Kevätloma Delta Islandilla.

"Kuulostaa mukavalta.", Lewis sanoi hermostuneena ja piti katseensa tiukasti sylissään. Noniin, tästä alkaisi kuulustelu. Ensimmäisen kysymyksen tullessa Lewsi siirsi katseensa Pappa Garziaan. "Minun perheeni on melko pieni. Olen ainoa lapsi. Äitini sairastui kohdunkaulan syöpään muutamia vuosia syntymäni jälkeen ja hänen kohtunsa jouduttiin poistamaan.", Lewis selitti ja laski jälleen hermostuksissaan katseensa syliinsä. "Mutta vanhempani ovat silti onnellisia."

Luca kiehnäsi Ryania vasten, vaikka häntä ujostuttikin hieman kuherrella niin avoimesti autossa, sillä hän ei ollenkaan tiennyt piti Sammyn isä homoista vai ei. Hän ei kuitenkaan voinut itselleen mitään punastuessaan kevyesti Ryanin suukottaessa hänen korvaansa. Se oli jotenkin kiihottavaa, vaikka aika ja paikka sellaiseen olivat täysin väärät. Hän yritti luoda Ryaniin merkitsevän katseen, joka kertoi ettei toinen saisi kiusata häntä enempää jollei haluaisi vastata seurauksista.

Samanthan isän katse synkkeni huomattavasti Lewisin kertoessa äitinsä syövästä. ”Se on ikävää. On se kumma, että vaikka lääketiede on niin saatanan kehittynyttä niin syöpää ne ei osaa vieläkään hoitaa ilman vahinkoja.”

”Pappa!” Samantha kuulosti lähes tuskaiselta. Ei ollut ensimmäinen kerta kun hänen isänsä saarnasi yhteiskunnan vihoista.
”Anna minun sanoa mielipiteeni Sammie. Olet ihan samanlainen kuin ätisi”, pappa Garzia tuhahti. ”Koskaan ei saisi sanoa mielipidettään.”
Samantha mulkoili isäänsä taustapeilin kautta.

Samanthan isä ei pitänyt Lewisille mitään varsinaista ristikuulustelua. Sen kun rupatteli mukavia ajomatkan ajan. Samalla hän kyseli miten heidän kaikkien opiskelut sujuivat. Loppujen lopuksi suurimman huomion sai Ryan. Heaven productin perillisenä hän joutui vastailemaan kiperiin kysymyksiin, jotka koskivat vampyyrikannan leviämistä, ihmisten turvallisuutta ja monia muita seikkoja.
Ryan vastaili kysymyksiin tyynesti, härnäten Lucaa minkä kerkesi. Jossain vaiheessa hänen kätensä oli siirtynyt poikaystävänsä niskaan, jossa sormet piirtelivät pieniä, koukeroisia kuvioita.


Ilta alkoi hiljalleen hämärtyä kun he saapuivat Garzian perheen talolle. Kun auto pysähtyi valtavan huvilan eteen, jonka jokaisessa ikkunassa paloi kotoisa valo, talon takaa juoksi kolme koiraa tulijoita vastaan. Siinä oli kaksi saksanpaimenkoiraa ja yksi valtava tanskandoggi. Koirat haukkuivat riemmuissaan tunnistaessaan Samanthan ja juoksivat tytön syliin sellaisella voimalla, että tämä kaatui oitis selälleen maahan.
”Hei lopettakaa!” Samantha yritti komentaa koiria nauraen, mutta hänen käskynsä hukkui valtavien kielien lipaisujen alle.

"Olen samaa mieltä. Yhteiskunnan kehityksessä on vielä monia aukkoja, ja joskus tuntuu että varat ja aivokapasiitetit käytetään aivan vääriin kehityksiin.", Lewis nyökki vakavana. Hänen äidilleen ja isälleen oli ollut kova pala, kun enempää lapsia ei voitu hankkia, eikä adoptointi olisi tullut kysymykseenkään. Lewisin perhe ei ollut rikkaimmasta päästä, ja hänen äitinsä olisi ehdottomasti halunnut vain omia lapsia.

Samanthan tokaistessa vastalauseita isälleen, Lewis katsahti tyttöön tyynnyttelevästi kuin sanoakseen ettei se haitannut. Hän oli vain tyytyväinen jos tulisi toimeen Samanthan isän kanssa, joten hänestä oli vain parasta istua hiljaa ja kuunnella, sekä vastata kysymyksiin. Olla miellyttävä.

Luca pyöräytteli huomaamattomasti silmiään Ryanille osoitettuihin kysymyksiin, yrittäen samalla pitää omat tunteensa kurissa Ryanin kiusatessa häntä. Luca näykkäsi pikaisesti kostoksi Ryanin korvanlehteä hivuttaessaan kätensä niin lähelle Ryanin haaruksia kuin vain uskalsi Sammyn isän länsäollessa.

Ryan vain hymyili Lucan vastatessa hänen kiusaamiseensa takaisin, mutta mitään muuta reaktiota miehessä ei näkynyt. Vuosien saatossa Ryan oli oppinut pitämään päänsä kylmänä, vaikka hänen olisi tehnyt mieli ottaa Luca siinä ja pistää tämä huutamaan. Paikka ja aika eivät kuitenkaan sallineet Ryanin suunnitelmia.
”Teillä on ihastuttava talo”, Ryan sanoi noustessaan ulos autosta. Samalla hän sujautti kätensä sellaiseen paikkaan, että saattoi puristaa Lucan herkulliusta pakaraa kiusoittelevasti.
”Jaa-a...” pappa Garzia sanoi katsellen taloa puhdasta ylpeyttä silmissään. ”Se oli pelkkä tönö kun ostettiin se mamman kanssa. Nyt se on koti. Pojat!” Viimeinen, tiukka sana oli tarkoitettu kolmelle koiralle, jotka edelleen jakoivat innokkaita tervehdyksiä Samanthalle.

