Rakkautta ennen. K-18

Luca veti kengät jalkaansa ilman minkäälaista kiirettä, hän teki sen vain ärsyttääkseen Diamondia entisestään. Ryanille olisi vain hyvä, jos nainen päättäisi häipyä tuon elämästä. Luca nosti kätensä tervehdykseen virnistäen Diamondille. "Huomentapäivää.", Hän totesi kuin hän olisi ennenkin aina ollut Ryanin luona käymässä.

"Nähdään illalla, Ry. Oli hauskaa.", Luca iski silmäänsä Ryanille laskiessaan kätensä tuon olalle. Hänen olisi kovasti tehnyt mieli suukottaa Ryania ihan vain Diamondia ärsyttääkseen. Hän kuitenkin pidättäytyi ja asteli sitten sanaakaan sanomatta Diamondin ohi käytävälle, vilkuttaen vielä kättään heilauttamalla Ryanille.


Lewis parahti mielissään päästessään Samanthan sisään. Hänen työntönsä eivät olleet alkuunkaan samanlaisia helliä ja hitaita kuin viimeyönä, vaan ne olivat nopeampia ja rajumpia. Hän puristi Samanthan rintaa hellästi näykkiessään naisen kaulaa. Lewis huomasi Samanthan nauttivan siitä.

Hän huohotti vasten Samanthan kaulaa, joutuen nielaisemaan ettei itse olisi alkanut huutaa nautintoaan. Samanthan vain tuntui niin hyvältä, niin kuumalta ja kostealta sisältä, että hänen olisi tosissaan tehnyt mieli huutaa.

Samantha ei voinut mitään voihkinalleen, joka oli melkeinpä yhtä huutoa. Hän liikutti lanteitaan Lewisin lanteita vasten pakottaen miehen tulemaan aina vain syvemmälle ja syvemmälle sisäänsä.

”Lewis... Mi-näh...”

Enempää Samantha ei ehtinyt sanoa, sillä kun hän tuli, hänen oli pakko purra tyynyä, ettei aiheuttaisi enempää päänsärkyä krapulaisille asuntolatovereilleen, joille ei varmasti missään nimessä ollut jäänyt epäselväksi se mitä Samanthan huoneessa tapahtui. Samanthan orgasmit eivät kuitenkaan jääneet siihen yhteen, vaan Lewisin ollessa vielä tulematta, Samantha sai purra tyynyään vielä kahden orgasmin piinatessa hänen ruumistaan.

Lewis työnsi lanteitaan Samanthaan vatsen kovempaa ja nopeammin. Hän puristi naista itseään vasten lähes rajusti rinnasta puristaen, purren, näykkien, nuollen tuon niskaa.

Samanthan lauettua Lewis irtautui naisesta, nousten istumaan seinää vasten, vetäen Samanthan mukanaan syliinsä. Hän ohjasi itsensä jälleen naisen sisään, alkaen jälleen rajun lanneliikkeensä.

Lewis näykkäsi Samanthan nänniä hellästi, toisen käden löytäessä tiensä naisen niskalle, raapien hellästi. Hän tunsi voivansa tulla hulluksi.

Samantha oli voipunut ja täysin Lewisin ohjailtavissa. Kuitenkin uudessa asennossa Samantha tunsi ihanan poltteen kerääntyvän jälleen jalkojensa välissä. Samantha oli varma, että kun hän tästä selviäisi, hän ei voisi liikkua mihinkään viikkoon.

Hän huohotti jälleen, mutta tällä kertaa hän ei huutanut. Samantha keitoi kätensä Lewisin ympärille ja painautui tiukemmin tätä vasten.

Hän tunsi tulevansa jälleen pian. Se sai hänet lähes nyyhkimään Lewisin nimeä, uudelleen ja uudelleen.

