U R So Fucked

Harvemmin Anaclaudia sysäsi suojattiaan muiden hoiviin, mutta tällä kertaa hänen oli ollut pakko. Loki oli herättänyt enemmän kuin tarpeeksi huomiota viime aikoina tapettuaan yhden the Heavenin agenteista ja haavoitettuaan toista kuolettavasti. Nyt Analla itsellään oli kädet täynnä töitä ja hänen piti vielä keksiäkkin mitä tekisi Lokin kanssa seuraavaksi, mutta ajatteleminen oli lähes mahdotonta blondin ollessa hänen lähettyvillään. Niimpä Ana oli määrännyt miehelle tehtävän; mene ja tapa. Yksinkertaista ja helppoa. Miehen lempipuuhaa. Kohteena oli the Hellin turvatalo. Pieni ja vähemmän vartioitu, joten homman ei pitäisi olla kovinkaan vaikea.

Kuitenkin Anaclaudia oli määrännyt toisenkin miehen hommaan. Hän ei täysin luottanut Lokiin, mikä ei ollut lainkaan ihme jos miestä yhtään tunsi. Ja siltikin Anaclaudia hermoili. Loki ei totellut ketään jos tuo ei ollut itseään vahvempi, ja siltikin sai antaa nuorelle vampyyrille useammin kuin kerran korvallisille ennenkuin tämä kuunteli. Mutta kun Lokin kerran sai alistettua, tuo oli lähes takuuvarmasti luotettavin koira minkä saatoit löytää. Anan ei auttanut kuin vain odotella tuloksia.


Loki kyyristeli kirkkaan sininen huppari yllään kujalla varjoissa ja nuolaisi huuliaan. Hän näki edessään kohoavan the Hellin turvatalon ja virnisti. Hupun hän oli kiskonut päähänsä, kuten tavallisesti, ja odotteli nyt. Tosin, Lokin pinna ei riittänyt pitkään odotteluun, niimpä mies siis nousi täyteen 189-senttimetrin pituuteensa ja kallisti päätään. Hän nosti kättään nuolaisten metallisia teräskynsiään. Hän janosi liikettä ja huutoja, tuskan huutoja. Loki astui varjoista esille ja kallisti päätään, otsahiusten heilahtaessa pois hänen silmiltään hetkeksi. Jäänsiniset silmät tuikehtivat luomien raosta miehen katsoessa lähes lumoutuneena rakennusta. Hän tiesi mitä oli sisällä, ja tiesi mitä saisi tehdä.

Tämä oli Anan antama tehtävä, ja Loki olisi tehnyt tämän ilman käskyäkin. Tappaminen..raateleminen..tuskan huudot. Ah, mikäs sen parempaa? Loki otti yhden askeleen eteenpäin raskailla maihinnousukengillään, kettinkien kilistessä miehen lanteilla. Hupparin alla hänellä ei tapansa mukaan ollut muuta vaatetta yläruumiinsa verhona, joten miehen tatuoinnit näkyivät jo kauas. Loki avasi suunsa ja näytti kieltään rakennukselle, kielikorun välkähtäessä auringossa pienesti. "Bye bye, baby.", Loki kehräsi nuolaisten vielä huuliaan. Hän ei kestänyt odotusta. Hän halusi jo mennä.

Loki kuuli äänen takaansa, kuinka sytkäri meni. Snick, snick ja tuli syttytti savukkeen kärjen, Torch käveli huivin kaulallaan ja huppu kasvojensa verhona. Hän katsoi Lokia ja veti syvät henkoset puhaltaen savun ulos sieraimistaa. Hän oli saapunut kaupunkiin jokin aika sitten ja hänet oli sysätty tähän hommaan, varmasti vain sen takia että hän oli pyörinyt nurkissa ja virittänyt pieniä "lelujaan." Mutta nyt oli tosi kyseessä. Tämä oli tehtävä, ja tehtävät hoidettiin aina kunnolla.

