Uudenlaisen arjen opettelua.

Neira alkoi punapään käskystä laittamaan jääkaappiin kaiken tarpeellisen, samalla tuo hieman putsasi niitä jos näki likaa pinnalla. Työnteon ohella jän katseli erilaisia juomia mitä kylmään laittoi ja mitä ympärillä näkyi. Neira oli ollut joskus kunnon bilehile, mutta joutui myöntämään itselleen ettei tunnistanut puoliakaan juomia ainakaan nimestä.

Miehen joka oli pyyhkinyt myös pöytiä aikaisemmin oli työnteossa ja toisin kuin Neira, tuo näytti pystyvän tekemään sen vaikka silmät ummessa ja kädet selän taakse sidottuina. Nainen itse joutui ja keskittyi työhänsä tarkasti, sillä ei tosiaan halunnut mokata. Ana oli saanut työtä hänelle täältä ja omistajan vaihto ei saisi vaikuttaa toisen näkemään vaivaan.

"Hei, olen Neira." Hän vastaa miehelle, kun tuo utelee oliko hän se uusi tyttö. Toisen virnistäessä hänelle hymyili hän kauniisti takaisin. Neira olisi halunnut kysellä mieheltä tuon lävistyksistä, mutta ei viitsinyt olla tunkeileva.


Sam yritti kuulostella suihkuhuoneeseen, mutta ei kuullut oikeastaan yhtään mitään. Hän vain tunsi, ettei kaikki ollut hyvin ja asian varmisti se, ettei Bambi vastannut hänelle mitään.

"Bambi, sano jotakin. En haluaisi olla tunkeileva mutta tunnen ettei kaikki ole hyvin." Samalla puhuessaan mies meinaa jo rikkoa lukon ovesta, mutta odottaa hetken. "Kuule.. Jos et halua puhua minulle mitään, ymmärrän kyllä.." Tuo jatkaa lempeällä ja rauhoittavalla äänensävyllä, jossa oli vivahde harmista.

Samassa mies tajusi ajatella asiaa aivan erikannalta kuin äsken. Bambi saattoi olla shokissa verenjuonnista. "Kuule.. Jos tämä johtuu siitä, että joit minusta niin voin sanoa, että se tuntui todella hyvältä. Minä olisin itseasiassa todella kiitollinen ja otettu, jos söisit minusta aina kun on nälkä." Sam mietti hetken ennenkuin jatkoi, hän ei osannut määritellä oliko Bambi kuinka herkkä asialle jota jokainen vampyyri joutui tekemään. "Olen vampyyri ja 200vuotias joten et pysty.. Vahingoittamaan minua."

Toivottavasti toinen ymmärtäisi hänen pointtinsa. Bambin ei tarvinnut juoda ihmisistä jos ei haluaisi, mutta hänen oli pakko syödä. Ehkä joskus myöhemmin tuo uskaltaisi taas ravita itseään ihmisillä, kun ymmärtää ja oppii kuinka paljon voi juoda tappamatta henkilöä. Sillä ahdistus johtui todennäköisesti juuri siitä, että Toffee oli kuollut ja toinen ei haluaisi enää ikinä tappaa ihmistä. Sam meinasi sanoa toiselle, että pystyisi juomaan ilman, että tappaa, mutta jätti sanomatta. Sen aika olisi myöhemmin.

Mies hymyili Neiralle takaisin ja ryhtyi irrottamaan yhtä suurta, metallista oluttynnyriä paikaltaan, todettuaan sen tyhjäksi.
”Minä olen Jacques”, mies sanoi nostaessaan ison tynnyrin toisen käsivartensa mutkaan. ”Tervetuloa Bloody Mooniin”, hän huikkasi vielä astellessaan takahuoneeseen.

Samassa Ana asteli baaritiskin eteen. ”Kaikki näyttää olevan valmista. Ainoastaan pohjakassat pitää hakea vielä toimistosta ja klubin avaamiseen on vielä vartti.”
Ana laski klubin tabletin baaritiskille ja nojasi marmorista pintaa vasten ja katseli Neiran puuhaamista. Tyttö oli vielä, ehkä turhankin tarkka pullojen laitossa, mutta tuo oppisi siitä vielä pois.

Klubin ovi aukesi, mikä sai Anan kääntymään sitä kohti. Naisen kasvoille levisi leveääkin leveämpi hymy kun hän näki tulijan. Ammattipainijalta näyttävä tyyppi oli puekutunut tyylikkäästi kuin salainen agentti. Kyseistä vaikutelmaa tosin häiritsi hieman isot kultaiset korvarenkaat tuon kummassakin korvanlehdessä.
”Terve köriläs!” Ana huikkasi isolle vampyyrille.
”Kas vain, terve Ana”, mies sanoi huomatessaan baarimikon.
Samassa Ana olikin jo juossut halaaman tätä. ”En tiennyt, että olet tänään työvuorossa”, hän sanoi antaen samalla miehen poskelle suukon.
”Halusin yllättää sinut beibe”, mies sanoi hörähtäen.


Bambi aukoi suutaan eikä ollut aivan varma oliko sanomassa jotain vai yrittikö haukkoa henkeään. No, kumpikaan ei onnistunut, joten ei kai sillä ollut niin suurta väliä. Hän kuuli Samin puhuvan edelleen, mutta ei saanut sanoista kunnolla selvää.
Tyttö tiesi, että hänen oli pakko yrittää rauhoittua. Hän oli saanut näitä kohtauksia ennenkin ja tiesi mikä niihin auttoi.

Samassa Bambi huomasi Derekin parranajo välineet. Mies käytti kyseiseen puuhaan vanhanaikaista partaveistä. Nopeasti tyttö nappasi kyseisen veitsen käteesä ja viilsi sillä kämmeneensä. Kipu helpotti hänen oloaan. Ahdistus rupesi hälvenemään samaan tahtiin, kun veri vuoti ulos haavasta.
Teinityttö nojaa selkänsä ammetta vasten ja olisi voinut huokaista helpotuksesta. Hän tunsi kylmän hien kuivuvan ihollaan ja kyynelten tyrehtyvän hiljakseen. Kuristava tunne hänen kurkussaan hellitti.
Helpotus oli tosin hetkellistä. Haava umpeutui aivan liian nopeasti. Bambi viilsi veitsellä uudestaan ihoaan.

Neira hynyili kun Ana saapui hänen luokseen, hän lopetteli juuri jääkaapin täyttämistä.

Nainen oli hyvällä tuulella, oli mukavaa olla töissä ja tehdä jotakin tähdellistä. Toisin kun hänen aikaisempana kahtena vuotena, jolloin hän oli enimmäkseen oleillut yksikseen kämpillään. Asuntoaan ajatellessa nainen tajusi, että hänen pitäisi käydä katsomassa sitä. Vaikka hän asui nyt Analla, piti naisen käydä aina välillä katsomassa omistamaansa asuntoaan, josta ei raaskinut luopua. Asiasta pitäisi mainita Analle.

Kuullessaan pohjakassan olevan toimistossa, jossa Herra Remillad oli, pääsi Neiran suusta jotakin mikä tuntui olevan jonkun muun suusta. Hän sanoi menevänsä, mutta ei tiennyt kuuliko toinen häntä, kun punapää jo juoksi painijan näköisen miehen käsivarsille. Kuka hän on? Neira ajatteli samalla kun käveli toimistoon.

"Anteeksi Herra Remillard keskeytys." Neira sanoo oven takaa koputtaen samalla. Sitten nainen avasi oven, "Kaikki on muuten valmista, tulin hakemaan pohjakassan." Tuo sanoo ovelta. Samalla hän ajatteli, että olisi ehkä ollut parempi odottaa jättiläisen tulevan avaamaan oven eikä tunkeutua vain sisään.


Sam ei odottanut enempää, vaan mursi lukon ja tunkeutui suihkuhuoneeseen. Järkytys levisi hänen kasvoilleen nähdessään Bambin viiltävän itseään Derekin partahöylällä.

"Mitä helvettiä?" Tuo melkein huutaa ja juoksee ottamaan terän pois toisen kädestä. "Mitä sinä teet? Miksi? Voin hakea kuun ja tähdet taivaalta jos haluat, jos tämä johtuu minusta." Sam puhui hätääntyneellä äänellä. Hän tiesi, että Bambi parantuisi nopeasti. Onneksi tuo oli juuri syönyt. Mies ei siltikään ymmärtänyt miksi Bambi satutti itseään tuolla tavoin.

