Lähetyssaarnaaja (Jilli & Shakur kaksinpeli) K-18

(VAROITUS:

Peli sisältää kahden miehen välistä intiimiä kanssakäymistä. Heikkohermoiset ja alaikäiset, jättävät siis tämän osion lukematta.

Tämä on erittäin levottoman illan seurauksena syntynyt roolipeli. Saas nähdä jatkuuko homma myös levottomana.)

Torstai 02.10.2132
Klo 16:43

Ryan pureskeli elektronisen kynänsä päätä miettiessään seuraavaa lausetta, jonka aikoi kirjoittaa. Hänen oli laadittava vaativa essee Caroline Instituten Heavenin historiaa käsittelevälle luennolle, eivätkä hänen ajatuksensa ottaneet asettuakseen. Tabletin näyttö kirkui tyhjyyttään. Tähän saattoi löytää hyvin selvän syyn paria vuotta nuoremmasta, sinitukkaisesta komistuksesta, joka oli tulossa Ryanin asunnolle hetkenä minä hyvänsä.

Ryanin isä oli sanonut, ettei seurustelu tehnyt hyvää opinnoille. Siinä vaaleanpunaisilla ruusuilla tanssiessa oli vaarassa kadottaa elämän tarkoituksen ja joskus tämä virhe saattoi koitua kohtalokkaaksi. Jopa Ryanin oli pakko myöntää, että hänen isänsä oli osittain oikeassa. Lucan tultua Ryanin elämään tämän opiskelu oli kärsinyt. Hän kyllä sai kaiken valmiiksi, ei jättänyt yhtään tehtävää palauttamatta ja keräsi vielä kokoon hyviä numeroita. Luca oli kuitenkin syy siihen miksi hän puursi niitä yötä myöten ja sai ne valmiiksi paria tuntia ennen deadlinea. Lisäksi luennoilla Ryanin ajatukset harhailivat välillä niin villeinä, että hänen oli pakko poistua luentosalista kumarassa.

Ryan ei ollut koskaan kuvitellutkaan olevansa homo. Se oli vastoin hänen kaikkia periaatteitaan ja ennen kaikkea vastoin hänen perheensä kaikkia periaatteita.

Ei ollut kulunut montaa päivää siitä, kun Ryan oli vienyt Lucan perheensä luo syömään. Ainoa, joka oli ottanut Lucan avosylin vastaan oli Ryanin sisar Miranda. Toisaalta, Miranda oli heidän vanhempiaan paljon avarakatseisempi. Tyttö oli muutama vuosi sitten ilmoittanut, ettei todellakaan aikonut lähteä Heavenille töihin. Se oli ollut vanhemmille melkein yhtä suuri järkytys kuin pojan homous.

Luca oli kuitenkin avannut Ryanin silmät ja ennen pitkään, edes Ryan ei voinut kieltää tosiasioita.

Isä oli ollut vähällä uhkailla sillä, että jättäisi Ryanin perinnöttömäksi, eikä tämä tulisi jatkamaan Heavenin toimitusjohtajana. Miranda oli kuitenkin nokkelasti huomauttanut isälleen, ettei tällä ollut muuta mahdollisuutta, jos tämä halusi jatkaa Heavenin johtoa seuraavalla von Heavenilla.

Ryan ei ollut siis menettänyt tulevaa arvonimeään ja isä joutui nielemään ylpeytensä.

"Joo...ei, en ehdi nyt..Joo..Joo..Moikka.", Puhelin sujautettiin taskuun ja silmiä pyöräytettiin. Että kaikki tahtoivat nähdä hänet juuri tänään. Luca astahti oven eteen, ja nosti kätensä ja soitti ovikelloa. Samalla lämmin hymy levisi nuoren miehen alun kasvoille. Vaikka Luca rakastikin toista miestä, ei hän siltikään mieltänyt itseään homoksi. Sana kuulosti niin vanhanaikaiselta ja tyhmältä. Hän korjasi reppunsa asentoa selässään ja jäi odottamaan että Ryan avaisi hänelle oven. Siitä ei edes ollut kovin pitkä aika kun he olivat julkistaneet suhteensa, ja silti Luca mietti aina välillä, oliko tämä kuitenkin vain joku nuoruusiän vaihe, sillä tokihan nuorimies hieman arasteli uudenlaista suhdetta, ja, vaikkei sitä itselleen myöntänyt, pelkäsi saavansa siipeensä.

