Tahra K-18

Ilmeisesti se ei tehnyt kipeää, eikä Elliot suinkaan näyttänyt siltä että tahtoisi hänen lopettavan. Päin vastoin tuo näytti haluavan enemmän. Dante liikutteli sormeaan nopeammin, kunnes se alkoi liikkua kuin itsestään toisen sisällä. Hän pyöritteli sormeaan tunnustelevasti, pitäen tarkasti silmällä Elliotin liikkeitä. Hitaasti hän ujutti myös toisen sormensa sisään, tehden kaiken niin hellästi ja varovaisesti kuin pystyi. Samalla hän ryhtyi painamaan suudelmia Elliotin kalulle, nuollen vartta pitkin kunnes sai sen jälleen kokonaan suuhunsa. Oli erittäin kiihottavaa tehdä tätä Elliotille, samoin kuin toisen äänet ja liikkeet tuntuivat kiihottavan häntä itseään.

Elliot voihki entistä kovempaa kun Dante liikutteli sormeaan hänen sisällään entistä tiheämpään tahtiin. Hän upotti kantapäänsä ja hartiansa patjaan voidakseen työntä lantiotaan entistä tiiviimmin miehen kättä vasten. Elliot ei olisi voinut koskaan kuvitella, että tämä voisi tuntua oikeasti tällaiselta, näin häkellyttävän hyvältä. Toinen sormi sai Elliotin ynähtämään. Hän ei ollut aivan varma oliko tunne epämiellyttävä, sillä yksi sormi ei venyttänyt häntä juuri ollenkaan. Toinen sen sijaan avasi ja venytti häntä aivan uudella tavalla.
Kuitenkin Danten alkaessa antaa huomiota hänen kalulleen, tunne muuttui jälleen ainoastaan hyväksi. Elliot alkoi jälleen voihkimaan ja liikahtelemaan levottomasti. Nyt hän tunsi myös sen miten orgasmi alkoi hiljalleen olemaan valmis lähtemään liikkeelle ja hukuttamaan hänet alleen.
”Dante...” Elliot vaikersi. Hän halusi kertoa toiselle ettei kestäisi enää kauaa, mutta ei vain kyennyt siihen. Ja sitten olikin jo liian myöhäistä. Hän ei voinut olla huutamatta lauetessaan. Orgasmi ei antanut armoa ja oli aivan yhtä järisyttävä kuin edellinenkin. Elliot oli varma, että kuolisi tähän paikkaan.

Dante liikutteli toista sormea aivan samalla tavalla Elliotin sisällä kuin ensimmäistäkin, venyttäen toista hiljakseen, pitäen huolta siitä että teki kaiken mahdollisimman hellästi. Hän halusi Elliotin muistavan tämän hyvänä kokeiluna, eikä tuskallisena. Dante nimittäin saattoi kuvitella tämän sattuvan enemmänkin. Elliot laukesi jälleen lähes varoittamatta ja sai Danten melkein puraisemaan hampaansa yhteen hätkähtäessään. Hän kuitenkin onnistui estämään itseään, ja tällä kertaa hän oli osannut varautua hieman paremmin, ja sai kuin saikin oksennusrefleksinsä kuriin ilman, että irtautui Elliotista ennenkuin hän oli niellyt kaiken. 
Kuitenkaan hän ei vielä ottanut sormiaan pois toisen sisästä, vaan liikutteli niitä edelleen hellästi edes takaisin.
"Miltä se tuntuu? Haluatko lisää?"

Elliot huohotti vielä orgasminsa jälkimainingeissa kun tajusi ettei Dante aikonut vielä lopettaa. Hän oli tunsi itsensä lopen uupuneeksi ja loppuun ammennetuksi ja silti, hänen ruumiinsa vastasi Danten houkutteluihin riemulla. Kun Elliot oli valmis sulkemaan silmänsä ja sammuttamaan valot, ruumis piti kiinni Danten suunnitelmasta. Orgasmi ei ehtinyt koskaan laantumaan kuunnolla, kun nautinto lähti nousemaan jo uudestaan. Elliot ynisi voipuneena vastaukseksi Dantelle ja liikahteli heikosti tuon sormien tahdissa. Polte lähti kertymään hänen alavatsansa tietämille ja Elliot tajusi puristuvansa entisestään Danten sormien ympärille. Lisäksi hänen jalkansa avautuivat kuin olisivat kaivanneet entistä enemmän väliinsä ja entistä suurempaa ärsykettä. Hän oli tosin juuri nyt siinä kunnossa, että mies voisi tehdä hänelle mitä tahansa eikä hän jaksaisi edes sanoa vastaan.

