Vallan vaihto

Zira otti hyvilläään veripussin Evalta. Ensimmäinen kulaus oli aina se paras, kun veren rautainen maku levisi suuhun. Ziran oli hetken aikaa pakko vain istua hetki hiljaa ja tuntea veren maku suussaan. Ehkä se johtui siitä, että hän oli vampyyri tai ehkä ei, mutta Zira saattoi tuntea, miten veri imeytyi hänen elimistöönsä pisara pisaralta saaden hänet tuntemaan olonsa täydeksi ja elimistön toimimaan jälleen täydellä teholla.

”Hartwin halusi aloittaa, joten sinuna ottaisin häneen yhteyttä ja tiedustelisin, minne hän on menossa. Hänellä oli kuulemma jotain töitä hoidettavana”, Zira sanoi siemaillessaan rauhassa verta. ”Vaihdamme vuoroa kutakuinkin auringonlaskun aikaan ja annamme omasta vuorostamme raportin Reedille. Eli siis perus vartiointia. Annamme kuitenkin Catherinen elää omaa elämäänsä mahdollisimman paljon, sillä tarkoitus on oppia lisää hänestä. Tosin luulen että Hartwin haluaa oppia hänestä muutenkin kuin seuraamalla hänen päivä askareitaan, enkä tarkoita tällä mitään seksuaallista, kyllähän sinä sen tiedät”.


Catherine lähti seuraamaan Hartwinia sen kummempia nurisematta. Ainakin hän saattoi tehdä muutakin kuin harmitella manikyyrinsä lohkeilua ja toimittaa tyhjää, vaikka Reedin seuraaminenkin olisi ollut hyödyllistä Catherinen kannalta. Hänen oli kuitenkin ensin leikittävä avutonta vankia ja nieltävä ärtymyksensä asioiden toimittamisen suhteen. Se ei olisi kuitenkaan hänen vikansa, jos Hell hyökkäisi ja tekisi selvää Chaoksesta. Toisaalta siinä vaiheessa häntä varmasti syytettäisiin asiasta muitta mutkitta.

Eva kuunteli tarkkaan Ziran antamia ohjeita. Seuraavaksi oli siis vuorossa Hartwinin paikantaminen.
- Juu kyllä minä sen tiedän, Eva sanoi huvittuneena.
Hän päätti käyttää vampyyrien välistä telepatiaa, jota hän ei ollutkaan käyttänyt sitä vähään aikaan, kun se ei ole tullut tarpeeseen. Hänen taitonsa olivat hieman ruosteessa, mutta siitä huolimatta hän sai yhteyden häneen. Tämä kysyikin rivakasti:
''Hartwin,tässä Eva.. Missä olet?''
Viestin lähetettyään hän istui vielä hetken nojatuolillaan. Sitten hän nousi seisomaan ja laittoi vihkonsa syrjemälle. Hän halusi vain päästä hommasta mahdollisimman nopeasti.
- Joko mennään, katsahdettiin Ziraan, vai aiotko vielä kauankin istua siinä? lisättiin.

Eva katseli taivaalta polttavaa aurinkoa, vaikka tavallisesti vampyyrit eivät pitäneet auringonvalosta. Hänestä se oli kaunis, mutta kuitenkin paahtoi allaan olevaa maata tahdikkaasti. Eva tarkisti vielä, ettei missään palanut valoa tai jäänyt sähkölaitetta päälle, hän ei haluaisi ottaa sitä riskiä, että hänen talonsa palaisi poroksi. Hän myös tarkasti, että kaikki ovet olivat kiinni ja ulko-ovi lukossa. Hän ei jaksaisi enää ostaa uutta asuntoa.Sitten hän laittoikin nahkatakkinsa päälleen ja bootsit jalkaan. Myös aurinkolasit laitettiin silmille.

Hän haaveili jonain päivänä päästä ulkomaille, hän on tehnyt töitä Chaosille niin kauan kun jaksaa muistaa. Loma tekisi terää, mutta Eva kyllä tiesi ettei se olisi mahdollista tässä tilanteessa. Mutta ehkä jonain päivänä..

// Sry, ei oikee isnpaa

((Pyynnöstä hyppään hitusen eteenpäin))

Nojatuoli oli liian pehmeä Hartwinin makuun, miehen istuessa sillä kirjaansa keskittyen. Siististi prässättyihin suoriin tummanharmaisiin housuihin ja valkoiseen kauluspaitaan pukeutunut saksalainen oli istunut paikoillaan jo aamusta lähtien. Lähestulkoon liikkumatta, ainoina elon merkkeinä kirjan sivujen kääntäminen kahataen ja kirjan vaihtaminen toiseen, kun yksi oli luettu. Niitä oli nojatuolin viereisessä putkikassissa hyvä valikoima. Mies tuntui lukevan suurinpiirtein kirjan tunnissa, keskittyen pidemmälti niihin, joista taisi nauttia.

Vasen jalka lepäsi oikean päällä, sääri polven päälle tuettuna. Maiharinsa tuo oli sentään riisunut eteiseen, kunnioituksesta Catherinen kotia kohtaan. Vaikka tuskin nuo kengät nyt hirvittävästi olisivat likastaneet, moitittomasti puhdistettuina ja kulumastaan huolimatta kiiltävinä. Nyt ne kuitenkin odottivat eteisessä, siististi oven viereen asetettuna. Tismalleen vierekkäin, suorassa rintamasuunnassa.

Istuma-asentonsa rentoudesta huolimatta miehen ryhti oli huomiota herättävän suora, saaden tuon näyttämään unohdetun vanhan maailman patsaalta. Historialliselta muistomerkiltä ajasta, jolloin kaikki... Oli ollut hyvin toisin. Kirja syliinsä laskettuna, kohotettua jalkaa vasten nojattuna vampyyri luki varmaan viidettä tai kuudetta kirjaansa tänään, yrittäen kai olla kuin ei olisikaan.

Toistaiseksi kun takana oli yksi Hartwinin ja Evan sekä yksi Ziran ja Ezzien vuoro Catherinen vartijoina, ei mitään turhan tapahtumarikasta kai ollut sattunut. Ainakaan Hartwinin vahtivuorolla. Tuo luotti Ezzieenkin siinä määrin, että uskoi naisen pyrkineen kertomaan Hartille heti, jos jotain epäilyttävää olisi sattunut. Saksalainen oli antanut tuolle ohjeita sen suhteen, millaisia asioita Catherinen käytöksestä ja tekemisistä pitää silmällä.

Kuulusteluja ei oltu jatkettu, Hartwin ei yksinkertaisesti luottanut Catherineen tarpeeksi uskoakseen suoria vastauksia suoriin kysymyksiin. Toisaaltaan tuo arvosti naisen älykkyyttä tarpeeksi yrittääkseen normaaleja kuulustelutaktiikoita, jotka oli tarkoitettu keskiverto älyllä varustettujen ihmisten kuulustelemiseen. Ei sillä, ne tehosivat moniin vampyyreihinkin.

Fyysisempiäkään metodeita saksalainen ei katsonut tarpeellisksi juuri nyt, saatika tuntenut omaavan sa täyttä lupaa sellaisten soveltamiseen. Siispä Hartwin oli päätynyt passiivisempaan tapaan selvittää totuutta Catherinen motiivien takaa. Ohjailemalla huomaamattomasti, asettamalla tuota tietynlaisiin tilanteisiin, joissa nainen joutui tekemään valintoja tai vahingossa sanomaan jotain, mitä ei välttämättä ajatellut sanoa. Eikä nyt puhuttu edes mistään suurista lipsahduksista, pelkät sanavalinnat saattoivat paljastaa valheen.

Eva oli saanut todeta, ettei telepaattisen yhteyden muodostaminen Hartwiniin kutsumatta ollut hyvä idea. Suurikokoinen vampyyri oli hyvin suoraan ilmoittanut, ettei kaivannut ylimääräisiä ääniä päänsä sisällä ellei kyse ollut ehdottomasta hätätapauksesta. Käyttäisi puhelinta ja pysyisi poissa hänen ajatuksistaan. Kirjan sivua ties monennenko tuhannen kerran kääntävä ei voinut sietää muita päänsä sisällä, mutta ymmärsi kyllä kyvyn tuoman taktisen edun esimerkiksi taistelutilanteessa. Tietysti myös silloin, kun joku oli pahassa pulassa. Muutoin... Muut saivat kyllä pysyä hemmetin kaukana hänen pääkopastaan.

Catherinen asunto oli todella tilava neliö, jossa pohjaratkaisu oli hyvin simppeli ja yksinkertainen. Hukkaneliöitä ei juurikaan ollut ja lähestulkoon jokainen neliö oli saanut oman käyttötarkoituksensa. Asuntoon kuului eteinen, keittiö yhdistettynä ruokasaliin, olohuone, vierashuone, Catherinen makuuhuone ja hänen työhuoneensa. Joka paikka oli sisustettu siirtomaa ajan mukaan ja Catherine oli pitänyt hyvää huolta jokaisesta tavarastaan. Joka paikka kiilteli puhtauttaan ja kaikki ylimääräiset rojut oli piilotettu hyvään järjestykseen kaappeihin ja laatikoihin.

