Kolikon kaksi puolta. (Shakke&Jilli) K-18

Noel saa juuri ja juuri siirrettyä itsensä toiseen päähän ammetta Chazin siirryttyä ensin toiseen päähän. Hetkeen Noelkaan ei kykene muuhun kuin tuijottamaan vettä edessään ja hymyilemään tyhmänä. Tässä kaikessa ei ollut mitään järkeä, kaikki oli tapahtunut aivan liian nopeasti ja Noelin oli vaikea käsittää miten kaikki oli ylipäätänsä johtanut tähän. Hän ei hetkeen edes tajua Chazin puhuneen, vaikka ylpeileekin hyvällä kuulollaan joka korvaa hänen heikentynyttä näköään.
Vasta Chazin hiljettyä Noelin aivot rekisteröivät jotain tapahtuneen ja hän nostaa hölmistyneen, ekstaasisen katseensa Chaziin. "Aivan, kyllä. Sopii.", Hän ei edes tiennyt mihin vastasi.

Chaz naurahti väsyneen oloisena Noelin hölmistyneelle ilmeelle ja tuuppasi tätä laiskasti jalallaan. ”Kun palaat viimein takaisin maanpinnalle, voisimme peseytyä ja siirtyä alas. Sanoin, että seuraavat päivät minulla menee enemmän tai vähemmän työn merkeissä, mutta tapaisin sinut mielelläni alkuviikosta. Jos sinä haluat vielä nähdä minua”, Chaz sanoo tiivistäen hieman aiempia puheitaan.

Loikoiltuaan vielä hetken ammeen laitaa vasten, hän nappaa shamppoonsa, joka kelluu edelleen vedessä. Chaz nousee paikoiltaan jonkin näköiseen risti-istuntaan vedessä. Hän puristaa ainetta kämmenelleen.
Vaahdottaessaan hiuksiaan hän katsoo Noelia ja hymyilee. ”Minun tuskin kannaattaa enää pestä selkääsi tai emme pääse ikinä pois täältä vedestä.”

"Kyllä, haluaisin mielelläni nähdä sinut.", Noel hymyilee hieman väsyneesti. Hän oli totaalisen puhki. Hän ei ollut hetkeen joutunut tekemään töitä näin paljoa ja sen lisäksi hän oli juuri harrastanut seksiä kolmesti vain muutaman tunnin sisään. Noel ei vieläkään tahtonut uskoa tapahtunutta todeksi.

"Olen samaa mieltä.", Noel hymähtään ja nappaa sen jälkeen shamppoon Chazin jäljiltä pestäkseen omat hiuksensa. Hän siirtää lasinsa varovasti ammeen reunan yli lattialle ja rekisteröi niiden paikan visusti muistiinsa, ja alkaa pestä hiuksiaan.

Chaz virnistää leikkisästi Noelille työntäen sitten päänsä valumaan jääneen suihkun alle. Hän pesee shampoon pois huolellisesti, levittäen sitten hoitoaineen. Chaz oli niitä miehiä, jotka huolehtivat ulkonästään. Se oli tosin lähes välttämätöntä kun oli malli ja jos ei halunnut jäädä työttömäksi. Jhon oli aina nauranut Chazin turhamaisuudelle pestessään hiuksensa ja pallinsa samalla aineella. Chaz oli siitä huolimatta päättänyt pitää kiinni omista tavoistaan.

Hoitoaineen vaikuttaessa hänen hiuksissaan, Chaz otti esiin aineita, joilla pesi yleensä kasvonsa. Hänellä meni muutama tovi käydessään läpi joka ikisen kohdan ruumiissaan. Ollessaan viimein valmis, hän nousee ylös ammesta ja astelee siistin pyyhepinon luo. Shayla on jättänyt sen siihen häntä varten. Chaz ei tosin ymmärtänyt miksi vampyyrinainen toi hänelle aina neljästä kuuteen pyyhettä kerrallaan käytettäväksi, kun hän ei ollut viettänyt aikaa kodissaan pitkään aikaan.
Tällä kertaa Chaz oli kuitenkin onnellinen niin kutsutun ottoäitinsä huolehtivaisuudesta. Hän nappaa pyyhkeen itselleen ja heittää toisen Noelille.
”Jos et halua mennä alakertaan yksin niin odota hetki, että saan itseni valmiiksi”, Ch az sanoo Noelille penkoessaan samalla esiin hiustenkuivaajaansa.

Noel on puolet nopeammin valmis, ja loppuajan hän vain katsoo silmät sirissä ja kulmat koholla toisen peseytymisrutiineja. Noel oli kuvitellut olevansa itse tarkka ulkonäöstään, mutta Chaz vei ulkonäöstä huolehtimisen aivan uudelle asteelle Noelin mittapuulla. Hän istui puolisokeana kylpyammeessa ja yritti nähdä Chazin kunnolla ilman lasejaan. Lopulta Noel luovutti ja etsi lasinsa käsiinsä ja tökkäsi ne nenälleen ja tarkasteli sitten hymyssä suin Chazin peseytymistä kunnes mies oli valmis.

