Rise (K-18)

Loki kyykistyi Jeremiahin eteen lattialle, juuri itselleen ominaisempaan asentoon. Hän kallisti päätään Jeremiahin haudatessa kasvonsa kkäsiinsä ja ryhtyessään pyytelemään anteeksi. Rauhoittelevasti, tai oikeastaan siksi että oli hämmentynyt, Loki asetti kätensä Jeremiahin reidelle.
"Nee, Jere, mistä sä oot pahoillas?", Hän arvasi, että se johtui siitä että toinen oli niin töykeästi käskyttänyt häntä kuin koiraa. Mutta rauhoituttuaan sekään ei tuntunut enää juuri miltään. Se oli kuulunut heidän roolileikkiinsä. Se oli ollut tarvittava osa seksiä. Se oli ärsyttänyt häntä julmetusti, mutta nyt se oli jo ohi ja takanapäin. "Jereee.", Loki tarttui hellästi Jeremiahin ranteisiin ja veti ne pois tuon kasvojen edestä.
"Mä tykkäsin siitä.", Loki virnisti lapsekkaasti, toivoen että toinen lakkaisi olemasta..tälläinen. Hän piti Jeremiahista enemmän lempeänä, mutta ei tämä toinenkaan puoli niin paha ollut, kuhan ei kävisi hänen hermoilleen joka kerta. Ainoa vain, ettei hän ollut saanut Jeremiahia sisäänsä, mikä tietysti harmitti.

Jeremiah aisti Lokin asettuvan eteensä samalla tavalla kuin aina. Kosketus reidellä sai Jeremiahin hätkähtämään ja perääntymään hieman. Hän pelkäsi, että tilanne luisuisi jälleen samaan katastrofaaliseen tilaan, jollainen se oli ollut vain hetkeä aikaisemmin.
Vaikka Loki veti hänen kätensä pois kasvojen edestä, hän ei voinut katsoa mieheen päinkään vaan käänsi katseensa pois. Loki yritti vain lohduttaa häntä. Vaikka ajatus ei tuntunut mitenkään järkevältä, sen täytyi olla niin. Eihän kukaan voinut pitää tuollaisesta alistamisesta. Ei edes Loki, vaikka omituinen olikin.
”Dez teki minulle näin. Monta kertaa”, Jeremiah sanoi selitelläkseen edes jotenkin tilannetta. ”Vihasin joka hetkeä ja nyt minusta on tulossa samanlainen kuin Dez. En halua sitä. Vihaan ajatustakin siitä.”

Loki kurtisti turhautuneena kulmiaan kun Jeremiah käänsikin katseensa pois hänestä. Huuliaan mutristaen hän tarttui väkevästi miestä leuasta, eikä ollut lainkaan hellä pakottaessaan tuon katsomaan itseään.
"Sä et oo se juntti. Mä nautin kivusta enemmä ku sä tiiät. Mä nautin alistamisesta.", Lokin ilme oli tuima. Jeremiahin täytyi ymmärtää, ettei siinä ollut mitään vikaa. Tuo ei missään nimessä ollut ensimmäinen joka hänet alisti, eikä varmana tulisi olemaan viimeinen. "Haluuks sä kuulla tarinan, Jere? Siitä miks mä tykkään kivusta?", Blondi ei itseasiassa edes ollut varma, halusiko palata niihin muistoihin. Mutta, jos se helpottaisi Jeremiahin oloa, hän tekisi sen. Hän ei välittänyt, vaikka se rikkoisi viimeisenkin terveen osan hänen mielestään, hän tekisi sen jotta toisella olisi parempi olla. Hän oli kiintynyt Jeremiahiin tavalla, jota ei osannut selittää.

