Vallan vaihto

E:n huulet kapenivat pieneen irvistykseen. Tämä ei kuulunut suunnitelmiin. "Tarkoitukseni ovat omiani parahin Lady"Hän katsahti alas maahan ja sävähti kun Catherine oli jo kadonnut jonnekkin, hän nosti katseensa oli rauhallinen mutta silmissä välähti teräksinen päättäväisyys.
Hänellä ei ollut aikaa leikkeihin, hän aisti tutun läsnäolon alueella.

Loki pystyi näkemään kuinka sumu ja varjot ottivat muodon Ivanin seisten tuon edessä hiukset sotkussa ja vaatetus veressä, hän nauroi takaisin tuolle hullulle, Magentan väristen silmien melkein hehkuen kiihkosta, Ivan nosti miekkansa valmius asentoon ja aloitti tämän tanssin ensimmäiset askeleet, valmiina sivaltamaan Lokin kahtia.

Ziran pinkoessa pelastamaan Catherine, Ana liikahti niin että seisoi Ziran ja Catherinen pakoreitin ja E:n välissä. Hän antaisi noille ainakin muutaman minuutin aikaa paeta, vaikkakin sitten oman henkensä kaupalla. Samassa Catherinen viesti tavoitti hänet, mutta hän ei välittänyt. Alue oli jo lähes autio, joten muista ei ollut huolta. Ana ei tiennyt tarkkoja yksityisyyskohtia Catherinesta, eikä tiennyt että tuo aikoi antautua. Jos olisi tiennyt, Ana olisi saattanut lähteä suorinta tietä Lokin luokse.

"Valitan hyvä herra, mutta ellei neiti lähde täältä omin jaloin ja omin päätöksin, en voi antaa häntä teille.", Ana hymyili hymyä, joka muistutti lähes ystävällistä. Hänen äänensävyssään ei kuitenkaan ollut tippaakaan ystävällisyyttä. Hän oli jännittänyt lihaksensa ja oli valmis estämään E:n etenemisen, mikäli sitä vaadittiin.


Lokin katse siirtyy hitaasti alas. Blondien otsahiusten suojissa hulluutta kimeltävät silmät katsovat päästä varpaisiin tätä sumusta materialisoituvaa hahmoa. Tuo nauroi hänelle, tai hänen kanssaan, mutta jopa Loki tiesi että tästä ei välttämättä hyvää seuraisi.
Ensimmäiset askeleet otettiin. Tuntematon vanha vampyyri hyökkäsi kohti miekkansa kansa. Lokin täytyi myöntää miehen olevan nopea, mutta selkeästikään tuo ei vielä tullut kaikella nopeudellaan kohti. Blondi sekopää nosti teräksiset kyntensä, iski kätensä eteen niin, että miekan terä jäisi kahden kynnen väliin, vahingoittamatta häntä itseään. "Kappas!", Loki naurahti riemuisesti. "Anna tulla, pappa!", Nauru oli kuin ujellus. Samassa blondi iski vapaan kätensä kohti vanhemman vampyyrin kurkkua.

Zira katsoi ilme vakavana Catherinea. Enään rakastunut mies ei pystynyt päättämään juostakko ystävänsä luo vai pitääkö tämä nainen turvassa. Harmaiden silmien katse pysähtyi kultaisenoransseihin. Zira yritti katsoa niin syvälle Catherinen silmiin kuin se oli mahdollista. Pelosta ei ollut enään merkkiäkään. Zira uskoi, että juuri nyt Catherine oli enemmän oma itsensä kuin koskaan, oli hän sitten kuka tahansa. Mitä Reedin huoneessa ikinä olikaan tapahtunut, se oli nyt pois pyyhittyä. Naisen silmissä oli kuitenkin sellaista päättäväisyyttä, että hänen turvassa pitämisensä saattaisi osoittua mahdottomaksi. Catherine saattaisi karata heti kun tilanne sen sallisi vaikka mies yrittäisi mitä tahansa keinoja pitääkseen hänet turvassa. Nainen oli oman päätöksensä tehnyt kysymättä muilta mitään. Hän aikoi uhrautua. Zira yllätti itsensä puremalla huultaan. Hän oli luullut päässeensä tuosta vanhasta tavasta eroon. Juuri nyt hän ei tiennyt näkisikö Catherinea enään koskaan. Hetken mielijohteesta ja alkaneen leimaantumisen huumassa hän painoi huulensa Catherinen huulille.

Catherine kuitenkin jäykistyi kuin kauhuissaan. Hänen silmänsä laajenivat ja nainen ei aivan heti ymmärtänyt, mitä hänelle oli tapahtumassa. Ensimmäinen reaktio oli läimäistä Ziraa niin kovaa kuin hänen kädestään vain lähtisi. Catherinen oman käsityksen mukaan, hänen olisi pitänyt pinkoa jo niin pitkällä kuin se olisi vain mahdollista. Ennen kuin hän ehti käsittää tilannetta, vahinko oli jo tapahtunut. Se siirtyi avoimia kanavia pitkin Terenjan mieleen. Nainen saattoi tuntea rakkaansa tuskan. Se tuntui repivän sielua. Jos Catherine olisi nähnyt jonkun luntun suutelemassa Terenjaa, hän olisi varmaankin paloitellut naisen pieniksi palasiksi mahdollisimman tuskallisesti ja polttanut sitten ruumiin. Luultavasti hän olisi saattanut yrittää keksiä keinon kloonata nainen ja tappaa hänet sitten yhä uudelleen ja uudelleen. Catherine ei kuitenkaan pitänyt itseään pitkävihaisena tai mustasukkaisena. Kuitenkin mikä oli hänen oli hänen. Terenja oli varmasti parhaillaan valmis repimään Ziran suikaleiksi paljain käsin.

Catherine tönäisi itseään suutelevan miehen kauemmas ja pyyhki inhoten huuliaan. Ei hän edes halunnut muiden suutelevaan itseään kuin Terenjan. Inho välkähti naisen silmissä hänen katsoessaan Ziraa.

”Minä menen nyt?” Catherine tokaisi. Tavallaan hän toivoi, että Terenja löytäisi ylimielisen blondin ja paloittelisi tai sitten vain räjäyttäisi tämän taivaan tuuliin.

Nainen hyppäsi yhdellä ketterällä loikalla aivan varastorakennuksen katonrajaan ja potkaisi ikkunan rikki. Muutama napakka isku korolla takasi sen, että hän pystyi menemään reiästä läpi ilman ikäviä haavoja. Yhden virheatrvion hän oli kuitenkin tehnyt. Alhaalla ei ollut mitään muuta kuin todella likaisen näköistä merivettä. Catherine kirosi ajattelemattomuuttaan.


Catherinen mentyä Ziran olisi tehnyt mieli läimäistä itseään. Hän oli ollut täysi idiootti. Hän kykeni näkemään sen naisen inhoavasta katseesta. Catherine tulisi tuskin koskaan hyväksymään miehen tekoa. Murehtimiselle ei kuitenkaan sillä hetkellä ollut aikaa. Reed oli edelleen hengenvaarassa. Zira tunsi hallin lähestulkoon perusteellisesti. Tavaroiden paikkaa ei oltu koskaan muutettu ja hän oli usein harjoitellut taistelua Reedin kanssa kyseisessä hallissa. Zira tiesi parhaat piilot. Hän lähti kiertäen juoksemaan sille rojukasalle, jossa Reed retkotti. Zira saattoi vain tovoa, että ystävä oli hengissä. Tietysti suorinta reittiä juokseminen olisi ollut nopeinta, mutta luultavasti kaikkein riskialtteinta.


