Psychotic (Shakur+Hannachu kaksinpeli)

Ei ollut kulunut viikkoakaan siitä, kun hän oli törmännyt tähän..jengiin. Luca oli hyvin kyyninen tämän jengin suhteen, mutta sen päämäärät auttoivat hänen omia päämääriään. Joten miksikäs ei. Hän inhosi ns. "laumaelämää" , juuri sitä jota jengissä olo vaati. Veretyksestään asti Luca oli ollut..aivan toisenlainen. Jos hän ihmisenä oli ollut pirteä, iloinen, sosiaalinen ja kaikkea muuta, niin yhtäkään aiemmista mainituista hän ei enää ollut. Nykyisin vampyyrimies oli masentunut, joi liikaa ja inhosi kaikkia jotka olivat hänen ympärillään.

Luca pyörähti ympäri sängyllään, jonka oli väsännyt hylättyyn vajaan varastoalueella, jonka hän oli ominut omakseen. Hän oli unessa. Hän nukkui vain harvoin, mutta silloin kun nukkui teki sen vain sen takia, että yritti itsepäisesti pitää kiinni ihmisyyden rippeistään. Mutta unissa häntä vaivasivat painajaiset. Nuo kauhukuvat joita miehen mieli unessa loi, olivat kuin elävä toisinto sen kohtalokkaan päivän tapahtumista, jolloin hän kuoli. Uudelleen ja uudelleen hän näki elämänvä hajoavan sirpaleiksi, ja hirviöt.. Jostain syystä hänen unissaan oli aina mitä kauheimpia hirviöitä.

Luca heräsi, vaikkei herännytkään. Hän nousi sängyltään hullun virnistys riutuneilla kasvoillaan. Hänen silmänsä eivät nähneet ympäröivää vajaa, vaan kadun. Hän asteli kohti jengin hallintorakennusta kyyryssä kuin humalainen, hieman puolelta toiselle huojuen. Hänen silmänsä skannasivat aluetta villeinä, nähden unensa hirviöt joka puolella. Hän kirosi niille ääneen, huusi niille että jättäisivät hänet jo rauhaan. Lucan mieli oli joutunut sen ensimmäisen psykoosinsa valtoihin.

Hän pääsi hallintorakennukselle ja asteli suoraan sisään. Vampyyrit jotka olivat siellä lorvineet saivat vastaansa melko pelottavan näyn. Sähkönsiniset hiukset sojottivat suuntaan jos toiseen, verenpunaiset silmät lähes pyörivät päässä. Hän oli paidaton, jalassaan vain farkut, ja hän virnisteli. Siinähän ne Hellin agentit olivatkin! Suoraan hänen edessään! Lucan huulilta pääsi tukahtunut nauru kun hän katsoi vampyyrejä edessään. Hän ei tuntenut niistä ketään, ei sillä hetkellä. Hän oli kuin unessa mutta kuitenkin hereillä.

"Luulitte saaneenne minut..mutta minäpä en lähde suosiolla.", Mies kujersi. Tämä katu oli täynnä hirviöitä ja lisäksi vielä Hellin agentteja! Hän tiesi vin häviävänsä taistelun, mutta ainakin hän veisi osan noista surkeista vampyyreistä mukaansa, niin hän itselleen hoki. Ja nuo hirviöt.. Nuo sanoinkuvaamattoman rumat oliot saisivat hänen puolestaan pitää grillikemut hänen ruumiillaan kunhan hän olisi ensin tehnyt selvää edes muutamasta kuvottavasta vampyyrista.

Luca hyökkäsi lähimmän vampyyrin kimppuun huutaen, käyttäen kynsiään aseinaan.

Suurikokoinen vampyyri oli juuri ajatellut vetäytyvänsä omiin oloihinsa. Hartwinilla oli takanaan taas yksi useamman päivän pituisista putkistaan, joina mies ei pahemmin levännyt. Välillä rupeumat venyivät viikkojen, toisianan jopa kuukausien mittaisiksi. Saksalainen keksi aina jonkun projektin, johon uppoutua normaalien tehtäviensä ohella. Yleensä se liittyi Chaosin ns. sydänalueen turvallisuuteen, mutta toisinaan kukaan ei tiennyt mitä mies puuhasi omakseen talvaamassaan varastorakennuksessa. Nuo saatoivat vain seurailla miten mies raahasi sinne erinäistä tavaraa, yleensä metalliromua.

