Kun valvova silmä välttää K-18

Pyotrin silmissä kaikki tuntui tapahtuvan hidastettuna sen jälkeen kun Landon oli päässyt sanomaan sanottavansa. Iliahin silmät olivat laajenneet aluksi hämmästyksestä ja liukuneet nopeasti puhtaaseen kauhuun. Ensin miehen ruumis rupesi vapisemaan kauttaaltaan, ja lopulta Iliahin polvet pettivät. Pyotr kiroaa ja syöksyy tarttumaan kiinni suojatistaan, ennen kuin tuo rojahtaa kylmään maahan ja loukkaa itsensä. Hän saa tuettua Iliahin polvilleen betonille ilman, että toinen kaatui vielä naamalleen.
Tässä kulmassa Pyotr pääsi näkemän uudelleen Iliahin kasvot. Miehellä oli nyt tyhjä, kaukaisuuteen tuijottava katse ja mitäänsanomaton ilme. Toinen oli päässyt jälleen matkalle psykoosin ihmeelliseen maailmaan.
”Voi vitulla päähän”, Pyotr murahtaa heilutellen kättään ystävänsä silmien edessä, saamatta aikaan minkäänlaista reaktiota.
Landon oli tehnyt pahimman mahdollisen virheen. Oli suorastaan sääli ette Pyotr, toimenkuvastaan huolimatta pystynyt suojelemaan Iliahia aivan kaikelta. Sydänsurut kuuluivat siihen alueeseen, jossa hän oli täysin voimaton.

Ilaihin reaktion katsominen satutti Landonia, mutta tuo kovetti itsensä eikä antanut kivun näkyä kasvoiltaan. Näin oli parempi. Oli parempi jos heillä ei olisi enää tekemistä toistensa kanssa, niin paljon kuin Landonin jokainen solu sitä vastaan huusikin. Nähtyään että Pyotr saa pidettyä Iliahin loukkaamasta itseään, Landon astelee miesten ohi pää painuksissa takaisin kohti varastoa.
"Sori.", Landon kuiskaa päästyään kahden miehen kohdalle. Hän vilkaisee vielä viimeisen kerran Iliahiin kävellessään tuon ohi, mutta jatkaa sitten matkaansa varastoon.

Samantien kun Landon pääsee varastoon sisälle, kaksoset ryntäävät tarkastamaan Landonin kunnon. Noran silmissä kuultaa huoli hänen katsellessaan Landonin murtunutta ilmettä.
"Mitä tapahtu?", Nero lepuuttaa käsiään taskuissaan hieman taka-alalla Noran ängettyä lähemmäs Landonia. "Ei mitään.", Albiino vastaa ja pitää katseensa lattiassa. Näin olisi parempi.

Pyotr oli nähnyt Iliahin psykoosissa lukuisia kertoja, mutta tällä kertaa hänen sisälleen hiipi ensimmäisen kerran hirvittävä pelko siitä toipuisiko toinen enää tästä. Iliah oli suojellut itseään niin tarkoin vuosikymmenten ajan välttyäkseen tällaiselta. Nyt hän oli avautunut tahtomattaan ja saanut mahdollisesti tappavan iskun psyykkeeseensä. Vain aika näyttäisi kuinka vahingollinen se lopultakin olisi.
Pyotr mulkaisee Landonia, miettien voisiko tämä mennä mitenkään päin niihin tilanteisiin, jolloin hänellä oli lupa tappaa esimiehensä uhka. Hän kuitenkin luopui ajatuksesta todettuaan, että Iliah olisi saatava sairastupaan. Hän ei uskonut omien keinojensa riittävän enää tämän ongelman ratkomiseen.

