Laastarirakkautta K-18

Varoitus! Peli sisältää materiaalia, joka saattaa olla haitallista alaikäisille ja heikkohermoisille.

Keskiviikko 02.12.2150
23:42

Ted istui omassa ”luolassaan”, kuten Tessa sitä muka leikkimielisesti kutsui, katse kiinni näytössä. Tosin vain hetken. Hänen oli vahdittava myös muita näyttöjä, joissa jokaisessa oli jotain meneillään.
Mies ei sillä kehuskellut, mutta hän ja kaikki muutkin tiesivät, ettei Chaosin alue yksinkertaisesti vain pyörisi ilman häntä. Hän vastasi kaikesta. Turvallisuuden tarkkailusta, sähköstä, hälytys- ja lukkojärjestelmistä. Siinä oli riskinsä, että kaikki oli yhden osaavan henkilön varassa. Mutta jengin tilanteessa oli yhtäläiset riskit jättää asiat useammalle ihmiselle. Ja olihan Tedillä Tessa. Ärsyttävä, äänekäs ja liian värikäs Tessa, joka kuitenkin, keskittyessään riittävästi pystyi kuitenkin hoitamaan hänelle annetut velvollisuudet hyvinkin mallikkaasti. Tosin Tessa tarvitsi siihen omat kannustimensa. Mutta ei sitä bimboa voinut asiasta varsinaisesti syyttää. Kaikki eivät vain yksinkertaisesti olleet syntyneet neroiksi.

Tedin vasen äsi ojentuu pientä enregiajuomatölkkiä kohti, kohottaakseen sen lävistetyille huulille. Ei ennen kuin hän sai todeta ettei tölkistä heruisi enää pisaraakaan keltaista nestettä. Hän heitti tyhjän tölkin olkansa yli ja kolinasta saattoi päätellä, että se oli päätynyt samaan läjään sisarustensa kanssa.
”Tessa!” Nainen voisi olla jälleen hyödyksi ja kiikuttaa hänelle uuden tölkin energiajuomaa heidän keittiöksi ristimästä huoneestaan, jossa oli rakennuksen ainoa toimiva jääkaappi.
Kumma kyllä, hänen huutonsa ei saanut vastakaikua. Hetken aikaa Ted ehti jo miettiä ärtyneenä missä se liehuvahelmainen kupeksija piileskeli, kunnes muisti lähetttäneen Tessan hakemaan heille iltapalaa. Muistaakseen hän oli pyytänyt naista tuomaan hänelle jotain tuoretta ja notkealihaista. Todennäköisesti Tessalla menisi vielä tovi. Ravinnon hankkiminen kun ei nykymaailmassa ollut enää niin yksinkertaista.

Hänen oli siis itse haettava polttoaineensa. Niinpä mies nousi ylös tyynyn päältä, jota piti istuimenaan ja venytteli. Niks. Naks. Poks. Nivelet valittivat kun vampyyri nousi jaloilleen oltuaan niin monta tuntia täysin käyttämättöminä ja väärässä asennossa. Hupsista.
Ted asteli ulos pölyn peittämästä huoneestaan, jonka lämmitysjärjestelmä koostui lukuisista päällä olevista tietokoneista. Ennen tätä hän kuitenkin vilkaisi seinälle, jossa oli riveissä ja pinoissa kymmeniä näyttöjä, jotka lähettivät terväpiirtokuvaa, kukin omasta kamerastaan. Niissä ei näkynyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa, joten mahdollisesti hän uskaltaisi jättää ne hetkeksi. Tosin, jos heidän kusipäiseltä pomolta kysyttäisiin, hänen pitäisi kahlita itsensä koneiden ääreen. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Jos ei viinaa, niin sitten verta, tuoreena. Naisia tässä ihmisten juottolassa ei ollut ainakaan mainitsemisen arvoisia, joten pelkkä iltapala saisi kelvata, seuraa näistä lehmistä hän ei halunnut. Sopivan vetävä ulkonäkö oli plussaa kun yritti houkutella saalista, ja vaikka miehellä olikin päässään aurinkolasit sisätiloissa, kukaan ei näyttänyt pitävän sitä outona. Olihan siellä sentään kirkkaat välkkyvät diskovalot, ja koko asiakaskunta niin humalassa ettei kukaan olisi epäillyt hetkeäkään häntä vampyyriksi, mikä sopi hänelle enemmän kuin hyvin. Päivä oli muutenkin ollut raskasja rasittava, ja sinitukkainen pörröpää oli huonolla tulella. Hän voisi viivähtää Tedin luona ruokailtuaan ja purkaa enimpiä paineita.

Lucan ei onnekseen tarvinnut kauaa odotella sopivaa ateriaa kun sellainen jo suunnilleen rojahtikin hänen syliinsä. Tottuneesti hän piti yllä pientä flirttiä, kietoi uhrin pikkusormensa ympärille ennenkukn lähti saattamaan tätä ulos. Tarpeeksi syrjässä hän antoi ensin ymmärtää että nyt alettaisiin puuhiin ja antoi muutaman viettelevän suudelman naisen kaulalle, ennenkukn nopealla liikkeellä nosti käden tämän suun eteen samalla kun upotti hampaansa toisen kaulaan. Nainen ei edes pahemmin tajunnut pyriststellä vastaan, vaan tuntui nauttivan tilanteesta liikaa vaikka ei olisikaan huomioitu vampyyrin myrkyn vaikutusta. Syötyään itsensä kylläiseksi sinitukka tainnutti naisen ja jätti tuon kujalle tajuttomana. Tuskin nainen muistaisi tästä mitään aamulla. Sitten Luca suuntasitakaisin kohti Chaosin aluetta kiskoen hupun syvälle päähänsä.

Päästyään takaisin satama-alueelle, Luca suunnisti suorinta tietä kohti Tedin luukkua. Ted oli ollut lähestulkoon paras vaihtoehto lievittämään paineita ja tuskaa, kun mietti jengin muita vaihtoehtoja. Tedin kanssa hän sentään saattoi keskustella jos joskus sille päälle sattuisi. He molemmat pitivät tekniikasta, vaikkakin hieman eri osa-alueista. Päästyään ovelle, Luca koputtaa muutaman kerran pää painuksissa ovea. Hänen huonotuulisuutensa saattoi aistia ja nähdä toize jännittynestä ulkomuodosta.

