Tinatinista Civaksi

Lagnia huojentui silminnähden huomatessaan Civan hymyilevän. Hän oli tyytyväinen siitä että Civa oli palannut takaisin omaksi itsekseen. "Hyvä.", Hän totesi sanomatta muuta ja rupesi sitten valmistautumaan heidän lähtöönsä. Vaikka Lagnia olikin tapoihinsa juurtunut ja vaati keikoillaan täydellisyyttä, ei hän kuitenkaan ollut läheskään samanlainen kuin Hellin työnantajat. Jos hänen työntekijänsä mokasivat, hän pitäisi heille kyllä puhuttelun ja tarpeen vaatiessa nuo saisivat kenkää, mutta Civa ei tavallaan ollut mokannut, tuo oli vain romahtanut hetkellisesti, ja sekin vasta heidän päästyään turvaan. Lagnia ei nähnyt syytä erottaa naista sen takia, kunhan tuo vain pystyisi tosiaan pitämään itsensä kasassa keikan aikana.


Koneen viimein laskeuduttua Lagnia yritti herätellä Civaa, mutta turhaan. Lagnia hymähti pienesti ja nosti naisen syliinsä, kantaen tuon ulos koneesta ja autolleen. Hän asetti Civan hellästi apukuskin paikalle ja suuntasi sitten heidän suuntansa suoraan huvilalle. Kotiin päästyään Lagnia kantoi Civan vielä omaan sänkyynsä, peitteli naisen ja poistui sitten omaan työhuoneeseensa. Hän kirjoitteli muutamia asioita ylös, antoi asiakkaalleen raportin keikasta, mainitsematta tietenkään välikohtauksesta Chaosin jengiläisten kanssa, ja vakuutti "paketin" tulevan muutaman päivän sisällä perille.

Civa nukkui yli vuorokauden yhtä soittoa. Hän ei herännyt mihinkään. Ei siihen kun Lagnia kantoi häntä paikasta toiseen, eikä mihinkään muuhun. Civa heräsi aamulla siihen, että aurinko kutitteli hänen nenäänsä ja silmiään. Hän avasi varovaisesti silmänsä ja hämmästyi huomatessaan olevansa omassa sängyssä. Joku oli käynyt avaamassa hänen parvekkeensa ovet. Kyproksen lempeä ilma pääsi ovista sisään. Nainen nousi istumaan sängyssä ja venytteli. Hän huomasi, että hänellä oli yllään samat vaatteet kuin Losista lähtiessä. Ilmeisesti Lagnia oli kunnioittanut hänen yksityisyyttään sen verran, ettei ollut riisunut naista laittaessaan tämän nukkumaan. Kengät mies oli sentään riisunut hänen jaloistaan. Joku oli myös purkanut Civan matkalaukut. Syypää tähän, kuten myös luultavasti ovien avaamiseen oli joku Lagnian palvelijoista.

Uni oli maistunut naiselle ja luultavasti useammin tunnin, koska oli selvästi aamu tai jopa aamupäivä, sillä aurinko näytti olevan korkealla. Naiselle ei tullut mieleen, että hän olisi nukkunut reippaasti yli vuorokauden, melkein kaksi. Losissa tullut synkkyys oli enään ikävä muisto vain, kun tämä päätti nousta ylös vuoteestaan. Hän pesi kasvonsa ja vaihtoi vaatteensa. Koska Lagnia oli määrännyt hänet lomalle hän päätti aloittaa aamunsa uimalla. Luultavasi hänen lomansa meni kuntosalilla asuessa ja Lagnia saisi repiä hänet sieltä pois ja sitoa sänkyyn. Nainen repisi kyllä itsensä irti siinä vaiheessa.

Vaihdettuaan uimapukunsa ylleen Civa huomasi olevansa nälkäinen. Niinpä hän heitti pyyhkeen olalleen ja lähti marssimaan kohti keittiötä, missä mies säilytti pussiverta.

Kenties lomansa kunniaksi nainen uskaltautuisi käymään ulkonakin. Tai sitten ei.

Lagnia ei ollut ehtinyt lepäillä yhtä paljon kuin Civa, vaan mies oli jopa käynyt hoitamassa pienimutoisen keikan. Hän oli lähtenyt edellisenä iltana, ja ajoi nyt takaisin huvilalleen rasittuneena. Lokin tapaaminen painoi edelleen hänen mieltään, eikä hän ollut pysynyt omassa aikataulussaan, joka ärsytti miestä vielä enemmän. Hän oli unohtunut kesken keikkaansa miettimään asioita, ja melkein päästänyt kohteensa karkaamaan.

Lagnia ajoi hieman ylinopeutta ja päästyään huvilalleen mies rymisteli sisään selkeästi pahantuulisena. Päällystakkinsa riisuva löysäsi kravattia lähes raivokkaasti. Lagnia ei varmasti olisi edes huomannut Civaa vaikka tuo olisi kävellyt häntä päin. Lagnian silmissä roihusi raivo miehen suunnatessa kohti työhuonettaan. Hän aikoi antaa raporttinsa asiakkaalle ja käydä sen jälkeen ulkona tai jossain, mitä vain kunhan hän saisi hetkeksi unohtaa kaiken mikä oli mennyt pieleen ja purkaa vihaansa.

Civa tosiaan käveli päin Lagniaa hiukan ennen portaita, joita pitkin hänen oli tarkoitus kulkea alakertaan mennäkseen keittiöön. Nainen ponnahti säikähtäneenä pois miehen tieltä ja katsoi tätä kummastuneena. Mitä sillä välin oli tapahtunut kun hän oli nukkunut? Entä kuinka kauan hän oli loppupeleissä nukkunut?

