Kun valvova silmä välttää K-18

Pelageya on unohtunut katselemaan Novakia ja miettien millä saisi näpäytettyä vanhempaa vampyyria. Hän tiesi olevansa kostonhimoinen ja nautti suunnattomasti siitä, kun sai suoritettua edes pienen takaisinmaksun vääryydestä. Vaikka kyseinen väärinteko olisi kuinka olematon tahansa.
Vihollinen oli tunnettava läpikotaisin, joten Pelageya rupesi listaamaan asioita mitä Novakista tiesi. Oppilaiden tiedossa oli yleisesti se, miten historiasta sai parempia numeroita makaamalla historianopettajan kanssa. Naisen ilme kirkastui monella asteella, kun suunnitelma rupesi viimein muodostumaan hänen mielessään. Se oli toteutettava varoen ja siinä menisi aikaa, mutta hän voisi aloittaa sen heti. Hienosäädön voisi hoitaa sitä mukaan kun hän saisi Novakin avautumaan itselleen. Oli mielenkiintoista nähdä mihin tämä kaikki lopulta päättyisi ja kuinka se vaikuttaisi Novakiin.

Ikävä kyllä suunnitelman aloitus ja täytäntöönpano tarkoitti hieman ylimääräistä työtä, kuten historian tunneilla kuuntelua, sekä keskittymistä. Pelageya sulki pasianssinsa ja avasi puolestaan muistiinpano-ohjelmansa, suoristaen asentoaan tuolillaan. Hän loihti kasvoilleen todella kiinnostuneen ja hieman palvovan ilmeen, kohdistaen katseensa Dimitriin. Samalla hän vilkuili Novakia harkituin väliajoin silmäripsiensä lomasta, kuin ihastunut koulutyttö. Hän risti jalkansa polvien kohdalta ja kumartui silloin tällöin kirjaamaan jonkin asian muistiin tabletilleen.

Iliah miettii uskaltaisiko ottaa torkut. Aihe oli sinänsä mielenkiintoinen, mutta hän oli kuullut kaikki Dimitrin jutut. Vanha vampyyri ei kyennyt antamaan hänelle mitään uutta, ellei sitten viimeinkin tunnustaisi olevansa yksi Lilithin ritareista. Sellaista ihmettä taisi olla kuitenkin turha odottaa sillä, oli tiettyjä syitä sille miksi Ritarit eivät paljastaneet henkilöllisyyttään.

Iliahin haave pienistä torkuista jäi kuitenkin pelkäksi haaveeksi, kun Dimitri jo lopetti esitelmöinninsä.
”Eiköhän se riitä tällä kertaa. Pyytäkää opettajaltanne täsmennystä, sillä minä olen vain alan harrastelija ja olen tutkinut Ritareita vain omaksi ilokseni”, Dimitri sanoi rentoutuen hieman. ”Nyt minulla on kuitenkin pieni ilmoitusasia. Ystäväni Vadik Bartoszewicz järjestää kuukauden kuluttua juhlatilaisuuden, jonne tarvitaan huomattava määrä turvamiehiä. Kunnioitettu herra Bartoszewicz toivoo saavansa apua vanhemmista agenttikoulutettavista, joten vietän täällä muutaman päivän ottamassa ilmoittautumisia vastaan. Jos teitä kiinnostaa tällainen käytännönharjoittelun mahdollisuus, niin tulkaa ihmeessä juttusilleni. Nyt herra Novak, minulla on muita velvollisuuksia hoidettavanani. Näkemiin.”
Tämän sanottuaan Dimitri kääntyy kannoillaan ovea kohti ja marssii siitä ulos.

Landon hämmentyi hieman Dimitrin viimeisistä sanoista. Henkivartijoita oppilaista? Oliko joku todella niin hölmö, että haluaisi isoon juhlatapahtumaansa the Hell Siberian oppilaita henkivartijoiksi? Jokainen koulun oppilas oli enemmän tai vähemmän altis tappeluille ja häiriköinnille, oli suorastaan hullua luottaa moinen tehtävä heille. Landonia tosin kiinnosti tämä tehtävä. Se voisi olla oiva tilaisuus muodostaa suhteita, tienata ylimääräistä ja harjoitella samalla hänen näyttelijän taitojaan. Landon voisi esittää kunnollista henkivartijaa ja teeskennellä soluttautuneensa linnaan. Nyt hänen tarvitsisi vain ilmoittautua..

Novak kiitti Dimitriä ennenkuin tuo poistui ja kääntyi jälleen luokkaansa kohden. Hän antaa katseensa kiertää luokassa ja voi tyytyväisenä todeta itselleen että vierailijan kutsuminen oli aivan oikein. Oppilaiden käytöksestä oli helppoa huomata suurimman osan kuunnelleen, ja vaikka eräs tietty albiino sujauttikin kuulokkeet korviinsa säästyäkseen kuuntelemasta hänen luentoaan, häntä ei haitannut. Hän voisi puhua albiinon kanssa myöhemmin. Novak panee myös merkille Pelageyan uuden kiinnostuksen. Neidolla taisi olla jotain mielessään, sillä kukaan ei vain yhtäkkiä taikonut moista kiinnostuksen määrää hänen luennoilleen. Eipä siinä, Novakia ei haitannut. Hän jatkaa luentoaan Ritareista kantavalla äänellään aina kellon sointiin asti.
"Läksyksi kirjoitatte esseen Ritareista ja heidän ominaisuuksistaan, sekä roolistaan Lilithin vierellä. Palautus ensi tunnilla, minimi sanamäärä 5000sanaa."