Koirat tottelivat oitis Samanthan isää ja irtaantuivat tyttärestä. Nyt ne katsoivat isäntäänsä odottavan näköisinä.
Samantha nousi ylös maasta, johon hänet oli kellistetty.
”Ottakaahan sitten laukkunne ja mennään sisään.”

Samassa ovi lensi auki ja seitsemän eri-ikäistä lasta juoksi ulos huutaen: ”Sammie! Sammie! Sammie!”
Samantha pudotti laaukkunsa juuri sillä sekunnilla ja ryntäsi halaamaan ja suukottelemaan lapsilaumaa.

Lucaa kismitti suunnattomasti ettei Ryan reagoinut hänen tahtomallaan tavalla kiusoitteluun. Häntä itseään sen sijaan oli alkanut panettaa oikein kunnolla kiitos Ryanin kiusaamisen, ja pakaran puristaminen ei ainakaan auttanut asiaa. Luca otti laukkunsa mulkaisten lähes anelevasti Ryania.

Lewis katsoi koiria jotka olivat kellistäneet hänen tyttöystävänsä sekä koirien reaktiota Pappa Garzian komentoon. Hän piti koirista, mutta ei tiennyt haluisiko itse sellaista koskaan. Sen sijaan ovesta ryntäävä lapsilauma sai hänet hieman kauhistumaan. Tästä tulisikin pitkä loma.

Ryan vain hymyili Lucalle aurinkoisesti. Hän helpottaisi kyllä poikaystävänsä tuskaa heti kun se olisi mahdollista.
”Ota tämä pitkänä esileikkinä”, hän kuiskasi Lucan korvaan ja lähti sitten astelemaan kohti Samanthan kodin etuovea laukku kädessään ja laukku olallaan roikkuen.

Samantha halaili ja suukotteli seitsämää lasta vuorotellen ja kuunteli mitä jokaisella oli sanottavanaan.
”Menkäähän siitä sisälle”, pappa Grazia komensi lapsilaumaa. ”Sammie ei katoa mihinkään vielä viikkoon. Ehditte kiduttaa hänet hengiltä vielä moneen kertaan.”
Samantha nauroi ja rupesi paimentamaan lapsi laumaa sisälle. Kaksi lapsista oli hänen nuorempia sisaruksiaan, mutta serkkujen ja vanhempien sisarusten lapsia.

Auki jääneestä ovesta kantautui nauru ja miellyttävä meteli. Samanthan koko iso perhe oli hajaantunut keittiön, ruokasalin ja olohuoneen alueelle. Samanthan vanhemmilla oli kummallakin kaksi sisarusta, ja heillä lapsensa ja lapsenlapsensa. Samanthan vanhemmilla oli kahdeksan lasta, jotka olivat jo perustaneet omia perheitään. Samanthan äiti oli kutusunut kaikki, isovanhempia myöten.

Luca näytti lähes järkyttyneeltä Ryanin kuiskauksesta ja katsoi poikaystävänsä perään suu ammollaan. Tästä viikosta tulisi vielä hyvin hyvin pitkä. Pelkkä ajatuskin koko illan kestävästä esileikistä sai Lucan värähtämään, hieman innosta, mutta enimmäkseen pelosta että kuinka hän kestäisi.

Lewsi otti Samanthan nopeasti kiinni ja tarttui tyttöä pelokkaan näköisenä kädestä. Nuoren miehen sydän hakkasi tuhatta ja sataa tämän rinnassa ja väri oli kadonnut tuon kasvoilta. Nyt Lewisiä jännitti. Hän kuuli puheen sekamelskan sisältä, ja pystyi päättelemään paikalle olevan hyvin paljon väkeä. Lewis olisi voinut laskea alleen.

Samantha tarttui Lewisin käteen ja hymyili tälle lohduttavasti. ”Et sinä tänne kuole.”
Perheen pienet lapset juoksivat sisään riemuiten.

Sisään tulijoiden sieraimiin levisi herkullinen tuoksu, joka oli lähtöisin keittiöstä. Garzian perheen eteinen oli iso ja avara. Katossa roukkui moderni kattokruunu, joka oli koristeltu erillaisilla simpukoilla ja lasihelminauhoilla. Vaaleansiniseksi maalatulla pitkällä seinällä oli 3-D valokuvia Samanthan perheestä ja Delta Islandista. Lattialla oli järkevä kuramatto, joka ei kuitenkaan näyttänyt mitenkään päin nuhjuiselta. Lasisella pöydällä oli korkeassa, maitolasista tehdyssä maljakossa oli puutarhan kukkia. Pöydällä oli lukuisia isoja simpukoita, jotka oli luultavasti nostettu merestä.
Samassa eteiseen asteli pitkä nainen, joka muistutti huomattavasti Samanthaa. Tällä naisella oli huomattavasti lyhyempi tukka, joka oli väriltään karamellin värinen.
”Sammie! Tervetuloa kotiin!” nainen hihkaisi ja riensi halaamaan Samanthaa.
”Hei, Leah”, Samantha sanoi ja rutisti isosisartaan tiukasti.