Ainoa huone, missä vallitsi niinkutsuttu hallittu kaaos oli Catherinen työhuone. Siellä oli neljä eri tietokentta ja niihin liittyviä elektronisia laitteita. Huoneessa oli myös hyvin suojattu ja stabiloitu kotilaboratorio, jonne ei ollut kenelläkään muulla mitään asiaa. Catherine oli painottanut tätä erityisesti Hartwinille, koska siellä oli sellaisia aineita ja kemikaaleja, jotka saattoivat olla vaaraksi myös vampyyreille ja ennen kaikkea Catherinen asunnolle. Hän oli luvannut, että Hartwin saisi penkoa hänen tietokoneensa tiedosto tiedostolta läpi, mutta tämä ei välttämättä ymmärtäisi hänen tutkimuksiaan.

Catherinella oli tarkat päivärutiininsa, joita oli helppo opetella seuraamaan. Tänäkin aamuna hän oli nukkunut viisi tuntia aamuyön ja aamupäivän välillä. Tämän jälkeen hän oli nauttinut kupillisen kahvia parvekkeellaan selaillen jotain muistiinpanojaan. Catherine oli oppinut, että kahvi ja työnteko saivat aivot parhaiten virkeäksi, jos nukkui. Catherine nukkui poikkeuksetta viisi tuntia, vaikka ei sitä tarvinnutkaan. Aamukahvin jälkeen hän meni suihkuun. Nyt hän oli juuri tullut suihkusta ja olisi hänen verigreipistä ja kiivistä koostuvan aamiaisen vuoro. Kuitenkin, heti kun hän oli kietaissut ihonmyötäisen, mustalla pitsillä koristellun, mustan aamutakkinsa ylleen, hän oli ruvennut penkomaan jotain jokaisesta huoneesta.

Nyt hän oli kiivennyt eräälle olohuoneessa sijaitsevalle lukitulle kaapille niin, että tasapainoili tuolin selkänojalla. Tässä vaiheessa kuka tahansa olisi epäillyt Catherinen inhimillisyyttä. Vampyyreiden tasapainoi oli aivan toista luokkaa ihmisten kanssa.

Hetken kuluttua hän kiipesi alas tuolilta pidellen käsissään vanhaa kannettavaa tietokonetta, joka oli ollut reilut viisi vuotta sitten uusinta huutoa. Hän asteli sohavan luo ja istuutui sille painaen tietokoneensa päälle.

”Onko Chaosilla omaa tietokoneneroa, joka osaisi murtaa muutaman erittäin pitkän ja vaikean salasanan?” Catherine kysyi nostaen päänsä tietokoneen ruudulta. ”Vai pitääkö minun turvautua omiin kontakteihini?”

Evakin istui sohvalla kuin patsas, joka tarkkaili Catherinea, kun tämä lihaksikas saksalainen luki vain kirjaansa. Tosin hän ei koko ajan keskittynyt ainoastaan Catherinen tarkkailemiseen vaan tarkkaili samalla asuntoa ja näki hyvin suojatun oven. Eva pohti, mitä kaikkea tuo kyseinen huone voisikaan pitää sisällään.. Siellä voisi olla vaikka salaisia kansioita tai jotain huippusalaisia tutkielmia. Häntä hieman epäilytti, miksi huone oli noin lukittu...

Mutta Eva ei jaksanut miettiä asiaa enempää. Häntä mietitytti monta muutakin asiaa. Hartwin oli tehnyt harvinaisen selväksi nuorelle Evalle, ettei hänen mielensä sopukoihin noin vain tunkeiltu. Häntä ärsytti, kun Hartwinin kanssa kaikki täytyi tehdä vaikeammalla tavalla. Ellei siten hätätilanteessa.. Eva ei tuntenut Hartwinia kunnolla, joten hän ei voinut tietääkään Hartwinin metodeja. Tosin nyt hän vaikutti hyvin rauhalliselta istuessaan nojatuolissa kirjaansa lukemassa..

Eva pisti myös merkille Catherinen kenkäkokoelman, joka oli jopa Evankin mielestä hyvin vaikuttava. Eva otti yhden hiuskiekuroistaan oikean etusormensa ympärille ja pyöritti sitä sormen ympärillä sekä mietti itsekseen. Mistä tyttö oli voinut saada noin paljon kenkiä? Hänen tietääkseen tyttö ei ollut kovinkaan varakas, joten miten hänellä on varaa tähän kaikkeen? Ellei sitten joku kustantanut tämän kuluja, jolloin Catherine saisi ostaa mitä halusi. Jopa tuo musta silkkinen aamutakki ei näyttänyt miltään kirpputorikamalta.

Eva istui sohvalla hiljaa ja tuskin on puhua putkahtanut koko vartiontisession aikana. Hän katsoi ulos kirkkaaseen aamuun ja katseli kiintoisana Catherinen hieman ihmismäistä aamurutiinia, hänkin olisi mielummin ollut kotonaan ja tehdä mitä lystäsi, mutta ei.. Hänen piti pitää silmät auki melkein 24/7 ja vahtia Catherinea, kunnes tuli Ziran ja Ezzien vartiovuoro. Toistaiseksi ei ollut tapahtunut mitään kiintoisaa, ei epäilyttäviä puheluja kuin mitään sabotaasiin johtavaakaan... Hän havahtui ajatuksistaan, kun Catherine istui hänen kanssaan sohvalle tietokone sylissään, joka oli varmasti edellissesonkia.. Nyt Eva puhui ensimmäistä kertaa koko Missio Catherinen Vartiointi aikana:

- Minä en ole perehtynyt tuon tapaisiin juttuihin, luulen,... pidettiin pieni tauko, että Hartwin voisi tietää asiasta enemmän, lisättiin ja katsahdettiin saksalaiseen hetkeksi, mutta katse kääntyikin pian seinällä olevaan kelloon ja turhauduttiin kuin aikaa olikin kulunut vaivaiset 25 minuuttia.

((Mikä mättää kun vuoroja ei kuulu?? Jos muuten kyllästyttää pelin mahdollinen paikallaan rullaaminen, niin voin paljastaa, että tuon Catherinen tietokoneen kautta lähtee juoni taas liikkumaan eteenpäin. Jos tämä saisi tiedät piristymään ja petraamaan vuorojen kanssa. ))

// Siis kyllä mä ainaki käyn kattoo joka päivä onks tullu lisää vuoroi.. mut nytkää ei oo vuoroja tullu.. haluisin nii jatkaaa

((kestosta syytettäköön pöpöä, jonka takia olen ollut sängyn pohjalla ja sairaalassa Nyt kuitenkin kotosalla, joten eiköhän sitä vuoroa tässä synny taas. Pahoittelen ilmoittamattomuutta, ei vaan ollut niin hyvä happi, että ropet ekana mielessä ))

Kirjojen lueskelu ei pienimmissäkään määrin estänyt Hartwinia tarkkailemasta Catherinea. Renessanssimies pystyi aivan yhtä hyvin pitämään naista silmällä samalla kun silmäili musteella paperille painettuja rivejä. Toistaiseksi tarinat kovien kansien sisällä olivat osoittautuneet meilenkiintoisemmiksi kuin tätä asuntoa asuttava vampyyri.

Entinen Heerin upseeri ei ollut vielä varma pitääkö asiaa hyvänä vai huonona.

”Chaosilla on muutamia ihan päteviä hakkereita.”, hetken hiljaisuuden jälkeen Hartwin vastaa, kääntäen kirjansa sivua katsettaan naisiin kohottamatta. ”Muutama pätevä, mutta vain yksi virtuoosi. Mikäli haluat salasanasi mahdollisimman pian, suosittelisin värväämään Ezzien hankkeeseen mukaan.”, saksalainen lukee vielä yhden sivun loppuun, käätää uuden esiin ja vasta sitten kohottaa katseensa sohvalla istuviin. ”Ezzie ei luonnollisestikaan ole hakkeri, mutta ainut, josta kyseinen hakkeri pitää edes näennäisesti. Joten jos saat Ezzien kysymään puolestasi saatat saada salasanasi minuuteissa tai tunneissa viikkojen sijaan.”, leukaansa hieraiseva mies selittää tyynellä tavallaan jengin vähintäänkin mielenkiintoiseksi luonnehdittavaa verkostoa.

”Ja ei, minä en ole kyseinen hakkeri.”, Hartwin täydentää ennen kuin kukaan ehtii vetämään ymmärrettäviä johtopäätöksiä kyseisen virtuoosi hakkerin luonnehdinnasta, joka kieltämättä olisi voinut osua jättiläiskokoiseen saksalaiseenkin. Olihan Ezzie selkeästi yksi niistä harvoista, jotka eivät aiheuttaneet suupielten kiristelyä Hartwinillekaan.


((Anteeksi lyhykäisyys, pää ei ihan toimi vieläkään kunnolla kuumeen jäljiltä. Päästäämpä kuitenkin eteenpäin.))

((Juuh, ei mitään. Sairaus on pätevä syy olla kirjoittelematta. Vaikka minä olisikin kipeänä kirjoittelu kunnossa, minua ei missään nimessä pitäisi päästää koneelle, koska kirjoittelen ihan pöpejä kuumehoureissani. Tervetuloa takaisin elävien kirjoihin kuitenkin.)

Catherine nousi seisomaan jättäen koneensa hyrräämään ja asteli työhuoneeseensa. Hän palasi sieltä mukanaan kaksi pulloa, snapsilasi ja ruisku. Toisessa pullossa oli selvästi verta.

