Ongelmia toisensa perään. VAROITUS

Leon katsoi typertyneenä Torenttoa. Eikö tuo oikeasti tajunnut asioiden tilaa vieläkään? Hän oli tietysti myös hölmistynyt siitä että he olivat jääneet kahden, ja siitä että Torentto oli näinkin rauhallinen. Leon astahtaa vaistomaisesti hieman kauemmas Torenttosta.
"Onko se tosiaan noin helvetin vaikeeta tajuta? Oletko koskaan kuullut sellaisesta kuin jakautunut persoonallisuus?", Leon ei tietenkään luokitellut itseään pelkäksi sivupersoonaksi. Hän oli ollut olemassa niin monta vuotta että oli alkanut olla paljon enemmän kuin pelkkä sivupersoona.

Ennenkuin hän jatkaisi asian selvitystä, hän varmisti että Noel nukkui eikä salakuunnellut, sen aika tulisi sitten myöhemmin, mutta nyt oli tärkeää että Noel ei saanut tietää kaikkea, heidän henkensä kun oli vaarassa.
"Kerron sinulle mitä tahdot tietää, kunhan voit luvata minulle pari asiaa.", Leonin ilme on nyt vakava. Hän oli valmis käymään kauppaa Torentton kanssa, jos se tarkoitti että hän saisi pidettyä pienen heiveröisen pikkuveljensä hengissä. Ja itsensä.

Torentto kuunteli Leonia leukaansa kämmeneensä nojaten, silmät naulittuna tuon lähes sokeisiin silmiin. Eikä ollut moksiskaan siitä miten mies raivoaa hänelle. Hän näki tilanteen hieman samanlaisena kuin jos chihuahua olisi räyhännyt rotwailerille. Leonilla ei olisi mitään mahdollisuuksia häntä vastaan, jos he päätyisivät taistelutilanteeseen. Eikä toinen mies selvästikkään halunnut päästää tilannetta siihen pisteeseen.
Vai että jakautunut persoonallisuus. No, sehän selittääkin muutamia asioita.

”Ja mitkäköhän nämä ehdot ovat, herra Finley?” Torentto kysyi suoristaen asentonsa. ”Kuulisin ne mielelläni ennen kuin lupaan mitään. Se on kaiketi reilua.”

"No, ensimmäinen nyt on varmaan itsestään selvä, mutta Noelin henki on se mikä on mulle kaikki kaikessa, joten saat luvan pitää huolen että me kävellään täältä hengissä ulos, vapaina.", Leon vilkaisi lähes murhaavasti varoittaen Torenttoa. Hän ei tahtonut jättää Noelia tuon miehen kynsiin enää hetkeksikään. Hän halusi jättää Lontoon heidän taakseen ja lähteä jälleen tien päälle.
"Toiseksi, epäilen että satuttaisit Valia, mutta haluan kuitenkin täsmentään että Val ei liity siihen murhaan mitenkään. Val on ensimmäinen joka sai pienen vahingon kautta tietää musta, ja no, on sen jälkeen auttanut meitä.", Leon päätti vielä toistaiseksi jättää mainitsematta siitä, miten kaikin tavoin Val auttoi häntä.
"Meistä on tullut kavereita, joten toivon ettet rankaise Valia.", Leon katsoi Torenttoa ja kivetti itseään siltä varalta että tuo kieltäytyisi, ainakin ensimmäisestä ehdosta.

Torentto kuunteli Leonin sanelemat ehdot hiljaa, niihin juurikaan erikseen reagoimatta. Kun toinen oli saanut sanottua sanottavansa, hän nousi seisomaan ja ryhtyi astelemaan verkkaiseen tahtiin ympäri huonetta.
Vaikka hän ei olisi halunnut, hänen oli pakko myöntää, että hänen sisarensa oli onnistunut keräämään itselleen varsin vaikuttavan kokoelman erilaisia dominointi välineitä. Torentto itse olisi kuvitellut pääsevänsä henkilökohtaisesti mitoitettuun taivaaseensa, jos joku hänen subeistaan olisi tuonut hänet tällaiseen paikkaan.
Samalla hän pani merkille, että vaikka huoneiston ikkunoita peittivät verhot muuten, yhden kohdalta ne oli revitty auki. Torentto ei voinut olla miettimättä miksi näin oli, sillä hän tiesi sisarensa hyvin täsmälliseksi naiseksi.