Ana ei edes huomannut Neiran häviävän tieskin takaa, sillä hänen keskittymisensä oli suunnattu kokonaan vanhaan ystäväänsä.

Remillard kuuli koputuksen ovellaan ja kurtistaa tyytymättömänä kulmiaan. Eikö hän ollut juuri tehnyt selväksi ettei kaivannut keskeytyksiä. Hän ainakin toivoi, että oli tehnyt sen selväksi.
Samassa se suloinen, pikkuruinen baarimikko kurkistikin sisään hänen toimistonsa ovesta ja keskeytys harmitti häntä huomattavasti vähemmän. Tuo nuori nainen oli suorastaan herkullisen näköinen, vaikka hänellä olikin ehkä hieman liikaa meikkiä miehen makuun.
”Älä hätäile, aurana. Tule sisään vain”, mies sanoi ihastellen naista edessään. ”Jos sinä tarvitset pohjakassat, niin minun pitänee varmaan antaa ne sinulle.” Remillard hymyili maireasti nuorelle naiselle, mikä sai lauseen lupailemaan huomattavasti enemmän kuin vain pelkän pohjakassan.


Bambi hätkähti rajusti Samin rynnätessä sisään kylpyhuoneeseen ja napatessaan partaveitsen hänen kädestään. Tyttö muistutti jälleen peuraa ajovaloissa, istuessaan siinä ammeen vieressä ja tuijottaessaan miestä säikähtäneenä.
Tietysti, hänen olisi pitänyt tajuta, että jos toinen seisoi aivan oven takana, tuo myös haistoi veren. Ja tietysti se saisi miehen ryntäämään sisään huoneeseen.

Tyttö nielaisi. ”Sam...” Hän ei oikein tiennyt miten olisi kertonut asiansa. Mies näytti siltä kuin pyörtyisi kohta. Bambilla puolestaan oli paljon parempi olla. Hän tiesi näyttävänsä ryvettyneeltä, eikä itsensä viiltely ollut paras tapa purkaa ahdistuneisuutta. ”Sam, minä kärsin hyperventilaatiosta. Olisi tosin voinut kuvitella, että se helpottaisi kun ei enää hengitä, mutta olin väärässä. Ei tämä johdu sinusta.”
Tyttö nousi lattialta, polvet edelleen hienoisesti tutisten ja tarttui miestä kädestä.

Neira katsoi tyytymättömän näköistä Remiralldia, kunnes hämmästyi tuon kasvoille tullutta uutta ilmettä nähdessään hänet. Nainen oli vähän hukassa mitä ajatteli miehestä, jättiläisestä. Hän hymyili silti nätisti tuolle, sillä olihan jättiläinen hänen pomonsa. Samalla tuo mietti päänsä puhki, että miksi mies oli sanonut häntä, auranaksi?

Jättiläisen äänensävy ja katse, tuon sanoessa antavansa Neiralle pohjakassan sai naisen hetkeksi jähmettymään. Remiralldin ametistin väriset silmät tuntuivat porautuvan naisen sieluun saakka ja jäävän sinne ikuisiksi ajoiksi. Miksi hän vaikuttaa minuun näin? Nainen ajatteli hieman hädissään. Silti hän ei voinut tunteelle mitään ja kuvitelmille, mitä miehen ääni piti ehkä sisällään. Neira tunsi pienen halun tulvahduksen.


”Sinä” Mies kuuli Bambin sanat, mutta jostakin syystä ne eivät uponneet hänen tajuntaansa kunnolla. ”Kärsit hypermistä?” Tuo kysyi hämillään ja hädissään. Kyllä mies tiesi mitä tarkoitti hyperventilaatio, mutta hänen ajatuksien kirkkaus oli poissa äskeisestä järkyttyneestä näystään.

Kun Bambi otti Samia kädestä kiinni, ei se riittänyt miehelle, vaan tuo kaappasi tytön syliinsä ja hengitti tuon niskaan. Voi luoja kun hän oli säikähtänyt. Mies yritti kovasti saada ajatuksiaan kasaan ja toisteli itselleen mielessään, että tyttö oli vampyyri. Eli ei kuolisi pariin pikku viiltoon. Mutta näky jäisi silti vaivaamaan hänen mieltään vielä moneksi päiväksi. Nähdä hänen välittämänsä tyttö satuttamassa itseään tahalleen, ja juuri heidän riitansa jälkeen. Sam mielsi pienen keskustelutuokion kinasteluksi.

”Tule nyt kunnolla sisään sieltä oven raosta”, Remillard sanoi maireasti noustessaan ylös tuoliltaan. Kun mies seisoi jälleen, hänen pituutensa pääsi jälleen oikeuksiinsa. Räätälillä teetetty laivastonsininen liituraitapuku sopi hänen päälleen millilleen. Se ei kirstänyt tai ollu löysä mistään. Moisella kehonrakentajan ruumiinrakenteella samanlaista olisi saattanut olla vaikea löytää liikkeestä.
Lisäksi mies näytti sopivan aivan yhtä täydellisesti johtajan pöydän taakse.

Nyt tuo asteli toimistonsa toiselle laidalle, kuin olisi omistanut sen koko ikänsä eikä vain viimeistä kahtakymmentä minuuttia. Peräseinällä oli iso arkistokaappi, jonka tuo avasi elektronisella avaimella. Ovien takaa paljastui iso kassakaappi. Remillard paineli pieneen paneeliin pitkän tunnusluvun ja tunnistimeen sormenjälkensä, ennen kuin ovi avautui. Mies nosti esiin kolme isoa kassalaatikkoa ja laski ne työpöydälleen.
”Yksi juttu ennen kuin saat nämä”, mies sanoi hymyillen melkein pirullisesti. ”Kunnon pomon pitää tutustua perusteellisesti työntekijöihinsä. Mikä sinun nimesi on?”


Bambi yllättyi uudelleen kun Sam kaappasi hänet syleilyynsä. Hän pelkäsi tarhrivansa toisen paidan vereen, joten varoi painamasta kasvojaan paitaan tai kietomasta veristä kättään tuon ympärille.
”Sam, minä olen jo kunnossa. Kohtaus meni ohi jo ja haavakin on melkein hävinnyt”, tyttö sanoi jostain käsivarsien uumenista. ”Ei minulla ole enää mitään hätää. Paitsi, että rupean hiljalleen haisemaan raadolta, jos en pääse pesulle.”

Neira naurahti hieman, kun tajusi tosiaan kurkkivan edelleen oven raossa toimistoon. Joten hän astui sisään ja käveli lähelle toimistopöytää jonka takana jättiläinen istui. Juuri silloin jättiläinen nousi seisomaan ja Neira joutui katsomaan lihaksikasta miestä ylöspäin. Tuon olemus huokui naisen päälle ja hän värähti mielihyvästä. Hetkonen? Mielihyvää, tunnenko minä mielihyvää, nainen ajatteli. Oli päästävä huoneesta pois mahdollisimman pian.

Miehen kävellessä kassakaapille Neiran katse seurasi silti tuota ja katsoen miehen liikkeitä hivenen lumoutuneena. Kassalaatikot saadessaan oli hän jo ojentamassa kätensä, kun kuuli miehen kysymyksen. Kysymys itsestään ei ollut outo, mutta katse ja ilme mikä miehen kasvoilla oli sai Neiran niskavillat pystyyn ja hänen kehonsa kehräämään. ”Olen Neira.” Neira vastaa ääni hämillään ja hymyilee perään. ”Neira Chi-Sugar.” Tuo tajuaa sanovansa koko nimen, sillä olihan jättiläinen esitellyt itsensäkin.


Sam halasi Bambia todella lujasti ja vähät välitti tuliko verta hänen vaalealle paidalleen vai ei. Mutta kuullessaan tytön jankuttavan hänelle olevansa kunnossa, laski mies tuota kauemmaksi käsivarsiensa verran ja katsoi tarkasti jokaisen millimetrin tytössä. Bambi näytti olevan kunnossa ja sanoi olevansa kunnossa. Rauhoitu, Sam sanoo itselleen mielessään. ”Okei. Uskon sinua, mutta.. Mutta.” Sam ei saanut lausettaan muodostettua loppuun.

