Kun valvova silmä välttää K-18

Pyotr kohautti olkiaan välinpitämättömästi. ”Ihan vain seuraksi”, mies tokaisee ja hymyilee kun Landon valmistautuu siirtymään. Sekä Iliahille, että Landonille teki hyvää sosialisoitua hieman.
Pyotr astelee Landonin edellä takaisin pöytään ja istuutuu Iliahin viereen. ”Löysin meille leikkikaverin”, Pyotr toteaa Iliahille.
Iliah kääntää asemetallin väriset silmänsä Lanoniin ja hymyilee tälle ystävällisesti. He eivät olleet puhuneet tai tavanneet suihkukohtauksen jälkeen.
”Terve Landon. Odotatko jo viikonloppua?” Iliah kysyy siirtäen pastansa sisuun ja tarttuen sen sijaan omaan lasilliseensa verta.
”Meillä on varattu huoneet yhdestä motellista kaupungin läheltä”, Pyotr tokaisee. ”Iliah ajatteli liottaa itseään jälleen viskissä.”
Iliah mulkaisee Pyotria, kun tuo valaisee hänen viikonloppusuunnitelmiansa. Iliahille ainut tapa rentoutua oli vetää pää totaallisen täyteen ja sammua sitten punkaan. Arkena hän sai täytettyä päivänsä niin hyvin ettei oikeastaan tarvinnut tapoja rentoutua. Koulu, läksyt ja treenaaminen saivat hänet uuvuksiin ja täyttivät hänen päivänsä täydellisesti. Ei hän tarvinnut muuta.

Pelageya astelee ruokalaan. Kun hän huomaa pöydässä istuvan kolmikon. Hän vilkaisee nopeasti ympärilleen ja suuntaa sitten miesten luo. ”Terve pojat. Minulla on palautettavaa teille”, nainen sanoo asettaen jokaisen eteen viisikymppisen. ”Ilmoittelen uudesta illasta, kun sellaiselle on sopiva hetki.”

Landon nyökkää tervehdykseksi vetäessään tuolin iliahin vierestä ja asettuen sitten istumaan. "Arvaas vaa. Viikonloppu on ainoo valopilkku täs rotanloukus.", Landon toteaa mutta hänen pinkkien silmiensä katse, jonka hän suo Iliahille, on kuin varoitus. Hän ei halunnut kenenkään muun tietävän Milosta. Hän siirtää kuitenkin katseensa Pyotriin tuon puhuessa ja silmien katse pehmenee normaaliksi, ehkä hieman varuillaan olevaksi. Landon oli vuosien aikana oppinut pitämään kaikkia ympärillään olijoita vihollisina, eikä sitä ollut helppo unohtaa. Hänen vartalonsa vaatteiden alla on hieman jäykkä, valmiudessa puolustautumaan tappeluun. Ja katse on valpas. Mikään ei saisi jäädä häneltä huomaamatta.

Landon kohottaa katseensa verilasistaan Pelageyaan ja ottaa rahansa tyytyväisenä vastaan. Eihän tällä paljon mitään saisi, mutta Milo oli vähästä tyytyväinen. "Kiitti.", Hän toteaa lyhyesti työntäessään rahat taskuunsa ja kääntäen sitten katseensa takaisin Iliahin ja Pyotrin suuntaan.
"Itse joudun viettämään ajan porukoiden luona."; Landon pyöräyttää silmiään, joka kielii siitä ettei hänen suhteensa vanhempiin ole mikään hyvä.

Iliah nyökkää ymmärtämisen merkiksi Landonin katsoessa häntä varoittavasti. Hänellä ei ollut tapana levitellä asioita muista muille. Tosin, eihän hän juuri puhunut muiden kuin Pyotrin kanssa. Hänellä ei siis ollut ketään jolle juttuja levitellä, jos olisi jostain syystä innostunut juoruamaan.

”Eipä mitään. On aina ilo palvella”, Pelageya sanoo virnistäen Landonille. ”Jos pelaaminen kiinnostaa pienemmällä porukalla, niin minä ja Volodya ollaan siinä laitakaupungin hotellissa. Ilmoitelkaa niin voidaan pelata muutama rahapeli.”
”Pidetään mielessä mussukka”, Pyotr sanoo tietäväisesti virnistellen.
Pelageya näyttää miehelle keskisormea ennen kuin poistuu paikalta.

