Monimutkaista. (K-18)

Luca ja Lewis seisoivat pihassa odottamassa yhdessä taksin kanssa. Luca oli päättänyt haluavansa hoitaa asian mahdollisimman nopeasti pois päiväjärjestyksestä ja unohtaa sen sitten. Hän ei halunnut vatvoa asiaa enempää kuin pitäisi.
"Meinasitko vietellä poliisit?", Luca kysyi hymyillen voipuneesti. Hän yritti parhaansa ollakseen oma itsensä, ihan vain ystäviensä takia jotka yrittivät kovasti piristää häntä ja auttaa.
Lewis mulkaisi Lucaa pahasti ilman että toinen huomasi, mutta hymyili kuitenkin kuin se olisi ollut hauskakin vitsi.

Noustuaan taksiin Luca antaisi kuskille osoitteen. Päästyään poliisiaseman Lucaa alkoi jo hermostuttaa siihen pisteeseen saakka että häntä kuvotti. Hänen oli pakko rauhoittua ennen sisälle menoa, ja nuorukainen sytytti savukkeen voidakseen rauhoittua. Hän ei halunnut sisälle, hän ei halunnut kuulla julmaa totuutta joka iskisi häntä kasvoihin sanoilla 'sori, Ryan sen teki, ei huumeet'. Hän pelkäsi sitä.

”Yritän peittää hien hajua siisteillä vaatteilla”, Samantha vastasi ykskantaan Lucalle ja sujahti taksiin. ”Mutta jos siitä on apua, voin kyllä vilauttaa jollekkin konstaapelille.”
Hän istuutui miesten väliin ja kaivoi käsilaukustaan esiin tabletin, tutkaillakseen hieman rikoslakia. Hän halusi tietää tarkalleen mitä heillä oli mahdollisesti vastassa.

Poliisiaseman pihalla Samantha irvisti. ”Voisiko tämä olla yhtään ankeampaa?” hän kysyi katsellessaan rakennusta.
Nainen huomasi oitis ystävänsä hermostuneisuuden. Hän asteli Lucan rinnalle ja tarttui miehen käteen. ”Hyvin se menee muru. Me olemme sinun kanssani niin pitkälle kuin se vain on mahdollista. Kuulusteluhuoneeseen me emme välttämättä pääse, koska he eivät halua kenenkään vaikuttavan lausuntoosi.”

Samanthan sanat saivat Lucan silmät laajenemaan. "Ei. En halua mennä sinne yksin.", Hän pudisti raivokkaasti päätään. "Jos he haluavat lausunnon, te olette mukanani tai he eivät saa mitään.", Lucan ilme oli samaan aikaan päättäväinen ja pelästynyt. "Selvä juttu, me tullaan mukaan.", Lewis hymyili, mutta epäili kuitenkin päästettäisiinkö heitä sisään.

Poltettuaan savukkeensa hän nyökkäsi ystävilleen. "Mennään.", Luca tarttui Samanthaa kädestä saadakseen tukea päätökseensä ja johdatti heidät sisään. Lewis tuli tiukasti perässä, eikä häntä haitannut lainkaan ettei Luca tahtonut pitää häntä kädestä.
Saavuttuaan vastaanottotiskille Luca epäröi.
"H-hei, olen Luca Johnsson, minulle soitettiin.."

”Hetki”, vastaanottovirkailija, nuori nainen sanoi, saatuaan Lucan nimen. Hän näpyttelee sen nopeasti tietokoneelle. Hänen silmänsä laajenevat hänen lukiessaan koneelta löytyvät tiedot. Sen jälkeen hän katsoi Lucaa säälivästi.
Samantha olisi voinut läimäistä naista tämän vuoksi.
”Ilmoitan konstaapeli Seedille tulostanne”, nainen sanoi ja tarttui puhelimeensa. ”Voitte mennä tuonne istumaan.” Virkailija osoitti ankean näköisiä muovituoleja sivummalla.

