Monimutkaista. (K-18)

Ryan hymyili Lucalle lempeästi ja kumartui suutelemaan tätä hellästi. Irrottautuessaan tästä hän kuiskasi pehmeällä äänellä: ”Me muutamme kyllä yhteen, kun aika on oikea. Etenemme kuitenkin varovasti, askel kerrallaan, kunnes me molemmat olemme sataprosenttisen varmoja kaikesta.” Ryan hipaisi Lucan leukaa sillä kädellä, jolla piteli tupakkaansa. ”Ja kaksoset käyvät oikein hyvin, mutta kuten sanoin. Me etenemme yksi asia kerrallaan.”

Luca ei voinut olla näyttämättä yllättyneeltä Ryanin keskustellessa niinkin vakavasta asiasta kuin yhteenmuutto. Hänen sydämensä sykähti ja jätti lyönnin väliin, ajatus sekä innosti että pelotti häntä. Siinä suhteessa Ryan oli kyllä oikeassa, pieni askel kerrallaan oli parempi kuin hätiköidä ja joutua katumaan sitten valintojaan. Luca vastasi suudelmaan hellästi ja katsoi sitten hymyillen Ryania. "Olen aivan samaa mieltä."

Ryan hymyili takaisin entistä leveämmin. Hän imaisi tupakastaan viimeiset savut, ennen kuin tumppasi sen siistiin tuhkakuppiin parvekkeen pöydällä. ”Ruvetaanhan sitten valmistautumaan lähtöön. Minä en ole ollut hetkeen vapaalla.”
Miehen kommentti oli leikkisä, mutta täyttä totta. Ryan ei ollut ollut vapaalla pitkään aikaan ja kaipasi jo ulos tuulettumaan. Hän puki nahatakkinsa päälleseisoessaan vielä parvekkeella ja astui sitten vasta sisään.
Huomattuaan Lewisin yksikseen olohuoneessa, hänen ilmeensä muuttui kummastuneeksi. ”Mihin se meidän prinsessamme hävisi?”

Luca seurasi Ryania parvekkeelta ja kiinnitti myöskin huomiota Samanthan puuttumiseen. Hän kyllä osasi heittää muutaman arvauksen, ja virnistellessään siinä hän päätti kuitenkin pitää suunsa kiinni.
"Meni ehostautumaan vielä.", Lewis tokaisi ja nousi sohvalta tyhjentäen pullonsa.
"Taas? Eikö hän ollut jo aivan ehostettu?", Luca kysyi virnistellen johon Lewis vain huokaisi ylidramaattisesti kuin sanoakseen 'naiset', vaikka virnistikin jälkeenpäin.

Samantha palasi vessasta juuri parahiksi kuullakseen miesten kommentit. ”Minä vain korjailin hieman, urpot. Ei ole kiva lähteä ulos, ripsivärit poskilla ja huulipuna jonnekkin unohtuneena. Lisäksi minulla oli hiukset aivan pystyss sen helvetin mopoilun jäljiltä”, Samantha mulkaisi jokaista vuoron perään. ”Teille nyt on ihan sama, vaikka lähtisittekin ulos pelkät revityt farkut jalassa. Meidän naisten pitää hieman panostaa.”

”Rauhoittukaahan jo”, Ryan asettui väliin, ikuisena rauhantekijänä. ”Kerätkäähän kamanne ja siirtäkää persauksenne ulos ovesta. Leo joutuu kohta odottamaan meitä. Se vituttaa häntä, vaikka hän ei koskaan tulisi sitä myöntämään.”
Ryan aseli eteiseen ottaakseen mukaan vielä lompakkonsa. Samantha puolestaan sipsutteli jo ovelle valmiina lähtöön.
”Tuletteko te, neidit?”

Luca pyöritteli silmiään Samanthan luennolle. Selvästikkin suurin osa piikittelystä kohdistui häneen, tai niin Luca päätteli revittyjen farkkujensa ja mopoilun perusteella. Hän tuhahti leikillään Lewisille, kuitenkin niin hiljaa ettei Sammy kuulisi häntä. Hän nappasi nahkatakkinsa eteisestä ja siirtyi ovelle Samanthan perässä.
Lewis näytti jo siltä kuin heittäytyisi Samanthan jalkoihin ja nuolisi tuon varpaanvälit anteeksi pyydellessään, mutta Ryan ehti onneksi väliin ja moinen nolo kohtaus voitiin unohtaa. Lewis asteli hieman pää riipuksissa tyttöystävänsä perään, kuin pentu joka on pissannut juuri lattialle ja saanut siitä torut.