Iliah pyöräyttää silmiään ja huokaisee. ”Jos ME menemme pelaamaan ja TE päädytte sänkyyn, iske minulta taju kankaalle. Jooko? Minusta tuntuu, ettei mikään humala riitä peittämään teidän rietasteluanne”, Iliah toteaa lähes vaikertaen Pyotrille.
Pyotr katsoo Landoniin virnistellen. ”Iliah on katkera viimeöisestä.”

Landon kohottaa hieman kulmiaan ymmärtämättä oikein mitä Pyotrin ja Pelageyan välillä oikein oli. Hän oli vielä kummastuneempi iliahin sanoista ja Pyotrin loppu silaus sai hänet vielä enemmän ymmälleen. "Kuin?", Landon yrittää näyttää tyyntä naamaa vaikka olikin ymmällään. Hän kuulee edelleen rauhallisen pianon soivan kaulallaan ja kaivelee soittimen taskustaan napsauttaen sen pois päältä. Muiden ei tarvitsisi tietää hänen musiikkimieltymyksistään. Hän keskittyy hetkeksi vielä verilasilliseensa ja vilkaisee myös lautasta jonka Iliah oli aiemmin työntänyt pois naamansa edestä. Landon ei juurikaan välittänyt ihmisten ruuista, eikä varsinkaan niistä joita koulu tarjosi. Olivathan ne mukavaa vaihtelua aina silloin tällöin, maku oli joissain ruuissa oikein hyvä. Mutta koulun tarjoamat ruuat.. Landon olisi voinut irvistää jo pelkälle ajatukselle.

”Iliah nukkui yöllä ja minä onnistuin ilmeisesti Pelageyan kanssa häiritsemään hänen kauneusuniaan”, Pyotr toteaa virnistellen.
”Ilmeisesti onnistuitte joo”, Iliah murahtaa.
”Äh, sinua vituttaa kun et itse pääse tamppaamaan petivaatteitasi säännöllisesti”, Pyotr nälväisee.
”Voimmeko me jättää minun seksielämäni tämän keskustelun ulkopuolelle?” Iliah kysyy painaen päänsä käsiinsä.
”Jos puhut asioista niiden oikeilla nimillä niin kyllä. Me puhuimme sinun olemattomasta seksielämästäsi”, Pyotr oikaisee pirullisesti virnistellen.
”Pyotr!”
”Okei, okei... Älä ota tuota isäntä-äänensävyäsi tähän mukaan ollenkaan”, Pyotr murahtaa.
”Anteeksi Landon”, Iliah katsoo miestä pahoitellen. ”Tämä ei taida olla se kaikkein mukavin ruokapöytä keskustelu.”

Landonin kasvoille ilmestyy ymmärryksen ilme ja hän näyttää hetken aikaa hyvin typertyneeltä, ennenkuin virne nousee hänen kasvoilleen ja hänen on pakko nauraa. Harvinaista herkkua koulun käytävien sisäpuolella, mutta hän nauroi oikein makeasti. Lopulta hän rauhoittuu ja katsoo häpeilevää Iliahia ja vilkaisee sitten Pyotria virnuillen edelleen. "Eikö malinka suka tottele?", Jotenkin..Landon tunsi itsensä rennommaksi näiden kahden seurassa, mitä kauemmin hän näiden kanssa vietti aikaa. Ystävyydeksi sitä ei vielä voinut sanoa, mutta hän uskaltautui jopa hieman vittuilemaan avoimesti Pyotrille pelkäämättä saavansa turpaan. Tavallisesti perjantaisin hän ei olisi uskaltanut sanoa mitään vastaavaa, peläten aloittavansa tappelun, mutta tänään asiat tuntuivat erilaisilta.

Landonin heittäessä herjansa, sekä Iliah, että Pyotr jäävät tuijottamaan Landonia suu auki. Lopulta Iliah purskahtaa nauruun ja Pyotrin ilme muuttuu murhaavaksi. Hän vilkaisee kuitenkin suojattiaan, eikä voi olla muuta kuin tyytyväinen. Iliah nauroi harvoin. Eipä hänellä ole koskaan oikeastaan ollut riittävästi syytä siihen. Tämä oli itseasiassa Pyotrillekin ensimmäinen kerta, kun hän kuulia Iliahin nauravan. Se oli oikeastaan jopa huojentavaa kuultavaa.
Murhaava ilme muuttuu hiljalleen lähes palvovaksi. Landon oli saanut Iliahin kerran nauramaan, Pyotr varmistaisi tämän selustan niin kauan kun tuo eläisi. Tosin, Landonin ei tarvinnut tietää sitä.
”Kiitos Landon”, Iliah tokaisee saatuaan itsensä ja naurunsa kuriin. ”Jos oppisit kerrankin pitämään suusi kiini Pyotr.”
”Äh, turpanne kiinni, molemmat”, Pyotr murahti.
”Onko sinulla kiire kotiisi kun pääsemme mantereelle? Voisit käydä kanssamme lasillisella ennen kuin menet kotiin”, Iliah ehdottaa silmät tuikkien.