Elliot vaikutti lopen uupuneelta, mutta tuon keho reagoi edelleen stimulointiin, joten Dante ei lopettanut. Hellästi hän venytteli sormiaan toisen sisällä.
"Elliot? Sattuuko sinuun?", Dante kaipasi sanallisia vastauksia, joita Elliot ei kuitenkaan näyttänyt hänelle antavan. Taisi olla parasta antaa Elliotin levätä.  Hitaasti Dante antoi sormiensa liukua ulos Elliotista jonka jälkeen hän asettui kyljelleen Elliotin viereen, katsellen toisen täysin tyydytettyä ilmettä. Hänen oma kalunsa sykki, vaatien uutta orgasmia ja huomiota, mutta Dante jätti moiset omaan arvoonsa. Elliot oli tärkeämpi kuin hänen omat halunsa.

Elliot huokaisi hiljaa Danten sormien liukuessa ulos hänen sisältään. Niiden tilalle jäi pelkkä tyhjyyden tunne, mutta hän oli aivan liian uupunut välittääkseen siitä. Kun toinen mies asettui hänen viereensä makaamaan Elliot hivuttautui aivan kiinni tuohon, silmät ummessa. Etäisesti hän aisti, että hänen silmälasinsa olivat täysin vinossa, mutta ei juurikaan jaksanut välittää.
Elliot nuuhki Danten tuoksua, josta tuli hänelle jo nyt tavattoman turvallinen ja rauhallinen olo. Samassa hän muisti jotain.
”Dante? Entä sinä?” Elliot mumisi unisena. Hän ei tosin jaksanut nostaa katsettaan toiseeen tai edes avata silmiään. Mutta hän ei ollut tehnyt äsken mitään Danten hyväkksi ja tuon erektio ei ollut edes laskenut edellisen orgasmin jälkeen. Miehen täytyi olla jo tuskissaan. ”Pitäisikö minu....” Kysymys hukkui valtavaan haukotukseen, jonka Elliot yritti parhaansa mukaan peittää kädellään.

"Älä minusta huolehdi.", Dante mumisi hymyillen ja painoi suukon Elliotin otsalle. Hän helpottaisi itse oloaan kunhan Elliot nukahtaisi, ja sitä ei nähtävästi tarvitsisi odottaa kauaa. Hän riuhtoi päiväpeittoa itsensä alta sen verran, että sai peiteltyä Elliotin ja veti tuon sitten hetkeksi takaisin kainaloonsa. Hän pitelisi toista lähellään niin kauan, kunnes tuo nukahtaisi. 
Kunhan Elliot olisi autuaasti untenmailla, Dante luikahtaisi varovasti ylös sängystä ja astelisi suorinta tietä suihkuun, missä kuuma vesi puhdisti hänen kehoaan ja fantasiat taas likasivat hänen ajatuksiaan. Hän helpotti itse omaa oloaan, kuvittelemalla kuinka tekisi sen lopulta Elliotin kanssa. Saatuaan itsensä puhtaaksi ja täysin tyydytetyksi, Dante palaisi makuuhuoneeseen kotiläppärinsä kanssa, istuisi vuoteella Elliotin vierellä ja tekisi töitään. Häntä väsytti, mutta hän ei malttanut nukkua. Tai oikeastaan hän ei osannut nukkua, kun joku muu oli hänen vuoteessaan.

Elliot tunsi kuinka pehmeät huulet painuivat hänen otsalleen, mikä sai hänet hymyilemään, mutta sen jälkeen hänellä pimeni täysin. Hänellä ei ollut mitään käsitystä siitä, että Dante oli jossain vaiheessa poistunut sängystä. Kun mies jossain vaiheessa palasi, Elliot hakeutui umpi unessakin aivan tuon kylkeen kiinni. Uni jatkoi siitä, mihin todellisuus oli loppunut. Elliot ynisi hiljaa nähdessään unta siitä miten Dante työntyi itse hänen sisäänsä, sormiensa sijaan. Unessa se tuntui uskomattoman hyvälle, eikä sattunut yhtään, mitä Elliot tiensi eniten pelkäävänsä.