”En tarvitse salasanojani”, Catherine vastasi istuutuessaan ja asettaessaan tavarat eteensä sohvapöydälle. ”Tarvitsen vampyyrin joka imuroi koneen tiedot luettavaksi niin, ettei konetta pysty jäljittämään. Tämän koneen nimittäin pystyy heti siinä vaiheessa kun käyttäjä kirjautuu sisään omilla tunnuksillaan. Ja ennen kuin epäilette yhtään mitään, tarkistan nyt toimiiko kone. En aio kirjautua sisään. Minunkin henkeni on siinä vaiheessa vaakalaudalla.

”Kone nimittäin sisältää salaisia Hellin tiedostoja, joista Chaosille olisi ehdottomasti hyötyä. Esimerkiksi New Yorkin laboratorio keskuksen pohjapiirrokset, sekä joitain koulutusohjelmia, sun muuta. Ennen kaikkea se sisältää eräitä tärkeiden kokeiden arkistointeja, joista niistäkin on Chaosille varmasti hyötyä.

”Ennen kaikkea koneen hakkerointi olisi hyvä tehdä stabiilissa paikassa. Esimerkiksi jonkun viattoman sivullisen kotona, jonne Chaos ei sen jälkeen palaisi, jolloin jengiä ei voi yhdistää tapaukseen. Näin ollen Hell tekisi rynnäkön, niin toivon, että me olisimme siinä vaiheessa paenneet paikalla kuin tuhka tuuleen. Kun koneen sisältö on imuroitu, siitä ei ole enään mitään hyötyä”.

Catherine avasi pullon, joka näytti ulospäin siltä, että siinä olisi pelkkää vettä. Kun pullo oli auki, sen suuaukosta leijui kuitenkin hyvin hento yrttinen tuoksu, joka sai monet vampyyrit voimaan pahoin. Pullo sisälsi siis kalmonjuuri ja villiruusu uutetta.

Catherine virnisti kaataessaan uutetta snapsilasiin: ”Suosittelisin tätä teillekkin”. Sen sanottuaan hän kulautti lasin sisällön kurkusta alas. Samassa kun Catherine oli nielaissut uutteen hän rupesi yskimään.

Catherinesta tuntui jälleen kerran siltä kuin hänen ruokatorvensa ja koko elimistönsä rouhuaisi ilmiliekeissä. Kyseinen uute oli vampyyreille eräänlaista myrkkyä. Catherine oli kuitenkin opettanut itsensä sietämään sitä pieninä annoksina kerrallaan. Erinäisten seikkojen vuoksi hän ei ollut muistanut suorittaa rituaalia vähään aikaan. Nyt pienen tauon jälkeen uute poltti voimakkaammin, kuin jos hän nauttisi sitä säännöllisesti.

Seuraavaksi Catherine avasi toisen pullon ja otti ruiskun käteensä: ”Jos vampyyri altistaa itsensä haitallisille aineille, vastustuskyky niiden suhteen lisääntyy, mikä tarkoittaa, että on helpompi välttää Hellin ja Heavenin aseet. Ei tämä kuitenkaan vieläkään tunnu miellyttävälle, vaikka olen tehnyt tätä jo kaksi vuotta”.

Ruiskulla Catherine ruiskutti kuollutta verta elimistöönsä, mikä sai hänet melkein huutamaan tuskasta ja valahtamaan entisä kalpeammaksi. Jos se nyt oli edes mahdollista vampyyrille.

Eva seuraa vierestä, kun Catherine näpeltää tietokoneellaan. Hän listasi asioita, joista voisi olla hyötyä Chaosille.. Catherinen ehdottama Hellin tietojen imuroiminen voisi olla hyvä ratkaisu.. vai oliko sittenkään.. Mitä jos Catherine olikin johtamassa Chaosia suoraan johonkin ansaan. Eva pohti kysymystä mielessään tovin ajan, kaikki tuntui liian helpolta. Hän ei vieläkään luottanut tähän Catherineen.. Mutta nyt vasta tämä alkoi käymään mielenkiintoiseksi. Kysymys oli vain: onko Catherine tosissaan tuon hankkeen suhteen vai yrittääkö johtaa ansaan?

Kun tyttö katosi hetkeksi ja toi viinapullolta näyttävän pullon, jossa oli kirkasta nestettä. Kun Catherine sitten avasi pullon, Eva nyrpisti nenäänsä, aine olikin selvästi kalmonjuuri ja villiruusu uutetta. Se haisi jo kamalalle. Eva pohti mielessään, miten ihmeessä tyttö oikein kykenee nielemään tuon litkun.. Eva inhoaa sen hajuakin ja hänen muka pitäisi juoda sitä.. Ei ikinä! Hän ei vetäisi myrkkyjä vapaaehtoisesti kurkusta alas.. Toisaalta siitä voisi olla hytyä taistelussa. Eva tarkkaili, kun Catherine ruiskutti kuolleen miehen verta elimistöönsä. Hän katseli Catherinea hieman kummaksuen, hänen täytyy olla hyvin rohkea ja lujatahtoinen, kun pakottaa elimistönsä tuollaiseen rääkkiin.

Eva pohti, mikä oli saanut Catherinen kääntymään Helliä vastaan. Ei olisi koskaan uskonut, että joku Hellin tyypeistä haluisi liittyä heihin. Hell halusi leikkiä maailmanparantajaa ja Chaos taas vaan nauttivat ihmisen tuottamasta tuhosta. Heidän päämääränsä olivat täysin toistensa vastakohtia. Niin miten hänen kaltaisensa tyttö haluaisi päästä Chaokseen, se vain jotenkin tuntui mahdottomalta yhtälöltä.. Hänen on varsinkaan miltein mahdoton luottaa sellaiseen vampyyriin, jonka ilmaantuminen Chaosiin oli aiheuttanut Hellin agenttien liikkumisen Chaosin alueella. Alueen suojavarustuksia täytyisi parantaa ja lisää kelvollisia sotilaita kouluttaa.. Eva olisi ainakin valmis rahoittamaan tälläisia hankkeita, mutta vain jos Eva koki hankkeen ylipäätänsä järkeväksi. Hän ei turhaan rahojaan haaskaisi..

Kohteliaasti saksalainen kuunteli vahdittavan selitystä tietokoneestaan ja miten sen avulla voisi päästä käsiksi The Hellille tärkeisiin tiedostoihin, jotka totta kai olisivat käytännössä katsoen elintärkeitä Chaosille. Jengin selviytymiselle Hellin tuloillaan olevasta vallanvaihdoksesta. Catherine puhui Chaosilla olevan kymmenisen vuotta aikaa valmistautua, mikä saattoi ihmisen korvissa kuulostaa ruhtinaalliselta, mutta vampyyrille... Kyseessä oli pelkkä silmän räpäys.

”Kuten sanoin, Chaosilla on muutama hakkeri. Paras heistä on nimeltään Calvin Booth. FBI sai hänet kiinni vuonna 2010 lähes 8-vuoden intensiivisen jahdin jälkeen. Mies on murtautunut lähes jokaiseen mahdolliseen tietokantaan, kehittänyt lukemattomia viruksia ja ohjelmia. Hänellä oli vaihtoehtonaan joko istua elinkautista tai liittyä FBIn riveihin, hän valitsi jälkimmäisen...”, toinen ankarista kulmista kohosi hitusen, Catherinen ryhtyessä lääkitsemään itseään.

Kikka ei missään nimessä ollut naisen itsensä keksimä, tuskin edes vampyyrien. Ihmiset olivat kautta historian siedättäneet itseään kivulle ja pelolle, joko päästäkseen yli heikkoudestaan tai todistaakseen olevansa tovereitaan voimakkaampia. Rituaali ei toki ollut turha, siedättihän saksalainen itseään kipuun toimimalla nyrkkeilysäkkinä. Kovetti itseään fyysiesti. Catherine teki samaa, nyrkkien sijaan vain vampyyreille myrkkynä toimivilla aineilla.

Se miksi nainen katsoi tarpeelliseksi tehdä sen Evan ja Hartwinin edessä oli vähintäänkin mielenkiintoista, suurin osa miehen tuntemista vampyyreistä olisi varmasti suorittanut teon ylhäisessä yksityisyydessä. Johon, myönnettäköön naisella ei nyt ollut mahdollisuutta Reedin antamien vahti ohjeiden nojalla.

”Kuinka alkukantaista.”, Hartwin ei kuitenkaan voinut olla toteamatta seuratessaan Catherinen itseaiheutettua kipua. Lauseen saattoi tietysti ottaa negatiivisena arvosteluna, muttei miehen äänensävy sitä välttämättä sellaiseksi muodostanut.

”Uskoisin Calvinin olevan Hellinkin etsittyjen listalla taitoineen, miksi luultavasti saakin pitää kiinni erityisvapauksistaan kieltäytyä auttamatta niitä, joista ei.. No. Pidä.”, Hartwin hymähtää laskien katseensa takaisin kirjaansa, antaen Catherinelle mahdollisuuden kärvistellä hetki rauhassa. ”Ellei käsky tietysti tule suoraan Reediltä, mutta sitä kautta et ainakaan saa häntä pitämään sinusta pitkällä tähtäimellä. Et muutenkaan ole ihan hänen tyyppiään.”, jäänsiniset silmät palaavat sohvalla istuviin naisiin, huvittuneen puolittaisen virnistyksen. Tuo tuskin oli lause, jonka ex-helliläinen oli kuullut usein.

