Monimutkaista. (K-18)

Leonard hymyili Lucalle. ”Kas, vain. Minäkin olen mekaanikon poika ja kertomasi kuulostaa hyvin tutulta. Paitsi, että minun mekaanikkoni oli äitini. Isä oli yksityinen vampyyrinmetsästäjä ja kuoli eräällä keikalla.”
Leonard noajutui tyytyväisenä mukavapaan asentoon sohvalla. ”Äitikkä teki maailman parhaat lihapullat ja vaihtoi samalla toisella kädellä autoihin öljyt. Jos en olisi lyönyt näyttelijänä rahoiksi, tekisin varmaan samaa kuin hänkin. Onko sinulla omia kulkupelejä?”

Ryan nojasi päätään toiseen käteensä, surkean näköisenä. Aivan kuin koirja, joka oli jätetty ulos sateeseen. Hän tuijotteli epämääräistä pistettä lattiassa kasvoillaan poissaoleva ilme. Pääsääntöisesti hän vain roikotti tupakkaansa sormiensa välissä, muistaen välillä imaista sitä. Juuri nyt, tupakkkahuoneen täytti makea kirsikan tuoksu, joka oli peräisin miehen savukkeesta.

Luca näytti aidosti yllättyneeltä. "Niinkö? Kuulostaa hienolta. Minun äitini ei edes tiedä, mitä eroa on V8 moottorilla ja V12, ne ovat tietenkin jo melko vanhoja, mutta pitäisihän nyt moinen tietää.", Luca virnisti. "Sain juuri aivan upean pyörän Ryanilta. Uskomaton. Odotan vielä pääseväni sen sisuksiin kunhan olen lukenut uudemmista moottoreista enemmän. Isäni korjasi lähinnä vanhempia malleja, joten en ole saanut oikein kurkkia uutuuksien sisuksiin.", Luca oli aivan elementissään puhuessaan omista mieliharrastuksistaan. Aseista hän olisi myös voinut pälättää koko illan.

"Saanko häiritä?", Lewis kysyi hieman aristellen istuutuen Ryanin viereiselle tuolille tarjoten tuon juomaa tuolle. "Näytät siltä että tarvitset tätä. Mikä tuo haju muuten on?", Lewis nuuhkaisi kirsikan tuoksua ilmassa ja ihmetteli sen lähdettä. Hänellä ei edes itsellään ollut savukkeita koska poltti niin harvoin, eikä hän varsinkaan tiennyt tupakan voivan tuoksua tällä tavalla.

”Äitini ei ollut niitä tavanomaisempia kotirouvia. Tosin hän kasvatti minut ja veljeni yksikseen isän ollessa niin paljon poissa”, Leonard totesi hymyillen omille muistikuvilleen. ”Vai, että oikein moottirpyörä. No, se poika osaa tosiaan hemmotella kultaansa. Pitäähän miehellä kunnon ajokit olla. En tosin itse välitä uudemmista kulkupeleistä. Pidän klassikoista. Kuten vanhanajan kunnon Harley Davidsoneista ja Mustangista, Hummerista. Mitä näitä nyt on. Keräilen niitä.”
Leonard tutkaili Lucaa tarkkaavaisesti ja hieroi leukaansa. ”Meistähän voisi tulla kavereita. Voisit opettaa minulle joitain taisteluniksejä, joita olet oppinut siellä koulussasi. Minulle opettaa taistelutaitoja mies, joka ei ole koskaan nähnytkään oikeaa tappelua.”

Ryan nosti päätään Lewisin tullessa. Hän hymyili vähän, aivain kuin ei olisi jaksanut enempää. Hän otti kuitenkin kiitollisena vastaan viskin, jonka Lewis oli kiikuttanut takaisin hänelle. ”Kiitos”, hän sanoi ja kulautti sen kerralla kurkustaan alas. ”Poltan kirsikkasavukkeita. Siitä tämä tuoksu. Haluatko yhden, ne ovat tosin aika makeita tupakaksi.”
Ryan otti mukavamman asennon tuolissaan keskustelua ajatellen, nyt kun hän ei ollut enää yksikseen murehtimassa.

