Royal van Hell's

Vino ilkikurinen hymy Terenjan huulilla muuttaa muotoaan irvistykseksi, eläimellisen kaltaiseksi nautinnoksi. Kayan huoneeseen lukittautuneet van Hellin suvun vesat saattoivat näyttää ulkopuolisten silmissä mitä mallikkaimmilta esimerkeiltä aatelisia vampyyrejä. Ellei laskettu sitä, miten Terenja sai useiden selkäpiit juoksemaan jäisen kylmiä muurahaisia. Ylös alas, varoittamassa olemaan kääntämättä selkäänsä pojalle.

Todellisuudessa Kaya taisi olla paljon vaarallisempi,mitä verenhimoonsa tuli. Sitä kun ei osannut odottaa, ei isänsä palvomalta nukkeprinsessalta. Terenjalta murhanhimoa osasi jopa odottaa, eikä ruumiilla koristeltu tie pojan perässä olisi loppupeleissä kai yllättänyt ketään. Kaya kylvämässä jälkeensä kuolemaa tulisi kaiketi shokkina kaikille muille paitsi tytön edessä seisovalle, joka irvistäessään rikkoo alahuulensa esille työntyneellä kulmahampaallaan.

Julmasti poika riuhtaisee ranteensa irti sisarensa otteesta, hypähtäen vampyyrin ketteryydellä melkein toiselle puolelle huonetta. Päätyen kyykistelemään Kayan pöydälle hyvin petomaisessa asennossa. Joltain tarun hirviöltä Terenja näyttikin, mustavalkoisen olemuksensa kanssa. Verivana pitkin leukaansa valuen ja toinen käsi ranteesta alaspäin veressä.

Sisartaan intensiivisesti mielipuolisilla silmillään tuijottava kohottaa ranteensa huulilleen, nuolaisten haavaansa päätään kallistellen. "Kis kis...", poika virnistää suu veressä. Ellei Terenja olisi ollut niin helvetin älykäs, tuota olisi surutta voinut kutsua totaaliseksi sekopääksi. Äly oli ero mielipuolisen pedon ja pelkän tylsän hullun välillä.

Kayalla on mennyt ajan, tilanteen ja todellisuuden taju jo aikaa sitten. Kun Terenja repäisee ranteensa irti Kayan huulilta, tyttö älähtää. Hetkeksi hän jäi tuijottamaan ympärilleen hämmentyneenä kuin ei olisi tajunnut missä oli. Hänen kätensä oli jäänyt koholle kun hän oli pitänyt veljensä kättä huulillaan.

Hetken kulutta hän ymmärsi kääntää katsensa veljensä suuntaan. Sitä seurasi hetki, jona aikana sisar yritti ymmärtää tilannetta. Veri kuitenkin kiinnitti tytön huomion ennen kuin ajatukset ehtivät terävöittyä. Kayan olemus muuttui hiljalleen lähes eläimelliseksi. Olisi voinut helposti kuvitella, että pikku prinsessa olisi kasvattanut, turkin, hännät ja korvat ja muuttua yhdeksi Constantan mustaksi pantteriksi.

Tyttö lähti hiipimään ikään kuin vaaniva kissapeto. Juuri sillä hetkellä hän ei kyennyt kunnolla näkemään Terenjan paikalla veljeään ja rakastamaansa poikaa, vain tämän ranteesta valuvan veren. Kaya saattoi myös kuulla veren pulppuavan pojan ranteesta. Vaikka hänen omat korvansa olivat täyttyneet veren kohinasta, kun se lähti virtaamaan hänen suonissaan uudella voimalla.

Nopeasti, viehättävällä, balettitanssijan ketteryydellä, yhdistettynä taisteluoppeihin, Kaya hyppäsi veljeään kohti tarkoituksenaan kaataa tämä alleen, jotta pääsisi käsiksi tämän kaulavaltimoon.

Ei varmaan tullut kenellekään yllätyksenä, että Terenja suorastaan rakasti houkutella tämän puolen esiin sisarestaan. Mässäillä nautinnollisesti kaikella näkemällään, Kayan ravistellessa ne viimeisetkin siveelliseksi pakotetun käytöksensä rippeet yltään. Muuttuen siksi olennoksi, jonka saattoi tavata vain kaikkein raaimmissa ihmisten luomissa fantasiatarinoissa. Jumalaisen kauniina, mutta sisältään kaikkea muuta kuin runollisen riutuvana.

Saaliin leikkiminen ei tullut verenhimoiselta nuorelta van Helliltä luonnostaan, mutta sisarensa kiihkon alttarilla poika suostui vähän leikkimään jahdattavaakin. Avutonta ja heikkoa tuosta ei koskaan saisi, mutta kyllähän petokin nyt hippaleikkiin pystyi sopivan kumppanin kanssa.

Pöydällä kyykkivä katselee virne huulillaan syventyen lähemmäs hiipivää. Poika laskee leukaansa, laskien kätensä ottamaan tukea pöydästä, sormenpäät kevyesti puuta koskettaen. Terenja van Hell ei ollut miespuoliseksi kookas, tuo oli todellakin paremminkin ruipelo ja aivan turhan kaunis maskuliinisen sukupuolen edustajaksi. Typerä meni kuvittelemaan koon ja kauneuden tekevän heikoksi, puhdasverisen van Hellin ollessa kaikkea muuta kuin tuulessa kaatuva pajukeppi.

Samaa tosin voisi sanoa Kaysta, mikä oli yksi syy siihen ettei Terenja aikonut leikilläänkään jäädä sisarensa kynsiin. Ainakaan ihan heti... Poika odottaa, kiusaten rakastaan oikein kunnolla, antaen tuon melkein tulla jo iholle ennen kuin ponnisti.

Onnistuessaan Terenja hyppäsi korkealle ilmaan, ikään kuin sukeltaen kimppuunsa hyökänneen ylitse painovoimanlaeille mennessään nauraen. Sukellus päättyisi lattialle ellei Kaya saisi napattua veljestään kiinni, pojan ottaessa käsillään vastaan kierähtäen kuperkeikkamaisesti takaisin jaloilleen. Päätyäkseen uudelleen kasvot päin verenhimoista, kunnioittaen rakastaan sen verran ettei todellakaan aikonut kääntää tuolle selkäänsä.

Ovelasti Terenja aikoi johdatella sisarensa tuon hyökkäyksiä parhaansa mukaan väistellen ikkunan luokse. Hyökkäyks hyökkäykseltä lähemmäs, kunnes joko jäisi kiinni tai pääsisi ikkunalle saakka. Avaten sen ja heittäytyen ulos Draculan pikku-prinsessan ikkunasta kohti ihmissilmissä (ja miksei monen kipua karsastavan vampyyrinkin kannalta) kuolettavaan pudotukseen.

Veljen väistyessä ensimmäisen kerran raivottareksi muuttuneen sisarensa tieltä, Kaya meni hetkeksi jälleen hämilleen. Hänen katseensa kiersi huonetta villisti etsien veljeään. Tytön silmät olivat tummuneet lähes hiilenmustiksi verenhimon ajamina.

Kaya ei ollut mikään taistelija, kuten veljensä. Prinsessalle ei sallittu taisteluopintoja, sekä siksi ettei tämä seivästäisi tulevaa aviomiestään vuoteeseen, että Alexandrun mielestä se ei sopinut mitenkään naiselle. Isä olisi saattanutkin suostua tyttärensä toiveisiin, jos tämä olisi jaksanut räpytellä suuria silmiään, mutta äiti piti päänsä tässä asiassa. Äiti, joka olisi ilo mielin leikannut pikku tyttönsä pään irti, jos olisi saanut siihen tilaisuuden.

Terenjan oli kuitenkin helppo veren avulla houkutella sisar mukaan leikkiinsä. Tyttö kun ei edelleenkään nähnyt veljessään muun kuin saaliin. Veli oli paljon nopeampi kuin Kaya ja ketterämpi. Kayalla ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia saada veljeään kiinni. Tyttö seurasi kuitenkin veljensä jokaista liikettä ja yritti parhaansa.

Ikkunalla tyttö kuitenkin pysähtyi. Korkea pudotus sai hänet miettimään jättäisikö hyppäämättä. Verenhimo oli kuitenkin liian voimakas. Ikkuna sijaitsi korkealla. Ihminen olisi helposti kuollut pudotukseen. Vampyyri selviäisi korkeintaan poikki menneillä reisiluilla tullessaan oikeaoppisesti alas, mutta se sattui. Kayan ikkuna sijaitsi niin, että sieltä oli täydellinen näkymä puutarhaan. Terenja oli kuitenkin ollut ilmeisen tietoinen siitä, että tähän aikaan päivästä harva liikkui puutarhassa. Monilla linnan asukkailla oli vielä töitä tai muita huvituksia.

Kaya kiipesi ketterästi ikkunalaudalleen ja toivoi, ettei onnistuisi hyppäämään kenenkään niskaan.

Pudotus oli nopeasti ohi, mutta se päätyi murtuneisiin nilkkoihin. Kaya tukahdutti kirkaisunsa kivun lävistäessä hänet. Verenhimo oli hetkessä poissa. Jäljellä oli enään polttava kipu, jonka katoaminen veisi hetken. Äskettäin nautittu veri helpotti kuitenkin prosessia, mutta tytöllä olisi seuraavat viisi minuuttia kovat tuskat.

Käsivartensa sivuilleen ikkunasta tiputtautuessaan venyttävä Terenja näytti melkein kuin lentoon lähdössä olevalta korpilta, treenipuvun mustan paksun kankaan muistuttaessa siipiä hulmahtaessaan ilmavirran mukana. Valtimoveren punaiset silmänsä sulkeva ei ollut koskaan pelännyt kipua. Ei omaansa sen enempää kuin muidenkaan, mikä oli aiheuttanut aikoinaan kuvainnollisia sydämentykytyksiä pojan epäkuolleille vanhemmille.

