Noitapoika väärällä reviirillä

Perjanta 25.12.2150
Klo. 01:48

New Orleans oli selvinnyt hirmumyrskyistään ja kehittynyt viimeisen vuosisadan aikana melkoisesti. Se ei ollut mikään teknologian tai arkitehtuurin edelläkävijä, mutta oli siitä huolimatta onnistunut saamaan eräänlaisen taidekeskuksen maineen. Sen lisäksi kaupunki oli vuosien kuluessa muuttunut vain koko ajan värikkäämmäksi ja kulttuuririkkaammaksi. Värikkäät kreoli- ja voodookulttuuri olivat saaneet rinnalleen muun muassa noitien värikkäitä vaikutteita. Joidenkin mukaan kaupunkia saattoi miltein kutsua varsinaiseksi noitien mekaksi. Moni uskoi sen johtuvan voodoosta ja siitä, että näillä kaduilla oli mahdotonta erottaa aitoa noitaa huijarista. Turisteille kelpasi kuka tahansa, joka osasi tehdä vaikutuksen amuleteilla, kynttilöillä ja kristallipalloilla.
Noidat eivät kuitenkaan olleet ainoita, jotka olivat asettuneet elelemään mukavasti New Orleansiin. Jostain syystä vampyyrit eivät juurikaan nauttineet olostaan tässä kostean kuumassa, eläväisessä kaupungissa, mutta sen sijaan ihmissudet olivat asettuneet kaupunkiin ja sen lähiseudulle oikein tukevasti. Tämä oli johtanut siihen, että tavallisten ihmisten katseilta suojassa käytiin salaista taistelua noitien ja ihmissusien välillä, joista kummatkaan eivät meinanneet mahtua samaan kaupunkiin toistensa kanssa. Vuonna 2144 marraskuussa pikku kahnaukset yltyivät täysimittaiseksi mellakaksi, jossa moni sai surmansa. Sen jälkeen saavutettu rauha on ollut hataraa, mutta ainakaan toista samanlaista selkkausta ei ollut vielä syntynyt. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, etteikö sellainen olisi voinut syntyä koska tahansa.

Voodoo witch-klubi sijaitsi ranskalaiskorttelissa ja oli melkoisen uusi. Kaksikerroksinen uusvanha rakennus sijaitsi aivan Mississippi joen rannalla. Se oli jouluaatosta huolimatta ääriään myöten täynnä innokkaita vieraita, jotka keskittyivät pääsääntöisesti juomaan ja tanssimaan, sekä etsimään mahdollisesti seuraa lakanoidensa väliin.
Klubin seiniä koristivat upeat, uv-maalilla maalatut, yksityiskohtaiset seinäkuvat, joissa tanssivat niin voodoonoidat, kuin kreolitkin ja niiden sekaan oli maalattu joitain meksikolaisia sokerikalloja. Kaksi baaritiskiä oli sijoitettu ulko-ovien välittömään läheisyyteen, etualalle baaria, jolloin sisälle tulija pääsi heti tilaamaan itselleen juotavaa. Toinen kerros oli yhtä, suurta, koristeelliset ranskalaistyyppistä parveketta, jolta clubin vieraat saattoivat siemailla drinkkejään ja katsella suoraan tanssilattialle, joka sijaitsi keskellä ensimmäistä kerrosta. Päätyseinällä, korean seinämaalauksen edessä, oli DJ:n ja klubin omien tanssijoiden lava. Tanssijat oli puettu mardi gra henkisiin, näyttäviin asuihin. Tiskijukka soitti modernia tanssimusiikkia, jossa oli etnisiä vaikutteita ja rytmejä. Mikä sopi paikalliselle yleisölle paremmin kuin hyvin.

Kreikkalaissyntyinen Minos Zabat oli yksi niistä, jotka olivat päättäneet kuluttaa aattoillan tanssien ja juoden. Jälkimmäinen oli tosin jäänyt toistaiseksi vähemmälle, kun hän oli keskittynyt pyörähtelemään ja vatkaamaan lantiotaan keskellä tanssilattiaa. Pääsääntöisesti hän tanssi yksin, mutta aina silloin tällöin, hänen seuraansa lyöttäytyi joku satunnainen nainen tai mies. Minos ei kiinnittänyt heihin vielä sen suurempaa huomiota. Tietenkään nuoren miesnoidan suunnitelmiin ei kuulunut poistua paikalta iman seuralaista, mutta seksin vuoro olisi myöhemmin. Toistaiseksi hän oli halunnut vain keskittyä tanssiin, jolloin mahdollisilla partnereilla ei ollut mitään väliä.
Hän oli pukeutunut tänä iltana hieman löysän malliseen, valkoiseen kauluspaitaan, joka oli keskeltä vain parilla napilla kiinni. Näin, Minoksen tanssiessa, paidan lomasta vilkkui tasaiseen pitkä kaistale litteää, lihaksikasta vatsaa, jota pitkin kulki kapea karvavana navasta, housunkauluksen alle. Paidan seurana oli matalalla istuvat, vaaleat farkut ja vaaleat, siistit lenkkarit. Kaulassa roikkui teräsristi ja vasemmassa ranteessa taas nahkainen rannekoru, joka oli miehen pikkusiskon itse tekemä.
Minos käytti tanssiessaan koko repertuaariaan, mutta vain haastaakseen itseään. Hän nimittäin nautti tanssimisesta, eikä se ollut hänelle pelkkä keino metsästää seuraa. Nuorella, komealla miehellä oli riittämiin muunlaisia avuja muiden hurmaamiseen. Hänen oli jopa mahdollista huijata tarvittaessa, jos vastapuoli oli vastahakoinen. Liikunnan mukanaan tuoma hiki, kimmelsi hänen ihollaan ja oli liimannut hiukset kiinni hänen niskaansa. Hänen kurkkuaan korvensi jano ja lihakset alkoivat hiljalleen sanomaan vastaan koko illan jatkuneeseen tanssiin. Se yleensä tarkoitti sitä, että oli aika siirtyä tanssilattialta baarin puolelle huilaamaan ja tarkastelemaan illan tarjontaa. Clubi tuskin olisi auki enää kovin montaa tuntia, eikä Minos varsinaisesti pitänyt ajatuksesta, jossa hän kömpisi vuoteeseensa yksinään.

Hän iski silmää sen hetkiselle tanssiseuralleen, nuorelle, lyhyelle naiselle, jolla oli tummissa hiuksissaan, aivan liian vaaleita raitoja. Tämä hymyili hänelle viekottelevasti, mutta jäi kuitenkin tanssimaan, Minoksen itsenä lähtiessä luovimaan tietään läpi meren, joka koostui puolipaljaista, hikisistä ihmisvartaloista. Muutamat kädet koskettelivat häntä, ohittaessaan heitä, mutta siinä oli mahdotonta sanoa, mikä oli tahallista ja tahatonta.
Hetken kuluttua hän selvisi väljemmille vesille, baaritiskien ja tanssilattian välissä, jossa väki joko istui pöytien ääressä tai seisoskeli ryhmissä siemailemassa juomiaan, juttelemassa tai vain katselemassa tanssijoita. Minos sivuutti katseellaan naisen, melko lähellä tiskiä. Tuo istui korkean baaripöydän ääressä, yksinään ja ylpeänä kuin kuningatar. Mies antoi silmiensä liukua kulmikkailla, kauniilla kasvoilla, lihaksikkaalla vartalolla, jota peitti vain hyvin pikkuruinen, punainen mekko, pitkillä, hyvin muotoutuneilla säärillä. Ihon tummemmasta sävystä saattoi arvailla, että nainen voisi olla alkuperältään kreoli. Oli mahdotonta sanoa, kuinka iso osa naisen kauneudesta johtui tämän ylväästä olemuksesta, sekä itsevarmuudesta ja kuinka suuri osa oli ulkoista. Oli miten oli, Minos ei voinut olla ainoa, joka oli pannut naisen merkille. Eikä hän voinut ymmärtää, miten moinen ilmestys oli päätynyt istumaan clubille yksinään.
Minos tarkkaili naista vielä tilatessaan itselleen juotaavaa tiskiltä.