Toinen pommi räjähti ennen kuin edellisen jättämät pöly oli ehtinyt edes kunnolla laskeutua.

E katsahti ylös ja hän näytti tuumivan tilannetta, jonka jälkeen hän hymyili melkein raukeasti. "Näyttää siltä että neiti on tehnyt oman päätöksensä, ja minusta teidän pitäisi huolehtia jostain muusta kuin tästä lapsesta, vaaleahiuksinen ystävänne näyttää olevan... Myöhässä." E ei jäänyt odottamaan Anan vastausta, hän hyppäsi ketterästi taaksepäin ja hänen kätensä kurottautui noukkimaan viikatun puvun takin kaiteelta jolla se roikkui ja hän näytti hakevan nopeinta reittiä katolle, lähtien selvästi vasenta seinustan parrua pitkin ylös ellei Ana yrittäisi estää tuota.

Ivan hymähti ja hänen vapaan kätensä liikahtaen nopeasti, yrittäen iskeä Lokin käden kauemmas ja samalla lähteä työntämään Lokia seinää vasten, Loki pystyisi huomamaan oman virheensä pian; Hän oli tullut vapaa ehtoisesti Ivanin miekan kantamalle, Loki pystyisi irrottautumaan Ivanista nopeasti jos niin tahtoisi, Ivanin miekan terän kääntyen hiukan kun hän ohjasi Lokin kynsiä kattoa kohti kun Miekka olisi valmiina iskemään tuota rintaan jos Loki jäisi paikoilleen. Räjähdysten vavisuttaen käytävien valojen räiskyen ja kipinöiden lennellen kun sähköjohdot katkeilivat ja putket pamahtelivat.

E:n sanoista Ana käänsi katseensa ja huomasi kuinka tosiaankin Catherine oli tehnyt oman päätöksensä. Hänellä ei näin ollen olisi valtaa estää miestä, saati Catherinea, tekemästä mitään. Ana kunnioitti Catherinen päätöstä, ja uskoi että se olisi toivon mukaan parhaaksi jengille. Hän siirtyi askeleen taaemmas E:n lähtiessä liikkeelle. Hän ei aikonut taistella turhan takia. Tosin, maata järisyttävät räjähdykset lupailivat jotain muuta, kuin rauhaa.

"Zira, tarkista että alue on tyhjä ja häivy täältä!", Ana käänsi katseensa lopulta Ziran suuntaan. Kunhan alue saataisiin tyhjäksi, voitaisiin sen jälkeen keskittyä tuhojen korjaamiseen. Ana itse paloi halusta lähteä etsimään Lokia, joka ei vieläkään ollut ilmaantunut takaisin, vaikka olikin saanut käskynsä palata. Ja Ana aavisteli pahinta. Käskynsä huudettuaan Ziralle vanha latino käänsi selkänsä Reedin hallintosalille ja juoksi ulos etsiäkseen pienen koiransa. Ana saattoi vain toivoa, että Ziralla paloi päässä sen verran järki, että tuo toimisi niin kuin hän oli sanonut, vaikka Ana ei ollutkaan Ziran johtaja.


Loki ulvahti tyytyväisenä. Juuri näin, juurikin näin! Parempaa hän ei osannut kuvitella! Räjähdykisä jotka riipivät tärykalvoja, veren ja savun sankeat hajut ilmassa jotka täyttivät keuhkot, ja edessä oleva kuolon tanssi. Raskas saappainen jalka kohotetaan samalla kun tuntematon vanhus työntää Lokia seinää kohden, ja saapas lähtee vauhdilla kohti Ivanin polvea, osuessaan se aiheuttaisi mukavaa tuhoa ja samalla Loki pääsisi miehestä kauemmas, sillä osui tai ei tuo kierähtäisi pois Ivanin edestä ja ottaisi hieman etäisyyttä.

"Hahahahh! Käy päälle!", Epäinhimillinen ulvonta tulvii puheen kaltaisesti blondin huulilta. Hulluuden syvä kiihko paistaa tämän jäisistä silmistä niiden tarkkaillessa vihollista alati ja väsymättä otsahiusten takaa, jotka heilahtavat aina satunnaisesti pois, jolloin Ivan pystyy myös näkemään tuon hulluuden, joka ei edes yritä piiloutua. Loki antautui sisäiselle pedolleen, sisäiselle hulluudelleen, jo aikaa sitten.

Catherine tekee päätöksensä sekunnin murto-osassa. Hän ei jäisi vielä kiinni. Sille olisi oma aikansa aivan lähitulevaisuudessa, mutta ei aivan vielä. E saisi jahdata häntä vielä hetken. Catherine hyppäsi ikkunasta ulos sen kummempia miettimättä, eikä mennyt kauaakaan kun hänen ruumiinsa rikkoi veden pinnan. Hetken aikaa hän vain upposi syvemmälle mereen. Missään vaiheessa hänen jalkansa eivät koskettaneet pohjaa. Laituri oli luultavasti rakennettu monen metrin matkalta vedenpinnan päälle, jonka vuoksi aivan sen reunalla oli jo todella syvää. Auringonlasku antoi vedenalaiselle maailmalle hennon, utuisen ja tummanvihreän sävyn. Sitä ei kuitenkaan juuri nyt ehtinyt ihastelemaan. Catherine kykeni näkemään jonkin matkaa eteenpäin, mutta merivesi rupesi nopeasti kirvelemään hänen silmiään. Saastunut ja isolle osalle kaloista elinkelvottomaksi käynyt vesi tuntui ikävältä vampyyristakin. Catherine saisi hinkata itseään pitkän aikaa puhtaaksi kun nousisi vedestä. Sen hän saattaisi tehdä jo isänsä hienossa kattohuoneistossa. Ajatuskin sai Catherinen voimaan pahoin.

Nyt nainen voisi joko suunnistaa vedenalla sokkona johonkin suuntaan ottaen isoja riskejä ollen kuitenkin piilossa tai sitten hänen oli vain potkittava itsensä takaisin pintaan näkyville. Tätäkään päätöstä ei ehtinyt miettiä kauaa, joten hän potkaisi itsensä muutamalla vahvalla potkulla pintaan. Hän vain toivoi, ettei kukaan rymähtäisi hänen niskaansa, juuri kun hän oli päässyt ylös.

Samassa kun Catherinen pää rikkoi veden pinnan, hän lähti kroolaamaan pois päin Reedin hallintorakennuksesta. Hänen oli kuitenkin pysyttävä mahdollisimman lähellä rantaa, jotta voisi pelastautua tarpeen tullessa. Naisella ei omaksi harmikseen ollut minkäänlaista aseistusta mukanaan. Hartwinilta saatu kustomoitu tainnutusase oli pudonnut Reedin huoneeseen. Ainakin niin Catherine uskoi.


Zira pääsi tajuttoman Reedin luo kun E äkkäsi Catherinen. Hän ehti juuri nähdä kun nainen hyppäsi alas ikkunasta. Zira tiesi, että rakennuksen sillä puolen ei ollut kuin vettä. Catherinelle tulisi hyvinkin kosteat paikat.

