Rakkautta ennen. K-18

Luca tunsi Ryanin tulevan, tunsi lämpimän eritteen kädellään muttei välittänyt. Hän huohotti voimakkaasti alahuultaan järsien, jottei huutaisi.

Kuitenkin lauetessaan Luca voihkaisi suureen ääneen, yrittäen tukahduttaa huudon kädellään. Hän ei halunnut tuntea oloaan näin hyväksi. Ehkä se oli vain hänen hetero puolensa joka yritti väittää vastaan ettei hän ollut homo eikä bi-seksuaali.

Luca valahti huohottaen vasten Ryania. Hänen ruumiinsa tärisi ja vapisi. Miten pelkkä käteenveto saattoi tuntua niin hyvältä?

Ryan puristi Lucaa rintaansa vasten. Häntä kadutti. Miten hän oli saattanut tehdä näin Lucalle. Nyt hän takuulla menettäisi tuon. Silti hän ei voinut olla tuntematta tyytyväisyyttä itseensä. Hänen toinen kätensä oli edelleen Lucan housuissa ja se oli tahmeana Lucasta. Hänestä itsestään oli tuntunut paremmalta kuin koskaan, mutta silti hän koki tekeneensä vääri.

Ryan koki hyväksi käyttäneensä Lucaa ja lähes raiskanneensa hänet.

”Luca... Anna anteeksi...” Ryan kuiskasi ääni esiin pyristelevästä itkusta käheänä.

Huohottava sinitukka hymähti vasten Ryanin kaulaa. Hän piti yhä silmiään kiinni, tällä kertaa tosin sen vuoksi ettei olisi pyörtynyt.

Hetken tasattuaan hengitystään, Luca kykeni vihdoin avaamaan suunsa. "Älä viitsi..Minä sen aloitin. Älä pyydä anteeksi, etten ala katumaan.", Hänen hengityksensä oli yhä tavallista nopeampi. Hän vain pysyi paikallaan, rintakehä kohoillen.

Siihen hän olisi voinutkin nukahtaa, Ryanin sylin turvaan ja lämpöön. Tuntui kuin siinä olisi ollut maailman turvallisinta olla.
"Se tuntui hyvältä..", Hän kuiskasi.

Helpotus huokui Ryaniin hyökyaallon tavoin Lucan viimeisten sanojen myötä. Hän ujutti viimein toisenkin kätensä vapaaksi ja halasi päällään makaavaa miestä tiukasti, varoen kuitenkin sotkemasta tämän vaatteita.

”Luca... Se tuntui taivaalliselta”, Ryan kuiskasi tämän korvaan ja antoi pienen suukonkin tämän korvanlehdelle.

Hän olisi voinut pitää Lucan luonaan koko yön. Ei hän halunnut lähteä seuraavana aamuna työmatkalle.

Hän hymähti uudestaan kuullessaan Ryanin sanat ja tuntiessaan suukon korvanlehdellään. Hän tunsi itsensä hyvin raukeaksi ja uniseksi. Jotenkin hänen vartalonsa tuntui hyvin raskaalta.

"Taidan painaa sinut littanaksi..Anteeksi, mutten usko kykeneväni liikumaan hetkeen.", Hän naurahti voimattomasti. Häntä hävetti hieman. Hän ei ollut koskaan mennyt tälläiseen kuntoon lauettuaan.

Luca mietti hetken, miten ihmeessä oikein aikoisi päästä kotiin, varsinkin jos hänestä tuntui tältä. Hän tosin kaipasi huonettaan, ja Lewis alkoi varmasti olla pian jo huolissaan hänestä.

Ryan silitti puhtaalla kädellään Lucan päätä: ”Ei se mitään. Suoraan sanottuna minusta tuntuu hyvältä, että olet siinä”.

Seuraavia sanojaan Ryan mietti hetken ja ne jopa meinasivat jäädä sanomatta: ”Luca.... Minä pidän sinusta todella paljon. En voi kuitenkaan aloittaa seurustelusuhdetta miehen kanssa, enkä tiedä oletko sinäkään vielä valmis sellaiseen, joten en vaadi sinulta sitä. Kiinnostaisiko sinua kuitenkin tavata minua silloin tällöin. Nautittaisiin vain toistemme seurasta. Ei meidän tarvitse edes tehdä mitään tällaista, minun itsehillintäni petti... Nautin kuitenkin sinun seurastasi. Ymmärrän toki, jos et halua edes nähdä minua tämän jälkeen”.

Ryan painoi poskensa Lucan päätä vasten ja hengitti sisään tämän hiusten tuoksua. Ne tuoksuivat edelleen hyvältä.

