Uudenlaisen arjen opettelua.

Lauantai
19.3.2146
klo 17:07

Ana kierähtää selälleen Derekin sängyllä ja avasi silmänsä. Hän oli sängyssä yksin, sillä mies vietti jälleen päivänsä tatuointistudiollaan ja palaisi vasta joskus puolenyön tietämillä. Derekin huonetoverina olossa oli jotain etuuksia. Nimittäin silloin harvoin kun Ana oli riittävän väsynyt lepuuttaaksen päivällä silmiään, hän sai leveän jenkkisängyn hyvin suurella todennäköisyydellä itselleen. Mies ei nimittäin nukkunut koskaan. Hän valvoi yötä päivää, pysähtymättä hetkeksikään. Tosin, eihän hänen tarvinnutkaan.

Vampyyrinaisen herätyskello oli soinut aivan pari minuuttia sitten ilmoittaen, että oli aika nousta. Hänellä ja Neiralla olisi kummallakin työvuoro Bloody Moonissa ja se alkaisi muutaman tunnin kuluttua. Heidän kummankin pitäisi nousta ylös ja ryhtyä valmistautumaan.
Sen enempää asiaa miettimättä Ana nousi ylös vuoteesta.
Auringonsäteet pilkistivät esiin rullaverhon jättämästä valosta. Vaikka Ana ei ollut saanut aurinkoihottumaa vuosisatoihin, hän ei silti mielellään kulkenut ulkona valoisaan aikaan. Vaikka vampyyrit eivät satujen mukaan palaneetkaan poroksi uv-valon koskettaessa heidän ihoaan, vanhatkin vampyyrit menettivät yliluonnolliset kykynsä päivänvalossa. Se teki heistä aina hieman haavoittuvaisempia.

Ensimmäiseksi hänen olisi mentävä herättämään Neira. Sitten hän voisi itse käydä suihkussa.
Kävellessään Samin huoneen ohitse, hänen katseensa kiinnittyi väkisinkin sen oveen. Heidän uusin tulokkaansa, täysin vastasyntynyt vampyyri, Bambi oli alkanut nukkumaan päiviään miehen vieressä. Ana ei ollut aivan varma, olisiko hänen pitänyt huolestua siitä.
Miettimättä asiaa kuitenkaan juuri nyt sen enempää, Ana asteli oman huoneensa ovelle ja koputti. ”Neira! Meillä alkaa työvuoro muutaman tunnin kuluttua! Aika ruveta valmistautumaan!”
Ana ei ollut erityisemmin ottanut selvää, mitä tyttö teki päivisin, mutta ei aikonut rynnätä ensimmäisenä sisälle huoneeseen häiritsemään. Toisella oli oikeus saada varoitus tulevasta tungettelusta huoneeseen.


Bambi kuuli unensa läpi ääniä huoneen ulkopuolelta. Kuitenkin, sen sijaan, että ne olisivat saaneet hänet heräämään, hän painautui entistä tiukemmin kiinni edessään olevaan rintakehään.
Teinivampyyri nukkui Samin t-paidassa, joka oli aivan liian iso hänelle, sekä Crystalilta lainatuissa vaaleansinisissä verkkareissa. Hän makasi kyljellään sikiöasennossa, kämmenet päänsä alla, päälaki painautuneena Samin kaulaa vasten.

Mies haukoitteli suureen ääneen, miettien miten rauhalliseksi ja tavanomaiseksi heidän arkensa olikaan käynyt, kun lähes viikko sitten se oli ollut yhtä hullun myllyä. Hieman jalkojaan venyttäen, tuo huomasi pienen mytyn kainalossaan liikahtava ja hymyili raukeasti. Sam yritti kovasti miettiä ja muistella, miten asiat olivatkaan muuttuneet niin, että hän nukkui jokaisen päivän Bambi jossakin lähellään. Suojeluvietti pienokaisen kohdalla oli melko suuri ja toisen kainalossa pitäminen oli, niin miehen harmiksi kuin iloksi, todella mukavaa.

Nopeasti tuo vilkaisi sivusilmällään huoneen ovelle, josta pesän johtohahmo ja äiti Ana käveli ohitse. Olisi varmaan aika nousta ja pukea päälleen jotakin muuta kuin mustat farkut. Samalla tuo pohdiskeli, missä Kayden mahtoi olla. Miestä oli alkanut näkemään harvenevaan tahtiin heidän pesässään, mikä huolestutti Samia todella. Olihan Kayden sentään hänen pitkäaikaisin ystävänsä.


Neira venytteli käsiään ja katseli ympärilleen melko tyhjässä huoneessa. Ympärillään tuolla oli erilaisia kuvia ja monisteita ja pari tyhjää mukia, jossa oli kuivunutta verta hieman. Hän oli yksikseen Anan huoneessa, vanhemman nukkuessa Derekin huoneessa. Aluksi nainen oli ajatellut Bambin nukkuvan hänen kanssaan, mutta toisen viihtyessä enemmän vampyyrimiehen kainalossa, oli hän päättänyt tehdä päivisin omia juttujaan.

Alun alkean, Neira oli aloittanut tutkimuksensa vampyyrien historiasta, ihan vain mielenkiinnostaan. Olihan Crystal, pesän yksi asukeista, joista nainen piti kovin, maininnut ajasta jolloin vampirismi oli ollut maailman siistin juttu. Ihmeissään Neira oli joutunut toteamaan asian olevan näin, ja oli mielessään ollut asiasta todella huvittunut. Sillä olihan asia tätä nykyään aivan eri. Historiaan kyllästyen todella pian, oli nainen päättänyt aloittaa tutkimuksia taistelulajien parissa. Hän oli myös huoneessaan yksinään hionut liikkeitään ja harjoitellut pienesti, netistä löytyneiden ohjeiden mukaisesti. Myös Crystalin innoittamana, oli toinen alkanut selailemaan muodin historiaa ja muotia tänä päivänä.

Ja nyt hän oli viime yön aikana löytänyt itselleen mallin ja värin millä uudistaisi kuontaloaan hetimiten. Räväkkä sähkönsininen hieman nykyistä kuontaloa lyhyempi ja rikotumpi malli oli iskenyt naisen mieleen netissä. Myös todella sivujakoinen rikottu otsatukka oli näyttänyt hyvältä. Mutta Crystal sai Neiran puolesta päättää viime hetken muutoksista, sillä heistähän tuo oli ehkä eniten muodin perässä ja ymmärtäisi naista paremmin, mikä hänelle sopisi.

Anan huutoon havahtuen nuori nainen hihkaisee tervehdyksen samalla kun nousee sängyltä ja alkaen siistimään jälkiään vanhemman vampyyrin sängyltä ja lattialta, minne sotku oli päässyt leviämään. ”Menetkö suihkuun ensin?” Tuo kysyy tuolta samalla vilkaisten olan yli Anaan, jos toinen oli huoneeseen astunut.

Neiralla ei ollut päällään kuin mustat pitsiset rintaliivit ja pienet hopeiset hipsterit. Nainen viihtyi vähissä vaatteissa yksinään ollessaan, mutta ei siltikään hillunut pesässä ikinä alasti. Eihän sitä ikinä tiennyt kuka huoneeseen saattaisi pelmahtaa kesken kaiken.

Ana raotti huoneensa ovea ja vilkaisi sisään hämärään sotkuun. Hän irvisti. Huone ei ollut koskaan ollut niin sotkuinen hänen jäljiltään, vaikka ei hän varsinaisesti nauttinut siivoamisesta.
”Kun tulemme töistä kotiin, saat kyllä siivota täällä”, Anta tokaisee ja astelee vaatekaapille, jonka jakaa Neiran kanssa. Tosin, hänen tavaransa valtasivat siitä suurimman osan, koska niitä oli vain yksinkertaisesti enemmän. ”Joo. Minä käyn nopeasti suihkussa ensin”, hän sanoo kumartuen kaivamaan itselleen puhtaita alusvaatteita.

Latinon kirkuvan punaiset hiukset olivat päivän jäljiltä sotkuisella nutturalla ja päällään hänellä oli musta ja naisellinen yöpaita.
”Meidän pitää muuten katsoa sinun ja Bambin kanssa missä vaiheessa lähdemme shoppailemaan teille uusia vaatteita ja muuta tavaraa. Te ette voi ikuisesti vain lainailla meiltä muilta”, Ana totesi löytäessään itselleen puhtaat alushousut ja rintaliivit. ”Menen nyt. Valmistaudu sinä tulemaan kohta.”

Ana lähti astelemaan asunnon toisella laidalla sijaitsevaa suihkua kohti puhtaat vaatteet kainalossaan. Neira ja Bambi olivat asuneet heidän kanssaan nyt viikon verran, mutta kaikki tuntui olevan vielä aivan kesken. Hän oli suunnitellut, että nuorille tytöille kunnostettaisiin asunnon tyhjä makuuhuone. Lisäksi, Neiralla oli vain matkalaukullinen omaa tavaraa ja Bambilla ei sitäkään. He tarvitsisivat vaatteita ja monia muita pieniä tavaroita, kuten hius- ja hammasharjat sekä, hygieeniatarvikkeita.
Neiralle oli onneksi ollut helppo järjestää töitä Bloody Moonista, mutta Bambi oli ongelma nuoren ikänsä takia. Tyttö oli ollut muuttuessaan vasta lukion toisella luokalla, eikä osannut oikeastaan mitään mistä olisi ollut hyötyä työelämässä.
Tällaista tämä oli aina kun Ana otti uusia suojatteja siipiensä suojaan. Kaikki oli yhtä järjesteltävää sekasotkua. Harvemmin heitä vain oli kaksi. Tottumuksestaan veteraanivampyyri kuitenkin tiesi, että kun kaiken sai alkuun, homma nopeutui ja helpottui loppua kohden.


Bambin uni häiriintyi uudelleen, tällä kertaa sillä, että Sam liikkui hänen vieressään. Se sai tytön raottamaan toista silmäänsä ja katsomaan, mitä hänen ympärillään tapahtui. Huone oli hämärä, mutta se todennäköisimmin johtui ikkunaa peittävästä rullaverhosta. Todellisuudessa pikkuvampyyrilla ei ollut mitään käsitystä kellonajasta. Tuntui oikeastaan, että hän olisi nukkunut vain minuutin.
Oli myös mielenkiintoista, että vaikka vampyyrien sanotaan pärjäävän kokonaan ilman unta, Bambia ainakin väsytti aina päiväunien jälkeen. Luulisi, että jos ei tarvinnut unta, ei myöskään nukuttaisi.
”Paljonko kello on?” hän mumisee kysymyksensä vetäen peittoa paremmin päälleen. Jos aurinko ei olisi vielä laskenut, olisi turhaa nousta ylös.