Ryan pysähtyi Samanthan ja Lewisin taakse ja katseli Samanthan siskon tervehdystä, jopa hieman kateellisena.
Leah nosti katseensa ja näki Ryanin. Lämmin ja sädehtivä hymy hänen huulillaan leveni entisestään. ”Onko tämä Lewis?” Leah kysy ja asteli Ryanin eteen veikeästi hymyillen. ”Makusi ei ole muuttunut mihinkään pikkusisko.”

Samantha rykäisi vaivaantuneena. ”Se on Ryan von Heaven.”
”Lakatkaahan tukkimasta eteistä nuoriso. Sisään siitä ja kengät pois, ettette tuo hiekkaa sisään”, pappa Garzia komensi heitä ovelta.

Lewis todella toivoi ettei kuolisi. Juuri sillä hetkellä nuorukainen kuitenkin tunsi hengityksensä lamaantuvan ja todella uskoi sydämensä pysähtyvän pelkästään kammon takia. Lewis ei totisesti ollut se porukan sosiaalisin tyyppi, paitsi ehkä muutaman rohkaisuryypyn saatuaan. Nyt hän puristi kämmen hiessä Samanthan kättä ja astui sisälle taloon. Kauaa hän ei kuitenkaan lohtua saanut, kun Samantha jo meni halailemaan sisartaan. Alemmuuskompleksi iski päälle kun Samanthan sisar kuvitteli Ryanin olevan kauan kaivattu poikaystävä.

Lucan kävi ystäväänsä hieman sääliksi. "Valitettavasti tämä herra tässä on minun.", Luca totesi Samanthan sisarelle ja väläytti tälle mitä hurmaavimman naisten kaatajan hymynsä, kietoessaan kätensä Ryanin ympärille. Samassa jo Pappa Garzia hoputtikin heitä, ja Luca otti nopeasti kengät jalastaan siirtyäkseen peremmälle.

Ryan hymyili sädehtivästi Leahille ja samalla hiveli tämän takapuolta mahdollisimman kiusoittelevasti, kuitenkin niin ettei pappa Garzia huomannut sitä. Samanthan isä vaikutti siltä, että hän antaisi vielä piiskaa, jos saisi nuorison kiinni hävyttömyyksistä.
”Näin on”, hän vahvisti omasta puolestaan sen mitä Luca sanoi. Hän väisti Lucan mukana kun pappa Garzia komensi heitä liikkumaan.
Ennen kuin hän kääntyi mennäkseen keittiöön, hän näykkäisi Lucan korvanlehteä, näyttäen siltä kuin antaisi ainoastaan pienen pusun tämän poskelle.
Lucalle hän vain virnisteli omahyväisesti.

”Sääli, että kaksi tuollaista herkkua on mennyt Amerikan naisilta täysin saavuttamattomiin”, Leah tokaisi olkansa yli, astellessaan lanteet keinuen kohti olohuonetta.

Samantha suukotti Lewisin poskea ja kuiskasi tämän korvaan: ”Leah teki tuon kiusallaan. Hän on nähnyt kuvan sinusta, höpsö. Hän on ainoa isosiskoni ja meni juuri kihloihin poikaystävänsä kanssa.”
Isänsä käskystä Samantha hyppelehti sisään ja lähti suuntaamaan keittiötä kohti saatuaan kenkänsä pois jaloistaan. Hän piti edelleen tiukasti Lewisin kädestä kiinni, kuin suojellakseen pelokasta poika ystäväänsä hirmuiselta perheeltään. Ajatus hymyilytti häntä, mutta hänen oli parempi pitää suunsa kiinni.

Keittiössä oli valtava määrä ihmisiä, kun melkein koko Garzian ja Causerin perhe oli ahtautunut sinne. Onneksi pappa Garzia oli rakentanut vaimolleen tilavan keittiön, jossa oli tilaa koko perheelle. Madalyn Garzia rakasti perhettään ja halusi pitää heidät mahdollisimaan lähellä. Yhdessä kokkaaminen oli parasta mitä hän tiesi. Isossa keittiössä oli kaksi hellaa, joiden jokaisella levyllä porisi jotain, samoin kuin kahdessa uunissa näytti olevan tekeillä jotain hyvää. Keittiössä oli myös paljon työtilaa. Nyt ympäri keittiötä hääri seitsemän innokasta naista. Paikalla oli myös miehiä, jotka yrittivät parhaansa mukaan pysyä pois emäntien tieltä.

”Hei mamma!” Samantha huusi ovelta ja sai niin kiinnitettyä äitinsä huomion itseensä.
Samanthan äiti oli Samanthaakin lyhyempi, muodokas nainen, joka oli pukenut vaatteidensa päälle käytännöllisen essun. Mamma Garzialla oli villit, lyhyehköt, oranssit kiharat, joita korosti sinivihreä raita otsalla.
”Sammie kulta!” nainen huudahti nähdessään lapsensa oven suussa. Hän jätti tekemisensä ja riensi halaamaan Samanthaa. Mamma Garzia suukotti tytärtään molemmille poskille. Sitten hän kääntyi tyttärensä seläntakana olevaan Lewisiin. ”Hei Lewis. Tervetuloa Delta Islandille.” Samassa hän jo kaappasi vävyehdokkaansa syliinsä.