Lewis puristi Samanthaa itseään vasten, työntöjen muuttuessa kuin vaativiksi. Hän tunsi olevansa lähellä. Lewis painoi huulensa vasten Samanthan kaulaa, sormien takertuessa naisen hiuksiin ja varovasti vetäen tuon päätä taaemmas, jolloin hän kykenisi näykkäämään Samanthan niskaa.

"Sam..anth..a..!", Lewis huohotti lähes huutaen. Hän painoi Samanthan viimeisen kerran alas lanteitaan vasten rajusti, laueten naisen sisään.

Samantha kirkaisi, sillä Lewisin viimeinen työntö sai hänetkin tulemaan vielä kerran. Hänen silmissään sumeni hetkeksi ja hän valahti velttona Lewisin syliin.

Ei häneltä kuitenkaan sentään tajua mennyt. Halvaantuminen olisi saattanut olla lähempänä oikeaa vastausta. Hän ei jaksanut liikauttaa yhtään ruumiin osaansa, eivätkä ne luultavasti olisi liikkuneet, vaikka häne olisikin yrittänyt.

Koskaan Samantha ei ollut itkenyt seksin jälkeen, mutta nyt onnen kyyneleet vierivät hänen poskilleen. Yksikään mies ei ollut koskaan saanut häntä tuntemaan näin. Yksikään mies ei ollut myöskään saanut häntä tyydytettyä näin täysvaltaisesti.

Lewis painoi takaraivonsa vasten seinään ja huohotti, puristaen silmiään kiinni. Hänen päässään pyöri ja tuntui kuin hän olisi saattanut menettää tajuntansa. Lewsi puri alahuultaan estääkseen itseään pyörtymästä.

Vapisevin käsin hän silitti Samanthan päätä ja halasi tuota. "Anteeksi, olinko liian raju?", Lewis oletti Samanthan kyyneleiden johtuvan kivusta, eikä alkuunkaan ymmärtänyt että ne olisivat saattaneet johtua onnesta.

"Ei taideta soittaa Lucalle vielä hetkeen..", Lewis naurahti kuivasti ja suukotti Samanthan päälakea ja jäi vain paikoilleen. Hän ei jaksanut liikkua.

Samantha käänsi päätään niin, että näki Lewisin kasvot edes jotenkin.

”Ei. Et ollut yhtään raju”, Samantha kuiskasi ääni käheänä. ”Tuo tuntui aivan taivaalliselta”.

Ainoastaan keräämällä kaikki voimansa Samantha sai nostettua päätään sen verran, että sai suukotettua Lewisin huulia. Tukipisteen häviäminen sai kuitenkin Samanthan kaatumaan kyljelleen sängylle.

Meni puoli tuntia, ennen kuin Samantha pääsi istuvaan asentoon. Silloinkin, hänen koko ruumiinsa tuntui tärisevän holtittomasti. Hän hymyili Lewisille vienosti. ”Olisiko sinun aika vaihtaa nuo rokkarin kuteet veks? Sinun eiliset vaatteesi taitavat olla edelleen täällä minun vaatekaapissani”.

Samantha nousi seisomaan ja oli vähällä, etteivät hänen jalkansa pettäneet. ”Tuletko suihkuun. Voisimme sitten soittaa Lucalle”.

Lewis katsoi Samanthaa aurinkoinen hymy kasvoillaan. Tuntui ettei hän muuta tehnytkään nykyisin kuin hymyillyt. Mutta sehän oli vain hyvä asia.

Hän suukotti Samanthaa ja katsoi kun nainen valahti kyljelleen sängylleen, ja tirskahti. Hänestä Samantha oli tajuttoman suloinen.

Suihkuehdotus oli erinomainen. Lewisista tuntui kuin hän olisi hikoillut viikon putkeen käymättä suihkussa, joten hän nousi ylös ja tarttui Samanthaa kädestä, suukottaen tuon poskea. "Hyvä idea.", Hän totesi ja veti Samanthan sitten mukanaan tuon suihkuun.