Nyt Hartwin oli käynyt läpi puuduttavan keskustelun Reedin kanssa siitä, miten alueen partiointa tulisi parantaa. Jengin johtaja tuntui kyllä ymmärtävän asian, mutta ei sitä miten paljon enemmän kuria se tulisi vaatimaan jengiläisiltä. Osa noista kyllä totteli käskyjä ja teki miten kuului, mutta Chaosiin kuului paljon nuoria vampyyrejä, joilla ei vain maltti riittänyt. Se oli ymmärrettävää ja samalla Hartwin halusi piestä noista kyseisen ominaisuuden vaikka väkisin.

Johtajansa huoneesta poistuva ei totisesti saanut tilaisuutta siirtyä vapaalle. Hallintosalissa Reedin valtaistuimen viereen pysähtyvä oli haaveillut kunnon ateriasta ja sänkyyn heittäytymisestä. Kovia kestämään tottunutta ei varsinaisesti väsyttänyt, mutta miehen energiataso alkoi kyllä lähestyä pohjalukemia. Ellei Lucan kimppuunsa saanut vampyyrinainen olisi kirkaissut kauhunsekaisesti, Hartwin olisi seissyt aloillaan ja vain tuijottanut varmasti paljon pidempään. Silkkaa... Tympiintynyttä passiivisaggressiivisuuttaan, joka kumpusi saksalaisen tämän hetkisestä mielentilasta.

Vaalea jättiläinen ei ollut suinkaan ensimmäinen, joka ehti reagoimaan Lucan hyökkäykseen. Hallintosalin valtasi kaaos, kun osa sinne kerääntyneistä pyrki karkuun sekopääksi muuttunutta uutta tulokasta ja toiset yrittivät auttaa toveriaan. Lucan riemuksi, paikalla taisi olla enimmäkseen Reedin perään kuolaavaa naisväkeä.

Kauhun huudot vain innostivat mielensä tilapäisesti täydellisesti menettänyttä. Lucan huulilta purkautui sanoinkuvaamattoman hirveä nauru hänen raastaessaan kynsillään käsiinsä joutunutta naisparkaa. Minkäänlaista sääliä ei mies tuntenut, sillä hänelle nämä vampyyrit olivat Hellin agentteja, ja heidäthän piti tapaa, vailla minkäänlaista sääliä. Hänen kyntensä eivät onneksi osuneet aivan kaulavaltimoon, mutta tekivät kuitenkin pahaa jälkeä naisen kaulalle ja rinnalle.

Apuun pyrkivät saivat kuitenkin yllättyä. Luca huomasi kaiken siinä tilassaan, sillä hänen silmänsä pälyilivät hirviöitä kaiken aikaa ympäriltään. Hän tyrkkäsi naisparan muiden syliin samalla kun painui itse matalaksi, hyökäten ryhmän jalkoihin. Enää mies ei nauranut, mutta hurmio jota tuo koki oli selvästi luettavissa tuon kaameasta, julmasta virneestä. Apuun tulleita ei ollut kuin neljä, ja viides oli jo hoideltu pois pelistä. Luca uskoi että saattaisi selvitä.

Hän huomasi kyllä jättiläiskokoisen vampyyrin, muttei kiinnittänyt tuohon kovinkaan paljon huomiota. Nyt Lucan huomio oli niissä neljässä vampyyrissa jotka yrittivät häntä taltuttaa. Olessaan matalana jouko jaloissa, Luca pyörähti ketterästi ympäri oikea jalka ojennettuna, onnistuen kaatamaan kaksi neljästä maahan. Mielipuoli ei jättänyt aikaa ihmettelyille vaan nousi ylös salamana ja heitti potkun kohti kolmannen naamaa, saaden tuon kaatumaan. Hän nauroi taas, ja hyökkäsi juuri kaatuneen vampyyrin päälle, alkaen takoa toista nyrkillään, ja koko sen ajan hän vain nauroi.