Tarkkailtuaan asuntoa hetken aikaa, Torentto kiinnitti huomionsa jälleen Leoniin, mutta jatkoi rauhallista askellustaan. ”Ilahduttavaa huomata, että olet huolissasi sisareni hyvinvoinnista, vaikka epäiletkin, että pystyisin satuttamaan häntä. Minä en katkaisisi edes yhtä hiusta hänen päästään.”
”Mutta Valérianen olisi nyt ottaa oman turvallisuutensa vuoksi etäisyyttä kaikkeen ja miettiä hieman asioita. Hän on toiminut niin ajattelemattomasti, että minun on pakko toimia suojellakseni häntä. Joten älä sinä huolehdi sisarestani. Hän on turvassa.”
Torentton ääni oli madaltunut pehmeäksi, lähes kuiskauksen omaiseksi ja kuulosti siltä, kuin kissapeto olisi puhunut. Tätä vaikutelmaa tuki miehen liikehdintä, joka muistutti kissaeläimen vaanimista.
”Mitä tulee teihin kahteen, herra Finley. Haluaisin tietää ensin muutaman asian, ennen kuin lupaan mitään teidän kohtalostanne. Noel tietää kuitenkin hyvin arkaluontoisia asioita minusta, enkä halua niiden leviävän väen tietoisuuteen.”

Leon pysyi mahdollisimman etäällä Torenttosta, kaikki lihakseet valmiiksi jännittyneinä. Hän omasi ehkä juuri ja juuri sen verran itsesuojeluvaistoa ettei aivan heti lähtenyt haastamaan tappelua itseään paljon vanhemman vampyyrin kanssa.
"Te tunnette Noelin, hän on juuri sellainen kun olette nähneet. Luuletteko että hän on niin tyhmä että menisi kertomaan yhtään mitään?", Leon jätti mainitsematta että hän tiesi aivan samat asiat kuin Noelkin, ja hän saattaisi olla niin vittumainen että kertoisi muutamasta pienestä yksityiskohdasta eteenpäin.

"Noel on..typeränkin hyväuskoinen ja lojaali. Hän ei puhu entisistä työpaikoistaan kuin ympäripyöreästi häneltä kysyttäessä. Hän on taitava työssään ja erityisen taitava pitämään tietonsa itsellään. Voitte olla huolehtimatta arkaluontoisista asioistanne, ne menevät Noelin mukana hautaan.", Leon yritti vakuutella. Heidän täytyi päästä hengissä täältä pois. Heidän täytyi päästä vapaaksi ja irti Torenttosta. Toki häntä harmittaisi jättää Valériane taakseen, mutta se luultavasti täytyisi tehdä.

”Epäilykseni eivät koskekkaan Noelia, vaan sinua. Tästä niin sanotusta paremmasta puolesta, minä olen nähnyt aivan riittävästi, mutta se mitä minä olen nähnyt sinusta, ei vakuuta”, Torentto sanoi istuessaan alas sohvalle. ”Lisäksi, äkkiä voisi kuvitella, että kun on yhteinen pääkoppa, jotkut tiedot ovat erittäin helposti hankittavissa. Jos sattuu esimerkiksi kantamaan kaunaa jollekin, kuten te kannatte kaunaa minulle.”
”Lisäksi, kun tämä tilanne tästä näin nyt selkeni, juttelisin mieluummin Noelin kanssa. Sinä nimittäin puhut kovinkin siihen sävyyn, että olet lähdössä. Eikä minulla ole aikomustakaan päästää häntä lähtemään.”

