Kun valvova silmä välttää K-18

Iliah jäi istumaan lattialle. Hän istui polvet koukussa, käsivarret niiden päällä roikkuen, selkä kyyryssä, pää painuksissa, eteensä tuijottaen kuitenkaan näkemättä mitään, mitä suihkuhuoneessa oli. Hän näki vain Verochan ja Nikolain kasvot. Sen kuinka hänen ihastuttava ottoäitinsä hyvästeli hänet ennen kuin lähti kohtalokkaalle matkalle, jolta ei palannut. Hän muisti myös miltä Nikolai oli näyttänyt kun hän oli saanut kuulla vaimonsa kuolleen. Isä oli malttanut pysyä elossa vain sen verran, että oli saanut järjestettyä Iliahista laillisen perijänsä ja Vadikin huoltajan. Sen jälkeen hän oli lähtenyt omalle itsemurhamatkalleen. Iliah näki tämän kaiken ielessään kuin se tapahtuisi uudestaan hänen silmiensä edessä.

Pyotr palaa hetken päästä tilaan ja jo Iliahin näkeminen sai hänen ilmeensä synkentymään. Hän oli nähnyt tilanteen ennenkin. Iliah olisi oman menneisyytensä ja kauhukuviensa vanki. Nyt oli vain selvitettävä kuinka pitkään tämä halusi viettää oman päänsä sisällä.
”Vitun hienoa!” hän puuskahtaa ja astelee suojattinsa eteen. ”Iliah! Iliah! Maa kutsuu!” Pyotr napsuttelee sormiaan miehen kasvojen edessä, saamatta vastaukseksi juuri minkäänlaista reaktiota.

Saatuaan hiuksensa huuhdeltua Pyotr asteleekin jo takaisin suihkuhuoneeseen. Landon sulkee hanan ja antaa silmiensä katseen seurata Pyotrin kulkua Iliahin luokse ja tuon toimia. Hän kurottaa sivulleen ja nappaa pyyhkeen jonka hän kietaisee lanteilleen, ja toisen jolla peittää päänsä kuin hupun. Hän kuivailee hiuksiaan kääntyessään Iliahia ja Pyotria kohden. "Onks kaikki ok?", Landon ei tiennyt miksi vaivautui. He olivat mitä epätodennäiköisin kolmikko jolle voisi syntyä ystävyyssuhde, joten miksi hän edes vaivautui olemaan mukava? Landon oli nähnyt moista aiemminkin, hän oli itse ollut melko samanlainen nuorempana, sulkeutunut omaan maailmaansa elämän tuntuvan aivan liian hankalalta jatkaakseen sitä. Mutta Iliah ei kuitenkaan näyttänyt reagoivan mihinkään. Landon antaa käsiensä pudota sivuilleen ja astelee lähemmäs kaksikkoa, miettien miten voisi auttaa Iliahin pois tuosta tilastaan. Hän ei halunnut sekaantua, mutta eihän toista voinut tänne alastomanakaan jättää. Ja Pyotrin tekniikka napsutella sormiaan Iliahin silmien edessä tuskin tuottaisi tulosta.

Niimpä Landon kyykistyy Iliahiahin viereen ja laskee hellästi kätensä toisen hartialle, tuoden pyyhkeen peittämää päätään lähemmäs toisen korvaa. "Iliah, kaikki on hyvin.", Landon kuiskaa hyvin hiljaa.

Pyotr vilkaisee Landonia kääntäen kuitenkin nopeasti katseensa takaisin Iliahiin. ”Tämä on kaiketi vampyyrien versio jonkinlaisesta psykoosista”, Pyotr sanoo. ”Iliahilla ei ole ollut aivan helppoa. Tietyt tilanteet saattavat laukaista hänessä tällaisen reaktion. Se miten kauaa tämä kestää, riippuu... En edes tiedä mistä.”
Pyotr heiluttelee kättään edelleen Iliahin silmien edessä.

Iliah reagoi kuitenkin vasta Landonin kosketukseen. Miehen ruumis vavahtaa ja hän räpäyttää silmiään, mutta jämähttää takaisin paikoilleen.
Pyotrin katse singahtaa yllättyneenä Landoniin. ”Haluatko auttaa? Ole tässä Iliahin kanssa, niin yritän saada pukuhuoneen tyhjäksi, jotta saamme hänet ulos täältä. Pystyisitkö siihen?”

