Kevätloma Delta Islandilla.

Perjantai 03.04.2133
Klo 18:12

”Pojat! Taksi odottaa jo!” Samantha huusi seisoessaan keskellä kampuksen asuntola-aluetta taksin vieressä. Kuski oli jo nostanut Samanthan tavarat autoon. Nyt he odottivat enää Lewisiä ja Lukea. He olivat sopineet tapaavansa Ryanin lentokentällä.

Samantha odotti innoissaan kevätlomaa kotikulmillaan Delta Islandilla. Hän oli saanut pojatkin ylipuhutuksi mukaan. Tosin hänen perheensä näkeminen saattaisi olla kaikille kolmelle pienoinen järkytys, mutta ehkä pojat oppisivat elämään sen kanssa. Garzian perhe oli iso ja meluisa, mutta kaikki vetivät yhtä köyttä, jos heistä piti jotain hyvää sanoa.

”Myöhästymme kohta lennolta!”
Samanthan ja Lewisin seurustelusta oli tullut kuluneeksi jo yli puoli vuotta. Samoin myös Lucan ja Ryanin. Kevätloma oli siis aivan täydellinen hetki viedä pojat rentoutumaan. Samantha oli haaveillut jo siitä, että opettaisi Lewisin surffaamaan. Loma näyttäisi lopulta, tulisiko siitä mitään.

"Joojoo, älä pingota!", Lewis huudahti raahatessaan sekä Lucaa että matkalaukkuaan perässään. Näytti siltä että Luca kärsi sillä hetkellä jonkin sortin identitentti kriisistä eikä millään olisi tahtonut lähteä tämän näköisenä yhtään minnekkään. "Liikuta nyt niitä jalkojas, helvetin tonttu!", Lewis puuskahti mököttävän näköiselle Lucalle.
"Mut ei mul oo uimahousuja!", Luca oli kiskonut hupun syvälle päähänsä. Tosia asiassa nuorukaista vain jännitti yhteinen loma poikaystävän kanssa, vaikka seurustelusta olikin jo puolivuotta. Lucasta ei olisi uskonut, mutta siinä hän nyt kuitenkin lampsi hieman jännittävänä.

"Sori, Sammy, Lucalla on vamma.", Lewis virnisteli pahoittelevasti Samanthalle ja kumartui suukottaakseen naista poskelle.

Samantha antoi säyseästi Lewisin suukottaa itseään, mutta hänen tarmonsa palasi salaman nopeasti. ”No niin, heittäkää ne kamppeenne autoon, että päästään lähtemään. Mittari juoksee jo. Ja Luca, lopeta tuo. Delta Islandilla myydään uimahousuja, joten tuo sinun hanakoiminen ei voi johtua siitä.”

Samantha hyppäsi tottuneesti auton takapenkille ja kaivoi kännykkänsä esiin. Hän toivoi, ettei matkalla olisi ruuhkaa. Muuten he eivät välttämättä ehtisi ajoissa lähtöselvitykseen ja turvatarkastuksiin.

Pojat heittivät, tai siis Lewis heitti, molempien tavarat autoon ja istuivat autoon. Lewis tietysti kultansa viereen takapenkille, jolloin Luca sai tyytyä etupenkkiin. Lewisiä hermostutti myös, mutta hänellä oli syytäkin, sillä hän tapaisin Samanthan vanhemmat. Luca ei sentään joutunut tapaamaan Ryanin vanhempia.

Koko taksimatkan Luca istui penkillänsä hiljaa ja rapsutti välillä niskaansa. Hän ei ollut puhunut edes Lewisille siitä, miksi halusi hangoitella vastaan, vaikka oikeasti odottikin matkaa ja lomaa innolla. Hänellä oli tullut pieni sanaharkka Ryanin kanssa aiemmin, ja nyt Luca ei oikein tiennyt kuinka voisi kultansa kohdata.

"Sitä jännittää.", Lewis kuiskasi Samanthalle virnuillen. Hän selvästi yritti peittää oman hermostuneisuutensa Samanthalta.

