Koepeli (Kaksinpeli: Shakur ja Jilli)

HUOMIOITAVAA:

Tämä on testipeli, jonka tarkoituksena on kokeilla miten noidat mahdollisesti toimisivat H&Hssa. Joten älkää vielä innostuko, mutta on mahdollista, että jossain vaiheessa H&Hn maailmassa tultaisiin näkemään ja ennen kaikkea pelaamaan noitia vampyyreiden ja ihmisten rinnalla.

Tämän takia täältä löytyvät poikkeuksellisesti hahmotiedot ja tiedot noidista. (Noitien tiedot tulevat mitä luultavimminkin muuttumaan vielä ennen kuin ne mahdollisesti tulevat virallisiksi.)

Peliä saa kommentoida ja kertoa mielipide noitien ottamisesta mukaan. Vastaan otetaan myös ehdotuksia loitsuihin sun muuhun noitiin liittyvään.
Lisäksi, jos joku haluaa mukaan kokeilemaan noitapeliä asiasta voi keskustella Jillin kanssa.


Noidat:

Noidat ovat ihmisten kaltaisia olentoja, jotka pystyvät hallitsemaan sisäisiä ja ulkoisia energiavirtoja, jota kutsutaan myös magiaksi. Kyseisiä voimia voidaan käyttää parantamiseen, ihmisten tai tapahtumien ohjaamiseen tai tapahtumien ennustamiseen. Noita voi saada aikaan myös pahaa, kuten hän voi kirota henkilöitä energiavirtojensa kanssa.
Noidaksi ei voi ryhtyä vaan noidaksi synnytään. Kyky hallita energiaa kulkee veren mukana. Noituus veressä voi myös syttyä eri aikaan. Jotkut pystyvät hallitsemaan enrgiaa jo vaippaikäisinä ja jotkut taas huomaavat kykynsä vasta vanhuksina. Noituuden heräämiseen vaikuttaa myös se, milloin noita saa selville sukujuuristaan. Eli harjoitetaanko hänen perheessään magiaa jo hänen ollessaan lapsi vai onko hän suvun ensimmäinen magiaan kykenevä noita vuosikymmeniin.
Se kuinka nopeasti noita lopulta kykenee hallitsemaan magiaansa on täysin kiinni noidasta ja siitä koulutetaanko häntä vai ei. Noita voi oppia magian hallinnan itsenäisesti, mutta riippuen siitä kuinka paljon hän kykenee saamaan tietoa käsiinsä. Noidat voivat kehittyä nopeasti hyvin taitaviksi ja vahvoiksi loitsijoiksi, jos he saavat tarpeeksi tietoa käsiinsä. Tätä helpottaa suunnattomasti, jos syntyy sukuun, jossa magiaa harjoitetaan.
Noita on elävä olento, aivan kuten ihminen. Hän syö, nukkuu, käy tarpeillaan, aivan kuten ihmiset. Noidat ovat myös kuolevaisia ja kuolevat aivan samoin kuin ihmiset. Periaatteessa tappaakseen noidan, ei tarvitse olla ruudinkeksijä, jos pääsee riittävän lähelle.

Noitien yhteisöt:
Noidat eivät liiku laumoissa tai perusta yhteisöjä. Heidän silmissään hajaantuminen on kaikkein paras ratkaisu. Jotkut noidat saattavat elää perheensä kanssa, mutta harvemmin he muodostavat yhteisöjä, joissa on noitia useammista perheistä.
Tällä tavoin myös perheen salaisuudet säilyvät perheen sisällä, eivätkä leviä muualle. Tiettyjen perheen sisällä kulkevien salaisuuksien leviäminen olisi todella riskialtista.

Noidat ja vampyyrit:
Noidat eivät välitä vampyyrien tai ihmisten tekemisistä. Suurin osa haluaa vain suojella omiaan ja pestä kätensä vampyyrien ja ihmisten välisistä ristiriidoista. Iso osa noidista ei usko kuuluvansa millään tavalla mukaan suureen välien selvittelyyn. On myös niitä noitia, jotka auttavat jompaa kumpaa lajia pelkästään omaksi ilokseen ja nähdäkseen mitä tapahtuu. Noidan voi houkutella omalle puolelleen myös korkeasta maksusta. Noidalle raha ei kuitenkaan välttämättä ole se mitä hän todella kaipaa maksuksi. Noita voi pyytää hankkimaan jonkin taikakalun tai tekemään jonkin likaisen työn puolestaan. Eikä maksaja voi silloinkaan olla varma siitä onko noita todella hänen puolellaan.

Magia:

Yksinkertainen magia:
Tähän magiaan noita ei tarvitse mitään suuria esivalmisteluja. Se on yksinkertaista energian kanavoimista, jonka avulla noita kykenee tekemään pieniä yksinkertaisia taikoja. Näihin luetaan hetkellinen tulevaisuuteen näkeminen, tavaroiden leijuttaminen ja pienien tulipalojen sytyttäminen. Nämä muutamat energian kanavoinnit onnistuvat noidilta helposti ilman ylimääräisiä ponnistuksia ja luonnostaan. Isommat taiat vaativat isompia valmisteluja.

Magian hallinta eli loitsiminen:
Magian hallinnalla tarkoitetaan kykyä tehdä isoja ja monimutkaisia loitsuja, jotka vievät huomattavasti enemmän noidan enrgiaa kuin yksinkertainen magia. Jokaisella noidalla on oma tapansa hallita magiaa tai kuten luonnollisemmin voisi ilmaista 'loitsia'. Loitsiminen vaatii apuvälineitä, eli maagisia esineitä tai aineita, sanoja ja liikkeitä. Loitsiminen saattaa vaatia useiden tuntien valmistelun, eikä ole yksinkertaista. Loitsivaa noitaa ei saisi keskeyttää sillä loitsu voi mennä pahasti pieleen ja aiheuttaa vahinkoa sekä ympäristölle, että noidalle itselleen.
Loitsimalla noita voi kirota, auttaa, etsiä, parantaa ja lumota. Oikeastaan melkein mitä vain, mitä hän itse keksii ja mihin hän löytää oikean loitsun.
Noita voi itse kehittää omat loitsunsa, mikä on kätevää, koska nämä loitsut pystyy purkamaan ainoastaan ne langettanut noita. Kirouksien kannalta tämä on tavallaan käytännöllistä ja samalla erittäin ikävää.
Loitsiminen vie huomattavan määrän noidan energiaa, mitä isompi loitsu, sitä kauemmin noidan on levättävä sen jälkeen. Tällä ei tarkoiteta mitään vuodelepoa vaan noidan on oltava käytännössä katsoen täysin loitsimatta sen aikaa, jonka hän tarvitsee voimiensa takaisin saamiseksi. Jos noita loitsii tänä aikana hänen voimansa hupenevat entisestään. Liika voimien kuluttaminen voi johtaa kuolemaan.