Landon melkein kiskaisee kätensä irti Iliahin liikahtaessa, mutta pakottaa itsensä esittämään ystävää. Tässähän niitä näyttelijän taitoja testattiin. Jos hän saisi Iliahin uskomaan että oli ystävä, ehkä tuo tokenisi tästä tilastaan. Landon nostaa katseensa Pyotriin ja nyökkää. Kunhan Pyotr nousee ja poistuu suihkutilasta, albiino siirtyy Iliahin eteen kyykistelemään ja laskee toisenkin kätensä Iliahin harteille, pidellen tuota nyt hellästi molemmista hartioista. "Iliah. Kaikki on hyvin.", Landon toistaa uudelleen toivoen parempaa reaktiota. Hän kuitenkin laskeutuu polvilleen hieman Iliahin sivulle pitääkseen itsensä tasapainossa ilman että rohjahtaisi kyykinnästä toisen syliin.
Samassa Landon saa idean. Kuinka hän aina piristi Miloa tuon ollessa onneton? Kuinka hän lohdutti veljeään kerrottuaan lähtevänsä kouluun kauas pois toisen näkökentästä? Hän oli halannut. Hetken mielijohteesta albiino kietoo siis kätensä kunnolla Iliahin ympärille ja vetää toisen halaukseen.
"Vse v poryadke..", Landon kuiskaa hellästi toisen korvaan ja pitää kätensä toisen takaraivolla. "Vse v poryadke, Iliah."

Pyotr katsoo Landonia kuin taivaasta laskeutunutta enkeliä. Hän taputtaa Iliahia vielä hellästi poskelle ennen kuin nousee ja astelee pukuhuoneen puolelle. Luokkatoverit eivät juurikaan arvosta hänen pyyntöään lähteä pukuhuoneesta ilman suihkua.

Iliahissa ei tapahdu muutosta Landonin siirtyessä hänen eteensä. Hän ei reagoi kun albiino astuu Pyotrin tilalle ja kyykistyy hänen eteensä. Hän tuijottaa samaa pistettä edessään, näkemättä vieläkään mitään. Kun Landon vetää hänet syleilyynsä, Iliah vavahtaa uudestaan tämän kosketuksessa. Hän antaa Landonin vetää itsensä lähelle pistämättä vastaan ja hetken kuluttua voimattomat kädet kietoutuvat albinon ympärille. Iliah alkaa ensin tärisemään hienoisesti ja seuraavaksi kyyneleet rupeavat valumaan hänen poskiaan pitkin. Todellisus rupeaa palaamaan hiljalleen, mutta se ei juurikaan helpota hänen oloaan. Sen sijaan hän muistaa tuskan, jonka vanhempien menetys aiheutti.

"Kaikki on hyvin, kaikki on hyvin.", Landon hokee ystävällisimmällä ja lempeimmällä äänellään. hänen Iliahin niskalla oleva kätensä alkaa hiljalleen silitellä nuorukainen päätä tuntiessaan toisen kietovan heikosti omat kätensä hänen ympärilleen. Landon muistaa läheisyyden tunteen, mutta ei Iliahin läheisyyttä. Hän muistaa Milon pienet kädet ympärillään ja vavahtaa itsekkin. "Älä itke, Milos. Kaikki on hyvin.", Landon ei edes huomaa väärää nimeä lohdutellessaan Iliahia. Hän kaipasi Miloa, ja jostain syystä Iliah toi hänelle juuri siinä mieleen Milon, takertuessaan häneen voimattomana ja itkien.

Iliah takertuu entistä tiukemmin kiinni Landoniin. Todellisuuden palaillessa hiljalleen hänen mieleensä. Tärinä loppuu hiljalleen ja nyyhkäyksien välit muuttuvat pidemmiksi. Lopulta Iliah on aivan hiljaa Landonin sylissä, miettien miten oli jälleen päätynyt tähän tilanteeseen.
”Kuka on Milos?” Iliah kysyy hiljaa, ääni käheänä. Vaikka hänen päänsä tuntui sumuiselta ja sekavalta, Iliah tiesi tarkalleen, kuka oli kietonut kädet hänen ympärilleen. Hän oli myös kuullut lohduttavat sanat, tuntenut silittävät käden liikkeet. Kaikki se tuntui hyvältä, vaikka kumpikaan heistä ei tainnut olla aivan läsnä tilanteessa.