”Ja sinuako ei muka yhtään?” Samantha kysyi kujeilevasti hymyillen. Hän antoi Lewisille pienen suukon suoraan suulle. ”Lento kestää kolme tuntia, koska lentoyhtiömme on halpa. Ryan olisi voinut avittaa ja hommata Heavenin koneen lennättämään meidät. Olemme siis perillä kuuden aikaan illalla. Kotona on varmaan täysi tohina käynnissä.”

Tohina olisi varmasti liioiteltua, kun suurin osa Samanthan perheestä olisi paikalla. Hänen vanhempiensa talossa oli täysi kaaos, jos ainoastaan heidän lapsensa olisivat paikalla. Samantha oli kutakuinkin keskivaiheilla kahdeksan sisaruksen sarjassa. Heitä oli neljä tyttöä ja neljä poikaa. Kaaos oli siis taattu. Ja jos soppaan laski heidän tätinsä ja setänsä, sekä heidän lapsensa, tilanteen saattoi vain kuvitella.


Ryan odotti heitä lentokentän edessä omien laukkujensa kanssa. Häntä harmitti, että hän joutui ottamaan töitä mukaansa, kun oli menossa lomalle Lucan kanssa. Se olisi heidän ensimmäinen lomansa ja Ryan joutuisi tekemään ainakin osan viikon matkasta töitä. Se oli epäreilua Lucaa kohtaan.
Ryan oli jonkin aikaa sitten värjännyt osan otsahiuksistaan oliivin vihreiksi. Hänellä oli yllään kevyt, valkoinen kauluspaita, joka oli aavistuksen löysä, sekä beiget pitkät housut. Hän näytti täsmälleen lomalle lähtevältä liikemieheltä ja se ärsytti häntä suunnattomasti.

Tosin sillä hetkellä Ryania ärsytti kaikki, eikä vähiten se, että muut olivat tavoilleen uskollisesti myöhässä.

"No..ehkä vähän.", Lewis myönsi ja punastui hieman. Hän loi katseensa taksin lattiaan hieman häpeillen. Hän ei olisi halunnut välttämättä myöntää olevansa hermostunut Samanthan perheen tapaamisesta. Kun Samantha puhui Ryanista ja lentolippujen hankinnasta hän sai osakseen hyvin mulkaisevan katseen taustapeilistä osakseen. Suorastaan kylmän ja murhaavan. Luca tosissaan oli odottanut tätä yhteistä lomaa innolla, ja tiesi kuitenkin että Ryan tekisi melkein koko loman töitä.

Kun taksi loputtoman ajan jälkeen saapui kentälle Lewis purki tavarat kuljettajan kanssa tavaratilasta ja tyrkkäsi Lucalle tuon oman laukkunsa. "Ala painella siitä mököttämästä, polta vaikka rööki.", Lewis tuhahti muka vihaisesti, vaikka oikeasti olikin hieman huolissaan ystävänsä olotilasta, sillä Lewis ei tiennyt ollenkaan mikä Lucaa vaivasi.

Ryan näki muiden tulevan ja heilutti heille merkiksi olinpaikastaan.
”Ryan!” Samantha hihkaisi ja heilutti vanhemmalle nuorukaiselle kättään vastaukseksi. Ryan lähti astelemaan heidän luokseen vetäen järkevää, pyörillä kulkevaa, mustaa matkalaukkua perässään ja kantaen olkalaukkua olallaan. Samantha ja Ryan olivat ystävystyneet suorastaan pelottavan hyvin kuluneen puolen vuoden aikana.

”Te olette myöhässä. Meille jää harvinaisen vähän aikaa lähtöselvityksiin”, Ryan sanoi halatessaan Samanthaa. Samalla hän etsi Lucan katsetta omallaan. ”Hei muru.”

Aina silloin tällöin Lewis tunsi pieniä mustasukkaisuuden pistoksia nähdessään kuinka hyvin Ryan ja Samantha tulivat toimeen keskenään, vaikka tiesi hyvin ettei siihen ollut mitään syytä. Hän luotti Samanthaan koko sydämestään, mutta joskus hän mielikuvitus käyttäytyi tyhmästi. Kaiken lisäksi Ryan oli homo, joten silläkään saralla ei olisi pitänyt olla mitään ongelmia.