Landon virnistää hyvinkin tyytyväisenä huomatessaan Iliahin nauravan. Hän virnuilee pirullisesti Pyotrille ja siirtää sitten katseensa hieman hymyilevänä Iliahiin. "Sori, mulla on..treffit.", Vaikka Landon alkoikin pitää näistä kahdesta, ja Iliah tiesikin jo Milosta, hän ei halunnut sanoa sitä ääneen. Hän vilkaisi kuin varovaisesti Pyotria ja sitten Iliahia. "Ehkä joku toinen kerta.", Landon odotti joka viikko Milon tapaamista niin kovasti, ettei olisi jättänyt tapaamisia väliin mistään nimestä. Ehkäpä, jos heistä tulisi kavereita, Landon voisi viettää aikaa sekä Iliahin että Milon kanssa aikaa. Milo pitäisi varmasti Pyotrista, sillä mies oli niin iso, että Milolla olisi varmasti hauskaa tuijotellessaan toista. Landon unohti aina välillä, ettei Milo ollut enää ihan mikään pikkulapsi, vaan jo teini ikäinen.

Iliah hymyilee edelleen, eikä pahoittanut mieltään vaikka Landon kieltäytyikin. Hän kohauttaa olkiaan; ”Ei siinä mitään. Joku toinen kerta sitten.”
”Vittu, kato ny Iliah. Landonillakin on enemmän toimintaa kuin sulla”, Pyotr tokaisee viitaten heidän aiempaan keskusteluun Iliahin seksielämästä.
”Pyotr kiltti. Eikö meidän pitänyt jättää tämä keskustelu?” Iliah kysyy voipuneena.
”Mä yritän vain estää sun palleja räjähtämästä puutteesta”, Pyotr vastasi liioitellun ystävällisesti.
”Voin hankkia itselleni huoran tänä viikonloppuna, mutta ole kiltti ja lopeta”, Iliah sanoo. Tällä kertaa hänen äänessään oli jo turhautumista.

Landon näyttää vielä hieman vaivaantuneelta keskustelun siirryttyä takaisin Iliahin seksielämään. Muistot eilisestä suihkukohtauksesta palaavat hänen mieleensä samoin kuin Iliahin kylmän ihon tuntu hänen omalla ihollaan. Ajatus yrittää jälleen nostattaa punaa hänen kasvoilleen ja hän keskittyy äkkiä ajattelemaan Miloa ja mitä tahansa muuta kuin Iliahin alastonta selkää omaansa vasten.
"Ehkä joo.", Landon olisi mielellään kertonut Iliahille, että olisi liittynyt mielellään heidän seuraansa jos tuolle olisi sopinut että hän tuo Milon. Samassa Landon tajusi myös, etteivät he olleet vieläkään ystäviä. Hänen pitäisi muistuttaa itseään tästä seikasta useammin, ettei se pääsisi unohtumaan. Hän kuitenkin katsoo Iliahia melkein kuin kaipaavansa, odottavansa että toinen lukisi hänen ajatuksensa ja oikaisi hänen 'väärät' ajatuksensa, kertoisi että he olivat jo ystäviä.

Iliah hymyilee Landonille pahoittelevasti. Hänen silmissään välkkyy aavistus surua.
”Anteeksi Landon. Tällaista tämä on kun joku roikkuu häntäheikkinä koko ajan perseessä kiinni. Varsinkin kun Pyotria kiinnostaa muukin kuin vain minun ruumiillinen hyvinvointini”, Iliah sanoi käheään sävyyn. ”Ei sinun pitäisi joutua kuuntelemaan meidän riitelyämme.”

