä itseään siitä, että oli saattanut Samin ja tytön tähän tukalaan tilanteeseen. Hänen ei olisi koskaan pitänyt ehdottaa, että Sam tarjoaisi itseään vastasyntyneelle, saadakseen tuon syömään. Tuhot olivat olleet voittoja pahemmat.


Layla ei voinut olla hämmästelemättä sitä, miten johtaja kutsui Neiran uudelleen luokseen. Oliko mies kenties nähnyt ja kuullut jollain valvontalaiteellaan äskeisen tilanteen? Ei Layla halunnut Neiralle ongelmia, sellaisen pienen aloittelijan erehdyksen takia, jonka tuo oli tehnyt. Toisaalta, Neira oli hänen koulutettavansa, joten hän ei edes käsittänyt, miksi pomo halusi puuttua siihen. Oli miten oli, Layla saattoi vain tovoa ettei Neira joutunut kovin suuriin vaikeuksiin.
Enempää hän ei kuitenkaan ehtinyt toisesta huolehtimaan, sillä hänellä oli töitä tehtävänään. Nyt kun Neira ei ollut paikalla, hänen oli tehtävä työt ja palveltava asiakkaita. Sam antoikin hänelle saman tien tekemistä.
”Toiveesi on lakini”, Layla kujersi, ojentaen nappaamaan tequila pullon aivan vierestä, kätensä ulottuvilta. Hän laski pöydälle pienen snapsilasin ja kaatoi miehelle snapsin sen enempää mittaamatta.


Remillard ei riemastunut siitä, miten nainen jällein pullikoi hänen selvääkin selvempiä ohjeita vastaan. Hän astui eteenpäin, aivan kiinni kapeaa selkää. Samaan aikaan hän saattoi viedä toisen kätensä kapealle vyötärölle, jättämättä sitä paikoilleen kuitenkaan hetkeä pidemmäksi aikaa. Hän lähti liu'uttamaan sitä kylkeä pitkin alaspäin, pakaran ohi, josta hän koukkasi naisen takareidelle. Hän puristi reittä lujaa, kuitenkaan satuttamatta liiaksi. Tarkoitus oli herättää Neira todellisuuteen. Samaan aikaan hän painoi suunsa tuon korvalle. Tällä tavalla hän onnistui ikään kuin vangitsemaan naisen ruumiin omallaan ja työntämään tuota aavistuksen lähemmäs oven pintaa. Vahvistakseen vielä hieman vaikutelmaa, hän nosti oman kätensä Neiran käden viereen ovelle.
”Kuten sanoin, jos tämä ei onnistu, joudumme keskeyttämään tämän uudelleen ja luulen ettei meistä kumpikaan nauttisi siitä. Joten ole hyvä ja käännä pääsi eteenpäin. Lupaan, että hetken kuluttua et ehdi edes ajatella minun katsomistani, kun keskityt siihen, mitä minä teen sinulle.”
Painottaakseen sanojaan hän vei takareidellä olleen kätensä Neiran jalkojen väliin, tuon ytimelle ja hieroi koko aluetta vaativasti kahdella sormellaan.

”Voimme katsoa sitä silmiin katsomista myöhemmin, mutta juuri nyt minä haluan sinut juuri tällä tavalla.” Remillard aisti oman äänensä olevan himosta paksu ja käheä. Samaan aikaan hän saattoi tuntea oman vartalonsa tärisevän kaikesta siitä purkautumattomasta himosta, jonka tämä nuori nainen oli hänessä saanut aikaan. Mikä oli hyvin hämmentävää, sillä mies ei voinut muistaa milloin viimeksi oli tuntenut näin. Jos häneltä itseltään kysyttiin, yksikään nainen ei ollut saanut hänessä aikaan tällaista tunnetta. Vaikka se häntä hieman arveluttikin, hän ottaisi tästä kaiken mahdollisen irti ja kokeilisi mihin he lopultakin päätyisivät.

_________________
Admin, the Kanaemo.

Jillin hahmolista
avatar
Jilli
Pelinjohtaja

Viestien lukumäärä : 4561
Join date : 21.12.2011
Ikä : 28
Paikkakunta : Suomen New York

http://hellvsheaven.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  epssu lähetetty To 14 Huhti - 20:52

Sam kulautti shottinsa alas, ja tarjosi tyhjää lasiaan takaisin Leylalle pyytäen toista samanlaista samalla kun seurasi juoman valumista kurkusta mahalaukkuun. Olipa mukavan polttava tunne.
Eikö ihmismiehetkin ryypänneet riidan jälkeen, turhautuneina tai muuten vain? Ja saihan hän vetäistä kännit jos haluaisi. Tosin, kunnon humalan riipaisu viime kertaisen jälkeen ei ollut ehkä kaikkein paras vaihtoehto. Ja hänen pitäisi uskaltaa kohdata Bambi mieluiten selvänä, kuin humalassa. Jos tyttö olisi ollut häntä vanhempi, oli mies varma että hänellä olisi juuri nyt tukalat paikat. Heavenin kynsissäkin saattaisi olla helpompi.

Miten kaikki olisikaan helpompaa jos Bambi ja hän voisivat vain olla ystäviä, ilman minkäänlaista vipinää. Bambi oli liian nuori samankaltaiseen suhteeseen kuin pesän vanhempien asukkaiden kesken oli. Sam liian idiootti taas toimimaan oikein. Miten oli niin vaikeaa olla vain yhden kanssa? Tytön kasvaessa tämä saattaisi kasvaa myös hänestä pois.
Sam huomasi olevansa mustasukkainen ajatuksiensa johdosta. Bambi jonkun muun kanssa kuin hänen? Helvetti, tyttö ei ansaitse tällaista idiootti, Sam ajattelee itsestään. Oli kova paikka myöntää oikeasti olevansa idiootti.


Kayden vaistosi Anan tulevan vastaan ja unohti pieneksi hetkeksi aivan kokonaan olevansa Bambin seurassa sekä turvana. Isoveljen huoli sisarestaan ja tuon tilanteesta oli iso. Mies heilautti päänsä taakse ja katseli taivaalla sen tuikkivia tähtiä sekä pilvimassoja yrittäen rauhoittaa mielensä.
Miten Ran osasi aina sotkea asiansa? Oliko toinen kunnossa? Miksi kaikki olivat häntä kohtaan niin salamyhkäisiä?

Anan tullessa heidän näköpiiriinsä, Kayden laski katseensa taivaista ja veti syvää henkeä. ”Hei.” Tuo tervehtii takaisin ja yrittää katsoa Anan kasvoilta merkkejä keskustelun laadusta siskonsa kanssa. Naisen katse vain oli kiinnittynyt Bambiin, sekä näytettävästi ajatuksensa koska nainen näytti hieman helpottuneelta nähdessään tytön. Mies pysähtyy Anan eteen laskien painoaan vuoroin molemmille jaloilleen. Levottomuus hänessä oli käsin kosketettavaa.