Tämä tehtävä oli niin helvetin simppeli.
Tappakaa kaikki, ja vahdi pentua. Torch varmasti hoitaisi sitä tappamis puolta, mutta hän ei ollut mikään lapsenvahti, jos pentu tapattaisi itsensä, se olisi sen ongelma, ei hänen.

"Mennään sitten.." Torch sanoi ja veti syvät henkoset, nakaten savukkeen pois, nostaen huivin kasvoilleen, hänen elottomat silmänsä saaden uuden kontrastin tuosta huivista, hainhammas, ja kuolleen silmät.
Torch oli valmis puhdistamaan tuon läven.

Tulella.
Torch liikkui katon reunalle ja liukui alas paloportaita yhdellä kädellä, toisen leikkien sytkärillä. Snick, snick, snick.

Loki vilkaisi äänen suuntaan, ja tyytymättömyys paistoi miehen kasvoilta kirkkaana kuin aurinko taivaalla. Hän ei missään määrin pitänyt tästä savun hajuisesta vampyyrista. Loki nautti tappamisesta, käsin. Hänen mielestään tulella ja muilla leikkiminen oli raukkamaista ja heikkoa. Nenäänsä nyrpistäen nuori vampyyri kuitenkin lähti seuraamaan Torchia. Ana oli määrännyt, ja hänen pitäisi ainakin yrittää tulla toimeen tuon kanssa.

Se ei silti tarkoittanut sitä, etteikö jotain ikävää voisi sattua. Vaikka vahingossa. Loki virnisti näille ajatuksille ja nuolaisi huuliaan. Niin, eihän sitä tiennyt, jos hän vahingossa irroittaisi pään Torchin harteilta. Hiljainen hihitys karkasi miehen huulilta tämän seuratessa Torchia paloportaita pitkin alas. Hänen verensä kiehui riemusta ja hänen kyntesä kutisivat päästä leikkaamaan lihaa, vaikka kynnet olivatkin vain eloton kasa metallia, ne olivat silti osa Lokia.

Sytyttimen ääni tosin alkoi hiljakseen käydä Lokin hermoille. Tuo murahti ja sylki olkansa yli vilkaistessaan ikkunasta sisään. Edessä oleva huone vaikutti tyhjältä. Tylsää.

Torch jatkoi kulkuaan. Snick, snick, snick, swziish Loki pystyi kuulemaan tuon nopean suhinan pian edestään ja näki kuinka Torch heitti jotain kohti rakennusta ja autoa joka oli parkeerattu sen eteen, samaan aikaan kyyristyen vieden kätensä huppunsa sisään painaen kämmenet korvilleen.

Sihisevä kalikka kolahti asfalttiin, Klonk, klonk, klonk Se kieri auton alle sihinän vaieten, hiljaisuus ja räjähdys pyyhki pitkin katua ja kujaa räjäyttäen joitain ikkunoita palasiksi.
Räjähdys repi asfalttia auki ja heitti auton ympäri varashälyttimen alkaen huutamaan viimeistä säveltään pienten räjähdysten jatkuen, kumin haisten ja muovin sulaten.


Torch nousi seisomaan, pistäen kuulokkeet korviinsa ja nappasi haulikon hartiansa ylitse ja latasi sen, katsoen Lokia ja lähti suuntamaan turvataloa kohti jonka raskaat ovet olivat levällään ja paksu savu tunkeutui sisään. Huutojen ja hälyttimien ujeltaen.

Sähähdys ja yllättynyt huudahdus karkasivat Lokin kurkusta tuon yllättyessä räjähdystä, äänen voiman raastaessa nuoren vampyyrin korvia. Pikaisesti tuo painoi kämmenet korvilleen, työntäen hupun päästään metalli kynsillään. Hän kyyristyi seinää vasten katsellen raivostuneena Torchia. Mitä helvettiä?! Loki olisi tahtonut repiä miehen palasiksi juuri sillä hetkellä, elleivät hänen korvansa olisi soineet niin pirusti. Irvistäen Loki nousi sesiomaan, katsellen räjähdyksen jälkiä.

