Kun valvova silmä välttää K-18

Landon kohauttaa olkiaan kun se ei olisi ollut mikään iso homma. "Mikäs siinä. Rahamiehillä on helppoa.", Hän vinistää kuitenkin sanojensa painoksi. Hän ei kaivannut tänä iltana riitoja, varsinkaan kun Milo oli hänen vierellään. "Saaks mäki kaljaa?", Milo katsoo veljeään kuin anova koiranpentu. "Et, oot liian nuori, johan mä sanoin.", Landon katsoo veljeään hieman tuimasti, kuin varoittaen toista jatkamasta kyselyä. Milolle olisi hyvin voinut kuvitella korvat päähän luimuun isoveljen jälleen kieltäessä häntä. "Mä oon koht jo aikuinen.", Milo mutisee hiljaisesti. Hän tunsi itsensä aina niin pieneksi veljensä rinnalla. Hell's Sinnersissä hän oli aikuisempi, mutta se oli vain kompensointia Landonin lähdölle. Hän haki seuraa sieltä minne hänet toivotettiin tervetulleeksi.

Iliahin ilme synkkenee muutaman asteen. Hänelle raha on kuulunut aina välteltäviin puheenaiheisiin. Hänellä oli sitä, enemmän kuin ehti käyttää. Kaikki oli kuitenkin perintöä hänen ottovanhemmiltaan ja hän oli valmis antamaan koko omaisuutensa saadakseen heidät takaisin. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista. Hän siis harvemmin kesti minkäänlaista piikittelyä oman lompakkonsa paksuudesta tai ylipäätänsä rahasta. Sillä ei kuitenkaan voinut ostaa onnea.
Alkoholi oli kuitenkin sumentanut sopivassa määrin miehen ajattelukykyä, joten hän ei ruvennut mököttämään tai räyhäämään Landonin kommentin vuoksi.

Pyotr puolestaan mulkaisi Landonia. Hänen olisi tehnyt mieli huomauttaa kommentin sopimattomuudesta Iliahin seurassa, mutta päättää pitää päänsä kiinni ainakin toistaiseksi. Landon ei voinut tietää Iliahin herkkiä paikkoja, eikä ollut Pyotrin tehtävä kertoa niistä.
Hän seurasi huomattavasti rennompana Landonin ja Milon väittelyä nuoremman kaljan juonnista. Luultavasti mustatukkainen poika kiskoi ainetta kaksin käsin silloin kun albiinon silmä vältti. Ei tuo muuten jankkaisi asiasta.
”Älä ole tylsä Landon. Anna pojan ottaa kalja. Ei se mitään tuhoa saa aikaiseksi”, Pyotr rohkaisi albiinoa. ”Kuten huomaat, mä olen vesiselvä ja pidän mielläni poikaa silmällä samalla kun katson Iliahin perään.”
Iliah oli jo tilannut itselleen ja albiinolle, mutta katseli nyt mielenkiinnolla Pyotrin ja Landonin välistä alkavaa tilannetta. Hän odotti mielenkiinnolla albiinon vastausta, koska tuo suhtautui selkeän suojelevasti pikkuveljeään kohtaan.

"Sä sitten varmaan myös kerrot Milon porukoille miks niitten kultamussukka haisee kaljalta.", Landon kohuattaa olkiaan. Hän ei sanoillaan tarkoittanut edes välttää paljastavansa Milon olevan hänen veljensä, vaan Landon vältti tiukasti puhumasta vanhemmistaan omina vanhempinaan. Isidora ja Andrey olivat saaneet vanhimman poikansa puhumaan noista kuin täysin vieraista ihmisistä. Milo kuitenkin mutristaa naamaansa Landonin huomautukselle. "Ei ne välitä. Haisethan säki usein kaljalta!", Milo protestoi virnistellen. Landon oli selvästi jo taipumassa myöntymisen puolelle. Landonin oli vaikea kieltää veljeltään mitään. "Mä oonki ihan eri asia, Milos. Mutta olkoon, enhän mä nyt voi pahikselta näyttää.", Landon heilauttaa kättään myöntymisensä merkiksi ja Milo pumppasi nyrkkiään kerran ilmassa. Pyotrin epäillys ei aivan pitänyt paikkaansa, mutta ei se kaukanakaan ollut. Milo oli tosiaan jo oppinut humalan salat jengissään, vaikkei pahemmin humalasta pitänytkään. Muutama olut kuitenkin silloin tällöin oli ihan mukavaa reuntoutumista.