Jeremiah irvisti kivusta Lokin pakottaessa hänet katsomaan itseensä. Jeremiah ei kuitenkaan pistänyt vastaan. Toisin kuin Loki, hän ei varsinaisesti pitänyt kivusta ja yritti välttää sitä, jos mahdollista. Lokin ei siis tarvinnut käyttää kovinkaan paljon voimaa, jotta sai hänen katseensa käännettyä.
Jeremiah päätyi siis katsomaan Lokia ja kuuntelemaan tuon sanomisia. Hän ei voinut uskoa, että kukaan voisi nauttia siitä, mitä Dez oli tehnyt hänelle ja mitä hän nyt heijasti omalta osaltaan Lokiin, aina kun menetti itsehillintänsä.
”Minusta tuntuu, että olen muuttumassa Deziksi”, Jeremiah väitti hiljaa vastaan Lokille. ”Se alkoi hänenkin kohdallaan pienestä. Tällaisesta mitä me teemme ja lopulta, jos tein vähänkään jotain väärää, hän rankaisi minua.” Jeremiah nielaisi vaivalloisesti. Loppujen lopuksi hän oli ollut Dezille pitkään pelkkä stressilelu, aina siihen asti kunnes tuon omistushalu oli kasvanut suuremmaksi.
Lokin ehdottaessa tarinaa hän pudisti päätään. Anaclaudia ei ollut kertonut hänelle aivan kaikkea, mutta oli siitä huolimatta vihjannut sen olevan rankka. Rankempi kuin kovin moni osasi edes kuvitella. Lokin ei tarvitsisi kertoa mitään vain sen takia, että hän tunsi olonsa kurjaksi. Jeremiah nosti kätensä miehen poskelli ja hyväili sitä hellästi. ”Ei sinun tarvitse. Kyllä tämä tästä. Minun pitää vain hillitä itseni. Minä vain... Sinä... Sinä saat minussa aikaan aivan uusia tunteita.”

Hänen katseensa tummui jääräpäisestä kiukusta kun Jeremiah ei suostunut uskomaan hänen sanojaan. Kosketus hänen poskellaan oli tervetullut, ja Loki painoi päänsä sitä vasten, katsoen toista kuitenkin jääräpäisesti. "Sä et oo se juntti, Jere. Sä oot Jere, mun pätkä.", Hän murahti ja kiehnäsi päätään Jeremiahin kättä vasten. Toinen ei halunnut kuulla hänen tarinaansa, mutta eikö se olisi kaikkien kannalta parempi? Edes Ana ei tiennyt kaikkea. Hän ei ollut suostunut naiselle kertomaan juurikaan mitään, ja loput mitä tuo tiesi oli puhtaasti salapoliisityön ansiota. Hän halusi Jeren tietävän, että ymmärsi tuon tuskaa.

Blondi käänsi katseensa lattiaan, aivan kuin olisi nähnyt siellä ruudulta suoratoistona oman menneisyytensä. Nyt, kun hän oli päättänyt kajota muistoihin, jotka olivat pysyneet lukittuina parisataa vuotta, ne tuntuivat tulvivan hänen päähänsä helposti. Ne tekivät kipeää, ja ajoivat hänet hulluuden ja raivon partaalle, mutta koska hän tiesi Jeremiahin olevan edessään, hän pystyi rauhoittumaan. Loki tarttui hellästi Jeremiahin ranteesta, jottei tuo vain irroittaisi otettaan hänestä.
"Se alko ku mä olin pieni. Mun isä kuoli, ja se narttu sekos ihan täysin. Ensin se vaan vähän hakkas, sitte vähän enemmän ja yritti myrkyttääkki. Kuha mä olin tarpeeks vanha, hakkaamisen jälkeen se raiskas mut. Säälittävää, eiks oo? Mä olin mies ja silti se narttu raiskas mut. Sitä jatku kauan, aina siihen asti kunnes mä sain tarpeekseni. Mun päässä naksahti.", Loki imitoi kielellään naksahtavaa ääntä, kuin kuvaillakseen sitä ääntä jonka hänen mielensä päästi sinä yönä. "Mä kuristin sen nartun. Mä kuristin sen ja nautin siitä, ja mä nain sitä kunnes se kuoli.", Hän hymähti, aivan kuin muisto olisi ollut lämmin ja mukava. "Sit musta tuli tällänen.", Hän käänsi lopulta katseensa Jeremiahiin ja virnisti surkeana. Eihän tarina toki siihen päättynyt. Suuressa osassa hänen nykyistä persoonaansa oli myös Lagnia, mutta se tarina saisi jäädä toiseen kertaan.

