Monimutkaista. (K-18)

Samantha hymyili itsekseen Lewisin saippua valinnalle, joka oli hennon vaaleanpunaisessa purkissa olevaa mansikka-kerma saippuaa. Hän oli parhaillaan pesemässä omaa tukkaansa, kun Lewis tulee antamaan hänelle suukon läksiäisiksi. Miehen kommentille odottelusta Samantha ei voinut muuta kuin kohottaa kulmiaan.
”Minulla menee aikaa! Jos haluat mennä Lucan kanssa, teidän ei todellakaan kannata odottaa minua, sillä en todellakaan aio lähteä liikenteeseen pyjamassa”, Samantha totesi, toivoen Lewisin joskus käyttävän aivojaan. He olivat tunteneet niin kauan, että tämän pitäisi tajuta miten huolella Samantha halusi laittaa itsensä lähtiessään kaupungille.

Saatuaan itsensä putipuhtaaksi ja poistettuaan huolellisesti kaikki ylimääräiset, ihosta esiin pistävät karvansa, Samantha ryhtyi kuivaamaan tukkaansa.
Hän sai aikaa kulumaan huoneessaan seuraavat puolitoista tuntia hiuksia laittaessa, meikatessa ja vaatteitaan valitessa. Lopulta hän tarkasteli itseään arvioivasti peilistä. Hän oli jättänyt tällä kertaa hiuksensa auki ja suoristanut ne. Hänen suureksi hämmästyksekseen ne hipoivat jo hänen lanteitaan. Jos hän jatkaisi kasvattamista, hän istuisi pian niiden päällä. Hän oli laittanut silmiinsä valkoista luomiväriä ja aavistuksen glitteriä. Huulensa hän oli maalannut nudella. Päällään hänellä oli valkoiset capri-legginssit ja maailman ihanin biletoppi. Toppi olisi voinut olla napapituinen, mutta siitä mihin ehjä kangas loppui, hänen rintojensa alapuolelle, alkoi siisti hapsurivi. Hapsut ulottuivat hieman yli hänen polviensa, joten toppi meni myös mekosta. Sekin oli valkoinen. Jalkaansa hän oli vetänyt ruskeat hapsusandaalit, joissa oli seksikäs piikkikorko. Samantha totesi tyytyväisenä näyttävänsä seksikkäältä. Hän nappaisi tuolilta pikkuruisen, kauttaaltaan, erikokoisten, tekotimanttien koristaman olkalaukun, johon sujautti mukaan kaiken tarvitsemansa. Tarkastaessaan vielä käsilaukkunsa sisältöä, hän soitti Lewisille.
”Moi, missä menette?”

Ihasteltuaan aikansa pyörää, pojat päättivät suunnistaa Ryanin luokse odottelemaan Samanthaa. Luca oli täysin unohtanut ilmoittaa Ryanille mitä tuon pitäisi tuoda mukanaan, joten varmuuden vuoksi he pysähtyivät kaupassa ostaakseen juotavaa myös Samanthalle, hieman jotain tyttömäisempää kuin olut. Puhelun tullessa Lewis istui sohvalla oluensa kanssa ja oli rupatellut niitä näitä. "Hei kulti. Ollaan Ryanilla jo, kun sanoit että sinulla kestää vielä.", Luca nappasi yllättäen puhelimen Lewisin käsistä. "Hei Sammy, haluatko kyydin? Voin tulla hakemaan sinut.", Luca selvästi halusi esitellä upeaa moottoripyöräänsä myös Samanthalle, ja hän oli pidättäytynyt juomasta tämän mahdollisuuden vuoksi.

"Minulla menee kymmenen minuuttia, joten pysy paikoillasi.", Luca virnisti eikä kuunnellut vastalauseita vaan nappasi takkinsa, oman kypäränsä sekä ylimääräisen kypärän Samanthalle. "Jos hän väittää vastaan sano että olen jo matkalla.", Luca virnisti Lewisille ja katosi sillä samalla. Lewis oli aivan yhtä ymmällään kuin uskoi tyttöysävänsäkkin olevan.

Ryan oli jo kotona kun Luca ja Lewis tulivat. Mies oli linnoittautunut keittiöalueelle tekemään juuri sitä, mistä nautti kaikkein eniten, eli kokkaamaan. Hän ei ollut ehtinyt vaihtaa vaatteitaan tavattuaan isänsä. Niinpä hän kokkasi räätälin valmistamissa liituraitaisissa housuissa ja yönsinisessä merkkikauluspaidassa. Puvuntakin, liivin ja solmion hän oli sentään malttanut heittää sängylleen, joten miehiä ei odottanut hovimestarin kaltainen ilmestys. Hän tervehti heitä kumpaakin ja kehotti ottamaan olutta jääkaapista sillä aikaa kun kokkasi.
Lewisin ja Lucan oli ollut aivan turhaa käydä kaupassa, sillä hyvin koulittu Ryan oli ajatellut myös Samanthaa. Jääkaapista löytyi juotavaa enemmän kuin yksiin illanistujaisiin. Koska Luca ei ollut ilmoittanut mitään, Ryan oli päättänyt kokata helposti syötävää sushia.