Perkele, pitihän se arvata. Torentto oli vähän turhankin terävä ja toista ei noin vain saatu harhautettua. "Jep, kannan teille kaunaa, mutta Noelin kroppa on minun kroppani, ja en ole niin tyhmä että yrittäisin hommata Noelille ongelmia, sillä se meinaa ongelmia minulle.", Jotenkin hänen olisi saatava Torentto vakuutettua. Heidän pitäisi päästä pois. Kauas Lontoosta, mielellän.
"Ei, minä en anna teidän puhua Noelille. Hänellä ei ole mitään sanottavaa teille, lisäksi te tuhositte hänen orastavan pikku rakkaustarinansa melkoisen perusteellisesti, joten hän on hieman allapäin.", Leon toteaa seisoessaan turvallisen etäisyyden päässä sohvasta. Hänen lihaksensa nykivät vaatteiden alla rasituksesta, kun Leon piti ne alati valmiudessa. Kyllä he perkele vieköön olivat lähdössä, mutta Leon jätti kommeintoimatta asiaa.

Torentto näytti lievästi hämmentyneeltä Leonin mainitessa Noelin pikku rakkaustarinan, aivan kuin ei olisi tajunnut mistä mies puhui. Hyvin nopeasti hänen kasvonsa kuitenkin valaisi ymmärrys. ”Ah, tarkoitat Nolemania. Noh, uskoisin kyyhkyläisten osaavan sopia tästä, jos tosissaan pitävät toisistaan.”
Tällä kertaa Torentto pidätteli omahyväistä hymyään. Sen siitä sai kun astui hänen reviirilleen. Tosin Noel ei ollut vieläkään kirjoittanut hänen kanssaan sopimusta dominoinnista, mutta hän oli hyvin reviiritietoinen mies.

”Haluaisin muistuttaa, että Noel on allekirjoittanut kanssani työsopimuksen ja hänellä on kahden kuukauden irtisanomisaika. Hänelle on määriteltyä tietty tuntimäärä päivää kohden, jonka tulee täyttyä. Jo te lähdette ja Noel jättää työnsä, hän on rikollinen. Lisäksi hänen on turha haaveilla työstä kirjanpitäjänä yhtään missään sellaisen tempun jälkeen.”

Vittu. Hän ei ollut ottanut lainkaan huomioon mitään tuollaisia työsopimuskiemuroita. Voi helvetin helvetti. Eikö heillä olisi mitään mahdollisuutta päästä pois? Tietysti, jos he lähtisivät ja Torentto pistäisi lakimiehet heidän peräänsä, he voisivat aina vedota siihen että heidän pomonsa tahtoi olla erittäin mielenkiintoisessa seksuaalisessa kanssakäymisessä heidän kanssaan. Siinä olisikin sitten Torenttolla selittelyä. Varsinkin kun Noel omisti vielä kaikki paperit.
"Jos Noelin täytyy työskennellä teille vielä kaksi kuukautta, hän työskentelee kaksi kuukautta. Mutta varoitan teitä, että minä olen paikalla jatkuvasti ja pidän kyllä Noelista huolen, joten teidän kannattaa pitää näppinne irti ja kalunne housuissanne kun olette hänen lähellään. Voitte pitää tätä virallisena irtisanomisena."

”Minulla ei ole minkäänlaista ongelmaa pidätellä seksuaallisia halujani, joten sinun ei tarvitse huolehtia siitä”, Torentto totesi tyynesti. Tällainen väittely tuntui varsin virkistävältä. Tämä oli kuin nopeatempoinen shakkipeli, tosin ilman epäselvyyttä voittajasta. Se ei kuitenkaan vähentänyt tilanteen viihdyttävyyttä. ”Mutta puhuisin irtisanomisesta mieluusti Noelin itsensä kanssa, sillä vaikka te nyt jaattekin saman ruumiin, minä en ole solminut työsopimusta sinun kanssasi. Vaan Noelin. Me emme siis voi keskustella hänen puolestaan näistä, ellet sinä ole virallisesti hänen edunvalvojansa, mitä hieman uskallan epäillä. Toisilla persoonallisuuksilla ei taida olla virallisia synnyintodistuksia tai muita papereita. Olenko oikeassa?”