”Ezzie, sen sijaan on. Mistä päästään aikaisempaan kehoitukseeni.”, kärsivällinen selitys on päässyt päämääräänsä. Hartwin ainakin yritti olla avulias, mikä oli outo muutos verrattuna mieheen, jonka Catherine oli kohdannut ensimmäisen kerran. Eva oli kenties jo tottuneempi saksalaisen omalaatuisuuksiin. ”Jos sinulla on jotain Ezzietä vastaan, voit aina yrittää koulia Evasta vähemmän virka-intoisen ja rennomman, saattaa myös toimia.”

Jopa Eva ja Hartwin saattoivat huomata, kuinka nopeasti Catherine toipui myrkyistä. Kun hän rupesi siivoamaan tavaroita pois pöydältä, hän vilkaisi Hartwinia: ”Alkukantaista? Ehkä, mutta hyödyllistä. Vampyyreiden ja ihmisten elimistö ei ole kovin erillainen. Me tarvitsemme vain jatkuvasti lisää verta pitääksemme elimistömme käynissä. Tietysti meissä on hyvin huomattavia eroja, jotka tekevät meistä ylivertaisia ihmisiin verrattuna, mutta kuten ihmiselimistö, myös vampyyreiden ruumis voi kehittää toleranssin tietyille aineille”.

Tässä vaiheessa Catherine kohotti merkittävästi kahta pulloa: ”Minä olen toiminut tällä tavalla jo kaksi vuotta päivittäin. Nyt olen unohtanut muutaman kerran tiettyjen kiireideni takia. Myös osa Hellin agenteistä tekee näin päivittäin. Toisin sanoen, meihin, jotka teemme näin eivät kuollut veri ja kalmojuuri-villiruusu uute tehoa sammalla tavalla kuin normaalisti. Sen elimistöön joutuminen sattuu kyllä edelleen, kipu ei ole hävinnyt mihinkään. Siihen kuitenkin tottuu. Mutta kumpikaan näistä aineista ei lamauta silloin. Toisin sanoen, jos taistelutilanteessa saa myrkkyä elimistöön voi jatkaa aivain samaa rataa, kuin ennenkin.

”Siksi toivon, että Reed alkaisi suosimaan tätä käytäntöä koko Chaoksen jengissä”, Catherine sanoi. ”Se tuo meille etua taistelussa Helliä vastaan”.

Catherine vei pullot työhuoneensa kappiin. Sen jälkeen hän tuli Evan viereen katsomaan, mitä hänen tietokoneensa teki. Hän hymähti tyytyväisenä ja sammutti sitten koneen.

”Niin tosiaan”, Catherine sanoi astelleessaan kylpyhuoneeseensa, jättäen samalla oven apposen ammolleen. ”Minulla ei ole mitään Ezzietä vastaan. Hän on hyvin kehityskelpoinen vampyyri, jolla on hyvä luonne”.

Puhuessaan Catherine rupesi laittamaan määrätietoisesti hiuksiaan.

”Laittautukaahan valmiiksi hiljalleen”, Catherine huikkasi Evalle ja Hartwinille. ”Lähdetään hoitamaan muutamia asioita tänään”.

Se miksi Eva niin inhosi noita litkuja, jota Catherine tuntui juovan kuin vettä vain, johtui tämän omista kokemuksista. Hän muistaa yhä selkeästi sen päivän, kun häntä pakotettiin juomaan ensimmäisen kerran kyseisiä myrkkyjä juuri samaisista syistä, mistä Catherine oli maininnut. Hänen kouluttajansa ei ollut mitään kovin armeliasta tyyppiä.. Tämä oli maininnut täysin samat syyt, miksi vampyyrin pitäisi kalmonjuuri ja villiruusu uutetta, jotta elimistö kykenisi puolustamaan itseään tältä aineelta. Tämä sama käytäntö koski myös kuolleen miehen verta. Eva oli vastustellut ankarasti, mutta Evan kouluttaja oli työntänyt litkuja kurkusta alas vuorotellen.

Eva muistaa kuin eilispäivän, miten joutui joka päivä kärsimään mestarinsa edessä ja joka kerta muistaa saaneensa kamalan sätkyn. Kouluttaja oli moittinut häntä tästä ja muistutti joka kerta juomaan sitä säännöllisesti. Kyseinen vampyyrimies oli aina joka päivä vahtimassa, kun tämä pitkin hampain joi myrkkyä. Näin Eva oli jotenkuten onnistunut pikku hiljaa sietämään myrkkyjä.. Joka kerta hän oli parantunut myrkystä nopeammin ja nopeammin. Mutta aloitettuaan työnsä Chaosissa sen jälkeen, kun oltiin agenttikoulutuksesta valmistuttu, tämä kyseinen metodi oli jäänyt. Mutta Eva onnistuu vieläkin sietämään myrkkyä jotenkuten ja kyseinen taito oli tottavie hyödyllinen. Siinä hän oli samaa mieltä Catherinen kanssa. Hän ei tosin vieläkään pitänyt myrkyn hajusta.

Tavallaan Eva huomasi joitakin yhtäläisyyksiä, hänessä ja Catherinessä. Kumpikin heistä piti hyvää huolta ulkonäöstään ja myöskin tuo myrkkyjen litkiminen muistutti Evaa niistä päivistä, jolloin hänenkin oli nautittava myrkkyjä..

Kuultuaan lähtökehotuksesta Eva korjaili meikkiään hieman ja katsoi, ettei hänen kasvossaan ollut epäkohtia. Tyytyväisenä hän sulki taskupeilin ja meni sitten eteiseen odottamaan Hartwinia ja Catherinea...

”Sanon alkukantaista, koska minusta on naurettavaa ettei Hellin kaltainen organisaatio ole saanut aikaiseksi kaikkina näinä vuosisatoina kehitettyä vastalääkkeitä tai vaikka hitto vie rokotetta tekemään vampyyristä immuunin niitä ainoita meitä koskettavia myrkkyjä vastaan.”, Hartwin hymähtää, löytäen seuralaisistaan sen saman vian kuin kaikista muistakin kohtaamistaan – nuo ajattelivat yksioikoisesti ja kovin kirjaimellisesti verrattuna saksalaisen omaan analyyttiseen mieleen.

Se ei tehnyt noista pakosta yhtään typerämpiä, ei missään nimessä. Älykkyys ei kuitenkaan aina ollut niin kokonaisvaltaista kuin etenkin ihmiset kuvittelivat. Samaan virheeseen sortuivat monet vampyyritkin. Eva oli selvästi älykäs, mutta samalla Hartwinin mielestä kykenemätön näkemään edessään olevaa siirtoa kauemmaksi tulevaisuuteen. Näkemään koko shakkipelin edessään lopputulostaan myöten, kun vasta ensimmäinen siirto oli tehty. Eva tuntui näkevän seuraavan siirron, ehkä vielä sitäkin seuraavan. Mikä oli paljon enemmän kuin moni muu, mutta silti kirjansa sulkeva saksalainen toivoi nuoren naisen oppivan ennakoimaan paremmin.

Catherine taas oli selvästi huikean kirjaviisas, koulutuksella älyään stimuloinut ja kehittänyt. Mikä oli yhtä aikaa etu ja kompastuskivi, riippuen vastaan asettuvasta vastustajasta.

Kirjan nahkaiseen urheilukassiin työntävä ja tuolilta venytellen ylös nouseva vampyyri ei toki ollut missään mielessä täydellinen. Hartwinin suurin heikkous oli ylianalysoiminen, minkä huomioon ottavan vastustajan olisi melko helppoa sotkea miestä asettamalla eteen täysin triviaaleja harhautuksia. Satunnaisia, ilman pienintäkään todellista merkitystä olevia seikkoja, joita tuijottaessa saksalainen ei välttämättä heti havahtuisi todellisuuteen.

Vampyyriksi muuttuminen oli nostanut esiin vaistoja, joita kuuntelemalla nomaaliakin valtavammalta venytellessään näyttävä kykeni ohittamaan nokkelammankin harhautuksen. Silloin kun analyyttiseen loogisuuttaan palvova suostui kuuntelemaan vaistojaan. Mikä ei muuten ollut aina itsestäänselvyys, Hartwin koki vaistojenvaraisuuden nöyryyttäväksi. Tietyst vaistot olivat osa älyäsi, mutta vampyyrit... Joskus jopa pelkkä haju saattoi yrittää viedä mennessään.

”Eikö sinua Eva kiinnosta laisinkaan, minne vankimme on meitä viemässä?”, Hartwin hymähtää, Evan demonstroidessa täsmälleen sitä mistä Hartwin toivoi nuoren naisen pääsevän eroon. Impulsiiviensa impulsiivisesta toteuttamisesta. Syy hiillostukseen oli yksinkertainen – saksalainen uskoi Evan voivan kehittyä huimasti potentiaalissaan oppimalla jotain noinkin yksinkertaista.

Eteiseen astui kuitenkin vaalea jättiläinenkin, kiskaisemaan ylleen erehdyttävästi Kolmannen Valtakunnan panssarijoukkojen uniformuihin kuulunutta nahkatakkia muistuttavan takin. Vaikka se nyt olikin jo hyvin kadonnutta historiantietoutta, kuten oli koko Toinen Maailmansota. Musta rasvanahkainen takki ylettyi eteisessä kahden naisen rinnalla jättiläiseksi itsensä tuntevaa hitusen yli puolen säären, siinä oli leveät v-mallin muodostavat kaulukset ja kaksi riviä metallisia nappeja. Kauan sitten yleisistäkin arkistoista kadonneissa kuvissa takkia käyttäneillä oli vielä näkynyt käytössä leveä vyö vatsan ympärillä.