Neira puri alahuultaan ja sulki silmänsä samalla kun käänsi katseensa ovea kohden. Jättiläinen pyysi häntä olemaan hiljaa, tottelemaan sekä nauttimaan.
Minä haluan tätä, hän ajattelee päättäväisenä ja sysäten epäilyksensä nurkkaan. Hänen kehonsa paloi, yhtä pahasti kuin aurinko poltti häntä ensimmäisellä kerralla hänen astuessaan muuttumisensa jälkeen varomattomana aurinkoon, mutta paljon miellyttävämmin vaikkakin samalla myös kiduttaen nautinnollisesti.

Neiran aistit terävöityivät kokonaan hänen rauhoittuen viimein tilanteeseensa. Käsi hänen reidellään ja kova puristus saivat hänet hätkähtämään mielihyvästä. Ytimen vaativa hieronta sai hänet painumaan ovea vasten koko painollaan. Tuntui kuin sähkövirta olisi kulkenut hänen kehossaan. Hra. Remillardin kädellä oli suora yhteys hänen päähänsä. Maailma muuttui mielessä sateenkaaren väriseksi, nautinnon eri asteiden kulkiessa virran mukana.

Pieni ininä pääsi naisen suusta mielihyvän mukana. Kukaan ei ollut koskenut häntä niin kuin jättiläinen koski. Kukaan ei ollut saanut häntä tuntemaan niin kuin jättiläinen sai. Eikä kukaan varsinkaan ollut saanut Neiraa sellaiseen mielentilaan kuin juuri nyt, nainen ajatteli vain ja ainoastaan juuri tätä hetkeä. Jättiläisen kehoa, sen eri muotoja sekä kosketusta hänen vartalollaan. Jos maailma halusi antaa hänelle jotain näin hyvää ja täydellistä, miksi vastustella kun ei edes todellisuudessa tehnyt mieli?

epssu

Viestien lukumäärä : 149
Join date : 22.06.2014

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  Jilli lähetetty Pe 15 Huhti - 13:26

Kuullessaan Anan tervehdyksen Bambi nostaa suklaanruskeiden silmiensä katseen maasta. Hän ei ollut ollenkaan tiedostanut naisen läsnäoloa ennen kuin, tämä oli kiinnittänyt heidän huomionsa itseensä. Öisessä kaupungissa oli aivan liikaa aistittavaa vastasyntyneelle vampyyrille, jotta hän osaisi erotella sieltä yhden ainoan kohteen. Se oli aivan liian hankalaa, kun vielä totutteli aistimaan kaiken. Jo siinä oli ihan liikaa, että hän saattoi nähdä ilmassa leijailevan, yksittäisen pölyhiukkasen. Maistaa ilman, jota hänen hengityselimensä kuljettivat suun kautta toimimattomiin keuhkoihin, ennemmin vanhasta tottumuksesta, kuin tarpeesta. Hän pystyi siitä kadulta, seuraamaan lukuisia eri keskusteluja, joita käytiin baarien ovella, asunnoissa ja kaduilla. Eikä siinä edes ollut kaikki. Bambi saattoi aistia viilenevän ilman, mutta se ei vaikuttanut häneen mitenkään. Kaiken tämän informaation, jota hänen elimistönsä aivoille lähetti, sulkeminen pois mielestä ja johonkin yksittäiseen asiaan keskittyminen, oli varsinainen haaste. Ihme ettei tämä ollut tehnyt häntä vielä hulluksi?

Tästä aisti sekamelskasta huolimatta, Bambi hymyili hienoisesti Analle, työntäessään kätensä takkinsa taskuihin. Yllättäen hänelle tuli epämiellyttävä olo siitä ettei hän sittenkään saisi olla ulkona. Vaikka olikin Kaydenin seurassa. Eikä hän missään nimessä halunnut tuottaa pettymystä Analle. Varsinkin nyt kun hänen ja Samin tilanne mutkisti varmasti pesän sisäisiä asioita. Eikä tyttö missään nimessä halunnut aiheuttaa enää yhtään enempää vaivaa, ettei kukaan vain keksi heittää häntä ulos. Hitto. Hän ei varmasti selviäisi päivääkään yksinään.
”Kayden tarjoutui viemään minut kävelylle, kun tarvitsin hieman raitista ilmaa”, tyttö selitti ulkona olonsa syyn holhoojalleen. ”Eihän se haittaa.”

Ana näki huolen häivähtävän Bambin kauniilla kasvoilla. Tyttö uskoi selvästi olevansa luvattomilla teillä ja näytti huolestuvan hänen reaktiostaan. Ehkä heidän tuorein suojattinsa alkoi pelätä aiheuttavansa liikaa vaivaa pesälle.
”Ei. Se on ihan okei”, Ana sanoi hymyillen rohkaisevasti. Tietyllä tapaa oli ihan suotavaa, että tytöt kävivät ulkona etteivät tulisi vallan mökkihöperöiksi. Mutta he voisivat ulkoilla ainoastaan vanhemman vampyyrin kanssa. ”Kunhan olette varovaisia ja sinä tottelet Kaydenia. Jos tilanne käy, ihan mistä syystä tahansa, vaaralliseksi tai uhkaavaksi, Kayden sinä tuota Bambin suorinta tietä kotiin, etkä jää rettelöitsemään.”

Anan nostaessa katseensa Kaydenin kasvoihin, hän saattoi nähdä niissä aavistuksen huolta. Miehen täytyi janota tietoa sisarestaan ja oli taatusti huolissaan siitä, mitä tämä oli nyt keksinyt. Eikä Ana voinut mitään sille, että hänen oli mietittävä, mitä voisi Kaydenille kertoa. Tietysti mies oli näyttänyt monet kerrat olevansa uskollinen heidän pesälleen, mutta ny kyse oli Neirasta. Nainen ei ollut asunut heidän kanssaan niin pitkään, että olisi onnistunut saamaan itselleen koko pesän järkkymättömän uskollisuuden. Saattoi hyvin ollakin, että Kayden saattaisi laittaa sisarensa tässä asiassa pesän edelle ja se huoletti Anaa. Hänelle nuoret olivat osa yhteisöä, heti ensi hetkestä alkaen ja hän piti noista uskollisesti huolta, oli tilanne mikä tahansa. Tässä tilanteessa homman ratkaisi se ettei Ran kuulunut heidän pesäänsä.