Neira irvistää vanhemman naisen käskiessä hänen siivota sotkujaan kun he pääsisivät töistä. Nopeasti tuo vilkaisee tarkemmin ympärilleen ja huokaisee. Olihan tuon pakko myöntää, että hän oli alkanut omia Anan huonetta itsekkäästi vain itselleen, jotenka hänen pienet oma-aikaiset tutkimuksien monisteet lojuivat epämääräisissä kasoissa sängyn ympärillä. Huokaisten tuo aloittaa siivoamisen jo samalla kun odottaa Anan käyvän suihkussa ennen häntä, mutta keskeyttää toimensa aivan tyystin toisen mainitessa shoppailun. ”Hyvä idea, olin ajatellut muutenkin uudistaa hieman tyyliäni.” Samalla Neira etsiskelee tulostamaansa kuvaa, jotta voisi näyttää sitä Analle saadakseen tuonkin mielipiteen naisen päähänpistosta.

Kuvan viimein sotkusta löytäessään joutuu hän toteamaan Anan ehtineen jo kadota suihkun puolelle. No, hän näyttäisi myöhemmin. Samalla kun toinen odotteli vanhempaa vampyyriä palaavaksi takaisin, siivoili hän Anan huonetta. Pian se ei ollut enää lainkaan niin sotkuisen näköinen, vaan paperit ja monisteet olivat nätisti kolmessa pienessä pinossa sängyn vieressä seinään nojaten. Tuon jälkeen Neira asteli vaatekaapilleen ja naurahti Anan vaatteiden valtaamalle osiolle omaansa verrattuna. Hän ei tosiaan ollut ottanut vanhasta asunnostaan paljoa mukaansa, vain pienen välttämättömän ja tarpeellisen.

Ennen kuin Neira asteli olohuoneeseen, tuo pani päälleensä ison verenpunaisen hupparinsa, joka tuolla oli ollut päällään Anan nähdessä hänet ensimmäisen kerran. Huppari oli todella jo hieman kulunut ja vanhan oloinen, mutta nainen ei raaskinut sitä poiskaan heittää. Huppari symboloi jollakin tapaa hänelle uuden elämän aloittamista juuri sen asian vuoksi, että tuo päällään hän oli lähtenyt Anan mukaan ja jättänyt kaiken muun taakseen. Olohuoneeseen astuessaan tuo vilkaisee tyhjälle sohvalle ja sitten Samin huoneen ovelle, ”Oletteko hereillä?” Tuo kysäisee ovensuulla joka on raollaan. Samalla hän vaihtaa kantamuksiaan toiselle kädelle, että pääsee kurkkaamaan hiljaiseen huoneeseen paremmin.


”Ei aurinko ole painunut vielä maihin, nuku vain pikkuinen.” Sam toteaa Bambin kysymykseen, samalla kun harmittelee sitä tosiseikkaa, että toinen oli herännyt hänen pyörimiseensä. ”Menen olohuoneeseen, haluatko jotakin?” Sam kysäisee toiselta, ennen kuin nousee varovaisesti sängystä ja panee harmaan t-paitansa päälle lattialta.

”Huomenta, Neira. Bambi vissiin haluaa nukkua vielä, minä olen hereillä.” Tuo vastaa naiselle ovella samalla kun nyökkää tuolle tervehdykseksi.


Neira tunkeutuu hämärään huoneeseen hieman itsekkäästi, mutta hivenen kärsimätön nainen haluaa näyttää Bambilla ja Samille kuvaa uudesta hiustyylistään jonka haluaisi toteuttaa. ”No, olisiko se aivan kamalan näköinen?” Tuo kysyy hieman irvistäen samalla, peläten tuomiota.

Ana astuu kylpyhuoneeseen ja asettaa puhtaat vaatteensa vessanpöntön kannen päälle. Yöpaitansa hän kiskaisee pois päältään ja viskaa pyykkikorina toimivaan isoon metalliämpäriin. Jonkun heistä pitäisi pestä taas pyykkkiä. Heidän pitäisi itseasiassa tehdä uudelleen kotityölistat, koska Neiran ja Bambin tultua vanhasta järjestelmästä oli lepsuiltu. Koko asunto kaipaisi itseasiassa siivoamista.

Ana nousee seisomaan ammeeseen ja vääntää suihkun päälle. Kasteltuaan hiuksensa hän rupeaa tutkimaan hyllykköä, jossa oli kaikkien talon asukkaiden pesuaineet. Pulloja ja purnukoita tuntui olevan välillä enemmän kuin laki olisi sallinut. Ja niitä tulisi vielä entistä enemmän, kun Neira ja Bambi saisivat omansa.
Kylpyhuone tarvitsisi uudelleen järjestelyjä.
Ja he tarvitsisivat isomman asunnon.
Itseasiassa Ana olisi halunnut ottaa enemmänkin suojatteja. Liian monet nuoret vampyyrit kuolivat, kun heitä veretettiin hetken mielenjohteesta. Hän halusi pelastaa heitä enemmän. Organisoimalla asiat kunnolla, se voisi olla myös mahdollista.

Puristaessaan shampoota kämmenelleen, Ana totesi, että hänen olisi mietittävä tätä. Ei ollut täysin mahdoton ajatus auttaa useampaa nuorta vampyyria.


Bambi käpertyy syvemmälle patjan ja peiton uumeniin kuullessaan Samin vastauksen, sulkien silmänsä entistä tiukemmin. Samassa Neiran ääni ovelta karkoitti kuitenkin viimeisetkin unen rippeet tytön mielestä.
Ilmeisesti tässä talossa oli mahdotonta nukkua silloin kun halusi.
Niinpä Bambi kömpii istumaan sotkuisella sängyllä ja raapii joka suuntaan sojottavaa kuontaloaan silmiään hieman siristellen.
”Huomenta”, tyttö toteaa haukotellen.

Neiran ojentaessa eteenpäin paperilappua, mielenkiinto saa nuoremman nousemaan vuoteesta. Hetken aikaa Bambin silmissä sumenee ja pyörrytys, sekä huono olo iskevät, saaden tuon horjahtamaan hieman. Hän taistelee kuvotusta vastaan ja pitää ruumiinsa vakaana. Muiden ei tarvitse tietää, kuinka heikko olo hänellä oli.
Asunnon nuorimmainen ei ollut syönyt sitten sen viimeisimmän ikävän tapauksen jälkeen. Ajatus veren juomisesta kuvotti häntä. Oli ihan sama oliko se pussissa vai valtimossa, ajatus sai Bambin melkein oksentamaan. Eikä se, että Ana oli sanonut vastasyntyneiden tarvitsevan verta enemmän kuin vanhemmat, saanut häntä ainakaan yhtään nälkäisemmäksi.
Syömättömyydellä nyt vain sattui olemaan ikäviä sivuvaikutuksia. Pahin niistä oli hänen uusissa kulmahampaisssaan tuntuva jatkuva, kivulian tykytys. Aivan kuin joku olisi pihdeillä nitkutellen yrittänyt kiskoa niitä irti. Lisäksi hänen vatsaansa kouristi aika ajoin niin pahasti, että se sai koko ruumiin taipumaan kaksin kerroin. Siihen päälle jomotuksena tuntuva jatkuva lihassärky ja huimauksen tunne, sekä väsymys. Bambi ei ollut ainakaan vielä oppinut arvostamaan vampyyrina oloa.

”Näytähän”, tyttö sanoi Neiralle kätensä ojentaen. Hän toivoi, että hänen pieni huimauskohtauksensa oli jäänyt muilta huomaamatta tai, että hän onnistuisi ainakin jättää sen toissijaiseen arvoon kiinnittämällä oman huomionsa muualle.
Hän katsoi Neiran suunnittelemaa uutta hiustyyliä mielenkiinnolla. ”Se näyttää aika raffilta. En tiedä. Ehkä sinun pitää kysyä Crystalilta, hänhän se on muodin ammattilainen.”

”Mitä pitää kysyä minulta?”
Crystal oli myös kömpinyt ulos huoneestaan heräämisen äänien houkuttelemana. Nuorella naisella on yllään sininen babydoll-yöasu ja siihen sopivat pikkuruiset alushousut. Tuon silmät tutkivat tarkkaavaisena huoneessa olijoita ovelta käsin.

Bambin noustessa sängystä, Neira oli havaitsevinaan toisen huojuvan hetkellisesti kuvotuksen ilme kasvoillaan. Mutta ilmeen muuttuessa nopeasti peruslukemille, ei nainen ollut asiasta varma. Silti asia jäi vaivaamaan toisen mieltä. Nainen muisteli omia päiviään vastaveretettynä, vaikka muistot olivatkin hivenen kivuliaita muistella. Bambin hetken kasvoilla vilahtanut kuvotuksen tunne sai Neiran mieleen muistoja itsestään ja ajasta, jolloin hän oli pyrkinyt olemaan syömättä. Kuinka typerää sekin oli ollut, hän muisteli ja sääli itseään oikein.


”Pidän nykyisestä enemmän, olet seksikäs tuossa kuontalossa.” Sam kommentoi nähdessään naisen tulostaman kuvan, vinkaten samalla silmäänsä leikkisästi. ”Sininen ei oikein iske silmään, tiedätkö.” Tuo jatkaa mairea hymy huulillaan. Ainahan sai yrittää, eikö? Eihän kukaan heistä ollut parisuhteessa.


Neira vastaa Samin hymyilyyn, mutta ei ehdi vastaamaan tuolle mitään kun kuulee Crystalin äänen. Kaiken mielestään unohtaen, tuo kääntyy kantapäillään babydoll-asuisen vampyyrin puoleen.

”Haluaisin uudistaa itseäni. Viimeksi sinun laittaessa minua nätiksi, en ollut valmis muutoksiin, mutta nyt haluaisin ehkä jotakin räväkkää.” Samalla puhuessaan, nainen ojentaa tulostamaansa kuvaa Crystalille. Mutta samalla tuo alkaa jo epäröidä valintaansa, hän oli saanut jo kaksi innostusta himmentävää vastausta.

Crystal nappaa Neiran ojentaman kuvan itselleen ja katsoo sitä hetken aikaa suutaan supistellen.
”Malli on hyvä. Se toisi kasvojesi muotoja paremmin esille kuin tuo sinun nykyinen pitkä tukkasi. En kuitenkaan lähtisi vielä kokeilemaan näin räväkkää väriä. Tällaisen kanssa tulee äkkiä katumapäälle. Mutta jos välttämättä haluat, niin suosittelisin tummemman sähkönsinistä. Tämä saisi sinut todennäköisimmin näyttämään enemmän tai vähemmän vaaleanpunaiselta kasvoiltasi”, Crystal sanoi nostaen katseensa kuvasta. ”Mutta väri vaihtoehdoksi suosittelisin ennemin tummansuklaanruskeaa, mutta siihen voidaan lisätä räväkämpiä raitoja.”