Pestyään itsensä Lewis pukisi omat vaatteensa päälle, olivat ne ainakin vähän vähemmän hikoiltut kuin hänen naamiaisasunsa.

Samantha keikisteli ja härnäsi Lewisiä suihkussa minkä kerkesi, mutta siitä huolimatta he selvisivät suihkusta kunnialla. Samantha rupesi kuivaamaan hiuksiaan, mutta ennen sitä hän huikkasi Lewisille: ”Soittaisitko Lucalle. Minulla on tajuton nälkä. Sovitaan, että nähdään Sunrisessa tunnin kuluttua. Käykö?”

Sen jälkeen kylpyhuoneesta ei kuulunut muuta kuin tasaista huminaa. Samantha pukeutui nopeasti. Hän veti päälleen hihattoman, ohutkankaisen napahupparin, jolloin hänen pieni napalävistyksensä pääsi oikeuksiinsa. Rintaliivit hän jätti pukematta. Jalkaansa hän veti lantiomalliset, modernit reisitasku kaprit, jotka hän vyötti kiinni vyölaukulla. Se ei ollut sellainen vyölaukku, jota saattoi nähdä 2000-luvun alun turisteilla. Jalkaansa hän veti varsimalliset lenkkitossut, jotka muistuttivat hiukan skeittikenkiä. Huuliinsä hän sipaisi aavistuksen huuli kiiltoa ja ripsiin ruskeaa ripsiväriä. Hiukset hän sitoi molemmin puolin päätä lyhyille ponnareille.

Puuhaillessaan hän vilkaisi Lewisiä: ”Jos sinua kiinnostaa, niin kämppikseni tulee kotiin vasta huomenna. Voisit jäädä yöksi tänne. Voidaan hakea teidän kämpiltä sulle jotain tavaraa mukaan. Eihän toi mun sänky mikään kuninkaan vuode ole, mutta kyllähän me siihen mahdutaan”.

”Jos ei muuten niin ainakin sisäkkäin”, tämän sanottuaan Samantha iski Lewisille silmää.

Lewis istusteli Samanthan sängyllä odotellessaan ja kaivoi sitten puhelimen taskustaan. Hän valitsi tottuneesti Lucan numeron ja soitti. Hän odotti ja kuunteli puhelimen piippausta.

"Niin, Lewis?", Luca vastasi jo hetken päästä kuultuaan puhelimen soivan. Hän oli jo ehtinyt lähes kampukselle asti, kiitos julkisten kulkuvälineiden.

"Nähdään Sunrisessa tunnin päästä, sinä minä ja Samantha. Käydään syömässä.", Lewis puhui "langan" toisesta päästä ja Luca nyökytteli itsekseen. "Joo, sopii. Olen kohta siellä.", Luca totesi ja sulki puhelimen sen enempää sanomatta. Hän ei ollut juttutuulella.

Kaikkein mieluiten hän olisi mennyt omaan huoneeseensa nukkumaan. Tai no, ensin hänen olisi helpotettava paineitaan.

Lewis katsoi puhelinta ihmeissään Lucan lyötyä hänelle luuri korvaan, mutta hänen ajatuksensa haihtuivat nopeasti kun hän näki mitä Samantha oli pukenut ylleen. "Wau.", Muuta hän ei osannut sanoa.

Samantha virnisti Lewisin kommentille. Oli oikeastaan todella imartelevaa nähdä Lewisin ilme, nyt kun hän saattoi olla täysin avoimesti hänen kanssaan. Olisiko Samanthan pitänyt sittenkin antaa periksi Lewisille jo aikoja sitten.?

”Niin, mitä sanot siitä yöksi jäämisestä?” Samantha kysyi päätään kallistaen.

Lewisin vastattua Samantha etsi lomapkkonsa ja puhelimensa: ”Lähdetään nyt sitten. Ei anneta Lucan odottaa”.