Yhdessä hiusvahalla otsalta taakse siististi vedettyjen vaaleiden hiuksien, maiharien ja tuon nahkatakin kanssa Hartwin todella näytti astuneen Catherinen asuntoon suoraan 1940-luvulta.

Vampyyreiden tarkkojen liikkeiden ja tottuneiden otteiden kanssa Catherinen valmistautuminen ei vienyt puolta tuntia kauempaa, kun tavallinen ihmisnainen olisi vaatinut ainakin kaksi tuntia näyttääkseen nyt samalta kuin Catherine. Hänen hiuksensa olivat tällä kertaa suorat. Ne oli vedetty päänyli ja sen sivuilta taakse ja kiinnitetty pinneillä. Otsansa Catherine oli saanut näyttämään korkeammalta asettelemalla hiuksensa korkeammiksi. Meikki oli huoliteltu ja täydellinen kaikissa vihreän ja kullan sävyissä, mikä sai hänen verenpunaiset silmänsä suorastaan hehkumaan. Päälleen hän oli valinnut 2000-luvun alun muotivillityksen; Legginssit, jotka näyttivät erehdyttävästi nahkalta, mutta eivät olleet sitä. Yläruumiinsa hän oli verhonnut mustaan miesten liiviin, joka kavalsi hiukan hänen verenpunaisia rintaliivejään. Jalkaansa hän veti modernit bootsit. Silmilleen hän asetti tyylikkäät aurinkolasit.

Catherine oli hymyillyt Hartwinin kommentista Evalle. Nyt kun hän seisoi ulko-ovella valmiina lähtöön, alkoi hän kertoa minne he olivat menossa: ”Menemme tapaamaan vanhaa ystävääni. Kyseinen vampyyri on pitänyt vuosien ajan kuntosalia New Yorkin syrjäkujilla. Tutustuin häneen kymmeniä vuosia sitten. Hän ei välitä Hellistä, eikä oikeastaan mistään muustakaan. Haluaa vain elellä rauhassa. Rico on kyllä joutunut muutamaan selkkaukseen Hellin kanssa muutamasta laittomasta salakuljetuksesta, joten häntä on turvallista käyttää nyt.

”Huomasin nimittäin, että Chaoksella ei ole kovin käytännöllisiä kuntoilu mahdollisuuksia. Vaikka vampyyrit ovatkin ihmisiä fyysisesti vahvempia, Hellin agentit käyttävät viisi tuntia joka päivä siihen, että kohentavat kuntoaan. Muutama vaivainen nyrkkeilysäkki ei auta Chaosia kovin pitkälle”.

Catherine marssi rivakoin askelin eteenpäin New Yorkin kaduilla. Aamupäivä oli tukahduttavan kuuma ja suurin osa ihmisistä oli piiloutunut toistaiseksi asuntoihinsa pakoon kuumuutta.

Odottaessaan eteisessä Eva todellakin mietti, minne tyttö olikaan heitä viemässä. Sillä epäilykset tästä eivät olleet hälvenneet yhtään sen enempää kuin aikaisemminkaan. Silti hän seisoi eteisessä kädet puuskassa määrätietoisena. Häntä hiukan mietitytti Hartwinin kommenti, mutta toisaalta huvitti. Katse kääntyi saksalaiseen ja hänellä oli tuima katse, mutta pieni hymähdys näkyi Evankin kasvoilla ikäänkuin olisi sanonut ''Tottakai minua kiinnostaa, en kai muuten tässä seisoisi..''.

Sitten katse kääntyikin Hartwinista Catherineen, joka tuntui antavan vastauksen Hartwinin esittämään kysymykseen. Pilailiko tyttö? Eivät Chaosin agentit mitään rapakuntoisia sohvaperunoita ollut.. Suurin osa työnsketeli jatkuvasti..ja Hellin agenteilla oli muka 5 tuntia aikaa käydä salilla sen sijaan, että tekesivät jotain hyödyllistä. Ei käynyt järkeen. Toisaalta, se voisi olla hyödyllistä toisaalta kompastuskivi, riippuen siitä, kävivätkö vampyyrit siellä eri - vai samaanaikaan. Ainakin jotkut agentit voisivat tosin kuntoilla useammin.

Huomatessaan lähdön saapuneen Eva laittoi mustan hupullisen noin vyötäröön asti ulottuvan nahkatakin, jossa oli peräkkäin hopean helmen näköistä nappia. Hupun reunoissa oli aitoa harmaata minkkiturkkia, joka oli muotia Nycissä 1980 - luvulla, tämä oli taas tullut muotiin 2000 luvun alussa. Hihat olivat pitkät ranteisiin asti, tosin ranteiden kohdalta ne näyttivät siltä kuin ne olisivat vain tavallisen hupparin hihat. Jalkaansa hän pisti mustat jälleen nahkaiset ja ihomyötäiset polviin asti ulottuvat korkobootsit, tosin korko ei ollut paria senttiä enempää. Eikä neiti tietenkään unohtanut uskollisia mustia aurinkolasejaan, jotka pistettiin silmille heti ulos päästyään. Tarkistettiin vyötärölaukku ja sitten menoksi. Eva itse suosi vyötärölaukkuja, sillä ne olivat kätevämpiä toisin, kun ne olkalaukut tai muut käsilaukut, joita hän usein näki käytettävän.. Kyllä hän niitä omisti, vain harvoin käytti.

New Yorkissa oli jälleen kuuma päivä. Tämä käveli ryhdikkäästi ja itsevarmasti, muttei kuitenkaan liian. Hänet bootsinsa korotkin saattoivat hieman kopista kovaa asfalttia vasten. Häntä edelleen epäilytti se ''kuntosali'' mihin he olivat menossa, kyllähän Eva aika monet New Yorkin kuntosalit tiesi, muttei näköjään kaikkia. Ja miksi joku, joka ei ollut edes minkään yhdistyksen palveluksessa oli sitten ihminen tai vampyyri, auttaisi jotakin ex- helliläistä. Hänen epäilyksensä heräsivät lisää, kun he kävelivät New Yorkin kaduilla.. Saa nähdä osoittautuvatko hänen epäilykset turhiksi..

Catherine ja Eva eivät kumpikaan olleet viettäneet läheskään tarpeeksi aikaa saksalaisen kanssa tunnistaakseen miehen suorittaman kommunikatiivista ja älyllistä turhautumista osoittavan eleen. Kuunnellessaan Catherinen mahtipontisia sanoja ja katsellessaan Evan hyvin harhaan johdettua määrätietoisuutta, suurikokoinen vampyyri kohottaa vasemman kätensä etu- ja keskisormen hieromaan vasenta kulmaansa, edes takaisin kulmakarvan ylitse liikkuen.

Hartwinista oli helppoa saada ylimielinen kuva, mutta totuutta sen takana oli paljon hankalampi ymmärtää. Sitä miten miehen oma mieli liikkui muodostaen kokonaisvaltaisia kaavoja.

Tuo olisi voinut huomauttaa Catherinelle, ettei paras tapa voittaa jengin luottamusta ollut suinkaan alkaa ylimielisesti selostamaan miten osasi itse paremmin. Miten voisi tuosta noin vain parantaa Chaosin selviytymismahdollisuuksia, ohittaen totaalisesti jengin hierargian. Tallomalla ei vain Reed Riverin varpaille vaan myös Ziran, Hartwinin, Evan ja kaikkien tuota ennen jengiin liittyneiden. Itsehän Catherine oli vasta koeajalla eli roikkui siellä pahnan pohjimmaisena.

Eva taas ei selkeästikään ollut oppinut eilisestä yhtään mitään vaan oli heti valmis lähtemään Catherinen mukaan. Tilanne oli tismalleen sama kuin The Hellin agenttien varjostaminen omine nokkineen.

Hartwin päätti olla informoimatta naisia siitä, miten noiden lähestymsitavat haluamiaan lopputuloksia kohtaan olivat yksinkertaisesti... Typeriä. Riski-alttiita ja ainoastaan pintapuolisesti mietittyjä. Mies kuitenkin pitää suunsa kiinni, koska Eva ei selkeästikään halunnut oppia ja Catherinen osalta tämä taas saattoi olla taktinen siirto.

Sitä paitsi saksalaisella ei ollut mitään syytä yrittää pelastaa tuntematonta ex-helliläistä Reedin kynsistä, jos tuo tuntisi olonsa häpäistyksi Catherinen hyppiessä silmille miten sattui. Toisaaltaan se saattaisi yksinkertaisesti vain kiihottaa sairasmielistä vampyyriä, eikä Hartwinia kiinnostanut tunkea lusikkaansa siihenkään soppaan.

Joten Hartwin yksinkertaisesti tapojaan rikkoen tavoittelee Reedin ja Ziran mieliä omallaan, informoidakseen noita meneillään olevasta kehityksestä naisten huomaamatta. Kertoen minne Catherine halusi mennä ja miksi. Saksalainen oli tarpeeksi vanha vampyyri kyetäkseen välittämään ei vain omia ajatuksiaan vaan muistikuviaan, selkeän mielikuvan Catherinesta puhumassa eteisessään. Käyttäen tismalleen niitä sanoja, joita nainen oli itse käyttänyt.

