Silmiltä suojassa, suljettujen ovien takana. K-18

Rafael näki selkeästi milloin Jonathan alkoi epäröimään. Hän ymmärsi miksi mies epäili. Hän ei olisi koskaan suostunut samaan ja nyt hän vaati tätä Jonathanilta. Rafael aikoi tehdä tämän Jonathanille niin hyväksi kuin se oli vain mahdollista.
”Rentoudu Jonathan”, Rafael kuiskasi rauhoittavalla äänellä samalla kun hyväili toisen erektiota entistä ponnekkaammin. ”Minä teen sinun olosi hyväksi. Sinun ei tarvitse huolehtia mistään.”
Samaan aikaan hän lähti työntämään yhtä sormistaan toisen miehen sisään. Rafael aloitti hitaasti, hyväillen Jonathanin aukon suuta kunnes se antoi hiljalleen periksi ja antoi hänen työntyä sisään. Samaan aikaan hän hyväili miehen erektiota ponnekkain, pakottavin liikkein, jotta nautinto olisi ainoa asia, joka lopultakin pääsisi läpi.

Jonathan kauhistui entisestään tajuttuaan, ettei Rafael suinkaan aikonut jättää leikkiä kesken. Toisaalta, mitä hän oli edes odottanut tältä uudelta Rafaelilta? Ehkä hän oli elätellyt toivoa siitä, että isäntä olisi palannut tolkkuihinsa.
Rafaelin käskiessä häntä rentoutumaan, Jonathan asettui vastentahtoisesti takaisin makuulle ja puristi silmänsä kiinni. Hän älähti voimakkaasti Rafaelin ryhtyessä työntämään sormeaan hänen sisälleen. Se sattui, tuntui oudolta, mutta pumppaava liike hänen varrellaan sulatti kipua taidokkaasti nautinnoksi. Jonathan vaikeroi, vaikka hänen lantionsa kohosikin aavistuksen verran patjasta, kuin helpottaakseen Rafaelin työtä. Jonathan ei voinut muuta kuin purra hammasta ja alistua.

Rafael vain hymyili Jonathanin alistuessa uudelleen hänen tahtoonsa, kuten kuuluikin. Hän sai siitä synkkää mielihyvää, jota ei uskonut saavansa mistään muusta. Jos hän olisi ollut täysin tässä maailmassa ja hieman vähemmän kuumeen sekoittamassa hänen päätään, hän olisi saattanut kauhistua omia tuntemuksiaan. Jos hän tulisi muistamaan tästä jotain, hän kauhistuisi sittenkin.
Nyt hän ei kuitenkaan välittänyt vaan jatkoi Jonathanin hyväilyä niin sisä kuin kuin ulkopuoleltakin. Hän hieroi esiin puskevia pisaroita kalun varteen liukastaakseen kätensä liikettä entisestään. Aina silloin tällöin hän hieraisi nuppia nyrkkinsä sisällä. Samaan aikaan hän hyvili sormellaan tuon sisempiä seinämiä, huolehtien siitä, että sai venytettyä aukkoa kerta kerralta enemmän voidakseen pian työntää toisen sormensa tuon sisään.
”Miltä tämä tuntuu Jonathan? Nautitko”, Rafael kysyi kehräävällä äänellä. Hän halusi siirtyä pian eteen päin, sillä hänen oma kalunsa kaipasi kipeästi huomiota. Hän halusi malttamattomana tuntea puristuksen sen varrella.

Jonathan raotti toista silmåänsä aavistuksen verran voidakseen nähdä Rafaelin ilmeen, sillä äänensävy jolla toinen puhui oli aivan uusi. "Kyllä, herrani.. nnngh.. se tuntuu..hyvältä.", Jonathan onnistui vastaamaan voihkaustensa seasta, jotka eivät enää kielineet kivusta vaan pelkästä nautinnosta. Jokaisella sormen työnnöllä hänen aukkonsa tottui enemmän tunkeilijaan ja myötäili sitä. Se tuntui kuin Rafael olisi sormensa sijaan käyttänyt jotai tulikuumaa rautaa, niin paljon mielihyvä poltteli häntä. Häntä hävetti maata tassa, ainoana nauttijana, mutta hän ei kyennyt muuhunkaan.