Pyotr nosti molemmat kätensä pystyyn sen merkkinä ettei halunnut saada aikaan riitaa. Koulun alueella tunnelma oli koko ajan räjähdysherkässä tilassa, eikä kukaan halunnut tuoda konflikteja mukanaan vapaalle.
”Älä suutu Landon. En halua riidellä kanssasi tästä”, Pyotr sanoo rauhallisesti ja aseistariisuvaan sävyyn. ”Kyllä nää asiat saadaan hoidettua. Milo näyttää kuitenkin fiksulta nuorelta mieheltä, joten tuskin nyt pari kaljaa mitään haittaa.”
Pyotr oli päätellyt jo hetki sitten, katseltuaan Landonin ja Milon kasvonpiireteitä, liikkeitä ja kuunneltuaan noiden puhetapaa, että parivaljakko oli läheistä sukua keskenään. Landonin huolehtivaisuus puolestaan oli puhtaasti veljellistä. Hyvin saman tapaista, jota Pyotr itse tunsi Iliahiin.
Kun asia saatiin selvitettyä Pyort käänsi huomionsa takaisin emoon, joka norkoili heidän pöytänsä vierellä toiveenaan saada iso henkivartija housuihinsa.
Iliah tilasi oluen myös Milolle ja hetken kuluttua tarjoilija kiikutti pöytään kaksi pullo-olutta ja Iliahin viskin. Lasillinen kullanruskeaa, vahvaa alkoholia ei homehtunut lasissaan kun mies kulautti nesteen kurkustaan alas.

Tilattuaan uuden viskin, Iliah kiinnitti koko ajan sumeammaksi muuttuvan katseensa Landoniin. Hän oli huono keskustelemaan. Asiat olisivat sujuneet paljon vaivattomammin, jos Landon olisi ollut puheliaampi tai jos Pyotr olisi ollut apuna pitämässä keskustelua yllä. Yleensä muiden kanssa keskusteleminen tarkoitti sitä, että jossain vaiheessa joutui antamaan keskustelukumppanilleen jotain pientä tietoa itsestään. Joskus se tieto saattoi olla hyvinkin henkilökohtaista.
”Muuten Landon. Onko sinuun otettu jo yhteyttä sen turvamiespestin tiimoilta?” Iliah kysyy heti keksiessään viattoman keskustelunaiheen.

"En suutu.", Landon toteaa ja suo pienen hymyn Pyotrille sanojensa tueksi. Hän ei toisaalta pitänyt siitä, että asiasta jankattiin ja siitä, että Pyotr sai hänet näyttämään kankealta ja tiukkapipoiselta veljensä silmissä. Milo tosin palvoi veljeään siinä määrin ettei olisi osannut nähdä tuona minään muuna kuin omalaatuisena pyhimyksenä. Jos aivan vauvana itkiessään Milo oli rauhoittunut puolet ajasta vain jos Landon oli ottanut pojan syliinsä. Vanhemmat olivat epäilleet isoveljen värittömyyden olevan jollain tapaa rauhoittavaa pienen vauvan silmissä. Tai sitten veljeksien suhde oli muotoutunut hyvin vahvaksi jo Milon syntyessä.

Milo juo oluttaan melko tottuneesti, ja Landon painaakin tämän seikan mieleensä. Hän päätti pitää pienen vakava henkisen keskustelun veljensä kanssa huomenna, ihan vain siitä syystä ettei halunnut veljestään samanlaista rämäpäätä kuin itse oli. Riitti että toinen heistä teki virheitä. Milosta Landon siirtää katseensa Iliahiin tuon puhuessa. Toinen alkoi jo olla melkoisessa humalassa.
"En vielä. Ehkä piakoin.", Landon kulauttaa olutta kurkkuunsa saadakseen Iliahia hieman kiinni humalatilassaan, vaikkei nuorenmiehen päämääränä ollutkaan aivan pää täyteen meininki.
"Mikä turvamies pesti?", Milo katsoo veljeään silmät suurina.
"Jokin ihme juhla, jonne tarvitaan koulusta turvahenkilökuntaa. Ei mikään iso juttu."