Ted ohitti matkallaan jääkaapille Tessan oman yksityisen valtakunnan. Suurien, sisään antavien ikkunoiden edessä oli kirkkaan väriset verhot. Vihreää ja pinkkiä. Lasihelmiä ja kimalletta. Kangaskaistaleet tuntuivat kuvastavan Tedin asuintoveria ja oikeaa kättä kerrassaan erinomaisesti. Vampyyrinainen oli yhtä pinkkiä ja glitteriä päästä varpaisiin. Onneksi Tessa oli pääsemässä ”hei-meikkaan-itseni-bandaksi”-vaiheensa ohi. Nyt se likka rupesi muistuttamaan yhä enemmän naista.
Heidän keittiönsä oli pieni, juuri ja juuri neljän neliömetrin alue, johon mahtui pieni jääkaappi, sekä keittiötaso kaappeineen, johon mahtui juuri ja juuri tiskiallas. Lattia oli pölyn ja likatahrojen peitossa, kuten myös seinät, joiden alkuperäistä väriä saattoi vain arvailla. Keittiö oli käytännössä katsoen lähes täysin käyttökelvoton. Onneksi hän ja Tessa eivät tarvinneet siellä kuin toimivan jääkaapin, joka piti viileänä ja kunnossa heidän pussitetun verensä, sekä allekirjoittaneen enrgiajuomat.

Ted oli juuri istunut mukavasti takaisin tietokoneidensa ääreen, kun hän kuuli etäisen koputuksen hallin toiselta puolelta, alakerrasta. Joku oli pyrkimässä hänen puheilleen. Miksi vampyyrit eivät vain voineet käyttää ovipuhelinta. Olivatko he muka liian sivistyneitä moiselle tekniikalle.
Muutamalla näpäytyksellä Ted saa näyttöruudulle eteensä reaaliaikaisen kuvan kamerasta, jonka oli asentanut hallin oven yläpuolelle. Hänen vieraallaan oli huppu päässään, mutta tuosta lysyssä olevasta ja elämänhalun menettäneestä olemuksesta ei voinut erehtyä. Luca kaipasi häneltä taas jotain. Se, liittyikö miehen tarve Chaosin asioihin vai heidän yksityiseen järjestelyynsä, selviäisi varmasti pian.
Näpäytys ja Ted saattoi kanavoida puheensa suoraan ovipuhelimeen Lucan kuultavaksi. ”Avaan oven. Olen yläkerrassa, joten tule suoraan tänne.” Viimeisellä näpäytyksellä hän avasi oven lukituksen seuraavan minuutin ajaksi, jonka aikana Luca voisi astella sisään halliin ja kiivetä ylös Tedin luolaan.

Luca ei edes vaivaudu vilkaisemaan kameraa kohden, ei ennen Tedin puhetta, ei sen aikana tai jälkeen. Hän vain yksinkertaisesti kohittss kätensä kahvalle, odottaa hetken ja kiskaisee oven auki. Tietysti Ted oli yläkerrassa, missä muuallakaan nörtti viihtyi kuin koneidensa ääressä. Luca itse viihyi yhtälailla omassa "asunnossaan" näpertämässä aseita Heavenin ja Hellin porukoita vastaan. Jos pöydällä ei lojunut kasa erinäisiä aseiita tuhannessa osassa, saattoi epäillä jonkin olevan huonosti.

Luca asteli tottuneesti portaat yläkertaan ja pieneen nuhjuiseen huoneeseen jota ei voinut nimittää asunnon huoneeksi. Se oli nörttiluola. Tervehdykseksi Luca suo Tedille pään nyökkäyksen heilauttaessaan hupun päästään ja riisuessaan aurinkolasit kasvoiltaan, paljastaen verenpunaiset silmänsä. Hän inhosi silmiään. Sen enempää aikaa tuhlaamatta sinitukka riisuu myös nahkatakkinsa yltään ja viskaa sen sängylle ja katsoo sitten ympärilleen pikaisesti, kuin varmistaakseen että oli oikeassa paikassa ja ettei se ärsyttävä nainen ollut paikalla. "Siistiä kuten aina.", Huomautus on lähinnä keskustelun avaus käheällä, hiljaisella äänellä. Parempaankaan Luca ei nykyään pystynyt.

Ted jätti ovikameransa huomiotta siinä vaiheessa kun näki Lucan astelevan sisään ovesta. Hän tiesi, että raskas metalliovi painuisi itsestään kiinni perässä, kun omissa maailmoissaan leijaileva sinitukka tuskin muistaisi itse sitä vetää kiinni. Chaosin väellä oli muutenkin ongelmia muistaa kanssaeläjiensä yksityisyyttä käsitteleviä sanomattomia sääntöjä. Porukalla tuntui olevan aivan liian usein, aivan liian kova kiire.
Kuulostellessaan tuoreen vieraansa askeleita lähes autiossa varastohallissa, Ted tarkastaa, että jokainen hänen auki oleva työnsä on huolellisesti tallennettu ja varmuuskopioitu. Sen jälkeen hän tarkastaa kamerat ja hälyttimet, vain huomatakseen etteivät ne olleet haivainneet mitään mikä poikkeiaisi normaalista. Nörtti oli erityisen ylpeä siitä, että oli onnistunut hankkimaan jengin alueelle älykamerat, jotka tunnistivat kasvot ja olivat kytköksissä hälytin järjestelmään. Näin turvakameroiden näyttöjen edessä ei tarvinnut olla koko aikaa joku päivystämässä tapahtumia. Mikä oli puhtaasti hyvä juttu. Tedillä jäi aikaa muille nörttitouhuille. Riitti kun hän tarkasti tasaisin väliajoin, että systeemit olivat kunnossa, eikä kukaan ulkopuolinen yrittänyt hämätä kameroita.

Samassa Luca olikin jo saapunut Tedin matalan majan ovelle. Isäntä ei kääntänyt katsettaan oitis vieraaseensa vaan siirtyi seuraavan näyttöpäätteen ääreen tekemään tarkastuksiaan. Se, että Luca riisui nahkatakkinsa, merkitsi hyvin vahvasti sitä ettei tuo ollut ainakaan ihan heti lähdössä. Mikä sai taas Tedin kallistumaan sen vaihtoehdon puoleen, että Luca kaipasi hänen palveluksiaan henkilökohtaisemmista syistä.
”Sori. Tessa on laiska sisäkkö, eikä minua ole hommattu tänne siivoamaan.” Ted malttoi siirtää katseensa häviävän pieneksi hetkeksi Lucaan, ennen kuin kiinnitti huomionsa rakkaimpiinsa. Luca näytti aivan yhtä elämäänsä kyllästyneeltä kuin aina ennenkin. Tyyppi oli niitä tapauksia joista huokui kilometrien päähän ajatus siitä, jos vampyyri kykenisi helppoon itsemurhaan, tuo olisi varmaan jo tehnytkin sen. Ted ei ollut koskaan udellut mitään, mikä liittyisi toisen miehen menneisyyteen. Ne olivat asioita, jotka kuuluivat kullekkin itselleen, eikä niitä pitänyt ulkopuolisten vatvoa. Chaosin kaltaisessa järjestössä oli tärkeintä se, mitä teki nykyisyydellään.
”Oliko sulla jotain asiaakin, vai päätitkö vain piristää mun yötä tulemalla arvostemaan mun puhtaanapitomenetelmiä?” Ted kysyi, kääntyen viimein kokonaan Lucan puoleen, luisen takamuksensa varassa.