Neiti Zelanko ottaa Iliahin vastaan pikimmiten ja autta Pyotria saamaan Iliahin yhteen neljästä sairaalavuoteesta, jotka oppilaiden käyttöön oli varattu. Hän lupasi ottaa heti yhteyden mantereelle Vadikiin ja koulun yksityiseen psykiatriseen lääkäriin.
Nyt sairastuvalla oli kaksi potilasta. Pelageya oli myös määrätty tarkkailtavaksi kätensä vuoksi. Neiti Zelanko pelkäsi sen luutuvan väärin. Lisäksi koska Pelageya ei ollut viimeiaikoina muistanut ravita itseään säännöllisesti, hän oli päässyt kuivumaan hieman ja oli nyt kiinni letkuissa, jotka pumppasivat häneen verta.
Ikävä kyllä. Näin hän ei päässyt osallistumaan Novakin hänelle määräämään jälki-istuntoon. Mikä vahinko.
Hän tarkkaili Iliahia ja Pyotria pitkän aikaa täysin hiljaa. Kun neiti Zelanko oli saanut Iliahin vuoteeseen ja tehnyt tälle nopean tarastuksen, hän kiiruhti omaan huoneeseensa. Tällöin Pelageya pääsi puheisiin Pyotrin kanssa.
”Onko Iliah taas psykoosissa?”
”Jep.”
”Pahassakin?”
”Siltä näyttäisi.”
”Mikä sen laukaisi?”
Viimeiseen kysymykseen Pyotr ei vastannut. Hän vain tuijotti synkkänä Iliahin kasvoja, toivoen toisen reagoivan mahdollisimman pian, edes johonkin.

Loppuillan Landon vietti sulkeutuneena huoneeseensa. Hän oli todennut kaksosille olevansa hyvin väsynyt ja tahtovansa lepäämään, ja nuo olivat päästäneet hänet, vaikkakin vastahakoisesti. Landon pyöri vuoteessaan jonkin aikaa levottomana, Iliahin kasvojen kummitellessa hänen mielessään. Lopulta hän ei enää kestänyt levottomuuttaan ja paineli kuumaan suihkuun rentoutuakseen. Suihkussa Landon painaa päänsä vasten kaakeliseiniä ja antaa veden valua ja tyhjentää hänen mielensä. Hetken aikaa se tuntuu toimivan ja Landon tuntee rauhallisuuden pyyhkiytyvän ylitseen. Hetkeen Iliah ei pyöri hänen mielessään ja Landon tuntee kuumuuden kasvavan alavatsansa seudulla. Kuvat heidän yhteisestä viikonlopustaan tulvivat albiinon mieleen ja hän tuntee kalunsa kovettuvan jo pelkistä muistikuvista. Landon ei edes huomaa kätensä liikkuvan ennenkuin se jo saavuttaa hänen kalunsa, ja alkaa liikutella esinahkaa edestakas. Hän huokaa ja muistikuvat tuntuvat elävöityvän, ja aivan kuin hän olisi jälleen motellissa Iliahin kanssa.
Landon tukee toisen kätensä seinään jatkaessaan hyväilyään omalla varrellaan ja päästää sarjan vaikerruksia huuliltaan. Myös Iliahin nimi karkaa hänen huomaamattaan kalpeilta huulilta. Lähestyessään huippuaan Landon huokaa kovaäänisesti Iliahin nimen ja tajuaa sen, ja samalla kun hän laukeaa Iliahia ajatellen, hän myös tajuaa välittävänsä toisesta enemmän kuin oli ymmärtänyt. Landonin jalat pettävät tuon alta ja hän rohjahtaa lattialle istumaan kuuman veden pyyhkiessä hänen ylitseen, sekoittaen veriset kyyneleet vaaleanpunaisiksi tahroiksi hänen poskilleen.
"Mitä mä oon tehny..?"


Seuraavalla viikolla Landon ei kehtaa näyttää naamaansa Pyotrille eikä vierailla Iliahin luona, vaikka hän halusi. Hän häpesi omaa tyhmyyttään ja kirosi ettei ollut tajunnut omia tunteitaan aikaisemmin. Nyt hän todellakin häpesi liikaa voidakseen tehdä mitään enää asialle. Jos Iliah tokenisi, ehkä hän uskaltautuisi puhumaan toiselle. Tai sitten hänen olisi pidettävä etäisyyttä kunnes hänen tunteensa hellittäisivät. Landon oli edelleen aivan liian epävarma.