Noel nousee Chazin perässä ammeesta ja astelee varovaisesti toisen perässä kunnes hautautuukin heitettyyn pyyhkeeseen. "Odotan mielelläni.", Noel hymähtää hieman. Ajatuskin siitä että hän olisi mennyt alas yksinään oli aivan liian pelottava. Noel kuivailee hetken itseään kylpyhuoneessa, kunnes saa itsensä kuivaksi ja siirtyy sitten Chazin makuuhuoneeseen pukeutumaan ja odottamaan Chazia.

Ennen kuin Chaz rupesi varsinaisesti kuivaamaan tukkaansa, hän suihki ja lisäsi siihen vielä erilaisia aineita, joiden merkitys oli monelle varmasti hämärän peitossa. Noelin onneksi mies päätti kuitenkin jättää hiustensa varsinaisen muotoilun tuonnemmaksi. Sen sijaan hän siirtyy rasvaamaan ja hoitamaan kasvojaan.
Tullessaan lopulta makuuhuoneeseen ilkosen alastomana, mies oli jättänyt pyyhkeensä lojumaan pesuhuoneen lattialle, häneltä oli kulunut reilu tovi peilin edessä.
”Anteeksi. Mutta minulle maksetaan siitä, että huolehdin ulkonäöstäni”, Chaz sanoo virnistäen pahoittelevasti.

Hän astelee vaatelipastolle, kaivaakseen sieltä esiin mustat bokserit. Vaatehuoneesta hän puolestaan löytää ylleen jälleen uudet revityt, pillihousut ja t-paidan. Kyseinen vaatekappale oli the Moment Before Deathin bändipaita. Sukkia hän ei ole kuitenkaan löytänyt vaan tepastelee huoneensa ovelle paljain jaloin.
”Minusta tuntuu, että Shayla ja Warren haluavat vielä tervehtiä sinua”, Chaz sanoo seisoessaan oven edessä käsi kahvalla. ”Shayla luultavasti tarjoaa sinulle teetä ja ryntää puristelemaan poskiasi.” Chaz näyttää jo valmiiksi pahoittelevalta.

Noel nyökkää Chazille kuin sanoakseen ettei häntä haitannut. Hän katselee tiiviisti Chazin siirtymistä vaatelaatikolta vaatehuoneelle ja lopputulosta kun nuorukainen on lopulta saanut vaatteet ylleen. Noel itse oli jo ehtinyt pukeutumaan. Hän seisoi lähellä sänkyä, selkä suorassa, tukka siististi suittuna ja kravatti suorassa. Hän oli valmis liiketapaamiseen, siltä hän ainakin näytti.

Chazin perässä Noel astelee ovelle ja katsoo melkein panikoiden toista. "Vai niin. Joudun kuitenkin varmaan lähtemään pian..", Noel oli surkea valehtelemaan, mutta hän oli tosiaan huono sosiaalisoimaan, eikä mies halunnut antaa itsestään kovin huonoa kuvaa Chazille ja tämän ottovanhemmille. Mielummin hän esittäisi osaansa etevänä liikemiehenä, ja esittäisi olevansa hyvinkin kiireinen jopa perjantaina. Näin hän välttyisi painostavilta kysymyksiltä ja itsensä nolaamiselta.

Chaz virnistää. ”Eivät he pure”, hän sanoo avatessaan huoneensa oven. Ennen kuin Chaz astelee ulos ovesta, hän ojentaa kätensä Noelille tarkoittaen sen rohkaisuksi ja tueksi.

Chaz johdattaa heidät takaisin ylätasanteelle ja siitä rautaiseen, hieman teollisen näköiseen kierreportaikkoon. Laskeutuessaan alas portaita Chaz huomaa miten Warren ja Shaylan nousevat ison, lattialaudoista kootun, ruokapöydän äärestä. He olivat istuneet siinä tuijottelemassa teekuppejaan, juuri niin kuin Chaz oli ajatellut. Kummankin kasvoilla oli tavattoman huolestunut ilme.
”Otatteko te pojat teetä?” punatukkainen Shayla kysyy, kädet suojelevasti vatsansa päällä.
”Saitteko te puhutuksi?” Warren kysyy kurtistaen kulmiaan epäilevän näköisenä.

Chaz vilkaisee Noeliin. Eivät he ole kuulleet mitään, joten älä huoli. Tämä talo on sataprosenttisen äänieristetty.
”Jep”, Chaz sanoo kääntyen jälleen ottovanhempiensa puoleen.

Noel nielaisee ennenkuin tarttuu Chazin käteen. Häntä hermostutti tavata henkilöt, jotka olivat tavallaan Chazin vanhemmat. Eikö se ollut ihmisille kovinkin suuri asia, tavata seurustelukumppanin vanhemmat? Ja hehän eivät edes seurustelleet. Noel seuraa vaitonaisena Chazia portaa alas ja tuon perässä aina Shaylan ja Warrenin luokse. Warrenin esittäessä kysymyksensä Noelin silmien katse singahtaa Chaziin hermoillen, ja hän rauhoittuu hieman saadessaan toiselta rauhoittavan telepaattisen viestin. Noel olisi halunnut esittää pahoittelunsa ja paeta paikalta niin pian kuin suinkin. Hän ei tosiaan osannut hurmata ihmisiä.