Luca nyökkäili ymmärtäväisesti. "Klassikot ovat aina klassikoita, mutta uusien viehätystä ei voi poissulkea kuitenkaan täysin. Isälläni on itseasiassa historiallinen museoauto, upea ja hieno Thunderbird. Valitettavasti siihen ei saa mistään osia, joten se ei ole ajokunnossa.", Luca siemaisi karpalovodkaansa ja meinasi tukehtua juomaansa. Kavereita suuren näyttelijän kanssa? Toisaalta, hän seurusteli suuren von Heavenin perijän kanssa, joten kaipa hän yhtä hyvin voisi perustaa kokonaan uuden ystäväpiirin julkkiksista. Ajatus tuntui kyllä hassulta ja hieman tukalalta. Mutta Leonardosta hän piti. "Niinkö? Kuulostaapa jokseenkin huvittavalta. Jos Ryan ei tule liian mustasukkaiseksi, voin mielelläni näyttää pari toimivaa liikettä.", Luca vitsaili.

Lewis nyökkäsi. "Voisin maistaa. Ne tuoksuvat hyvälle joten kai niiden täytyy maistuakkin sille." Hän virnisti pienesti ja odotti että Ryan tarjoaisi hänelle savukkeen ennenkuin rentoutuisi itsekkin tuolissa polttaakseen yhden niistä harvoista savukkeista joista tulisi nauttimaan elämänsä aikana.

”Onko isäsi harkinnut sen modernisoimista. Siinä on tosiaan upea menopeli. Äitini modernisoi joitain vehkeitä. Uudemman mallisen moottorin löytäminen, pysymällä uskollisena vanhalle, on itseasiassa aika helppoa. Pitää vain osata vertailla”, Leonard iski silmää.
Kuullessaan Lucan kommentin Ryanin mahdollisesta mustasukkaisuudesta, mies virnisti huvittuneena. ”Onko miehesi sitten mustasukkaista tyyppiä? Voit rauhoitella häntä, kertomalla, että omat mieltymykseni ovat hyvin erillaisia. Kuten Cynthiasta saattaa nähdä. Tosin, jos olisit blondi, hieman muodokkaampi ja kaakattaisit samaan tapaan, niin saattaisit mennäkkin minun makuuni.”
Puhuessaan Leonard kaivoi takkinsa taskuja ja löysi pian etsimänsä. Hän ojensi Lucalle käyntikorttiaan. ”Siinä on yksityinen numeroni. Agenttini kautta ei kannata edes yrittää. Sitä kaveria tiukempaa seulaa saa etsiä.”

”Joidenkin mielestä ne vain haisevat ällöttävältä”, Ryan totesi nousten seisomaan. Hän joutui kaivamaan tupakkansa seisaaltaa, kireiden housujensa taskusta. ”Mites Luca? Vaikuttaako hän vihaiselta?” Ryan virnisti nolona. Hän tiesi olleensa törppö ja Lucalla olisi täysi oikeus olla vihainen hänelle. ”Olin aikamoinen persläpi.”

"Isäni harkitsi sitä, mutta hän tuntuu olevan niin kiintynyt sen alkuperäiseen moottoriin että antaa sen ennemmin lojua liikkumattomana mutta kiiltävänä pihallaan kuin hommata siihen nykyaikaisen moottorien.", Luca virnisti. Hänestä tuntui kuin hän olisi vain harvoin päässyt puhumaan moottoreista yhtä paljon kuin nyt. "Ryan saatta huolestua joskus hieman turhasta, mutta ei sitä voi sanoa huonoksikaan jutuksi.", Hän naurahti mielikuvalle itsestään blondina naisena. Hän otti vastaan toisen käyntikortin uskomatta oikein alkuun silmiään. "Vau, kiitti. Ehkä saan joskus suostuteltua isäni vaihtamaan Tipuseen moottorin ja tuon sen sitten näytille.", Hän virnisti puhuessaan Thunderbirdistä tipusena, sillä niin hänen isänsä autoa nimitti hellivästi.