Musiikki pauhassa sen verran kovalla, että oli vaikea kuulla edes omia ajatuksiaan. Silti tästäkin huolimatta Kiev oli lähtenyt naaraansa kanssa klubille pitämään vähän hauskaa. Joo, oli jouluaatto, mutta perhepäivälliset oli jo syöty ja juhlittu, joten he olivat Mirandan kanssa hyvin voineet livistää hetkeksi hänen vanhempiensa luota tänne. Kiev oli roteva, suurikokoinen uros. Hänen vanhempansa olivat venäläistä perua, jotka olivat sittemmin muuttaneet New Orleansiin paremman elämän toivossa. Hänen vartalonsa oli lihaksikas, kertoen siitä että uros teki joko fyysistä työt tai kävi salilla. Itseasiassa molemmat veikkaukset olivat oikein. Kiev oli hieman niitä.. tymhäpäisempiä kavereita, joilla testosteroni määritteli suurimman osan siitä, mitä päätöksiä tuo teki milloinkin. Uros oli siis suhteellisen äkkipikainen ja omistushaluinen kauniista nartustaan, vaikka luottikin tuohon. Ihmissudet kuitenkin olivat erittäin lojaaleja.

Nyt Kiev oli vessassa, tyhjentämässä rakkoaan. Hän alkoi olla kyllästynyt klubiin siinä määrin, että oli valmis lähtemään takaisin kotiin. Heidän pitäisi kuitenkin pakata huomenna ja palata takaisin läntisempään osaan kaupunkia, vaikkakaan matkaa ei ollut kuin puolisen tuntia. Lisäksi täällä oli aivan liikaa hajuja Kievin mieleen, ja musiikki alkoi käymään hänen hermoilleen. Hän piti enemmän rokista, kuin tästä, mutta Miranda nautti tälläisestä musiikista. He olivat tanssineet jo muutaman tunnin ja nauttineet muutaman juoman, ja Kiev oli saanut hätistellä kiimaisia miehiä ja uroksia kaksin käsin pois hänen narttunsa kimpusta. Miksi ihmeessä tuon oli pitänyt pukeutua siihen seksikkääseen punaiseen mekkoon? Toki se näytti äärettömän hyvältä, mutta Kiev tuli erittäin mustasukkaiseksi katsellessaan muiden himokkaita katseita.

Miranda oli hyvin tietoinen katseista, jotka osakseen sai, ja nautti niistä suunnattomasti. Hän nautti haasteista, ja siitä kuinka Kiev hätisteli himokkaita uroksia hänen kimpustaan. Se sai hänet aina hyvälle tuulelle. Eihän sitä koskaan tiennyt, vaikka joku päättäisi haastaa Kievin ja voittaisi hänet itselleen. Siitä jos mistä Miranda olisi pitänyt suunnattomasti. Siinä hän istui baaritiskin ääressä, selkäsuorana siemaillen drinkkiään ja odotellessaan että joku uskaltautuisi lähestymään häntä ja pyytäisi tanssimaan. Ilta oli vielä nuori, eikä hänellä ollut aikomustakaan päättää sitä näin lyhyeen, vaikka Kiev olikin maininnut useammin kuin kerran että häntä ärsytti olla täällä.
Silmäkulmastaan Miranda huomasi nuoren uroksen joka lähestyi tiskiä. Tuolla oli suloinen kihartava tukka joka oli aivan liian pitkä, mutta uros näytti syötävän suloiselta joka tapauksessa, vaikka moinen look ei ehkä ollutkaan aivan Mirandan makuun. Hän ei kuitenkaan panisi pahakseen jos kyseinen uros lähestyisi häntä.

Minos hakeutui tarkoituksella baaritiskillä sellaiselle paikalle, että omaa vuoroaan odottaessaan, hän saattoi vaivatta silmäillä punamekkoista naista. Tämä istui paikoillaan, kuin jalustalle asetettuna, joten tällaisen paistattelun täytyi olla tuolle tuttua toimintaa. Saattoi hyvinkin olla, että nainen käytännössä katsoen harrasti sitä, että tuli esittelemään itseään täpötäyteen klubiin, ihan vain koska nautti saamastaan huomiosta. Se saattoi hyvinkin tarkoittaa, että tämä olisi ylpeä ja vaikeasti lähestyttävä. Nainen tiesi niin sanotusti oman arvonsa. Tietysti tämä kaikki voisi myös olla pelkkää kulissia, jolla peiteltiin luonteessa näkyviä heikkouksia. Minosta alkoi hiljalleen kiinnostamaan naisessa enemmän mahdollinen peli, jota hän voisi päästä pelaamaan, kuin tämän kaunis ulkomuoto. Ennen peliin ryhtymistä hänen oli kuitenkin punnittava mahdollisuuksiaan. Hän ei ollut suinkaan ainoa, joka naista silmäili. Omalta paikaltaan hän saattoi nähdä suoraan kolme miestä, joka vilkuili tämän punamekon suuntaan. Minos tuskin oli ainoa noita, joka oli kiinnittänyt huomionsa tähän, mutta saattoi hyvinkin olla, että hän oli ainoa, joka olisi valmis käyttämään voimiaan naisen suostutteluun. Hauskempaa ja mielenkiintoisempaa kaikki toki olisi, jos hänen ei tarvitsisi käyttää voimiaan.

”Sinuna en lähtisi edes yrittämään.”
Minos kääntyi häntä puhutelleen baarimikon puoleen. Hänen huomionsa oli ollut niin kiinni punamekossa ettei ollut lainkaan huomannut vuoronsa tulleen.
”Miten niin?” Minos kysy, valmiina ottamaan haasteen vastaan. Parasta näissä peleissä oli se, kun pääsisi näpäyttämään epäilijöitä.
”Painit aivan eri sarjassa”, baarimikko huomautti. ”Mitä saisi olla?”
”Bourbonia. Ja bellini.” Tilatessaan shampanjadrinkkiä, hän virnisti poikamaisesti. Baarimikko pudisteli päätään kääntyessään valmistelemaan hänen tilauksiaan.

Tällä välin Minos saattoi kääntyä jälleen punamekon puoleen. Nainen paistatteli edelleen saamassaan huomiossa samalla paikalla, eikä kukaan ollut vieläkään ilmestynyt paikalle suojelemaan omaisuuttaan. Alkoi hiljalleen näyttämään siltä, että nainen olisi kuin olisikin yksin. Minos olisi voinut vielä hetki sitten antaa asian olla ja etsiä jotain helpompaa illan päätteeksi, mutta baarimikon epäilykset olivat saaneet hänen kilpailuviettinsä käyntiin. Ei naisen iskeminen nyt niin vaikeaa ollut ja tarvittaessa pystyi aina huijaamaan, lopputulos oli tärkein. Mutta kyllä hän aloittaisi kuten kuka tahansa muukin. Jos nainen olisi vastahakoinen, hän voisi aina käyttää lumovoimaansa.
Ei mennyt kauaakaan, kun hän pystyi maksamaan tilaamistaan juomista ja lähteä niiden kanssa kohti punamekkoa. Päästessään tämän pöydän luokse, hän ojensi bellinin muitta mutkitta naisen eteen ja totesi yksinkertaisesti; ”Hei.”