Magian välineet:

Loitsut koostuvat erilaisten välineiden käytöstä. Välineitä yhdistämällä saa aikaan erilaisia loitsuja. Tietyt välineet kulkevat suvussa ja niitä noidat varjelevat lähestulkoon hengellään. Vuosisatoja vanhat esineet, joita on käytetty useissa loitsuissa ovat vahvempia kuin vasta hankitut esineet. Tietyt esineet eivät kuitenkaan edes pysty kulkemaan sukupolvilta toisille, kuten esimerkiksi kynttilät, näillä välineillä saa aikaan ainoastaan vain hetkellisiä ja heikkoja loitsuja. Vahvemmilla välineillä on helpompi saada aikaan pitkäkestoisempia loitsuja.

Värimagia:
Väritaikuudessa eri väreille on katsottu olevan omat vaikutuksensa. Väritaikuutta esiintyy melkein jokaisessa taikuuden lajissa, joissa käytetään jonkinlaisia esineitä. Eri värejä yhdistämällä saadaan aikaan erillaisia loitsuja. Kynttilät, liinat sekä kukat toimivat parhaiten värejä yhdistellessä. Nykymaailmassa kukat ovat harvinaisia, joten kynttilöiden ja liinojen yhdistäminen on nykypäivän noidille helpompaa. Värilasi toimii myös loistavasti värimagiassa.
Tummanpunainen on viisauden väri.
Punsinen on rakkauden, intohimon ja voiman väri.
Vaaleanpunainen on ystävyyden ja rakkauden väri.
Oranssi on luovuuden väri, mutta sitä käytetään myös sitoutumistaioissa, sekä työhön liittyvissä taioissa.
Kulta on Jumalan väri, ja sitä käytetään suojaavissa sekä parantavissa taioissa.
Keltainen on energian väri, siihen liitetään usein Aurinko ja Jumala, mutta myös ilo ja ystävyys.
Vihreä on rahan ja onnen väri, se kuitenkin liitetään myös luontoon ja parantamiseen.
Sininen on suojautumisen väri, se on myös hyvin rauhoittava. Joskus sinistä käytetään myös henkien kanssa kommunikoinnin yhteydessä. Se voidaan myös littää veden kanssa.
Tummansininen on mietiskelyn ja viisauden väri.
Indigoa käytetään ennustamisen ja selvännäön yhteydessä.
Violetti on hyvin henkinen väri ja sitä käytetään usein voimakkaissa loitsuissa.
Valkoinen on puhtauden, suojaamisen ja parantamisen väri, ja sen katsotaan karkottavan kaikki ympäriltään.
Musta on valkoisen vastakohta siinä mielessä, että se imee kaiken itseensä, sitä käytetään usein kirous loitsujen poistamisessa. Musta on kuitenkin hyvin kiistelty väri.

Metallimagia:
Jokaisella luonnonvaraisella metallilla on oma merkityksensä magiassa. Eri metalleista tehdyt esineet vaikuttavar eri tavoin loitsuissa. Esineiden merkityksestä kerrotaan myöhemmin. Metalleja
Platina kaikkein puhtain metalli. Platinaa apuna käyttäen voi tehdä kaikkein voimakkaimmat ja kestävimmät loitsut.
Kulta merkitsee puhtautta, luonnonmukaisuutta ja elämää. Sitä käytetään kaikkein eniten hyvissä loitsuissa, kuten parantamisessa ja epäitsekkäissä taioissa.
Hopea yhdistetään vahvasti ennustamiseen ja selvännäköön, mutta hopea auttaa myös henkien kanssa puhumiseen.
Pronssia käytetään loitsuissa jotka auttavat luovuudessa, viisaudessa, rakkaudessa, sekä ystävyydessä. Pronssi on vahva vanha metalli, joka takaa voimakkaimmat loitsut. Se ajaa helposti myös normaalisti jalompien metallien ohi.
Rauta on myös vahva metalli, jota voi käyttää melkeinpä kaikissa mahdollisissa loitsuisssa. Raudasta tehdyt esineet auttavat jokaisessa loitsussa, jos jalompia metalliesineitä ei ole saatavilla. Rauta on myös metalli, joka kestää kaikkein parhaiten loitsuja. Loitsittu rauta ei kykene ruostumaan.

Esinemagia:
Esineitä voi käyttää loitsun tekemiseen tai paikaksi säilyttää loitsua. Loitsun säilyttämis tarkoituksessa käytetty esine pitää loitsun voimassa niin kauan kunnes esine tuhotaan.

Loitsuissa apuna käytettävät esineet:
Nämä esineet auttavat loitsujen tekemisessä. Tietyt taika vaatii avukseen tietyt esineet. Jokaisella esineellä on oma merkityksensä, samoin kuin esineen materiaalilla tai värillä.
Pikarit
Kaksiteräiset veitset
amuletit
luut
kolikot
yrtit
kynttilät
liinat

Loitsujen säilyttämiseen tarkoitetut esineet:
Nämä esineet säilyttävät ja ylläpitävät noitien tekemiä loitsuja. Sen lisäksi, että loitsun langettanut noita voi purkaa nämä loitsut.


Shakurin hahmo:
Koko nimi: Akira Shousuke Windfield
Kutsumanimi(nimen merkitys): Akira, Aki (kirkas/tyhjä)
Syntymäaika: 6.7.2124
Ikä: 26
Sukupuoli: Mies
Rotu: Ihminen
Pituus/Paino: 183cm/75kg
Seksuaalinen suuntautuminen: Biseksuaali

Perhe: Äiti(Maeko Windfield), isä (James Windfield), kaksi vanhempaa veljeä (Keitaro ja Jiro)
Siviilisääty: Naimaton

Koulutus: Peruskoulu, lukio
Ammatti: Ei omaa varsinaista ammattia, "kiertävä noita" voisi sopia.
Varallisuus/kuukausipalkka: Tienaa sen minkä saa "asiakkailtaan"
Muut taidot: Osaa piirtää

Harrastukset: Loitsukirjojen tutkiminen

Ulkonäkö: Akira on sulavalinjainen laiheliini. Hänellä on lähes mitäänsanomattomat kasvot, vihreät, puolipitkät hiukset sekä vihreät silmät. Akira pukeutuu aina pitkään, mustaan kangastakkiin jossa on punaiset kirjailut, sekä mustiin pussihousuihin. Akiralla on yleensä joko huppu tai jonkinsortin hattu päässään.
Kasvoissaan Akiralla kuitenkin on silmiensä alla viirut, jotka näyttävät tatuoiduilta. Mies myös käyttää usein silmämeikkiä rajatakseen silmänsä. Akira on myös melkoisen kalpea.