Hetken kuluttua tilaan asteli keski-ikäinen mies farkuissa ja teepaidassa, poliisin lupalätkä kaulassaan roikkuen. Hän katsoi kolmikkoa kummastuneena.
”Kumpi teistä on Luca Jhonsson?” hän kysyi vilkuille Lewisiä ja Lucaa. Samanthan mies sentään osasi sulkea pois laskuista. Saatuaan vastauksensa konstaapeli viittoi Lucaa seuraamaan. ”Seuratkaa minua herra Jhonsson.”

Luca katsoi naisen säälivää ilmettä ja tunsi viillon sydämessään. Hän ei halunnut naisen sääliä. Hän tunsi enemminkin häpeää ja asteli pää riipuksissa tuoleille istumaan. Lucan käännettyä selkänsä Lewis mulkaisi naista niin ikävästi kuin osasi ennenkuin seurasi ystäväänsä tuoleille.

"Minä olen.", Luca nousi seisomaan tuoliltaan ja vilkaisi sitten Samanthaa kohden. "He..he tulevat mukaani.", Hän ojensi peläten kättään Samanthalle toivoen jälleen naisen tukea. "Muuten en puhu.", Hän lisäsi vielä kuin uhmaikäinen lapsi, eikä suostuisi seuraamaan ennenkuin Samantha ja Lewis saisivat luvan tulla hänen mukaansa.

Samantha tarttui oitis Lucan käteen ja puristi sitä, kuin merkkinä ettei hän lähtisi minnekkään.
Konstaapeli vilkaisee Samanthaa ja Lewisiä ja kohauttaa sitten olkiaa. ”Hyvä on, mutta he pitävät sitten suunsa kiinni koko toimituksen ajan. Muuten potkaisen heidät pihalle.”

Seedin kääntäessä selkänsä Samantha näytti tälle keskisormea ja irvisti rumasti. Kuitenkin niin vaivihkaa, että vain Luca ja Lewis huomasivat sen.
Samantha piti Lucaa tiukasti kädestä kiinni heidän seuratessaan Seediä syvemmälle poliisitalon uumeniin. Konstaapeli johdattaa heidät pieneen huoneeseen, jossa on pöytä ja kaksi tuolia. Hän jättää heidät huoneeseen hetkeksi aikaa keskenään, hakiessaan tuolit myös Lewisille ja Samanthalle.
Samantha asettaa oman tuolinsa Lucan viereen, jotta mies voisi hakea hänestä tukea milloin halusi.

Seed asettui puolestaan Lucaa vastapäätä. ”Ensimmäiseksi haluan ilmoittaa sinulle”, mies vilkaisi Samanthaa ja Lewisiä turhautuneen näköisenä ennen kuin käänsi katseensa takaisin Lucaan. ”Ryan von Heavenia ei voida syyttää mistään, mitä hän teki. Olen pahoillani.”

Luci järsi alahuultaan koko matkan pieneen ahdistavaan kuulusteluhuoneeseen ja istuuduttuaan hän yritti ottaa mukavan asennon vaikka hänen takapuolensa huusi hurjasti kovaa tuolia vasten. Hän katsoi Sammya ja Lewisia kiitollisena noiden tuesta. Konstaapelin sanat kuitenkin saivat Lucan tuijottamaan miestä epäuskoisena.

"Mitä te tarkoitatte?", Luca ei ymmärtänyt lainkaan miksi mies pahoittelisi moista asiaa. Johtuiko se Ryanin suhteista? Vai siitä että hänet oli todettu syyntakeettomaksi huumausainetestien jälkeen? Luca suorastaan rukoili jälkimmäistä vastausta.
"En ymmärrä."

Kuullessaan, ettei Ryania syytetä, Samanthan käsi hakeutuu Lucan käteen. Oli mies mitä mieltä tahansa tilanteen saamasta käänteestä, ainakin hän saisi hakea turvaa tutusta ruumiinlämmöstä.