”Kuten sanoin”, Bambi totesi virnistäen. ”Muotiguru.”
Tyttö lähtee astelemaan keittiötä kohti, ohittaen ovella olevan tungoksen. Ana oli käynyt haemassa kaupasta hänelle suklaamuroja, joita hän yleensä rouskutti ensimmäiseksi illalla. Ne eivät kuulemma auttaneet mitään, mutta ainakin teini saattoi kuvitella tulevansa täyteen siitä.

Samassa Ana asteli ulos suihkusta. Hän kietoi samalla pyyhettä tiukemmin ympärilleen ja vilkaisi murojaan valmistelevaa Bambia synkästi.
”Sam. Tuletko huoneeseeni. Minun pitää jutella kanssasi. Neira, suihkuun”, Ana komensi astellen hänen ja Derekin huoneeseen.

Neira masentuu todenteolla kun myös Crystalkin tyrmää hänen ideansa. Okei, väri oli ehkä hieman radikaali. Ja Crystal saattoi olla oikeassa siitä. Oli oikeassa. Sentään malli oli toisen naisen mielestä hyvä. ”Mmhm…..” Neira vain mumisee ajatuksiinsa painuen. Ehkei hän sitten vielä tänään vaihtaisi hiusväriään, hänen piti antaa hautoa ajatuksen hetken. Mutta toisaalta.. Crystalin mainitsema tummempi sininen kuulosti aika hyvältä. Ongelmana oli vain se, että katuisiko hän huomenna?

Bambin mennessä murojensa kimppuun, Neira muisti taas toiseen liittyvät ajatuksensa. Nainen avasi suunsa ilmaistakseen ne ääneen, kun Ana asteli suihkuhuoneesta. Ainiin, tänään oli töitä. Ennen kuin vanhempi vampyyrinainen suihkun raikkaana ennätti sanoa lausettaan loppuun, oli suihkuhuoneen ovi kiinni.


Sam katseli Neiran ehkä hivenen myrtynyttä ilmettä, kun Crystalkin ilmaisi mielipiteensä tulostetusta kuvasta. Samalla tuo katseli Bambin menoa keittiöön, mutta toisin kuin hänen pitäisi, tuo teki itselleen muroja. Jotenka Anan vilkaistessa myös nuoreen vampyyriin ja pyytäessään miestä mukaansa, arveli hän jo mihin huoneessa käytävä keskustelu saattoi ajautua.

Sam asteli huoneen sisälle ja jäi odottamaan Anan puheenvuoroa. Kasvoillaan tuolla oli huolestunut ilme, hänen ajatellessa mahdollista keskustelua naisen kanssa.


Neira astui lämpimän suihkun alle ja katseli suihkuhuoneessa ympärilleen. Siellä oli höyryä mikä leijaili aavemaisesti ympäriinsä. Nainen yritti tarkentaa katsettaan höyryyn, niin että pystyi erottelemaan haitusia toisistaan, mutta ei kyennyt siihen. Asia oli sillä selvä, ainakin hänen mielestään. Aurinko vihasi heitä kaikkia, menettiväthän vampyyrit kaikki erikoiskykynsä voimaa lukuun ottamatta päivisin.

Samasta syystä hän ei tuntenut vesipisaroita ihollaan yksittäisinä vaan se tuli vesiputouksen lailla. Neiran mielestä tämä oli hieman hämäävää, ellei jatkuvaa verenhimoa ja arkuutta aurinkoon laskettu, hän voisi kuvitella olla vielä ihminen. Samassa nainen värähti. Ihminen? Luojan kiitos, ei enää ikinä, tuo ajatteli. Vastahan hän oli saanut asiansa kuntoon menneisyyden kanssa ja sitä paitsi, hän ei kaivannut häkkilintuna olemista. Piste iin päälle olivat hänen uudet ystävänsä. Ana ja muut olivat hänen elämänsä kiintopisteitä juuri nyt ja hän tunsi itsensä tervetulleeksi uuteen elämäänsä täällä. Hän tunsi itse olevansa viimein jotakin muuta kuin lemmikki. Hän oli vapaa.

Neiran kadotessa suihkuun Crystal kohauttaa olkiaan ja marssii myös keittiöön Bambin perässä. Hän vilkaisi nuoremman murolautasta ohimennen ennen kuin kumartui ottamaan jääkaapista sairaalasta kähvelletyn pussillisen verta. Hän leikkasi sen kulmaan saksilla viillon, kaatoi lasiin ja laittoi sen sitten mikroon. Eihän pussitettu veri voittanut suoraan suonesta juotua. Siinä ei ollut enää elämää samalla tapaan, mutta lämmitettynä se menetteli.
Saatuaan välipalansa valmiiksi, hän palaa huoneeseensa.

Ana viittoi Samia sulkemaan oven heidän perässään ja ryhtyi kuivaamaan hiuksiaan. Kylpyhuoneessa hän oli pukenut jo alusvaatteet yllensä.
”Bambi ei ilmeisesti vieläkään ravitse itseään.” Se ei ollut kysymys, vaan toteamus. Heidän kuopuksensa alkoi näyttämään hiljalleen riutuneelta. Täysikasvuiselle viikko ilman verta ei ollut homma eikä mikään, mutta tyttö oli vastaveretetty. Tuo tarvitsi ravintoa vähintään joka kolman päivä. Mieluiten joka päivä, jotta jano pysyy varmasti kurissa. ”Hänet on saatava ottamaan ravintoa jostain.”
Talon niin kutsuttua perheenäitiä ei huolettanut vampyyrin kuivuminen. Vastaveretetyt pääsivät vain harvoin kuivumaan. Biologia piti siitä seikasta huolen. Ihmisten teurastustapaukset olivat sitä vastoin huomattavasti yleisempiä. Verenhimossa ja nälässä vastaveretetyt saattoivat helposti riehaantua liiaksi, sekä aiheuttaa näin suurta tuhoa.
Anaa ei varsinaisesti kiinnostanut ihmisten kohtalo. Hän oli enemmän huolissaan pesänsä paljastumisesta.

”Hän on erityisen kiintynyt sinuun, joten voisit yrittää ensin”, hän sanoi viskaten pyyhkeen myllätylle sängylle. Ana kääntyy vaaterekille, jonka on raahannut omasta huoneestaan tänne. ”Minulla on kyllä keinoni, mutta voisimme yrittää ensin jotain mukavampaa.”

Sam huokaisi raskaasti Anan sanoille. Miehen ei käynyt väittäminen tai tarvinnut oikeastaan vastata tuolle, nyökkäys riittäisi varmasti. Rehellisesti ottaen, hän oli antanut Bambin toimia niin kuin itse parhaaksi näki, vaikka tiesi sen vaarat. Toisella ei vain ollut juuri nyt sydäntä pakottaa vauvaa ruokailemaan oikein, viikon takaiset tapahtumat pyörivät edelleen tuon mielessä voimakkaasti. Sam oli nähnyt tuon Bambin kasvoilta useaan otteeseen. Toffeen tappaminen oli ottanut koville. Samalla miehen päähän pilkahti idea, hänen ajatellessa ihmismiestä.

”Voin puhua ensiksi Bambille. Mutta jos en saa häntä juomaan, niin ehdotukseni olisi laittaa Neira puhumaan tytölle. He molemmat ovat vasta vauvoja, joten ajatusmaailma ei varmaan ole kauhean eri. Varsinkin vastaveretettyinä, he varmasti kamppailivat samankaltaisen ongelmien parissa. Olihan vanhempi vauvamme vielä viikko sitten kuin kahleeseen pistetty koira ja sidottuna jollakin kierolla tavalla siihen ihmismieheen.”

Puhuessaan mies ajatteli myös eroa, mikä Neirassa oli tapahtunut Toffeen kuoleman jälkeen. Nainen oli sulkeutunut Anan huoneeseen kahdeksi päiväksi kommunikoimatta kenellekään. Lopulta kun tuo oli tullut huoneesta, oli nainen vain hymyillen kävellyt jääkaapille nauttimaan verta ja jutellut heille kaikille, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vaikka juuri Toffeen kuoleman jälkeen oli näyttänyt, varsinkin Samin mielestä, siltä, että Neira olisi saattanut vaipua syvään masennukseen tai seonnut. Kaikista oudointa miehen mielestä oli se tosiseikka, ettei toinen käyttäytynyt lainkaan oudosti Bambia kohtaan. Itse asiassa, jos mieheltä olisi kysytty, hänestä näytti kuin Neira olisi yrittänyt tehdä syvempää ystävyyttä Bambin kanssa. Tosin asiassa oli myös se seikka, että Neira oli päässyt kahleista Toffeeseen, jota oli luullut koko ihmisiän veljekseen ja joka oli roikkunut vasten naisen tahtoa hänen mukanaan. Ja siksi kuollut. Mutta kaikki, mitä mies oli nähnyt, kuullut ja tiesi Neirasta ennen tuota tapahtumaa, kertoi sitä seikkaa, että nainen olisi kuollut sisältä Toffeen kuollessa.


Neira kaivoi suihkun vierestä lattialta pienen muovisen meikkilaukun, jossa hänellä oli kolme pientä purnukkaa. Yhdessä oli shampoota, toisessa hoitoainetta ja kolmannessa vaniljalta tuoksuvaa hiusöljyä. Kaikki vuoronperään käyttäen sai nainen nopeasti suihkun pois alta. Ennen kuin tuo pyyhki itseään, käveli tuo suihkuhuoneen lavuaarin eteen ja katseli itseään peilistä. Crystalin kautta saadut suihkurusketus kerrat olivat alkaneet tuottaa tulosta. Naisen iholla oli kaunis päivittynyt rusketus, mutta ei lainkaan liian päivittyneen näköinen. Rusketus sai myös Neiran silmät hohtamaan paljon kirkkaammin kuin ennen. Ehkä myös ne näyttivät hivenen vihreämmiltä kuin ennen. Vai johtuiko se vain siitä, että nainen oli päässyt yli ihmissidoksistaan?

Nopeasti hampaat pesten tuo nautti vielä hetken märästä ihostaan joka aste asteelta alkoi viilentyä hänen jätettyä kuivaamisen myöhemmäksi. Neira piti tuosta tunteesta ihollaan. Kuuman suihkun jälkeen oli todella ihana antaa veden haihtua puoliksi itsestään ja viilentyä iholle. Mutta koska tänään oli työpäivä, ei nainen antanut itsensä jäädä liian pitkäksi aikaa suihkuhuoneeseen. Sitä paitsi, talossa asui muitakin, jotka varmasti haluaisivat suihkuun.

