Rakkautta ennen. K-18

Ryan sulki parhaillaan ulko-oven Mirandan ja Micahin perästä.

”Miranda lähti. Hänestä oli parempi viedä poika kotiin, kun tuo on ilmeisesti tavallista raisummalla tuulella”, Ryan selitti. ”Tule niin annan sinulle pyyhkeen”.

Ryan asteli makuuhuoneeseensa ja sieltä sen perällä olevaan vaatehuoneeseen. Makuuhuone oli aivan yhtä pelkistetty kuin muukin asunto, mutta se oli mukavan ja rennon näköinen. Kuten muukin asunto, myös makuuhuone oli tip top kunnossa. Missään ei näkynyt hujan hajan olevia vaatteita tai muita niin sanottuja elämisen merkkejä.

Luca asteli vessasta märkine hiuksineen ulos haroen sinistä kuontaloaan jotta se kuivahtaisi nopeammin. "Ai? Nyt jo?", Hän oli hieman yllättynyt siitä että Miranda oli päättänyt lähteä.

Ehkä nainen oli saanut tarpeeksi syödäkseen ja koska Miranda selvästi kuvitteli heidän olevan pari, tuo saattoi liueta paikalta antaakseen heille "omaa rauhaa".

Luca kurkisti makuuhuoneeseen josta oli Ryanin äänen kuullut ja vilkuili ympärilleen. Täällä hän ei vielä ollut käynyt, koska ei ollut kehdannut ruveta tutkimaan toisen kotia.

Ryan tuli vaatehuoneesta käsissään musta pyyhe.

Lucan märkien hiusten tuoksut tuntui Ryanista tavallista voimakkaammalta. Hän nielaisi. Voi miten hän olisikaan halunnut kaataa nuoremman pojan sängylle ja pitää tätä hyvänä. Ryan saattoi nähdä kaiken jo sielunsa silmin.

Punastuneena Ryan ojensi pyyhkeen Lucalle: ”Tässä. Voit jättää sen tuohon sängylle”.

Katse maahan luotuna Ryan asteli keittiöön siivoamaan pöytää. Hänen sydämensä hakkasi hulluna. Äskeiset mielikuvat olivat jostain syystä olleet todella voimakkailta. Luca näytti todella seksikkäältä hiukset kosteina.

"Kiitos.", Luca totesi alkaen kuivailla hiuksiaan. Hän sukelsi päänsä pyyhkeen sisään ja hankasi, pörrötti ja suki hiuksiaan pyyhkeellä. Hän ei huomannut Ryanin punastumista.

Saatuaan omasta mielestään hiuksensa tarpeeksi kuiviksi, Luca jätti pyyhkeen sängylle kuten Ryan oli neuvonut ja suuntasi sitten kulkunsa takaisin keittiöön.

"Kiitos lainasta.", Hön sanoi hieman virnistäen. Hän palasi takaisin vessaan noutaakseen hupparinsa ja kuulokkeensa.

Ryan oli saanut keittiön siivottua. Hän pyyhkäisi vielä ruokapöydän, jossa oli juustokakun palasia Micahin jäljiltä. Hänen oli pakko saada hermonsa ojennukseen. Hänen kasvojaan nimittäin kuumotti, eikä hän uskaltanut katsoa Lucaa päin, koska pelkäsi käyvänsä käsiksi häneen.

”Haluatko vielä jotain? Minulla on olutta. Voimme istua hetken olohuoneessa”, Ryan sanoi pestessään liinan, jolla oli pyyhkinyt pöydän.

”Voit ottaa vapaasti jääkaapista”, Ryan osoitti jääkaappia kohti. ”Minä taidan käydä tupakalla”.

Sen sanottuaan Ryan asteli huoneen halki tilavalle parvekkeelle. Viilenevä ilta tekisi hänelle varmasti hyvää. Hän saisi ajatuksensa kasaan.

Luca kummasteli hieman Ryanin käytöstä, mutta ennenkuin hän ehti sanoa mitään tuo olikin jo kadonnut parvekkeelle. Niimpä Luca päätti noudattaa Ryanin neuvoa ja otti jääkaapista oluen.

Hän avasi oluensa ja siemaisi. Täydellistä. Hän ei kuitenkaan kehdannut olla kuin kotonaan, vaan asteli olohuoneeseen ja jäi seisomaan ympärilleen katsellen ja tutkien, siemaillen olutta.
Hän vilkaisi aina välillä Ryaniin päin. Tuntui että Micahin kakun viskominen oli saanut hänen omat hermonsa kuriin.

Häntä ei enää hermostuttanut tai jännittänyt olla kahden Ryanin kanssa. Hänestä tuntui että he tosiaan voisivat vielä olla hyviä ystäviä.