Ja hänen pitäisi päästää toinen suihkuun. ”Selvä, minä menen nyt, että pääset sinne suihkuun.” Sam sanoo nyt normaalilla äänellä ja virnistää poikamaisesti tytölle. Sisällään miehellä edelleen myllersi, muttei halunnut että toinen tuntisi mielipahaa siitä, että hän oli edelleen järkyttynyt. Ja sitten mies häipyi huoneesta.


Kayden astui kämpille juuri kun Sam tuli olohuoneeseen. Miehen katseessa oli ehkä hieman katkera sävy, mutta äänessä kuulsi huvittuneisuus, ilkikurisuus ja kiusahenki. ”Mitäs dogi? Joko olet saanut talon aivan sekaisin ollessani poissa?” Tuo kysyi.

Herra Remillardin hymy leveni kun nainen kertoi nimensä. Hän ei kuitenkaan kommentoinut tuota mitenkään. Sen sijaan hän työnsi kassalaatikoita pöytää pitkin lähemmäs reunaa, seisoen kuitenkin edelleen niiden vieressä.
”Neiti Chi-Sugar on hyvä ja tulee ottamaan laatikot”, mies sanoi nyökäten niitä päin. Todellisuudessa mies ei ollut aivan varma miksi teki tämän. Ottaakseen pohjakassat Neira joutuisi tulemaan aivan lähelle häntä. Näemmä tämä nuori nainen aiheutti hänessä mielenkiintoisia mielihaluja. Tosin tämä oli kaikkein lievimmästä päästä.


Bambi katsoi Samin perään kulmiaan kohottaen. Kumpikohan tässä nyt oli järkyttynyt?
Hän oli tosin valehdellut vähän. Ei hän aivan kunnossa ollut vieläkään. Hänen jalkansa tutisivat edelleen, eikä hän aikonut toista kertaa repsahtaa juomaan verta, mutta tilanne oli parempi kuin viisi minuuttia sitten.
Bambi riisui vaatteet yltään ja pudotti ne täpötäyden pyykkikorin päälle. Jonkun pitäisi pestä pyykkiä. Toisaalta, hän voisi tehdä sen. Heti suihkun jälkeen. Hänen pitäisi vain ennen sitä ottaa selvää, missä hän voisi tehdä sen. Lastenkodissa hän oli oppinut, että työ auttoi yleensä moneen asiaan, varsinkin silloin kun jokin painoi mieltä. Samoin ulkoilu.

Bambi astui suihkun alle nauttien haaleasta vedestä ihollaan. Hän ei ollut koskaan ollut kuumien suihkujen ystävä.
Samalla hän mietti milloin viimeksi oli ollut ulkona. Ai niin, silloin kun oli muuttunut vampyyriksi. Hän tarvitsisi raitista ilmaa.

Neira värähti kun mies sanoi hänen nimensä. Naisen teki mieli ravistella itseään saadakseen päänsä selväksi. Erilaiset tunteet ja halut sekoittivat hänen päänsä.

Mutta tajutessaan mitä mies pyysi häneltä, tulla lähemmäksi, naisen silmissä välähti. Herra Remillard selkeästi haastoi hänet, testasi. Neiran ilkikurisuus nousi pintaan, joten nainen astui aivan miehen vierelle ilkikurinen katse silmissään. Nainen laski kätensä lipastojen päälle, mutta ei liikkunut muuten mitenkän.

Sisällään Neira oli pyörtymäisillään, hän oli aivan sekaisin. Mitä hän oikein kuvitteli tekevänsä? Hän ajatteli. Nainen haistoi miehestä tulevan tuoksun ja tuoksu miellytti naista. Hän halusi koskettaa miehen kasvoja ja tutkia käsillään toista.


"Ai hei Kayden." Sam vastasi ystävälleen ja katsoi toisen ilmettä. Hän tunsi ystävänsä hyvin ja näki katkeruuden vivahteen silmissä. "Eikö löytynyt naista?" Mies keljuili mustahiuksiselle.

Remillardin silmät tummenevat aavistuksen. Nainenhan leikitteli hänen kanssaan ja mitä ilmeisemmin vielä nautti siitä. Aikamoisen hävytön naisenalku ja voi kuinka hän pitikään siitä. Tuollaisen olennon kesyttäminen olisi mitä mielenkiintoisinta tai ainakin yrittämisestä tulisi mielenkiintoista.

Hän antoi katseensa kulkea Neiran paljaista nilkoista, housujen verhoamiin kapeisiin sääriin ja siitä ylöspäin aina ilkikurisina tuikkiviin silmiin. Tuo oli näpsäkän näköinen pakkaus, vaikkakin pieni. Naisella oli tosin, ehkä aavituksen liikaa meikkiä Rimillardin makuun, mutta se oli tavallista tällaisessa ympäristössä. Baarimikot meikkasivat aina enemmän kuin olisi tarvinnut, jotta siitä olisi ollut jotain hyötyä hämärissä tiloissa.

Miten tällainen pieni vampyyri oli päätynyt töihin klubille? Tosin, heidän rotunsa kohdalla ulkonäkö petti harvinaisen usein. Toisaalta, naisesta huokui nuoruus. Tuon verettämisestä oli tuskin kovinkaan kauaa.
Ja silti, tuo pelleili itseään satoja vuosia vanhemman vampyyrin kanssa.
Ei järin viisasta.
”Odottaako neiti, että minä kannan ne laatikot tuonne salin puolelle?” hän kysyi viileästi. ”Vai mikä teitä viivyttää? Käsittääkseni avaamme ovet tuota pikaa.”


Bambi pesi hiuksensa ja vartalonsa samalla saippualla, jonka tiesi olevan Anan. Sitä hän uskalsi lainata. Samaan aikaan hän hautoi päässään suunnitelmaa ulos lähtemisestä. Neira oli jossain vaiheessa ohimennen kertonut hypänneensä Anan ikkunasta ja lähteneensä omille teilleen. Tietysti heidän holhoojansa oli painottanut ettei heistä kumpikaan saisi lähteä yksin yhtään mihinkään. Mutta Bambi tunsi jo nyt tulleensa mökkihöperöksi kun ei saanut liikkua vapaasti.
Eikä hän aikonut tehdä mitään uhkarohkeaa. Jo se, että hakisi jostain pikkukaupasta itselleen shamppoon, saippuan ja hampaidenpesu välineet, ruuttäisi hänelle vallan mainiosti. Hän tulisi suorinta tietä takaisin, eikä jäisi minnekkään.
Sen pitäisi olla helppoa nyt kun hän... Hänen verenjanonsa oli hiipunut.

Bambi sammuttaa suihkun ja nappaa tangolla olevan pyyhkeen. Hän ei tiennyt oliko se puhdas vai käytetty, mutta sai kelvata. Lisäksi tässä talossa taidettiin jakaa lähes kaikki toisten kanssa. Myös seksikumppanit.
Mikä sai Bambin ajattelemaan taas Samia. Se olisi pelkkää seksiä. Pelkkää seksiä.
Kyyneleet tuntuivat jälleen tekeytyvän tytön silmäluomien takana.

Helvetti, mikä nössö vampyyri hän olikaan.

Neira tunsi jättiläisen katseen itsessään sen noustessa aina nilkoista hänen silmiinsä ja taas kohdatessaan miehen ametistin väriset silmät, hän värähti sisäisesti.

Mutta kuullessaan viileän kysymyksen itselleen, Neiran piti keskittää kaikki voimat olla punastumatta ja reagoimatta sanoihin typerällä tavalla. Kuin uhmaten vanhempaa vampyyriä nainen otti laatikot hitaasti käteensä ja lähti poistumaan toimistosta, siltikään väistämättä toisen katsetta lainkaan. Neira piti visusti huolen, että katsoi toista koko ajan silmiin ennen kuin kääntäisi selkänsä, vaikka uhma olikin vaarallista pomon sekä selkeästi häntä paljon vanhemman vampyyrin seurassa.