Samantha räpytteli silmiään kuullessaan Lucan innokkaan kyytitarjouksen. Hänen oli pakko vilkaista puhelintaan, varmistaakseen soittaneensa oikeaan numeroon. Todettuaan soittaneensa Lewisille ja ollessaan varma, että Luca tarjosi hänelle kyytiä, hän huokaisi. Ja milläköhän helvetilla mies ajatteli häntä kuskata?
”Lewis, minä en sitten suostu istumaan minkään polkupyörän tarakalla”, Samantha totesi viileästi. ”Mutta me näemme kohta. Tulen taksilla, jos muu ei auta.”

Lähetettyään Lewisille vielä yhdet 'pus-pusit', Samantha pudotti puhelimen laukkuunsa ja lähti huoneesta mennäkseen odottamaan Lucaa parkkipaikalle. Hän maalasi mielessään kauhukuvia siitä millä mies lopulta hakisi hänet. Ryanilta lainattu limousiini olisi vähintäänkin yhtä paha vaihtoehto kuin polkupyörä.


Samanthan soittaessa, Ryan oli juuri pilkkomassa raakaa kalaa työtasolla ja virnisti huvittuneena Lucan innostukselle.
”Aja varovaisesti muru”, Ryan huikkasi poikaystävänsä perään, vaikka epäili tämän edes kuulleen häntä. ”Jos et halua istua siellä olohuoneessa yksiksesi voit tulla tuohon ruokapöydän ääreen istumaan. Minulla menee vielä aikaa tässä, joten en voi liittyä seuraasi sinne olohuoneen puolelle”, Ryan sanoi Lewisille siemaistessaan sitten lyhyen kulauksen omasta oluestaan.

Luca ajoi vain hieman yli sallittujen rajoitusten, mutta kasvettuaan mekaanikon alaisena hän oli oppinut liikkumaan varovasti vaikkakin kovissa nopeuksissa. Varovainen hän toki oli, ja saapui aivan lupaamaansa aikaan parkkipaikalle hakiessaan katseellaan Samanthaa, jonka hän pian erottikin seksikkäässä asussaan. Kypärän naamioima Luca kaasutti naisen vierelle, ja Luca madalsi hieman ääntään, vaikka se saattoi muutenkin olla vaikeasti tunnistettavissa kypärän läpi. Tummennettu visiiri myös peitti hänen kasvonsa näkyvistä. "Hei beibe, kelpaako kyyti?", Luca virnuili itsekseen yrittäessään naruttaa Sammya.


"Oli huono veto antaa pyörä Lucalle.", Lewis naurahti katsoessaan katoavaa sinistä pehkoa suljettuaan puhelimensa. Hän nousi Ryanin ehdotuksesta ja asettui mukavasti keittiöön istumaan pitääkseen myös samalla Ryanille seuraa. "Mitenkäs teillä on mennyt?", Lewis ehdottomasti ei halunnut kuulla yksityiskohtia. Vaikka Luca olikin hänen parasystävänsä eikä hänellä ollut noiden kahden homoutta vastaan mitään, hän ei silti halunnut kuulla likaisia yksityiskohtia.

Lucan narutus meni pilalle viimeistään siinä vaiheessa kun hän avasi suunsa. Äänen madaltaminen oli huono veto. Kypärän vaientamana, se olisi saattanut mennä läpi, mutta Samantha saattoi arvata jo pelkästään Lucan typerästä puhetavasta kuks oli kyseessä. Lisäksi hän osasi laskea yksi plus yksi. Hänelle selvisi nopeasti, miksi mies oli halunnut tulla hakemaan hänet.
Siitä huolimatta hän ei voinut olla tuijottamatta ajokkia silmät suurina ja suu auki. Lopulta, ensimmäinen mitä hän keksi sanoa, ei ollut hänen fiksuimpia lauseitaan: ”Mitä pahaa Ryan teki?”
Samantha tiesi tarkalleen ettei Lucalla ollut itsellään varaa moiseen vehkeeseen, joten lahja oli ainoa mahdollinen vaihtoehto.
Seuraavaksi hän mietti, miten helvetissä pääsisi kyytiin topissaan ja miten ei paleltuisi ilman kunnollista takkia.
”Minun on varmaan pakko käydä hakemassa, joku pitkähihainen huoneestani.”