Kuivattuaan itsensä, Neira puki päälleen. Vaatteeksi hän oli valinnut beigen väriset tiukat farkut jotka korostivat hänen siroja jalkoja ja korostivat peppua, mutta ei lainkaan liikaa. Hän kääri farkut lahkeista hieman nilkkaa korkeammalle. Paidaksi tuo oli valinnut hieman mahaa ja kokonaan selän paljastavan mustan topin, jossa oli pientä koristeellista kuviointia harmaalla värillä. Koristeluista ei saanut selkeää käsitystä siitä, oliko paidan kuvioinnilla jokin merkitys, vai oliko se vain summamutikassa aseteltua. Vielä ennen kuin nainen astui höyryisestä huoneesta ulos, haroi tuo sormillaan paksua tukkaansa hivenen ojennukseen. Ehtisiköhän Crystal meikkaamaan minut hienoksi vielä, tuo ajatteli samalla, kun astui ovesta olohuoneeseen.

Ana hymyilee Samille kiskoessaan tiukkoja nahkahousuja jalkaansa. ”Puhuminen ei välttämättä toimi. Todennäköisimmin Bambi kieltäytyy puhumisesta. Olisi hyvä, jos saisit hänet huijattua hommaan”, Ana sanoi hivutellessaan housujen vyötäröä ylemmäs. Naisen huulille muotoutui ovela hymy. ”Mietin, että jos et pane pahaksesi, hän voisi juoda ensimmäisiä kertoja sinusta. Ja kun hän tottuisi veren makuun, hän voisi siirtyä pussiruokavaliolle. Bambin tapauksessa tämä ratkaisu olisi varmaan kaikkein helpoin. Ja koska sinä olet vampyyri, hän ei onnistu tappamaan sinua mitenkään päin ravitessaan itseään.”
Miehelle nuoren vampyyritytön ravitseminen olisi vain miellyttävää puuhaa. Tosin, sen jälkeen tuolla olisi todennäköisesti pieniä seksuaallisia paineita purettavanaan. Tosin, ainakin Ana voisi helpottaa noita paineita oikein mielellään.

Saatuaan housunsa kiinni hän kurottaa ottamaan vaateripustimelta paitaa.
”Neiran kanssa puhuminen ei välttämättä auta, mutta sitäkin voidaan kokeilla, jos sinulta loppuvat keinot. Viimeisenä vaihtoehtona ovat sitten minun shokkihoitoni”, nainen sanoi kiskoessaan paitaa päällensä.


Neiran tullessa suihkusta, Crystal pistää päänsä ulos oman huoneensa ovesta. ”Hei, kultu. Tule tänne niin laitan tukkasi ja naamasi kuntoon, että sinut kehtaa päästää asiakaspalveluun”, nainen sanoi viittoen Neiraa tulemaan huoneeseensa. ”Tule sinäkin Bambi, niin sinun ei tarvitse istua siellä keittiössä yksiksesi.”
Bambi on juuri laittamassa murokulhoaan tiskialtaaseen. Hän kohauttaa olkiaan Crystalin ehdotukselle ja lähtee tassuttelemaan tuon huoneeseen. Lopetettuaan itsensä ravitsemisen, tuo puhui entistä vähemmän. Aivan kuin hänellä ei olisi ollut energiaa moiseen.

Anan mainitessa Bambin syöminen Samista, lyö mies kätensä kasvoilla hivuttaen sitä vähä vähältä alaspäin. Käteensä puhuen mies vastaa vanhemmalle vampyyrille, ”Miten en ole tullut ajatelleeksi tuota, sinun pitää mätkiä minua useammin, kun Kayden on alkanut oleilemaan muualla. Olen niin tylsistynyt, etten osaa edes ajatella miten vietellä viaton sänkyyni.” Sam sanoo vitsillään. Faktahan se silti oli, että tuo tunsi itsensä harvinaisen tyhmäksi tapaukseksi juurikin. Miten hänellä ei ole voinut käydä mielessäkään ruokkia Bambia itsellään? Ei edes pienen pientä ajatuksenpalasta asiasta? Kätensä laskien mies ryhdistää selkänsä.

”Kaipa minä voin uhrautua ruoka-astiaksi, olet kyllä sitten velkaa minulle... Monia hetkiä kahden kesken.” Tuo sanoo vinkaten silmäänsä pieni ilkikurinen hymy huulillaan. Sam olisi mielellään vällyjen välissä Anan kanssa, viime kerrasta oli aikaa. Viikko ehkä. Ajatuksen kutkuttaessa toisen mieltä, tämä alkoikin katselemaan naisen pukeutumista aivan erilainen pilke silmäkulmassaa. Ei, kukaan täysijärkinen ei olisi voinut väittää vampyyrinaisen kohdalla muuta, sillä faktahan oli, että tuo oli pirun seksikäs.

Ja toinen fakta oli, ettei miestä oikeasti todellakaan haitannut ruokkia Bambia itsellään, kuhan nyt kiusasi vampyyrinaista. Hän myös arveli toisen tietävän asian todella hyvin, olihan hän viettänyt viimeisen viikon melko liki vauvan kanssa. Ainoa mikä miestä pelotti asiassa, oli vastaveretetyn vampyyrin voimakas myrkky. Hänellä ei tulisi olemaan mitenkään helppoa Bambin kanssa, varsinkin kun Sam ei ollut edelleenkään varma olivatko hänen tunteensa isoveljellisen kiihkeitä vai jollakin muulla tapaa kiihkeitä.


Neiran kuullessa Crystalin lauseen, tuon oli pakko tuulettaa hetki suihkuhuoneen oven edessä. Elämä sitten oli ihanaa. Silmät tuikkien tuo käveli naisen huoneeseen ja istuutui tavanomaiselle paikalleen. ”Niin oudolta kuin se kuulostaakin, ajattelin C sinua suihkussa.” Tuo sanoo pilke silmäkulmassaan. Tosiaan, ei nainen ollut ajatellut härskejä vampyyrinaisesta, vaan ihaili tuon käden taitoja meikkaamisessa ja muussa taiteellisessa, mitä toinen teki. Ja hän oli ilmaissut asian melko selkeästi, eikä pilke silmäkulmassa ollut mitenkään kaksimielisen oloinen, vaan ystävälle tarkoitettu.

Bambin tullessa huoneeseen, Neira kääntyy tuota kohden. ”Bambi, Ana sanoi meidän menevän pian shoppailemaan tavaroita meille. Haluatko auttaa huoneen remontoinnissa?” Kysymyksen tullessa jo mieleen, nainen laskee katseen hetkellisesti alas ja kurtistaa kulmiaan. Mustahiuksinen vampyyri oli viihtynyt enimmäkseen Samin vierellä. Neira oli yrittänyt jutella ja olla mukava toiselle, mutta ainakin hänestä tuntui, ettei saanut samankaltaista vastakaikua toiselta. Enkö minä kelpaa hänen ystäväkseen? Kävi tuon mielessä nopeasti, mutta pyyhkäisi sen saman tien pois. Vai eikö hän halua puhua minulle sen tapahtuman takia? Mutta enhän minä ole vihainen, Bambihan itse asiassa on se ketä minun pitäisi kiittää, tuo ajatteli.

”Vai oleiletko Samin huoneessa? Voisin silti kuunnella sinun mielipiteitäsi huoneen sisustamisen suhteen, jos vaikka joskus haluaisit muuttaa sinne minun kanssani…” Neira kysyi vielä ja hymyili pienesti, mutta ystävällisesti toiselle. Naisesta tuntui hyvin yksinäiseltä loppujen lopuksi aika-ajoin asunnossa. Ei siksi, etteikö hänelle olisi oltu mukavia tai häntä ei olisi huomioitu. Vaan sen seikan vuoksi, että hän oli vasta uuden elämän alkutaipaleella ja muut olivat jo paljon vanhempia. Ja sitä paitsi, hän tunsi yhteyttä Bambiin vain sen seikan vuoksi jo, että tuokin oli todella nuori vampyyri vielä.

Vanhempi vampyyrinainen hymyilee, kun hänen keskustelukumppaninsa viimein tajuaa viimeisenkin mahdollisuuden. Anan huulilta karkaa, jopa pieni naurahduskin, kun Sam puhuu 'viattoman viettelemisestä sänkyyn'. Päätään pudistaen hän jatkaa korsetin sovittelua paitansa päälle.
”Uskotko minua, jos sanon ettei minua tällä kertaa huoleta tuo naisten naurattaja-asenteesi?” hän kysyi kiristäessään korsettiaan selkänsä takana. Näytti siltä, että Bambi menisi vaikka maailman ääriin Samin perässä. Sen vuoksi mies oli kaikkein paras versio nuorimman suostutteluun. Oli paljon todennäköisempää, että Sam onnistuisi viettelemään tytön suonelleen kuin, että hän epäonnistuisi.

”Hienoa, että suostut tähän”, punapää sanoi hymyillen kun toinen suostui. Hänen kasvoilleen levisi myös huvittinut virne, kun Sam alkoi puhua vastapalveluksista. Heidän pesänsä moraalikäsitykset olivat hyvinkin löyhiä. Tosin sillä ei juurikaan ollut väliä, kun yhdelläkään heistä ei ollut vakituista kumppania. ”Minä autan sinua oikein mielelläni. Vinkkaa vain niin juoksen huoneeseesi pää kolmantena jalkana.”
Lupaustaan painottaakseen Ana kääntyi hieman ja esitteli anteliaasti nahkahoujensa verhoamaa kiinteää takamusta miehelle. Samalla hän nappasi ikkunalaudalla olleen hiusharjan ja rupesi selvittämään paksua, punaista kuontaloaan. Hän oli päättänyt sitoa sen palmikolle, kunhan takut olisivat selvillä ja hän olisi saanut sen kuivaksi.
”Suosittelen kuitenkin, että etenisit vaivihkaa. Sanoisin, että niinkin herkän tytön, kuin Bambin, ollessa kyseessä, hiljalleen etenevä viettely on parempi kuin suoraan asiaan meneminen”, Ana ohjeisti asuintoveriaan. ”Tyttö ei saa huomata mihin tilanne on ajautumassa ja loppujen lopuksi, hänen pitää upottaa hampaansa sinuun oma-aloitteisesti. Mikä ei varmaankaan ole ongelma kunhan homma on tietyssä pisteessä. Biologia hoitaa kyllä loput.”