Pyotr hymyilee sisäisesti katsellessaan Landonia ja Iliahia. Iliahia oli helppo ärsyttää. Edes jonkinlaisten tunteiden ulos pakottaminen miehestä, joka oli yleensä täysin rauhallinen, edisti asioita moneen suuntaan.
Pyotr tiesi tasan tarkkaan, ettei hänen tehtäviinsä kuulunut suojattinsa sielunelämän tukeminen. Mutta, vittu, he olivat kokeneet Iliahin kanssa niin paljon, muutamassa vuodessa, että oli ihme jos häntä ei olisi kiinnostunut. Hänen oma elämänsä oli niin sidoksissa Iliahin kanssa, lisäksi hänellä itsellään ei ollut muuta elämää, joten hän halusi toisen olevan onnellinen. Ja tekisi sen eteen mitä tahansa. Yhden uuden ystävän hankkiminen ei siis voinut olla paha juttu.
Pelageyaa tai Volodya ei voinut laskea ystäviksi. He olivat tunteneet toisensa vuosikausia, mutta heidän välillään ei ollut minkäänlaista tunnesidettä. Lisäksi, sisarukset olivat kasvaneet kumpikin niin kieroon, että korkkiruuvvikin näytti luotisuoralta.

"Äh, älä turhaa pyytele anteeks.", Landon toteaa ja väläyttää Iliahille ystävällisen, rauhoittavan hymyn. Hän siemaisee vertaan ja hautautuu hetkeksi omiin maailmoihinsa, miettien tulevaa viikonloppua. Olisi oikeastaan erittäin mukavaa jos olisi ystäviä. Ja taas tuo ajatus. Albiino nosti käden pitelemään päätään ja nojasi siihen hetken kuin joku olisi juuri sanonut jotain erittäin tyhmää. Landonin teki mieli hakata päätään pöytään. Hänen katseensa siirtyy varkain koko ajan Iliahiin eikä hän saa toiveita ystävyydestä katoamaan. Ystävyydestä? Eikö hän tosiaankaan muuta halunnut kuin ystävyyttää? Ihanko tosiaan? Eivätkö kuvat Iliahin alastomuudesta kielineet jotain aivan muuta. Landonin sormet peittävät hiljalleen miehen silmät ja hän huokaisee. Mikä häntä vaivasi?

Iliah hymyilee Landonille nojatessaan päätään käteensä. Albiino näytti tuskastuneen jostain. Miestä olisi kiinnostanut tietää mitä se olisi.
Samassa kello soi ruokatunnin loppumisen merkiksi. Se saa Iliahinkin hätkähtämään ajatuksistaan. Hän kaivaa nopeasti taskustaan muistivihon ja kirjoittaa siihen puhelinnumeron. ”Jos liikuskelet kaupungissa viikonloppuna. Soita ihmeessä.”
Saatuan numerin kirjoitettua Iliah työntää muistilapun Landonille. ”Olisi kiva tavata”, Iliah sanoo ja hymyilee, ennen kuin nousee pöydästä. Hän juo lounaansa seisaallaan, ennen kuin lähtee kiiruhtamaan tunnilleen Pyotr perässään tarpoen.

Landon ottaa muistilapun vastaan katsoen hieman hämmästyneenä Iliahin perään. Hän katsoo toisen selkää vielä hetken ennenkuin nousee itsekkin ja kulauttaa loput lounaastaan kurkustaan alas ja kiiruhtaa tunnille. Hän katselee numeroa vielä pitkän aikaa ennenkuin työntää numeron housujensa taskuun, ja pieni hymy karkaa hänen huulilleen.

Illan tullen Landon on ensimmäisten joukossa päästäkseen laivaan joka kuljettaisi hänet veljensä luokse. Hän on pukeutunut rennosti haaleisiin farkkuihin ja paksuun haalistuneen harmaaseen huppariin. Kunhan laiva on täynnä, se kuljettaa iloisen joukon mantereelle. Ja aivan kuten Landon oli odottanutkin, hänen mustahiuksinen veljensä odottaa lainehtivat kiharat tuulessa hulmuten veljeään. Landon olisi kaapannut jo huimaa vauhtia kasvavan veljensä syliinsä, ellei olisi tiennyt koulutovereidensa katselevan. Niimpä hän johdattaa Milon nopeasti pois näkyvistä voidakseen sitten rutistaa tuota.
"Aah, oli kauhee ikävä.", Landon kuiskaa heidän viimein ollessaan kahden. Hän halaa veljeään joka on aivan yhtä innoissaan isoveljensä tapaamisesta.
"Mullaki oli! Oliks koulus kivaa?", Milon siniset silmät säteilevät katsellessaan veljeään. "Ihan samanlaista ku aina.", Landon hymyilee aidosti, vaikka valehtelikin pikkuveljelleen.