Luca siirtää raskaan ja kuluneen maiharinsa kärjellä sisaruksistaan eksyneen tölkin lähemmäs kasaa joka alkoi muistuttaa pikemminkin vuorta, ennenkuin nyökkäsi vastaukseksi kohti sänkyä.
"Ajattelin purkaa huoliani, jos sulla ei oo muuta tekemistä.", Jälleen käheä vastaus joka muistutti melkein kuiskausta. Luca ei tätä nykyä puhunut paljoakaan, vain silloin kuin se oli välttämätöntä, ja silloinkin vain vähän ja hiljaa. Hänen äänihuulensa tuntuivat narisevan vastaan aina miehen avatessa suunsa. Heilä oli Tedin kanssa varsin toimiva järjestely, ainakin Lucan mielestä. Hän saisi purkaa paineita toisen kanssa ilman, että hänen tarvitsisi miettiä asiaa sen enempää. Joka kerta hän ajatteli Ryania, joka kerta palattuaan omaan asuntoonsa hän itki ja saattoi jopa rikkoa tavaroita jos oikein sille päälle sattui. Mutta minkä hän tarpeilleen mahtoi? Hän ei olisi halunnut olla yhdenkään muun miehen kanssa, mutta naisista hän ei pahemmin välittänyt ja hän kuitenkin tarvitsi sitä. Pientä läheisyyden hetkeä jota hän kuitenkin katui aina jälkeenpäin. Olisi hyvin saattanut ajatella Lucan rankaisevan itseään tällä tavalla, niin syylliseksi hän tunsi olonsa aina jälkeenpäin.
Ja siinä Ted oli oikeassa; jos se olisi ollut helppoa, hän ei olisi täällä enää.

Vastausta odottamatta Luca avaa hupparinsa vetoketjun ja pudottaa sen lattialle roskien ja pölyn sekaan ja kumartuu avaamaan maihariensa nauhat potkaistaakseen ne jalastaan. Esileikkejä ja lämmittelyä ei kaivattu; hän otti sen minkä halusi ja katoaisi sen jälkeen ja jättäisi Tedin nörtteilemään. Hän ei ainakaan uskonut että järjestely haittasi Tediä, ja jossain syvällä hän myös toivoi ettei satuttaisi toista omilla teoillaan. Se pieni ääni joka vielä oli inhimillinen, yritti saada hänet aina lopettamaan ennenkuin oli myöhäistä, mutta ääni oli liian heikko ja se vaimennettiin nopeasti.

Ted katseli miten Luca töni lattialle vierineen ja eksyneen tölkin takaisin omaan osoitteeseensa. Toinen puhui vähän ja harvoin. Sen verran hakkeri oli antanut periksi henkilökohtaiselle uteliaisuudelleen, että oli kaivellut hieman. Hän oli saanut vähällä vaivalla selville vain pieniä tiedonmurusia, mutta riittävästi ymmärtääkseen mitä Lucca oli menettänyt muutoksessaan. Vampyyrinmetsästäjä tuskin katsoi kovinkaan suopeasti edes vampyyriksi muuttunutta rakastaan. Hänellä ei tosin ollut mitään tarvetta käyttää tietoa miestä vastaan. Jokaisella heistä oli oma ristinsä kannettavaan. Toisilla se oli raskaampi. Muttaoli kuinka vain, turha sen päälle oli ainakaan kiviä kasata lisätaakaksi.
Ted pyöräytti silmiään omille ajatuksilleen. Milloin hänestä oli tullut näin filosooffinen. Hänen oli parempi lopettaa heti, ennen kuin hyppelehtisi kukkakedolla ja jahtaisi perhosia.

Mies kohotti katseensa Lucaan, kun tuo rupesi riisuutumaan sanojensa painoksi.
”Ja taas suoraan asiaan. Olisit sinä nyt voinut edes kukkia tuoda.” Ted tuhahti sanojensa painoksi liioitellun dramaattisesti ja katsoipa Lucaa vielä laiskan syyttävästi. ”Joskus minusta tuntuu, että sinä pidät minua pelkkänä reikänä.”
Ted tosin tiesi vallan mainiosti olevansa pelkkä reikä. Se kuului heidän keskinäiseen sopimukseensa. Eikä Tedillä itsellään ollut mitään tällaista järjestelyä vastaan. Saihan hän itsekkin tästä jotain. Ellei nyt otettu lukuun sitä, että hänen työnsä keskkeytyi aika ajoin kun Luca kaipasi läheisyyttä, jota ei oikeasti halunnut ottaa.

Ted nousi paikaltaan, kumartuen kuitenkin ottamaan huikan vasta hakemastaan energiajuomastaan.
”No, kai työni voi odottaa kymmenen minuuttia”, hän sanoi jättäessään tölkin paikoilleen ja suoristaessaan selkänsä. Hän käänsi selkänsä näytöilleen ja asteli sänkynsä viereen. Hän rupesi kuorimaan omia vaatekerroksiaan. Mikä ei tosin ollut vaikeaa, sillä häne malttoi pukea ylleen vain välttämättömimmät, eli housut ja paidan. Kenkiä hän käytti vain mennessään ulos ja boksereita ei koskaan.
Ilkosen alastomana, mutta itsevarmana, hän asettui selälleen sängylle. Kätensä hän vei päänsä alle ja jalkansa hän risti nilkkojen kohdalta, jääden näin odottamaan rakastajaansa. Joka ei tosin halunnut olla hänen rakastajansa. Tuo halusi jotain lihaksikkaampaa, komeampaa ja elävämpää alleen, kuin Tedin kaltaisen vampyyrin ruipelon. Kaikkea ei voinut saada ja Chaosin oma nörtti taisi olla paras mahdollinen vaihtoehto tähän tarpeeseen.

Kuullessaan Tedin huomautuksen kukkasista ja pelkkänä reikänä olona, Luca nostaa katseensa toiseen ja mulkaisee pahasti ja murahtaa jotain haistattelun tyylistä vastaukseksi josta ei saanut selvää.. Hän tunsi kyllä syyllisyyden piston vaikka tiesi toisen vain kiusoittelevan. Hänen katseensa seuraa nälkäisenä kumppaninsa riisuutumista ja lopulta alastonta kehoa joka asettuu sängylle makaamaan. Ei mitenkään maailman seksikkäimpään taikka houkuttelevimpaan asentoon, mutta kaikki tyyni Tedin alaston vartalo sai aikaan polttavan tykytyksen hänen haaroissaan. Luoja hänestä oli tullut helppo.