Lucan ajatukset ehtivät harhailla hänen odottaessaan. Luennoista ja esseistä aina takaisin Ryaniin, ja joskus ajatukset tahtoivat lentää oikein villeinä. Pieni puna nousi huomaamattaan Lucan kasvoille hänen ajatellessaan Ryania.. Ajatteli miltä tuntui koskettaa toista. Pieni iloinen kihelmöinti hänen jalkovälissään ilmoitti että oli samaa mieltä, Ryania kannatti ajatella. Lucan kuitenkin repi itsensä hereille fantasioistaan ja terävoitti katseensa. Kuvat yrittivät kuitenkin uida takaisin pintaan, mutta Lucan onnistui pitää pervot ajatukset poissa. Ainakin niin kauan kunnes näkisi Ryanin.

Ovikello soi. Ryanin kädet rupesivat hikoilemaan salamana. Elektroninen kynä putosi hänen nihkeistä käsistään, kun hän suoristi asentoaan sohvalla. Pieni kirous karkasi miehen huulilta. Hän oli kuin vaivainen teinipoika ekoilla treffeillä. Hermostuneisuus ei vain tuntunut katoavan hetkeksikään kun Luca oli kyseessä.

Ryan laski tablettinsä pöydälle ja sen viereen hän asetti lattialta nostamansa kynän, ennen kuin lähti astelemaan kohti ulko-ovea.

Nopea tarkistus ovisilmän syrjäyttäneestä ovikamerasta, joka näytti kuvaa rapusta. Ryanin sydän hypähti iloisesti tämän nähdessä tuoreen poikaystävänsä oven takana. Nopeasti hän pyyhkäisi kätensä farkkunsa takamukseen ja vilkaisi itseään eteisessä olevasta pelistä.

Ryan toivoi näyttävänsä hyvältä, vaikka olikin kotiasussaan. Hänellä oli yllään aavistuksen löysät farkut, jotka toivat kuitenkin juuri ne oikeat kohdat hänessä esiin, sekä kireähkö oliivinvihreä t-paita. Sukkia hänellä ei ollut jaloissaan ollenkaan. Hänen muita hiuksiaan lyhyempi otsatukkansa oli pörrössä, kun tämä oli haronut sitä epätoivoisesti esseetä kirjoittaessan. Edelleenkin tabletin näyttö ammotti tyhjyyttään.

Ryan avasi rapun oven.

Luca kuuli askeleet oven sisäpuolelta ja ryhdistäytyi hieman. Ei sillä moinen ei saanut nuoren rentoa ryhtiä sen paremmaksi. Hän odotti vielä hetken, ja sitten ovi aukesikin. Lucan sydän hypähti ylimääräisen lyönnin hänen nähdessään Ryanin kasvot. Pieni puna voimistui nuoren kasvoilla.

Virnistäen Luca nosti kättään tervehdykseksi. "Heippa.", Hän totesi hieman kiusaantuneena, keksimättä sen parempaakaan. Olihan heillä tänään tarkoitus puida hieman koulutöitä, mutta Luca epäili moisesta tulevan yhtään mitään. Olivathan he kumpikin nuoria miehiä, ja yleensä nuorilla miehillä oli..tarpeensa. Lucaa jännirri ajatus, ja hän tunsi samaa kihelmöintiä jälleen. "Miten menee, oletko saanut sitä esseetä yhtään tehtyä?", Hän kysyi, sama tyhmä virne kasvoillaan kuin ei olisi osannut muutakaan tehdä.

Luca astui sisälle ja riisui kenkänsä, katsellen ympärilleen eteisestä käsin. Hän käännähti Ryania kohti odottaessaan tuon sulkevan oven. Voi että hänen teki mieli suudella.. Huomaamattaan Luca nuolaisi huuliaan hymyillessään.

Ryania ujostutti aivain kamalasti hänen katsellessa Lucaa siinä ovella. Pari vuotta nuorempi mies oli todella hyvän näköinen. Ryania lähestulkoon harmitti oma käytöksensä ja se, miten häntä ujostutti ja jännitti. Toisaalta, tavallaan tilanne oli hänelle aivan uusi. Ensimmäistä kertaa elämässään hän oli todella ihastunut. Tämä ei ollut todellakaan sama, kuin vastaavat tilanteet Ryanin niinkutsuttujen ”tyttöystävien” kanssa. Nyt Ryan todella piti ovella seisojastaan.