”Tämäkö on siis meidän pikku-Samin poikaystävä?” nuori mies, joka nojaili keittiön työtasoon sangrilasi kädessään, sanoi ja virnisteli.
”Lopeta jo Noel”, Noeliksi nimettyä miestä komensi nainen, jonka raskaudesta ei ollut pienintäkään epäilystä. Naisen vatsa oli valtava.
”Vaimosi on oikeassa Noel”, mamma Garzia sanoi tiukasti vanhimmalle pojalleen. ”Tulkaahan sisälle sieltä ja ottakaa sangriaa. Ruoka on pian valmista. Samantha esittele perhe Lewisille.”

Seuraavaksi mamma kääntyi Ryanin ja Lucan puoleen: ”Ja te olette varmaan Ryan von Heaven ja Luca Jhonsson, jos osaan tulkita oikein tyttäreni kertomuksia teistä. Tervetuloa kotiini.” Hän levitti kätensä halatakseen kumpaakin nuortamiestä.

Lewis seurasi Samanthan perässä kuin eksyksissä oleva koiranpentu. Kun he saapuivat keittiön ovelle, Lewis katsoi ihmismäärää kauhuissaan ja tunsi kuinka hänen sydämensä hyppäsi kurkkuun ja juuttui sinne. Mamma Garzian tullessa suukottamaan tytärtään ja tervehtimään häntä, Lewis yritti parhaansa mukaan hymyillä ja vaikuttaa rennolta. "K-kiitos kovasti. Teillä on kaunis koti.", Lewis ennätti sanomaan ennenkuin jo joutuikin halattavaksi. Sitten tulikin jo pisteleviä kommentteja keittiön suunnalta, ja Lewis katsoi loukkaantuneen oloisena Noeliksi kutsuttua kohti. Vielä hän tästä rentoutuisi. Ehkäpä. Sangria kuulosti hyvältä.

Luca yritti parhaansa mukaan olla välittämättä Ryanin kiusoittelusta, mutta kun toinen näykkäsi hänen korvaansa, Lucalta pääsi tahtomattaan hyvin heikko ja hiljainen inahdus, jonka vain Ryan saattoi kuulla. "Ei enempää, Ry. Tulen hulluksi.", Luca kuiskasi seuratessaan poikaystäväänsä keittiön ovelle. Pian he saivatkin tutustua Samanthan äitiin ja tervehdittyään tätä joutuivat hekin halauksen kohteeksi. Luca päätteli että olisi parasta yrittää pitää hieman välimatkaa Ryaniin, ettei tuo kiusaisi häntä, joten äkkiä Luca lyöttäytyi Lewisin seuraan ja kiersi kätensä tuon hartioille. "No niin, Georgie-boy, mennäänhän.", Luca oli paljon sosiaalisempi joten hän yleensä pystyi "suojelemaan" Lewisiä kiinnittämällä massojen huomion itseensä. Nyt hän ohjasi ystäväänsä kohti sangriaa ja laseja. Sillä Lewiskin varmasti rentoutuisi.

Ryan vain hymyili Lucalle pirullisesti, mutta ei sanonut mitään. Hän halasi mamma Garziaa aivan yhtä lämpimästi kuin tämä häntä.
”Teillä on ihastuttava koti ja täällä tuoksuu kerrassaan herkulliselta”, Ryan sanoi hymyillen lempeästi iäkkäämmälle naiselle. Samalla hänen katseensa seurasi Lucaa.
”Lirkuttelija”, mamma sanoi hymyillen ja puristi sitten Ryania poskesta. ”Menehän hakemaan juotavaa.”

Samantha kaatoi jo heidän laseihinsa sangriaa, samalla kun Noel tuli halaamaan häntä. ”Terve pikkusisko.”
”Terve ääliö”, Samantha nauroi ja suukotti veljeään poskelle. ”Tässä on Lewis ja Luca. Noel on isoveljeni ja tuo keskiruumiltaan paisunut nainen on India, joka odottaa heidän toista lastaan.”
India vilkutti pojille istuessaan keittiönpöydän ääressä valtavan vatsansa kanssa.
”Tulehan pikkuneiti tänne sanomaan hei mummoillesi”, iäkäs nainen hellan luota huikkasi.

”Tuo on äitini äiti Rachelle ja hänen vieressään on isäni äiti Shana”, Samantha selitti Lucalle ja Lewisille, sekä myös Ryanille, joka asteli heidän luokseen. ”Siellä ovat myös tätini Sierra ja Maddie, sekä serkkuni Nicola ja hänen veljensä vaimo Danna, sekä toisen isoveljeni vaimo Cierra, joka on myös raskaana. Heille on tulossa esikoinen.”
Kaikki esitellyt naiset vilkuttivat vuorollaan ja hymyilivät.
Samantha lähti hipsimään halatakseen ensimmäiseksi isoäitejään ja sitten muita sukulaisiaan.
Ryan astahti Lucan viereen ottamaan sangriaa. ”Samanthalla on aikamoinen perhe.”

Kahdessakymmenessä minuutissa Samantha raahasi Lewisin olohuoneeseen, jossa olivat hänen isoisänsä Aaron ja Wilhelm. Sieltä löytyivät myös Samanthan sedät ja enot vaimoineen ja lisää perheen lapsia ja lapsenlapsia. Samathan toinen isoveli Aaron istui isänsä kanssa suurella sohvalla. Hänen vieressään oli vielä Leah poikaystävänsä sylissä kiehnäten, sekä Mathias, joka oli myös Samanthan isoveli. Samanthan pikkusisko Suzzy istui nojatuolissa ja kiinnitti salamana katseensa Ryaniin. Hänellä oli karamellin punainen tukka, joka saattoi hyvinkin loistaa pimeässä. Muuten hän oli vain hieman pienempi versio isosiskostaan.
Michael ja Kitty olivat perheen nuorimmaiset. Michael oli vasta kymmenen vuotta ja Kitty oli kuulemma täyttänyt juuri seitsemän.

