Kun valvova silmä välttää K-18

Landon räpäyttää epäuskoisena muutaman kerran silmiään. Miksi ihmeessä Iliah ja Pyotr halusivat sotkeutua heidän asioihinsa. Landon palaa edelleen Miloa retuuttaen vuoteen vierelle ja istuttaa nuoremman siihen katsoen tätä tiukasti silmiin. Käydään lyhyt telepaattinen keskustelu jonka aikana Milon kasvojen ilmeet vaihtelevat häpeästä suruun ja siitä itkuiseen vihaan.
"Et sä voi suuttua mulle siitä että halusin olla sun kaa!", Milo toteaa hyvinkin lapselliseen sävyyn ja katsoo uhmakkaana albiinoa veljeään.
"En suutukkaan siitä, vaan siitä että teit tosi tyhmästi ku tulit tänne. Etsä ymmärrä että tää paikka on täynnä mulkkuja joiden elämä pyörii heikompien kiusaamisessa? Sulle olis voinu sattua vaikka mitä!", Landon on selvästi enemmän huolissaan kuin vihainen, ja lyhyen intensiivisen tuijotuksen jälkeen hän nyökkää ja pörröttää veljensä hiuksia. "Ymmärrän.", Tämän jälkeen Landon kääntyy Iliahi ja Pyotria kohden ja Milo nousee myös sängyltä.
"Sori että jouduitte tähän soppaan.", Landon toteaa kiitollisena.
"Mä oon pahoillani!", Milo toteaa ja pyyhkii vimmatusti kyyneleitään ja katsoo sitten tuimasti Pyotria. "Kiitos et pelastit mut."

Pyotr nojailee edelleen huoneen oveen, toinen jalka nostettuna koukkuun tasaista pintaa vasten, kädet ristissä rintakehällä. Hän nyökkää Milolle ilme edelleen vakavana. ”Pikku juttuja. Lyovissa on tosin se hyvä puoli ettei se lyö koskaan ensimmäisenä. Se ärsyttää vain niin kauan, että saa toisen kiehahtamaan ja hyökkäämään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä ettetkö olisi joutunut ongelmiin.”
Iliahin katse on käänytnyt Pyotrin puoleen toisen puhuessa. Hänen kasvoilleen on muodostun ilme, joka on yhtä aikaa vihainen ja huolestunut.
”Hetkinen, sanoitko juuri, että Lyov tietää Milon olevan täällä?”
Pyotr nyökkää. ”En usko kuitenkaan, että se perseenlipoja tekisi jotain. Hänellä ei ole tarkkoja tietoja tilanteesta, eikä hän yleensä mene opettajien puheille ilman varmuutta. Toivon kuitenkin, että Dimitri tulee mahdollisimman pian.”

Iliah ryhtyy jälleen ravaamaan ympyrää huoneensa keskiosaan. Hän kurtistelee kulmiaan yrittäessään päästä sisään serkkunsa aivoituksiin. Pyotr oli oikeassa. Lyov ei tekisi mitään ratkaisevaa ilman sataprosenttista varmuutta ja sen saamiseksi kuluisi aikaa. Periaatteessa he olisivat turvassa tällä hetkellä.

"Sanoitsä että Milo törmäs Lyoviin?!", Landonin silmiin syttyy jälleen uusi kipunoiva viha ja hän kumartuu siinä samassa silmäräpäyksessä Milon puoleen. "tekiks se saatanan paskapää sulle jotain?!", Milo katsoo melkein kauhuissaan veljeään ja pudistaa verkkaisesti päätään. "Mä voisin kuitenkin käydä moikkaamassa..", Landon mutisee ja suoristautuu ennenkuin muistaa Pyotrin telkeävän heitä sisään. Milo ei ollut koskaan nähnyt veljeään tälläisenä. Yhden päivän aikana Milon uskomukset veljestään olivat melko lailla murtuneet. Hän tiesi kyllä veljensä olevan paras tyyppi maan päällä, muttei ollut osannut aavistaa tällä olevan pimeä, riidanhaluinen puoli. "Saatana, jos se Lyovin mulkku kävelee viel kertaakaan mun eteen niin tirvasen.", Landon ei edes näytä muistavan että hänen kuului esittää veljelleen helää ja tunnollista opiskelijaa.

Pyotr pudisteli päätään Landonille. ”Lyovin kanssa väkivalta ei toimi. Tai no toimii tietysti samalla tapaan kuin keneen tahansa muuhun, mutta se ei auta. Hänen kanssaan pitää olla hieman ovelampi.”
”Pyotr on yrittänyt saada tekosyyn tappaa Lyov.” Iliah virnistää aavistuksen, malttaessaan viimein seisahtua paikoilleen. ”Priamt custordiamilla on lupa tappaa, jos hän kokee esimiehensä aseman riittävän uhatuksi.” Hän selittää erityisen henkivartijansa toimenkuvaa veljeksille siltä varalta etteivät nämä tienneet kyseistä pikku yksityiskohtaa.
”Se ei ikävä kyllä tarkoita, että saisin leikata Lyovin pään irti huvikseni. ” Pyotr pyöräyttää silmiään, kuin moinen yksityiskohta olisi voitu hyvin pyyhkiä yli priamt custordiameita hallitsevasta säännöstöstä.