Samantha juoksi portaat alas ja lähti astelemaan reippaasi kohti Sunriesea. He voisivat mainiosti kävellä sinne. Samanthan krapulasta ei ollut enään tietoakaan.

Lewis nyökkäsi lähes yli-innokkaasti Samanthan kysymykseen. "Jos vaan kelpaa unileluksesi.", Hän virnisti pienesti ja lähti suunnistamaan Samanthan perään. Hän sai naisen pian kiinni ja ojensi kättään naiselle tarttuakseen tuon käteen.

Lewis oli onnellisempi kuin pitkiin aikoihin.


Luca oli jo päässyt Sunriseen. Hän istui pöydässä nyreänä. Asiat pyörivät hänen mielessään, eikä hänen tehnyt mieli oikeastaan edes syödä. Hänen pitäisi saada tietää oma seksuaalisuuteensa ja pian. Ehkä hän sittenkin keskustelisi Sammyn ja Lewisin kanssa asiasta, mutta jättäisi mainitsematta Ryanin.

Samantha tarttui hymyillen Lewisin käteen. Samanthan sydän tuntui sillä hetkellä lepattelevan jossain päin pilviä. Jostain syystä Lewis oli saanut valettua häneen sellaista itsevarmuutta, että sitoutumiskammot olivat tiessään. Ainakin toistaiseksi. Samantha ei kuitenkaan juuri nyt halunnut ajatella seuraavaa päivää tai yhtään sen pidemmälle. Hänelle nykyhetki oli paljon tärkeämpi nyt kun Lewis kuului siihen.

Pian hekin astelivat Sunrisen ovista sisään ja suunnistivat kahvilan puolelle. Yökerho saisi sinä iltana jäädä, vaikka se ei ollut vielä edes auki.

Samantha vilkutti hyväntuulisena Lucalle ja asteli kahvilan tiskille latoakseen oman tarjottimensa täyteen ruokaa. Hänellä oli kiljuva nälkä. Ainut vain, että hän toivoi lompakkonsa kestävän. Hän oli tuhlannut edellisenä iltana aika railakkaasti.

Maksettuaan hän kykeni vain huokaisemaan helpotuksesta, mutta mietti, että jos hänen tilinsä ei ollut äsken tyhjä, nyt se saattoi hyvinkin olla.

”Terve Luca!” Samantha huikkasi pirteästi istuessaan pöytään Lucan viereen. ”Miten salilla meni?”

Lewis heilautti myös kättään Lucalle ennenkuin seurasi Samanthaa ja otti itselleen myös aimo annoksen ruokaa. Hän olisi mielellään tarjoutunut maksamaan Samanthan ruuat ellei tuo olisi jo mennyt pöytään. Lewis tunsi itsensä hyvin hitaasti.

Lopulta hän kuitenkin pääsi pöytään ruokiensa kanssa. "Terve, äijä.", Lewis virnisti.

Luca kohotti katseensa kuullessaan Samanthan tervehdyksen ja hymyili ystävilleen. Hän näytti hämmentyneeltä. "Ihan hyvin.", Hän vastasi yksinkertaisesti ja mietti miten aloittaisi. Kieli tuntui takertuneen hänen kitalakeensa.

"Luca? Kaikki okei?", Lewis kysyi nähdessään ystävänsä hämmentyneen katseen. Luca pudisti päätään ja nyökkäsi. Ei ollut ja oli.

Samantha kohotti epäilevästi toista kulmaansa. Luca oli aivan erillainen kuin aamulla. Jos Samanthan vatsa ei olisi huutanut kuin mölyapina, hän olisi unohtanut syödä.

”Alahan kertoa. Mitä siellä salilla tapahtui?” Samantha siristi silmiään, aivan kuin olisi yrittänyt nähdä Lucan paremmin.