Kun Elliot lopulta alkoi heräilemään, hänellä ei ollut pienintäkään käsitystä siitä missä oli. Sänky tuntui oudolta, ei lainkaan siltä kapealta sinkkusängyltä, jossa hän oli tottunut nukkumaan. Lakanatkin olivat erilaiset. Sen lisäksi hän kuuli outoa ääntä, joka muistutti sormien osumista näppäimistöön. Varovaisesti ja unenpöpperössä Elliot avasi silmänsä osaamatta yhtään arvata mitä näkisi.
Nähdessään ensimmäiseksi Danten hahmon, muistot nukahtamista edeltävistä tapahtumista palautuivat Elliotin mieleen ja sekoittuivat hänen näkemäänsä uneen. Muistikuvat siitä miten Dante oli tyydyttänyt häntä sekä suullaan, että sormillaan, saivat hänen kasvonsa lehahtamaan kirkkaan punaisiksi koko leveydeltä. Hänen teki mieli piiloutua peiton alle jo ihan sen vuoksi, että nyt tilanne nolotti häntä.

Dante oli pukeutunut suihkunsa jälkeen verkkarihousuihin, ja nojaili mukavasti sänkynsä päätyyn ja naputteli koneellaan. Hän vilkaisi koneen alalaidassa näkyvää kelloa ja totesi sen lähestyvän jo yhdeksää, joten nyt taisi olla aika ryhtyä herättelemään Elliotia. Dante kääntyi katsomaan toista, ja huomasi että toinen oli punainen kuin tomaatti.
"Elliot? Oletko jo hereillä?", Dante laski toisen kätensä silittelemään Elliotin hiuksia, katsellessaan kuinka toinen heräili. "Kello on jo paljon. Haluat varmasti jo pian kotiin.", Dante hymyili ja siirsi läppärinsä yöpöydälleen voidakseen antaa enemmän huomiota vieressään heräilevälle. Danten mielestä Elliot oli ollut valtavan suloinen nukkuessaan, ja tuo oli aivan yhtä suloinen herätessään.

Elliot seuraili hetken aikaa Danten puuhia. Tuo teki jotain tietokoneellaan ja näytti keskittyneeltä. Juuri sellaiselta millaiseki Elliot miehen omassa mielessään tavallisesti mielsi, rauhalliseksi ja määrätietoiseksi. Eikä hän voinut olla hymyilemättä.
Samassa mies kääntyikin hänen puoleensa. Se lempeä tapa, jolla tuo häntä herätteli sai Elliotin sydämen puristumaan jälleen kokoon pelkästä ihastumisesta. Hän sulki silmänsä hetkeksi vain nauttiakseen silityksestä hiuksillaan, eikä olisi halunnut nousta paikaltaan mihinkään. Elliot kuuli miten tietokone laskettiin yöpöydälle, mikä sai hänet hymyilemään. Jälleen Dante oli täysin ja kokonaan hänen, ainakin hetken aikaa. Hän olisi halunnut jäädä tähän Danten viereen. Vaistomaisesti Elliot hakeutui tiukemmin kiinni Danteen. Tuntui hyvältä tietää, että toinen oli ollut hänen vierellään ainakin melkein koko ajan. Tuo oli ainakin käynyt pukeutumassa, sillä juuri ennen hänen nukahtamistaan Dante oli ollut aivan yhtä ilkosen alaston kuin hänkin.

Dante ei voinut olla naurahtamatta kun Elliot hakeutui vielä tiiviimmin hänen viereensä, kuin kissa. "Kuuntelitko yhtään mitä sanoin?", Dante totesi hymähtäen lempeästi ja pörrötti sitten Elliotin hiuksia. Hänellä ei varsinaisesti ollut mitään sitä vastaan että Elliot viettäisi yönsä hänen luonaan, mutta tämä sattui olemaan ensimmäinen kerta kun Dante toi ketään kotiinsa. Marjorie taisi olla ainoa, joka täällä kävi. Se sai Danten tuntemaan itsensä hieman ahdistuneeksi, eikä hän oikein osannut olla. Hän ei kuitenkaan tahtonut näyttää sitä ulospäin, Elliotin ei tarvitsisi tietää hänen olevan levoton omassa kodissaan. Hänen asuntonsa oli kuitenkin yksinkertaisesti sisustettu, ja vaikka siellä oli siellä täällä Danten tekemiä lisäyksiä, se näytti kuitenkin melkein kuin jostain katalogista.