Iliahin tilassa oli tapahtunut pieni muutos, mutta ei suinkaan parempaan. Muutaman päivän jälkeen mies oli lakannut tuijottamasta kattoa kuin vihannes ja vaipunut uneen. Mantereelta saapuneen psykiatrisen lääkärin mielestä se oli hyvä merkki, sillä unessa Iliahin aivot kuulemma prosessoivat tapahtumia ja traumoja itsekseen.
Pyotr ei suostunut kuuntelemaan tärkeilevän lekurin mielipiteitä siitä mikä oli hyvää tai huonoa. Hän halusi Iliahin kuntoon ja hereille. Hän vietti kaiken aikansa sairastuvan potilashuoneessa suojattinsa sängyn vieressä. Hän ei vain voinut jättää Iliahia yksin. Ei tuolla ollut ketään muuta. Kukaan ei ollut käynyt vierailemassa miehen luona koko aikana. Tosin Iliahista ei edes olisi kovinkaan paljon seuraa nukkuessaan. Tosin oli hämmästyttävää, ettei albiino ollut osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa Iliahin vointia kohtaan. Tuohan oli koko sotkun aiehuttanut. Pyotria vitutti ankarasti Landonin asenne ja se miten toinen oli onnistunut puskemaan Iliahin niin syvään psykoosiin ettei moista oltu ennen nähty.

Pyotr vilkaisee kelloaan. Vadikin ja Dimitrin pitäisi saapua hetkenä minä hyvänsä koululle, puhumaan Iliahin jatkosta. Häntä ei voitaisi pitää ikuisuuksia koulun sairashuoneessa nukkumassa. Piti keksiä jokin toinen vaihtoehto, kun tilanne näytti jatkuvan muuttumattomana.

Samassa Pyotrin mieli rupesi punomaan suunnitelmaa. Hän tiesi, että oli puhuttu Iliahin vaivuttamisesta tuhannen vuoden uneen. Mitään ei oltu vielä lyöty lukkoon tai edes puhuttu kuin teorian tasolla. Landon ei tosin tiennyt sitä.
Pyotr kaivaa taskustaan puhelimensa laittaakseen albiinolle, ehkä hieman pirullisen viestin.
Iliah aiotaan vaivuttaa tuhannen vuoden uneen. Lääkäri uskoo sen auttavan Iliahin leimaantumiseen ja poistavan myös muut ongelmat. Kannattaa tulla hyvästelemään, mahdollisimman pian.

Pyotr lukee viestinsä muutamia kertoja, ennen kuin lähettää sen.


Pelageya palauttaa jälleen yhden tehdyn historianläksynsä Novakille tunnin alussa. Hän laskee muistitikun pöydällle ennen kuin suuntaa omalle paikalleen.
Viimeisimmän tempauksensa jälkeen Pelageya on käynyt kiltisti jälki-istunnossa ja pitänyt matalaa profiiliia. Kuitenkin, kuten oli alusta lähtien suunnitellut, hän oli panostanut historiaan ja erityisesti läksyihin. Viimeisinkin essee oli puolet enemmän kuin vaadittu pituus. Tunnilla hän ainakin esitti kuuntelevansa kiltisti ja vilkuili Novakia harkitusti silmäripsiensä alta. Se oli ehkä naurettavaa ja tyttömäistä, mutta juuri nyt hänen oli saatava miehen huomio kiinnittymäään itseensä.

Landon on purkamassa omia turhautumisiaan salilla, hakaten raivokkaasti säkkiä ja vaihtaen välillä juoksumatolle ja siitä puntteihin. Hän oli niin keskittynyt treenaamiseensa ettei ensin tajunnut puhelimensa värinää. Kun hän lopulta havahtuu ja tajusi puhelimensa värisseen hän suuntaa ulos tupakalle ja kaivaa vasta sitten puhelimensa esiin. Viesti, jonka hän lukee saa hänet lähes pudottamaan tupakkansa maahan. Albiinon pinkit silmät leviävät järkytyksestä ja hän on myös vähällä pudottaa puhelimensa. Miten tämä saattoi olla mahdollista? Iliah tuhannen vuoden uneen? Leimaantuminen? Mitä ihmettä Pyotr oikein puhui?

Landon imaisee pitkät savut tupakastaan ja polttaa sen loppuun ennätysnopeasti ja suuntaa sitten koulun sairastupaa kohden nopein askelin. Hän pamahtaa sisään koputtamatta ja antaa silmiensä skannata huoneen ennenkuin löytää Iliahin makaamasta vuoteella syvässä unessa. Landon astelee Pyotrin luokse ja asettuu vuoteen toiselle puolelle ja ristii kädet rinnalleen. "Mistä sun viestissä oikeen oli kyse?"