Jeremiah painoi kätensä entistä tiiviimmin Lokin poskea vasten, kun toinen puski sitä päällään. Lokin tarttuessa kiinni hänen ranteeseensa, kuin olisi pelännyt hänen vetävänsä sen pois, Jeremiah nosti toisenkin kätensä tuon kasvoille. Niin hän sai pideltyä toisen kasvoja kaksin käsin ja toivoi, että se toi edes vähän turvallisuuden tunnetta, jota toinen näytti kaipaavan.
Jeremiah kuunteli kauhuissaan mitä Lokilla oli kerrottavaan. Hän halusi estää toista jatkamasta, mutta ei voinut tehdä sitä. Jos Loki halusi ja koki tarpeelliseksi kertoa hänelle oman tarinsa, ei hän voinut sitä kieltääkkään. Samalla hän saattoi ymmärtää heitä molempia hieman paremmin. Jeremiah tajusi ettei hän ollut ainoa, joka oli peruuttamattomasti rikki. Tavallaan se tuntui lohduttavalta. Samaan aikaan se oli myös tavattoman surullista. Oli kamalaa kuulla mitä kaikkea tuo oli saanut kokea äitinsä toimesta. Kua voisi yrittää myrkyttää oman lapsensa. Ei ihme, että Loki oli päätynyt niin hirvittävään tekoon. Olihan hänkin miettinyt joskus, kaikkein synkimpinä ja surkeimpina hetkinä veljensä tappamista.

Lokin lopetettua, Jeremiah laskeutui lattialle tuon eteen. Hän kietoi kätensä miehen ympärille ja veti toisen rintaansa vasten. ”Minä en lyö sinua koskaan. Lupaan sen”, Jeremiah kuiskasi upottaessaan kätensä Lokin hiuksiin ja painoi otsansa tuon otsaa vasten, etsien samalla toisen silmiä katseellaan.

Loki katsoi tiiviisti Jeremiahin reaktioita hänen tarinaansa. Toinen näytti hetken aikaa siltä, että lähtisi karkuun. Sen sijaan, tuo kuitenkin pudottautui hänen eteensä ja veti hänet lähelleen. Se tuntui turvalliselta ja mukavalta. Hän piti katseensa Jeremiahissa ja hymähti tuon sanoille. Hän ei välittänyt, suuntaan tai toiseen, löisikö Jeremiah häntä. Se toki rikkoisi sen pienen luottamuksen, joka heidän välilleen oli syntynyt. Hänen äitinsäkkin oli ollut lempeä ja kohdellut häntä hyvin. Ja sitten pettänyt hänet pahimmalla mahdollisella tavalla. Loki oli oppinut nauttimaan kivusta ja alistamisesta äitinsä toimesta, ja oppinut tuottamaan kipua ja alistamaan, myös äitinsä toimesta. Hän nautti kivusta oli sitten itseensä kohdistuvaa tai johonkuhun toiseen, eikä häntä voisi enää korjata.

Hän kuitenkin pudisti hieman päätään, hieroen samalla otsaansa Jeremiahin otsaa vasten. "Jos lyöt, mä lyön takasin.", Hän hymähti, vain hieman, kuin olisi ollut surkealla tuulella. Jostain syystä hänellä kuitenkin oli kevyempi olo. Hetken mielijohteesta hän painoi huulensa Jeremiahin huulia vasten, kevyeesti toista suudellen, ennenkuin erkani toisen huulista. "Älä tee lupaa mulle mitään.", Hän sanoi tämän hymyillen. Saattaisi nimittäin tulla aika, jolloin hän anelisi Jeremiahia lyömään itseään. Se oli vain osa seksiä, kuitenkin. Lisäksi, hän ei tahtonut kenenkään tekevän lupauksia, sillä lupaukset rikottiin. Aina.

Jeremiah hymyili pienesti Lokin hieroessa heidän otsiaan vastakkain. Hän levitti nopeasti jalkojaan saadakseen toisen entistä lähemmäs itseään.
Kuvitellessaan tulevaisuuttaan, Jeremiah ei ollut koskaan mieltänyt itseään tällaiseen tilanteeseen miehen kanssa. Ensinnäkin jo sen vuoksi, ettei olisi uskonut koskaan kiintyvänsä henkilöön, joka olisi näin rikki ja sekaisin. Mutta suurimpana yllätyksenä tuli se, että hän oli tässä hetkessä miehen kanssa. Oli ollut helppoa kuvitella itsensä halailemaan naista tällä tavalla. Jeremiah oli aina pitänyt naisista ja harrastanut kaikkein mieluiten seksiä juuri naisten kanssa. Jo nukkuminen miehen kanssa samassa sängyssä, varsinkin kaiken Dezin tekemän jälkeen, tuntui uskomattomalta. Nyt hän oli tehnyt sitä jo yli viikon ajan ja jopa piti siitä. Hänhän käpertyi aina entistä tiiviimmin Lokia vasten herätessään kesken kaiken. Sen sijaan, kaikkien odotusten vastaisesti, hän yritti saada toisen miehen ihoa tiiviimmin itseään vasten, koska koki etteivät he olleet riittävän lähellä toisiaan. Lisäksi hän vastasi toisen miehen suudelmaan hetkeäkään epäröimättä ja raotti huuliaan ottaen tuon vastaan. Hän myös ynähti tyytymättömänä kun Loki erkani hänestä aivan liian pian.
Hän hiveli Lokin hiuksia ja silmiin aiemmin kiinnittynyt katse, lipsahti yhä uudestaan, nälkäisenä alemmas. Toinen käsi nousi takaisin Lokin kasvoille ja Jeremiah huomasi hierovansa peukalollaan toisen huulia, kuin kokeillen miltä ne tulisivat tuntumaan huulia vasten. Samalla hän huomasi polttelun alkavan uudelleen alavatsansa tietämillä. Sitä seurasi oitis pelko siitä, muuttuisiko hän taas, jos antaisi tunteelle vallan.