Luca jättää t-paidan ylleen ja avaa vielä farkkunsa ja antaa niiden pudota lattialle jalkoihinsa, samalla pudottaen bokserinsa niiden seuraksi. Hän astuu sängyn reunalle ja kömpii vallan tottuneesti Tedin ylle vuoteeseen. Hän ei tosiaankaan tuhlaa aikaa painaessaan huulensa toisen kaulaa vasten, näykkien ja nuollen hieman rajummin. Hän ei osannut olla hellä, vaikka tiesi että Ted olisi ansainnut sen. Hän suuteli huulille vain harvoin, jos koskaan, sillä se tuntui hänestä niin..intiimiltä asialta. Hän pelkäsi nauttivansa siitä, pelkäsi unohtavansa miltä Ryanin huulet olivat tuntuneet hänen omiaan vasten.
Käsiensä hän antoi vaeltaa Tedin keholla, nänneillä ja lantion kaarella, aina alaspäin kunnes hän löysi etsimänsä Tedin haaroista. Hän tarttuu enempää odottelematta Tedin kaluun ja alkaa runkata toista samalla kun näykkii tietään kohti toisen nännejä. Hän leikittelee kielensä kanssa nännien lävistyskoruilla ja nykäisee niitä melkein hellästi.

Ted ei voinut mitään pirulliselle virnistykselle, joka muotoutui hänen kasvoilleen. Luca ei koskaan tuntunut ymmärtävän vitsejä. Ei tuo kuitenkaan näyttänyt niistä loukaantuvan sen enempää. Ja js oikein ajatteli, hänenhän pitäisi suuttua siitä, millä tavalla Luca käytti hänen ruumistaan. Mutta kuten kumpikin heistä oli aiemmin todennut, tämä järjestely toimi heidän välillään. Luca kaipasi jotain läheisyydenkaipuunsa paikkaamiseksi. Jotain, joka muistuttaisi häntä poikaystävästään, josta oli tullut vihollinen. Ja Tedille millään ei ollut merkitystä, kunhan hän vain laukeaisi. Hän tiesi olevansa laastari, jonka Luca otti esiin aina yhden haavan auetessa uudestaan.

Lucan saatua vaatteet pois yltään ja noustessaan Tedin päälle, alle jäävä levitti kätensä ja otti tuon vastaan.
Ei Ted kaivannut mitään suudelmia. Eiväthän he olleet mitään oikeita rakastavaisia. Antoi niiden hoitaa pussailut, joille seksillä oli jotain väliä.
Ted upotti sormensa Lucan hiuksiin ja painoi tuota tiukemmin kaulaansa vasten. Hänen oli pakko sulkea silmänsä ensimmäisen kuuman nuolen kiitäessä hänen ruumiinsa lävitse. Vaikka tässä ei ollutkaan rakkautta, heidän ruumiinsa osasivat hoitaa homman ilman sitä. Samassa sinitukkaisen käsi olikin jo hänen vehkeellään, joka ei ollut aivan vielä saanut asian ytimestä kiinni. Kuitenkin toisen vaativat kädenliikkeet saivat pikkukaverin tajuamaan nopeasti mistä oli kyse. Se oli kovettunut jo hyvän matkaa kun Luca löysi viimein Tedin lävistetyille näinneille. Miehen ruumis työntyi vasten hyväilyjä kun selkäranka työnsi muita osia loivalle kaarelle, patjan yläpuolelle.

Silmät ummessa, tuntemustensa vietävänä, Ted lähti liu'uttamaan toista kättään alas Lucan kylkeä. Hän ei hakeutunut syyttä toisen paidan verhoamalle rintakehälle, vaan viipyili ennemmin paljaalla iholla vyötärön seudulla. Hänen peukalonsa hipaisi muutaman kerran ihoa lantioluun päällä.

Luca imi ja näykki lävistettyjä nännejä vaativasti ja pumppasi toista tarmokkaasti vielä hetken, ennenkuin lähti liu'uttamaan kättään alemmas kohti toisen aukkoa, jota hän niin kipeästi kaipasi helpottaakseen oloaan. Hänen kätensä kuitenkin pysähtyi kuin seinään Tedin peukalon hipaistessa hänen lantionsa luuta. Luca sävähti tätä kosketusta ja murahti hiljaa valittaen. Moinen kosketus toi liian kipeästi mieleen Ryanin, ja Luca tarttuikin Tediä ranteesta siirtääkseen tuon käden alemmas. Hän ei kaivannut tuollaista hellää kosketusta, ja jos Ted olisikin jatkanut, hän olisi saattanut murtua, hajota pieniksi kappaleiksi.

Sävähdyksestä toinnuttuaan Lucan käsi jatkoi nyt matkaansa sinne minne se oli aikaisemmin suunnistanut. Hän antoi keskisormensa hieroa ensin pehmeää lihaa aukon ympärillä ennenkuin työntyi sisään hitaasti mutta varmasti. Vaikka Luca hakikin pääasiassa vain omaa tyydytystään, hän ei halunnut tehdä tästä kivuliaampaa Tedille, eiköhän siinä ollut jo tarpeeksi että hän käytti toista kuin pumpattavaa nukkea.

Tedin jalat lähtivät avautumaan vaistomaisesti kun Luca irrotti otteensa hänen kalustaan ja lähti liuttamaan kättään alemmas. Alla olevaa osapuolta ei ollut koskaan hävettänyt myöntää se, että hän kaipasi joskus myös täytyyden tunnetta siellä minne moni mies ei päästänyt edes henkilökohtaista lääkäriään. Tedin kulmat painuivat kuitenkin kurttuun kun Luca yllättäen lopetti. Toisen tapoihin ei varsinaisesti kuulunut asioiden turha pitkittäminen. Vaikka tuo saattoikin joskus, herkällä hetkellä viivytellä ja ottaa kumppaninsa huomioon tavallista enemmän, Lucan päämäärä oli aina selvä. Kun tuo siirtää Tedin käden lähemmäs omaa miehuuttaan, nörtti ymmärsi ylittäneensä jonkin rajan. Ilmeisesti hän oli koskettanut paikkaa, joka oli pyhä. Pitipä antaa sen siis olla, vaikka Tedillä ei ollut pienintäkään käsitystä siitä, mikä se paikka oli.