Ryan patisti Samanthan ja Lewisin rappukäytävään kytkeäkseen hälytyksen päälle asuntoonsa. Hän näytti samalla toimenpiteen Lucalle ja kysyi lopulta osaisiko hän tehdä saman jatkossa.
Opin mentyä perille, hän johdatti muut hissiin, jotta he pääsisivät parkkihalliin.
Siellä limousiini jo odottikin ja kuljettaja, Leo, sen vieressä valmiina avaaman oven. Samanthan sydän tykytti jo puhtaasta innostuksesta. Sillä ei tosin ollut mitään tekemistä Ryanin järjestämän kyydityksen kanssa. Samantha nautti suunnattomasti clubeilla käymisestä ja tanssimisesta. Se oli hänellä verissään ja hn aikoi helvetti soikoon nauttia siitä niin kauan, kuin se oli vain mahdollista.
Hän näki itsensä tulevaisuudessa perheenäitinä ja kotirouvana, mutta sen aika ei olisi vielä. Kyllä hän rauhottuisi vielä.

Samantha pujahti autoon ensimmäisenä. Ryan puolestaan huolehti, että kaikki muut olivat ensin sisällä ja ilmoitti sitten Leolle Fusionin osoitteen, jonka oli hankkinut paikan nettisivuilta.
Samantha ojenteli tyytyväisenä jalkojaan tilavalla takapenkillä. ”Tähän voisi vaikka tottua. Kiitos luksuksesta Ryan.”
Ryan nyökkäsi hymyillen Samanthalle, vetäen Lucan tiukemmin vierelleen penkillä.

Lucalle sai selittää hälytyksen kytkyn muutamaan kertaan ennenkuin nuorukainen tunsi turhautuvansa ennenkuin lopulta muisti sen ulkoa. Seuraavalla kerralla hän osaisi tehdä sen, olihan hän sentään mekaanikon poika ja kätevä käsistään, eikä mikään tyhmäkään. Näin Luca ainakin hoki itselleen matkalla alas autolle. Mielikuvat viimeyöstä singahtivat tuoreina hänen mieleensä auton nähdessään eikä Luca voinut olla virnistämättä pujahdettuaan Lewisin jäljessä autoon istumaan. Saatuaan mukavan asennon Luca avasi pullon jonka oli ottanut itselleen matkaseuraksi ja asettui sitten mukavasti ja tiiviisti Ryanin kylkeen kiinni Lewiksen yrittäessä kaapata luksuksesta nauttivan tyttöystävänsä huomiota hivuttautumalla tuon kylkeen kiinni. Hän oli jossain määrin mustasukkainen Lucan ja Ryanin suhteesta, nuo näyttivät käyttävän kaiken mahdollisen vapaa-aikansa yhdessä eikä kumpikaan tuntunut toistaiseksi tarvitsevan Aawan neuvoja omasta ajasta.

Ryan muisti myös hyvin selkeästi viimeöisen kotimatkan juuri samaisen auton penkillä. Hän kuitenkin ravisti ajatukset mielestään. Kireissä nahkahousuissa erektio näkyisi lopulta hyvinkin selvästi. Hän ei kaivannut kiusallisia tilanteita julkisilla paikoilla tai uusien ystäviensä nähden. Ryan oli tarkkaan seurattu julkisuuden henkilö ja hänen tämän iltaisesta retkestään uuden clubin avajaisiin kerrottaisiin varmasti huomenna tiedotusvälineissä. Hän ei halunnut esiintyä viihdetoimittajien nähden kalu paraatikunnossa.
”Ei mitään Samantha. Onhan tämä huomattavasti miellyttävämpää kuin joku New Yorkin takseista”, Ryan sanoi hymyillen, silitellen samalla Lucan lantiota peukalollaan, pidellessään tästä luontevasti kiinni.
”Olen täsmälleen samaa mieltä”, Samantha sanoi, asettuaessaan Lewisin viereen.