Seed näytti vaivaantuneelta. ”Ukon kokemuksenne olevan hyvin traumaattinen, mutta Ryan von Heavenia ei voida syyttää. Tämä ei ole rikkaiden suosimista. Von Heavenin virtsasta löytyi jäänteitä X-51 huumausaineesta ja vampyyrinverestä. Huumetesti todistaa myös sen, mitä von Heaven on kertonut. Hän ei muista koko yöstä mitään.
”Tämän istunnon tarkoituksena on lähinnä saada teidän versionne tapahtuneesta, jotta se voi auttaa meitä löytämään sen, joka on vastuussa näistä traagisista tapahtumista.”

Luca puristi Samanthan kättä kiitollisena kuunnellessaan intensiivisesti mitä konstaapelilla oli sanottavanaan. Helpotus pyyhkäisi Lucan yli ja hänen silmänsä kostuivat. Konstaapelista saattoi näyttää siltä kuin Luca aikoisi itkeä pettymyksestä, mutta hänen ystävänsä tietäisivät hänen olevan hyvin hyvin helpottunut.
"En tiedä miten se olisi voinut tapahtua.", Luca aloitti.

Hän kertoi konstaapelille kahdesta idiootista, kertoi siitä kuinka Ryan istui takaisin pöytään ja joi Leonardin tarjoaman viskin ja kuinka asiat alkoivat siitä eteenpäin mennä oudoksi. Hän jätti kuitenkin kaikki pienet yksityiskohdat riidoista ja loppuillasta pois, sillä hän ei tahtonut muistaa enää kamaluuksia.

Loppujen lopuksi Luca tahtoi Ryanin syleilyyn. Häntä arvelutti edelleenkin, ja osa hänestä syytti Ryania yhä, vaikka tiesi ettei syy ollut hänen. Hänen oli kuitenkin vaikea unohtaa, vaikka anteeksi anto olisikin helpompaa.

Seed kuunteli tarkoin Lucan kertomusta ja kirjasi tabletilleen ylös jokaisen yksityiskohdan. ”Täpötäydessä clubissa voi tapahtua mitä tahansa. Von Heavenin juoman ei ole tarvinnut jäädä kuin hetkeksi katseiden ulkopuolelle ja se on tarjonnut jollekkin tilaisuuden. Tämä on voinut tapahtua pöydässänne, baaritiskillä, oikeastaan missä vain. Olivatko nämä kaksi teidän mukananne clubilla?” Konstaapeli osoitti elektorinisella kynällään Samanthaa ja Lewisiä. Saadessaan myöntävän vastauksen: ”Onko teillä lisättävää herra Jhonssonin raporttiin?”
Samantha pudisti päätään. Luca oli kertonut kaiken sen, minkä hekin olivat havainneet.

”Voitko vielä kuvailla niitä kahta kaveria, jotka lähentelivät sinua? He ovat varteenotettavia epäiltyjä von Heavenin huumaamisessa.”

Luca muisti kahden limanuljaskan ulkonäön melko tarkasti, ja kuvaili heidät niin hyvin kuin vain kykeni. Helpotus sai hänet kuitenkin tuntemaan itsensä hyvin voipuneeksi, ja hän halusi joko kupin kahvia tai päästä jälleen takaisin nukkumaan. Nukkuminen kuulosti hyvältä. Luca mietti, oliko hänen mahdollista kyetä nukkumaan muutama kuukausi, niin pitkään että hänen myllertävät tunteensa ehtisivät asettua ja hän pystyisi jälleen kohtaamaan Ryanin.
Lewis yritti miettiä olisiko hänellä ollut lisättävää, mutta totesi pienen muistitutkinnan jälkeen ettei ollut. Hän olisi halunnut auttaa viemään tutkimuksia ratkaisuun mutta tietenkään hän ei pystynyt. Hän pystyi olemaan vain äänetön tuki ystävälleen.