Luca hymyili ja painoi pienen sudelman vasten Ryanin kaulaa. Sitten hän kohottautui istumaan suorassa, katsoen suoraan Ryania silmiin.

"Minä ymmärrän kyllä. Ja kyllä, me voimme tavata tämänkin jälkeen.", Hänen tuima ilmeensä, jolla hän oli puheensa aloittanut, suli ja vaihtui virneeksi. "Vedän turpaan jos et soita minulle enää.", Hän vitsaili, mutta vain osittain.

Se mitä hän oli tehnyt oli vaatinut häneltä paljon rohkeutta. Ja jos Ryan itse ei haluaisi enää häntä nähdä, hän luultavasti tosissaan aikoisi lyödä tuota.

"Pidän sinusta.", Hän puristi myös puhtaan kätensä nyrkkiin, ja kosketti sillä hellästi Ryanin otsaa. "Muistakkin."

Ryanin kasvoille levisi suunnattoman onnellinen hymy, hän nousi sen verran, että sai suudeltua Lucaa.

”Menehän pesulle niin vien sinut kotiin”, Ryan kuiskasi tämän korvaan. ”Pitäisin sinut mielelläni täällä koko yön, mutta kuten muistat, lähden huomenna Berliiniin. Näemme siis vasta kahden viikon kuluttua”.

Ryan silitteli Lucan päätä: ”Lupaan, että näemme heti kun tulen kotiin”.

"Selvän teki.", Hän hymyili. Luca nousi varovasti ylös. Hänen jalkansa tuntuivat heikoilta mutta hän onnistui kuitenkin pysymään pystyssä sekä suoriutumaan itse vessaan.

Hän peseytyi vain pikaisesti. Ennen kylpyhuoneeseen lukittautumistaan hän oli kaapannut mukaansa Ryanin aikaisemmin antaman pyyhkeen, ja nyt, väsyneenä, raukeana ja onnellisena hän kuivaili itseään. Hän kiskoi housut ylleen ja asteli ulos kylpyhuoneesta, paidattomana, kuivaten edelleen hiuksiaan.

"Oletko varma että jaksat ajaa?"

Ryan oli vaihtanut housut ja vetänyt ylleen hyvin ohuelta näyttävän neulepuseron. Hänellä oli käsissään lasi, jossa oli jotain sinistä nestettä. Se, joka oli ennenkin juonut kyseistä ainetta, tiesi sen olevat juotava lääke, joka poistaa alkoholia ja sen vaikutuksia kehosta.

Kun Ryan näki Lucan, hän oli vähällä pudottaa lasin kädestään. Hän kuitenkin laski lasin tyynesti pöydälle ja asteli Lucan luo. Ryan suuteli Lucaa, kuin tämän sohvalla ei olisi juuri tapahtunut mitään, sen verran nälkäinen tämän suudelma oli.

Hetken kuluttua Ryan malttoi irtaantua Lucasta: ”Pue päällesi tai emme pääse lähtemään minnekkään”. Sanojensa painoksi Ryan puristi Lucan haaroja.

Lucan kädet jähmettyivät paikoilleen hiusten kuivaamisesta saadessaan yllättäbän suudelman Ryanilta. Hän vastasi suudelmaan enempää ajattelematta. Se tuntui hyvältä.

Ryanin irrottautuessa Luca näytti melkein pettyneeltä. Kuitenkin miehen sanat kuullessaan hänen naamansa lehahti punaiseksi, ja hän voihkaisi ääneen Ryanin puristaessa hänen haarojaan. "Hyvä on hyvä on.", Luca sanoi kiireisesti ja palasi hakemaan vessasta paitansa.

Pukeuduttuaan hän tuli uudestaan ulos kylpyhuoneesta. Hänen kasvojaan kuumotti yhä.

Lucan ollessa valmis Ryan nappasi auton "avaimet", siis käynnistyslätkän pienestä kaapista, jossa säilytti avaimiaan sun muuta pientä. Hän johdatti heidät alas parkkihalliin ja omalle autolleen. Jostain syystä hänelle tuli sellainen olo, että hänen oli ehdottomasti avattava autonovi Luca, ennen kuin meni istumaan omalle paikalleen.

Tottuneesti hän ajoi auton ulos hallista ja lähti ohjaamaan sitä Heaven instituten asuntoloita kohti.

"Minua vähän harmittaa, että joudun lähtemään jo huomenna", Ryan sanoi ajaessaan. "Ilmoita muuten heti minulle, jos Diamond aiheuttaa jotain ongelmia sinulle mustasukkaisuuttaan. Haluan olla asiasta ajantasalla".