Loki istui kiltisti paikoillaan ja antoi Jeren vetää itsensä lähemmäs. Tälläiset tilanteet olivat hänelle uusia ja ihmeellisiä, eikä hän osannut tehdä niiden aikana juurikaan mitään. Hän kyllä nautti siitä, miten toinen hivutti heidän välistä eroaan koko ajan pienemmäksi. Hän antoi Jeremiahin sormeilla huultaan, ja lopulta päätyi seuraamaan toisen katsetta alas. Panettiko Jeremiahia? Näin pian, vaikka toinen oli juuri saanut, ainakin huudosta päätellen, kovemman luokan orgasmin. Lokilla ei tietenkään ollut valittamista sen suhteen. Hän oli saanut tänään kahdesti, ja aina hänellä riitti energiaa kolmanteenkin kertaan. Lisäksi hän kaipasi Jeremiahia edelleen sisäänsä.
"Jere..", Loki aloitti, vilkaisten toisen haaroja ennenkuin nosti katseensa ylös toisen silmiin. "Panettaaks sua?"

Jeremiah nielaisi, vaikka hänen suunsa oli muuttunut rutikuivaksi juuri sillä sekunnilla kun Loki esitti kysymyksensä. Hän alkoi heti tiedostamaan paremmin ruumiinsa tuntemuksia, kuten sen miten kuumalta tuntuva kihelmöinti sai hänet hiljalleen kovenemaan uudelleen. Lokin alas suuntautuneet katseet ja suorasukainen kysymys eivät olleet omiaan ainakaan auttamaan asiaa. Aivan kuin tuo olisi jo tarttunut kiinni hänen kyrvästään ja hyväilisi häntä.
Silti Jeremiahia pelotti. Hän ei halunnut antautua uudestaan sille pimeälle puolelle, joka toi niin elävästi mieleen hänen vanhan elämänsä Dezin kanssa. Tässä osassa roolitukset olivat vain muuttuneet radikaalisti, eikä Jeremiah varsinaisesti pitänyt tästäkään versiosta.
Jeremiah tajusi nyökänneensä, vasta kun suoristi päänsä takaisin lähtöasentoon.
”Loki...” Hänen äänensä oli käheä jo pelkästä ajatuksesta, että he voisivat tehdä sen uudelleen. ”Sinun pitää kertoa minulle mitä sinä haluat... Minua pelottaa, että menetän taas kontrollin ja...” Hän nielaisi uudestaan, kun ei pystynyt puhumaan lausettaan loppuun.

Jeremiahin sanat olivat hyvin kummastuttavia. Luulisi toisen jo tietävän, mitä hän halusi, sillä tuo oli osannut tehdä sen tähänkin asti. Ja johan hän oli kertonut nauttivansa kivusta. Hän kuitenkin hymyili, hieman virnistellen ja laski kätensä Jeremiahin kovettuvalle kalulle.
"Mä haluun sut mun sisään. Kovaa ja rajusti.", Ei ehkä ollut se viisain päätös sanoa niitä kahta viimeistä sanaa, mutta Jeremiah oli kysynyt ja hän antoi rehellisen vastauksen. "Jos sä pelkäät, mä voin hoitaa kaiken. Sä voit istuu siinä ja nauttia.", Loki nojautui eteenpäin ja painoi huulensa Jeremiahin huulia vasten, kuin kertoakseen että tosiaan voisi ottaa ohjat käsiinsä. Hän halusi silti sen täyttymyksen tunteen, vaikka voisikin puolestaan tunkeutua Jeremiahin sisään. Hän ryhtyi liikuttelemaan kättään Jeremiahin kalulla hitain ottein.