Ryan nauroi Lewisin kommentille. ”Siinäs innostuu. Lisäksi, en usko hänen olevan sitä tyyppiä, jota kyyditään. Itselläni on kaksi moottoripyörää, joten on mukavampaa kun Lucallakin on menopeli. Voimme käydä ajelemassa yhdessä.”
Ryan oli aivan liian tahdikas revitelläkseen irstailla yksityiskohdilla heidän seksielämästään. Hän jatkoi ruuanlaittoaan samalla kun jutteli Lewisille.
”Ihan hyvin, siihen nähden miten paljon joudun olemaan poissa. Yritän kyllä hyvitellä menetettyä aikaa hänelle”, Ryan selitti, varmistaessaan miten riisi keittyi. ”Muutenkin kuin kalliilla lahjoilla. Tarkoitukseni ei ole ostaa hänen tunteitaan.”

Ryan nappasi pöydältä yhden, syvän lautasen, jossa oli uunituoreita, voissa kiilteleviä leipätikkuja. Hän asetti lautasen Lewisin eteen, jotta tämä saattoi napsia niitä samalla. Hän oli valmistanut palaset alusta loppuun itse.
Ryan kokkasi aina huolella, kun ryhtyi kyseiseen puuhaan. Ruuanlaitto oli hänen suurin intohimonsa. Lucan lisäksi.

Luca hämmästyi Sammyn kysymystä niin että nappasi kypärän päästään ja katsoi lähes loukkaantuneena naista. "Oli poissa viikon pitämättä yhteyttä, toivoisin?", Luca kuitenkin työnsi moiset typeryydet mielestään ja vilkaisi sitten kelloaan. "Äsh, ei meillä ole aikaa, ota takkini niin mennään.", Luca pelkäsi että Samanthalla menisi toiset puolituntia pitkähihaisen valintaan, joten herrasmiehenä hän tarjosi paksun nahkatakkinsa. Itse hän kestäisi kymmenen minuutin ajon hihattomassaan. Sitä paitsi, Luca ainoastaan nautti kun sai tuntea viiltävän tuulen vasten ihoaan. "Ja tässä vielä kypärä.", Luca ojensi varakypärää kiskoessaan omaansa päähän.

"Niin varmasti.", Lewis virnisti ilkikurisesti Ryanin huomautukselle ettei tuo yrittänyt ostaa Lucan tunteita. Hän tiesi tietysti ettei Ryanilla ollut sellaiset asiat mielessään, mutta sitä oli kuitenkin vaikea uskoa kun katsoi mitä kaikkea Ryan oikein Lucalle osti. olisi voinut äkkiseltään kuvitella että Ryan nimenomaan yritti ostaa anteeksiantoa kalliilla tavaroilla, mutta Lewis osasi kuitenkin pitää suunsa kiinni.

”Minunkin pitää ilmeisesti hankkia rikas poikaystävä”, Samantha totesi puolihuolimattomasti. Hän kohautti olkiaan ja tarttui Lucan takkiin. Se oli tavattoman iso ja hän oli vähällä hukkua siihen. Hän piti tukkansa takin sisällä, jotta se ei sotkeutuisi tuulessa. Vedettyään kypärän päähänsä hän rupesi miettimään miten pärjäisi moottoripyörän selässä. Tähän mennessä Samanthan kokemukset moottoriajoneuvoista rajoittuivat autoihin, veneisiin ja vesiskottereihin. Moottoripyörä oli kyllä lähellä vesiskootteria, mutta nyt hänen allaan olisi kivikova asfaltti. Hän toivoi sydämensä pohjasta, etteivät he joutuisi onnettomuuteen, sillä he olisivat sen jälkeen pelkkä märkä läntti autotiellä.
Samantha kokosi toppinsa pitkät hapsut nipuksi käsivartensa ympärille, jotta ne eivät olisi pyörien ympärillä. Varovaisesti hän nousi Lucan taakse pyörän selkään ja tarttui kiinni mieheen, kuin henkensä hädässä. ”Tapan sinut, jos rupeat pelleilemään”, Samantha huusi kypäränsä läpi, jotta Luca varmasti kuulisi mitä hän sanoi.


Ryanin ilme synkkeni monta astetta, Lewisin huomautuksen vuoksi. Häntä ärsytti se, miten ihmiset huomauttelivat hänen kukkaronsa koosta, koska hän ei ollut valinnut perhettään. Hän oli saanut kestää koko elämänsä ajan hännystelijöitä ja kateellisia ihmisiä. Vaikka Lewisin huomautus olikin tarkoitettu pelkäksi vitsiksi, se sai Ryanissa aikaan puolustusreaktion.
”Sellainen ei vain yksinkertaisesti kuulu tapoihini”, Ryan vastasi lähes tylysti. Hän kiinnitti katseensa takaisin kokkauksiinsa, eikä viitsinyt vilkaista Lewisiin päinkään.