Albiino säikähtää niin että vetäytyy toisesta irti. Hän oli sanonut vahingossa Milon nimen. Milo oli ainoa asia jonka Landon tahtoi pitää omasta elämästään salassa, sillä ei halunnut kenenkään käyttävän hänen veljeään häntä vastaan. milo oli hänen heikkoutensa, eikä kukaan olisi saanut sitä tietää. Landon katsoo melkein hätäisenä Iliahia vetäydyttyään toisesta kauemmas. Iliah oli selkeästi paremmassa kunnossa, joten Landon kohottautuu seisomaan ja kääntää katseensa pois.
"Veljeni.", Sen enempää Landon ei aikonut kertoa. Hän kieltäytyi, sulkeutui Iliahilta kuten sulkeutui kaikilta muiltakin, vaikka heillä olikin ollut herkempi hetki. Landon tajusi myös, että tässä olisi ollut jonkinsortin ystävyyden ainekset, ja hän oli mennyt pilaamaan sen järkyttymällä omasta mokastaan. Helvetti.

Iliah ei hätkähtänyt kun Landon perääntyi hänestä. Hän oli tottunut siihen, ettei kukaan halunnut olla hänen lähellään sen pidempään kuin oli pakko. Kaikki perääntyivät heti kun siihen tuli tilaisuus. Hän katseli selkää, jokka oli kääntynyt häntä päin. Oli mielenkiintoista miten toiden iho ja hiukset saattoivatkin olla niin valkeat. Ne toivat Iliahin mieleen hätkähdyttävästi lumen ja sen sijaan, että ajatus olisi ollut vastenmielinen, häntä se kiehtoi.

Landon näytti siltä, ettei olisi halunnut paljastaa veljensä kaltaista yksityiskohtaa elämästään. Iliahista tuntui, että hänen kuuluisi antaa jotain vastalahjaksi.
”Olen orpo. Minulla ei ole mitään käsitystä vanhemmistani”, Iliah sanoo painaen päänsä ja katsellen paljaita jalkojaan. ”Kasvoin melkein puolet elämästäni orpokodissa. Ottovanhempani adobtoivat minut, mutta ei mennyt kauaakaan kun he kuolivat. Adobtioäitini tapettiin ja isäni juoksi suoraan omaan kuolemaansa. Kai sen voi itsemurhaksi käsittää.”
Iliah kohottaa katseensa kulmiensa alta Landoniin toivoen, että tämä tieto helpottaisi toisen oloa edes hieman. Hänelle ei ollut ongelma kertoa henkilökohtaisia faktoja itsestään. Hänellä ei ollut sillä saralla mitään menetettävää. Tunteiden jakaminen sen sijaan sai hänet ahdistumaan ja sulkeutumaan.

Landon näyttää vähintäänkin yllättyneeltä Iliahin alkaessa kertomaan itsestään. Hän ei olisi tarvinut mitään vastineita omasta paljastuksestaan, sillä nyt hän jotenkin tunsi itsensä läheisemmäksi Iliahiin. "Otan osaa.", Landon toteaa hieman tönkösti tietämättä mitä muutakaan sanoa. Hän avaa suunsa jo kertoakseen, että hänkin olisi aivan yhtä hyvin voinut olla orpo vanhempien välityksen puutteen vuoksi, mutta sulkee kuitenkin suunsa. Oli jo tarpeeksi että Iliah tiesi nyt Milosta. "Milos.. on ainoa josta välitän.", Landon onnistuu hieman hymyilemään. Noniin nyt riitti, jo saisi riittää kertominen.

Landon tarjoaa vielä kuitenkin kättään vaitonaisena Iliahille auttaakseen toisen lattialta ylös. "Eiköhän häivytä.", Landon työntää pyyhkee päänsä päältä niskalleen, ja hänen valkeat hiuksensa valuivat enää vain muutamia pisaroita vettä hänen plajaalle rintakehälleen. Naaman ja niskan lävistyksiä lukuunottamatta Landonin iho oli aivan virheetön. Hänellä ei ollut tatuointeja eikä muita lävistyksiä, vaikka nuorukainen niitä olikin harkinnut. Kontrastina hänen valkoiseen ihoonsa olivat kalpean vaaleanpunaiset nännit. Ne taisivatkin olla hänen silmiensä lisäksi ainoa väri hänen kehossaan.