Jeremiah voihkaisi jo Lokin sanoista ja hänen päänsä kaatui ruumiin jatkeena taaksepäin sängynlaidalle. Kosketus sai hänet puolestaan laskemaan kätensä tueksi lattialle ja työntämään lantiotaan ylös päin kättä vastaan. Olisi ollut niin helppoa vain unohtua ja kadota seksin sekaan, unohtaa todellisuus ja antautua pimeälle puolelle. Jeremiah tunsi jo kuinka synkkä himo lähti kasaantumaan hänen sisäänsä, mikä sai hänet tällä kertaa vaistomaisesti taistelemaan sitä vastaan.
Lokin nojautuessa suutelemaan häntä, käsi lennähti oitis niskaan, vaaleiden hiusten sekaan ja puristui niiden ympärille. Jeremiah vastasi suudelmaan huomattavasti nälkäisemmin, kuin hän olisi itse uskonut. Hän tunkeutui Lokin suuhun ja otti nopeasti vetovastuun siitä itselleen.
Ennen kuin homma karkasi täysin käsistä Jeremiah perääntyi, mutta vain hetkeksi. ”Mä haluan oppia tyydyttämään sut just niin kuin sä haluat”, Jeremiah sanoi. Tämän kauempaa hän ei malttanut olla erossa Lokin huulista vaan ryhtyi näykkimään tuon alahuulta. ”Mutta edetään hitaasti. Opettelen nyt yhden uuden jutun, josta sä tykkäät ja seuraavalla kerralla toisen.”
Jeremiahin toinen käsi lähti vaeltamaan. Se nousi reittä pitkin kyljelle ja siitä pakaralle ja lopulta niiden väliin. Hän löysi nopeasti etsimänsä ja suojautti yhden sormistaan toisen sisään varoittelematta. Nyt kun muistaisi sen kristallin kirkkaasti, hän halusi kuulla miltä mies kuulostaisi kun tuon pyhimpään tunkeuduttiin.

Loki olisi voinut kehrätä kun Jeremiah uporri sormensa hänen hiuksiin. Sen tunti juuri oikealta, siltä, että mies voisi minä hetkenä hyvänsä taivuttaa hänen päätään ja ohjata loput hänen ruumiistaan juuri niin kuin halusi. Hän nautti suudelmasta ja päästi Jeremiahin milihyvin suuhunsa, maistellen samalla itse tuota omalla kielellään. Se kuitenkin loppui aivan liian lyhyeen, ja hän katsoi tarkkaavaisesti Jeremiahi tuon avaterra suunsa. Sanat saivat hänet kovettumaan äärimilleen. Hän huokasi vasten Jeremiahin huulia kun tuo lopulta toi ne takaisin hänen omiaan vasten. Juuri niin, hyvä. Näykinnät lähettivät salamoita suoraan hänen haaroihinsa, saaden ne nytkähtämään vaistomaisesti. Jeremiahin suunnitelma kuulosti hyvältä. Hän värähti aavistuksen verran kättä, joka ryhtyi vaeltamaan hänen kylkeään pitkin. Se kutitti miellyttävällä tavalla.
Ja sitten sormi olikin jo hänen sisässään. Loki parahti kivusta ja nautinnosta, ja työnsi takapuoltaan automaattisesti tiiviimmin Jeremiahin kättä vasten. Hänen ei nähtävästi tarvisi hoitaa tätä itse.
"Kove..mpaa..", Loki huokaisi vasten Jeremiahin kaulaa, jonne päänsä asetti kun se tuntui liian raskaalta pitää pystyssä.

Jeremiah huomasi hämärän hiipivän hänen tietoisuutensa rajoille tuntiessaan puristuksen sormensa ympärillä ja kuullessaan Lokista lähtevät äänet. Himonsa kasvoi kasvamistaan ja oli viedä myös hänet mukanaan. Aivan kuin hän olisi ollut ilman vuosikymmeniä, eikä suinkaan vain muutamia minuutteja. Jeremiah pyrki kuitenkin pitämään itsensä kiinni tilanteessa ja päätti tehdä juuri niin kuin Loki sanoi. Hän työnsi sisään toisen sormensa, muutti tahdin hieman nopeatempoisemmaksi, työntäen niitä koko ajan syvemmälle. Hän piteli edelleen Lokia kiinni hiuksista ja painoi tuota itseään vasten.
”Sano heti, jos teen jotain väärin...” Jeremiah kähähti, ennen kuin kiskaisi Lokia hiuksistaa saadakseen huulensa uudelleen tuon huulille. Hän suuteli ahnaasti, samalla kun lisäsi kolmannen sormen miehen sisälle.