Rafael hymyili kuullessaan Jonathanin voihkauksin maustetun vastauksen kysymykseensä. Hän tunsi jälleen tyytyväisyyttä katsellessaan kuinka mies hänen edessään kiemurteli ja voihki kosketuksen vuoksi. Hänen aina siisti ja suittu palvelijansa oli kuin kokonaan toinen vampyyri, hiukset sekaisin, täydellisen alastomana ja kasvot kiihkon punaamina. Samaan aikaan kun Rafael työnsi hellästi myös toisen sormensa miehen sisään, hän kumartui suutelemaan tuon huulia. Hän hieroi miehen sisäseinämiä varmoin ottein samalla, kun lipoi kielensä kärjellä tuon huulia.
Rafael olisi halunnut päästä sisälle. Hän halusi tuntea heidän yhteytensä ja sen kuinka hyvin heidän kehonsa sulautuisivat yhteen. Hän olisi halunnut naida heidät kummatkin tämän tunteen huipulle ja saada heidät kummatkin huutamaan sen vuoksi. Tunne oli niin pakottava, että se sattui. Orgasmi sykkki kalun tyvessä niin voimakkaana, että se sai Rafaelin uskomaan kalunsa räjähtävän hetkenä minä hyvänsä. Jonathan ei kuitenkaan ollut vielä valmis.
Ikävä kyllä kyseinen ajatus ei helpottanut ollenkaan Rafaelin omaa oloa.

Rafaelin kärsimättömyys tuntui melkein käsin kosketeltavalta, tukahduttavalta ja huone heidän ympärillään täyttyi odotuksedta ja jännityksestä. Jonathan huudahti tuntiessaan toisenkin sormen venyttävän häntä, ja sai hänet jännittämään sulkijalihastaan tahtomattaan, jolloin kipu tuntui entistä pahemmalta. Se meni kuitenkin ohi kun Rafael kumartui suutelemaan häntä. Jonathan vastasi suudelmaan ahnaasti, kuin se yksin olisi voinut viedä kivun pois. Hän nosti kätensä ja kietoi sormensa isäntänsä hiuksiin, aivan kuin ei olisi halunnut päästää tuota pois läheltään. Hän tunsi itsensä lapseksi joka haki lohtua.
"..sisälle..laittakaa se..sisälle..sir.", Jonathan ei tiennyt kestäisikö vielä kipua, mutta hän tiesi ettei kestänyt tätä odotusta ja toimettomana oloa enää kauempaa.

Rafael voihkaisi tuntiessaan Jonathanin sormien kietoutuvan hiuksiinsa. Se sai hänet heittämään päätään taaksepäin niin, että äännähdykset kumpusivat hänen sisältään kohti kattoa. Kosketus ei ollut varsinaisesti sitä, mitä hän oli kaikkein kipeimmin kaivannut, mutta tuntui hyvältä ja kiihdytti hänen sisällään vellovaa paloa. Nyt hän odotti, että palvelija kiskoisi hänen hiuksiaan rohkeammin, taivuttaisi hänen päätään, kietoisi pitkät öljynmustat suortuvat kämmeniensä sisälle.
Jonathanin pyyntö sai hänen erektionsa nytkähtämään levottomasti jossain heidän välissään, kuin se olisi yrittänyt epätoivoisesti muistuttaa heitä olemassaolostaan.
”Et... Ole... Vielä valmis...” Rafael voihki siitä huolimatta, että olisi halunnut tehdä juuri niin kuin tuo pyysi. Kuumehuuruistaan huolimatta hän ei halunnut tuottaa Jonathanille ylimääräistä kipua.
Hän painoi päätään alemmas, vasten Jonathanin otetta ja suuteli tuota uudelleen huulille. Hänen tarkoituksensa oli viedä huomio pois siitä, että työnsi samalla miehen sisään kolmannen sormen. Jonathan ei ollut vielä valmis hänen erektioonsa, mutta oli malttamaton jouduttamaan sitä hetkeä kun näin viimein olisi.