Leon mulkoili Torenttoa hyvinkin murhaavasti ja vihaisesti. Aina tuo saatanan molopää keksi uusia syitä miksi Noelin täytyisi olla paikalla. Hän ei perkele aikonut päästää Torenttoa sekunniksikaan yksin Noelin kanssa. "Turha odottaa että pääsisitte keskustelemaan Noelin kanssa ainakaan tämän vuorokauden puolella. Ja minä voin puhua Noelin puolesta, sillä minä olen pitänyt hänet hengissä ja turvassa tähänkin asti. Ja kunhan kaksi kuukautta on kulunut, me nostamme kytkintä ja häivymme.", Leon toteaa kuivasti ja turhautuneena. Hän halusi jo pois täsä tilanteesta, pois Torentton ärsyttävän katseen alta.
"Joten jos haluatte keskustella Noelin kanssa, saatte tehdä sen huomenna, Valérianen läsnäollessa. Muussa tapauksessa en suostu päästämään häntä teidän lähellenne."

Torentton ilme synkkeni monella asteella Leonin yhä kieltäytyessä. Hän ei ehdi kuitenkaan sanoa mitään, kun ovelta rupesi kuulumaan meteliä. Mies käänsi kiinnostuneena katseensa siihen suuntaan, parahiksi näkemään kun Valériane tönäisi Alexin pois tieltään astellakseen sisälle asuntoon. Sisar piteli kiinni kaulastaan ja hänen askeleensa näyttivät hoippuvilta, aivan kuin tuo olisi ollut humalassa.
”Valér...”
”Nyt sinä viimeisen temppusi teit Viljam”, Valériane totesi silmät salamoiden. Hänen uhkauksensa tosi kärski hivenen, kun hän joutui ottamaan tukea seinästä ettei kaatuisi. ”Älä – enää – ikinä – määrää – ketään – huumaamaan minua. Leon, oletteko te kaksi kunnossa?”
”Missä Gael ja Ariel ovat?” Torentto kysyi hämmästyneenä. Hän ei olisi voinut koskaan kuvitella jättimäisten barbaarien voivan päästää hänen sisartaan karkuun.
”Todennäköisesti korjailevat neniensä asentoa, kunhan ensin virkoavat.”

"Val!", Leon hätkähtää nähdessään Valérianen tulevan ovesta ja vieläpä missä kunnossa. Viha leimahti liekkeihin hänen sisässään ja kohdisti sen Torenttoon, totta kai. Miten mies saattoi olla niin kusipää että käskisi ketään huumaamaan oman sisarensa? Leon liikahtaa nopeasti ja ketterästi Torentton ohi, aivan kaiken varalta ja asteli sitten tukemaan Valérianea. "Älä meistä välitä, oletko itse kunnossa? Tarvitsetko verta?", Leon tarjosi samantien rannettaan Valérianelle jotta nainen voisi juoda itsensä parempaan kuntoon samalla kun tuki tätä hartioista ettei tuo kaatuisi. Hän oli jostain syystä ylpeä Valérianesta, tuo oli päässyt itsekseen vapaaksi ja vieläpä huumattuna.

Valériane yllättyi miten nopeasti Leon kiisi hänen luokseen ja hymyili tuolle kiitollisena. Hän uskaltautui jopa nojaamaan hieman miestä vasten pelkäämättä näyttävänsä heikolta. Olihan hän juuri selättänyt kaksi kivitaloa ihan omin avuin. ”Älä huoli. Olen ollut pahemmassakin kunnossa”, hän sanoi ja hymy muuttui virnistyksesti. ”Kyllä tämä tästä, mutta minä tarvitsen kyydin kotiin. En taida olla aivan ajokunnossa.”

Torentto oli mykistynyt nähdessään sisarensa. Hän ei osannut kuvitellakaan, miten hän prinsessansa oli juuri onnistunut samaan pois pelistä kaksi barbaaria. Yksi saattaisi onnistua puoli vahingossa, mutta kaksi tuntui mahdottomalta ajatukselta.
”Valér, miten sinä pääsit vapaaksi?” Torentto kysyi änkyttäen.
”Voit kysyä sitä vahtikoiriltasi”, Valériane kivahti veljelleen. ”Leon. Mennäänkö, ennen kuin rakas isoveljeni keksii jonkun uuden oikun pääni menoksi?”

