Kaksi maailmaa. Jilli & Shakke (K-18)

Nanami näytti loukkaantuvan syvästi kun hänen teorialleen noin raikuvasti naurettiin. Neitokaisen suu vääntyi murheetta kuvastavaan suppuun ja hän katsoi lähes mököttäen toiseen suuntaan aina niin kauan kuin Keon nauroi. Kun tuo lopulta tokeni naurustaan ja kertoi hänen ideansa hulluksi, Nanami nousi pöydältä nenäänsä nyrpistäen, selvästi loukkaantuneena, ja paineli sohvan takana sijaitsevaan huoneeseen joka toimi neidon makuuhuoneena.

Nanami heittäytyi sängylleen ja mutisi itsekseen jotain kiittämättömistä idiooteista jotka eivät tienneet mistään mitään. Hän oli aivan varma että oli oikeassa, eikä typerä ihmissusi saisi häntä lannistumaan. Näin päätettyään Nanami nousi riuskasti vuoteestaan, asteli huoneestaan ulos ja huoneen vieressä, sohvan takana sijaitsevaan syvennykseen joka käsitti hänen labransa. Pitkä pöytä seinää vasten jolla oli tietokone sekä useita labravälineitä. Välineidensä seasta Nanami etsi käsiinsä neulapakkauksen jotta saisi näytteen, kun kerta siihen oli saanut luvan.

Sanaakaan sanomatta Nanami avasi paketin, asteli Keonin luokse tuon takaa ja tarrasi ilman mitään varoitusta tuon käteen ja iski neulan kyynärtaipeeseen suurempia kursailematta. Hän otti putkilollisen verta talteen, kiskaisi neulan irti ja tyrkkäsi pienen haavalapun uroksen kyynärtaipeeseen ja taittoi tuon käden ylöspäin jotta lappu pysyisi paikallaan. Noin, se oli tehty.

Keon seurasi kaikkia Nanamin liikkeitä hiljaa, sanakaan sanomatta. Samalla hän kiinnitti huomionsa yksityiskohtiin, jotka saattaisivat jäädä monelta huomaamatta. Nanami esimerkiksi liikkui paljon sirommin, kuin olisi saattanut olettaa. Keonin oli pakko miettiä oliko naaras harrastanut joskus voimistelua tai tanssia, vai tuliko liikehdintä luonnostaan. Lisäksi tämä olisi todella hurmaavan näköinen, jos viitsisi panostaa hieman ulkonäköönsä, eikä verhoaisi ruumistaan liian isoihin miesmäisiin vaatteisiin. Hänellä oli teini-ikäisen tytön kroppa, jos ei ottanut huomioon rintoja. Moni aikuisviihde tähtikin olisi kadehtinut noita kumpuja. Sen verran Keon sai pääteltyä, vaikka kyseiset naiseuden sulot olikin kätketty liian ison t-paidan alle. Keon tarkkaili Nanamin kavojen piireteitä. Leuan kaaria, nenän linjaa... Kaikkea.
Keon oli tottunut tarkkailija, sillä hän piirsi paljon. Hän oli tottunut tarkkailemaan ympäristöään tallettaakseen sen omia käsiään käyttäen muistiin.

Nanamin survaistessa neulan hänen ihonsa läpi, uros älähti. Naaras oli selvästi loukkaantunut, silltä tämä ei juurikaan varonut otteitaan. Siitä huolimatta Keon ehti tutustua vielä Nanamin sormien viileään kosketukseen, joka sai hänen ihonsa kihelmöimään entuudestaan tutulla tavalla. Naisella oli pitkät sormet, jotka eivät tuntuneet sopivan hänen muuten lyhyeen varteensa.
Toimitus oli ohitse nopeasti.

”Hei, hävettää pyytää tätä, mutta taidan olla nyt aika avuton”, Keon totesi ja käänsi katseensa pois. ”Minu pitäisi päästä vessaan ja olisin todella kiitollinen myös suihkusta. Puhtaatkin vaatteet sopisivat, mutta niitä sinulla ei taida löytyä.”