Shayla kurtistaa kulmiaan, kun kumpaakaan miestä ei vastannut hänen tarjoukseensa teestä. Nainen kohauttaa olkiaan ja käännähtää kannnoillaan astellakseen kohti keittiötä.
”Istukaa alas!” hän komentaa.

”Itseasiassa Noel sanoi äsken, että hänellä on vielä paljon puuhaaa ja hänen pitää lähteä”, Chaz huikkaa Shaylan perään. ”Mutta minä otan mielelläni teetä. Saatan hänet vain ovelle.”
Shayla vilkaisee Chazia ja Noelia olkansa yli, katsellen heitä päästä varpaisiin ja kohauttaa sitten jälleen olkiaan. ”Hyvä on.”

Chaz hymyili Noelille. ”Mennään vain”, hän sanoo, lähtien vetämään toista ulko-ovea kohti.
Sinusta näkee kilometrin päästä, että ahdistuit jopa tuosta. Ajattelin, että on vain yksinkertaisesti parempi päästää sinut ulos.

Kiitos. Noel saattoi huokaista helpotuksesta mielessään. "Kiitän kuitenkin tarjouksesta. Hyvää yötä.", Noel kumartaa hieman päätään kiitoksen ja hyvästien merkiksi ennenkuin lähtee seuraamaan Chazia kohti ulko-ovea. Hän oli tosiaan kiitollinen, sillä sosiaaliset tilanteet olivat hyvin hankalia Noelille. Hänen ahdistuksensa katosi samalla kun he lähestyivät ulko-ovea.

Ovella Noel kääntyi Chazia kohden ja painaa pikaisen suukon toisen huulille. "Kiitos tästä illasta.", Noel onnistuu jopa hymyilemään hieman. Hän kaivaa muutamalla nopealla otteella BlackBerrynsa taskustaan ja ojentaa sitä Chazille. "Laita minulle numerosi, niin voimme sopia ensi viikosta.", Kunhan hän saisi Chazin numeron itselleen, hän poistuisi rakennuksesta toivottaen Chazille hyvät yöt ennenkuin suuntaisi kohti omaa motelliaan.

Ei mitään. Chaz katsoo Noelia hymyillen. Ovella hän painuu tyytyväisenä Noelin huulia vasten, vaikka suukko olikin hänen makuunsa hieman kesy. Hän ei kuitenkaan valittanut, sillä tuskin toiseltapystyi pyytämään yhtään enempää, kun Shayla ja Warren katselivat heidän puuhiaan peittelemättömän kiinnostuneina.
Chaz ottaa BlackBerryn Noelin kädestä ja näppäilee siihen tottuneesti numeronsa. ”Laita minulle viestiä mieluummin, koska en tiedä yhtään kuvausaikataulujani voin soittaa tai tekstittää sinulle takaisin kun minulla on aikaa”, Chaz sanoo ojentaessaan laitetta Noelille.
Hän jää katselemaan Noelia hetkeksi aikaa oviaukkoon, ennen kuin pujahtaa sisälle päästäkseen selvittämään tilannettaan Shaylalle ja Warrenille.

Noel tilasi itselleen taksin päästäkseen hotelliin. Hän suunnisti suoraa tietä hotellilleen ja siellä hän avaa läppärinsä tehdäkseen töitä. Viikonloppu tuntui hurahtavan ohi silmissä Noelin tehdessä melkeimpä pelkästään töitä. Sunnuntaina hän laittoi viestiä Valérianelle kyselläkseen asunnostaan, ja huomasi samalla uuden kalenterimerkinnän. Palaveri herra Torentton kanssa huomiselle? Kauhu puristi Noelin sydäntä hänen katsoessaan merkintää. Nyt se sitten tapahtuisi, hän joutuisi kieltäytymään Torentton sopimuksesta ja saisi kestää luultavasti jonkin sortin huutoja ja selityksien vaatimista. Ehkä jopa potkut.

Jottei ahdistuisi liikaa, Noel hukuttautuu numeroihinsa tuudittautuen näin valheelliseen turvallisuuden tunteeseen. Maanantai aamuna mies suuntaa suorinta tietä Pearlille ja kohti omaa työhuonettaan, jonne voisi hän jättäisi päällystakkinsa ja muut tavarat joita ei tarvisi palaverissa. Sitten hän suuntaa hermostunein askelin kohti Torentton huonetta. Hän koputtaa sihteerikön oveen ja tervehtii Emmaa hajamielisesti.
"Onko herra Torentto paikalla?", Tietenkin mies olisi, olihan heillä palaveri sovittuna.