Reedin valtaistuimen vieressä seisova vampyyri oli melkein kuin kaksi tai kolme hallintosalissa jäljellä olevista vampyyreistä yhteensä. Hartwin oli tottunut siihen, että nuoremmat mittelivät välillä voimiaan totisenkin näköisesti, mutta hullumpikin näki ettei tässä ollut kyse mistään tavallisesta kahakasta jengin vampyyrien välillä. Analyyttinen mieli yhdistettynä graaffiseen muistiin takasi, että Hartwin muisti lähestulkoon kaikkien jengiläisten naamataulut ja osasi yhdistää ne oikeisiin nimiin, mutta tämä nuorukainen... Kulmiaan kurtistava ei muistanut nähneensä naisen kimppuun käynyttä aikaisemmin.

Uusi tulokas luultavasti. Oli miten oli, ei turvallisuusvastaavalla ollut muita vaihtoehtoja kuin puuttua tilanteeseen. Saksalainen antaa kädessään kantamansa kansion tipahtaa lattialle, poimiessaan Reedin valtaistuimen vierestä puulaatikon, jota Chaosin johtaja kai piti pöydän vierassa. Eipä pitänyt enää Hartwinin viskatessa sen kohti selkänsä suurikokoiselle vampyyrille kääntänyttä riehujaa tuon yläselkään tähdäten. Pää oli turhan pieni kohde, väistäminen olisi ollut paljon helpompaa.

Lucan nykyinen vastustaja oli jo lähes veristä mössöä kasvoista, kun yksi vampyyreistä hyppäsi hänen selkäänsä. Valitettavasti kyseinen uhkarohkeaksi ryhtynyt vampyyri hyppäsi samaan aikaan kun Hartwin heitti laatikon. Niimpä Hartwinin heitto osuikin suoraan taltuttajaan, eikä Lucaan.

Vampyyri rymähti Lucan päälle samaan aikaan kun laatikko rämähti toisen selkään, ja Luca joutui hetkeksi pois tasapainosta, horjuen nousi ylös lopulta, ja käänsi katseensa Hartwiniin. Tämä mielipuolinen ilmestys virnisteli riemuisasti. Hirviökokoinen vampyyri oli teilannut yhden omistaan! Sekös riemastutti Lucaa suuresti.

Naureskellen Luca lähti eteenmään kohti Hartwinia, virnistellen ja lipoen kielellään huuliaan. Hän ei edennyt nopeasti, vaan hitaasti, silmäillen vastustajaansa samalla, kuin tutkien. Vaikka Luca olikin täysi sekopää sillä hetkellä, hän ymmärsi kyllä että vastustajan täytyi olla vahva kun näytti tuolta. Ja Hellhän koulutti agenttinsa oikein hyvin.

Aseettomana Luca joutui tyytymään käsiinsä ja jalkoihinsa sekä nopeuteensa. Katseltuaan Hartwinia tarpeeksi kauan omasta mielestään, ketterä laiheliini hyökkäsi.

Puulaatikko ei räsähtänyt rikko oikeaan osoitteeseen, mutta se teki kuitenkin tehtävänsä – kiinnitti sekopäältä vaikuttavan vampyyrin huomion helisemässä olevista nuorista Reedin valtaistuimen vieressä seisovaan jättiläiseen. Laatikolla kolkatuksi tullutkin kärsi huomattavasti pienempiä vaurioita kuin mielipuolen kynsissä.

Hartwinin tapella oli melko erilainen kuin niiden, jotka viettivät aikaansa treenalla taitojaan ja kuntojaan erinäisten aasialaisperäisten taistelulajien parissa. Ehkä suurin ero kuitenkin oli se, ettei vaalea vampyyri paljoa väistellyt. Toisinaan näytti siltä kuin mies olisi antanut vastustajan tahallaan saada iskuja läpi. Torjuen vain ne, jotka aiheuttivat dramaattista vahinkoa. Taktiikka oli kaksiteräinen miekka, mutta se oli paras tapa käyttää tilaa kaksintaistelussa. Saksalainen ei ollut kaikkein nopein vampyyri, jo ihan kokonsakin puolesta. Hartwin ei treenaamallakaan pystyisi tulemaan niin ketteräksi kuin kimppuunsa hyökkäävä – silkka fyysinen mahdottomuus. Iso massa lähti liikkeelle hitaammin ja sillä kesti kauemmin pysähtyä. Mies ei voinut kyseisellä tosiseikalle yhtään mitään. Ainoastaan varoa treenaamasta itseään liian jäykäksi testosteronihirviöksi.