Lewis näytti hieman yllättyneeltä Ryanin kysymyksestä. "Vihaiselta? Hän näyttää olevan aivan kotonaan herra Bowlsin kanssa, lörpötellessään autoista.", Lewis pyöräytti silmiään ja vilkaisi Ryanin ohi kohti sohvia joissa Luca ja Leonard edelleen istuivat. "Jep, siellä he kaakattavat edelleen, näyttää siltä että herra Bowls antoi numeronsa Lucalle, tai jotain.", Lewis ei ollut lainkaan huomannut että nuorukaisilla oli ollut pienimuotoinen kina. Hän sytytti kirsikkasavukkeen ja totesi sen maistuvan hyvälle. "Tämä on hyvää, kiitos."

”Älä kiittele. Minun ammatissani tapaa harvoin hyviä tyyppejä. Perseennuolijoita enimmäkseen. Ryanilla on varmaan sama tilanne, joten tiedät mistä puhun”, Leonard sanoi, viittoillen tarjoilijaa luokseen. ”Pistä uusi kierros tähän pöytään ja lisää siihen paras skottilainen viski, joka teiltä löytyy, sekä kaksi kappaletta cosmopolitaneja. Kaikki minun laskuuni”, hän sanoi tarjoilijalle, joka lähti nyökättyään pois.
”Vai, että Tipunen. No, me tiedämme, kuinka rakkkailla lapsilla voi olla useita nimiä. Itsehän kutsun hummeriani Matamiksi ja mustangiani Villivarsaksi. Cynthia ei tosin osaa aina arvostaa miehen ja kulkuneuvojen välisiä syvällisiä rakkaussuhteita”, Leonard virnisti tietäväisenä. ”Ryanista vielä. Olen tuntenut hänet vasta vähän aikaa, mutta sen mitä olen kuullut murultani, hän on ilmeisesti varsin hallitsevaa tyyppiä. Ja luonnostaan hyvin suojelunhaluista. Jos tosiaan haluat olla hänen kanssaan, yritä ymmärtää häntä. Näin ilmeesi kun tulit tänne ja sain sitä ennen käsityksen, että tuolla paheiden pesässä oli pieni välikohtaus. Ryan ei tarkoita pahaa. Tiedän sen pirun hyvin, koska olen itse samanlainen. En voisi koskaan antaa murulleni tapahtua mitään pahaa.”

Ryan hymyili. ”Leonard on mekaanikon poika, kuten Luca. Ei ole siis kovinkaan suuri ihme, että he löytävät yhteistä puhuttavaa”, Ryan totesi ja tumppasi polttamansa tupakan. ”Lisäksi hän on helposti lähestyttävä tyyppi. Olen onnellinen Cynin puolesta, että hän tapasi Leonardin. Vale-isosiskoni saa hänestä hyvän miehen.”
Ryan kääntyi tuolissa niin, että saattoi nähdä heidän pöytäänsä. Luca näytti viihtyvän ja se oli pääasia. Ryan näki paikaltaan myös tanssilattialle, jossa heidän naisseuransa revitteli hiki hatussa. Kaikilla vaikutti olevan hauskaa.
Ryan virnisti ovelasti Lewisille tämän kommentoidessa tupakan makua. ”Kuin karkkia.”

"Totta tosiaan. Oma äitini pyöräyttää aina silmiään juuri sillä tietyllä tavalla isän mainitessa Tipusen.", Luca naurahti ja pyöräytti paheksuvasti silmiään imitoidessaan äitiään äänettömän tuhahduksen säestämänä. Hän vakavoitui Leonardin vaihtaessa puheenaiheen Ryaniin ja tuon suojeluhaluun. "Ymmärrän sen, ja olisin varmasti toiminut samoin kuin hän, mutta hänen pitäisi myös yrittää ymmärtää että minä olen myös mies, ja osaan pitää huolen itsestäni.", Luca käänsi katsettaan hieman sivuun ja vilkaisi syrjäkarein tupakkahuonetta kohden.
"En tietenkään sano että se on väärin, mutten myöskään halua tuntea itseäni heikoksi, ymmärrätkö ollenkaan?", Luca irvisti. Oli vaikeaa puhua asiasta jonkun.. heteron kanssa. "Tunnen itseni muutenkin hieman naiseksi ollessani.. alempi osapuoli.", Keskustelu alkoi käydä kiusalliseksi Lucan osalta, joten hän heilautti lopult karpalovodkastaan irvistäen kurkustaan alas.