Landon katsoo melkein uhaten Pyotria. Väkivalta oli tässä koulussa ainoa toimiva ratkaisu, tai siltä ainakin päällisin puolin näytti. Jos Milo olisi koskaan tarpeeksi tyhmä joutuakseen tänne, Landon voisi vain rukoilla toisen mielenterveyden ja viattomuuden säilymisen vuoksi. Hän kuitenkin antaa asian olla, sillä Pyotr oli kuitenkin loppujenlopuksi oikeassa; ei hyödyttänyt paljon mitään hakata Lyov, ellei sitä tekisi tarpeeksi perusteellisesti jotta toinen saisi viettää pari kuukautta unessa ja sairaalassa.

"Milos.", Landon kääntyy veljensä puoleen. "Kunhan siirryt Dimitrin seuraan, haluan että käyttäydyt kiltisti ja huomiota herättämättömästi. Et saa paljastaa kellekkään että oot mun veli, ymmärrätkö? Siitä saattaisi seurata ongelmia sulle. Kuuntele tarkkaan mitä sulle sanotaan etkä poistu Dimitrin viereltä kertaakaan.", Landon puhuu rauhallisesti ja ystävällisesti, kuin oikea valio isoveli konsanaan, ja Milo nyökkää tyytyväisenä, hymy kasvoillaan.

”Dimitri on hyvä tyyppi. Sinulla ei varmasti tule tylsää hänen seurassaan.” Iliah hymyilee rohkaisevasti. Hän mietti miten poikaan suhtautuisi. Hänellä ei ollut nuorempia sisaruksia ja hän oli viettänyt todella vähän aikaa lasten kanssa. Poika ei tosin vaikuttanut olevan enää lässytys iässä. Iliah oli kaikkein normaalimmillaan oman ikäistensä seurassa. Kun hän oli selvinpäin nuorempien kanssa, hän tunsi olonsa helvetillisen vaivaantuneeksi.
Hetken mietittyään hän päättää kuitenkin lopulta pitää suunsa kiinni.

Minuutit matelevat heidän istuessaan tai seisoessaan Iliahin pienessä asuntolahuoneessa. Oli ihme, etteivät seinät ruvenneet pian kaatumaan päälle.
Iliah tunsi tutun ahdistuksen leviävän kehossaan ja päätyi lopulta kävelemään jälleen ympyrää.
Tällä kertaa hänen olotilansa johtui puhtaasti Landonista. Hän ei vain päässyt yli siitä, kuinka hyvältä seksi toisen kanssa oli tuntunut. Lisäksi hänellä oli tunne siitä, että heidän välillään oli vielä paljon puhuttavaa ja selvitettävää. Iliah tiesi kuitenkin tasan tarkkaan, että oli itse liian pelkuri ottamaan asiat esille.

Täsmälleen puolen tunnin kuluttua oveen koputettiin. Pyotr avasi oven ja päästi buddhaa muistuttavan ystävänsä sisään.
”Mietinkin jo milloin te kaksi päätyisitte taas ongelmiin. Edellisestä kerrasta ehti kulua huolestuttavan kauan.” Dimitri astelee sisään huoneeseen, antaen iäkkään katseensa kiertää huoneessa olijasta toiseen. Lopulta hänen katseensa pysähtyy Miloslaviin. ”Tässäkös se karkuri on?”

Landon nousee sängyltä jossa oli istunut kädet rinnalleen ristittyinä, kuullessaan oven koputuksen. Hän kiskaisee myös veljeään paidankauluksesta pakottaen toisen ylös valmiina tervehtimään tulijaa. Kun Dimitri kääntää katseensa Miloon, tuo katsoo silmät sädehtien buddhamaista näkyä ja nyökkää sanattomana.
"Noh, Milos, tervehdi!", Landon sihahtaa veljensä mieleen saaden toisen hieman hätkähtämään.
"Joo, mä oon Miloslav.", Milo työntää kätensä esiin voidakseen hyvien tapojen mukaisesti kätellä ja tervehtiä. Hänen kasvoillaan on ihaileva hymy, vaikka kukaan ei tulisi voittamaan Landonia maailman parhaiden vampyyreiden joukossa.

Samassa Landonin puhelin piippaa ja hän pyytää häiriötä Dimitriltä anteeksi vilkaisten näyttöään. Viesti.
Hei Lanttu! Inspais tehä pari lävärii, ootko meiän koekaniini? Tänään illal, varastohuonees klo 20:30! Älä jänistä!!
-N&N
Hän kurtistaa hieman kulmiaan viestille, kohauttaa sitten harteitaan huokaisten ja näpyttelee vastauksen, sujattauen puhelimen tämän jälkeen takaisin taskuunsa.
"Pahoittelen tätä vaivaa.", Landon kääntyy takaisin Dimitrin puoleen.