Crystal viittoi Neiraa istumaan korkealle baarijakkaralle, jonka ääressä hänen olisi helpompi työskennellä. Kehotaiteilijan kasvoille muotoutui leikkisä, hieman mairea hymy, kun Neira tunnusti ajatelleensa häntä. Hän käänsi ruumiinsa nuorempaansa nähden sivuttain ja antaa kätensä kulkea kylkeään pitkin kuin esitellen tarjontaansa. ”Kyllä tätä kroppaa kannattaakin ajatella suihkussa”, hän totesi leikkisästi ennen kuin ryhtyi tutkimaan kauneudenhoitopakkiensa sisältöä.

Bambi asteli huoneeseen hieman ujostellen. Nuorempi tyttö ei ollut sopeutunut aivan yhtä nopeasti taloon ja oli jopa kokenut sen suhteen pienen taantumaan Toffeesta johtuneiden tapahtumien myötä. Nopean silmäilyn jälkeen, hän laahusti nopein askelin istumaan vaaleall divaanille huoneen toisella seinustalla.
Neiran puhutellessa häntä, tyttö nosti suurten, peuramaisten silmien katseen tähän. Kun tuo mainitsi Samin, hentoinen, vampyyrimäinen puna häivähti hänen kasvoillaan. Nopeasti Bambi käänsi katseensa muualle.

”Autan mielelläni”, hän sanoi hiljaisella, pehmeällä äänellä. ”Sam varmaan haluaa huoneensa pian takaisin, joten ehkä se on ihan hyvä.”
Bambin oli ollut melkein viikontakaisista tapahtumista lähtien, vaikeaa katsoa Neiraa ja puhua tälle. Hän pelkäsi millaisen koston vanhempi tyttö keksisi kun he olisivat kahdestaan. Hän ei ollut puhunut näistä tuntemuksista kenellekään ja oli sen vuoksi hakeutunut yhä lähemmäs Samia, jonka kanssa tunsi olonsa turvalliseksi. Tosin Neira vaikutti aivan yhtä kiltiltä kuin alussakin, mikä oli saanut Bambin miettimään pelkojensa todenperäisyyttä.

”Oi, kannattaa katsella netin kirpputoreja. Pienellä vaivalla voi löytää vaikka mitä uskomatonta ihan pilkkahintaan!” Crystal sanoi samalla kun valitsi välineitä Neiran hiusten laittamiseen. ”Lisäksi siitä ei jää merkintää mihinkään tietokantaan ja jos oikein hyvä tuuri käy saattaa päästä siinä ohella lounastreffeille.” Nainen painotti viimeistä sanaa niin, ettei tytöitä voinut jäädä mitenkään epäselväksi, mitä hän tarkoitti lounastreffeillä.

Tässä vaiheessa kyseinen muotiguru oli saanut koottua arsenaalinsa ja hän kääntyi Neiraa päin. ”Laitan tukkasi isolle nutturalle. Se korostaa noita sinun kasvojasi. Ja jos sanot, että se on tätimäinen kampaus, niin lyön sinua saman tien”, hän varoitti. ”Meikkaan sinut myös aika vahvasti, että siitä on hämärässä baarissa jotain hyötyäkin. Ajattelin smokey-eyeä ja vahvoja korostuksia.”
Bambi hivuttautui paikallaan parempaan kulmaan nähdäkseen, mitä Crystal teki, kun oli itsekkin kiinnostunut samoista asioista.

Sam virnistää vampyyrinaisen kommentoidessa hänen naisten-naurattaja asennettaan. ”Miksi sen pitäisi koskaan huolettaa, se olen vain minä.” Tuo sanoo ääneen, mutta enimmäkseen itselleen kuin toiselle. Miehen piti sanoa vielä jotakin, mutta ajatukset kaikkosivat nopeasti Anan esitellessä nahkahousuissa olevaa seksikästä pyllyään. Sam ei voinut muuta kuin tuijottaa.

Pian tuo oli jo Anan takana ja jos toinen ei väistäisi tai lähtisi karkuun, nappaa tuo naista lantiosta vetäen itseensä kiinni. ”Otetaanko varaslähtö?” Tuo mumisisi toisen korvan juureen pelkästä halusta käheällä äänellä, mies halusi palkintonsa jo etukäteen, vaikka takuita ei onnistumisesta ollutkaan.


Punaruskeahiuksinen naisen oli pakko nauraa Crystalin kommentille ja esittelylle itsestään. Neira piti tuosta muotiguruvampyyristä toden teolla. Rakasti sitä kuinka toinen aina jaksoi ehostaa häntä ja laittaa hänen hiuksiaan nätiksi. Kuin kauan kadoksissa ollut isosisko. Ja niinhän Crystal periaatteessa olikin, jos haluaisi ajatella sillä tavalla. Kaikki kolme vampyyrinaista talossa olivat hänelle vampyyrisiskoja, eikö?

Neira nyökkäsi Bambille tuon kertoessa auttavansa huoneen sisustamisessa. Jostakin syystä nainen ei vain ollut varma tuon sanoista, sillä ensiksi, Sam varmasti olisi Bambin kanssa vaikka kuinka pitkään. Eihän mies ollut tehnyt elettäkään häätääkseen toista pois ja kaksikko näytti melkein yhteen liimatuilta. Toisekseen, nainen oli vastovinaan nuoremmasta vampyyristä jotakin negatiivista hänen suhteensa. Ehkei toinen vain viitsinyt sanoa suoraan, ettei haluaisi asua hänen kanssaan samassa huoneessa..

Crystalin mainitessa nutturan laittamista, Neira ei voinut olla kuin onneissaan. Ihan vain sen seikan vuoksi, että tuo oli ajatellut itsekin aikaisemmin nutturaa itselleen töihin. Ja jos vampyyrinainen ei olisi häntä suostunut ehostamaan, olisi hän tehnyt sen itse. Mutta vanhemman naisen sanoessa, ettei hän saisi kommentoida nutturaa pahalla äänellä, ei hän voinut vastustaa kiusausta. Joten ilkikurinen virne kasvoillaan tuon oli pakko sanoa kielletty lause.

”Se on tätimäinen.” Neira oli valmiina väistämään, sillä muisti kyllä naisen uhkauksen, mutta toivottavasti hän ennättäisi ennen tuota jatkamaan lausettaan, ”Mutta nuttura-kampaukset ovat ihania! Ja niistä saa erilaisia, ei niin tätimäisiä tai oikein tätimäisiä.” Tuo jatkaa nauraen hieman samalla. ”Ajattelin itse sellaista löysää, hieman sekaisin olevaa nutturaa?” Tuo toteaa ja kysyy muotigurultaan.

Latinon huulilta karkasi yllättynyt äännähdys tuntiessaan tiukan otteen lantiollaan. Se muuttui kuitenkin tyytyväiseksi hyminäksi, kun hän oivalsi Samin tarkoitusperät. Hän painoi takamustaan tiukemmin kiinni miehen lantiota vasten ja nojautui käsillään edessään olevaan leveään ikkunalautaan.
”Jos onnistut saamaan nämä nahkahousut päältäni repimättä tai leikkaamatta niitä ja olemme nopeita, niin mikäs siinä”, Ana kehräsi vastukseksi. Samalla hän hieroi takapuoltaan Samin haaroja vasten tavalla, jota ei voinut ymmärtää väärin. ”Ja ollaan hiljaa.”
Juuri nyt naista ei kiinnostanut tiedottaa koko talolle, mitä hänen asuintoverinsa makuuhuoneessa tapahtui.


Crystal nauroi Neiran kommentille, ääni helisten. ”Minua naurattaa edelleen se, miten uhittelet naiselle, joka on juuri käymässä käsiksi hiuksiisi”, hän sanoi. Sitten hän kaivaa esiin ison nutturadonitsin. ”Minusta sellaiset löyhät näyttäväy homsuisilta. Aivan kuin hiuhksille ei olisi muuta keksitty ensimmäisenä illalla kuin sellainen sotkuinen harakanpesä. Minä käytän mieluummin tätä. Sinulla on niin paljon tuota tukkaa, että siitä tulee varmasti hieno.”

Muotiguru laski donitsin pöydälle ja rupesi kytkemään suoristusrautaansa seinään. ”Tietysti, jos haluat näyttää variksen pelättimeltä, niin en minä voi sinua estääkään. Omapa on pääsi.”

Bambi tarkkaili kahden itseään vanhemman vampyyrin puuhia hiljaa. Hän ei tiennyt mitä sanoa tai tehdä. Mikä oli sinänsä huvittavaa, koska tullessaan tänne, hän oli puhua pajattanut kuin papupata. Ehkä tänne tuleminen oli ollut huono idea? Tosin, vieläkään kadulla asuminen ei tuntunut yhtään sen paremmalta.
Huultaan purren ja oman polkkatukkansa latvoja sormeillen hän mietti mitä voisi sanoa. ”Minusta Crystalin idea kuulostaa ihan hyvältä. Mutta ei sellainen sotkuinenkaan nuttura minusta huonolta näytä”, hän totesi hetken kuluttua, ehkä hieman liian myöhään, jotta se olisi kuulunut sujuvana jatkeena muuhun keskusteluun.

Sam ei kahta kehotusta tai myönnytystä tarvinnut vaan alkoi hivuttaa naisen nahkahousuja alemmaksi. Toisin kuin mies oli ajatellut, homma ei ollutkaan aivan niin helppo kuin hän oli päänsä sisällä kuvitellut. Varsinkin kun ehtona oli olla hajottamatta noita housuja jotka mies kipeästi halusi pois punahiuksisen päältä. Miehen keskittymistä olla hajottamatta housuja myös hieman häiritsi toisen pyöritellessä itseään häntä vasten. Pieni murahdus karkasi tuon huulilta hänen nauttiessaan täysin siemauksin.

Samalla mies huomasi auringon laskevan jo maihin, sillä hänen astinsa terävöityivät aste-asteelta. Aivan ensimmäiseksi tuli nimenomaan kosketus ja sen jälkeen haju. Sam oli varma, että pystyi haistamaan Anasta myös kovan halun, niin kuin hänellä itsellään asian laita oli. Tosin, vielä hän ei aisteihinsa luottanut sataprosenttisesti.

Lopulta mies sai nahkahousut naisen päältä venkslattua jotenkin pois ja toivon mukaan hajottamatta. Tuo pyöräytti naisen itseään kohden ja suuteli tuon täyteläisiä huulia kiihkeästi, ehkä hivenen liian rajusti. Hänen tarpeensa huusivat kovaan ääneen. Jos Ana vain antaisi, nostaisi mies naisen syliinsä niin, että naisen selkä oli seinää vasten ja herkät alueet hänen ihoaan vasten. Samalla mies alkoi kovalla kiireellä repimään omia housujaan edes vain alemmas jos ei muuta. Halun saattoi nähdä tuon silmistä vaativana.