Erityiset tuntomerkit: Viirut silmien alla, riimukirjoitus ympäri kehoa, joka leviää ja tulee näkyvämmäksi mitä enemmän mies käyttää voimiaan.

Luonne: Akira on nimensä mukaan kuin tyhjä taulu. Mies on ilmeetön ja lähes tunteeton. Akira ei välitä pahemmin mistään, vaan elää elämäänsä ajelehtimalla paikasta toiseen, osaamatta kiinnittyä mihinkään.

Menneisyys: Akira syntyi Windfieldin, tavallisten ihmisten perheeseen kolmantena lapsena. Elämänsä ensimmäiset vuodet hän vietti japanissa, äitinsä synnyin maassa. Jo lapsena Akira oli hiljainen. Hän ei itkenyt saati nauranut, ja vanhemmat usein ravasivatkin nuoren poikansa kanssa lääkäreissä etsimässä syitä lapsen katatoniaan. Täyttäessään kahdeksan Akira huomasi ensimmäistä kertaa oman erikoisuutensa. Hän alkoi nähdä unia edellisestä elämästään ja niiden alettua myös riimut alkoivat ilmestyä hänen kehoonsa. Akira myös huomasi pystyvänsä asioihin, joihin muut eivät pystyneet.

Unien suomien tietojen pohjalta Akira alkoi epäillä, ettei kuulunut perheeseen jossa oli. Hän ei muistanut edellistä elämäänsä, muuta kuin unissaan. Teini-iässä Akira ymmärsi olevansa kirottu, sekä tiesi mikä hän oli. Täysi-ikäisyyden saavutettuaan Akira jätti nykyisen perheensä, ja lähti etsimään keinoa, jolla poistaa kirous.

Pitää: Makeisista, luonnosta, rahasta, kauniista naisista.
Ei pidä: Yliaktiivisista henkilöistä, liian iloisista ihmisistä

Muuta:

Rodun henkilökohtaiset tiedot:

Kykyjen herääminen: 8-vuotiaana
Omistetut maagiset esineet: Ei omista vielä mitään suurempaa.
Loitsukirjojen määrä: 4

Jillin hahmo
(Jos noidat tulevat peliin, niin kirjoitan täsmällisemmät tiedot niin kirjoitan näistä paremmat. En viitsi panostaa, jos hahmolle ei ole välttämätöntä käyttöä.)

Perustiedot:
Koko nimi: Olya Akilina Temirkanov
Kutsumanimi(nimen merkitys): Olya
Syntymäaika: 24.12.2111
Kansalaisuus: Venäjä
Ikä: 39
Sukupuoli: nainen
Rotu: noita
Pituus/Paino: 183 cm/69kg
Seksuaalinen suuntautuminen: umpi hetero, ei ole koskaan suudellut naista edes kännissä

Perhe:
Siviilisääty: leski

Koulutus: peruskoulu, lukio, yliopisto, jossa valmistui lääkäriksi, mutta Amerikkaan muutettuaan päätti vain ryhtyä baarimikoksi.
Ammatti: Yksityisyrittäjä
Varallisuus/kuukausipalkka: Olyalla ei varsinaisesti ole kuukausi palkkaa. Hän nostaa itselleen sen verran mitä välttämättä tarvitsee. Muuta omaisuutta hänellä on asunto New Yorkissa ja baari.
Muut taidot: Olyalla on hyvä lauluääni, jota ei oikeastaan käytä ja hän osaa juoda useat aikuiset viinaa kestävät miehet pöydänalle, mutta tälläkaan taidolla hän ei kersku.

Harrastukset: Nainen on työnarkomaani. Ainoa, mitä hän viitsii harrastaa vapaa-ajallaan on potkunyrkkeily. Lukemisesta nainen pitää myös, mutta tekee sitä ainoastaan öisin. Olya on aina ollut huono nukkumaan ja viettääkin suurimman osan päivästä valveilla. Siinä ajassa luulisi ehtivän harrastamaan, mutta noituus ja baari vievät suurimman osan venäläisnaisen ajasta.

Ulkonäkö: Kolmekymmentäyhdeksän ikävuotta olivat jättäneet jälkensä venäläisnaiseen. Saman olivat tehneet kaksi synnytystä ja perheen kuolema. Ei kuitenkaan missään nimessä voinut väittää, etteikö hän olisi ollut omalla tavallaan miellyttävän näköinen. Ei mikään huikaisevan kaunis, mutta ei myöskään mikään suohirviö. Miellyttävän, tavallisen näköinen nainen.

Olya on varreltaan yli satakahdeksankymmentä senttinen jäntevä nainen. Hän harrasti potkunyrkkeilyä, mikä sai hänen ruumiistaan jäntevän ja kestävän. Nykymaailmassa oli hyvä harrastaa jotain urheilua, mikä opetti puolustamaan ja pitämään ruumiin hyvässä kunnossa. Koskaan ei tiennyt milloin vampyyri hyökkäsi kimppuun ja silloin oli hyvä osata puolustautua edes vähän. Naisen iho oli väriltään oliivin ruskea. Se ei tullut hänelle mukana veressä vaan oli puhtaasti auringossa vietetyn ajan tulosta, minkä saattoi huomata rusketusrajoista tietynlaisen pukeutumisen seurauksena. Olyan kasvoja hallitsivat vahvat venäläiset piirteet. Hänellä oli suora nenä, vahva luusto, kapeat huulet, sekä suuret, lähes mustat silmät. Kasvoille oli ehtinyt muodostua jo joitain iän mukaanaan tuomia ryppyjä, jotka eivät kuitenkaan suinkaan vähentäneet naisen miellyttävää ulkomuotoa. Ne tekivät hänestä enemmän inhimillisen. Hänen hiuksena oli leikattu todella lyhyiksi ja väriltään ne olivat täysin valkeat, mikä johtui hiusväristä, ei suinkaan iästä.
Erityiset tuntomerkit: Noitariimu tatuointi vasemmassa ranteessa. Venäläiset piirteet, valkoiset lyhyiksi kynityt hiukset.
Luonne:
Menneisyys:

Pitää:
Ei pidä:

Muuta:

Rodun henkilökohtaiset tiedot:

Kykyjen herääminen: 16-vuotiaana
Omistetut maagiset esineet:
Loitsukirjojen määrä:

Päivä oli ollut uuvuttava. Mies harhaili väsyneenä kohti hylättyä, rapistunutta mökkiä jonka oli ottanut käyttöönsä siksi aikaa kun viihtyisi New Yorkissa. Hän riisui villaisen pipon päästään, vaikka päivä olikin ollut lämmin hän oli pitänyt pipon päässään. Nyt kun hän pääsi muiden katseilta suojaan, hän saattoi riisua otsaansa peittävän pipon ja paljastaa sen alta riimun merkit.