Sisaresi on saattanut itsensä melkoiseen kiipeliin. Ana otti yhteyttä Kaydeniin telepaattisesti, koska ei halunnut huolestuttaa Bambia heidän keskustelullaan. Tarjosin hänelle sellaista apua, jota saatoin hänelle tarjota, mutta hän kieltäytyi. Keskustelen vielä Neiran kanssa. Katson, voimmeko tehdä enemmän. Mutta sinun pitäänee ehkä puhua sisaresi kanssa. Kävelkää Bambin kanssa joku lyhyt kierros, tuo hänet kotiin ja etsi sitten Ran.
Ana todella toivoi, että puhuessaan sisarensa kanssa, Kayden ymmärtäisi kuinka sidottuina hänen kätensä juuri nyt olivat.

Bambi seurasi Anan katsetta Kaydeniin ja takaisin. Hän ei ymmärtänyt täysin tilannetta, mutta noiden kahden täytyi puhua keskenään telepaattisesti.

Layla täytti kuuliaisesti Samin shottilasin. Siitäkin huolimatta, että hänen silmissään mies näytti siltä ettei tuon olisi kannattanut juoda enää. Hän uskaltautui veikkaamaan, että tällä olisi edessään asioita, jotka olisi parempi kohdata selvin päin. Layla ei kuitenkaan ollut täällä antaakseen asiakkailleen ohjeita. Eikä hän ollut edes oikea ihminen neuvomaan Samia. Baarimikot olivat kuitenkin tietyllä tapaa tunnettuja siitä, että he kuuntelivat ihmisten murheita.
”Haluaisitko sinä kertoa minulle mikä mieltäsi painaa?” Layla kysyi lempeästi, siirtyessään Samin eteen viipaloimaan sitruunoita. ”Onko se joku tyttö?”
Layla vilkuili miestä vai vihkaa työnsä ohella ja toivoi, että saisi tämän hieman avautumaan. Puhumisella oli tapana helpottaa, ainakin sitä omaa päänsisäistä myllerrystä.

Jaycea alkoi hiljalleen turhauttaa, kun harjoittelijatyttö vain oli ja pysyi johtajan toimistossa. Hän olisi halunnut nähdä typykän uudestaan ja ehkä kysäistä tuolta pari kysymystä. Ehkä hänen pitäisi ottaa yhteyttä Raniin. Se tuskin vain hyödyttäisi yhtään mitään. Heistä kumpikaan ei vain voisi kävellä baarin johtajan toimistoon ovet paukkuen ja vaatia tapaamaan nuorta baarimikkoa.

Remillard hymyili tyytyväisenä itsekseen, kun Neira inisi hänen kosketuksensa voimasta. Juuri nyt hän tunsi itsensä saalistajaksi. Nainen oli hänen saaliinsa ja täysin valmiina saalistettavaksi. Paitsi, että tällä kertaa nainen ei päätyisi syötäväksi. Ainakaan sillä tavalla, mikä ensimmäisenä tuli saalistamisesta mieleen.
Mies oli aina nauttinut suunnattomasti seksin tuomasta vallasta. Se miten hän saattoi hallita täysin kumppaninsa nautintoja, oli yksinkertaisesti päihdyttävää. Tilanne, jossa hän pystyi päättämään sen millaisella aallonharjalla nainen milloinkin ratsasti ja saisiko tuo lopulta täyttymyksensä, oli lähestulkoon parempaa kuin seksi itse. Kun hänen kumppaninaan oli vielä Neiran kaltainen upea nainen, Remillard ei täysin käsittänyt, miksi oli aikaisemmin jättänyt leikin kesken. Jos Neira pullikoisi tällä kertaa jollain tavalla vastaan tai tekisi jotain, mistä hän ei pitäisi, tämä saisi kokonaan erilaisen rangaistuksen. Tällä kertaa he eivät lopettaisi leikkiä kesken.

”No niin, kultaseni”, Remillard kuiskasi pehmeällä, matalalla äänellä, nostaessaan kätensä pois Neiran jalkojen välistä. Hän asettui entistä tiiviimmin vasten pientä vartaloa. Molemmat kätensä hän vei sivelemään litteää vatsaa. Paitojen lävitsekin hän saattoi panna merkille, kuinka laiha nainen oli. Lantion luut puskivat ihon lävitse turhankin selkeinä ja kovina. Tämä tyttö tarvitsisi lihaa luidensa päälle. Se ei kuitenkaan ollut asia, josta huolehdittaisiin nyt.
Mies painoi kasvonsa lähelle naisen korvaan niin, että hänen huulensa hyväilivät herkkää korvanlehteä. ”Rentoudu. Nauti. Anna minun huolehtia kaikesta.”
Samaan aikaan hän painoi lantiotaan ja erektiotaan vasten Neiran takamusta, eikä naiselle taatusti jäänyt epäselväski, kuinka paljon hän halusi tätä. Remillard ryhtyi avaamaan Neiran housuja. Vetäessään vaatekappaletta alaspäin, tämän reisiä pitkin, mies polvistui samalla. Hän kumartui suutelemaan naisen reisien paljaita sisäpintoja ja kujetti pidentyneitä kulmahampaita sileää iho pitkin, antaen niiden raapia hienoisesti. Tässä, polvistuneena naisen taakse, tämän pehmeä tuoksu tulvi tässä hänen nenäänsä huumaavana ja kiihottavana. Remillard ei malttanut tositoimiin pääsemistä.
”Nostahan jalkojasi kultaseni, niin riisutaan sinut”, hän sanoi pehmeästi kehräten. Mikäli Neira tottelisi, hän riisuisi naisen kengät ja housut, nousten sitten käsittelemään pikkuhousuja. Ne hän yksinkertaisesti leikkaisi tämän päältä kulmahampaillaan. Jos nainen ehtisi himossaan tätä protestoimaan, hän lupasi tuolle uudet.

_________________
Admin, the Kanaemo.

Jillin hahmolista
avatar
Jilli
Pelinjohtaja

Viestien lukumäärä : 4561
Join date : 21.12.2011
Ikä : 28
Paikkakunta : Suomen New York

http://hellvsheaven.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  epssu lähetetty Pe 22 Huhti - 9:38

Kayden vilkaisi Bambia hivenen hämillään, tuon alkaessa selittelemään ulkona olemistaan Analle. Pieni hymykin eksyi miehen kasvoille. Hänen olisi ollut ehkä hyvä sanoa tytölle, että on ihan hyvä käydä välillä ulkona eikä vain murehtia sisällä asioita ja kaikki oli hyvin, kunhan Bambi ei vain yksin lähtisi mihinkään.
Sitä paitsi oli aika suloista kuinka Bambi kysyi tavallaan myös lupaa olla ulkona vielä vanhemmalta naisvampyyriltä, pesän johtohahmolta.

”Enhän minä nyt moista.” Kayden vastaa Analle virnistäen, vaikka virne ei aivan silmiin saakka ylettynytkään. Huoli painoi isoveljen rintaan niin, että jos hän olisi ollut vielä ihminen ruumiissaan, olisi sitä särkenyt ja hänen olisi tehnyt mieli käpertyä maahan tuskissaan.