Chaz katseli kauhuissaan hänen eteensä käännetyllä ruudulla näkyvää kuvaa. Hän istui mr. Torin työhuoneessa hulppeassa the Queen´s Pearl hotellissa kalliilla nojatuolilla, kauhusta jäykkänä. Itse johtaja istui häntä vastapäätä valtavan modernin kirjoituspöydän takana, tuijottaen häntä ametistin värisillä silmillään, jotka tuntuivat tietävän aivan kaiken. Mies katseli hänen reaktioitaan, kiinnittäen huomionsa jokaiseen pieneenkin liikkeeseen, jonka Chaz teki vahingossakin. Miehen kädet olivat pöydällä ristissä, peukalot siististi vierekkäin. Tätä kyseisestä vampyyria ei olisi voinut edes kuvitella pyörittelemään peukaloitaan. Mr. Torin takana seisoi Alex. Hänellä oli käsivarret ristissä rinnan päällä ja hän nojasi seinään. Olemus oli näennäisen rento, mutta Chaz veikkasi naisen olevan toimintavalmiudessa vajaassa sekunnissa, jos kokisi isäntänsä olevan jotenkin uhattuna.
Mr. Tor oli kutsunut Chazin toimistoonsa viikonlopun aikana ilmoittaen, että heidän kahden olisi puhuttava Jhonin viimeisimmästä visiitista Electrican alueelle. Chaz oli lähtenyt tapaamiseen murtuneena ja valmiina selittämään ettei tilanne enää jatkuisi samanlaisena. Shaynasta oli ollut todella suuri apu lähestymiskieltoo liittyvien pikkujuttujen kanssa. Chaz tiesi nyt mitä hänen pitäisi tehdä. Enää hänen täytyi vain ryhtyä toimeen.

Heidän tapaamisensa ei kuitenkaan ollut sujunut alkua pidemmälle sellaisena, kuin Chaz oli kuvitellut. Ensimmäiseksi mr. Tor oli näyttänyt Chazille turvakameran kuvaa siitä, kuinka Jhon oli nöyryyttänyt häntä klubin takaovella. Seuraava videopätkä oli se nopea suudelma, jonka Chaz oli vaihtanut Noelin kanssa kujalla.
”Haluaisitko kertoa minulle oman näkemyksesi siitä miten päädyitte herra Finleyn kanssa tilanteesta A tilanteeseen B?” mr. Tor oli kysynyt Chazilta vaatien selitystä tapahtumiin.
Chaz oli kertonut kaiken miehelle kaiken, mitä itse tapahtumista tiesi.

Seuraavaksi mr. Tor oli pistänyt pyörimään uuden videon, jota Chaz edelleen katseli kauhuissaan. Hän ei voinut uskoa näkemäänsä todeksi. Hän oli valmis uskomaan minkätahansa selityksen sille, että turvakameran video olisi väärennös.
Kuvassa Noel raiskasi Jhonia seinää vasten syrjäisellä kuvalla. Chaz ei nähnyt miehessä piiruakaan siitä hellyydestä, jota tämä oli osoittanut heidän yhteisten hetkien aikana. Tuo vampyyri oli tunteeton hirviö, joka ei välittänyt siitä kuinka pahasti uhrinsa runnoi ennen kuolemaa. Näytti siltä, että sitä suuremman mielihyvän Noel sai, mitä suurempaa vahinkoa sai aikaiseksi Jhonin ruumiissa.
Noelin vetässä housuja ylös, Chaz ajatteli homman olevan jo ohitse. Sen vuoksi hän henkäisi yllättyneenä ja kauhuissaan, kun Noel hakkasi hänen ex-poikaystävältään pään irti putken pätkällä. Samaisella rautaesineellä, jolla tuo oli repinyt miehen peräsuolen.

Kyyneleet pyrkivät Chazin silmiin väkisin. Hän oli päästänyt tuollaisen miehen Shaylan ja Warrenin luo. Ainoaan paikkaan, jossa hän uskoi olevansa todella turvassa. Hän oli itse antautunut tuolle, vaikka samainen mies oli juuri suorittanut hyvin väkivaltaisen tapon. Tai jopa murhan. Chaz oli uonut myös Noelin verta!
Chazia alkoi oksettaa ja hänen silmissään pyöri.


Emma kohottaa katseensa Noelin astellessa hänen huoneeseensa. ”Hei Noel! Miten viikonloppu sujui?” Naisen kasvot loistivat kuin aurinko hänen hymyillessään miehelle. Emman treffit olivat sujuneet loistavasti ja se näkyi päälle.
”Herra Torenttolla on vielä toinen palaveri kesken, mutta istu odottamaan. Ei siinä pitäisi enää kauaa mennä.”

Emma oli oikeassa. Viiden minuutin kuluttua Chaz ryntäsi huoneesta ulos, verenpunaisten kyynelten juovittaen hänen kasvojaan. Hän vilkaisi Noeliin, jolloin vihreät silmät laajenivat kauhusta. Mies jopa perääntyi askeleen sen näköisenä kuin olisi ollut häkissä samaan aikaan hyvin vaarallisen pedon kanssa.
Chaz juoksi ulos toimistosta mitään sanomatta.
Emma katsoi nuoren miehen perään kummastuneen ja vilkasi sitten Noeliin puhtaasti kiinnostuneena. Hän mietti mitä Chaz oli miehessä nähnyt sellaista, mitä hän taas ei.

”Voitte tulla sisään herra Finley.”

Noel nyökkää ja istuutuu odottamaan. Häntä hermostutti toden teolla, ja hän kävi mahdollisuuksia päässään siitä miten keskustelu saattaisi mennä. Hän oli punonut erilaisia kieltäytymistekosyitä päässään muttä kaikki ne kuulostivat joko tyhmiltä tai aiheuttaisivat vaaraa jollekkin muulle, Chazille.