”Se on hyvä. Pidä huolta hänestä”, Iliah sanoo surullisesti hymyillen. Syvällä sisimmässään hän olisi halunnut jonkun josta huolehtia ja välittää. Menettämisen tuskan muistaminen, piti kuitenkin tällaiset ajatukset kurissa.
Iliah katselee edelleen peittelemättömän kiinnostuneena Landonia. Hän pitää näkemästään. Landonin iho oli kuin koskematon hanki. Täysin virheetön. Iliah rupesi miettimään, miltä tuntuisi koskea sitä. Hän ei kuitenkaan uskalla koskettaa toista niistä paikoista, joista olisi halunnut.
Landonia ei selvästi haitannut olla alastomana toisen miehen seurassa, mutta se ei kertonut mitään tuon mieltymyksistä.

Iliah tarttuu Landonin käteen juuri kun Pyotr astelee takaisin paikalle, mukanaan pari puhdasta pyyhettä. Hän katsoo Iliahia, kuin jonkin taivaallisen ihmeen nähneenä. Henkivartija päättää pitää kuitenkin suunsa kiinni suojattinsa ihmetokenemisesta.
”No niin, Iliah, pitäisikö meidän jatkaa matkaa?” Pyotr sanoo, nostaessaan toista pyyhettä paremmin näkösälle. Hän kääntää katseensa hymyillen Landoniin. ”Kiitos avusta.”

"Eipä mitään.", Landon saa oman kylmän itsevarmuutensa takaisin ja heilauttaa kättään kaksikolle liukkien mahdollisimman pian pois ahdistavasta tilanteesta. Jostain syystä tälläinen ystävystyminen olikin paljon ahdistavampaa kuin Landon oli kuvitellut. Hänellä ei koskaan ollut ollut ystäviä, joten hän ei oikein tiennyt mitä kaikkea ystävyyteen kuului. Sen verran hän kuitenkin tiesi, että siihen liittyi asioiden, tunteiden ja salaisuuksien jakamista keskenään, eikä Landon ollut valmis moiseen. Hän pelkäsi yhä aivan liikaa luottamuksensa pettämistä. Joskus hän oli kuvitellut omaavansa edes kavereita, kunnes nekin olivat puukottaneet häntä selkään. Ihmisenä Landon olisi luultavasti ollut hyvinkin arpinen kaikista niistä kerroista jolloin hänet oli hakattu tai viillelty ihan vain huvin vuoksi. Jotkut halusivat nähdä, oliko hänen verensä punaista vaiko väritöntä kuten hänen ihonsa.

Kaappinsa edessä Landon kuivaa vielä hiuksiaan nopeasti pörröttäen päätään pyyhkeen kanssa. Lopulta hän viskaa sen lattialle ja alkaa kiskoa vaatteita päällen, pudottaen pyyhkeen lanteiltaankin sitä mukaa kun sai vaatetta päälleen. Pukeuduttuaan Landon suuntaa suorinta tietä kohti asuntolaa.

Iliah nappaa pyyhkeen henkivartijansa käsistä kiitollisena itselleen. Hän ei ollut päässyt kunnolla pesemään itseään, mutta se ei ei ollut asia, josta kannatti nyt ruveta nipottamaan. Hän voisi käydä suihkussa omassa huoneessaan. Siellä ei ainakaan törmäisi ikäviin serkkupuoliin, jotka laukoivat nerokkaita huomautuksia.
Kuivatessaan itseään Iliah katsoo Landonin suuntaan. Hänen olisi tehnyt melkein mieli huutaa miehen perään ja pyytää tätä jäämään. Se oli kuitenkin vastoin hänen kaikkia periaatteitaan. Hän ei ystävystynyt liian läheisesti kenenkään kanssa. Se tarkoitti ainoastaan menetyksen tuskaa, kun ystävä jättäisi hänet jostain syystä.