Hartwin oli suurikokoinen ja lihaksikas, mutta tuo ei missään nimessä ollut 'lihaskimppu'. Saksalainen piti visusti vaarin siitä, että pysyi ketteränä. Viis siitä, ettei voisi koskaan olla kaikkein ketterin. Jäänsinisillä silmillään lähestyvää tuijottava oli paremminkin urheilija kuin kehonrakentaja.

Suuressa tilassa se, että valtava vampyyri antoi vastustajansa hyökätä kohti oli etunsa. Ensinnäkin se toi nopeamman lähemmäs ja usein teki noista parin perille menneen iskun jälkeen liian itsevarmoiksi. Nuo tulivat liian lähelle, kuvitellen olevan huiman paljon nopeampia kuin jättiläinen. Se antoi mahdollisuuden Hartwinille tarttua kiinni, jolloin peli oli useimpien kohdalla pelattu. Saksalainen ei voinut olla nopein, mutta vahvin ja kestävin kyllä, kun vain panosti kyseisiin ominaisuuksiin. Harva pääsi enää karkuun jouduttuaan sinisilmäisen kouriin. Mikä ei paljoa naurattanut, kun mies saattoi repiä sinut palasiksi paljain käsin.

Paikallaan pysyminen oli hyvin yksinkertainen tapa houkutella nopeammat lähelle. Jahtaamalla Hartwinin mahdollisuudet saada nuo käsiinsä pienenivät. Mies kesti iskuja, odottaen tilaisuuttaan. Torjuen vain välttämättömän. Kai sitä voisi vähän nyrkkeilyyn verrata. Iskujen vastaanottamisella oli toinenkin vaikutus, sen saadessa addrenaliinin virtaamaan kohisten läpi miehen kehon. Tehden tuosta kenties hyvin pitkälti sen hirviön, jonka Luca psykoosissaan näki.

Tyynen oloisesti laatikolla omansa teilannut seisoi aloillaan. Odotti kasvoiltaan vieraan käyvän kiinni, tulevan iholle saakka, jolloin saksalainen voisi tarrata tuohon kiinni. Taktiikka ei ollut kovinkaan hyvä silloin kuin vastassa oli useampi vastustaja tai yksi raskaasti aseistautunut. Tällä tyypillä ei kuitenkaan tuntunut olevan muuta kuin mitä luoja oli tuolle suonut.

Virnistys ei hetkeksikään karissut miehen kasvoilta tuon hyökätessä kohti. Juuri ennenkuin Luca pääsi iskemisetäisyydelle, tämä hyppäsikin sivulle, ponnistaen sitten jaloillaan vastaan ja ampaisten näin kuin luoti kohti Hartwinia tuon vasemmalta kyljeltä. Hirviömäinen vampyyri hieman kammotti Lucaa, sillä hän ei ollut täysin varma, oliko tuo yksi niistä varjoista hänen silmäkulmassaan vaiko oikea. Siitä huolimatta Luca suuntasi potkun kohti Hartwinin polvilumpiota.

Potkaistuaan Luca hyppäisi jälleen taaemmas ja siirtyen tällä kertaa Hartwinin taakse, iskien neulanterävät ja kestävät kyntensä kohti tuon niskaa. Hänellä oli omituinen tunne tästä jätistä, ja Luca tahtoi tuon pois pelistä niin pian kuin mahdollista.

Ollessaan iskemässä Hartwinia niskaan, todellisuus sekoittui hetkeksi yhteen hänen psykoosimaailmansa kanssa. Kivun allto pyyhkäisi hänen päänsä yli vampyyrin nähdessä kaksi eri maailmaa päällekkäin. Toinen oli hänen psykoosinsa luoma katu jolla hänen ihmisyytensä kuoli, toinen oli todellisuus. Hänen iskevä kätensä epäröi tuon pienen hetken ajan, joka saattoi hyvinkin antaa Hartwinille sen tilaisuuden jota tuo odotti.

Mustiin suoriin housuihin sekä kyynärpäiden ja hartioiden nahkapaikkoineen hyvin militaristi henkiseen paksuun harmaaseen villapaitaan pukeutunut seuraa vihamielisen vamppyyrin liikkeitä harvinaisen tyynen oloisesti. Lähes häiriintyneen rauhallisena, ainakin lattialta haavoittuneita tovereitaan keräilevien mielestä.