Ryan sammutti tupakkansa tuhkakuppiin. Ulkoilma ei ollut auttanut paljoakaan. Ryan kuitenkin uskoi voivansa istua Lucan kanssa kahdestaan sohvalla ilman, että tekisi mitään typerää. Hän ei halunnut tehdä mitään sellaista mitä katuisi. Varsinkin kun kyseessä oli Luca.

Ryan ei voinut kieltää ihastumistaan. Olihan hän sentään homo ja Luca oli erittäin viehättävä ja seksikäs nuori mies. Kaiken lisäksi myös oikein mukava ja hauska. Hän olisi ollut todellinen idiootti, jos ei olisi ihastunut nuorempaan mieheen. Nyt ihastus oli saatava vain kuriin. Hänen isällään kun olisi varmasti seuraava morsian ehdokas hänelle valmiina.

Ryan astui takaisin sisään.

”Istu vain. Turhaan sinä seisoskelet siinä, kun täällä on tuolejakin”, Ryan sanoi hymyillen ja asteli ottamaan itselleen oluen.

"Selvän teki.", Luca hymähti ja istahti sitten sohvalle. Hän seurasi katseellaan Ryanin menoa ja oli tyytyväinen itseensä, ettei enää hermoillut ja pelännyt kuin mikäkin neitsyt ekoilla treffeillä. Kasvojen peseminen sai ihmeitä aikaan.

"Sisaresi vaikutti mukavalta.", Luca totesi aloittaakseen keskustelun. Hän oli niitä, jotka eivät sietäneet tukahduttavaa hiljaisuutta, mikäli kyseessä ei ollut elokuvan katselua tai vastaavaa. Hän ahdistui suunnattomasti, ainakin yleensä.

Joskus kävi kuitenkin niinkin, kuten parina viimepäivänä, että hän sulkeutui täysin. Hän piti enemmän ilosta ja melusta.

Ryan asteli Lucan viereen sohvalle olutpullo käsissään. Hän tyytyi hetkeksi tuijottelemaan avaamattoman pullon kaulaa.

”Miranda on aarteeni. En tiedä miten olisin selvinnyt kotona ilman häntä”, Ryan sanoi. ”Hän on aivan omaa luokkaansa. Micah on hänen silmäteränsä. Ainoa asia missä säälin häntä, on se, että hän päätti ryhtyä äidiksi niin nuorena. Kuusitoista vuotta ei ole mitään. Nyt hän on loppu elämänsä vastuussa lapsestaan. Se ei kyllä tunnu häiritsevän häntä”.

Ryan avasi pullonsa. Se tapahtui yksinkertaisella ja nopealla käden liikkeellä. Hänellä ei ollut mitään apuvälineitä siihen.

”Micah on uskomaton poika. Välillä hänen kanssaan ollessaan minunkin alkaa tehdä mieli poikaa”.

Luca nyökkäsi kuunnellen. "Uskon kyllä.", Hän totesi Ryanin kertoessa Mirandan olevan hänen aarteensa. Jos tuolla tosiaan oli kotona hieman kylmemmät oltavat, niin oli ymmärrettävää että Mirandan kaltainen väriläiskä olisi tärkeä toiselle.

"Jaa, itse en edes ole koskaan miettinyt isäksi ryhtymistä.", Hän kohautti olkiaan. Hänellä oli vielä koko elämänsä edessään, joten jos hän joskus haluaisi lapsia, sen aika tulisi sitten joskus. Turha oli miettiä moisia näin nuorena.

"On ollut mukava ilta, kiitos, Ryan.", Luca soi Ryanille lämpimän ja hurmaavan hymyn.

Ryan sattui vilkaisemaan Lucaa juuri parahiksi nähdäkseen tämän hymyn. Se riitti katkaisemaan sen viimeisenkin riman Ryanin päästä. Hän ei pystynyt enään estelemään itseään. Yksi suudelma. Ei kai se nyt niin paha asia ollut?

Hän kumartui suutelemaan Lucaa. Tuon huulilla maistui olut ja kahvi.

Lucan silmät rävähtivät auki hänen tuntiessa yllättävän suudelman huulillaan. Hänen kätensä kohosivat vaistomaisesti Ryanin harteille työntääkseen toisen pois. Hänen vastustelunsa oli kuitenkin hyvin heikkoa.

Hän ei olisi halunnut käydä samaa tapahtumaa uudelleen läpi, jossa hän johtaisi Ryanin uskomaan että saisi jotain, ja jänistäisi jälleen viime hetkellä. Niimpä hän yritti vastustella Ryania.

Ryan tunsi Lucan vastustelut. Hän vetäytyi pois saman tien.