Nainen hiipi miehen perässä tämän työhuoneelle ja kurkisti avoimeksi jääneestä ovesta sisään. ”Lagnia? Onko kaikki hyvin?”

Nainen valmistautui juoksemaan karkuun, jos mies rupeaisi huutamaan hänelle täyttä kurkkua. Kahdenkymmenen vuoden aikana nainen ei ollut varmaan koskaan nähnyt miestä yhtä vihaisena. Pelkät valkoiset bikinit päällään nainen kurkki sisään avoimesta ovesta. Nainen oli pirteä ja hyvin levännyt ja oli valmis palaamaan töihin heti kun mies vain sormellaan osoittaisi. Määrätietoinen johtaja pitäisi kuitenkin mitä luultavimminkin päänsä Civan pakkoloman suhteen.

Lagnia rojahti työtuolilleen ja käynnisti laitteistonsa mumisten jotain itsekseen ennenkuin kuuli Civan äänen oven suunnasta. Miehen tulta syäksevä katse nousi hitaasti kohtaamaan oveltaan kurkistelevan Civan katseen ennenkuin mies käänsi päänsä takaisin. "Ei mitään suurta. Pari ongelmaa.", Lagnia mumisi vastaukseksi ja näppäili sitten koneensa auki ja etsi käsiinsä asiakkaansa yhteystietoja. Hänen olisi tehnyt mieli kertoa asiakkaansa seuraavan kerran käydä itse hoitamassa helpot hommansa ja tunkemaan uhrinsa pää perseenseensä, jos ei muuta osannut. Eniten Lagniaa ärsytti se, että keikka todellakin oli ollut helppo ja pienimuotoinen, ja silti hän oli onnistunut lähestulkoon mokaamaan sen omaa tyhmyyttään.

Hän nosti sormensa pystyyn Civalle merkiksi siitä että nainen olisi hetken hiljaa eikä tekisi elettäkään, sillä välin kun Lagnia itse avasi puheyhteyden asiakkaansa kontakti henkilöön. "Homma on hoidettu, paketti saapuu pian.", Hän antoi raporttinsa jättäen omat möhläilynsä ulos raportista. Oli turhaa kertoa jotain millä ei loppujen lopuksi ollut mitään merkitystä keikan onnistumisen kannalta. Lopulta Lagnia sulki yhteyden ja huokaisi raskaasti, nostaen sitten edelleen selvästi ärtyneen katseensa takaisin Civaan. "Oliko sinulla jotain?"

Civa kurtisti aavistuksen kulmiaan. Lagnia oli tosiaan ärtynyt. Tämä kuitenkin useimmiten osasi peittää hyvin ärtymyksensä. Nyt se suorastaan paistoi miehestä Kreikan auringon tavoin. Nainen pysyi vaiti ovella Lagnian nostaessa sormeaan. Loppujen lopuksi miehen ärähtäessä hänelle uudestaan tämä ajatteli, että häntä tuskin kaivattiin juuri nyt.

”Ei ollut. Olen altailla, jos muutat mielesi pakkolomani suhteen tai jos tarvitset minua muuten”, nainen sanoi ja lähti astelemaan pois päin miehen työhuoneelta. Mököttäköön sitten yksikseen. Jos mies pakotti hänet lomalle, niin tämä sai elää itsekseen omine ongelmineen ellei halunnut apua tai seuraa.

Civa nautti keittiössä useamman pussillisen verta. Hänellä oli kiljuva nälkä. Syötyään georgialaisen olo oli kuitenkin todella virkistynyt. Ehkä pieni paniikkihäiriö oli ollut paikallaan. Civa oli yksi pahimmista tuntemistaan stressikimpuista. Hän eli työlleen. Ehkä nyt oli aika ottaa kaikki irti lomasta, joka hänelle oli suotu. Nainen ei muistanut milloin viimeksi oli tehnyt jotain omaksi ilokseen. Niinpä hän päätti astella suorinta tietä Lagnian viinivarastolle napatakseen sieltä itselleen yhden hienoimmista valkoviineistä ja lasin. Ulkona hän valitsi uima-altaan sijaan miellyttäväksi lämmitetyn paljun poreineen.

Civa uskoi päässeensä taivaaseen nauttiessan ensimmäistä viinilasillistaa paljussa. Hän oli nostanut hiuksensa huoneestaan hakemallaan koristeellisella soljella päänpäälle, jolloin suurin osa niistä selvisi kastumatta.

"Selvä.", Lagnia murahti vastaukseksi nostamatta katsettaan uudestaan. Hän istui vielä hetken työhuoneessaan ennenkuin nousi ja suunnisti tiensä salille. Oli Civan omaksi parhaaksi ettei tuo ollut juuri nyt miehen lähettyvillä, sillä Lagnia olisi hyvinkin saattanut räjähtää Civalle vailla minkäänlaista syyä, eikä Lagnia sitä kuitenkaan loppujen lopuksi halunnut.

Salilla mies rehki muutaman runnin, paukuttaen lähinnä nyrkkeilysäkkiä ja muuten vain purkaen omaa turhautumistaan. Uuvutettuaan itsensä raskaalla kuntoilulla Lagnia suuntasi omaa makuuhuonettaan kohden. Muutaman tunnin lepo tekisi varmasti hyvää, ja sen jälkeen hän voisi suunnistaa Kreikan yöelämään hakeakseen itselleen tuoretta ruokaa.