Huokaisu karkaa miehen huulilta tuon istahtaessa lattialle nurkkaan. Akira nojasi selkäänsä seinää vasten ja katsoo suljettujen luomiensa läpi pimeyttä, kasvot kattoa kohti kohotettuina. Hänen kännykkänsä piippasi pitkän takin taskussa. Akira ei vaivautunut kaivamaan puhelintaan esille, vaan antoi sen olla. Luultavasti se oli vain jälleen joku, joka tahtoi hänen palveluksiaan.

Hetken vedettyään henkeä Akira riisui takkinsa ja mustan kauluspaitansa. Hänen paljas yläruumiinsa paljasti lisää riimukirjoitusta. Punamustat riimut, jotka lopulta veisivät hänen henkensä, ellei hän löytäisi keinoa purkaa kirousta. Ränsistyneen mökin perällä oli pöytä, jolla lepäsi miehen olkalaukku. Olkalaukku sisälsi Akiran koko omaisuuden; 4 loitsukirjaa sekä erilaisia kynttilöitä ja muutaman amuletin.

Akira kuljetti kätensä hiustensa lävitse ja tuijotti kattoa väsyneesti. Kuinka kauan hänellä oli vielä aikaa? Väsymys jota hän tunsi, oli henkistä väsymystä. Jos hän nukkuisi, hän näkisi jälleen unia entisestä itsestään, edellisistä kuolemistaan, vanhoista rakkauksista.. Unet olivat uuvuttavia, painajaisia Akiralle.

Olya kirosi kengän koron katketessa viemäriritilän koloon. Hän oli myöhässä ja nyt tämä. Hänellä oli kyllä työkengät baarissa, mutta juuri nyt se ei paljoa lohduttanut. Kiukkuisena hän nappasi korkonsa ritilänraosta ja lähti marssimaan niin ylväänä, kuin vain koskaan saattoi rikkinäisessä kengässään, kohti kaupunki junaa.

New York ja koko Amerikka oli edelleen sellainen unelmien ihme maa, mitä se oli ollut jo satoja vuosia. Ihmiset matkustivat edelleen Amerikkaan kuvitellen sen tarjoavan parempaa, kuin mitä heidän kotimaansa. Olya kuului aikanaan myös näihin ihmisiin. Aluksi maa olikin tarjonnut hänelle kaiken, mistä hän oli unelmoinut. Sitten se oli kuitenkin lopulta kylmästi riistänyt häneltä kaiken. Aluksi se oli kuiskutellut suloisia valheitaan naisen korvaan ja sitten tehnyt kaiken tyhjäksi. Jäljelle oli jäänyt ainoastaan ikääntyvä, toistaiseksi kolmekymmentäyhdeksän vuotias venäläis nainen, joka oli lopulta haudannut oman perheensä. Aviomiehen ja kaksi pientä lasta.

Kaikesta huolimatta kyseinen nainen oli päättänyt jatkaa elämäänsä. Hän ei ollut tappanut itseään, vaikka mieli olisi tehnyt. Hän ei ollut yrittänyt tuoda perhettään takaisin vaikka mieli olisi tehnyt. Eikä hän ollut muuttanut takaisin Venäjälle. Melkein kaksikymmentä vuotta Amerikassa oli tehnyt tehtävänsä. Se oli muokannut Olyassta venäläisamerikkalaisen. Sen verran hän oli kuitenkin muuttanut elämäänsä, että oli muuttanut Denveristä, New Yorkkiin.

Juna oli jälleen tupaten täynnä. Olya joutui jälleen seisomaan sardiinin tavoin kiinni muissa ihmisissä ja marinoitumaan omassa ja muiden hiessä. Venäläisnainen pystyi samaistumaan helposti sardiineihin.

Akira kiskoi takkinsa lähelleen ja kaivoi takusta kännykkänsä. Hän vilkaisi viestiä vain nopeasti ja nousi sitten. Tänä iltana hän ei jaksaisi enempää. Mutta ruokaa hänen oli hankittava. Mies pukeutui nopeasti ja kiskoi vielä pipon päähänsä, peittääkseen otsansa. Hänen vatsansa kurisi ja mies huokaisi ilmeettömänä.

Hän asteli hädintuskin pystyssä pysyvän pöydän luokse ja nappasi olkalaukkunsa ja asettin sen olalleen. Missä hän söisi tänä iltana? Edellinen asiakas oli maksanut hyvin ja hänellä olisi varaa jopa juoda pari drinkkiä. Akiran silmistä pystyi näkemään että mies oli tyytyväinen ajatukseen, vaikka kasvot pysyivätkin ilmeettöminä.

Akira hymyili vain harvoin, vaikka mies olisikin ollut iloinen. Akira ei tiennyt oliko syntynyt sellaiseksi, vai johtuiko se hänen kirouksestaan. Vihreä hiuksinen suuntasi askeleensa ulos mökistä joka luultavasti luhistuisi ennen seuraavaa viikkoa.

Päästyään takaisin sivistyksen pariin Akira työnsi kädet taskuihinsa ja suuntasi ensimmäiseen ruokaravintolaan jonka näki. Ruoka oli rasvaista mutta se täytti Akiran vaatimukset; tulla kylläiseksi. Maksettuaan ruokansa mies suuntasi jälleen kadulle. Hän mahtoi näyttää kummalliselta ilmestykseltä kokomustissa vaatteissaan ja pipossaan, jotka vain korostuvat miehen luonnollista kalpeutta ja kirkkaan vihreitä silmiä, hiuksia nyt unohtamattakaan.

Vailla suurempaa mielenkiintoa, ainakaan sellaista ei kyennyt näkemään miehen kasvoilta, Akira katseli ympäröiviä liikkeitä sekä juottoloita. Hänen silmänsä kirkastuivat osuessaan erääseen baariin. Drunken Russian. Akira saattoi muistaa erään unensa, jossa hän oli vieraillut venäjällä. Tässä elämässä hän ei ollut siellä vieraillut, mutta jonain päivänä vierailisi.

Ilman suurempaa päätöstä Akira suuntasi Drunken Russian baariin, aikeenaan nauttia muutama humalluttava juoma ja painua sitten, ehkäpä jonkun toisen, sänkyyn.

Olya yritti nähdä rannekellonsa. Se oli lähestulkoon mahdottomuus täpötäydessä junassa. Ihmiset mulkoilivat häntä vihaisesti, kun hän hivutti kättään lähemmäs kasvojaan. Olya mulkoili heitä takaisin koko venäläisen tempperamenttinsa voimalla. Kaikki olivat niin nuivia vietettyään päivät toimistoillaan. Näiden päivien jälkeen he tulisivat hänen baariinsa vetämään päänsä täyteen, kun eivät keksineet muuta keinoa selvittääkseen päätään ja unohtamaan ikävyydet. He odottivat täydellistä ja moitteetonta palvelua, mutta käyttäytyivät itse kuin siat. Olya tietysti yleisti hieman. Eivät kaikki olleet läpimätiä, mutta juuri nyt häntä vitutti. Hän oli toivottoman myöhässä. Kun hän pääsisi ulos tästä sardiinipurkista, hänen olisi soitettava töihin ja annettava tytöilleen ohjeet toimia siihen asti kunnes hän saapuisi paikalle.