Oman huvittuneisuutensakin Hartwin onnistui välittämään, mielikuvan kamppailusta Catherinen ja suurikokoisen vampyyrin välillä naisen tunkeuduttua Chaosin alueelle. Siitä miten nainen kaikella Hellin koulutuksella ja hienouksilla onnistui vain murtamaan preussilaisverisen upseerin nenän.

Aurinkoisella kadulla pitkä nahkatakkiin helteestä huolimatta pukeutunut saksalainen pisti silmään keräten huomiota, josta mies ei itse niin kovin välittänyt. Hei, oli hankalaa olla huomaamatta jättiläistä keskellä lilliputteja. Siispä mies valitsi oman reittinsä, seuraten naisia kattoja pitkin. Pysytellen parhaansa mukaan huomaamattomissa. Aurinkolasit oli saksalainenkin nostanut jäisten silmiensä suojaksi.

Zira hätkähti mietteistään tuntiessaan saksalaisen päänsä sisällä. Hän oli parhaillaan suihkussa omassa huoneessaan, joka käsitti pienen parakin varastoalueen reunamilla. Zira oli ehtinyt juuri herätä sen jälkeen kun oli jättänyt Catherinen Hartwinin ja Evan huomaan. Zira kuului niihin vampyyreihin, jotka nauttivat unesta ja nukkuivat siksi tavan mukaisesti. Se ei tietenkään tarkoittanut sitä, etteikö Zira olisi voinut valvoa helposti kuukautta yhteen menoon, mutta oli joitain pieniä iloja, joista moni vampyyri halusi nauttia.

Hartwinin lähettämät mielikuvat saivat Ziran kulmat kurtistumaan. Nainen oli täynnä yllätyksiä. Ensin hän ei tee kahteen päivään mitään, mutta sitten hän yht'äkkiä osoittaakin mitä mielenkiintoisempia piirteitä itsessään. Ikävä kyllä, Zira ajatteli, nämä piirteet poikkeisivat karulla tavalla uskomattoman naisen ulkomuodosta. Kaiken kukkuraksi Zira oli onnitunut jo kiintymään naiseen jollakin tasolla. Sitä pystyi varmasti kutsumaan nimellä: 'lisääntymisvietti'.

Nyt Ziran oli kuitenkin astuttava pois suihkusta ja vedettävä vaatteet niskaansa. Hänen oli heti tavattava Reed.



Reed tunsi myös saksalaisen päässään. Hänen harmikseen varsin ikävällä hetkellä. Nyt hänen olisi hätisteltävä nuoret vampyyritytöt pois sängystään ja lähdettävä niin kutsuttuun valtaistuinsaliinsa tekemään töitä.

Vaikka keskeytys olikin ollut varsin ikävä, Reed ei osannut pahoittaa mieltään tiedoista Catherinesta. Nainen oli kummitellut Reedin mielessä jo kaksi päivää kauniine muotoineen ja älykkäine ajatuksineen. Reed joutui tunnustamaan, että hän oli mieltynyt suuresti Catherineen ja olisi ollut valmis hyväksymään hänet heti Chaosiin. Se kuivakka Hartwin oli kuitenkin oikeassa. Tässäkään tapauksessa ulkonäkö ei saanut merkitä enempää kuin naisen aikomukset.

Kaikki se mitä Hartwin parhaillaan lähetti Reedille, rupesi kiinnostamaan tätä entistä enemmän. Vai kuntosalilaitteita? Ja tyttö siis veti päivittäin myrkkyjä tullakseen niille immuuniksi. Kaikki tämä oli kerrassaan mielenkiintoista.

”No niin tytöt!” Reed sanoi työntäessään kahta yli-innokasta neitokaista pois päältään. ”Pomolle tuli hommia. Menkääpä te vaikka toimittamaan siksi aikaa tyhjää jonnekkin”.

Naiset näyttivät hyvin nyreiltä. He keräsivät rivakasti vaatteensa lattialta ja lähtivät marssimaan ulos niskojaan nakellen. Reed tiesi kuitenkin, että kyseiset neidot olivat kuin sulaa hunajaa siinä vaiheessa, kun hän osoittaisi heille taas himpun verran huomiota.

”Hartwin! Kuuletko minua!” Reed otti telepaattisen yhteyden Hartwiniin. ”Anna tytön tehdä mitä aikookin. Älä kuitenkaan anna hänen epäillä mitään ja toimi vain, jos koet sen tarpeelliseksi. Lähetän teille Ziran ja muutaman muun kaverin apujoukoiksi, jos satutte tarvitsemaan heitä. Sen jälkeen voit tuoda Catherinen minun luokseni. Haluan keskustella hänen kanssaan muutamasta käytännöstä. Ja... Ai niin, pidä telepaattinen yhteys Evaan auki koko ajan ja käske sitä pistämään päälle sen korvakorunsa niin Zira löytää teidät”.



Yllättäen Catherine kääntyi eräälle syrjäkujalle ja siitä toiselle. Reitti alkoi olemaan epäilyttävän sokkeloinen, mutta pian Catherine pysähtyi erään panssarioven eteen. Kyseisellä kujalla haisi kamalalta. Siellä oli joitain roskapönttöjä, joiden roskat suorastaan muhivat paahteisessa auringossa ja saivat jopa ihmiset voimaan pahoin.

Catherine koputti rytmikkäästi panssarioveen. Hetken aikaa ei kuulunut mitään. Sitten ovi aukesi aivan pienelle raolle: ”Niin?”

”Hei Dave?” Catherine tervehti. ”Onko Rico paikalla?”

”Ehkä. Kuka kysyy?” oven takaa ei näkynyt vieläkään mitään.

”Minä. Catherine ja pari ystävääni Chaosista”.

Eva ei suinkaan turhan takia kävellyt lähemmällä etäisyydellä kuin Hartwin. Jonkunhan oli pakko tarkkaila tyttöä lähempää. Katsahdettiin hetkeksi ylöspäin, jossa Hartwin hyppeli pitkin korkean kerrostalon kattoja. Mutta sen verran oli opittu viime kerrasta, että hän piti kuitenkin vähän etäisyyttä. Jos kaksi olisi tarkaillut kauempaa, niin se olisi saattanut herättää epäilyksiä Catherinessa. Joten Eva pysyi Catherinen takana. Tarkkailuhommissahan tässä oltiin..

Pian neitien suunta kääntyikin jollekin syrjäkujalle. Nyt Evan epäilykset alkoivat jälleen herätä. Hän kuitenkin seurasi vielä vähän matkaa.. Eva katsoi tarpeelliseksi pistää korvakorunsa päälle. Näin hän olisi koko ajan yhteydessä päämajaan. Hän napsautti myös päälle nauhoitusmekanismin, joka pienessä korvakorussa sijatsi. Tämä mekanismi kuulee siis kaiken puheen vaikka metrien päästä, vaikka se olisikin pelkkää kuiskuttelua.

Eva jäi nojaamaan vasten seinää, kun Catherine saapui panssarioven eteen. Tämähän käy koko ajan kiinnostavammaksi. Catherine koputti ja hetken päästä ovi avautui, mutta vain raolleen. Evan korvakorut nauhoittaisivat koko keskustelun.. Korvakorussa ei kyllä olisi merkkiäkään siitä, että korvakoru tallentaisi mitään tai, että siinä olisi paikannin. Se näytti aivan tavalliselta korvakorulta pelkin silmin katsottuna.

Evasta tämä käy epäilyttäväksi. Toivottavasti Hartwin pysyy heidän perässään. Tämä alue on tiheästi asuttua, joten näkeminen katolta käsin saattoi olla vaikeaa. Olisiko täällä olemassa muka joku kuntoilusali, ei ihan siltä näyttänyt. Tämähän näytti enemmänkin jonkun mafian salapiilolta, joita aina kaikenlaisissa rikodekkareissa kuvattiin. Nojattiin tiiliseinään kädet housujen taskuissa ja tarkkaavaiset silmät suunnattuna Catherineen ja oveen.

Evasta paikka oli kuvottava ja juuri sopiva paikka jonkinlaiselle ihmismafia joukolle, muttei miksipä ei myös vampyyrien. Oven raottaminen tarkoitti varmasti, että porukka oli hyvin salainen ja muilta yhdistyksiltä halusi pysytellä erossa. Miksi Catherine kertoi heidän olevan Chaosista? Jos kerran tämä oli maininnut sen, ettei tämä Rico tai tässä tapauksessa myös tämä Dave välittäneet yhdistyksistä. Niin mitä hyötyä hänen oli kertoa tuo informaatio. Ellei tämä olisi jokin salaliitto, jossa Hellin hyypät käyttivät salanimiä ja salaista piilopaikkaa. Evan olisi oltava varuillaan, mitä vain voisi tapahtua.

Suurikokoisen vampyyrin valitsema reitti kattojen kautta ei tarkoittanut, etteikö tuo olisi voinut myös osallistua Catherinen silmällä pitämiseen. Oli kuitenkin huomattavasti loogisempaa, että Eva tarkkaili naista lähietäisyydeltä ja korkeuksiin kiivennyt seurasi tilanteen kokonaiskuvaa. Enemmän naisten ympäristöä kuin Chaosilaisia johdattelevaa vampyyriä. Evan oli helpompi sulautua New Yorkin kadulle päiväsaikaan kuin Hartwinin, huomattavasti helpompaa.