”Hei”, yksinkertainen sana tuntui juuttuvan miehen kurkkuun ja pääsi ilmoille epämääräisenä kähähdyksenä. Ryan olisi voinut potkaista itseään. Hän olisi halunnut olla paljon varmempi Lucan edessä. Sellainen itsevarman välinpitämätön, mutta asiat eivät menneet aina aivan suunnitelmien mukaan. Eikä varsinkaan silloin kun niiden olisi pitänyt mennä.

”Aloitin sen”, Ryan vastasi jo normaalilla äänellä astuessaan samalla pois oven edestä, jotta hänen seuralaisensa pääsisi astelemaan sisään asuntoon. ”Tai yritin aloittaa. En saanut ajatuksiani kasaan”.

Samalla kun Luca asteli Ryanin ohi hänen oli pakko todeta, että nuoremmalla miehellä oli todella hyvä perse. Ryanin teki mieli kouraista sitä, mutta hän tyytyikin sulkemaan oven.

”Mennäänkö olohuoneeseen?”

Luca katseli Ryania ja nyökkäsi toiselle. Hän hymyili edelleen ja lähti sitten Ryanin mukana kohti tämän olohuonetta. Hänen teki edelleen niin kovasti mieli painaa huulensa Ryanin huulia vasten.. Luca vilkaisi Ryania kohden. "Mkäs sun ajatuksias häiritsi?", Hän kysyi virnistäen. Päästyään olohuoneeseen hän rojahti sohvalle tyytyväisen näköisenä ja laski reppunsa eteensä, alkaen kaivella sen sisällöistä omaa tablettiaan.

"Haluatko ruveta samantien hommiin vai..?", Luca kysyi kohottaessaan kasvojaan kohti Ryania, kunnes tajusi miltä hänen sanansa kuulostivat ja nuorimies lehahti punaiseksi. "Niin..Siis eseen kanssa..", Luca mutisi hieman nolona. Hän tunsi kuumotuksen kasvoillaan. Jos hän ei pian joko tekisi jotain tai kokoaisi itseään, hän voisi samantien häipyä.

Luca keräsi rohkeuttaan, ja päätti. Hän suutelisi Ryania vielä tämän illan aikana, tekisi sen sitten katoaisi maanpäältä loputtomiksi ajoiksi.

Ryan punastui korviaan myöten Lucan esittäessä ensimmäisen kysymyksensä. Voisiko hän myöntää ajatelleensa Lucaa niin ettei saanut ajatuksiaan pysymään tärkeämmissä asioissa. Toisaalta, olihan Lucakin tärkeä. Ryan ei missään nimessä voinut vähätellä poikaystäväänsä. Eihän Ryan olisi muuten uhmannut isäänsä ja vienyt tätä näytille niiden haaskalintujen eteen, joita hän kutsui vanhemmikseen.

Onneksi Luca pelasti hänet esittämällä seuraavan kysymyksen. Ryan saattoi siis tyylikkäästi ohittaa edellisen. Hän istuutui Lucan viereen sohvalle ottaen tablettinsa taas käteen: ”Ei kai tässä muu auta. Haluatko muuten jotain? Juotavaa? Syötävää...” Ryan punastui taas tajutessaan mitä oli vähällä lipsauttaa. Hän nieli viimeiset sanansa, ennen kuin ne pääsivät ulos hänen suustaan. Hänen ajatuksensa olivat laukanneet liian villisti ja olivat vähällä päästä vapaaksi Ryanin pään sisältä.

Samassa hän tuli hyvin tietoiseksi Lucasta vieressään. Heidän välillään oli muutamia senttejä tyhjää tilaa, mutta se tuntui jostain syystä paljon, paljon vähäisemmältä. Aivan kuin jonkinlainen mangeetti olisi vetänyt heitä vahvasti toisiaan kohti. Ryanista tuntui, kuin hänen ja Lucan välillä ei olisi mitään, ei edes yhtään vaatetta. He olisivat aivan kiinni toisissaan, ruumiiden osuessa yhteen saumattomasti. Ryan saattoi kuvitella heidän ruumiinsa vastakkain, alastomina... Jälleen hänen ajatuksensa laukkasivat niin, että hänen oli pakko kääntää katseensa Lucasta tablettiin.