New York oli lähes maaginen paikka. Jos lähti kotoa myöhään, nykypäivänä oli mahdotonta ehtiä minnekkään ajoissa.

Olya oli lopulta yli puoli tuntia myöhässä kun saapui Drunken Russianiin, omistamaansa baariin. Ilta ja happy hour oli alkanut, joten baarissa toden teolla kuhisi. Jos juna oli ollut sardiinipurkki, baari oli muurahaispesä.

Nainen saattoi päätellä kaiken tämän takahuoneen ovelta, vilkaistessaan nopeasti baarin puolelle. Henkilökunta käytti kujalla olevaa takaovea. Henkilökunnan omat tilat olivat kellarissa. Sijainnistaan huolimatta ne olivat mukavat. Olya palkkasi ainoastaan naisia, jolloin riitti, että pukutiloja oli vain yksi. Naiset saattoivat siis vaihtaa vaatteensa rauhassa ilman uteliaita katseita. Kellarissa sijaitsivat myös henkilökunnan taukotila, sekä pieni WC.

Kun Olya saisi vaatteensa vaihdettua hänen pitäisi mennä ylös ja ottaa selville, mitä baarissa oli tapahtunut aiemmin päivällä.

Akira ei voinut sietää väentungosta joka baariin oli kehittynyt. Hänen silmistään kuulsi inho jokaista tungeksijaa kohtaan ja mies olikin vetäytynyt baaritiskin perimmäiseen nurkkaan saadakseen olla edes hieman rauhassa ympäriltä tungeksivista humalaisista. Akiran ruumiin läpi kulki puistatus jonkun tukevamman, epäilemättä venäläistaustaisen rasvaisen miehen kulkiessa hänen ohitseen ja tyrkätessä häntä samalla hieman.

Akira huokaisi. Oli ollut selvästi virhe tulla tähän kyseiseen kapakkaan. Hän oli kuvitellut että baari olisi ollut hiljaisempi, hieman vähemmän menestyvä juottola, jossa hän olisi saanut rauhassa rentoutua. Kyseinen into ja riemu, sekä vahva humala, jotka baaria asuttivat eivät sopineet Akiran tylsälle luonteelle.

Hän tilasi uuden juoman heilauttamalla kättään tiskin takana työskentelevälle tytölle. Akira nautti oluesta jota Drunken Russianissa tarjottiin, ja jos paikka ei olisi ollut niin täysi, Akira olisi saattanut tulla tänne uudestaankin. Tällä hetkellä hän oli päättänyt juoda enää vielä yhden, ja joko palata luhistumaisillaan olevaan mökkiin tai etsiä petipaikka jostain muusta kapakasta.

Jotkut saattoivat pitää Akiran toimia halveksuttavina. Hän kiersi sängystä sänkyyn, miehen tai naisen, ja palkitsi yösijan usein omalla kehollaan. Akira ei itse välittänyt tästä seikasta. Hän teki sen mitä piti saadakseen nukkua pehmeässä sängyssä tai muuten vain lämpimässä talossa, sen sijaan että viettäisi yönsä taivasalla.

Olya oli saanut vaatteet vaihdettua ja jututettua työntekijäänsä, joka oli muun päivää vastuussa baarista. Päivä oli mitä ilmeisemmin sujunut hyvin. Ainakin vuoropäällikön mukaan, mihin venäläisnainen oli tyytyväinen. Hän voisi siis heittää essun vyötäisilleen ja ryhtyä töihin. Ensitöikseen hän lähetti päivävuorolaiset kotiinsa jääden itse muutaman iltavuoron tytön kanssa. Yksi tytöistä jäi tiskille, kahden muun mennessä siivoamaan pöytiä. Olya itse siirtyi tiskaamaan laseja baaritiskillä.

Drunken Russian oli tunnettu siitä, että se tarjoili ainoastaan venäläisiä juomia. Venäläisiä oluita ja viinoja. Jotkut olivat sanoneet Olyalla, ettei sellainen bisnes kannattanut, mutta toisin oli käynyt. Nykypäivänä, kun eksoottisuus oli niin tavallista, kun matkustaminen oli helpompaa kuin koskaan, sitä kaivattiin yllättävän paljon jopa kotikulmilla. Eksoottisuuden viehätys oli hävinnyt, mutta siitä osattiin nauttia. Olyan vähäinen ruokalista koostui myös venäläisistä ruuista, jotka menivät kuin kuumille kiville.

Samassa nainen tunsi oudon värinän kehossaan. Se oli yksi hänen perimmäisistä vaistoistaan, joka oli rakentunut häneen hänen noituutensa myötä. Nuerehkon näköinen mies baaritiskin päässä sai sen aikaan. Se tosin ei ollut miellyttävä tunne. Olya aisti nimittäin loitsun. Eikä se ollut miellyttävä loitsu. Baaritiskin päässä istuvalla miehellä oli yllään vahva kirous. Kaiken lisäksi tämä oli selvästi noita. Siitäkään ei Olyalle kertoneet ulkoiset merkit, vaan hänen perimmäinen vaistonsa. Noita tunnisti aina toisen noidan, kuten vampyyri tunnisti vampyyrin.

Akira nosti katseensa tuopistaan uuden naisen astellessa tiskin taakse tiskaamaan laseja. Vaikka hän aistikin toisen olevan noita, ei hän silti aikonut kiinnittää toiseen sen suurempaa huomiota. Akiralle aistimuksen tunne tuli hajuina. Jos hän kohtasi toisen noidan, hän pystyi haistamaan appelsiinien tuoksun ilmassa. Toiset tunsivat milloin mitäkin, mutta Akiralle tuo aisti tuli tuoksuna.

Tuoksu ei selvästikkään sillä hetkellä miellyttänyt Akiraa, sillä se sekoittui yhteen kaiken sen hien, oluen, viinojen ja ruokien hajun kanssa. Akira sulkin silmänsä ja huokaisi ilmeettömänä. Kaikkein vähiten hän oli suunnitellut tömäävänsä noitaan tänä iltana. Toisaalta, nainen saattaisi tietää enemmän kuin hän. Akira nosti katseensa takaisin naiseen ja tutkaili tuota katseellaan.