Niinpä hän vei sen enempiä kiertelemättä kätensä Lucan pystyyn nousseellee miehuudelle ja kietoi sormensa sen ympärille. Hän aloitti lujan, vakaan, mutta kuitenkin houkuttelevan liikkeen, antaen kalun kärjen liukua ensin nyrkkiinsä ja sitten uudelleen esiin.
Samassa Luca olikin jo uudelleen työn touhussa. Ted levitti jalkojaan entisestään ja nosti ne koukkuun, jotta toisella olisi parempi pääsy hänen sisälleen. Miehen huulilta pakeni vaikerrus, kun Luca työnsi sormensa hänen sisälleen. Hänen koko ruumiinsa taipui ja työntyi paineen aiheuttajaa vastaan. Kuvitteli Luca mitä tahansa, Ted tosiaankin nautti osastaan heidän sopimuksessaan. Hän puree hampaitaan yhteen ja puristaa toisen kalua omassa nyrkissään, pidätellessään ylitse vyöryvää himoaan.

Luca hymähti tyytyväisenä kun tilanne oli ohi. Hän ei halunnut alkaa heristelemään tälläisessä tilanteessa, eikä varsinkaan murtua ja alkaa pillittämään Tedin edessä. Hän myös pelkäsi että unohtaisi täysin missä oli ja kenen kanssa ja antautuisi Tedille tavalla joka ei heidän sopimukseensa kuulunut. Hän ei halunnut yhtäkään miestä sisälleen, hänen pyhin paikkansa oli vain Ryanille, vaikkakaan toinen ei sinne koskaan tulisi enää tunkeutumaan. Luca työntää väkisin ja pienellä vaivalla kaikki asiat mielestään ja keskittyy vain olennaiseen.

Liikuteltuaan sormeaan hetken toisen sisällä ja kuunneltuaan tyytyväisenä vaikerrusta, Luca työntää toisen sormensa vielä sisälle. Hän ei malttanut odottaa että pääsisi kääntämään Tediin ympäri ottaakseen tuon rajusti takaa, purkaakseen kaikki ylimääräiset paineensa ja patoutumansa. Tedin perse oli oiva terapeutti.
Lämmiteltyään Tediä vielä hetken Luca vetää sormensa ulos ja vetäytyy hieman kauemmas toisesta ja laskee kätensä toisen lanteille auttaakseen Tediä kääntymään ympäri. Ei tähän koko yötä kuitenkaan tarvinnut tuhlata.

Ted työnsi lantiotaan yhä uudelleen ja uudelleen Lucan sormea vasten. Hän alkoi olla jonkinlaisessa hurmoksessa. Aina silloin tällöin hän oli miettinyt, oliko rikos nauttia tällä tavalla käytettävänä olemisesta. Jos se ei ollut kuitenkaan rikos, niin ei se kuitenkaan tervettäkään ollut.

Hänen rakastajallaan oli kuitenkin kiire. Mikä ei ollut suuri yllätys, eikä toisaalta huono juttukaan. Työt odottivat. Reed oli muutenkin ärsyttävä, joten oli täysin turhaa antaa hänelle syytä viedä kusipäisyytensä aivan uudelle tasolle.
Kuuliaisesti Ted irrotti otteensa Lucan kalusta ja kääntyi tuon käsien ohjaamana vatsalleen. Hän kohttautui polvilleen ja nojasi ylävartalonsa painon käsivarsiensa varaan. Okei, toinen mies ottaisi hänet kuin koira nartun, mutta minkäs sille mahtoi että tässä asennossa homma tuntui yksinkertaisesti ylitsepääsemättömän hyvänä. ”Anna tulla sitten. Mutta olethan hellä.” Viimeinen lause lausuttiin pirullinen hymy huulilla ja se kuulsi ääneen asti. Toivottavasti Luca ei ollut tänään turhan herkällä päällä, jotta ottaisi Tedin piruilut aivan todesta.

Luca asettui tottuneesti Tedin taakse ja tarrasi tämän lantiosta. Hän hymähti jonkin naurun tapaisen huuliltaan kuullessaan Tedin piruilun hellänä olemista. Hän toiselle hellät näyttäisi. Hän oli saanut vaihteen silmään ja unohtanut kaiken muun, joten oli helppo keskittyä olennaiseen eikä tunteisiin jotka velloivat lukittuna hänen sisällään. Ted saisi maksaa piruilustaan. Luca otti tukevasti toisen lanteista kiinni ja ohjasi itseään ensin hitaasti sisään, mutta saatuaan nuppinsa sisälle hän työnsi rajusti loputkin omasta varrestaan toisen sisälle. Siinä sitä hellyyttä.

Luca joutui tosin pitämään pienen hetken taukoa päästyään tyveä myöten sisälle, sillä hän meinasi laueta jo moisesta. Keräiltyään itseään hetken hän alkoi liikuttaa lantiotaan tasaisessa tahdissa edestakaisin, kuin nautiskellen tunteesta. Se, kuinka Ted suorastaan imi häntä sisäänsä tuntui taivaalliselta. Jos hänen menneisyytensä olisi ollut hieman vähemmän kivuliaampi, olisi voinut hyvin olla helppoa uskoa että heistä voisi tulla oikeakin pari. Tai no, menneisyyden kivuliaisuudesta viis, jos Luca olisi osannut päästää siitä irti, kaikki olisi ollut mahdollista, myös elämästä nauttiminen. Luca kumartui Tedin selän ylle työntyessään toisen sisään yhä uudestaan ja laski viileän otsansa toisen viileää selkää vasten.

Ted vaikersi Lucan alla kun toinen ei pidätellyt pätkääkään sen sisään työntymisen kanssa.
”Helvetti Luca!” Mies kirosi puristaessaan silmiään kiinni tähtien säkenöidessä siitä huolimatta. ”Ei sinun tarvitse minua prinsessana pitää, mutta jotain rajaa sentäs.”
Suoli rupesi kuitenkin pian tottumaan ulkopuoliseen tunkeilijaansa ja kipu hälveni nopeasti. Aktiviteetista lähtöisin oleva nautinto rupesi myös palailemaan. Se sai Tedin unohtamaan nopeasti viimeisetkin muistot kivusta.

Kun Luca ryhtyi liikkumaan Tedin takana, viimeksi mainittu puristi allaan olevan lakanan tapaisen nyrkkeihinsä, saadakseen jotain tartuntapintaa todellisuuteen. Kuumat nautinnonaallot lähtivät nuolemaan hänen kehoaan ja voimistuivat jokaisella työnnöllä, saaden Tedin ähkimään ja voihkimaan. Hän painoi polvensa tiukemmin patjaan ja työnsi takapuoltaan tiiviimmin rakastajaansa vasten.
Kun tuntemukset tasaantuivat aavistuksen ja Ted kykeni ajattelemaan muutakin kuin Lucan sisään työntyvää kalua, hän rupesi liikuttelemaan omaa lantiotaan miehen tahtiin. Kun Luca työnsi omaa lantiotaan eteenpäin, Ted painoi vastaan ja päinvastoin.
Hän hätkähti aavistuksen kun Luca painautui alemmas hänen selkäänsä vasten. Ted ei kuitenkaan työntänyt miestä pois vaan antoi tuolle sen läheisyyden, jonka toinen tarvitsi.