Neira hymähti virnistäen Crystalin sanoille. Okei, hänen oli pakko myöntää olevansa hieman riskialttiissa pelissä itsensä kanssa, kerta uhitteli pienesti vanhemmalle vampyyrille, joka juuri oli hänen hiustensa kimpussa. Mutta naisen sanoessa, ettei naisen mielestä niin yli-ihanat sokuiset nutturat olleetkaan hienoja, katsoi tuo naiseen päin. Korostaakseen vielä itseään, oli hänen aivan pakko mutristaa alahuultaan hieman, ”Muttaku tahtoo..” Tuo vielä sanoi viisivuotiaan äänellä. Samalla ilmeellä tuo kääntyi Bambin suuntaan, ”Se sanoi mun nuttura ideaa homsuiseksi..” Neira räpytteli vielä parikertaa silmiään, ennen kuin palautti normaalin ilmeen kasvoilleen ja nauroi. ”Voi luoja, anteeksi, minulla on tylsää.” Tuo sanoi samalla kun yritti rauhoittaa itseään.

Viimein rauhoituttuaan, tuo katsoi taas Crystaliin. ”Jotain siltä väliltä?” Tuo ehdotti, sillä heidän eriävät mielipiteensä olivat, no, eriäviä. Siltikin nainen luotti muotigurun sanaan, mutta haluaisi hieman löysemmän nutturan tänään. ”Voitaisiinko tupeeraa minun tukkaani hieman ennen kuin laitat sen donitsin ympärille? Silloin siihen saisi ehkä jollakin tapaa pörröisen, mutta siistin efektin.” Tuo jatkoi vielä kallistaen samalla päätään. Hän yritti luoda mielikuvaa päähänsä. Vielä hieman kulmiaan kurtistaen tuo jatkoi, ”Meinaan, en haluaisi sellaista sliipasta.. Ei aivan väärä sana.. Haluan että siinä on vähän eloa?” Naisen äänestä saattoi kuulla pienen turhautumisen hänen taistellessa löytääkseen oikeat sanat. Viimein tuo kääntyi Bambin puoleen, ”Ymmärrätkö sinä, mitä minä yritän hakea?” Tuo kysyi toiselta ehkä melkeinpä anova katse silmissään. Vai oliko asia vain niin, että hänen pään sisäinen ulottuvuus oli aivan eriluokkaa muiden kanssa.

Lanteitaan keikuttamalla, Ana auttoi miestä riisumaan housut jalastaan. Homma helpottui huomattavasti kun niiden kaulus ehätti pyöreiden pakaroiden alle. Latino saattoi nostella jalkojaan hieman, jolloin lahkeet lähtivät helpommin.

Levottomasta liikehdinnästä saattoi päätellä myös naisen olevan aivan yhtä halukas. Hänestä tuntui kuin ruumis olisi syttynyt sisältä päin miellyttävään roihuun. Jalkojen välissä puolestaan tuntui se tuttu, miellyttävä pakotus. Ajatus seksistä oli muuttumassa himoksi ja se rupeaisi pian kytemään todellisena tarpeena.
Nostellessaan aavistuksen jalkojaan, hän saattoi hinkata reisiään yhteen, joka loi puolestaan miellyttävää kitkaa. Tämä toimi vain hetken ja Ana kaipasi jo jotain huomattavasti parempaa jalkojensa väliin.

Hänen huuliltaan karkasi yllättynyt, mutta hyvin tyytyväinen kiherrys, kun mies nosti hänet seinää vasten. Yllätyksellisyys oli yksi niistä asioista, joista hän nautti seksissä. Vaikka hän halusi usein olla hallitsevampi osapuoli, miehen piti myös tarjota hänelle jotain ennalta aavistamatonta.
Ana kietoi mielissään pitkät, hyvin muotoutuneet säärensä Samin vyötärön ympärille ja kädet tämän harteille. Vastatessaan rajuun suudelmaan, aivan yhtä pidättäelemättä, hän tukee selkänsä seinää vasten. Näin, käsiään ja jalkojaan apuna käyttäen hän saattoi hieroa itseään hopeahiuksisen etumusta vasten. Liikehdintä aiheutti miellyttävää kitkaa heidän välilleen. Juuri niissä kohdissa, jossa se tuntui kaikkein parhaimmalta mahdollisella tavalla. Hän saattoi tuntea jo selkeänä kovan kohouman omaa ydintään vasten. Itse nainen oli jo niin märkä, että hänen alushousujensa ohut kangas oli taatusti läpi märkä.

Ana antoi kielensä tunkeutua syvälle toisen suuhun, eikä varonut kulmahampaitaan, jotka olivat himon vuoksi pidentyneet aavistuksen. Hän tutki innokkaana Samin suun sisäpintoja ja tuon hampaita. Sormensa hän puristi Samin paidanselkämykseen nauttiessaan tuon kovakouraisemmista otteista.
”Kiirehdi...” Ana mumisi anovasti hoputtaen petikumppaniaan nopeampaan toimintaan.


Crystal tuhahti tyytymättömän näköisenä, kun hänen ideansa ei tunnu saavan ollenkaan tuulta alleen. ”Hyvä on. Jos minun ammattilaisen mielipiteitäni ei arvosteta ja haluat näyttää homsuiselta, niin hyvä on”, hän sanoi olkiaan kohauttaen, aivan kuin hän olisi todennut olevansa keskustelun yläpuolella. ”Se ei ole sitten minun vikani, jos sinua haukutaan tänään variksenpelättimeksi.”

Bambi tirskahti pienesti Neiran kommentille, joka oli tarkoitettu hänelle ja väläytti tälle hymyn, joka oli ollut esillä huomattavasti enemmän viikko sitten.
”Ei se ole homsuinen”, hän sanoi varovaisesti. Sitten hän loi varovaisen katseen Crystaliin. ”Crystal alkaa olla niin vanha ettei ymmärrä tuollaisen päälle.” Tytön äänessä kuulsi selkeä varovaisuus, kun hän heitti letkautuksensa ilmoille. Hän näytti myös siltä, että oli valmis hetkenä minä hyvänsä juoksemaan karkuun, jos toinen näyttäisi minkäänllaisia suuttumisen merkkejä.

Sen sijaan Crystal vain tuhahti synkän näköisenä. ”Helvetti teidän kanssanne. Minä muutan pois täältä, jos vastasyntyneet rupeavat hyppimään minun nenilleni.”
Samassa hän jo nappasikin lämmenneen suoristusraudan ja harjan. ”Suoristan nyt hiuksesi ensin ja katsotaan sitten mitä keksin”, hän sanoi ruvetessaan harjaamaan Neiran hiuksia. ”Oletteko te tytöt miettineet vielä yhtään, mitä haluaisitte uuteen huoneeseenne?”

Bambi vilkaisi ujona Neiraa kun vanhempi vampyyri otti jälleen puheeksi heidän tulevan huoneensa. Hän ei ollut aivan varma uskaltaisiko sanoa mitään asiaan. Todellisuudessa hänestä tuntui siltä kuin hänellä ei olisi lopultakaan oikeutta siihen. Sen jälkeen, mitä oli toisen veljelle tehnyt. Samassa hänen vatsansa muljahti, aivan kuin se olisi muistuttanut häntä viikon takaisista ikävistä tapahtumista. Teinityttö ei ollut vieläkään kyennyt sanomaan Neiralle mitään, mikä oisi edes etäisesti kertonut hänen olevan pahoillaan tapahtuneesta.
Itseasiassa, hän ei ollut puhunut siitä kenellekään. Ei edes Samille, vaikka hakeutuikin miehen seuraan lähes automaattisesti, turvallisuuden tunteen perässä.

Tapahtuneen vuoksi, hän oli kokenut tietynlaisen taantuman suhteissaan talon asukkaisiin. Hän pelkäsi kaikkia ja vältteli etenkin Neiraa. Kun alku puolestaan oli näyttänyt alkavan lupaavasti.
Se ei kuitenkaan tarkoittanut etteikö hän olisi halunnut ystävystyä toisen kanssa. Alunalkaenkin oli ollut lohduttavaa ajatella, että hänellä voisi olla ystävä, joka koki samat asiat kuin hän. Oli vain vaikeaa aloittaa uudelleen siitä, mihin he olivat jääneet ennen niitä hirvittäviä tapahtumia.

”En minä ole ainakaa miettinyt”, Bambi tunnustaa varovaisesti, hieman arastellen.

Miehen tuntiessaan Anan märät pikkuhousut aiheuttamassa kitkaa hänen etumuksensa tienoilla, oli miehen todella hetkeksi nykäistävä pää kauemmaksi naisen ihanista huulista ja purra huultaan niin, että torahampaat läpäisivät sen. Enempää mies ei kestänyt, hänen etumuksensa oli pakahtumaisillaan ja mies pelkäsi jo tulevansa ennen kuin saisi sen toisen sisään. Hieman punahiuksista naista nostaen suudelleen kiihkeästi samalla ja tutkien tuon makealta maistuvaa suuta, hän työnsi itsensä toisen sisään todella rajusti. Ja joutui taas harmikseen, hidastamaan itseään. ”Perkele!” Tuo murahti voimakkaasti harmissaan, kiihkossaan ja halustaan.

Ei mennyt varmaan sekuntiakaan, kun miehen kontrolli petti kokonaan ja tuo suuteli Anaa todella rajusti, torahampaiden raapien samalla hieman toisen huulia. Veri joka haavoista nousi pintaan, pääsi pian miehen suun sisälle räjäyttämään hänen tajuntaansa. Samin kynnet porautuivat himostaan tuota seksikästä naista kohtaan, tuon kylkiin, joissa kämmenet olivat hetki sitten paijanneet naista. Tänään hän ei todellakaan esileikkejä kerennyt, toisten voisi keskittyä niihin. Rajuja työntäjä tehden ja pyöritellen itseään naisen sisällä, hän murahteli ja kirosi toisen mielessään, kun hiljaisuus oli ollut tämän aamun juttu.


Neiran katse kirkastui aivan varmasti miljoona astetta, Bambin kommentoidessa Crystalin ikää. Nainen ei kehdannut nauraa ääneen, mutta kaikki viesti tuon silmissä kuinka huvittunut hän oli. Samalla kumminkin myös hän oli varuillaan, kun ei tiennyt miten toinen heitto ottaisi vastaan. Hetken aikaa Neira kuvitteli häntä ja Bambia juoksemassa rinnatusten karkuun Crystalin huoneesta. Tosin se saattaisi olla turhaa, sillä jos vanhempi vampyyri päättäisi, ei heitä olisi vaikea tuon saada kiinni.