Kauniiseen naisiin toki kiinnitettiin huomiota siinä missä hyvännäköisiin miehiinkin, mutta nuo eivät aiheuttaneet samanlaisia epäilyksiä ja pelkotiloja kuin vaalea germaani. Iltaisin Hartwinilla oli helpompaa, katujen täyttyessä urheista ja epätoivoisista.

Hartwin olisi valehdellut väittäessään etteikö Catherine toisenlaisessa asetelmassa olisi voinut olla hyvinkin vahvasti miehen tyyppiä. Kaunis ja älykäs. Hirvittävän omahyväinen ja koppava, mutta tilanne saattoi tuoda sen esiin. Mies ei kuitenkaan voinut hyväksyä etuisuuksien antamista jollekin pelkän ulkonäön perusteella. Sen miltä nainen näytti ei olisi pitänyt vaikuttaa rahdun vertaa siihen oliko tuo luottamuksen arvoinen. Catherine tuntui saavan tehdä mitä lysti ja se silitti saksalaista voimakkaasti vastakarvaan.

Eikä yksin sekään, tuon ei tarvinnut edes yrittää sovitella mielipiteitään tai tekojaan. Se ei tehnyt pitkän päälle hyvää jengin hierarkialle. Luultavasti Catherinen saama huomio herätti nyt jo mustasukkaisuutta ja eripuraa, etenkin niiden Reedin ja Ziran perään kuolaavien tyttösien keskuudessa.

Kaikessa sotilaskoulutuksessaan ja elämänkokemuksessaan analyyttisen mielen omaava stategisti oli yhdestä asiasta täysin varma: Olipa kyse sitten mustasukkaisesta ihmis- tai vampyyrinaisesta ei noiden kykyä tuhota kaikki ympärillään oleva silkkaa kiukkuaan kannattanut aliarvioida.

Catherinen nostaminen erityisasemaan saattoi olla teoreettisesti fiksua kaikkien naisen kykyjen ja tietojen nojalla, mutta se saattaisi tätä rataa vielä räjähtää Reedin naamalle hurjalla tavalla. Naisen omista kasvoista puhumattakaan.

Katkerat mustasukkaiset vampyyrinaiset... Pelkkä mielikuva sai kylmät väreet kulkemaan pitkiin Hartwinin selkäpiitä. Ja tässä oli kyseessä sentään mies, joka ei hevillä hätkähtänyt.

”Ole varuillasi, mutta älä anna Catherinelle aihetta epäilykseen.”, Eva kuulee varovaisuuteen kehoittavan sanan päässään, syvän rauhallisen äänen lausumana. Hartwinia ei kuitenkaan näkynyt missään, ei ennen kuin Catherine oli koputellut oveen ja se raottui ilmeisen epäluuloisen ihmisen toimesta. Asvaltti naisten jalkojen alla tärähtää suurikokoisen vampyyrin tipahtaessa korkeuksista kaksikon taakse. Hartwin muistaisi aina elävästi sen, kun oli ensimmäisen kerran koetellut kestänyyttään hyppäämällä alas kirkontornista Gdanskin kaupungin liepeillä Puolassa. Lopputuloksena nuoren vampyyrin jalat olivat olleet tuhansina sirpaleina ja niitä oltiin paranneltu hammasta purren käytönnössä katsoen rampana. Ikä toi kokemusta tuhansien harjoituskertojen mukana, eikä Hartwinin tarvinnut hävetä maassa turvallaan sääriä lyhyempänä.

Asvaltti ei sen sijaan kestänyt ihan niin hyvin painovoiman vaikutusta sirojen neitojen rinnalla jättiläiseltä näyttävään vampyyriin. Katu maihinnousukentien alla halkeili ja rosoili, valitti yllättävää kohtaloaan polviaan laskeutuessaan koukistaneen suoristautuessa koko mittaansa. Askeleen Catherinen ohi ottava tarttuu panssarioven kahvaa, lihasten jännittymisen saattoi nähdä nahkatakistakin huolimatta, Hartwinin kiskaistessa aikeinaan repäistä ovi auki. Tai vaihtoehtoisesti kokonaan sijoiltaan, riippuen miten lujaa tekoa ovi ja sen takana seisovat olivat.

”On epäkohteliasta antaa vieraidensa seisoa ulkopuolella kuin kerjäläiset.”, tyyni ääni toteaa.

Oven takaa paljastui nuoren näköinen lihaksikas vampyyri mies. Dave, kuten Catherine oli häntä kutsunut oli noin sataseitsemänkymmentä senttinen, ehkä muutaman sentin päälle. Lihaksia Davella riitti kuin paremmallakin testossteroni hiriviöllä. Ne pullistelivat tämän, aavistuksen liian pienien, vaatteiden alta uhkaavasti. Hänellä oli päässään huivi, joka peitti toisen silmän. Toinen silmä, sähkönsininen, katsoi tarkkaan Hartwinia ja Evaa. Hän mittaili kaksikkoa päästä varpaisiin. Catherinea hän ei katsonut yhtään niin tarkasti. Ilmeisesti Catherine ja Dave tunsivat toisensa pidemmältä ajalta.

Hetken kuluttua hän kuitenkin käänsi sähkönsinisen silmänsä katseen Catherineen: ”Menetkö takuuseen heistä?”

”Menen”, Catherine vastasi. Hartwin ja Eva eivät sitä tienneet, mutta näissä piireissä takuuseen meneminen tarkoitti ehdotonta kuolemaa, jos homma meni pieleen. Catherine oli osittain kasvanut kyseisissä olosuhteissa. Hän kunnioitti tiettyjä säännöksiä, jotka kadulla asuvat hylkiö vampyyrit olivat luoneet selvitäkseen hengissä. Olihan Catherine itsekkin omalla tavallaan hylkiö.

Kadulla jokainen tavoitteli aina omaa etuaan. Useimmin vampyyrien suusta kuuli lauseen: ”Mieluummin he kuin minä”, kuin taas ”Mieluummin minä kuin he”. Ne olivat katujen karuja lakeja, joita jokainen noudatti. Oli kuitenkin tiettyjä asioita, jotka olivat vahvempia kuin yksikään kadun laki. Sitä moni katuvampyyri kutsui nimellä 'veljeys' ja se tarkoitti horjumatonta uskollisuutta ystävää kohtaan. Jos siis vampyyri pystyi kutsumaan toista ystäväkseen, se oli yhtä vahva side kuin leimaantuminen.

Hetken kuluttua Dave nyökkäsi: ”Tulkaa sisään”.

He lähtivät astelemaan käytävää pitkin, jossa valonlähteenä toimi pari loisteputkea.

”Sinua ei ole vähään aikaan näkynyt Catherine. Missä olet luuhannut?” Dave kysyi astellessaan naisen rinnalla.

”Minulla on ollut omat kiireeni. Miten Clarissa voi?”

”Hyvin. En tiedä kuulitko jo, mutta meille syntyi lapsi”, Dave virnisti. Hän näytti paljon rennommalta, kuin hetki sitten.

”Onneksi olkoon. Poika, oletan?” Catherine hymyili Davelle.

”Mistä arvasit?”

”Sanotaan, että taitavat rakastajat tekevät tyttäriä”, Catherine virnisti ilkikurisesti.

”Mistä sinä tiedät, millainen rakastaja minä olen. Et ole koskaan kokeillut?” Dave nauroi.

”Juurihan minä sen todistin. Enkä muuten haluakkaan kokeilla sinua Dave. Clarissa saa pitää sinut aivan vapaasti riesanaan”.

”Niin, onhan sinulla se oma riesasi”, Dave virnisti melkein häijysti.

Käytävän päässä oli toinen panssariovi. Siihen oli kiinnitetty vanhanaikainen loisteputki kyltti, jossa luki 'Open'. Ainoastaan salilla käyvät vampyyrit ymmärsivät kyltin ironian. Dave avasi oven tottuneesti ja ohjasi vieraat ensin ovesta sisään, kuten tapoihin kuului.

”Ka...therine!” kuului oitis, kun Catherine oli astellut ovesta sisään.

Heitä kohti asteli toinen lihaskimppu.

”Rico!” Catherine syöksyi oitis halaamaan kyseistä miestä.

Hartwinin ilmestyessä kujalla maa tärähti hieman, mutta ei Eva siitä kaatunut. Sentään niin kömpelö hän ei ollut. Toisin kuin Eva, saksalainen oli nähtävästi valmis ryppyilemään hahmolle heti kättelyssä. Tai no ainakin sellaisen vaikutelman Eva sai..
''Tottakai.. Ja voisit hieman varoa itsekin.., huikkaistiin Hartwinille telepaattisesti tyynellä rauhoittavalla äänellä''. Tarkoitus ei tietenkään ollut ärsyttää Hartwinia vain huomauttaa tätä.

Eva seurasi hiljaa vierestä, kun oven takaa paljastui lihaksikas mies. Hänen ja Catherinen halailusta näki, että he olivat läheisiä.
Kun tämän ventovieraan miehen silmä osui häneen, hän ei kääntänyt katsettaan pois vaan tarkkaili edelleen ovelle päin. Näillä kaduilla oltiin yhtä epäileväisiä ventovieraita kohtaan samalla lailla kuin Evalla oli tähän paikkaan. Mutta Eva ei antanut epäilyksen näkyä, vaan asteli peränpitäjänä sisään.