Miranda yksinkertaisesti odotti. Hän tiesi, että drinkkinsä huvetessa, hänen käteensä ilmaantuisi pian toinen. Ne, jotka eivät herättäneet hänen mielenkiintoaan, saivat kohteliaat rukkaset heti paikalla, ja ne, jotka taas saivat hänen mielenkiintonsa heräämään, saivat hänen armeliaan lupansa jäädä ehkä hieman pidemmäksikin aikaa. Ainakin niin kauan kuin Kiev pysytteli poissa. Miranda ei voinut mitenkään tietää, kauanko hänen uroksensa aikoi viipyä savuke ja vessa reissullaan, mutta niin kauan kun tuo ei ollut hänen vierellään, hänellä oli lupa nauttia saamastaan huomiosta ilman omantunnon tuskia.
Eikä siihen mennytkään kauaa. Se kiharapäinen uros lähestyi häntä, ja vaikka klubilla olikin niin monenlaisia eri hajuja, Miranda kykeni erottamaan, ettei tämä uros suinkaan ollut hänen lajiaan. Ihmismies, siis toisin sanoen. Se ei tietenkään varsinaisesti haitannut, vaan punatuille huulille kaartui hienoinen, melkein ylpeä hymy, kun mies tervehti häntä, tavallisesti kuin kuka tahansa.

“Hei.”, Miranda vastasi punatuilla huulillaan edelleen hymy. Hänen mielestään tämä tapaus vaikutti mielenkiintoiselta, eikä Miranda siksi aivan heti aikonut kertoa odottavansa seuralaistaan takaisin. Tokihan hän saisi luoda ystävyyssuhteita, eikä Kievillä olisi siihen mitään sanomista, ja näin hän urokselle kertoisi kunhan tuo palaisi ja yhyttäisi hänet toisessa seurassa. Ajatus sai Mirandan hymyilemään. Hän risti pitkät säärensä, paljastaen näin vielä hieman enemmän ihoa mekon kiristyessä hänen vartalonsa ympärillä.

Nainen hymyili jo ennen kuin hän pääsi pöydän luo. Minos alkoi uskoa yhä vahvemmin, että tällainen paistattelu oli naiselle mitä tavallisin tapa viettää aikaa tällaisella klubilla. Se millaisen haasteen se tähän peliin toisi, näkyisi vasta hetken päästä. Laskettuaan lasin naisen eteen, Minos nosti katseensa naisen silmiin. Varsinainen työ oli siinä, että hän sai pidettyä silmänsä oikeassa osoitteessa, kun nainen ryhtyi korjailemaan asentoaan ja tekemään itseään paremmin tykö. Toki hän voisi myöhemmin jatkaa ihasteluaan, mutta jos hän ryhtyisi ensimmäiseksi toljottamaan kaikkea, mitä oli naisen leuan alla, hän todennäköisesti saisi lähtöpassit saman tien.

Hän käytti hyvin lyhyen hetken siihen, että pyöritteli mahdollista avausta mielessään. Päätöksen hän teki nopeasti ja avasi suunsa; ”Minun nimeni on Minos. Oletko sinä päässyt ollenkaan tanssimaan?” Ehkei avaus ollut se kaikkein omaperäisin, mutta ei sen aina tarvinnut ollakaan. Miksi käyttää energiaa typeriin, latteisiin iskurepliikkeihin, kun yleensä se ihan normaali keskustelu toimi aivan yhtä hyvin ja joidenkin naisten kanssa melkein paremminkin. Vielä Minos ei kuitenkaan osannut sanoa tästä tapauksesta mitään. Saattoihan hyvin olla, että tämä nainen suorastaan odotti niitä latteita iskuyrityksiä pönkittääkseen omaa egoaan.

Miranda vilkaisi vain viipyvän hetken juomaa, joka laskettiin hänen eteensä. Tämä oli niin helppoa. Niin harvoin hän joutui maksamaan omia juomiaan, että se oli jo luksusta. Toki Kiev yleensä maksoi hänen juomansa myös, mutta oli niitäkin kertoja jolloin hän halusi ostaa itse omansa, luoja tiesi miksi. Ehkä kyse oli ylpeydestä tai egosta, mutta sillä ei juuri nyt ollut väliä. Vain sillä oli väliä, että hän sai liehytellä omaa itsetuntoaan nauttimalla huomiosta.

“Miranda.”, Hän esitteli itsensä suloisen soljuvalla äänellään. Minos, miten eksoottinen nimi. Toisen iskurepliikki ei ollut mitenkään iskevä, mutta se sai pienoisen naurun aikaan hänessä. “Kyllä, muutamaan otteeseen.”, Hän oli suorastaan saanut pakottaa Kievin seurakseen tanssilattialle, mutta siinä vaiheessa kun uros oli, jälleen kerran, tajunnut miten paljon hänellä riitti kosijoita, tuo oli jäänyt lattialle ihan mielellään, varmistamaan että kaikenmoiset käpälät pysyivät erossa hänestä. Nyt Kiev ei tosin ollut tässä. Mikä sai Mirandan nojautumaan viattomasti hieman pöydän yli, kyynärpäähänsä nojaten. “Entä itse? Vaikutat mieheltä, jolla riittää vientiä.”, Täysin viaton huomautus miehen ulkonäöstä, mutta se kertoi, ettei hän suinkaan ollut lopettamassa leikkiä. Vielä.

Musiikin ylitse oli hieman vaikeaa kuulla mitä nainen hänelle sanoi, mutta ei se täysin mahdotonta ollut. Naurusta saattoi päätellä ettei hänen aloituksen ollut tehnyt naiseen kovin suurta vaikutusta. Ehkä tähän typykkään tehosivat paremmin ne naurettavat latteudet. Positiivista toki oli ettei hän ollut saanut täysin suoralta kädeltä lähtöpasseja. Peli oli siis edelleen avoin ja hänellä oli vielä mahdollisuuksia.
Kun nainen, joka oli juuri kertonut olevansa Miranda, nojautui eteenpäin, Minos antoi katseensa liukua harkitusti alammas. Hetken aikaa hän nautti näkemistään täyteläisistä, pyöreistä kumpareista, jotka puskivat esiin tiukan, pienen mekon kaula-aukosta. Minos nosti kuitenkin katseensa mahdollisimman nopeasti takaisin Mirandan silmiin, jotta hän ei antaisi itsestään mitään kiimaisen pennun kuvaa.