Mies ei kuitenkaan nyt pystynyt keskittymään haluaamaansa naiseen, vaan tajuttomaan ystäväänsä. Räjähdykset kantautuivat nimittäin myös Ziran korviin. Reed näytti karmealta maatessaan siinä, roskakasaan uppoutuneena. Iso osa miehen luista oli luultavasti poikki ja verta oli joka puolella. Zira tarttui varovasti ystäväänsä kainaloiden alta ja vetäisi. Hän pystyi kuulemaan kuin Reedin ruumis suorataan rapisi, kun murskaantuneet luut liikkuivat. Ziran pitäisi ehkä odottaa hetken aikaa ennen kuin lähtisi siirtämään Reediä. Odotteluun ei tosin välttämättä ollut aikaa.

Anan puhe oli mennyt täysin ohitse miehen korvien ja nyt kun hän katsoi ympärilleen, naista ei näkynyt missään. Kolmas räjähdys ravisteli jo maata.

Ivan otti potkun polveensa, mutta hän ei tuntunut pahemmin pysähtyvän potkusta, hänen polvensa rusahti ikävästi mutta Lokin riemuksi tai epämieluisaksi huomioksi Ivan tuntui häviävän tuon näköpiiristä Ivanin kädet olivat melkein kuin kuohuva vesi; Hetken hänen miekkansa oli ylhäällä ja hetkessä alhaalla, Ivanin tuntuen liikkuvan kuin katkotussa filmissä Lokin silmien rekisteröiden vain joka toisen askeleen.
Sitten Loki tuntisi kuinka tuo vanha teräs nuoli hiukan Lokin poskea vieden tuon hiuksia mennessään kun Ivan astui Lokin puolustuksen sisään, miekan liikkuen kuin käärme kohti Lokin sydäntä.

Kirkas valonpurkaisu ja hohkaava kuumus räjähti Lokin ja Ivanin välissä potkaisten Ivanin kauemmas ja samalla toinen räjähdys romahdutti katon Ivanin ja lokin välistä jonkun ottaen tiukan otteen Lokin takin niskasta ja nykäisi tuon kauemmas romahtavasta Talosta.
Torch tuijotti Lokia savuke suupielessään, hänen samalla pitäen otsaansa sulkien silmänsä Torchin äänen hiipien Anan mieleen. "Löysin Lokin, on hengissä. Missä tavataan" Torch myös viisaampana otti hieman etäisyyttä Lokiin ettei hullu alkaisi kuolaamana ja huitomaan kynsillään savuava soihtuase kädessään. "Pomo pitää saada turvaan." Hän murahti ja puhalsi savut ulos keuhkoistaan.

E seurasi Catherinea katolta, katsellen tuota, hän pudisti päätään pienesti, ei hän ei hyppäisi veteen tuon perään. Liian kalliit vaatteet. E hyppäsi alas katolta ja katosi jonnekkin.
Kun Catherine uisi rannan lähellä E kävelisi tuon vierellä rannalla. tuijottaen tuota pitäen likaista noin kahta kokoa liian suurta takkia käsissään ojentaen sitä tuolle. "Tsk, tsk...Miksi sinä noin menit tekemään? Etkö sinä ymmärrä että mitä enemmän niskuroit sitä enemmän läheisesi, ja sinä kärsit.." E:n ilme oli melkein maaritteleva, hän nuolaisi kulmahammastaan ja piti katseensa Catherinessa. "Nouse ylös sieltä tai minä palaan rakkaiden ystäviesi luokse ja lähettelen sinulle heidän palasiaan niin kauan kuin palasia riittää, ja luota minuun.. niitä tulee riittämään."

Riemu ehti jo hetkellisesti täyttää Lokin mielen kun hän tunsi kuinka Ivanin polvi rutisi hänen raskaan saappaansa alla. Pitkää iloa ei kuitenkaan sekopäälle sallittu, sillä Ivan muuttui..jonkin sortin sumuksi tai kuohuvaksi vedeksi, kuten se siltä tuntui. Loki karjaisi pettymyksestä ennenkuin huomasikin viillon ilmestyneen poskeensa. Hänen kurittomat hiuksensa muuttuivat hieman hullunkurisemmiksi uuden leikkauksen myötä. Blondi sähähti ja oli jo valmiina iskemään huomatessaan, ehkä hieman liian myöhään, miekan kiitävän kohti hänen sydäntään.

Mutta pelastustaan ei ollut kaukana, vaikka kaikkein vähiten sekopää sitä toivoi. Kuumuus ja valo räjähtivät, ja katto sortui riitpukarien väliin, eikä Lokilla ollut juurikaan aikaa tajuta mitä oli tapahtumassa, kun hänet olikin jo vedetty turvaan Torchin toimesta. Silmät leiskues blondi kääntyy pelastajaansa kohden, aukoen ja sulkien nyrkkejään. Hitaasti Loki kohottaa toisen aseella varustetun kätensä ja pyyhkäisee huppunsa kunnolla päästää, pyyhkäisten samalla hiukset silmiltään. Ne jäävät hieman hullunkurisesti hapsottamaan miehen pään päälle, muutaman suortuvan valahtaessa takaisin omille paikoilleen. Lokin silmistä pystyi lukemaan raivon joka kyti pitkän miehen sisällä. "Sinä..", Lyhyt sanat lähes sylkäistiin suusta. Tätä vampyyriä Loki ei sietänyt.

"Annahan olla, poika.", Sanat tulvivat Lokin mieleen kun tuo on aikeissa kohottaa kätensä "ystäväänsä" vastaan. Ana oli saanut Torchin viestin ja tuntenut Lokin raivon. "Se on käsky.", Ääni joka täytti Lokin pään oli jäinen ja kylmä ja lupasi kaikkea muuta kuin kuumaa kaakaota mikäli sitä uhmattaisiin. "Ota poika ja tavataan 5th streetillä, 4 kilometrin päässä täältä. Jos on tarve, käytä voimakeinoja.", Tällä kertaa sanat soljuivat Torchin mieleen. Anaclaudia oli jo matkalla kyseiseen paikkaan. Mielikuvat pienestä kuppilasta soljuivat tarkkoina Torchin mieleen. Siellä he tapaisivat.

Catherine pysähtyi E:n kohdalle ja kääntyi vanhan vampyyrin puoleen potkien edelleen vettä jaloillaan. Nainen ei kuitenkaan tehnyt elettäkään noustakseen merestä. Häntä häiritsi aavistuksen se, että mies hänen edessään vaikutti jollain tapaa tutulta. Se oli kuitenkin vain aavistus jossain hyvin syvällä mielen perukoilla. Luultavasti Catherine oli tavannut miehen jossain Hellin edustustehtävässä. Hän oli tavannut kuitenkin monia tuhansia vampyyreja edeustaessaan Hellissä, joten hänellä saisi olla todellinen valokuvamuisti, jos haluaisi tunnistaa kaikki edes kasvoilta. Oli siis ehkä täysin turhaa huolehtia siitä, että mies näytti tutulta. Mutta se, että E tunnisti hänet Kaya van Helliksi oli pieni ihme. Catherine oli kuitenkin tehnyt monia muutoksia itseensä katoamisensa jälkeen ja jo Chaosin tatuointi rinnan yläpuolella olisi pitänyt herättää epäilyksiä. Tatuointi oli muutoksista kaikkein pienin. Catherinen ajatus viivähti nopeasti arpikudoksessa alaselässä.