Nanami oli jo siirtynyt pienen laboratorionsa luokse ja havitteli lasejaan taskustaan kun kuuli Keonin jälleen puhuvan. Hän oli ehtinyt avaamaan yhden pulloista, joka sisälsi ainetta joka estäisi verta hyytymästä. Keonin sanat saivat Nanamin kuitenkin melkein pudottamaan veriputkilon sekä hyytymisenestoaineen lattialle. Hän tunsi kasvojaan kuumottavan aivojen laskiessa yhteen yksi plus yksi. Hän joutuisi auttamaan vieraan miehen vessaan ja suihkuun. Joka siis tarkoittaisi sitä että hän periaatteessa joutuisi suihkuun vieraan miehen kanssa, näkisi tuon alasti.. Nanami pudisti raivokkaasti päätään ja pakotti kätensä vakaiksi sekoittaessaan hyytymisenestoaineen veriputkiloon ennenkuin käveli jotenkin jäykän oloisesti jääkaapille, välttäen visusti vilkaisemattakaan ihmissuteen.

"Tuota.. ", Nanami aloitti epäröiden eikä kyennyt kääntymään katsomaan Keonia kohden. Hän ei oikein tiennyt miten jatkaisi. "Jos saatan sinut vessaan, pärjäätkö loput itse?", Nanami kysyi hyvinkin toiveikkaana ja riensi sitten vastausta odottamatta makuuhuoneeseensa vaatekaapille. "Saattaa minulla jotain olla..", Neitokainen mumisi selvästi hermostuneena ja viskeli vaatteita olkansa yli etsiessään jotakin isoimmista vaatteistaa. Ja hän löysi kuin löysikin aivan itselleen yli-ison hihattoman paidan sekä nuhruiset, selvästi paljon elämää nähneet verkkarit. Parempaan hän ei sillä hetkellä pystynyt. Nanami kuljetti vaatteet käsissään Keonin luokse ja siinä samassa kun hänen silmänsä tavoittivat miehen silmät, Nanami käänsi katseensa kiireesti pois.

"Kelpaavatko nämä? Valitettavasti muuta minulla ei ole..", Hän sanoi melkein kuin häveten vaatevalikoimaansa. Oli Nanamin kaapissa muutama naisellinenkin vaate, jotka olivat ehkä vain numeron tai kaksi liian isoja, mutta Nanami ei jostain syystä melkein koskaan tuntunut löytävän noita vaatekappaleita kaapistaan. Suurin syy Nanamin vaatetukseen löytyi toki siitä ettei neito ehtinyt tai vain viitsinyt uhrata aikaa ulkonäön ajattelulle, mutta myös lapsuudesta opittu köyhyys oli iskostanut muotitiedottomuuden naisen aivoihin. Vaikka hänellä olikin rahaa käytössään, se meni useammiten labravälineisiin kuin mihinkään muuhun.

((Sori, vuoro on vähän kämäinen. Aamu meni perselleen, eikä jääny oikein aikaa kunnon kirjoittamiselle. ^^' ))

Keonia hävetti. Hän ei ollut tottunut olemaan näin avuton. Olihan hän joskus ennenkin loukkaantunut, mutta silloin hänen ympärillään oli ollut lauma. Laumalle hänestä huolehtiminen oli ollut sama, kuin he olisivat auttaneet itseään. Vieraan armoilla oleminen oli Keonille täysin uutta. Eikä hän mielellään alistunut Nanamin autettavaksi. Kuitenkin oli jotain tarpeita, joita vain ei voinut ohittaa.
”Yritän suoriutua vessasta itsekseni, mutta suihkussa taidan tarvita apuasi”, Keon sanoi tuijotellen samalla tiiviisti Nanamin asunnon kattoa. Hän ei uskaltanut juurikaan liikahdella etteivät haavat aukeaisi. Lisäksi oli otettava huomioon murtunut nilkka. Se ei välttämättä kestäisi hänen painoaan ja hän saattaisi romahtaa kylpyhuoneen lattialle. ”Äläkä huoli. Tämä on ihan yhtä epämieluisaa minulle kuin sinullekkin. Minä kuitenkin todella tarvitsen apua.”