”Minä tulin itseasiassa vain tanssimaan”, Minos sanoi puolitodesti. Eihän tämän naisen tarvinnut tietää, että hänellä oli tapana noukkia joka reissultaan eri daami sänkyynsä ja se oli olennainen osa hänen illan viettoaan. ”Mutta ainahan sitä voi illan suunnitelmia muuttaa hyvästä syystä.” Minos maustoi sanojaan hurmaavalla, hampaat paljastavalla hymyllä ja siemaisi niiden päälle kulauksen lasistaan. Viski poltteli miellyttävästi hänen kurkussaan matkallaan alas ja sai hänen olonsa kevenemään hiljalleen, kulaus kulaukselta. Hänen tarkoituksensa ei ollut kuitenkaan humaltua. Hän ei pitänyt humaltuneen olosta ja seksistä on turha edes haaveilla kännissä.
”Kiinnostaisiko sinua tanssia minun kanssani?”

Raskas, suuri käsi laskeutui Minosin hartialle, ja parimetrinen Kiev seisoi tuon takana kuin itse tuomiopäivän profeetta. “Jatkahan matkaa, pentu.”, Uros murahti, ja mulkaisi sitten naarastaan, tietäen varsin hyvin tuon tekevän tämän tahallaan. Vielä jonain päivänä tuo naaras saattaisi hänet ongelmiin, mutta Kiev ei välittänyt. Tämä oli hänen naaraansa niin kauan kunnes joku voittaisi tuon häneltä.
“No mutta Kiev. Me vain juttelimme, ja tämä nuori herrasmies yritti vain varmistaa, että minä viihdyn.”, Miranda sanoi toruvaan sävyyn, viattomasti. Hän katsoi kuitenkin omaa urostaan ja sitten Minosia, kuin nähdäkseen miten toinen reagoisi. Nyt nähtäisiin, olisiko tuosta jatkamaan peliä. Ajatus kutkutteli häntä oikein vatsanpohjasta asti, ja Mirandalla oli täysi työ pitää itsensä paikoillaan. Hän suorastaan toivoi että tämä nuori ihmismies haastaisi Kieviä, edes jollain tavalla. Hitaasti Miranda nosti hänelle tuodun drinkin huulilleen ja siemaisi, kuin näyttääkseen urokselleen, ettei hänellä ollut aikomustakaan käännyttää 'mukavaa juttuseuraansa' muualle. Tämä sai aikaan uroksessa sen, että tuo mulkaisi naarastaan varoittavaan sävyyn, muristen hyvin hiljaa ja matalasti. Ihmisen korvilta se saattoi jäädä huomaamatta, musiikin vuoksi, mutta Miranda kuuli sen selkeästi, ja peitteli parhaansa mukaan hymyään. “Lähdetään kotiin, Miranda, nyt.”, “Minulla on oikein mukavaa täällä, ja ilta on vielä nuori.”

Miranda ei ehtinyt vastata hänen kysymykseensä, kun Minos jo tunsi raskaan painon ja lapiomaisen käden hartiallaan. Käännähtäessään kantapäillään taakseen astellen miehen suuntaan, hän joutui yllätyksekseen katsomaan tätä yläviistoon. Minos koki itsensä keskivertoa pidemmäksi ja joutui harvemmin katselemaan keskustelukumppaneitaan ylöspäin, joten tällainen tapaaminen oli melkoisen harvinaista. Mies, joka seisoi hänen edessään oli, sekä häntä pidempi, että myös pari kertaa leveämpi. Tämä sai pelin muuttumaan kerta heitolla huomattavasti vaativammaksi ja hänen oli mietittävä jo luovuttamisen mahdollisuutta.
Minos moitti itseään siitä, että oli antanut baarimikon mielipiteen vaikuttaa omaan toimintaansa ja oli ryhtynyt sen vuoksi hätäilemään. Punamekon kaltaisella naisella oli mitä suuremmalla todennäköisyydellä poikaystävä, joten oli ollut typerää olettaa muuta. Minoksen olisi pitänyt odottaa rauhassa ja katsoa, olisiko pöydän ääreen ilmestynyt joukko muita naisia vai juuri tällainen kaapin kaltainen, omistushaluinen jätti. Jotenkin punamekko ja korsto näyttivät kuin luoduilta toisilleen.
Nyt olisi tärkeintä päättää, mitä seuraavaksi kannatti tehdä. Ensimmäinen ja varmasti järkevin vaihtoehto oli liueta paikalta mahdollisimman nopeasti, kun hänen kasvonsa olivat vielä yhdessä kasassa. Tuollaisella korstolla oli taatusti vihanhallinta ongelmia. Tietysti hän voisi myös kokeilla kepillä jäätä ja katsoa kuinka paljon Miranda arvosti poikaystäväänsä. Tähän vaihtoehtoon sisältyi kuitenkin melkoisesti riskejä. Minoksella oli toki muutama sellainen ässä hihassaan, jota muilla ei ollut.

”Tietenkin. Sori”, Minos sanoi niin, että tyyppi varmasti kuuli ja perääntyi askeleen. Hän päätyi kompromissiin ja jatkoi ennen kuin ehti katua päätöstään. ”Mukava nähdä, että sinunkin kaltainen tyyppi uskaltaa lähteä ulos. Oletpa sinä Miranda kiltti, kun pidät seuraa tällaiselle vajaaälyiselle.”
Minos jännitti vartaloaan, valmistautuen lähtemään karkuun. Samalla hän penkoi mieltään, etsien sopivia, yksinkertaisia loitsuja puolustautumiseen. Hän pystyisi tarvittaessa myös johonkin, hieman monimutkaisempaankin, kiitos teräsristin, joka roikkui hänen kaulassaan.

Omahyväinen hymy ehti kaartaa Kievin huulia kun tyyppi otti pari askelta taaemmas hänet nähdessään, ja vielä enemmän kun tyyppi näytti luovuttavan. Niin justiinsa, tollanen ihmisrääpäle ei pystyisi hänelle mitään. Miranda pyöräytti silmiään hienoisesti Kievin reaktiolle, mutta niin ettei uros sitä nähnyt.
Ja se mitä ihmismies sanoi seuraavaksi, sai Kievillä tosiaan kiehahtamaan. Siinä samassa kun Kiev kohotti toista jättimäistä nyrkkiään, Miranda lipui alas tuoliltaan kuin olisi tehnyt sen satoja kertoja, ja tarttui Kievin kohotettuun käteen varoittavasti. “Me emme halua aiheuttaa kohtausta.”, Naaras katsoi urosta erittäin merkitsevästi, mutta salaa hyvillään siitä, että Minos tosiaankin aikoi pelata mukana, vaikka ensin olikin näyttänyt siltä, että tuo livistäisi karkuun aivan kuten kaikki muutkin.

“Ulos. Nyt.”, Uros murahti Minoksen suuntaan. Jos ei kerta kohtausta sisällä, niin ulkona sitten. Heidät olisi joka tapauksessa heitetty ulos siinä vaiheessa jos olisivat ryhtyneet tappelemaan sisällä, joten aivan yhtä hyvin he voisivat viedä tämän taistelupahaisen ulos. Kiev leipoisi tämän pennun naaman aivan uuteen uskoon, niin ettei tuo nimittelisi enää ketään puhumatta sitä pillin kautta. Kiev kääntyi poistuakseen ulos, Mirandan suodessa vielä katse Minoksen suuntaan kuin haastaen tuota seuraamaan. Voi että hän rakasti näitä hetkiä.