Kuitenkin, oli E, sitten kuka tahansa, tämä oli selvästi päättänyt ottaa haluamansa. Kovin moni ei lähtisi tietoisesti ukailemaan Kaya van Helliä. Vampyyrimaailman niinkutsutun kuninkaan lempityttären uhkailulla saattaisi olla hyvinkin vakavat seuraukset.

Nyt Catherine saattoi vain yrittää pedat lisäaikaa Chaosin jengille. Alue oli luultavasti lähes tyhjä, mutta pieni lisä aika ainakin tämän miehen puolelta ei olisi pahitteeksi. Sinä aikana Terenjakin saattaisi löytää sisarensa. Jos Catherinen oli lähdettävä, hän lähti kaikkein mieluiten veljensä mukaan. ”Mistä sinä sait selville minun henkilöllisyyteni?” nainen kysyi kylmästä vedestä. Hänellä ei ollut pienintäkään aikomusta nousta sieltä vielä. ”Entä mitä kuvittelet hyötyväsi siitä, ette kiikutat Draculalle vampyyrin, joka muistuttaa hänen tytärtään? Käsittääkseni Dracula ei ole kovin lempeä mies.”

Kysymykset olivat mahdollisesti tymiä, mutta suoraan sanottuna, Catherine halusi pelata varman päälle. Hän ei lähtisi ellei olisi aivan pakko.


Chaosin vanha tukikohta oli tyhjentynyt lähes kokonaan Brooklyniin, vanhaan taiteilija kortteliin. Ne viimeiset, jotka olivat päässeet pakenemaan räjähdysten ja verilöylyn keskeltä olisivat pian tapaamispaikassa. Jotkut jengin jäsenistä olivat jääneet räjähdysten tielle, mutta olivat kunnossa. Kukaan heistä ei ollut menettänyt raajojaan ja murtumat, sekä haavat parantuisivat nopeasti. Joku jakoi parhaillaan kellarissa säilössä olleita veripusseja tovereilleen. Veren päiväys oli jo mennyt, mutta se ei haitannut niitä, jotka olivat haavoittuneet. Vatsanpurut olivat pieni murhe, jos halusi pysyä taistelukunnossa.

Ana-Marie Rios kulki vanhassa väestönsuojassa jengitovereidensa lomitse. Latino kirkuvanpunaisine hiuksineen oli suhteellisen silmiinpistävä näky, vaikka Chaos olikin jo tottunut naiseen, hän sai helposti tietä. Ana-Marie etsi katseellaan Ziraa tai Reediä. Jonkun olisi hiljalleen aika ottaa ohjat pelästyneiden vampyyrien keskuudessa. Näytti kuitenkin siltä, että jengipomo ei ollut ainakaan vielä löytänyt tietään tapaamispaikalle. Ana-Marie oli juuri palannut Chaosin alueelle, kun evakuointi hälytys oli laukaistu. Suurin osa pakoon selvinneistä ei näyttänyt tietävän, mitä juuri oli tapahtunut, mutta jotkut kertoivat nähneensä kuinka jokin demonimainen olento oli teurastanut useita vampyyreita yhdellä liikkeellä. Ana-Marie ei pitänyt ollenkaan tapahtuneesta. Hän toivoi saavansa pian selvyyden tilanteeseen.

Ana-Marie oli pyöritellyt päätään kulkeville huhuille, mutta ei voinut esiin pyrkivälle huolelleen mitään. Toivottavasti Reed ei ollut törmännyt tähän demonimaiseen olentoon. Heillä kaikilla oli tarkat ohjeet siitä, miten pitää toimia evakuointitilanteessa. Toistaiseksi heidän olisi odotettava Reediä tai Ziraa, mutta jos miehiä ei pian rupeaisi kuulumaan, seuraisi toivoton kaaos. Ja kaikesta huolimatta Reed River oli heidän pomonsa.

E katseli Kayaa rauhallisesti ja hymähti, noiden kapeiden huulien avautuen petomaiseen virneeseen. "Tässä yhteiskunnassa jossa jokainen vakoilee toista on oltava joku joka tarjoaa välineet vakoilla, vai antaisinko toisen selityksen.. Uuu.. Magiaa." E:n katse synkkeni. "Jos neiti hyvä nyt vain nousisi vedestä ennenkuin kaikki tässä asiassa muuttuu erittäin epämieluisaksi." E:n katse oli raudanluja ja jotenkin hänen sanansa helähtivät Kayan korvissa kuin isku.

Torch nyökkäsi parikertaa ja katsoi Lokia, nykäisten puhtaan huivin vyöltään, nakaten sen tuolle. "Mahtava kampaus Ville vallaton, mutta pomo kaipaa meitä nopeasti, joten vauhtia." Torch lähti hölkkäämään kohti viemäriä josta saapuikin ladaten aseensa.

Loki tuijotti mitä murhaavimmin Torchia tuon nakatessa hänelle huivin ja sarkastiset kehunsa. Blondi jonka hiukset peittivät tuon silmät aina näytti kenties entistäkin uhkaavammalta nyt, kun hänen silmänsä näkyivät. Loki nappasi huivin ja tuijotti sitä, ymmärtämättä sen käyttötarkoitusta lähtiessään seuraamaan Torchia, mumisten itsekseen jotain.

Ana huokasi mielessään ja pyöräytti silmiään. Alexander osasi olla ajoittain niin hankala. Parasta kuitenkin olisi nyt, että he painuisivat kauas täältä ennenkuin tekisivät mitään muuta. Torch saisi antaa raporttinsa ja he päättäisivät mitä tehdä. Hän kutsuisi apua luultavasti Losista, sillä paikan uudelleen sijoittaminen olisi viisainta, joten kenties rakennusapu olisi tarpeen.

Catherine mulkaisi E:tä. Mies ei ollut johdateltavissa. Kaikkein häiritsevintä oli se, että mies oli selvä ammattilainen. Luultavasti johtotehtävissä Hellissä, eikä Catherine muistanut tätä. Miehen ote kiinniotettavasta oli niin rautainen, ettei naisella ollut mitään mahdollisuuksia inttää vastaan.

Muutamalla vedolla Catherine oli vallin reunalla. Hänen mielessä kaikki tuntui kulkevan tietyllä tapaa hidastettuna. Hänen aistinsa vaikuttivat terävöityvän entisestään. Hän tunsi viileän veden ympärillään, kaulallaan valuvan yksittäisen vesipisaran jokaisella ihon millimetrillä. Catherine tarttui kiinni betoniin ja vetäisi itsensä ylös merestä. Karkea pinta pureutui naisen pehmeisiin sormiin, mutta ei kuitenkaan rikkonut ihoa. Pienet kivet hieraisivat hänen polviaan ikävästi. Kun nainen nousi seisomaan, Catherine Roux oli unohdettu. Naisella oli jälleen aatelisen ryhti ja olemus, jota hän oli ylväästi kantanut vuosikymmenten ajan. Läpimärät vaatteet ja hiukset eivät riittäneet tuhoamaan ylvästä vaikutelmaa, joka naiseen syntyi silmän räpäyksessä. Aivan kuin paikalla olisi seisonut kokonaan eri henkilö. Ilmeisesti kuninkaallinen olemus oli helpompi omaksua uudelleen kuin pyörällä ajo. Nyt E:n edessä seisova nainen oli jälleen Kaya van Hell.

”Menemmekö sitten?” Kaya kysyy katsomatta hetkeäkään vangitsijaansa.

”Kaya!”