Lucan liikkeet eivät hellittäneet hetkeksikään, ne olivat tasaisessa rytmissä joka nosti tahtia pikkuhiljaa, kuin huomaamatta. Hän lepuutti otsaansa vasten Tediä, aivan kuin hänen päänsä olisi ollut liian raskas pitää ylhäällä. Vasen käsi piteli toista miestä edelleen lanteesta, kuin ohjaillen tuota omaan tahtiinsa vaikka Ted suorittikin sen mallikkaasti ilman apua, ja toinen käsi hakeutui Tedin sykkivälle elimelle, helpottaakseen toisen tuloa nopeammin. Tavallisesti toisen orgasmilla ei ollut hänelle mitään merkitystä, mutta kai hänen täytyisi jotenkin korvata aiempi "yllätyshyökkäyksensä", ja mikäs sen parempaa kuin varmistaa että aiemmasta kivusta ei olisi mitään muistoja jäljellä. Järisyttävä orgasmi saisi unhoittaa moiset.

Sinitukka paljasti hampaansa ja raapi hellästi hampaillaan Tedin selkää ja niskaa ennenkuin upotti hampaansa toisen kaulaan. Näin voitaisiin hieman vielä parantaa fiiliksiä. Luca ei itse ei tarvinnut sen enempää tunnelman kohotusta, hän oli lähellä ja olisi varmasti läähättänyt kuin rakki jos vielä olisi hengittänyt. Vapautettuaan hieman suloista myrkkyä Tedin kehoon, hän painoi taas otsansa vasten Tedin viileää selkää, jatkaen rytmikästä, nopeentuvaa tempoaan. Pian. Pian.

Ted puri alahuultaan myötäillessään edelleen kumppaninsa rytmikkäitä liikkeitä. Intiimi, vaikkakin tunteeton, hetki teki kaikesta entistä selkeämpää ja kokonaisvaltaisempaa kaikille aisteille. Ted oli harvinaislaatuisen tietoinen Lucasta selkänsä takana. Jokainen työntö tuntui hänen koko vartalossaan. Lucan käsi hänen lantiollaan oli kuin iholle painettu kuuma kekäle. Ted tunsi toisen rintakehän hankautuvan selkäänsä vasten ja terhakkaiden nännien hieroutuvan lapaluitaan vasten. Toisen miehen otsa puolestaan tuntui ankkurilta, joka piti kaiken kasassa.
Ted oli jo hyvässä vauhdissa ja aiempi pikku väkivallan teko oli unohtunut, kun Luca tarttui kiinni hänen kalustaan. Se sai Tedin itsensä lähes ulvomaan. Lucalta ei menisi kauaa saada häntä laukemaan kun lantio ja käsi tekivät omaa yhteistyötään.

Kaikki oli jo ennestään lähes taivaallista, mutta kun Luca upotti hampaansa Tedin kaulaan, tilanne nousi kokonaan uudelle tasolle. Alimmainen vampyyri olisi voinut laueta sillä samaisella hetkellä kun pienet tikarit lävistivät hänen ihonsa. Siitä lähtien hän keskitti kaiken tahdonvoimansa pidätelläkseen itseään tulemasta. Tuntemukset olisivat voimakkaampia, jos hän malttaisi hetken aikaa.
”Luca... Minä en jaksa enää kovin kauaa...”

Mantra jota hän oli hokenut päänsä sisällä purkautui nyt hänen huuliltaan vaativana sylkäisynä. "Pian..!", Aivan kuin hän olisi todennut Tedille, että kestäisi vielä hetken. Paine kasautui ja turrutti kaiken ylimääräisen alleen. Enää tuntemuksina olivat kivuliaasti sykkivä lämpö ja tarve päästää irti. Käsi Tedin lantioilla puristi nyt kivuliaasti, kuin hukkumaisillaan oleva tarrautuisi pelastusrenkaaseen. Lucan työnnöt muuttuivat hiljakseen rytmikkäistä epäsäännöllisiksi ja tuo kiskoi Tedin lantioita lähemmäs itseään jokaisella työnnöllään yhä kovempaa ja nopeampaa.

Rytmi sai aikaan sen mitä he molemmat odottivat ja kaipasivat, ainakin Lucalle. Hän laukesi parahtaen kovaan ääneen ja vaikeroiden hiljaa, työntöjen voiman hiipuessa ja hidastuessa epätasaisesti olemattomiin. Luca joutui puremaan huultaan jottei olisi vaikeroinut Ryanin nimeä. Oli varmasti jo tarpeeksi nöyryyttävää Tedille että tuota käytettiin korvikkeena ilman, että Luca sanoisi sitä ääneen.
Tavallisesta poiketen Luca kierähti sivulle Tedin yltä, tuon ja seinän väliin makaamaan. Luca yleensä pakeni seksin jälkeen paikalta mahdollisimman nopeasti, mutta tällä kertaa sinitukka jäi hetkeksi toisen miehen viereen ja peitti kasvonsa käsivarrellaan, aivan kuin pieninkin valaistus olisi saanut hänen silmänsä särkemään.

Ted vastasi Lucan mantraan omallaan. ”Nopeammin... Nopeammin... Syvemmälle... Nopeammin...”
Mies puristi lakanoita nyrkkeihinsä, samalla kun piti silmiään kiinni. Hän oli aivan rajalla. Hänen itsehillintänsä pettäisi hetkenä minä hyvänsä. Ennen kuin hän ehti ajatella tätä ajatusta loppuun, hän tuli Lucan työntöjen tahdissa. Orgasmi lähti vyörymään jostain hyvin syvältä hänen lantiostaan. Se levisi eteenpäin ja hautasi hänet alleen. Hän laukesi Lucan kädelle, sängylleen ja omalle vatsalleen. Ted huusi Lucan nimeä. Hänellä ei ollut mitään salattavaa yhtään keneltäkään, joten oli turhaa pidätellä sitä.