Viiden vuoden kuluttua Civa asui edelleen Lagnian luona. Tinatinin kuolemasta oli nyt kulunut nyt kaksikymmentä viisi vuotta. Nyt oli vuosi 2124, eikä aika näyttänyt koskettaneen naista ollenkaan. Olihan naisen kampaus vaihtunut, meikkaustyyli muuttunut muodinmukaisempaan ja vaatekaapin sisältö myös uudistunut. Civa itse ei kyennyt näkemään muutoksia itsessään, mutta jos joku hänen vanhoista ystävistään olisi nyt törmännyt georgialaiseen, joka oli viimein onnistunut vaihtamaan myös kansalaisuutensa, eivät he olisi tunnistaneet naista. Se oli tietysti kaikkein tärkeintä. Musertavinta mitä naiselle oli tapahtunut viimeisen viiden vuoden aikana oli, että hän oli saanut lukea äitinsä kuolemasta. Se ei ollut kuitenkaan juurikaan liikuttanut naista. Hän ei ollut ollut koskaan läheisissä väleissä kummankaan vanhempansa kanssa. Jopa Lagnia, jonka kanssa nainen ei ollut juurikaan tekemisissä, vaikka asuikin tämän luona, oli hänelle läheisempi ja tämän menettäminen tuntuisi jopa pahemmalta. Lagnia oli antanut naiselle paljon enemmän kuin hänen vanhempansa koskaan.

Civa oli kuitenkin viimein päässyt eroon naurettavasti ihastuksestaan miestä kohtaan. Saattoi olla, että kaikkein yksinäisimpinä hetkinään hän olisi voinut edelleen kiivetä miehen sänkyyn. Olihan Lagnia kuitenkin hyvännäköinen mies. Sitä ei kieltäisi yksikään nainen, mutta mies oli edelleen Civan pomo. Eikä pomojen kanssa vehdattu.

Hän teki edelleen työnsä suoriutuen siitä kunnialla ja pysyi pois Lagnian tieltä suurimmaksi osaksi. Samankaltaisia paniikkikohtauksia ei ollut enään tullut, niin kuin nainen oli miehelle luvannutkin. Saattoi olla että, ne häviäisivät hiljalleen kokonaan, sillä tiukkapipo oli viimein löytänyt hieman rennomman asenteen elämäänsä. Yksikään keikka ei kuitenkaan jäänyt retuperälle, vaan hän hoiti ne mallikkaasti, jos vielä entistä paremmin, kun ei suhtautunut pieniin yllätyksiin maailmanloppuna.

Toukokuussa 2124 Civa loikoili aurinkotuolissaan huoneensa parvekkeella laskevan auringon valossa lukien. Hänen edessään aukesi näkymä merelle, sekä Dragonisin saarelle, jonka taakse aurinko tuntuisi laskeutuvan. Jos nainen pinnisti mielikuvituksensa äärimmilleen hän olisi voinut kuvitella Dragonisin palavan ja saattoi melkein kuulla siellä asuvien ihmisten tuskanhuudot. Julma hymy olisi silloin levinnyt vampyyrinaisen kasvoille, mutta sen sijaan hän päätti keskittyä lukemaansa. Hän oli kolme vuotta sitten löytänyt uuden intohimonsa. John Irvingistä oli tullut hänen uusin intohimonsa ja varsinkin miehen tuotannosta, jota nainen ahmi kuin sokerinarkomaani kermaleivoksia. Hän oli tilannut kirjan verkkokaupasta, josta hän oli saanut sen siirrettävänä tiedostona. Nyt hän saattoi lukea sen rauhassa vapaina hetkinään.

Civa oli edellisenä iltana tullut keikalta ja hoitanut raporttinsa saman tien. Keikka oli ollut vähän isompi ja siihen oli kulunut kokonaiset neljä päivää, joista kolme oli mennyt uhrin varjostamiseen. Keikka oli ollut loppujen lopuksi todella helppo, mutta helvetin rasittava. Eikä tilannetta ollut helpottanut pätkääkään se, että se oli ollut niinkin kaukana kuin Australiassa eli toisella puolella maapalloa. Naisen oli ollut pakko nukkua kunnon yöunet selvitäkseen matkastaan. Tänään hän ei ollut suostunut tekemään muuta kuin nauttimaan elämästä, vaikka hänen pitäisikin ruveta suunnittelemaan tulevaisuuttaan. Omien suunnitelmiensa vuoksi hän ei voinut asua koko loppu ikäänsä Lagnian luona.

Viimeiset viisi vuotta olivat kuluneet rauhallisesti. Lagnia ei ollut viimekertaisen ärtymyskohtauksensa jälkeen raivostunut samalla tavalla, vaan oli pitänyt huolen siitä että säilytti hermonsa ainakin huvilallaan ollessaan. Töitä hän oli antanut Civalle enemmän tuon loman päätyttyä, vaativimpiakin, koska osasi aavistaa että heidän yhteinen aikansa tulisi pian loppumaan.

Hänen ei ollut edes tarvinnut kysyä asiaa Civalta, vaan osasi jo suurinpiirtein lukea naisen mielenliikkeet. Hän tiesi Civan harkitsevan jo lähtöä, joten nainen tarvitsisi rahaa, ja Lagnia oli valmis auttamaan naista sen asian kanssa.

Lagnia parkkeerasi autonsa autotalliin ja asteli sisään huvilalleen, kravaattiaan löysäten. Hän oli juuri ollut keikalla itsekkin, eikä ollut edes ehtinyt nähdä Civaa muutamaan päivään. Mies suuntasi keittiöön ja nappasi itselleen muutaman pussin verta jotka hän sitten söi ja suuntasi sen jälkeen kohti Civan huonetta.

Huoneelle päästyään mies koputti kohteliaasti oveen, odotti hetken ennen kuin ryntäsi sisälle. "Hei, Civa. Miten matka sujui?"