Terenja oli kaiketi ollut suurinpiirtein viisivuotiasta ihmislasta vastaava, kun oli iskenyt asiaa sen suuremmin seremonioimatta paperiveitsen läpi kämmenselästään, nauliten täten kätensä pöytään. Lapsi oli tuskin ihantanutkaan, katsellut vain miten lastenhoitaja oli hädissään rientänyt apuun. Hetken Terenja oli seuraillut shokkia hoitajansa kasvoilla, kunnes oli kiskaissut veitsen irti kädestään ja iskenyt sen sitten vampyyrinaisen vastaan. Se oli ollut sosiopaatin uteliaisuutta. Poika oli vain halunnut nähdä mitä tapahtuisi, ei sen kummempaa.

Kayakin oli päässyt todistamaan veljensä empiirisä kokeita, tuon toisinaan vain silpoessa saaliitaan ruokailematta noiden verellä, vain halusta nähdä mitä tapahtui tai mitä ihmisen sisältä löytyi. Poika olisi varmasti tehnyt saman toiselle vampyyrillekin. Mistä sitä tiesi, vaikka Terenja olisikin tyydyttänyt uteliaisuuttaan salassa.

Toisin kuin kaiketi verenhimon sokaisema sisarensa, valkeasta marmorista veistetty ei aikonut tiputtautua alas luitaan murtaen. Suoraan sanottuna Terenja ei ollut olettanut Kayan edes hyppäävän perässä, mutta pikku domina yllätti petonsa jälleen. Poika tiputtautui vain ohikiitävän hetken, ilmavirran tarttuessa treeniasun ylimääräiseen kankaaseen, saaden Terenjan todella tuntemaan itsensä painottomaksi. Kuin olisi todellakin lentänyt.

Mikä oli kaukana totuudesta, vaistot eivät antaneet vampyyrin vajota niin syvälle harhaluuloihin. Katanan huotrastaan kiskaiseva ei ajatellut sitä miten hemmetin vihaiseksi Francoise tulisi, kun saisi kuulla jonkun turmelleen linnansa julkisivua. Kaikella voimallaan nuori van Hell iski miekkansa kiveen, olematta laisinkaan varma onnistuisiko yritys hidastaa putoamista vai ei.

Koko idea perustui silkalle teorialle, josta Terenjan sensei oli puhunut yrittäessään saada poikaa innostumaan hetken mielijohteidensa hallitsemisesta. Teorialle siitä, että vampyyrille taotun miekan teräs kykeni johtamaan haltijansa luonteenvoimaa. Ja jos se oli tarpeeksi voimakas, sillä kykenisi leikkaamaan voin lailla mitä tahansa. Poika tähtäsi sillä pienellä ajalla, jonka omasi pudotessaan, laastiin kivien välissä.

Teräs kirskuu, kipinöi ja ulvoo katkeamispisteessään, tunkeutuessaan pilaamaan sitä mikä oli huolella rakennettu. Taitavien käsien vuosituhansien saatossa täydelliseksi hioma. Miekan halkoessa ainesta Draculan linnan muodostavien kivien välissä, se saa aikaan hurjan valittavan ulvonnan. Kuin mielipuolinen peto, joka koitti kalvaa tietään vapauteen kivensisältä.

Putouksen vauhti hidastuu kuin hidastuukin, aina siihen saakka kun saumaa riittää. Kiinteää kiveä Terenjan luonteenvoima ei riittänyt halkaisemaan, katanan terän katketessa ja mustavalkean vampyyrin tippuessa vapaapudotuksella viimeiset nelisen metriä päätyen toistamaan kierähdyksensä nurmikolle sisarensa viereen. Puolet katanasta jää töröttämään seinään kaksikon yläpuolelle, merkiksi siitä miten pitkälle pojan luonnonlakeja rikkova yritys oli kantanut.

Kaya yritti epätoivoisesti sulkea nilkkoistaan lähtevän kivun pois mielestään. Hän sulki silmänsä ja yritti keskittyä johonkin muuhun. Verenhimon laantuessa tyttö mietti mikä helvetillinen älynväläys oli hypätä ikkunasta alas, varsinkin kun pudotusta oli varmasti kymmenisen metriä.

Murtumisesta aiheutunut kipu ei ollut lähelläkään sitä, kuinka paljon sattui luiden korjaantuminen. Kayan oli pakko peittää suunsa kädellä, ettei olisi kiljunut. Hänen mielensä kuitenkin huusi tavalla, joka sai varmasti Terenjan henkiset korvat lukkoon. Kaya nimittäin piti heidän välisen yhteyden alituiseen auki. Hän ei sulkenut sitä yleensä hetkeksikään. Nuorelle neidolle oli lähes elintärkeää tuntea veljen läsnäolo, vaikka poika oli kymmenien tuhansien kilometrien päässä. Telepaattinen yhteys kuroi sitä välimatkaa pienemmäksi. Nyt veli tosin oli aivan hänen vieressään.

Verenhimostaan ja muista omituisuuksistaan huolimatta, tyttö ei kestänyt kipua. Se oli aina ollut niin. Hän ei ollut mikään masokisti vaan älähti pienimmästäkin nipistyksestä. Veren himo ja nautintoon yhdistettävä kipu olivat asioita erikseen.

Vampyyrien ilmiömäisen parantumiskyvyn ansiosta kipu alkoi laantumaan nopeasti. Se oli kuitenkin saanut jo kyyneleet nuoren vampyyritytön silmiin.

Mielipuoli olisi varmasti tutkiskellut uteliaasti tekosiensa jälkiä Draculan linnan seinässä, aivan Kaya van Hellin ikkunan alapuolella, ellei sisaren kivunsekainen kirkuminen olisi täyttänyt lähestulkoon vahingoittumattomana maankamaralle päätynyttä.

Määritelmä 'lähestulkoon' olkoon kontekstissa Kayan kokemiin tuskiin. Kaksi Terenjan oikean käden sormista olivat murtuneet siinä väkivaltaisessa nytkähtävässä liikkeessä, jolloin katanan terä oli jäänyt kiinni kiviin. Terä ei olisi katkennut ellei vampyyri olisi pitänyt itsepintaisesti kahvasta kiinni. Ruipelonkin paino oli riittänyt katkaisemaan teräksen painovoiman avustuksella, vaikka katanan takonut vampyyri olisi tuskin koskaan voinut uskoa kenenkään pystyvän rikkomaan takomiaan miekkoja.

Terenja ehti jopa hetken miettiä millä ilveellä saisi teräksen palan irti seinästä metrien korkeudesta heidän yläpuoleltaan. Francoise voisi olla hurjistunut linnaansa kohdistuneesta väkivallasta niin lähellä rakkaan tyttärensä ikkunaa, mutta ainoastaan pala katanaa yhdisti teon kalpeaan hirviöön.

Kayan kipu vei kuitenkin etusijan kyseiseltä huolelta, kuten vei kaikilta Terenjan revähtäneiltä lihaksilta ja murtuneilta sormiltakin. Sisarensa ulos ikkunasta hyppäämään houkutellut siirtyi lähemmäs suoraan alas tipahtanutta, kulkien yhä jotenkin eläimellisesti kyykyssä käsiäänkin etenemiseen käyttäen. Kunnes saapui kietomaan noita käsiä tytön ympärille, vetäen rakkaansa syliinsä.

"Pieni hölmöläiseni, ei sinun pitänyt hypätä perässä...", Terenja kuiskuttaa, silittäen kuivuneen veren tahrimalla kädellään mustasta silkkilangasta punottuja hiuksia. Noista sanoistaan huolimatta, sijaiskärsijänä kivun tuntemisesta huolimatta, mielipuoli ei voinut olla virnistämättä hienoisesti. Kaya oli aikamoinen eläin tuolle tuulelleen sattuessaan. Rikkoi jopa niitä rajoja, jotka Terenja tuolle mielessään asetti. Ei, poika ei ollut kuvitellut siskon hyppäävän perässä.

Kivun ruvetessa laantumaan myös kyyneleet rupesivat kuivumaan tytön silmien alle. Telepaattinen huuto loppui ja tyttö itse rauhoittui silmiin nähden. Verenhimo oli poissa, ainakin toistaiseksi, kunnes se syttyisi uudestaan entistä voimakkaampaan roihuun.

Terenjan läsnäolo ja kosketus, sekä läheisyys rauhoittivat tyttöä huomattavasti kun kipu nilkoissa alkoi olla enään muisto. Tytön nilkat tosin tulisivat olemaan jäykät vielä muutaman tunnin tämän jälkeen. Paranemiskyvystä huolimatta, mikään ei ollut täysin ilmaista, edes vampyyreille. Hinta oli tosin tuhansia kertoja pienempi kuin se, mitä ihmiset joutuivat maksamaan loukkaantumisistaan.

Kaya nousi sen verran, että sai painettua otsansa veljen kaulaa vasten ja kiedottua omat kätensä tämän ympärille. Hän kiehnäsi otsaansa tämän kaulaa vasten tyytyväisenä siitä, että toinen oli jälleen hänen rinnallaan.

”Kyllähän sinun pitäisi Terenja tietää, että jos sinä hyppäät niin hyppään minäkin”, Kaya sanoi perääntyen sen verran, että saattoi katsoa veljeään silmiin. Silmien väri oli vaalentunut takaisin normaaliksi. Veljen silmien ollessa verenpunaiset, Kayan silmät toivat mieleen vereen tahriintuneet rubiinit. ”Sen kaikissa merkityksissä”.