Luca nyökkäili Ryanille kaivaessaan tabletistaan esiin omaa essettään. "Jotain juotavaa, kylläkin.", Hän totesi ja löysi viimein tarvitsemansa tiedoston kaikkien muiden joukosta. Hän vilkaisi syrjäsilmällä viereensä istuvaa Ryania ja hymyili itsekseen. Kyllä, hän tekisi sen.Hän ei pystyisi kieltämään itseään vaikka halusikin.

Ennenkuin Ryan ehtisi nousta hakemaan mitään, Luca laski tablettia pitelevät kätensä roikkumaan rentoina jalkojensa väliin ja käänsi katseensa Ryaniin, joka myös katseli tablettiaan. "Hei, Ryan..", Luca aloitti, ääni hieman käheänä. Hänen piti nuolaista huuliaan. Ne tuntuivat niin kuivilta. Kun Ryan käänsi päätään, sen enempää ajattelematta Luca työnsi päätään eteenpäin, ja tavoitti omilla huulillaan Ryanin huulet.

Suudelma tuntui juuri siltä, kuin Luca oli sen kuvitellutkin tuntuvan. Ryanin pehmeät huulet hänen omiaan vasten.. Kihelmöinti kasvoi ja Luca tajusi koko kehonsa tuntuvan ikään kuin puutuneelta. Hänen sydämensä löi villisti. Hän sulki silmänsä ja nautti suudelman pituudesta, ennenkuin viimein pakotti itsensä irti. Hänen kasvoillaan paistoi nolostuneen puna ja Luca käänsi nolona päänsä takaisin tablettiin, hymyillen kuitenkin selvästi onnellisena.

Ryan oli jo vähällä nousta hakeakseen jääkaapista heille kokista. Silloin Luca toimi. Ryan meni sanattomaksi. Toisaalta, kun toisen huulet ovat painautuneena omia vasten, ei sanoille jää kauheasti tilaa.

Suudelma oli loppu ennen kuin Ryan ehti tajuta edes koko asiaa.

Lucan vetäytyessä pois Ryan jäi jähmettyneenä paikalleen, hänen aivojensa yrittäessä epätoivoisesti rekisteröidä asiaa. Loppujen lopuksi Ryanille ei tullut edes yllätyksenä se, että hän janosi lisää Lucan huulia. Olivathan he sentään yhdessä. Tämä oli aivan luonnollista kanssakäymistä kahden rakastavaisen välillä.

Sen enempää ajattelematta Ryan kumartui Lucan puoleen ja painoi tällä kertaa omat huulensa miehen huulia vasten. Tällä kertaa Ryan ei kuitenkaan halunnut vain istua hölmistyneenä paikoillaan. Hän tunnusteli Lucan huulia ja maisteli niitä.

Luca olisi saattanut jättää lemmenleikit siihen ja ryhtyä koulutöiden kimppuun, jollei Ryan olisi vuorostaan suudellut häntä. Siinä vaiheessa Luca päästi tabletin putoamaan käsistään matolle, ja sulki silmänsä nauttiakseen. Hänen toinen kätensä kohosi Ryanin kaulalle ja toinen laskeutui miehen polvelle. Jos Ryan huomaisi mitään muuta kuin Lucan huulet, tuo huomaisi myös Lucan tärisevän jännityksestä ja odotuksesta.

Tuhansia ajatuksia vilisi Lucan mielessä, lähinnä jokainen niistä toinen toistaan pervompi, mutta myös hieman järkevämpi ääni yritti tunkea esiin ja muistuttaa esseestä, mutta järjen ääni hukkui pian noihin erittäin visuaalisiin kuviin joita Lucan päässä pyöri. Häntä pyörrytti ja hengitys tahtoi salpautua kurkkuun, niin paljon pelkkä suudelma häneen vaikutti. Alussa tuntunut kihelmöinti hänen haaroissaan räjähti pakottavaksi puristukseksi, Luca tunsi farkkujensa alkavan kiristää haaroissaan.