Hän ei pitänyt tästä metodista yhtään. Hän seruasi nopeasti Torchin perässä ja ohitti miehen, rynnäten savun keskelle sisään turvataloon. Hänen oli vaikea nähdä savun seassa, ja kuunteleminenkin oli vaikeaa kiitos korvien soimisen. Hän vilkuili ympärilleen virnistäen viimein iloisena; uhri. Hän oli löytänyt ensimmäisen uhrinsa.

Villisti nauraen Loki ryntäsi eteenpäin, raadellen eteensä joutunutta vampyyria. Tuosta ei ollut vastusta, mikä oli suuri pettymys Lokille. Hän olisi kaivannut edes hieman haastetta. Jotain, mikä olisi saanut hänet tuntemaan tuskaa ja riemua, samanaikaisesti. Loki nauroi kuitenkin, lähestulkoon ulvoi riemusta. Hän kuuli kauhunhuutoja ja pystyi haistamaan kaiken sen veren..

Torch käveli rauhallisesti Lokin perässä. Antaa hullun juosta ensin sisään, hän ei laskenut tappojaan. Torch astui kaiken tuon savun keskelle, hän oli elementissään. hän melkein hymyili, pieni kolahdus hänen vierestään, joku avasi kiireisesti ovea, Vampyyri astui ulos huoneesta pistooli kädessään.
Laukaus, käytävän valkoinen seinä otti itseensä uuden punertavan värin aivomössön värjäämänä. Torch katsoi Lokin perään, hän näki tuon hahmon savun seassa. Torch astelin tuon perään.

"Minä en pelleile! Tänne on hyökätty! Minä toistan tänne on hyökätty!" Hellin agentti huusi puhelimeen hänen korvissaan soi ja silmät heittivät tuo valtava räjähdys oli saanut koko rakennuksen sekaisin hetkessä, se oli niin arvaamaton tapahtuma kuka räjäyttäisi auton noin vain?!
"Auttakaa, lähettäkää Iskuryhmä!"

Avunhuutoja? Ah, juuri sitähän tässä kaivattiin. Loki virnisti ja nuolaisi verta metallisista kynsistään. Hän ei enää edes muistanut Torchia, tai pikemminkin vain unohti tahallaan tuon olemassa olon. Loki asteli äänen suuntaan, huudon joka vaati apujoukkoja, iskuryhmää talolle. Ei, tässä ei kaivattu enempää ikävyyksiä, joten oli parempi vain hoitaa tuo pieni mitätön olento pois päiviltä.

Loki potkaisi oven sisään. "No kappas!", Tuo hihitti mielipuolisesti ja nautti ilmeestä Hellin agentin kasvoilla, tyrmistyksestä ja kauhusta. "Ei..EI!", Agentti yritti perääntyä, ottaen aseen vyöltään ja tähdäten sen kohti Lokia. "Che! Pelkuri!", Loki ratkesi nauruun. Hän kyyristyi ja syöksähti eteenpäin, väistäen laukausta sivulle, repien vampyyriltä kurkun auki samassa kun pääsi tarpeeksi lähelle niin tehdäkseen.

"Che..Tylsää."

Torch astui huoneeseen sisään ja hymähti hiljaa.
"Emme ole täällä etsimässä rohkeita, me olemme täällä teurastamassa nämä kaikki ja ne jotka tässä rakennuksessa ovat "turvassa" Torch poistui huoneesta ja potkaisi toisen oven huoneen sisään ja pyörähti sisään nostaen haulikkonsa ja painoi liipasimen pohjaan, yllättyneen Hellin agentin saaden haulit kehoonsa melkein puolen metrin päästä, potkaisten tuon seinää vasten. Torch latasi haulikkonsa samalla kun potkaisi seinää vasten viruvaa agenttia päähän, kääntyen pois huoneesta.

"Meillä on varmaankin noin kaksikymmentä minuuttia aikaa ennen kuin pääseminen ulos täältä hengissä on turhaa, pistetään vauhtia tähän.. Täällä on varmasti hätä-uloskäyntejä." Torch lähti kulkemaan käytävää pitkin valojen välkkyen, joku oli sammuttamassa generaattoreita.