Jonathan vaikersi pettyneenä Rafaelin evätessä hänen pyyntönsä. Hän ei ollut tottunut pyytämään itselleen mitään, hän ei ollut tottunut tälläiseen toimettomuuteen. Hän tuskin tulisi missään vaiheessa olemaan valmis Rafaelin sykkivää elintä varten, joten olisi aivan sama, runnoisiko tuo hänen sisuskalunsa sillä nyt vai hetken päästä. Tai niin Jonathan oli varma että tulisi tapahtumaan. Kolmas sormi sai hänen olonsa aiempaa epämukavammaksi, sai hänet huutamaan ja anelemaan ennenkuin venyttävä kipu hellitti hieman. Miten hän selviäisi jostain isommasta?
"Sir..pyydän, en kestä.. enempää..", Jonathan halusi toimituksen olevan nopeasti ohi. Hän ei voinut sietää kivun odotusta, joten olisi parempi hoitaa se altas pois ja sitten hän voisi keskittyä nauttimaan. Hän takertui Rafaelin hiuksiin kuin pelastusköyteen.

Rafael liikutteli sormiaan tasaiseen tahtiin Jonathanin sisällä, ottamatta toistaiseksi kuuleviin korviinsakkaan tuon pyyntöjä. Hän aisti toisen miehen pelon, joka tuntui tuovann nautintoon hieman kitkerän sävyn. Rafael ei kuitenkaan antanut periksi vaan jatkoi miehen valmiselua tulevan varalle, vaikka se tulisi mitä todennäköisimmin sattumaan siitä huolimatta. Hän halusi kuitenkin päästää heidät kummatkin hieman helpommalla. Rafael ei yksinkertaisesti kestänyt kyyneleitä, johtuivat ne sitten mistä tahansa.
”Pian...” Rafael lupasi kuitenkin käheällä äänellä Jonathanin huulia vasten, venyttäen tuota entisestään avaamalla hieman sormiaan tiukasta supusta. ”Haluatko kokeilla olenko valmis?”
Todennäköisesti he kumpikin tiesivät kuinka valmis Rafael tähän oli. Hänen erektionsa hankautui parhaillaankin Jonathanin ihoa vasten jossain heidän välissään.

Epätoivoisesti, kiirehtien saamaan kivuliaimman osuuden pois alta, Jonathan kurotti toisen kätensä heidän väliinsä, tarttuen kiinni Rafaelin varteen. Toinen oli enemmän kuin valmis, mikä sai synkän himon kuohahtamaan hänen sisällään. Viis siitä, sattuisiko se. Pahin kipu oli jo nyt ohitse, enää jäljellä oli omituinen, venyttävä tunne ja nautinto. Hän halusi Rafaelin sisälleen, sillä häntä kutkutti ja kiehtoi ajatus, miten hyvältä se loppujen lopuksi voisikaan tuntua. Hän ryhtyi työstämään Rafaelia tuon sormien liikkeiden tahdissa, puskien taas lantiotaan paremmin miehen kättä vasten. "Se..tuntuu hyvältä..!", Jonathan voihkaisi, voidakseen rohkaista Rafaelia. Hänen pelkonsa suli hetki hetkeltä pois, muuttuen pelkäksi nautinnoksi.