Pelageyan tekee mieli irvistää. Ikävä kyllä hänen suunnitelmaansa kuului nykyään myös läksyjen teko. Nyt hänen pitäisi taikoa jostain mielenkiintoa 5000 sanan esseen kirjoittamiseen. Todellisuudessa läksyjen teko ei todellakaan kuulunut hänen mielipuuhiinsa, saati sitten historianläksyjen.
Hänen tapoihinsa ei kuitenkaan kuulunut jättää kesken sitä mitä oli aloittanut. Niinpä Pelageya kirjaa itselleen tabletille muistutuksen siitä, että muistaisi kirjoittaa vielä sen perkeleen aineen.
Noustessaan paikoiltaan hän venyttelee ruumistaan suurieleisesti ja niin, että hänen muotonsa näkyvät varmasti opettajanpöydälle asti. Hän kerää verkkaisesti tavaransa, keikistellen Novakin suuntaan. Astellessaan ulos luokkahuoneesta, hän jopa alistuu keikuttelemaan lanteitaan.

Pyotr on hetkessä Iliahin rinnalla, kun tämä nousee paikaltaan lähteäkseen tunnilta. Oven ulkopuolella he törmäävät Dimitriin.
”Terve pojat. Mitä tykkäsitte luennosta?” mies kysyy hymyillen tyyntä buddhan hymyään.
”Vieraileva esiintyjä ei tehnyt vaikutusta”, Iliah toteaa virnistäen. ”Hänen juttunsa olivat... ehkä hieman kuluneita.”
”Vai niin?” Dimitri peittelee hymyään varsin epäonnistuneesti.
”Mitä sinä täällä teet?” Iliah kysyy ilme vakavoittuen. Hänen päässään risteilee miljoonia vaihtoehtoja, joista suurin osa liittyi siihen kuinka hänen oma holhoojansa haluaa pitää häntä silmällä.
”Vadik toivoo, että osallistuisit juhlallisuuksiin. Et saa ilmoittautua turvallisuustiimiin vaan sinun on oltava paikalla vieraana”, Dimitri sanoo. Tällä kertaa hänen ilmeensä on kuoleman vakava.
”Haista vittu!” Iliah kiroaa. Sponttaani mielenilmaus ei ollut erityisesti tarkoitettu Dimitrille. Mies vain sattui olemaan sopivasti paikalla.

Landon nappaa koululaukkunsa olalleen ja lähtee astelemaan muiden oppilaiden perässä ulos luokasta, mutta päästyään opettajanpöydän kohdalle Novak pysäyttää hänet. "Herra Petrov, arvostaisin valtavasti jos edes teeskentelisitte kuuntelevanne tunnilla.", Novak hymyilee maireasti ja ystävällisesti, silmänsä tuikkien. Landon pyöräyttää silmiään ja tökkää kuulokkeet kaulalleen. "Älä viitsi, professori, tiedämme molemmat ettei hissa jaksa kiinnostaa mua.", Landon katsoo Novakia sivuttain kun mies hieman mutristaa huuliaan muka pettyneenä. "Jos jatkatte samalla linjalla, herra Petrov, joudun antamaan teille joko lisätehtäviä tai..jälki-istuntoa.", Novak pitää ilmeensä surkeana ja vakavana, vaikka hänen äänensävynsä virnisti. "Sama paikka, sama aika?", Landon kysyy viileästi tietäen tarkalleen mitä Novak halusi. "Sovitaan niin, herra Petrov. Tapaamme siis illalla.", Landon nostaa kuulokkeet takaisin korvilleen ja poistuu luokasta ja riiputtaa päätään. Hän inhosi itseään jälleen sillä hetkellä. Hän kääntyy katse lattiassa ja törmää vahingossa suoraan Iliahiin ja menettää melkein tasapainonsa. Hiljainen kirous pakenee sihaduksen lailla Landonin huulilta ja hän nostaa katseensa nähdäkseen mihin törmäsi.

Pyotr katselee synkkänä Iliahin ja Dimitrin keskustelua. Hän tietää miten mies suhtautuu huoltajaltaan saamaansa kohteluun. Helvetti, kun he olivat tavanneet ensimmäisen kerran, Iliah oli suorastaan paiskannut kyseisen suhtautumisensa vasten Pyotrin kasvoja. Kirjaimellisesti. Jos Pyotr ei olisi vampyyri, hänen kasvoissaan olisi hyvin viehkeä arpi, joka ulottuisi keskeltä otsaa vasempaan silmäkulmaan.
Samassa hänen tarkat korvansa panevat merkille keskustelun, joka käydään raolleen jääneen luokkahuoneen oven takana. Pyotr kurtistaa vaistomaisesti kulmiaan, sillä hän ei todellakaan pidä Novakin äänensävystä.

Landonin törmätessä Iliahiin, aiheuttaen tällä pienen hämmingin, Pyotr luikahtaa vaivihkaan sisään luokkaan. Hän sulkee oven perässään, varmistaen sen olevan kiinni.
”Anteeksi, että häiritsen teitä herra Novak”, Pyotr toteaa astellen peremmälle huoneeseen.