Yhdessä veljekset suuntaavat vanhempiensa talolle joka sijaitsee pienen kävelymatkan päässä. Landonin mieltä kuitenkin varjostaa Iliahin puhelinnumero.

Iliahilla ja Pyotrilla ei ollut niin kova kiire päästä mantereelle. Baarit olivat vielä pitkään auki ja viina ei ollut vielä tähän mennessä loppunut niistä, joten he nousivat vasta viimeiseen laivaan. Niitä lähti aina kolme, koska koulussa riitti oppilaita jotka halusivat viikonlopuksi muualle.
Pukeutumisensa persteella he olisivat voineet olla kaksosia. Kummallakin oli yllään nahkatakit, t-paidat, nahkahousut ja tukevat saappaat. Vaikka he käyttivät hyvin samanlaisia vaatteita ympäri vuoden, eivätkä erityisemmin tälläytyneet ulos lähtiessään, naiset kiinnostuivat heistä silti. Iliahia harvemmin kiinnosti muu kuin pään täyteen vetäminen, mutta Pyotr pääsi purkamaan viikon aikana kertyneitä paineitaan. Tällä kertaa Pelageya oli ollut kuitenkin niin perusteellinen, että henkivartijan tuskin tarvitsi päästä kovin montaa kertaa baarin vessaan touhumaan milloin kenenkin kanssa.

Iliahilla on ohjat. Hän johdattaa heidät mantereella suosikki kuppilaansa. He asettuvat vakiopöytäänsä sen kummempia puhelematta. Pyotr tutkailee paikan naistarjontaa ja Iliah keskiyytyy kiskomaan viskiä naamaansa. Baari on lähes ääriään myöten täynnä heidän koulutovereitaan. Kaikki ovat innoissaan vapaille pääsystä, eikä kovinkaan moni halunnut mennä kotiinsa.

Kotona Landonin vanhemmat vaihtavat vain pakolliset kuulumiset vanhemman poikansa kanssa ja jättävät tämän sitten omaan arvoonsa. Vuosienkaan aikana nuo eivät olleet oppineet rakastamaan poikaansa, ja Landonin nykyinen käytös teki siitä vielä vaikeampaa. Hän oli aivan yhtä kylmä ja etäinen vanhempiaan kohtaan, joten jos nuo olisivat edes yrittäneet olla hieman ystävällisempiä, Landon olisi torjunut heidät. Niimpä veljekset viettivät kaiken kotona olo aikansa kahden kesken. Milon olisi kuulunut olla jenginsä kanssa, josta Landon ei tiennyt, mutta Milo oli alusta asti tehnyt hyvin selväksi ettei aikonut osallistua mihinkään jengiin liittyvään viikonloppuisin. Viikonloput oli pyhitetty Landonille.

Kotona oleminen kävi työstä ja Landon kaipasi muualle. Milo oli ainoa mikä hänet sai tänne ylipäätänsä palaamaan. Samassa idea syttyikin Landonin päähän. "Hei Milos, haluisitkos lähtee veikkas kanssa vähän ulos?", Landon pörröttää nuoremman veljensä hiuksia leikkimielisesti samalla kun nappaa kännykkänsä taskustaan. "Joo! Mihin me mennää?", "Odotahan niin nähään.", Landon otti esiin myös Iliahin antaman numeron, ja näppäiltyään sen kännykkäänsä hän soitti. Milo katsoi odottavasti ja palvovasti veljeään.
"Hei, Iliah. Landon täällä. Kuule, mä harkitsin sitä sun tarjousta ja mietin et mahtuisko teiän mukaan kuitenkin kaks?", Landon puhuu heti kun Iliah vastaisi.

Pyotr on juuri löytänyt naisen, joka sopii hänen tarkoitusperiinsä ja on parhaillaan ylipuhumassa tuota päästäseen vessaan hoitamaan illan ensimmäisen laukauksen. Iliah pyörittelii lasissaan lempi skottiviskiään. Hänellä oli jo kolmas lasi menossa ja oli hyvää vauhtia humaltumassa.
Pyotrin vikitellessä uusinta valloitustaan, Iliah mietti henkivartijansa sanoja. Olihan tuo oikeassa siitä, että hänen pitäisi päästä purkamaan paineitaan. Iliah ei edes muistanut milloin oli viimeksi harrastanut seksiä. Sellainen ei ollut vain tuntunut sopivan hänen päivärytmiinsä. Lisäksi hän oli tavattoman huono iskemään yhtään kerään. Hänen viimeisinkin panonsa oli ollut huora. Ammattilaisten kanssa oli helppoa, koska he ilmoittivat hinnan ja kävivät sitten suoraan asiaan.

