Noitien sapatit - trivia

Noitien uskontoon kuuluvat tietyt juhlapyhät, eli sapatit, rituaaleineen. Ne ovat heille sama asia kuin valtaväestölle joulu, pääsiäinen yms. Jokaisessa sapatissa on omat rituaalinsa ja tapansa, joita noudatetaan. Näinä aikoina perheet ja yhteisöt kokoontuvat yhteen juhlimaan.

Sapatit:
Samhain. 31. lokakuuta. Pakanallinen vuodenvaihe. Jumalattaren paluu Vanhana Naisena tai viisaana.
Yule, talvipäivänseisaus. 21. joulukuuta. Kun päivät alkavat pidetä, juhlitaan Auringon uudelleen syntymistä.
Imbolg. 2. helmikuuta. Puihin ilmaantuvat ensimmäiset silmit ja Jumalatar palaa Neitsyenä tai Neitona.
Oestara, kevätpäiväntasaus. 21. maaliskuuta. Hetki jolloin yö ja päivä ovat yhtä pitkät. Aika luopua vanhasta ja aloittaa uusi; tasapainon aika.
Beltane. 1. toukokuuta. Jumalattaren ja Jumalan liittoa juhlitaan; Jumalattaresta tulee Äiti ja Jumala palaa hänen rinnalleen Isänä.
Litha, kesäpäivänseisaus. 21. kesäkuuta. Aurinkojumalan voimat ovat huipussaan, kun päivät alkavat jälleen lyhentyä.
Lammas. 1. elokuuta. Ensimmäisen sadonkorjuun aika ja uhrijumalan juhla.
Madron, syyspäiväntasaus. 21. syyskuuta. On jälleen tasapainon hetki: päivä ja yö ovat yhtä pitkät. Sadonkorjuu on parhaimmillaan ja on tullut aika palauttaa asiat oikeaan tilaansa.

Noidilla on myös omat jumalanpalveluksensa, kuten he niitä kutsuvat, jotka pidetään aina täydenkuun yönä jolloin magia on vahvimmillaan. Näissä tilaisuuksissa on yksi noita, joka suorittaa rituaalit muiden seuratessa ja osallistuessa rukouksiin, sekä lauluihin. Jumalanpalveluksiin kuuluu olennaisena osana uhri.

Yule
21. Joulukuuta

Yulea vietetään auringon kunniaksi vuoden pimeimpänä aikana. Sitä vietetään perinteisesti talvipäivänseisauksen päivänä. Se on noidille hyvin samankaltainen juhla, kuin tavalliselle väelle joulu. Sapattiin valmistaudutaan huolella, mutta toisin kuin samhainiin yulea varten ei paastota. Valmistautuminen on ennemminkin koristelua ja ruokien valmistamista.
Noidat juhlivat yulen aikaan auringon uudelleen syntymistä ja kunnioittavat jumalaa Metsästäjänä. Aurinko on kuitenkin pääosassa, mikä näkyy kynttilöiden polttamisena. Muita yulekoristeita ovat kaikki vihreä, kuten esimerkiksi misteli, jonka oksia ripustetaan oven yläpuolelle onnea tuomaan.

Yuleen valmistautuminen:
Ennen varsinaisia juhlia perhe/suku/yhteisö kokoontuvat koristelemaan tiloja kaikenlaisella vihreällä. Kukat, mistelinoksat, erilaiset köynnökset ja seppeleet ovat kaikkein tavallisimpia koristeita. Kynttilöitä käytetään myös hyvin paljon, sillä ne symboloivat lisääntyvää valoa. Sähkövaloa ei käytetä juri ollenkaan tämän juhlan aikana.
Yuleen kuuluu olennaisena osana myös ruoka. Perinteisiä juhlaruokia ovat erilaiset riistaeläimistä tehdyt pataruuat ja paistit, kala ja vihannekset. Myös maustettu, pähkinöitä ja rusinoita sisältävä limppumainen leipä on perinteinen yulen ruoka. Jälkiruuaksi on yleensä yulehaloksi nimetty kakkumainen leivonnainen. Ruoka valmistellaan rauhassa ja hyvissä ajoin ennen juhlaa.
Metsästäjäjumalaa kunnioitetaan tietyin menoin. Suosituin ja vanhin näistä perinteistä on se, että naiset antavat miehille itse tekemänsä lahjan yulen iltana. Myös alttarilahjoja uhrataan jonkin verran.

Yulen juhlinta:
Yulen juhlinta alkaa auringonnousun katselemisella 21 päivänä. Auringon noustessa lausutaan yleensä kiitosrukous lisääntyvästä valosta. Riippuen sijainnista ja auringonnousun ajankohdasta, joko ennen tai jälkeen tätä, juhlijat kokoontuvat syömään pitkään kypsytettyä puuroa, jonka seassa on marjoja, esimerkiksi karpaloit, ja pähkinöitä. Tämän jälkeen ryhdytään valmistautumaan varsinaiseen yulen viettoon. Yleensä tämä aika käytetään yhdessä toimimiseen ja olemiseen. Koristelut suoritetaan loppuun ja ruuanlaittoa viimeistellään, mutta tärkeintä on, olla yhdessä, rauhassa oman perheensä/sukunsa/yhteisönsä kanssa.
Illalla syödään yhdessä ja viimeisenä suoritetaan lyhyt hartaus auringon ja metsästäjäjumalan kunniaksi. Viimeisenä naiset antavat lahjansa miehille.