"Luca puhuu moottoreista vaikka koko yön jos hänelle antaa siihen tilaisuuden.", Lewis sanoi kuulostaen kuolemaansa asti kyllästyneeltä moottoreihin. Lewis oli teknikko, mutta ei moottoriajoneuvoista välittänyt lainkaan. "Kun tapasimme ekaa kertaa ja kysyin mitä hän harrasti, hän selitti ummet ja lammet Tipusta ja Salamasta..", Lewis pyöräytti silmiään muistellessaan puuduttavaa keskustelua jonka oli käynyt ensimmäisenä iltanaan Lucan kanssa.

Leonard irvisti Lucan sivuuttaessa hienovaraisesti heidän asemiaan makuuhuoneen puolella. ”Ei sinun tarvitse kaikkea kertoa, enkä edes välitä kuulla”, Leonard sanoi hieman moittivasti. ”Ryan varmasti yrittää ymmärtää, mutta ei voi omalle luonteelleen mitään, joten koeta tottua siihen. Hallitsevuudesta ei pääse eroon. Muuten sinun on hankittava itsellesi uusi mies. Kasvata vaikka parta, jos haluat tuntea olosi hieman miesmäisemmäksi.” Viimeinen kommentti oli tarkoitettu puhtaaksi vitsiksi ja tunnelmankeventäjäksi.
Samassa heidän naisseuransa palasi tanssilattialta tankkaamaan, höpötellen iloisesti.
”Hei Luca. Ei kai tämä mussukka pitkästytä sinua jutuillaan?” Cynthia sanoi ottaessaan yhden juomattomista shamppanjalaseista.

Ryan nauroi Lewisin kommentille. He olivat myös puhuneet Lucan harrastuksista, minkä olivat intiimiltä parisuhdeajaltaan kerkesivät.
”Luulisin, että sinä puolestasi puhuisit ummet ja lammet elektroniikasta jos saisit luvan. Minä puolestani pälpättäisin ruuanlaitosta kuin mikäkin kotirouva”, Ryan virnisti ja nousi seisomaan. ”Jaahas, pitäisikö meidän mennä tuonne ja pelastaa Leonardo ja Luca kanalaumalta. Naisilla on parhaillaan ylivoima puolellaan.”

Luca irvisti hieman Leonardon puheille mutta hymyili lopuksi kuitenkin. Hallitsevuus oli hieman huono luonteenpiirre, ainakin parisuhteessa, mutta sen kanssa pystyi elämään ja sitä pystyi kontrolloimaan, niin Luca ainakin toivoi. Kommentille parran kasvatuksesta hän ei voinut muuta kuin nauraa, ja hän käänsi kasvonsa yhä makeasti hymyillen kohti Cynthiaa. "Päin vastoin, vaihdamme miehekkäitä kokemuksiamme renkaiden ja öljyjen vaihdosta.", Luca virnisti tyytyväisenä.

Lewis virnisti. "Varmasti puhun, odota vain kun joku päivä kysyt minulta kuinka korjata jotakin tai asettaa taajuuksia, saat satasivuisen esseen aiheesta.", Hän tumppasi savukkeensa Ryanin ehdottaessa heidän siirtymistään takaisin, joi oman drinkkinsä tyhjäksi ja jätti lasin tyhjälle pöydälle ja lähti seuraamaan Ryania takaisin heidän pöytäänsä kohden.

Cynthia pyöräytti silmiään, hyvin samaan tapaan kuin Luca oli hetki sitten imitoinut äitiään.
”Tosiaan, Ryan taisi mainita minulle, että sinulla ja Leonardilla on yhtäläisiä harrastuksia”, nainen sanoi siemaisten sitten shamppanjaansa. ”Te voisitte tulla joskus syömään meille Ryanin kanssa. Kumpikaan meistä ei tosin ole yhtä mahtava kokki kuin Ryan, mutta haluaisin päästä tutustumaan sinuun paremmin Luca. Olet kuitenkin Ryanin tärkein ihminen ja hän on minulle hyvin tärkeä.”
”Ehdotin juuri Lucalle, että hän voisi opettaa minulle pari niksiä tulevia elokuviani varten”, Leonard sanoi napatessaan tyttöystävänsä kainaloonsa.
Lucan viereen istuutunut Samantha katsoi Lucaa huvittuneen ihmeissään. ”Sinähän olet ehtinyt luoda varsinaisia suhteita sillä aikaa, kun sinut jättää hetkeksi yksin.”