Huuto kantoi hyvin veden kantamana. Kayan silmät rävähtivät auki, kun hän tunnisti heti huutajan. Kun hän kääntyi vaistomaisesti huudon suuntaan hän tiesi tarkalleen mitä oli näkemässä. Hymy nousi hänen huulilleen täysin tahtomatta, vaikka kesti hetken aikaa ennen kuin hän sai rakkaansa silmien eteen. Kuukausien ero oli hämärtänyt Kayan muistikuvia veljestään, mutta kaikki tulvahti hänen mieleensä kuin pienen hyökyaallon tuomina. Vaikka toinen oli kaukana, Kaya saattoi nähdä jo jokaisen yksityiskohdan rakkaista kasvoista, joiden tutkimiseen hän oli käyttänyt tuntikausia. Askeleet lähtivät kulkemaan Terenjan suuntaan automaattisesti ilman aivojen erillistä käskyä. E:tä Kaya olisi voinut yrittää vielä vastustaa, mutta Terenjalle hän ei kykenisi sanomaan ei.

Kaya käveli kuin unessa, eikä E:n tarvitsisi tehdä paljoakaan saadakseen hänet mukaansa. Nuoren naisen pään riitti sekoittamaan helposti nuori mies ja silloin nainen kuin nainen on voimaton.

E katsahti äänen suuntaan ja hymähti, E puhui rauhallisesti hänen äänensä oli kuin unettava laulu. "Anna hänen olla Kaya, Isäsi odottaa sinua, me lähdemme nyt." E otti rauhallisesti Kayaa hartiasta kiinni ja ohjasi tuota pois päin kohti autotietä jonka reunalla odotti panssaroitu Humvee. E ei antaisi kenekään pysäyttää häntä, hänen suunnitelmansa tulisi onnistumaan.

Torch pyöräytti silmiään ja sitoi oman huivin paremmin hiustensa suojaksi kun hän jatkoi juoksua putkien räjähtäen ja kuumien kaasujen täyttäen käytävää ajoittain. "haluat ehkä suojata loput karvoistasi Loki, mutta hei se on vain minun mielipiteeni." Torch karisti savukkeensa jämät maahan ja veti hampaillaan uuden savukkeen, tulitikun raapaisten seinää kun hän sytytti uuden savukkeen.

Ivan nousi kiven alta, hänen vaatteensa olivat repaleiset ja veriset, hän sihahti tutkien vammojaan; Iho oli palanut hiukan ja luut murskaantuneet, kaikki parantuisi, hän irvisti pienesti. Hän aisti jotain, petomainen murina karkasi hänen kurkustaan.
Ja samalla yksi sana melkein räjähti Ajan aivoissa.
VARJO!
Ivan repäisi miekkansa kivimurskan alta ja kivet sinkoilivat sinne sun tänne kun hän katseli ympärilleen.

Seuratessaan Torchia, Loki vilkaisi kerran vielä huiviin nyt kun oli saanut tietää sen tarkoituksen, ja nenäänsä nyrpistäen kietoi sen hiustensa ja kasvojensa suojaksi, mumisten kirouksia. Hän luultavasti marmattaisi tästä Analle, se olisi varmaa.

Anaclaudia saavutti hylätyn kahvilan raunion ja luikerteli sisään ränsistyneiden lautojen välistä. Erinäiset kiroukset pakenivat naisen huulilta hänen käydessään mielessään läpi päivän tapahtumia. Miten kummassa tavallinen vierailu saattoikin mennä näin pahasti pieleen? Kärsimättömänä vanha latino asteli pölyisessä kahvilassa edes takaisin, odottaessaan Lokin ja Torchin paluuta. Mikä heilläkin kesti? Latino sadatteli hiljaa mumisten ennenkuin lopulta rämähti lattialle istumaan, naputellen sormellaan lattiaa rytmikkäästi.
"Vauhtia pojat, vauhtia..", Ana mutisi itsekseen.

Jos joku olisi katsellut omassa kammiossaan silmät suljettuna istuvan buddhalaisen kasvojen ilmeitä hän olisi nähnyt muutamassa hetkessä valtavan tunneskaalan käyvän niillä. Jokainen tunnetila kävi vain hetken. Viimeiseksi venäläisen silmät rävähtivät auki ja niillä vilahti kauhu.
Oliko Varjo tullut takaisin?
Siitä ei seuraisi mitään hyvään. Tämä luultavasti jatkaisi siitä, mihin oli jäänyt Roomassa.

Aika nousi seisomaan. Hänellä oli asioita järjestettävänä. Enään hän ei voinut istua sormiaan pyöritellen Venäjällä.


Kaya pysähtyi niille sijoilleen kuullessaan E:n sanat, vaikka hänen koko ruumiinsa huusi pääsyä Terenjan luo. Ruumis ei meinannut totella millään. Kun yksittäinen kyynel vierähti naisen poskelle hän kääntyi seuratakseen E:tä tämän autolle.
Kaya ei voinut käsittää, miksi hän oli kääntänyt selkänsä Terenjalle, vaikka hänen ruumiinsa kaipasi pojan syliin. Nyt hän ei enään saanut tehtyä tekemättömäksi. Terenjaa oli jo loukattu, eivätkä mitkään selitykset riittäneet ailahtelevaiselle sosiopaatille.

Kaya oli pettänyt rakkaansa täydellisesti koko sanan merkityksessä. Se sai hänet purskahtamaan itkuun auton penkillä.

(Ei paska se olikin minun vuoroni.)

E ohjasi Kayan auton sisään, auttaen tuota kuin herrasmies ja sulki oven tuolle ja se naksahti lukkoon, jonka jälkeen E vain vilkaisi tuhoutunutta Chaosin aluetta ja nuolaisi huuliaan kuin kissa Kerman jälkeen, hän astui kuskin paikalle itse ja katsahti Kayaa hymyillen pienesti tuolle. "Älä huoli... Kaikki tulee olemaan hyvin.." Hän käynnisti auton, etupenkin ja takapenkin välille nousi paksu panssari lasi ja takapenkki alue alkaisi täyttymään tainnutus kaasusta, Eihän E nyt tahtoisi että Kaya saisi jonkun hullun idean, ja yrittäisi paeta? Ei ei. Jos kaasu ei tyrmäisi Kayaa, tuo olisi ainakin kauheassa tokkurassa.

Tuli raahautui raunioista hitaasti hänen vaatteidensa kytiessä hieman ja hänen hiuksestensa ollen liimautuen hänen otsaansa ja kasvojaan vasten hartian ollen sijoiltaan ja rinnassa ollen suuri mustelma josta tihkui hieman verta ihon ollen hieman palanut sen reunoilta. "Varjo.." hän sihahti ja raahautui pois päin.

Torch liikkui nopeasti Loki varmasti kintereillään, tai sitten edessään, sitä ei koskaan Lokista tiennyt. Aina pätemässä tai tärkeilemässä hän veti syvää henkeä savukkeestaan ja nakkasi sen pois, pysähtyen kahvilan edustalle ja vilkaisi Lokia kunnes livahtaisi sisään, ottaen taktisen sivuaskeleen jotta Loki pääsisi sisään, ja varmasti alkaisi raivoamaan. Torch tätä, Torch tuota, koskaan mitään saa tappaa itse. jäkä jäkä.