Luca katsahti Ryania vilkaisten, edelleen hieman mököttävänä. "Hei.", Tuo mutisi astuen lähemmäs halatakseen omaa rakastaan. Sitten Luva otti tuiman ilmeen kasvoilleen ja tökkäsi Ryanin nenää. "Katsokkin, että mulle jää kans huomiota.", Luca piristyi aina kummasti Ryanin nähdessään, vaikka häntä kismittikin edelleen että Ryan tekisi heidän ensimmäisellä lomallaan töitä. "Mennäänkö?"

Samantha jatkoi taas kanaemomaista hössötystään, varmistaessaan, että kaikki olisi varmasti mukana. Kun hän oli varma, että taksi oli tyhjä heidän tavaroistaan hän maksoi kuljettajalle niistä rahoista, jotka hän, Lewis ja Luca olivat yhdessä varanneet taksimatkaa varten.

Ryan naurahti helpottuneen oloisena, kuullessaan Lucan äänestä tämän leppyneen. Hän suukotti Lucaa lempeästi suoraan suulle. ”Voin taata, että annan sinulle huomiota niin, että anelet armoa.”

”Ällöä. Toivottavasti äiti laittaa teidät koirankoppiin nukkumaan”, Samantha sanoi ilkikurinen hymy huulillaa. ”Mennään nyt, ennen kuin joudutaan kävelemään Delta Islandille.”

"Olen samaa mieltä Sammyn kanssa.", Lewis julisti lähtiessään seuraamaan Samanthan kintereillä. "Sinuna olisin hiljaa, Lewis, olet tossun alla.", Luca huudahti ilkikurisesti ja hieman punastelevana kaksikon perään ennenkuin katsahti Ryania kohti hymyillen toiselle. "Lupaakin. Muuten marssin isäsi puheille ja läjäytän hänelle homopornoa tiskiin ja käsken antamaan sinulle lomaa, tai seuraava leffa on meistä.", Luca virnuili.

Luca nappasi Ryania kädestä kiinni ja lähti johdattamaan tuota muiden perässä ennenkuin Ryan ehtisi vastustella hänen hienoa ideaansa saada Ryanille lomaa. Lewis oli kuullut kommentin ja katsoi Lucaa järkyttyneenä. "Yäk, homopornoa.", Lewis näytti kieltään ilkikurisesti kietoessaan kätensä Samanthan harteille.

Ryan katsoi Lucaa kulmat hiusrajassa asti. ”Sen minä haluaisin nähdä.”
Ryan tarttui tiukasti kiinni Lucan käteen onnellisesti hymyillen. Hän ei uskonut vieläkään tuuriaan siitä, että oli saanut Lucan itselleen. Sinitukkainen poika oli tavattoman seksikkään näköinen. He kaksi näyttivät hyviltä yhdessä ja kaiken kukkuraksi Lucalla oli aivan mahtava luonne.
Ryan ei kuitenkaan voinut sille mitään, että oli saanut töitä loman ajaksi. Nytkin hän oli ottanut mukaansa vain välttämättömimmät hommat. Silti hän joutuisi ottamaan Lucalta pois monta tuntia heidän yhteisestä ajastaan.

”Minä voisin myös katsoa sen filmipätkän, missä olette te kaksi”, Samantha heitti sydämellisesti nauraen.

Lähtöselvitys oli jälleen yhtä tuskaa. Ihmiset eivät tietäneet minne piti mennä ja mitä tehdä. Lähtöselvityksen jälkeen oli vuorossa turvatarkastus. He selvisivät nipin napin ajoissa koneeseen. Samantha ja Lewis pääsivät istumaan vierekkäisille paikoille, samoin kuin Ryan ja Luca. Ryanin ja Lucan paikat olivat käytävän toisella puolella muutaman penkkirivin päässä.
”Olen pahoillani kulta”, Ryan sanoi kaivaessaan kannettavansa esiin. ”Mutta jos teen osan nyt, niin minulla on enemmän aikaa sinulle kun pääsemme perille.” Ryan katsoi Lucaa kuin pikkupoika, joka oli jäänyt kiinni piparien näpistämisestä.