Mies tulisi pian jäämään hieman vähemmälle huomiolle, kun Samanthan bile-eläin pääsisi valloilleen tanssilattialla. Hän kuitenkin lupaisi itselleen, korvaavansa sen miehelle jahka ilta päättyisi.

Auto lähti liikenteeseen hitaasti liukuen ja pian nuoriso saattoi ihastella hämärään vaipuvaa New Yorkkia ja sitä, kuinka neonvalot syttyivät yksitellen illan pimentyessä.

Luca yritti huomaamattomasti väännellä Ryanin vieressä ja lopulta loi tuohon katseen joka pyysi lopettamaan hänen herkän kohtansa sivelyn julkisesti. Tietenkään Lucan ei voinut sanoa mitään ääneen, hän ei halunnut Sammyn tai Lewisin tietävän että hänen lantionsa kaari oli herkkä kosketukselle, hän ei saisi ikinä rauhaa sen jälkeen.
"Joskus minä hyvitän tämän sinulle.", Lewis yritti kuulostaa siltä kuin hänen tulevaisuutensa suunnitelmat olisivat olleet yritysjohtajuus ja paljon suuremmat rikkaudet kuin Ryanilla koskaan voisi olla. Tai ehkä hän meinasi että ostaisi joskus vastalahjan miehelle, udeltuaan ensin Lucalta toisen syntymäpäivän.
"Tai sitten vain kaikki nautimme Ryanin anneista ja olemme hiljaa kiitollisia.", Luca virnisti ja hörppäsi oluttaan.

Ryan lopetti oitis sormensa liikkeen nähdessään Lucan ilmeen. Hän virnisti anteeksipyytävästi, sillä se oli ollut puhdas refleksi. Hän ei ollut edes tajunnut tekevänsä sitä. Hän suukotti pikaisesti poikaystäväänsä korvalle, saaden tilaisuuden kuiskata tämän korvaan; ”Anteeksi kulta.”

Lewisin vannoessa hyvitystä Ryan pudisteli päätään. ”Älä höpötä Lewis. Emmekö me jo puhuneet tästä? En minä tarvitse mitään hyvityksiä. Haluan vain hieman hemmotella kultaani ja hänen ystäviään”, Ryan sanoi kulmiaan kurtistaen. ”Jatka vielä tuota rataa, niin nämä ovat viimeiset iltamat, jotka järjestän.”
Samantha nipisti nopeasti ja vaivihkaa Lewisiä polvesta. Hän toivoi, että mies sulkisi suunsa tai ainakin vaihtaisi puheenaihetta. Jo ihan Ryanin mukavuuden vuoksi. Samantha ei ollut huolissaan siitä, että mies lopettaisi heidän suosimensa. Hän osasi juhlia ilman toisten rahoja. Tämä oli vain mukavaa vaihtelua. Illan oli kuitenkin tarkoitus olla hauska, eikä sellainen jossa yksi joutuisi ahdistumaan koko ajan aivan turhan takia.

Vartin kuluttua heidän ajokkinsa pysähtyi ja Leo riensi avaamaan oven.
Fusion oli perustettu alueelle, jonne kohosi uusia pilvenpiirtäjiä. Klubi näytti varsin laimealta valtavien talojen keskellä, mutta sen eteen oli muodostunut käsittämättömän pitkä jono. Samantha oli iloinen siitä, että Ryan oli järkännyt heidät VIP-listalle. Muuten he jonottaisivat klubille vielä viikon kuluttua.
Ryan asteli joukon kärjessä aivan jonon eteen, jossa järkälemäinen portsari seisoi kädet ristissä valmiina kieltämään heitä.
”Ryan von Heaven ja kolme muuta”, Ryan sanoi portsarille.
Mies kohotti kulmaansa, mutta tarkisti heidän nimensä tabletilta, johon vieraslista oli luultavasti tallennettu. Samantha vaihtoi hermostuneena painoa jalalta toiselle. Hänen tanssijalkansa oli ruvennut vipattamaan toden teolla, nyt kun tanssilattia vain lähestyi lähestymistään. Joku ulkona parveilevista toimittajista oli huomannut Ryanin ja rientänyt kuvaamaan heitä.
”Muiden nimet?” ovimies kysyi tuimana.
”Luca Jhonsson, Samantha Garzia ja George Lewis.”
”Sisälle sitten.”