Hetken hiljaisuuden jälkeen hän avasi kuitenkin suunsa uudestaan. ”Ajattele sitä Samanthan kanssa. Etkö sinäkin haluaisi hemmotella häntä? Hakea hänelle vaikka kuun taivaalta, jos se olisi mahdollista? Minä haluan samaa Lucalle. Hemmottelen häntä, koska minulla on siihen mahdollisuus ja haluan sitä. Voisin käyttää rahani itsekkäästi, mutta sen sijaan annan rakkaalleni jotain, mistä hän ilahtuu.”

Luca naurahti Samanthan sanoille. "Kuule, olen pelleillyt tälläisillä vehkeillä koko ikäni. Joten ole huoleti.", Luca virnisti itsekseen ja kun Samantha oli varmasti turvallisesti kyydissä, Luca antoi pyörälle kaasua, revitelleen ensin paikoillaan ja nauttien moottorin ärjynnästä, ennenkuin kiihdytti heidät pois parkkipaikalta. Tällä kertaa Luca kuitenkin ajoi rajoitusten mukaan, sillä hän epäili ettei Sammy varmasti antaisi hänen olla kuulematta asiasta jos hän ajaisi ylinopeutta, ja tuo luultavasti kantelisi siitä vielä myös Ryanille, eikä Luca tahtonut menettää uutta leluaan. Kylmä viima iski lähes puuduttavalla voimalla heidän nopeutensa noustessa hitaasti, mutta Luca nautti siitä enemmän kuin paahtavasta kuumuudesta.


"Sori, en tarkoittanut sitä niin.", Lewis irvisti pahoitellen Ryanin selälle. Se kuulosti tietysti siltä että Ryan tahtoi ostaa Lucan anteeksi annon, mutta hän kuitenkin, kuten Ryan sitten totesi, tiesi tunteen. Hänkin olisi hemmotellut Sammyn pilalle jos hänelle olisi ollut siihen varaa ja mahdollisuus.
"Olet ihan oikeassa, tekisin samoin.", Lewis totesi sovittelevaan sävyyn ja pyöritteli olutta käsissään kuin luimisteleva koiranpentu.

Samantha kirkaisi kauhusta, moottorin jyrähtäessä käyntiin. Oli eri asia kuolata prätkäjätkien perään kuin olla itse moottoripyörän kyydissä. Hän tarrautui kiinni Lucaan entistä tiukemmin ja painoi päänsä alas, vasten toisen selkää, puristaen samalla silmänsä tiiviisti kiinni.
Ehkä hän oppisi nauttimaan moottoripyöräkyydeistä, jonain päivänä, mutta ensimmäinen kokemus ei kuitenkaan ollut kaikkein imartelevin. Samantha muisti miten monesti hän olikaan pudonnut vesiskootterin selästä ja pystyi vain ajattelemaan kovaa asfalttia heidän allaan.


Ryan kääntyi Lewisin puoleen. ”Ei mitään. Anteeksi myös minun puolestani. Raha on minulle arka paikka, juuri siksi, että minulta sitä löytyy. Se ei helpota elämää samalla tavalla kuin voisi kuvitella.”

Ryan rupesi kasamaan shuseja. Ensimmäiseksi hän kokosi valmistamansa ainekset merilevälle, tehdäkseen ensimmäiseksi valikoiman makeja. ”Von Heaveneilla riittää häntäheikkejä. Moni haluaa päästä käsiksi varoihimme ja se on aina hankaloittanut elämääni. Viihdyn teidän kolmen kanssa juuri siitä syystä, että te ette ole pankkikorttini perään. Viihdytte seurassani muutenkin tai sitten olen ymmärtänyt aivan väärin.”

Luca saapui turvallisesti perille selvästi pelästynyt kyytiläinen kyydissään. Sammutettuaan moottorin hän riisui kypärän ja kääntyi sitten katsomaan itseensä tarrautunutta Sammya kulmat koholla. "Ollaan perillä. Lewis tuskin tykkäisi jos näkisi miten roikut minussa.", Luca virnisti ja nousi kyydistä kunhan Sammy vain päästäisi hänet ensin irti.

Lewis hymähti. "Kumpa olisinkin rahasi perässä, mutten oikein osaa olla sellainen.", Lewis virnisti ja uskoi olevansa hyvinkin vitsikäs. Tämä taisi olla ensimmäisiä kertoja kun hän oli näinkin pitkän ajan Ryanin kanssa kahden, eikä hän uskonut tekevänsä kovin hyvää vaikutusta. Raha olisi hienoa, mutta hän ei edes uskaltaisi pyytää lainaa vaikka hänen henkensä riippuisi siitä, ja lahjojen vastaanottaminen olisi entistä tuskallisempaa, sillä ne pitäisi korvata lahjalla.

Luca avasi oven ja ruuan herkullinen tuoksu tervehti häntä. "Naisesi ei oikein perusta pyöristä.", Luca virnisti Lewisille astellessaan peremmälle melkein kuin omaan kotiinsa olisi tullut. Hän suuntasi suoraan keittiöön suukottamaan Ryania.