Keon siirsi katseensa Nanamiin kun tämä tuli vaatteiden kanssa. Hän ehti juuri nähdä miten naaras käänsi nolona katseensa pois. Keon hämmästyi kun huomasi miten Nanamin kasvot helottivat punaisina. Hän ei ollut tiennyt, että vampyyrikin pystyi punastumaan. Naaraalle hentoinen puna kuitenkin sopi, jollain ihmeellisellä tavalla. Samoin kuin nuo hölmöt silmälasit, joita tämä käytti.
Keon tajusi hymyilevänsä ja pyyhki nopeasti kasvonsa peruslukemille.
Nopeasti hän siirsi katseensa naaraan tuomiin vaatteisiin. ”Ukoisin, että ne ovat ihan hyvät. Ainakin ne ovat puhtaat ja ehjät”, hän sanoi viittoen omiin repaleisiin ja veren värjäämiin vaatteisiinsa.

Nanami oli jollain tapaa hieman kauhuissaan. Miten ihmeessä hän voisi auttaa suihkussa tuntematonta miestä?! Hän ei koskaan ollut ollut intiimisti kenenkään kanssa, ja Nanamin käsityksen mukaan jopa suihkussa käynti olisi intiimiä. Hän kuitenki ymmärsi, ettei mies tosiaan luultavasti kykenisi siihen itse. "Mi-minulla on kylpyamme..", Nanami mutisi katsellen edelleen muualle. Jos hän katsoisi Keonia kohden, hän näkisi mielessään välähdyksiä tuon alastomasta vartalosta.

Hiukan vapisevan kätensä hän ojensi kuitenkin ihmissudelle auttaakseen tuon ylös. Kumpa hän ei olisikaan tuonut tätä miestä kotiinsa, tai kumpa tämä ihmissusi olisikin ollut nainen.. Nanami puristi silmänsä tiukasti kiinni jonkinmuotoisen kauhun täyttäessä tytön mieltä alastoman vartalon näkemisestä. Hän ei kuitenkaan voinut muuta, eihän? Ehkä Keon pärjäisi ammeessa itse, kunhan Nanami vain auttaisi hänet riisumaan? Toiveajattelu auttoi häntä avaamaan silmänsä ja rauhoittumaan hieman.

Keon katseli Nanamin kasvojen ilmeitä. Aivan kuin hän olisi juuri ehdottanut naaraalle bondageseksiä, eikä pelkkää apua suihkussakäynnissä. Tosin hän ymmärsi hyvin toisen ajatukset. Tilanne ei ollut hänellekkään kovin mieluisa, mutta hän oli tässä se osapuoli, joka tarvitsi apua.

Keon tarttui Nanamiin tämän auttaessa häntä ylös. Vatasalihasten vähäinenkin jännittäminen repi ikävällä tavalla hänen kylkeään. Hän ei pärjäisi mitenkään ilman apua.
”Amme on hyvä, mutta tarvitsen apua yläruumiini pesemisessä. En juurikaan voi taipua itse, koska muuten kylki avautuu uudelleen”, Keon sanoi nojaten painoaan naarasta vasten vain sen verran kun ei pystynyt itse kannattelemaan. ”Auttaisiko, jos olisin aammeessa bokserit jalassa?”
Keon yritti tavoitella Nanamin silmien katsetta purkaakseen edes hieman heidän kummankin nolouttaan tilanteesta. ”Tämä on vain väliaikaista. Parin päivän jälkeen sinun ei tarvitse enää koskaan nähdä minua.”

Nanami tuki Keonia ja lähti taluttamaan tuota kylpyhuonetta kohden, mutisten jotain epäselvää mikä saattoi kuulostaa erehdyttävästi siltä kuin tyttö olisi mutissut jotain neitseellisistä silmistään. Hän avusti Keonin vessanpöntön luokse ja katsoi sitten epävarmana ihmissuden suuntaan. Entä nyt? Pitäisikö hänen auttaa miestä riisumaan housunsa ja pidellä tuota pystyssä kun tuo..teki tarpeensa?