Hän oli sitten mennyt mokaamaan. Näinhän ei pitänyt tapahtua. Hänen piti pitää itsensä aisoissa. Ryan nousi seisomaan ja asteli ikkunaan saadakseen hiukan etäisyyttä, jotta hänen päänsä alkaisi toimimaan kunnolla. Luca oli toiminut häneen jälleen kuin salaman isku. Hän ei ollut voinut itselleen mitään.

”Anteeksi. Ilta ei tainnut sittenkään sujua niin hyvin”, Ryan sanoi. Hän vältteli jopa katsomasta ikkunan heijastamaa peilikuvaa Lucasta.

Luca veti syvään henkeä Ryanin vetäydyttyä pois. Hänen hengityksensä oli ehtinyt tihentyä jonkin verran jo pelkästä suudelmasta. Hän haroi hiuksiaan huokaisten.

"Et..ei se nyt tuosta pilaannu..", Luca mumisi. Hän ei tiennyt mitä sanoa. Hän halusi Ryania, mutta ei uskonut olevansa valmis menemään loppuun saakka.

Idea syttyi Lucan päässä. Hän voisi helpottaa toisen oloa, ilman että hänen tarvitsisi itse pelätä. Niimpä Luca idean saattelemana nousi äänettömästi ylös, laski oluensa varovasti pöydälle. Hänen kehonsa tärisi. Häntä jännitti ja hieman pelotti hänen ideansa, mutta hän halusi toteuttaa sen.

Hitaasti Luca lähestyi Ryania, ja kietoi sitten yllättäen kätensä tuon ympärille, kuin lukitakseen Ryanin kasvot ikkunaa kohti. Hän liu'utti toisen kätensä Ryanin paidan helmalle je työnsi kätensä tuon paidan alle, toinen käsi laskeutui alemmas housujen reunalle.

Luca painoi varovaisen ja kevyen suukon Ryanin niskalle.

Ryan henkäisi Lucan kosketukselle ja suudelmalle niskassaan.

”Luca... Ei sinun tarvitse...” Ryan huokaisi sanojensa päätteeksi.

Toisen kosketus hänen ihollaan tuntui taivaalliselta. Pienet eleet kiihottivat häntä valtavasti. Olihan hän viimeaikoina nähnyt Lucasta unia niin öisin kuin päivisinkin, eivätkä kaikki kuvat niistä unista kestäneet nähdä päivänvaloa. Ne jäisivät hänen mieleensä ja pyörivät eräänlaisina suloisina muistoina siellä.

"Shh.", Luca kuiskasi Ryanin korvaan. Hän ei edes tiennyt halusiko tosissaan tehdä tätä, ja toisaalta hän tiesi haluavansa. Hänen sormensa, kitaran soiton vetreyttämät ja näppärät, avasivat helposti Ryanin housut.

Hänen toinen kätensä hiveli Ryanin ylävartaloa, toisen laskeutuessa nyt Ryanin boksereiden ylle. Hitaasti ja hellästi hän kosketti tuon miehuutta kankaan läpi, värähtäen hieman tajutessaan mitä todella teki, mutta puistatusta vastaan taistellen.

Hän oli kerta aloittanut jo, niimpä hän myös hoitaisi työnsä päätökseen. Hitaasti Luca siirsi kätensä Ryanin boksereiden sisään, koskettaen tuon miehuutta nyt paljaaltaan. Hän kiersi sormensa tuon miehuuden ympärille, alkaen hieman vapisevin käsin suorittamaan runkkaavaa liikettä.

Ryanin hengitys kiihtyi ja hänen ruumiinsa vapisi pienesti. Hän nojautui aivan aavistuksen Lucaa vasten. Hänen itsehillintänsä ei riittänyt kieltäytymään toista kertaa. Hitaasti hän nosti oman kätensä koskettelemaan Lucan hiuksia. Hän halusi myös koskettaa toista ja olisi halunnut tuottaa tälle myös nautintoa.

Kun Lucan kädet löysivät maaliinsa Ryan voihkaisi ja hänestä tuntui, että hänen jalkansa pettäisivät.

Ryan suudelma ja kuiskaus, sekä ensimmäiset kosketukset olivat saaneet Ryanin elimen kovenemaan jo, mutta Lucan ensimmäinen kosketus sitä vasten sai sen kovettumaan koko komeuteensa.

Luca olisi halunnut vetää päätään kauemmas. Hän ei halunnut kiihottua itse. Hän halusi antaa toiselle sen mitä tuo halusi ja sitten häipyä. Hän ei kuitenkaan kyennyt liikkumaan kauemmas. Hän tunsi veren pakkautuvan omaan miehuuteensa, mutta yritti kuitenkin hillitä itseään.