Iliah hätkähtää Landonin törmätessä häneen. Isku ei varsinaisesti satu, mutta häiritsee kevyesti miehen tasapainoa. Hän unohtaa hetkeksi Vadikin ja kääntyy katsomaan albiinoa.
”Oletko kunnossa?” kysymys kuuluu stereona sekä Iliahin, että Dimitrin suusta.

Landon katsoo hämillään Iliahia joka kysyy häneltä hänen kunnostaan. Kysyikö toinen tosissaan?
"Joo, öö, sori.", Landon tuntee punan alkavan hiipiä kasvoilleen ja pakottaa itseään rauhoittumaan. Päivä ei saisi mennä tämän enempää pilalle. "En oikee kattonu mihi oon menos, sori Iliah.", Landon esittää vielä kunnollisen pahoittelun ja huomaa sitten Dimitrin. "Herra Stetzkoviz.", Landon kääntää kasvonsa pieneen hymyyn ja ojentaa buddhamaiselle miehelle kättään. "Landon Petrov. Tahtoisin hakea sitä henkivartijan paikkaa."

Novak keräilee tavaroitaan Pyotrin tullessa sisään ja kohottaa hieman kulmiaan hämmästyneenä. "Pyotr. Voinko jotenkin auttaa?", Novak ei arvannut mitä tämä henkivartija häneltä haluaisi.

”No, jos olet varma asiasta”, Iliah sanoo ja perääntyy luonnostaan yhden askeleen verran. Samassa hän huomaa Pyotrin kadonneen. Se jos mikä oli kummallista. Mies ei koskaan poistunut hänen viereltään. Ensimmäiseksi Iliahin päähän tuli etsiä toinen käsiinsä. Pyotrilla oli kuitenkin yleensä hyvä syy poistumiseen, joten hän päätti tehdä henkivartijalleen palveluksen ja siirtyä kiltisti seuraavalle tunnille ongelmia hankkimatta.

Dimitri antaa katseensa kulkea Landonin päästä varpaisiin arvioiden samalla nuorta miestä.
”Hyvä on. Se on kuitenkin vain järjestyksenvalvojan työtä, joten jos odotat isompaa toimintaa, joudun murskaamaan haaveesi. Laitan nimesi listaan ja sinut kutsutaan viikon sisällä kokeseen, jossa testataan valmiuksiasi kyseiseen tehtävään”, Dimitri toteaa. ”Menkäähän pojat seuraavalle tunnille, niin minä jatkan omaa matkaani.”

Pyotr katselee Novakia synkkä ilme kasvoillaan, ristien kätensä leveälle rintakehälleen. ”Kuulin äsken mielenkiintoisen, lyhyen keskustelunpätkän siitä miten motivoit oppilastasi. Keskustelu ei jättänyt kovinkaan paljon asioita arvailujen varaan”, Pyotr toteaa, astellen opettajanpöydän luo ja istuutuu sen reunalle. ”Sanoisin, ettei koulun johto olisi kovinkaan mielissään kuullessaan asiasta.”

"Kiitos, herra Stetzkoviz.", Landon nyökkää päätään hymyillen itsevarmasti. Kuitenkin ohitettuaan Dimitrin Landon antaa ilmeensä valahtaa normaaliksi. Hän suuntaa kohti seuraavaa tuntiaan miettien iltaa ja sitä mitä se toisi tullessaan. Hän pääsisi purkamaan toisenlaista turhautumistaan jälleen Novakin kanssa. Kerta ei ollut ensimmäinen eikä luultavasti tulisi olemaan myöskään viimeinen. Landon ei pahemmin välittänyt Novakista, mutta tuo osasi asiansa eikä yrittänyt edes ehdotella mitään vakavampaa, joka olisi saanut Landonin juoksemaan kirkuen karkuun.

Novak kallistaa hieman päätään. "En nyt aivan ymmärrä mistä te puhutte, Pyotr. Minun tehtäväni opettajana on valvoa että oppilaani kuuntelevat ja käyttäytyvät koulun sääntöjen mukaisesti. Herra Petrov kuunteli musiikkia tunnilla, joten on minun tehtäväni varmistaa ettei moinen käytös toistu tunneillani. Herra Petrov ymmärtää jälki-istuntonsa syyn.", Novakin silmät ovat aavistuksen kavenneet. Hän ei pitänyt tämän henkivartijan syytöksistä, eikä varsinkaan siitä että tuo tunki nokkaansa hänen asioihinsa. Ja miksi ihmeessä edes? Mikä syy Pyotrilla oli puolustaa sitä albiinoa?

Pyotr kohautti kulmiaan, mutta kummastunut ilme muuttuu nopeasti huvittuneeksi virneeksi. ”Puolustuksenne on muuten oikein hyvä herra Novak, mutta Iliahin seurana muutaman jälki-istunnon läpi käyneenä satun tietämään, että nämä pikku kokootumiset ovat julkisia. Enkä keksi syytä miksi oppitunnilla piittaamattomuus on suurempi synti kuin joukkotappelun aloittaminen ja kaipaa siksi yksityistä istuntoa. Lisäksi, Iliah hankki itsensä ongelmiin tuossa toissapäivänä, joten satun myös tietämään seuraavan julkisen jälki-istunnon olevan kolmen päivän päästä”, Pyotr toteaa napaten opettajan pöydältä yhden elektronisen kynän. ”En ole mikään herran enkeli, mutta en oikein välitä heikompien pompottamisesta. Se saa minut oikeastaan aika vitun vihaiseksi. Tähän kategoriaan menee muun muassa opettajat, jotka käyttävät väärin asemaansa.”