Shui seurasi laiskasti tapahtumia omalta paikaltaan. Hän oli jo hyväksynyt ettei vieras uros aikonut pahaa, joten hän ei tuntenut myöskään tarvetta vahdata noiden jokaista liikettä. Nanami kuitenkin toivoi sisimmässään että Shui olisi osannut muuttua ihmismäiseen muotoon jotta olisi voinut auttaa hänet tästä nolostuttavasta tilanteesta pois.

Keon liikkui Nanamin mukana ja yritti tehdä mahdollisimman paljon itse, mutta tämä kostautui vihlaisuina ja repivinä tunteina hänen ruumiissaan. Heidän päästessään kylpyhuoneeseen Keon rupesi ohjeistamaan Nanamia. Ehkä naaras osaisi toimia selvien ohjeiden mukaan.
”Käänny minua vasten ja ohjaa selkä edellä pyttyä päin”, Keon piti äänensä mahdollisimman neutraalina ja vakaana. ”Katso vaikka seinään, kun avaat housuni. Tue minua selän puolelta kuitenkin toisella kädellä etten kaadu. Tasapaino elimeni ei ole juuri nyt parhaimmillaan. Minä lasken sitten housuni ja auta minut sitten nopeasti istumaan ja voit mennä sitten ulkopuolelle siksi aikaa.”
Keon ei keksinyt miten muuten voisi tehdä tilanteen helpommaksi naaraalle. Tämä oli kuitenkin hoidettava, ellei Nanami halunnut, että hänen sohvansa menisi pilalle. Sen lisäksi Keonin haavat kaipasivat pesua. Tulehdus ei olisi tappava, mutta hidasti paranemista.

Tuntui kun kaikki voimat olisivat valahtaneen neidon ruumiistaa ja tuo oli hetken aikaa vähällä menettää otteensa miehestä. Nanami tuijotti järkyttyneenä eteensä, mutta puristi sitten silmänsä kiinni ja järsi hetken huultaan rohkeutta kerätäkseen. Lopulta Nanami sai itseään sen verran koottua, että kykeni toimimaan miehen ohjeiden mukaisesti. Housujen avaaminen sitten ei kuitenkaan ollut niin helppoa. Nanami puristi silmiään kiinni tämän toimituksen aikana ja hänen kätensä vapisivat etsiessään nappia. Tiedostamatta lainkaan Nanami hipaisi miehen yksityisalueita etsiessään nappia ennenkuin löysi sen. Hän avasi housut hetken taistelun jälkeen ja puristi yhä silmiään kiinni tuntiessaan kasvojensa kuumotuksen alkavan jälleen. Onneksi hän oli jo valmiiksi punainen jottei sitä voinut huomata. Jokin pieni osa hänestä halusi kuitenkin kurkistaa suljettujen luomien raosta..

Nanamin silmiensä ollessa kiinni Keon saattoi estottomasti tutkailla tämän kasvoja. Naaraan posket helottivat punaisina. Eivät tietenkään yhtä punaisina kuin ihmisillä tai ihmissusilla samassa tilanteessa, mutta kuitenkin. Kun Nanami puristi silmänsä kiinni kaikella voimalla, tämä näytti tietyllä tavalla hyvin suloiselta.
Keon järkyttyi niin omasta ajatuksestaan, että suorastaan hätkähti. Miten hän saattoi pitää vampyyria suloisena?

Kun Nanami sai hänen housunsa auki Keon otti toisella kädellään kiinni naaraan hartioista. Hänen käsivartensa mutka painui kiinni pienemmän niskaan. ”Ihan rauhassa. Lasken nyt housuni. Sen jälkeen voit päästää irti. Pidän kiinni hartioistasi niin, että voin laskeutua alas. Sen jälkeen voit kääntyä ympäri ja lähteä huoneesta.”

Keon halusi Nanamin hetkeksi aikaa pois huoneesta, että saisi ajatuksensa kokoon.