Lucan sormet eksyivät Ryanin niskaan ja toinen käsi teki hitaasti tietään ylös päin Ryanin polvesta, kohti nivusia. Luca raotti varovasti huuliaan ja kosketti kielellään Ryanin huulia. Hän avasi silmiään pienesti, ihaillen Ryania samalla.
Hänen kasvonsa olivat tulipunaiset.

Ryanista tuntui siltä, kuin hän olisi narkkari ja olisi juuri saanut maistaa huumetta, joka on parempaa kuin mikään muu. Nanosekunnissa Lucasta tuli hänen huumeensa.

Hän nuolaisi Lucan huulia ja näykkäisi niitä, samalla kun toisen kädet alkoivat vaeltelemaan. Lucan liikkeet pakottivat Ryanin irrottautumaan suudelmasta ja henkäisemään nopeasti sisään päin. Siksi hetkeksi hän irtautui Lucasta, silmänsä avaten.

Silloin Ryan näki Lucan silmät. Niiden ilme sai Ryanin nielaisemaan.

Samalla hän tuli hyvin tietoiseksi ruumiistaan ja sen reagoinnista toisen nuoreen mieheen. Hänen oma ruumiinsa tärisi, hänen hengityksensä oli todella raskasta ja jalkojen välissä tuntui pakottava paine. Ryan tajusi nopeasti olevansa todella kiihottunut ja yhdellä nopealla vilkaisulla hän tajusi, että Lucakin oli.

Ryanin sisällä taisteli parhaillaan hänen kaksi perimmäistä vaistoaan. Toinen käski hänen irtautumaan heti Lucasta ja aloittamaan historian esseen valmistelemisen. Toinen vaistoista taas käski hänen käymään Lucaan kiinni ja ottamaan tämän sohvalla. Lucan kädet autoivat huomattavasti näiden tahtojen taistelussa.

Ryan kumartui lähemmäs Lucaa ja painoi hänet omalla ruumiillaan kiinni sohvaan puoli-istuvaan asentoon. Samalla hänen toinen kätensä nousi Lucan kyljen alapuolelle, aivan siihen kohtaan, jossa lantioluu tuntui selvästi. Ryanin muu kämmen pysyi paikoillaan, mutta peukalo hiveli lantioluun kaarta. Muuta mies ei tehnyt, samalla hän katsoi Lucaa suoraan silmiin, yrittäen nähdä millaisen reaktion hänen kosketuksensa sai toisessa aikaan.

Luca amtoi Ryanin painaa itsensä kiinni sohvaan, hän ei tahtonutkaan ajatella muuta kuin tätä hetkeä. Hänen silmänsä olivat puolittain auki, mutta kun Ryanin peukalo alkoi hivellä hänen lantionsa kaarta, hänen silmänsä puristuivat kiinni ja nuori mies henkäisi kuuluvasti. Tuo pieni kosketus tuntui niin hyvältä, niin viettelevältä. Tuntui kuin hänen koko kehonsa olisi valahtanut tunnottomaksi, ja Luca tahtoi alati vain enemmän.

Hän taivutti päätään taaksepäin, huohottaen pienesti. Ryanin kosketus tuntui niin hyvältä, hän tahtoi lisää, lisää ja taas lisää. Essee oli nyt tyystin kadonnut hänen mielestään, samoin kuin koko muu ympäröivä maailma. Hän tahtoi Ryanin, tässä ja nyt. Hän nosti päänsä takaisin, raotti silmiään jotta näkisi kumppaninsa. Lucan silmissä oli lähes tuskaisen anova katse.

"Ryan..", Nuori mies kuiskasi, väristen. Kyynärpäihinsä nojaava Luca kohotti toisen kätensä, ja hellästi kosketti toisen miehen poskea, huulia. Hän nojautui eteenpäin painaen jälleen huulensa Ryanin huulia vasten. Hetken päästä hän irrottautui, avasi vapisevin käsi hupparinsa vetoketjun. Sitten hän kävi selälleen sohvalle, ojensi kätensä kutsuvasti kohti Ryania, kuin sanoen "tule ja ota minut". Luca hymyili arasti, kuin ujostellen.