Pyotr katselee myös Landonin perään, miettien miten albiino oli saanut Iliahin reagoimaan niin nopeasti kosketukseensa ja ääneensä. Normaalisti tällaisen psykoosikohtauksen sattuessa Iliah oli hukassa useammin tunnin, jos kävi tuuri. Normaalisti kohtaukset saattoivat viedä päivän tai kaksi, pahimmillaan viikon. Nyt se oli ollut ohi muutamassa hetkessä. Pyotrilla ei ollut mitään käsitystä siitä, miksi Landon oli Iliahille parempi kuin Pyotr.
Tosin, Pyotr oli rohkaissut monta vuotta Iliahia ystävystymään ja päästämään muita pintakerroksensa läpi. Ei ollut tervettä eristäytyä muusta maailmasta, olla läsnä, mutta ei kuitenkaan aidosti paikalla. Iliah tarvitsi elämäänsä muutakin sisältöä kun vain salin ja Pyotrin.
”Mitä mietit?” Iliah kysyy kuivatessaan jalkojaan ja katsellessaan Pyotrin sivuprofiilia.
”En ihmeempiä. Mikä on vointisi?” Pyotr toteaa, kääntämättä katsettaan pukuhuoneen oviaukosta.
”Ihan okei.”
”Hyvä.”


Volodya istuu omassa huoneessaan työpöytänsä ääressä. Taustalla pauhaa hc-räppi, miehen keskittyessä yhteen seitsemästä tietokoneensa ruudusta. Hän oli aina viihtynyt tietokoneiden parissa. Ne olivat niin yksinkertaisia ja helposti hallittavissa. Volodyan hallitsemattomassa elämäsää sellainen oli yleellisyyttä.
Pauhaavan musiikin läpi hän ei kuullut kun hänen huoneensa ovelle koputettiin. Hän näki kuitenkin pikkusiskonsa seisomassa oven ulkopuolella, yhdestä ruuduistaan, joka lähetti hänelle suoraa kuvaa käytävälleen asentamasta langattomasta turvakamerasta. Hän hiljentää musiikkia ja astelee huoneensa ovelle.
”Terve pikkusisko”, Volodya sanoo, maireasti hymyillen.
”Hei”, Pelageya vastaa astellen muitta mutkitta sisään huoneeseen.
”Mikä syy suo minulle tällaisen tilaisuuden tavata sinut?” Volodya kysyy, sulkiessaan huoneensa oven sisarensa perässä.
”Haluan, että otat selvää Novakista”, Pelageya sanoo sen turhempia kiertelemättä, astellessaan nojaamaan Volodyan työpöytään.
”Historianopettajasta?” Volodya kurtistaa kulmiaan kysyvästi. ”Minun ei varmaan kannata kysyä miksi.”
”Ei niin. Haluan käsiini kaiken, minkä vain löydät”, Pelageya sanoo ja hymyilee toiselle varoittavasti.
”Liittyykö tämä jotenkin niihin kokeisiisi?”
”Osittain.”
Volodya istuu omaan työtuoliinsa ja ristii jalkansa nilkoista suoriksi. Hän tarkastelee sisartaan, kuinn yrittäen lukea, mitä toisen päässä liikkuu. He olivat kyllä juuri niin läheiset, kuin sisko ja veli voivat olla. Jossain tapauksissa vielä enemmänkin, mutta he varoivat kumpikin visusti päästämästä toisiaan liian syvään päidensä sisään.
”Etsin minkä löydän”, Volodya lupasi lopulta.

Vaihdettuaan kouluvaatteensa pois ja vietettyään pienen rentouttavan hetken Milon musiikin avustuksella Landon suuntaa kohti Novakin omaa asuntolahuonetta kovinkin tottuneeseen tapaan. Hän välttää kaikkien uteliaat katseet pitämällä hupun päässään ja katseensa alhaalla. Oven edessä hän koputtaa ja odottaa kunnes Novak päästää hänet sisään. "Kas, aina ajoissa paikalla, kuten tavallista.", Novak toteaa maireasti siirtyessään oven edestä sivuun päästääkseen Landonin sisään. Vasta oven sulkeuduttua Landon pudottaa hupun päästään ja alkaa riisua paitaansa. Novak mutristaa hieman huuliaan, sillä Landon hoppuili jälleen aivan liikaa. "Kiire jonnekkin?", Mies kysyy astuen lähemmäs, kietoen kätensä albiinon ympärille hyväilemään tämän paljastettua rintaa, nänneille pysähtyen. "Ei, haluan tämän vain alta pois.", Landon toteaa tylysti vaikka tunteekin jo kuinka hänen ruumiinsa reagoi kosketukseen. Toisinaan Landon pelkäsi että hänen ruumiinsa reagoisi siitä huolimatta halusiko hän sen reagoivan. Puna kohoaa albiinon kasvoille ja tuo sulkee silmänsä antautuessaan Novakin hyväilyyn.