Samassa tyttö muisti missä he olivat ja erkaantui veljestään. Vaikka puutarhassa ei kyseisenä ajankohtana ollut ketään, kuka tahansa olisi saattanut katsoa ikkunasta ulos. ”Meidät saatetaan nähdä”, Kaya sanoi katsellessaan lähes vauhkona ympärillään oleviin ikkunoihin. Dracula tuskin epäilisi käyttää kaikkea sitä valtaan rakastavaisten erottamiseen, jos saisi kuulla, mitä veli ja sisar puuhasivat hänen selkänsä takana.

Se miten kiellettyä sisarusten välinen rakkaus oli... Terenjan oli kovin kovin helppoa unohtaa koko asia. Ehkä siksi, ettei nuorukainen välittänyt samalla tavalla muun maailman mielipiteistä. Vielä enemmän siksi, ettei osannut - ei ehkä edes kyennyt - pelkäämään heidän isäänsä samalla tavoin. Mikä oli typerää, sen poika käsitti itsekin.

Niin paljon kuin Terenja pelkäsikään Kayan menettämistä, tuo ei vielä tosissaan... Osannut pelätä. Sitä oli hyvin hankala selittää, rakastaan sylissään pitelevän ei vain ollut koskaan ennen tarvinnut pelätä mitään. Tuntemus vaati opettelua. Kenties jopa läheltäpiti tilanteen todella iskostuakseen vampyyrin sisimpään.

Kiltisti poika kuitenkin päästää irti, kohottautuen sitten hitaasti ylös ruohonkorsia vaatteistaan puistellen. Ojentaen Kayallekin kätensä auttaakseen nilkkansa murtaneen pystyyn. Se nyt kai sentään oli vielä ihan veljellistä.

Valtimoveren punaisten silmien katse kohoaa takaisin yläilmoihin, hienoisen irvistyksen kohotessa pojan huulille. Pikku valtijatar oli oikeassa, heidät oli hyvin voitu nähdä jo. Hittoakos leikistä innostunut oli moisia ajatellut heittäydyttyään ulos ikkunasta halussaan koetella rajojaan. Draculan linnan seinässä töröttävä pala katanaakin yritti kovasti pistää kapuloita rattaisiin, evätä nuorelta parilta noiden suunnitteleman metsästysretken.

"Tuokin pitäisi saada pois tuolta. Se on vähän.. Ilmeinen.", Terenja uumoilee nyökätessään kohti katananpätkää. Kukaan muu linnassa ei tainnut harrastaa japanilaista miekkailua, saatika keräillä katanoita. Nuoren herra van Hellin sensei taisi olla ainut ja tuokin tuskin turmelisi linnan julkisivua huvikseen, aseistaan nyt puhumattakaan. "Ideoita?", päätään kallisteleva ei selvästikään ollut suunnitellut asioita ihan näin pitkälle, Terenjalla oli vain ollut kamalan hauskaa.

Tavallaan Kaya ei välittänyt siitä, kuka heidät näkisi, mutta heidän asemassaa se olisi hyvin ongelmallista, Mitään ongelmaa ei olisi ollut, jos he olisivat syntyneet vähäänkään alhaisempaan kastiin. Draculan perheessä ei kuitenkaan sallittu minkäänlaisia säädyttömyyksiä. Se oli tehty jokaiselle perheeseen syntyneelle selväksi pienestä pitäen. Virheet kostautuivat tiettyjen etujen menetyksenä, kuten Terenjan suhteen. Pojasta ei voisi tulla kuuna päivänä Draculaa, ainakaan laillisesti.

Kaya ei kuitenkaan halunnut menettää Terenjaa. Millään tavalla. Hän halusi pitää rakastettunsa niin lähellä kuin se oli mahdollista, vaikka se sitten tarkoitti salailua.

Sirosti tyttö tarttui veljensä käteen. Hänen nilkkansa olivat tosiaan hieman jäykät, mutta ne kantoivat. Kaya kääntyi katsomaan ylös seinälle: ”Minä pystyisin hyppäämään tuonne, mutta minulla ei ole voimaa repiä katanaa irti”. Tyttö mutristi huuliaan hiukan. ”Mistä sinä edes sait idean iskeä katanan seinään?”

Terenja oli tosin selvinnyt ilman murtuneita nilkkoja.

Kaya laskeskeli nopeasti ikkunoita ja huomasi, että heidän äitinsä Alexandrun ikkunan kautta katanan saattaisi saada irti. Oli itseasiassa ihme, ettei Terenja ollut onnistunut särkemään yhtään ikkunaa alas tullessaan.

”Minä en tule Alexandrun huoneeseen”, Kaya totesi kylmästi. Hän ei ollut koskaan kutsunut julmaa, kylmäveristä vampyyrinaista äidikseen. ”Minä voin sillä aikaa mennä vaihtamaan vaatteita, jos haet sen tuon ikkunan kautta, ellet keksi parempaa keinoa”.

Vampyyrinainen tuskin huomaisi mitään, jos lapset hiipisivät luvatta hänen huoneeseensa. Nainen oli nimittäin luultavasti sammunut.

"Halusin testata erästä teoriaa.", Terenja toteaa kohauttaen olkapäitään. Oli siinäkin syy hyppiä ulos ikkunasta ja yrittää surffata alas seinää pitkin miekanterällä. Kirjaimellisesti. Poika ei kyennyt selittämään ideaansa tai haluaan toteuttaa se yhtään sen tarkemmin, kuin tarvettaan tyydyttää uteliaisuuttaan repimällä saaliitaan auki tai kiduttamalla noita mielikuvituksellisin tavoin ennen kuin antoi noiden kuolla. Tai tappoi vahingossa, riippui sen kertaisen keksinnön väkivaltaisuudesta.

Alexandru ei ollut koskaan merkinnyt Terenjalle oikeastaan mitään. Vampyyrinainen oli synnyttänyt pedon tähän maailmaan, muttei kyennyt nousemaan merkitykselliseksi Terenjan silmissä. Lopullisesti nainen oli pilannut mahdollisuutensa nuoremman poikansa kiintymykseen hyljeksimällä Kayaa. Ylös linnan seinämää pitkin katseleva kyllä kutsui naista äidikseen, silloin kun etiketti ja tilanne vaati. Muttei sanat saaneet Terenjan huulilla samalaista merkitystä, kuin vaikkapa heidän isoveljensä Lancelotin.

Poika ärähtää hienoisesti, enemmän turhautuneisuuttaan seinään töröttämään jäänyttä katananpalaa kohtaan, kuin Kayalle. Terenjan ei olisi tehnyt yhtään mieli erota sisarestaan aivan vielä, kun oli odottamatta saanut tuon aikaa omakseen kiitos Draculan yllättävän työmatkan. Alahuultaan mutristaen kalpeaakin kalpeampi kääntyy katsomaan rakkaaseensa. Tilanteeseen selkeästi tyytymättömänä.

Vaan minkäs teki, olisi jättänyt lapselliset leikkinsä leikkimättä. Edes ottanut tytöstä mallia ja vain tippunut alas maahan saakka, kun kerran ikkunoista alas hyppi. Kohtaloonsa tyytyvä murisee hiljaa, poimien katananpuolikkaan maasta huotraan sen talteen työntäen.

"Minä haen sen.", Terenja sitten tuhahtaa, varastaen äkkiä vielä nopean suudelman sisarensa huulilta, ennen kuin lähti kiitämään pitkin linnan seinustaa sisälle suunnatakseen.

Alexandru ei ollut Kayalle missään mielessä äiti. Kayan suonissa ei virrannut naisen veri. Francoisen veri hänen suonissaan virtasi kyllä veretyksen kautta. Se olikin ainut asia, mikä yhdisti tytön koko perheeseen. Häviävän vähäinen osa hänen suonissaan virtaavasta verestä oli van Helliä. Se kuitenkin riitti siihen, että Kaya saattoi olla vampyyrien prinsessa. Hän saattoi elää muiden silmissä etuoikeutettua elämää ja saada etuuksia, joista jotkut saattoivat haaveilla. Kaya tosin olin valmis heittämään kaiken menemään, voidakseen elää niin kuin halusi, eikä niin kuin häneltä odotettiin.

Suudelma jäi kummittelemaan Kayan huulille, mikä sai tytön hymyilemään ja sipaisemaan hiukan huuliaan kuin uneksien.

Veljen mentyä Kaya kiersi koko rakennuksen mennäkseen huoneeseensa vaihtamaan vaatteita. Hän saattaisi herättää pientä epäilystä uhriensa silmissä, jos hänen vaatteensa olivat jo valmiiksi veressä. Lisäksi kotikäyttöön tarkoitetut vaatteet olivat kyllä mukavat ja Kaya viihtyi niissä, mutta sen verran tytössä oli diivaa, että ei lähtenyt ulos niissä.

Samassa hän muisti, että oli lukinnut itsensä ulos. Hänen huoneensa kaikki ovet olivat lukossa. Tietysti hän voisi kiivetä yläkerran aulaan ja taiteilla ulkoseinää pitkin ikkunasta sisään. Huokaisten hän jatkoi matkaansa ja mietti kuinka monta kertaa hänen nilkkansa murtuisivat sen päivän aikana.



Alexandru oli tosiaan sammunut viinipullo käteensä huoneistonsa oleskelusohvalle. Nainen oli ryypännyt koko viikon tasaisen tappavaan tahtiin. Luultavasti naisen olo oli mitä hirvittävin, kun tämä viimein heräisi todellisuuteen. Vampyyrit eivät kuolleet alkoholimyrkytykseen, mutta myrkytys aiheutti muita ikäviä sivuvaikutuksia.

Lancelot oli hetki sitten malttanut jättää äitinsä hetkeksi, mennäkseen ottamaan vastaan ohjeita isältään tämän poissa olon ajaksi. Terenja saattoi siis liikkua huoneessa täysin vapaasti.