Dimitri hymyilee Milolle kuin pyhimys konsanaan. Iliah ja Pyotr pysyttelevät kumpikin vanhan vampyyrin taka-alalla. Kummankin kasvoilla on tiettäväiset ilmeet.
”Hyvää päivää Miloslav. Minä olen Dimitri, Bartoszewiczin hovin kaikkein ylin turvallisuusvastaava.” Mies ojentaa suuren kätensä nuoren pojan kättä vasten, peittäen sen kokonaan kämmenensä sisään. ”Ensi kerralla kun karkaat kotoa, älä valitse kohteeksesi the Hell Siberiaa. Maailma on täynnä parempiakin paikkoja. Voit kysyä Iliahilta.”
Dimitri virnistää takanaan seisovalle nuorelle vampyyrille tietäväisesti, Iliahin ilmeen synkistyessä monta astetta.

Syy siihen, miksi Iliah sai oman priamt custordiaminsa, ei suinkaan ollut ongelmiin hakeutuminen, vaan jatkuva karkailu. Hänen holhoojansa toivoi pystyvänsä pitämään ystävänsä adobtiopoikaa paremmin silmällä, kun tuolla oli lapsenvahti.

”Äläkä huolehdi Landon. Tästä tulee varmasti oikein mukavaa.” Dimitri sädehti edelleen kuin aurinko. ”Meidän on kuitenkin mentävä nyt Miloslav. Ystäviesi pitää päästä oppitunneille ja meillän vielä paljon puuhaa edessämme.”
Dimitri kääntyy kannoillaan ovea ja Iliahia kohti. ”Me tapaamme vielä tänään.”
”Jep.” Iliah nyökkää vakavana. Oikeastaan hänellä ei ollut pienintäkään mielenkiintoa ryhtyä arvostelemaan koulutovereitaan turvamiehen pestiä varten.
”Näkemisiin siis.” Dimitri astelee ulos ovesta, odottaen, että Milo seuraa häntä ilman toista käskyä.

"Pitäkää huolta hänestä.", Landon suo Dimitrille lämpimän hymyn ja kääntää sitten katseensa Milon puoleen. "Muista käyttäytyä. Nähdään myöhemmin.", Milo nyökkää veljelleen ja lähtee kiltisti seuraamaan Dimitriä ulos ovesta, vilkuttaen vielä mennessään muille jotka jäävät huoneeseen.

Milon kadottua näkyvistä landon huokaa ja lähtee sitten kohti ovea. "Kiitti vielä, korvaan tän kyllä jotenkin.", Hän inhosi jäädä toisille velkaa. Se tuotti yleensä vain hankaluuksia. Monesti palveluksen johtivat sänkyyn joutumiseen, eikä Landon kaivannut enempää sänkykokemuksia Iliahin kanssa sekoittamaan päätään.
"Mun täytyy kiirehtiä tunnille.", Näine sanoineen Landon katoaa.

Illalla tuntien jälkeen Landon tuntee itsensä hermostuneeksi. Hän oli odottamassa muiden halukkaiden kanssa päästäkseen haastatteluun Dimitrin luokse, voidakseen päästä turvamieheksi. Hän ei ollut varma kuinka homma tulisi menemään, ja mitä kysymyksiä kysyttiin. Siksi hän hermoili. Ehkä asiaan vaikutti myös 'treffit' jotka hän oli sopinut kaksosten kanssa.

Iliah istui pöydän ääressä Dimitrin ja kuivakan turvallisuuspällikön Stetzoin vieressä haastattelemassa tulokkaita. Todellisuudessa häntä ei kiinnostanut olla paikalla, eikä edes haastatella ketään. Vadik ja Dimitri halusivat kuitenkin sisäpiirintietoa opiskelijoista, eikä koulussa ollut muita joihin he olisivat luottaneet yhtä paljon kuin Iliahiin.
Koko hommassa ainut hyvä puoli oli se, että myös Landon osallistuisi kokeeseen.

Iliah oli halunnut nähdä miehen siitä lähtien kun he olivat viikonloppuna eronneet viimeisen kerran. Vaikka albiinon näkeminen omassa huoneessa oli saanut aikaan sekä ahdistusta, että iloisia, odottavaisia tunteita. Samaan aikaan kun hänen järkensä käski hankkiutua Landonista eroon, hän halusi viettää enemmän aikaa tämän kanssa.
Iliah oli pyytänyt jättämään Landonin viimeiseksi listalla. Ei mistään erityisestä syystä. Hänen takaraivossaan tykytti kuitenkin kivulias toive siitä, että he päätyisivät tämän jälkeen vielä samaan paikkaan tulevaksi yöksi.
Dimitri oli antanut Milolle luvan osallistua haastatteluihin, mutta käskenyt tämän pitämään suunsa kiinni.

”Landon Petrov!” Hapannaama Stetzoin huutaa, saadakseen albiinon paikalleen, arvioien eteen.
Landonin asetuttua paikoilleen Dimitri hymyilee hänelle.
”Herra Petrov, ensimmäinen kysymyksemme on yksinkertainen. Mitä te odotatte tältä tehtävältä? Mitä uskotte juhlien turvamiehen työn olevan yksinkertaisimmillaan?”