Nainen oli selvästi häntä vanhempi, joten tuo saattaisi tietää kirouksista enemmän kuin hän itse. Vaikka mies olikin pyhittänyt lyhyen elämänsä kirousten tutkimiseen, aina löytyi jotain uutta. Akira katseli naista ja hörppi juomaansa. Hän oli jo hetkeksi unohtanut missä oli, ja ympäristö häipyikin hänen mielestään, jättäen jäljelle vain appelsiinien tuoksun, naisen sekä oluen jota hän joi.

Kolmekymmentäyhdeksän ikävuotta olivat jättäneet jälkensä venäläisnaiseen. Saman olivat tehneet kaksi synnytystä ja perheen kuolema. Ei kuitenkaan missään nimessä voinut väittää, etteikö hän olisi ollut omalla tavallaan miellyttävän näköinen. Ei mikään huikaisevan kaunis, mutta ei myöskään mikään suohirviö. Miellyttävän, tavallisen näköinen nainen.

Olya on varreltaan yli satakahdeksankymmentä senttinen jäntevä nainen. Hän harrasti potkunyrkkeilyä, mikä sai hänen ruumiistaan jäntevän ja kestävän. Nykymaailmassa oli hyvä harrastaa jotain urheilua, mikä opetti puolustamaan ja pitämään ruumiin hyvässä kunnossa. Koskaan ei tiennyt milloin vampyyri hyökkäsi kimppuun ja silloin oli hyvä osata puolustautua edes vähän. Naisen iho oli väriltään oliivin ruskea. Se ei tullut hänelle mukana veressä vaan oli puhtaasti auringossa vietetyn ajan tulosta, minkä saattoi huomata rusketusrajoista tietynlaisen pukeutumisen seurauksena. Olyan kasvoja hallitsivat vahvat venäläiset piirteet. Hänellä oli suora nenä, vahva luusto, kapeat huulet, sekä suuret, lähes mustat silmät. Kasvoille oli ehtinyt muodostua jo joitain iän mukaanaan tuomia ryppyjä, jotka eivät kuitenkaan suinkaan vähentäneet naisen miellyttävää ulkomuotoa. Ne tekivät hänestä enemmän inhimillisen. Hänen hiuksena oli leikattu todella lyhyiksi ja väriltään ne olivat täysin valkeat, mikä johtui hiusväristä, ei suinkaan iästä.

Olya tiesi toisen noidan huomanneen sen, mikä yhdisti heitä. Vilkuillessaan silloin tällöin toista, hän saattoi huomata, miten tämä katseli häntä. Se ei kuitenkaan antanut hänelle syytä lähestyä miestä. Jos mies oli tullut vartavasten tapaamaan häntä, tämä kyllä tekisi jotain näyttääkseen sen.

Olya ei puuttunut muiden noitien asioihin ilman syytä.

Kalpeaihoinen Akira oli uppoutunut ajatuksiinsa ja oli unohtunut tuijottamaan naista. Mielensä porukoilla Akira totesi itselleen, että iästään huolimatta nainen oli melko viehättävä. Hetken aikaa hän jopa mietti, olisiko yrittänyt päästä kyseisen naisen luokse vierailemaan, mutta Akira epäili hieman.

Nainen oli kuitenkin samanlainen kuin hän, joten myös nainen tiesi mikä hän oli. Siinä tapauksessa Akira epäili naisen myös olevan varuillaan, tai ainakin sen verta fiksu ettei lankeaisi hänen lepertelyihinsä kuten tavalliset ihmiset yleensä.

Akira hieroi otsaansa pipon läpi ja nojasi sitten poskeaan kämmentänsä vasten. Hänen mitäänsanomaton ilmeensä kieli tylsyydestä, vaikka mielensä sisällä hänellä oli kaikkea muuta kuin tylsää; Akira yritti pohtia minne suuntaisi seuraavaksi. Kapakassa oli kuuma, varsinkin kun hänellä oli päällysvaatteet ja pipo yllään, mutta hän ei aikonut joutua sen enempää silmätikuksi kuin mitä jo oli valmiiksi, kiitos silmiensä alla olevien, alaspäin suuntaavien viirujen.

Akiran onneksi suurin osa ihmisistä uskoi niiden olevan vain tautointeja taikka meikkiä.

Olyan oli pian mentävä ottamaan vastaan viinalähetys, joka saapui takaoville. Ennen kuin hän katosi tiskin takana olevasta ovesta, hän vilkaisi vielä miestä tiskin ääressä. Jos miehellä oli asiaa hänelle tämä odottaisi, jos ei mies lähtisi takuuvarmasti saatuaan oluen juotuaan. Olya kuittasi lähetyksen ja neuvoi lähettiä kantamaan laatikot sisälle, josta joku naisen tytöistä kantaisi ne varastoon. Kyseiseen hommaan joutui Bonnie, joka asteli Olyaa vastaan takahuoneen ovella.

”Vie viinat varastoon”, käsky oli tiukka. Se olisi voinut olla venäjää, jos Bonnie olisi ollut venäläinen.

Yli puolet Olyan työntekijöistä oli jossain määrin venäläisiä ja suurin osa näistä osasi venäjää sujuvasti, joten heidän kanssaan pomo puhui mielellään omalla äidinkielellään. Palvelu asiakkaille tarjottiin vahvalla venäjän korostuksella, vaikka Olya itse puhui amerikanenglantia hyvin, ilman korostusta.

Samassa venäläisnainen huomasi, miten noitamiehen pullo alkoi tyhjenemään. Ilmeisesti hänen työntekijöillään oli niin kiire, että he olivat unohtaneet jo venäläisen vieraanvaraisuuden.

Olya astelee miehen luo tiskin toisella puolella.

”Saako olla toinen. Kultu?” Olya kysyy päätään kallistaen.

Nyt hän saattoi nähdä miehen hiukan paremmin. Tämä näytti mielenkiintoiselta vanhemman naisen silmissä. Tämä ei näkynyt naisessa muuten kuin lievällä kulmien kohotuksella.

Akira tuijotti vieläkin eteensä vaikka nainen hänen edestään katosikin hetkeksi. Akira kallisti itsekseen päätä ja totesi alkavansa humaltua, vaikka hänen tarkoituksenaan ei ollutkaan humaltuminen. Taisi olla venäläisen alkoholin syytä. Akira uskoi venäläisten viinojen olevan hieman vahvempaa jostain syystä. Ehkä siksi kun venäläisetkin tuntuivat olevan karskimpeja ja vahvempia.

Akiran silmiin palasi elo ja kiilto takaisin kun hän kuuli jonkun puhuttelevan häntä. Hänen silmänsä olivat lasittuneina tuijottaneet ei-mihinkään vielä hetki sitten, mutta nyt hänen katseensa harhaili siihen samaiseen vanhempaan naiseen jota hän oli aiemminkin tuijottanut.