Ihmisille Draculan Linnassa liikkuminen olisi ollut työlästä, rakennuksen massiivisuuden tehdessä välimatkoista suunnattomia. Tietysti perheitä sijoitettiin lähelle toisiaan ja asioista koitettiin tehdä vampyyreidenkin kannalta käytännöllisiä, vaikkei aika ja liikkuminen ollutkaan noille niin rajoittunutta kuin kuolevaisten tapauksessa. Terenjallakaan ei kestänyt montaa minuuttia ilmaatua puutarhasta äitinsä huoneiston oven taakse. Poika ei ollut edes juossut täyttä vauhtia, tarvittuaan hetken aikaa tasailla sisällään herännyttä petoa ennen kuin astuisi sisälle. Siltä varalta, että joutuisi kasvokkain isoveljensä tai äitinsä kanssa.

Terenjan suhde vanhempiinsa ei ollut puoliksikaan niin läheinen kuin Kayan suhde isäänsä tai Lancelotin suhde äitiinsä. Alexandrun ovelle seisahtuva poika oli keskimmäinen. Väliinputoaja. Tavallaan kai merkityksetönkin, kun ei koskaan voinut saada Draculan arvonimeä omakseen, tultuaan vanhempiensa sivuuttamaksi. Voi raukka parka sosiopaatti! Asia ei pahemmin suruttanut Terenja van Helliä, joka tulisi ottamaan mitä halusi vaikka väkisin ellei sitä annettu tuolle suosiolla.

Koputtamatta valkesta marmorista veistetty raotti äitinsä huoneen ovea, jääden kuulostelemaan tilasta kantautuvia ääniä ennen kuin työntyi sisälle - sulkien oven hiljaa perässään. Säälittävä. Sinä sammuneen äitinsä eteen pysähtyvä samurain haamu pitää viiniin kipunsa hukuttavaa vampyyriä. Sillä miten voimakkaasti Terenja ymmärsi leimaantumisen mukanaan tuoman riippuvuuden ei ollut vaikutusta äitiään katselevan mielipiteeseen. Alexandru ryvetti itsensä typerästi murheeseensa ja kasvavaan heikkomielisyyteensä sen sijaan, että olisi todella ollut Draculan ensimmäisen vaimon aseman arvoinen.

Ottanut mitä halusi. Yrittänyt ainakin, joskin Terenja ei koskaan olisi antanut äitinsä koskeakaan Kayaan. Ei pitkällä tikullakaan. Pojan käsi hakeutuu etsimään katanan kahvaa kohdasta, josta se yleensä löytyi. Tällä kertaa sormet joutuivat hetken tapailemaan vanhasta tottumuksesta ilmaa, kunnes Terenja muistaa mitä oli aseelleen tehnyt.

Kaya oli päässyt huoneeseensa kutakuinkin ongelmitta. Ainakaan hän ei ollut pudonnut kiipeillessään Draculan linnan seinällä. Helpompaahan se olisi ollut, jos pikku prinsessa ei olisi alun alkaenkaan hypännyt ulos ikkunastaan ja lukinnut näin itseään ulos huoneestaan. Tyttösen polvet, jalkapohjat ja kämmenet olivat kylläkin vereslihalla, mutta se oli pieni hinta siitä, etteivät he jäisi kiinni Terenjan kanssa.

Kaya meni ja avasi aiemmin lukitsemansa ovet alkaen sitten miettimään mitä pukisi päälleen päästessään pitkästä aikaa ihmisten ilmoille. Nuoressa neitokaisessa oli sellainen sopiva määrä diivaa, jota prinsessalta vaaditaan, lisäksi tytön tarkoituksena oli soluttautua mahdollisimman hyvin ihmisten keskuuteen, mikä taas helpotti saalistamista ja saaliin nurkkaan ajamista.

Aivan ensimmäiseksi neitokainen riisui yltään kotivaatteensä ja viskasi ne vuoteelleen, jota käytti erittäin harvoin. Sitten Kaya asteli pukeutumispöytänsä luo ja kavoi esiin sen yhdestä kaapista pienen purnukan. Kyseisestä purnukasta saattoi hyvin helposti tulla mieleen kosteusvoiden, mutta todellisuudessa se oli vampyyreille vartavasten suunniteltu niin sanottu itseruskettava. Aine oli kehitetty nimen omaan vampyyreille tarkoituksena auttaa soluttaumista ihmisten keskuuteen. Kosteusvoidetta tai pikemminkin itseruskettavaa muistuttava voide, joka muutti vampyyreiden ihoa tummemmaksi. Iho sai aineen avulla luonnollisemman sävyn. Se poisti kalman kalpeuden, mikä helpotti huomattavasti elämää ihmisten keskuudessa. Hell oli tuonut aineen markkinoille joitain kymmeniä vuosia sitten ja aineesta oli tullut ehdoton hitti vampyyreiden keskuudessa. Kaya siveli voidetta ihoonsa, jolloin se alkoi hiljalleen tummua. Hän kävi lävitse kaikki ne ruumiinosat, jotka tiesi näkyvänsä kun hän pukisi vaatteet päällensä.

Samassa hänen huoneensa ovelta kuului koputus. Hymy levisi Kayan huulille hänen ajatellessaan sen olevan Terenja. Ainoat, jotka rohkenivat astella prinsessan kammarin oven taa olivat neidon isä ja tämän nuorempi isoveli. Ja tällä hetkellä isä oli valmistautumassa liikematkaan, jolloin jäljelle jäi vain yksi vaihtoehto. Juuri tästä syystä hän ei viitsinyt peittää pelkkien alusvaatteiden peittämää ruumistaan. Hän asteli luonnollisesti ovelle ja avasi sen. Huulilla karehtinut hymy kuitenkin kuoli siinä silmän räpäyksessä, kun ovi avautui ja Kaya näki kuka sen takana oli.

Lancelot virnisteli omahyväisen näköisenä ja asteli sisään huoneeseen ennen kuin pikkusisko ehtisi sanoa sanaakaan vastaan tai läimäyttämään ovea kiinni perässään.

”Terve sisko”, Lancelot sanoi suikaten suukon tytön poskelle. Jossain muussa tilanteessa ele olisi saattanut näyttää rakastavalta ja veljelliseltä, kuten oli tarkoituskin, mutta Kayan se sai pyyhkimään poskeaan aivan kuin sitä olisi koskettanut jokin todella saastainen.

”Mitä sinä haluat?” Kaya suorastaan sähisi katsoessaan silmät salamoiden nuorta miestä, joka oli astellut hänen huoneeseensa kuin omaansa.

”Tarkistaa miten rakas sisareni voi. Isämme käski pitämään erityistä huolta sinusta matkansa ajan”, Lancelot hymyili ja hänen äänensä tihkui sellaista ivaa ja halveksintaa, mikä teki hänen sanomistaan sanoista täydellisen tyhjiä ja tarkoituksettomia. ”Sinuna pukisin enemmän päälleni, koska huoneeseesi saattaa päästä melkein kuka tahansa, eikä kaikilla ole aina hyvät mielessä”.

Kaya paiskaisi huoneensa oven kiinni ja yritti vaistomaisesti peittää käsillään puolialastonta ruumistaan. Samalla hän sulki telepaattiset kanavansa pitääkseen Terenjan poissa tilanteestä. Se mitä Lancelot suunnitteli ei ollut välttämättä sellaista, jota Kaya toivoi rakkaansa näkevän. ”Painu helvettiin”, Kaya sihahti painottaen jokaista tavua ja kylvi niihin niin paljon inhoa kuin pystyi.

”Noh noh, pikkusisko”, Lancelot sanoi astellen nopein askelin Kayan eteen ja tarttui tyttöä leuasta pitääkseen tämän paikoillaan ja pakottaen tämän katsomaan itseään. ”Tuollainen kielen käyttö ei sovi prinsessalle”.

Hetken verran Terenja mittaili sammuneen äitinsä kasvoja, miettien olisiko lopullinen kuolema armollisempaa Draculan ensimmäiselle vaimolle, kuin tälläinen viinissä itsensä kylvettäminen. Kunniallisempaa myös, tälläinen alkoholisoitumien oli kerta kaikkisen alentavaa ja jopa nöyryyttävää vampyyrille.

Leimaantuminen Kayaan ei tehnyt Terenjasta yhtään suopeampaa äitinsä tekemisille. Tosin siihen saattoi vaikuttaa sekin, miten Alexandru syytti aviomiehensä lempitytärtä kärsimyksestään. Moukka.

Huoneelleen ehtineen sisaren katkaistessa yhteytensä sammuneen äitinsä edessä seisovaan, Terenja suorastaan hätkähtää. Sosiopaatti ei ollut koskaan tuntenut itseään varsinaisesti yksinäiseksi - poika oli luultavasti kykenemätön siihen emotionaalisesti. Tai niin valkeasta marmorista veistetty oli ainakin kuvitellut, kunnes tunsi tyhjyyden sisällään. Kenties Kayasta oli tullut veljensä sielu, sillä tyytyväisenä uinunut petokin availi verenpunaisena hehkuvia silmiään pojan sisällä. Kun nuoren neitosen läsnäolo ei enää tyynnytellyt sen murhanhimoista olemassaoloa.

"Kaya?", poika tavoitteli rakastaan mielellään. Alexandru saa jäädä humalaiseen tyhjyyden tilaansa, tuon nuoremman pojan suunnatessa äitinsä ikkunan luokse. Yhden niistä, jotka antoivat upean näkymän puutarhaan päin. Ei sillä, että viinipullon toisensa jälkeen avannut olisi kyennyt nauttimaan siitä. Maisemaa ei jäänyt ihailemaan Terenjakaan, avatessaan ikkunan ja hypähtäessään ikkunalaudalle.

