Monimutkaista. (K-18)

Lewis nökytteli tyytyväisenä puheenaiheen vaihduttua. Hän söi hyvällä ruokahalulla ja nautiskeli muutaman snapsin myös sakea syödessään.
Luca huomasi Ryanin punastumisen ja laski lohduttavasti toisen kätensä Ryanin reidelle, aloittaen syömään samalla jottei kukaan vain epäilisi moisen kosketuksen tarkoitusta. Hän tiesi miten Lewis suhtautui hänen ja Ryanin suhteeseen, eikä halunnut aiheuttaa parhaalleystävälleen enempää noloja tilanteita tänä iltana.

"Sammy, kerrohan siitä klubista.", Luca kysyi soijadippauksen ohella kehittääkseen jonkinlaista pöytäkeskustelua.

Ryan puristi Lucan kättä pöydän alla, kiitollisena poikaystävänsä suomasta tuesta. Hän ei osannut vieläkään olla kunnolla muiden nuorten kanssa. Hänen vanhempansa olivat raahanneet häntä aina seurapiiristä toiseen. Tällaisissa opiskelijailtamissa, hän ei sen sijaan ollut koskaan ollut.

Samantha nielaisi viimeisimmän suuhunsa sulloman sushin. ”En tiedä siitä kovinkaan paljon, koska se avataan tänään. Käsittääkseni se on moderni disco”, Samantha totesi. ”Se on aivan keskustassa. Mutta sille on ilmeisesti asetettu kovat odotukset, mitä verkossa on voinut lukea.”

Luca soi Ryanille nopean hymyn ja keskittyi sitten sullomaan ruokaa suuhunsa. Aamun 'urheilu' ja koulu olivat nälkiinnyttäneet hänet totaalisesti, ja tuntui kuin hänen vatsansa olisi sillä hetkellä ollut täysin pohjaton. Hän yritti kuitenkin olla syömättä kaikkea jotta muillekin jäisi, eikä hän näyttäisi kauhealta ahmatilta.

"Toivottavasti siellä on hyvä meno.", Lewis totesi ja vilkaisi sake pulloa. Hän oli ottanut jo kaksi snapsia, olisi hyvä pidättäytyä enemmästä ellei hän halunnut olla tuhannen tuiterissa heidän alkaessaan tekemään lähtöä. Sellaisesta illasta olisi hauskuus kaukana.

Ei mennyt kauaakaan kun lautaset olivat tyhjiä. Kun kaikki oli syöty, Ryan rupesi siivoamaan astioita pöydästä tiskikoneeseen.
”Kiitos Ryan. Tuo oli taivaallista”, Samantha sanoi, noustessaan pöydästä hakeakseen itselleen jääkaapista kirsikkaoluen. ”Minut saa pyytää syömään toistekkin.”
Kulkiessaan jääkaapilta, kohti olohuonetta, hän suikkasi kevyen suukon Ryanin poskelle kiitoksena. Ryan punastui korviaan myöten ja tuijotti Samanthaa hämillään.
”Älä näytä tuolta. Se oli pikku pusu kiitokseksi”, Samantha mulkaisi Ryania.
Ryan hymyili nolona ja jatkoi siivoamista posket punaisina. Saatuaan pöydän puhtaaksi, hän lähti kulkemaan kohti makuuhuonetta: ”Menen vaihtamaan vaatteita johonkin sopivampaan.” Ryan viittoi samalla vaatteitaan, jotka olivat edelleen samat, kuin isänsä luona käydessään. ”Olkaa kuin kotonanne sillä aikaa.”

Luca nousi pöydästä muiden perässä ja kaappasi itselleen vielä oluen jääkaapista. "Tarvitsetko apua vaatteiden vaihdossa, muru?", Hän vinkkasi silmäänsä Ryanille leikkisästi huomattuaan toisen punoittavat posket pienen suukon jäljiltä. Luca virnisti kuitenkin leikkimielisesti.
"Se todella oli mahtavaa.", Lewis myötäili seuratessaan sitruunaisen oluensa kanssa Samanthaa olohuoneeseen. "Pitäisikö minunkin opetella kokkaamaan?", Hän ei voinut olla ajattelematta kuinka Samantha kiittäisi häntä samalla tavalla aina aterian jälkeen, ja paremminkin, jos hänkin osaisi kokata yhtä hyvin. "Ehkä Ryan voisi opettaa minua.", Lewis hymähti istuessaan sohvalle.