”Älä sitten säikähdä Lewis”, Samantha sanoi kaivaessaan kirjatablettinsa esiin laukustaan. ”Olen kertonut sinulle perheestäni ja he ovat todellinen kaaos. Ihan oikeasti. Veljeni kiusaavat sinua taatusti. Tai no, kaikki kiusaavat sinua omalla tavallaan, koska olet poikaystäväni.”

Samassa heidän korviinsa kaikui kuulutus: ”Hyvät matkustajat. Tervetuloa Sun Airin lennolle New Yorkista Snag Islandille. Lähtömme viivästyy puolituntia, kun odotamme toisen koneen laskeutumista. Lentosää on näillänäkymin hyvä. Kohteessa on lämpöä +27 celciusastetta ja aurinko paistaa täydeltä terältä.
”Lentoemäntämme saapuvat jakamaan teille pian virvokkeita. Hyvää matkaa.”

Luca virnisteli Ryanin vastaukselle vastaamatta siihen kuitenkaan mitään. Tuntui hyvältä vain pystyä pitämään Ryania kädestä välittämättä siitä mitä kukaan muu heidän ympärillään heistä ajattelisi. Toisaalta, ajatus Ryanin isän raivostuttamisesta kutkutti Lucaa, mutta eihän hän sellaista oikeasti voisi tehdä. Hän saisi muuten luultavasti muutaman salamurhaajan peräänsä.

Samanthan heitolle Luca punastui ja mulkaisi ystäväänsä. Pelkkä ajatuskin siitä että joku muu näkisi hänet ja Ryanin sai hänet punastumaan, ja jollain tavalla ajatus jopa kiihotti häntä.

Koneessa Luca katsoi Ryania hymyillen. "Enköhän mä yhden lentomatkan selviä ilman huomiota.", Luca vastasi toiselle ja painoi vain päänsä vasten Ryanin olkaa.

Lewis katsoi Samanthaa lähes kauhuissaan. Hän oli odottanutkin jotain sellaista, mutta silti Samanthan sanomana häntä alkoi kauhistuttaa vielä enemmän toisen perheen tapaaminen. "Älä viitsi, Sammy. Minua hermostuttaa jo muutenkin. Ei saa pelotella.", Hän yritti hymyillä hieman epätoivoisesti, eikä oikein hymyssään onnistunut. Hän halusi tavata Sammyn perheen, mutta tottakai se pelotti häntä.

Ryan suukotti Lucan otsaa ja sipaisi tämän poskea lempeästi, ennen kuin käänsi katseensa tietokoneensa ruutuun.

Samantha katsoi Lewisiä kulmiensa alta. ”Minä en vitsaile Lewis. He ovat hirveitä, mutta loppujen lopuksi ihania, mutta... Sitä on vaikea selittää.”
Samantha näytti tavattoman hermostuneelta. Hän rakasti isoa, meluisaa perhettään, mutta välillä he onnistuivat nolaamaan hänet perusteellisesti. ”Isä on ihana, mutta hän kuumottaa sinua taatusti ja äiti hössöttää kuin viimeistä päivää. Ehdit vielä perua. Kone ei ole lähtenyt.”
Samantha puristi kirjatablettia kädessään lähes kouristaen. Se sai hänen kätensä vapisemaan. Tämä ei ollut ollenkaan Samanthan tapaista.

Lewis hymähti arasti Samanthan sanoille. "En aio perua. Haluan tavata perheesi, vaikka he olisivatkin miten hirveitä tahansa.", Lewis antoi hellän ja nopean suukon Samanthan nenänpäähän ja hymyili jokseenkin huonovointisen näköisesti tälle. "Minua vain hermostuttaa kovasti.", Lewis laski kätensä Samanthan käden päälle huomattuaan että tämän kädet tärisivät.

"Hyvin se menee.. Varmaan.. eikö?", Lewis naurahti epävarmasti.