Oli ollut virhe pyytää Jonathania tarttumaan kiinni hänen erektioonsa. Rafaelin huulet irtosivat miehen suulta, kun hän heitti päänsä taaksepäin voihkien nautintoaan ilmoille. Sillä samaisella sekunnilla kun Jonathan kietoi sormensa hänen vartensa ympärille, tarve tunkeutua toisen sisään muuttui pakottavaksi kivuksi. Enää heillä ei ollut mitään mahdollisuutta perääntyä ja Rafaelille tuli kiire toteuttaa Jonathanin pyyntö.
Hän nousi jälleen ylös Jonathanin päältä, mutta vain lyhyeksi hetkeksi. Hän hätisti miehen käden pois omalta elimeltään ja tarttui siitä kiinni itse, ohjatakseen sen viimein sisään. Saadessaan itsensä oikealle kohdalle, Rafael nojautui Jonathanin ylle ja lähti viimein työntymään tuon sisälle.
Hän eteni hitaasti ja rauhallisesti, kuten oli tehnyt sormiensa kanssa. Hän tantoi toiselle miehelle riittävästi aikaa sopeutua sisään työntyvään erektioon ja pitkitti omaa nautintoaan, jota sai siitä miten toinen puristui tiukasti hänen ympärilleen.

Hengitys olisi varmasti salpaantunyt Jonathanin kurkkuun jos hän olisi hengittänyt. Kipu seivästi hänet kuin vaarna ja tuntui repivän häntä kappaleiksi. Jonathan takertui Rafaeliin, upottaen kyntensä tuon selkään epätoivoisena. Hän halysi tätä, mutta samalla se sattui julmetusti. Puremalla huultaan Jonathan onnistui tukahduttamaan huudon joka yritti pyrkiä hänen keuhkoustaan ulos. Kipu ei kestäisi kauaa, tätä holkemalla hänen onnistui rauhoittua hieman.

Kannatellen edelleen itseään toisen kätensä varassa ja jatkaessaan vääjäämätöntä sisään työntymistä, hän kietoi toisen kätensä Jonathanin ympärille ja puristi miestä rintaansa vasten.
”Koeta kestää Jonathan”, Rafael kuiskasi miehen korvaan, painaen tuon päätä tiukemmin olkapäätään vasten. ”Se on pian ohitse. Sen jälkeen se tuntuu vain hyvältä.”
Sitten hän oli perillä. Syvemmälle hän ei enää pääsisi vaikka kuinka yrittäisi. Niinpä hän jäi paikoilleen ja piteli Jonathania rintaansa vasten, sekä itseään pystyssä. Hän antoi Jonathanin tottua rauhassa hänen kokoonsa ja venyä rauhassa vaadittaviin mittasuhteisiin. Samalla kipu saattoi laantua ja antaa tilaa nautinnolle.

Kun hän uskoi viimein antaneensa Jonathanille riittävästi aikaa sopeutua, hän lähti uudelleen liikkumaan. Edelleen hän kuitenkin piti mielessään sen kuinka paljon Jonathan lopulta pystyisi kestämään. Hän liikkui hitaasti edestakaisin, hokien samalla itselleen, että voisi pian likkua juuri niin nopeasti kuin itse haluaisi. Kunhan hänen palvelijansa ei enää tuntisi kipua tämän vuoksi.

Jonathan takertui entistä paremmin Rafaeliin, taistellen kyyneleitä ja huutoja vastaan. Hän halusi tätä edelleen, ja Rafael oki kuitenkin hyvin hellä ja huomaavainen liikkeissään, mikä sai hänet kestämään sen. Mielessään hän laski hitaasti kynmeneen rauhoittualseen, hakien Rafaelista tarvitsemaansa tukea. Hän veti syvään henkeä ja tuon tuoksua kun Rafael ryhtyi liikkunaan. Ensimmäiset liikkeet olivat lähes sulaa tuskaa. Jonathan koki ouroa painetta vatsanpohjassaan ja pahoinvointia, sekä venyvää kipua ja ennenkokematonta täyttyyden ja nautinnon tunnetta. Tuntemuksien kirjo huimasi ja sai hänet voihkimaan, vaikka hän kuinka tritti tukagduttaa ääntään.