Milo malttaa hädin ja tuskin pysyä nahoissaan haastattelujen aikana. Hän istuu kiltisti ja hiljaa tuolillaan Dimitrin takana vaikka hänen jalkansa nytkyvätkin toiminnan puutteesta. Milo oli siinä iässä oleva teini, että ei sietänyt paikoillaan istumista liian pitkään. Lisäksi hän olisi kovastikkin halunnut osallistua haastatteluun, varsinkin siinä vaiheessa kun Landon pyydetään vihdoin paikalle.

Landon astuu jäykkänä sisään, mutta Milon näkeminen saa hänet hieman rauhoittumaan. Hän istuu paikoilleen tervehdittyään haastattelijoita ja kuuntelee hiljaa noiden kysymykset, vilkuillen välillä kuitenkin Milon suuntaan joka vilkuttelee hänelle Dimitrin takaa.
"Yksinkertaisimmillaan uskon sen olevan järjestyksen ylläpitoa, eli lähinnä tarkkailua.", Landon vastaa yksinkertaisesti toivoen läpäisevänsä testin. Hän kaipasi käytännön kokemusta näyttelystään, ja kivikasvoinen turvamies olisi yksi niistä kasvoista jotka hänen pitäisi osata näytellä.

Dimitri ja Stetzoin nyökkäävät hyväksyvästi. Iliah puolestaan kesittyy lähettämään huomaamattaan palavia katseita Landonin suuntaan aivan huomaamattaan. Hänen silmänsä ovat tummuneet muutaman asteen jo viikonlopun tapahtumia päässään. Hän nojautuu tuolillaan rennosti taaksepäin, lukiten katseensa Landonin silmiin, seuraten niiden katsetta tarkkaavaisesti.

Kysymykset jatkuvat hyvin samankaltaisina seuraavat kymmenen minuuttia. Lopulta Dimitri nyökkää tyytyväisenä. ”Sinulle ilmoitetaan mahdollisimman pian pääsetkö loppu viikosta järjestettävään käytännönkokeeseen.” Iso mies viittaa takaisin ovelle merkkinä albiinolle, että tällä olisi lupa poistua.

Iliahin olisi tehnyt mieli rynnätä suorinta tietä Landonin perään, mutta sen sijaan hän naulitsee ruuminsa kuvitteellisilla nauloilla tuoliinsa. Dimitri ja Stetzoin eivät olisi välttämättä katsoneet kovin hyvällä hänen lipeämistään paikalta. Hän joutuu tällä kertaa katselemaan kaivaten toista miestä kohti.
”Kiitän sinua asiantuntemuksestasi Iliah. Tapaamme varmaan piakoin seuraavan kokeen muodossa.” Dimitri nousee paikoiltaan ottaen oman tablettinsa mukaansa. ”Kai sopimuksemme on edelleen voimassa?”
Iliah nyökkää ainoaksi vastaukseksi. Hän oli lupautunut turvamiesten kohteeksi simulaattorikokeeseen loppuviikosta.
”Mennäänhän sitten Milo. Kyytimme lähtee.” Dimitri lähtee atelemaan jälleen pois paikalta odottaen pikkuvampyyrin seuraavan itseään.

Landon vastailee kysymyksiin parhaansa mukaan ja olisi voinut huokaista helpotuksesta saadessaan viimein, loputtomuudelta tuntuneen ajan jälkeen, luvan poistua. Hän nousee, kiittää ja poistuu huoneesta suomatta katsettakaan tai ajatustaankaan Iliahille. Tai no, niin hän ainakin vakuutteli itselleen. Muutamaan otteeseen albiinon ajatukset olivat käyneet viikonlopussa, mutta lopulta hän oli saanut ne työnnettyä mielestään.

Landonin mentyä Milo nousee luvan saatuaan myös tuolista. Hän näyttää hieman surkealta kun ei päässyt hyvästelemään Landonia, mutta seuraa kuitenkin lupauksensa mukaan Dimitriä kiltisti ja niskuroimatta. Hänen vanhempansa olivat varmasti jo huolesta järjiltään, sillä Milo oli pitänyt telepaattiset kanavansa kiinni siitä asti kun oli hiippaillut Landonin perään laivalle.