Hänen silmiinsä syttyvä hymy ei kuitenkaan laskeutunut alas huulille. "Kyllä kiitos.", Akiran puheesta kuulsi itämaisuus, vaikka mies osasikin englantia yhtä täydellisesti kuin toista äidinkieltään, olihan hänen isänsä ollut britti. Aina joskus Akiraa harmitti, ettei hänen hymynsä tuntunut päätyvän huulille asti, vaikka se olisi ollut luonnollinen asia.

Mies kyllä pystyi hymyilemään, mutta hyvin harvoin se oli aitoa. Hän kykeni hymyilemään, mutta se vaati yleensä ponnisteluja. Nyt Akira kuitenkin pakotti kasvolihaksensa liikkeelle ja hänen huulilleen syntyikin pieni hymy, jota ei missään nimessä pystynyt erehtymään luulemaan aidoksi.

”Selvähän se?” Olya hymyili sitä kuuluisaa asiakaspalveluhymyä. ”Käteisellä vai kortilla?” Nykypäivänä käteinen raha oli yhä harvinaisempi näky. Kaikki hoidettiin mieluummin elektronisesti. Päättäjien mielestä se oli varmempaa. Käteinen raha yleensä johti rikollisuuksiin helpommin kuin niin sanottu virtuaaliraha. Olya ei halunnut kuitenkaan viedä asiakkailtaan käteisellä maksamisen mahdollisuutta. Häntä ei kiinnostanut asikkaidensa mahdollinen rikollinen toiminta, kunhan sitä ei tehty hänen kattonsa alla.

Tottuneella käden liikkeellä Olya nappasi lasin käteensä ja rupesi valuttamaan olutta lasiin: ”Mä en olekkaan nähnyt sua ennen täällä”. Nainen sanoi mukavia rupatellen pitäen mielessään koko ajan asikaspalvelun kultaiset säännöt. Jokainen asiakas oli asiakas ja asiakkaita oli kohdeltava hyvin. ”Kaupunki lomalla? Vai vasta muuttanut?”

Mies näkisi varmasti naisen mukavan juttelun lävitse, mutta ehkä tämä avaisi silloin sanallisen arkkunsa ja kertoisi syyn paikalle tulemiseensa. Jos tämä käskisi jättää hänet rauhaan Olya myös tekisi sen. Silloin miekkonen tuskin olisi tullut tapaamaan häntä.

Olyan harmiksi hänen maineensa oli kirinyt noitien keskuudessa harmittavan pitkälle. Nainen oli syntynyt noitaperheeseen, jossa hänelle oli opetettu nuorena kaikki mahdollinen magiasta. Vanhempien kuollessa hän oli perinyt todella suuren määrän loitsukirjoja, sekä muuta taikatarpeistoa. Jotkut noidat etsivät hänet tiukan paikan tullen käsiinsä ja pyysivät hänen apuaan. Tiettyä maksua vastaan Olya tarjosikin tätä. Hän auttoi lähes mielellään kaltaisiaan. Vampyyrit ja ihmiset saivat aina kieltävän vastauksen, oli tilanne mikä hyvänsä.

"Käteisellä.", Akira antoi hymynsä kuolla, sillä sen ylläpitäminen tuntui raskaalta ja työläältä. Hän kaivoi päällystakkinsa taskusta setelin jonka oli tienannut aiemmin ja laski sen sitten tiskille. Hän kuutenli naisen tuttavallista jutustelua ja hymähti sisimmässään.

"Olen ollut kaupungissa jo jonkin aikaa. Etsin..tietoa.", Akira mutisi ilmeettömillä kasvoillaan. Jos nainen oli yhtään hyväkään, tuo olisi aistinut hänessä lepäävän kirouksen, ja osaisi luultavasti arvata millaista tietoa hän etsi. Akira ei kuitenkaan aikonut ruveta puhumaan asioistaan ihan jokaiselle, eikä varsinkaan täydessä kapakassa.

Mutta ehkä hänellä olisikin käynyt tuuri. Ehkä tämä nainen tietäisi jotain kirouksesta joka häntä vaivasi. Akira ei ollut suunnitellut tulevansa tänne, hän ei edes tiennyt muista noidista paljon mitään, sillä mies pitäytyi mielellään vain yksikseen. Hän oli normaalista ihmisperheestä, eikä ollut koskaan välittänytkään ryhtyä tutkimaan muita noitia.

Olya kohotti kulmiaan kiinnostuksen merkiksi. Hän laski tuopin miehen eteen ja nappasi setelin tiskiltä.

Pian hän palasi miehen luo mukanaan vaihtorahat. Hän vilkaisi nopeasti ympärilleen. Kukaan baarissa olijoista ei loppupeleissä näyttänyt olevan kiinnostunut baarinpitäjän ja yhden asiakkaan välisestä jutustelusta. Hän kumartui baaritiskille käsivarsiensa varaan ja väläytti flirttailevan hymyn. Hymy oli hämäystä. Jos joku sattuisi vilkaisemaan kahdesti heidän suuntaansa, hän näkisi vain baarimikon yrittämässä iskeä itseään nuorempaa miestä. Jos kyseinen mies ymmärtäisi mitä Olya haki takaa, tämä lähtisi leikkiin mukaan. Ainakin, jos tämä halusi jutella noitana noidalle.

”Liittyykö kyseinen tieto mahdollisesti tuohon sinun ongelmaasi”, nainen sanoi tuskin kuiskausta kovempaa, niin että vain Akira saattoi kuulla hänet ja muu haihtui kuin savu baarin meteliin.

Mies saisi tietonsa, jos Olyalla sitä löytyi ja jos tämä oli valmis maksamaan siitä. Mikään elämässä ei ollut ilmaista. Eikä aina edes rahan arvoista.

Akira otti vaihtorahat ja työnsi ne takaisin takkinsa taskuun. Sisäisesti hän ensin hämmästyi kun nainen kumartui hänen puoleensa hymyillen flirttailevasti. Akira ei kuitenkaan ollut tyhmä, ja hän ymmärsi mitä nainen haki takaa, varsinkin siinä vaiheessa kun tuo puhui.

"Liittyy.", Akira totesi hiljaisella äänellä ja hörppäsi oluestaan. Hän oli kiitollinen siitä, ettei kukaan kiinnittänyt heihin sen suurempaa huomiota, mutta hän ei silti tahtonut tuoda salaisuuksiaan julki yleisessä paikassa. Muilta osin Akira oli lähes tunteeton. Itsesuojeluvaisto mieheltä kuitenkin löytyi.

"Akira Windfield.", Mies ojensi kätensä tiskin yli esittäytyäkseen kunnolla. Akira ei ollut tunnettu, tai ainakaan hän ei itse uskonut olevansa nimi, jonka kaikki tunnistaisivat. Ehkä hän kuitenkin osaisi selittää ongelmansa, ja saisi naiselta tiedot mitä tarvitsisi.