"Tapa se sika, Hartwin!", ensimmäisenä hyökkäyksen kohteeksi joutunut naisvampyyri kirkuu täynnä pyhää vihaa.

Sanat kantautuvat kyllä vaalean jättiläisen korviin, mutta mikään päälle päin ei viittaa siihen. Jäänsinisten silmien vain seuratessa petomaista. Näkemänsä perusteella Hartwinin oli ihan aiheellista olettaa vastustajan olevan nopea, hyvin todennäköisesti paljon nopeampi kuin mies itse silloin kun lähdettiin todella liikkumaan. Ei Hartwin nyt ihan onneton kilpikonna ollut, mutta mieluummin pelasi vahvuuksillaan. Etenkin kun taktisen yllätyksen tuoma etu oli mennyt menojaan.

Kyseinen matelija tosin kuvasi jättiläisen valitsemaa taktiikkaa loistavasti. Saksalainen keskitti refleksinsä pahimpien iskujen torjumiseen ja odotti tilaisuuttaan napata sekopää kouriinsa.

Isokokoisen oli torjunnoissa helpompaa olla nopea yhden vastustajan kanssa, kuin yrittää saada iskuja läpi silloin kun toinen pääsi vielä karkuun väistellen. Maahan kaatuminen ei ollut jotain, mitä Hartwin välttämättä halusi tehdä, joten Luca pakottaa saksalaisen liikkumaan hyökätessään sivusta. Kohottamalla jalkansa ohjaten potkun polvilumpion sijaan säären sisäpintaan. Luca oli hitusen liian nopea, jotta Hartwin olisi voinut käyttää hetkeä hyväkseen siirtämällä torjunnasta aiheutuneen vastaliikkeen hyökkäykseksi.

Selkäänsä jätti ei sitten suojannutkaan vaan antoi sekopään loikata kimppuun kuin raivotautinen orava hampaineen ja kynsineen, odottaen tuon olevan melkein iholla ennen kuin lähti kääntymään painoa jalalta toiselle vaihtaen kyynärpää edellä vastustajan kylkeen suunnattuna. Kääntyvän liikkeen voimaa ja siitä syntyvää vauhtia apuna käyttäen tuli perässä toinen käsi, joka haki tarttuvaa otetta vastustajan niskasta. Aikeina tarrata kiinni ja rysäyttää vampyyri naama edellä lattiaan jättiläisen koko painoa käyttäen otetta irroittamatta. Vastustaja oli kuitenkin osoittautunut sen verran ketteräksi, ettei Hartwin olettanut onnistuvansa ensimmäisellä yrityksellä ja valmistautui suojaamaan itseään uudelleen.

Kuullessaan naisen huudot Luca nauroi mielipuolisesti. Kaikki nuo vihamieliset huudot.. Kaikki se kiljunta ja raivo. Hän nautti siitä. Luca tiesi että huudot oli tarkoitettu hänelle ja hän nautti suunnattomasti tietäessään että oli raivostuttanut Hellin agentteja. Kuten hän jo aiemmin oli päättäny, hän ei lähtisi niin helpolla. Hän veisi mukanaan heistä niin monta kuin pystyisi.

Hartwin ei suojannutkaan selkäänsä, joten Lucan kynnet upposivat noin sentin syvyyteen tuon niskaan. Veren haju vain lisäsi Lucan hulluutta. Hän oli vielä sen verran nuori vampyyri, ja kaikenlisäksi hänen nälkänsä oli muutenkin..Noh, poikkeuksellinen. Todellisuus väistyi veren hajun mukana. Luca ehti jopa naurahtaa epävarmasti ennenkuin huomasi jättiläisen aikovan hyökätä.

Luca painoi jalkansa vasten jättiläisen selkää ja ponnisti itsensä kauemmaksi tuosta, saaden kuitenkin iskun käteensä joka jäi ilmalennossa Hartwinin kyynärpään tielle. Niskasta Hartwin ei enää saisi häntä tavoitettua, mutta hiuksista kylläkin. Sen verran hänen epäröintinsä oli hänelle maksanut. Jos Hartwin nyt aikoisi pamauttaa hänet naama edellä lattiaan, tuo onnistuisi siinä.