”Sitä varten minulla on henkilökuntaa, joka tekee asiat puolestani ja pitää suunsa kiinni”, Ryan toteaa leikkimielisesti.
Hän lähtee astelemaan Lewisin rinnalla kohti heidän istuinryhmäänsä. Hänen kiinnittäessä katseensa määränpäähänsä, hän ei nähnyt enää muuta kuin Lucan. Muisto heidän ikävästä sanaharkastaan nosti päätään hänen mielessään.
Hän suunnisti suorinta tietä pöytään Lucan viereen ja kuiskasi ohimennen tämän korvaan; ”Anteeksi kulta. Olin ääliö.”
Samassa hän käänsikin jo katseensa muihin pöydässä istujiin. ”Mistäs täällä puhutaan?” Ryan varoi koskemasta Lucaan siltä varalta, että tämä olisi hänelle edelleen vihainen. Mies saisi koskettaa häntä ensin, jos oli antanut anteeksi.

"Kuten olen varmasti kertonut Sammy, kukaan ei voi vastustaa hymyäni. Olen varsinainen seurapiirihai halutessani.", Luca vitsaili ja käänsi huomionsa vielä Leonardin ja Cynthian puoleen. "Se voisi olla mukavaa. En oikeastaan pahemmin tunne Ryanin ystäviä, ja hänen isänsä ei oikein välitä minusta joten olisi kiva tuntea edes joitain Ryanin läheisiä.", Luca hymyili hieman irvistäen puhuessaan Ryanin isästä. Kun Ryan kuiskasi ohimennen hänen korvaansa ja istahti hänen viereensä, Luca virnisti ilkikurisesti itsekseen. "Kulta, Cynthia kutsui meidät syömään joskus, ja lupasin näyttää muutaman liikkeen herra Bowlsille tulevaisuuden varalle.", Näin sanottuaan hän kumartui lähemmäs kuin kuiskatakseen jotain, mutta näykkäsikin ulkopuolisille huomaamattomasti Ryanin korvannipukkaa kertoakseen ettei kantanut kaunaa. "Anteeksi.", Hän kuiskasi vetäytyessään kauemmas.

Lewis istui Samanthan viereen ja kaappasi tämän kainaloonsa ja suukotti neitoa otsalle. "Onko kivaa?"

”Leuhka”, Samantha sanoi ja näytti kieltään Lucalle.
Cynthia puolestaan hymyili Lucalle sädehtivästi. ”Hienoa. Ilmoitan Ryanille milloin meille sopii. Meillä on tosin lomaa nyt muutama päivä. Sen jälkeen minä lähden eräälle työkeikalle Eurooppaan.”
Samassa Lewis ja Ryan olivatkin jo pöydän ääressä. Samantha siemaisi juuri shamppanjaa ja läikytti sitä rinnalleen, kun hänen huomionkipeä poikaystävänsä nappasi hänet kainaloonsa. ”Tähän asti”, hän sanoo ja katsoo huulet mutrussa rintojaan pitkin vieriviä pisaroita ja paitaansa leviävää märkää länttiä. Hänen poikaystävänsä osasi tosiaan olla kömpelö.

Ryan huokaisee sisäisesti helpotuksesta Lucan näykätessä hänen korvaansa. Mitä ilmeisemminkin mies oli antanut hänelle anteeksi.
”Ehdotuksesi kuulostaa hyvältä Cynthia. En olekkaan hetkeen päässyt naljailemaan sinulle ruuanlaittotaidoistasi”, Ryan sanoi virnistäen.
”Varo sanojasi tai syömme kiinalaista”, nainen sanoi hyväntuulisesti nauraen.