Elliot avasi toisen silmänsä ja katsoi suoraan Danteen tuon nauraessa hänelle. Miehellä oli miellyttävä nauru ja Elliot olisi voinut kuunnella sitä pidempäänkin. Hän kuitenkin nyrpisti nenäänsä Dänten käpälöidessä hänen hiuksiaan. ”Kuulin. Tässä on vain niin mukava olla.”
Elliot tiesi kuitenkin tasan tarkkaan ettei hän voisi jäädä yöksi. Iron Man odotti kotona ja kaipaili varmasti jo ilta-ateriaansa. Niinpä hän päätti nousta istumaan, jotta heräisi edes hieman nopeammin. Hän hieroi silmiiän saadakseen ne lopultakin kunnolla auki.
Vasta nyt Elliot pani merkille sen kuinka jäykältä hänen ruumiinsa tuntui. Aivan kuin hän olisi jälleen joutunut liikuntatunnille ja palautuisi urheilusuorituksesta, johon hänen ruumiinsa ei ollut tottunut. Tosin se miten hän oli saanut itsensä tähän kuntoon oli paljon, paljon miellyttävämpi tapa kuin perusliikunta. Ajatuskin siitä sai hänet hymyilemään.
Elliot ryhtyi etsimään silmälaseja sängystään muistaen hämärästi, että ne olivat olleet hänen päässään vielä nukahtamishetkellä.

Dante hymyili kun Elliot viimein päätti nousta ylös. Hän nousi itsekkin sängystä, kiertäen toiselle puolelle vuodetta ja ojensi sitten yöpöydältä Elliotin lasit. "Etsitkö näitä?", Danten yllä olevat verkkarit olivat lämpimät ja mukavan löysät, ne roikkuivat lantion kaarteiden kohdalta aavistuksen verran, ja paljastivat vilauksen boksereiden vyötärönauhasta. Dantea ei juurikaan hävettänyt kulkea rinta paljaana, varsinkaan omassa kodissaan. Lisäksi he taisivat olla tehneet jo niin paljon kaikkea, ettei moiselle ujostelulle tuntunut olevan sijaa. Ainakaan Dante itse ei nähnyt siinä mitään. Hän seisoi hetken vuoteen vierellä katselemassa Elliotia, ennenkuin kiersi jälleen vuoteen toiselle puolelle, ja avasi vaatehuoneeseen vievän ovensa. Hän ryhtyi käymään vaatepinoja läpi etsien jotain hieman sopivampaa vaatetta Elliotille, mutta turhautui, kun totesi ettei omistanut mitään mikä olisi lähellekkään sopivan kokoista.
"Jos haluat, voit tulla valitsemaan täältä päälle pantavaa.", Dante huikkasi vaatehuoneesta.

Elliot käännähti Dantea kohti kuullessaan tuon puhuvan sängyn toiselta puolelta. Hän hymyili vastaukseksi ja ojentautui ottamaan lasit tuon kädestä. ”Joo kiitti.”
Elliot työnsi lasit päähänsä, todeten niiden kuitenkin kaipaavan kipeästi pesua. Ne olivat täynnä sormenjälkiä ja muita tahroja, eikä hän todellakaan halunnut tietää niiden kaikkien alkuperää. Oli lähes mahdotonta nähdä niiden läpi. Niinpä hän tyytyi toistaiseksi kantamaan niitä kädessään ettei törmäisi vahingossa seinään.
Samassa hän kuuli Danten äänen toisesta huoneesta. ”Ei hätää. Voin käyttää niitä, jotka minulla oli aiemmin yllä. En haluaisi sotkea enempää sinun vaatteitasi ja aiheuttaa sinulle turhaa pyykkiä”, Elliot huikkasi takaisin hivuttautuessaan sängynreunalle.
Luoja miten hänen ruumistaan kolottikaan. Se sai hänet kuitenkin vain hymyilemään. ”Voisin kuitenkin lainata vessaasi.”

"En minä pyykkäämään joudu kuitenkaan, joten ei sillä niin väliä olisi.", Dante mumisi mutta asteli ulos huoneesta ja kiskoi ylleen hihatonta paitaa. "Makuuhuoneesta ulos ja vasemmalle, ensimmäinen ovi oikealla.", Dante ohjeisti reitin vessaan luikahtaessaan itse ensin ulos makuuhuoneesta. Hän suuntasi kulkunsa keittiöön ja otti itselleen jääkaapista pullon kylmää mineraalivettä, jota hän siemaisi pitkään. Hänellä oli kumman rauhallinen olo, jos ei otettu pientä puristavaa ahdistusta lukuun. Samassa hän kuuli puhelimensa hälytyksen makuuhuoneesta, ja hän kävi pikaisesti sulkemassa hälytyksen ja palasi sen jälkeen keittiöön, jossa hän etsi kaapista käsiinsä lääkkeensä. Kolme purkkia laskettiin pöydälle ja Dante ryhtyi huolellisesti ottamaan jokaisesta niistä tarvitsemansa lääkkeet, ennenkuin sulki purkit ja nosti ne takaisin kaappiinsa. Hän katsoi lääkkeitä pitkään ja inhoten, kuusi kappaletta yhteensä. Hän nosti kaksi kerrallaan suuhunsa ja huuhteli ne alas suustaan vedellä.