”Minulla on itseasiassa näytettävää sinulle, joten voisit tulla mukaani”, Ryan totesi makuuhuoneen ovelta. ”Äläkää huoliko, tämän esitteleminen onnistuu vaatteet päällä”, hän huikkasi vielä Samanthalle ja Lewisille.
”Jos teillä menee kauhean kauan, kyllä mekin keksimme tekemistä”, Samantha huikkasi takaisin, hymyillen leveästi sohvalla istuessaan.

Ryanin kadottua makuuhuoneeseen, Samantha kääntyi poikaystävänsä puoleen. ”Mitä suotta. Minä osaan jo sen puolen. Voisinkin kokata sinulle joku kerta. Ellet sitten välttämättä halua opetella laittamaan ruokaa.”
Samantha hymyilee Lewisille onnellisen näköisenä. Näin hyvin heillä ei ollutkaan mennyt vähään aikaan. Ehkä hänen ahdistuksensa rupeaisi viimein helpottamaan.

"Selvä.", Luca visersi ja seurasi kuuliaisena Ryania makuuhuoneeseen. Hän oli totaalisen hyvällä tuulella ja energinen, sitä se luennoilla nukkuminen teetti. "Miten isäsi kanssa meni?", Luca kysyi heidän viimein päästyään olemaan hetken kahdenkesken. Hän tiesi ettei Ryanin isä ollut järin onneissaan poikansa seurustelukumppanin valinnasta, ja sen he molemmat saivat kyllä toisinaan kärsiä.

Lewis mutristi hieman alahuultaan. "Etkö tahdo että kokkaan?", Hän kysyi hieman lässyttäen, matkien murjottavaa lasta ennenkuin hymy kaartui takaisin nuorukaisen huulille. "Sovittu, teet jotain oikein herkullista sitten.", Lewis kietoi kätensä Samanthan hartioille ja veti toista hieman lähemmäs itseään voidakseen painaa lempeän suukon otsalle.

Ryan vetäisi kauluspaitansa pois housuistaan ja rupesi napittamaan sitä auki. ”Hän oli tyytyväinen aikaansaannoksiini Suomessa ja tekemääni raporttiin”, hän sanoi. ”Tein täällä pieniä järjestelyitä. Vaatehuoneessa on tilaa sinulle, jos haluat tuoda tänne jotain tavaroitasi. Hankin kylpyhuoneeseeni myös sellaisia toilettitarvikkeita, joita käytät. Olen pannut merkille mitä käytät, kun olen vieraillut luonasi.”
Ryan sujahti nopeasti ulos housuistaan. Hän vei vaatteet pyykkikoriin, joka sijaitsi kylpyhuoneessa. ”En pyydä sinua muuttamaan tänne, mutta koska olen luvannut, että saat tulla tänne milloin mielit, järjestely luultavasti helpottaa täällä viettämääsi aikaa.”
Ryan asteli vaatehuoneeseen pelkissä mustissa boksereissa ja rupesi etsimään klubille sopivia vaatteita.


Samantha antoi vetää itsensä lähemmäs. Hän käpertyi tällä kertaa oikein mielellään Lewisin rintakehää vasten. ”Selvä. Pyydän äidiltä pari hyvää reseptiä”, hän sanoi, siemaisten oluttaan.