Luca seurasi Ryania kohti autoa ja istuutui pelkääjän paikalla Ryanin avatessa hänelle oven. Ele oli hieman hassu, Lucan mielestä, mutta hän päätti jättää sen sanomatta.

"Toki. Mutta en takaa etten tee asialle mitään, mikäli Diamond aiheuttaa harmeja ystävilleni.", Luca totesi tylysti. Hänellä ei ollut lainkaan lämpimiä tunteita Diamondia kohtaan, ja jos se ämmä aiheuttaisi hänelle tai hänen ystävilleen hankaluuksia, Luca järjestäisi niitä kyllä varmasti Diamondille kaksinverroin enemmän.

"Olen pahoillani, mutten lainkaan siedä sitä lehmää.", Luca virnisti pahoittelevasti Ryanille.

Ryan virnisti Lucalle: "Seurustele sen kanssa vuoden päivät, niin sitten tiedät miltä musta tuntuu".

Ryan ajoi autonsa asuntola-alueen parkkipaikalle. Hän hymyili Lucalle ennen kuin kumartui suutelemaan tätä pitkään ja hartaasti, aivan kuin ei olisi halunnut päästää tätä lähtemään.

"Nähdään kahden viikon kuluttua", Ryan kuiskasi ääni käheänä. Siitä ei ollut varmuutta, oliko hän jälleen kiihottunut vai vain surullisena omasta lähdöstään. "Nuku hyvin".



Samantha harppoi terminaalin aulaan. Hän olikin sitten päättänyt olla Delta Islandilla vähän pidempään. Oikeastaan maanantaista perjantaihin. Hänen opettajansa eivät olleet juuri lämmenneet asialle, mutta itseppä potkivat hänet ensin pihalle koulusta. Nyt oli perjantai ilta ja Samantha oli juuri saapunut New Yorkin lentokentälle urheilukassi olallaan. Nyt hän tähyili Lucaa ja Lewisiä, jotka olivat luvanneet tulla häntä vastaan.

Samantha oli hiukan erinäköinen kuin lähtiessään. Hänen päähänsä oli ilmestynyt useita pientä lettejä, joissa oli pieniä simpukoita ja lasihelmiä. Ne olivat myös hieman suoremmat ja reilusti lyhyemmät kuin hänen lähtiessään. Toisaalta, pojat tuskin huomaisivat kymmenen sentin pituuseroa hänen hiuksissaan. Samanthan äiti oli vain yksinkertaisesti päättänyt leikata ne. Olipa tyttö hankkinut vielä lisää rusketustakin kotireissunsa aikana. Kassi oli täydempi kuin hänen lähtiessään ja yllään hänellä oli kokonaan uudet vaatteet.

Oli kätevää käydä kotona vain harvoin.

Luca vastasi suudelmaan aivan yhtä nälkäisenä. Häntä harmitti lähteä, ja häntä harmitti vielä enemmän se, että Ryan lähtisi.

"Samoin. Pidä hauskaa.", Hän virnisti noustessaan autosta. Hän olisi halunnut jäädä autoon ja antautua sittenkin Ryanille, kokonaan. Mutta ehkä näin oli kuitenkin parempi. "Nähdään!", Hän huikkasi vielä ennenkuin palasi asuntolaan.



Lewis naputti jalkapöydällään lattiaa heidän odotellessaan saapuvien lentojen asiakkaita. Hän oli ikävöinyt Samanthaa kovasti ja kun oli kuullut tuon jäävän pidemmäksi aikaa, Luca oli saanut kärsiä. Lewis oli kertonut kaikki asiat joista piti Samanthasta, uudelleen ja uudelleen.

Luca oli viettänyt enemmän aikaa kitaransa kanssa kuin pitkään aikaan. Yleensä hän vietti vapaa-aikansa salilla käymisen jälkeen huoneessaan, kuulokkeet korvillaan ja kitaraansa soittaen, lähinnä päästäkseen eroon Lewisin älyttömästä jauhannasta.

"Tuolla! Hei, Sammy!", Lewis huudahti innostuneena ja lähti juoksemaan kohti uudistunutta tyttöystäväänsä. Luca seurasi perässä, suinkaan juoksematta. "Hei, Sam, miten meni?", Sinihiuksinen kysyi hymyillen.

Samantha virnisti ilkikurisesti nähdessään pojat. Hän asteli muitta mutkitta Lewisin ohi Lucan luo ja kietoi kätensä Lucan ympärille: "Hei muru, oli ikävä".