Vastustaja oli tullut tarpeeksi lähelle, eikä saksalainen aikonut päästää tuota karkuun. Ote niskasta ei mennyt ihan suunnitellusti, raivo-oravan ollessa liian nopea. Jos Luca ei olisi ollut niin pirun sekaisin, Hartwin olisi tosissaan joutunut miettimään miten taltuttaisi niskaansa hyökänneen. Oikeastaan pelkkä ase mielipuolen käsissä olisi tehnyt hommasta jo paljon ongellisempaa.

Sormet takertuvat sinisiin hiuksiin, ottaen kiinni siitä mistä saivat toisella kädellään (tässä tapauksessa Lucan käsivarresta) onnistuakseen edes jotenkin iskemään sekopään kanveesiin. Pyörähtävän liikkeen voimaa ja vartalonsa massaa hyväksi käyttäen Hartwin riuhtaisee nuorukaista kaatumaan eteenpäin, saattaen kaikella painollaan tuon kohti lattiaa. Hirvittävän rysähdyksen kera saksalainen tiputtaa melkein karkuun päässeen lattialle. Tullen itse perässä, aikeena paketoida riehuja, jottei tuo pääsisi uudelleen kenenkään kimppuun.

Hartwin seurasi liikkeensä luonnollisena jatkumana Lucaa lattialle polvet edellä, yrittäen jysähtää tuon päälle sivusta. Toisen polven yläselän ja toisen nuoren vampyyrin pään päälle painaen. Käyttääkseen omaa painoaan pitääkseen sinitukkaisen maassa. Painaen jaloillaan myös Lucan samanpuoleisen käden alleen. Jos tähän asti päästiin, yritti jättiläinen kiskaista vielä vapaanakin olevan käden otteeseensa, vääntääkseen en raivo-oravan selän taakse. Tämä asento oli paljon parempi alla olevan hallitsemiseen kuin suoraan hajareisin päälle istuminen. Tarpeen tullen oli helpompi perääntyä ja myös reagoida alla olevan tekoihin. Unohtamatta kenttätilanteessa vastustajan mahdollisia apujoukkoja.

Luca jysähti naama edellä lattiaan muun vartalon seuratessa perässä. Mies päästi tukahdetun älähdyksen lattiaa vasten. Hän kuuli nenänsä murtumisesta aiheutuvan rusahduksen joka sai miehen irvistämään tuskasta, ja ehkä hieman pienestä mielihyvästä. Hän oli masokistinen, ja sadistinen. Luca ei kuitenkaan aikonut jäädä siihen makaamaan.

Samantien kun Lucan naama oli tärähtänyt lattiaan, mies kierähti sivulle, pois päin Hartwinista. Jos jättiläinen vielä piti hänen kättään otteessaan.. Noh, käsi ja sen poikkeaminen olivat miehen pienimmät huolet sillä hetkellä. Mikäli Luca pääsisi irti Hartwinin otteesta, mies hyppäisi taaemmas, irvistellen mielipuolisesti. Kipu oli suunnaton, mutta hänen mielensä sulki moiset hidastavat tekijät pois. Hän ratkeisi mielipuoliseen nauruunsa, ja lähtisi uuteen hyökkäykseen.

((uurgh, über lyhyttä, anteeksi. Tottunut pelaamaan tappelupelit hyvin lyhyillä vuoroilla.))

((No worries. Sitä kirjottaa niin paljon kun tulee.))

Kerran kiinni saatuaan, saksalainen ei aikonut päästää irti. Suurikokoinen mies piti kiinni karkuun pyrkivän ranteesta kaikin voimin siitäkin huolimatta, että se sai Hartwininkin kaatumaan polvilleen. Vastustajan lukitseminen alle oli jäänyt puolitiehen, jättäen hallasilmäisen vampyyrin kyykkyyn. Siihen saakka, kunnes mielipuoli kierähti karkuun ja pakotti Hartwinin valitsemaan. Kiinni pitäminen tarkoitti polvilleen kaatumista, mutta ainakaan ote ei irronnut. Luca saisi ilmeisesti raahata valtavaa vampyyriä perässään.