Minos valmistautui väistämään nyrkin, kun Mirandan sikaniska poikaystävä kohotti sen ylös, iskeäkseen häntä. Nainen kuitenkin astui nopeasti heidän väliinsä ja esti kultaansa muotoilemasta hänen naamaansa uuteen uskoon siinä paikassa. Totta kai sikaniskalla oli vaihtoehto valmiina. Silloin Minos tajusi mihin tilanteeseen hän oli onnistunut itsensä saattamaan. Tuollainen testossteroni hirmu ei taatusti antaisi asian olla. Parhaimmassa tapauksessa tyyppi odottaisi klubin ovella niin kauan, että saisi kiedottua lapiokätensä hänen kurkkunsa ympärille. Todennäköisesti kaverilla saattaisi riittää kärsivällisyyttä aina siihen asti, että Voodoo witch menisi kiinni. Se ei tietenkään tarkoittanut sitä, että Minos ryhtyisi tietentahtoen miehen nyrkkeilysäkiksi. Hän tekisi parhaansa, selvitäkseen tästä naarmuitta.
”Kiitti, mutta jätän väliin”, Minos huikkasi karjun loittonevalle selälle. Mirandan katse kertoi kuinka paljon nainen nautti tällaisesta tilanteesta. Suurella todennäköisyydellä nainen oli jopa tähdännyt tähän patsastelemalla paikoillaan, kuin mikäkin palkinto. Se sai tämän pisteet laskemaan Minoksen silmissä. Mokoma narttu. Tämä tiesi tarkalleen, kuinka pitkälle sikaniska oli valmis menemään ja haastoi omalla olemuksellaan miehiä käyttäytymään kuin idiootit.

Siinä Minos oli aivan oikeassa, että Kiev tosiaan aikoi odottaa ulkona, niin kauan että tuo tulisi ulos. Jos pentu olisi vain perääntynyt, homma olisi ollut siinä, mutta tuo oli mennyt nimittelemään häntä, ja sekös oli saanut uroksen niskavillat pystyyn. Häntä ei yksikään pentu nimitellyt ja loukannut hänen narttunsa edessä.
“Niinhän sä luulet, pentu.”, Kiev murisi vastaukseksi Minosin kohteliaalle kieltäytymiselle. Hän ei tiennyt kuuliko toinen, eikä hän välittänyt. Miranda seurasi kiltisti korot napsuen hänen perässään klubin ulkopuolelle, varmana siitä että tästä seuraisi pienimuotoinen väitely.

“No, lähdetään kotiin sitten.”, Miranda huokaisi saatuaan takin ylleen, tietäen hyvin varmasti ettei Kiev aikonut liikkua mihinkään. Uros asettui klubin ulkopuolella nojaamaan vastapäistä seinää vasten jottei vahingossakaan missaisi, kun pentu tulisi ulos. “Me lähetä yhtään mihinkään ennenku oon opettanu sille pennulle tapoja.”, Kiev murahti ristien paksut kätensä rinnalleen. “Se pentu on ihminen, Kiev. Etkai sinä nyt aio niin paljon heikompaa mukiloida?”, Mirandan äänensävy oli kuin olisi keskustellut säästä, vaikka sisäisesti hän hykertelikin innosta. “Ehkä se ei oo kauaa ihminen.. Ainakaan nättipoika siitä ei tuu enää mun käsittelyn jälkeen.”, Kiev murisi jälleen, eikä aikonut liikahtaa paikoiltaan ennenkuin se pentu tulisi ulos.

Pariskunta jatkoi matkaansa ulos. Ainakaan sikaniska ei alkanut rähinöitsemään keskellä klubia. Minos ei aikaillut vaan ryhtyi oitis etsimään itselleen pakotietä. Hän ei ollut ajatellut illan päättyvän aivan näin, joten hän ei ollut tietenkään osannut varautua siihen, että joutuisi puolustamaan itseään. Uniloitsu olisi ollut tässä tilantessa kaikkein paras tapa puolustauta, mutta mistä helvetistä hän löytäisi tähän hätään hienoa hiekkaa. Tietysti hän voisi säikäyttää tai harhauttaa öykkäriä jollain yksinkertaisemmalla elementtitaialla, mutta hänellä ei ollut takuita siitä, että moinen toimisi. Siksi, ennen kuin turvautuisi yhteenkään loitsuun ja lähtisi yrittämään etuoven kautta, Minos ryhtyi etsimään toista uloskäyntiä. Hän löysikin yhden. Mutta koska se vei henkilökunnan tiloihin, hän oli pian portsarin käsissä kulkemassa kohti ulko-ovea. Hänellä ei tosiaankaan ollut tänään onnea iskoikoisten, karjujen kanssa. Minosta poistumistietä kohti johdattanut turvamies, neuvoi ovella olevaa portsaria, että hänet oli ohjattava suorinta tietä ulos. Hän sai sen verran armon aikaa, että saattoi lunastaa takkinsa narikasta.

Minos mietti kuumeisesti takkiaan odottaessaan, millä tavoin saisi Mirandan karjun pois kimpustaan. Keskellä kaupunkia perustaioista ei ollut juurikaan hyötyä. He olivat kuitenkin aivan joen vieressä ja jos hän saisi jollain yksinkertaisella tavalla pidäteltyä karjua, ehkä hänellä olisi pieni mahdollisuus paeta joen suuntaan. Veden päällä käveleminen oli kuitenkin pikku juttu, kunhan hän vain malttaisi keskittyä.
”No niin ja sitten ulos”, portsari ohjeisti Minosta, kun hän oli saanut takkinsa.
”Eikö tästä voisi vielä puhua?” Minos kysyi ponnettomasti ja laittoi jalkaansa toisen eteen, tietäen yrityksensä täysin turhaksi. Seuraavassa hetkessä kostean lämpöinen yöilma leyhyttelikin jo hänen kasvojaan.

Odottaa ei tarvinnut aivan turhan kauaa, vaikka Miranda oli saanut senkin ajan tuntumaan tavallista pidemmältä, nalkuttaessaan tavalliseen tapaansa. Vaikka naaras oli varmasti hyvillään tästä, Kiev saattoi aistia toisen piilottelevan innostuksen vaikka ulkopuolisen silmiin tuo näyttikin vain mököttävältä tyttöystävältä, joka yritti puhua järkeä kumppanilleen ja saada tuon lähtemään kotiin. Kiev oli itseasiassa melkoisen lähellä luovuttamista, kun hänen silmiinsä osuivat sen ihmispennun kiharat, jotka ärsyttivät häntä suuresti, jostain syystä. Kiev irtani sillä samaisella sekunnilla seinästä, valmiina jahtaamaan jos pentu päättäisi yrittää juosta karkuun. Heidän ympärillään oli muutamia ihmisiä, jotka liikuskelivat kuka mihinkin, sekä avoimia, tyhjiä ja pimeitä kujia rakennuksen molemmin puolin. Heillä olisi siis yksityinen paikka, piilossa muiden katseilta, hoitaa tämä pikkuselkaus.

“Noniin, pentu. Nyt mä opetan sut uhittelemaan isommilles.”, Kiev totesi melkein maanisen rauhalliseen sävyyn astuessaan lähemmäs, kädet valmiina tarttumaan tuohon jos tuo yrittäisi jotain. Portsarin edessä hän ei oikeastaan haluaisi tapella, koska nuo tulisivat väliin, mutta tarvittaessa hän tekisi sen, ja mukiloisi pentua hieman ennenkuin hänet erotettaisiin tuosta. Ja jo siinä ajassa hän ehtisi tekemään melkoista jälkeä tuolle naamalle. “Mennääs..juttelee tonne sivummalle.”