"Tarjouksesi kuulostaa enemmän kuin houkuttelevalta.", Leon toteaa melkein kehräten, lähinnä vain iskeäkseen viimeisen naulan Torentton ällistyksen arkkuun. Kuin prinsessan, Leon kaappaa Valérianen syliinsä voidakseen kantaa tämän ulos asunnosta.Kai sinä ymmärrät ettei mikään ole vielä ratkennut?
Älä sinä siitä murehdi, Noel. Jatka uniasi.
Oli hyvin omituista ja jossain määrin ehkä epämiellyttävääkin käydä Noelin kanssa tälläisiä päänsisäisiä keskusteluja. Ainakin se oli ensimmäinen kerta kun he tekivät mitään sellaista, mutta Noel näytti hyväksyneen sen faktan ettei ollut pääkopassaan yksin, ja se kai mahdollisti tälläisen.
"Kerrohan Val minulle, miten oikein onnistuit pakenemaan?"

Valériane älähti yllättyneenä, kun Leon nosti hänet käsivarsilleen. Suoranaisesti hän ei ollut tottunut moiseen kohteluun, eikä ollut odottanut sitä varsinkaan Leonilta, mutta ehkä tällä kertaa niin oli parempi. Hänen kroppansa tuntui edelleen huteralta ja epävarmalta.
Ihme kyllä, Alex tai Torentto eivät sanoneet kumpikaan mitään heidän poistumiseensa. Kaiketi Viljam oli ymmärtänyt viimein yskän ja todennut ettei pikkusiskoa kannattanut aina ensimmäiseksi ärsyttää.

”Olen jo puoli vuosisataa siedättänyt itseäni kalmojuuri-villiruusu uutteeseen, ihan sen vuoksi ettei koskaan tiedä. En sille täysin immuuniksi varrmaan koskaan tule, mutta kyllä sillä saa jonkinlaisen vastustuskyvyn aikaiseksi”, Valériane sanoi nojaten helpottuneena päätään Leonin hartiaa vasten. ”Minulla pimeni hetkeksi, mutta ulkona pääni selkeni. Kylmyys auttoi. Kun ne korstot nostivat minua autoon, sain potkaistua Gaelia kasvoihin. He eivät olleet olettaneet, että pistäisin enää vastaan ja häkeltyivät. Pääsin pois autosta ja kun olin iskenyt Arielilta nenän takaraivoon sain napattua heidän aseensa ja ammuin kummankin täyteen uutenuolia. He ovat todennäköisesti aivan pihalla vielä pitään. Mutta ihan tosi, miten sinä ja Noel voitte? Mitä Viljamin kanssa tapahtui? Satuttiko hän teitä?”

"Torentto oli tavalliseen tapaansa mulkku, ei sen suurempaa. Hän tietää nyt aivan tarpeeksi tilanteestamme, mutta ei kuitenkaan kaikkea. Hän uhkaili ties millä lakiasioilla, ja vaati useammin kuin kerran saada puhua Noelin kanssa, johon en tietenkään suostunut. Ainoa ongelma nyt on se, että Noelin pitäisi vielä ainakin kaksi kuukautta työskennellä sille paskiaiselle.", Leon suorastaan sylki ärtyneitä sanoja suustaan. Hän ei millään olisi tahtonut antaa Noelin työskennellä enää päivääkään Torenttolle.
"Sanoin hänelle tosin, että hän pääsee keskustelemaan Noelin kanssa ainoastaan jos sinä olet paikalla. En luota siihen paskiaiseen. Enkä todellakaan enää halua katsella sivusta kun hän koskee Noeliin..", Leon murahti. Hän oli vähän liiankin suojelevainen Noelista.

Valériane kuunteli vaiti Leonin sepustusta keikkuessaan tuon sylissä. Hän joutui hieman ponnistelemaan pysyäkseen kiinni jutun juonesta, pään ollessa edelleen hieman sumea.
”Pidän mielelläni Noelia silmällä, jos hän suostuu siihen itse. En voi kuitenkaan pakottaa häntä mihinkään”, Valériane sanoi. ”Ja kyllä, Viljam osaa olla veemäinen vetäessään kaikki lakikoukerot mukaan. Sen suhteen en voi kuitenkaan auttaa teitä. Mutta tuli tässä mieleeni, haluaisitteko muuttaa minun luokseni hetkeksi? Minun asuntoni on turvallinen ja voisin helpommin olla teidän tukenanne. Minulla on vierashuone, jota voitta käyttää.”