Lucan silmät syttyivät peittelemättömästä onnesta, ja vaikka Ryanin sanat 'en pyydä muuttamaan' latistivat tunnetta hiukan, hän oli silti hurjan iloinen toisen tekemistä muutoksista ja uhrauksista. Kun Ryan tuli takaisin pelkissä boksereissaan Luca ei voinut vastustaa kiusausta syleillä toista nuorukaista takaa, haudaten kasvonsa toisen niskaan. "Kiitos, Ry.", Luca hengitti syvään rakkaansa tuoksua ja painoi pienen suudelman Ryanin niskaan sivellessään toisen lämmintä, treenattua vatsaa sormillaan. "Rakastan sinua.", Luca kuiskasi hyvin hiljaa ennenkuin erkani toisesta. Hän ei tosiaan halunnut että aamuinen toistuisi nyt, kun täällä oli muitakin.

Lewis silitteli Samanthaa toisella kädellään ja hörppäsi oluestaan aina välistä. "Haluaisin kokeilla jotain tulista. Olisiko äidilläsi jotain sellaista reseptiä, vai tiedätkö itse jo valmiiksi jonkin?", Lewis hymyili. Tämä päivä näytti muuttuvan vain entistä paremmaksi mitä pidemmälle se eteni. Hänellä myös oli pieni aavistus, että yöllä molemmilla saattaisi vielä olla puhtia uusia päivän leikit.

Ryan hymyili Lucan kietoutuessa hänen ympärilleen takaapäin. ”Hienoa, että pidät ajatuksesta. Jotkut olisivat voineet juosta kirkuen karkuun”, hän sanoi silitellessään Lucan kättä, joka puolestaan liikkui hänen omilla vatsalihaksillaan. ”Sano heti, jos tarvitset tänne jotain, jota en ole tullut ajatelleeksi, niin hankin sen sinulle.”
Lucan irrottautuessa hänestä, Ryan veti hänet nopeaan syleilyyn, ennen kuin jatkoi vaatteidensa valitsemista. ”Minäkin sinua, ruipelo. Menehän nyt viihdyttämään ystäviäsi, niin minä tulen pian perästä.”
Ryan taputti Lucaa takamukseen, ohjatakseen tämän näin ulos makuuhuoneesta. ”Lähdemme varmaan pian, joten älä viivytä minua.”


”Tiedän muutamiakin reseptejä”, Samantha sanoi suoristautuessaan hieman. ”Voisin kokata sinulle meksikolaista. Intilainen tosin tekee hyvää sukupuolivietille.” Samantha virnisti ja iski silmäänsä poikaystävälleen, ennen kuin otti uuden huikan pullostaan.

"Hei, itse olet ruipelo!", Luca tuhahti mukamas loukkaantuneena ja naurahti vielä kuitenkin ennenkuin poistui makuuhuoneesta jälleen olohuoneeseen, jossa hän lysähti nojatuolille olutpullo käsissään. "Ryan vaihtaa nyt ne vaatteet ja olemme valmiina lähtöön.", Luca totesi kuherteleville ystävilleen ja vilkuili hieman epäilevästikin. Sammylla ja Lewisillä näytti pyyhkivän tavallistakin paremmin.

"Eikös hänen pitänyt vaihtaa ne jo aikaa sitten?", Lewis irvaili ja siirsi kätensä silittelemään Samanthan olkapäätä, ja vilkaisten nopeasti neitoa kohden. "Intialaista ensi kerralla.", Hän virnisti, tietäen hyvin ettei Lucalla olisi mitään hajua mistä he olivat juuri puhuneet ennen pörröpään astumista huoneeseen.

Samantha hymyili lempeästi Lewisille. ”Mitä Ryan halusi näyttää sinulle?” hän kysyi oitis Lucalta, kun sai siihen mahdollisuuden. ”Älä vastaa, jos se liittyy mitenkään navan alapuolelle.”
Samantha virnisteli ystävälleen pullonkaulan takaa.
Hän antoi Lewisin silitellä olkapäätään. Hänellä ei tullut edes pieneen mieleenkään huitaista kättä pois. Se ei ahdistanut, kutittanut tai aiheuttanut oksennusrefleksiä. Samanthalla oli voittaja olo.
”Meinaatko muuten tulla yöksi Ryanille?” hän kysyi muka viattomasti. Todellisuudessa Samanthaa kiehtoi ajatus Lewisin ja Lucan yhteisestä, tyhjästä huoneesta.