Ran oli aina ollut sellainen kuin nyt, liian huolimaton ja liian huoleton elämään kunnollista elämää. Pikkusisko oli aina halunnut mennä niin kuin itse halusi, muista välittämättä. Tehdä niin kuin jokainen pikku päähän pistos uskoi olevan oikein. Mutta samalla Ran myös teki enemmän töitä elämänsä eteen kuin ehkä moni muu tavallinen tallaaja. Nainen oli aina pienestä pitäen, halunnut elää omassa kuplassaan aidosti, eikä vain kuvitteellisesti. Ja vampyyriksi muututtuaan oli ollut aika selvää, että siihen Ran pyrki. Saamaan kuplastaan niin todellisen kuin vain ikinä oli mahdollista. Mutta pikkusiskon kuplasta puuttui jotain, hän, hänen isoveljensä Kayden. Kayden taas ei ikinä ollutkaan halunnut elää samanlaista elämää kuin pikkusiskonsa. Vaikka Kayden oli siinä samanlainen kuin sisarensa, että idyllinen paratiisi oli ystäviä ja luotettuja ympärillä sekä rauhallinen elämä, ei se ollut sitä samaa mitä Ran halusi. Miehen mielestä hän oli todella lähellä sitä mitä haluisikaan oikeasti elämästään rakentaa nyt Anan luona, heidän pesässään vaikka sinne olikin eksynyt vain Samin kautta. Mutta Kayden piti elämästään täällä, elämä ei ollut liian helppoa selvitellessä sekä pesän yrittäessä päästä sisäisistä ongelmistaan eroon, mutta silti se oli rauhallista aika ajoin ja todella mukavaa.
Tämä oli hänen elämänsä.

Mutta Anan kertoessa tarjonneensa Ranille sellaista apua mitä vain pystyi sisaren tilanteen huomioiden, teki mieli Kaydenin juosta sisarensa rinnalle. Veli tunsi kyllä sisaruksensa, vaikka ei tilannetta ollut nähnyt tai edes tietäisi mitä todella oli nyt tapahtumassa. Kayden ei silti tehnyt sitä, hänellä oli juuri nyt jotain muuta ja Ran oli itse sotkenut asiansa. Ei hän ollut sellainen, joka heittäisi nykyisen tilanteensa pois vain koska Ran yritti epätoivoisesta saada Analta apua, joka vihasi hänen sisartaan aidosti ja tiesi tämän ja yritti silti uudelleen ja uudelleen. Kävely olisi poikaa juuri nyt sekä hänelle, että Bambille.

Näin teemme, kerrothan minulle sitten Neiran tavattuasi, kaiken mitä tiedät? Kayden vastaa naiselle. ”Mennäänkö Bambi vai haluatko jo sisään?” Kayden kysyy tytöltä kääntyen tämän puoleen ja keskittyen nyt taas siihen, mikä oli tällä hetkellä tärkeintä. Hän oli tullut viemään Bambin ulos ottamaan happea, koska Sam osasi olla aika-ajoin melkoinen idiootti. Ja Bambi sai kärsiä sen vuoksi. Ja halusihan hän edelleen palavasti tietää, mitä Sam oli tuonut tytölle epämääräisen näköisen paketin sisällä. Ulkoilma tekisi heille molemmille juuri nyt todella hyvää.


Sam piteli täytettyä shottilasiaan kädessään, mutta ei heittänyt sitä kurkkuunsa suoraan niin kuin oli ensiksi ajatellut. Mies katseli sen kirkasta väriä ja siinä näkyviä monia erivärejä valon heijastuksessa, mitä ihmissilmä ei olisi koskaan nähnyt. Näky oli kaunis.

Mies naurahtaa hieman vaivautuneena Laylan ottaessa puheeksi hänen murheensa, baarimikko näki selkeästi paljon. Virne joka oli enemminkin irvistys, nousi miehen kasvoille, naisen kysyessä johtuiko ongelma naisesta. Eikö ne aina? ”Heh, onhan se. Niin kuin varmaan aina. Mutta tässä tilanteessa minä todella olen se idiootti, ei hän.” Sam sanoo ja huokaa samalla kun haroo hopeista kuontaloaan. Mitä hän voisi sanoa baarimikolle? Ei ainakaan aivan kaikkea, pesän asiat oli pesän asioita ja siellä asuvien keskeisiä jotka eivät kuuluneet ulkopuolisille. Mutta puhuminen saattaisi auttaa häntä. Ja itse asiassa Sam kaipaisi juuri nyt jonkun kanssa asioistaan puhumista, jonkun ulkopuolisen vaikka Laylan tunsikin.

”Tyttö on ihastunut. Minä olen ihastunut. Kai. Mutta vakavampi elämä ei sovi minulle, ja ei ole hyväksi hänelle. Melko tuore tapaus vielä.” Sam kertoo ääntään madaltaen. Baarissa ei vielä ollut paljoa väkeä, mutta jonkun niin halutessaan heidän puheensa kyllä kuulisi. Mutta ei Sam ainakaan tietoisesti halunnut mitään huudella. ”Siitä tuli sitten riita. Joka johti seksiin. Joka johti epämukavaan tilanteeseen. Ja annoin lahjan.. Tai en edes itse. Vaikea olla lähekkäin tavallaan, asiat johtaa aina väärään suuntaan haha.” Sam röhähtää lauseen lopussa hivenen vaivaantuen. Oli yllättävän hankalaa yrittää avata tilannetta ja taustatietoja tuntemattomalle, kun ei itsekkään oikein tiennyt mitä tapahtui ja miten tilanne olikaan mennyt taas tähän.


Pieni huoli nousi Neiran kasvoille jotka oli painettu oven viileää pintaa vasten, kun jättiläinen nosti kätensä pois hänen herkimmältä alueelta. Ei hän ollut vielä valmis! Lisää, enemmän, enemmän.. Neira huusi pään sisällä ja odotti täristen mitä seuraavaksi tapahtui.
Hra. Remillardin kädet hänen vastallaan oli kuin pieni sähköiskuja olisi saanut ja ne eivät olleet edes vielä hänen ihollaan. Puheen mukana tuleva tuulen vire, ja jättiläisen äänen tuoma maku ja haju olivat kuin ekstaasia naiselle. Jalat olivat jotenkin kovin tunnottomat ja vain juuri ja juuri pitivät hänet ylhäällä. Enemminkin miehen ruuminpaino hänen omaansa vasten, piti hänet ovea vasten ja pystyssä. Erektio hänen pakaroitaan vasten tuntui Mount Everstiltä ja se halusi juuri häntä. Naista jota mies hiveli. Oliko tämä todellista?