Rafael piteli Jonathania tiukasti sylissään antaen toisen hakea tukea ja lohtua itsestään toivoen, että toisen koettelemus olisi mahdollisimman pian ohitse. Samaan aikaan hän liikkui hiljalleen sisään ja ulos nauttien toisen tunnusta ympärillään. Hänen suloinen, tyyni palvelijansa oli niin tiukka ja tuntui lypsävän häntä sisäänsä siitä huolimatta, että oli selvästi tuskissaan. Rafael olisi halunnut tuntea myötätuntoa Jonathania kohtaan, mutta se oli täydellisen mahdotonta kun hänen oma olonsa oli niin lähellä puhdasta ekstaasia. Orgasmi kyti ja kipinöi hänen sisällään valmiina räjähtämään hetkenä minä hyvänsä. Se lähetti hänen muuhun vartaloonsa nautinnosta koostuvia sykäyksiä, jotka saivat hänet vapisemaan kauttaaltaan.
”Rentoudu. Päästä minut sisään”, Rafael kuiski Jontahanin korvaan. Hän painoi päänsä miehen pitkien, nyt valtoimenaan lainehtivien hiusten sekaan ja hamuili huulillaan tuon kaulaa. Hän kylvi herkälle iholle kevyitä suudelmia ja näykkäyksiä, toivoen niiden vievän pois edes osan Jonathanin tuntemasta kivusta. ”Se muuttuu hyväksi. Tunnetko sinäkin sen jo?”

Jonathan olisi halunnut huutaa ja käskeä Rafaelia tukkimaan suunsa ja samalla hän halusi huutaa ja anella tuota jatkamaan rauhoittavia sanojaan, niin sekaisin hänen päänsä tuntui olevan näistä omituisista, toisiinsa kietoutuvista tunteista. "Pu-pure minua..sir..pyydän..", Jonathan tunsi kuinka kipu väistyi, hän tosiaankin tunsi kuinka hänen suolensa venyi ja teki jatkuvasti enemmän tilaa Rafaelin kalulle, mutta kipu oli silti olemassa, vaikka se naamioituikin etevästi nautinnon sekaan. Hän halusi kuitenkin nauttia tästä täydellisesti, hän ei halunnut tuntea enempää kipua. Hän halusi pelkkää nautintoa. Hän yritti kyllä rentoutua entisestään, mutta se tuntui täysin mahdottomalta.

Rafaelin kulmahampaat tuntuivat suorastaan ampaisevan esiin ikenistä, Jonathanin anellessa häntä puremaan itseään. Sen siunaamalla hetkellä hän ei kyennyt muuhun kuin tuntemaan sen sisuskaluja kivuliaasti korventavan janon, joka oli piinannut häntä aikaisemmin ja jonka hän oli ehtinyt unen aikana jo unohtaa. Sen sijaan tohtorin kielto olla nauttimatta verta ei muistunut hänen mieleensä. Se oli kuin toisarvoinen sivuhuomautus, jonka saattoikin unohtaa muun, tärkeämmän ohella ja juuri nyt, janon sammuttaminen oli huomattavasti tärkeämpää kuin sairaudesta paraneminen.
Rafael ei epäröinyt vaan upotti hampaansa Jonathanin kaulaan ja antoi veren virrata vapaana virtana kielelleen, hoputtaen sitä omalla imemisellään. Hänen makunystyränsä tuntuivat räjähtävän. Jano hellitti ja tuntui siltä, kuin hän olisi astunut sisään taivaanporteista. Hän painoi Jonathanin patjaa vasten, painuen tuota vasten ja pureutuen entistä tiukemmin kiinni tuon suoneen, imien ikuisenelämäneliksiiriä itseensä.