Leon katsahti Valérianea hyvin merkittävästi tuon sanoessa ettei voisi pakottaa Noelia mihinkään. "Noelilla ei ole mitään sanavaltaa siinä asiassa.", Hän murahti kantaessaan Valérianen nyt tuon autolle päästyään parkkihalliin. Hän laski Valérianen pelkääjän paikalle ja kiersi itse kuskin puolelle.
"Tarjouksesi on houkuttava, en usko että Noelilla on mitään sitä vastaan.", Leon nyökkäsi vakavissaan naisen tarjottua heille turvapaikkaa. "Minä selviän Torenttosta tarvittaessa, mutta en tosiaankaan luota siihen mieheen Noelin lähistöllä, ja en usko että voisin väkisin napata ohjaksia."
Sitä et tosiaankaan tule enää tekeemään.
Älä viitsi olla tuollainen, minähän vain huolehdin sinusta.
Ai, tappamalla muita vai?
Tarpeen vaatiessa.
Tästä puhutaan vielä..
Jep, puhutaan vain, mutta anna minun nyt ensin keskittyä ajamaan.

Valériane hymyili Leonille, miehen laskiessa hänet pelkääjän paikalle. Hänestä tuntui hyvältä, että sai miehen kotiinsa, lähelleen itseään, vaikka saikin siinä samalla luokseen Noelin. Onneksi kaksikko ei ollut koskaan samaan aikaan paikalla.
”Selvä. Kun menemme minun luokseni, revimme joka ikisen turvakameran irti seinästä. Viljam on vahdannut elämääni aivan liian kauan”, Valériane totesi tyytyväisenä. ”Saat auttaa minua ja minun puolestani voimme tarjota Viljamille myös jonkinasteista miettimisen aihetta kun tilanne hieman rauhoittuu.”

Valériane nojautui nautinnollisesti huokaisten pehmeälle nahkaistuimelle. Hänen ruumistaan särki hieman sen saatanan vihannesuutteen vuoksi. Hänen luomensa tuntuivat myös tavattoman raskailta. Nainen pelkäsi nukahtavansa, joten hän suoristi asentonsa penkillä, jos se auttaisi häntä pysymään hereillä. Muutoin hän olisi varmasti tipahtunut kuin kivi järven pohjaan.
”Miten aiot menetellä Chazin kanssa? Eikö hän nähnyt sen videon? Eikö hän ole riski kun miettii teidän turvallisuuttanne?”

Leon käynnisti auton ja lähti ajamaan kohti Valérianen varsinaista kotia. Hän muisti osoitteen kyllä.
"En usko että Chaz on mikään riski. Epäilen että hän pelkää tällä hetkellä Noelia enemmän kuin meidän tarvitsee pelätä häntä, mutta haluaisin kyllä korjata tilanteen, Noelin vuoksi."
Niin saatkin korjata! Vaikken kyllä halua sinua lähellekkään Chazia..
No se ei taida nyt olla mitenkään kovin mahdollista..
Haista paska!
Oho, katos, olet oppinut rumia sanoja.
Lopeta!
Joojoo, rauhoitu. Me keksitään jotain.
Leon kallisteli päätään keskustellessaan Noelin kanssa päänsä turvin. Tästä tulisi vielä pitkä ilta.
"Ja millä tavalla ajattelit antaa Torenttolle miettimisen aihetta?", Leon vilkaisi Valérianea paljon puhuva virne kasvoillaan.

Nyt kun viha ja pakottava tarve toimia eivät pitäneet Valérianea enää käynnissä, oli yhä vaikeampi taistella unta vastaan. Vitun Viljam. Hänen ruumiinsa painui yhä syvemmälle auton penkkiin ja pää tuntui entistä utuisemmalta, vaikka hän yrittikin pitää kiinni todellisuudesta. Hän oli kuitenkin huojentunut kun Leon sanoi ettei heidän tarvitsisi pelätä mitään Chazin puolelta.
”Jaa-a”, Valériane totesi uneliaasti silmät lupsuen Leonin kysymykseen. ”Minun puolestani sinä voit miettiä jotain räväkkää, koska teidän elämännehän hän sotki perusteellisemmin.”