Käsky rentoutua oli aivan turha, mutta sai jopa sisällä olevat elimet kihelmöimään jännityksestä. Neira oli juuri nyt täysin Hra. Remillardin vietävissä. Ytimessä sykki kiivaana jättiläisen alkaessa availla hänen nappejaan. Iho tuntui huutavan viileän ilman koskettaessa jalkojen ihoa, toisen laskiessa hänen housujaan. Huulten kuuma kosketus, nosti ihokarvat pystyyn kuin nekin olisivat olleet täydellisen kiihottuneita. Kulmahampaiden raavinta sai Neiran rintakehän kiivaaseen lasku ja nousu suhteeseen, vaikka vampyyrinruumis ei hengitystä kaivannutkaan. Mutta se avitti häntä aistimaan enemmän ympärillään olevia hajuja ja juuri nyt Neiran suuhun eksyi Hra. Remillardin kiihottumisen maku joka kohdistui juuri häneen ja hänen vartaloonsa. Naisen silmät aukenivat hivenen hämmästyneenä suuremmiksi, sillä vaikka tilanne oli mikä oli ja todella selkeä, oli hän hivenen yllättynyt. Jättiläinen oli pakahtua juuri hänen vuokseen, teki kaiken juuri tismalleen häntä ajatellen.

Vaikka Neiran jalka nytkähtikin vaistomaisesti avittaakseen jättiläistä hänen housujen riisumisessa, nainen painoi jalan tiukasti takaisin lattiaan. Käskyn saadessaan Neira värisi hetken jännityksestä ja nosti vasta sitten molemmat jalkansa ohjeiden mukaisesti vuorotellen maasta.
Laskiessaan ne takaisin, nainen astui varoen varpailla ensiksi tunnustellen viileää lattiaa. Siinä oli pieniä koloja ja paiseita, jotka kertoivat lattian omasta elämästä. Seuraavaksi hän jäi jännityksellä odottamaan mitä seuraavaksi tapahtui ja miettien, mitä hän uskaltaisi antaa takaisin vaikka juuri nyt hän oli kuin saalistajan saalistama saalis ja oli saalistajan hyväntahdon armoilla. Neira ei edes tajunnut huolehtia alushousuistaan juuri nyt.

epssu

Viestien lukumäärä : 149
Join date : 22.06.2014

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  Jilli lähetetty Ke 27 Huhti - 18:46

Kaksi aikuista vampyyria kävivät selvästi jonkinlaista sanatonta keskustelua keskenään ja onnistuivat jättämään pienen teinivampyyrin huomiotta. Samaan aikaan, kun Bambi tavallaa ymmärsi, miksi nämä eivät halunneet häntä johonkin tärkeään keskusteluun mukaan, hänen olisi tehnyt mieli huokaista kuuluvasti ja turhautuneena ulkopuolisuutensa vuoksi. Tietysti hänellä oli aivan riittämiin opeteltavaa ja mietittävää omassakin elämässään, sekä siinä, että oli nykyisin kokonaan uutta lajia. Nuorella vampyyrilla oli aivan riittämiin omiakin ongelmia ilman, että hän yritti ottaa selvää vanhempiensa tekemisistä. Tämän toteaminen toi Samin Bambin mieleen, mikä puolestaan sai hänen mieliansa jälleen laskemaan, vaikka ulkoilu olikin ehtinyt häntä jo hieman piristämään.
Niinpä Bambi kääntää katseensa kohti taivasta saadakseen ajatuksensa pois kyseisestä mihehestä.
Vampyyrinsilmillään hän saattoi erottaa helposti tuikkivat tähdet, jopa kaupungin valosaasteesta huolimatta. Ihmissilmä ei olisi erottanut niitä. Bambin eteen aukeni näky, jossa tähtitaivaan eteen oli levitetty jonkinlainen, outo, läpikuultava verho. Se oli oikestaan aika kaunista ja sai tytön hymyilemään hiljaa itsekseen. Hänen uudet, voimakkaat aistinsa olivat aivan uskomattomia. Nyt kun hän oli lopulta alistunut juomaan verta, ne olivat voimistuneet huomattavasti. Vielä edellisenä iltana, hän oli tuntenut olonsa lähestulkoon ihmiseksi. Hyvin uupuneeksi ja väsyneeksi ihmiseksi. Nyt hän oli kuin uudelleen syntynyt ja se tuntui todella hyvältä. Jos kaikkea Samin kanssa tapahtunutta ei otettu lukuun, hän voisi melkein nauttia vampyyrina olostaan.

Ainut vain, että hänellä oli jälleen nälkä. Veren ajatteleminen, jo ohimennenkin, sai hänen ikenensä kutisemaan inhottavasti, torahampaat pitenemään aavistuksen ja vatsan kouristamaan kipeästi. Ikävä kyllä Bambilla ei ollut mitään käsitystä siitä, keneltä voisi ottaa seuraavan kerran. Se miten ravitseminen vaikutti häneen itseensä, teki jo moisen kysymisestä joltakin vaivaannuttavaa. Eikä hän voinu olla varma, oliko sellainen ihan normaalia, vai johtuiko se siitä, että hän oli ravinnut aiemmin itseään Samista, jota kohtaan tunsi fyysistä vetoa. Eivätkä ihmiset tulleet missään nimessä kuuloonkaan. Hän ei halunnut kokea toista samanlaista tilannetta, kuin Toffeen kanssa. Hän ei kestäisi sitä. Samista ottaminen puolestaan nostaisi jälleen kaikki heidän ongelmansa pintaan, joten sekään ei tuntunut hyvältä idealta.
Ehkä hän sinnittelisi hetken, kunnes keksisi tilanteeseen jonkinlaisen ratkaisun. Olihan hän pystynyt olemaan viimeksikin viikon juomatta. Eiköhän hän keksisi ratkaisun ennen kuin mitään vakavaa ehtisi tapahtumaan.

Enempää Bambi ei ehtinyt pohtimaan kinkkistä tilannettaan, kun Kayden jo kääntyi takaisin hänen puoleensa. Mies vaikutti kuitenkin aiempaa kireämmältä. Mistäköhän tämä oli puhunut Anan kanssa?
”Jos sinua ei haittaa, voisimme kävellä vielä hetken”, Bambi sanoi varovaisesti. Samalla harmitellen sitä, miten hänestä oli vain vaivaa pesän muille jäsenille. Oli turhauttavaa, kun ei voinut käydä edes ulkona yksinään, vaan joutui olemaan toisten ulkoilutettavana kuin mikäkin koira. Tästä syystä Bambi oli kiitollinen Kaydenille siitä, että tämä oli itse ehdottanut kävelyä, eikä hän.