Kaikki tervehtivät vieraita lämpimästi ja kutsuivat heidät seuraansa.

Lewis otti juotavan ilomielin vastaan ja siemaisi pienen kulauksen. Ei menisi varmasti lasillista kauempaa kun Lewis jo hieman rentoutuisi, tulematta kuitenkaan edes hiprakkaan. Hän tervehti ujostellen kaikkia esiteltyjä vuorollaan ja odotti kiltisti että Samantha saisi halattua ja suukoteltua jokaista. Sitten olikin jo aika siirtyä olohuoneeseen tervehtimään lisää vieraita. Lewis todella toivoi että perheenjäsenet loppuisivat pian. Hänen sukunsa vaikutti minimaalisen pieneltä Samanthan sukuun verrattuna. Lasillisen juotuaan Lewisin olo kuitenkin oli toden totta helpottanut, ja nuorukainen pystyi tervehtiä kaikki ilman änkytystä tai suurempia ujoteluja, vaikka vieläkin tämä oli hieman jäykkä.

Luca vilkaisi epäilevästi Ryania joka tuli hänen vierelleen, antaen poikaystävälleen lähes varoittavan mulkauksen. Luca kiitti luojaa siitä että hänen farkkunsa olivat hieman löysempää lajia. "Niin on, älyttömän suuri.", Luca totesi kuitenkin lopulta Ryanille. Sitten he seurasivatkin jo Sammya olohuoneeseen.

Ryan oli kuin kala vedessä ison ihmismassan keskellä. Hän jutteli mukavia, mutta yhä uudestaan ja uudestaan keskustelut kääntyivät Heaveniin. Ryan ymmärsi sen, sillä huoneessa oli tuskin ketään, joka ei tietäisi hänen olevan yhtiön seuraava päämies.
”Terve”, Suzzy sanoi rojahtaessaan istumaan Ryanin viereen isolle sohvalle.
”No hei”, Ryan soi tytölle hurmaavan hymyn samalla kun kaivoi kännykän taskustaan. Hänen päähänsä oli pälkähtänyt idea, nyt kun Luca pysyi sopivan välimatkan päässä hänestä. Hän näpytteli Lucalle nopeasti viestin: Voisin riisua sinulta nuo tajuttoman seksikkäät housut heti ja ottaa sinut tuossa Samanthan äidin olohuoneen pöydällä. Tosin hän ei taida pitää siitä, jos särjemme tuon maljakon siinä ohessa.
Suzzy katsoi tarkkaan Ryanin kirjoittaessa viestiään ja kohotti toista kulmaansa, kun mies sujautti kännykkänsä taskuunsa. Tytöstä oli sääli, että noin komea mies oli homo.

”Lewis”, Samantha sanoi tullessaan poikaystävänsä luo. Hän oli ollut juttelemassa jonkun serkkunsa kanssa. ”Onko tämä nyt niin kamalaa?”
Samantha liimautui kiinni Lewisiin ja suukotti tämän leukaa.

”No niin, joka iikka syömään!” mamma Garzian käsky kuului keittiöstä.
”Ei aikailla”, Samantha sanoi ja veti Lewisin mukaansa ruokasaliin.

Kyseisessä tilassa olisi ollut paikkoja koko armeijalle. Pöytä oli taatusti mittatilaustyötä, sillä niin suurta ruokasalin pöytää ei taatusti löytynyt kaupasta. Samantha viittoi Lewisiä istumaan viereensä. Pöytä notkui.
Samanthan äiti oli intohimoinen kotikokki ja ensin vieraille oli tarjolla merellisiä salaatteja ja patonkia johon oli lisätty merilevää, valkosipuleita ja talon oman ryytimaan yrttejä.

Luca rupatteli ties kenenkin kanssa ties mistäkin. Hän sai myös kuunnella hieman nolompia juttuja Sammyn lapsuudesta, mutta nuorimies vain nauroi niille sydämellisesti ja hymyili suloisesti kaikille. Hän ei edes huomannut Ryanin saaneen istumaseuraa ennenkuin hänen kännykkänsä piippasi. Luca pahoitteli muille heidän juttunsa keskeytystä ja luki viestin. Puna levisi sinitukan kasvoille ja hänen päänsä kääntyi salamana Ryania kohden, jossa hän saikin huomata Ryanilla olevan seuraa. Hän näpytteli yhä hieman punastellen viestiä; "Tekisitkin sen, etkä vain kiusaisi. Tuntuu että multa räjähtää kohta jotain jos et lopeta.", Luca mumisi äänettömästi itsekseen jotain ja lähetti viestin.

Lewis halasi Samanthaa lujasti tämän tullessa viimein luoksee. "Eikai, mutta tiedäthän sinä minut ja ihmismassat. Ja nämä ovat kuitenkin kaikki perhettäsi. Se on seurustelussa iso juttu, että tavataan perhe.", Lewis virnisti pienesti. Ruokapöytäkutsun käydessä hän seurasi Samanthaa ja istui tämän viereen, ihastellen ja ihmetellen päydän antimia. "Vau, näyttää todella hyvältä!"