”Ei, en odota. Sinun kaltaisellasi bisnesmiehellä ei olisi aikaa moiseen turhuuteen.” Neira sanoi asiallisella, mutta lempeällä äänensävyllä. Häntä itseään loukkasi paljon ennemän toisen viileä äänensävy kuin olisi pitänyt, kun kyseessä oli tuntematon sekä hänen pomonsa. ”Kaikki on valmista kun olen vienyt nämä. Pahoittelen vielä keskeytystä syvästi.” Tuo sanoi samalla kun päästi katseensa valumaan pois jättiläisen silmistä ja kääntyi lähtemään toimistosta. Neira piti kiirettä, ehkä hieman liian nopeaa kiirettä poistuessaan ovesta takaisin baarin puolelle. Ulos päästessään hän huokaisi ja vei sitten pohjakassat kassojen viereen ja laittoi kaiken kuntoon. Samalla hän pälyili ympärilleen, etsien Anaa katseellaan. Hän kaipasi tutun ja turvallisen vampyyrinaisen läheisyyttä. Ja tupakkaa, hänen oli päästävä tupakalle.


Sam katsoi nauraen ystäväänsä, voi kun hän kaipasi toista vampyyrimiestä kun tämä ei ollut paikalla. ”Älä viitsi heviletti, minähän olen se joka pitää paikan pystyssä, ei Anasta ole mitään. Annan vain hänen kuvitella olevansa paikan pomo.” Sam vastasi ystävälleen silmäänsä vinkaten.


”Ai näinkö asia on?” Kayden kysyy sarkastisella äänen sävyllä hymyillen ilkikurisesti. ”Täytyypä Analle sanoa kun tulee töistä Neiran kanssa.” Mies naureskelee toiselle. Voi kun Ana kuulisikaan mitä tuo oli sanonut, luuli olevansa Anan yläpuolella. Hah, ei ikinä.
Kayden käveli jääkaapille ja otti oluen sieltä ja meni sitten istumaan sohvalle oikein leveästi.

Herra Remillardin olisi tehnyt mieli hymyillä. Vaikka nainen peitti hämmennyksensä, vanha vampyyri ehti silti nähdä siitä aavistuksen, jota kaipasikin. Kovan kuoren alla oli selkeästi ainakin pientä pehmeyttä.
”Ei minulla olekaan”, mies totesi lähes kehräten, mikä oli täydellinen vastakohta hänen aiemmalle äänensävylleen. ”Työn iloa neiti Chi-Sugar.”


Ana pani merkille Neiran saapumisen. Hän hymyili tyytyväisenä nuoremman oma-aloitteisuudelle. Hän oli maininnut kassojen hakemisen vain ohimennen ja tuo oli kipittänyt oitis pomon huoneeseen. Hän ei ollut käskenyt tuota hakemaan niitä. Harmi, ettei kukaan ollut näkemässä juuri tätä seikkaa.
Heidän uusi pomonsa oli mitä ilmeisimmin valmis repimään Neiran pään irti juurineen, kun oli juuri tehnyt harvinaisen selväsi ettei halua minkäänlaisia häiriötekijöitä. Toisaalta, kun otti huomioon, miten parivajakko oli aiemmin toisiaan katsellut, se ei Anan silmissä ollut ollenkaan huono juttu.
”No niin, Aryan”, Ana sanoi virnistäen ja kääntyi takaisin Bloody Moonin kivitalon kokoisen ovimiehen puoleen. ”Minä palaan omalle paikalleni, joten eiköhän avata tämä pulju.”
Aryan hymyili hänelle kuin isoveli pikkusiskolleen. ”Mikäs siinä.”
”Jutellaan jossain vaiheessa ja huikkaa kun kaipaat kahvia”, Ana sanoi vielä ennen kuin lähti astelemaan kohti baaritiskiä.


Saatuaan koottua itseään riittävästi voidakseen astella ulos kylpyhuoneesta, Bambi kuivaa itsensä huolellisesti. Hän kietoi pyyhkeen huolellisesti ympärilleen, sillä oli kuullut Kaydenin äänen asunnon puolelta. Samin edessä hän pystyi olemaan jo lähes luonnollisesti, mutta ei muiden talon miespuolisten vampyyreiden edessä.
Varovaisesti ujo tyttö avasi oven ja kurkisti ulos. ”Hei, Kayden”, hän sanoi hymyillen mahdollisimman suloisesti.

Samassa Bambi totesi, että hänen ulkoilumahdollisuutensa olivat nyt korkeammalla. Kayden ja Sam eivät olleet nähneet toisiaan vähään aikaan, joten he varmasti vaihtaisivat kuulumisiaan. Kayden harhauttaisia Samia tietämättään, todennäköisesti juuri sen verran, että tyttö voisi livahtaa ulos Anan huoneen ikkunasta.

Neira löysi pian Anan katseellaan ja käveli tuota vastaan. Mies kelle nainen oli juuri puhunut, oli mitä selkeimmin baarin ovimies, sillä tuonne hän suuntasi ja hän oli kuullut noiden kahden keskustelusta pätkän.

Anan luokse päästyään, ”Hei, ehdinkö tai voinko edes käydä tupakkahuoneessa tupakalla? Meinaan nyt ennen kuin työt alkavat.” tuo kysyy toiseltaan ääni mahdollisimman normaalina ja innokas tuike silmissään. Neira halusi palavasti töiden pariin, että saisi Hra. Remiralldin käytöksen ja katseen pois ajatuksistaan tai saisi omat ajatukset miehestä kasaan.

Jos Ana antaisi luvan tai ohjaisi tupakalle muualle, Neira häipyisi saman tien ottamaan hermosauhut, jos vain toinen päästäisi. Naisella ei ollut tapana polttaa usein, mutta hän piti huolen siitä, että hänellä oli savukkeet saatavilla, että voisi polttaa kun mieli tekisi.


Samin kasvoille nousi noin sekunnin murto-osan ajaksi tyrmistynyt ilme, kun hän tajusi Kaydenin sanojen merkityksen. Toinen halusi kiusaa häntä ja tosissaan! Mutta nopeasti mies kasasi itsensä, ”Nääh, näin se vain on, mutta ei sitä ole järkeä sanoa hänelle. Nainen vain pahoittaa mielensä.” Sam sanoi naama peruslukemilla, mutta tärisi hieman.

Sam katsoi kuinka ystävä nauroi hänelle mahakippurassa ja näytti tylsistynyttä ilmettä toiselle. Mitä hauskaa hän mukamas oli sanonut? Ei muuta kuin syyn Analle repiä hänen päänsä irti, jos toisella olisi huono päivä eikä huumoria heidän tyhmille jutuilleen. Ei mitään ihmeellistä siis.


Kayden naureskeli ystävälleen ja tuon tärinälle. ”Kyllä näin asia onkin, sinä aina käsket piilossa Anan hoitaa kynsinauhasi ja ajamaan karvasi, sillä olet kuin luolamies. Ja koska olet talon pomo, Ana tottelee sinua kuin hyväkin vaimo.” Mustahiuksinen sanoo naureskellen toiselle. ”Hei Bambi, näytät hyvältä.” Tuo huikkaa vauvalle joka tulee suihkunraikkaana pois ja vinkkaa silmää vielä kaupan päälle.


Sam yritti pitää pokkansa, mutta ei voinut mitään kun alkoi nauramaan lattialla maaten. ”Se olisikin näky, Ana hoitamassa kynsinauhojani, haahhaha..” Tuo naureskelee.

”Voit käydä tupakalla, mutta mene ravintolan taakse”, Ana neuvoi. ”Työntekijät eivät saa polttaa klubin puolella mistään syystä. En usko, että se sääntö muuttuu edes uuden pomon myötä. Sitä paitsi, sinulla ei ole juurikaan työtä näinä ensimmäisinä hetkinä. Sinun pitää opetella drinkkien tekoa ja muuta vastaavaa ennen kuin pääset kunnolla tiskin taakse. Käytännössä atsoen olet hetken aikaa juoksutyttönä. Olen pahoillani, mutta tämä on tavallinen käytäntö.”