Elliot seurasi Danten menoa ennen kuin nousi seisomaan ja asteli Danten perässä ulos huoneesta. Hän pujahti vessaan ja hoiti ensimmäiseksi sen akuuteimman asian, joka liittyi rakon tyhjentymiseen. Hän olisi kaivannut pikaista suihkua mutta päätyi vain pesemään kätensä ja huuhtomaan kasvonsa lavuaarin yllä. Hän voisi käydä suihkussa kotonaankin. Vaikka he olivat juuri ylittäneet Danten kanssa lukuisia sellaisia rajoja, jotka saivat yleensä odottaa paljon pidempään kuin mitä he olivat tunteneet, Elliotista omien vapauksien ottaminen miehen kodista tuntui yksityisyyden loukkaamiselta. Ehkä hän pääsisi jossain vaiheessa yli tästäkin ajatuksesta, mutta nyt se sai olla.
Viimeiseksi hän pesi vielä silmälasinsa ja pujahti sitten takaisin Danten makuuhuoneen puolelle.
Nyt hänellä oli viimein aikaa katsella ympärilleen. Aivan tällaista asuntoa hän ei ollut osannut odottaa. Se ei vaikuttanut yhtään Dantelta. Huonekalut olivat yhteensopivia, moderneja ja suurin osa niistä oli taatusti kallista desingia, mutta siitä tuli mieleen, että mies asui ennemminkin lavasteissa kuin oikeassa asunnossa. Elliot ei voint sille mitään, että tunsi pientä sääliä Dantea kohtaan sen asian vuoksi. Hänen oma asuntonsa oli pieni ja sotkuinen, mutta ainakin se vaikutti kodilta ja juuri sellaiselta, joka kertoi nimen omaan hänen asuvan siellä.
Elliot noukki lattialta lainaamansa vaatteet ja ryhtyi pukemaan niitä päälleen.

Saatuaan viimeisetkin lääkkeet heitettyään kurkustaan alas, Dante siirtyi vesipullonsa kanssa takaisin makuuhuoneeseen. Hän joi vielä hieman vettä huoneeseen astuttuaan, muutaman vesinoron valuessa hänen suupielestään leualle. Pullon hän laski yöpöydälle läppärinsä viereen ja katsoi sitten hetken aikaa Elliotia. Hänen olisi niin mieli tehnyt viettää aikaa enemmänkin toisen kanssa, mutta Elliot pukeutui jo, eikä hän voinut pitää toista luonaan kauempaa. Niimpä Dante suuntasi takaisin vaatehuoneeseen ja puki ylleen vielä hupparin, jotta voisi lähteä viemään Elliotia kotiin ja viedä samalla Remyn lenkille uudestaan.
"Monelta haluat että haen sinut aamulla?"

Elliot oli parhaillaan kiskomaan löysää t-paitaa ylleen kun Dante palasi makuuhuoneeseen. Hän kurtisti kulmiaan hieman seuratessaan miehen menoa. Elliot ei ollut nimittäin aivan varma, kuvitteliko hän oman epävarmuutensa vuoksi vai oliko Dante nyt jostain syystä etäisempi kuin aiemmin. Ensimmäiseksi hänen mielessään käväisi, että oli tehnyt jotain väärin, mutta eihän se niin voinut olla. Hän oli kyllä nukahtanut, mutta voisiko Dante pahottaa mielensä sellaisesta?
Elliot raapi mietteliäänä niskaansa, jolloin hänen kätensä osui haavasidokselle. Tosiaan. Se olisi pitänyt vaihtaa monta tuntia sitten. Minnekköhän hän oli jättänyt laukkunsa. Siellä oli hoitajalta saatuja steriilisti pakattuja uusia sidoksia, sekä antibioottista puhdistusainetta.