Samatha rentoutui aavistuksen. Hänen huulilleen kohosi pieni hymyn poikanen. ”Äiti on varmaan kutsunut koko suvun meille syömään tänään. Heitä on oikeasti paljon. Kyllä se varmaan kuitenkin hyvin menee. Minä en vain yleensä vie poikia kotiin käymään. Tämä on... Uutta myös minulle.”
Samantha puri aavistuksen huultaan.

Hän odotti aina lomia kotonaan. Ne olivat aina hauskoja ja täynnä elämää. Delta Island oli ihana paikka.
Nyt jännitys oli vienyt voiton kaikesta innokkaasta odotuksesta. Lisäksi Samanthaa hermostutti se, että hänen kuukautisensa olivat viikon verran myöhässä. Hän ei ollut puhunut siitä kenellekkään, ei edes Lewisille. Se sai hänen hermonsa kiristymään entisestään.

Luca laski päänsä vasten Ryanin olkapäätä ja antoi silmiensä lipua kiinni. Eipä hänellä ollut oikein muutakaan tekemistä lennon aikana, joten hän voisi hyvin ottaa pienet torkut. Sammy ja Lewis luultavasti kuhertelivat omissa oloissaan ja Ryan tekisi töitä, mahtava tilaisuus torkuille, siis. Hitaasti Lucan tietoisuus alkoi hiipua unen maille.

Lewis puristi rauhoittavasti Samanthan kättä ja soi naiselle yllättävän rauhallisen hymyn. "Kyllä tämä tästä. Mikään mikä on tekemisen arvoista, ei ole helppoa.", Lewis vakuutteli, samalla kun uskotteli itselleen samaa.

Lentokone nousi lopulta neljäkymmentäviisi minuuttia myöhässä, mutta lento sujui muuten miellyttävästi. Ryan sai tehtyä töitä ihan kiitettävästi, mutta hänelle jäi kuitenkin roppakaupalla tekemistä vielä Delta Islandille. Hän vain toivoi, että pystyi pitämään lupauksensa Lucalle.
Samantha luki koko matkan kirjaa tabletiltaan, jalat penkillä ja pää Lewisin hartiaa vasten. Hän oli saanut rauhoituttua riittämiin, joten hän pystyi nauttimaan olostaan. Lewisin tuoksu oli suorastaan huumaava ja Samantha tunsi olonsa maailman onnellisimmaksi tytöksi.

Lentokentällä heitä oli vastassa Samanthan isä, George Garzia. Mies oli hieman yli kaksimetrinen ja leveäharteinen järkäle.
”Pappa!” Samantha kiljaisi riemuissaan ja lähti juoksemaan isänsä syliin.
Pappa Garzia nappasi tyttärensä karhunhalaukseen ja antoi tälle, jopa mojovan suukon poskelle. ”Mitäs se minun pikku tyttöni?”
”Hienosti pappa!” Samantha sanoi sädehtien kuin aurinko. Hermostuneisuudesta ei ollut tietokaan. ”Isä tässä on Lewis”, Samantha riensi poikaystävänsä luo ja rupesi työntämään Lewisiä eteenpäin isäänsä kohti.

Ryan kietoi kätensä omistavasti Lucan ympärille ja veti hänet lähelleen. ”Toivottavasti sinun isäsi ei ole samanlainen kaappi. Joudun juoksemaan muuten karkuun.”
Ryanilta tuo oli aika paksua juttua, sillä hänkään ei ollut ruumiinrakenteeltaan mikään prinsessa. Eikä hän hävinnyt pappa Garzialle montaa senttiä.

Lewis sai tuijotella lähes koko matkan ikkunasta, lukien välillä pätkiä Sammyn tabletilta. Laskeutuessa hänen hermostuneisuutensa alkoi jälleen yltyä, mutta Lewis ei näyttänyt sitä päällepäin.

Lewisin täytyi myöntää palan nousseen kurkkuunsa kun hän katsoi Samanthan isää. Nuoren miehen oli nielaistava katsellessaan isän ja tyttären hellyyden vaihtoa, kunnes Samantha työnsikin jo häntä kohti Pappa Garziaa. "H-hyvää päivää, herra Garzia!", Lewis aloitti tökerösti tietämättä mitä oikein sanoa, eivätkä nekään sanat jotka hän sanoi tahtoneet tulla ulos hänen suustaan ilman pienehköä, lähes huomaamatonta änkytystä.