Luca ei pystynyt edes esittämään nyreää vaikka olisi halunnut, sillä oli aivan liian hyvällä tuulella ja Ryanin suukot saivat hänet aina sulamaan ja hän luultavasti voisi antaa mitä vain anteeksi noiden pehmeiden suukkojen takia. Lewis näytti jälleen siltä kuin hänelle oli huudettu ja tuo painoi hartiansa ja päänsä kyyryyn mutisten anteeksipyynnön. Mies ei vain ollut tottunut tälläiseen kohteluun ja hänestä tuntui että oli lähestulkoon vaatimus että hän ainakin esittäisi aikovansa korvata palveluksen.

Luca soi kuitenkin Lewisille vielä lohduttava hymyn ja nyökkäyksen. Sitten he olivatkin jo perillä ja Luca nousi autosta katsellen ympärilleen ja lähinnä jonoa, kasvoillaan ilme joka olisi voinut sano 'ei hassumpaa'. Klubi vaikutti suositulta jo heti ensimmäisenä iltanaan, mutta mielipiteet saattoivat vielä muuttua hyvinkin herkäksi ihmisten koettua klubi. Luca seurasi Ryanin kannoilla ja katsoi järkäleportsaria lähes haastavasti, kuin todetakseen ettei hänen poikaystävälleen ryppyillä. Alkoholi oli selvästi noussut sinitukan päähän, vaikkei tuo tehnytkään elettäkään rähinöidäkseen tai nolatakseen heitä kaikkia.

Lewis yritti tarttua Samanthaa kädestä hakeakseen lohtua, mutta neito menikin jo edellä ja Lewis tunsi itsensä hyvin mitättömäksi ja hölmöksi. Hän kuitenkin loi jonkinsortin hymyn kasvoilleen ja asteli muiden perässä, astuen aivan Samanthan viereen voidakseen kuiskata tuolle. "Olen aika törppö, vai?", Hän irvisti tietäessään sen totuudeksi ja toivoi jonkinsortin lohdunsanoja omalta rakkaaltaan.

Samantha vilkaisi kummastuneena Lewisiä tämän kuiskutellessa hänelle. Sitten hänen kasvonsa muodostivat lohduttavan hymyn. ”Ehkä välillä, mutta vain välillä. Yritä jatkossa miettiä kaksi kertaa ennen kuin avaat suusi. Ryanille raha on arka paikka, joten älä enää tarjoa hänelle vastapalveluksia.”
Samantha tarttui Lewisiä lohduttavasti käteen, irvistäen kameroille, joiden salamavalot seurasivat heitä kuin haaskalinnut. Toimittajat muuttuivat korkeintaan vain röyhkeämmiksi.

Ryan nappasi Lucan kainaloonsa, tietäen sen tallentuvan varmasti kameroille, jotka seurasivat häntä. Parempi niin. Pian koko New York tietäisi hänen seurustelevan vakavasti.
Hän lähti vetämään Lucaa hymyillen sisään klubin ovesta. Tanssimusiikki löi heti oven sisäpuolella vastaan valtavalla voimalla. Ryan tunsi ruumiinsa tärisevän basson tahdissa. Ovet oli avattu vasta hetki sitten, mutta paikka oli jo täynnä.
Samantha veti Lewisin perässään ja seurasi kuuliaisesti Ryania. Vielä ei ollut oikea hetki erkaantua porukasta.
Ennen narikkaa heitä vastassa oli lipunmyyntipiste, jonka ääressä odotti sliipattu nuori mies valmiina palvelemaan heitä.
”Hyvää iltaa, tervetuloa Fusioniin. Olettekko vieraslistall?” mies kysyi, väläyttäen samalla mairean, helenvalkoisen hymyn.
Ryan asteli ensimmäisenä tiskin eteen: ”Ryan von Heaven ja seurue.”
Lipunmyyjä häkeltyi täysin. Saattoi olla hyvinkin mahdollista, ettei hän aluksi ollut meinannut tunnistaa Ryania, joka poseerasi lehtien kansissa kolmiosaisessa puvussa.
”Herra von Heaven, VIP-vieraille on varattuna erikoiskohtelu. Jos odotatte hetken, niin tarjoilija tulee johdattamaan teidät eristetylle alueelle, josta saatte passinne. Passi takaa teille kulun kaikilla yleisölle avoinna olevilla alueilla.”
Samanthan teki mieli viheltää. Hän ei ollut koskaan saanut tällaista kohtelua. VIPpejä tosiaan nuoleskeltiin.