Henkivartija katoaa vessaan pikapanolle, varmistettuaan, että Iliahilla oli kaikki hyvin. Samassa Iliahin puhelin soi. Hän kaivoi vekottimen taskustaan ja vilkaisee numeronäyttöä. Hän ei tunnista soittajaa, mutta nostaa sen kuitenkin korvalleen.
”Iliah.” Kuullessaan albiinon äänen, hän yllättyy, mutta silmiin ilmestyy ilahtunut tuike. Hänen kasvoilleen muotoutuu hymy kun hän kuuntelee, mitä miehellä on sanottavanaan. ”Tietysti. Mikäs siinä. Olemme Pyotrin kanssa Laylassa. Tulkaa tänne, jos todella kiinnostaa. Odottelemme täällä. Tai minä odottelen. Henkivartijallani on hieman kiireitä juuri nyt.”

"Hienoa. Tavataan siis kohta, otan Milosin mukaan..", Landon ei ollut varma oliko hänen sopivaa viedä pikkuveljensä, jota piti niin naivina ja viattomana, baariin, mutta kaipa tuon oli joskus kasvettava ja nähtävä maailman rumakin puoli. "Lähetäänhän sitte.", Landon hymyilee veljelleen ja pörröttää uudestaan tämän hiuksia. Yhdessä veljekset, jotka eivät muistuttaneet juurikaan toisiaan, ellei heitä tutkinut pelkästään kasvojenpiirteiden perusteella, suuntasivat Iliahin ilmoittamaan baariin.

Landon oli kuvitellut veljensä liimautuvan ehkä hieman ujostellen ja pelokkaana itseensä heidän astuessaan baariin sisään, mutta Milo näyttikin suorastaan rennolta, vilkuillessaan ympärilleen. Todellisuudessa Milo varmisti ettei hänen jengiläisiään ollut baarissa. Siperiassa ei pahemmin katsottu vampyyrien suhteen ikää juomiseen, ainakaan yhtä tarkasti kuin ihmisten baareissa. Landon silmäilee asiakaskuntaa kunnes huomaa Iliahin. Hänen kasvoilleen nousee pieni hymy, joka saa Milon hieman ihmettelemään.

"Hei, Iliah.", Landon nostaa kätensä tervehdykseen heidän lähestyessään pöytää jossa tuo oli. "Iliah, tässä on Miloslav, veljeni.", Milo astuu eteenpäin ja tervehtii ujon näköisesti Iliahia. "Heippa."

”Hienoa!” Iliah ei voinut millään peitellä ilahtumistaan. Oli yllättävän mukavaa kun tiedossa oli jotain muutakin kuin pelkkää viikosta toiseen toistuvaa rutiinia. Oliko hän todella näin tylsä? Jos uuden tyypin saaminen mukaan ryyppäämään tuntui näin hyvältä, hän oli pohjalla.
Iliah sulki puhelimensa ja jäi odottamaan.

Pyotr ei ollut vielä palannut, kun Iliah sai Landonin silmiinsä. Hän heilautti kättään merkiksi tulijoille. Hänen katseensa oli nauliintunut Landoniin, kun mies kävelee häntä kohti hymyillen. Tuon ilme saa Iliahinkin suupielet kaartumaan ylös, vaikka hän ei sitä tiedostanutkaan.
”Terve Landon. Hei Miloslav. Mukava tavata”, Iliah sanoo ojentaen kätensä huomattavasti nuoremmalle miehenalulle. Vaikka hän pyrkiikin katsomaan Milosia silmiin kätellessään tätä, hänen katseensa kääntyy vaistomaisesti Landoniin. ”Kiva, että pääsitte tulemaan. Miloslav, joudun varoittamaan sinua. Kohta tuolta vessasta tulee sellainen valtava, itserakas kusipää, joka ei osaa pitää turpaansa ummessa. Yritä kestää. Hän on minun priamt custordiamini.”
Iliah alkoi olla jo selvässä nousuhumalassa, jolloin hän yleensäkkin puhui huomattavasti enemmän ja vapaammin kuin yleensä.