Hänen oli kuitenkin pakko haukata tuhdista merenelävä voileivästään, sillä muutoin hän olisi varmasti pyörtynyt.

Luca katsoi vuoroin Samanthaa ja vuoroin Lewisia. Mitä ihmettä hän sanoisi?

"En oikein tiedä. Luulen, että..", Luca olisi sanomassa että luuli itseään homoksi, mutta eihän se pitänyt täysin paikkaansa. Hän piti myös naisista yhä. "Luulen että pidän myös miehistä.", Hän sai viimein huokaistuksi.

Lewis meinasi tukehtua omaan sämpyläänsä kuullessaan Lucan viimeiset sanat. Hän yski ja takoi rintaansa hetken ennenkuin sai happensa taas kulkemaan normaalisti. "Sinä mitä?", Lewis oli yllättynyt, mutta ei suinkaan homofoobinen.

"Kuulit kyllä.", Luca sanoi. Häntä ei huvittanut toistaa itseään.

Samantha kohotti vain kulmiaan. Jollain tavalla tieto ei tullut hänelle ihan täytenä yllätyksenä. Lewisin reaktion nähdessään hän potkaisi uunituoretta poikaystäväänsä pöydänalla. Tarkoitus oli potkaista mahdollisimman kipeästi sääriluuhun.

Samantha nielaisi leipäpalan, jota oli jauhanut Lucan kertoessa uutisensa: ”Mitä sinun ja Ryanin välillä tapahtui?”

Pojat eivät sitä ehkä aina muistaneet, mutta naisilla on tarkat silmät. Välillä Samantha saattoi huomata mitä oli tekeillä jo pienestä liikkeestä, eleestä tai sanasta. Vaikka hän oli ollut edellisiltana kännissä kuin käki, oli hänellä sentään ollut silmät päässä. Vaikkakin kännin lisäksi, myös Lewis oli onnistunut varastamaan itselleen suuren osan Samanthan huomiosta.

Lewis älähti tuntiessaan kipeän potkun säärtään vasten ja parahti, katsoen anteeksi pyytävänä Samanthaan.

Luca katsoi Samanthaa yllättyneenä. "Ryan?", Hän mietti ensin mahdollisuutta valehdella ystävilleen mutta päätti sitten, että Sammylle ei kannattanut valehdella. Hän huokaisi jälleen. "Mentiin melkein sänkyyn.", Luca totesi lopulta. Hän kertoi heille lyhyen selonteon tapahtumien kulusta, kertomatta kuitenkaan mitään yksityiskohtia.

Lewis näytti hämmästyneeltä vuorostaan. "Vau, no ei siinä mitään.", Hän hymyili ja pörrötti Lucan sinisiä hiuksia. "Tykkäsit sitten miehistä ja naisista, sä oot aina mun paras kaveri.", Lewis nyökkäsi kuin sanojensa painoksi. Hän ei välittänyt Lucan seksuaalisuudesta. Hän oli oikeastaan ylpeä että tuo oli kertonut heille kaiken.

Samantha hymyili Lucalle lämpimästi: ”Lewis on oikeassa. Me ei hylätä sua vaikka mikä tulis. Olethan säkin saanut välillä kestää kaikenlaista meidän taholta”.

Samantha oli ylpeä Lucasta. Monelle pojalle kyseinen tunnustus olisi ollut niin kova paikka, että se oli saattanut jäädä kertomatta. Samalla Samantha vilkaisi Lewisiin. Luca oli ollut heille rehellinen. Ehkä heidänkin pitäisi olla myös.

”Luca”, Samantha sanoi katsoen taas ystäväänsä. ”Minä ja Lewis seurustelimme”.

Luca katsoi hetken yllättyneenä Samanthasta Lewisiin ja ratkesi sitten nauramaan. "No jo oli aikakin!", Hän huudahti naurunsa seasta ja rauhoittui viimein. Hän hymyili. "Onnea."