”Nähdään sitten pesällä Bambi”, Ana sanoi hymyillen lempeästi nuorelle tytölle, ennen kuin lähti jatkamaan omaa matkaansa kohti heidän asuintaloaan. Kävellessään hän yritti parhaansa mukaan miettiä vaihtoehtoja Ranin auttamiseksi. Moinen tuntui kuitenkin todella turhauttavalta, kun nainen ei huolinut häneltä muuta apua, kuin minkä oli itse ennalta määritellyt. Eikä Ana vain voinut pettää Neiraa, kun oli ensin luvannut auttaa tuota.


Layla kohotti aavistuksen kulmaansa, kun Sam alkoi yllättäen puhua. Toki se oli odotettavissa, kun Layla oli itse kysynyt mikä tämän mieltä painoi. Hän ei ollut kuitenkaan todella odottanut, että mies alkaisi selvittää hänelle tuntojaan. Luonnollisemmalta olisi tuntunut, että tämä olisi kuitannut kaiken vähättelyllä ja huonolla vitsillä. Vielä enemmän nainen yllättyi, kun mies tunnusti olleensa itse se idiootti. Todennäköisempää olisi ollut, että tämä olisi luetellut pitkän liudan vikoja, jotka olisivat nimenomaan löytyneet siitä tämän hetkisestä naisesta, jonka vuoksi tilanne oli ajautunut baaritiskille asti. Kuitenkin uutinen siitä, että Sam saattoi olla myös ihastunut, oli se, mikä oli heittää Laylalta jalat lopullisesti alta. Hän tunsi tästä porukasta kaikkein parhaiten Anan, jonka kanssa teki töitä, eikä voinut sanoa tietävänsä tästäkään kovinkaan paljon. Samilla oli kuitenkin niin vahva naistenmiehen maine Bloody Moonissa, että oli vaikeaa kuvitella jonkun saaneen kiedottua tämän pikkusormensa ympärille. Eikä Layla voinut olla miettimättä, millainen nainen tässä oli onnistunut.
Joko tämä oli todella viekas tai sitten todella tyhmä. Sam ei salaillut juurikaan mieltymyksiään ja tästä kävi todella nopeasti selväksi, ettei ollut vakiintuvaa tyyppiä. Jos ei tiennyt tarkalleen mitä teki, oli todella itsetuhoinen yrittäessään saada playboyn kanssa aikaiseksi jotain vakavampaa. Jos kyseessä oli joku nuori vampyyri, Layla toivoi ensimmäistä vaihtoehtoa.

”Noh”, Layla sanoi hoidettuaan jälleen yhdelle asiakkaalle tämän tilaaman juoman. Baarimikko ei ollut aivan varma siitä kaivattiinko häneltä neuvoja, mutta hän oli itse aloittanut tämän keskustelun, joten oli kaiketi myös kohteliasta jatkaa. ”Minun on vaikeaa antaa kunnollisia neuvoja, koska en tunne kunnolla kumpaakaan teistä, mutta minä voisin ehkä suositella teille pientä etäisyyden ottamista. Voisit ehkä viettää pari yötä muualla ja antaa teille kummalekin aikaa miettiä, jos tuntuu siltä, että hommat saavat muutoin koko ajan väärän suunnan. Mutta kuten sanoin, en tunne kumpaakaan teistä, joten tämä voi olla myös huono neuvo.”


Saatuaan naisensa viimein alavartalon paljaaksi, herra Remillard nousi seisomaan, keskittyäkseen vastoin kaikkia odotuksia naisen ylävartaloon. Olisi ollut kaiketi luonnollista jatkaa tilannetta Neiran hyvin muodostuneiden reisien välissä, mutta Remillard oli vampyyri, joka toimi mielellään vastoin odotuksia. Ylös noustessaan hän hieraisi vaativasti kalpeaa, täydellisen pyöreää pakaraa, miettien millainen ääni Neirasta lähtisi, jos hän päätyisi läimäisemään sitä. Moisen kokeileminen pitäisi kuitenkin siirtää tuonnemmaksi, sillä muut osat sorjasta vartalosta kaipasivat hänen välitöntä huomiotaan.
Mies kietoi kätensä omaansa pienemmän vartalon ympärille ja ryhtyi napittamaan ohutta paitaa auki. Napit olivat ärsyttävän pieniä hänen suurille sormillensa ja ne olisi ollut huomattavasti helpompaa vain repiä auki, mutta hän oli tunnetusti kärsivällinen mies. Hiljalleen ne antoivat yksi kerrallaan periksi ja paita avautui. Kun ohut, harsomainen vaatekappale oli viimein auki ja lepäsi lattialla, Remillard saattoi hivuttaa alimmaisen paidan ylös, aina rintojen yläpuolelle. Rintaliivien kupit hän nosti ylös, vapauttaen näin pienet rinnat käsiensä ulottuville. Hän ryhtyi hivelemään hiljakseen, petollisen pehmeästi nännejä ympäröivää herkkää ihoa. Hän vain kiersi ja kiersi yhä kovettuvia nipukoita odottaen reaktiota.
Sitten, hän jätti nännit, ilman kunnollista kosketusta ja perääntyi naisen luota.

_________________
Admin, the Kanaemo.

Jillin hahmolista
avatar
Jilli
Pelinjohtaja

Viestien lukumäärä : 4561
Join date : 21.12.2011
Ikä : 28
Paikkakunta : Suomen New York

http://hellvsheaven.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  epssu lähetetty Ke 27 Huhti - 20:54

Kayden hymyili itsekseen, kun näki Bambin taivaaseen katselevien kasvojen kohtaavan hymyn. Vampyyrinä sai melkoisen mukavat edut itselleen.

Mies viittoi Bambia valitsemaan taas tiensä itse, sillä oli mukavaa saada uudessa elämässään joka oli täynnä sekalaisia ja uusia asioita, niin edes valita tiensä itse jota kävellä eteenpäin. Tai vaikka takaperin taakse, jos niin ikään halusi.
Mutta nälän varjo sai Kaydenin mietteliääksi, mutta vahti myös että hänen kasvoillaan ei tapahtunut minkäänlaista muutosta asian tiimoilta. Hän ei halunnut huolestuttaa Bambia lainkaan tai saada toisen oloa epämukavaksi, sillä ei välttämättä tajunnut että nälkäisen vampyyrin saattoi tunnistaa melkoisen helposti kun tiesi mitä katsoa. Ja tyttö oli vielä todella nuori vampyyri, ravintoa oli saatava usein eikä vain viikon välein niin kuin Bambi oli viimekertaista ennen tehnyt. Se ei tehnyt hyvää tytön uuden elämän opettelulle, tunnetilojen hallinnalle taikka kenellekään hänen ympärillään olevien kanssa.