Vanhemman naisen ottaessa vain suoristus raudan käteensä ja tuhahtaen jotain muutosta, jos he alkaisivat pomppia tuon silmille, oli Neiran pakko hymyillä. Crystalin kysymykseen, tuo vain nyökkäsi, mutta naisen kysymykseen mitä huoneellensa he Bambin kanssa tekisivät, tuli mietteliäs ilme tuon kasvoille.

Bambin vastatessa, ettei ollut miettinyt lainkaan asiaa, ei nainen ollut itse asiassa yllättynyt. Ei hänkään ollut asiaa sen ihmeemmin miettinyt, vain että haluaisi ehkä sekoittaa tummaa puuta ja vaaleaa kangasta toisiinsa. Joten tuo kysyi nuoremmalta vampyyriltä, oliko hänestä idea aivan kamala. Vastauksen saadessaan, jatkoi tuo kyselyään, ”Vai haluaisitko vain tummaa tai vaaleaa väriä huoneeseen? Vai haluaisitko sinä jotakin kirkkaita värejä sinne? Vaikka, öö, tehosteseinäksi?” Tuo kysyi samalla kun katsoi sivusilmällä toiseen, sillä ei uskaltanut liikkua Crystalin ahertaessa hänen hiustensa kimpussa.

Ana virnisti Samille tuon erkaantuessa hänen huulistaan. Vaikkakin mies oli ehtinyt jo sulkea silmänsä eikä nähnyt hänen virnettään. Kun nainen tuntee Samin erektion tylpän pään, vasten kosteuttaan kiiltelevää naiseuttaan hän vaikertaa hiljaa. Seuraava hiljainen valitus karkaa hänen huuliltaan kun mies onkin jo hänen sisällään yhdellä rajulla liikkeellä. Hän nojasi omaa päätään seinää vasten nauttien venymisen tunteesta sisällään.
Ana nuoli innokkaana Samin huulen haavoista pisaroivan veren omaan suuhunsa, kun mies jälleen suuteli häntä. Heidän pidentyneet torahampaansa tuntuivat kolisevan toisiaan vasten. Samassa hän huomasi, miten miehen hampaat tekivät hänen huuliinsa pieniä haavoja. Se ei kuitenkaan haitannu, pikemminkin päinvastoin, kiihdytti vain.

Vanhempi nainen jatkoi käsiensä ja jalkojensa avulla edestakaista liikehdintäänsä, miehen pumppaamisen tahtiin. Myös hän sai parhaan kykynsä mukaan pidätellä omia äännähtelyjään. Ei auttanut kuitenkaan valittaa. Se oli hänen itsensä asettama sääntö ja oli tosiaan parempi, että tilanne pysyisi jonkin aikaa mahdollisimman neutraalina.
”Nopeammin muru”, Ana kähisi toisia huulia vasten.


Crystal keskittyi työhönsä Neiran hiusten parissa. Nuoremmalla oli niin paljon tukkaa päässä, että suoristamisessakin meni tovi. Hän oli aloittanut homman suihkuttamalla hiuksiin suoristavaa ainetta ja lämpösuojaa. Nyt hän jaotteli suortuvia osiin, jotka sitten otti aina vuoron perään rautansa kuumien keramiikkalevyjen väliin.

Bambi painoi päänsä alas ja tarttui hiussuortuvaan, jota ruesi pyörittelemään sormissaan. ”Minä itseasiassa tykkään tummista ja murretuista väreistä”, Bambi sanoi, vilkaisten Neiraa kulmiensa alta. ”Mutta ei tumma puu ja vaaleakaan ole yhtään huono yhdistelmä.”
Teinityttö ei ollut aivan varma kuinka paljon mielipiteistään uskaltaisi sanoa ääneen tai kuinka paljon pistää vastaan Neiralle. Mitä jos tuo käyttäisi sitä, että hän oli vahingossa tappanut tämän veljen, häntä vastaan. Bambi uskoi olevansa toiselle velkaa niin paljon, että voisi lopulta asuakin ihan hyvin jossain pastellien värisessä huoneessa.

”Teidän kannattaa jutella myös Anan kanssa, mitä kaikkea hän suostuu tekemään teidän kanssanne sille ylimääräiselle huoneelle”, Crystal sanoi nauraen. ”Älkää suotta miettikö maalausta tai tapetointia, ennen kuin olette puhuneet hänen kanssaan.”

Sam oli varma ettei kestäisi sekuntiakaan enempää kun tunsi Anan vastatyönnöt itseään vasten ja imevän tunteen huulissaan, kun toinen maisteli myös hänen vertaan. Naisen pyytäessä nopeampaa tahtia, mies olisi melkein voinut huutaa riemusta, mutta vain melkein, sillä huutaminen ei ollut sallittua. Anan vaikeroinnin ja pyynnöstä mies teki työtä käskettynä. Hivenen taas vanhempaa vampyyriä siirtäen parempaan asentoon, tuo alkoi jyystää toista voimiensa takaa. Vasemmalla kädellään hän otti tukea seinästä, jolloin hänen hyvin muodostuneet lihakset pääsivät näyttämään voimansa.

Vampyyrille ominaiset aistit voimistivat miehen jokaista liikettä, tunnetta, hajua ja kuuloa toisen vaikeroidessa hänen kanssaan ja saaden hänet nauttimaan vain enemmän. Luoja, että tuo nainen tuntuu törkeän hyvältä, Sam ajatteli mielessään.

Miehen harmiksi, tuo huomasi olevansa huipussaan aivan pian ja kertoi sen toiselle katseellaan, jossa oli ehkä hivenen anteeksipyytävä katse. Tosin tuo pienenpieni katse oli kovan kiihkon ja haluun sekoittuessaan, häviävän pieni vivahde miehen katseessa. Sam aikoi pidätellä itseään mahdollisimman kauan, jos vain voisi, että voisi tulla naisen kanssa samaan aikaa huippuunsa.


Neira olisi voinut hihkaista onnesta, nuoremman sanoessa pitävänsä tummista murretuista sävyistä. Ihanaa, tuo ajatteli mielessään silmät loistaen ilosta. Oli ihanaa kun toisella oli hänen kanssaan samankaltaisia mieltymyksiä. Vaikkakin jos asia olisi toisin, pitäisi heidän vain keksiä kompromissi asian suhteen ja saada sekoitettua omat halunsa toiseen sopiviksi. Toisaaltaan, naisella ei olisi ollut mitään vaaleita ja värejä vastaan mitään, mutta hän piti tumman ja vaalean pinnan sekoittamisesta toistensa kanssa.

Crystalin mainitessa Anan mielipiteen olevan kaikista tärkein, tuo virnisti Bambille. Tietenkin heidän piti kysyä kaikesta pesän omistajalta ja vanhimmalta, ennen kuin he tekisivät lopulliset päätöksensä.

”Kysytään Analta vaikka kun C saa minut valmiiksi tai kun palaamme hänen kanssaan Bloody Moonista aamummalla? Minusta ainakin tummat murretut värit kuulostavat hyvältä, ihanaa kun pidät kanssa tummista väreistä..” Tuo sanoi ja puheli nuorimmalle. Vain viimeinen lause oli enemmänkin hänelle itselleen, mutta se ei asiaa haitannut. Naisen kasvoilla oli pieni onnellinen hymy. ”Hömm, minkälaisia tummia murrettuja haluaisit itse? Olen avoin kaikille ehdotuksille.” Tuo vielä kysyi vilkaisten hymyillen Bambiin.

Hetkeksi aikaa Neira eksyi toisen silmiin ja ajatteli toisen tuloa tähän maailmaan. Entä jos Bambi ei olisi tullut? Nainen värähti sisäisesti hivenen, jotenkin ajatus tuntui hänestä aivan kamalalta. Hän halusi olla nuoremman ystävä ja piti toisesta, vaikka ei tuntenutkaan vielä kunnolla. Ja hän oli velkaa Bambille paljosta, vaikka toinen ei ehkä asiaa ymmärtänytkään.

Samin muuttaessa hänen asentoaan, Ana joutuu irrottamaan otteensa miehen harteilta ja viemään kätensä selkänsä avuksi seinää vasten. Reidet hän puristi yhteen, pitäen miehen kyljet niiden välissä ja samalla itsensä jonkinlaisessa pystyasennossa.
Kun heidän tahtinsa muuttui entistä kiihkeämmäksi ja junttaavammaksi Ana joutui puremaan huultaan. Samin paksu kalu työntyi häneen aivan perille asti, yhä uudestaan ja uudestaan, välittämättä juurikaan mitä tiellä olisi voinut olla. Asuintoveri tiesi tarkalleen millaisesta seksistä nainen piti ja antoi tälle sen enempiä kyselemättä tai ihmettelemättä.

Samin katsoessa häntä lähes anteeksipyytävästi, Ana ei kyennyt sanomaan siihen mitään, keskittyessään oman ruumiinsa tuntemuksiin. Hän nojasi päätään seinään, silmät puoliummessa, huultaan purren. Hän tiesi, miellyttävästä alavatsassaan paisuvasta paineesta, että laukeisi pian auttamatta. Miehen liikkeet nimittäin vain lisäsivät kyseistä pakotusta entisestään.

Kun orgasmi, hetkeä myöhemmin lähti vyörymään eteenpäin naisen ruumiissa, tuon selkä taipui kaareelle. Näin hän oli ainoastaan oman niskansa ja Samin käsien varassa. Hän haukkoi henkeään kun ei voinut huutaakaan ja puristi silmiään yhteen. Huippu oli ohi aivan yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin ja hiljalleen naisen ruumis alkoi myös rentoutumaan.


Bambi hymyili Neiralle. ”Kysytään vain. Eiköhän hän anna meidän maalata”, tyttö sanoi ujostellen. ”Hän on kuitenkin niin hirmu kiltti.”
Vanhemman tytön ystävällinen ääni ja rohkea jututtaminen saa myös Bambin avaamaan hieman kuortaan. Hän huomasi istuvansa hieman rennommin Crystallin divaanilla, eikä tuntunut hätkähtävän ihan kaikista jutteluyrityksistä.

”Minä pidän kaikkein eniten indigonsinisestä”, hän sanoi mietittyään hetken. ”Cardinalinpunainen on myös kiva, mutta se on ehkä hieman liian tumma.”
”Suosittelen, jos saatte luvan maalata”, Crystal sanoi vaihtaessaan paikkaansa Neiran toiselle puolelle. ”Että valitsette seinien väriksi jonkun vaalean ja neutraalin värin. Se huone on aika pieni ja pimeä. Jos vedätte seinät jollain tummalla värillä, voisi kuvitella, että asutte luolassa. Valkoinen tai vaaleanharmaa olisi hyvä väri.”