”Ne ovat Bartoszewiczin linnassa järjestettävät talvijuhlat. Vadik Bartoszewicz, joka on sukunsa päämies, haluaa leveillä kerran vuodessa oikein kunnolla muille ylhäisön jäsenille ja järjestää sitä varten tanssiaiset”, Iliah selittää tottuneesti. Hän oli osallistunut juhliin joka vuosi, siitä lähtien kun hänet oli adobtoitu. Hän ei kuitenkaan mainitse sitä, eikä myöskään sitä tosiseikkaa, että Vadik Bartoszewicz on hänen huoltajansa. ”Juhlat ovat varsinkinvenäjän ylhäisön piirissä melkein yhtä iso juttu kuin Draculanlinnan joulutanssiaiset. Sinne tarvitaan suuri määrä turvamiehiä, joten ei ole täysin tavatonta, että tällaisissa tilanteissa turvaudutaan oppilaitoksiin.”
”Dimitri vastaa itse Bartoszewiczin linnan turvallisuudesta, joten hän varmaan haastattelee sinut”, Pyotr puuttuu omasta puolestaan puheeseen. ”Se mies ehkä näyttää Buddhalta, mutta ei todellakaan ole sitä. Se tyyppi on tappava.”
Tarjoilijan tuo Iliahin seuraavan paukun ja Pyotr nappaa sen miehen nenän edestä. ”Ja nyt sinä pidät pikku tauon”, Pyotr toetaa tästä-asiasta-ei-keskustella-äänellään.
Iliah mulkaisee Pyotria vihaisesti.

Landon vilkaisee melkein kiitollisena Pyotria tuon napatessa Iliahin seuraavan juoman, vaikkei tiennytkään miksi. "Viskaahan myrkky tänne niin katotaan mitä se Iliah kurkkuunsa on kaadellut.", Landon virnistää ojentaen kättään juomaa kohden.
Milo katsoo Iliahia silmät suurina ja kuuntelee tarkkaan jokaisen sana, ja kun puhemieheksi vaihtuu Pyotr, hänen katseensa seuraa. "Vautsi. Vähänkö ois siistii päästä sellasiin!", Milo kääntää kateelliset kasvonsa Landonia kohden joka pyöräyttää pinkkejä silmiään. "Älä unta nää.", Landon toteaa kuin olisi lukenut jonkin äänettömän pyynnön Milon päästä.

Iliah mulkaisee myös Landonia tuon halutessa viedä hänen juomansa. Pään humina kuitenkin kertoi siitä, että Pyotr oli oikeassa. Hänen pitäisi ehkä hieman rajoittaa kaksin käsin juomistaan. Tai hän kaatuisi hyvin pian tajuttomana johonkin, joka ei välttämättä olisi edes hänen sänhkynsä.
Pyotr työntää viskilasin Landonia kohti.
”Eivät ne ole niin hienoja”, Iliah sanoo Milolle, hieman sammaltaen. ”Turvamiehille annetaan millintarkat ohjeet siitä mitä saa ja ei saa tehdä. Vieraat liehittelevät toisiaan ja yrittävät saada itsensä tuntemaan ylempiarvoisuutta. Samalla he yrittävät painaa kilpailijoitaan maanrakoon. Olet sitä onnellisempi, mitä kauempana pysyt niistä tyypeistä.”