Kuin tuon ajatuksen kutsumana Chaz ilmestyy ulos Torentton huoneen ovesta ja Noel ponkaisee pystyyn yllättyneenä. Hän avaa suutaan kysyäkseen mitä kummaa Chaz täällä teki, ennenkuin näki miehen verenjuovittavat kasvot ja kauhun. Noel jähmettyy ja valahtaa kalpeammaksi mikäli se oli mahdollista. Hän ei tiennyt mikä oli saattanut aiheuttaa moisen reaktion Chazissa. Hän katsoo avuttomana toisen ulos ryntäystä.

Noel säpsähtää kuullessaan kutsun toimistoon. Hän mietti jo kauhun vallassa, oliko Torentto uhkaillut Chazia mustasukkaisuutensa ajamana. Noel kääntyy ja aika tuntuu liikkuvan hidastetusti hänen astellessaan huoneeseen ja sulkiessaan oven perässään.
"Hyvää huomenta, sir.", Noel tietää olla kysymättä mistä oli kysymys Chazin kanssa. Jos Torentto haluaisi hänen tietävän, tuo kertoisi kyllä. Noel kuitenkin tunsi vihaa sisässään ensimmäistä kertaa Torenttoa kohtaan, sillä oli lähes varma että juuri Torentto oli pelotellut Chazia jotenkin.

Torentto istuu tuolissaan täsmälleen samassa asennossa, kuin oli istunut hetki sitten Chazin kanssa. Alex oli sen sijaan suoristanut oman ryhtinsä ja seisoi nyt aivan pomonsa takana valmiina toimimaan. Naisen kaikki saalistajanvaistot hyrräsivät täydellä teholla. Hän odotti lähes innolla hetkeä, jolloin saisi pienenkin syyn hyökätä Noelin kimppuun.
Jännitystä lisäsi entisestään se, että tuo Harmaa Hiirulainen vaikutti ennen kaikkea siltä, että Alex saisi liiskattua tuon saappaansa alle ilman isompia ongelmia. Silti hänellä oli videomateriaalia aivan toisenlaisesta persoonasta, joka oli aivan kyseisen Hiiren näköinen.

Torentto sen sijaan istui paikoillaan tyynen rauhallisena. Tietokoneen läpinäkyvä ruutu oli käännetty edelleen pois päin hänestä itsestään, mutta se oli toistaiseksi pimeänä. Hän saisi kuitenkin muutamalla napin painalluksella siihen pyörimään sen kyseisen videon, johon hän kaipasi Noelilta helvetin hyvää selitystä. Tappaminen ei varsinaisesti haitannut Torenttoa, mutta se, että kyseinen operaatio suoritetaan hänen takapihallaan on vähintääkin merkki huonosta harkintakyvystä. Lopput syistä, jotka olivat saaneet hänet kutsumaan Noelin paikalle olivat puhtaasti mielenkiintoa.
”Olkaa hyvä ja istukaa alas herra Finley”, Torentto sanoo osoittaen tuolia, jossa Chaz oli istuutunut hetki sitten.

Kun Noel on istuutunut Torentto aloittaa hyvin mietityn puheensa. ”Herra Finleyllä oli ilmeisen vauhdikas perhantai-ilta. Minulle eivät kuulu erityisemmin teidän tapanne viettää vapaa-aikaanne, mutta arvostaisin jos tietyt asiat pidetään erillään työpaikalta.”
Torentto painaa pyörimään videon, jolloin Noel saattaa nähdä itsensä painamassa Jhonia seinää vasten.
”Olkaa hyvä ja selittäkää.”

Noel istuu tuoliin nielaisten, ja lähes kauhusta kankeana. Hän kuuntelee Torentton puhetta ja on ensimmäisten sanojen jälkeen aivan varma että kyse on Chazista ja viha ehtii kuohahtaa Noelin sisällä. Hänen katseensa tummeneen asteen verran, ennenkuin hän siirtää katseensa ruudulle. Noelin silmät leviävät puhtaasta järkytyksestä.

Mitä ruudussa tapahtui? Hän näki itsensä, tai ainakin jonkun joka näytti aivan häneltä, painamassa Jhonia vasten seinää ja tekemässä selittämättömiä, kauheita asioita. Noelin silmissä ei ole lainkaan valhetta, pelkkää peittelemätöntä järkytystä.
"M..mitä..?", Noel ei voi uskoa silmiään. Hän tuijottaa ruutua leuka lattiassa, järkytystä, kauhua ja pahoinvointia kasvoillaan.
"Minä en ymmärrä.", Noel näyttää siltä että olisi valmis syyttämään Torenttoa valehtelijaksi ja sitten purskahtamaan itkuun. Oliko Torentto näyttänyt tämän videon myös Chazille? Siksikö tuo oli näyttänyt niin kauhistuneelta ja pelästynyt häntä? Noel ymmärsi hyvin jos Chaz ei koskaan haluaisi nähdä häntä, sillä video oli aivan järkyttävä. Noel kuitenkin kieltäytyi uskomasta sitä todeksi.