Hän romahti muitta mutkitta vatsalleen patjalle. Käsi ja jalka retkahtivat vuoteen ylitse. Jotenkin hämärästi hän tunsi painon vierellään. Ilmeisesti Luca oli kaatunut hänen viereensä, vaikka Ted oli olettanut toisen katoavan omille teilleen, heti kun olisi palautunut riittävästi. Toisella ei ollut tapana jäädä loikoilemaan ja hempeilemään näiden tapaamisten jälkeen. Tuskin toinen nytkään rupeaisi sen enempää söpöilemään. Se ei kuulunut heidän sopimukseensa. He eivät olleet mikäään pariskunta. Eikä Ted ollut niin tyhmä että olisi kuvitellut muuta. Eihän hänellä ollut edes aikaa minkäänlaisille suhteille. Hyvä kun hänellä oli aikaa näihin tapaamisiin, jotka eivät edes kestäneet kovin pitkään.
Määrätietoisessa panemisessa kun ei tunnestusti kestänyt kovinkaan kauaa. Kuten ei käteenvedossakaan.

Luca puristi silmiään kiinni ja yritti saada todellisuutta palaamaan raiteilleen. Hänen päässää humisi ja kohisi ja silmissä välkkyivät mitä mielenkiintoisimmat värit ja kuviot. Psykoottinen vampyyri tuskin olisi se kaikkein kutsutuin vieras takaisin. Luca keskittyi ajattelemaan vierellään makaavaa Tediä, ja se rauhoitti hänen mieltään. Kummallista kyllä. Hän olisi helposti voinut kuvitella jonkinsorttisen ystävyyssuhteen Tedin kanssa, ellei hän olisi niin.. vammautunut tunnetasolla. Rauhoituttuaan Luca tunsi ruumiinsa raskaaksi ja rennoksi, eikä ensimmäistä kertaa hänen tehnyt mieli paeta paikalta. Ajatukset alkoivat vaeltaa tämän uuden rentoutumisen myötä, hieman samalla tavalla kuin joskus kun olet nukahtamaisillasi.

Luca muisteli, yritti palauttaa mieleensä kuinka he olivat Tedin kanssa ylipäätään tavanneet. Ensimmäiset vuodet vampyyrinä olosta olivat kuluneet sumunpeitossa, ja alkuvuodet Chaosiin liittymisestä olivat myös erittäin hatarien sumupilvien peittelemiä. Hän sai todellakin pinnistellä muistaakseen.

Takauma:
Lauantai 15.09.2147
21:19

”Ihan totta Ted, sinun on oikeasti lähdettävä ulos tuulettumaan!”
Ted pyöräytti väsyneenä silmiään. Tessa oli taas sillä perinteisellä sinä-homehdut-täällä-sisällä-tuulella ja sitä oli ikävä kyllä jatkunut koko viikon. Ilmeisesti naisella itsellään menojalka vipatti eikä tuo ollut saanut itselleen muuta kaveria ulos. Nyt erehdyttävästi bandaa muistuttava ganguro tyttö halusi työkaverinsa baariin kanssaan.
”Rupeat pian kasvamaan johtoja niin kuin nuo sinun vempaimesi”, Tessa sanoi kädet lanteillaan ja kengänkärjellään lattiaa naputtaen.
Ted vilkaisi olkansa ylitse. ”Tietokoneet eivät kasva johtoa.”
”Ihan sama. Pointtini ei siitä muutu mihinkään”, Tessa sanoi pitkästyneesti sanojaan hieman venyttäen. Ted ei aina kiinnittänyt huomiota naisen hieman laiskanoloiseen puhetapaan, mutta nyt se kuulosti todella ärsyttävältä.
”Voisitko jättää minut rauhaan.” Ted yritti parhaansa mukaan keskittää huomionsa takaisin avonaisiin ruutuihin.
”En ennen kuin lähdet minun kanssani käymään jossakin.”
”Tessa, minä varoitan. Lopeta jo tai minä...”
”Heität minu piuhalla. Voi kun pelottaa.”

Kahtakymmentä minuuttia, suihkua ja vaatteiden vaihtoa myöhemmin, Ted löysi itsensä potkiskelemassa pikkukiviä ja seuraamassa työpariaan kuin mikäkin hyvin koulutettu Fifi.

Viinaa sai kiskoa päähän melkoisella tavalla, mutta kunhan sitä oli tarpeeksi ja riittävän pitkään upottanut kurkkuaan moiseen myrkkyyn, se alkoi turruttaa päätä mukavasti. Äänekäs, liian äänekäs, valoisa, liian valoisa, baari oli houkutellut sinitukkaisen vampyyrin pesästään ja ainoa päämäärä tällä oli unohtaa. Baari oli liian kirkas hänen makuunsa, joten vampyyri suojasi silmiään aurinkolaseilla, vaikka kirkkaus johtuikin puhtaasti vain välkkyvistä discovaloista. Lucalla oli yllään haalistunut huppari jonka huppu peitti osaa hänen kasvoistaan, parhaat päivänsä nähnyt nahkatakki ja risaiset farkut yhdessä maiharien kanssa. Nuorelta vampyyrilta ei tainnut muunlaisiakaan vaatteita löytyä, eikä tuo vaivautunut muuta hankkimaan. Hän oli pitänyt tälläisestä tyylistä ihmisenä, ja hän perkele vie aikoi pitää kiinni viimeisistä ihmisyyden rippeistään. Niimpä hän joisi itsensä jälleen tajuttomaksi. Palaisi jengin pariin taas kunhan pakottava tarve humaltua ja unohtaa päästäisi hänestä irti. Kunhan hän saisi taas mielenterveytensä pidettyä kurissa edes hetken.

Hänen edessään oleva pöytä olisi luultavasti notkunut tyhjiä pulloja ja shottilaseja, ellei avulias baarineitonen olisi niitä käynyt aika ajoin korjaamassa pois. Hänen täytyisi kyllä illan päätteeksi hommata lisää rahaa. Hän ryöstäisi muutaman ihmisen ja pärjäisi taas muutaman päivän että saisi viinaa. Hän nostaa jälleen kalpeaa kättään viittoillakseen tarjoilijattarelle että hänen lasinsa kaipasi täydennystä.
Viina turrutti ajatukset, kunhan sitä joi tarpeeksi.

Mielessä edelleen tupeeratun ja tottelevaisen puudelin kuva, Ted seurasi hiljaa Tessaa baariin, jonne tuo oli välttämättä halunnut mennä. Vieläkään mies ei nähnyt omaa osuuttaan tässä yhtälössä, vaikka yrittikin parhaillaan sopeuttaa silmiään välkkyviin valoihin.
Toisaalta kun mokoma pikku vampyyri oli hänet tänne raahannut, hän voisi käyttää tilanteen hydykseen ja etsiä jonkun innokkaan helpottamaan oloaan. Ei Tediä varsinaisesti panettanut, mutta taisi olla hiljalleen se aika kuusta kun oli aika ennalta ehkäistä moisen ongelman synty.