Ana hymyili Neiralle vielä pikaisesti ennen kuin asteli tiskin taakse Jacquesin kanssa. Aryan avaa ovet tasan kahdeksalta. Väkeä alkoi tulemaan sisään saman tien. Bloody Moon oli suosittu, koska se oli ainoa täysin turvallinen klubi vampyyreille. Se muutti tasaisin väliajoin, jotta liian monet ihmiset eivät löytäisi paikalle. Lisäksi johdolla oli aina tapansa hankkiutua eroon juoruilevista kuolevaisista.
Ana loihti kasvoilleen hurmaavimman hymynsä ja rupesi esiintymään hurmaavana baarimikkona.


Bambi punastui korviaan myöten kun Kayden iski hänelle silmää ja painoi päänsä ujostellen. Hän ei ollut aivan vielä tottunut siihen, että sai miehiltä näin paljon huomiota. ”Kiitos...” hän mumisi ujosti ja hiipi Anan huoneeseen.

Bambi avasi Anan vaatekaapin oven ja rupesi tutkimaan sinne piilotettuja pieniä vaatteita, jotka oli tarkoitettu nimenomaan hänelle. Mitään kovin kummoista siellä ei ollut. Tyttö oli nimittäin joutunut juoksentelemaan viimeisen viikon ajan ilman rintaliivejä, vaikka olikin saanut puhtaita alushousuja käyttöönsä. Hän kaivaa esiin kaikkein pienimmän harmaan t-paidan ja farkut, jotka jäivät lököttämään hänen lanteilleen. Jalkaansa hän sovitti varvastossut.

Saatuaan vaatteet päälle Bambi hiipi ovelle ja kuunteli poikien keskustelua. He olivat ilmeisesti täysin uppoutuneita omaan pelleilyynsä. Niinpä tyttö etsi Anan laukkukokoelmasta itselleen lainakäsilaukun. Hän tarvitsi myös takin, joten päätyi lainaamaan vielä huoltajaltaan paksua villatakkia.
Kun Bambi uskoi viimein olevansa valmis, ensimmäiseen ulkoilureissuun verettämisensä jälkeen, hän asteli ikkunan luo. Varovaisesti, mahdollisimman äänettömästi, hän hivutti ikkunan auki ja kiipesi laudalle. Pudotus näytti hurjalta. Mutta eihän se ollut vampyyrille temppu eikä mikään. Silmänsä sulkien hän työnsi itsensä alas ikkunalaudalta.

Päästessään baarin takaovesta ulos Neira sytytti saman tien vaniljan hajuisen savukkeensa. Pitkän henkosen ottaen hän katsoo taivaalle. Voi luoja, ettei hän ollut kuvitellut tällaista ensimmäistä työpäivää ja se ei edes ollut alkanut vielä kunnolla.
Kun nainen on saanut savukkeensa poltettua, on hän katsonut vain taivasta ja ollut ajattelematta Hra. Remiralldia. Vältellyt ajattelemasta tuota jättiläistä ja hänen ametistin värisiä silmiään, jotka porautuivat hänen sieluunsa saakka ja saivat hänen sisällään tapahtumaan paljon erilaisia asioita.

Ravistaen itseään ulkona päästä varpaisiin kuin koira, nainen yrittää saada ajatukset katoamaan päästään. Miten hän pystyi kuvittelemaan jättiläistä ilman sitä liituraidallista pukua? Vampyyri oli hänen pomonsa ja mitälie vaikka kuinka monta sataa vuotta vanhempi! Ja Neira oli lopettanut miesten kanssa vehtailun enemmän tai vähemmän vampyyriksi muututtuaan. Toki hänen oli myönnettävä itselleen, että asia johtui enimmäkseen siitä, että seksikumppanit olivat aika no elottomia seksin jälkeen kun lopulta iski verenhimo. Ja tämä asia ja muistikuva oli juuri sellainen, joka sai hänet oksentamaan joka kerta. Melkein jopa nyt, mutta nainen käveli nopeasti sisään ja joi lasin vettä.

Samalla hän katseli alati täyttyvää baaria samalla kun loi kasvoilleen valloittavan hymyn, hän tiesi, että asiakaspalvelussa flirtti oli useimmiten toimiva keino saada tippiä ja tyytyväisiä asiakkaita. Taito oli siinä, että oppisi käyttämään oikean verran flirttiä ja asiallisuutta. Hymyillen valloittavasti asiakkaille, jotka tulivat drinkkejä hakemaan, katseli nainen samalla todella tarkkaavaisesti baarimikkojen työtä. Näin opetellen heidän kaikki kikkansa ja tavan miten erilaisia drinkkejä tehtiin.


Kayden naureskeli ystävälleen, oliko mahdollista että toinen oli muuttunut aina vain tyhmemmäksi vietettyään aikaa Bambin seurassa? Sillä tyhmähän hopeahiuksinen mies oli ollut aina ja kamala naisten naurattaja. ”Heh, hei muuten. Sain hyvää pientä pöperöä, haluaisitko?” Kayden vinkkaa silmäänsä toiselle. Hän kaipasi heidän kahdenkeskisiä keskustelujaan katolla polttaen tupakkaa tai ruohoa.


Sam nauroi ystävänsä kanssa ja nautti myös toisen seurasta. Toki mies nautti todella vauvan kanssa olemisesta ja siitä kun sai pitää toista kainalossaan ja paijata tuota toisen nukkuessaan. Mutta mies hän oli ja hän kaipasi kaikkea Kaydenin kanssa heittämäänsä läppää ja miesten juttuja. Joten miehen ehdottaessa pieniä tötsyjä ei toinen kieltäytynyt todellakaan. ”Kyllä helvetissä kelpaa. Käyn vain hakemassa Bambin mukaan ja emme mene kauaksi, ok?” Tuo sanoo ja toisen nyökätessä hän menee Anan huoneeseen hakemaan Bambia mukaan.

Ana sekoitteli drinkkejä tottuneesti ja tarjoili olutta sekä pulloista, että hanoista. Hän huomasi heti kun Neira tuli tupakaltaan.
”Neira tule tähän minun luokseni ja katso mitä minä teen”, Ana sanoi.
”Ana, Jane odottaa sinua toimistossa”, Aurora sanoi heti naisen perään tullessaan takahuoneesta tiskin taakse.
Niinpä tietenkin. Juuri silloin kun hän oli luvannut ettei hylkäisi suojattiaann kiireen keskellä uudessa työpaikassa.
”Neira voi seurata minua”, Anan vieressä työskennellyt Jacques sanoi ja hymyili nopeasti Neiran suuntaan. ”Tule vain katsomaan tähän viereen.”
Ana hymyili Jacquesille. Kyseinen mies oli yksi syy, jonka vuoks Ana toi tulokkaita töihin klubille. Karskista ulkomuodostaan huolimatta tuo oli aina valmis auttamaan ja ohjeistamaan. Nainen hymyili Neiralle ennen kuin lähti astelemaan sitä toimistoa kohti, jonka heidän uuden pomonsa sylikoira oli vallannut.

”Tule vain tänne viereeni, että näet”, Jacques sanoi uudestaan pysähtymättä hetkeksikään.


Vau, eihän se nyt niin kamalaa ollut, Bambi ajatteli päästessään maahan täysin vahingoittumattomana.Hän lähti kävelemään heti ja tyytyi ihemettelemään tapahtunutta kävellessään. Ihan vain varmuuden vuoksi, jos pojat huomaisivatkin laskettua nopeammin hänen katoamisensa.
Hänhän aikoi tosiaan palata takaisin ja madollisimman pian. Ei hän halunnut saada poikia pulaan. Samalla hän painoi tarkkaan mieleensä mihin käveli, jotta ei vain eksyisi.

Bambi käveli niin rivakasti kuin uskalsi, ettei se vain herättäisi liiaksi huomiota. Hän oli saanut huomata, että pystyi liikkumaan vampyyrina huomattavasti nopeammin kuin ihmisenä.
Samassa hän huomasi, että ei ollut aiemmin ollutkaan tässä osassa kaupunkia. Tai jos oli ollut, niin liian humalassa muistaakseen sitä nyt.