Katana oli ohittanut ikkunan vain puolella metrillä, mikä oli suoranainen ihme. Ihme oli sekin, ettei humalainen Alexandru tai tuon seurassa typerän sylikoiran tavoin vikisevä Lancelotkaan olleet huomanneet rajojaan testailevaa Terenja van Helliä.

Katanan puolikkaan irrottaminen seinästä kävisi suhteellisen helposti, mutta helvetin kipeää se tulisi silti tekemään - kun tartuttavana oli vain jopa kivisenää leikannutta kylmää terästä. Jopa kalpea peto irvisti hitusen valmiiksi, kurottautuessaan tarttumaan terään hivuttaakseen sen irti. Jälki siitä jäisi, sille poika ei voinut mitään.

Vanhimman veljen ote pureutui Kayan leukaan, eikä antanut tuumaakaan periksi. Neitokainen sai nopeasti huomata, ettei hänellä ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä irti tiukasta otteesta. Eikä hän aikonut antaa veljelleen sitä nautintoa, että rupeaisi pyristelemään tai anelemaan armoa päästäkseen irti.

Lancelot taas hymyili julmasti katsellessaan nuorempaa sisartaan. Sivusta katsoja olisi nopeasti oppinut, Draculan perhettä seuratessaan sen, että yksikään perheenjäsen ei omannut vakaata ja normaalia mielenterveyttä. Terenja oli sosiopaatti, Kayan tyynen ulkokuoren alla piileskeli julma, verenhimoinen raivotar, joka odotti sitä, että joku houkuttelisi sen kunnolla esiin. Terenja oli onnistunyt kyseisessä tehtävässä hyvin, mutta vuosien varrella tuo uinuvar raivotar tulisi muuttamaan pientä prinsessaa vielä paljon. Vanhin kolmikosta oli taas antanut tulevan vallan nousta päähänsä. Tuleva Dracula nautti saadessaan alistaa kaikilla mahdollisilla tavoillaan vähempiarvoisiaan. Etenkin nuorempaa sisartaan, josta oli muodostunut nuorelle miehelle varsinainen leikkikalu. Vielä suuremmin Lancelotia riemastutti se, että sisar pyrki peittämään kaikki jäljet, heidän jokaisesta kanssakäymisestään pyytämättäkin. Alistamisesta nauttiva mies kuvitteli, että se johtui ehdottomasti tytön tuntemasta häpeästä. Vielä kahden sisaruksen välillä ei ollut tapahtunut mitään anteeksiantamatonta, väkivaltaa ja uhkailua lukuunottamatta.

Lancelot kuitenkin jo joitain kuukausia aiemmin huomannut, että hänen puoliverinen sisarensa oli kovaa vauhtia kasvamassa hurmaavaksi naiseksi. Tytön suonissa virtaava ranskattaren veri oli ilmeisesti tehnyt tehtävänsä. Tämä seikka sai taas vanhemman veljen miettimään, olisiko siskosta jotain hyötyäkin kuin vain hetkellistä määräilemisen tuomaa iloa. Sisko kuitenkin teki hyvin usein päin vastoin mitä Lancelot sanoi, ellei käsky tullut suoraan heidän isältään. Tytön muuttuminen naiseksi sai Lancelotin ajattelemaan aivan uudenlaisia tapoja saada jääräpäinen teini-tyttö tottelemaan käskyjä. Lisäksi mies hyötyisi asiasta itsekkin, varsinkin kun hänen ja hänen kihlattunsa tekemisiä tarkkailtiin tiiviisti, ettei mitään säädyttömyyksiä tapahtuisi ennen aikojaan.

Kylmät väreet kulkivat pitkin Kayan niskaa, kun hän huomasi vanhemman veljensä katselevan häntä päästä varpaisiin oikein erityisellä huolella. Se sai Kayalle tunteen siitä, että hänen olisi yritettävä perääntyä vaikka mikä olisi. Muuten oli suuri riski siitä, että veli keksisi jotain, minkä vuoksi laululintu joutuisi pelkäämään veljeään ihan tosissaan. Ei siksi, että veli olisi pelottanut häntä vaan siksi, että se oli hänen oman turvallisuutensa kannalta parempi.

Kaya tiesi Terenjan tavoittelevan häntä samaan aikaan, mutta pyrki pitämään rakkaansa pois päänsä sisältään. Se ei ollut helppoa kun muu osa hänen mielestään suorastaan kirkui apua Terenjalta. Sisar ei kuitenkaan halunnut ottaa vastuuta siitä, että suutuspäissään leimaantunut vampyyri tekisi jotain sellaista, mistä menettäisi päänsä.

Lancelot käänsi hieman Kayan päätä nähdäkseen tämän kasvot sivulta käsin: ”Tavallaan minä ymmärrän miksi isä veretti sinut”. Lancelot sanoi tämän kuin miettien. Silloin hänen lähes mustien silmiensä katse siirtyi Kayan ruubiinisiin silmiin. Hän oli hyvillään nähdessään sisarensa silmissä kaiken sen uhman takana hennon pelon hehkun. Hän oli jälleen onnistunut vierailullaan sisarensa huoneeseen. Tällä kertaa Lancelotilla ei ollut enempää aikaa kiusata sisartaan. Työt kutsuivat, eivätkä odottaneet tulevaa Draculaa yhtään pidempään.

”Minulle sinä tulet olemaan kuitenkin aina puoliverinen äpärä. Tosin jonain päivänä hyvin hyödyllinen sellainen”. Tämän sanottuaan mies tiukensi otettaan sisarensa leuasta vain ohimeneväksi hetkeksi tönäisten sitten lujalla liikkeellä. Kaya paiskautui lattialle yhtenä pitkien mustien hiusten ryöppynä. Hän kolhi itseään, mutta mitään hänen ruumiissaan ei mennyt rikki. Luojalle kiitos tästä.

Lancelot ehti poistua ennen kuin Kaya ehti toipua yhteentörmäyksestä lattian kanssa. Jos Lancelot olisi päätänytkin jäädä huoneeseen vielä hetkeksi, hän olisi saattanut nähdä nuoremman sisarensa silmissä sen raivottaren ja pakanajumalattaren joksi sisar oli hiljalleen kehittymässä. Ehkä se olisi saanut isoveljen tajuamaan sen tosiseikan, että hän leikki tulella piinatessaan sisartaan. Toiminnallaan Lancelot suorastaan allekirjoitti omaa kuolemantuomiotaan sisarensa kädestä. Mustelmien hävitessä ja parantuessa nopeasti, nuori neito ei kuitenkaan koskaan tulisi unohtamaan yhtään niistä ja sitä, joka ne aiheutti.

Katananpuolikas irtosi kuin irtosikin Draculan linnan kivisestä seinästä. Helppoa se ei ollut Terenjan leikatessa kätensä verelle, hyvä ettei sormiaan irti. Veri tahri seinää ja ikkunanpieliä muodostaen yhden uuden ongelman. Ikkunalaudalle istuutunut joutuu odottelemaan kätensä parantumista, mikä kävi sukkelaan kalpeakasvoisen nautiskeltua aikaisemmin sisarensa verellä. Kun katanaa seinästä irroitellut käsi ei enää vuotanut verta, lähti poika etsimään siivoustarvikkeita.

Rätti kelpaisi, voisi sotkea veren punaviiniin, jolloin koko homma näyttäisi vähän siltä kuin Alexandru olisi humalassa riehunut ikkunan luona. Ilkeämielistä? Terenjaa ei kiinnostanut, pojan hinkatessa ikkunanpieliä ja seinää sen ulkopuolella viinillä. Uuden pullon avannut roisko melkein koko pullollisen ikkunan ympärille, peittäen veren kalliin vuosikerran alle. Jättäen tyhjän pullon lojumaan ikkunalaudalle.

Isoveljensä vierailusta Kayan luona tietämätön yritti olla herättämättä äitiään, haluten poistua paikalta kuin ei olisi huoneessa koskaan ollutkaan. Miettikööt Alexandru herätessään mitä ihmettä oli tehnyt viinapäissään. Oven takanaan äänettömästi sulkevan oli myös vaihdettava vaatteensa. Verisessä mustassa kenjutsu treeniasussaan kalpeaakin kalpeampi Terenja oli hitusen... Huomiota herättävä näky.

Mitään itseruskettavaa töhnää poika ei koskaan suostuisi käyttämään. Viis siitä, että valtimoverenpunaisine silmineen, paperinvalkoisine ihoineen ja vitivalkoisine hiuksineen vampyyri oli jokseenkin ilmiselvä. Pukeutumalla gootahtaviin vaatteisiin Terenja vielä meni läpi ihmisestä. Etenkin vampyyrimyyttiä ihannoivien neitosten silmissä, jotka näkivät vampyyrit kiehtovan kiihottavana muoti-ilmiönä hengenvaarallisen hirviön sijaan. Nuori van Hell nautti noiden tyttösten kanssa leikkimisestä, varsinkin kun nuo harvoin reagoivat kovinkaan hurmaantuneesti tajujessaan olevansa tekemisissä oikean vampyyrin kanssa.

Kaya saisi kohdata myrtyneenä mököttävän Terenjan, suljettuaan pojan mielensä ulkopuolelle. Sitä ennen tuo saisi kuitenkin tulla etsimään veljeään, jonka tempperamentti oli taas valloillaan. Lepyttelyä, yhteyden katkaisemisen jälkimainingit vaativat suunnattoman määrän lepyttelyä pojan suunnatessa omalle huoneelleen.