Suuri koura piti kiinni lujasti, välittämättä mahdollisista rusahduksista sekopään rikkoessa itseään yrittäessään karkuun. Sormet yrittivät hakea parempaa rusentavaa otetta vastustajan ranteesta, vaalean jättiläisen hakiessa tasapainoaan polvillaan lattialla, yrittäen löytää sopivaa tilaisuutta kiskaista taaksepäin painoaan hyväksi käyttäen. Kiskoakseen vastustajan takaisin lähemmäs, voidakseen yrittää uudelleen runnoa tuota lattiaan.

Lucan käsi päästi inhottavan rusahduksen käden murtuessa ja olkapään pullahtaessa kuopastaan. Mutta hullu vain nauroi. Hän ei päässyt irti, mutta ei ainakaan jäänyt jättiläisen alle. Luca oli selällään vain hieman Hartwinin jalkojen ulottumattomissa, eihän hänen kätensä sentään venynyt. Mies kohdisti pikaisen potkun kohti Hartwinin kättä, joka piteli häntä aloillaan, tähtäsi suoraan kyynärluuhun. Jos hänen potkunsa osuisi, Hartwinin käsi luultavasti taipuisi uuteen asentoon.

Kun Hartwin päättäisi kiskoa hänet takaisin, saisi hän huomata ettei Lucalla ei ollut mistään mistä tarttua, ja kun jättiläinen käyttäisi vielä kehoaan vedon tehostamiseksi, Lucahan suorastaan hyppäisi Hartwinin syliin. Siihen mielipuoli ei halunnut joutua, vaan rimpuilisi Hartwinin otteessa minkä pystyisi.

Ympärillä olleet muutamat vampyyrit olivat kerääntyneet taistelevan kaksikon ympärille seuraamaan tilannetta ja huutamaan kannustuksiaan Hartwinille.

Härkäpäisellä päättäväisyydellä suurikokoinen vampyyri piti kiinni vastustajastaan ehtimättä juurikaan keskittyä ympärille kerääntyneisiin, jotka kannustivat monisanaisesti Chaosin turvallisuusvastaavaa päästämään mielipuoli tulokas päiviltä. Hartwinilla oli kädet täynnä töitä, kirjaimellisesti, miehen pidellessä kiinni murtuneiden luidenkin uhalla karkuun pyrkivästä. Saksalaisen hakiessa otetta tuosta toisellakin kädellään.

Lucan potku osuu esteettä. Silmä silmästä, hammas hampaasta ja niin edelleen. Nyt heillä molemmilla oli yksi hyödytön, murtunut käsi. Hartwinin teki mieli ärähtää ympärillä oleville, että typerän seisoskelun sijaan nuo olisivat hyvin voineet saatana auttaa! Sanat eivät koskaan ehtineet miehen huulille saakka, kivun irvistyksen ja hampaiden välistä vedettyjen hengenvetojen hallitessa saksalaisen komeita kasvoja.

Kaikki olisi niin paljon helpompaa, jos sekopään pään voisi vain repiä irti. Hartwin yritti kuitenkin taltuttaa nuorukaisen tappamatta tuota. Reed oli mielenkiintoinen persoona, mutta tuskin kuitenkaan värväsi jengiin ketä tahansa. Mielipuolen oli syytä olla ihan helvetin tärkeä jengille...

Sinitukkaisen suorastaan hypätessä suurikokoisen vampyyrin syliin, Hartwin ei tosissaan voinut kuin pitää kiinni ja toivoa, että tuo rauhoittuisi. Käytössä oli vain yksi käsi, jolla pitää kiinni. Mistä ikinä nyt oli saatukaan. Toinen käsi paskana ja polvillaan maassa hallasilmäisellä ei ollut montaakaan vaihtoehtoa iskeäkseen takaisin. Ainoastaan päänsä, Hartwinin taivuttaessa sitä taaksepäin ja sitten yrittäessä iskeä otsansa kaikin voimin sen vasten sekopään otsaa.

Seuraavaksi suurikokoinen ei voisi muuta kuin koittaa rojahtaa nuorukaisen päälle ja maata siinä hakattavana. Ihan helvetin hieno päivä.