Nautinto ravisteli häntä kuumana ja sai selän taipumaan entistä enemmän notkolle, takapuolen pyrkiessa mukautumaan Jeremiahin sormen liikkeisiin. Jeremiahin sanoihin hän ei pystynyt vastaamaan vaikka olisi halunnut, sillä kaikki mitä hän kurkustaan sillä hetkellä tuli olivat kivunsekaisia nautinnon voihkaisuja. Hän ei tyytyisi pelkkiin sormiin enää pitkää, hän ei pystynyt. Hän halusi täydellisempää täyttymystä, jonka vain hänen kätensä alla oleva kalu pystyi hänelle antamaan. Loki vastasi suudelmaan aivan yhtä ahnaasti, ja parahti Jeremiahin huulia vasten tuntiessaan kolmannen sormen venyttävän häntä. Juuri näin.. Kovempaa ja nopeammin. Hän liikutti kättään Jeremiahin varrella nopeammin, kuin sovittaakseen sen samaan tahtiin jossa toinen työsteli hänen takapuoltaan.
"Tuu mun..sisään.", Loki onnistui kähähtämään suudelman lomasta. Jos Jeremiah irroittaisi sormensa hänen sisästään, hän kääntyisi kontillaan ympäri ja laskisi yläruumiinsa lattiaa kohden, tarjoillen näin takapuolensa kuin tarjottimella.

Jeremiah suuteli miestä koko ajan, aina siihen asti, että tuo alkoi sovittamaan kätensä liikkeitä samaan tahtiin sormiensa kanssa. Kuuma, väkivaltainen himon aalto lävisti hänen koko ruumiinsa. Jeremiahin pää suorastaan lennähti taakse ja hänen kurkustaan pääsi matala ja vaikertava voihkaisu. Hänen kätensä liike muuttui hetkeksi epäsäänölliseksi ja haparoivaksi, kunnes hänen omat tuntemuksensa tasoittuivat hieman.
Sitten Loki pyysikin häntä tulemaan jo sisälleen, oikeasti. Se sai Jeremiahin nielaisemaan. Tämä oli ensimmäinen kerta Lokin kanssa, kun hän koki olevansa itse puikoissa, eikä vain jonkun toisen vietävänä. Hermostuneisuus kupli pintaan.

Lokin asettuessa hänen eteensä kontilleen, Jeremiah ei uskonut enää perääntymismahdollisuuksiin. Hän oli itse ryhtynyt tähän ja katsoisi homman loppuun asti sen kummempi mukisematta.
Niinpä hän nousi kontilleen ja asettui Lokin taakse. Hampaita yhteen purren hän ryhtyi asettelemaan itseään toisen suuaukolle, ennen kuin lähti työntymään hitaasti sisään. Hän tarttui kiinni Lokin lantiosta saadakseen edes jonkinlaista tukea.

Loki hoputti Jeremiahia mielessään. Hän halusi jo saada enemmän, ja tuntui pieneltä ikuisuudelta, ennenkuin toinen oli edes hänen takanaan. Ja lopulta Jeremiah ryhtyi työntymään hänen sisäänsä. Se tuntui niin hyvältä. Vaikka siitä puuttuikin se raju ja pidättelemätön sisään tunkeutuminen, tämäkin kelpasi, kunhan Jeremiah vain upottautuisi juurta myöten hänen sisälleen, ja pian.
Hän erosi Jeremiahista siinä, missä toinen mies taisteli säilyttääkseen mielenterveytensä, hän oli lausunut sille hyvästit hymyillen. Jossain määrin hän tiesi olevansa hullu ja epänormaali, eikä se haitannut häntä lainkaan. Moraalit oli rikottu ensimmäisen iskun aikana. Oli okei lyödä omaa lastaan ja kuvitella että tuo oli edesmennyt isänsä. Oli okei käyttää seksuaalisesti hyväksi lastaan. Maailma oli paha ja synkkä paikka, ja se tuntui paremmalta ainoastaan jos sitä katsoi mielipuolen vääristyneellä katseella.
"Jere.. älä pidättele.. laita se sattumaan.", Pyyntö oli kuin anelua, aivan kuin hän olisi pyytänyt auttavaa kättä sen sijaan, että olisi pyytänyt tieten tahtoa toista miestä repimään hänen sisuksensa auki.