Videon loputtua Noel kääntää pahoinvoivan katseensa Torenttoon. Hän tuntee yllättäen järkyttävän musertavan kivun takaraivossaan ja miehen kädet lentävät takaraivolle kouristuksen omaisesti. Noel taipuu kaksoin kerroin tuolillaan päätään pidätellen, silmät kuopistaan pullistellen ja suu äänettömään huutoon avautuneena.
"Minä..en ymmärrä..", Noelin sanat ovat enemmänkin tukehtunut, ulos pakotettu kakistus kuin varsinaisia sanoja. Kyyneleet puskevat esiin miehen silmistä ja Noel tuijottaa edelleen lattiaa pään jyskyttäessä kuin höyryjuna. Noelin ote alkoi heikentyä.

Alex kurtisti kulmiaan nähdessään miehen hämmentyneen ilmeen. Hän piti itseään hyvänä ihmistuntijana ja Noelin järkytys oli aivan liian aitoa, jotta tämä olisi voinut suorittaa tuollaisen teon. Alexin aivot eivät kuitenkaan löytäneet yhtään sen todennäköisempää vaihtoetoa tapahtumille. Lontoossa ei voinut olla kahta Noel Finleytä täsmälleen samaan aikaan. Helvetti, koko maailmassa ei voinut olla samanlaista vampyyria.

Torentton silmät rupesivat kipinöimään raivosta. Toisin kuin Alex tai Valériane, Viljam Torentto oli sosiaallisesti hyvin kyvytön vampyyri. Se, että osasi käyttää valtaa ja auktoriteettia ja oli käyttänyt muutaman psykologian peruskurssin, ei tarkoittanut että toimi sosiaallisilta kyvyiltään aivan täysillä.
”Mitä vitun ymmärtämistä tuossa oli? Sinä raiskasit ja murhasit vampyyrin minun alueellani, käytännössä katsoen minun silmieni alla! Vittu! Vaikka kyseinen runnkkari ei ole koiranpaskaa arvokkaampi, niin vittu hoida kalavelkojesi makasaminen jossain muualla kuin minun takapihallani!” Torentto sanoo nousten seisomaan ja iskien samalla nyrkkinsä pöytään.


Valériane parkkeeraa autonsa Pearlin eteen. Hänen pitäisi olla tänä aamuna Rosessa, mutta hän oli ajatellut pyörähtää tervehtimään Noelia aivan esimmäiseksi. Nainen oli löytänyt muutaman lupaavan asuntokohteen viikonlopun aikana suhteitaan armottomasti hyväksi käyttäen.

Noel nostaa edelleen hämmentyneen katseensa järkyttyneenä Torenttoon tuon alkaessa huuutamaan hänelle. "Minä.. en.. minä en tehnyt sitä!", Noel näyttää siltä että hän alkaisi aivan pian panikoimaan. Torentton iskiessä nyrkkinsä pöytään Noel pomppaa vaistomaisesti tuoliltaan taaemmas ja kompuroi, melkein kaatuen. Hän katsoo Torenttoa kyyneleet silmistään valuen.

Uusi kivun jysäys saa Noelin putoamaan polvilleen lattialle ja painamaan kädet päänsä ylle. Tällä kertaa hänen suunsa ei avaudu vain äänettömään huutoon, vaan mies todellakin huutaa.Katse näyttää lasittuvan ja kiinnittyvän lattiaan.
Val..Val! Apua! Noelin ote on sen verran heikko, että Leon kykenee lähettämään telepaattisen viestin vaikka Noel on vielä vallassa.

Tämä kuitenkin rikkoo padon Noelin päässä, joka on pitänyt Leonin muistikuvat visusti pois miehen ulottuvilta. Sylki alkaa valua suupielestä leukaa pitkin ja huuto pitkittyy, erinäisten, kauheiden muistikuvien alkaessa vilistää miehen päässä.
VAL!

Torentto katsoo Noelin reaktioita silmät laajentuneina. Hetken kuluttua hän ei tiennyt lainkaan mitä tapahtui. Oliko mies saanut jonkin kohtauksen? Torentto vilkaisee kysyvästi Alexia, joka kohautti olkiaan ollessaan aivan yhtä hämillään tilanteesta.


Valériane seisoi hotellin ala-aulassa kun Leonin telepaattinen viesti halkoi hänen tajuntaansa. Sitä seurasi viiltävä kipu, joka johtui agressiivisesta hyökkäyksestä naisen kaikkien telepaattisten suojamuurien läpi. Valériane nostaa vaistomaisesti kätensä pitelemään päätään kivun hämärtäessä hetken aikaa hänen näkökykyään.
Leon? Mitä tapahtuu? Missä sinä olet? Kysymykset olivat turhia, mutta vaistomaisia. Kun heidän välilleen oli muodostettu telepaattinen yhteys, Valériane voisi seurata tätä punaista lankaa miehen luo.

Nainen vilkaisee hissien suuntaan ja totetaa niiden olevan liian hitaita. Hän rientää vampyyrijuoksua portaisiin, jolloin yhden kerroksen matkaan menee noin kymmenen sekunttia. Toimistot olivat viidennessä kerroksessa.
Minuutissa Valériane syöksyy sisään Emman toimistoon, jossa sihteerikkö tutisee kauhusta kuunnellessaan ääniä, joita hänen pomonsa huoneesta kantautuu. Valériane ei vaivaudu koputtamaan vaan paiskaa pariovet auki miehen toimistoon.
Hän näkee miten Alex on jo valmis hyökkäämään hänen kimppuunsa, mutta hän itse kiinnittää huomionsa mieheen huoneen lattialla.