Samassa tarjoili asteli heidän pöytänsä luo ja rupesi lastaamaan pöydälle laseja, keräten sitten tyhjät pois.
Ryan nappaa tarjoilijattaren tuoman uuden viskin ja kiittää Leonardia juomastaan.
”Älä viitsi Cyn. Tiedät että syön lautaseni aina mukisematta tyhjäksi”, Ryan sanoi hymyillen naiselle. Hän siemasi sanojensa päälle suullisen lasistaan. Samalla hän nosti käsivartensa Lucan hartialle ja hiveli puolihuolimattomasti hänen olkapäätään.

Luca näytti kieltään Samanthalle ja keskittyi sitten nauttimaan illasta. Lewis sen sijaan katsoi hyvin pahoittelevasti Samanthaa. "Anteeksi, kulta.", Mies kumartui hieman lähemmäs Samanthan korvaa. "Jos olisimme kahden, voisin nuolla sinut kuivaksi.", Lewis kuiskutti virnistäen. Hänellä selvästi alkoi alkoholi nousta päähän, ja päivän kokeilut eivät olleet vieläkään lähteneet hänen muististaan.

Luca nappasi yhden juomista ja kiitti myös. Hän alkoi uskoa illasta tulevan mukava ja vielä kaikenlisäksi ilmainen. Se oli melko hyvä yhdistelmä, ja Luca tiesi että paremmin heille ei olisi voinut käydä. Lewis varsinkin olisi aamulla hyvin onneissaan ilmaisesta krapulasta.

Samantha vilkaisi Lewisiä olkansa ylitse. ”Perkeleen pervo”, hän totesi ylidramaattisesti ja nousi seisomaan. ”Minä käyn nyt siistiytymässä naistenhuoneessa.”
Sen sanottuaan Samantha lähti marssimaan kohti alueen toista laitaa, jossa oli nähnyt wc-kyltin.

Samassa Cynthia hihkaisi riemusta, huomatessaan jotain hieman kauempana. ”Leonard, tuolla ovat Eva ja Miles. Meidän pitää mennä tervehtimään”, hän sanoi kiskoen miestään jo jaloilleen.
”Selvä kultu”, Leonarda sanoi ja nousi huokaisten. ”Jos emme tapaa enää tänään, niin hauskaa illanjatkoa koko porukalle. Luca, soittele minulle.”
Leonard lähti seuraamaan Cynthiaa kuuliaisesti. Myös hiljaa istunut Larissa nousi ja lähti ystäviensä perään, vilkuttaen nopeasti pöytään jääville miehille.

”Onko sinulla treffit sovittuna Leonardin kanssa?” Ryan kysyi Lucalta kulmaansa kohauttaen.

Lewis katsoi hätääntyneenä Samanthan perään tietämättä mitä tehdä, oliko suuttuttanut naisen totaalisesti vai ei. Hän katseli melkein panikoiden ympärilleen kunnes tyytyi murjottamaan hiljaa paikallaan, ollen varma että oli suututtanut Samanthan.

Luca virnisti Ryanille kääntäessään katseensa tuohon hyvästeltyään Leornardin ja tämän seurueen. "Todellakin. Etkö nähnyt miten söimme toisiamme silmillämme?", Luca kallisti päätään hieman kuin sanoakseen 'hei oikeesti?' ja laski sitten rauhoittavasti kätensä Ryanin polvelle ja kohotti juomaansa. "Meidän maljamme?"

Ryan hymyili Lucalle rakastavasti ja laski oman kätensä Lucan käden päälle. Hän kohotti viskilasiaan toisen lasia vasten nyökäten. ”Meidän maljamme.”
Juotuaan lasinsa tyhjäksi hän laski sen pöydälle ja totesi tarvitsevansa tauon alkoholista. Hänen ajatuksensa alkoivat tuntua sumeilta.

Samantha palasi hetken kuluttua vessasta hymyillen leveästi. Samassa tilan täytti hidas kappale, joka sai pariskunnat siirtymään vikkelästi tanssilattialle ja kietoutumaan toisiinsa. Samantha katsoi Lewisiin, ennen kuin ehti istuutua. ”Haluatko tanssia?”
Ryan katsoi Lucaa kysyvästi. ”Haluatko lähteä imuttelemaan tanssilattialle?” Miehen puhetapa oli muuttunut hieman rennommaksi alkoholin myötävaikutuksesta. Hän hymyili Lucalle hieman typerän näköisenä.