Luca tunsi ensimmäisen pienen epävarmuuden heidän suhteestaan Ryanin kaapatessa hänet kainaloonsa toimittajien edessä. Luca ei ollut vielä aiemmin pahemmin hävennyt homouttaan, mutta pian koko New York tietäisi ja se sai pienen vihlaisun aikaan nuorukaisen kyljessä. Hän kuitenkin työnsi moiset mielestään. Ainoat kenen mielipiteistä hän välittäisi oli hänen vanhempansa, eikä hän uskonut heidän pahoittavan mieltään. Toisaalta, saattaisivat pahoittaa sillä Luca ei ollut soitellut vanhemmilleen hetkeen ja nuo olisivat ehkä saattaneet haluta kuulla poikansa homoudesta tuolta itseltään uutislähetyksen sijaan. Noh, sitä oli turha enää murehtia. Luca yritti näyttää mahdollisimman luonnolliselta kameroiden edessä poikaystävänsä kainalossa seuratessaan tuota sisälle.

Jos Samantha oli ällistynyt VIP-ien saamasta kohtelusta, Lewis oli lähestulkoon järkyttynyt. Hän ei voinut uskoa mitä kaikkea rahalla ja hyvällä statuksella voisikaan saada. Hänen pitäisi ehdottomasti pyrkiä korkeammalle elämässään voidakseen tarjota tälläistä myös joskus Samanthalle.

Saattajaa odottaessa, myyjä ilmoitti sisäänpääsylippujen hinnat ja Ryan kaivoi lompakkonsa esiin, kysymättä muilta mitään. Hän maksoi kaikkien sisäänpääsyn sanaakaan sanomatta. Pian tämän jälkeen siistiin mustaan tarjoilijan asuun sonnustautunut nainen saapui paikalle. ”Tätä tietä herrasväki”, nainen sanoi näyttäen heille tietä.
Ryan viittasi muita seuraamaan itseään ja heidän opastajaansa. Samalla hän tarttui vaistomaisesti Lucan kädestä kiinni. Hän puristi sitä lujempaa kuin yleensä, aivan kuin olisi pelännyt, että mies katoaisi väkijoukkoon.
Samantha piti Lewisin kädestä kiinni seuratessaan Lucaa ja Ryania.

Tarjoilijatar ohjasi heidät uudella samettiköydellä rajatun oven luoksi, jossa seisoi myös uusi ovimies. Portsari oli vielä isompi järkäle kuin edellinen ja tutkaili heidän jokaisen kasvoja, aivan kuin painaakseen jokaisen kasvot mieleen vastaisuuden varalle. VIP-puoli oli pienempi kuin rahvaan puoli. Lisäksi jos clubi itsessään oli tyylikäs, yksityiset tilat suorastaan huokui charmia. Se erottui toisesta puolesta pelkällä kullanhohtoisella vesiputousseinällä. Seinä toi yksityisyyttä, mutta muistutti kuitenkin vieraita toisen puolen olemmassa olosta. Tila oli täynnä mukavan näköisiä sohva saarekkeita, joilla istui jo avajaisillan vieraita. Sielläkin oli tanssilattia, joka oli vain hieman pienempi kuin varsinaisen clubin puolella. Musiikki pauhasi täällä aivan yhtä lujaa ja tanssilattia oli täynnä julkkiksia ja muita tärkeitä henkilöitä.
Tarjoilija johdatti heidät rauhallisen istuin ryhmän luokse, ojensi heille VIP-passit ja ilmoitti, että tarjoilija tulisi pian hakemaan heidän tilauksensa. Täällä asikkaiden ei tarvinnut jonottaa baaritiskillä saadakseen juotavaa.