Lucan vapaa käsi singahti kohti Hartwinin kurkkua hänen rojahtaessaan suuren vampyyrin syliin. Hän ei voisi muuta yrittää kuin kuristaa ja raadella jätin kurkkua. Mikäli Luca onnistuisi tässä, hän käyttäisi vauhdin suomaa etua sekä omaa ruumiinpainoaan yrittääkseen kurkusta pidellen kaataa Hartwinin maahan.

Mikäli Luca epäonnistuisi horjuttamaan Hartwinia, niin Hartwinin pääpusku osuisi maaliinsa. Luca parahtaisi kivusta ja menettäisi tajuntansa.

((Ää, älytynkä, mut jos sie nyt päätät osua Lucaan pääpuskullas niin voidaan lopettaa vuoro sun peliin? ^^))

((Selvä homma. Ellet sä sit halua pelata Hartwinia setämäisesti tiedustelemassa Lucalta "Miltä sinusta tuntuu? Onko sinun paha olla?" xD))

Otsa jysähtää otsaa vasten ja yleisöä kerännyt matsi tuntuu saavan hyvin epäeeppisen lopun, kivusta irvistelevän saksalaisen rojahtaessa sinitukkaisen psykopaatin päälle. Samperin samperi... Tämä jengi ajaisi Hartwinin vielä ennenaikaiseen hautaansa, tajuttoman päältä tuon vierelle selälleen lattialle kierähtävä jättiläinen oli asiasta aivan varma.

Ainakin tämä nulikka oli onnistunut vähentämään pari vuotta saksalaisen elämänkaaresta alta kymmenessä minuutissa. Siltä se murtuneeseen käsivarteensa tarttuvasta tuntui, vaalean jättiläisen sulkiessa silmänsä ja rusauttaessa parantumassa olevia luita kohdilleen. Komeat kasvot rikkoi katsomassa olevien naisten mielestä hyvin eroottinen ilme, kivun viiltäessä saaden Hartwinin irvistävään. Pieniä ryppyjä muodostui suoran nenän varrelle ja ankarien kulmien väliin.

Silmänsä avatessa maassa makaava kääntää päätään katsoakseen tajuttomaan. Kuka helvetti tuo poika edes oli ja mikä tuota oikein riivasi?

((*Totaalinen reps* Ai helvetti se olis hieno idea! Mutta ehkä saatamme tämän Psychotic pelin tähän ja pelaamme moisen Theraphy alá Hartwin pelin toiste? xD))

((Tehkäämme näin! Mä voin vaikka aloittaa tällä kertaa (jos siis olet tosissasi) Oletuksesta, että Luca pysyy sen verran tajuttomana, että Hartwin saa siirrettyä sen turvallisempaan paikkaan. Missä se ei voi vahingoittaa muita))

((Voidaan ihan oikeasti pelata! Voidaan vaikka vetää enkuksi. Haluatko ihan vakavaa peliä vaikko hieman humoristisemman, ns. offgamen?))

((Englanti käy! Tuota vakavuuden tasoa pitää vähän miettiä. Toisaaltaan rempsakampi offgame peli voisi olla ihan helvetin hauska XD Mutta sitten taas vakavampi peli voisi tukea Chaos peliä. Tai ainakin Lucan ja Hartwinin suhtautumista/suhdetta toisiinsa, onhan ne samassa jengissä.))

((Jos pelataan vakavasti, pitää ottaa huomioon niiden nykyinen suhde myös, ja lähteä siitä sitten työstämään. Ja sen jälkeen sitten työstää suhdetta uudestaan nykyisessä pelissä. Saat valita. ))

((Hmm.. Ainoo mikä siinä pitää ottaa huomioon on, ettei Hartwin tähän mennessä ole tuossa Vallanvaihto pelissä tiennyt miksi Luca sekoilee. Eikä sillä, kertooko Luca koskaan jne.

Mihinköhän väliin sen ajallisesti tunkis xD ))

(( No mehän voitais periaatteessa pelata niin, että ne tapaa vaikka nyt, tällä ajanjaksolla. Eli vaikka nyt vähän jälkeen toisen kohtauksen Iso-H päättää kysyä miksi.))

((Voishan sen tunkee ajallisesti siihen väliin, missä Catherine on muodonmuutoksessaan ja "kateissa". Hartwin tulee tiedustelemaan Lucalta, että mitä vittua, kunhan on toipunu suurimmasta vitutuksestaan räyhättyään Reedille?))

((Ideahan on mainio.))