Luca saisi irrottaa naisen itsestään manuaalisesti. Samantha vapisi pelosta eikä pystynyt juurikaan liikkumaan. Ajelu oli hänen elämänsä hirvittävin kokemus. Luca oli kyllä ajanut rauhallisesti, eikä ollut tehnyt mitään typerää, mutta märkä läntti asfaltissa kummitteli edelleen hänen mielessään.

Mikäli Lucalla riittäisi kärsivällisyys Samanthan irrottamiseen ja pyörän kyydistä avittamiseen, hän saisi työntää vielä paskajäykän naisen hissiin. Lucan mahdollisella avustuksella Samantha seisoisi lopulta Ryanin eteisessä Lucan nahkatakki päällä ja lainakypärä edelleen päässään, täristen ja tutisten kuin onnettomuudesta hengissä selvinnyt.

Ryan hymyili Lewisille vaivaantuneesti. Heidän kaden maailma ei selvästikkään ottanut oikein kohdatakseen. Ryan toivoi sen muuttuvan ajan myötä kun he tutustuisivat paremmin.
Lucan tullessa, hänen olemuksensa rentoutui silmissä. Hän vastasi toisen suukkoon. ”Kuinka pahasti sinä hurjastelit?”

Luca virnisti kuin pikkupoika. "Ihan rajoitusten mukaan.", Hän totesi kuin kilttipoika konsanaan. "Sammyn mielestä taisin tosin ajaa valonnopeudella. Lewis, tee sille jotain.", Luca naurahti huomatessaan edelleen ylös raahamansa Sammyn seisomassa eteisessä.

Lewis nousi nopeasti ja riisui Lucan takin ja kypärän Samanthan päästä ja antoi toiselle sitten lämpimän suukon. "Maa kutsuu Sammya, maa kutsuu Sammya.", Lewis silitti rauhoittavasti Samanthan pitkiä suoristettuja hiuksia ja hän ei voinut kuin ihailla nuoren naisen kauneutta. Hän rakasti Samanthaa näytti tuo sitten miltä, mutta laittautuessaan Lewis ei voinut olla rakastumatta aina uudelleen.

"Joko saa syödä?", Luca yritti napata ruokaa Ryanin edestä kesken valmistuksen tuntiessaan itsensä hieman tylsistyneeksi. Hän olisi tahtonut jatkaa ajelua, vaikka kylmä viima olikin saanut hänen ihonsa kananlihalle, ja vaikkei nuorukainen sitä itse huomannutkaan, hän tärisi hieman kylmästä.

Ryan läpsäisi Lucaa kädelle. ”Irti niistä. Ota olut kaapista”, hän komensi poikaystäväänsä ja asteli hakemaan hankkimansa sake-pullon, josta hän kaatoi siitä sakelasiin Samanthaa varten. Hän asteli eteiseen ja lykkäsi snapsin naisen käteen. ”Otahan tuosta. Se helpottaa.”

Samanthassa ilmeni viimein elonmerkkejä, kun hän sai snapsin käteensä. Nainen kiskaisi viinan suuhunsa ja kulautti alas kurkustaan sen enempää miettimättä. Sitten hän irvisti ja lykkäsi lasin takaisin Ryanille.
”Meille ei tule moottoripyörää”, Samantha totesi vakavan Lewisille. Vaikka hän näytti hiljalleen toipuvan kokemastaan shokista, oli hän edelleen kalpea. ”Tai jos, joku kaunis päivä päätät hankkia sellaisen, minä en ikinä tule sen kyytiin.”
Samantha marssi keittiöön ottamaan juotavaa jääkaapista ja asettui sitten ruokapöydän ääreen lepuuttamaan hermojaan.

Ryan asettui omalle paikalleen rullaamaan makeja. ”Luca, laita meille aikasi kuluksi jotain musiikkia”, hän sanoi ja toivoi saavansa toisen näin kauemmas keskeneräisestä ruuasta. ”Pöydällä on leipäpaloja alkupaloiksi, jos et millään malta odottaa hetkeä.”

Luca näytti murjottavan hetken kun häntä kiellettiin napsimasta ruokaa ennen aikojaan, mutta lopulta hän kuitenkin otti kiltisti oluen kaapista ja kävi laittamassa hieman raskaampaa musiikkia soimaan aikansa kuluksi ennenkuin istui pöydän ääreen ja alkoi mutustaa leipäpaloja pahimpaan nälkäänsä.

Lewis naurahti Samanthan sanoille. "Tuskin minulla on sellaiseen varaa, ja jos olisi, ostaisin ilman muuta auton mielummin. Moottoripyörät ovat upeita, mutta taidan pelätä niitä siinä missä sinäkin, tai no, ehkä paljon vähemmän kuin sinä mutta en välttämättä uskaltaisi itse ajaa sellaisella.", Lewis rauhoitteli Samanthaa ja seurasi tätä takaisin pöydän ääreen.