Päästyään haastattelusta Landon oli sulkeutunut omaan huoneeseensa. Hän ei halunnut ajatella eikä nähdä vielä sillä hetkellä ketään. Hän kävi suihkussa ja sen jälkeen vain makoili toimettomana vuoteellaan, odotellessaan kellon lähestyvän puoli yhdeksää.
Kun kello oli viimein hieman vaille, landon nousee vuoteeltaan ja lähtee kohti varastoa kuten oli sopinut kaksosten kanssa. Päästyään portaiden alapäähän hän erottaa särhkölyhtyjen kajastuksen ja tutun kikatuksen huoneesta. Yllään landonilla oli harmaa hihaton paita sekä harmaat verryttelyhousunsa.
"Terve, Nora, Nero.", Landon heilauttaa kättään kaksosille tervehdykseksi.
Nora, lävistetty ja tatuoitu brunette neitokainen kääntää salamana lähes kultaisten silmiensä katseen ovelle. "Lanttu!", Hän nousee lainehtivat, pitkät hiukset hulmuten ja ryntää halaamaan albiinoa. Kaksosten iho oli luonnostaan hieman oliivin sävyinen, joten Landon näytti Noran halaukseen kahlittuna entistä kalpeammalta. Albiino tunsi itsensä vaivautuneeksi tälläisestä huomion osoituksesta, sillä hän ei ollut moiseen tottunut.
"Yo, Land.", Nero heilauttaa kättään myös. Miehellä oli siskonsa värinen iho, silmät ja hiukset, mutta hiukset oli leikattu melko lyhyelle mohikaanille. Hän oli aivan yhtä lävistetty kuin siskonsa, ja tatuoitu. "Ollaanki jo odoteltu sua.", Nero kohottaa neulaa ja lävistyspihtejä, virnistäen ilkikurisesti. Landon huokaa hieman kasvoillaan kuitenkin pieni hymy. Hän viihtyi kaksosten seurassa, vaikkei olisi mylntänyt edes itselleen pitävänsä noita ystävinä. Landon oli viikonlopun aikana nähnyt miten kävi, jos hän erehtyi edes luulemaan voivansa saada ystäviä. Nora ja Nero Ivanovich, he olivat rikkaita ulkomaailmassa, lähes yhtä rikkaita kuin Iliah, mutta kummallekkaan ei ollut hienosto elämä sopinut. Kaksoset olivat yhteistuumin päättäneet hakeutua the Hell Siberiaan kapinoidakseen vanhempiaan vastaan.

"Minne?", Landon istuutuu kaksosten väliin jalat ristissä ja vilkuilee melkein hermostuneena Noraa. Hän tiesi kyllä minne nainen olisi häntä halunnut pistää neuloillaan, ja tiesi myös että Nora olisi vaikka tappanut saadakseen tatuoida Landonin maidonvalkeaa ihoa.
"Paita pois.", Nero toteaa yksinkertaisesti ja alkaa käymään välineitään läpi. Landon tekee työtä käskettyä ja Nora ei voi peitellä ihastustaan, vaikka Landon onkin sokea eikä huomaa tätä yskinkertaista seikkaa. "Kieli ulos!", Nora toteaa napsutellen pihtejään. Landon ei ollut varma halusiko kielilävistyksen, mutta Noralle oli hyvin vaikea sanoa ei. Toisaalta, hän voisi aina ottaa sen pois jos ei pitäisi. Niimpä albiino työntää kielensä suustaan ja samalla kun Noran pihdit tarttuvat hänen kieleensä, Neron pihdit tarrautuvat hänen oikeaan nänniinsä.

Iliah on päätynyt kävelemään ympäriinsä koulun aluetta kaikkien seinien ruvetessa tuntumaan liian ahdistvilta. Pyotr seurasi hänen jalanjälkiään herkeämättä kolmen metrin päästä. Juuri nyt Ilihia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa oliko hänen priamt custordiaminsa mukana vai ei.
Kävellessään hän kelasi taukoamatta viimeisimpien päivien tapahtumia, joissa pääosassa oli Landon. Albiinosta oli selvästi kehkeytymässä hänelle vakavanlaatuinen pakkomielle. Eikä hän ollut aivan varma, pitäisikö asiasta huolestua. Landon veti Iliahia mangeetin tavoin puoleensa ja tilanne oli vain voimistunut viikonlopun jälkeen. Sitä ennen oli ollut jo havaittavissa pientä vetovoimaa, nyt se oli jo riistäytymässä käsistä.
Kaikki miehen luontaiset vaistot suorastaan karjuivat Landonin perään. Samalla, hän joutui kuitenkin muistuttamaan itselleen yhä uudestaan ja uudestaan ettei hän halunnut sellaista. Hän ei tiennyt selviytyisikö samanlaisesta tuskasta uudestaan, kuin mitä hän oli kokenut adobtiovanhempansa menettäessä. Etäisyyden pito kaikkiin oli puhdasta itsesuojelua.

Ilian seisahtuu erään rakennuksen nurkalle, tuijottaen routaista maata jalkojensa juuressa. Hänen kurkkuaan kuristi niin kuin hän rupeaisi kohta pillittämään kuin pikku tyttö.
Pyotr pysähtyi vähän matkan päähän, mutta ei sanonut mitään. Sen sijaan hän oli katselevinaan hienotunteisesti muualle, vaikka pitikin Iliahia herkeämättömästi silmällä. Iliah meinasi tyrskähtää ajatukselle heidän tilanteestaan. He olivat Pyotrin kanssa kaksi tunnevammaista, perheetöntä vampyyria, jotka oli sidottu yhteen muinaisella rituaalilla koko loppu elämän ajaksi. Ainut ero oli, että Iliah sai tehdä mitä halusi. Pyotr vain seurasi aaveen tavoin.

Samassa Iliahin vampyyrinkuulo aisti ääniä viereisen seinän takaa. Hän kurtisti aavistuksen kulmiaan nostaakseen katseensa. Varasto sijaitsi täsmälleen sen ulkoseinän takana, jonka vieressä Iliah seisoi. Hänen silmänsä laajenivat hämmästyksestä, kun hän erotti albiinon äänen, kahden muun lisäksi.
Samantien Iliah lähti marssimaan varaston ovea kohti, tietäen, että hänen jalkojaan liikuttivat ennen kaikkea hänen halunsa ja toiveensa, ei järkensä. Järki olisi kuljettanut häntä päinvastaiseen suuntaan.
Iliah pujahtaa ovesta sisään, Pyotr kannoillaan ja hiipii perämmälle, juuri parahiksi näkemään Landonin Noran ja Neron lävistettävänä. Miehen sisältä kumpuaa mustasukkainen murina, ennen kuin hän ehtii sitä estelemään.