"Yhtään mulkkaa siinä.", Landon toteaa Iliahille virnuillen. Landon nappaa viskin ja kaataa sen kurkkuunsa ja irvistää. "Saakeli mitä litku sä oikein vedät.", Landon ei ollut tottunut viskeihin, sillä ne olivat liian kalliita hänen budjetilleen yleensä, oli hän muutamaa halvempaa maistanut, ja ne olivat maistuneet vielä kamalammilta.
"Ai, mä luulin et isot juhlat on hienoi.", Milo toteaa selkeästi hieman pettyneenä. Ja Landon totesi samassa ettei lainkaan ihmetellyt Iliahin sammaltamista. Tuntui kuin jo pelkästään tuo yksi paukku olisi kilahtanut hänen nuppiinsa raketin tavoin. Landon huuhtoo viskin maun suustaan tyhjentämällä tuoppinsa ja huokaisee helpotuksesta, vilkaisten milon tuopin suuntaan, joka vaikutti olevan edelleen puolillaan. Hienoa, edes toinen heistä voisi kävellä kotiin.

”Old Red Scotia”, Iliah toteaa ja virnistää. Hän joi viskiä sekä maun, että sen nopean vaikutuksen vuoksi. Hän pääsi irtautumaan todellisuudesta mahdollisimman nopeasti tämän avulla. ”Hienoa ainetta.”
Pyotr nousee paikaltaan emo-pojan katsoessa tätä Sillä-ilmeellä. Pyotr kiinnittää katseensa hetkeksi Iliahiin ja vaihtaa tämän kanssa selvästi ajatuksia. Iliah nyökkää lopulta ja henkivartija kiikuttaa uusimman valtauksensa vessaan.
”Ylimystön juhliin käytetään paljon rahaa, mutta ne ovat hirveitä. Se tosin johtuu puhtaasti siitä, että suurin osa siitä porukasta on täydellisiä mätämunia”, Iliah toteaa Milolle lähes pahoittelevasti. ”Niistä annetaan julkisuudessa kiillotettu mielikuva tavalliselle väelle juuri sikis, että ylimystö haluaa olla parempia. Vaikka heillä on loppujen lopuksi enemmän ongelmia kuin ihan tavallisella väestöllä. Tietysti on myös poikkeuksia...”
Iliah sulkee suunsa. Hän oli selvästi humalassa. Hän oli ruvennut melkein puhumaan vanhemmistaan. Hän nojautuu taakse päin paikallaan ja puree huultaan, kun ei tiennyt mitä sanoisi seuraavaksi.
Iliah nostaa katseensa Landoniin, kuin apua anellen.

"Ja vampyyrit, varsinkin sellaset sikamaisen rikkaat, tykkää liiotella asioita. Sadut on satuja, Milos.", Landon päättää puheen Iliahin puolesta ja vilkaisee tätä hieman kysyvästi, kuin kysyäkseen oliko hänen päätöspuheensa toisen mielestä kelpaava. Milolle se ainakin näytti kelpaavan, sillä nuori vampyyri nyökkää tuimasti ja katsoo sitten veljeään. "Ihan niinku meiänki äiti ja iskä, niilläki on joku ongelma sun kanssa.", "Ei puhuta siitä, Milos.", "Mutku mä en ymmärrä. Miks ei ne tykkää susta? Mun mielestä sä oot kaikkein paras!", "Kiitti vaan, mut ihan tosi ei puhuta siitä.", Landon hymyilee hieman surkeana ja pörröttää hellästi veljensä hiuksia. Hänen silmänsä vilkuilevat Iliahin suuntaan. Tästä hän ei tosiaankaan halunnut keskustella Iliahin nähden. Oli tarpeeksi kamalaa että Milo tiesi hänen ja heidän vanhempiensa tulehtuneista väleistä.
"Taidanpa ottaa vielä toisen.", Landon kääntää huomionsa tarjoilijattareen ja tilaa itselleen kaksi shottia kirkasta viinaa, ihan vain koska tiesi niiden kilahtavan hänen kupoliinsa aivan kuin Iliahin viski kolahti toisen kupoliin. Hän halusi tämän ankean keskustelun mielestään.

Saatuaan juomansa Landon kaataa ne kurkkuunsa vuoron perään ja irvistää sitten poltteelle jonka tunkee kurkussaan. "Nyt maistuisi rööki.", Hän toteaa kaivellen taskuistaan askinsa, työntää yhden savukkeista kalpeiden huuliensa väliin ja tarjoaa sitten askia Iliahille. "Palaaks?"