Ryan asetteli makit lautaselle ja siirtyi leipomaan uramaki-susheja. Hän hymyili itsekseen seuratessaan koko ajan Lucaa katseellaan, yrittäen turhaan keskittyä siihen mitä teki. Sinitukkainen nuorukainen oli kuitenkin taitava varastamaan Ryanin huomion täysin.

Samantha mulkaisee Lewisiä vihaisesti tämän huomauttaessa siitä, miten hän oli pelännyt moottoripyörän kyydissä. Hän siemaisi nyreänä siideriä, joka hänelle oli hankittu.
Hän nappasi myös leipäpalan lautaselta, ennen kuin Lucca ehtisi syömään kaiken. ”Voidaanko puhua jostain muusta, kuin siitä kuolemanaiheuttajasta?”

Ryan nauroi Samanthan kommentille. ”Minulla on niitä 'kuolemanaiheuttajia' kaksi tallissa tämän kerrostalon parkkihallissa. Eivät ne ole mitään surmanloukkuja, jos niitä osaa käsitellä ja noudattaa liikennesääntöjä. Autoilla sattuu onnettomuuksia aivan yhtä paljo. Me emme kuitenkaan pakota sinua enää moottoripyörän selkään Samantha.”
”Mihin se puheenaiheen vaihtaminen jäi?” Samantha kysyi tympääntyneenä ja nojasi päätään käteensä. Olihan hänen pitänyt tietää, että miesten kokoontuessa puhuttaisiin paljon heidän lempileluistaan. Välillä oli aivan perseestä olla porukan ainoa nainen.

Luca nauroi myös muttei ruvennut vänkäämään Samanthan kanssa moottoripyörien vaarallisuudesta. Hän oli kasvanut moottorivehkeiden ympäröimänä, eikä oikeastaan edes osannut pelätä sellaisia. Hän odotti innolla että pääsisi huoltamaan uutta pyöräänsä ensimmäistä kertaa omin käsin. Hän oli käsitellyt paljon pyöriä, mutta hänen pitäisi kuitenkin hommata jonkin sortin opus tähän uudempaan malliin, jota ei vielä ollut päässyt tutkimaan lähemmin.

Lewis nyökytteli myöntyväisenä ja nappasi hänkin leipäpalan maistellen sitä. Se oli erinomaista, kuten hän oli ajatellutkin sen olevan.

"Voidaan puhua vaikka.. Hiuksista?", Luca ehdotti ohimennen olkiaan kolauttaen. Hän oli tavallaan toivonut jonkun huomaavan vähäpätöisen muutoksen hänen hieman lyhyemmissä ja harvemmissa hiuksissaan, mutta toisaalta sillä ei kai ollut väliä, hän yritti kuitenkin keksiä jotain puheenaihetta josta Sammykin tykkäisi.

Ryan ja Samantha kääntyivät katsomaan Lucaa kummissaan. Samantha oli kyllä nainen, mutta päätyi harvemmin päivittelemään kauneudenhoitoon liittyviä seikkoja kaveriporukassaan. Johtuen siitä, ettei hänellä juurikaan ollut naispuoleisia kavereita. Ryan taas rupesi epäilemään, että hänen poikaystävänsä oli sittenkin nainen.

Samantha huomasi heistä ensimmäisenä Lucan pointin. ”Hei, sinä olet leikannut hiuksesi! Ryan, hommaa seuraavaksi Lucalle lahjakortti kampaajalle”, Samantha sanoi virnistäen Lucalle ilkikurisesti. ”Ne näyttävät itseasiassa ihan kivoilta.”
Ryan tarkasteli Lucan hiuksia keittiösaarekkeensa luota ja totesi, että hänen olisi pitänyt tajuta. Hän ahmi poikaystäväänsä silmillään, minkä kerkesi, aina kun siihen oli mahdollista. Siitä huolimatta hän ei ollut huomannut.
”Ne sopivat sinulle hyvin muru”, Ryan vastasi hymyillen. ”Luca viitsisitkö hakea makuuhuoneesta Samanthan ja Lewisin tuliaiset? Ne ovat vaatehuoneessa, kahdessa valkoisessa kassissa.”
Sen lisäksi, että Ryan hemmotteli mielellään poikaystäväänsä, hän halusi muistaa myös kahta, uutta ja itseasiassa ensimmäistä oikeaa ystäväänsä. Lewisille hän oli hankkinut uuden tabletin, joka oli uutta suomalaista elektroniikkaa. Samantha saisi puolestaan kauniin, kultaisen vesipisaran muotoisen korun, joka oli koristeltu aidolla, hiotulla ruusukvartsilla, sekä miellyttävältä tuoksuvan hajuveden.
”Ryan!” Samantha parahti. ”Et kai sinä mennyt nyt meihin tuhlaamaan! Eikö se riitä, että hemmottelet Lucaa!”
”Sanoisin, että hemmottelemalla teitä, hän pysyy samalla tyytyväisenä”, Ryan vastasi olkiaan kohauttaen. Uramakit olivat viimein valmiit, joten Ryan saattoi tehdä viel satsin nigirizusheja. Sitten he pääsisivät syömään.