Civa kuuli Lagnian koputuksen ja huikkasi tälle vastaukseksi. Hän laski kirjatablettinsa pienelle pöydälle auringonvarjon alle ja nousi mennäkseen huoneeseen. Ihastuksen kaikottua oli tullut myös tietty siveellisyys. Hän ei halunnut antaa kanssaan asuvalle miehelle liikaa kiusauksia. Miehet olivat vain miehiä, vaikka Lagnialla olikin korke moraali. Juuri ennen kuin mies asteli hänen huoneeseensa nainen veti nopeasti kiljuvan punaisen, paljastavan uimapukunsa peitoksi pitsisen neuletakin. Pitsi antoi kyllä näkyä lävitseen, mutta ainakaan aivan kaikki ei näkynyt.

Lagnialle nainen soi kaikkein hurmaavimman hymynsä, jonka hän yleensä soi uhreilleen. Nyt hänellä oli hyvä päivä, joten hymy tuli luonnostaan.

”Loistavasti. Annoin jo raporttini asiakkaalle. Oman koneeni kautta tietenkin”, nainen viittasi läppäriin, joka oli jäänyt aamun jäljiltä hänen sängylleen. Tietenkään hän ei käyttänyt Lagnian työhuonetta. Civa tiesi kuinka täykeätä yksityisyys oli kenelle tahansa. Esimerkiksi miehen makuuhuone oli paikka, jossa nainen ei ollut koskaan käynyt. Eikä varmaan saisi viimeisten vuosiensa aikana edes syytä käydä siellä. Ainakin niin hän itse toivoi. Tai ei toivonut. Hetkestä riippuen.

”Onko vielä tullut jotain hommaa minkä voisin hoitaa?” Civa kysyi nostaen käsivartensa ristiin rinnalleen. ”Minun pitää muuten ruveta käymään silloin tällöin Amerikassa. Rupean hiljalleen järjestelemään muuttoani. Uskoisin kuitenkin, että olen käytettävissä vielä joitain vuosia. Amerikan reissujani lukuunottamatta. Käykö se?”

"Hyvä hyvä.", Lagnia soi Civalle myös omasta arsenaalistaan komeimman hymynsä, juuri sen jolla kaikki ne naiset joista Lagnia oli ruokaillut olivat antautuneet täysin hänen valtaansa. Civaa hän ei tietenkään yrittänytkään saada omaan valtaansa, vaan hymy oli rento ja aurinkoinen, sellaisen miehen hymy jolla oli ollut rankka elämä mutta nautti nyt siitä täysin rinnoin.

"En käynyt vielä tarkistamassa, tulin juuri ja ajattelin ensin tervehtiä.", Lagnia riisui pikkutakkinsa yltään ja taitteli sen siististi käsivarrelleen ja nosti sitten katseensa Civan suuntaan uudestaan. Naisen puheet muutosta saivat Lagnian hieman synkistymään, mutta mies yritti pitää aurinkoisen hymyn kasvoillaan, ihan vain Civan vuoksi. Hän oli tiennyt alusta alkaen tämän päivän tulevan.

"Kyllä se käy. Ilmoitat vain päivät jolloin et ole käytettävissä, tai sovit niistä erikseen asiakkaan kanssa.", Hän hymähti, kuin asia ei olisi painanut hänen mieltään lainkaan. Totuus kuitenkin oli että Lagnia tuntisi itsensä jälleen yksinäiseksi.

Civa huomasi pienen muutoksen Lagniassa. Vuosien varrella, Lagnian koulutusksessa naisesta oli tullut entistä tarkkaavaisempi ympärillään olevien asioiden suhteen. Hän oli myös oppinut lukemaan Lagniaa. Miehen eri olemukset tulivat helposti tutuiksi kuin asui kaksikymmentäviisi vuotta saman katon alla. Hän ymmärsi miestä hyvin. Olisi varmasti yksinäistä asua omillaan näiden vuosikymmenten jälkeen. Tottahan se oli, vaikka he eivät olleet yhtä läheisiä kuin moni muu niin kauan yhdessä asunut, toisen läheisyyteen ehtii tottua. Naisella oli kuitenkin ollut syy tappaa itsensä kaksikymmentäviisi vuotta sitten, eikä hän voinut sen syyn vuoksi jäädä Lagnian luo enään kovin pitkäksi aikaa.

”Se nyt ei ole vielä tämän päivän murhe”, siva sanoin sukien lyhyiksi leikattuja hiuksiaan. Noin vuosi sitten hän oli päättänyt muutta kampaustaan radikaalisti ja oli känyt leikkauttamassa niin, että ne hipoivat korkeintaan hänen leukaansa. ”Joudut sietämään minua vielä useamman vuoden kattosi alla”.

Civan huulilla välähti hymy, jossa oli jotain hyvinkin surullista. Nainen käänsi kuitenkin nopeasti katseensa pois miehestä astellessaan vaatekaapilleen.

”Ajattelin lähteä nauttimaan kaupungin annista tänään”, nainen sanoi vaatekaappinsa uumenista miettiessään mitä pukisi päällensä.

Lagnian hymy muuttui paljon aidommaksi Civan sanoessa, ettei tuo muuttaisi vielä hetkeen. Vaikka hän tunsikin jonkinsorttista surua siitä että jäisi jälleen yksin ja kenties ei näkisi Civaa enää, hän pystyi kuitenkin nauttimaan siitä ajasta joka heillä oli vielä jäljellä. Lagnia nyökkäsi Civalle. "Totta, olet oikeassa. Pysy niin kauan kuin haluat."

Lagnia kallisti hieman päätään veikeän hymyn noustessa miehen kasvoille. "Voisin liittyä seuraasi, mikäli et laita vastaan? Ulkona syöminen pitkästä aikaa kuulostaa hyvältä.", Hän virnisti pienesti. Vaikka hän olikin äsken syönyt hieman, se ei tarkoittanut etteikö hän voisi syödä illalla uudestaan.

Ja vaikka he menisivät Civan kanssa samaa matkaa, he voisivat olla tuntemattomia toisilleen yökerhon sisuksissa ja saalistaa omillaan.