Lewis punastui hieman Samanthan kertoessa heidän "salaisuutensa" ja vielä enemmän kun Luca alkoi nauramaan. "No älä nyt viitsi.", Hän sanoi nolona ja oli lyövinään Lucaa.

"No entä sinä ja Ryan? Oletteko te sitten pari?", Lewis kysyi Lucan viimein lakattua nauramasta. Lucan hymy hyytyi.

"Ei. Eikä meistä voikkaan tulla. Ryanilla on Diamond ja velvollisuuksia. Ja pidättekin sitten turpanne kiinni. Kavereita tai ette, niin lyön silti.", Luca virnisti pienesti, vaikka tarkoittikin uhkaustaan.

Samantha punastui hieman Lucan alkaessa nauraa ja keskittyi voileipäänsä, kuin se olisi maailman mielenkiintoisin asia.

Samantha olisi jälleen voinut potkaista Lewisiä, kun tämä kysyi Lucasta ja Lewisistä. Hän mietti jopa hetken aikaa lesboksi ryhtymistä, kun miesten korvien väliin ei tuntunut mahtuvan juuri mitään.

”Minä ymmärrän kyllä”, Samantha sanoi Lucalle. Hän oli onnistunut olemaan potkaisematta Lewisiä. ”Mutta sinuna en luovuttaisi vielä”.

Samantha iski silmää Lucalle.

Samassa Diamond ja Ryan astelivat käsikynkkää kahvilaan, Diamondin kanamaisen ystävälauman kanssa. Kaikki näyttivät enemmän tai vähemmän krapulaisilta, mutta kotkotus oli korvia huumaava. Samantha olisi voinut mennä lyömään Ryania, kun tämä kehtasi tulla paikalle juuri nyt Diamondin käsipuolessa.

Lewis ei edes huomannut Samanthan himoa potkaista vaan keskittyi kuuntelemaan mitä Luca hänelle vastaisi.

Luca huokaisi katsoen Samanthaan. "En edes tiedä, olenko varma asiasta.", Hän totesi ja oli toteamaisillaan että oli hän ainakin himean ihastunut, mutta juuri silloin hän kuuli kovaäänisen puheen ja kääntäessään päätään hän näki Ryanin ja Diamondin.

Hänen kasvoilleen puhkesi virnistys ja hän kumartui hieman pöydän yli Samanthaa ja Lewisia lähemmäs. "Olisitte nähneet Diamondin ilmeen, kun hän näki minu Ryanin luona.", Hän kuiskasi noille ilkikurinen ilme kasvoillaan.

Luca odotti innoissaan Diamondin huomaavan hänet. Hän kuvitteli naisen joko nyrpistävän nokkaansa hanelle ja jatkavan matkaa, tai sitten Diamond saattaisi raahata Ryanin ulos kahvilasta.

Lewis purskahti nauruun. "Voin vain kuvitella!"

Diamond ja Ryan astelivat tiskille. Diamond lastasi omat eväät Ryanin tarjottimelle ja asteli sitten istumaan. Diamond oli vain jättänyt Ryanin maksamaan, mikä sai Samanthan tuhahtamaan halveksuvasti. Samalla Samantha pani merkille, että Diamond istui vähän turhan lähelle heitä. Heidän välissään oli vain kaksi pöytäryhmää. Samantha aavisteli pahaa.

Odottaessaan mitä Diamond suunnitteli Samantha kääntyi Lucan puoleen: ”Sinuna en suututtaisi Diamondia. Itsensä uhatuksi kokeva nainen voi olla todella vaarallinen. Haittaako sinua, jos Lewis tulee ensi yöksi minun luokseni?”

Samantha oli saanut voileipänsä viimeisteltyä, seuraavaksi hän iski jääkaakaonsa ja croisanttien kimppuun.