Hoidettuaan 'jälki-istuntonsa' Landon pukeutuu hieman rentoutuneempana, seksi sai hänet aina rentoutumaan, ja sen jälkeen livahtamaan ulos Novakin huoneesta. Novak ei hangoittele vastaan vaan jää alastomana vuoteeseensa tupakkaa poltellen, kasvoillaan tietyntyyppinen virnistys joka kieli siitä, että mies oli juuri voittanut ja kesyttänyt vaarallisen eläimen. Päästyään kylmälle pihalle Landon sytyttää itsekkin savukkeen ja siirtyy nurkan taakse sitä rauhassa polttelemaan.

Torstai saapui viimein aivan yhtä harmaana kuin aiemmin. Tämä ei tosin haitannut Novakia, sillä hänellä oli ollut oikein mukava päivä. Rattoisa, suorastaan. Yhtäkään ongelmatapausta ei ollut sattunut hänen tielleen ennen ruokailua taikka tunneilla. Kukaan oppilaista ei siis ollut hakannut hänen nähtensä ketään. Kello lähestyi kahdeksaa kun Novak istui omassa työhuoneessaan tarkistamassa päivän esseitä. Yllättävän moni oli jopa sellaisen palauttanut. Valitettavaa Novakin mielestä oli albiinon esseen puuttuminen ja taas toisaalta se oli hyvinkin mukavaa huomata. Hänellä olisi siis syy kutsua nuorimies uudestaan luokseen. Esseiden tarkistus oli kuitenkin vain yksi syistä viettää myöhäinen ilta työhuoneessa, ja se oli yksityinen jälki-istunto, johon Novak odotteli saapuvaksi Pelageyaa.

Pelageya ei pidä turhaa kiirettä jälki-istuntoonsa. Hän oli viettänyt oppituntien jälkeisen ajan salilla ja palannut sieltä huoneeseensa suihkuun. Hän oli nostanut tapansa mukaan hiuksensa korkealle poninhännälle päänsä päälle. Päälleen hän oli pukenut pitkähihaisen, mustan trikoopaidan, nahkahousut ja tutut teräsvahvisteiset saappaansa. Hän ei katsonut tarpeelliseksi liehitellä Novakia yhtään sen enempää. Mies joko tarttuisi syöttiin tai sitten ei.
Pelageya oli laittanut veljelleen viestiä, oliko tämä löytänyt mitään Novakiin liittyen. Volodya vaikeni toistaiseksi kuin muuri, mikä yleensä tarkoitti sitä, että joko veli oli vittuuntunut tai tämä ei ollut saanut työtään päätökseen. Asialla ei tosin ollut hengenhätä. Pelageya halusi tästä syystä suhtautua jälki-istuntoonsa kuin ennakkotiedusteluun tulevan varalle.

Kun hän koputtaa Novakin oveen, hän on jo kymmenen minuuttia myöhässä. Opettaja saattaisi hyvinkin vetää tästä jonkinmoisen herneen nenään, mutta ei mies voisi odottaa häneltä mitään muutakaan. Hän oli sitä paitsi ollut tähän mennessä hyvinkin ahkera. Pelageya oli kirjoittanut esitelmänsä tuon tunnille ja jopa ylittänyt annetun sanamäärän. Hän oli itseasiassa tuplannut sen ja perehtynyt erityisesti Maan asemaan Lilithin lähimpänä naisena ja henkivartijana.
Ei siis voinut olettaa, että hän oli joka suhteessa täydellinen.

"Sisään.", Novak toteaa rauhallisin äänin työpöytänsä äärestä katse edelleen esseissän. "Olette myöhässä, neiti Romanov. Olkaa hyvä ja istukaa.", Novak ei vieläkään kohota katsettaan vaan tutkailee vielä edessään olevaa tutkielmaa hetken ennenkuin siirtää paperin sivuun ja ristii kätensä pöydälle ja nostaa katseensa. "No niin, neiti Romanov. Kertokaahan näin alkuun myöhästymisenne syy.", Novak osasi esittää pätevää opettajaa silloin kun se hänelle sopi, ja silloin kun sille oli tarvetta. Nyt se oli sekä siksi että häntä huvitti sekä varotoimi. Hän aavisteli ettei kaikki ollut aivan sitä miltä näytti Pelageyan kanssa, joten hän halusi ensin hieman kokeilla, mistä tässä olisi kysymys.