Civa hymyili hiljaa itsekseen vaatekaappinsa uumenissa miehen sanoessa, että hän voisi viipyä niin kauan kuin haluaa. Ero tulisi olemaan heille molemmille kova paikka. Sitä tuskin kävi kummankaan kieltäminen, vaikka he eivät sitä myöntäisikään toisilleen tai kenellekkään muulle.

”Kyllä se minulle sopii”, Civa sanoi kurkistaessaan vaatekaappinsa ovien takaa hymyillen lähes ilkikurisesti. Naisesta oli tullut vuosien varrella huomattavasti vapaantuneempi ja hän uskalsi jopa heittää pientä vitsiä. ”Ajattelitko jotain romanttista kultaseni?”

Sanoivat he mitä sanoivat, he olivat hiljalleen ruvenneet vuosien saatossa muistuttamaan yhä enemmän ja enemmän jonkinlaista vanhaa pariskuntaa. Eikä se ollut kovin ihmeellistä ottaen huomioon, että he olivat asuneet pitkään yhdessä. Vaikkakin vasta Civan ensimmäisen, niin kutsutun mokaamisen eli paniikkikohtauksen jälkeen, he olivat mahdollisesti alkaneet lähentymään. Sitä ennen he olivat olleet enemmän tai vähemmän kaksi muukalaista saman katon alla.

"Hmm, kenties hieman ulkomaailaista ruokaa, buffetista. Vaihtoehtoja on yleensä laidasta laitaan; intialaisesta kiinalaiseen.", Lagnia virnisti pienesti. Vaikka he harvoin vitsailivat tällä tavalla Civan kanssa, se tuntui sitäkin mukavammalta silloin kun he niin tekivät. "Jos minä käyn valmistautumassa, joudun vielä tehdä raportin keikasta ja käydä suihkussa.", Lagnia soi vielä Civalle hymyn ennen kuin poistui huoneesta.

Työhuoneeseen päästyään Lagnia antoi raporttinsa asiakkaalle, tarkisti oliko heille lisätöitä tiedossa myöhemmäksi ja suuntasi sitten suihkuun. Mies ei lähes koskaan leikannut sänkeänsä, ainoastaan silloin jos se uhkasi muuttua parraksi, ja antoi jälleen sänkensä kasvaa. Hän oli oppinut pitämään karheammasta leuastaan, ja olisi tuntunut jotenkin alastomalta ilman sitä. Peseydyttyään Lagnia valitsi ylleen puhtaat vaatteet; tumman sinisen kauluspaidan, mustan kravatin sekä mustat suorat housut ja mustan pikkutakin. Hän sipaisi vielä hiuksensa ojennukseen ja lähti sitten alakertaa kohden koukatakseen Civan mukaansa.

Päästyään naisen huoneen ovelle hän koputti jälleen ja odotti vastausta. Ennen Civa ei välttämättä ollut välittänyt siitä, oliko lähes alasti vai ei hänen läsnäollessaan, mutta nykyään nainen piti kiinni yksityisyydestään enemmän, jota Lagnia kunnioitti.

Civa hymyili Lagnian mennessä. Hän asteli kylpyhuoneeseensa meikkaamaan. Nainen oli hyvin tarkka meneillään olevasta muodista. Oli helpompi sulautua ympäristöön, kun tunsi muodin. Hänelle ei kuitenkaan sopinut mikään hippimäinen ulkomuoto. Civa piti itseään mieluummin hienona naisena, kuin likaisena hippinä ja toisin ajattelijana. Lisäksi suurin osa naisen kohteistaan nautti tyylikkäästä naiskauneudesta, joten Civa piti sitä mielellään yllä.

Hän rajasi silmänsä vahvasti ja käytti huuliinsa tummanpunaista huulipunaa, mikä oli jälleen muotia. Hiuksiaan hän ei laittanut erikoisemmin. Huolehti vain siitä, että ne olivat hiukan pöyhkeät ja kiilsivät kauniisti valossa. Katsoessaan itseään peilistä nainen totesi perineensä äitinsä kauneuden. Dracula XI pojantyttären tytär katseli itseään pelistä etsien samalla itsestään piirteitä, jotka viittaisivat van Hellin sukulinjaan. Hänen piirteensä olivat ylvään eksoottiset. Kukaan Kreikan klubeilla ei varmasti erehtyisi luulemaan häntä täysiveriseksi kreikkalaiseksi, jos kreikkalaiseksi ollenkaan.

Ollessaan valmis hän asteli takaisin makuuhuoneeseensa. Hän oli viimein tehnyt päätöksensä asunsa suhteen. Civa oli päätynyt suosikki pikkumustaansa. Se oli suhteellisen uusi. Nainen oli ostanut sen ehkä kuukausi sitten, mutta oli kiintynyt mekkoonsa nopeasti. Mekossa oli avara kaula-aukko. Ei kuitenkaan liian avara. Civa piti vaatteista, jotka osoittivat hyvää makua. Hän ei halunnut olla yksi Mykonoksen kadun huorista. Mekon olkaimet eivät olleet pelkät olkaimet. Niissä oli kaunis, kirjailtu kuvio, jossa oli käytetty kiiltävän mustia tekokiviä. Olkaimesta lähtevät laskokset kiersivät kauniisti hänen kaula-aukkoaan, jota reunusti monimutkainen musta pitsi. Mekon miehustan ollessa hieman löysä, sen vyötärö oli tiukka ja toi naisen kauniit muodot esille. Helma laskeutui polvien tietämille kevyenä ja hieman hulmuavana. Myös helmassa ja vyötäröllä oli pitsikoristeita. Mekkonsa päälle hän sitoi vielä mustan byön, joka oli koristeltu helmin. Käsivartensa suojaksi hän ei tarvinnut mitään. Olihan hän vampyyri. Kaulaansa hän kietoi pitkän helminauhan ja korviinsa kauniit korvakorut. Saatuaan kengät jalkaansa Lagnia koputtikin jo hänen ovelleen.