Ryan virnisteli lukiessaan Lucan viestin. Siinä olisikin näkemistä, jos Luca tulisi pelkästä kiusoittelusta. He saisivat selitellä mamma Garzialle ummet ja lammet. Hän asteli pöytään Samanthaa vastapäätä ja hymyili tälle.
”Sinulla on iso perhe.”
”Kiitos kun kerroit, en olisi itse huomannut”, Samantha sanoi nauraen. ”Huomenna on rauhallisempaa, kun Noel ja Aaronkin ovat muuttaneet pois kotoota.”
”Hah, voisin jäädä tänne sinun kiusaksesi”, Noel sanoi istuutuessaan Samanthan viereen.

”Äitini on intohimoinen ruuanlaittaja ja tämä on vasta alkusalaatti. Lyön vaikka vetoa, että seuraavaksi on hänen tekemäänsä simpukkakeittoa”, Samantha selvensi Lewisille. ”Ihanaa kun uskaltauduit tähän käärmeen pesään käymään. Tämä tuntuu varmasti hullulta.” Samantha silitti Lewisin reittä lohduttavasti pöydän alla.

”Ottakaa ruokaa!” mamma Garzia kehotti. ”Autoilijoille ja raskaana oleville on sitruunalimonadia ja muille valkoviiniä.”

Luca ei virnistellyt yhtään. Hänen haarojansa pakotti kovasti vaikka sinitukkainen teki kaikkenda pitääkseen seisokin poissa. Hän istui pöytään Ryanin vierelle ja tökkäsi tuota kylkeen pisteliäästi. "Katokkin että hyvit tämän illalla.", Luca virnisti pienesti ja ryhtyi sitten kehotuksesta ottamaan ruokia. Ne olivat erinomaisia ja herkullisia. Hänen täytyisi pyytää Mammalta resepti, jos hän vaikka joskus yrittäisi yllättää Ryanin tekemällä tuolle vastaavan herkullista ruokaa.

Lewis laski oman kätensä Samanthan käden päälle ja hymyili. "Ehkä hieman hullulta, ottaen huomioon että oma sukuni on lähes kaksi kertaa pienempi. Mutta on tämä pieni hullunmylly sen arvoista.", Lewis antoi nopean pienen suukon Samanthan poskelle ja ryhtyi sitten muiden kanssa syömään.

Ryan virnisti Lucalle uudestaan ja kumartui kuiskaamaan tuon korvaan. ”Jatka samaa rataa. Pistän sinut tämän illan aikana vielä anelemaan. Valkoviiniä?”
Viimeisen sanan Ryan sanoi niin, että muutkin kuulivat. Hän näytti Lucalle pulloa, jonka oli juuri napannut käteensä ja hymyili aurinkoisesti.

Samanthan veljen raskaana oleva vaimo India lyllersi esiin keittiöstä ja istuutui Ryanin viereen, koska se oli lähimpänä ovea.
”Luoja, saisi tämä napero jo syntyä”, nainen huokaisi tuskaisen näköisenä. ”Pitää sanoa Noelille, että on seuraavan kerran hänen vuoronsa olla raskaana.”
Ryan naurahti. ”Tarjoaisin sinulle valkoviinia, mutta et taida voida ottaa.”
”Jos voisin, ryyppäisin koko pullon.”
”Älä ole noin dramaattinen”, Noel huikkasi toiselta puolelta pöytää.

Samantha hymyili ja nappasi kolme patonginpalaa vadista, joka höyrysi hänen edessään vielä lämpimänä. ”Älä ahmi liikaa yhdellä kertaa”, Samantha neuvoi Lewisiä.
Kuten Samantha oli aavistellut, salaatteja seurasi herkullinen simpukkakeitto ja patongit, sen jälkeen oli ceddaruunikalaa ja keitettyjä perunoita ja lopuksi Samanthan mummon valmistama uunijäätelö.
Koko ateria oli meluisa ja Garzian perheen keskellä oli vaikeaa saada suunvuoro.
”Otetaahan sitten kahvia ja torttua”, mamma sanoi ja lähti pyyhältämään keittiöön.

Ryan kuunteli Samanthan veljeä Aaronia samalla kun hieroi Lucan reittä puisen pöydän alla. Hänen kätensä kävi tiheään tahtiin liian lähellä poikaystävänsä nivusia.

Luca mulkaisi Ryania tämän kuiskatessa ja näytti lähes kärsivältä. Selviäisikö hän millään hengissä iltaan asti? "Kyllä, kiitos.", Luca sanoi väläyttäen aivan yhtä aurinkoisen tekohymyn Ryanille ojentaessaan tyhjää lasiaan.

"Yritän, mutta tämä pn todella hyvää.", Lewis mutisi ruokailun ohessa.Koko illallisen syöminen oli kyllä hieman tuskaista. Lewis ei ollut tottunut syömään läheskään noin paljoa, mutta ahtoi kaiken minkä otti mahaansa vaikka sitten henkensä uhalla.

Jokainen vähänkin lähemmäs osuva käden hipaisu sai Lucan värähtämään lähes huomaamattomasti. Hänen kasvoillaan oli kevyt puna ja nuoresta näki selvästi että tällä oli hiukan tukala olo. Luca kuitnkin yritti keskittyä seurustelemaan muiden pöydässä olijoiden kanssa, vaikka hänen huomionsa oli jossain aivan muualla.