Lewis työnsi kätensä eteen kättelyyn. "Olen George Lewis, hauska tutustua.", Lewis yritti hymyillä, onnistumatta siinä kuitenkaan hyvin.

Luca naurahti Ryanin sanoille ja painautui mielellään tähän kiinni. Hän oli edelleen hieman uninen torkuttuaan lähes koko matkan, ja sinitukkaisen piti hieraista silmiään vielä muutaman kerran heidän astellessaan Lewisin ja Samanthan perässä. "Älä huoli, isäni on muutaman sentin minua lyhyempi.", Luca hymähti katsellessaan Lewisin tönkköä esittäytymistä.

George Garzian katse siirtyi tyttärestään tämän poikaystävään. Hän risti kätensä rinnalleen silmäillessään Lewisiä päästä varpaisiin asti.
”No, eipä ole poikaa ainakaan nimellä pilattu”, mies sanoi vilkaistessaan tytärtään. ”Hyvä tyttö.” Samassa hänen kasvoilleen levisi yhtä aurinkoinen hymy kuin tyttärellään. Hän ojensi kätensä kätelläkseen Lewisiä. Samanthan kädet olivat kuin lapiot hänen sulkiessa Lewisin käden omaansa ja samalla hyvin lujaan kädenpuristukseen.
”Hauska tavata minä olen George Garzia. Tämän primadonnan isäpappa.”

Primadonna huomautus sai Samnthan näyttämään kieltään isälleen.
”Tulkaahan sitten koko konkkaronkka, mennään autoon. Meillä on vielä parin tunnin verran autoilua edessä”, pappa Garzia sanoi ja viittoili heitä seuraamaan.

Samantha nappasi laukkunsa ja lähti kiitämään isänsä harppausten perässä. Sitä ennen hän kuitenkin tarttui Lewisin käteen ja rupesi vetämään häntä perässään.

Ryan hymähti ja lähti seuraamaan Samanthaa, pitäen Lucaa edelleen kainalossaan. ”Ehkä minä sitten pärjään sinun isällesi.”

Lewisin olo helpottui huomattavasti hänen käteltyään Sammyn isää. Hän oli myös tavallaan iloinen siitä, että heillä oli sama nimi, sillä se sai herra Garzian ainakin vitsailemaan. "Kutsukaan minua toki Lewisiksi, kaikki tekevät niin.", Lewis totesi hymyillen.

Lopulta hän lähti käsikädessä seuraamaan suurta Pappa Garziaa.

"Varo vain, isäni on mekaanikko, pamauttaa vielä jakoavaimella päähäsi.", Luca virnuili ja tökkäsi Ryania kylkeen, psteliäästi kylkiluiden väliin. Hän nautti suunnattomasti heidän ajastaan yhdessä.

Samanthan isän auto oli kaksituhattaluvun alun Hummeri ja miehen silmäterä. Vaikka sillä oli ikää jo yli sata vuotta, se oli loistavassa kunnossa. Pappa Garzia vietti nykyään aikaansa melkein enemmän autonsa kun perheensä kanssa. Hummerista oli tosin uusittu paljon vuosien varrella.
”Hyppäähän sinä Lewis eteen”, Samanthan isä sanoi avatessaan autonsa takaluukun. Hän otti tyttärensä laukun muitta mutkitta ja heitti sen takaluukkuun. ”Meillä on ilmeisesti vähän juteltavaa.”

”Isä”, Samantha katsoi isäänsä merkitsevästi ja nosti kätensä lanteilleen. ”Et kiusaa sitä.”
”Älä huoli muru”, isä nauroi nostaessaan Ryanin ojentaman laukun Samanthan laukun seuraksi.

Kauhu ja hermostuneisuus palasivat Pappa Garzian sanojen mukana edessä istumisesta, ja Lewis katsoi kohti Samanthaa kuin hakattu, peloissaan oleva koiranpentu. Lewis valahti jopa melkein kalpeaksi kuin vampyyri.