”Tämä on tällä erää melkein tässä. Ryan von Heaven jätti teille tänne jotain, ennen kuin poistui täältä pidätyksen jälkeen”, Seed otti taskustaan esiin avainlevyn, joka kuului Lucan moottoripyörään. Ryanin kotiavain kuitenkin puuttui renkaasta, vaikka se olikin ollut siinä aiemmin. ”Hän sanoi toimittavansa kulkupelin luoksesi tämän päivän aikana.”
Hän laski avaimen pöydälle.
”Olette vapaita lähtemään. Tarvitsetteko saattajan ulos?”

"Pidätyksen?", Sanat tuntuivat lähtevän Lucan huulilta ennenkuin hän edes huomasi niitä. "Onko hänet pidätetty? Vaikka sanoitte ettei häntä voida syyttää?", Luca oli ymmällään. Toisaalta hänen mielensä oli sen verran uupunut, että huonosti muotoillut sanat saattoivat helposti mennä nuorukaiselta yli hilseen. Lewis oli jo nousemassa, ja pysähtyi sijoilleen Lucan esittäessä liudan kysymyksiä.

Samantha puristi Lucan kättä entistä lujempaa kun tuo hätääntyi Ryanin pidätyksen vuoksi. Seed puolestaan katsoi Lucaa hämmentyneenä. Ilmeisesti ei ollut aivan tavallista, että raiskauksen uhrit hätääntyivät kun kuulivat päällekarkaajansa pidätyksestä.
”Herra Jhonsson, kun von Heaven tuli ilmiantamaan itsensä ja kertoi syyllistyneensä teidän raiskaukseenne, hänet pidätettiin epäiltynä. Hänet vapautettiin puoli tuntia ennen tuloanne, koska hänet todettiin syyntakeettomaksi tekoihinsa. Nyt hän on hyvin vapaa mies.”
Konstaapeli katsoi kolmikkoa hetken aikaa tutkivasti, aivan kuin olisi yrittänyt etsiä heistä jotain näkyvää vikaa. ”Mutta kuten sanoin, kuulustelu oli tässä. Voitte ottaa avaimenne ja poistua. Ilmoitamme teille tutkimusten edistyessä.”

Luca oli niin hämmentynyt, että saatuaan luvan poistua hän kääntyi kuin olisi aaveen nähnyt, kalpeana. Hän unohti kokonaan avaimet ja ystävänsä, aikeenaan vain päästä ulos tästä ahdistavasta tilanteesta, ulos hankkimaan vaikka keuhkosyöpä polttamalla kolme askia putkeen jos hän siten saavuttaisi sisäisen rauhan.

Lewis nappasi nopeasti avaimet pöydältä ja lähti Lucan perään huolestuneena. Hän ei lainkaan tiennyt oliko Luca järkyttynyt siitä että Ryan oli vapaalla vai oliko tuo kenties helpottunut. Katseen puolesta Luca näytti siltä kuin olisi hyvinkin huono homma että Ryan oli vapaa, aivan kuin Luca olisi pelännyt henkensä puolesta. Kun Lewis kuitenkin viimein sai Lucan kiinni, tuo istui ulkona rakennuksen edessä rappusilla ja nojasi päätään kämmeneensä ja poltti jälleen.

Kun Samantha pääsisi Lucan luokse, Luca kuiskaisi kysymyksen joka piinasi häntä eniten; "mitä minä teen?"

Samantha seurasi Lucaa puoli juoksua ulos poliisitalolta. Hän mietti kuumeisesti juuri saamaansa tietoa. Ryan ei siis ollut tehnyt tarkoituksellista väkivaltaa Lucalle. Miehen täytyisi olla aivan romuna. Samantha oli nähnyt kuinka rakastavasti hän välillä katsoi Lucaa ja kosketti tätä.
Tämä tapaus saattaisi hyvinkin tuhota Ryanin tai ainakin osan hänestä.
Lucaa ei voinut kuitenkaan pakottaa palaamaan miehen syliin, nyt kun tuo syli ei ollut varmasti enää turvallinen sinitukkaisen silmissä.