Luca suorastaan hymyili säteilevästi kun muut lopulta huomasivat hänen hiuksensa. Olihan se ehkä hieman naisellista ja turhamaista, mutta olihan se kiva kun muut huomasivat edes pienenkin muutoksen hänessä. "Älä yllytä häntä Sammy, hän vielä palkkaa parturin tulemaan tänne leikkaamaan hiukseni.", Luca virnisti ilkikurisesti ja nousi pöydästä hakeakseen lahjat.

Lewis näytti lähinnä puulla päähän lyödyltä kuultuaan Ryanin hankkineen heillekkin jotain. "Ei sun ois ihan oikeesti tarvinu..", Lewis alkoi sopertamaan kiusaantuessaan. Hänen poskilleen kasvoivat pienet nolostuneet ja hieman ahdistuneet punaiset laikut ja Lewis katsoi lähinnä kenkiään eikä ketään muuta. Hienoa, nyt hän tunsi olevansa Ryanille velkaa. Kumpa se ei olisi mikään kallis lahja..

Luca kaivoi lahjapussit esiin kaapista ja asteli esiin niiden kanssa. "Uskoisin tämän olevan sinulle.", Luca mutisi kurkistellessaan pussiin ja ojentaessaan Sammylle sen joka sisälsi korun ja hajuveden. "Ja vanha kuomaseni saakin jotain uutta kirpunsyömään elämäänsä.", Luca tiesi kuinka kova pala lahjat olivat Lewisille. "Älä kerrankin ala rypemään itsesäälissä, vaan hyväksy kerrankin lahja hyvänä eleenä.", Luca taputti ystäväänsä selkään rohkaisevasti ja ojensi lahjan toiselle.

”Kävimme jossain vaiheessa yötä tai aamua keskustelun Lucan kanssa siitä, että hänen pitää olla edustava tietyissä tilanteissa tai joudun hankkimaan jonkun muun avecikseni tärkeisiin tapahtumiin. Niihin kuuluu myös siisti ulkomuoto, joten tarvittaessa passitan hänet kampaajalle ja maskeeraajalle”, Ryan sanoi ja hymyili Lucalle kiusallaan.

Samantha otti Lucan ojentaman lahjapussin vastaan ja kurkisti epäilevänä sisään. Hän ei yhtään yllättänyt siitä, että sen sisältö oli kalliita merkkituotteita. Mitä muuta nuorelta miljonääriltä saattoi odottaa. Samanthastakaan ei ollut mukavaa saada ökykalliitaa lahjoja, mutta hän ei todellakaan aikonut sanoa sitä Ryanille. Sen sijaan hän päätti olla nyrästi kiitollinen saamastaan huomionosoituksesta.
Hän kaivoi korurasian esiin ja avasi sen. Se oli uskomattoman kaunis. ”Voi kiitos Ryan!” hän henkäisi. Hänellä ei ollut kaulakorua juuri nyt kaulassaan, joten hän päätti olla miehelle mieliksi ja ottaa korun käyttöön samantien. Samantha oli tottunut käyttämään pienilukkoisia koruja, joten hän ei tarvinnut muiden apua sen kiinnittämisessä.

”Se sopii sinulle, kuten arvelinkin”, Ryan totesi hymyillen. ”Ja Lewis, minä en tarvi muuta vastapalvelusta kuin, että saan viettää aikaa teidän kaikkien kanssanne. Kuten sanoi sinulle aikaisemmin raha ei helpota asioita ja minulla ei juurikaan ole ollut oikeita ystäviä. Vain hännystelijöitä.”

Luca mulkaisi Ryania mukamas varoittavasti tuon puhuessa maskeeraajista mutta istui kuitenkin pöydän ääreen hymy kasvoillaan. Hän silmäili Sammyn ilmettä tuon avatessa lahjansa ja nyökkäili tyytyväisenä. Oli mukavaa kun hänen poikaystävänsä muisti myös heidän ystäviään.

Lewis huokaisi kuin maansa myyneenä, mutta kurkattuaan lahjapussiin ja todettuaan mitä se sisälsä, nuorukaisen silmät syttyivät loistamaan. Hän kampesi tabletin ulos ja ihaili sitä vailla sanoja. "Hei, kiitti, oikeesti.", Lewis sai lopulta ähkäistyä sanat suustaan. Hän katsoi lähes liikuttuneena Ryaniin. Toki hänellä oli huono omatunto lahjan vastaanottamisesta, mutta hän yritti niellä köyhän taviksen ylpeytensä ja hyväksyä että joskus sitä vain sai lahjoja.