Jeremiah pysähtyi niille sijoilleen, kuullessaan Lokin pyynnön. Hän epäröi, vaikka oli juuri luvannut tyydyttää toisen juuri niillä tavoilla kuin tuo halusi. Silti tämä tuntui tavattoman väärältä. Heillä ei ollut käytössään minkäänlaisia liukasteita, eikä hän ollut juurikaan valmistellut miestä itseään varten. Äkillinen sisään työntyminen sattuisi varmasti aivan helvetisti.
”Oletko varma?” Jeremiah kysyi epäröiden, vaikka tiesi jo Lokin vastauksen.
Hän epäröi vielä hetken aikaa, ennen kuin keskitti voimansa nopeaan, väkivaltaiseen sisään työntymiseen. Hetkessä hän oli aivan pohjalla asti. Tunne oli uskomaton. Hän olisi voinut räjähtää siihen paikkaan.
Jeremiahin yläruumis painui tuntemusten voimasta vasten Lokin selkää ja eikä voinut mitään vaikerrukseen, joka purkautui hänen sisältään. ”Voi vittujen kevät...” Hän ei ollut osannut edes kuvitella, että tämä voisi tuntua tällaiselta.

"Joo.", Loki vastasi epäröimättä. Hän ei tiennyt, monestiko hänen pitäisi vielä pyytää ja selittää toiselle, ettei hän nauttinut seksistä ilman minkäänlaista fyysista tai henkistä kipua. Mutta hänen ei tarvinnutkaan, kun Jeremiah jo toteutti hänen pyyntönsä ja survaisi itsensä sisään. Se sai blondin huutamaan tukahtuneesti ja vaikeroimaan nautinnollisesti. Juuri tälläistä sen pitäisi olla. Hän muisti edelleen, kuinka Valerian lahja oli kieltäytynyt laulamasta hänelle, ja kuinka se oli saanut hänet tyytymättömäksi. Nyt hän lauloi itse. Jo oman äänensäkkin kuuntelu toi mielihyvää hänelle, mutta kaikkein eniten häntä miellytti repivä kipu, joka venytti häntä äärimmilleen. Hän oli revennyt niin useasti, ettei se tuntunut enää juurikaan miltään. Ensimmäistä kertaansa hän ei edes muistanut. Hän musiti kyllä Lagnian, ja miehen kanssa vietetyn yön. Kuristamista hän kaipasi, sitä, kuinka aivoilta kiellettiin tarpeellinen happi hiljakseen, miten hyvältä se tuntuikaan. Harmi, ettei hän enää hengittänyt.
"Liiku.. Hajota mut."

Jeremiahin sydäntä rupesi oitis särkemään, kun hän kuuli Lokin seuraavat sanat. Ei hän halunnut hajoittaa toista yhtään enempää kuin tuo oli jo valmiiksi rikki. Kuitenkin, oman lupauksensa muistaen hän ryhtyi liikkumaan. Tempoi ei ollut alkuunkaan hidas, vaan nopea ja pakottava, kuten Loki oli halunnutkin. Jeremiah ojensi kätensä eteen, nojaten edelleen Lokin selkää vasten ja nosti ylävartalonsa painon niiden varaan. Hän ryhtyi suutelemaan, näykkimään ja nuolemaan edessään olevia hartioita ja niskaa.
Hitaasti hänen oma kipunsa hellitti ja hän pääsi jälleen mukaan siihen mitä he olivat tekemässä. Nautinto rupesi valtaamaan alaa ja hänestä tuli varmempi. Jeremiah huomasi kulmahampaidensa työntyvän esiin, ei nälästä, vaan himosta. Hänellä oli pakottava tarve purra Lokia.