Pyotrin tekee mieli virnistää Landonin astellessa sisään huoneeseen, vaikkakin pienellä viiveellä. Hän nojailee ikkunanpieleen, eikä edes nosta katsettaan vaaleaan mieheen.
”Sä et siis tosiaan osaa laskea yhteen.” Pyotr tuhahtaa halveksivasti kuullessaan Landonin sanat. Hän tiesi etteivät kaikki tajunneet asioita aivan ensitöikseen, mutta albiinolla oli ollut viikko aikaa sulatella ja miettiä asiaa. ”Eikö sulle tullut edes pieneen mieleenkään miettiä sitä miksi Iliah käyttäytyi sinä iltana miten käyttäytyi. Siinä tilanteessa oli kaikki leimaantumisen merkit ja sinä päätät laukoa Iliahille päin naamaa ettei teidän välillänne ole mitään.”
Pyotr suoristaa asentonsa ja lopetthaa nojailun. ”Minä menen hakemaan itselleni verta. Voit hyvästellä Iliahin ihan rauhassa. Hänet siirretään aivan lähipäivinä mantereelle ja siitä Pietariin.” Hän viittaa nukkuvaan ja liikkumattomaan mieheen valkeilla lakanoilla, sairaalan asu yllään.

Landonin silmät kaventuvat aavistuksen hänen kuunnellessaan Pyotrin naljailua siitä ettei hän tajunnut. Eihän hän ollut enää ajatellut Iliahin käytöstä sen enempää, se oli jäänyt kaikkien muiden ajatusten alle. Mutta nyt kun Pyotr mainitsi sen, hän ei voinut uskoa korviaan. "Miten niin..leimaantunut? Ei..ei se oo mahollista.", Landon joutuu nielaisemaan saadakseen sanat ulos suustaan. Iliah leimaantunut häneen? Eihän sellainen tosiaan voinut olla mahdollista. Eihän kukaan ala leimaantumaan vaivaisen seksin tähden, eihän? Ja mitä Iliah muka hänessä näki? Eihän leimaantumistaan voinut tietenkään valita, mutta ensin piti kehittyä ne pienemmät, vähäpätöisemmät tunteet ennenkuin alkoi leimautumaan, joten Iliahin olisi täytynyt suorastaan..rakastaa häntä. Albiinon katse on järkyttynyt ja hänen päänsä on yhä enemmän sekaisin kun hän laskee katseensa nukkuvaan Iliahiin. Hän ei voinut uskoa koko tätä omituisuutta todeksi. Jos hän oli tosiaan syynä siihen että Iliah joutuisi nukkumaan tuhannen vuoden unet.. Hän syyttäisi itseään koko sen tuhat vuotta. Ja voisiko hän itse elää sellaisen syyllisyyden kanssa sekä omien tunteidensa kanssa, ilman Iliahia?

Landon odottaa että Pyotr poistuu hakemaan vertaan ennenkuin astuu varovasti lähemmäs vuodetta, aivan kuin olisi pelännyt Iliahin vain teeskentelevän nukkuvaa ja hyökkäävän ylös sängystä hetkenä minä hyvänsä. Hän asettaa varovasti kalpean kätensä Iliahin kädelle ja huomaa kätensä tärisevän. Hän tuijottaa kättään kuin lähettääkseen sille telepaattisia viestejä jotta se lakkaisi tärisemästä. Landon vilkaisee nopeasti vielä ympärilleen varmistuakseen siitä, ettei kukaan vakoillut häntä. Lopulta hän kuitenkin keskittää huomionsa Iliahiin, puristaen hellästi toisen kättä.
"Anna anteeks, Iliah. En tarkottanu mitä sanoin. Mä vaan.. olin paniikissa.", Hän hymyilee heikosti ja kurottautuu painamaan suudelman Iliahin kylmille huulille. "Mä rakastan sua.", Landon kuiskaa sanansa hyvin hiljaa, ihan vain siltä varalta ettei kukaan vahingossakaan kuulisi niitä.

Pyotr vilkaisee Landonia vielä avonaiselta ovelta. ”Se oli vasta alkamassa. Leimaantuminen ei ollut vielä lopussa, mutta riittävän pitkällä, jotta Iliah vaipui shokkiin.”
Viileästä käyttäytyvän henkivartijan kasvoilla käy myötätunnosta kielivä ilme ennen kuin hän katoaa ulos ovesta.

Kun Landon painaa huulensa Iliahin huulille, miehen huulet avautuvat aavistuksen ja tuo vastaa heikosti käden puristukseen.