Iliah olisi voinut halata Landonia, tuon vastatessa hänen surkeaan, äänettömään avunpyyntöönsä.
Hän kuunteli veljesten välistä keskustelua aavistuksen kulmat kurtussa. Muutamalla sanalla nuo kaksi paljastavat Iliahille koko karun totuuden. Kaikki tiesivät he Hell Siberian olevan kuin roskapönttö, hyvien sukupuiden mädille omenille. Iliah tajuaa, että vanhemmille Landonin värimutaatio oli ollut aivan liikaa. Tosin hän oli nähnyt monia vastaavanlaisia kohtaloita ylhäisössä eläessään. Pyotr oli loistava esimerkki siitä mitä tapahtui, kun vanhemmat eivät kestäneet. Helvetti, eihän Iliahin henkivartijalla ollut enää edes virallista sukunimeä. Eikä hän saanut käyttäytyä, kuin tunnistaisi perheenjäsenensä, tavatessaan heidät.
Maailma osasi olla joskus julma.

Iliah tilaa uuden viskin Landonin pyytäessä tarjoilijaa tuomaan itselleen kirkkaita. Nyt Pyotr ei ollut vahtimassa ja Iliah todella kaipasi alkoholin tuomaa turtumusta. Hän ei kuitenkaan juo juomaansa heti kun se tuodaan hänelle vaan jättää sen hetkeksi pöydälle odottamaan.
Landonin tarjotessa hänelle tupakkaa, Iliahin kasvot muuttuivat miettiväisiksi. Hän ei polttanut. Lisäksi, hän ei olisi periaatteessa saanut poistua pöydästä, Pyotrin ollessa poissa. Miehen olisi pitänyt tietää millilleen, missä hän oli.
Tosin, mitä täällä olisi nyt voinut sattua. Hän ei edes ollut mitenkään merkittävä henkilö, joten henkivartijakin oli täysin haaskausta.
”Mikäs siinä. Tuolla perällä on ovi, josta pääsee ulos tupakkaparvelle”, Iliah sanoo viittoen baarin perälle.

"Liikutaanhan sitten.", Landon nousee pöydöstä ja tuntee viinan hulmahtavan vatsastaan ylös päähän, paremmin kuin hetki sitten. Hänen katseensa tuntuu hetken aikaa sumealta ja kelluvalta kunnes palautuu melkein ennalleen. Milo nousee myös, eikä Landon olisikaan suostunut jättämään veljeään yksin tälläiseen räkälään. Hän suuntaa Iliahin osoittamalle ovelle ja astuu ulos kirpeään yöilmaan, joka taas osaltaan tuntuu haalistavan hänen jo alkavaa humaalansa, mikä sinänsä oli melko perseestä. Hän kuitenkin tunsi itsensä sen verran humalaiseksi, ettei olisi enää luottanut omaan päättely kykyynsä. Hän sytyttää savukkeensa Milon seisoessa hieman sivumpana ja tarjoaa sitten tulta myös Iliahille.

Iliah huojuu Landonin rinnalla osoittamaansa suuntaan, ottaen tukea milloin mistäkin. Pyotr oli sanonut aivan asiasta, kun oli käskenyt häntä pitämään taukoa juomisesta.
Kirpeä yöilma tekee tosin saman Iliahin päälle, kuin Landonillekkin. Alkoholin vaikutukset tuntuvat hälvenevän hieman. Mies kuitenkin nojautuu suosilla raskastekoisen parvekkeen kaiteeseen ja ottaa vastaan albiinon tarjoaman tupakan. Hän seuraa tarkkaavaisesti miten Landon käsittelee omaansa ja matkii tätä autuaallisesti.
Nojautuessaan eteenpäin, saadakseen tulta huuliensa välissä lepäävään tupakkaan, Iliah horjahtaa eteenpäin. Hän törmää Landoniin ja työntää heidät päin baarin seinää. Heidän ruumiinsa painautuvat toisiaan vasten. Iliah tuntee toisen kovan, viileän, lihaksikkaan vartalon omaansa vasen, koko matkalta rintakehältä lantioon. Hän nostaa häkeltyneen ja sumean katseensa miehen pinkkeihin silmiin.