"Eeei mitään tärkeää, kunhan näytti extratilaa vaatekaapissa jota hän raivasi jotta saisin omia kuteitani mahtumaan sinne.", Luca totesi lähes välinpitämättömään sävyyn mutta lopulta nuorukaisen pokka ei enää pitänyt ja hänen oli pakko virnistää onnellisena. "Ajattelin tulla, enkä usko että Ryanilla on mitään sitä vastaan.", Lucan silmät pälyilivät väkisinkin makuuhuoneen suuntaan.

"Hienoa.", Lewis virnisti itsekkin sillä uskoi tietävänsä mitä Samantha ajatteli. Heillä olisi koko huone käytössään eikä tarvitsisi huolehtia Samanthan kämppiksestä joka saattaisi ilmaantua kesken kaiken paikalle, tai olla jo paikalla pilaamassa kaikki hienot suunnitelmat.

”Wau! Se on iso juttu, että hän antaa sinun tuoda vaatteitaan luokseen”, Samantha sanoi innostuneena ja hymyili onnellisena Lucan puolesta. ”Kohta te asutte yhdessä ja menette naimisiin ja adobtoitte pienen kreikkalaisen tytön piristämään päiviänne.”
Samantha vilkaisi vaivihkaa Lewisiin. Nainenkin oli sillä tuulella, että saattaisi kaivata kampukselle palattuaan uuden löylytyksen. Hänen huoneessaan siitä ei tulisi mitään, sillä hänen kämppiksellään ei tuntunut olevan minkäänlaista sosiaallista elämää. Pari vuotta vanhempi Miriam osasi olla välillä todella kuivakka, uppoutuessaan opintoihinsa kaikella mahdollisella tarmolla.

Lucan vilkuilusta huolimatta Samantha näki Ryanin astelevan ulos makuuhuoneesta ensimmäisenä. Naisen suu loksahti lattiaan asti auki, sillä muutos oli käsittämätön.
Ryan nähtiin yleensä vain tietynlaisissa vaatteissa, jotka olivat enemmän tai vähemmän pikkuvanhoja. Puvuntakit, suorat housut ja järkevät neuleet kuuluivat tähän tyyliin olennaisena osana. Nyt vaihdettuaan klubivaatteet ylleen, Ryan näytti ensimmääistä kertaa heidän nähdensä itsensä ikäiseltä, hieman yli kaksikymmenvuotiaalta nuorukaiselta.
Hänellä oli yllään musta, tiukka t-paita ja nahkahousut. Lanteillaan hänellä oli simppeli niittivyö ja jalassaan raskasmalliset kengät. Kaulassa miehellä oli jokin teräksinen,maskuliininen koru ja ranteessaan niittiranneke. Ryan oli muotoillut, yleensä hyvinkin siististi kammatut hiuksensa niin, että päälaella oli jokin tyylikäs, irokeesia muistuttava muodostelma. Kädessään hän roikotti nahkatakkia, joka näytti hieman vastaavalta kuin se, jonka hän oli tuonut Lucalle suomesta.
Näky sai Samanthan vislaamaan hyvillään.

"Älä viitsi, Sammy, ei se noin iso juttu ole. Kunhan helpottaa meitä molempia.", Luca sanoi vältellen naisen katsetta tuntien pienen punan kuumottavan kasvojaan. Samantha sai sinitukalle sellaiset mielikuvat ja fantasiat päähän, ettei hän yksinkertaisesti voinut olla alkamatta maalata moisia tulevaisuuden kuvia heidän kahden välille. Kun Samantha vislasi Ryanilel, Lucan pää kääntyi salamana poikaystävänsä puoleen ja hänen hengityksensä tuntui salpautuvan. Olisi melkein voinut kuolan alkavan valua Lucan suupielestä, ja nuorukainen sulkikin suunsa hyvin nopeasti, ponnahti ylös nojatuolista ja asteli hyvin rivakoin askelin Ryanin luokse, tarttui toista ranteesta ja oli mukamas lähtevinään raahaamaan toista takaisin makuuhuoneeseen. "Odottakaa kymmenen minuuttia.", Hän sanoi vitsillä ja seisahtui sitten kuitenkin ja kääntyi ihastelemaan Ryania lähemmin. "Ei vaineskaan, siihen menisi tunti."