Oli hyvin todennäköistä, että noiden kahden suhde olisi tässä. Ryan ei pystyisi elämään itsensä kanssa, eikä Luca Ryanin.

Päästyään pihalle, poliisitalon rappusille, Samantha nosti kätensä lanteilleen ja kuunteli Lucan epätoivoisen kysymyksen. Nyt mies tarvitsisi arjen tuomia rutiineja ja tottumuksia. Hänen pitäisi unohtaa Ryan hetkeksi ja keskittyä johonkin muuhun.
”Ihan ensimmäiseksi me menemme Sunriseen syömään aamiaista. Meistä ei ole kukaan syönyt vielä täänään”, Samantha totesi laskeutuessaan pari porrasta alemmas Lucan eteen. ”Sitten me lähdemme salille päästämään vähän höyryjä. Minulla on muutama painiote, joita haluan päästä kokeilemaan.”

Luca pudisti surkeana päätään. Ei, tuo ei ollut vastaus jota Luca kaipasi. Luca kohotti katseensa ja soi Samanthalle hyvin tiukan ja päättäväisen ilmeen. "Mitä sinä tekisit, jos olisit minun sijassani?", Lucalle oli ehdottoman tärkeää saada Samanthan mielipide, sillä nainen pystyisi kuitenkin kuvittelemaan tilanteen jossa Lewis olisi satuttanut häntä. Luca ei voinut tehdä päätöksiä oman elämänsä suhteen aivan vielä, hän tarvitsi aikaa ajatella, mutta Samantha voisi auttaa häntä kallistumaan suuntaan tai toiseen.

Samantha kohotti kulmaansa Lucalle. ”Juuri niin kuin äsken sanoin. Yrittäisin olla ajattelematta tilannetta hetkeen. Veisin ajatukset muualle ja miettisin sitä sitten myöhemmin uudesta näkökulmasta”, nainen totesi. ”Se pitää pään kunnossa.”
Samanthan ei tarvinnut edes miettiä asiaa teoriassa. Hänellä oli siitä ihan omakohtaista kokemusta. Oli tiettyjä tekijöitä joiden vuoksi hän kärsi sitoutumiskammostaan. Kukaan ei tiennyt niistä. Eivät edes hänen vanhempansa. Ja juuri näistä syistä hän oksensi sisuksiaan pellolle ollessaan Lewisin kanssa ja heräsi öisin hiessä kylpien.

Luca näytti tuskastuneelta saamastaan vastauksesta. Hän olisi halunnut kuulla Samanthan sanovan voivansa antaa anteeksi ja voivansa juosta takaisin rakkaansa syleilyyn. Hän päästi värisevän huokauksen huuliltaan ja painoi taas pään käteensä. Lucalla ei ollut nälkä, eikä hän halunnut salille. Hän halusi nukkua.

Lopulta nuorukainen kuitenkin ottaa kännykkänsä esiin. Hän pyörittelee sitä hetken käsissään kuin harkiten asiaa. Hän halusi soittaa Ryanille, tai laittaa viestiä tuolle. Mutta mitä hän voisi sanoa? Voisiko hän millään sanomallaan helpottaa heidän molempien oloa?
Luca avasi viestit ja tuijotti ruutua hetken. "Ryan, minä en vihaa sinua enkä syytä sinua tästä. Mutta tarvitsen kuitenkin hieman omaa aikaa saadakseni pääni samalle tasolle sydämeni kanssa. Anna minulle aikaa ja odota minua, sitten voimme tavata ja keskustella asiasta, sopiiko?", Luca näpytteli viestin ja lähetti sen äkkiä, ennenkuin häneltä menisi sisu kaulaa. Noin, nyt hän oli ilmaissut typerät ristiriitaiset tunteensa Ryanille ja varmasti vain saanut asiat pahemmiksi.