”Leon!” Valériane parkaisee ja rientää miehen luokse. Hän oletti automaattisesti, että vallassa oli Leon, sillä tämähän häneen oli ottanut yhteyttäkin.
Hän polvistuu Leonin viereen ja kietoo kätensä hänen ympärilleen. ”Leon, kerro minulle mitä voin tehdä?” Valérianen omassakkin äänessä kuultaa pakokauhu. Hän ottaisi kyllä selvää tapahtumista, mutta vasta kun Leon olisi turvassa. Helvetti, hän puristaisi vastaukset ulos veljestään vaikka palleista, mutta hän saisi ne.

Noel yrittää riistäytyä Valérianen otteesta naisen kyykistyessä viereensä mutta se on vain vaistomainen liike jonka hänen kehonsa suorittaa suojellakseen miestä joka ei tajunnut enää mistään mitään. Noelin katse lasittuu ja hänen ruumiinsa hervahtaa elottomaksi. Menee vain muutama hetki kunnes Noelin ruumis jäykistyy taas ja Leon kohottaa päätään.

Leon sukaisee hiukset otsaltaan ja pitelee hetken aikaa päätään, puristaen silmiään kiinni. Hiljaiset sihahdukset pakenevat miehen huulilta hänen kiroillessaan hiljaa ja voimattomasti. Leon pyyhkii hätäisesti kyyneleitä kasvoiltaan kuin häveten niitä ja kohottaa katseensa Valérianeen tajuttuaan naisen olemassaolon vihdoin ja viimein. Leonin silmät täyttyvät kauhusta ja hän unohtaa täysin hetkeksi aikaa Torentton ja tarttuu voimakkaasti Valérianea hartioista.

"Noel!! Noel hiipuu!", Leonin sanoissa ei varmastikkaan ollut mitään järkeä ulkopuolisten korviin, vielä vähemmän hän kuulosti järkevältä varmasti Torentton mielestä, joka ei tiennyt miehen jakautuneesta persoonasta. Leon ei kuitenkaan sillä hetkellä vielä muista Torenttoa, mikä oli luultavasti kaikkien parhaaksi. Hän puristaa Valérianea hartioista anoen katseellaan apua. Leon ei tiennyt mitä tehdä. Häntä pelotti. Hän pelkäsi Noelin puolesta.
"Noel kuolee!", Leon parahti ja näyttää siltä kuin häntä olisi juuri isketty voimalla vatsaan.

Valériane hämmentyy, kun mies työntää hänet pois luotaan. Hän ei käsittänyt enää mitään, mitä parhaillaan tapahtui. Hän oli automaattisesti olettanut, että paikalla oli Leon. Mutta miehen reaktio oli Noelin.
Valériane tarttuu vaistomaisesti kiinni mieheen, kun tämä hervahtaa lattialle. Hän ei kuitenkaan pystynyt muuhun kuin hidastamaan tuon törmäystä lattiaan. Samassa hän olikin jo miehen yläpuolella silmät välkkyen huolesta ja pelosta.
”Leon... Äh, Noel...” Valériane ei tiennyt enää millä nimellä hänen olisi pitänyt miestä kutsua. Pakokauhu velloi hänen sisällään. Hän halusi miehen hereille.

Kun tuo hetken kuluttua osoitti heräämisen merkkejä ja sukii hiuksiaan, Valériane oli viimein varma, että paikalla oli Leon. Hänen olisi tehnyt mieli huokaista helpotuksesta. Mies kuitenkin ehtii tarttua hänen harteisiinsa ennen kuin ehtii reagoida mitenkään muuten. Leonin epätoivoisia ja hieman sekavia sanoja kuunnellessaan hän vetää miehen rintaansa vasten.
”Yritä rauhoittua. Rauhoitu kulta. Me keksimme kyllä jotain”, Valériane kuiski tälle rauhoitellen ja puristaen miestä rintaansa vasten.
Leon edelleen sylissään Valériane kääntää vihaa salamoivan katseensa veljeensä. Kukaan muu maailmassa ei voinut juuri nyt olla syyllinen Leonin järkyttävään tilaan, kuin Viljam. Nyt mies pääsisi kokemaan ensimmäistä kertaa Valérianen omistushaluisen luonteen koko komeudessaan kohdistuneena häneen.
”Mitä helvettiä sinä hänelle teit?! Enkö minä käskenyt olla sekaantumasta Noeliin!” Valériane karjui veljelleen.

Torentto tuijotti suu auki tilannetta, joka kehkeytyi hänen edessään. Hän ei ymmärtänyt, miksi Valériane oli rynnännyt paikalle ja kutsui Noelia Leoniksi. Sisar tuntui kuitenkin tietävän tilanteesta paljon enemmän kuin hän.
Toinen mitä Torentto ei käsittänyt oli Noelin epämääräiset sepustukset siitä, kuinka tämä kuolisi.

Valérianen hyökäätessä lopulta hänen kimppuunsa kuin yleinen syyttäjä, miehen oli pakko astua askel taakse päin. Hän oli nähnyt tuon katseen sisarensa silmissä ennenkin. Siitä oli seurannut kolme hyvin veristä ruumista.
”Valér...” oli lopulta ainoa sana, jonka mies sai kakistettua suustansa ulos.