Pelageya astelee sisään huoneeseen. Hän sulkee oven perässään ja astelee istumaan Novakin osoittamaan tuoliin. Hän ristii jalkansa polvien kohdalta, etsien mahdollisimman mukavan asennon tuolillaan.
”Kadotin ajantajuni viettäessäni illan salilla, enkä halunnut tulla paikalle hikisenä, joten kävin huoneessani suihkussa”, Pelageya sanoo, nauliten mustien silmiensä katseen Novakin silmiin. Hän puhuu asiallisesti ja matalalla äänellä. Hän osasi myös käyttäytyä asiallisesti tarpeen vaatiessa. Hän odotti innolla mihin heidän tapaamisensa lopulta johtaisi. ”Olen pahoillani myöhästymisestäni. Sinulla on varmasti keinosi saada minut hyvittämään menettämämme kymmenminuuttinen.”

"Aloitetaan esseelläsi.", Novak ei ota kuuleviin korviinsa Pelageyan viimeisintä lausuntoa, vaan ottaa käsiinsä Pelageyan esseen tutkaillen sitä hetken. "Loistavaa työtä sen suhteen. Ylititte odotukseni roimasti, neiti Romanov. Saatte siitä kiitettävän. Haluaisin kuitenkin nyt kysyä teiltä neiti Romanov, mistä yllättävä kiinnostuksenne historiaan? Oliko syynä pelkästään Ritarit vai oliko teillä jotain muuta syytä?", Novak nostaa jälleen katseensa Pelageyaan tuon esseestä ja ristii jälleen kätensä pöydälleen.
Hän oli suunnitellut illan varalle hyvinkin vanhanaikaisen jälki-istunto metodin; Pelageya saisi hyvässä lykyssä kirjoittaa sataan kertaan miksi ei ollut oikein tapella. Hän piti vanhoista rangaistustavoista. Toinen vaihtoehto olisi tietysti hieman miellyttävämpi, mikäli Pelageya vaikuttaisi siltä että siihen ryhtyisi.

Pelageya suoristaa hieman asentoaan tuolissaan ja ristii sormensa polviensa päälle. ”Herra Novak, minun on varmaan turha painottaa teille, koska olette sen varmasti jo huomanneet, historia ei kiinnosta minua. Osaan kyllä paneutua tehtäviin niin halutessani. Tämänkertaiselle halulleni paneutua tehtävään ei ole mitään erityistä syytä. Kuten varmaan panitte merkille pidän esseeni painotusta pohdinnoissa, sekä esiäidin syissä valita itselleen seitsemän aivan erityistä vampyyria, että Lilithin ja Maan suhteesta toisiinsa. Yritin ajatella näkemyksiäni psykologiselta kantilta. Olette varmasti huomannut tiedoistani, että olen tavattoman kiinnostunut niin psyko- ja biologiasta”, Pelageya vastaa hymyillen tavattoman herttaisesti, mikä ei vain tuntunut sopivan yhteen hänen ulkonäkönsä kanssa. ”Kun lopulta löysin sopivan näkökannan itseäni ajatellen, teksti syntyi itsestään.”

"En silti tahdo ymmärtää, neiti Romanov, miksi ihmeessä käytätte näin paljon aikaa esseen tekoon joka ei kiinnosta teitä lainkaan. Psykologian ymmärrän, mutta aiheena ei ole psykologia joten en nyt vain ymmärrä halukkuuttanne tähän esseeseen.", Novak toteaa aivan kuin pettyneenä. Hetken katseltuaan Pelageyaa hän ottaa käteensä elektronisen muistion ja siihen kuuluvan kynän ja ojentaa ne naiselle. "Olkaahan hyvä ja kirjoittakaa minulle essee, jossa käytte läpi 100 syytä siihen, miksi tappeleminen ja toisten satuttaminen ei ole oikein.", Jos Pelageya olisi ensimmäiseksi vastauksekseen antanut jotain hieman..säädyttömämpää, tältä olisi vältytty. Novak ei kuitenkaan huomaa seksin halukkuutta naisesta, joten hän päättää pitää 'normaalin' jälki-istunnon.