Pyotrin puheen edetessä Novakin ilme muuttuu lähes huvittuneeksi ja mies huokaisee kuin olisi kuullut saman jo useammin aikaisemminkin. "Kuulkaahan, Pyotr. Jos teitä tosiaan huolettaa herra Petrovin kohtalo, voisitte kysyä häneltä itseltään, kuka on järjestelyn aloittanut.", Novakin silmissä on melkein lempeä katse, vaikka nahan alla sihisikin viekas käärme. Novak oli siinä mielessä viisas, ettei koskaan lähestynyt oppilaitaan itse, vaan yleensä oppilaat itse ehdottivat näitä erikoisempia tapoja nostaa numeroitaan. Näin Novakin ei voitu väittää pakottaneen oppilaitaan mihinkään.
"Jos tämä oli tässä, minulla alkaisi seuraava tunti aivan juuri, Pyotr."

”Käsittääkseni on aivan sama kumpi systeemin on aloittanut, mutta opettajana ja korkeampana auktoriteettina sinun kuuluu kieltäytyä siitä”, Pyort sanoo mulkaisten lipevää opettajaa. ”Keskustelen oikein mielelläni herra Petrovin kanssa ja tulen tervehtimään teitä sen jälkeen uudemman kerran.”
Pyotr mietti jo mihin voisi lukita Iliahin siksi aikaa kun kävisi tervehtimässä uudemman kerran herra Novakia. Eikä hän todellakaan aikonut jutella Landonin kanssa. Albiinohan suorastaan palvoi häntä valmiiksi. Mitä turhaan muuttamaan asioiden oikeaa laitaa. Landonin ei tarvitsisi kuulla tästä ainakaan häneltä.
”Mutta, teillä on mitä ilmeisemmin kiire päästä minusta eroon, joten ciao! Törmäillään, jos ei sokeiksi tulla.”
Pyotr nostaa ruumiinsa ylös pöydän reunalta ja astelee ulos ovesta.

Novak seuraa Pyotrin lähtöä kavennein silmin. Vai näin. Hänen pitäisi vaihtaa muutama sana albiinon kanssa jotta tuo pistäisi uuden ystävänsä kuriin. Tälläinen ei sopisi, ei laisinkaan. Kuitenkin kunhan ovi sulkeutuisi Pyotrin takana, Novak loihtisi kasvoilleen komean, kutsuvan hymynsä ja valmistautuisi seuraavaan oppituntiinsa.

Ruokatunnin koittaessa Landon suuntaa kahvilaa kohden kuulokkeet päässään yrittäen herättää mahdollisimman vähän huomiota, mutta irvailevia katseita oli vaikea olla huomaamatta, huolimatta siitä että albiino piti katseensa maassa, kädet syvällä taskuissaan. Hänellä ei vielä toistaiseksi ollut mitään tietoa Pyotrin ja Novakin välisestä keskustelusta, mutta illan tullessa hän luultavasti saisi siitä tietää.

Pyotr ei maininnut sanallakaan Novakin kanssa käymäänsä keskustelua Iliahille. Ei hänen suojattinsa tarvinnut aivan kaikkea tietää. Hän muovaili suunnitelmaansa ruokatuntiin asti. Iliah saisi käydä kiltisti tunneilla ja suunnata sen jälkeen omaan huoneeseensa, kunnes hän määräisi toisin.
Samassa hän näkikin Landonin suuntaamassa kohti kahvilaa.
”Iliah, osaatko olla hetken aikaa hankkimatta itseäsi ongelmiin?” Pyotr kysyy silmät kiinni Landonissa.
Iliah katsoo kummastuneena henkivartijaansa. ”Ehkä. Mitä sinä suunnittelet?”
”Hoidan erään palveluksen. Tai kaiketi se on ennemminkin takaisinmaksu”, Pyotr tokaisee ja lähtee suuntaamaan albiinon perään. ”Mene vaikka ja etsi Pelageyasta itsellesi kaveri siksi aikaa kun olen poissa.”

Pyotr lähtee seuraamaan Landonia. Hän oli aluksi ajatellut jättää albiinon kokonaan tämän jutun ulkopuolelle, mutta se taisi olla mahdotonta. Novakilla olisi varmasti sananen tai pari sanottavana nuoremmalle miehelle kun he tapaisivat. Pyotr saattoi ainakin varoittaa toista jos ei onnistuisi tekemään mitään orastavalle suhteelle.
”Landon. Minulla on asiaa ja ennen kuin rupeat uhoamaan, niin en ajatellut hakata sinua”, Pyotr sanoo päästessään miehestä kuuloetäisyyden päähän.

Pelageya iski nyrkillä vastustajaansa ohimoon. Hän oli aloittanut tappelun koulun käytävällä, ihan vain kiinnittääkseen näin ruokatunnilla Novakin huomion itseensä. Nyt hänen vastustajansa, yksi koulun tytöistä rojahti tajuttomana lattialle. Ihmisenä tämä olisi jo kuollut, mutta nyt toisella olisi vain ikävä päänsärky herätessään.
”Neiti Romanov!” koulun terveydenhoitaja neiti Zelanko huutaa kauhuissaan ja ryntää tajuttoman tappelupukarin luo.