Nanami säpsähti yllättävää kosketusta kun ihmissusi otti hänestä kiinni saadakseen tukea ja vinkaisi mielessään äänettömästi. Hän nyökkäsi miehen sanoille ja odotti että tuo istuisi alas ennenkuin ryntäsi ulos huoneesta. Päästyään hetkeksi pois vessasta Nanami rojahti vasten ovea jonka oli sulkenut perässään ja valui sitä myöten lattialle haudaten kasvonsa käsiinsä. Miksi häntä ujostutti ja nolostutti tuolla tavalla? Olihan hän ennenkin nähnyt alastomia vartaloita, tosin ne olivat olleet jo kuolleiden ruumiita, mutta silti.. Koko tilanne oli jotenkin niin uusi ja Nanami ei tiennyt miten toimia taikka ajatella. Hän kuitenkin nosti pian päänsä päättäväisen oloisena. Ei, nyt hän ei enää olisi sievistelevä pikkutyttö, hänen olisi katsottava tätä tieteellisenä mahdollisuutena. Tämä oli tilaisuus tutkia ihmissutta lähempää, tuon ruumiin rakennetta ja muita. Hänen olisi pidettävä itsensä kurissa tieteen nimissä. Tästä Nanami saikin uutta rohkeutta ja päättäväisyyttä.

Nanamin tieteellisiä pyrkimyksiä ajatellen Keon ei ollut paras koekaniini. Hän nimittäin oli huomattavan pienikokoinen ihmissusi kun verrattiin muihin hänen lajinsa edustajiin. Keon oli ruipelo ja hänen vähäiset lihaksensa eivät antaneet vastusta esimerkiksi hänen ystävänsä Garaldin lihaksistolle. Uros itse ei antanut asian häiritä itseään. Hän oli oppinut elämään kokonsa kanssa ja käytti sitä häpeilemättä edukseen taisteluissa. Harvoin isommat ajattelivat, että heitä pienikokoisempi voisi olla vaarallinen vastus. Keon oli kuitenkin ennen kaikkea juuri sitä.

Keon istuutui varovaisesti pytylle. Tämä oli kerta kaikkisen nöyryyttävää. Hänelle tuli olo, kuin hän olisi jälleen potalla käyvä pentu. Istuessaan hän potki molemmat, housut, sekä bokserit, pois jalastaan. Homma helpottuisi huomattavasti, jos hänen ei tarvitsisi temppuilla enää housujensa kanssa mennessään ammeeseen.
Saatuan homman valmiiksi, hän hengitti syvään sisään ennen kuin pyysi Nanamin takaisin sisään. Tästä jäisi heihin molempiin traumat.

Nanami kuuli itseään kutsuttavan ja nousi vakaasti ylös uuden päättäväisyytensä tarmolla. Tämä oli tiedettä. Hän kääntyi ympäri ja avasi oven astui sisään pää pystyssä ja tuimuutta silmissään, ennenkuin hänen katseensa pysähtyi edessä olevaan näkyyn. Lattialla oli housujen lisäksi myös bokserit.. Nanamin aivot raksuttivat hetken aikaa tätä näkyä ennenkuin hänen katseensa tahtomattaan liukui lattialta kohti miestä. Hänen silmänsä pysähtyivät ensin istuvaan mutta alastomaan alaruumiiseen ja nousivat siitä järkyttyneinä miehen kasvoihin. Nanami ei mahtanut hämmennykselleen eikä punastumiselleen mitään vaan tuijotti hetken aikaa lähes järkyttyneenä miestä. Nanami kuitenkin puristi silmänsä uudestaan kiinni vaikka olikin päättänyt että tämä oli vain tiedettä, puri huulta ja lähti sokkona kädet ojossa kulkemaan eteenpäin. Hän oli totaalisesti kadottanut puhekykynsä.

Nanami pysähtyi kun hän vahingossa potkaisi heikosti jalallaan Keonin jalkaa ja ojensi sitten käsiään auttaakseen tuon pystyyn, hän ei välttämättä tahtonut nähdä yhtään enempää kuin mitä oli jo nähnyt, vaikkakaan mitään kovin olellista hän ei ollut ehtinyt erottaa koska mieshän istui.

Keonin teki mieli naurahtaa. Nanami oli selvästi kerännyt uutta rohkeutta ollessaan vessan ulkopuolella, mutta sen saattoi nähdä suorastaan valuvan hänen kasvoiltaan, kun tämä näki bokserit lattialla.
”Anteeksi”, Keon sanoi nauruaan pidätellen. ”Olisin voinut varoittaa sinua. Homma hoituu tosin nyt helpommin, kun minun ei tarvitse taiteilla housujen kanssa.”