Lewis nyökytteli, hän pystyi hyvin kuvittelemaan Lucan ja Ryanin muuttamassa yhteen ja adoptoimaan lapsen. Jos niin kävisi hän olisi hyvin onnellinen parhaan ystävänsä puolesta. Pieni kateellisuus kuitenkin iski nuorukaiseen ja hän katsoi lähes kaipaavana Samanthaa. Muuttaisivatko he koskaan yhteen ja perustaisivat perhettä? Nämä ajatukset saivat Lewisin tajuamaan kuinka paljon hän oikeasti rakasti naista kainalossaan. Hän päätti, että olisi pian aika kertoa se. Mutta ei nyt. Sillä kaikkien huomio kiinnittyi Ryaniin, myös Lewis käänsi katseensa tuota kohden ja irvisti kun Luca meinasi lähteä viemään tuota takaisin makuuhuoneeseen, ja huokaisi päänsä sisällä helpotuksesta kun Luca vain vitsaili. "Näytät hyvältä.", Lewis totesi keksimättä oikein muutamaan kehua.

Ryan katsoi kummissaan Lucan ryntäämistä häntä kohti ja hämmentyi entisestään, kun toinen oli jo raahaavinaan häntä takaisin makuuhuoneeseen. Tajutessaan poikaystävänsä vitsailevan ja esittävän hyvin omalaatuiset kehunsa hänen asuvallinnastaan, Ryanin huulille levisi hymy. ”Voinko päätellä tästä, että vaatteeni kelpaavat?”
Ryan kumartui hymyillen antamaan Lucalle lempeän suudelman. Siinä oli kuitenkin sen verran kaipuuta, että toinen voisi päätellä, kuinka mielellään Ryan olisi lähtenyt makuuhuoneeseen edes kymmeneksi minuutiksi.

Samantha repesi raikuvaan nauruun nähdessään Lucan reaktion. ”Pitäisikö meidän lähteä, ennen kuin te päädytte panemaan sitä eteisen seinää vasten?”
Ryan nyökkäsi vastaukseksi Samanthalle. ”Tilaan taksin. Ellette halua lähteä juhlimaan tyylikkäästi limousiinilla. Sekin onnistuu ja taksia nopeammin.”
Samanthan katse kirkastui Ryanin mainitessa limousiinin. Hän saattoi kuvitella ihmisten ilmeet, kun he astelisivat klubille suoraan tyylikkäästä limousiinista.

Luca vastasi suudelmaan hymyillen ja taputti sitten Ryania takamukselle. "Kelpaavat mainiosti, harmi vain että joudun repimään ne päältäsi yöllä.", Hän virnisti ja vilkaisi sitten nopeasti kohti Lewisiä, peläten aiheuttaneensa jonkin kuvotusta lähentelevän reaktion puheillaan, mutta Lewis vain istui hymyillen ja silitteli Samanthan olkaa, ja taisi olla aivan omissa maailmoissaan.

"Jos limousiini on sama kuin eilen, täytyy toivoa että pesivät takapenkin.", Luca vihjasi ilkikurisesti astellessaan Ryanin ohi vielä keittiöön hakeakseen yhden oluen matkalle, ja toisenkin varmuuden vuoksi.

Ennen kuin Luca livahti keittiöön, Ryan kuiskasi hänen korvaansa. ”Isäni kulkee sillä autolla. Luuletko tosiaan, että Leo veisi sen samassa kunnossa hänen käyttöönsä. Takapenkin peseminen on vähättelyä.”
Ryanin huulilla kareili pirullinen virne, kun hän otti puhelimensa esiin: ”Soitan Leolle niin voimme lähteä juhlimaan tyylillä. Samantha, mikä sen klubin nimi on. Uskoisin heidän ottavan mielellään Ryan von Heavenin seurueen VIP-listalleen avajaisiltana.”
”Fusion”, Samantha huikkasi Ryanille hymyillen. Hän tunsi pienen omantunnon pistoksen nautiskellessaan siitä, mitä kaikkia etuuksia rikas ystävä toi tullessaan. Hän päätti kuitenkin pitää ajatuksensa visusti omana tietonaan ettei suututtaisi Lucaa.