Civa avasi hymyillen ovensa. ”Kelpaanko?”

Lagnia ei koskaan lakannut pitämästä Civaa kauniina. Mikäli nainen ei olisi ollut hänen työntekijänsä, hän olisi luultavimmin yrittänyt houkutella naisen vuoteeseensa. "Oui, mademoiselle.", Lagnia hymähti ja tarjosi sitten naiselle käsivarttaan, saattaakseen tämän autolle kuin hieno deitti ainakin. He ajaisivat autolla johonkin kaupungin klubeista ja menisivät eri aikoja sisälle, mutta lähtisivät lopulta ehkä samaa matkaa.

Ellei Lagnia sitten iskenyt naista jonka kanssa halusi peuhata enemmänkin. Civa ei ollut koskaan sanonut asiasta mitään, joten Lagnia oli olettanut ettei naista häirinnyt hänen puuhastelunsa aina silloin tällöin. Lagnia toi naisen huvilallee, piti hauskaa ja ruokaili naisesta, jonka jälkeen tuo manipuloi naisen muistia niin, ettei uhri muistanut mitään illastaan, paitsi juoneensa muutaman drinkin liikaa. Sitten nainen vietiin takaisin ennenkuin tuo heräisi.

Silloin tällöin Lagnia myös viimeisteli uhrinsa, tappaen nuo. Mutta ei koskaan kotonaan. Hän ei halunnut ruumiita kotiinsa, vaikka hänen työnsä olikin mitä oli. Hän halusi silti pitää edes yhden paikan elämässään jossa ei kummitellut.

Civa hymyili Lagnialle kiitokseksi. Ja tarttui tämän ojennettuun käsivarteen. Luoja, miten he näyttivätkin nyt vahalta pariskunnalta. Tälle ajatukselle nainen naureskeli hiljaa mielessään astellessaan portaita alas ja siitä ulos Lagnian autolle. Civa mietti, että tänä iltana hän ei varmastikkaan sopinut mihinkään nuorison suosimaan paikkaan. Hiljalleen hän alkoi miettimään jopa hiukan hienompaa paikkaa, jossa nykypäivän rikkaat miehet pettivät vaimojaan rakastajattariensa kanssa. Tai sitten jopa jotain hotellin baaria. Sellaisessa paikassa hänellä varmasti olisi kysyntää.

Civa ei tuonut miehiä tai naisia kotiin. Ei siksi, että se olisi häirinnyt Lagniaa, mutta niin kuin kohteittenkin kanssa, nainen ei maannut uhriensa kanssa. Ei häntä yleensä häirinnyt, että mies toi naisia kotiin. Sehän oli hänen kotinsa, ei naisella ollut siihen sananvaltaa, kun hänkin oli periaatteessa vieraana. Tietysti kaikkein heikoimpina hetkinä se saattoi ärsyttää, mutta edelleenkään asia ei kuulunut hänelle.

Lagnia talutti Civan autolle ja avasi naiselle oven autoonsa, ja hänen mieleensä muistui ilta jolloin he olivat tavanneet ensimmäistä kertaa, ja kuinka hän oli ollut töykeä ja epäluuloinen Civaa kohtaan, avaamatta naiselle edes ovea autoonsa. Pieni virne nousi miehen kasvoille tuon muistellessa tätä.

Civan istuuduttua autoon Lagnia meni omalle paikalleen ja starttasi auton. "Noh, minne mennään? Paikkoja mielessä?", Lagnia itse luultavasti päätyisi jälleen jollekkin klubille, josta hänen oli helpompi saada nuorta ja hölmöä seuraa. Mutta herrasmiehenä hän kuitenkin veisi ensin Civan minne tuo sitten haluaisikaan, oli se sama osoite tai ei.

Civa istuutui Lagnian ohitse auton penkille vieden toisen nilkkansa kauniisti ristiin toisen taakse. Nainen oli oppinut tämän elegantin istumatavan oikeastaan kantapään kautta. Draculan henkivartijana hänen ei ollut juurikaan tarvinnut miettiä, mitä naisellisia piirteitä halusi tuoda esiin muiden ihasteltavaksi. Siinä ohella kun hänen viereensä nyt autoon istuva palkkatappaja koulutti häntä liikkumaan nopeammin ja tappamaan helpommin, nainen oli piiskannut itseään opetellessaan hienojen naisten tapoja. Lagnia varmasti tiesi kyseisistä puuhista, mutta Civa ei tulisi kuollakseenkaan myöntämään mitään tämän kaltaista yhtään kenellekkään. Lagniankin kysyessä, nainen kieltäisi kaiken. Hän halusi olla hyvä työssään ja naisena hänen oli käytettävä mitä useammin omia avujaan houkutellakseen kohteen luokseen.

Nyt hän lisäsi sipauksen huulipunaa huulilleen miehen lähtiessä ajamaan heitä kohti kaupunkia. Mykonoksen saaren kaikki kaupungit olivat edelleenkin mitä upeimpia juuri yöaikaan. Tästä nimenomaisesta kaupungista tuli mieleen Las Vegas, sen parhaimpina aikoina. Kreetan oli pysyttävänä perässä nykypäivän turismissa ja nykyään ihmisiä houkutteli kaikkein parhaiten epätodellinen ja se mikä oli mahdollisen kaukana arjesta. Vampyyrisota, kuten sitä kutsuttiin, varjosti ihmisten mieliä. He eivät mielellään ajatelleet sitä. Sen takia he halusivat lomillaan matkustaa hetkeksi jonkinlaiseen rinnakkaistodellisuuteen. Sen vuoksi turistikaupungit löivät yli kaikessa, missä vain pystyivät.