Landon kohottaa katseensa kuullessaan Pyotrin kutsuvan häntä. Oli lähes outoa että joku kutsui häntä nimeltä sen sijaan että olisi kutsunut häntä albiinoksi. Jo pelkästään tämä sai Landonin pysähtymään ja katsomaan Pyotria kuin uusinta maailman ihmettä. Hän nostaa kätensä taskuistaan kääntyessään Pyotria kohden, ja vaikka toinen olikin sanonut ettei aikonut hakata häntä, Landon on kuitenkin kovin epäluuloinen kaikkia kohtaan, ja käsien nosto taskusta oli selvä merkki siitä että hän oli valmis puolustautumaan tarvittaessa.
"Mitä sä haluut, Pyotr?"

Novak on salkkuineen matkalla ruokalaan huomatessaan Pelageyan tappelemassa. Hän vilkaisee ympärilleen ja huomaa ettei kouluhoitajan lisäksi muita opettajia ollut vielä lähistöllä. Hän huokaisee ja vääntää sitten kasvoilleen lähes huolestuneen ilmeen ja astelee Pelageyan luokse. "Neiti Romanov, saanen pyytää teitä mukaani.", Novak näyttää huolestuneelta ja tuimalta, eikä sanoista huolimatta tarkoittanut lainkaan pyytää toista mukaansa, vaan se oli käsky. Hän pitäisi neidille lyhyen puhuttelun, määräisi jälki-istuntoon ja sitten hän pääsisi syömään.

Pyotr olisi halunnut huvittua siitä, kuinka Landon reagoi hänen läsnäoloonsa. Nyt, kuultuaan nuoren vampyyrin ja opettajan välisen keskustelun, hän rupesi miettimään mitä kaikkea albiino oli mahdollisesti joutunut kokemaan elämänsä aikana. Ei ollut aivan normaalia nostaa nyrkkejään jokaiselle joka kävelee vastaan. Mitä ilmeisemmin syntymässä saaneen pigmenttisairauden kanssa eläminen ei ollut kaikkein helpointa.
”Olisiko mitenkään mahdollista että puhuisimme yksityisesti jossain. Jos sinua helpottaa voimme livahtaa johonkin tyhjään luokkaan, minä seison opettajanpöydän vieressä ja sinä oven edessä. Pääset näin pakenemaan rauhassa, jos tunnet olosi ahdistuneeksi”, Pyotr selvensi ehdotuksensa mahdollisimman rauhallisesti.
Oli raivostuttavaa asioida tyyppien kanssa, jotka saattoi luokitella hermoheikoiksi.

”Kiitos herra Novak. Minä huolehdin tästä”, neiti Zelanko kiittää polvistuneena tajuttomaan oppilaan viereen. ”Teidän on syytä siistiytyä hieman neiti Romanov.”
Pelageya vilkaisee nopeasti alas. Hänen koulutoverinsa oli viimeisimmäksi onnistunut repimään hänen paitansa olkaimen rikki, samoin hänen rintaliivinsä. Kuppi pysyi kyllä paikoillaan, peittäen kaikkein kriittisimmän alueen. Hän nostaa paitansa kaulusta ja pitelee paitaa paikoillaan, lähtiessään seuraamaan herra Novakia. Ennen kuin hän kääntyy miestä kohti, hän muovailee kasvoilleen surkean ilmeen. Ajattelemalla surullisia ja räpyttelemällä silmiään, Pelageya onnistuu luomaan silmiinsä kyyneleen alut, jotka hän päästäisi valloilleen vasta hetken päästä.

"Mä en mielelläni olis kahden kenenkää kaa, joka ampuu mua huvikseen kuula-aseel, mut olkoon.", Landon kohauttaa olkiaan välinpitämättömän oloisesti ja lähtee kulkemaan Pyotrin edeltä kohti lähintä tyhjää luokkaa. Päästyään luokkaan, hän siirtyy oven viereen nojaamaan ja odottamaan että Pyotr siirtyisi pöydän ääreen ja alkaisi selostamaan asiaansa, epäluuloisena. Landon ei aivan hermoheikko ollut, mutta hyvin epäluuloinen ja luottamusongelmista kärsivä. Albiinona ei tosiaan ollut helppoa.

Novak ei edes vilkaise Pelageyan revittyjä vaatteita, sillä ei halunnut yleisesti käytävillä herättää pahennusta. Hän johdattaa Pelageyan omaan toimistoonsa ja istuutuu oman pöytänsä taakse ja viittoo Pelageyaan istumaan eteensä. "Noniin, neiti Romanov. Olkaa hyvä ja selittäkää minulle käytöksenne.", Novak ristii sormensa leukansa alle ja nojaa kyynärpäitään pöytään.