Kun varsinainen ruokailu oli ohi Luca laski kätensä Ryanin käden päälle ja yritti käsi täristen estää tuota tekemästä kiusaansa sen enempää. Ryan oli jo varmasti huomannut Lucan housujen etumuksen alkaneen kiristyä.

Samantha nojautui tuolissaan taaksepäin ja venytteli nautinnollisesti. Hän oli niin täynnä äitinsä tekemää ruokaa. Nyt hänelle kelpaisi oma sänky ja vaikka laiska, pitkä seksi Lewisin kanssa. Ajatus sai Samanthan hymyn leviämään entisestään.
Samantha vilkaisi Lewisiä nopeasti silmäkulmastaan. Poika oli syötävän söpö. Äiti saattoi laittaa tämän teinihormoonien syyksi, mutta Samantha olisi voinut hyvinkin livahtaa pöydänalle ja suostutella Lewisin nukkumaan kanssaan.

”Alkaako sinua jo väsyttää Samantha?” pappa Garzia kysyi tarkkaillessaan tytärtään.
”Eipä juuri”, Samantha sanoi olkiaan kohauttaen.
”Mamma, pitäisikö meidän päästä nämä meidän matkustavaiset nukkumaan. Heillä on ollut pitkä päivä.”

Mamma Garzian pää pisti esiin keittiön oviaukosta. ”Totta turiset pappa. Samantha, sinä ja Lewis nukutte sinun huoneessasi. Sänkysi on jo levitetty. Ryanille ja Lucalle on paikka rantamajassa. Aaron, sinä voisit johdattaa pojat rantamajalle.”
”Äiti”, Aaron näytti tuskastuneelta.
”Rouva Garzia, anna meille vain ohjeet ja mahdollisesti avain niin voimme mennä itsekkin”, Ryan sanoi ja vei kätensä nopeasti puristamaan Lucan haaroja ennen kuin nousi seisomaan.
”Olkoon sitten niin”, mamma sanoi olkiaan kohauttaen. ”Aaminainen on huomenna tasan kello kahdeksan. Se, joka myöhästyy saa jäädä ilman.”

”Mennään Lewis”, Samantha sanoi ja nuosi paikaltaan.

Uni kuulosti Lewisin korvissa siunatulta ajatukselta. Hän oli ahminut itsensä niin ähkyksi, että oli ihme että nuorukainen pääsi pöydästä eles ylös ja sai pidettyä silmänsä kiinni. Lewis kuitenkin nousi, kiitteli mammaa kovasti herkullisista ruuista ja seurasi sitten Samanthan perässä tämän huoneeseen. Hän oli hyvin unelias, mutta ehkäpä pieni lepoasento vain tekisi hyvää. Hän ei ollut edes huomannut Samanthan hymyn leviämistä ruokapöydässä, eikä osannut aavistellakkaan mitä suunnitelmia tuolla oli.

Luca inahti lähes äänettömästi Ryanin puristaessa hänen haarojaan. Hänen haaruksensa olivat arat jo pelkästään lähes koko iltaisen kiusoittelun takia. Luca katsoi Ryanin perään suu mutrussa. Miten hän voisi nousta pöydästä, ilman että kukaan huomaisi? Luca tuskaili ajatuksen kanssa miettien kuumeisesti. Sinitukkainen yritti nykiä t-paitaansa mahdollisimman alas ennenkuin nousi varovasti pöydästä, peläten jonkun huomaavan. "Mennään jo..!", Luca sihahti anelevaan sävyyn Ryanin korvaan seuratessaan tuota.

Samantha johdatti Lewisin talon kolmanteen kerrokseen, jossa oli neljä ovea. ”Tuo perimmäinen on vessa ja kylpyhuone”, Samantha sanoi osoittaen yhtä ovista. Hän käveli huoneen ovelle, jonka ovessa oli aaltojen näköisiä sisustustarroja.
”Nyt minua ujostutta”, Samantha myönsi käsi ovennupilla. ”En ole tainnut ennen pyytää poikia huoneeseeni. Se on vähän nolo.” Sitten hän avasi oven ja kantoi matkatavaransa sisään. ”Uskallakkin nauraa niin haen alhaalta pähkinänsärkijän.”

Samanthan huone oli huomattavasti tyttömäisempi kuin olisi voinut kuvitella. Hän ei nimittäin ollut niitä kaikkein tyttömäisempiä tyttöjä.
Joka puolella oli kirkkaita värejä, joista osa taittui selvästi pastilliin. Huone oli malliltaan suorakaiteen muotoinen. Ovea vastapäinen seinä oli yhtä suurta ikkunaa ja sen edessä oli harsomaiset, persikan sävyiset verhot, jotka taatustu hulmuaisivat tuulessa. Toisella kapeammista seinistä oli valokuvatapetti, jossa näkyi turkoosi valtameri ja merenrantakaupunki, sekä palmuja. Lattia oli valkoiseksi petsattua tammea. Oviseinäillä oli kaunis, valkoinen, antiikkisänky, joka muistutti huomattavasti sohvaa. Nyt se oli levitetty niin, että siinä mahtui helposti nukkumaan kaksi. Päiväpeitteen päällä oli suloisia, pörröisiä pehmoleluja, joita Samantha rupesi viskomaan lattialle, jotta he pääsisivät nukkumaan. ”Ole kuin kotonasi.”