”Haluan kuumaa, tummaa, tulista, mutta kuitenkin miellyttävää”, Civa sanoi ja saattoi melkein maistaa terveen, hänelle eksoottisen miehen veren, joka pitää itsestään huolta ja olisi sinä iltana marinoinut itseään hieman punaviinillä.

Samassa Civan mielessä välähti: ”Kelpaisiko sinulle kultaseni jotain vähän erikoisempaa. Tiedän mistä me voisimme molemmat saada jotain mieleistä. Tutustuin paikkaan jonkin aikaa sitten. Se on uskomaton”.

Civan huulet valtasi ilkikurinen hymy, joka sai hänen harmaat silmänsä loistamaan lähes lämpimästi. ”Pitäisit siitä varmasti. Ja jos et, voit lähteä heti kun olet nähnyt mitä tarkoitan”.

Civa rupesi neuvomaan Lagniaa. Hän neuvoi miestä poispäin keskustasta alueelle, joka ei kuulunut enään turisti aulueeseen. Se oli pikemminkin alemman keskiluokan asuinaluetta, jossa oli vain muutamia paikallisia kapakoita. Civa itse oli eksynyt paikalle vahingossa oman uhrinsa kanssa, mutta löytänyt paikalta jotain, mistä hyvästä hän oli riemastunut niin, että oli jättänyt sen kyseisen uhrin henkiin. Seuraavan hän olikin sitten tappanut.

Lagnia katsoi ensin kulmat kohollaan Civaa mutta nyökkäsi sitten. "Sopiihan se.", Mies hymyili hurmaavasti. Hän jäisi kaipaamaan tälläistä leikkimielistä keskustelua Civan kanssa, kullaksi kutsumista ja kaikkea muutakin. Mutta enimmäkseen hän jäisi kaipaamaan seuraa.

Lagnia ajoi naisen ohjeistuksen mukaisesti kohti heidän päämääräänsä. Nälkä kutitteli jo miehen hampaita ja tämä pystyi jo melkein maistamaan verenmaun suussaan, niin nälkäinen hän loppujen lopuksi oli. Vielä kun ilta päättyisi hyvin, Lagnia voisi olla tyytyväinen.

Ja saisihan hän palata huvilalleen Civan kanssa. Hän ei voinut kieltää itseltään sitä, että tunsi jonkinlaista vetoa seuralaiseensa. Mutta Lagnia piti visusti työn ja huvit erillään. Kaiken lisäksi hän pelkäsi mitä se tekisi heidän suhteelleen, mikäli hän olisi maannut Civan kanssa.

Civa astui ulos autosta erään talon edessä, hymyillen yölliselle ilmalle. Tuuli iski vasten naisen kasvoja, mutta se ei tehnyt pahaa. Pikemminkin vain hyväili ja kutitteli. Civa vinkkasi Lagniaa seuraamaan itseään ja lähtikin johdattelemaan miestä syrjäisemmälle kujalle. Se oli likainen, eikä välttämättä niitä kaikkein turvallisimpia. Kuitenkin siellä täällä kujaa seisoi ihmisiä juttelemassa tai tupakalla. Civa suunnisti erään avoimen oven luo. Hymyillen hän vilkaisi Lagniaan ennen kuin astui ovesta sisään. Jo ulos asti kantautui rytmikäs musiikki.

Nainen oli tuonut Lagnian salaklubille, jollaisia nykyiseen maailmanaikaan oli paljon. Ne olivat enemmän tai vähemmän laittomia, mutta virkavalta jaksoi harvemmin puuttua niihin. Ilmeisesti viranomaisetkin arvelivat maailman tarvitsevan hieman piristystä tällaisena synkkänä aikana. Klubilla soi live musiikki. Bändi soitti moderneilla, sähköisillä ja akustisilla instrumenteilla menevää musiikkia ja tanssilattia oli tupaten täynnä. Harva istui pöydissä, joita oli parvella hieman tanssilattian yläpuolella. Parketilla sen sijaan oli tunkua. Civa jätti laukkunsa narikkaan hymyillen ovimiehelle hän sujautti muutaman kolikon tämän käteen, niin ettei kukaan huomannut. Ovimies hymyili Civalle sen näköisenä, että toivoi pääsevänsä pehkuihin naisen kanssa.

Civa hymyili Lagnialle kuiskaten tämän korvaan niin, että mies saattoi tuntea naisen puheesta johtuneen henkäyksen korvallaan ja kaulallaan aivan korvan alapuolella: ”Tämä paikka on aivan muuta, mihin me olemme tottuneet. Kultaseni”.

Tosiaan. Paikassa oli kyllä hämyinen valaistus, mutta se johtui siitä, että vanhojen lamppujen ympärille oli kiedottu kirjavia huiveja. Lava oli valaistu kirkkaasti. Sinne ei kuitenkaan oltu suunnattu mitään kirkkaita, värikkäitä spotteja, vaan valot olivat hyvin yksinkertaiset. Niiden tarkoitus oli antaa valoa, ei olla osa esitystä. Esiintyjät itsessään olivat se esitys. Heillä oli mitä värikkäimpiä asuja ja erikummallisimpia soittimia, eivätkä he tarvinneet vippaskonsteja tuodaseen tunnelmaa. Laulaja oli pääsääntöisesti tumma nainen yksinkertaisessa valkoisessa mekossa, hiukset aukinaisina, vain yksi trooppinen kukka niitä koristamassa. Naisen ääni oli lumoava ja laulaessaan hän otti itsekken jotain yksinkertaisia tanssiaskelia pysyen kuitenkin lähellä lavan reunaa. Tanssilattiaa ympäröivä parvi oli osittain hämyinen ja osittain kirkkaasti valaistu. Siellä oli pieniä pöytiä ja pöytien ympärillä erillaisia tuoleja. Seiniä koristivat koreat ja värikkäät seinämaalaukset, jotka esittivät ihmisiä tanssimassa salsaa. Siellä oli myös muutama viidakko aiheinen maalaus. Paikka oli tosiaan aivan erilainen, millaisia suurin osa Mykonoksen baarit ja klubit yleensä olivat. Se oli myös paljon avoimemman oloinen. Civan ei tarvinnut kuin astella tanssilattialle johtaviin mataliin portaisiin, kun joku tuli jo pyytämään häntä tanssiin.

Georgialainen nainen näytti sisäistäneen hyvin salsan kissamaisen viettelevän olemuksen ja nopeat lantion liikkeet. Tanssi oli eräänlaista tarinan kerrontaa tai leikkisää flirttailua. Mies lähestyy naista, nainen torjuu, nainen lähestyy naista mies torjuu, uusi yritys. Lopulta nainen suostuu, antaa miehen koskettaa itseään, hymyilee, hieroo itseään vasten, noudattaen askelillaan täydellistä enganoa. Engano on kuvio, johon kaikki tanssin liikkeet sovitetaan, parin noudattaessa tätä kuviota, joka muistuttaa pyöristettyä kolmiota. Silloin tällöin Civa suo Lagniallekkin nauravan hymyn tai viettelevän katseen päästäen tanssikumppaninsa, josta myöhemmin tulee uhri, lähemmäs itseään.

Naisella ei ollut tietoa siitä, pitäisikö Lagnia paikasta, mutta hän ainakin jäisi sinne tanssimaan ja myöhemmin hän veisi uhrinsa ulos syödäkseen tästä.

Lagnia parkkeerasi auton ja lähti seuraamaan Civaa hieman varuillaan.Hän ei tiennyt minne nainen oli häntä oikein viemässä ja varovaisena vampyyrina Lagnia tiiraili ympärilleen taukoamatta kun he kulkivat likaisen kujan läpi. Jo kujan nähtyään Lagnia oli saattanut arvata että he olivat matkalla salaklubille. Mies ei ennen ollut käynyt tällä nimenomaisella salaklubilla, mutta muutamassa muussa kuitenkin.

Sisällä Lagnia ei voinut kuin ihmetellä. Paikka oli miellyttävä ja tosiaankin erilainen kuin missä hän yleensä kävi. Civan suunnistaessa tanssilattialle Lagnia kävi hakemassa itselleen juotavaa ja katseli sitten hetken aikaa Civaa, joka tanssi hurmaavasti. Hän ei voinut olla hymyilemättä katsellessaan työpariaan nauramassa ja tanssimassa, niin iloisen näköisenä. Tietysti se saattoi vain kuulua naisen rooliin, mutta Lagnia uskoi Civan olevan aidosti pitämässä hauskaa.

Italiaanon ei kauaa tarvinnut seistä yksin kun joku nainen jo häntä lähestyikin. Nainen oli noin kolmekymppinen, mutta erittäin kaunis. Naisen ihon oli oliivinruskea ja tuon silmät kauniin vihreät. Lagnia jutteli naisen kanssa hetken aikaa ennenkuin viimein suostui tulemaan tanssilattialle naisen kanssa. Lagniasta ei ehkä koskaan olisi uskonut että tämäkin osasi tanssia. Mies kuitenkin oli sen verran jäykän näköinen kalleissa puvuissaan, ettei tästä heti uskonut olemaan huvittelijaksi. Kuitenkin Lagnia taisi salsan salat, ja muitakin tansseja.

Hän rakasti mytologiaa, kulttuuria ja historiaa, sekä oli joskus opetellut tanssimaan useita eri tanssilajeja, ihan vain varmuuden vuoksi. Koskaan ei tiennyt mitä kohteen kanssa pitäisi tehdä saadakseen tuon turvallisesti houkultetua syrjemmälle.

Vampyyri nainen seuraa Lagniaa nurkasta hymyillen pienesti gin tonic lasiinsa. Hän oli seurannut Lagniaa jo useamman vuoden ajan ja oli mieltynyt näkemäänsä. Valeria ei koskaan tehnyt hätiköityjä päätöksiä. Jokainen siirto suunniteltiin tarkkaan, vaikka sitten ykstyiskohtien hiomiseen menisi useampi vuosi. Nyt olisi hyvä aika toimia.
Valerian hiukset olivat täyteläisillä, isoilla kiharoilla. Ne olivat väriltään niin syvän ruskeat, että olisivat voineet olla mustat. Hänellä oli yllään mekko, josta tuli nopeasti mieleen juuri se tooga, jota oli käyttänyt Kirkenä.
Lagnian kaltaiseen mieheen toimisi varmasti tieto hänen perimästään. Kreikanmytologioiden jumalatar saisi taatusti miehen polvilleen.

Tanssin päädyttyä Lagnia kumarsi hienovaraisesti tanssiparilleen ja poistui sitten tanssilattialta takaisin tiskin ääreen, tilatakseen itselleen juotavaa. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä ilta vielä pitäisi sisällään, mutta ruokailua hän odotti. Hän katseli tiskillä ympärilleen silmäkulmistaan ja etsi sopivaa naikkosta joka sopisi hänelle, vaikka myös sängynlämmittäjäksi.

Paikkahan oli miltei täynnä naisia, joten valinnan varaa oli kyllä. Katseellaan Lagnia etsi myös Civaa, varmistaakseen että naisella olisi kaikki hyvin ja nähdäkseen oliko tuolla hauskaa.