Neira nyökkäsi Analle, mutta säikähti Auroran sanoessa, että naisen pitäisi mennä haastatteluun. Milloinkohan olisi hänen vuoro? Tuo ajatteli ja mietti samalla mitä tekisi nyt. Onneksi vastaus tuli pian, joten nainen kääntyi Jacquesellin puoleen hymyillen. Samalla hän siisti paikkoja vaikka ne siistit olivatkin, ihan vain, ettei näyttäisi aivan niin toimeettomalta, kuin itsensä tunsi. ”Tarvitaanko jotain lisää? Voin hakea.” Neira kysyy toiselta katsoessa kuinka nopeasti juomaa meni tiskiltä baarin puolelle.



Sam avasi hymyillen Anan huoneen oven, ”Bambi, mennään ulos.” Mutta katsoessaan huoneeseen tuo ei nähnyt Bambia missään. Missä tyttö oikein oli, tuo ajatteli samalla kun käveli todella ripeästi omaan huoneeseen katsomaan oliko tyttö mennyt sinne jossain vaiheessa hänen huomaamattaan. Mutta hänenkin huone oli tyhjä. ”Bambi on poissa!” Tuo huutaa Kaydenille ja palaa olohuoneeseen todella nopeasti.



Kayden katsoo kuinka ystävä menee Anan huoneelle, mutta kurtistaa kulmiaan tajutessaan, ettei Bambi ole siellä. Juurihan tyttö oli sinne mennyt. Ja ennen kuin Sam edes huutaa hänelle tytön kadonneen on mies jo noussut ja nyökkää toiselle. ”Meidän pienille on pieniä ongelmia olla karkaamatta. Ensiksi Neira ja nyt Bambi. Mennään.” Tuo sanoo ja juoksee ovelle Sam perässään. ”Tiedätkö yhtään mihin hän olisi voinut mennä?” Kayden kysyy ystävältään samalla kun tutkii maastoa ympärillään etsien merkkiä tytöstä.



Sam oli järkyttynyt, miksi toinen oli karannut? Miksi? Ensiksi he kaksi tappelevat, toiseksi tyttö saa hyperventilaatio kohtauksen ja viiltää itseään ja sitten karkaa. Voi luoja Ana tappaisi hänet!

Sam pudistaa päätään kuullessaan Kaydenin kysymyksen. ”Seurataan Anan shampoon tuoksua, sillä Bambi on todennäköisesti käyttänyt sitä. Suihkusta tullessa se tuoksui olohuoneessa. Yritän kysyä häneltä myös missä hän on.” Tuo sanoo ja kaksikko lähtee seuraamaan Anan shampoon tuoksua. Yllättävää, että tuoksu lähti Anan ikkunan alta. Kaksi nuorinta olivat kuin kaksi marjaa tuossa asiassa.

Bambi, mihin sinä menit? Sam kysyy telepaattisesti äänessään närkästystä ja loukkaantumisen vivahde, sillä hän oli vihainen, ettei toinen ollut ilmoittanut edes hänelle, että halusi mennä ulos. Oletko kunnossa?

Jacques hymyili Neiralle tuon kysyessä tarvittaisiinko jotain. ”Seuraa nyt vain hetken aikaa. Voin luvata, että saat pian juosta jalkasi poikki, joten ota rennosti kun siihen on mahdollisuus”, mies neuvoi lempeällä, pehmeällä äänellä.
”Jacq, jos tyttö haluaa tehdä jotain, pistä se vaikka pilkkomaan limejä”, Aurora totesi piikikkäästi samalla kun otti vastaan oman asiakkaansa maksun.
Nenäkkäälle baarimikolle mies soi vain mulkauksen, mutta ei komentanut Neiraa yhtään mihinkään.

Sekoitellessaan drinkkejä Jacques kertoi koko ajan Neiralle mitä teki. Hän kertoi juoman nimen, mitä siihen tuli ja kuinka paljon. Samalla hän toimi vain astetta hitaammin, jotta nainen näkisi missä mikäkin oli ja miten mitäkin työkalua käytettiin.
Ana tulee pitkän ajan kuluttua päästämään Jacquesin Janen piinapenkkiin. Hän ottaa miehen paikan tiskillä ja virnistää Neiralle. ”Miten menee? Jos haluat päästä oikeasti tekemään jotain työhön viittaavaa, niin mene keräämään tyhjät lasit klubin puolelta. Sanoisin, että niitä alkaa olemaan jo siellä ihan kiitettävästi. Vie ne tuonne, joka yrittää matkia keittiötä ja laita ne niihin isoihin koreihin. Kun ne ovat täynnä niin tulen näyttämään miten se teollisuustiskikone toimii. Se ei ole ihan sama kuin tavallisessa keittiössä.”


Bambi hätkähti rajusti kuulessaan Samin äänen päänsä sisällä. Hän uskoi näyttävänsä naurettavalta, jos joku olisi nähnyt hänet tällä autiolla kadulla. Teinityttö liian isoissa vaatteissa sätkimässä keskellä tietä.
Ilmeisesti pojat olivat huomanneet hänen karkureissunsa.
Hän oli kokonaan unohtanut tämän tavan viestiä. Vaikka Sam käytti sitä koko ajan hänen kanssaan ja Neira oli näyttänyt sen hänelle heti ensimmäisenä päivänä. Mutta kukaan ei ollut koskaan kertonut, miten homma oikeasti toimi. Tytöllä ei ollut mitään hajua miten homma toimi ja miten hän saisi vastattua miehelle, että oli kunnossa ja halusi vain ulkoilla.

Helvetti, jos Kayden ja Sam saisivat hänet kiinni, he raahaisivat hänet samantien takaisin kotiin ja todennäköisesti sitoisivat hänet sohvaan kiinni. Bambi ei todellakaan halunnut sitä. Hän nopeutti askeliaan sen verran, että se oli inhimillisyyden rajoissa. Hän piru soikoon kävisi kaupassa yksikseen. Olihan hän tehnyt sitä lastenkodissakin.

Neira katseli tarkkaavaisesti sekä myös kuunteli, kun mies näytti ja kertoi samalla kun teki drinkkejä. Nainen myös laittoi kaiken muistiin, jotta muistaisi asiat myöhemmin ja mahdollisimman pian. Onneksi hän oli nopea oppimaan joitakin asioita, varsinkin kun keskittyi siihen. Ja drinkkien tekeminen itse oli varmasti jokaisen teinin unelma, joten kiinnostus oli ainakin hänen kohdallaan korkea, vaikka hän olikin jo nuori nainen, eikä teini.

Hän myös hätkähti toisen baarimikon närkästynyttä ääntä pilkkoa limejä, mutta koska hän ei tiennyt missä limet oli ja missä voisi niitä pilkkoa, ei nainen tehnyt elettäkään asian eteen. Varsinkaan kun hänen opastajansa piti suunsa tuosta asiasta visusti kiinni.

Anan tullessa takaisin Neira hymyili tuolle ja katsoi kun toinen baarimikko meni huoneeseen. ”Onko tuossa jokin järjestys vai miten homma toimii?” Nainen kysyy Analta, viitaten haastateltavien järjestykseen. Hän halusi tietää milloin oli hänen vuoronsa. Samalla hän otti puhtaan rätin mukaan tarkoituksenaan pyyhkiä pöytiä, jos juomia olisi jollakin läikkynyt samalla kun menisi hakemaan tyhjiä laseja.


Sam ei saanut vastausta Bambilta, ehkei toinen tajunnut, että homma oli oikeastaan melko helppoa. ”Hän ei varmaan osaa vastata, mennään nopeammin.” Tuo sanoo samalla kun miehet alkavat juoksemaan nopeammin. Se oli vaarallista ihmisten ilmoilla ja varsinkin kun vampyyrinmetsästäjiä saattoi olla missä vain, mutta hän oli huolissaan Bambista. Pian shampoon hajun saattoi haistaa voimakkaampana.

Ana oli ottanut Jacquesin paikan kuin liukuhihnalta ja palveli jo asiakasta. ”Jane pyytää erikseen jokaisen. Kai hänellä on oma järjestyksensä. Mutta sanoisin sinun olevan seuraava, koska meitä ei ole muita baarimikkoja töissä vielä tähän aikaan. Sanoisin, että Aryanin vuoro ei ole ainakaan vielä, koska hänellä on kädet täynnä työtä, eikä tuuraajaa. Menehän nyt töihin siitä. Ei sinulla ole mitään hätää.”