Nauraen Samantha kuitenkin riensi suutelemaan viimein Lewisiä. "Hei kulta". Lewis oli kuitenkin se, joka sai Samanthalta kiihkeän kielisuudelman palkkioksi kärsivällisestä odotuksestaan.

"Reissu meni hyvin. Delta Islandilla on ihan uskomattomat aallot!" Samantha sädehti. Hän oli melkein itkenyt kun oli joutunut jättämään surffilautansa kotiin. "Äiti kutsui teidät molemmat meille jouluksi. Isä sanoi, että Lewisin ei kannata muuten yrittää tulla enään koskaan, jos ei näyttäydy jouluna. Pikkusiskoni Suzzy meinaa hakea muuten myös Heaven instituteen".

Samantha puhua päpätti kuulumisiaan taukoamatta irottaessaan viimein huulensa Lewisin huulista.

Luca hymähti ja pörrötti Lewisin kaulassa kiehnäävän Samanthan päätä. "Täytyy katsoa, saatan mennä jouluksi kotiin.", Hän ei ollut pitkään aikaan vieraillut kotona, mutta ehkä hän jouluna menisi, ja tervehtisi vanhempiaan. Ties vaikka heidän välinsä paranisivat.

Lewis roikkui Samanthassa kuin ei olisi nähnyt naista kuukausiin, taikka vuosiin, sen sijaan että he olivat olleet erossa noin viikon. "Minä lupaan tulla.", Lewis sanoi painaen tuhat ja yksi suudelmaa Samanthan kasvoille.

"Luca on rakastunut.", Lewis nyökkäsi vakavana, joka sai Lucan punastumaan vahvasti. "Enhän ole!", Mies puolusteli.

Samanthan ilme kirkastui Lewisin lupauduttua matkustamaan jouluksi Delta Islandille: ”Loistavaa! Pääset surffaamaan! Minua harmittaa taas aivan älyttömästi se, ettei New Yorkista löydä mistään kunnon aaltoja”.

Samantha yritti hiukan vetäytyä Lewisistä. Hänellä oli valtavasti asiaa molemmille. Olihan hänellä ollut ikävä myös Lucaa. Lewisin kanssa he ehtisivät korvaamaan menetetyn ajan asuntolalla Samanthan huoneessa, sillä hänen kämppiksensä oli matkustanut jälleen viikonlopuksi kotiin. Onneksi tämän perhe asui vain lyhyen matkan päässä.

”Äiti ja isä sanoivat, että jos Suzzy pääsee opiskelemaan Heaveniin, niin he auttavat meitä niin, että saamme oman kämpän keskustasta. Ei tarvitsisi enään asuntolassa kupeksia”, Samantha nosti urheilukassin jälleen olalleen. ”Ryanin kanssa meni siis hyvin? Et koskaan vastannut siihen kysymykseen, kun laittelimme viestejä”.

Samantha lähti kävelemään ulos terminaalista. Hän halusi ulos ja aurinkoon. Ei siinä, etteikö hän olisi saanut raitista ilmaa kotonakin. Hän ei ollut viihtynyt hetkeäkään sisällä.

”Mennään Sunriseen. Minulla on ollut yksi maailman hirveimmistä krapuloista. Se jatkuu nyt toista päivää. Tarvitsen ryypyn”.

Lewis otti Samanthaa kädestä lähtiessään astelemaan tuon kanssa sitten ulos, näyttäen kieltään selvästi tuohtuneelle Lucalle.

"Meni meni.", Luca mutisi haluamatta kertoa yhtään enempää.

"Luca soittaa nykyään vain kitaraa huoneessaan, ja laulaa rakkauslauluja!", Lewis lällätteli. "No en varmana!", Luca huudahti. Lewis oli kiusannut häntä lähes koko viikon, joko Ryanista tai sitten puhumalla Samanthasta. Hän oli jo hiljakseen valmis lyömään Lewisiä.

"Vittuile vaan, Georgie-poika, roskikseen mahtuu sun kokoises ruipelon ruumis.", Luca murahti.

Samantha nauroi ystävilleen koko sydämensä pohjasta. Hän oli ikävöinyt heitä oikein toden teolla.

”Lewis lopeta jo. Minusta tuntuu, että Luca on tosissaan”, Samantha sanoi vetäen Lewisiä kädestä lähemmäs itseään. ”Et sitten totellut minua? Lupasit olla ärsyttämättä Lucaa sillä aikaa kun minä olen poissa?”