Ryan meni työhuoneeseensa hoitamaan puhelut ja jätti muut hetkeksi odottelemaan.
Samantha puolestaan huomasi, että hänen oluensa oli loppu. Hän nousi ylös sohvalta, astellakseen keittiöön hakemaan uutta.

Luca yritti tukahduttaa rämäkän naurun joka uhkasi paeta hänen kurkustaan ja onnistui päästämään pelkän pienen naurahduksen Ryanin kuiskaukselle. Hän rykäisi kurkkuaan ja istahti takaisin sohvalle nauttiakseen oluestaan vielä hetken ennenkuin he lähtisivät. "Vai että ihan VIP-listalle. Taisi suomeen lähtö saada Ryanin potemaan omantunnon tuskia.", Luca virnisti mutta oli kuitenkin hyvillää tästä pienestä hemmottelusta.

Lewis havahtui ajatuksistaan ja siemaisi olutpullonsa tyhjäksi. "Joko mennään?", Häneltä oli mennyt koko aiempi keskustelu aivan täysin ohi ja hän tunsi itsensä hieman hölmöksi nähdessään Lucan kysyvän ja ihmettelevän ilmeen. "Siis jääkaapille.", Lewis virnisti kuin olisi esittänyt vitsin ja nousi kiireellä ylös ja suuntasi jääkaapille.

”Tai sitten Ryan on vain tottunut käyttämään VIP-palveluita”, Samantha huomautti Lucalle lempeästi.
Hän avasi parhaillaan pulloa jääkaapin vieressä, Lewisin tullessa paikalle. Hän vilkaisi poikaystäväänsä huolestuneena. ”Oletko kunnossa. Olet ihan muissa maailmoissa?”
Vaikka Lewis osasikin olla välillä hölmö, tämä oli yleensä skarppina tilanteessa kuin tilanteessa. Oli yleisempää, että Samantha tai Luca unohtuivat välillä ajatuksiinsa kuin Lewis. Hän painoi kätensä lempeästi toisen hartialle halutessaan varmistaa, että tällä oli kaikki varmasti hyvin.
”Loukkasimmeko me sinua jollain?” Samantha kysyi kelatessaan mielessään keskusteluita, siltä varalta, että hänellä oli jäänyt jotain huomaamatta.

Räväkkyydestään ja ajoittaisesta ajattelemattomuudestaan huolimatta, Samantha osasi olla oikeian tilanteen tullen varsinainen kanaemo. Suojeluvietin lauetessa, kaikki hänen ystävänsä olisivat turvassa kuin herran kukkarossa, naisen hoitaessa hössöttämisen.

Luca naurahti pienesti Samanthan kommentille. "Älä sano tuota ääneen Ryanin kuullen.", Hän tiesi varsin hyvin mitkä asiat olivat kiperiä Ryanille, mutta toinen tiesi myös mitkä olivat hänelle itselleen kiperiä, ehkä he sen takia tulivatkin niin hyvin toimeen.

"Joo, unohduin vain hetkeksi planeetta x-51:lle.", Lewis virnisti. Tosiaan sellaisella planeetalla hän oli joskus kuvitellut saavansa suhteen Samanthaan, mutta nyt kun nainen oli hänen, hänen haaveensa muuttuivat isommiksi ja muuttivat jälleen fantasiamaailmoihin, sillä Lewisiä hieman pelotti tunnustuksensa seuraukset, mutta hän aikoi silti tehdä sen. Myöhemmin.

"Aaah, siellä onkin lämmintä tähän aikaan vuodesta.", Luca virnuili tuntiessaan kuinka alkoholi lämmitti häntä sisältä päin ja sai hänet tuntemaan olonsa hieman kevyemmäksi.