Keon tarttui nopeasti Nanamin käteen ohjatakseen tämän luokseen. Nanami ehti tosin potkaista häntä jalkaan. Vaikka ele olikin heikko, kipeässä jalassa se tuntui. Naaras tökkäisi nimittäin juuri sitä, joka oli luultavasti murtunut.
Keon nousi Nanamin avulla ylös. Hän katseli naarasta jälleen ylhäältä käsin. ”Tästä ei tule mitään, jos pidät silmäsi kiinni. Katsoisit vain ylös.”

Nanami säpsähti jälleen kosketusta vaikka olikin odottanut sen tulevan ja hän uskoi päänsä pian räjähtävän kuullessaan Keonin seuraavat sanat. "E-ei, kyllä tämä tästä..", Nanami mutisi hyvin hiljaa ja heikosti. Hän tunsi oman kylpyhuoneensa ja oli aivan varma että kykenisi navigoimaan aivan lähellä olevalle ammelle silmätkin ummessa, joten hän lähti hyvin varovaisin askelin johdattamaan Keonia kohti ammetta.

Amme kuitenkin tuli vastaan nopeammin kuin neitokainen oli odottanut, ja tämä menettikin tasapainonsa. Säikähdyksen myötä hän tarrautui Keoniin vain kovemmin ja kiskaisu siis tuon mukanaan päätäpahkaa ammeeseen.

Keon ei ehtinyt reogaimaan ollenkaan. Eikä hän luultavasti olisi pystynytkään kun osa hänen ruumistaan oli sillä hetkellä enemmän tai vähemmän käyttökelvotonta. Ensimmäiseksi hän tajusi olevansa Nanamin kanssa ammeessa, tämän päällä. He olivat kuin sotkuinen kasa raajoja. Seuraavaksi hänen tietoisuutensa tavoitti kivun. Hänen ruumiinsa protestoi kaatumista vastaan. Kyljen haava oli ilmeisesti revennyt uudestaan auki. Tikit olivatkin saattaneet pitää, mutta haava vuoti uudelleen.
Keonin suusta purkautui liuta erillaisia kirosanoja, joista osa oli ihmissusien vanhaa kieltä.

Nanami vinkaisi päässään tuntuvaa jyskytystä vastaan ja avasi sitten silmänsä katsoakseen mitä oli tapahtunut, mutta jo edes ennenkuin hän näki Keoni päällään, hän saattoi tuntea tuon kuuman ja polttavan ruumiinlämmön yllään. Nanami älähti hätääntyneesti ja sopersi useamman kuin yhden anteeksipyynnön ja yritti luikertaa jotenki pois miehen alta, mikä osoittautui enemmän kuin hankalaksi. Häntä hävettä että olikin ollut niin tyhmä ettei suostunut avaamaan silmiään ja nyt Keonin kylki vuosi uudelleen verta ja he olivat ikäänkuin jonkinlaisessa solmussa.

"Anteeksi, oikeesti..", Nanami mutisi häpeissään yrittäessään keksiä keinoa päästä ihmissuden alta ilman että satuttaisi tuota uudestaan.

Kuullessaan vampyyrin ateeksipyynnöt Keon siirsi päätään niin, että saattoi nähdä tämän silmät. Samalla hän sai suuhunsa tukon Nanamin hiuksia. Hän yritti syljeskellä ne pois suustaan, pystyäkseen vastaamaan. Silti hän ei nähnyt kunnolla naaraan kasvoja. Kun hänen ruumiinsa rupesi rauhoittumaan ensimmäisen yllättävän kivun aallon jälkeen hän pystyi keskittymään muihin tuntemuksiin.
Nanami tuntui viileältä jopa vaatteiden läpi. Edelleenkään se ei ollut mitenkään päin epämiellyttävää. Naaraan kulahtaneet vaatteet olivat mukavat ja pehmeät, runneltua ihoa vasten. Lisäksi heidän vartalonsa tuntuivat sopivan täydellisesti yhteen. Pehmeät rinnat painuivat aivan kiinni Keonin ihoa, jonnekkin rintakehän alapuolelle.