Loki seurasi nopein askelin Torchin perässä, fantasioiden mielesään kuinka puukottaisi "ystäväänsä" metallikynsillään selkään. Ah, mikä kaunis kuva hänen päähänsä muodostui yllätyksen ja tuskan ilmeestä Torchin kasvoilla. Hetken aikaa Loki jopa oli tekemässä sen, toteuttamassa sen hetkisen haaveensa, oikea käsi nyrkkiin puristettuna ja lievästi kohotettuna. Kuitenkaan hän ei sitä tehnyt. Lopulta he pääsivät kahvilaan ja Loki luikahti sisään Torhin perästä, mulkaisten toista vielä kerran murhaavasti ennenkuin siirsi katseensa Anaan. Mies ei kuitenkaan ehtinyt edes suutaan avaamaan.

"Mikä teillä kesti?!", Ana nousi lähes räjähtävällä nopeudella lattialla ja asteli blondin sekopään eteen. Voimakas takaressu sai yllättyneen blondin kaatumaan rähmälleen lattialle ja älähtämään. "Sinä senkin pässi! Arvasin että sinusta olisi vain harmia!", Ana kääntyi samassa Torchin puoleen. "Oliko pojasta kovastikin riesaa? Oli varmasti.", Ana oli selvästi hermostunut ja pahan tuulinen. Tavallisesti latino oli kylmän rauhallinen, mutta joskus tuokin osasi ilmentää muita tunteita. "Noniin nouse ylös sieltä, Alexander. Meidän pitää tehdä järjestelyjä.", Ana pyöräytti silmiään murjottavalle Lokille, joka istui hajareisin lattialla mutisten itsekseen.

Kaya oli aluksi niin häkeltynyt omasta toiminnastaan, ettei edes huomannut, mitä häntä kuljettava vampyyri oikeastaan teki. Kaiken järjen mukaan hänen olisi pitänyt juosta Terenjan syliin ja antaa nuoren miehen viedä hänet pois tästä helvetillisestä painajaisesta.
Kun hän v iimein tajusi, miksi hänen olonsa tuntui tokkuraiselta, oli jo liian myöhäistä. Nopeasti nainen vaipui syvään keinotekoiseen uneen.

Ainoa ajatus, minkä Terenja van Hell sillä hetkellä pystyi käsittämään oli se, että hän oli löytänyt rakkaan sisarensa ja tämä oli kiittänyt ainoastaan pettämälllä hänet. Terenja oli kyennyt näkemään itsensä Kayan silmien kautta samalla tavalla kun hän oli nähnyt sisarensa silmiensä edessä. Mutta juuri hetki sitten Kaya oli kääntänyt hänelle selkänsä ja astellut jonkun vento vieraan miehen autoon. Aivan kuin sisar olisi polkenut veljensä sydämmen jalkoihinsa ja murskannut sen koroillaan. Terenjan täytti sillä hetkellä puhdas ja sokea raivo, sekä synkkä mustasukkaisuus, joka vyöryi hänen ylitseen kuin tappava hyökyaalto. Hän ei välittänyt siitä, että sisaren ajatukset olivat sumentuneet ja sumentuivat edelleen, kunnes ne hetken kuluttua sammuivat kokonaan. Häntä kiinnosti ainoastaan, että Kaya oli juuri kääntänyt hänelle selkänsä, silloin kun tytön olisi pitänyt juosta hänen syliinsä itkien ja vapisten, sekä anellen pelastusta. Näytti kuitenkin siltä, että Kaya oli suunnitellut koko jutun alusta lähtien ja nyt hän nauroi sen miehen kanssa makeasti Terenjalle.
Kaya olisi yhtä hyvin voinut voinut vannoa rakastavansa Trenjaa ja tuomita seuraavalla sekunnilla hänet kuolemaan kylmin silmin. Se tuntui täsmälleen samalta.
Terenja näki auton takalasin. Viha hänen sisällään riehui kuin kaupunkeja tuhoava pyörremyrsky. Terenjan ainoa näkyvillä oleva silmä oli muuttunut valtimoveren, lähes mustan punaiseksi raivosta samalla kun hänen suunsa oli vääntynyt vastenmieliseen irveeseen, joka paljasti molemmat neulanterävät kulmahampaat. Hän veti esiin miekkansa ja lähti hyökkäämään E:n autoa kohti valmiina repimään sen palasiksi.

E piti kätensä Kayan olkapäällä rauhallisesti kunnes kuljettaja urahti jotain. E kohotti kulmaansa ja katsoi olkansa ylitse, hän tuhahti. "Kaasu pohjaan, ja pahoitteluni kultaseni.. Sinun "Rakkaasi" on aivan liian.. Itseppäinen." E kohensi solmiotaan ja sitten hän avasi auton oven kun auto kaahasi melkein kahta sataa, hän kiipesi auton katolle ja odottii Terenjaa, kun tuo olisi tarpeeksi lähellä hän vetäisi jonkin esineen takistaan; Metallinen sylinteri jossa on pieniä palloja sisällä jonka hän sen jälkeen heittää Terenjan ja auton väliin sylinterin tikittäen, suhahtaen ja sitten räjähtäen päästäen itsestään ulos sumua ja murskattuja yrttejä. jotka kulkisivat keuhkoihin, silmiiin iholle.

Siunattua vettä ja kuolonjuurta. jos Terenja ei vetäytyisi hän joutuisi tuon "kyynelkaasun" kouriin.


Torch katsoi kun Loki sai jälleen kerran huutia, hän vain hymähti ja otti pienenlaisen asennon.
"Ei pahemmin, hyvin se itsestään huolta piti. Mitä nyt alkoi tappelemaan jonkun Vanhanveren kanssa, piti räjäyttää puoli kattoa että sain välimatkaa siihen ja Lokiin että päästäisiin pois." Torch taputti merkitsevästi räjähdepakkiaan.

Ana rauhoittui viimein tarpeeksi seisahtuakseen. Nainen nosti toisen kätensä ohimolleen ja hieroi sitä aivan kuin tätä olisi vaivannut pahakin päänsärky. Hän otti yhteyden Losiin jääneeseen oikeaan käteensä, Leonardiin, saadakseen tältä hieman rauhallisempia ideoita kuin mitä hänellä itsellään oli. "Leonard, tarvitsemme sinua täällä. Nykissä on puhjennut saatanallinen mellakka. Reed taisi heittää henkensä samoin kuin liuta muita vampyyrejä. Miten pian pääset paikalle?", Anan viesti oli lyhyt ja ytimekäs, vaativa. Hänen hermonsa olivat kireällä eikä vanha nainen tahtonut kyetä rauhalliseen ajatteluun. Miten helvetissä tässä pelkässä vierailussa saattoi käydä näin?
Loki seisoi kädet puuskassa ja mulkoili vuoroin Torchia ja vuoroin Anaa, eikä osannut oikein päättää kummalle olisi aukonut päätään. Hänen suonissaan jylisi edelleen adrenaliini, ja hän halusi polttaa sen elimistöstään taistelemalla.