Samin nähdessä toisen ilmeen ja nautinnon, hän ei voinut itselleen mitään vaan katseli silmät puoliksi ummessa toisen kaareutuvaa vartaloa ja puri hampaitaan yhteen, ettei tulisi saman tien. Mutta Anan sykkiessä hänen ympärillään, kertoen samalla toisenkin saavuttavan huippunsa pian, ei mies mahtanut itselleen mitään. Koko keho täristen huutamisen pidättelystä ja huohottaen mies saavutti huippunsa, vain hetki toista ennen.

Anan saavuttaen huippunsa myös, Sam nappasi naista vyötäröstä ja ristiselästä kiinni, ettei toinen romahtaisi lattialle jos lihakset rentoutuisivat liian nopeasti.

Vampyyrimies katseli naisen tulemista, vielä itsekin sykkien toisen sisällä ja piteli toista edelleen itseään vasten. Viimein kun hän tunsi toisen rentoutuvan, Sam virnisti Analle. ”Paljon se kello olikaan?” Tuo kysyi, pidellen edelleen naisesta kiinni laskematta alas, jos toinen vain sallisi sen. Itse asiassa, miehen etumus alkoi paisua jo vain ajatuksesta uusinta kierroksesta.


Neira nyökkäsi molemmille Bambin väriehdotuksille, varsinkin Cardinalin punainen sai pisteitä naisen mielessä heti. Hän piti myös kyseisestä väristä todella paljon ja olikin juuri sanomaisillaan, että valitaan se tehosteseinän väriksi kun Crystal huomautti faktat pöytään.

Rypistäen kulmiaan tuo yritti kuvitella huoneessa kalusteita kahdelle tytölle ja cardinalinpunaista seinää pienessä huoneessa. Kyllä, Crystal oli oikeassa, pienestä huoneesta tulisi helposti luolamainen, varsinkin jos kalusteetkin olisivat myös tummia. Mutta tosiseikka oli, ettei nainen ainakaan itse haluaisi vaaleita seiniä. Se olisi, no, niin tylsää. Mutta hänen oli myönnettävä itselleen, että olisi kannattavampaa ajatella mieluummin väriä joka loisi huoneeseen tilaa, kuin väriä joka kutistaisi huonetta entisestään.

”Minä pidin cardinalinpunaisesta ideana todella paljon, mutta Crystal taitaa olla oikeassa, että huoneesta saattaa tulla aika luolamainen..” Tuo sanoi hivenen surullinen katse kasvoillaan nuoremmalle. ”Entä.. Entä jos vaikka pidämme idean silti mielessä ja keskustelemme Anan kanssa asiasta? Se vain, että jos tehosteseinä tekee huoneen luolamaiseksi, tummat kalusteet saattavat tehdä siitä vain koko ajan pahemmin luolamaisen.” Tuo totesi ääneen niin itselleen kuin Bambille, sillä nuoremman kanssa he huonetta suunnittelevat. ”Onko sinulla jotain ideaa asiaan?” Tuo kysyi kallistaen päätään ja ojentaessa sen takaisin suoraksi tuntiessaan pienen nykäisyn päänahassaan. Pään heiluttaminen edestakaisin ei ollut hyvä idea, kun toinen hääri hänen hiustensa kimpussa, mutta Neira oli tavallaan jo unohtanut sen asian nauttiessaan vain Crystalin laittaessa hänen hiuksiaan.

Ana laski varovaisesti jäykät jalkansa lattialle, kiitollisena miehen tarjoamasta tuesta. Muuten hän olisi saattanut päätyä takamus edellä lattialle. Polvet hieman tutisten, hän oikoi alushousujaan ja kumartui sitten ottamaan kaltoin kohdellut nahkahousut lattialta.
”Kello on sen verran, että sinun on aika vetää nuo housut jalkaasi ja jättää minut rauhassa valmistautumaan. Yritä vaikka keksiä jokin keino saada Bambi ravitsemaan itseään”, Ana sanoi palaten salamannopeasti takaisin tiukan, äitihahmon rooliin. Hän malttoi kuitenkin suoda miehelle mairean hymyn kiitoksena äskeisestä.


Bambi pudisti päätään Neiran kysymykselle. ”Minä olen asunut koko ikäni laitoksessa, jossa ei päässyt itse vaikuttamaan mihinkään, joten en osaa yhtään sanoa mikä sopii mihinkin”, tyttö sanoi ujosti.
Lastenkodissa kaikki huoneet olivat olleet henkilökohtaisia tavaroita lukuunottamatta identtisiä ja kaikki oli ollut vaaleaa tai sinapinkeltaista. Hän ei voisi varmaan vielä vuosikymmenienkään päästä katsoa kyseistä väriä ilman, että tulisi pahoinvoivaksi.
”Mutta valkoinen ei ole välttämättä hyvä”, tyttö sanoi hetken kuluttua. Hän ei osannut ehkä sisustaan, mutta kasvatuksensa puolesta hän osasi kyllä ajatella käytännöllisesti. ”Se menee todella helposti likaiseksi.”
”Sen vuoksi minä suosittelen murrettua, vaaleanharmaata”, Crystal sanoi hymyillen vetäessään parhaillaan yhtä suortuvaa, harjan avulla suoristusraudan lävitse. ”Ei näy lika, mutta huone pysyy silti raikkaana, varsinkin jos sitä taittaa siniseen.”

Virnistäen Anan nopealle muutokselle ja vaihdolle äskeisen tilalta talon äitihahmoon, mies puki housunsa takaisin päälleen. Tai nosti ne nilkoistaan vain ylös ja napitti takaisin kiinni. ”Minä pohdin ja yritän tehdä parhaani.” Tuo sanoi samalla kun alkoi poistumaan huoneesta toisen halutessa nyt rauhassa laittautua valmiiksi. Ja miehen pitäisi käydä suihkussa, jotenka sinne hän suuntasi saman tien.

Nopeasti koukaten omaan huoneeseen hakemaan pyyhkeen ja vaihtopaidan tuo suuntasi Crystalin huoneen kautta suihkuun. Toisen vampyyrinaisen ovesta kurkaten vilkaisi hän nopeasti Neiraan ja Crystaliin ja sitten Bambiin. Nuorimmainen näytti todella riutuneelta. ”-sitä taittaa siniseen.” Tuo kuuli Crystalin lauseen lopun ainoastaan. ”Mitä taittaa siniseen?” Tuo kysyi uteliaana. ”Puhutteko Neiran hiuksista?” Sam kysyi tyhmänä, sillä viimeinen sininen minkä hän oli kuullut tai nähnyt, oli liittynyt naisen kuvaan uudesta hiustyylistään ja väristään.


Neira ei halunnut vaaleita seiniä kaikista. Ei vain halunnut ja piste. Mutta hänen oli pakko myöntää kahden muun olevan oikeassa. Ja eihän kukaan puhunut puhtaan valkoisesta, vaan murretusta valkoisesta. Siltikin nainen tunsi olevansa hukassa ja huokaisi kuuluvasti sen vuoksi. ”Niin kai se on pakko..” Tuo sanoi kuiskaten ja hieman harmissaan.

Kuullessaan Samin äänen ovelta, vilkaisi tuo sinne heti kun Crystalin hääriminen antoi sen verran periksi ovelle. ”Keskustelemme siitä tyhjänä olevasta kopperosta, johon minä ja Bambi muuttaisimme. Tai no mietimme nyt vain, että miten sisustaisimme ja maalaisimme sen.” Tuo vastaa ennen muita. Samalla tuo katsoo miestä ovella tarkemmin. Neira oli varma, että Samin katseessa oli jotakin hassua ja erilaista kuin vielä aamulla. Nainen ei vain saanut päähänsä mikä oli eritavalla, sillä hänellä ei tosiaan ollut Anan huoneessa tapahtuneesta mitään hajua.

Kuullessaan Samin äänen Bambi kääntyi katsomaan salamana ovelle ja hänen ilmeensä kirkastui, ihan huomaamatta, monella asteella. Tyttö ei sitä itse tiedostanut, mutta hän oli paljon eloisampi ja rentoutuneempi kyseisen miesvampyyrin seurassa. Nytkin hänen tuikkivien, peuramaisten silmien alle levisi ihka aito, leveä hymy.
Hän tunsi kuitenkin pistoksen rinnassaan, kun Neira jatkoi puhetta heidän muutostaan. Ei hän varsinaisesti halunnut lähteä Samin huoneesta minnekkään. Hänellä oli hyvä olla miehen lähellä. Tosin, he eivät olleet muuttamassa osavaltion toiselle puolelle, vaan samana asunnon vapaaseen huoneeseen. Bambi saisi edelleen olla Samin lähellä.

Crystal sammutti suoristusrautansa ja laski sen pöydälle pois käsistään. Hän vaihtoi myös harjaa jolla oli työstänyt Neiran hiuksia. Nyt niiden ollessa suorat, hän kävi ne nopein vedoin vielä kerran läpi, ennen kuin ryhtyi sovittelemaan niitä poninhännälle pään päälle. Saatuaan hiuslenkin paikoilleen, hän otti yhdestä, pienen työkaluvaununsa laatikosta tupeerauskamman ja rupesi käymään sen kanssa poninhännän tyveä läpi.
”Muistakaa kuitenkin kysyä Analta ensiksi ennen kuin rupeatte mitään päättämään”, vanhempi vampyyri muistutti lempeästi ennen kuin tyttöjen ideat lähtisivät kimpoilemaan yhtään enempää. ”Sam, sinä olet selvästi menossa suihkuun, joten ala painua siitä. Hajusi saa minun silmäni kirveltämään.”


Tunnin kuluttua Ana astelee ulos Derekin huoneesta täysin valmiina ja kurkkaa Crystalin huoneen ovelta sisään. Hän oli letittänyt punaisen tukkansa paksulle palmikolle selkäänsä ja meikannut huolellisesti. Baaimikon asunsa päällä hänellä oli nahkatakki, mikä kieli siitä, että hän halusi lähteä mahdollisimman pian.
”Alkaako täällä olla valmista?” Ana kysyi nojaillen ovenpieleen.

Crystal sipaisi parhaillaan viimeistä kerrosta hempeää poskipunaa Neiran kasvoille ja vetäytyi katselemaan aikaansaannostaan.
”Hyvältä näyttää. Sinä olet nyt valmis”, meikkaaja sanoi katsellen hyväksyvästi omia kädenjälkiään. Hän oli taipunut tekemään Neiralle sellaisen löysän nutturakampauksen, jota itse nimitti harkanpesäksi.