Hän ryhtyi ynähtelemään nautinnollisesti Jeremiahin lyhtyessä puskemaan itseään toistuvasti hänen sisäänsä reippaaseen tahtiin. Hän halusi hajota pieniksi palasiksi toisen käsissä, unohtaa koko maailman ja elää vain tälle hetkelle. Hän värähti tuntiessaan kuinka Jeremiah ryhtyi nuolemaan ja näykkimään hänen hartiaansa.
"Älä.. pure..", Hän muisti varsin hyvin mitä viimeksi oli käynyt kun Jeremiah oli saanut hänen vertaan. Hän ei tahtonut saman käyvän nyt, varsinkaan kun hän oli juuri ruokailut Valeriasta tänään. Hän huohotti ja työnsi takapuoltaan paremmin Jeremiahia vasten, yrittäen mukautua toisen nopeisiin liikkeisiin.

Jeremiah yllättyi hieman kuullessaan Lokin kieltävän jotain. Tähän asti kaikki oli ollut vain enemmän, kovempaa ja rajummin. Hämmentävää, että mies kielsi häneltä niin normaalin asian kuin puremisen. Jeremiah kuitenkin totteli. Sulki suunsa ja piti hampaansa huultensa sisäpuolella. Välttääkseen kiusaukset hän nousi ylös, pitäen kuitenkin edelleen kiinni heidän yhteydestään.
Jeremiah tarttui Lokia lanteista voidakseen ohjailla tuon liikehdintää itseään vasten, jataen samalla omaansa.
Miehen ääntely oli kiihottavaa. Samoi se, miten Jeremiah saattoi katsella häntä tällä tavalla takaapäin. Näky vaikutti jälleen suoraan hänen alunsa varteen, saaden aikaiseksi nautinnonaallon, joka puolestaan muovasi hieman hänen lantionsa tahti. Hän vetäyti Lokista ulos huomattavasti hitaammin kuin aikaisemmin ja paiskasi itsensä takaisin sisään, juuri ennen kuin oli saanut itsensä kokonaan ulos. Jokainen työntö sai hänet itsensä voihkaisemaan.

Loki taivutti selkäänsä ja päätänsä Jeremiahin ryhtyessä tekemään rajumpia työntöjä. Hän voihki kovaan ääneen jokaisella työnnöllä ja puristi käsiään nyrkkeihin.
"Kovempaa.. Jere..", Hän halusi hajota, hän oli aivan lähellä, orgasmi kyti hänen palleissaan valmiina räjähtämään ulos, hän vain tarvitsi hieman enemmän, hieman rajumpia otteita ja lisää kipua. "Hajota mut et voin tulla.", Jere voisi kiskoa hänen hiuksiaan tai tehdä ihan mitä tahansa, ja hän laukeasi.

Jeremiah häkeltyi jälleen Lokin pyytäessä häntä satuttamaan itseään. Enää hän ei kuitenkaan epäröinyt vaan nosti kumppaniaan hieman pystympään asentoon, puolittain kontalleen ja omaan syliinsä. Hän kurotti molemmat kätensä Lokin etupuolelle. Painaen päänsä piiloon toisen hartialle, hän tarttui kiinni heitä kumpaakiin palleista ja ryhtyi puristamaan. Tämä toimi hänellä itsellään, joten se varmasti tuntuisi myös Lokilla. Hän kiihdytti omaa tahtiaan ja sulki silmänsä tavoitellessaan orgasmia heille kummallekkin.
Ja lopulta hän laukesikin. Hänen tahtinsa muuttui epäsäännölliseksi orgasmin lyödessä yli. Jeremiah puuri hampaansa yhteen, jotta ei iskisi hampaitaan toisen kaulaan viimeisenä tekonaan hurmoksen kourissa.

Loki nosti toisen kätensä Jeremiahin niskalle tuon nostettua hänet ylös, kuin painaakseen toisen päätä paremmin hartiaansa vasten. Harvemmin hän oli se, joka alistettiin, mutta aina näin välillä, se tuntui hyvältä vaihtelulta. Puristus hänen palleisaan sai hänet puristamaan silmänsä kiinni ja huudahtamaan. Aivan niin, lisää kipua. Salamat säkenöivät hänen palleissaan ja tuntuivat aina silmissä asti, aina siihen asti kunnes laukesi, lähes samanaikaisesti kuin Jeremiah. Hän huusi nautinnosta ja taipui paremmin Jeremiahia vasten, työntäen lantiotaan taaemmas kuin varmistaakseen ettei yksikään pisara jäisi häneltä saamatta. Ja lopulta hän ei enää pystynyt pitämään itseään puoliksi pystyssä, vaan valahti käsiensä varaan nelinkontin lattialle. Jumalauta.