Periaatteessa Bambi saattaisikin selvitä nälässä pesässä, mutta juuri nyt he olivat ulkona. Jokaisella vampyyrillä oli myös jokin jossakussa, joka laukaisi polttavan ja pakottavan nälän vaikka olisi juuri syönyt, taikka olisi kuinka vanha tahansa. Nuorelle se oli vielä hankalampi vastustaa kuin vanhempien. Mutta miten Kayden ottaisi asian esiin? Hän oli melkoisen huono puhumaan omasta mielestään ainakin, vaikka joku muu saattaisi häntä kuvailla toisin.

”En halua että ymmärrät tätä väärin.. Mutta ehkä sinuakin helpottaa jos joku kertoisi sinulle omasta muuttumisestaan?” Kayden aloittaa hiljempaan äänensävyyn ja yrittäen käyttää kaiken mystisen ja rauhallisen äänensävyn mitä itsestään löysi. ”Minä en ikinä tahtonut vampyyriksi. En ikinä.”

Kayden ei tiennyt pystyisikö helpottaa tilannetta puhumalla omasta kokemuksestaan. Eikä kyllä liiemmin olisi edes halunnut puhua omasta muuttumisestaan, mutta aina ei asiat rullannut mukavan rauhallisesti eteenpäin omalla painollaan. Eikä hän voinut vain töksäyttää, että ”Hei oletpas nälkäinen. Älä hyökkää kenenkään kimppuun. Älä ala rähisee. Ole nätisti. Mennäänkö pesälle? Joisitko vähäsen jostakusta meistä jos et Samista halua?”

Ajateltuaan asiaa taas hieman enemmän, mies vilkaisee varovaisesti Bambin suuntaan. Hän ei ollut katsonut tuohon hetkeen, mutta juuri nyt hieman varovaisena aiheensa suunnasta ja mietteistään halusi nähdä tytön reaktion.
Samalla mies kumminkin pinnisti aistinsa ääri rajoilleen ja yritti selvittää kaiken tapahtuvan heidän ympärillään mahdollisimman nopeasti ja tarkasti. Ihmisiä ei juuri nyt ollut alueella, mutta he eivät olleet vielä aivan ihmisasutuksen keskipisteessä joten joko kaikki olivat muualla tai sisällä, mutta menivät koko ajan syvemmälle. Heidän pitäisi kääntyä kohta.


Sam virnisti, kun näki Laylan hämmennyksen hänen vastatessa melkoisen suoraan naiselle. Hämmennyksen vaihtuessa, hänen mainitessa olevansa itse idiootti, yllätykseen miehen teki mieli nauraa, mutta ei juuri nyt oikein kumminkaan ollut sillä tuulella.

Mies myös ihmetteli outoa tunnetta, mikä oli tullut hänen kertoessaan naiselle ongelmistaan. Oli melkoisen tyhjä sekä ontto olo, tuntui kuin olisi antanut jotain pois mutta ei ollut edes varma kaipasiko tunnetta takaisin vai ei. Sam päätteli, että hänestä taisi olla ihan mukava päästä puhumaan asiasta edes hieman jonkun pesän ulkopuolisen kanssa. Kaydenin kanssa kun ei ainakaan asiasta voisi puhua. Hän saisi vain kuonoon.

”En tiedä miten sekin vaikuttaisi asiaan. Miten ottaa asia esille?” Sam kysyy katsellen naisen työntekoa ripsiensä lomasta pään ollessa hieman painuksissa puheenaiheesta.

Mies myös pohti mikä Neiralla kesti toimistossa niin kauan. Vaikka pienen pieni epäilyksen siemen alkoi nousta miehen mieleen.



Neiran koko ruumis tärisi, tärisi todella eikä vain kuvitteellisesti. Hänen ruumiissaan kulki sähkövirtoja joka sai koko ihon pinta-alan kihelmöimään niin, että nainen oli varma että jännitteen saattoi kuulla.
Jättiläisen poistuessa hänen sääriensä välistä jalat painuivat aivan kiinni toisiinsa automaattisesti itse ja liikkuivat niin, että naisen ydin saisi edes jotain kosketusta jostakin. Nappien avaus tuskallisen hitaasti aiheutti Neiralle uudenlaista vihaa lempivaatettaan kohtaan, se lentäisi roskiin kotiin päästyään. Mutta viimein! Miehen kädet nostivat hänen rintaliivien kuppinsa ylös ja koskettivat hänen etumustaan.

Neira huokaisi raskaasti nautinnosta ja selkä taipui notkolle, hän halusi enemmän eikä rintojen hively auttanut asiaa lainkaan. Nautinto oli liian tulista ja palavaa, liian hidasta ja kiihkeää että hän ei tiennyt enää kärsikö vai nauttiko asiasta.

Mutta jättiläisen erkaantuessaan hänen rinnoistaan, sekä hänestä oli kuin puuluoti päähän. Se sattui, todella sattui jumalattomasti. Neira tunsi fyysistä tuskaa ja kääntyi nopeasti Hra. Remillardin puoleen nähdäkseen mitä hän oli juuri nyt tehnyt väärin. Mutta jättiläinen katsoikin häntä edelleen halusta palaen, sekä odottavasti.
Neiran pää kallistui hivenen oikealle naisen odottaessa jättiläisen liikettä, käskyä ja kestääkseen oman tuskansa sekä hämmennyksensä. Mitä nyt tapahtui?

Siinä samassa naisen mieleen tuli kuva, jonka hän halusi toteuttaa jos suinkaan vain kerkeäisi ennen kuin jättiläisen kertoisi saaliilleen uuden käskynsä ja halunsa.
Neira nosti vasemman puoleisen kätensä rinnalleen, puristi hellästi ja alkoi sormillaan hieroa itse omaa nännin nipukkaansa katsoen samalla syvälle ametistin värisiin silmiin. Toinen käsi eksyi naisen haaro väliin ja etsi sieltä herkän kohdan jota alkoi painella kiusaten itseään.

Neira painui ovea vasten takaisin jalkojen ollessa jo aivan tunnottomat nautinnon määrästä. Hän ei ollut enää varma kävelisikö tämän jälkeen enää koskaan.

epssu

Viestien lukumäärä : 149
Join date : 22.06.2014

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  Jilli lähetetty Ti 3 Toukokuu - 20:07

Bambi hymyili Kaydenille suloisesti, ennen kuin keskittyi jälleen tiehen heidän edessään. Hän kääntyi tyytyväisenä vasemmalle ja siirsi jalkojaan toistensa eteen rauhallisella tahdilla. Samalla hän yritti parhaansa mukaan työntää tykyttävää verenhimoaan ajatuksissaan taka-alalle. Mokomaa oli kuitenkin melkoisen sitkeä taltutettava, kun se oli yhden kerran tullut hänen mieleensä. Hänen uudet kulmahampaansa tuntuivat nytkin kutisevan niin inhottavalla tavalla, että sitä oli lähestulkoon mahdotonta olla huomioimatta.