”Ei kai tässä mitään. Olisit kyllä voinut avata ne silmäsi”, Keon mumisi saatuaan suurimman osan hiuksista yskityksi pois suustaan. ”Yritetään kierähtää niin, että sinä olet päällä. Pääset helpommin ylös täältä ja sitten minä olisinkin jo paikallani peseytymistä varten.”

Keonin toinen käsi oli vapaa liikkumaan ja toinen oli jo valmiiksi Nananmin alla. Hän voisi yrittää kierähtää, jos Nanami tarttuisi häneen kiinni paremmin.
”Kiedo kätesi kaulani ympärille.”

Nanami nyökkäsi jokseenkin haluttomasi, vaikka suunnitelma taisikin olla ainoa mahdollinen vaihtoehto jossa molemmat säilyisivät suuremmitta kivuitta. Hän kietoi vapisevat kätensä miehen kaulan ympärille ja oli jokseenkin aivan liian tietoinen heidän välisestä läheisyydestään. Nanami ei voinut olla huomaamatta pientä kihelmöintiä ruumiissaan, joka oli hänelle vieras, muttei millään lailla epämiellyttävä tunne.

"Valmis.", Nanami sanoi heikosti ja yritti tuijottaa kattoa odottaessaan että Keon kääntäisi heidät ympäri.

Keon puristi Nanamia tiukemmin itseään vasten, sillä kädellä, joka oli jo valmiiksi naaraan alla. Hän odotti rauhassa, että naaras saisi kiinni hänen kaulastaan. Sitten hän ponnisti toisella kädellään ja lantiollaan saadakseen heidät kääntymään ympäri.
Suunnitelma toimi ainakin osittain. He päätyivät kyljelleen ammeeseen ja edelleen aivan kiinni toisiinsa. Kääntymisen aikana Keon oli tuntenut, miten heidän ruumiinsa hankasivat hieman toisiaan vasten. Se sai miellyttävän värinän kulkemaan hänen kaulaltaan nivusiin asti.
Hän tajusi nopeasti mistä oli kysymys ja kirosi hiljaa mielessään. Tilanne ei olisi voinut olla epämieluisampi, kun mietti, että Nanamin lantio painautui parhaillaan hyvinkin tiukasti hänen omaansa vasten. Naaraalle ei jäisi vähimmässäkään määrin epäselväksi mitä Keonin ruumis oli mieltä kyseisestä tilanteesta.

”Pääsetkö tästä ylös. Olen liian jumissa nostaakseni sinut päälleni”, Keon sanoi ja yritti katsella ammeen laitaa Nanamin pään yläpuolella.

Kokematon Nanami ei alkuun edes ymmärtänyt mikä painautui epämiellyttävästi hänen lanteitaan vasten, ennenkuin hänen aivonsa ystävällisesti kertoivat kaiken mitä hänen tarvitsi tietää. Jos neitokainen ei ollut ollut kauhuissaan ja paniikissa, niin nyt hän ainakin oli. "E-enköhän.", Nanami sopersi, irroitti otteensa Keonin kaulasta ja lähti hivuttamaan itseään ylös.

Hän joutui nostamaan toisen jalkansa Keonin päälle jotta pääsisi ylös, ja päätyikin pian hajareisin miehen ylle. Hänen kätensä, jolla oli ottanut tukea ammeen laidasta, luiskahti ja neito meinasi uudestaan kaatua suinpäin Keonin ylle, mutta sai kuin saikin pidettyä tasapainonsa ennenkuin otti uudestaan tukevamman otteen laidasta ja lähti nousemaan.