Kaya oli valmis salaamaan Lancelotin vierailut keinolla millä hyvänsä Terenjalta. Vierailut olivat ruvenneet yleistymäään viimeiaikoina huomattavasti. Kaya ei halunnut ottaa vastuuta rakkaansa kuolemasta. Hän ei yksinkertaisesti suostunut siihen. Vampyyrien lait olivat ehdottomia, myös Draculan lasten kohdalla. Itseään ylempiarvoisen vampyyrin tappaminen johtaisi välittömään kuolemaan ilman oikeudenkäyntiä. Onnekseen Kaya oli vampyyri ja kaikki vanhimman veljen aiheuttamat ruhjeet ja mustelmat hävisivät pian. Ne olisivat tehneet nopeasti sisaren yritykset piilotella tapahtunutta veljeään suojellakseen turhiksi. Terenja kun oli kaikkea muuta kuin tyhmä. Epämääräiset ruhjeet eivät oli takuuvarmasti jäänet veljeltä huomaamatta.

Kaya nousi lattialta. Tietysti hänen olisi tehnyt mieli kertoa Terenjalle. He olisivat voineet leikata yhdessä Lancelotin pään irti tämän harteilta. Pikku prinsessa tiesi kuitenkin tarkalleen mitä siitä olisi seurannut. Kaikkein paras oli pitää asiat omana tietona. Niin koko perhe olisi turvassa, vaikka Kaya ei välittänyt muista kuin Terenjasta.

Tyttö saattoi viimein avata päänsä sisäiset kanavat veljelleen, kun kipu oli laantunut täysin. Ei se ollut ollut suurta, mutta huomattavaa ja leimaantumisen aiheuttama henkinen side olisi kielinyt siitä heti vanhemmalle veljelle. Terenja mököttäisi varmasti. Veljessä oli paljon jonkinlaista ironista lapsenomaisuutta, vaikka tämä olikin nero ja yliälykäs. Kaya tunsi kuitenkin pojan paremmin kuin kukaan muu ja tiesi kutakuinkin tarkalleen, miten tämä reagoisi mihinkin. Hän tiesi myös tarkat keinot siihen miten veljeä ja tämän uinuvaa sisäistä petoa pitäisi käsitellä. Huolimatta äskeisistä tapahtumista, tyttö hymyili hiljaa itsekseen. Hän ei muuttaisi rakkaassaan mitään. Ei pienintäkään hullua piirrettä. Viulisti rakasti veljeään niin palavasti, että jokainen piirre, sekopäinenkin sai tytön sydämen vain lyömään kiivaammin.

Kaya asteli takaisin makuuhuoneeseensa. Hänen ei auttanut muu kuin jatkaa valmistautumistaan metsästysretkeä varten. Laululintunen ei antaisi minkään pilata retkeä, jonka avulla hän pääsisi kerrankin ulos linnasta ja pyyhittyä hetkeksi pois itsestään sen hillityn tyylikkään persoonan, jonka oli rakentanut isänsä toiveiden mukaan.

Kun neitonen sai itsensä valmiiksi hän lähti astelemaan kohti veljensä huonetta. Kayan yllä olevat vaatteet olisivat saaneet jokaisen Romanialaisen, muotia seuraavan teinin kihisemään kateudesta. Ja saisivatkin, jahka neitokainen pääsisi ihmisten ilmoille. Romanialaiset muotisuunnittelijat ja muut nykypäivän ihmiset olivat ruvenneet ihannoimaan Romanian mustalaishistoriaa. Sitä romantisoitiin ja kaunisteltiin toen teolla. Teinit pukeutuivat kaikkein mieluiten vaatteisiin, jotka jäljittelivät entisaikain Romani mustalaisten vaatetusta. Kaya oli kietonut lanteilleen valtavan huivin, toimittamaan hameen virkaa. Kangas oli yleellistä, kermanvaaleaa, lähes silkin kaltaista. Siihen oli kirjailtu tummansinisiä, lähes mustia ruusuja koristekuvioksi. Tytön kapeita, hyvin muodostuneita sääriä hivelivät mustat silkkinyöritykset, jotka toimivat puhtaasti koristeena. Huivi oli kiedottu lanteille niin, ettei se paljastanut katsojalleen yhtään liikaa. Yläruumiinsa verhoksi hän oli vetänyt mustan, hyvin yksinkertaisen napapaidan. Jalassaan hänellä oli buutsejä jäljittelevät naiselliset korkokengät, joiden nahkaiseen pintaan oli painettu värikkäitä kukkia. Pitkät, mustat hiuksensa Kaya oli jättänyt täysin auki. Nykypäivänä Kayan hyvin yksinkertainen asu oli kallis ja viimeistä huutoa, mutta Draculan tyttärellä oli varaa hankkia itselleen sellainen ilman turhia ongelmia.

Kaya saapui nopeasti rakkaan veljensä huoneen oven taakse. Hän toivoi, että veli olisi paikalla ja olisi myös ehtinyt hoitaa katanan palasen pois seinästä. Varovasti, melkein jppa peläten veljensä reaktiota, Kaya koputti oveen. Hän ei vielä tiennyt miten veljen pois sulkeminen mielestä oli toiseen vaikuttanut. Pian se kuitenkin selviäisi. Kaya uskoi kuitenkin osaavansa käsitellä pientä petoaan oli tämä sitten millä tuulella tahansa.

Valkea Draculan poika osasi olla kiintymyksessään ja mustasukkaisuudessaan ailahtelevainen, lähes pelottavan arvaamaton, vaikkei Kaya sitä välttämättä kokenutkaan negatiivisinä ilmentyminä. Muut sitäkin enemmän. Ulos rakkaansa mielestä suljetuksi tuleminen aiheutti.. Murjotusta. Mikä olisi voinut olla ihan suloista ellei sitä olisi harrastanut sosiopaattisia taipumuksia omaava vampyyri.

Huoneelleen marssinut ei pitänyt siitä tippaakaan, että Kaya sulki yhteyden veljeensä. Mitä salailtavaa tytöllä muka oli? Terenja pyrki päästämään tuon olemuksensa syvimpiin syövereihinkin saakka, vaikkei sisar välttämättä kaikkea olisi halunnut nähdäkään. Mahdollisuus kuitenkin oli olemassa, Terenja halusi Kayan näkevän. Tietävän. Rakastavan siitä huolimatta.

Mustasukkaisuuttaan murjottava oli repinyt treeniasun päältään ja heittänyt sen tapansa mukaan sänkynsä viereen lattialle, josta pojan henkilökohtainen palvelija siivoaisi sen heti kun valkea vampyyri vain poistuisi. Koulun ja treenien jälkeen Terenjan päivät olivat suhteellisen vapaita, pojan tehdessä hyvin pitkälti täsmälleen mitä mieli - kunhan oli hoitanut velvollisuutensa pois alta.

Vaatekaappiaan penkova oli löytänyt ylleen jo mustat nahkahousut, jotka eivät olleet sellaiset naurettavan kireät ja epäkäytännölliset kapineet vaan ne olivat leikattu farkkujen muotoon. Kaya olisi voinut opettaa veljelleen jotain ihmisten joukkoon sulautumisen hyvistä puolista, sen ollessa jotain mistä Terenja ei varsinaisesti piitannut rahdun vertaakaan. Ei vaikka siitä oli miten jankutettu niin koulussa kuin kotonakin. Koputtaja saa vastaukseen murahduksen kaltaisen, Terenjan repiessä vaatteita kaapista lattialle etsiessään jotain päälle pantavaa.

Mustaa, erilaisia harmaan sävyjä, tummia verenpunaisen murrettuja sävyjä, joitakin ruskeita... Poika vetää päänsä ylitse hyvin tumman havunvihreän miesten topin, jonka helman tunkee nahkahousujen sisään ennen kuin kiskaisee terävin rottaniitein koristellun vyönsä kiinni.

Hymynpoikanen suorastaan karkasi veljensä oven takana seisovan huulille, kun hän saattoi kuulla paksun täysipuisen oven läpi. Kaya kosketti mahongin tummanruskeaa pintaa. Puu tuntui lämpimältä vampyyrin viileää ihoa vasten. Käsi liukui hiljalleen messinkiselle ovenkahvalle. Kaya ei kuitenkaan edes yrittänyt avata ovea.

Tyttö tavoitteli rakkaansa mieltä. Hän yritti tavoittaa pedon huomion. Sisar uskoi osaavansa vedellä oikeista naruista. Kaya uskoi, että silitellessään petoa lempeästi ja rakastavasti, myös kyseistä olentoa hallitseva nuorukainen kiinnittäisi luultavasti huomion anteeksi pyytävään sisareensa. Kaya tiesi, mitä veljen pois sulkeminen omista ajatuksistaan tarkoitti. Se oli isku vasten toisen kasvoja. Siitä seuraisi suuttumus ja mököttämistä, mutta tytöllä ei ollut vaihtoehtoja. Epätoivoisesti hän halusi suojella rakastaan. Oliko siinä jotain väärää?

Samassa hän kuuli yhden käytävän muista ovista avautuvan.

Yleensä kaikkien Draculan lasten huoneet tai oikeammin huoneistot sijaitsivat saman käytävän varressa. Tuleva perijä oli asia erikseen. Hänen huoneistonsa sijaiti lähellä Draculan työhuonetta. Kaya oli myös poikkeus, joka vahvisti säännön. Hänen huoneensa sijaitsi lähellä Draculan makuuhuonetta, jotta isä saisi olla niin lähellä sitä kaikkein rakkainta tytärtään, joka hänellä oli.

Velkan asteli käytävälle. Velkan oli Draculan toisen vaimon, Constantan, toiseksi vanhin poika. Tämä oli jopa Lancelotia vanhempi. Constanta oli alunperin ollut Draculan ensimmäinen vaimo, mutta sitten Dracula olikin leimaantunut Alexandruun ja Constantan arvo aleni. Tästä tuli toinen vaimo. Naisen ensimmäisen pojan Calebin oli ollut tarkoitus periä Draculan arvo ja Velkan olisi ollut perimisjärjestyksessä toisena, mikäli asiat olisivat kulkeneet niin kuin niiden olisi pitänyt.

Velkanin katse siirtyi nopeasti pikkusiskoonsa. Tämän kasvoille levisi huvittunut virnistys.