Luca palasi lähes juosten takaisin Chaosin alueelle, mutta jäi kuitenkin melkoisen kauas kuultuaan räjähdykset. Sinitukkainen oli kiivennyt talon katolle ja hiippaillut niin lähelle kuin uskalsi, eikä näky miellyttänyt tätä lainkaan. Hyvä jos koko aluetta enää oli. Ruumiita ja savua kaikkialla. Luca irvisti. He olivat menneet Ezzien kanssa eri suuntiin tehostaakseen etsintöjään, ja nyt kun Luca palasi kertomaan lähimmän löytämänsä labran sijaintia, hän palasi vain löytääkseen helvetin irti entisellä "koti" alueellaan. Olihan tässä varmaan jotain hyvää, tai sitten ei. Koska Luca ei tiennyt mistä oli kyse, päätti sinitukkainen kadota. Luca kiirehti kauas Chaosin alueelta. Hän voisi piiloutua päiväksi tai pariksi, odottaa että savu laskeutuu ja palata sitten tarkistamaan tilanteen. Toisaalta.. Ajatus Lucan rakkaimmasta välähti tämän mieleen. Ehkä hän palaisi Ryanin luokse, ja unohtaisi Chaosin.. Pieni hymy kohosi nuorukaisen kasvoille tämän jättäessä Chaosin savuavat rauniot taakseen.

Kaya kuulee E:n sanat, mutta hän ei kykene reagoimaan niihin. Hänen silmänsä ovat kiinni ja koko hänen ruumiinsa tuntuu aivan liian raskaalta, jotta hän olisi voinut liikutella niitä. Hänestä tuntui kuin hän vajoaisi yhä syvemmälle valkoisena pyörteilevään usvaan. Silti kuva Terenjan järkyttyneistä kasvoista pyrki hänen mieleensä. Se tuntui lyövän läpi hänen tajunnastaan, vaikka kaikki muu katosi hiljalleen jonnekki kaukaisuuteen. Sisäisesti hän huusi rakkaansa nimeä, aivan kuin se olisi ainoa asia mikä kykenee pitämään hänet hengissä.


Terenja saattoi kuulla päässään sisarensa huudon. Äänetön huuto raastoi valkean pojan sisintä tavalla, johon yksikään veitsi tai muu ase tässä maailmassa ei kyennyt. Se ei kuitenkaan saanut nuorukaista pysähtymään tai vaipumaan maahan kivusta vaikertaen. Päin vastoin, se saa hänet jatkamaan eteenpäin kuin raivohullun härän, jonka edessä on heilautettu punaista vaatetta.

Hän näkee jotain, mikä heitetään auton ikkunasta kadulle. Tie, jota pitkin hän juoksee sisarensa sieppaajan auton perässä, on aivan satama-alueen reunalla. Sen toisella puolella on kohoaa, vanhoja jo rapistuneita toimistorakennuksia. Rakennukset on hylätty jo kauan sitten ja ne ovat täysin asuinkelvottomat. Tien vasemmalla puolella on meri. Nuorukainen hyppää sivuun juuri kun sylinteri osuu asfalttiin vain vähän matkaa hänen edessään. Sen enempää miettimättä Terenja sukeltaa mereen, toivoen samean veden suojelevan häntä siltä, mitä tuo vehje ikinä vapauttaa.


Leonard vastaa Analle heti: Kerään mukaani pienen ryhmän. Lähdemme tulemaan paikalle heti. Kenet jätän johtoon?

(Anteeksi, että vastaaminen on kestänyt. Toiveenani oli, että Hannachu olisi liittynyt takaisin peliin. Jatkan nyt kuitenkin Terenjasta huolehtimista siihen asti, että hän voi ottaa hahmon takaisin itselleen.)

E vain virnisti kun Terenja sukelsi mereen.
"Vauhtia.." E sanoi rauhallisesti ja kuljettaja vaihtoi vaihdetta ja ajoi kovempaa, E:n laskeutuen takaisin penkille ja hymyili rauhallisesti. Kayalle: "Noh, noh älä nyt. Kaikki on hyvin pääset takaisin Isäkultasi luokse, ja hän tahtoo kuollakseen nähdä sinut."

Torch piti silmänsä Lokissa samalla kun hän kuuntelee jos Ana antaa hänelle ohjeita, ja ehkä ohimennen kun hän kuljettaa sormiaan hiustensa lävitse hän mulkaisee Lokia.

Räjähdys Ivan raivasi romahtanutta kattoa pois päältään samalla kun hän riisui kytevää takkiaan. "Varjo...Varjo..Varjo.." yksi sana takoi kuin sotarumpu Ivanin päässä, hän melkein murisi kun hän kapusi ylös raunioituneen talon kellarista.
Varjo...Varjo..Varjo..

"Kenet tahansa kuka ei saa paikkaa samaan kuntoon kuin mitä täällä on.. Luotan arviointi kykyysi.", Ana ei jaksanut edes miettiä tätä pientä asiaa. Hän taivutti niskaansa muutamaan otteeseen sivuille ja niska päästi valittavan sarjan pieniä naksahduksia. Nyt kun tämä asia oli hoidossa, jäljellä oli hänen pieni kultainen noutajansa joka niskuroi ja sai aikaan tämänkin sotkun. Tosin, hän itse oli antanut sen tapahtua. Ana siirsi jäätä sylkevät silmänsä Lokiin, hän kykeni aistimaan miehen taisteluhalun. "Sinä.", Ana lähes sylkäisi suustaan. "Istut nyt kiltisti alas etkä sano sanaakaan ennenkuin sinua puhutellaan.", Nainen murahti sanojensa painoksi joka sai kuin saikin sekopäisen Blondin istumaan kiltisti paikoillaan.

"Nyt me pidämme hetken matalaa profiilia, ainakin kunnes Leonard saapuu. Paikka luultavasti vilisee Hellin ja pian Heaveninkin agentteja, joten meidän on turha riskeerata myös omat henkemme menemällä paikalle.", Anan ääni oli vihdoin rauhallisen viileä, kun hän siirsi katseensa takaisin Torchiin. "Mitä luulet, pystytkö vilkaisemaan aluetta lähempää jäämättä kiinni? Tahtoisin tietää onko kukaan tavallista korkea-arvoisempi vielä hengissä, lähistöllä tai paikanpäällä. Mikäli on, haluan hänet elävänä käsiini. Onnistuuko?", Moista luottotehtävää Ana ei soisi Lokille vaikka tuo olisi ollut ainoa vampyyri hänen edessään.

Kaya oli edelleen täysin tokkurassa. E:n vapauttava tainnuttava kaasu piti huolen siitä, että vampyyriudestaan huolimatta, hän olisi taju kankaalla pitkän aikaa. Hän lipui hiljalleen valkoisen sumun keskellä. E:n ääni oli hänelle käsittämätöntä muminaa, josta ei voinut saada selvää. Kaya oli erottavinaan sanoja sieltä täältä, mutta niiden merkitys jäi täysin hämärän peittoon. Hänen takaraivossaan kyti pieni ajatus, tai mielikuva siitä ettei nyt saanut nukahtaa. Siitä huolimatta hereillä pysyminen oli vaikeaa ja lähes mahdotonta. Pieniksi hetkiksi valkoinen sumu katosi ja hän vajosi äänettömään pimeyteen.


Heavenin etujoukot saapuivat paikalle poliisien kanssa. Hälytysajoneuvojen sireenien soinnin saattoi kuulla jo kaukaa. Heaven ei epäilisi, jos heidän eteensä kävelisi yksikin huonokuntoinen vampyyri. He tappaisivat kyselemättä ja rupeaisivat vasta sen jälkeen selvittämään tapahtunutta.