Meni lyhyt hetki ennen kuin Minoksen silmät tottuivat yön pimeyteen strobo- ja värivalojen jälkeen. Seuraava hetki meni siihen, että hän yritti paikantaa sikaniskan klubin edustalla. Mies ei ollut taatusti ehtinyt luovuttamaan näin lyhyessä ajassa. Eikä ollutkaan. Öykkäri ilmoitti sijaintinsa puhumalla jo ennen, kuin Minos ehti saamaan tuon silmiinsä. Eikä tyypin kiukku ollut selvästikkään laantunut vähääkään. Tilanne oli siis hänen kannaltaan aivan yhtä tukala, kuin hetki sitten.
Minos vilkaisi portsarin suuntaan. Tällä ei ollut velvollisuutta puuttua asiaan enää klubin ulkopuolella, mutta mies tuskin jäisi seisomaan paikoilleen kun paikka oli vielä auki ja viattomat asiakkaat olivat vaarassa jäädä tulilinjalle. Ainut vain ettei Minos aikonut jäädä odottelemaan nyrkin iskuja.

”Älä unta näe”, Minos mutisi ottaen muutamia askelia taaksepäin. Kävellessään hän valmistautui juoksemaan, samalla kun lausui muutaman latinankielisen sanan, pistäen peliin kaiken taikuutensa. Elementtitaikuus oli noidalle yhtä helppoa kuin hengittäminen ja tuli lähestulkoon kaikilta luonnostaan. Se oli kuitenkin useimmiten hentoista ja voimatonta, eikä suinkaan tarkoitettu puolustamiseen. Siitä huolimatta Minos nostatti sanoillaan siihen kyseiseen paikkaan pienen, paikallisen pyörremyrskyn. Toivonmukaan tuulen moinen saisi sikaniskan hämmentymään ja tuulen voima pidättelisi miestä sen verran, että Minos voisi lähteä juoksemaan kohti jokea.

Pentu ei aikonut millään siis luovuttaa itseään hänen käsittelyynsä. Kiev oli sen verran ärtynyt, että häntä vain suorastaan vitutti lisää se ajatus, että joutuisi jahtaamaan tätä ihmismiestä. Helvetti kun ne eivät vain osanneet olla. "Anna olla, Kiev.", Miranda marisi tylsistyneenä seisoessaan sivummalla. Mutta Kiev ei kuunnellut, hän lähti astelemaan Minosia kohden, kun hänen eteensä muodostui yllättäen pienimuotoinen pyörremyrsky.
Noita. Tämä sai Kievin murisemaan entistä voimakkaammin. Ihmissusi painui hieman kumarampaan, suojaten kasvojaan tuulelta, ja lähti kiertämään pyörremyrkyä vakain askelin, ohittaen sen loppujen lopuksi melko helposti. Hänellä riitti massaa ja voimaa moiseen.

Ohitettuaan noidan nostattaman tuulen, Kiev pisti jalkoihinsa vauhtia. Keskellä kaupunkia, edes näillä vähän syrjäisemmillä teillä, hän ei aikonut muuttua sudeksi. Lauman alfa muuten kynisi hänet, jos hän aiheuttaisi moisen kohtauksen.
Siitä huolimatta ettei Kiev vaihtanut hahmoaan, hän oli paljon nopeampi, ja Minosin saavuttaminen oli melkeimpä liian helppoa. Hän ojensi kätensä ja tarttui siihen mistä sai ensimmäisenä kiinni; Minosin hiuksista. "Noniin, pentu..", Kiev suorastaan sylki sanat suustaan muristen.

Minos ei aikaillut tai jäänyt katsomaan, mitä hänen pyörremyrskynsä sai aikaan tai pystyikö se pidättelemään sikaniskaa. Hän ampaisi juoksuun, tarkoituksenaan suunnata suorinta tietä kohti jokea, ainoaa pakomahdollisuuttaan. Tämän vuoksi hän ei osannut väistää valtavaa kouraa, joka sai puristettua sisäänsä ison tukon hänen hiuksiaan. Eikä hän näin ollen osannut pysähtyä ajoissa, vaan juoksu päättyi kun seinään ja hän oli hyvin vähällä kaatua pään jäädessä kivuliaasti jälkeen. Minoksen kurkusta pakeni kivun ulvahdus, kun tähdet alkoivat välkkyä hänen silmissään. Nyt hänen oli pakko ottaa horjuvia askeleita taaksepäin kohti mukiloijaansa, jos ei sitten halunnut kiskoa tieten tahtoen tuppoa hiuksia ja kaistaletta päänahkaansa irti.
Minos tiesi tarkalleen, mitä seuraavaksi olisi tulossa, eikä hänellä ollut kummoisiakaan keinoja puolustautua. Tietysti hän voisi kokeilla sytyttää sikaniskan takin tuleen ja yrittää sen turvin paeta. Ikävä kyllä, päänahassa kihelmöivä kipu teki keskittymisestä toistaiseksi hyvin, hyvin hankalaa. Ja lisää samaa lajia oli tulossa. Helvetti, tämä ei päättyisi todellakaan hyvin.

Kiev murahti voitonriemuisesti saatuaan ihmispennun pysähtymään, ja vielä enemmän kun tuo ulvahti kivusta. Se oli kuin musiikkia hänen korvilleen. "Nyt sä opit vähän tapoja.", Kiev retuutti Minosia tuon hiuksista pidellen, kiskoen toista kääntymään ympäri jotta hän voisi ladata vapaalla kädellään mojovan iskun tuon naamaan.
Miranda oli seurannut lähes tylsistyneenä perässä, kädet ristissä rinnallaan, ja jäi nyt hieman taaemmas Kievin taakse seuratakseen, kuinka tuo ruhjoisi ja rusikoisi hieman tätä ihmismiestä. Hän kyllä puuttuisi peliin jossain vaiheessa, mutta toistaiseksi oli parempi antaa uroksen hieman päästellä höyryjä.


Yö oli ollut suhteellisen kaunis ja rauhallinen. Kira Laughley asteli öisiä katuja pitkin kohti jokea, jotta voisi hetken aikaa nauttia kauniista näystä ja hienoisesta kohinasta ennenkuin palaisi kotiin. Hänen isänsä oli varmasti jo huolissaan, mutta Kira oli ilmoittanut tulevansa aivan pian. Hän oli ollut erään kaverinsa luona käymässä, viemässä joululahjan ja ottamassa osaa pienimuotoisiin joulutanssiaisiin.
Hän oli pukeutunut tilaisuutta varten siisteihin, designer pillifarkkuihin, jotka olivat kulutetun harmaan sävyiset, sekä designer toppiin ja takkiin, joka oli musta bleiseri. Lisäksi hänen käsivarrestaan roikkui vielä iltalaukku joka kruunasi kokonaisuutta. Korot napsuen hän astelsi katuja pitkin, rauhassa.
Ainakin siihen asti kunnes kuuli kivun ulvahduksen ja sen jälkeen tyytyväistä murinaa.