Luca katsoi hummeria nyökyttäen päätään hyväksyvästi. Hän ojensi laukkunsa myös Pappa Garzialle ihastellessaan vielä autoa. "12sylinterinen? Huippunopeus 350km/h?", Luca tiesi autoista, sillä hänen isänsä oli mekaanikko. Vaikka hän ei enää ollutkaan pikkupoika joka seurasi isänsä jäljessä kaikkea, hän kuitenkin oli oppinut isältään paljon.

Samantha suikkasi Lewisin poskelle lempeän suukon. ”Älä huoli. Ei isä sinua elävältä syö. Mene vain eteen.”
Samantha silitti vielä lempeästi poikaystävänsä poskea, ennen kuin kiipesi valtavan auton takapenkille.

Pappa Garzia vilkaisi Lucaa ja kurtisti aavistuksen kulmiaan. ”Et taida olla mikään tyhmä poika. Hei, Sammy! Ota mielummin tämä, vaikka sillä on yhtä hölmön värinen tukka kuin meidän Suzzylla.”
Hummerin takapenkiltä kuului tiukka: ”Isä!”, joka toimi tyttären varoituksena isälleen. Pappa Garzia nauroi tyytyväisen oloisena.

Ryan nauroi Lucan vieressä. ”Olen pahoillani sir, mutta pahoin pelkään, että Luca on jo varattu.”
Pappa Garzian katse siirtyi Ryaniin. ”Sinä taidatkin olla se von Heavenin poika.”
”Nimeni on Ryan von Heaven.”
”Jassoo. Hypätkäähän sitten kyytiin”, isä sanoi ja löi takaluukun kiinni.

Pappa Garzia asteli auton etuosaan ja kiipesi omalle paikalleen.

Lewis kiipesi Sammyn rauhoitteluista huolimatta jäykkänä etupenkille, puristellen hermotuneesti farkkujaan nyrkkiensä sisään. Hän nieleskeli ja pelkäsi pahinta. Hirveää ristikuulustelua sekä sitä, että Pappa Garzia kieltäisi tytärtään olemasta hänen kanssaan.

Luca nauroi Sammyn isän kommenteille eikä loukkaantunut lainkaan tukkansa värin hölmöksi kutsumisesta. "Valitettavasti Ryan on oikeassa.", Luca hymähti ja kapusi sitten auton kyytiin, ihastellen sen sisustusta ja verhoilua.

"Pahoittelen että sanon näin, herra Garzia, mutta tyttärenne ei ole oikein minun tyyppiäni.", Luca virnisti leikkisästi ja puristi Ryanin kättä omansa sisään.

Lewis vilkuili hermostuneena takapenkille kohti Sammya ja ajatteli katkerasti kuinka onnekkaita Luca ja Ryan olivat, kun eivät olleet hänen asemassaan.

Pappa Garzia käynnisti autonsa ja lähti ohjaamaan sitä pois lentokentältä Delta Islandia kohti. ”Varoitan sitten teitä. Mamma on pistänyt oikein kunnolla hösseliksi. Koko perhe on koolla, siis koko perhe.” George sanoi painottan kahta viimeistä sanaa. ”Mutta tiedossa on maailman parasta ruokaa. Meidän mamma on loistava kokki.”

Samantha huokaisi ja pyöräytti silmiään takapenkillä. Hän ei ollut liioitellut kun oli sanonut perheensä olevan iso. Ei ollut tosin mikään ihme, että äiti oli kutsunut kaikki paikalle, kun hän tuli taas pitkästä aikaa kotiin.

”No niin, Lewis millainen perhe sinulla on?” pappa Garzia kysyi siirtäessään katseensa vävypoika ehdokkaaseensa.

Ryanin oli pakko myöntää, että hän odotti Samanthan perheen tapaamista. Hänen oma perheensä oli kylmäkiskoinen ja jäykkä. Samanthan puheista päätellen hänen perheensä oli täysi vastakohta.
Ryan kietoi jälleen kätensä Lucan ympärille ja nautti poikaystävänsä läheisyydestä. Toisella kädellään hän siveli hellästi toisen reittä ja suukotti tämän korvaa huulillaan.