”Mitä meidän pikku prinsessamme täällä tekee? Ja tuon näköisenä vieläpä?” Velkan lähti astelemaan Kayaa kohti.

Nyt Kayalla ei ollut mitään syytä sulkea Terenjaa mielestään, vaan pojan niin halutessaan hän saattoi seurata käytävän tapahtumia Kayan silmien kautta.

”Terenja pyysi minua käymään”, Kaya sanoi kulmiaan kohauttaen. Hän oli tottunut valehtelemaan ja näyttelemään jokaiselle perheenjäsenelleen. Paitsi tietysti Terenjalle. Kayalle salailu oli arkipäivää, eikä tämä tuottanut hänen päiväänsä minkäänlaista muutosta. ”Mitä, eikö asuni miellytä sinua?” Tyttö väläyttää hurmaavimman ja viekottelevimman hymyin, jonka hän saattoi tarjota vanhemmalle veljelleen.

”Miellyttää. Näytät paljon paremmalta, kuin niissä tylliunelmissa, joita yleensä pidät”.

”Kiitos. Otan tuon kohteliaisuutena, veli”, Kaya vastasi, hymyillen edelleen.

”Hyvä. Koputahan sitten uudestaan siihen Terenjaan oveen. Hän ei välttämättä kuullut”, Velkan sanoi marssiensa käytävää pois päin.

Kaya katsoi tämän perään. Velkan oli niitä harvoja vampyyreja, joista Kaya jollain tavalla piti Draculan linnassa.

Loukkaantunut peto kääntää kylkeään, selkänsä tavoittelijaa kohden. Terenja osasi kyllä murjottaa halutessaan, varsinkin kun uskoi saavansa sillä enemmän hyötyä irti. Mistäpä muusta poika olisi voinut nauttia niin paljon kuin sisaren vakuutteluista, ettei tuo ollut työntänyt mielestään silkkaa ilkeyttään. Kenenpä teinipojan egoa ei olisi hyväillyt saada mielitietty kiemurtelemaan. Etenkin kun tuo yrittäisi osoittaa sillä pojan tärkeyttä itselleen.

Suuresta vaatekaapistaan vampyyri repi vaatekappaleen toisensa jälkeen lattialle. Täysin tarpeetta, eivät ne olleet missään määrin tiellä Terenjan etsiessä mieleistä päälleen pantavaa. Palvelija parka saisi taas järjestellä kaiken paikoilleen. Parasta olisikin, sillä nuori herra van Hell ei olisi tyytyväinen sotkuun huoneessaan palattuaan. Oli se miten itse aiheutettua tahansa.

"Sisään!" kuuluu rähähdys huoneesta, murjottavan esittäessä osaansa teatraalisesti. Ylle vedetty hihatonkaan ei yllättäen enää kelvannut vaan Terenja riuhtoi sen pois päältään. Sormistaan lattialle pudottaen. Seuraava vaihtoehto oli paljon siistimpi. Valkoisessa kangaspaidassa oli hitusen takkimainen leikkaus, mikä muistutti etenkin japanilaisten koulujen poikien uniformun takkeja. Se oli kuitenkin valmistettu ohuemmasta puuvillasta. Suorat hihat ylsivät yli ranteen, vaikka muuttuivatkin hitusen ennen rannetta kireämmiksi. Pysty kaulus kiersi symmetrisesti kaulan, vähän kuin tunikoissa, mutta siinä ei ollut halkiota. Kauluksen reunat kohtasivat vasemmalla sivulla päällekkäin mennen, metallisten nappien rivin alkaessa niiden alta suorassa linjassa kohti helmaa. Päättyen kuitenkin navan yläpyolelle. Tiukahkosti istuva paita sopi hyvin jäntevällä tavalla hoikalle vampyyrille, suorine melkein aristokraattisine leikkauksineen.

Persoonallisemman leiman paitavalinnalle antoi oikealla puolella roikkuva... Kai sitä helmaksi olisi voinut sanoa. Laskoksille taittuva muodoltaan puolikaaren omainen kangas kulki edestä keskeltä taakse samaan kohtaan napein kiinnitettynä, yltäen aina polven yläpuolelle saakka. Tuoden mieleen miesten renessanssin aikana käyttämien takkien pitkät helmat, mutta käsittäen vain puolet paidan helmasta.

Paita ei välttämättä sopinut ihan yksiin nahkahousujen kanssa, puhumattakaan pitkävartisista nyöritettävistä nahkakengistä, joita sängyn reunalle istuutuva alkoi kiskoa jalkoihinsa. Terenja van Hell olisi kuitenkin voinut pukeutua roskasäkkiin ja ollut silti hyvännäköinen. Ainakin niiden hupakoiden silmissä, jotka eivät osanneet pelätä.

Käytävällä tyttö, jota veli parhaillaan kiusasi mökötyksellään, oli jäänyt tuijottamaan yhden vanhemman veljensä perään samalla kun hänen ajatuksensa harhailivat. Terenjan huudahdus oven toiselta puolelta kuitenkin herätti haaveilevan prinsessan, joka uskaltautui avaamaan huoneen oven. Kaikesta huolimatta Kaya kävi hyvin harvoin veljensä huoneessa ja aina se oli yhtä kiehtovaa. Astuessaan sisään ovesta, pikkusisko katseli kiinnostuneena ympärilleen, tutkien katseellaan jokaisen esineen huonessa. Tuuma tuumalta katse kävi huoneen läpi puhtaasta mielenkiinnosta. Lopulta katse pysähtyi tytön rakkaaseen. Lempeä, rakastava hymy leviää nuoren neidon huulille varkain ja hänen sydämensä rupesi jälleen läpättämään.

Neito sulkee oven perässään ja lähtee astelemaan veljeään kohti. Vaikka Kaya ei tulisi sitä koskaan kenellekkään myöntämään, säännöllinen baletin harrastaminen oli tehnyt tehtävänsä. Neitokainen liikkui niin sirosti ja kevyesti raskaan oloisista buutsi jäljetelmistä huolimatta tästä näki, että tämä oli tanssijatar. Noine kevyin tanssijan elkein tyttö astelee veljensä sängyn luo.

Kuin kissa venytellen, tyttö asettuu sängylle istumaan ja siitä kyljelleen makaamaan. Tyttö kääntyy selälleen pehmeän peitteen päällä, hivellen edelleen mielellään veljensä petoa ja kääntämättä katsettaan hetkeksikään pois rakkaastaan. Monen muun teinitytön tavoin myös Kaya oli harjoitellut sitä, miten saada rakkaansa huomio kiinnittymään itseensä ilman sanoja, ruumiin kieltä avuksi käyttäen.

Mutta kuten monet muutkin teinitytöt, myöskään Draculan pikku prinsessa ei vielä ollut kovin kärsivällinen. Kaikki oli saatava mahdollisimman pian, mieluiten heti. Tämä päti myös Terenjan huomioon. Tyttö ei jaksaisi kovin kauaa katsella veljensä mököttämistä. Silloin Kayan ranskalais temperamentti pääsisi irti ja silloin oli 'piru irti”, kuten yksi tytön veljistä, Marcus, jaksoi sanoa nauraen. Yksikään Kayan sisarista ei ollut läheskään yhtä tempperamenttinen ja sen oli saanut huomata moni, myös Dracula.

Tuolla tempperamentilla Kaya jaksoi tapella monet tappelut niistä asioista, jotka eivät olleet hänen mieleensä. Kuten balettitunnit.

Terenja van Hellin huone oli suhteellisen kaukana normaalin 16 vuotiaan pojan huone. Ei sillä, että massiivisen kokoisen koristeellisempaa jugend suuntausta edustavan sänkynsä reunalla istuva olisi ollut muutenkaan missään määrin tavallinen 16 vuotias. Edes vampyyriksi. Sänky oli tehty mittatilauksena, veistetty käsin tammesta ja lakattu todella tumman ruskeaksi. Lähes mustaksi. Terenjan rakkaus tummia sävyjä kohtaan näkyi sisustuksessa, vaikka loppujen lopuksi pojan huoneessa ei ollut paljoakaan.

Olisi kai pitänyt puhua huoneistosta, Terenjankin oleskelutilojen käsittäessä makuuhuoneen lisäksi kylpyhuoneen, erillisen olohuoneen tapaisen sekä työhuoneen. Oleskelutiloihin olisi päässyt kahdesta ovesta, joko olohuoneen tai makuuhuoneen kautta.

Pojan makuuhuoneessa ei oikeastaan ollut muuta kuin sänky ja seinään upotetut vaatekaapit. Valtavat käsin kudotut arabialaiset villamatot peittämässä lattioita. Hillittyjä värejä tumman ruskeasta mustaan. Ainoastaan matoista oli löydettävissä burgundinpunaisia yksityiskohtia, jotka toistivat samettisen päiväpeiton väriä. Makuuhuoneen sisustuksen helmi oli pojan teräasekokoelma. Vain osa oli esillä sänkyntakaisella seinällä sekä sitä vastapäätä olevalla. Ainoastaan ne aseet, joista poika erityisesti piti.

Pääasiassa japanilaisia miekkoja. Katanoita, tacheja, wakizasheja... Terenja oli jopa onnistunut hankkimaan muutaman kotōn, joita valmistettiin ja käytettiin ennen vuotta 1596. Löytyi seinältä toki muitakin kuin japanilaisten miekkaseppien taidonnäytteitä. Sapelia, florettia ja pari pitkää kahdenkäden miekkaakin.