Kira kääntyi äänen suuntaan ja otti pari nopeampaa askelta, nähden parahiksi kuinka suuri uros retuutti hieman lyhyempää urosta. Tuo oli se Kiev-vai-mikä-lie-olikaan, rettelöitsijä. Kiran ilme tummeni ja tulistui, sillä hän tiesi varsin hyvin että hänen isänsä oli varoittanut kyseistä urosta useasti rettelöinnistä. Nuori naaras nopeutti askeleitaan, vapaat hiukset hulmuten öisessä tuulessa, ja siinä samassa kun hän pääsi suuremman uroksen taakse, hän humautti tuota designer laukullaan takaraivoon.
Se ei varmasti tuntunut lähes miltään, mutta ainakin se sai Kievin huomion, sillä uros käänsi muristen katseensa siihen, kuka kehtasi häntä häiritä. "Mitä pirua sinä oikein puuhaat?", Kira asetti kädet lanteilleen katsoen tuimasti suurempaa urosta. "Opetan tälle tapoja, sikäli kun se sulle kuulluu.", Kiev murisi takaisin. "Etkä muuten opeta. Irti.", Pienempi naaras otti uhmakkaan askeleen eteenpäin, vaikka he molemmat tiesivät että tappelussa hän häiväisi heti. Kira kuitenkin tiesi, ettei tästä tappelua tulisi. Hän oli Alfan ainoa pentu.

Seuraavaksi se saatanan öykkäri rupesi retuuttamaan häntä hiuksista, kuin mitäkin kauppakassia. Minoksen oli pakko nostaa kätensä päänsä päälle ja yrittää irrotta sikaniskan ote hiuksistaan. Se oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Tyypin ote oli raudanluja ja Minos alkoi hiljalleen epäilemään, että oli onnistunut suututtamaan jotain muuta, kuin pelkän tavallisen ihmisen. Samaan aikaan hän yritti pysytellä parhaansa mukaan jaloillaan, sillä jos hän kaatuisi, palanen päänahkaa saattaisi hyvinkin irrota siinä rytäkässä.

Minos yritti katsoa, mihin sikaniska oli häntä raahaamassa, etsien uutta pakomahdollisuutta. Tyyppi ei ollut järin omaperäinen, sillä tuo retuutti häntä kohti varjoisaa kujan pätkää. Siellä oli hyvä viimeistellä homma, uteliailta silmiltä piilossa. Samassa kaveri onnistui kiskaisemaan häntä tukasta niin, että uusi, valittava vaikerrus kumpusi Minoksen huulilta. Toivottavasti tämä kaikki olisi pian ohitse.
He olivat selvinneet miltein kujan varjoihin, kun Minos kuuli tilanteeseen sopimattoman muksahduksen. Sikaniska pysähtyi ja seuraavassa hetkessä naisääni tivasi kiukkuisena mitä oli tapahtumassa. Ääni ei kuulunut Mirandalle, joten mitä ilmeisemmin joku ulkopuoleinen oli nähnyt tilanteen ja päättänyt astua väliin. Vaikka Minos olikin kiitollinen kaikista mahdollisista keskeytyksistä, hän ei voinut olla hieman pelkäämättä naisen puolesta. Hän ei ollut aivan varma, kuinka paljon toimintaa tämän järkäleen korvien välissä oli, eikä siitä, mihin tuo veti rajan. Saattoihan hyvin olla, ettei sikaniska adrenaliinihöyryissä välittänyt lainkaan siitä, kenet pääsi hakkaamaan. Nainen saatoi olla aivan yhtälaisessa vaarassa, kuin Minoskin.
Se ei tosin tainnut haitata tuota lainkaan, sillä nainen komensi sikaniskaa kuin jotain koiraa, päästämään irti Minoksesta.

Kiev murisi uhmakkaasti pienemmälle naaraalle, harkiten vaihtoehtojaan. Häntä odottaisi melkoinen rangaistus jos hän koskisi tähän narttupentuun sormellaansakkaan. Niimpä, hyvin ärtyneenä, Kiev tuuppasi ihmismiehen kauemmas itsestään, kuin sysäten roskan kourastaan ja kääntäen selkänsä sitten tuolle. "Sä tuut katuu tätä vielä..", Sanat oli luultavasti osoitettu yhtälailla molemmille, Kiralle ja Minosille, mutta Kiraa se ei hätkäyttänyt. Kädet edelleen lanteillaan hän katsoi kun Kiev palasi mutisten ja muristen Mirandan luokse, jatkaen matkaansa samalla, kun naaras lähti seuraamaan tuota.

Seuraavaksi Kira saattoi kiinnittää huomionsa tähän ihmiseen, jota Kiev oli kovistellut. "Oletko kunnossa?", Tietysti Kira olisi vain voinut lähteä jatkamaan matkaansa, mutta hänestä tuntui pahalta jättää mies omanonnensa nojaan, varsinkin kun tämän aiheuttaja kuului hänen laumaansa. Tuskimpa mies edes tiesi suututtaneensa ihmissuden. Eikä Kira aikonut huomauttaa tästä faktasta, jos niin oli. Ihmiset kun eivät yleensä pahemmin välittäneet tietää, minkä kanssa olivat tekemisissä.

Minoksen suureksi hämmästykseksi sikaniska ainoastaan tuuppasi hänet pois päin itsestään. Tönäisyn voima ja sen yllätyksellisyyden ansiosta, mies päätyi kompuroimaan ja lopulta rojahtamaan vasten katua. Tosin tässä rytäkässä kämmeniin ja polviin saadut naarmut olivat taatusti pientä verrattuna siihen, mitä Mirandan armas olisi hänelle tehnyt, jos olisi saanut jatkaa rauhassa.
Koskaan ei tietenkään voinut olla varma, siitä oliko sikaniska jättänyt tämän tähän vai vain tyrkännyt Minoksen pois tieltä, voidakseen mukiloida häntä auttamaan tulleen naisen. Minos nousi ylös niin nopeasti ja ketterästi, kuin se vain oli mahdollista, kääntyäkseen tapahtumia päin. Kun sikaniska oli päästänyt otteensa irti ja kipu lähti hiljalleen laantumaan, hän pystyisi pian loitsimaan ja voisi tarvittaessa auttaa heidät molemmat pakoon. Hänen suureksi hämmästyksekseen sikaniska kuitenkin antoi asian olla ja lähti, Miranda häntänä perässään, pois. Olihan tämä heittänyt jonkun uhkauksen tapaisin, mutta se oli paljon vähemmän, kuin aluksi olisi voinut olettaa.

Minos kääntää katseensa pelastajaansa ja sai todeta ettei kukaan muu olisi voinut olla yhtä yllättävä vaihtoehto väliin tulijaksi. Nainen oli juuri niin kaunis ja sopusuhtainen, kuin nainen vain voi olla. Olihan tuo pitkä, mutta siitä ei olisi ollut juurikaan hyötyä sikaniskan kaltaisen öykkärin kanssa. Naisella oli kauniit siniset silmät, jotka kiinnittivät Minoksen huomion hyvin nopeasti kokonaisuuden jälkeen. Kaiken lisäksi, nainen oli pukeutunut kiireestä kantapäähän desing vaatteisiin, oli hyvin epätodennäköistä, että tuo olisi missään tilanteessa päätynyt tulemaan tappelun väliin. Ulkonäkö saattoi tosiaan pettää.
Mikä sai Minoksen miettimään tilannetta aivan uudelta kannalta. Hän uskoi vakaasti, että sikaniska oli ihmissusi. Tuon käytös ja voimat kielivät siitä vahvasti. Tällä perusteella oli hyvin mahdollista, että pienempi nainen oli laumahierarkiassa miestä ylempänä.
”Joo. Olen”, Minos vastasi vieden kätensä päälleen, jota kihelmöi edelleen. ”Tulit väliin kreivin aikaan. Kiitos.”