Pelageya räpäyttää silmiään muutaman kerran, katsoessaan hänelle ojennettua muistiota ja kynää. Suoraan sanottuna, hän oli kuvitellut tilanteen menevän aivan toiseen suuntaan. Mitä ilmeisemmin Novak osasi asiansa. Tämä ei hypännyt suorinta tietä sänkyyn oppilaidensa kanssa. Se ei tosin ollut varsinainen yllätys Pelageyalle. Eikä myöskään pettymys. Hän ei halunnutkaan päästä helpolla. Tosin, opettajan pinnan alle pääseminen edellytti myös paidan alle päätymistä.
”Minä en todellakaan aio kirjoittaa toista esseetä asiasta joka ei kiinnosta minua pätkääkään”, Pelageya sanoo ja nousee seisomaan paikaltaan.

"Istukaahan alas, neiti Romanov. Halusitte itse tämän jälki-istunnon, ja saatte nyt kärsiä sen.", Seuraava vaihtoehto oli tietysti ilmoittaa asiasta Pelageyan vanhemmille. Novak ei välttämättä haluaisi tehdä sitä sillä ei välittänyt puuttua oppilaiden asioihin niin paljoa, mutta mikäli Pelageya kieltäytyisi tekemästä esseetä, neito ei jättäisi vaihtoehtoa.
"Voin tietysti myös ilmoittaa tappelusta vanhemmillenne. Saatte valita vapaasti, neiti Romanov."

Pelageya hymyili hieman ristiessään kätensä rintojensa alle. ”Herra Novak, minä en kirjoita esseetä, ettekä te ilmoita asiasta isälleni. Äidilleni on turha ilmoittaa, koska hän viettää tällä hetkellä laatuaikaa itsensä kanssa perheemme kryptassa, joten häntä tuskin kiinnostaa”, Pelageya toteaa tyynesti. Hän lähtee kävelemään keinuvin liikkein ja kiertää Novakin puolelle pöytää. Liikkuessaan hän ei kuitenkaan irrota hetkeksikään katsettaan opettajansa silmistä. Hän nojautuu pöydän reunaa vasten. ”Olen hyvin tietoinen myös kolmannesta vaihtoehdosta suoritaa tämä jälki-istunto. Ihmettelen vain, koska sen verran mitä tiedän teidän mieltymyksistänne, miksi ette ole tarjonneet sitä minulle aiemmin. Rupesin vain miettimään, enkö vastaa makuanne, herra Novak. Puuttuuko minulta jotain oleellista, jonka vaaditte petikumppaneiltanne?”

Novak katsoo ilmeisen tylsistyneenä Pelageyan pientä luentoa siitä, ettei hän ilmoittaisi asiasta. Hän oli kuullut saman laulun useaan otteeseen, ja se näkyi hänen ilmeestään. Hän kuitenkin kohotti kulmiaan seuratessaan katseellaan Pelageyan lähestymistä. Hän loihtii kasvoilleen tietämättömän ilmeen kun Pelageya alkaa puhua petikumppaneista. Ei, ei tartuta syöttiin heti, vaikka ehdotus olikin juuri se mitä Novak oli toivonut. Mies nojautuu tuolillaan taaemmas ja kääntyy Pelageyaa kohden, Ristien jälleen sormensa lepuuttaen käsiään sylissään. "En nyt ymmärrä mistä puhutte.", Hymy Novakin kasvoilla kuitenkin kertoo jostain aivan muusta.

”Kyllä te tiedätte”, Pelageya sanoo hymyillen. Hän oli saanut aikaiseksi ääneensä pehmeän, paksun soinnin ja silmiinsä aavistuksen pehmeämmän katseen. ”Mainitsin äsken erityisen vahvan kiinnostukseni psykologiaan. Ruumiinkielenne kertoo minulle aivan toista kuin tuo tekaistu epätietoinen ilmeenne. Joten jos voisitte vain vastata kysymykseeni, pääsisimme etenemään asioissa.”
Pelageya nousee seisomaan, vain laskeakseen kätensä Novakin tuolin käsinojille ja nojautumaan lähemmäs miestä. ”Haluatteko te naida minua vai oletteko kiinnostunut tarjoaaan tätä vaihtoehtoa vain koulun miespuolisille oppilaille?”