Luca hymyili Ryanille ja keskittyi omaan juomaansa hetken aikaa. Hän tunsi olonsa ihan mukavaksi eikä klubi vaikuttanut niin pahalta, vaikka VIP puolella oltiinkin. Hän olisi toisaalta halunnut katsastaa menon 'rahvaan' puolella, sillä uskoi menon olevan ehkä hieman villimpää siellä. Vaikka ei täälläkään kuollutta ollut.

Lewis katsoi Samanthaa silmät tuikkien. "Totta kai!", Lewis nousi salamana ylös, ojensi herrasmiehenä käsipuoltaan naiselle voidakseen johdattaa tuon elegantisti tanssilattialle.

Luca katsahti hieman kummastuneena hymyillen Ryania. "Ihanko tosi? Taisi viski kolahtaa nuppiin.", Hän ei voinut kuitenkaan kieltäytyä, vaan nousi ylös ja ojensi sitten kättään Ryanille. "Mennään sitten."

Samantha tarttui hymyillen Lewisin käsivarteen, mutta oli kuitenkin sitten se, joka veti miehen kanssaan tanssilattialle. Muiden parien keskkellä hän veti poikaystävänsä aivan kiinni itseensä ja kietoi käsivartensa tämän harteille. ”Taisit luulla, että suutuin äsken. Vai mitä?” hän kysyi hymyillen. Liikkuessaan hitaasti musiikin tahtiin.

Ryan antoi Lucan vetää itsensä ylös, vastoin kaikkia häntä koskevia luonnonlakeja, joiden mukaan hänen olisi pitänyt tarjota poikaystävälleen käsikynkkänsä. Hän seurasi toista tanssilattialle ja aivan kuten Samantha, hän veti poikaystävänsä itseään vasten. Ei tosin aivan yhtä hienovaraisesti kuin lähellä tanssiva nainen. Hän nimittäin laski kämmenensä Lucan molemmi pakaroille ja saaden heidän lantionsa yhteen.
Hän katseli Lucaa sumein silmin, hymy huulillaan. ”Olenko koskaan maininnut kuinka seksikäs sinä olet?”

Lewis kietoi kätensä Samantha selälle ja silitteli tuon selkää tanssiessaan hieman kankean oloisesti Samanthan mukana. "Luulin. Et kuitenkaan suuttunut?", Lewis hymyili iloisena tietäessään ettei ollut ainakaan saanut peruutettua heidän tulevaa yötään yhdessä törppöilemällä. Hän toivoi että pian tulisi jo valomerkki jotta he pääsisivät kotiin vehtaamaan.

Luca hieman yllättyi Ryanin suorasukaisuudesta ja kohotti kulmiaan. "Olet, ja olenko minä koskaan aikaisemmin nähnyt sinua humalassa?", Lucan katse oli hieman kummastunut, ja hän tarttui hellästi Ryania molemmista ranteista ja veti miehen kädet ylemmäs selälleen. Hän ei sentään halunnut julkista muhinointia tai kuivapanoa. Hän toivoi ettei viski ollut kolahtanut aivan liikaa Ryanin hattuun, ja ettei Ryan ollut niitä ylikiimaisia ihmisiä jotka juodessaan eivät muuta tehneetkään kuin lääppineet. Kuten ne kaksi hyypiötä aiemmin tupakkahuoneessa.. Ajastuskin niistä kahdesta sai Lucan värähtämään inhosta.

Samantha pudisteli päätään. ”En. Et aiheuttanut mitään pysyvää vahinkoa. Shamppanja lähtee paidasta pesussa”, hän sanoi hymyillen. Hän nautti täysin siemauksin Lewisin kosketuksesta paljaalla ihollaan, joka paljastuu miehen sormille helposti ohuiden hapsujen alta. ”Saatoin tosin ehkä hhieman ärsyyntyä, mutta se meni ohi samantien.”