Kira hymyili aavistuksen ja nyökkäsi. “Eipä mitään. Ensi kerralla suututa joku itsesi kokoinen.”, Tokihan hänellä ei ollut mitään aavistusta siitä, oliko tämä ihminen tosiaan tehnyt jotain väärin Kieviä kohtaan, vai oliko toinen uros vain taas saanut egoonsa lommon vai mistä oli kyse. Kira tosin oli aika varma, että tämä ihminen oli melkolailla viaton koko selkkaukseen. Toki tuo oli saattanut sanoa jotain, joka oli suututtanut Kievin, mutta toisaalta, Kievin olisi pitänyt tietää olla käymättä käsiksi ihmisiin, varsinkin kun urosta oli siitä varoitettu moneen otteeseen. Kira aikoi varmasti mainita tästä selkauksesta isälleen, ja Kiev saisi, jälleen kerran, kuulla kunniansa. Sen siitä sai kun oli idiootti, Kira mietti itsekseen.

Ja Miranda, sillä naaraalla oli varmasti tassunsa tässä pelissä mukana. Ei ollut mitään salaista tietoa, että Miranda suorastaan hakeutui ongelmiin jotta saisi boostailla omaa egoaan ja kaikki laumassa myös tiesivät että narttu sai jonkinsorttisia kiksejä siitä, että sai katsella sivusta kun hänestä tapeltiin. Kira ei ymmärtänyt moista käytöstä. Oli monia asioita joita tämä nuori naaras ei ymmärtänyt, kuten heidän lajinsa tapoja paritella kuin mielipuoliset eläimet aina kiiman aikaan. Toki se kuului heidän eläimelliseen luontoonsa, mutta silti..
Kira ravisti päätään havahduttaakseen itsensä ajatuksistaan. “Noh, koita pärjäillä.”, Hän heilautti kättään hyvästien merkiksi ja kääntyi kannoillaan jatkaakseen matkaansa kotiinsa.

Minos hymähti vaivaantuneena kehotukselle suututtaa ensi kerralla joku itsensä kokoinen. Tämä selkkaus ei ollut tosiaankaan kuulunut hänen suunnitelmiinsa. Hän tunsi tämän vuoksi itsensä täydelliseksi typerykseksi. Kuinka tyhmä täytyi olla ettei osannut pitää varaansa nähdessään kauniin naisen istumassa yksinään täpötäydessä klubissa. Moisen virhearvioinnin ja sen typerän, yllyttävän baarimikon vuoksi, hän oli joutunut tähän tilanteeseen. Jos se laseja täyttävä hyypiö ei olisi alkanut nokittelemaan, Minos olisi malttanut tarkkailemaan tilannetta pidempään ja toteamaan Mirandan olevan varattu. Sen sijaan häneen oli iskenyt todella typerä tarve näyttää, että saisi kellistettyä sänkyynsä kenet tahansa. Vaikka idioottikin olisi tajunnut ettei Mirandan lähelle kannattanut mennä, ennen kuin oli varma ettei tämä odottanut ketään kaksilahkeista, kun pöytä ei ollut täpötäynnä puolityhjiä drinkkilaseja, jotka olisivat saattaneet kieliä tyttöjenillasta. Vaikka olisikin ollut häviävän pieni mahdollisuus, että joku olisi saattanut käydä korjaamassa tyhjät lasit pois pöydästä muiden tyttöjen vessareissun aikana. Tästä huolimatta, kuka tahansa muu olisi veikannut mustasukkaista poikaystävää, mutta Minos oli lähtenyt soitellen sotaan.

Mutta hän halusi tietää, oliko osunut toisessa arviossa oikeaan. Se taulapään käytös ei ollut lainkaan normaalia moiselle öykkärille. Moiset eivät yleensä välittäneet tämän naisen kaltaista tytöistä, jos heillä oli kalavelat kuittaamatta. Niinpä, Minos oli ryhtymässä jo toiseen typerään tekoon sille iltaan. Voisi olla hyvinkin mahdollista, että hän ehtisi ennen auringonnousua saada turpaansa tytöltäkin. ”Kiitos vinkistä. Taidan kuitenkin pysyä toistaiseksi kokonaan erossa ihmissusista”, Minos sanoi, loitsusanat valmiina huulillaan siltä varalta, että oli ollut oikeassa, eikä nainen arvostaisi hänen sanojaan.

Sanat jotka saavuttivat hänen korvansa, saivat Kiran pysähtymään. Hän kääntyi puolittain takaisin ihmismiehen puoleen, toinen kulma yllättyneensti koholla. Tämä siis tiesi. Joko ihminen oli kohdannut hänen lajiaan ennenkin ja tiesi tarpeeksi, tai sitten..
Tai sitten tuo oli jotain muuta, enemmän kuin ulkokuori antoi ymmärtää. Kira kuitenkin vain hymähti ja nyökkäsi, lopulta. “Se on melkoisen hyvä idea.”, Se oli paras päätös minkä tuo ihmismies oli tehnyt luultavasti koko illan aikana, vaikka jotenkin Kira epäili, ettei tuo pitäisi päätöstään kovinkaan kauaa. Heitä, hänen laumaansa, oli täällä riittämiin, joten oli hyvin todennäköistä että tämä mies tulisi törmäämään useampaankin ihmissuteen elinkaarensa aikana. Ehkä tietämättään, ehkä tietoisesti.

Hänen oli kuitenkin ryhdyttävä kiirehtimään kotiin. Jos hän ei ilmoittaisi isälleen pian olevansa kotona, hän saisi itsekkin saarnan ja pahimmassa tapauksessa isukki päättäisi lähettää jonkun etsimään häntä, ja sitähän Kira ei kaivannut. “Turvallista kotimatkaa.”, Kira nosti kätensä ja heilautti sitä hyvästien merkiksi.

Minos nieli hymynsä parhaansa mukaan. Hänen arvionsa oli osunut oikeaan. Sikaniska ja tämä nainen olivat ihmissusia. Mirandakin saattoi hyvin olla, mutta se ei ollut olennaista. Jos tarkkoja oltiin, Minos ei edes tarkalleen tiennyt, miksi halusi udella ja kiusata naista, joka oli juuri pelastanut hänen nahkansa. Jumalauta, hän oli onnistunut selviämään tästä ilman yhden yhtä mustelmaakaan, vaikka sen todennäköisyys oli ollut lopulta häviävän pieni.
Yllättäen Minos tunsi syyllisyyttä. Hänet oli pelastettu ja hän oli kiittänyt naista vain yrittämällä ajaa tätä ahtaalle. Nyt tämä oli lähdössä. Jos mummi kuulisi tästä, hän saisi taatusti huutia.
”Hei. Odota”, Minos otti pari varovaista askelta koti naista tai... Oikeamminhan tuo oli naaras. ”Anna minun kiittää sinua kunnolla. Sinun ansiostani naamani ei ole pelkkä märkä läntti sen sikaniskan nyrkissä.”

Minoksella ei ollut pienintäkään hajua siitä, miten hän voisi lopulta kiittää naista... Naarasta. Hän osasi ainoastaan yhden tavan miellyttää muita. Tämä tapaus ei kuitenkaan näyttänyt siltä, että olisi valmis hyppäämään kenen tahansa lirkuttelijan matkaan. Todennäköisesti tälläkin susitytöllä olisi reviiritietoinen, sekä rikas poikaystävä.