Jonathan inahti heikosti tuntiessaan hampaiden lävistävän ihonsa. Huumaava myrkky pyyhki pois viimeisetkin rippeet kivusta, ja jäljelle jäi vain kasa nautintoa joka oli niin puhdasta ja..Jonathan ei edes keksinyt sanoja kuvaamaan sen laatua. Hän tosin muisti tohtorin sanat ja tuntiessaan Rafaelin ryhtyvän ottamaan enemmän kuin sallittu, hän ryhtyi kiemurtelemaan päästäkseen vapaaksi. "Sir.. ette saa.. juoda enempää!", Jonathan nosti kätensä Rafaelin harteille, työntäen tuota irti itsestään. Hän ei voinut sallia Rafaelin ottavan enempää vaikka olisikin halunnut antaa, mutta kaikkein eniten hän halusi tuon parantuvan ja palaavan omaksi itsekseen. "Sir, kiltti, ei."

Rafael imi Jonathanista kuin henkensä hädässä, myös silloin kun mies lähti työntämään häntä kauemmas itsestään. Palvelijan sanat menivät verenhimon kuurouttamille korville ja pois päin työntävät kädet hänen harteillaan saivat nuoren aatelisen takertumaan entistä tiukemmin kiinni Jonathanin suoneen.
Jonathan oli kuitenkin sen verran vanhempia ja sitä myötä myös vahvempi, jolloin hiljalleen, työntövoima alkoi olla sairaan vampyyrin voimille liikaa. Hiljalleen etäisyys heidän välillään kasvoi, tahdin muuttuessa yhä nopeammaksi. Lopulta Rafaelin oli pakko irroittaa otteensa Jonathanin kaulalta tai hän olisi repinyt ihon ja suonen auki. Siitä huolimatta hän yritti taistella tiensä takaisin aterian äärelle. Sairauden heikentämässä ruumiissa ei ollut kuitenkaan riittävästi voimia Jonathania vastaan.

Rafael katsoi hetken aikaa hämmentyneenä Jonathania, järjen ja ymmärryksen etsiessä omia paikkojaan seksin, veren ja kuumeen sumentamissa aivoissa. Kummastuneeseen ilmeeseen toi oman lisänsä Rafaelin raolleen jääneiden huulien välistä pilkistävät, pitkät torahampaat. Hän ei kyennyt käsittämään miksi Jonathan ei sittenkään antanut hänen juoda suonestaan, vaikka oli ensin sitä anellut.
Silloin Jonathan onnistui kuitenkin puristumaan hänen ympärilleen, jolloin Rafaelin ruumis vastasi vaistomaisesti työntymällä eteenpäin tuon sisällä. Heidän yhtymisestään kumpuava nautinto vei nopeasti miehen ajatukset siihen, mitä he olivat alunalkaen olleet tekemässä ja hän lähti liikkumaan uudelleen Jonathanin yllä. Hän tuki oman ruumiinsa käsivarsiensa varaan, jolloin saattoi katsella Jonathania ylhäältä käsin. Hänen sotkeutuneet, pitkät mustat suortuvansa valuivat hartioiden ylitse heidän ylleen, kuin lukuisat purot kielekkeen ylitse.

Jonathan ei tahtonut työntää Rafaelia irti itsestään, mutta hänen oli pakko. Ja kun hän lopulta siinä onnistui, hän sai älähtää helpotuksesta sekä nautinnosta, kun tuo rupesi taas liikkumaan hänen sisällään. Jonathan tunsi selkänsä kaareutuvan ja lantionsa ryhtyvän liikkumaan Rafaelin työntöjen tahtiin. Hän oli pelännyt tätä.. miksi? Kipu oli jo pelkkä paha muisto, josta ei ollut enää jälkeäkään. Jonathan totesi itselleen olevansa juuri nyt niin onnellinen, ettei hän olisi välittänyt vaikka Rafael olisikin repinyt hänen kurkkunsa auki, hän ei välittäisi vaikka tuo vihaisi häntä tämän jälkeen.
"Ko-kovempaa..!", Jonathan liu'utti kätensä Rafaelin hartioilta tuon kasvoille, katsoen hurmaantuneena isäntäänsä, joka takoi itseään hänen sisäänsä. Hän hyväili huumassaan Rafaelin poskia, ennenkuin antoi käsiensä lipua niskalle hiusten sekaan. Toisen kätensä ympäri hän kiersi kasan suortuvia kiskoen niitä hellästi. Enemmän. Kovempaa. Nopeammin. Toisen jalkansa hän nosti Rafaeli jalkojen taakse, tuon takapuolelle, voidakseen painaa tuota jalallaan tiukemmin kiinni itseensä aina kun hän työntyi sisään.