Niinpä, kun Tessa riensi tiskille hakemaan heille jotain kurkunkostuttajaa, Ted ryhtyi tarkastelemaan tarjontaa. Sitä oli laidasta laitaan, jopa niin paljon ettei mies jaksanut ryhtyä sen suurempaan inventaarioon. Hän ei ollut nirso, vaan kelpuutti petiinsä laajan skaalan vaihtoehtoja. Silloin homma tuli varmasti hoidetuksi ilman turhia nikotteluja ja Ted saattaisi palata takaisin lempi puuhaansa. Tietokoneet kun osasivat olla vaativia rakastajia.

Etsiessään varteen otettavaa sijaista vasemmalle kädelleen, Ted sattui huomaamaan vampyyrin silmillään eräässä nurkassa, aivan paikan toisella laidalla yksinäisen miehen joka parhaillaan viittoi tarjoilijalle. Vaikka ihmissilmä ei olisi sitä havainnutkaan, Ted tunnisti strobo- ja värivaloista huolimatta miehen hiusten sähkönsinisisen sävyn. Luca puhui harvoin ja viihtyi suurimmaksi osaksi omissa oloissaan, mutta oli ollut jengin hakkerin kanssa tekemisissä sen verran, että jälkimmäiseksi mainittu uskaltautui hakeutumaan tuon seuraan. Vaitonainen Luca saattaisi olla juuri sitä seuraa, jota Ted kaipasi Tessan tilalle.
Tämä ajatus mielessään vampyyri lähti lähestymään toista varmoin askelin.
Sen enempiä kyselemättä hän rojahti istumaan sinitukkaisen viereen ja puhui vilkaisemattakaan tuohon. ”Kuka sinut raahasi mukanaan? Meinaan vain ettet näytä siltä, että olisit täällä vapaaehtoisesti.”

Kärsimättömänä juomaansa odottava sinitukka huomaa silmäkulmastaan lähestyvää liikettä ja hänen jo hiljakseen sumentuva näkökenttänsä siirtyy tarkastamaan tulijaa. Tuskastunut huokaus viheltää vampyyrin pään sisällä hänen tunnistaessaan lähestyjän Chaosin hakkeriksi. Hienoa, tämä tästä puuttuisikin. Eivätkö muut jengissä olleet jo ymmärtäneet ettei hän kaivannut kavereita? Hän halusi olla yksin, hän halusi juoda päänsä täyteen ja unohtaa sen ikävääkin ikävämmän tosiasian että oli oman typerän virheensä takia nyt yksi eniten vihaamistaan olennoista maanpäällä.

Ja sen lisäksi että hänen rauhaansa häirittiin jo läsnäololla, hänelle puhuttiin. Luca seuraa sivusilmällään Tediä, kääntämättä katsettaan kuitenkaan suoraan tuon suuntaan.
"Viina.", Lucan vastaus on murahdus, jota ihminen ei varmasti tämän metelin keskellä olisi erottanut. Vampyyrille tuskin kuitenkaan tuotti ongelmaa kuulla hänen vastaustaan. Nyt kun he kerta istuisivat siinä kahden, Luca voisi suoda kerrankin kunnollisen tutkailun tämän miehen osalle. Hän siirtää katsettaan hieman enemmän Tedin suuntaan ja tarkastaa toisen päästä varpaisiin. Kelpaisi reiäksi. Vaikkakin hieman ruipelon puoleinen. Ei sillä, Luca itsekkään ei ollut mikään muskelien peittämä kehonrakentaja, mutta alitajuntaisesti hän haki hieman..lihaisampaa kumppania 'lämmittämään' itseään. Seurustelu ei kiinnostanut kalpeaa sinitukkaa lainkaan, ei enää nykyisin, mutta joskus hänen täytyi päästää hieman paineita. Alituinen etsiminen tosin alkoi käymään ärsyttäväksi.
"Sut?", Ennenkuin Luca edes tajusi ajattelevansa jatkaa keskustelua, hänen suunsa oli liikkunut.

Ted virnisti. Luca ei ollut koskaan varsinaisesti arvostanut juttukumppaneita, eikä tuo näyttänyt tekevän poikkeusta nytkään. Ted kiinnitti huomionsa suosiolla muualle baariin. Paikalle tulleella väellä oli selvästi mielessään vain kaksi asiaa, humaltuminen ja parittelu. Sen näki sokea kepilläänkin. Kaikki katselivat toisiaan tarkkaan lasiensa reunojen yli ja löytäessään itselleen sopivan kohteen, he rupesivat tekemään itseään tykö kuin pörhistelevät eläimet.
Huvittavaa. Ihmiset ajattelivat olevansa eläimiä ylempänä ja vampyyrit ihmisiä älykkäämpiä, sekä jalostuneempia, mutta tällaisina hetkinä käyttäytyivät juuri niinkuin ne olennot joista olivat kehittyneet.

Ted hätkähti kun Luca puhutteli häntä uudelleen ja vilkaisi miestä kummastuneena. Hän ei ollut uskonut, että toinen avaisi suunsa vapaaehtoisesti.
”Tessa. Kuten arvata saattaa.” Ei ollut mikään uutinen, että Ted oli viettänyt lähes koko vampyyrinelämänsä kiinnittyneenä tiukasti tietokoneidensa ääreen. Jotkut nauroivat, että olipa siinäkin tapa viettää ikuisuus. Mutta Tedille tietotekniikka oli nykyään ainoa joka toi hänelle edes jonkinlaisia haasteita. Eikä hän kaivannut muuta.

Kuin painoksi Lucalle antamalleen vastaukselle, Tessa sipsutteli paikalle kaksi drinkkilasia käsissään. Nuori vampyyrinainen pysähtyi kuin seinään nähdessään kenen kanssa Ted istui. Tuon oli vaikea peitellä kasvojensa halveksivaa ilmettä, mutta sai sen kuitenkin kutakuinkin kuriin.
Olipa onni, että Luca sattui olemaan samassa baarissa. Nyt Tedin ei välttämättä tarvitsisi nauttia Tessan seurasta vastentahtoisesti ja voisi jossain vaiheessa livahtaa pois naisen unohdettuaan hänet.
Tessa asteli Tedin luo ja ojensi tuolle kullankeltaisen drinkin, missä oli mitä todennäköisimmin energiajuomaa ja kirkasta viinaa. Itse nainen piti laakean lasin, jossa oli kirkkaan pinkkiä nestettä. Mies ei edes halunnut tietää miltä sen värinen litku maistuisi.
”Kiitos muru”, Ted sanoi ottaessaan lasin vastaan.
Tessa tuhahti vastaukseksi ja kääntyi viisitoistasenttisten korkojensa kanssa lähteäkseen muualle.