Hänen kätensä jatkoi hieman nopeammin Ryanin miehuudella, toisen käden kohotessa Ryanin nännille, hieroen ja puristaen, kiusoitellen.

Ryan huohotti jo kuuluvasti. Hän halusi suudella Lucaa ja sen hän tekisikin.

Ryan kääntyi Lucaa vasten ja suuteli tätä nälkäisesti. Luoja, hän ei ollut varmaan koskaan ollut näin kiihottunut. Ryan upotti molemmat sormet Lucan hiuksiin tätä suudellessaan. Hän halusi miestä enemmän kuin koskaan.

Luca hätkähti. Ei tässä näin pitänyt käydä. Hänen tarkoituksenaan oli antaa Ryanille se helpotus jota tuo kaipasi, eikä joutua suudeltavaksi!

Hän puristi silmänsä kiinni ja vastasi suudelmaan, vaikka yrittikin vastustaa. Hänen kätensä kohosivat jälleen Ryanin harteille kuin työntääkseen toisen pois, paitsi tällä kertaa hänen käsissään ei ollut voimaa vastustella.

Ryan oli siirtänyt toisen kätensä Lucan hiuksista tämän niskaan ja toisen alemmas tämän kyljelle. Ryanista Lucalla oli ihana vartalo. Hän ei olisi millään saanut tarpeekseen siitä. Lucan maku huokui hänen ylitseen ja kiihotti häntä tasan yhtä paljon, kuin kaikki muukin miehessä.

Luca oli onnistunut kiihottamaan hänet sen pisteen yli, ettei hän edes tajunnut Lucan yrittävän vastustella.

Ryan veti Lucan mukaansa sohvalle niin, että Luca päätyi hänen päälleen. Silmät ummessa hän johdatteli Lucan käden taikaisin housjensa sisään, jonka jälkeen hän itse avasi muutamalla kädenliikkellä Lucan housut ja sai tämän miehuuden omaan käteensä.

Sen verran Ryan pystyi hillitsemään itseään, että hän ei aikonut panna Lucaa. Käsipeli riittäisi hänelle vallan mainiosti.

Luca ei tiennyt mitä tekisi. Hänen ajattelunsa tuntui sumenevan mitä pidempään Ryanin suudelma kesti. Hän huomasi pian olevansa sohvalla, Ryanin sylissä.

Tuntiessaan Ryanin käden miehuudellaan hän voihkaisi ääneen. Hän ei voinut itselleen mistään. Hänen kätensä jonka Ryan oli johdattanut takaisin tuon miehuudelle alkoi jatkamaan unohdettua liikettään.

Hän tunsi olevansa eksyksissä sumussa. Hän halusi käskeä Ryania lopettamaan, halusi huutaa tuota jatkamaan. Tuntui kuin hänet olisi revitty kahtia tahdon ja tahtomattoman välillä.

Ryanin pää taipui taakse päin. Hän voihki todella kuuluvasti Lucan jatkaessa siitä mihin oli hetki sitten hämmennyksissään jäänyt. Hän puristi miestä itseään vasten, kuin peläten, että tuo vietäisiin häneltä.

Samalla hän kiihdytti hieman kätensä tahtia. Hän halusi Lucan nauttivat aivan yhtä paljon kuin hän itsekkin.

Ryanin pää tuntui painavan monta kymmentä kiloa enemmän kuin hetki sitten, mutta hän nosti sitä päästäkseen nuolemaan, suutelemaan ja näykkimään Lucan kaulaa.

Luca ynähti ja voihki. Hän ei ollut tuntenut tälläistä tunnetta kenenkään naisen kanssa, vaikka nuo olivatkin olleet miten hyviä tahansa. Tunne oli eri, koska nyt häntä tyydytti mies. Luca ei voinut kieltää etteikö hänestä tuntunut hyvältä.

Ryanin suudellessa ja näykkiessä hänen kaulaansa hän taivutti päätään taaksepäin. Hänen kätensä liike meinasi herpaantua hetkeksi, niin hyvältä hänestä tuntui, mutta hän kuitenkin keskittyi jatkamaan.

Ryan voihkaisi kuuluvasti ja samalla hänen ruumiinsa jännittyi ja taipui kaarelle. Hän tuli Lucan kädelle voihkien kuuluvasti ja vähän huutaen. Hänen silmissään sumeni ja hänestä tuintui kuin Luca olisi vatkannut hänet selkäydintä myöten tyhjäksi.

Ryanin ruumi oli turta, mutta hän jatkaisi tasan tarkkaan niin kauan, että Lucakin sai täyttymyksensä.