Ryan isttutui sohvalle ja katsoi muita odottavasti. ”Ihan mukavalta paikalta tämä näyttää.”

Luca oli aikeissa esittää vastalauseen Ryanin maksaessa heidän kaikkien sisäänpääsynsä, mutta sulki suunsa ja kohautti harteitaan. Tämän kerran kai sitten, hän ajatteli itsekseen ja katsoi ehkä hieman kummastuneena Ryanin selkään tuon puristaessa lähes kivuliaasti hänen kättään johdattaessaan häntä VIP tiloihin joka paljastui, aivan kuten Luca oli odottanutkin, aivan liian ylelliseksi hänen makuunsa. Luca piti ehkä enemmän rahvaanomaisista tiloista joissa oli yleensä hieman rennompi tunnelma, mutta vaihtelua ja kokemus tämänkin. Ja hänen luultavasti pitäisi tottua tähän mikäli aikoisi viettää useammankin vuoden Ryanin poikaystävänä.

Kun Ryan maksoi Lewis olisi voinut vingahtaa viillosta jonka se lisäsi hänen ylpeyteensä, mutta mies nielaisi äännähdyksensä ennenkuin ne pääsivät ilmoille ja seurasi muita kuuliaisesti. Hän oli järkyttynyt VIP tilan hienoudesta ja söi lähes paikkaa silmillään.

”Istukaa alas. Juodaan tässä parit ja siirrytään vaikka sitten tuonne toiselle puolelle, jos haluatte”, Ryan ehdotti. Hän piti VIP-puolesta, koska siellä oli harvemmin uteliaita silmäpareja, joiden havainnot päätyisivät julkiseen levitykseen. Sitäpaitsi, osasivat julkkiksetkin juhlia.
Samantha istui Ryania vastapäätä, toiselle sohvalle ja totesi tarvitsevansa muutaman paukun ennen kuin saattoi rentoutua.

”Ryan!” jostain päin kantautui innostunut naisen kiljahdus. Heidän luokseen säntäsi pikäsäärinen, hoikka, nainen vaalea kiharapilvi heiluen. Nainen kapsahti oitis sohvalla istuvan miehen kaulaan.
Samanthan suu loksahti hämmästyksestä auki, sillä hän selvästikkin tunnisti naisen jostain.
”Hei Cynthia”, Ryan ähläisi, yrittäessään haukkoa henkeä naisen vaaleiden kiharoiden välistä.

Luca nyökki hyväksyvästi. Hän halusi ennemmin 'tavallisten' ihmisten puolelle, sillä julkkisten ympyröimänä häntä alkoi jotenkin ahdistamaan eikä hän tuntenut voivansa olla oma itsensä täällä, ja hän epäili Lewisin tuntevan samoin.

Lewis tosiaan vilkuili hieman hermostuneena ympärilleen, bongaillen julkkiksia ja hän jopa huomasi muutaman joiden töitä hän ihaili. Lewis unohti äkkiä oman nöyryytensä miettiessään uskaltaisiko hän pyytää nimmarit muutamalta.

Kiljahdus sai Lucan korvat särkemään ja hän käänsi automaattisesti happaman katseensa naiseen juuri sopivasti kun tuo hautasi Ryanin hiuksiinsa. Mustasukkaisuuden pisto viilsi Lucaa rinnasta ja jos hänen ilmeensä olisi voinut tappaa, nainen tukehtuisi omiin hiuksiinsa tällä samaisella sekunnilla. Luca ei kuitenkaan uskaltanut sanoa heti mitään, ties kuka tämä nainen oli. Luca ei niinkään kiinnittänyt huomiota julkkismaailmaan. "Muru..", Luca yritti hymyillä ystävällisesti. "Haluatko esitellä ystäväsi?"