Milo irvistää pienesti silmissään kuitenkin nauru kätellessään Iliahia. "En mä pelkää.", Milo toteaa rintaansa hieman röyhistäen, aivan tarkoituksellisesti näyttääkseen nuoremmalta kuin oli. Landon naurahtaa ja pörröttää veljensä mustia lainehtivia, lyhyita kiharoita ja kehottaa sitten Miloa istumaan. "Mä haen juotavaa.", Alkoholia hän ei toisi veljelleen, mutta itselleen kylläkin. Halvinta olutta mitä talosta sai, valitettavasti. Landonin oli säästettävä rahojaan jos halusi vielä ostaa lahjan Milolle. Hän palaa pöytään kahden lasin kanssa, toisessa oli hänen oluensa ja toisessa limua veljelleen.

Landon istuu pöytään ja laskee limun Milon eteen joka selkeästi nyrpistää nenäänsä. "Olisin mäki voinut ottaa kaljaa.", "Älä kuvittele, sä oot viel liian nuori.", Landon tokaisee ja siemaisee irvistäen oluttaan. "Mitenkäs menny, Iliah?", Landon siirtää katseensa Iliahiin.

Iliah tarkastelee Milosia kevyen humalansa lävitse. Hän panee merkille kuinka paljon veljeksissä oli samanlaisia piirteitä. Vaikka unohtikin, että Landon oli albiino. He olivat tietyllä tapaa kuin kopiot toisistaan. Iliah piti kuitenkin enemmän Landonin ulkonäöstä. Toisen valkoisuus oli kiehtovaa.
Iliah laskee katseensa lasissaan pyörittelemäänsä viskiin. Hän tarkentaa katsettaan kullanruskeaan nesteeseen ja huomaa näkökenttänsä hämärtyneen. Vanha kunnon Old Red Scot teki uskollisesti tehtäväänsä hänen pääkopassaan. Iliah kulautti viidennen lasinsa kurkusta alas ja viittoi tarjoilijaa tuomaan hänelle seuraavan.

Landonin palatessa Iliah nostaa sumentuvan katseensa tähän ja heiluttelee tyhjää lasia: ”Päämäärää tavoitelessa.” Iliahin äänestäkin kuulsi läpi miten lasillisia oli kulunut jo useampi.
”Mukavaa kun muutit lopulta mieles. Pyotr ei ole näin viikonloppuisin järin antoisaa seuraa.”

Pyotr astelee takaisin pöytään. Vampyyri haisee seksiltä ja näyttääkin siltä, että oli juuri antanut jollekkin kunnolla kyytiä. Hänen huulensa olivat turvonneet ja niissä oli huulipunatahroja, hiukset olivat sekaisin, sekä paita rypyssä.
”Ai, me saatiin seuraa”, Pyotr toteaa, katsellen Landonia hyvillään. Samalla hän vilkaisee Milosia arvioiden. Kun hän toteaa ettei nuoresta vampyyrista olisi vaaraa Iliahille, hän istuutuu pöytään omalle paikalleen. ”Olen Pyotr”, hän toteaa nauliten katseensa Landonin nuorempaan veljeen. Pojasta näki kilometrien päähän kuinka nuori tuo oli. Pyotrin siniset silmät tummenivat aavistuksen hänen seuratessaan silmillään tuon lainehtivaa tukkaa. Hän kääntää katseensa kuitenkin nopeasti seuraamaan paikan tapahtumia, etsien mahdollisia uhkia tai lisää vessapanoja.

Landon naurahtaa Iliahin päämäärälle ja kohottaa sitten oman lasinsa huulillee, kumoten melkein puolet tuopista kurkkuunsa. Milos katselee melkein kateellisena kuinka vanhemmat saivat juoda. Hän kuitenkin nautti veljensä seurasta ja tämä olikin ensimmäinen kerta kun hän tapasi veljensä ystäviä. Ainakin nämä näyttivät ystäviltä Milon silmiin, jonka katse osuu heitä kohti astelevaan Pyotriin. Siniset silmät laajenevat hieman Milon todetessa Pyotrin olevan valtava. Milolla tuntui olevan jonkinsortin alemmuus kompleksi ja pitkien miesten ihannointi. Nuorelle vampyyrille jo oma veli oli jättikokoinen, ja kaikki Landonia pidemmät olivat mahdottomuuksia.