Ryan virnisti Lucalle tyytyväisenä, mutta ei maininnut maskeeraajia enää, vaan laski katseensa takaisin tekemäänsä ruokaan.
Samantha vilkaisi Lewisin saamaa tablettia. Ryan tosiaan osasi ostaa lahjoja. Nörteistä mikään ei ollut parempaa kuin uusi elektroninen lelu. Hän päätti kuitenkin pitää suunsa kiinni ja keskittyä johonkin muuhun.
”Tuo tabletti on uusinta mallia Suomessa. Sen levitystä ei ole vielä edes aloitettu ulkomailla. Yhtiö lahjoittaa Heavenille tuollaisia opiskelija käyttöön. Haluavat, että meidän yrityksemme rupeaa suosimaan heitä”, Ryan selitti. ”Olen kokeillut vastaavaa ja minusta ne ovat ihan selkeitä, järkeviä kapistuksia. Jos et osaa ottaa tätä lahjana, ajattele itseäsi koekäyttäjänä. Raportoi sitten minulle miltä tabletti tuntuu.” Ryan iski silmää Lewisille kooteessaan viimeisetkin sushit uudelle lautaselle.
”Luca, ota lautasia kaapista. Ruvetaan syömään.”

Lewis säteili onnesta ja olisi varmaan tirauttanut muutaman onnenkyyneleenkin ellei olisi tiennyt olevansa seurassa ja varsinkin Samanthan edessä. Hän nyökkäsi innokkaasti Ryanille. "Kiitos."
Luca nousi käskystä virnistellen. Oli mahtavaa miten hyvin Ryan osasi puhua muut ympäri , mutta sitähän tulevan suurpomon tarvitsikin osata. Luca kaivoi tottuneesti lautaset ja asetti ne siististi pöydälle.
"Minulla onkin jo huutava nälkä. En ole syönyt aamiaisen jälkeen.", Luca virnisteli itsekseen aamun muistolle.

”Mitäs sinä muka ehdit syödä?” Samantha kysyi kulmat kohollaan. ”Vai haukkasitko aamiaisesi kenties Ryanin päältä?”
Samantha virnisti Lucalle ja varautui samalla väistämään mahdollista huitaisua. Nainen näytti unohtaneen kokonaan moottoripyörän selässä velloneen kauhun.
Ryan otti kaapista esiin neljä pientä kulhoa, joihin hän kaatoi soijakastiketta. Hän asetti kulhot lautasten viereen ja puristi sen jälkeen wasabitahnaa pienen pötkön. Seuraavaksi hän kattoi pöytään saken ja siihen kuuluvat snapsilasit.
”Rauhoituhan vähän Samantha”, Ryan sanoi lempeästi. ”Ellet sitten halua jakaa omia kokemuksiasi tasavertaisuuden nimissä.”
Samantha hymyili Ryanille leveästi. ”Kerro toki mitä haluat kuulla.”

"Hei Ry ja Lewis, mitäs jos mennään kaikki moottoripyörillä tänään sinne klubille? Lewis voi ajaa Sammyn paikalle Ryanin toisella pyörällä.", Luca virnisti ilkikurisesti takaisin Samanthalle ja näytti vielä tuolle kieltään. "Ehdin syödä toasteja, ja se oli pikemminkin Ryanin joka söi minua.", Luca totesi aivan tavalliseen keskustelusävyyn, aivan kuin Samantha olisi aidosti halunnut tietää.
Lewis nyrpisti hieman nenäänsä koko keskustelulle, varsinkin Lucan viimeisimmälle kommentille. Hän ei välittänyt saada enempää mielikuvia päähänsä.
"Näyttää tosi hyvältä, Ryan. Olet loistokokki.", Lewis yritti epätoivoisesti vaihtaa puheenaihetta.

Samantha mulkaisi Lucaa, kuin olisi voinut kuristaa tämän siihen paikkaan. Loppujen lopuksi hän sulki suunsa ja päätti ottaa sushia lautaselleen sen sijaan, että olisi sohaissut syömäpuikoilla Lucaa silmiin.
”Kiitos Lewis. Rakastan ruuanlaittoa”, Ryan sanoi hymyillen ja istuutui muiden seuraan pöytään. ”Äiti opetti minua nuorena ja muutettuani pois kotoa, opettelin itse lisää. Siinä on yksi syy, jonka vuoksi en kaipaa itselleni täysipäiväistä taloudenhoitajaa.”
Samassa Ryan punastui korviaan myöten. Tuskin tavallisten nuorten seurassa puhuttiin taloudenhoitajien tarpeellisuudesta. Hän painoi nolona päänsä alas ja keskittyi sohimaan sushiaan soijakastikkeeseen.