Pyotr pyöräyttää silmiään. Kuinkakohan kauan albiino malttaisi vihoitella hänelle siitä liikuntasalin tapauksesta. Hän seuraa Landonia kiltisti, kuin sylikoira ikään, luokkahuoneeseen ja jatkaa matkaa sovitun pöydän eteen. Hän viskaa jopa nahkatakkinsa keskelle lattiaa, heidän väliinsä, jolloin hänen aseensa jäävät käden ulottumattomiin.
”Kuulin sinun ja Novakin välisen keskustelun jälki-istunnoista. Tarkoitukseni ei ollut salakuunnella, mutta sen sijaan juttelin mielelläni asioita halki sen lipevän historianopettajan kanssa. Toivon totisesti, että järjestelynne on sinun osaltasi täydellisen vapaaehtoinen”, Pyotr toteaa sen enempää kiertelemättä. ”Muussa tapauksessa saatan ottaa tilanteen puheeksi koulun johtokunnan kanssa. Enkä nyt todellakaan uhkaile sinua.”

Pelageya astelee Novakin perässä tuon huoneeseen ja käytännössä katsoen romahtaa miehen osoittamaan tuoliin. Hän katselee surkean näköisenä lattiaa, purskahtaen pienen taiteellisen tauon jälkeen itkuun. Nainen painaa päänsä käsiinsä, unohtaen pitää kiinni paitansa kauluksesta. Näin kumaraan mennessään, toinen täyteläinen rinta, puskee hyvinkin hanakasti ulos vankilastaan.
”Se lutka... Hän makasi veljeni kanssa...” Pelageya selittää raivokkaiden nyyhkäystensä välissä.

Landon tuntee kasvojensa kiristyvän hämmästyksestä ja punasta joka uhkaa levitä hänen poskilleen ja korvilleen. Albiinolla pienikin punastuminen näkyi melko selvästi. Alkuhämmästyksen liennyttyä tilalle syttyy viha ja puolustelu. "Tilanne on täysin hallinnassa, turhaan sä siihen nokkaas pistät. Me ollaan Novakin kanssa tehty tätä jo useempaan otteeseen.", Landon toteaa puolustelevaan sävyyn katse lattiassa. Hän makasi Novakin kanssa melkein mielellään. Mies tiesi mistä hän piti, eikä Landonin ainakaan tarvinnut pelätä eriskummallisuuksia kumppanin valinnaltaan, sillä Landon oli tehnyt hyvinkin selväksi opettajalleen mitä tapahtuisi jos tuo tekisi mitään ilman hänen hyväksyntäänsä.

Novak kohottaan kulmiaan hieman epäilevänä. Romanovin sisarukset eivät suinkaan olleet tunnettuja rakkaudesta toisiinsa, joten Pelageyan esitys ei aivan mennyt läpi Novakiin, joka tahtoi pysyä perässä koulun tapahtumista ja oppilaista. Silti tuon neidon rinnan väläyttely ei jäänyt Novakilta huomaamatta, ja mies katsoikin lähes peittelemättä sitä.
"Neiti Romanov, kertokaahan minulle totuus. Me molemmat pääsemme tästä tilanteesta nopeammin ja helpommalla kun kerrotte totuuden.", Novak hymyilee rohkaisevasti, melkein pahoittelevasti Pelageyalle.

Pyotr nyökkäsi hitaasti. Landonin kasvoilta näki kilometrien päähän, että tämä keskustelu ei ollut hänelle helppo. Tosin, harvemmin kaksi miestä vietti aikaansa keskustelemalla syvällisiä seksistä tai suhteista. Ei kuitenkaan ollut mikään yllätys, että kaksikko oli käynyt tapaamisissaan useammin kuin kerran. Luokkahuoneen keskustelu oltiin käyty niin rutinoituneesti, että tapaamiset olivat tietyllä tapaa rutiinia.
”Hyvä tietää”, Pyotr sanoo lopulta suoristaen hieman asentoaan. ”Kai pystyt lopettamaan sen kaiken halutessasi? Tiedän pari tapausta, joissa vastaavanlaiset tilanteet ovat kärjistyneet ikävästi.”

Pelageya nostaa katseensa Novakiin, näyttäen hämmästyneeltä. Naisen kulmat painuvat kuitenkin loukkaatuneeseen kurttuun ja hän pyyhkii kyyneleitä poskiltaan hätäisin liikkein. Hän kääntyy sivuttain opettajaansa niin, että rikkinäinen paita oli mieheen päin.
”Ihan sama vaikka et uskokkaan. Määrää vain jälki-istuntoa”, Pelageya sanoo loukkaantuneisuutta äänessään. ”En kuitenkaan kadu sitä, että hakkasin sen nartun.”
Pelageya nostaa kättään, kuin huomatakseen nyt ensimmäistä kertaa rikkinäisen paitansa. Hän nostaa laskelmoivan katseensa Novakiin, ennen kuin nousee seisomaan ja riisuu hihattoman paitansa kietoakseen sen rintakehänsä ympärille, peittämään hieman paremmin hänen rintojaan.
”Kuinka paljon?” hän kysyy, saadessaan rintansa hieman paremmin piiloon. Nyt hän tosin seisoi opettajansa edessä, napa paljaana ja kädet lanteillaan. ”Ja osallistunko julkiseen jälki-istuntoon.”

Landon nostaa katsettaan hieman kuin arvioiden, kurtistaen kulmiaan Pyotrin kysymykselle. "Tietysti, Novak tietää et jos se tekee jotain tyhmää ni mä paljastan sen. Joten älä huoli. Ja miks tää edes kiinnostaa sua? Onks Iliahil näppinsä täs?", Landon näyttää hyvinkin epäilevältä. Ei ollut normaalia että joku huolehti hänestä. Landon ei edes muistanut koska kukaan olisi huolehtinut hänestä niin että olisi mennyt uhkailemaan opettajaa.