Landon älähtää ja nostaa kätensä ottaakseen Iliahin vastaan mutta horjahtaa toisen painosta silti vasten seinää. Hän tuntee aivan liian selkeästi toisen ruumiin muodot omaansa vasten, ja pelästyksestä laajenneet silmät suuntaavat alas ja kohtaavat Iliahin silmät. Pinkit silmät ovat aavistuksen tummuneet ja pupillit näyttävän kaventuvan viiruiksi Landonin näyttäessä sekä hieman säikähtäneeltä että hölmistyneeltä, ja varsin typerältä savuavan tupakan roikkuessa hänen suupielestään. Landon on jähmettynyt eikä osaa tehdä muuta kuin tuijottaa Iliahin silmiä. Lopulta Milon nauru saa hänet palaamaan maan pinnalle ja hän tukee selkänsä kunnolla seinään voidakseen työntää Iliahin päältään ja auttaa tuon seisomaan suorassa. "Ootko..kunnossa?", Landon joutuu nielaisemaan sanojensa välissä tuntiessaan epäsopivaa lämpöä joka kerääntyi hänen alavatsaansa.

Landonin ruumis tuntui niin oikealta lliahin ruumista vasten. Iliahin ensimmäinen humalahuuruinen ajatus oli painautua entistä tiiviimmiin Landonia vasten. Sen sijaan hän unohtui kuitenkin tuijottamaan miehen silmiä. Hän havahtuu vsata, kun Landon lähtee työntämään häntä takaisin omien jalkojensa varaan.
Iliah nostaa kätensä seinää vasten, voidakseen itsekkin työntää ruumistaan pois päin seinästä ja albiinosta. Hän asettaa jalkansa leveämpään haaraan ja varmistaa niiden pitävyyden, ennen kuin irrottaa kätensä otteen tukea antavasta seinästä.
”Olen”, Iliah mutisee ollessaan täysin varma siitä, että pystyi seisomaan omilla jaloillaan. ”Sori. Pitänee tosiaan pitää pikku tauko ton viskin kanssa. Vanha skotti saa kenet tahansa pöydän alle, alta aikayksikön.” Iliah yrittää virnistää Landonille keventääkseen tilannetta. Silti hän ei voinut olla huomioimatta kehonsa reagointia toiseen.
Vittu, oliko hän tosiaan näin puutteessa?
Pyotr oli jälleen oikeassa. Hänen pitäisi tehdä jotain myös tälle asialle.

"Selkeesti.", Landon onnistuu vääntämään kasvoilleen virneen ja vetää henkoset savukkeestaan rauhoittuakseen. Tupakka tosiaan hieman auttaa häntä rentoutumaan, mutta lämmön tunne joka kerääntyi hänen alavatsaansa ei hellitä. Hänellä ei sentään onneksi vielä seisonut, muttei se ollut kaukanakaan. Jos Iliah olisi ollut vielä muutaman hetken pidempään häntä vasten, tuijottanut vain sekunnin kauemmin hänen silmiinsä, hän olisi saanut tuntea alkavan erektion. Onnekseen ei tuntenut.

"Pidät pienen tauon ja vetelet raikasta ilmaa keuhkoihis.", Landon hymyilee ja vetää uudet henkoset. Milo virnistelee edelleen kahdelle humalaiselle.

Iliah virnisti tyytyväisenä, kun Landon ei näyttänyt vaivaantuneen tai suuttuneen hänen pikku kömmähdyksestään.
”Saanko sitä tulta uudestaan?” Iliah kysyy nostaen edelleen sytyttämättömän tupakkansa Landonin kasvojen eteen. Sen sytyttämisestä ei ollut tullut mitään humalan viedessä miehen jalat alta. ”Sytytän itse niin emme päädy uudestaan vastakkain seinää vasten.”