Loki mulkaisi vihaisesti Torchin suuntaan. Miksi helvetissä Ana oli määrännyt tuon idiootin hänen parikseen? Loki murahti. Häntä ei huvittanut työskennellä Torchin kanssa, ei lainkaan, ja huuliaan mutristaen mies lähti lampsimaan ulos huoneesta. Hänen hyvä tuulensa kuihtui kokoon heti kun Torch vain ilmestyikin paikalle.

Kuuntelematta lainkaan Torchin ohjeita, Loki suuntasi vastakkaiseen suuntaan, raadellen ja tappaen kaikki jotka uskaltautuivat hänen tielleen. Tämäkin oli vain keino purkaa hänen ärtymystään, mutta tämäkään ei tuonut sitä tyydytystä jota Loki kaipasi. Se mitä hän tahtoi oli paljon vaativampaa, kunnon taistelua. Kuten olettaa saattoi, tämä turvatalo oli täynnä vain heikkoja agentteja. Ei lainkaan vastusta.

Lokin kirkkaansininen huppari oli verestä värjääntynyt lähes kokonaan punaiseksi, vaikka pisarakaan siitä ei ollut hänen omaa vertaan. Edes tuskanhuudot joita hänen uhrinsa päästelivät eivät saaneet hänen mielialaansa kohoamaan. Kun tämä olisi ohitse, Ana saisi kuulla kunniansa.

Torch vilkaisi olkansa ylitse ja pyöräytti silmiään, jatkaen matkaansa käytävällä kohti portaita alas, hänellä oli kutina että heidän kohteensa olisivat siellä.

Loki saattoi kuulla pian kaksi suhahdusta ja kuinka kaksi taisteluveitseä lensi tuon pään ohitse, yhden voiden jopa viedä hieman tuon hiuksia, Hell upseerin seisten käytävän päässä pitäen uusia veitsiä jo käsissään, kahden veitsi kotelon ollen tyhjiä
Hänen täytyi järjestää aikaa apujoukoille, täällä oli viattomia ja nuo Terroristit eivät tulisi onnistumaan!
Kolme muuta agenttia ilmestyi upseerinsa avuksi ladaten aseitaan, kaksi heistä näytti todella nuorilta.

Loki seisahtui kuullessaan suhahduksen. Hän katsoi alas jalkoihinsa johon pieni blondi hiustupsu laskeutui. Kulmiaan kohottaen suutaan mutristeleva blondi kääntyi ympäri, näyttäen aiempaakin ärtyneemmältä. "Haa? Mitä vittua sä haluut?", Loki murahti, nuolaisten huuliaan. Ainakaan tämä tyyppi ei näyttänyt heikolta, tosin kuin kaksi nuorempaa agenttia upseerinsa vierellä.

Hänen verensä kohisi korvissa. Innostus alkoi nousta pintaan peittäen ärtymystä alleen. Mutruhuulet katosivat pirullisen, sairaan virneen alle. Ehkä hän saisi pientä intoa tästä.

Loki kyyristyi hieman, ojentaen kätensä eteensä valmiina suojatakseen itseään uusilta veitsiltä.

Kolme agenttia avasivat tulen kun Upseeri selvästi upotti veitsensä tumman punaiseen nesteeseen.
Kuolleen miehen verta, Ja valmistautui lähitaisteluun.

Torch matkasi rappusia alas ja pian kuuli kaksi naksahdusta ja vetäytyi äkkiä näkyvistä kuin rappuset joutuivat luotisuihkun uhriksi, Torch:in kiroten kun luodit kimpoilivat ja seinät ottivat osumaa, hän kyyristeli poissa näkyvistä ja kaivoi jotain reisitaskustaan hyräillen.

Paukkuu sitten.

Hiljainen hykerrys kantautui Lokin huulilta upseerin korviin. Tämä nuorukainen ei omistanut lainkaan itsesuojeluvaistoa, ja sen saattoi jopa haistaa. Ei minkäänlaista pelkoa. Pelkää tyhmänrohkeaa uhmaa. Loki eli tappamiselle ja raiskaamiselle, sen päivän jälkeen kun nuorukainen oli napsahtanut, ei enää ollut paluuta takaisin.