"Hei vaan, Pyotr. Tässä on Miloslav.", Landon jättää mainitsemasta veli osuuden, eikä edes huomaa sitä itse. Hän ei ollut koskaan tutustuttanut Miloa kehenkään tuntemaansa, koska halusi suojella tätä veljensä kurjalta elämältä ja synkiltä totuuksilta. Landon ei voi olla nyrpistämättä nenäänsä ja virnistämättä tuntiessaan Pyotrista lähtevän seksin hajun. Noh, ainakin jollain oli onnea. Landon päätteli ettei tekisi hänellekkään pahaa saada välillä koulun ulkopuoleltakin haluamansa.
"Sä oot tosi iso.", Milo toteaa tuijottaen Pyotria silmät suurina.

Pyotr vilkaisee hieman huvittuneena Miloa tämän kommentoidessa hänen kokoaan. Vampyyrin huulille muodostui nopeasti leveä, lämmin hymy. ”Kiitos siitä geeniperimälle”, hän toteaa pehmeään sävyyn. ”Sä olet vielä nuori, joten älä huoli. Eiköhän sustakin vielä iso tule, kun vähän vielä maltat. Näytät ainakin siltä ettet sä ton kokoiseksi jää.”
Pyotrin katse jää vielä hetkiseksi tutkailemaan Miloa ja tuon hämmästynyttä ilmettä, ennen kuin hän kääntää sen verkkaisesti pois.

Iliah katsahtaa Pyotriin henkivartijansa puhuessa. Hän kurtistaa kulmiaan, tuntiessaan miehen äänensävyn, eikä pitänyt siitä. Hän toivoi, että henkivartija löytäisi pian jonkun uuden kohteen seipäälleen. Landonin pikkuveli, jonka tuo oli näyttänyt nostavan jalustalle, ei ollut paras kohde johon purkaa seksuaallista turhautumista.
Iliahin rukouksiin vastattiin kun joku hontelo, mustatukkainen emo-poika loi merkittäviä katseita Pyotriin ja mies vastasi niihin paljonpuhuvasti.

Tarjoilija tuo Iliahin uuden viskin ja ottaa tyhjän lasin mukaansa. Mies tarttuu siihen kiitollisena, katse edelleen Landonissa. ”Onko teillä kahdella jotain erityisiä suunnitelmia tämän illan varalle? Vai ajattelitteko vain poiketa tässä yksillä meidän seuranamme?”

Milo kääntää katseensa Landonin suuntaan silmät tuikkien. "Tuleeks musta iso?", "Tulee varmasti.", Landon nyökkää ilme vakavana, kuin olisi juuri kertonut Milon selviävän vakavasta taudista, ennenkuin virnistää ja pörröttää veljensä tukkaa. Landonin omat silmät viivähtävät Iliahissa ja tuon kulmien kurtistukseen. Mistä oli kyse? Landon tarkkaili vaivihkaa hetken Pyotria, mutta toisen huomio oli jo kääntynyt uuteen panopuuhun. Niimpä Landon ei omaksi onnekseen ollut huomannut Pyotrin ilmettä. Jos Landon olisi huomannut..noh, siitä ei olisi selvinnyt kumpikaan ilman ruhjeita.

"Empäs tiiä vielä. Ajattelin alottaa näin yhellä ja kattoa sitten mihin ilta vie.", Landon rentoutuu hieman ja nojaa taaemmas tuolillaan, siemaisten jälleen oluttaan ennenkuin huomaa lasinsa olevan tyhjä. Hän ei viitsinyt juoda enempää, hänen piti säästää rahansa jos ei halunnut kinuta vanhemmiltaan 'viikkorahojaan' etuajassa.

Iliah vilkuilee Pyotria vaivihkaa, varmistaakseen, että tuo keskittyisi vain oikeisiin asioihin. Miehellä näytti olevan vauhti päällä ja onneksi tämä kohdisti sen nyt johonkin muuhun kuin Miloon.
Pyotr meni välillä niin vahvasti siihen suuntaan, mihin hänen nahkakomppassinsa näytti, että oli ihme ettei hän ollut joutunut vielä isompiin ongelmiin.

Iliah joi viskinsä ja viittoi tarjoilijaa tuomaan jo seuraavan. ”Haluatteko te muuten lisää juomista?” hän kysyi katsoen merkitsevästi Landonin tyhjää lasia. ”Voin tarjota.”