Murhanhimo on yksi niistä tunteista jotka oli helppo aistia, varsinkin jos noita tunteita siivitti murina. Kaikkien kolmen varastossa istujan katseet kääntyvät ovelle murisijaan, kaksosilla kasvoillaan tuima ilme. He eivät lainkaan arvostaneet tuollaista tervehdystä, ja molemmat jännittyivät valmiina tappeluun, sillä Iliahin ilme oli juuri sen sorttinen, että kohta nyrkit heiluisivat. Landon sen sijaan katselee hieman häpeissään ja tuntee punan kohoavan kasvoilleen. Siinä hän istui varaston lattialla jalat ristissä, ylävartaloaan taaemmas käsiensä varaan nojaten, lävistettävänä. Landon on aistinut kireän tunnelman ja heilauttaakin tämän vuoksi huolettomasti kättään Iliahin suuntaan, voimatta kuitenkaan puhua, sillä Nora piteli edelleen hänen kieltään pihdeissään.

"Älä liiku, Land.", Nero mutisee ja vaikka hänen huomionsa vaikuttaa olevan jälleen Landonissa, hän tarkkailee Iliahi kuitenkin vähän väliä. Tahallaan Nero vääntelee pihtejään parempaan asentoon, saaden Landonin inahtamaan hiljaisesti. Kaksoset lävistävät Landonin yhtäaikaa kuin sanattomasta sopimuksesta. Landon irvistää ja sulkee toisen silmänsä kipua vasten. Yksittäinen veripisara karkaa albiinon lävistetystä nännistä, ja Nero pyyhkäisee sen hitaasti sormellaan, imaisten sitten sormensa puhtaaksi, kultaiset silmät ilkikurisesti Iliahissa.
"Hetki vielä, Lanttu.", Nora kaivaa korun vierestää lippaasta ja alkaa sovittelemaan sitä Landonin kieleen. Landonin huomio on kuitenkin Nerossa, jota hän mulkaisee pahasti ja varoittavasti.

Pyotr on salaman Iliahin vierellä ja tarttuu kiinni tämän olkapäästä estääkseen parhaansa mukaan kaikki mahdolliset hyökkäykset, murhanhimosta itsemurhaviettiin. Hän nyökkää kaksosille ja Landonille, mutta ei sano sanaakaan, keskittäen huomionsa jälleen suojattiinsa.
Tilanne oli jälleen täysin absurdi. Tosin juuri nyt Iliahilta saattoi odottaa mitä tahansa. Pyotr ei ollut nähnyt suojattiaan henkisesti, näin eksyksissä koko sinä aikana kun he olivat tunteneet toisensa. Pää Iliahilla oli ollut sekaisin jo vuosikymmeniä, mutta hukassa hän ei ollut. Ennen kuin nyt. Pyotr tiesi, että Ilihin ja Landonin pitäisi päästä puhumaan. Albiinolle tilanteiden välttely ei selvästikkään tuonut onglemia. Iliah oli kuitenkin osoittanut, että tällä saattaisi olla häneen tuhoisiakin seuraamuksia.

Iliaha katselee lävistysoperaatiota, eikä voinut mitään sisältään edelleen kumpuavalle murinalle. Ääni voimistuu Neron toimiessa tahallaan niin, että sai Landonin vingahtamaan. Pyotrin sormet puristuvat entistä lujempaa kiinni Iliahin hartiaan.
Iliahin hampaat puskisvat esiin ikenistä ja olivat valmiit raatelemaan, jos kaksoset yrittäisivät tehdä yhtään mitään lvistysten laittoa enempää.

Nora vilkuilee varsin tuimasti asettaessaan uuden kielikorun paikoilleen. Nero ei kiinnittä minkäänlaista huomiota Iliahiin vaan keskittyy Landoniin, joka puolestaan tuimasta ilmeestään päätellen lähettää telepaattisia viestejä Nerolle.
"Jaaa valmista!", Nora taputtelee käsiään yhteen kuin pyyhkiäkseen niistä pölyjä. Hän siirtyy hieman kauemmas kuin ihaillakseen Landonia, niinkuin luultavasti tekikin.
"Sama tääl.", Nero nojautuu kauemmas ja antaa pienen luunapin Landonin uudelle lävistykselle, saaden Landonin punastumaan ja melkein huokaisemaan uudestaan. Hän kuitenkin mulkaisee Neroa ja pudistaa sitten päätään. Lopulta Landon nousee ylös ja pudistelee pölyjä vaatteistaan ja kääntää sitten normaalit kasvonsa Iliahiin.
"Mitäs te täällä?", Landon kykenee puhumaan melko hyvin uudesta lävistyksestään huolimatta. Albiino nappaa paitansa lattialta ja sujauttaa sen päänsä yli ylleen. Kaksoset seisovat ikäänkuin vartijoina Landonin takana, ja vilkaisevat toisiinsa, selvästi kommunikoiden äänettömästi.
Landon ei ymmärtänyt mikä Iliahia vaivasi, miksi toinen murisi tuolla tavalla ja täytti huoneen murhanhimollaan. Landon ei kuitenkaan halunnut Iliahin ja kaksosten välille mitään veristä riitaa, joten hän yritti rauhoitella tilannetta olemalla täysin normaali.