Jonathanissa tapahtuneet muutokset olivat omiaan viemään Rafaelin ajatukset pois verenjanosta. Hän nautti siitä miten mies liikkui täydellisesti hänen tahdissaan. Rafaelista tuntui kuin Jonathan olisi kertonut jo vastaliikkeillään sen, kuinka paljon enemmän tuo häneltä tahtoi. Se sai hänet puolestaan syventämään ja nopeuttamaan työntöjään, kunnes niiden ainoa päämäärä oli saada heidät kummatkin laukeamaan huutaen.
Tuntemukset saivat hänet sulkemaan silmänsä ja taivuttamaan päätään nautinnosta taaksepäin, kunnes hän tunsi kosketuksen kasvoillaan. Rafael avasi silmänsä ja käänsi hämmentyneen katseensa takaisin Jonathanin kasvoihin, tuon lähtiessä liu'uttamaan käsiään hänen hiuksiinsa. Hän tunsi miten mies tarttui niistä kiinni kuin hevosta suitsista ja hallinnoi hänen liikehdintäänsä niistä. Rafael totteli kiltisti miehen ohjeita ja ryhtyi liikkumaan juuri siinä tahdissa kuin Jonathan häneltä sitä halusi.

Vaikka hän olikin alistettuna osapuolena, hän onnistui silti dominoimaan herraansa näinkin pienillä liikkeillä, ja vaikka dominointi olikin lähinnä kuviteltua ja hyvin hyvin vähäistä, se oli kuitenkin enemmän valtaa kuin mitä Jonathanilla oli koskaan ollut Rafaelista. Se huumasi häntä entisestään, ja hänen alkoi olla vaikeaa pitää itseään tyynenä, jos sitä oli ollut lainkaan. Häpeilemättä hän laski vapaan kätensä omalle kalulleen, ryhtyen hyväilemään itseään Rafaelin työntöjen tahdissa voidakseen saavuttaa sen upean tunteen jota vähäteltiin nimellä orgasmi. Jonathanin voihkiva ääni voimistui hetki hetkeltä, kielien siitä että mies olisi aivan lähellä laukeamistaan. Hän kuitenkin halusi odottaa, hän halusi laueta yhdessä Rafaelin kanssa, joten hän kiusasi itsensä niin rajalle kuin vain kykeni, ja ryhtyi sitten puristamaan itseään tyvestä, lukiten orgasmin paikoilleen odottamaan, kunnes hänen isäntänsä olisi valmis.

Rafael murahteli ja voihki heidän yhteisten liikkeidensä tahdissa. Hänen silmänsä painuivat väkisin kiinni ja pää taipui taaksepäin jatkeena muun ruumiin kaarelle. Hän kannatteli itseään edelleen käsiensä varassa, jotta aiempi kohtaaminen hänen hampaidensa ja Jonathanin kaulasuonen kanssa ei uusiutuisi enää.
Nautinto kasvoi jokaisella työnnöllä, muuttuen samaan tahtiin yhä vaativammaksi. Vaikka Rafael näytti päällisin puolin olevan ohjaksissa, hän oli lopultakin täysin Jonathanin vietävissä. Jos palvelija nyt päättäisi vetäytyä, hän olisi valmis anelemaan, jotta tuo soisi hänelle täyttymyksensä.