Ana oli oikeassa, sillä kun Jacques palasi omasta haastattelustaan, hän etsi Neiran käsiinsä. ”Se on sinun vuorosi Janen haastatteluun”, mies huikkasi nopeasti Neiralle ennen kuin palaa oman työnsä pariin.

Janen haaliman toimisto oli se, jossa kaikkien turvakameroiden näytöt sijaitsivat. Tuon valtavan keskuksen ja tyhjän pöydän, sekä kahden tuolin lisäksi huoneessa ei ollut mitään muuta.
Se ei tosin karun näköistä naista näyttänyt liiemmin häiritsevän. Hän istui pöydän ääressä, edessän hyvin ohut kannettava tietokone. Neiran astuessa sisään, nainen osoittaa tuolia edessään pöydän toisella puolella.


Bambi näki pikkuisen kulmakaupan ja hänen sydämensä oli haljeta innosta. Hän oli melkein olettanut, että päätyisi takaisin sisälle lukkojen taakse ennemmin kuin löytäisi mitään vastaavaa. Se oli toisella puolella tietä ja mainosti 24 tunnin aukioloaikaansa.
Tyttö muutti askeleittensa tahdin juoksuksi ja pysähtyi vasta ovella. Hän riuhtaisi oven auki, aivan kuin hänellä olisi ollut verikoirat perässään. Vasta sisällä hän saattoi rentoutua hieman.

Kauppa oli tosiaan pieni. Siellä oli vain muutama täpötäysi hylly, josta löytyi vain sellaisia tarvikkeita, joita ihmiset kaikkein useimmin etsivät tällaisista paikoista. Itsepalvelukassan vieressä torkkui mies, joka ilmeisesti joko omisti paikan tai oli täällä vain töissä. Tuo hätkähti hereille Bambin astuessa sisään. Nähdessään asiakkaan, hän ryhdistäytyi parhaansa mukaan.

Leveästi hymyillen teinivampyyri astelee yhden hyllyn puolikkaalle, jossa sijaitsivat hygieania tuotteet. Kaikki olivat halpaa merkkiä, mutta ainakin niitä oli. Hän otti hyllystä hammasharjan- ja tahnan, shampoon ja suihkusaippuan. Purkit ja pakkaukset olivat mitäänsanomattoman näköisiä ja kaikki tuoksuisi varmasti teolliselle, mutta sillä ei ollut väliä.
Bambi oli jo menossa kassalle, kun huomasi pienen lehtitelineen. Kovinkaan paljoa siinä ei ollut valinnanvaraa, mutta hän päätyi nappamaan kaksi itselleen luettavaksi.

Maksettuaan vähäisen määrän ostoksiaan itsepalvelukassalle ja saatuaan pakattua ne pieneen pussiin, hän asteli kaupasta ulo.

Neira pyyhkäisi paria pöytää joissa näkyi pisaroita, tervehti asiakkaita kauniilla hymyllä ja vastasi kohteliaisuuksiin samalla kun nappasi niin monta lasia käteensä kuin vain suinkin sai. Sitten hän vei ne Anan osoittamaan paikkaan ja baaritiskin kautta oli palaamassa takaisin kun mies tuli haastattelusta. Kuullessaan seuraavaksi olevan hänen vuoronsa nainen sävähti ja irvisti, mutta käveli toimiston ovelle.

Kävellessään sisään nainen katseli uteliaana ympärilleen, paikka oli erilainen kuin hän oli luullut, mutta ei siltikään yllättänyt naista. Sillä kaikki loppujen lopuksi näytti aivan siltä kuin pitikin, hän vain oli kuvitellut sen erilaiseksi.

Neira istuutui pelottavan naisen eteen ja hymyili, ”Hei.” Tuo tervehti toista, mutta ei osannut muuta sanoa.


Sam ja Kayden saapuivat kaupalle juuri kun Bambi astui sisälle. Miehet pysähtyivät oven eteen odottamaan, mutta katselivat ikkunasta sisälle tuon toimia.


Sam oli todella vihainen, mutta ymmärsi nyt miksi tyttö oli lähtenyt ulos. Se ei siltikään oikeuttanut selvää käskyä olla molempien nuorten lähtemästä omilleen yksin tai varsinkaan sanomatta mitään. Joten Bambin astuessa ulos, Sam oli edelleen todella vihainen, eikä pystynyt sanomaan toiselle mitään.


Kayden katsoi miestä ja sitten Bambiin joka oli astunut juuri kaupasta ulos. Kuinka typerää oli toiselta lähteä ulos yksikseen. ”Onko sinulla taipumusta itsetuhoisuuteen söpöläinen?” Tuo kysyy hymyillen mutta sarkastisella äänensävyllä. ”Neiran lähtiessä ulos, pesässä oli sota vampyyrinmetsästäjien kanssa jos satut muistamaan kyseisen ajankohdan. Säännöillä on selkeä merkitys, eivätkä ne ole turhaksi kehitelty vaan sinun ja Neiran turvaksi. Uhmaat Anan hyvyyttä hänen ottaessa sinut hoiteisiinsa kun et tottele sääntöjä. Olet hänen asunnossaan vieraana, holhokkina ja suojeluksessa ja sinä paskat välität moisesta niinkö?” Kayden jatkaa. Toisin kuin Sam, hän ei osannut olla ehkä hirveän hienovarainen asiansa suhteen vaan sanoi kaiken suoraan. Se olikin miehessä ehkä paras ominaisuus, vaikkakin se ei aina ollut se kaikista hyvin asia mitä saattoi toivoa. Mutta saarnatessaan tytölle mies piti äänensä asiallisena, eikä lainkaan vihaisena. Mutta asiallisuus vain korosti miehen pointtia koko jutussa.

”Nyt jos olet saanut kaiken hoidettua, me menemme kotiin takaisin.” Mies lähti kävelemään poispäin ja näki kuinka Sam vahti, että tyttö ei lähtisi omille teilleen vaan lähtisi mukaan. Mies ei ollut puhunut mitään ja jos Kayden yhtään ystäväänsä tunsi, tuo ei sanoisi koko matkan aikana mitään. Hiljaista vihaa, jos sen voisi niin ilmaista. Onneksi hänellä oli ruohot mukana, Samin olisi parempi saada itseään rauhoittumaan edes hieman, ennen kuin he palaisivat takaisin. Ilta ei mennyt aivan nappiin. Sam näytti myös juuri nyt siltä, että yksikin väärä sana tytöltä tai liike ja tämä nappaisi tuon kainaloon ja kantaisi kämpille saakka. Sen jälkeen tuo varmaan sitoisi tytön johonkin kiinni. Ja saisi sen takia Analta huutia, helvetin hienoa.

Ana jää baaritiskille katselemaan haikeasti Neiran askellusta kohti toimistoa. Häntä harmitti hiukan ettei voinut olla fyysisesti tytön mukana haastattelussa. Ei ollut reilua, että tuo joutui heti ensimmäisenä päivänään tällaiseen höykytykseen.
Yli kolmesataa vuotias vampyyri jatkoi asiakkaidensa palavelemista, mutta lähetti ajatuksensa suojattinsa luokse.
”Neira. Keskity kaikkeen, mitä Jane sanoo sinulle ja lähetä se näin telepaattisesti minulle, niin voin auttaa sinua. Siis jos tarvitset apua”, Ana puhui Neiran pään sisään.

Jane ei edes kohottanut katsettaan tietokoneensa ruudusta Neiraan, tuon puhutellessa häntä. Sähkönsiniset silmät liikkuivat ripeästi tietokoneen näytöllä kun nainen lukee jotain. Hetkeen tuo karun näköinen nainen ei sanonut sanaakaan, mutta kun hän sai valmiiksi sen mitä ikinä olikaan tutkinut hän kohensi ryhtiään ja siirsi koko huomionsa Neiraan.
”Meitä ei tuossa aiemmin esitelty, minä olen Jane Wood”, hän sanoi pitäen kätensä kuitenkin koko ajan paikoillaan. ”Minä olen tästä päivästä alkaen vastuussa tästä klubista suoraan omistajalle. Voit pitää minua ravintolapäällikkönä, jos se helpottaa minun asemani ymmärtämistä. Alistairin kanssa, olimme kummatkin sitä mieltä, että tutustumme henkilökuntaan näin haastattelujen muodossa.”