Landon säpsähtää tuntiessaan Iliahin vastaavan suudelmaan ja puristavan heikosti hänen kättään. Senkin verran että hän joutuu perääntymään ja tuijottamaan Iliahia kuin avaruusoliota varmistaakseen että tuo todella oli reagoinut hänen tekosiinsa. "Iliah?", Landon luulee hetken kuvitelleensa kaiken, että Iliah on edelleen hyvin syvässä unessa. Oliko tämä nyt kuin jostain ikivanhasta lasten sadusta, jossa prinsessa herätetään suudelmalla? Ajatus Iliahista prinsessana saa Landonin uupuneen mielen loihtimaan esiin kuvan Iliahista prinsessan mekossa ja tahaton nauru kumpuaa miehen rinnasta hiljaa ulos.

Iliah äännähtää unissaan. Hänen silmäluomiensa takana silmät liikkuvat ja kulmat kurtistuvat aavistuksen. Landonin ruvetessa nauramaan Iliah jopa kääntää päätään pois päin albiinosta, aivan kuin ääni olisi ollut samaan tapaan äsrsyttävä kuin liian aikaisin soiva herätyskello.

Iliahin liikehdintä saa albiinon rauhoittumaan ja tuo suorastaan läpsäisee kädet suulleen tukahduttaakseen viimeisetkin naurun äänet. Hän katsoo Iliahia melko hellästi hymy yhä huuliaan kaartaen, ja laskee jälleen kätensä toisen kädelle. "Iliah, aika herätä.", Hän kuiskaa ajatellen herättävänsä toisen. Ehkä jos Iliah heräisi ja tointuisi shokistaan, tuota ei tarvitsisi nukuttaa tuhannen vuoden uneen. Toisaalta leimaantuminen oli ongelma. Se pelotti Landonia eikä toinen voinut olla ahdistumatta sitä ajatellessaan.

Iliah ynähtää, kuin vastatakseen Landonille. Silmien liike luomien takana vilkastuu, kunnes ne viimein avautuvat räpytellen. Iliahin katse rupeaa oitis kimpoilemaan ympäri huonetta, kunnes hän lopulta kääntää päätään ja löytää Landonin kasvot. Miehen ilme muuttuu kummastuneeksi, sillä hänen viimeisin muistikuvansa on koulun pihalta, jolloin albiino oli ilmoittanut ettei heidän välillään ollut mitään. Sen jälkeen filmi oli mennyt jostain syystä poikki ja nyt hän makasi vieraassa sängyssä ja Landon oli hänen vierellään. Ruumiin jäykkyydestä Iliah saattoi päätellä, että aika, jonka hän oli viettänyt sängynpohjalla ei ollut kovinkaan lyhyt.
”Hei.” Iliah lähes raakkui. Hänen kurkkunsa oli kuiva ja tuntui käyttämättömältä. ”Minulta on tainnut mennä jotain täysin ohitse.” Iliah yrittää hymyillä rennosti, mutta sai aikaan pelkän vaivaantuneen virneen.

Landon yllättyy ja perääntyy askeleen verran vuoteesta jolla Iliah makaa. Hän ei ollut odottanut toisen heräävän vain hänen äänensä ja kosketuksensa kuullessaan, joten oli melko järkyttävää kun toinen yhtäkkiä virkosikin viikon kestäneestä shokki-koomastaan. "Joo, niin on.", Landon yrittää vastata hymyyn saaden aikaan melko epätoivoisen hymyn. Se kuvastaa albiinon tuntemuksia tillä hetkellä lähes täydellisesti. Hän tunsi itsensä epätoivoiseksi, halusi paeta ja halusi samaan aikaan hypätä vuoteeseen ja halata Iliahia.
Landon avaa suunsa jo kertoakseen Iliahille että tuo aiottiin vaivuttaa tuhannen vuoden uneen, mutta sulkee viime hetkellä suunsa sillä hän ei tiennyt voisiko moisen paljastaminen aiheuttaa uuden psykoosin Iliahille.