Samantha istuu lopulta Lucan viereen, kun tämä on lähettänyt viestinsä. Lopulta hän kietoo käsivartensa miehen harteille.
Loppujen lopuksi hän halusi kertoa miehelle tietävänsä, miltä tästä tuntui. Mutta hän ei halunnut jakaa omia kipeitä kokemuksiaan ja antaa näin tilaa ahdistukselle. Lucan näkeminen tässä jamassa oli aivan riittävän ahdistavaa.
”Luca”, Samantha kuiskasi lempeästi. Hän oli hetken hiljaa miettien sanomisiaan. Mitä hän oli itse halunnut kuulla silloin? Mitä hänen pitäisi sanoa Lucalle. ”Lopulta sinun kannattaa tehdä juuri niin kuin sinusta parhaimmalta tuntuu.”

Luca nosti katseensa Samanthaa kohden ja soi tälle pienen hymyn. "Minä haluan nukkua seuraavat kaksi kuukautta, käykö se?", Hän hymähti pienesti ja kampesi sitten itsensä ylös kovalta portaalta. "Haluaisin suihkuun.", Luca tunsi olonsa likaiseksi nyt kun pahimmat stressitilanteet oli hoidettu pois alta. Hän halusi vain suihkuun ja nukkumaan, millään muulla ei tuntunut olevan väliä.

Lewis katsoi turhautuneena Samanthan ja Lucan jutustelua. Hän tunsi itsensä ylimääräiseksi ja nuorukainen käänsi päätään turhautuneena ympäriinsä, yrittäen etsiä jotakin mielenkiintoista katsottavaa.

Samantha hymyili Lucalle. ”Jos lupaat syödä kunnon aamiaisen, niin minä annan sinun nukkua rauhassa, vaikka koko päivän. Lupaan raahata Lewisin jonnekkin muualle pois sinua häiritsemästä. Kahta kuukautta en voi kuitenkaan luvata sinulle. Se on koululääkärin homma”, Samantha sanoi pörröttäen samalla Lucan hiuksia.
”Mennään asuntolalle, saat käydä suihkussa ja lähdetään sitten etsimään jotain haukattavaa. Käykö?”

Luca ei kyennyt vastaamaan Samanthan hymyyn, vaikka hänen hieman tekikin mieli hymyillä. "Minun ei ole nälkä.", Hän mutisi hiljaisesti ja käänsi katseensa pois. Hän tiesi että hänen pitäisi syödä, mutta asian tiedostaminen ja sille jotain tekeminen oli kaksi eri asiaa.

"Kuule, sinun on syötävä. Muussa tapauksessa tungemme letkut vatsaasi ja pakkosyötämme sinua nesteillä.", Lewis totesi jyrkästi. Hän ei antaisi ystävänsä kuihtua olemattomiin. Lewis oli ensimmäistä kertaa elämässään hyvin vihainen, ja kohteena olivat Ryanin huumaajat. Hän halusi saada syyllisen käsiinsä ja muotoilla naamataulua uusiksi.

”Kuuntele kaveriasi, kun hänellä on kerrankin fiksua sanottavaa”, Samantha sanoi. ”Jos et halua lähteä ulos, me tilaamme jotain asuntolaan. Sitten voit painaa suoraan pehkuihin.”
Hän nousi seisomaan portailta. ”Hyödynnämekö vieläkin paikallista taksipalvelua? Pääsisit nopeamin nukkumaan”, hän kysyy katsoen molempia miehiä vastausta odottaen.

Luca huokasi ja nyökkäsi myöntymisen merkkinä. Hän kampesi itsensä ylös portailta hieman irvistäen.
"Taksi.", Luca sanoi vailla sen suurempaa miettimistä. Hän ei kaivannut täysiä ahtaita busseja juuri nyt. Hän vilkaisi puhelintaan ja tunsi pettymyksen piston kun siihen ei ollut vieläkään tullut vastausta. Luca työnsi puhelimen takaisin taskuunsa hieman pettyneenä.

Lewis mulkaisi Sammya mukamas vihaisena tuon kommentista muttei voinut olla virnistämättä. Hänellä oli kerrankin fiksua sanottavaa, ehkä se olikin kohteliaisuus eikä loukkaus.