Novak näyttää aidosti hieman yllättyneeltä. Joko neitokainen oli erittäin hyvä näyttelijä tai sitten oli jotain mietä hän ei tiennyt. Hän seurasi vaitonaisena kuinka Pelageya peittää rintavarustuksensa ja huokaisee sitten lopulta nojautuen taaemmas tuolissaan. "Ette siis aio kertoa minulle enempää.", Novak pitää kuitenkin kiinni epäillyksistään. Hän ei saanut näyttää antavansa periksi niin helpolla, vaikkei häntä kovin paljoa oppilaiden rankaiseminen kiinnostanutkaan.
"Saatte valita, neiti Romanov. Joko teette ylimääräisen esseen tunnilleni, tai istutte tunnin jälki-istuntoa."

Pyotr nyökkää tyytyväisenä Landonin vastaukselle. Hän todella toivoo, että mies tietää missä menee.
”Iliah ei tiedä tästä mitään. Eikä sen loppujen lopuksi tarvikkaan tietää. Sillä on ihan riittämiin omia ongelmiaan selvitettävänä”, Pyotr selvittää totuudenmukaisesti. Faktahan oli vain se, ettei Iliahilla ollut aikomustakaan selvittää omia ongelmiaan. Mies painoi eteenpäin, välittämättä siitä, että jossain vaiheessa tuon pää hajoaisi. Silloin Pyotr joutuisi katsomaan vierestä kykenemättä tekemään mitään. ”Sanotaanko vaikka näin; Minua ei varsinaisesti haittaa, että muut pitävät minua kokovartalo kyrpänä, mutta en suostu katsomaan vierestä, jos näen vääryyttä. Anteeksi, kun sekaannuin asioihinne, mutta suoraan sanottuna keskustelunne ei ollut kaikkein viattomimmasta päästä.”
Pyotr katselee Landonia rauhallisesti, arvioiden. Loppujen lopuksi, tuo ei ollut ollenkaan pahan näköinen. Mies tarvitsi vain itsevarmuutta ja saisi, pikku viastaan huolimatta kenett tahansa halusi.
”Äläkä epäile sanoa sille mulkvistille ei. Kyllä sitä persettä saa muualtakin kuin lutkaopettajilta”, Pyotr toteaa, kaivaen samalla lompakkoaan takataskustaan. ”Muistaakseni olin sinulle viisitoista ruplaa velkaa viimeisimmästä törttöilystäni.”

Pelageya nostaa kätensä rintojensa alle ja katsoo keskustelukumppaniaan tuimana. ”Tiedän, ettemme me näytä Volodyan kanssa kaikkein rakastavimmilta sisaruksilta. Mutta voin sanoa, ettei tuo ole ensimmäinen tai viimeinen veljeenis sekaantuva lutka, jonka tulen hakkaamaan”, hän sanoo pyyhkäisten vielä pari esiin pyrkivää kyyneltä pois silmäkulmmistaan.
Hän istuutuu kuitenkin takaisin tuolilleen, ristien polvensa toistensa päälle ja laski kätensä reidelleen. Hän antaa sormensa piirrellä pieniä ympyröitä jalkaansa. Hän katselee Novakia, kuunnellen vaihtoehtojaan ja antaa katseensa viivähtää muutaman kerran liikaa ja saman verran liian pitkään, miehen huulissa. ”Ei millään pahalla herra Novak. Vaikutatte fiksulta opettajalta ja tiedätte tasan tarkkaan millainen oppilas minä olen. Ylimääräinen työ tunnille ei juurikaan kiinnosta minua, joten jälki-istunto taitaa olla paras vaihtoehto minun tapauksessani.”

Landon nyökkää tyytyväisenä. Oli parempi mitä harvempi henkilö tästä tiesi. Oli silti outoa että joku huolehti hänestä, se sai asian tuntumaan melkein siltä kuin joku välittäisi hänestä. Ajatus sai Landonin nauramaan sisäisesti. Välittämään? Hänestä? Turha luulo. Ainoa joka hänestä välitti oli Milo, eikä hän voinut olla veljensä kanssa kuin vain viikonloppuisin. Paska tuuri, mutta vaihtoehtoja ei ollut.
"Järjestely on meiän molempien kannalta hyvä. Mä saan paremmat numerot tekemättä mitää ja Novak saa kuvitella olevansa haluttava.", Landon virnistää aivan kuin asiassa ei olisi mitään muuta. Hän ei tosiaankaan aikonut kertoa Pyotrille kaipaavansa läheisyyttä ja tämä oli yksi keinoista saada sitä hetkeksi. Sängystä sänkyyn. Landon nostaa kätensä valmiina ottamaan rahan vastaan ja astuu lähemmäs Pyotria pelkäämättä miestä enää. Tai oli ehkä väärin puhua pelosta. Landon ei pelännyt ketään, ainakaan omasta mielestään, hän vain epäili kaikista pahinta ja odotti turpakeikkoja. Alintajuntaisesti Landon taisikin hakeutua ongelmiin itsetuhoisesti, satuttaakseen itseään. "Kiitti, tän jälkee mä lupaan unohtaa asian.", Landon toteaa saatuaan rahat.