Iliah etsii käteensä sänkynsä kaukosäätimeen tottuneesti, kuin tämä ei olisi ollut hänen ensimmäinen kertansa sairaalavuoteessa. Hän painaa nappia saadakseen itsensä istuvaan asentoon.
”Kuinka kauan olin tiedottomana?”
Iliahilla ei tosiaan ollut mitään tietoa ympäröivästä maailmasta. Hän uskoi tilansa jatkuneen pitkään, koska parista päivästä hän oli harvemmin joutunut sairastupaan. Todennäköisempää oli jotain kolmen päivän ja parin viikon väliltä. Pidemmästä ajasta hänet olisi luultavasti viety mantereelle hoitoon.
”Seuraavaksi haluaisin tietää miksi sinä olet täällä ja missä Pyotr on?” Yleensä ensimmäinen vampyyri, jonka Iliah näki ensimmäisenä tullessaan tajuihinsa oli hänen henkivartijansa. Varsinnaisesti Iliah ei halunnut valittanut järjestelystä. Landonin läsnäolo tuntui miellyttävältä ja oikealta, mutta tilanne poikkesi täysin normeista. Pyotrin tapoihin ei kuulunut näinä aikoina päästää hänen lähelleen muita kuin lääkärin tai terveydenhoitajan, eikä lähtenyt hänen viereltään metriä kauemmaksi.

"Viikon verran.", Landon toteaa totuuden mukaisesti päätellen sen olevan tässä tilanteessa parasta. Hän seisoo kuitenkin edelleen askeleen päässä vuoteesta, kuin peläten että Iliah hyökkäisi hänen kimppuunsa vuoteesta. "Pyotr meni hakemaan verta. Voin käyä hakemassa sen takas.", Landon sivuuttaa täysin kysymyksen hänestä itsestään ja kääntyy jo lähteäkseen hakemaan Pyotria sekä hoitajaa tarkastamaan Iliahin tilanteen. Hän ei kestänyt omaa epävarmuuttaan. Hän piti Iliahista ja halusi olla tuon kanssa ja samalla hän pelkäsi niin maan perkeleesti olla toisen kanssa ja siitä että ylipäätänsä piti toisesta. Piti taisi lisäksi olla väärä termi, olihan hän juuri tunnustanut rakkautensa nukkuvalle Iliahille. Voi helvetti, toivottavasti Iliah oli nukkunut juuri sillä hetkellä eikä ollut kuullut. Landon toivoi että näin olisi.

Iliah nyökkäsi vastaukseksi Landonille. Hän oli tainnut rikkoa ennätyksen. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin viettänyt niin pitkiä aikoja tiedottomassa tilassa. Pisin vaihe oli tainnut olla viisi päivää ennen tätä.
Kun Landon oli jo lähdössä Iliahin teki mieli ponkaista tuon perään samantien ja vetää mies takaisin. Hän kuitenkin liimasi itsensä ajatuksen voimalla kiinni sänkyyn. ”Haluaisin, että jäisit. Uskoisin Pyotrin tulevan takaisin kunhan saa asiansa hoidetuksi.” Viimeisin tapaaminen Landonin kanssa ei ollut mennyt aivan putkeen. Iliah suoristi hieman asentoaan sängyssä. "Kai sä ymmärrät ettei meidän välillä oo mitään?" Helvetti, että sanat olivat sattuneet. Nytkin Iliahista tuntui kuin hänen sydäntään revittäisiin rinnasta irti. Hän ei ollut halunnut joutua tähän tilanteeseen. Tässä sitä kuitenkin oltiin ja hän ei osannut lopettaa.
”Suoraan sanottuna, haluaisin kuulla miksi olet täällä. Teit minulle aiemmin selväsi, ettet halua olla missään tekemisissä minun kanssani.” Iliah katsoo Landonia ilme vakavana toivoen saavansa jonkinlaisen selityksen tilanteeseen.

Landonin selkä oli Iliahia kohden, ja hän aikoi pitää asian näin. Juuri sillä hetkellä hän ei kestänyt katsoa vuoteessa makaavaa lainkaan. Miten hän voisi vastata? 'Joo sori, tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin!'? Hän ei halunnut satuttaa Iliahia yhtään enempää, eikä hän myöskään halunnut riskeerata omaa mielenterveyttään tällä asialla. "Koska..", Landon aloittaa muttei tiedä miten jatkaa. Kuinka hitossa hän voisikaan? Iliah ei selkeästi ollut kuullut hänen tunnustustaan, joten hän oli siltä saralta turvassa. Lopulta albiino kääntyää kasvonsa voidakseen katsoa Iliahia olkansa yli. Albiinon silmissä näkyy selkeä kipu jota tuo tunsi sisällään sillä hetkellä.
"Koska en voinut olla tulematta. Se mitä sanoin aiemmin.. ei ollut aivan totta.", Noniin, se siitä sitten. Pitikin avata suu. Landon kiroaa koko tilannetta hiljaa mielessään ja myös Pyotria joka oli suorastaan houkutellut hänet tälläiseen ansaan.