Neron antaessa luunapin Landonin lävistykselle, Pyotr joutui tarttumaan kiinni Iliahin molemmista hartioista ettei mies lähtisi repimään Nerolta päätä irti. Hän sujautti kätensä Iliahin kainaloiden alta ja puristi tätä raudanlujalla otteellaan itseään vasten. Samassa hänen omat silmänsä laajenivat hänen tajutessaan missä oltiin menossa.
Iliah oli helvettisoikoon leimaantumassa Landoniin!
Iliahin käytös kieli nimenomaan juuri siitä. Jos prosessi pääsisi loppuun, paluuta ei enää olisi missään muodossa.

”Voi vittu”, raskaan ääneen lausuttu kirous karkaa Pyotrin huulilta hänen tajuttuaan asian. Landonin kanssa olisi puhuttava mahdollisimman pian, jotta tämä olisi tilanteessa ajantasala. Se saattoi tosin tarkoittaa myös sitä, että albiino voisi käyttää tilannetta monella tavalla hyväksi, jos leimaantuminen etenisi loppuun asti.
Iliahin muristessa edelleen Pyotr lähtee vetämään tätä ovea kohti. ”Mun pitää viedä tämä kuumakalle nyt ulos rauhoittumaan.”
Harmi vain, että Iliah tuntui juurtuneen kiinni betonilattiaan.

Landon nyökkää Pyotrille. Iliah ei selvästi ollut siinä kunnossa että olisi kuunnellut järkipuhetta. Landon kääntyy kaksosia kohden ja katsoo näitä tuimasti. "Rauhotutaas nyt kaikki, jooko?", Hän osoittaa puheensa enemmänkin Nerolle kuin Noralle, joka vain katselee varuillaan Iliahia odottaen tuon pääsevän irti Pyotrista. Ivanovichin kaksoset eivät olleet tunnettuja väkivallan hakuisuudestaan, he olivat melkolailla normaaleja verrattuna kaikkiin koulussa olijoihin. Molemmat olivat fiksuja ja pärjäsivät kokeissa loistavasti. Landon oli kuitenkin tajunnut Neron provosoineen Iliahia tahallaan. Nero oli hieman rämäpäisempi kuin siskonsa ja otti välillä tarpeettomiakin riskejä saadakseen hyvät naurut itselleen. Landon odottaa että Pyotr saisi raahattua Iliahin ulos varastosta ennenkuin antaisi Neron kuulla kunniansa tämän kertaisesta ärsytyksestä.

Iliahin raahaaminen ulos jäähylle oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Pyotr oli suojattiaan voimakkaampi, mutta jostain Iliah ammensi itseensä voimaa taistella vastaan ja pitämään jalkansa tukevasti kiinni lattiasta. Pyotrin teki mieli vain iskeä mieheltä taju kankaalle ja raahata tuo sitten mukanaan ulos. Se ei hänen toimenkuvansa huomioonottaen tosin ollut mahdollista. Oli ihme, että hän sai pidettyä Iliahin edes paikoillaan, kun tuon jokainen lihas oli jännittynyt hyökkäämään.
”Landon, olen pahoillani, mutta taidan tarvita apua tämän kanssa.” Pyotr on jo huhkinut hetken, saadakseen Iliahin liikkeelle mutta täysin turhaan. Mies oli yhtä järkkymätön kuin Siperian peruskallio.
Tuo ei suostuisi lähtemään ilman Landonia.

Leimaantuneet miehet osasiavat olla sitten ärsyttäviä.

Landon huokaa syvään kuullessaan Pyotrin sanat. Hän ei juuri nyt halunnut vaivata päätään Iliahilla. Eikö hän ollut tehnyt sen jo toiselle täysin selväksi? Landon kuitenkin kääntyy, kasvoillaan hieman tympääntynyt ilme. Eikö hän saisi viettää enää koskaan rauhassa vapaa-aikaa ilman että Iliah sotkeentuisi siihen? Jonkin osa Landonista toivoi ettei, jokin osa hänestä halusi viettää enemmänkin aikaa Iliahin kanssa, mutta järki kielsi tämän. Niimpä Landon lähtee Iliahia kohden ja pysähtyy aivan miehen nenän eteen niin ettei tuo voi edes nähdä kaksosia. "Iliah, ulos. Nyt.", Landon kohtelee Iliahia kuin pientä lasta joka kiukutteli ja joka pitäisi saada jäähylle. Landon tuijottaa Iliahia suoraan syvälle silmiin ja tuntee samalla piston rinnassaan, joka kielii kaipuusta ja halusta. Hän ei kuitenkaan voi nyt antaa sille valtaa, ensin pitäisi saada Iliah rakennuksesta ulos. "Tulehan.", Hän sanoo Iliahille ja odottaa että toinen myöntyy ennenkuin lähtisi kävelemään ulos rakennuksesta.