Rafaelin kulmat painuivat pieneen kurttuun hänen tuntiessaan jotain heidän välissään, kutakuinkin Jonathanin elimen tietämillä. Tämä sai hänet avaamaan uudelleen silmänsä ja katsomaan alas. Nähdessään miten toinen mies hyväili itseään, samalla kun hän työntyi yhä uudelleen tuon sisään, Rafael vaikersi kovaan ääneen. Näky oli vähällä lyödä hänet kaikkien rajojen yli, mutta hammastaan purren hän pidätteli orgasmiaan. Muutoin sillä ei olisi ollut pienintäkään väliä, mutta hän halusi nauttia näystä, jossa Jonathanin kalun vaaleanpunainen kärki katosi yhä uudestaan tuon nyrkin sisään ja ilmestyi jälleen ulos.
Liike, se miltä Jonathan tuntui ja esitys, jonka tuo tarjosi lykki Rafaelia yhä syvemmälle nautinnon syövereihin. Pian hän tunsi olevansa veitsen terällä, valmiin laukemaan. Tarviten enää pienen ärsykkeen, jotta peli olisi selvä.

Jonathan raotti silmiään kuullessaan Rafaelin vaikeroivan aiempaa kovemmin. Hänen huulilleen kaartui tyytyväinen hymy nähdessään miten paljon isäntä näytti nauttivan hänen katselemisestaan. Jonathan hidasti kätensä liikkeittä, kui esitelläkseen hitaasti ja yksiyiskohtaisesti, miteen käteen kuului vetää, kuin olisi opettanut teiniä helpottamaan oloaan. Jonathan huokaili nautinnosta kiivaammin, sillä häntä kiihdytti entisestään se, että Rafael katseli häntä.
"Sir..pian..Rafael..!", Kiihkossaan Jonathan vaikersi isäntänsä nimen ensimmäistä kertaa tuon kuullen ties kuinka moneen vuoteen, jos tämän päivän aiempaa kuiskausta ei otettu huomioon. Hän tunsi orgasmin puristavan pallejaan, ja samalla hän tunsi jännittyvänsä myös sisäisesti odotuksesta, ja tunsi puristavansa ja lypsävänsä Rafaelin vartta sisällään.

Rafaelin vartalo yritti taipua kaksinkerroin siitä nautinnonaallosta, joka lähti liikkeelle kun Jonathan ryhtyi esittelemään kädentaitojaan omalla elimellään. Hän saattoi melkein kuvitella miltä se olisi tuntunut, jos mies olisi tarttunut samalla tapaa kiinni hänestä.
Samaan aikaan hänen lantionsa lähti liikkumaan entistä nopeampaan tahtiin ja hakemaan orgasmia aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Liikkeet olivat täydellinen automaatio, jota ohjasi pakottava tarve laueta. Rafael olisi halunnut kertoa Jonathanille ettei paluuta enää olisi ja nyt se tapahtuisi, mutta hänen leukansa tuntuivat jumittuneen, kun hän puri hampaitaan yhteen ettei olisi huutanut täyttä kurkkua.

Ei tarvittu paljoakaan kun orgasmi sitten lähti liikkeelle ja otti Rafaelin täydellisesti valtaansa. Hänen kurkustaan kumpusi syvä murina, kun huutamisen mahdollisuus oli estetty. Jos hän olisi maannut selällään, hän olisi heittelehtinyt sisällään räjähtävän nautinnon vuoksi. Sen sijaan hän hakkasi itseään Jonathanin sisään ilman minkäänlaista kontrollia liikkeilleen ja puristi heidän allaan olevia lakanoita nyrkkeihinsä.
Orgasmi oli täydellisen täysivaltainen ja kaiken nielevä. Kun se oli ohitse, Rafaelista tuntui kuin hänestä olisi ollut jäljellä pelkkä tyhjä, voimaton kuori. Hän rojahti alas, onnistuen juuri ja juuri kääntämään vartaloaan sen verran, ettei yksinkertaisesti vain pudonnut Jonathanin päälle. Hän jäi kuitenkin sängylle makaamaan kuin eloton ruumis. Hän oli vajonnut uudelleen uneen jo ennen kuin hänen päänsä kosketti sängyn peitteitä.