Iliah kuuntelee Landonia vaitonaisena. Hän ei hoputa eikä painosta yhtään enempää. Landon kertoisi asiansa kun olisi siihen valmis. Iliahin huulille nousi kuitenkin suorastaan varkain hymy, kun toinen kertoo ettei hänen sanomansa ollut täysin totta.
”Ei sinun tarvitse kertoa enempää.” Iliah katselee Landonin selkää hymy huulillaan ja silmät tuikkien. Pääasia oli, että heidän välillään oli jotain. Iliahin rinta tuntui paisuvan kolminkertaiseksi onnesta. 'Jotain' oli jo alku ja loppu tulisi sitten omalla painollaan, sekä ajallaan. ”Mutta olisi oikein mukavaa, jos jäisit tähän seurakseni. Olen viettänyt viikon jossain koomaan verrattavassa olotilassa, joten seura tekisi terää. Voimme jutella niitä näitä sen aikaa kunnes Pyotr tulee takaisin. Pääsikö Milo turvallisesti kotiin?”

Iliahin ehdotus seurasta oli täysin järkevä ja jopa houkutteleva, mutta jostain syystä Landonin teki silti mieli juosta karkuun. Häntä ahdisti nyt kun Iliah tiesi että hän oli valehdellut, eikä hän kuitenkaan halunnut että toinen aivan liikaa hänen tunnustuksestaan kuvittelisi. Landon nostaa kätensä takaraivolleen ja haroo niskahiuksiaan epämääräisesti ja kääntyy puolittain Iliahia kohden. "Milos pääsi kotiin, joo.", Landon mumisee epämääräisesti ja keskittää katsettaan kaikkialle muualle kuin Iliahiin, vaikka hänen silmänsä meinaavat kuitenkin salaa käydä koko ajan Iliahissa. Hän pelkäsi, että jos ehkä jopa harkitsisi suhdetta Iliahin kanssa, tuo käyttäytyisi aina kuin villi eläin jos hän viettäisi aikaa jonkun muun kanssa. Okei, kaksoset olivat ehkä hieman omalaatuista seuraa sillä nuo eivät tuntuneet tahtovan muuta tehdä kuin lävistää hänen koskemattoman näköistä ihoaan ja tatuoida se täyteen väriä, mutta kaksoset olivat kuitenkin lähimpänä ystäviä mitä Landon uskaltautui.

”Hyvä.” Iliah painaa katseensa sylissään lepääviin käsiin. Hän olisi halunnut Landonin rentoutuvan hieman. Tilanne olisi ollut puolet helpompi, jos toinen ei olisi koko ajan kuin seipään niellyt. Helvetti, he olivat maanneet toistensa kanssa jo kahteen kertaan. Pitäisihän heidän osata olla luonnollisesti toistensa seurassa. Kaikki oli jo nähty.
Tosin sen, että seksi luisti ei tarkoittanut kaiken muunkin olevan kunnossa. Tosin se saattoi edistää asioita.
Ja Landonhan oli jo myöntänyt että heidän välillään oli muutakin kuin humaltunutta seksiä.

Iliah nousee istumaan varovaisesti oman selkärankansa varaan, tunnustellen oloaan. Häntä huimasi joskus pitkän kohtauksen jälkeen, jonka vuoksi oli aina parempi katsoa kuin katua. Hän nostaa jalkansa sängyn reunan ylitse saadakseen ne tukevasti lattiaa vasten ja ponnisti siitä seisomaan. Hänen päässään pyöri hieman, mutta mitään muuta ei tapahtunut. Hän ei pyörtynyt, eivätkä jalat pettäneet vaikka olivatkin olleet viikon käyttämättömissä. Kaikki tuntui olevan kuitenkin kunnossa.
Iliah saattoi astella nyt Landonin luokse. Hän pysähtyi vasta kun heidän ruumiinsa melkein koskettivat toisiaan. Kuitenkin, ainut asia mitä hän teki, oli tunnusteleva suudelma. Iliah kumartuu hieman painakseen huulensa toisen huulille. Hän varoo koskemasta Landonia mitenkään muuten.