Jane nojautui lähemmäs Neiraa, ristimällä kädet pöydän päälle. ”Luin tuossa tietosi. Tämä on ilmeisesti ensimmäinen työvuorosi, eli olet juuri aloittanut. Olenko oikeassa?” Nainen tutkaili Neiran kasvonpiirteitä tarkkaavaisesti pistävän sinisillä silmillään. ”Mikä sai sinut hakemaan Bloody Mooniin töihin?”


Bambille ei tullut pienimpänäkään yllätyksenä, että miehet odottivat häntä kaupan ulkopuolella. Se nyt taisi olla täysin odotettavissa. Tyttö marssi kuitenkin heidän ohitseen, nenä aavistuksen pystyssä ja miehiin vilkaisemattakaan. Tytön huulet olivat tiukkana viivana, aivan kuin hän olisi kieltäytynyt puhumasta mitään.
Tuskin isompia vampyyreita hirveästi kiinnosti tällaisessa tilanteessa vastaveretetyn tytön mielipiteet. Mikä kyllä ärsytti Bambia niin paljon, että hän olisi voinut karata ihan oikeasti.

Hän ei kiinnittänyt Kaydenin puheisiin mitään huomiota, koska osasi arvata sen sisällön, vaan käveli tyynesti tien ylitse ja lähti suuntamaan takaisin kohti taloa.

Kuullessaan Anan äänen päässään nainen olisi voinut huokaista helpotuksesta. Tuntui paljon paremmalta kun pystyi puhumaan toisen kanssa näin, vaikka hän olikin yksin pelottavan naisen kanssa. Siis Janen. Samalla kun hän puhui, toisti tämä sanansa Analle saman tien. Miettimättä lainkaan olisiko voinut itse hoitaa asiansa, hän tunsi vain itselleen tarpeelliseksi tehdö näin.

Neira yritti näyttää asialliselta puhuessaan ja kuunnellessaan, ”Kyllä, tämä on ensimmäinen vuoroni täällä.” Mutta naisen kysyessä häneltä, mikä sai hänet hakemaan töihin tänne, joutui hän hetkeksi hämmennyksen valtaan, sillä tilanteita oli kaksi. Tämä ja ensimmäinen kerta hänen nähdessään Anan. Mutta Neira oletti naisen tarkoittavan tätä kertaa. Mitä hän vastaisi, Ana oli kysynyt häneltä haluaisiko hän omaa rahaa taskunpohjalle ja töihin Bloody Mooniin ja hankkinut sitten paikan hänelle kun oli sanonut myöntävästi.


Samin teki mieli repiä Bambin pää irti tuon kävellessä nokkavasti heidän ohitseen, mutta ei todellakaan sitä tehnyt vaan lähti kävelemään tuon perässä. Mies oli vihainen, niin vihainen, ettei tiennyt enää oliko suuri huoli toisesta muuttunut vihasta vai mistä se oikein kumpusi. Samaa aikaan kävellessään Sam katsoi ystäväänsä ja pyysi telepaattisesti tuota tekemään heille sätkän ja nopeasti. Hän tarvitsi mielenrauhoitusta ja pian.


Kayden nyökkäsi vain ystävälleen, sillä tajusi jo ennen kuin toinen pyysi, mitä tuo halusi. Mies kaivoi tumman ruskeannahkatakkinsa taskuista kamat ja kääri nopeasti sätkän. Samalla ruohon haju täytti ilman heidän lähellään.

Kayden sytytti sätkänsä ja otti syvän henkosen rauhoittavaa. Sitten tuo ojensi sätkän hopeahiuksiselle vampyyrille ja katsoi kuinka tuo otti vielä pidemmän henkosen kuin hän ja saman tien toisen perään. Kaydenin teki mieli sanoa Bambille jotakin siitä miten tuo pystyi kohtelemaan Samia tuolla tavoin, kun kaikki näkivät sen miten tyttö vaikutti mieheen, mutta piti suunsa kiinni. Tyttö ei ollut puhetuulella vaan leikki diivaa, eikä kumpikaan miehistäkään tuntenut tarvetta puhua. Pian Kayden näki jo kämpän oven.

Ana oli tyytyväinen kun Neira otti hänen tarjoamansa avun vastaan. Näin hän pystyi seuraamaan ja vaikuttamaan haastatteluun kaikkein parhaiten, mikä tarkoitti, että nuorella vampyyrilla oli parhaat mahdollisuudet selvitä haastattelusta niin, että työpaikka säilyy. ”Kerro, että sen jälkeen, kun sinut oli veretetty, elit eristyksissä. Sano suoraan, että yrität nyt saada elämääsi raiteilleen ja, että ystäväsi auttoi sinua tämän työpaikan kanssa. Rehellisyys on tietyissä tilanteissa valttia. Aiot koeaikanasi oppia työn ja näyttää, että sinusta on tähän.”


Bambi näki heidän talonsa ja pyrähti oitis juoksuun. Eivät vanhemmat vampyyrit voineet sanoa mitään siihen, että hän juoksi takaisin sinne minne kuuluikin. Juurihan he olivat halunneet hänet tänne ja muistuttaneet ettei hän saisi poistua.
Tytön silmien takana poltteli jälleen. Hän vihasi näitä tunteiden ailahteluita. Ihan todella vihasi.

Puhtaasta tottumuksesta hän juoksi suorinta tietä Samin huoneeseen ja paiskasi oven kiinni perässään. Hän heittäytyi sängylle painaen kasvonsa tyynyyn, joka tuoksui mieheltä. Edelleen jo pelkkä Samin tuoksu toi sellaista turvaa, jota Bambi ei osannut muualta hakea. Eikä hän ollut kokenut vielä saaneensa vastaavaa muualta.

Neira kuunteli Anan neuvoja ja päätti totella vanhempaa vampyyriä, vaikkakaan ei halunnut tuntemattomalle ja pelottavalle haastattelijalle puhua menneisyydestään häkkilintuna. "Verettämiseni jälkeen olin jonkun aikaa eristyksissä. Ystäväni otti minut luokseen ja auttaa minut nyt jaloilleni, hänen kauttaan pääsin koeajalle tänne. Aijon tänä aikana opetella työn ja näyttää että pystyn tähän." Vasta sanojensa jälkeen nainen tajuaa sanovansa juuri niinkuin Ana sanoi hänelle. "Olen myös ollut tanssija koko ikäni, joten minusta on hyötyä viihdepuolella myös. Jos vain minut todetaan hyväksi siihen hommaan." Tuo lisää ja miettii, saisikohan hän pisteitä myös tanssijaurastaan.

Samalla tuon ajatukset eksyvät jättiläiseen, Janen mainitessa tuon nimen. Neirs pitää tuntemukset ja ajatukset tuosta miehestä visusti piilossa, sillä hänen päänsä oli muuten avoin Analle joka auttoi häntä haastattelusta selviämisessä. Oudot väristykset kulkivat naisen kehoa pitkin hänen ajatellessa Hra. Remiralldia ja pakottava tarve nähdä tuo uudestaan nousi pintaan. Olen sekaisin, nainen ajattelee ja ravistelee ajatulset pois mielestään.


Sam katsoo kuinka Bambi juoksee kämpille sisään hänen ja Kaydenin jäädessä ulos polttamaan sätkänsä loppuun. Mies huokaisee, hänestä ei tosiaan ollut lapsenlikaksi sillä hän ei ymmärtänyt lainkaan, miksi toinen ei ollut sanonut mitään halusta lähteä ulos.


Kayden ottaa viimeiset henkoset sätkästä ja talloo sen kengällään kokonaan sammuksiin maahan. "Älä ota itteesi, Sam." Tuo aloittaa kuullessaan ystävänsä huokaisun. "Hän on nuori, eikä varmasti halunnut kenellekkään pahaa. Nyt minusya tuntuu, että hän on hämillään. Menisit Bambin luokse ja puhukaa." Tuo sanoo, kun hänen ystävänsä aivoissa ei näyttänyt liikkuvan mitään fiksua. Eihän se uutta ollut lainkaan, mutta Bambi aiheutti Samille vielä enemän aivokapasiteettien pienennystä, kun miehen päähän ei mahtunut muuta kuin kyseinen tyttö.