Vuosien kiduttaminen oli jättänyt jälkensä blondiin. Jäänsiniset silmät vilahtivat esille otsahiusten takaa Loki heilauttaessa päätään, päästäessään villin naurun ilmoille. Tämä tunne oli juuri se mitä hän kaipasi!

Yhä mielipuolen tavoin virnuileva nuori vampyyri syöksähti eteenpäin, laukausten alkaessa sataa hänen suuntaansa. Hän oli ketterä ja nopea, hypähtäen ilmaan, pään melkein hipoessa kattoa. Hän suuntasi laskeutumisensa kohti vähäpätöisempää agenttia, tappavat teräskynnet valmiina silpomaan silmät tuon päästä.

Upseeri teki jotain odottamatonta; Hän liikkui nopeasti ja potkaisi nuoremman kaltaisen pois tieltä ja heitti veitsensä kohti Lokia, samalla pakittaen, etteivät nuo vaaralliset kynnet repisi hänen kasvojaan irti tuon kallosta.

Torch odotti, laukauksia, sitten hiljaista. Joku oli hermostunut, nopeat hengenvedot melkein kaikuivat portaissa, hän veti rätin ja pienen pullon reisitaskustaan liottaen rättiä pullossa olevaan aineeseen, kurkaten reunan yli, saaden miehen rappusten alapäässä jatkamaan ampumista. Torch katseli ympärilleen ja sihahti, ei mitään hyödyllistä. Hänellä ei ollut aikaa odotella. Hän tiputti laski reppunsa maahan kaivaen sieltä pienen J&D pullon ja alkoi tyhjentämään sitä lattialle, jättäen sen puolilleen, tunkien rätien pullon suuhun ja sytytti sen, nousten ylös ja heittäen pullon.

Stan oli paniikissa, tämän piti olla helppo työ, vahtia turvataloa jossa joku mitätön "todistaja" oli piilossa, kaikki, mutta sitten helvetti oli päässyt irralleen, hän latasi konekiväärinsä ja valmistui ampumaan kun hän kuuli kenkien narahtavan ja sutivan lattiaa pitkin, katsoen ylös kuinka roihuava pullo lensi häntä kohti, sen pirstoutuen maahan hänen eteensä, roihahduksen saattelemana. Stanin hiha syttyi tuleen, huutaen hän huitoi kättään ja yritti sammuttaa sen, housun lahkeen ollen liekin nuolema, tömähdys hänen vierellään sai tuon kääntämään päätään.

Iljettävä rusahdus kaikui käytävässä kun Torch taittoi nuoren vartijan pään 260astetta ja nopeasti jatkoi matkaansa kun palava ruumis alkoi levittämään tulta huonekasviin, huoneessa ei ollut paljoa mihin tuli voisi levitä mutta kyllä se pistorasiakin jossain vaiheessa sulaisi..
Torch pinkaisi nopeaan juoksuun vetäen haulikon takaisin käteensä.

Loki ei ollut odottanut moista liikettä upseerilta, ja tämän silmät kavenivat selvästä ärtymyksestä. Varaa väistää hänellä ei ollut, joten nuori vampyyri kohotti nopeasti kätensä suojaukseen kohti letäviltä veitsiltä. Ärtynyt sihahdus, samalla kuitenkin täynnä intoa ja riemua, kajahti ilmoille nuoren hampaiden välistä. "Niin sitä pitää!", Hän ulvahti riemusta naurun saattelemana.

Kun hänen jalkansa iskivät kohti lattiaa, hän ponnahti samantien eteenpäin kohti upseeria, ollen yhä kyyryssä. Hän suuntasi kysniensä kärjet kuitenkin kohti upseerin kurkkua. Heillä ei tosin olisi paljoa aikaa, joten tämän pitäisi hoitua nopeasti. Ei sillä että Loki olisi siitä pahemmin välittänyt. Hän tahtoi vain nauttia keikastaan.