Virne kaarsi Leonin suupieliä entisestään Valérianen todetessa että hän saisi keksiä jotain räväkkää. Kenties kiva pikku yksityisshow myös Torenttolle olisi tarpeen, jonkinlainen jossa hän alistaisi tuon siskoa kuin viimeistä päivää, rajuimmilla tavoilla mitä keksisi. Asiaan saattaisi liittyä veitsi sekä rajua anaaliseksiä. Siinä vasta olisi Torenttolle katselemista. Sen siitä sai kun vittuili hänelle. Leon huomasi Valérianen uneliaisuuden ja päätti antaa toisen nukkua myrkyt pois kropastaan. Näin hänelle jäisi aikaa keskustella Noelin kanssa ilman että se häiritsisi Valérianea.
Noniin, hiirulaiseni, mitä haluat tietää?
Aloita vaikka sillä että mikä helvetti oikein olet.
Isoveljesi, noin niinkun tavallaan. Sinä loit minut pitämään tuskan ja stressin kaukana kun muutuit vampyyriksi.
Siis mitä?
Et muista niistä ajoista mitään mutta minä muistan kaiken. Pienen pojan mieli ei kyennyt käsittelemään niitä asioita joita vampyyriksi muuttuminen aiheutti.
Mutta miksi ihmeessä sinun piti murhata Jhon?
Sinä loit minut purkamaan stressisi hieman..väkivaltaisemmalla tavalla. Siksi olet itse niin maan pirun rauhallinen ja hiljainen. Jätät kaikki huonot puolet minulle.
Miksi minä oikein olisin luonut hirviön?
Tuohon minä en oikein osaa vastata, mielesi särkyi ja esiin tulin minä.

He lähestyivät Valérianen kotia, ja Leon parkeerasi auton kadunkulmaan, kiersi auton ja kaappasi Valérianen jälleen käsilleen ja lähti kantamaan tuota kotiin.

Valériane heräsi hätkähtäen, kun auto pysähtyi. Hän ei muistanut nukahtaneensa, mutta ilmeisesti niin oli päässyt kuitenkin käymään. Hänellä kesti hetken aikaa yhdistää muistikuviaan siitä mitä oli tapahtunut, mutta hänen olonsa oli virkeämpi ja ajatuksensa juoksu kirkkaampi kun oli viettänyt hetken taitelematta lamaannuttavan myrkyn vaikutuksia vastaan.
Samassa Leon jo kaappasikin hänet syliinsä.
”Tiedätkös muru. Minulla on omatkin jalat ja tunnen oloni jo paremmaksi. Ei sinun tarvitse kanneskella minua kuin jotain puudelia ympäriinsä”, Valériane totesi miehelle hymyillen.

Leon vilkaisi alas syliinsä kuullessaan Valérianen puhuvan ja virnisti tämän puudeli vertaukselle. "Luulin että nukut edelleen, mutta kävele kaikin mokomin.", Leon melkein pudotti Valérianen sylistään, mutta esti tätä kuitenkin rysähtämästä kadulle ja laski viimein irti. Hän virnisteli ilkikurisesti ja vilkaisi sitten rakennusta heidän edessään.
"Ajoinko oikeaan osoitteeseen?", Hän siirtää katseensa takaisin Valérianen suuntaan ja mielikuvat siitä mitä he voisivat Torenttolle esittää täyttivät hänen mielensä.
Ehei, ei onnistu!
Älä viitsi Noel, anna minun pitää hauskaa.
Harrastamalla seksiä Valérianen kanssa?! Älä pahenna asioita entisestään!
Mene nukkumaan niin sinun ei tarvitse katsella.
Älä luulekkaan!
Noel alkoi selvästi vastustella Leonia, sillä Leon saattoi tuntea päässään alkavan jomotuksen. "Aijai, hiirulainen on mustasukkainen.", Hän virnisti kivulle.