”Hei Iliah!”
Huuto saa miehen kääntymään ympäri ja vilkaisemaan alas katukäytävälle, jossa Pelageya ja Volodya seisoivat vilkuttamassa. Volodya oli huutanut Iliahin nimeä.
”Terve”, Iliah huikkasi takaisin sisaruksille.
”Ajattelinkin, että se on sinun nätti naamataulusi”, Volodya sanoi virnistäen.
”Voidaanko liittyä seuraan?” Pelageya huutaa veljensä ohi.
Iliah kääntää kysyvän katseensa Landoniin. Hän ei ollut aivan varma olivatko Romanovin sisarukset sellaisia joita halusi esitellä pikkuveljelle.

Landon kohottaa hieman hölmistyneesti hymyillen tultaan uudestaan Iliahille, jotta tämä saisi itse sytyttää savukkeensa. "Ihan hyvä idea.", Hänen ilmeensä kuitenkin ensin jäätyy, ja muuttuu sitten suorastaan heikotukseksi hänen kuullessaan Volodyan ja Pelageyan äänen. Hän pudistaa päätään nopeasti samalla kun kiskaisee Milon selkänsä taakse piiloon kuin minkäkin arvoesineen jonka halusi varkailta piilottaa.
"Hei, mitä sä nyt?", Milo parahtaa mutta Landon käy mitä ilmeisimmin telepaattisen keskustelun veljensä kanssa, sillä tuo jää lopulta kiltisti veljensä selän taakse piilottelemaan. Landon ei missään nimessä halunnut enää yhdenkään tietävän veljestään.

Iliah nyökkää Landonille ymmärtäväisesti, kääntyen sitten takaisin sisarusten puoleen. ”Nyt ei oikein sovi.Sori”, Iliah puhuu huolettomasti ja sytyttää samalla tupakkansa saamallaan sytyttimellä.
”Ei kai siinä sitten. Soittele, jos mieli muuttuu!” Volodya toteaa ja he lähtevät jatkamaan matkaa Pelageyan kanssa.

Iliah kääntyyi takaisin Landonin ja Milon puoleen. ”Jos ette halua törmätä tuttuihin enää, meidän olisi paras lähteä jonnekkin yksityisempään paikkaan”, Iliah toteaa. Hän irvistää tupakan maulle ja yrittää keksiä, miksi ylipäätänsä otti sellaisen vastaan.

"Musta tuntuu että Milon on aika hipsiä kotia.", Landon toteaa ja pörröttää veljensä päätä joka näyttää hapanta naamaa. Ilmeisesti keskustelu oli jo käyty telepaattisesti, sillä Milo ojentaa pian kätensä Iliahille. "Oli hauska tavata.", Nuorukainen sanoo tomerasti ja kunhan nuo olisivat kätelleet, Landon kumartuisi vielä veljensä eteen ennen tuon lähtöä. "Ja suorinta tietä kotiin. Kysyn Isidoralta oletko ollut kotona. Tulen kyllä yöksi, älä huoli.", Landon suo veljelleen mitä lämpimimmän hymynsä, johon Milo vastaa ja nyökkää. "Oon kyllä! Heippa Land! Heippa Iliah!", Näine hyvineen Milo katoaa baarin puolelle, ja Landon seuraa veljeään silmä kovana kun tuo kiemurtelee vampyyrien välistä ja ulos. Lopultakin Landon saattoi huokaista helpotuksesta. Hän nojaa seinää vasten ja vetää henkoset savukkeestaan ja antaa silmiensä olla kiinni hetken. Ei olisi pitänyt tuoda Miloa mukana. Mutta pikkuveli olisi mököttänyt loppu viikonlopun jos hän olisi jättänyt tuon kotiin.

Iliah hymyilee Milolle ja ojentaa kätensä tälle. ”Oli tosiaan mukava tavata”, mies toteaa puristaessa pienemmän kättä.
Hän katselee veljesten kanssakäymistä ja hymyilee surumielisesti. Joskus hänkin oli haaveillut perheestä. Hän oli saanut sen, mutta menettänyt silmänräpäyksessä. Monesti hän oli toivonut, että hänellä olisi ollut joku, jonka kanssa jakaa menetyksen tuoma tuska. Sisarus olisi ymmärtänyt miltä tuntui menettää vanhemmat sillä tavalla.