Samantha hieroi lempeästi Lewisin selkää. ”No, palaa sieltä takaisin maanpinnalle”, Samantha kuiskasi miehen korvaan. ”Sieltä käsin on vaikeaa harrastaa seksiä, kun palaamme clubilta.”
Jätettyään kyseisen asetuksen jälleen muhimaan Lewisin mieleen, Samantha palasi Ryanin olohuoneeseen uuden, kylmän juomansa kanssa.

Samassa Ryan palasi työhuoneestaan, nahkatakki käsivarrella. ”Viisitoista minuuttia lähtöön”, hän ilmoitti muille, sujauttaessaan puhelintaan nahkahousujensa taskuun. Samalla hän kaivoi sieltä esiin tupakkka-askin. ”Minä käyn ainakin savukkeella ennen lähtöä.”
Ryan suuntasi parvekkeensa ovelle, tietäen ainakin Lucan seuraavan itseään.

Lewis virnisti pahoittelevasti ja hänen naamansa lehahti punaisesksi Samanthan kuiskauksen myötä. Hän nyökkäili innokkaasti ja hörppäsi sitten isomman huikan oluestaan seuratessaan Samanthaa takaisin sohvalle, jossa mielikuvat uudesta ihanan piinaavasta seksistä täyttivät hänen mielensä.

Luca ponnahti pystyyn kuin jännitetty jousi. Hän olikin juuri ajatellut tupakointia, ja seurasi kiltin poikaystävän tavoin kultaansa parvekkeelle. Hän kaivoi omien farkkujensa taskusta savukkeensa ja asettui sitten Ryanin viereen nojaten hieman päätään tuon olkaa vasten. "Sammyn mielestä meidän pitää adoptoida kreikkalainen tytär.", Hän totesi asialliseen keskustelu sävyyn.

Kuullessaan lähtölaskennan alkaneen, Samantha ponnahti ylös sohvalta. ”Sori muru. Käyn kylpyhuoneessa”, Samantha tokaisi Lewisille, joka oli juuri istunut hänen viereensä.
Hän halusi käydä vessassa ja korjata meikkinsä ennen kuin he lähtisivät. Samantha nappasi käsilaukkunsa eteisestä, ennen kuin sujahti sisään Ryanin eteisen läheisyydessä sijaitsevaan pieneen vierasvessaan. Siellä hän levitti korjaussarjansa lavuaariin ja rupesi tarkastelemaan peilikuvaansa, etsiäkseen kaikki mahdolliset virheet.


Saatuaan savukkeensa syttymään, Ryan nosti sen huulilleen ja kietoi käsivartensa Lucan harteille, vetäen tuota näin hieman lähemmäs. Hänen vetäessään henkoset, parvekkeen täytti voimakas, makea, kirsikan tuoksu.
Hän vilkaisi Lucaa kulmat koholla kuullessaan Samanthan kommentin. ”Minä ajattelin kyllä italialaista poikaa”, hän totesi samalla tavalla kuin olisi puhunut säästä. Sitten hän virnisti Lucalle. ”Mistä Samantha sai sellaisen ajatuksen?” hän kysyi naurua äänessään.

"Selvä homma.", Lewis totesi jäädessään yksin sohvalle. Hän vilkaisi parvekkeen suuntaan mutta huomatessaan kuinka läheisiä Ryan ja Luca oikein olivat, hän päätti olla häiritsemättä noita ja jäi paikoilleen istumaan ja hörppimään oluttaan.

"Saatoin mainita että teit minulle kaappitilaa, ja hän saattoi käsittää sen niin että olemme muuttamassa yhteen.", Luca jatkoi edelleen monotonisella katso-kuinka-kiva-tuulahdus-täällä-käy-äänellään ja siirsi sitten katseensa Ryaniin ja siristi silmiään. "Minä haluan kyllä kaksoset.", Hän yritti pitää tuiman ilmeen kasvoillaan muttei kyennyt siihen kovinkaan pitkään ennenkuin hänen oli pakko nauraa.