Kun Kayden alkoi yllättäen puhua, tyttö käänsi kiinnostuneena katseensa tämän puoleen. Hän ei aivan täysin ymmärtänyt sitä, miksi mies otti muuttumisensa puheeksi juuri nyt. Eihän hän ollut sitä edes kysynyt. Ehkä tämä oli toisen tapa tehdä vastasyntyneen vampyyrin olo hieman helpommaksi, sillä tähän mennessä tytön muutos ei ollut vielä ollut missään mielessä miellyttävä. Hänet oli muutettu epäonnistuneen bileillan päätteeksi. Heti seuraavana päivänä, hän oli onnistunut tappamaan ensimmäisen ihmisensä. Sen jälkeen hän oli kärsinyt omatoimisesti nälästä, vaikka olikin nauttinut olostaan Samin kainalossa. Kun hän sitten oli lopulta antanut periksi verenhimolleen, Samin kanssa kaikki oli mennyt pieleen. Ei siis kovin kummoinen kaksi viikkoinen ja jos seuraavat tuhat vuotta lupailisivat samanmoista piinaa, hän ei odottanut niitä kovin innoissaan.
”Ei kai kukaan tervepäinen ihminen tätä halua. Siis oikeasti”, Bambi sanoi pyyhkäisten tummia suortuviaan piiloon korvansa taakse, kiusallisen tietoisena hampaidensa vaativasta kutinasta. Kaiken lisäksi mokomat tuntuivat jääneen toistaiseksi kokonaan aavistuksen pidemmiksi, jolloin ne oli lähes mahdotonta piilottaa huulien taakse.

”Bambi!”
He olivat tulleet teiden risteykseen ja aivan kulman takaa oli ilmestynyt pieni porukka nuoria, joista Bambi tunsi kauhukseen kaikki. Nuori vampyyri jähmettyi paikoilleen, kuin peura ajovaloissa, nähdesään viidet tutut kasvot. Kaksi hänen ikäistään tyttöä, Marie ja Jenna, olivat kumpikin samasta lastenkodista, jossa Bambikin oli asunut ennen muutostaan. He olivat liimaantuneet poikaystäviensä, Miken ja Brandonin kylkiin kiinni. Joukkoa johtanut, Bambia kutsunut, poika oli Jake. Kaikki kolme poikaa kävivät samaa koulua, kuin Bambikin. Jake oli ollut itseasiassa hänen kanssaan samalla luokalla ja oli ollut hänen ihastuksensa ihmisenä, ennen Samia.
Viisikko oli selvästi yllättynyt nähdessään Bambin. Olihan tämä ollut kaksi viikkoa kateissa, mikä hyvin usein tarkoitti nykymaailmassa sitä, että oli kuollut tai muuttunut vampyyriksi. Eikä menisi taatusti kauaa, kun tytön entiset tuttavat, alkaisivat epäillä tilannetta. Jake ainakin mittaili häntä tarkkaavaisesti päästä varpaisiin ihanilla, myrkynvihreillä silmillään.
”Missä sä olet piileskellyt?” poika kysyi lopulta, aidon kiinnostuneena.


Jayce kulautti kurkkuunsa sen, mitä hänen drinkistään oli enää jäljellä. Samalla hän mietti, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Tämä päivystäminen ja odottelu alkoi todella kyrpimään, kun näytti siltä, että se harjoittelijatyttönen oli muuttanut pysyvästi asumaan pomonsa toimistoon. Ran olisi saanut itse hoitaa tällaiset turhanpäiväiset kyttäämiset. Kauniin baarimikon ja tuon maansamyyneen miesasiakkaankin seuraaminen oli huomattavasti mielenkiintoisempaa, kuin paikan omistajan oven toljottaminen.
Niinpä, toisin kuin Jayce oli aikaisemmin aikonut, hän otti yhteyttä siihen omahyväiseen naisen irvikuvaan.
”Hei typykkä. Bloody Moonissa on töissä Neira niminen tarjoilijatar. Soittaako nimi ollenkaan kelloja sinun päässäsi? Jos soittaa, niin hilaa perseesi tänne. Muistaakseni tämä oli sinun keikkasi. Pikkuneiti tuntuu parhaillaan viihtyvän paremmin kuin hyvin korstomaisen pomonsa toimistossa ja minua alkaa kyllätyttää tämä suljetun oven kyttääminen.”


Layla huokaisi kuuluvasti nostellessaan puhtaita, pesusta tulleita laseja omille paikoilleen. ”Kuule Sam. Olen pahoillani, mutta en osaa neuvoa sinua yhtään tämän paremmin”, nainen sanoi ja yritti pitää äänensä mahdollisimman ymmärtäväisenä. ”Minä en tunne sinua kunnolla, enkä ollenkaan tätä sinun naistasi. Voin kyllä kuunnella murheitasi, mutta ei minusta kummoista apua ole. En millään haluaisi olla vastuussa huonoista neuvoista, jos tilanne menee niiden vuoksi entistä huonompaan suuntaan.”


Neira oli mitä ilmeisimmin sitä mieltä ettei tilanne edennyt riittävän nopeasti heidän välillään, sillä tuo otti nopeasti asiat omiin käsiinsä, kirjaimellisesti. Remillard oli arvannut tämän, vaikka se ei kuulunut hänen suunnitelmiinsa. Siitä huolimatta, vaikka nainen toimi jälleen omin päin, hänen oli pakko ihastella näkyä lyhyen hetken verran, ennen kuin puuttui asiaan. Juuri nyt hän ei osannut edes ärsyyntyä tästä. Liekö moinen johtunut siitä, että hän oli itsekkin niin kiihottunut ja tilanteen vietävissä ettei suoranaisesti enää osannut välittää pienistä virheistä.

”Nyt viet nuo kätesi takaisin omille paikoilleen, tai minun on todellakin rangaistava sinua”, Remillard huomautti, vieden sanojensa painoksi kädet vyölleen. Hän ryhtyi avaamaan mustaa nahkavyötä tottunein sormin ja vetäisi asusteen lopulta irti lenkeistään, yhdellä ainoalla, napakalla nykäisyllä. ”Ja voin luvata neiti hyvä, etten minä arkaile rangaistuksien kanssa.”

_________________
Admin, the Kanaemo.

Jillin hahmolista
avatar
Jilli
Pelinjohtaja

Viestien lukumäärä : 4561
Join date : 21.12.2011
Ikä : 28
Paikkakunta : Suomen New York

http://hellvsheaven.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Uudenlaisen arjen opettelua.

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 12 / 12 Edellinen  1, 2, 3 ... 10, 11, 12

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 :: In-game :: New York

 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa