Kuningattaren salaisuus.

6.1.2151

Irma Sant Salvatore istuu yksityisen lentokoneen matkustamossa sylissään tablettitietokone jolta hä yrittää lukea uutisia. Ajatusten keskittäminen maailmalla tapahtuviin turhanpäiväisyyksiin oli kuitenkin huomattavasti vaikeampaa kuin olisi voinut kuvitella. Hänen ajatuksensa harhailivat yhä uudelleen kilometrien verran alaspäin Lilithin palatsiin ja kammioon, jonka hänen tutkijansa olivat löytäneet. Hän ei voi mitään omahyväisyydelle, joka kutkutti hänen mielensä perukoita. Kukaan ei ollut uskonut, että kolmannesta palatsista löytyisi enää mitään. Toisin kuitenkin oli. Tämä löytö voisi avata uusia ulottuvuuksia vampyyrien historiantutkimuksessa ja heidän alkuperänsä selvittämisessä. Oli todistettu jo, että vaikka iso osa heidän kulttuuristaan ja tavoistaan olivat suorastaan muinaisia, Lilithin aikaan elettiin täysin eri tavalla. Vampyyrien alkuäidillä oli paljon perinteitä, jotka kiinnostivat nykypäivänä eläviä. Irma tiesi omaltakin työpaikaltaan monia, jotka olisivat valmiita tappamaan sellaisesta tiedosta. Muunmuassa hän itse.
Tosin vampyyrille tappaminen oli vain osa luontoa.
Lisäksi tämä löytö toi suurta kunniaa, joikaiselle ryhmässä työskentelevälle. Eikä kaikkein vähiten Irmalle, joka oli kaivausten johtaja. Hän oli vasta päässyt Sant Stefanon johtoon ja oli jo tehnyt yhden uransa merkittävimmistä löydöistä. Hän saattoi vain rukoilla ja toivoa ettei se jäisi viimeiseksi. Tapahtuman loistoa ei himmentänyt vähimmässäkään määrin se, että hän oli tehnyt löytönsä armaan setänsä tontilta.
Irma yritti parhaansa mukaan niellä hymynpoikasta, joka pyrki hänen huulilleen, kun hän vilkaisi setäänsä. Tämä istui omalla paikallaan, vaimonsa vierellä ja ainakin näytteli nukkuvansa. Samalla hän piti Reynaa, joka taisi lukea jotain omalta tabletiltaan, tiukasti kiinni kädestä.

Bernardino Sant Salvatore johti kaivauksia, joissa Lilithin kolmas palatsi alunalkaenkin löytyi. Mies muistutti edelleen polleana saavutuksestaan, aina kun tilanne sen vain salli. Irma tiesi, että hänen setänsä oli tehnyt akatemialle kokonaisen kurssin löytöönsä tukeutuen. Irma oli käynyt kuuntelemassa muutaman luennon, eikä ollut kovin vakuuttunut.
Hän tiesi, että setä oli hyvä mies, joka suhtautui työhönsä intohimoisesti ja oli loistava siinä. Aivan kuten Irma itsekkin. Sant Salvatoreja tuntui aina yhdistävän rakkaus ja huomattava omistautuminen työlle. Hän ei voinut kuitenkaan mitään sille, että suhtautui Bernardinoon hieman halveksivasti. Se saattoi tosin olla puhdasta kateutta. Bernardino oli ehtinyt tehdä oikeita löytöjä ja menestyä. Irmalla on kaikki vielä edessä päin.
Tosin salakammio oli erittäin hyvä alku.

Hän halusi karistaa ajatukset sedästään pois päästään ja keskittyä työhönsä. Se ei kuitenkaan ollut helppoa, sillä Bernardino oli järjestänyt Reynan kanssa hänelle varsinaisen yllätyksen vain joitain tunteja sitten. Irma ei ollut kutsunut heitä mukaan kaivauksille, sillä halusi tämän olevan hänen oma projektinsa. Silti pariskunta oli ilmestynyt yksityiselle lentokentälle vain hetkeä ennen lentokoneen lähtöä ja ilmoittanut lähtevänsä mukaan Egyptiin. Irman olisi silloin tehnyt mieli kirkua. Lopulta hän ei voinut sanoa ei itseään vanhemmalle arkeologille vaikka pomo olikin.
Irman teki mieli nauraa itselleen. Hän tunsi itsensä mustasukkaiseksi lapseksi, jolta oltiin viemässä lempilelua. Hän oli sentään sataviisikymmentä vuotias. Hänen pitäisi osata suhtautua asioihin paljon kypsemmin.
Irma käänsi katseensa pois ja yritti ajatella jotain muuta. Mustasukkaisuus ei tuntunut järin mukavalta, vaikka sitä koki historiallisesti merkittävän rakennuksen vuoksi.

Välillä hänestä tuntui kuin hän ei olisi ollut valmis johtamaan mitään näin suurta. Mikä oli täydellisen naurettavaa, sillä häntä oli koulutettu tähän koko hänen elämänsä ajan. Hän oli syntynyt johtamaan. Se oli hänen synnyinvelvollisuutensa. Aivan kuin hänen veljensä Lucion tarkoitus oli ollut lähteä suojelemaan Lilithin leposijaa. Sant Salvatoren lapsialla ei ollut mahdollisuutta livistää tehtävistään. Aivan kuin ei muidenkaan suurten sukujen lapsilta.

Irma käänsi päätään, jolloin hän huomasi nuoret vampyyrit, jotka istuivat rivin taaempana vastapäätä häntä. Häntä velvoitettiin ottamaan tietty määrä harjoittelijoita kaivauksilleen. Irma ei olisi mokomasta välittänyt. Hän olisi halunnut näidenkin keltanokkien tilalle joitain kokeneempia vampyyreja. Ikävä kyllä säännöt olivat sääntöjä. Koska hän ei voinut vaikuttaa siihen, ottaisiko hän ammattitaidottomia työntekijöitä vai ei, hän oli asettanut hyvin korkeat valintakriteerit nuorille. Hän valitsi heidät henkilökohtaisesti. Jos hakijoiden joukossa ei ollut sopivia hän etsi sellaiset.
Kaivauksilla oli entuudestaan jo kaksi harjoittelijaa. Tänään lennolla oli kaksi lisää. Irma antoi katseensa liukua nuoresta miehestä nuoreen naiseen, jotka istuivat vierekkäin. Hän toivoi osuneensa jälleen oikeaan arviossaan näistä harjoittelijoista. Kumpikaan ei ollut vielä koskaan ollut oikeilla kaivauksilla ja Kolmannen palatsin leiri olisi varmasti elämys kummankin silmissä.

Harjoittelijoidensa lisäksi Irma oli päättänyt täydentää työryhmäänsä entisestään uusilla asiantuntijoilla. Arkeologeja hänellä oli kaivauksilla aivan riittämiin. Sen sijaan nyt hän oli kutsunut mukaansa lukuisan määrän Lilith asiantuntijoita. Kyseiset asiantuntijat istuivat nyt hänen kanssaan lentokoneessa. Heidän kiinnostuksensa herättäminen ei ollut vaikeaa. Jokainen heistä halusi päästä näkemään kammion ensimmäisenä ja antaamaan siitä oman arvionsa omiin tutkimuksiinsa perustuen. Vuoden sisään jokaiselta ilmestyisi uusi tutkielma liittyen kammioon ja sen merkitykseen palatsissa.

”No niin lössi!” kuului kuulutus, jonka heidän lentäjänsä Edoardo Ongaro lähetti ohjaamosta. ”Tunnin päästä olemme viimein laskeutuneet pääkallopaikalle ja te pääsette pois sieltä sardiinipurkista. Ruvetkaahaan sitten valmistautumaan laskuun.”
Irma suoristi ryhtiään paikallaan ja kääntyi katsomaan ulos ikkunasta. Pian, hyvinkin pian, hän pääsisi näkemään löytönsä.


Lucío nosti ranteessaan lepäävän kultakellon saadakseen selville vuorokaudenajan. Egyptissä päivä oli kääntymässä iltaan. Italiano oli kuluttanut päivänsä mukavasti oopperaa kuunnellen ja silmiään lepuuttaen. Moisille yleellisyyksille tuskin olisi aikaa kun neiti patriarkka saapuisi paikalle. Irma Sant Salvatoren saapuminen ei varsinaisesti ilahduttanut leirin pientä yhteisöä. Kyseinen nainen oli tunnettu kovasta kurista, jota hän jakoi hyvin anteliaalla kädellä. Joku neropatti oli ehdottanut, että työyhteisö ostaisi naiselle ruoskan lahjaksi. Ihan vain kokonaisuuskuvaa täydentämään.
Patriarkka saapuisi leiriin tunnin kuluessa. Mikä puolestaan tarkoitti sitä, että vastaanottokomitean pitäisi olla paikalla toivottamassa mehiläiskuningatar tervetulleeksi. Lucíon olisi oltava paikalla ja mielellään myös mahdollisimman moni muu.

Suurin osa leiriytyneistä vampyyreista on vielä tiiviisti sisätiloissa suojassa auringolta. Lucío istuttui tietokoneelleen tarkoituksenaan lähettää ryhmän muille jäsenille muistuksen Irman tulosta.
Hän toivoi erityisesti, että porukan musta lammas, Russel Jackson saisi viestin ja ennen kaikkea ottaisi sen todesta, sekä ilmestyisi paikalle oikeaan aikaan.

Saatuaan viestin liikkeelle, Lucío päätti mennä hautomaan synkkiä ajatuksiaan viileään suihkuun. Niinpä hän nappasi mukaan pyyhkeen ja pesuvälineensä, marssiakseen ulos omasta parakistaan.


Jenny Hawkinsilla ei ollut järin mukava olo herätessään päiväuniltaan. Hänen päällään oli jokin tai joku, joka painoi hänen ruumistaan kovaa kenttävuodetta vasten. Lisäksi tämä makasi hänen kätensä päällä niin, että sitä oli ruvennut särkemään.
Jenny räpytteli silmänsä auki ja yritti hahmottaa tilannetta. Tilanne selkeytyi hyvinkin nopeasti kun ensimmäinen asia, jonka hän näki oli Rascalin kasvot.

Hän oli siis mennyt sänkyyn mokoman lurjuksen kanssa.
'Ei hyvä, Jenny. Ei ollenkaan hyvä', hän sätti itseään. Sitä paitsi, miksi Rascalin oli lopulta pitänyt jäädä nukkumaan hänen kanssaan? Eikö hän olisi voinut hoitaa hommaansa ja lähteä lätimään, niin kuin kunnon naistenmiehen kuuluikin.

Joskus nuori poika oli unelmoinut pääsystä oikeisiin kaivauksiin tutkimaan dinosaurusten luita, päättelemään miten ne sinne olivat päätyneen, kasaamaan kokonaisia luurankoja, saada oma nimensä historiaan. Myöhemmin nuorempi mies oli tahtonut saada selville kaiken tapahtuneen, tahtonut tietää kaiken menneistä ja suurista taisteluista. Vielä myöhemmin mies oli opettanut tietojaan eteenpäin ja lopulta päätynyt tekemään kaivauksia. Nykyään mies teki sitä edelleen, tosin ehkä ei niin kuin oli lapsena ajatellut.

Jokin häiritsi sänkinaamaisen miehen lepoa. Hän tunsi liikettä allaan ja raotti hieman silmiään. Unien maailma, jonka hänen mielensä oli hänelle varsinaisen unen korvikkeeksi laatinut, hajosi palasiksi palauttaen miehen nykyisyyteen. Ah, nainen se siinä vain heräsi. Rascal nousi sillä samalla hetkellä istumaan, ja siitä ylös, venyttäen selkäänsä. "Sori beibe, oli vähän univelkaa.," Rascal käänsi sänkiset kasvonsa naisen suuntaan ja virnisti tuolle ei lainkaan pahoittelevasti, vaan pikemminkin pirullisesti. Hän sai jonkinlaista nautintoa aiheuttaessaan ihmisille päänvaivaa, tai niin olisi voinut ainakin äkkiseltään luulla kun katsoi Rascalin olemusta ja seurasi tuon tapoja. Rascal nosti kättään ja vilkaisi kelloaan. Jahas, alkoi olla jo myöhä ja vastaanottokomitean oli hänen muistaakseen tarkoitus kokoontua pian. Kaiketi. "Täytyy rientää, soitellaan.. Jenna?", Rascal virnisti entistä ilkikurisemmin. He molemmat luultavasti tiesivät ettei hän aikonut soittaa, ja että Rascal tiesi varsin hyvin neidon oikean nimen.

Näihin sanoihin oli kuitenkin hyvä päättää, ja kun musiti naisen nimen 'väärin', he yleensä ymmärsivät että juttu oli siinä. Tosin, Rascal uskoi että lähes kaikki tässä kaivausryhmässä tiesivät että hän oli yhden yön mies jota ei voinut pitää itsellään. Ja jos eivät tienneet, noh kokemuksen jälkeen ainakin tiesivät. Rascal poistui parakista hitain askelin. Hänellä ei ollut mihinkään kiire, ei edes sitä saatanan tiukkapipoa vastaan. Hän sytytti matkallaan savukkeen ja raahusti kohti omaa parakkiaan vailla minkäänlaista kiirettä. Taskustaan mies ujuttu esiin kämmenkokoisen tietokoneensa. Viesti. Hän saattoi jo aavistaa mitä se sisälsi, mutta vaivautui kuitenkin lukemaan sen. Kylmä hymähdys sai miehen huulet kaartumaan hymyyn. Hän olisi paikalla. Ei ehkä ajoissa, mutta paikalla kuitenkin. Hän voisi käväistä suihkussa ensin, ja harkita sitten tilannetta. Ehkäpä lukea vielä hetken omia muistiinpanojaan kaivantoon ja Lilithiin liittyen.

Kiire? Russel 'Rascal' Jackson ei tiennyt mitä moinen sana tarkoitti.