Cynthiaksi kutsuttu nainen irrottautuu halauksesta ja kääntyy katsomaan Lucaa, suuret, siniset silmät tuikkien. Hän kääntää katseensa nopeasti Lucasta Ryaniin ja takaisin. ”Ry? Onko tämä..? Onko tämä sinun Lucasi?” hän kysyy osoittaen Lucaa.
”Kyllä Cynthia, hän on minun Lucani, jos haluat ilmaista asian noin”, Ryan sanoi nauraen. ”Luca, tämä on Cynthia Parks, lapsuudenystäväni.”
Nyt Samantha vuorostaan katsoi Ryania suu auki. Hän oli ilmeisen tietoinen siitä, kuka nainen oli.
”Hei Luca!” Cynthia henkäisi ja tarttui oitis Lucan molempiin käsiin. ”Ihanaa tavata sinut viimein! Ryan on puhunut sinusta paljon!”
”Cynthia on näyttelijä. Hänen perheensä asui samassa talossa kuin omani. Hän on ollut minulle lapsenvahtina kun olin pieni.”
”Sinä olit kauhea riiviö”, Cynthia nauroi.

Samassa tarjoilijatar tuli ottamaan heidän tilauksensa. Cynthia ilmoitti haluavansa pullon shamppanjaa koko porukalle omaan laskuunsa. Ryan puolestaan kehotti muita tilaamaan mitä halusivat.
”Margarita”, Samantha ilmoitti tarjoilijalle.

Luca jähmettyi. Häneltä meni aivan ohi kaikki mitä puhuttiin seuraavassa hetkessä. Naisen puhe koski hänen korviinsa eikä hän voinut jostain syystä kääntää katsettaan nyt pois noista kiharoista, kun ne pomppivat hänen silmiensä edessä. Asteen verran kalvennut nuorukainen vain istui sohvalla kuin tappi perseessään, pää kallellaan osoittaen ettei hän ymmärtänyt mistään mitään.

Lewis nauroi Lucalle ensimmäistä kertaa kunnolla koko illan aikana, ja oli vähällä tukehtua omaan nauruunsa. Niin huvittavalta Luca hänen mielestään näytti. Lopulta Lewis rauhoittui ja sai jopa tilattua drinkin tarjoilijalta. "Ja jähmettynyt lumiukko ottaa jonkin hyisen drinkin.", Lewis vinkkasi vielä nauraen tarjoilijalle joka ei tuntunut ymmärtävän Lewisin hauskuutta.

Lopulta Luca heräsi hämmennyksestään, kankeasti tosin. "Ai, hei."

Cynthia nauroi iloisesti ja vilpittömästi Lucan vaatimattomaan tervehdykseen. ”Älä suotta ole mustasukkainen minusta. Ryan on minulle kuin pikkuveli. En koskisi häneen pitkällä tikullakaan.”
”Cynthia, saanko esitellä muut ystäväni”, Ryan kysy, auttaen naisen viereensä sylistään, johon tämä oli jostain syystä jämähtänyt. ”Tässä ovat Lewis ja Samantha, joka ilmeestään päätellen on sinun fanisi.”

Samantha sulki nopeasti auki unohtuneen suunsa ja punastui helakan punaiseksi.
Vaalea näyttelijätär kääntyi oitis Samanthan puoleen, kasvot sädehtien. Hän alkoi saman tien pajattaa jotain, jonka miehet saattuivat pian päätellä tyttöjen jutuiksi. Samantha näytti puolestaan olevan mielissään saamastaan huomiosta.
”Minulle yksi viski. Luca, mitä sinä otat?” Ryan kysyi katsoen Lucaa pahoittellen katseellaan Cynthian aiheuttamaa kohtausta.

Luca käänsi katseensa Ryaniin Cynthian siirryttyä viimein pois miehen sylistä ja änkytti hetken jotain suutaan aukoen ja sulkien kunnes ravisti päätään ajatustensa selvittämiseksi. "Mitä justiinsa tapahtui?", Luca katsoi ymmällään naista ja jälleen Ryania kunnes keskittyi käsillä olevaan tapahtumaan joka sisälsi juoman tilauksen. "Ai, joo. Vodkapaukku. Ja tequilaa.", Luca käänsi tilauksen tehtyään katseensa takaisin lattiaan ja siitä Ryaniin. "Miksi minusta tuntuu kuin minua olisi isketty takaraivoon?"

Lewis rävähti uuteen nauruun. Hänestä oli mukava nauraa Lucan kustannuksella. Viimeistään siinä vaiheessa kun pörröpää ymmärsi mikä oli Lewisista hauskaa ja soi hänelle kuuluisan kuolonkatseensa, Lewis onnistui vaikenemaan.