Ryan katsoi miten Luca asettui hänen eteensä valmiina häntä varten. Ryanin valtasi pieni pelko ja epäilys. Hän ei ollut aivan varma kykenikö hän siihen, mitä toinen halusi. Tämä ajatus levisi hänen niskastaan kylminä väreinä ympäri ruumista ja sai Ryanin vetäytymään aavistuksen verran pois päin Lucasta.

Kyllähän hän halusi Lucaa. Halusi valtavasti, mutta Ryan ei ollut tottunut tällaisiin uusien tilanteiden aiheuttamaan jännitykseen. Hän oli aina ollut paras kaikessa. Hän oli von Heavenin suvun perillinen, häneltä odotettiin erinomaisuutta, kaikessa mihin hän ryhtyi. Vuosien varrella hän oli oppinut vaatimaan sitä myös itseltään. Kun hän ei kyennyt erinomaisuuteen, hän meni lukkoon.

Luca huomasi Ryanin pienen perääntymisen, ja hämmennys laski miehen ylle. Eikö Ryan tahtonutkaan häntä? Nuoren miehen itsetunto koki tuon ensimmäisen ajatuksen myötä kolauksen. Mutta toisaalta, ehkä Ryan olisi vain epävarma? Luca toivoi että tästä oli kyse, ja nuori mies kohottautui uudelleen kyynärpäidensä varaan, katsellen kysyvän hämmästyneenä kumppaniaan. Myös pettymys kävi Lucan silmissä hänen katsoessaan Ryania kysyvänä.

Vaikka tunnelma olikin latistunut hieman alkuperäisestään, ei polte Lucan haaruksissa tahtonut ottaa laantuakseen. Hän tunsi jalkovälinsä jomottavan ja vaativan helpotusta asiaan, mutta tällä hetkellä vaikutti siltä että hän saisi tyytyä omaan käteensä myöhemmin yöllä, kotonaan.

"Onko kaikki okei?", Luca sai viimein suunsa auki typerään kysymykseen. Hän tunsi surua, pettymysta, noh, lähes kaikkea mitä saattoi moisessa tilanteessa tuntea.

Ryan kohotti katseensa Lucan silmiin. Hänen silmistään kuvastui pelko. Huomaamattaan hän rojahti takaisin istumaan katselleen edelleen poikaystävään.

Luca oli komea. Todella komea. Ryan oli oppinut pitämään jokaisesta tämän piirteestä aivan valtavasti. Hän ei olisi halunnut muuttaa tästä mitään. Outo kyvyttömyys oli kuitenkin vallannut hänet.

Pelko omasta epäonnistumisesta teki hänestä kyvyttömän.

”Luca...” Ryan kähisi. ”Mitä jos minä en osaakkaan? Mitä jos minä en osaa antaa sinulle sitä, mitä vaadit.

Hermostuneena Luca odotti mitä Ryan hänelle vastaisi. Hän pelkäsi tuon sanovan, ettei tahtonutkaan häntä, ettei ollutkaan homo. Mutta kun Luca kuuli mitä Ryanilla oli sanottavaa, tämä tirskahti ja herkesi nauramaan.

"Anteeksi, ei ollut tarkoitus.", Luca sanoi rauhoituttuaan ja silitti Ryanin poskea. "Siitäkö tässä oli kyse? Siitä ettet olisi hyvä?", Luca hymyili edelleen, mutta hyväntahtoisesti tällä kertaa. "Hei, älä huoli. Vaikka tekisit sen miten väärin tahansa, se olisi silti varmasti aivan täydellistä.", Luca kohottautui istumaan ja suukotti Ryanin poskea.

Luca nosti tablettinsa lattialta ja laski sen pöydälle yhä hymyillen. "Kuule, jos olet epävarma, ei meidän tarvitse tehdä sitä vielä.", Luca käänsi kasvonsa Ryaniin hymyillen.

Ryan punastui hiusjuuriaan myöten Lucan purskahtaessa nauramaan. Monelle olisi voinut tulla mieleen Ryanin ilmeestä nolo koiranpentu, joka oli saanut juuri läksytyksen kenkiin pissimisestä. Nolona hän käänsi katseensa pois Lucasta tämän antaessa suukon hänen poskelleen.

”Kyllä minä haluan sitä Luca...” tämä oli ilmiselvää. Sokeakin olisi huomannut, kuinka Ryanin etumus pullotti. Ryania panetti ja se oli ilmiselvää.