Terenja kipusi ylös vedestä. Hänen sisällään kiehui valkohehkuinen raivo. Peto hänen sisällään raapi turhautuneena maata ja murisi. Se halusi päästä vapaaksi. Terenja olisi halunnut kipeästi repiä jotain tai jonkun. Vampyyrien onneksi Chaosin valtaamalla alueella ei ollut enää ketään, sillä Terenja ei olisi välittänyt tippaakaan siitä, kehen olisi törmännyt.
Kaya oli lähtenyt toisen miehen mukaan ja nyt Terenja oli kadottanut sisarensa, jälleen. Valkea nuorukainen suorastaan tärisi raivosta. Hän tutki rakkaimpansa mieltä, joka oli hänelle edelleen kuin avoin kirja. Nyt sen sivut olivat tyhjät, mutta tahraiset. Kayan mielessä ei ollut mitään mihin olisi voinut tarttua. Kun Kayan mieli oli pökerryksissä myrkyistä, Terenjan mieltä turrutti viha ja raivo.
Sisar oli ollut hänen käsiensä ulottuvilla ja joku oli vienyt hänet.
”Venäläinen!” Terenja sihahti puoliksi ääneen hampaittensa välistä ja puoliksi omalla mielellään.
Hän halusi venäläisen luokseen. Tämä saisi jäljittää sen auton ja etsiä Kayan käsiinsä ja tappaa sen paskiaisen, joka oli vienyt naisen.

Sireenien ääni kantautui nopeasti Terenjankin tarkkoihin korviin. Hän ei voinut olla kiroamatta. Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli, mennä tekemään selvää ihmisten virkavallasta, jotta he eivät häiritsisi hänen puuhiaan.


Mimi kaivautui esiin kivien alla, jotka olivat hetki sitten sortuneet hänen päälleen. Hän yksi, jotta saisi kurkustaan pois sen kaiken pölyn ja kivimurskan.
Nuori vampyyrityttö ei ollut kuvitellut koskaan, miten paljon häntä voisi sattua yhdellä kertaa. Sortuneet rakennelmat olivat murtaneet häneltä useita luita ja tehneet häneen syviä ja pahoja avohaavoja. Ne paranisivat kyllä. Siitä ei ollut pelkoa, mutta se olisi kivuliasta. Moinen olisi saattanut hyvin tappaa ihmisen. Ikävä kyllä, Mimi oli mahdollisimman kaukana ihmisestä. Hän oli selvinnyt hengissä
Hänen jalkansa eivät liikkuneet. Joko ne olivat halvaantuneet hetkeksi, kun jotain ihmisille elintärkeää oli mennyt rikki Mimin selästä, tai vain riittävän monta luuta oli poikki ja murtunut. Menisi hetken aikaa ennen kuin jalat paranisivat. Sitten hän voisi ottaa jalat alleen ja juosta niin kauas, kuin se oli vain mahdollista.

Mimi kuuli sireenit. Ääni sai pakokauhun kuplimaan Mimin sisällä. Hän ei pystyisi liikkumaan kunnolla loukkaantuneena. Hän ei pärjäisi Heavenille mitenkään. Hän tulisi kuolemaan ja kyse olisi enää vain minuuteista, jos jonkinlaista ihmettä ei ehtisi tapahtua.
”Apua”, Mimi pyysi normaalilla äänellä. Se ei kantautuisi ihmisten korviin, mutta joku vampyyri saattaisi hyvinkin kuulla hänen äänensä.


Zira vääntäytyi irti sen valtavan lohkareen alta, joka vangitsi hänen jalkansa alleen. Tehtävä ei ollut helppo. Hän oli ollut vähällä päästä Reedin kanssa pakoon, kun yksi räjähdyksistä oli katkaissut heidän tiensä. Zira ei nähnyt Reediä, mutta haistoi tämän veren. Veren haju oli niin voimakasta, että se kertoi vain yhdestä asiasta. Jengipomo oli loukkaantunut pahasti. Jos tämä ei olisi jo kuollut, liikkuminen saattaisi olla entistä vaikeampaa. Ainakin hetken aikaa. Zira ei suostunut edes ajattelemaan, että hänen ystävälleen oli sattunut se pahin mahdollinen.
Zira itse oli selvinnyt suhteellisen vähillä vammoilla, omaksi onnekseen. Hänen lohkareen alle jäänyt ja pahasti vääntynyt jalkansa oli ainoa suurempi vamma. Muutama murtunut kylkiluu ja naarmu poikineen eivät olleet edes mainitsemisen arvoisia.

Zira rupesi kaivamaan ystäväänsä esiin kasasta, joka oli osa erästä sortunutta varastorakennusta. Veren haju ainoastaan voimistui. Se sai kauhun vääntämään vaalean vampyyrin vatsaa.
Hyvin pian hän huomasi, että kaivaminen oli ollut turhaa.

Reedin ruumista ei näkynyt missään. Luultavasti se oli syvemmällä kaiken sen moskan alla, mutta Zira löysi miehen pään. Tai ainakin se oli ollut Reedin pää. Nyt se oli irrallinen, verinen sotku, jonka keskellä näkyi murjoutunut klöntti jotain harmahtavaa.
Zira perääntyi nopeasti, sillä uskoi oksentavansa muuten. Suru, pakokauhu ja huono olo, kerääntyivät hänen vatsaansa kylmäksi möhkäleeksi. Hän ei voinut auttaa Reediä enää mitenkään. Hänen oli pelastettava itsensä ja jatkaa matkaansa yksikseen ennen kuin Heaven ehtisi paikalle.
Juostessaan puoliksi parantuneella jalallaan Zira otti yhteyden Anaclaudiaan. Anaclaudia oli ainoa, joka voisi saada jengin kasaan. Johtamaton jengi, kriisitilanteessa, Zira ei halunnut nähdä sitä.
”Ana. Reed on kuollut.”


Venäjällä, Dimitri asteli ulos huoneestaan. Hänen päässään pyörivät monet tuntemukset, jotka saivat miehen kasvolihakset kiristymään. Jos Varjo olisi tosiaan hengissä, ritareiden olisi kokoonnuttava jälleen. Lilithin henki meni jokaisen sukuhaaran edelle. Dimitri ei kuitenkaan varsinaisesti epäillyt veljeään, mutta aikaa oli ehtinyt kulumaan vuosituhansien verran.

Yksi Dimitrin kolmesta tyttärestä, Klava kohotti kulmiaan kysyvästi kun Dimitri porhalsi eteen päin kasvot valkoisina.
Kuin hyvin koulutettu villakoira, nainen lähtee seuraamaan miestä ja näppäili samalla jotain älypuhelimen näytölle.

Ivan murisi pienesti ja kun Terenjan ääni porautui hänen päähänsä hän ravisti päätään, ja aikoi lähteä Terenjaa kohden mutta tuo hento kuiskaus iskeytyi hänen tärykalvoihinsa kuin ukkonen. Hän lähti suunnistamaan kohti Mimiä, askelien nopeutuen niin että maailma hänen ympärillään oli sakeaa. Ja pian hän seisoi raunioiden päällä, tuijottaen alas päin. Varjo... hän urahti. Terenja, saavun pian, mutta ennen sitä. häivy alueelta, löydän sinut kyllä.

Torch nyökkäsi ja pujahti ulos ovesta kaaoksen leviten raunioilla ihmisten ampuen Vampyyreitä jotka ryömivät raunioista ja viemäreistä.

E myhäili ja istuutui alas, ja avasi viinipullon ja otti syvän kulauksen pullonsuusta.
"Elämä on.. makeaa." hän melkein kehräsi.