Milon mentyä, Pyotr marssii parvelle kuin raivostunut sonni. ”Voi vittu Iliah! Mikä siinä on, että sä et voi pysyä hetkeäkään paikallaan?” Pyotr rupeaa huutamaan suojatilleen.
”Äh, älä viitsi Pyotr”, Iliah huokaa. Tämä oli keskustelu, jonka he olivat käyneet lukuisia kertoja. Iliah oli livistänyt joitain kertoja turvamieheltään ja saanut sen seurauksena kuulla kunniansa.
”Vittu! Tajuatko sinä ollenkaan, että mä olen vastuussa sinusta! Jos mokaan, minulta lähtee pää!” Pyotr jatkaa raivoamistaan.
Miehen muistutus siitä, mitä tuolle seuraisi mokaamisesta, saa Iliahin omatunnon kohottamaan ilkeästi päätään.

Landon siirtää paljon rennompana päänsä Pyotrin suuntaan tuon tömistellessä paikalle. Hänen olisi tehnyt mieli sanoa jotain henkivartijan karkaamisesta vessaan panolle, ja huomauttaa että sekö oli sitä Iliahin suojelemista, mutta päätti pysyä vaiti. Häntä ei huvittanut tapella nyt, vaikka hänen tekikin kovasti mieli puolustaa Iliahia.
"Älä viitsi Pyotr. Se oli mun syy, mä tarjosin Iliahille röökiä.", Landon toteaa ja suoristautuu seinältä ja puhaltaa savua kalpeiden huultensa välistä. Hänen tarkoituksenaan ei ollut yrittää näyttää uhkaavalta, eikä hän luultavasti Pyotrin rinnalla voisikaan, toisen ollessa sen verran reilusti häntä pidempi, mutta kuitenkin kun hän suoristi selkärankansa ja seisoi siinä melko vakavan oloisena, hän saattaisi näyttää siltä kuin haastaisi riitaa.

Pyotr vilkaisee silmät salamoiden Landoniin. ”Landon, älä sinä sotkeudu tähän. Meillä on Iliahin kanssa tarkat säännöt siitä, miten me homma hoidetaan, jotta kumpikaan ei tule hulluksi”, Pyotr selittää pidätellen huutoaan niin, että hänen kasvonsa kiristyvät.
”Landon, Pyotr on oikeassa”, Iliah sanoo, yrittäen saada kummankin miehen rauhoittumaan. ”En olisi saanut lähteä pöydästä. Toimin itsekkäästi ja asetin Pyotrin vaaraan, koska en totellut hänen käskyjään.”
Tällainen symbioosisuhde oli tavattoman rasittva. Iliah ihmetteli suuresti sitä, miten kumpikaan heistä ei ollut vielä tullut hulluksi. ”Mennään motellille. Ota joku mukaasi Pyotr ja minä viimeistelen humalani omassa huoneessani”, Iliah tarjosi sovitellen.
Pyotr näytti edelleen siltä, että olisi halunnut tintata Iliahia oikein olan takaa.

Landon pyöräyttää silmiään hieman ja siirtää sen jälkeen katseensa pois molemmista miehistä ja keskittyy sen sijaan tupakkaansa. Hän mietti myös itsekseen, miten kumpikaan miehistä ei ollut tullut hulluksi. Hän ainakin olisi, jos joku olisi seurannut häntä noin tiiviisti ja pitänyt vahtia jokaisesta pienestä liikkeestä, niinkin paljon että sai hepulin jos toinen kävi vain vähän matkan päässä tupakalla. Tuskimpa kukaan olisi yrittänyt salamurhata Iliahia tälläisessä räkälässä, ja olihan toisella ollut hänet mukanaan. Kyllä Landon olisi Iliahia puolustanut siinä missä Pyotr, mutta albiino jätti tämän omaan tietoonsa. Tuntui hassulta, että hän olisi puolustanut yhtään ketään muuta kuin Miloa.