Äkkiä olisi voinut kuvitella, että Ryan oli valmis purskahtamaan itkuun. Vaikka Luca olikin onnistunut sanoillaan rauhoittamaan hänen mieltään, oli tämä myös onnistunut nolaamaan hänet täydellisesti.

”Oletko tosiaan sitä mieltä, että osaisin?”

Luca hymyili valloittavasti Ryanille, niin hyvän ja hellän hymyn kuin vain pystyi. Hän suukotti Ryania uudelleen ja pörrötti hieman tuon hiuksia. "Kuule, jos niin päätät, niin pystyt ja osaat ihan mitä vaan. Kyllä mä sut tunnen.", Luca hymyili ja sattui vilkaisemaan kohti Ryanin haaruksia. Hän huomasi pullotuksen ja virnisti pienesti.

Huomaamattomasti Luca laski kätensä Ryanin polvelle, ja lähti kiusoittelevan hitaasti vetämään sitä kohti toisen haaruksia, pysähtyen kuitenkin vain muutamien senttien päähän itse kohteesta.

"Usko pois, kyllä minuakin jännittää.", Luca hymyili, ainakin omasta mielestään, rauhoittavasti. Häntä tosiaankin jännitti, mutta hän oli valmis menemään virran mukana, ajattelematta sen enempää.

Lopulta Lucan hieman tärisevä käsi laskeutui varovasti, hellästi Ryanin housun etumukselle. Hän tahtoi nähdä toisen reaktion, eikä mahtanut itselleen mitään.

Ryan henkäisi kuuluvasti sisään päin ja hänen koko ruumiinsa tärisi Lucan kosketuksen alla. Ryan ei voinut muuta kuin totella ruumistaan ja vaipua sohvalle, selkä selkänojaa vasten. Samalla hän tarttui Lucaa hellästi niskasta kiinni ja veti hänet lähelleen.

”Pitäisikö meidän sitten vain yrittää?” Ryan kuiskasi tämän korvaan, nuolaisten melkein huomaamattomasti tämän korvanlehteä.

Oli outoa, miten kosketus oikeaan paikkaan karkoitti hetkessä nolouden ja epävarmuuden Ryanista. Hetkessä hän oli aivan kuin toinen mies.

Toinen käsi edelleen Lucan niskassa, Ryan vei toisen kätensä takaisin miehen lantionkaarelle ja rupesi jälleen hivelemään sitä peukalollaan: ”Jos en ihan väärin ymmärtänyt, niin pidit tästä”.

Luca antoi Ryanin vetää itensä lähelleen ja värähti jo pelkästä kuiskauksesta, ja kun Ryanin nuolaisi hänen korvanlehteään, Luca olisi voinut valahtaa kuumaksi vahaksi tuon käsivarsille. Hän nyökkäsi nielaisten toisen kysymykselle.

Nuoren miehen huulilta pakeni kuuluva voihkaisu Ryanin alkaessa hivellä hänen lantionkaartaan uudelleen. Voi että se tuntui hyvältä. Luca uskoi että olisi voinut tulla jo pelkästään tästä. Hän painoin silmänsä kiinni ja veti väristn henkeä. Hän kumartui suutelemaan Ryania, ollen nyt jo melkein tämän sylissä.

Lucan siirsi oman käntensä takaisin Ryanin haaruksille, hyväillen toista farkkujen kiristyneen kankaan läpi. Hänen sormensa löysivät vetoketjun ja lähtivät hitaasti vetämään sitä auki, ja sormet löysivät vielä napinkin jonka avata. Pian Lucan käsi pääsikin Ryanin boksereiden sisään, ja arasti tuo kosketti nyt paljasta miehuutta kankaan alla.

Ryanin huulilta karkasi tukahtunut ääni, joka muistutti jotain huudahduksen ja voihkaisun väliltä. Olivathan naisetkin päässeet koskettamaan Ryanin miehuutta, mutta yhdenkään naisen kosketus ei ollut koskaan tuntunut yhtä hyvältä kuin Lucan kosketus nyt.