Keon yritti olla ajattelemalta, miltä Nanamin ruumis tuntui hänen omaansa vasten. Hän ei suostunut katsomaan naarasta päinkään, ettei hänen herkässä tilassa oleva ruumis saisi lisää potkua. Kun Nanami siirtyi hänen päälleen, hänellä itsellään oli tilaa luiskahtaa selälleen, jolloin naaras vajosi päistikkaa hänen rintakehänsä päälle. Yrityksistään huolimatta Keonin oli pakko vilkaista alaspäin nähdäkseen mitä tapahtui. Ikävä kyllä, Nanami, hajareisin hänen lantionsa päällä ei ollut omiaan ainakaan rauhoittamaan häntä.
Kun naaras lähti nousemaan uudestaan Keon tarttui myös laitoihin ja veti itseään ylöspäin, istuvampaan asentoon. Ammeen pohja tuntui hieman tahmaiselta. Ilmeisesti veri oli vuotanut siteen lävitse ja tahrinut ammetta hieman.

Päästessään istumaan, Keon nojautui eteenpäin ja peitti käsivarsillaan alaruuminsa kriittiset paikat.
”Voisit vielä auttaa minua riisuutumaan paidasta ja siteistäni, niin minä voin sitten jäädä hetkeksi aikaa lojumaan tähän ammeeseen. Kunhan jätät veden valumaan. Huudan kun tarvitsen pesuapua.” Keonista tuntui, että he molemmat tarvitsivat taukoa.

Nanami oli jo ehtinyt kääntyä selin Keoniin mutta kuullessaan tuon viimeisimmät avun pyynnöt hänen oli pakko kääntyä takaisin. Ja vaikka halu puristaa silmät kiinni olikin kova, hän päätti kuitenkin pitää ne auki, jottei vastaavanlaisia kömmähdyksiä tulisi enää uudestaan. Nanami kuitenkin piti katseensa tiukasti vain miehen kasvoissa tai muualla ja vältteli tarkasti tuon alaruumiin katsomista.

"Nosta sitten kätesi.", Nanami sanoi vaikkei tahtonutkaan. Neitokaisen mielestä olisi ollut parempi, jos mies olisi voinut pitää kätensä koko ajan alhaalla piilottelemassa sitä mitä Nanami ei tahtonut nähdä. Hän tunsi edelleen tuota kutittelevaa kihelmöintiä, muttei oikein tiennyt mitä se meinasi, joten antoi asian olla.

Kun Keon nostaisi kätensä, Nanami tarttuisi paidan alaosaan ja kiskoisi paidan pois tuon yltä, ja vaikka hän ei tahtonutkaan nähdä, hän tietysti näki silmäkulmastaan enemmän kuin tarpeeksi.

Keon totteli kuuliaisesti, vaikka yrittikin parhaansa mukaan peitellä jaloillaan arimpaa ruumiinosaansa. Tilanteesta oli kehkeytymässä hyvää vauhtia todella vaivaannuttava. Onneksi hän oli ihmissusi, joten haavojen paranemiseen ei menisi kauaa. Pari päivää vielä ja hän olisi kunnossa, eikä Nanamin tarvinnut nähdä häntä enää koskaan.
Kun paita oli riisuttu, Keon piti edelleen kätensä ylhäällä, jotta kylkeä ja selkää suojaava side saataisiin pois.

Hän tuijotti omilla silmillään suoraan Nanamin silmiin. Jos he tekisivät näin, uroksen ajatukset saattaisivat hyvinkin pysyä kurissa.

Saatuaan paidan käsiinsä Nanami siirsi katseensa kiireesti pois siitä mitä oli nähnyt ja kääntyi laskeakseen paidan lavuaarille. Seuraavaksi hän kurottautui Keonin kyljen puoleen, yrittäen pitää silmänsä visusti muualla, mutta aina välillä jotain sopimatonta osui hänen silmäkulmaansa. Hän ryhtyi purkamaan nopein liikkein sidettä uroksen ympäriltä ja yrittäessään siirtää katsettaan jonnekkin sopivampaan paikkaan hänen silmänsä kohtasivat Keonin katseen.

Neitokaisen käsien liike hidastui hänen tuijottaessa noihin indigonsinisiin silmiin kuin lumoutuneena. Ne olivat oikein kauniit silmät, kovin puoleensa vetävät, ja jostain syystä Nanamin oli vaikea kääntää katsettaan pois samalla kun hänen huomionsa siteistä alkoi herpaantua entisestään, ja työtahdin hidastuessa.