Leon tuudittautuu Valérianen sylissä valheelliseen turvallisuuden tunteeseen ja pitää henkisillä käsillään kaikin voimin kiinni siitä, mitä Noelista on jäljellä. Kuitenkin kun Valériane alkaa huutamaan Torenttolle, Leon muistaa jättilläisen olemassaolon. Nopealla liikkeellä hän riistäytyy naisen otteesta jaloilleen, silmät sädehtien täynnä kylmää, hyvin harkittua tappoa. Hän puristeli käsiään nyrkkeihin kuin kouristuksen saanut ja astuu askeleen lähemmäs Torentton pöytää.

"Sinä... saatanan sadistinen, sairas paska!", Leon huutaa täyttä kurkkua. Hänen silmänsä viivähtävät Alexissa siltä varalta että nainen aikoisi yrittää tulla väliin. Leon halusi sormensa Torentton kurkun ympärille ja siitä läpi, kunnes saisi paljain käsin revittyä tuon paskiaisen pään irti.
"Tämä on sinun syytäsi! Pitikö sun saatana kusipää sekaantua asioihin jotka ei sulle kuulu?!", Leon karjuu naama punaisena tietämättä mitä tehdä, muuta kuin käydä kimppuun. Nopealla liikkeellä Leon potkaisee turhautuneena työpöytää minkä jalastaan saa.

Valériane hätkähtää uudelleen, kun Leon riuhtoo itsensä irti. Hän katsoo kauhuissaan, miten mies lähtee lähestymään hänen veljeään. Valériane ei pelännyt mitä Leon tekisi Viljamille. Juuri nyt hän ajatteli miehen ansaitsevan kaiken sen paskan, mitä saisi niskaansa. Sen sijaan Valériane pelkäsi Leonin hengen puolesta. Tuosta ei olisi mitään vastusta lähes kuusisataa vuotiaalle vampyyrille.
Nainen ponkaisi lattialta ylös valmiina puolustamaan miestä. Hän ei välittänyt pätkääkään siitä, että Viljam saattaisi saada selville hänen toisen salaisen harrastuksensa. Underground vapaaottelu ei ollut välttämättä sitä mitä Viljam halusi nuoremmalle sisarelleen.

Alex astui Torentton rinnalle. Hän oli valmis hyökkäämään Leonin eteen siinä samassa kun tämä osoittaisi pientäkään elettä hyökkäykseen. Naisen käsi siirtyi ristiselälle, jossa hänellä oli paidan alla piilossa lyhytteräinen metsästäänveitsi.

Torentto seuraa tapahtumia edelleen tyrmistyneenä osaamatta tehdä mitään. Hän kuuntelee Leonin syytöksiä hämmentyneenä.
Lopulta hän kuitenkin palaa ainakin osittain maanpinnalle. Hän näkee sisarensa seisomassa Noelin takana sen näköisenä kuin olisi valmis hyökkäämään veljensä kimppuun. Viljam ei ollut koskaan nähnyt Valérianea sellaisena. Sisarhan jumaloi häntä.
”Haluaisiko joku vittu kertoa mitä helvettiä täällä tapahtuu? Noel mikä vittu sinulla on ja kuka helvetti on Leon? Valériane istu!” mies sanoo lopulta yrittäen saada työhuoneessaan aikanaa järjestystä.

"'Noel mikä vittu sinulla on?'", Leon lässyttää matkien Torenttoa ja suorastaan sylkee sanat miehen päälle. "Noel on vittu tekemässä kuolemaa täällä!", Leon osoittaa rivakasti pääkoppaansa silmät edelleen vihaa leiskuen. "Ja syy on kokonaan sinun, saatanan mulkvisti! Etkö koskaan ajattele kulliasi pidemmälle, hmm? Et taida. Et vittu osaa!", Leon on sen verran pelosta järjiltään ettei itsekään osaa sillä hetkellä ajatella selkeästi. Hän asettuu askeleen sivumpaan huomattuaan Valérianen takanaan, siirtyen näin osittain naisen eteen kuin suojellakseen tätä. Leon paljastaa pidentyneet kulmahampaansa kuin vesikauhuinen rakki.

"Jos sulle kuitenkin pitää kaikki rautalangasta vääntää, niin etkö sä nyt vittu sitä tajua, että mä en ole Noel, vai vaikutanko jotenkin hiljaselta vitun nörtiltä? En uskonukkaan. Mä olen sen isoveli, Leon.", Leon ei edes tunnu muistavan kuinka puhutaan. Hän käyttäytyy kuin Jhonia imitoiden ja sylkee sanansa raivon sekaisina suustaan yrittäen selvittää sen päivääkin selvemmän asian Torenttolle. Leon tarttuu vielä pystyssä olevaa nojatuolia sen selkämyksestä, nostaa ilmaan ja paiskaa sen lattialle hajoittaen sen. Hänen täytyi saada purkaa tämä! Leon tunsi omankin mielensä saavan säröjä, mitä kauemmas Noelin tajunta lipsui. Tämä ei voinut tapahtua. Rikottuaan tuolin Leon lyhistyy polvilleen voimattomana. Mitä hän tekisi?