Ja kuoleman varjon tunteminen selkäsi takana oli juuri sitä nautintoa.

Upseeri paljasti kulmahampaansa ja vei toisen käden selkänsä taakse ja toisessä piti veistä kasvojensa edellä tuijottaen Lokia sähähtäen kuin kissa. "Anna tulla saasta, teen maailmalle palveluksen kun pyyhin sinut kengän pohjastani!"

Torch jatkoi juoksua käytävällä katsellen ympärilleen, hän ei tiennyt missä kohde olisi mutta eiköhän se pian selviäisi.

Loki naurahti villisti upseerin sanoille. "Vai niinkö?!", Hän nauroi mielipuolisesti suunnatessaan sivaltavan iskun kohti upseerin kasvoja, nousten kyyrystä samalla koko pituuteensa. Hänen blondit hiuksensa heilahtivat silmien edestä, paljastaen täysin hulluina kiiluvat silmät. Loki lähestulkoon läähätti, nuolaisten huuliaan.

Kohti kasvoja sivaltavaa kättä seurasi terävä suora potku kohti upseerin rintalastaa mikäli tuo onnistuisi väistämään hänen sivalluksensa vetämällä päätään kauemmas tai torjumalla sen veitsellään.
Torch pystyi varmasti kuulemaan koko talon läpi raikuvan hullun naurun.

Upseersi yskäisi kun otti potkun sisään rintalastan rusahtaen pienesti, hän pyörähti pystyyn hengittäen raskaammin hetkellisesti kunnes terävöityi ja syöksähti Lokia kohden heiluttaen veistään yllättäen kyvykkäästi, vasemman käden kutoen verkkoa Lokin puolustusta kohdin ja oikean käden suhahtaen nopeaan pistoon kuolleen miehen verellä kastetun veitsen ollen menossa kohti Lokin vatsaa.

Torch pyöräytti silmiään, jatkaen huoneiden tutkimista kunnes kuuli naksahduksen erään oventakaa ja pakitti kauemmas kun ovi melkein räjähti karmeiltaan Torchin kiroten kun puusäleet upposivat tuon kämmeniin Torchin suojaten kasvojaan.

Rusahdus, jonka upseerin rintalasta päästä oli kuin musiikkia mielipuolen korville. Aah, tuo melodinen sointu ku luut antavat periksi ja murtuvat voimakkaan potkun alla. Loki huudahti villin riemunhuudon hypähtäessään kauemmas upseerista.

Päätään kallistaen blondi katselee hetken upseerin liikkeitä, arvioiden, kunnes sivallus vatsaa kohti oli yllättäen lähellä, Loki työnsi metalliset kyntensä iskun väliin, terän jääden kynsien väliin vain muutaman millin päästä paljaasta vatsasta.

Oli vastahyökkäyksen aika. Vapaalla kädellä lähtee nopea pisto kohti upseerin kurkkua, ja jos se osuu, Loki sivaltaa kynsiään sivulle, yrittäen leikata upseerilta pään irti.

Upseeri yskäisi ja virnisti ennen kuin Lokin isku osuisi häneen, käsien puristuen Lokin vyötärön ympärille.
"Helvetissä nähdään saas-" Upseerin pää lensi tuon harteilta, samaan aikaan kun sokka ja sirpalekranaatti kalahti lattialle.

Lokilla olisi noin kolme sekunttia aikaa päästä pois käytävästä, jonka keskellä hän epämukavasti olisi, hän varmaankin pääsisi niin karkuun että sirpaleet repisivät ehkä tuon ihoa verille aiheuttaen kipua.

Torch potkaisi ovea sisään ja tuijotti alas pöydän alla piileskelevään kaltaiseen ja hän hymähti. "Ai täällä sinä piileskelet.."

Vampyyri yritti päästä karkuun Torchilta joka nappasi tuota nilkasta, nykäisten tuon luokseen ja iskien tuota takaraivoon kunnes tuo meni veltoksi.