Jos Terenjan mielenvikaisista ominaisuuksista halusi löytää jotain ihannoitavaa niin ainakin kalpea vampyyri osasi pitää päänsä. Uppiniskaisella tavalla, mutta kuitenkin. Poika oli päättänyt saada hyvitystä, eikä aikonut antaa periksi ennen kuin sisar lepyttelisi tarpeeksi. Pelkkä sängyllä sievästi poseerailu ei tyydyttänyt vampyyrinuorukaisen loukkaantunutta sisintä sen enempää kuin kyseisessä sisimmässä asuvaa petoakaan.

Pitkävartisten saappaidensa solkia kiinni vedellyt suoristaa selkänsä, kääntäen katseensa vieressä makoilevaan. Valtimoverenpunainen lähes kaunismuotonen silmä antaa katseensa käväistä tytössä, pojan kääntäessä kuitenkin katseensa pois niskaansa hitusen nakaten. Terenja osasi myydä murjottavan roolinsa oskarinarvoisesti. Tuthahtaen hienoisesti, ilmaisten selkeästi miten Kayan sievä esitys ei vastannut hyvittelyasteikolla laisinkaan pojan loukkaantuneisuuden tasoa.

Nuori herra van Hell ei ollut laisinkaan tyytyväinen. Ilmeisesti Kaya ei tulisi pääsemään vähällä, jos mieli lepytellä valkeaa petoaan.

Tyttö sai jäädä makoilemaan sängylle, Terenjan kävellessä kylpyhuoneeseensa. Niin paljon kuin nuorukaista suorastaan ällötti yrittää sulautua ihmisten keskuuteen, ei metsästämään voinut ihan suruttakaan lähteä. Poika ei suostunut ruskettamaan ihoaan, mutta värillisiä piilolinssejä tuo sentään käytti. Verenpunaiset silmät olivat jokseenkin... Vielä suurempi hälytyyttävä merkki kuin valkea iho. Etenkin kun vampyyrielokuvat olivat saaneet teinigootit puuteroimaan itseään päästä varpaisiin.

Yhden peilikaappien ovista avaamalla poika paljasti rivillisen läpinäkyvissä putkiloissaan aivan yhtä läpinäkyvässä nesteessä lilluvia piilolinssejä. Suurin osa niistä oli hyvin tavanomaisia, matkivat ihmissilmän sävyjä, mutta löytyipä sieltä muutamia melko rajujakin versioita. Sellaisia, joita nuorukainen käytti joskus hyvin vuoksi tai kun tieten tahtoen hakeutui edellämainittujen teinigoottien seuraan. Tällä kertaa valkea vampyyri valitsi tavanomaiset pommikonelentäjän harmaat piilolissit. Poimien linssin kerrallaan lillumasta nesteestä, asetellen sen silmäänsä päätään taaksepäin kallistaen. Ensin vasempaan, sitten oikeaan.

Kayan ilme synkistyy kun tämä huomaa veljensä mielenkiinnottomuuden. Veli tosiaan mökötti. Tämän mentyä sisar nousee istumaan veljensä vuoteella. Veli osasi ajoittain raivostuttaa sisartaan suunnattomasti mökötyksellään. Ja hyvin usein Kaya sai selvitä veljensä tunteenpurkauksista itsekseen, kun kenelläkään muulla ei ollut nuoreen prinssiin sellaista valtaa, joka hänen sisarellaan oli. Se ei kuitenkaan helpottanut asiaa pätkänkään vertaa. Valtaa nimittäin saattoi käyttää helposti väärin.

Kaya olisi halunnut tietää täsmälleen, mitä veli juuri nyt ajatteli, jotta voisi valita oikeat sanat. Neitokainen tiesi täsmälleen, että veli oli välillä hyvin mustasukkainen rakkaastaan. Itseasiassa lähes aina, kun asiat eivät menneet tämän toivomalla tavalla tai tämä jäi epätietoiseksi jostain. Sisaren olisi pitänyt tietää, mitä siitä seuraisi, kun hän sulki veljensä ulos. Mutta siinä tilanteessa hän ei ollut voinut muuta. Lisäksi hän ei voisi paljastaa totuutta veljelleen nytkään, vaikka kaikki oli jo tapahtunut. Terenja ei katsoisi sitä, hän katsoisi vain sitä, että Lancelot oli uhkaillut Kayaa ja lopulta paiskannut tytön lattialle, aiheuttaen tälle kipua. Kaya ei voinut ottaa riskiä ja näyttää veljelleen, mitä hänen huoneessaan oli todella tapahtunut.

Miettien veljeään, tyttö nousi sängystä. Hän asteli kylpyhuoneen ovelle ja katseli veljeään, joka laittoi itselleen piilolinssejä. Kaya rakasti Terenjaa. Hän olisi voinut julistaa sen koko maailmalle. Huutaa sitä Draculan linnan korkeummasta kohdasta, mutta asiat olivat linnassa paljon monimutkaisimpia. Draculalla oli aivan liian suuri päätäntä valta. Se saattaisi merkitä sekä Terenjan, että Kayan kuolemaa. Eikä nuori prinsessa tiennyt vielä muunlaista vaihtoehtia, kuin piilotella rakkauttaan ja julistaa sitä ainoastaan veljelleen. Jos Kaya olisi ollut kuka tahansa muu aatelistyttö, liitto olisi saattanut olla jopa suotava. Hän oli kuitenkin Terenja van Hellin sisar.

”Terenja”, sisar lähes kuiskasi pojan nimen seisoessaan edelleen siinä ovella. ”Olen pahoillani, että jouduin sulkemaan sinut mielestäni”.

Tyttö lähti astelemaan keskemmälle kylpyhuonetta. ”Kai tytöllä saa olla joitain salaisuuksia? Mikään kun ei tule koskaan muuttamaan tunteitani sinua kohtaan Terenja. Rakastan sinua. Ainoastaan sinua ja sinun pitäisi tietää se”.

Terenjan kaltaisen olennon rakkaus olisi ollut lopullisella tavalla ehdotonta ilman vampyyreille ominaista leimaantumistakin. Kyse oli silmiään piilolinssien asettelun jälkeen räpyttelevän luonteenlaadussa, kyvystä nähdä asiat vain mustavalkoisesti. Älykkyys salli erottaa harmaan sävyjä, mutta vielä nuori vampyyri ei ollut tarpeeksi kypsä kyetäkseen tekemään erottelua kun kyse oli mielipuolen tunne-elämästä.

Terenja tunsi niin vähän muita kohtaan, että jokainen olento joka sai pojan tuntemaan jotain vähänkään positiiviseen viittaavaa sai osakseen vampyyrin järkkymättömän omistuksenhalun. Kuvitelkaapa siihen lisäksi leimaantumisen mukamaan luomat tunteet.

Puhuttaessa Terenja van Hellin tunteista sisartaan kohtaan kaikki oli joko mustaa tai valkoista. Kaikki tai ei mitään. Mikä uskokaa tai älkää aiheutti pojalle vähän väliä suunnatonta päänvaivaa, kun tuo samalla ei halunnut tehdä mitään satuttaakseen Kayaa. Nytkin murjottaessaan valkean vampyyrin alitajunta kuiski hiljaa aiheuttaen huonoa omatuntoa, kun poika laittoi sisarensa kävelemään tulisilla hiilillä.

Ehdoton tapa katsoa maailmaa ei kuitenkaan antanut periksi, ei osannut tehdä sitä vielä. Vitivalkoisen rakkauden mukana tuli mustaakin mustempi mustasukkaisuus. Kaikki tai ei mitään. Sisarensa sanoja kuunteleva seisoo hetken silmät kiinni, enemmän mietiskellen kuin totutellen piilolinssien tuntuun luomiensa alla, kuten olisi voinut kuvitella. Terenja kuunteli Kayan sanoja ja tiesi ne todeksi kyseenalaistamatta. Kyse ei ollut siitä etteikö poika olisi uskonut jokaista sanaa, joka sisko suustaan päästi.

Vaan kun... Mustasukkaisuus ei antanut periksi. Tuumaakaan horjumatta se yllytti tarkertumaan asioihin, joilla ei kai periaatteessa pitänyt olla mitään merkitystä.

"Salaisuuksia?", silmänsä avaava käänsi hitaasti päänsä kohden tyttöä. Niin kaunista, että se olisi vihlaissut sielusta saakka, jos pojalla olisi sellaista ollut. Kouraissut vatsanpohjasta, jos Terenja olisi tiennyt, miltä semmoisen kuului tuntua. Kayaa katseli poikkeuksellisesti yhden silmän sijaan kaksi, kun poika oli joutunut pyyhkäisemään hiuksia kasvoiltaan aseteltuaan piilolinssejään. Valkoiset suortuvat valuivat kuitenkin paikalleen, peittäen toisen vieraiksi värinvaihdoksen myötä muuttuneista silmistä. Pari harmaita pommikonelentäjän silmiä muuttui yhdeksi, joka katseli kylpyhuoneeseen ilmestynyttä selkeästi punniten jotakin mielessään.

Mikäli Kaya tutkiskeli veljensä aatteita samalla kun tuo pyöritteli niitä mielessää, tiesi tyttö mitä veli oli sanomassa jo ennen kuin Terenja kiri kiinni välimatkan kaksikon välillä. Seisahtuen Kayan eteen, vain muutamien senttimetrien päähän kasvonsa tytön kasvoista tuoden.

"Minä en kuollaksenikaan..." sanavalinta saa toisen suupielen kohoamaan, vampyyrin hymähtäessä kuivahkohti ennen kuin jatkoi lausettaan "keksi mitään sellaista salaisuutta, jota tytön pitäisi piilotella rakkaaltaan. En ainuttakaan.", Terenjan rauhallinen äänensävy pingottui hitusen, pojan katsellessa muodikkaasti pukeutunutta tyttöstä. "Joko et luota minuun tai pidät minua hovinarrinasi.", ylpeys ja loukkaantuneisuus puhui, pojan niksauttaessa niskaansa hienoisesti. Sivulta toiselte, nivelten naksahtaessa.