Iliahin asemetallin värinen katse tarkentuu Landoniin nanosekunnissa toisen astellessa hänen eteensä. Yksi kerrallaan miehen lihakset rentoutuvat, kun ruumis aistii albiinon läheisyyden. Miehen järjenjuoksuun se ei kuitenkaan vaikuta.
Iliahin sekavassa mielessä kaksoset olivat astuneet hänen reviirilleen ja koskettaneet jotain hänen omaansa. Landonin rauhallinen ja vakaa ääni saa murinan kuitenkin loppumaan ja Iliahin seuraamaan itseään. Puhtaan, synkän mustasukkaisuuden väistyessä, Iliahia rupeaa vaivaamaan pakonomainen tarve olla Landonin kanssa kaikissa mahdollisissa asennoissa. Merkitä tuo omakseen ja tehdä asia selväksi myös albiinolle.

Niinpä rakennuksen ulkopuolella, Iliah vetää Landonin kovakouraisesti itseään vasten ja rupeaa hamuamaan toisen huulia omillaan.

Landon älähtää yllättyneenä saamastaan kovakouraisesta suudelmasta ja vaikka hänen koko kroppansa huusi lisää, hänen järkensä pakotti häntä työntämään toisen luotaan. Landon saa käyttää melkein kaiken voimansa saadakseen Iliahin irti itsestään ja hän perääntyy toisesta muutaman askeleen. "Lopeta, nyt ei ole tuon aika.", Landon murahtaa katseessaan sekä loukkaantumista että himoa. Hän halusi toista, voi kyllä, mutta nyt oli aika tehdä selväksi Iliahille, ettei hän ollut lainkaan seurustelumateriaalia. Irtosuhteet kävivät, kunhan ne loppuisivat lyhyeen ja Landon pääsisi ahdistavasta tilanteesta tarpeen tullen pois.
"Hei Land, jos tulee jotain ongelmia ni kerro heti."
"Ei täällä mitään, Nero. Rauhassa vaan."
Landon hieraisee suutaan kämmenselällään aivan kuin Iliah olisi suutelun sijaan juuri lyönyt häntä nyrkillä.

"Noniin, alahan selittää mmistä tuossa oli kyse.", Landon ristii kätensä rinnalleen pitäen etäisyytensä Iliahiin.

Pyotr olisi halunnut tehdä jotain, mutta leimaantuneen vampyyrin ja tuon tunteiden kohteen väliin meneminen olisi ollut itsemurha. Landon sai Iliahin kuitenkin irrotetuksi itsestään ja Pyotr saattoi astua omalle paikalleen suojattinsa taakse.
Iliah puolestaan katsoo Landonia hämmentyneenä kun tuo työntää hänet taaemmas itsestään. Samalla hänen aivojensa neuronit rupeavat lyömään viimein kipinää ja lähettämään ajattelukelpoisia ajatuksia eteenpäin.
”Itseasiassa... Minulla ei ole pienintäkään käsitystä...” Iliah mumisee lopulta vastauksensa katsellen samalla albiinoa kuin näkisi tuon ensimmäistä kertaa. ”Tulin varastoon ja minulta vain pimeni.”
Pyotr ei ollut aivan varma pitäisikö hänen tuulettaa vai masentua kun Iliah ei ollut vielä tajunnut omaa tilaansa. Sen tajuamisen kerrottiin olevan viimeinen niitti arkun kanteen leimaantumisprosessissa.

"Noh, sama se, mutta katokkin ettei se toistu.", Landon toteaa tylysti. Hän piti kaksosista ja nuo olivat lähempänä ystäviä kuin Landon saattaisi päästä, eikä hän halunnut Iliahin pilaavan sitä. Hänen olisi tehtävä jotain tälle tilanteelle, ja Landon vilkaiseekin Pyotria kuin olisi toivonut ettei tuo seisoisi aivan Iliahin takana. Pyotrin läsnäolo jos mikä teki tästä vaikeaa Landonille. Hän menetti kaikki valmistelemansa sanat ja vain tuijotti maata miettien miten tämä sotku selvitettäisiin. Olisiko häneltä oikein sanoa Iliahille että se oli ollut pelkkää seksiä, ei sen enempää, eikä toisen pitäisi hermostua tuolla tavalla jos hän vietti aikaansa muiden kanssa. Landon myös mietti, olisiko hänen kannattanut mainita siitä että makasi hieman ympäriinsä, mutta se olisi saattanut saada Iliahin jälleen napsahtamaan, ja sitä tässä vähiten vaadittiin.
"Kai sä ymmärrät ettei meidän välillä oo mitään?", Landon avaa viimein suunsa, ja sanat eivät ole alkuunkaan ne mitä hän oli suunnitellut sanovansa. Landon jopa itse järkyttyy hieman omia sanojaan. Se oli hänen itsesuojeluksensa puhetta, ei sydämen. Näin hän tuhoaisi kaiken mitä heidän välillään oli ja olisi voinut olla. Hienoa.