Landon tarkkailee Iliahia silmäkulmastaan ja meinaa kavahtaa taaemmas toisen noustessa ja vihdoin lähestyessä. Landon kuitenkin pakottaa itsensä olemaan paikallaan ja hän sulkee silmänsä tuntiessaan Iliahin huulet omiaan vasten. Osa häntä kirkui juoksemaan karkuun ja työntämään Iliahin pois, mutta ruumis ja sydän olivat sitä mieltä että paikallaan pysyttiin. Niimpä albiino vastaa suudelmaan arastellen, ehkäpä jopa ujosti. Olisi voinut kuvitella hänen olevan paljon rohkeampi, ottaen kuitenkin huomioon että hän oli ollut paljon rohkeampi heidän aikaisemmilla reissuillaan, vaikkakin tietysti osa siitäkin rohkeudesta oli kiitosta alkoholille. Mutta päpiirteenä lieni edelleen se että kaikki tosiaan oli jo melkolailla nähty, ainakin ulkokuoresta, ja Landonin olisi pitänyt pystyä olemaan rohkeasti oma itsensä Iliahin seurassa. Hän kirosi itseeän, mutta ei antanut sen näkyä ulospäin. Pieni inahdus jopa pakenee Landonin kurkusta, se oli hyvin hellä ja hädintuskin kuultavissa. Hänen kroppansa huusi enemmän kuin vain tunnustelevan suudelman.

Iliah ei halua pitää tällä kertaa kiirettä. Nyt he olivat selvinpäin ja perinpohjainen tutustuminen saattaisi auttaa heidän asioitaan etenemään.
Iliah avaa varovaisesti Landonin huulet omillaan, ruveten tekemään perinpohjaista tutkimusmatkaa tämän suuhun. Hän hiveli toisen huulia ja hampaita, heiroi kieltään toista vasten. Hän vei kätensä albiinon vyötäisille ja veti tuon itseään vasten. Hän halusi heidät vastakkain. Iliah tiesi ettei varmasti ollut parhaimmillaan löysissä sairaalavaatteissa, mutta hänellä ei ollut sillä hetkellä juurikaan vaihtoehtoja. Hän saisi kelvata näin. Tosin, hirveät kaavut oli helppo saada pois päältä tosipaikan tullessa.
Iliah pitää toisen kätensä paikoillaan Landonin vyötäröllä, sivellen samalla tuon kasvoja sormillaan.

Landon vastaa suudelmaan tuntien epävarmuutensa sulavan hitaasti suudelman edistymisen myötä. Hän raottaa kuitenkin hieman ujostellen huulensa jotta Iliah pääsi toteuttamaan tutkimusmatkansa. Hän ei vastustele toisen vetäessä hänet lähelleen, vaan inahtaa kevyesti tuntiessaan punan nousevan kasvoilleen kun hän tuntee heidän vartalojensa koskettavan. Hän nostaa hieman tärisevän kätensä Iliahin rinnalle ja toisen hän vie melkein epävarmana toisen lanteille. Oli vaikea uskoa että baarissa hän oli ottanut Iliahilta suihin vessassa. Landonin oli vaikea uskoa paljon muutakin, mutta päälimmäisenä taisi olla se että hän seisoi tässä suutelemassa Iliahia koulun sairaalahuoneessa silloin kun kuka tahansa olisi voinut kävellä heidän luokseen.
Hieman epäröiden Landon kokeilee irroittautua Iliahista, vaikkei yritäkkään kunnolla, koska pelkäsi jonkun keskeyttävän heidät.

Iliah päästää Landonin perääntymään. Tässä oli kyse vapaasta tahdosta, ei alistamisesta tai pakottamisesta. Hän on kuitenkin ehtinyt kiihottua heidän suudelmastaan. Se näkyy muun muassa punaisuutena hänen kasvoillaan. Hänen haarojaan pakotti ja hänen kalunsa puski housujen pehmeää kangasta vasten muodostaen siitä selkeääkin selkeämmän teltan. Se nytkähteli vaativasti kuin olisi halunnut päästä vapaaksi.
”Haluatko jättää tämän tähän vai lukita oven?” Iliah rukoilee albiinon valitsevan jälkimmäisen vaihtoehdon. Hän ei kuitenkaan helvetti soikoon pakottaisi toista mihinkään. He olivat tehneet jo aivan riittävästi virheitä.
Tämä ei missään nimessa saisi olla yksi niistä, joten Iliah tyytyy seisomaan paikoillaan, jalat aavistuksen levällään Landonia tuijottaen.