Riemun kiljahdus katkesi lyhyeen kolkon kilahduksen kantautuessa blondin mielipuolen korviin. Ääni oli helposti tunnistettavissa, eikä blondin tarvinnut katsoa mikä oli kilahduksen aiheuttanut, ennen kuin tuo loikkasi vauhdilla upseerin ruumin yli. Helvetti olisi pian irti, muutamassa sekunnissa, ja hänen piti päästä kauas siitä.

Omanlainen adrenaliinni syöksy antoi vampyyrille vauhtia tuon pinkoessa käytävää niin pitkälle kuin ehti, räjähdyksen repiessä viimein käytävää kuin nälkäinen peto. Paineilma paiskasi Lokin eteenpäin voimalla, vasten vastakkaista seinää ja siitä läpi, sirpaleiden pureutuessa ihosta läpi.

Kuumuus ja korvia raastava räjähdys sai blondin peittämään päänsä lattialla missä tuo makasi, kiroten niin kovaan ääneen kuin kykeni. Hänen kuulonsa oli tilapäisesti poissa, eikä Loki kuullut omia kirouksiaan. Kuitenkin, alati, hän virnisteli.

Torch astui esiin kulmantakaa, hänen sormien ottaen tiukan otteen Lokin leuasta ja katsoi tuota.
"Hengissä." Hän urahti maskinsa takaa ja päästi Lokista irti ja osoitti peukalollaan räjähtänyttä käytävää. "MEIDÄN PITÄÄ LIIKKUA!" Hän kumartui ja huusi Lokin korvaan. "NYT TUO RÄJÄHDYS KUSI SUUNNITELMAT" Torch yritti auttaa (Potkia) Lokia ylös ja että tuo lopettaisi perkeleen hönöttämisensä.

Hellin iskujoukko kaahasi ja parkkeerasi rakennuksen eteen nopeasti aseita ladattiin ja suoja pukuja kiinniteltiin.

Torch otti puhelimen rintataskustaan ja painoi pikavalintaa.
"Joo sain tämän paketin nyt, Loki räjäytti käytävän ja makaa turvallaan lattialla, jätänkö tänne vai tapanko sen?" Torch puhui selvästi kyrsiintyneenä.

Loki yllättyi, melkein säikähti tuntiessaan jonkn tarttuvan häntä leuasta. Hetkellisesti blondin kirkkaan jäänsiniset silmät levisivät hämmästyksestä, kunnes otsatukka peitti ne jälleen näkyvistä. Vain Torch. Hänen kuulonsakkin alkoi palautumaan siinä vaiheessa kun toinen kumartui karjumaan hänen korvaansa.

"Ää, turpas kii!", Loki älähti vastaukseksi noustessaan ylös auttavien potkujen saattelemana. Hän ryhtyi puhdistelemaan vaatteitaan pölystä ja noesta sillä välin kun Torch soitti. "Oi, älä kuvittelekkaan!", Kuultuaan viimeisimmät sanat blondi heristi kynsiään Torcille. Häntähän ei kukaan tappaisi.

Torch nosti kämmenensä Lokin naamalle ja käänsi ranteensa ympäri näyttäen Lokille kansainvälistä käsimerkkiä. Odottaen vastausta heidän pomoltaan.
Loki pystyisi kuulemaan rytmikkään juoksun myös.

Ärtymyksen ilme kareili blondin kasvoille nähdessään Torchin käsimerkin. "Saatanan..!", Loki huitaisi kynsillään kohti sormea, pistämättä sivallukseen kuitenkaan minkäänlaista varsinaista yritystä. Kunhan tahtoi tuon sormen naamaltaan.

"Jos homma on hoidettu niin palatkaahan vauhdilla takaisin. Ja raahaa se lapsi mukanasi, vaikka henkesi olisi siitä kiinni.", Torch saattoi kuulla kylmän julman äänen puhelimen toisesta päästä hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Voit kertoa Alexanderille että hänellä on hieman selitettävää kun palaatte!", Näillä sanoilla luuri lyötiin korvaan.