Dante tosin palasi samaan aikaan vaatehuoneesta ja kysyi milloin Elliot pitäisi hakea. Elliot kohotti olkiaan. ”Milloin sinusta tuntuu parhaalta ja ehdit itse töihin”, hän vastasi hieroen edelleen kaulaansa sidoksen kohdalta, miettien haittaisiko jos hän vaihtaisikin sen vasta suihkun jälkeen. ”Pääsisin kyllä julkisillakin töihin. Sinun ei tarvitsisi tulla minun kauttani, koska asun aivan eri suunnassa.”
Elliot punastui hieman, sillä hän olisi voinut saman tien myöntää asuvansa kaupungin vampyyrivyöhykkeellä, sillä tämä alue oli ainoa verenimijä vapaa. Lisäksi Dante oli nähnyt kuinka surkea hän oli puolustamaan itseään. Mieluummin hän olisi jättänyt tämän aiheen johonkin toiseen kertaan ettei mies vain saisi päähänsä jotain sellaista, että tuon pitäisi suojella Elliotia.

"Ei siitä ole vaivaa.", Dante totesi ja istahti vuoteelle, selkä kohti Elliotia. Hän oli ollut niin kiimainen tuodessaan Elliotia tänne, ettei ollut ajatellut seurauksia. Toisaalta, hän ei ymmärtänyt lainkaan miksi hänestä edes tuntui tältä. Toki tämä oli ensimmäinen kerta, mutta eihän hänellä pitäisi olla enää mitään aihetta tuntea ahdistusta siitä, että joku oli hänen kotonaan? Dante ei ymmärtänyt lainkaan mistä kiikasti. Hän otti hetkeksi läppärinsä syliinsä, naputteli hetken jotain ennenkuin siirsi läppärin taas pois sylistään. Hänellä oli levoton olo. Aivan kuin taika joka oli pitänyt heidät kiinni toisissaan olisi rauennut. Oliko kaikki sittenkin ollut vain puutteen ja väsymyksen aiheuttamaa humua?
"Sano kun haluat lähteä.", Dante nousi sängyltä ja soi Elliotille hymyn. Hän ei osannut olla paikallaan omassa kodissaan, ja asteli nyt olohuoneeseen rapsuttelemaan Remya. Se yleensä sai hänet rauhoittumaan.

Ilmeisesti Elliotin ei tarvinnutkaan huolehtia siitä, että Dantessa heräisi jonkinlainen suojelunhalu häntä kohtaan kuullessaan viitteen hänen asuinpaikastaan. Elliot jähmettyi paikoilleen tuijottamaan Danten selkään ja tunsi puristusta rinnassaan. Mies oli kuin kokonaan eri ihminen nyt ja Elliot joutui nieleskelemään esiin pyrkivää itkuaan sen vuoksi. Hän nappasi nopeasti hupparin lattialta seuratakseen miestä ulos makuuhuoneesta. Hän ei halunnut olla siellä enää hetkeäkään kun Dante käyttäytyi kuin muukalainen.
”Olen valmis”, Elliot totesi hiljaa, kiskoessaan nopeasti paksumpaa paitaa päälleen. Hän toivoi hartaasti, että olisi sittenkin vain tullut skootterilla, jolloin hän olisi päässyt nyt nopeammin eroon tästä etäisestä Dantesta.

Elliot suuntasi pää painuksissa eteiseen. Hän muisti matkan hämärästi, mutta muisti kuitenkin vaikka aiemmin toiseen suuntaan mentäessä hänen keskittymistään oli häiritty törkeästi. Eteisestä hän löysi loput tavaransa ja odotteli muutaman sekunnin päästä Dantea hissin oven edessä. Hän oli kietonut kädet ympärilleen kuin suojellakseen itseään muilta mahdollisilta henkisiltä iskuilta.
Elliot tunsi olonsa hyväksi käytetyksi ja likaiseksi. Hän tosiaan piti edelleen Dantesta, mutta alkoi hiljalleen vaikuttamaa siltä, että hän oli miehelle täysin yhdentekevä.

Dante nousi ylös kuullessaan Elliotin toteavan olevansa valmis. "Lähdetäänpäs, tyttö.", Dante pörrötti koiran päätä ja lähti kulkemaan kohti eteistä. Hän kuitenkin seisahtui huomatessaan kuinka Elliot oli kietonut kädet ympärilleen, aivan kuin olisi pidätellyt itkua.
"Elliot? Onko jokin hätänä?", Danten äänestä kuulsi huoli. Hän unohti täysin oman vaivautuneisuutensa nähdessään Elliotin tuollaisena. Oliko toinen huomannut hänen ahdistuksensa? Dante asteli Elliotin vierelle ja laski kätensä rauhoittavasti tuon olkapäälle.
"Kerro minulle mikä on?", Dante tiesi olevansa iltaisin joskus kiukkuinen, sillä lääkkeiden ottaminen tuntui ärsyttävältä ja vaivalloiselta, vaikka hän olikin tehnyt sitä lapsesta asti. Lisäksi väsyneenä hänen mielialansa laski yleensä katuojaan saakka. Mutta Dante oli uskonut peittävänsä nämä tunteet ulkopuolisilta.