Samassa Diamondin ystävät istuivat naisen kanssa samaan pöytään. Puhe alkoi porista jälleen kovana. Samantha höristi vaistomaisesti korviaan, kuullakseen Diamondin äänen. Sitä hänen ei kylläkään olisi tarvinnut tehdä. Diamond korotti ääntään, joko tarkoituksella tai vahingossa niin, että kaikki varmasti kuulivat, mitä sanottavaa hänellä oli.

”Eiliset bileet oli tosi mahtavat!” Diamond aloitti. ”Minulla oli tänään tosi hirveä krapula. Mutta eikös se niin ole, että mitä kovempi krapula, niin sen hauskempaa on ollut. Mutta Ryan löysi maailman parhaan lääkkeen krapulaan”.

Samantha vilkaisi muka ohimennen Ryanin ja Diamondin pöytään. Diamond vilkuili myös tasaisesti heidän pöytäänsä. Samantha oli voinut käydä mätkimässä Diamondia turpaan niin, ettei edes nainen itse olisi tunnistanut itseään.

”Me siis pantiin! Ei varmaan jääny kyl naapureillekkaan epäselväksi! Mä olen varmasti ainut ihminen maailmassa, joka saa Ryanin tyydytettyä. On se niin hurja sängyssä!”

Samantha meinasi jo ponkaista ylös paikaltaan. Hänen kasvonsa punehtuivat raivosta.

Ryan taas olisi voinut vajota maan alle. Hän ei ollut kuitenkaan voinut mitään sille, että Diamond oli halunnut hänet kanssaan Sunriseen. Tietysti hän oli ensimmäisenä huomannut Lucan ystävineen. Hän olisi halunnut kiikuttaa Diamondin ulos niin nopeasti kuin mahdollista.

Kyllä, hän oli mennyt sänkyyn naisen kanssa. Kuitenkin vain purkaakseen paineita, jotka Luca oli hänelle jättänyt. Ikävä kyllä, Diamondkin oli parempi kuin oma käsi.

Luca tuhahti Samanthalle. "Luuletko, että minä pelkään moista lehmää?", Luca painoitti viimeistä sanaansa niin että Diamond varmasti kuulisi sen.

Lewis näytti vähän samalta kuin Ryan. Hän pelkäsi mitä Luca tekisi kuunneltuaan tarpeeksi kauan Diamondin selostuksia hänen "krapulalääkkeestään", ja samalla hän pelkäsi myö Samanthaa, joka näytti tukehtuvan raivoonsa.

Lucan kasvot tosiaan vääntyivät ärtymyksen irvistykseen. Hän nojasi päätään kämmeneensä ja kuunteli alahuultaan purren. Hän ei tosiaankaan aikonut jäädä tänne kuuntelemaan moista jauhamista. Ei sen puoleen, ei hän aikonut karkuunkaan lähteä.

Lucan kasvoille syntyi ilkeä hymy. Hän tuhahti kuuluvasti Diamondin lopetettua tarinansa. "Helvetin huora..", Luca ei voinut itselleen mitään. Hänen oli puolustettava itseään moista hyökkäystä vastaan tai hän pelkäsi olevansa seuraavaksi nyrkit ojossa seuraavalle vastaantulijalle.

Hitaasti Luca kääntyi tuolillaan ympäri ja nousi ylös, katsoen suoraan Diamondia kohti. Hän mietti, menisikö Ryanin luokse ja suutelisi tuota Diamondin silmien edessä, mutta muutti mielensä. Ryan voisi joutua ongelmiin jos hän niin tekisi niin.

Lopulta Luca tyytyi vain astelemaan Diamondin eteen uhkaavan näköisenä, ja kumartumaan sitten niin että heidän silmänsä olivat samalla tasolla. Mitään muuta hän ei tehnytkään. Hän kääntyi ympäri, potkaisi ohi mennen tuolia ja käveli suorinta tietä ulos, kädet syvällä taskuissaan. Voi että hänen olisi tehnyt mieli lyödä!