Ryan otti avaimen ja ohjeet vastaan Samanthan äidiltä ja lähti sitten matkatavaroineen ulos. Kun he kävelivät talon takana sijaitsevia hirsiportaita alas Ryan sanoi: ”Olet aavistuksen kärttyinen muru. Etkö pitänyt siitä mitä tein?”
Ulkona oli jo pimeää. He saattoivat erottaa edessään rannassa, isohkon rakennelman, joka oli taatusti mamma Garzian mainitsema rantamaja.

"En naura, lupaan sen.", Lewis totesi hymähtäen ja odotti jotain aivan kaameaa pitsiunelmaa. Sellainen ei kuitenkaan paljastunut oven takaa. Vaikka Lewisin täytyi myöntää ettei huone ollut lainkaan sellainen millaiseksi hän oli sen kuvitellut, se ei myöskään ollut kauhea, vaan kotimaisen miellyttävä. Hän astui sisään ja jätti matkatavaransa oven lähistölle sulkien oven perässään. Hän katseli mielenkiinnolla ympärilleen kunnes Samantha raivasi sängyn heille. Lewis rohajhti sängylle tyytyväisenä haukotellen selälleen. "Aaah, tätä olenkin odottanut."

Luca katsoi lähes järkyttyneenä Ryania tuon kysyessä häneltä, eikä ollut pitänyt kiusasta. "Pidin! Ja samalla en! Tiedätkö, luulen että pallini räjähtää ihan juuri.", Luca näytti selvästi tuskalliselta ja asteli mahdollisimman nopein askelin kohti rantamajaa. "Ei ollut kovin mukavasti tehty, Ry. Tiedätkö miten paljon minua panettaa?", Luca katsoi Ryanin suuntaan kuin uikuttava koiranpentu, yrittäen näyttää mahdollisimman suloiselta.

Samantha katsoi kun Lewis rojahti hänen sängylleen, kuin olisi valmis menemään nukkumaan. Hän mutristi huuliaan tyytymättömänä.
”Enemmän kuin tätä?” Samantha kysyi ja riisui hitaasti ohuen paidan päältään. Hän taivutti selkäänsä aavistuksen ja katsoi Lewisiä ripsiensä lomasta. Ohimennen hän hipaisi viettelevästi toista rintaansa.
Paidan pudottua myttyyn lattialle, Samantha rupesi keikuttelemaan lantiotaan ja sivelemään vatsaansa. ”Voisin tehdä jotain muuta näin ensiksi.”

Lewis ei ehkä sitä tajunnut, mutta tämä oli heidän ensimmäinen yhteinen yö sängyssä, jossa he mahtuivat nukkumaan yhdessä ilman, että saisivat selkänsä kipeiksi tai toinen putoaisi sängystä. Samanthan mielestä siitä voisi ottaa vähän muutakin riemua irti.
Hän rupesi hitaasti avaamaan housunnappejaan.

Ryan laski laukkunsa siistille kuistille ja otti esiin avaimen, jonka mamma oli heille antanut. Kuitenkin, ennen kuin hän avasi oven, hän vetäisi Lucan tiukasti itseään vasten ja suuteli tätä nälkäisesti ja samalla hyvin omistavasti. Ryanin kieli tunkeutui oitis Lucan suuhun samalla kun hänen kätensä puristelivat Lucan pakaroita.
”Tajuatko ollenkaan miten minua on panettanut eilisestä asti”, Ryan kysyi. Hän huohotti jo hieman, yhdestä ainokaisesta suudelmasta. ”Keskityimme eilen vain tappelemiseen ja meillä jäi seksi puolitiehen. Uskoisin, että olisimme nyt tasoissa.”

Lewis oli jo hetkeksi ehtinyt sulkea silmänsä, mutta Samanthan sanat saivat hänet avaamaan ne heti. Lewis nielaisi nähdessään Samanthan riisuvan paitansa ja kevyt puna kohosi hänen kasvoilleen. Oli äärimmäisen kiihottavaa katsella kuinka oma tyttöystävä keikutti lanteitaan ja riisuutui hitaasti. "Kyllä minulle kelpaa.", lewis virnisti pienesti ja kohottautui istumaan, nojaten kuitenkin taaemmas kyynärpäidensä varassa nauttiakseen paremmin Sammyn pienestä esityksestä. "Eivätkö vanhempasi ja muut kuule, jos pidämme meteliä?", Vaikka Lewis puhuikin huolestuneen oloisesti, muuten päällepäin hän ei näyttänyt ajattelevan asiaa lainkaan, ainoastaan tuijotti lähes lumoutuneena Samanthan hitaasti paljastuvaa vartaloa.

Lucan laukku putosi kuistille kolahtaen sinitukan yllättyesssä vaativasta suudelmasta. Kuitenkaan lainkaan vastustelematta Luca antautui suudelmaan ja vastasi siihen aivan yhtä intohimoisesti. Lähes koko päivän poskilla häälynyt puna lehahti nyt voimakkaammaksi ja Luca puristi Ryania itseään vasten, työntäen lantiontaan tuon lantiota vasten.
Luca ei millään olisi tahtonut lopettaa suudelmaa, vaan katsoi huumaantuneen nälkäisenä Ryania. Hän olisi voinut sanoa jotain vastatakseen, mutta ei saanut sanaa suustaan, pelkkää kevyttä, nälkäistä huohotusta. Luca nieleskeli saadakseen suunsa ja kurkkunsa kostumaan, mutta vieläkään hänen aivonsa eivät halunneet toimia ja lähettää puhetta ulos suusta. Lucan kädet hivelivät Ryanin vartaloa ylhäältä alas aina haaroille saakka.