Elliotin ensimmäinen vaistomainen reaktio oli perääntyä Danten yht'äkkiä lähestyessä häntä huomattuaan jonkin olevan pielessä. Hänellä ei vain ollut tilaa perääntyä yhtään minnekkään, joten seuraavaksi hän kietoi kätensä entistä tiiviimmin ympärilleen. Hän ei olisi halunnut päästää Dantea lähelleen. Tilanne voisi toki tästä rauhoittua ja he saattaisivat palata takaisin siihen pisteeseen, jossa he olivat olleet hetki sitten hänen herätessään, onnellisia ja nauttimassa toistensa seurasta. Se oli täysin mahdollista. Mutta entä jos tällaista tapahtuisi useammin? Ensin olisi tiiviistä, intiimiä, rajoja rikkovaa läheisyyttä, joka sai sukat pyörimään jaloissa ja sen jälkeen heidän väliinsä lankeaisi jälleen pohjaton kuilu. Rutiineista ja rauhasta nauttiva Elliot ei tiennyt olisiko kestänyt sitä kovinkaan montaa kertaa. Se muistutti liika hänen kotiaan, johon hän yritti edelleen kasvattaa henkistä etäisyyttä. Tai entä jos tämän jälkeen kävisikin ilmi, että Dante oli oikeasti vedättänyt hänet vuoteeseensa. Se olisi vielä pahempi.

Elliot sävähti hienoisesti Danten kosketusta olkapäällään. Se tuntui liian lempeältä ja kiltiltä etäisyyden jälkeen. Elliot ei tiennyt mitä hänen olisi pitänyt oikeastaan ajatella, vaikka hän olisi kyllä halunnut tarrttua tuohon lempeään kosketukseen kaikella voimalla ja toivoa, että oli kuvitellut koko tilanteen.
”Kaikki on ihan hyvin”, Elliot sanoi, pakottaen väkisin kädet alas ympäriltään ja hymyili Dantelle. Minua vain väsyttää edelleen.

Dante siristi silmiään Elliotin vastaukselle. Hän tunnisti kyllä ilmiselvät valheet kun kuuli sellaisia. 
"Voit kertoa minulle. En pidä valehtelusta.", Dante ei tiennyt miksi sanoi noin, tai oikeammin hän ei tiennyt miksi kuulosti samaan aikaan vihaiselta ja huolestuneelta. Hän ei tosiaan ymmärtänyt Elliotia. Ensin tuo itki, sitten tuo kertoi pitävänsä hänestä, ja sitten taas lähti karkuun. Dante ei tahtonut millään pysyä perässä, ja tähän asti kaikki oli ollut suloista ja söpöä, mutta nyt, kenties väsymyksensä vuoksi, hän alkoi ensimmäistä kertaa tuntea pientä ärtymystä Elliotia kohtaan. Oli totta ettei hän pitänyt valehtelusta, mutta Elliot selvästi yritti valehdella hänen takiaan. Joten hänen olisi pitänyt antaa olla.
"Tai no, jos et halua kertoa, niin en voi pakottaa sinua.", Dante totesi hiljaisella äänellä ja ryhtyi ottamaan takkiaan naulakosta. Aivan kuten hän oli ajatellutkin, tämän täytyi olla virhe. Kiskoessaan takkia päälleen hän ei voinut olla tuntematta jonkinasteista katumusta siitä, että oli puuhastellut uuden alaisensa takia. Ja että se johti vielä tähän. Elliot luultavasti jättäisi eroanomuksensa hänelle huomenna, ja hän olisi taas pulassa.

Elliot painoi päänsä alas ja oli järsimässä jälleen alahuultaan vain sävähtääkseen yllättävää kipua. Aivan niin, hän oli purrut huulensa melkein halki jossain vaiheessa pidätellessään omaa huutoaan.
Ei hän varsinaisesti halunnut valehdella Dantelle ja tuon viileäksi, hieman vihaiseksi muuttunut äänensävy kirpaisi syvältä. Elliot tunsi itsensä avohaavaksi, kaikkien illan tapahtumien jälkeen, jolloin pienikin kosketus paljaaseen, puolustuskyvyttömään pintaan sattui. Hän olisi halunntu ympärilleen kovan kuoren, jonka suojaan olisi voinut käpertyä ja piilottaa oman haavoittuvaisuutensa.
Hän vilkuili kulmiensa alta Danten askellusta kohti naulakkoa. Elliotista tuntui pahalta, että nyt osa miehen kireydestä johtui puhtaasti hänestä.