Ryan hymyili Lucalle hölmistyneenä. Sumentunut katse ei tarkentunut enää Lucan silmiin vaan lähti ajoittain harhailemaan muualle. ”Hyvä ja ei. Et ole tainnut nähdä minua aiemmin humalassa. Tosin en minä ole nytkään humalassa. En ole juonut juuri mitään”, mies sanoi. Utuisista silmistä huolimatta, miehen ääni ei kuitenkaan sammaltanut, vaikka se olisi ollut hyvinkin mahdollista.
Ryan veti Lucan tiiviimmin vasten itseään, jolloin Luca saattoi helposti tuntea kivikovan kohouman Ryanin haarojen kohdalla. Sijainnista ja muodosta saattoi päätellä ettei se taatusti ollut miehen puhelin.

Lewis hiveli hapsuja Samanthan selässä, siirrellen niitä, kutitellen niillä naisen selkää ja tunnustellen silkkisen pehmeää ihoa hapsujen alla. "No, pääasia ettet ole vihainen.", Lewis hymyili ja painoi suudelman Samanthan huulille.

Luca näytti hieman vaivautuneelta. "Tuota.. Ry, tahdotko kenties lähteä kotiin?", Hän yritti muotoilla asiansa ystävällisesti vaikka saattoikin kuulostaa juuri siltä mitä hän oikeasti ajatteli; täältä oli päästävä ja äkkiä. Kohouma jonka Luca tunsi itseään vasten olisi tavallisesti luultavasti saanut nuorukaisen kiihottumaan, mutta keskellä tanssilattiaa hän ei todellakaan kaivannut moista, ja illan muutamat katastrofit painoivat edelleen mieltä vaikka Luca olikin muuten varsin hyvän tuulinen. "Taidat sinä hiukan olla humalassa.", Luca yritti hymyillä ystävällisesti.

Samantha antoi lauhkeana poikaystävänsä suudella itseään ja avasin suunsa halukkaana tämän tutkimusretkille. Hän painautuu entistä tiiviimmin Lewisiä vasten upottaen sormensa tämän hiuksiin. Samalla hän työnsi lantiotaan miehen lanteita vasten, viestittäen näin mitä suudelma sai hänen ruumiissaan aikaiseksi.

Ryan suuteli Lucaa otsalle sujauttaen samalla toisen kätensä miehen paidan alle, sivelläkseen näin lämmintä ihoa. ”Ei minulla ole hätää. Nautitaan tästä illasta nyt kun meillä on siihen mahdollisuus”, hän kuikski Lucan korvaan. ”Ties milloin minun pitää taas lähteä toiselle puolelle maapalloa isäni persettä pyyhkimään.”

Lewis liu'utti kielensä Samanthan huulien lomasta tuon suuhun ja kutitteli kielenkärjellään Samanthan hampaita ja tuon omaa kieltä. Hän tunsi kuinka nainen painautui lähemmäs häntä ja antoi käsiensä liukua selkää pitkin alemmas tuon takamukselle. Hän ei lainkaan enää kuullut musiikkia tai nähnyt ihmisiä ympärillään, nyt olivat vain jäljellä he kaksi.

"Ryan, me voidaan uskoakseni nauttia tästä ilman julkista kopelointia?", Luca virnisti pienesti yrittäessään edelleen kuulostaa normaalilta. Hän ei oikein välittänyt tästä julkkisten täyttämästä VIP tilasta, kuka tahansa voisi raportoida näkemänsä lehdistölle. Lisäksi häntä jostain syystä ujostutti, vaikka hän oli tehnyt tätä samaa naisille lukuisat kerrat. Nyt hän ymmärsi miltä joistain hänen tyttöystävistään oli tuntunut kun he olivat pyytäneet häntä rajoittamaan kopelointia.

Samantha hiveli kielellään Lewisin kieltä hetken aikaa ennen kuin erkani toisesta. ”Jos jatkat vielä kovin paljon pidempään muru, niin meidän on siirrettävä nämä juhlat jonnekkin aivan muualle”, hän kujersi miehen huulia vasten.

Ryan lopetti kätensä liikkeet Lucan paidan alla, mutta piti sen paikoillaan miehen ristiselässä. ”Anteeksi muru. Sinä vain saat minut pelkällä läsnäolollasi niin kiimaiseksi, etten millään meinaa pysyä housuissani”, Ryan kuiskutti Lucan korvaan.