Käsi joka oli pysynyt paikoillaan Lucan niskassa siirtyi nyt toisen selkään, painaen miestä tiukemmin Ryania vasten. Näin, lähes vahingossa Ryanille tuli oiva tilaisuus antaa kielensä lipoa Lucan kaulaa. Ensimmäiset nuolaisut olivat pitkiä lipaisuja, jotka tuskin koskettivat ihoa. Seuraavaksi Ryan päättyi tekemään kadeksikkoa kielenkärjellään toisen ihoon.

Harmikseen Ryan huomasi niskansa olevan huonossa asennossa: ”Kulta... Mennään pitkäksemme sohvalle. Minulla on hiukan huono asento”. Ryanin ääni oli käheä ja kiihottunut. Hän olisi voinut ottaa Lucan siinä ja heti, mutta sohvalla mahtui olemaan mukavamminkin.

Luca melkein jähmettyi mielihyvästä jota tunsi Ryanin kielen kiusoitellessa hänen kaulaansa. Hengitys tuntui salpautuvan kurkkuun ja hetkeksi käsi, joka hyväili Ryanin miehuutta pysähtyikin, ennenkuin pääsi takaisin kiusoittelevaan rytmiinsä.

Luca veti pitkän, värisevän hengityksen uskaltamatta alkuun liikkua, kunnes Ryanin sanat tavoittivat hänen korvansa. Alkuun Luca hämmästeli vain uutta nimitystään ennenkuin tajusi mitä muuta Ryanin oli sanonut. Hän nyökkäsi hymyillen painaen vielä yhden pikaisen suudelman Ryanin huulille.

Luca siirtyi taaemmas kohti sohvan toista reunaa, käyden sitten selälleen. Jalkansa hän nosti Ryanin molemmin puolin jotta toinen mahtuisi hänen syleilyynsä. Tällä kertaa Luca ei ojentanut käsiään, sen sijaan hän katsoi nyt itse ujostellen kuin pahainen neitsyt, sydän kurkussa hyppien.

Tällä kertaa Ryan laskeutui Lucan luo. Aikaisemmasta epävarmuudesta oli jäljellä tuskin mitään. Muutamalla käden liikkeellä Lucan housut olivat auki ja Ryan oli löytänyt tämän paljaan miehuuden. Nyt hän sulki sen kätensä sisään.

Samalla hän painoi huulensa Lucan huulille. Hän halusi nauttia toisen huulista jälleen hetken. Hän ei ollut koskaan tuntenut tai nähnyt kenelläkään niin taitavia huulia. Samassa, kuin ohimennen, Ryanin mielessä kävi ajatus siitä, millaisilta tuon miehen huulet tuntuisivat hänen kivikovan elimensä ympärillä. Ajatus sai Ryanin voihkaisemaan Lucan huulia vasten.

Samalla hän alkoi tekemään kädellään hitaita, kiusaavia runkkaavia liikkeitä, odottaen Lucan reaktiota.

Jos Ryan ei olisi suudellut Lucaa juuri samaisella hetkellä kun kosketti hänen miehuuttaan, Luca olisi parahtanut mielihyvästä, nyt Ryanin huulet kuitenkin vaimensivat mielihyvän äänet hiljaisiksi voihkaisun muminoiksi.

Hänen selkänsä taipui hieman kaarelle Ryanin alkaessa liikuttaa kättään. Niin hyvältä se tuntui. Luca puristi silmiään kiinni kasvot punaisina, ja tämän kädet lähtivät vaeltamaan Ryanin vartalolle, lähtien riisumaan tuon paitaa.

Lucan kädet vaelsivat hitaasti Ryanin paljasta selkää pitkin, ennenkuin toinen käsi hakeutui Ryanin avoimien farkkujen kohdalle ja löysivät toisen kivikovan miehuuden. Jo valmiiksi mielihyvästä tärisevä käsi sulkeutui toisen miehuuden ympärille, alkaen tekemään samanlaista liikettä kuin Ryan itse teki hänelle.

Luca tajusi ettei kestäisi kauaa mikäli Ryan vielä jatkaisi, joten nopealla ja sulavalla liikkeellä Luca työnsi Ryania hartioista, kaataakseen tuon selälleen. Mikäli Ryan antaisi hänen tehdä tämän, Luca lähtisi suutelemaan toisen kaulaa, solisluunkaarta, vatsaa, aina alas asti kunnes hänen huulensa tavoittaisivat toisen miehuuden.