”Sinä olet niin etäinen. Aivan kuin eri ihminen.” Tajutessaan, että huoneessa kantava ääni oli hänen omansa, Elliot nielaisi jo tuloillaan olevat sanat. Sitten hän tuli ajatelleeksi, että heidän suhteensa junnaisi iäisyyksiä paikoillaan tai voisi vaurioitua pysyvästi, myös hänen sulkeutuneisuutensa vuoksi. Ehkä hän oli juuri aiheuttanut Dantelle samanlaisen tyhjän tunteen kuin mitä itse parhaillaan tunsi. Elliot aukaisi suunsa jatkaakseen siitä mihin oli juuri jäänyt; ”Se pelottaa minua. Tämä kaikki on minulle täysin uutta, eikä vain se mitä me teimme... No, aiemmin. Kukaan ei ole koskaan edes suudellut minua ennen sinua. En ole koskaan ollut edes treffeillä tai mitään... Sitten sinä muutuit yht'äkkiä täysin toisenlaiseksi ja se säikäytti minut. Se sattui. Haluaisin vain mahdollisimman nopeasti pois tästä tilanteesta.”
Nyt kun hän oli avannut sanallisen arkkunsa, haparoivaa, hieman epäröiviä lauseita tuli toistensa perään jatkuvana nauhana. Elliotin kädet rupesivat haromaan hermostuneen otsatukkaa, näpräämään hupparin nauhoja tai vetoketjua, ne kävivät farkkujen taka- ja etutaskuilla ja siitä taas hiuksiin.
”En voinut mitään sille, että aloin ajattelemaan, että ehkä tämä oli tässä. Sait mitä halusit ja nyt minulla ei ole enää väliä... Ehkä oli tyhmää ajatella niin, mutta... Mutta...”
Elliot huomasi pidättelevänsä itkua.

Dante jähmettyi kuuntelemaan Elliotin puhetta. Toisen oli siis sittenkin huomannut hänen käytöksensä muuttuneen. Hän kuunteli vaitonaisena loppuun asti, ja jälleen hänet valtasi halu rauhoitella Elliotia, kietoa tuo syleilyynsä ja kertoa kaiken menevän vielä hyvin. Hän ei vain voinut tehdä sitä. Tuntui kuin hänessä olisi ollut kaksi puolta jotka sotivat keskenään. Toinen halusi lohduttaa Elliotia ja toinen taas kertoa totuuden. Totuus saattoi olla kuitenkin se paras vaihtoehto.

"Tämä on minullekkin uutta.. Olet ensimmäinen ihminen Marjorien lisäksi joka on koskaan käynyt asunnossani. Se sai minut tuntemaan itseni.. ahdistuneeksi. En tiedä miksi. Tuntuu oudolta että täällä on joku. Lisäksi olen edelleen väsynyt, ja se saa minut hieman pahan tuuliseksi.", Dante tuijotti naulakkoa ja kenkiensä kärkiä, jotka odottivat pääsyä hänen jalkoihinsa. Hän piti Elliotista, ja olisi mielellään halunnut kokeilla kaikenlaista uutta tuon kanssa. Mutta Elliot oli niin tavattoman ujo ja arka, ettei Dante tiennyt, miten tuon kanssa voisi edetä. Dante halusi sanoa sen, halusi kertoa toiselle että toivoi tuon olevan rohkeampi, mutta hän aavisteli, että se vain onnistuisi pahoittamaan Elliotin mieltä. Toisaalta, tuo oli juuri ollut hänelle rehellinen, joten eikö olisi ollut reilua että hän olisi ollut myös?
"Anteeksi että olen niin sekava. Tämä tosiaan on kaikki minulle niin uutta. Jännitän koko ajan tekeväni jotain väärää ja pelästyttäväni sinut, tai satuttavani sinua, ja ehkä se saa pinnani kiristymään.. Olen pahoillani että pelästytin sinut.", Dante kääntyi viimein ympäri kohti Elliotia, kuin odottaen että tuo juoksisi hänen syliinsä oma-aloitteisesti. Hän halusi syleillä Elliotia, halusi suudella tuon kaikki huolet pois.