Astuttuaan panssariovesta sisään, Eva näki koko käytävää valaisevan vain pari kolme valoputkea. Vaatimattoman näköinen paikka, jos häneltä kysytään. Mutta häneltä ei kysytä. Edellä oleva kaksikko siis Catherine ja tämä hänen Daveksi kutsuva mies tuntuivat juttelevat aivan arkipäiväisistä asioista. Siltikään se ei tarkoittanut, että nuori neiti ei olisi valppaana. Jaahas tälläinen aika katu-uskottavan oloinen paikka kyltteineen kaikkineen. Taas Catherine meni halaamaan toista miestä. Hänellä riittää ystäviä täällä.. Varsin mielenkiintoista..

//Anteeksi lyhykäisyys, inspiraatio on nolla ja kokeisiinkin pitää lukea

((Wuhuu, Soneralla pelittää taas... Saa nähä miten kauan.))

Hartwin harvoin keskusteli telepaattisesti kenenkään kanssa. Viimeisen puolen tunnin aikana mies oli tehnyt sitä paljon enemmän kuin mielisi, mutta tilanne ei antanut luontevaa mahdollisuutta verbaaliseen kanssakäymiseen fyysisellä tasolla. Catherinen ei tarvinnut tietää mitä tuon seurassa kulkevat chaosilaiset ajattelivat.

Saksalaisen tapa välittää mielikuvia suoran puheen sijaan saattoi tuntua äärettömän epämiellyttävältä, jos siihen ei ollut tottunut. Analyyttinen mieli kun pystyi muodostamaan hyvin eläviä, jotenkin... Todellisuutta tarkempia kuvia jopa sellaisista hetkistä, joita ei oikeasti ollut tapahtunutkaan. Nytkin mies päätyi siirtämään Evalle yhden niistä kymmenistä skenaarioista, joita oven suussa olisi voinut tapahtua. Pidemmän päälle nuo mielikuvat avasivat melko kirkkaan ikkunan siihen millainen maailma miehen päänsisällä toimi.

Tarkan mielellä maalatun kuvan siitä, miten typeriltä ja pelkurimaisilta chaosilaiset olisivat näyttäneet seisoskelemassa Catherinen takana, antaen tuon kohota asemaan, jossa sai yksin vaikuttaa siihen pääsisivätkö he astumaan sisään. Puhumattakaan siitä millaisen kuvan nämä katuvampyyrit jengistä saivat, jos saattoivat yksinkertaisesti seisotella noita ovensa ulkopuolella mielin määrin.

Hartwin ei siis ryppyillyt tai muutenkaan pullistellut turhaan, tuo yksinkertaisesti ei ollut halunnut heidän näyttävän heikoilta. Catherinen takana piilottelevilta nysveröiltä.

Ollen jo kerran yhteydessä Evaan Hartwin jakoi naiselle kaksi muutakin mielikuvaa. Ensimmäisissä Eva sai nähdä miten mies oli aamulla kotoaan lähtiessä kiinnittänyt kaksi asetta piilokoteloihin nahkatakkinsa sisälle, tainnutusaseita, joita ihmiset normaalisti käyttivät rauhoittavilla aineitta täytetyillä nuolilla. Hartwin oli vain korvannut rauhoittavat kuolleen miehen verellä. Seuraavassa mielikuvassa nämä vieraat vampyyrit kävivät heidän kimppuunsa, jolloin Hartwin riuhtaisi aseet esiin heittäen ne Evalle samalla kun itse hyökkäsi eteenpäin toimimaan kilpeä – antamaan naiselle mahdollisuuden ampua ja samalla perääntyä hakemaan apua.

Ziran ja joukkojen ei pitäisi olla kaukana, mutta nuo löytäisivät paikalle Evan avulla helpommin. Hartwin kestäisi sen aikaa. Ja jos ei kestäisi.. Sille nyt ei mitään voinut. Näitä ajatuksia ei kuitenkaan jaettu, vain nuo tyynen mielen luoma taktiikka.

Edes näiden lihaskimppujen keskellä mustaan pitkään nahkatakkiinsa sonnustautunut hallasilmä Hartwin ei onnistunut näyttämään.. Normaalin kokoiselta. Ryhti suorassa seisova oli edelleen hurjalla tavalla pidempi, vaikkei ollutkaan Davea vastaava testosteroni hirviö. Saksalainen oli kyllä lihaksikas, mutta varoi visusti menemästä liiallisuuksiin. Jopa vampyyreillä liika lihasmassa teki hitaaksi ja kömpelöksi. Saksalainen nyt olisi ollut isokokoinen ilman lihaksiakin.

Mitä kunnon ylläpitöön tuli, mies oli hyvin erimieltä kuntolaitteiden tarpeellisuudesta Catherinen kanssa. Kuntosalilla vain pumpattiin, mutta jos halusit opetella refleksejä, kestänyyttä ja käyttökelpoista voimaa... Se tapahtui 'luonnossa'. Juoksemalla, kiipeilemällä, tappelemalla. Kunnes huomasit, ettei nälkä tai kipu enää kyennyt pidättelemään sinua. Sillä tavoin sinusta tuli sitkeä, kuin luonnonvoima itsessään.

Hitto soikoon, eivät Toisen Maailmansodan kovimmista kovimmat alppijääkäritkään tuhlanneet aikaansa huhkimalla sisätiloissa viittä tuntia päivässä. Ja sen tasoisia miehiä ei enää tänä päivänä löytynyt ihmisten joukosta, ei sitten millään.

”Terve Hartwin!” kuului Hartwinin päässä. Zira oli ottanut yhteyden tähän telepaattisesti. ”Olemme rakennuksen ulkopuolella ja valmiina rynnimään sisään heti kun tarve vain vaatii”.

Zira oli piiloutunut katolle, josta hän näki suoraan ja vaivattomasti panssariovelle. Hän oli jopa ehtinyt näkemään, miten Hartwinin valtava selkä oli kadonnut ovesta sisään. Reed oli määrännyt Ziran mukaan Chaoksen viisi parasta tappelijaa, Hartwinin, Reedin ja Ziran jälkeen tietysti. Jokainen heistä oli sijoitettu tarkkaan paikkaan rakennuksen ympärille. Lisä joukkoja paikan päälle sai heti, jos tarve vaati.

Zira tiesi, että tilanne saattoi olla hyvin riskialtis, mutta silti hän ei voinut olla olematta iloinen. Hän vietti nykyään niin pitkän aikaa päivistään Reedin rinnalla, että hänellä ei ollut aikaa osallistua tehtäviin, saati sitten päästä kaduille kävelemään. Moni olisi tappanut päästäkseen siihen samaan asemaan, kuin Zira, mutta Zira olisi antanut mitä vain ollakseen riviläinen. Hän oli kuitenkin aikanaan luvannut pysyä Reedin rinnalla vaikka mikä olisi. Zira oli paljon velkaa Reedille ja saisi kuolla tämän puolesta maksaakseen ne velat.



Catherine irtaantui Ricosta, muiskauttaessaan ensin lämpimän suukon tämän poskelle: ”Hyvä nähdä sinua pitkästä aikaa”.

”Samoin sinua Cat”, Rico sanoi tarkkaillen Catherine päästä varpaisiin. ”Sinä näytät tyrmäävältä”.

”Kiitos”, Catherine suorastaan sädehti. Hän oli selvästi päässyt omiensa joukkoon. Chaoksen seurassa hän oli paljon jäykempi ja järjestelmällisempi ja hän pomotti muita mielensä mukaan. Nyt sellaista ei ollut havaittavissa. Nyt hän nauroi, jutteli mukavia ja oli kokonaan eri nainen. ”Rico, olet minulle palveluksen velkaan, jos oikein muistan?”

”Ah”, Rico nauroi ja painoi kädellä rintaansa. ”Toivoin jo, että olisit unohtanut sen. Mitä tarvitset cariño?”

”Sinun ainutlaatuisia kuntosalilaitteitasi”.

”Ooh!” Rico näytti hämmästyneeltä. ”Sinä vaadit paljon mío amor”.

”Onnistuuko se?” Catherine kysyi näyttäen taas paljon tuimemmalta ja kohotti kulmiaan.

”Tietysti”, Rico sanoi nauraen. ”Onko meidän muuten mahdollista puhua hetki kahden kesken?” Rico vilkaisi Hartwinia ja Evaa epäluuloisesti.

”Ikävä kyllä ei”, Catherine pudisteli päätään nauraen. ”Olen tarkkailun alla. Chaos ei ihan vielä luota minuun, joten kaikki mitä sanot, sinun on sanottava se ystävieni kuullen”.

Rico nyökkäsi ymmärtäväisesti: ”Veljesi kävi kyselemässä sinua”.

Catherinen ilme vakavoittui huomattavasti: ”Mitä sanoit hänelle?”

”En ole nähnyt sinua, enkä tiedä missä liikut”, Rico vastasi. ”Kuten en ollutkaan tähän päivään mennessä”.

”Mitä muuta?” Catherine kysyi.

”Jos törmään sinuun, minun on katsottava perääsi”, Rico sanoi. ”Ja minun on kerrottava uutiset veljellesi”.

Catherine nyökkäsi ja näytti miettivän hetken: ”Mitä jos ostan sinulta kuntosalilaitteita ja laitetaan veljeni hoiteleminen palveluksen piikkiin?”