Novak hymyilee hieman. "Aivan kuten ajattelinkin. Hienoa. Haluatteko julkiseen jälki-istuntoon ja ilmoituksen vanhemmille, vai haluasitteko mielummin.. yksityisen jälki-istunnon?", Novak aikoo pelata korttinsa oikein. Vaikka Pelageya valitsisi yksityisen tunnin, Novak ei tee omaa siirtoaan ennenkuin neitokainen lähestyy häntä seksuaalisesti. Hänellä oli aivan oikeaakin materiaalia yksityiselle jälki-istunnolle, joka käsitti opiskelua. "Varoitan teitä kuitenkin, että yksityinen jälki-istunto sisältää opiskelua."

Pyotr hymyilee Landonille ystävällisesti sulloessaan lompakkoaan takaisin takataskuunsa. ”Sovittu. Hei, jos joskus tuntuu siltä, että haluut päästä purkamaan paineita, esimerkiksi kunnon nyrkkitappelulla niin ilmoittele ihmeessä. Mä pääsen löystymään täällä koulussa, kun Iliahilla ei ole mitään varsinaista uhkaa. Eikä yks harjoitusvastustaja lisää Iliahillekkaan tee pahaa”, Pyotr sanoo, astellen ottamaan takkinsa lattialta. ”Ja ihan oikeasti. Kyllä sä saisit paljon paremman sänkykumppanin jostain muualta, kun hetken malttaisit tutkailla tarjontaa. En kuitenkaan tuputa asiasta enempää.”
Tämän sanottuaan Pyotr marssii ulos huoneesta etsiäkseen suojattinsa jostain.

Pelageya irvistää. Hänen vanhempansa eivät varsinaisesti välittäneet siitä, mitä tytär teki koulussa, mutta ilmoitus väkivaltaisesta käytöksestä ei ainakaan tekisi hänen viikonloppuvierailustaan entistä mukavampaa.
”No, en ole luonnostaan itstuhoinen, joten otan sen yksityisen jälki-istunnon. Älkää kuitenkaan odottako liikoja”, Pelageya sanoo lopulta. Jälki-istunto kahden kesken Novakin seurassa ajaisi kaikkein parhaiten hänen päämääriään. ”Missä ja milloin?”

Landon hymähtää hieman. Ensimmäistä kertaa joku tarjosi hänelle seuraa, joka ei liittynyt sänkypuuhiin, eikä vain perinteiseen vedän-sua-lättyyn-niin-ettei-äitiskään-tunnista-sua meiningillä. Landon kuitenkin yllättyy täysin Pyotrin seuraavista sanoista, eikä nuorukainen voi olla rävähtämättä aitoon nauruun. Ajatus oli jollain tapaa niin hullunkurinen, kun Landon sitä vain ajatteli. Hän saisi valita petikumppaninsa jos malttaisi tutkailla? Jos hän yleensä uskalsikaan vilkuilla muihin oppilaisiin hieman tutkailevasti, hän sai yleensä vähintään haukut niskaansa tai sitten turpiinsa. Tämän takia Landonista tuntui aivan naurettavalta, että hän voisi joskus saada normaalin petikumppanin.

"Ylihuomenna, illalla kahdeksalta, minun toimistossani.", Novak toteaa hyväksyvään sävyyn. Hän ottaisi kyllä selvää mitä neiti Romanov oikein hänestä halusi. Hän haistoi palaneen käryä, mutta tahtoi tietää ensin mistä oli kyse enennkuin ryhtyisi toimenpiteisiin neitokaista vastaan.

Pelageya nyökkää sen merkiksi, että on ymmärtänyt. Hänen suunnitelmansa eteni oikein kivasti. Tietysti tämä oli vasta alkuvalmisteluja ja lämmittelyä. Hänelle ei ole tapana järjestää hätäisiä suunnitelmia, jotka johtavat pikku kepposeen. Tässä samalla hän pääsi näkemään hieman opettajansa ajattelumaailmaa.
Psykologia osasi olla kiinnostavaa.
”Merkkaan treffit kalenteriini. Voinko poistua nyt. Minulla on seuraavaksi biologiaa, enkä haluaisi missata tuntia. Pääsemme sorkkimaan aivoja”, Pelageya sanoo ja virnistää samaan tapaan kuin hänelle olisi luvattu seksikäs mies makuuhuoneeseen kokonaiseksi viikoksi omaan käyttöön.
Nuori naisen alku nousee tuoliltaan ja lähtee lanteet keinuen ulos toimistosta.

Pyotr löytää Iliahin voimailusalin pukuhuoneesta, muiden heidän miespuolisten luokkatovereidensa kanssa, kuten oli toivonutkin. Vaikka Iliah osasikin olla välillä todella raivostuttava vastaan vänkkääjä, hän osasi useimmiten sentään totella suoraa käskyä kun henkivartija sellaisen antoi.
Iliah vaihtoi vaatteitaan yhden neutraalin värisen pukukaapin edessä. Pyotr katsoo miten hänen suojattinsa oli kuten aina, ystävällinen, mutta etäinen. Hän vaihtoi muutaman sanan satunnaisesti, mutta ei päästänyt ketään ulkokuorensa läpi. Mikä oli täysin tavallista, kun kyse oli Iliahista.

Iliah nostaa hetken kuluttua asemetallin värisen katseensa toveriinsa ja kurtistaa kulmiaan kysyvästi. Hän antaa kuitenkin asian olla, kun Pyotr kohauttaa olkiaan.