Ryan naurahti myös Lucan hämmennykselle, mutta peitti naurunsa nopeasti kämmeneensä. Saatuaan naamansa perulukemille, hän saattoi laskea kätensä.
”Cynthialla on välillä sellainen vaikutus ihmisiin. Siitä huolimatta hän on kerrassaan ihana ihminen”, Ryan sanoi silittäen lempeästi Lucan poskea. ”Ja kuten hän juuri sanoi. Olen hänelle kuin raivostuttava pikkuveli, joten älä ole ainakaan hänen vuokseen huolissasi. Ei siinä, että sinun tarvitsisi olla huolissasi jonkun muun vuoksi. Minä rakastan sinua ja vain sinua.”

”Awwwn!” Cynthian huomio oli kiinnittynyt hetkeksi miehiin ja hän oli kuullut Ryanin rakkaudentunnustuksen. ”Te olette niin suloisia yhdessä. Luca, ihanaa, että Ryan on saanut sinusta kunnollisen kumppanin itselleen. Minä vihasin sitä Diamond lutkaa.”
Samantha nousi seisomaan ja ilmoitti menevänsä tanssimaan. Loppujen lopuksi, juuri sen vuoksi hän oli halunnut lähteä ulos. ”Tulen pian pyörähtämään tässä.”
”Odota minua, minäin haluan tanssia!” Cynthia hihkaisi ja lähti kulkemaan Samanthan kanssa kohti tanssilattiaa.

”Sanoimme häntä Mirandan kanssa Hurrikaani-Cyniksi kun olimme nuorempia”, Ryan sanoi. ”Ymmärrätte varmaan miksi?”

"Kyllä, joo. Eikun, helvetti.", Luca totesi ja katsoi Ryania kuin olisi pyytänyt apua. "Minun on käytävä kastelemassa pääni. Tulen pian takaisin.", Luca hymyili anteeksipyytävästi Ryanille ja nousi sitten ripeästi. Oikeasti mies etsi käsiinsä lähimmän tupakointi alueen ja livahti salaa tupakalle saadakseen päänsä hieman selkenemään ja rentoutuakseen. Naisen ilmaantuminen oli tosiaan ollut hyvin äkillinen ja häkellyttävä, ja Luca kyllä ymmärsi hyvin miksi tuota oli kutsuttu hurrikaaniksi.

Lewis jäi hieman orpona sohvalle Ryania vastapäätä Samanthan karattua tanssimaan ja Lucan karattua selvittämään päätään. "Mukava tyyppi, Cynthia.", Lewis hymyili yrittäessään kehittää jonkin sorttista keskustelua. Hän tunsi itsensä vaivautuneeksi Ryanin seurassa päivällä tehtyjen töppäyksiensä takia. Hän toivoi tosissaan ettei Ryan alkaisi vihaamaan häntä ja osaisi antaa anteeksi hänen kömmähdyksensä.

Ryan seurasi Lucaa tarkkaan katsellaan ja huomasi tämän livahtavan tupakoimaan. Hän päätti kuitenkin antaa toiselle oman aikansa rauhoittua Cynthian hyökkäyksen jälkeen. Hän kuitenkin seurasi tarkkaan poikaystävänsä menoa, keskittyen samalla myös Lewisiin.
”Cynthia on ihan omanlaisensa persoona. Häntä pitää oppia ymmärtämään, jotta hänestä pitää”, Ryan selvitti hymyillen. ”Mutta kyllä. Hän on todella mukava ja ajattelevainen ja kiltti.”

Tupakkakopissa, Lucan seurana oli kaksi nuorta miestä, jotka juttelivat keskenään. He olivat hyvin pukeutuneita ja luultavasti ystävyksiä. He vilkuilivat Lucaa hetken aikaa ja siirtyivät lopulta hänen molemmille puolilleen.
”Hei söpöliini”, toinen miehistä sanoi hymyillen Lucalle ovelan näköisenä.
”Onko tuo pollea lihaskimppu tuolla pöydässä poikaystäväsi?” toinen nyökkäsi Ryanin suuntaan.