He olivat saapuneet bussipysäkille. Seuraavan bussin lähtöön oli kuutisen minuuttia. ”Voitaisiin käydä asuntolalla ensin. Haluaisin heittää kamppeet huoneeseeni ja ehkä vaihtaa vaatteita. Mitä sanotte? Lewis, sinä jäät varmaan minun luokseni yöksi?”

Lewis katsoi hetken sinitukkaista ystäväänsä hieman varuillaan. Hän tiesi Lucan pystyvän moiseen tekoon jos tahtoisi. Lewisistä ei oikein ollut tappelijaksi. "Hyvä on hyvä on.", Hän nurisi mutta tarttui sitten hyvillään tiukemmin Samanthaan.

"Ei kuunnellut.", Luca vastasi Samanthan kysymykseen Lewisin puolesta työntäen kädet hupparinsa taskuihin. "Et uskokkaan millainen riesa hänestä on tullut.", Luca pyöritti tosita etusormeaan korvansa ympäri kertoakseen että Lewis oli seonnut.

"Jään, jos saan.", Lewis totesi hymyillen leveästi kuin itse sädehtivä aurinko.

”Nukut sitten suihkussa”, Samantha totesi Lewisille. ”Sinulla ei ole mitään asiaa minun sänkyyni, kun olet kerta kiusannut Lucaa koko viikon. Käyn huomenna ostamassa sinulle kaulapannan ja talutushihnan. Saan sinut liekaan, jos on tarvis”.

Sitten Samantha kääntyi Lucan puoleen, koska tältä taisi saada ainoat järkevät vastaukset: ”Miten täällä on muuten sujunut? Onko koulussa tapahtunut jotain ihmeellistä?”

Samantha kyllä tiesi ainakin yhden asian. Caroline tanssiaiset olisivat tulossa pian. Koulussa ei tainnut ollakkaan muuta puheenaihetta, kuin nuo vuosittain järjestettävät tanssiaiset. Hän oli itse aiheuttanut viime vuonna suurta kohua ottaessaan kavaljeerikseen itseään reilusti vanhemman miehen. Saisi nähdä olivatko ne huhut laantuneet vieläkään.

Lewis mutristi huuliaan. "Hei, älä viitsi. Kunhan vain leikilläni..", Lewis oletti Samanthan olevan tosissaan. Hän näytti samantien masentuneelta. Hän kuitenkin piristyi hieman ajatuksesta itsestään kaulapannassa, Samanthan vietävänä. Ajatus oli oikeastaan kovin kiinnostava. "Lupaatko? Vuh!", Lewis virnisti. Hän oli selvästi saanut roimasti itsevarmuutta aloitettuaan seurustelemaan Samanthan kanssa.

Luca huokasi ystävänsä tyhmyydelle. "Eipä mitään uutta. Caroline-tanssiaset ovat suurin puheenaihe.", Hän ei vieläkään tiennyt kenet veisi tanssiaisiin. Hänelle oli toki tullut muutama pyyntö, mutta hän ei ollut vielä vastannut kenellekkään myöntävästi. Luca oli suosittu, lähinnä ulkonäkönsä ja "mysteerisen" olemuksensa vuoksi.

Samantha irvisti Lewisille: ”Unohda koko juttu. Parempi varmaan, että nukut Lucan vieressä ensi yön kun olet tuolla päällä”.

Heidän bussinsa tuli. Samantha nousi tottuneesti kyytiin, laukun aiheuttaessa hiukan ongelmia. Hän istuutui aivan bussin perälle, jossa oli enemmän tilaa.

”Saa nähdä kuka vie minut tanssiaisiin”, Samantha sanoi istuuduttuaan. ”Poikaystäväni kun ei ole osoittanut mitään mielenkiintoa siitä, että haluaisi minut daamikseen”.

"Älä viitsi, Sammy, kunhan pelleilin.", Lewis sanoi. Hän ei ollut kylläkään pelleilyt kuin ehkä vain hieman. Ajatus oli kiihottava, hän kaulapannassa Samanthan lemmikkinä.. Sitä saattoi ehkä joskus ehdottaa kun he olivat kähden.

"Samanthan, tuletko minun kanssani tanssiaisiin?", Lewis sanoi ylikohteliaasti istuuduttuaan Samanthan viereen. Hän hymyili ja painoi suukon naisen poskelle. "Veisin sinut mielelläni."

Luca istahti ikkunan viereen katsoen ulos ikkunasta. Hän oli jälleen omissa maailmoissaan. Hän ajattelin Ryania. Tuon huulia, kehoa. Mikään muu ei tuntunut kovinkaan paljoa pyörivän hänen mielessään eilen.