Nainen muutti hymyään entistä keimailevammaksi ja teki poveaan enemmän tykö, siinä baaritikillä nojaillessaan. Tyytyväisesti hymyillen hän tarttui miehen käteen: ”Olya Temirkanov. Tämän paikan omistaja. Maistuisiko sinulle drinkki luonani sulkemisen jälkeen”.

Nainen iski silmää ja nuolaisi huuliaan aavistuksen. Suoristaen samalla itsensä. ”Voimme puhua silloin kahden tuosta sinun ongelmastasi”.

Samassa yksi paikan asiakkaista löi tuoppinsa Akiran viereen, aivan Olyan eteen: ”Saako täällä palvelua, vai keskittyvätkö kaikki paikan työntekijät iskemään pikkupoikia, vaikka parempaakin olisi tarjolla”.

Olyan koko olemus muuttui silmissä hänen katsoessaan juopunutta asiakastaan. Venäläistä naista ei loukattu: ”Teidän palvelunne loppui juuri. Olkaa hyvä ja etsikää joku toinen juottola, jossa naiset ovat tottuneet saamaan ala-arvoista kohtelua. Ja jos ette poistu omin jaloin, voin vannoa, että poistan teidät omakätisesti, eikä se ole lempeää kohtelua”.

Juoppo taisi säikähtää venäläisen naisen raivoa, joka välkkyi tämän silmistä ja lähti lähestulkoon juosten ulos baarista.

Akira pakotti hymyn jälleen huulilleen. Jo kaukaa saattoi huomata sen olevan jossain määrin teeskenneltyä. Hän nyökkäsi tyytyväisenä naiselle puristettuaan tämän kättä. Hänelle tapaaminen sopi varsin hyvin. Jos nainen tosiaan tietäisi yhtään mitään hänen ongelmastaan, nainen saattaisi tarjota hänelle vastauksia joita hänellä ei vielä ollut.

Tylsistynyt, ilmeetön katse käännettiin mieheen joka pamautti tuoppinsa aivan hänen kätensä viereen. Akiran ele oli niin tylsä ja mitäänsanomaton, että miestä olisi helposti voinut luulla joko kuuroksi taikka hidasmieliseksi. Yleensä ihmiset olisivat säikähtäneet yllättävää tuopin pamautusta, mutta Akira vain käänsi katseensa hitaasti juopunutta miestä kohden.

Hiljaisena hän seurasi välikohtausta sivusta aina siihen asti kunnes mies juoksi ulos. Akira hymähti, vaikkei hänen kasvojensa ilme muuttunutkaan. Säälittäviä. Jotkut ihmiset vain olivat säälittäviä.

Olya kääntyi vielä kerran Akiran puoleen: ”Tapaan sinut sulkemisajan jälkeen tuossa kadulla. Minä en odottele ja minun puolestani saat viettää sen ajan miten haluat, mutta ilmaiseksi et täällä istu”.

Viesti oli hyvin selkeä. Siinä ei ollut enään minkäänlaista jälkeä aiemmasta peiteflirttailusta. Tämän sanottuaan nainen palasi töihinsä. Jos Akira jäisi Drunken Russianiin hän saattaisi huomata, jos yhtään tarkkaili venäläisnaista, että tämä hoiti työnsä määrätietoisesti ja jopa hieman tiukkapipoisesti. Olyan työntekijöillä ei ollut aikaa lörpötellä turhia muuten kuin tauoillaan ja silti he joutuivat tekemään kaiken työn ystävällisesti asiakkaat huomioon ottaen.

Jos Akira jää baariin Olya antaa alaisilleen ohjeet sulkemista varten ja tuntia ennen valomerkkiä hän nyökkää miehelle olevansa pian valmis lähtemään. Olya vaihtaisi vaatteensa pukuhuoneessa, mutta jättäisi kuitenkin työkenkänsä jalkaan. Hän pakkaisi huolellisesti toiset kenkänsä kassiin ja lähtisi töistä tarkastaen vielä kerran salin puolen.

Sitten hän astelisi takakautta ulos ja tapaisi Akiran baarin ulkopuolella.

Jos Akira jatkaisi matkaansa palatakseen myöhemmin baarin ulkopuolelle odottamaan Olyaa, nainen suorittaisi lähtö toimenpiteensä kaksi tuntia myöhemmin saatuaan baarin suljettua ja odottamaan seuraavaa päivää.

Hän nyökkäsi naiselle. Akira ei lainkaan pitänyt vastaavista, tiukkapipoisista ihmisistä, mutta ei inhonnutkaan heitä. Hän hörppäsi oluttaan, ja tilaisi uuden kunhan saisi tämän juotua. Vaikka hänen olikin kuuma baarissa, hän päätti silti jäädä, sillä eihän hänellä muutakaan tekemistä ollut, eikä Akira näin äkkiseltään keksinyt mitä muutakaan olisi tehnyt.

Niimpä hän jäi tiskille istumaan ja joi hitaasti juomiaan, tarkkaillen Olyaa ja tuon työskentelyä. Akira tavallaan ihaili naista. Hän ei itse viitsinyt edes hankkia kunnon töitä, vaan tienasi elantonsa lukemalla ihmisille näiden tulevaisuutta tai parantamalla heitä, tai myymällä amuletteja. Hän kiersi paikasta toiseen viihtymättä missään kovinkaan kauaa.

Valomerkin tullessa Akira nousi ja poistui ulos odottamaan.

Olya oli vetänyt viilenevässä illassa ylleen nahkatakin. Hän sytytti kapean sikari juuri kun sai Akiran silmiinsä.

”Kävellään hetken aikaa”, nainen sanoi lähtien kävelemään kotiaan kohden. Hänen aikomuksensa ei ollut kävellä kotiin asti. Vain sen verran, että sai sikarinsa poltettua ja hiukan selville Akiran aikeista.

”Miten päädyit tänne?” nainen kysyi mieheltä kävellessään. Hän ei katsonut mieheen vaan keskittyi edessään avartuvaan katumaisemaan. ”Etsitkö minua, vai oliko se sattumaa?”

"Sattumalta.", Akira vastasi lyhyesti. Hän ei ollut aiemmin kuullutkaan Olyasta, sillä hän yritti loppujen lopuksi pitää itsensä mahdollisimman paljon erossa kaikista. Ihmisistä, vampyyreista ja noidista. Akira yritti välttää kaikenlaisten ihmissuhteiden solmimista. Tieto ja nukkumapaikan hankinta olivat lähestulkoon ainoita, joissa hän antoi itsestään enemmän.

Akira asteli Olyan perässä kädet syvällä takkinsa taskuissa. Hänen olkalaukkunsa pomppi hänen takapuoltaan vasten tasaisesti hänen askeltensa tahdissa. "Tieto jota haen, liittyy kiroukseen ja sen purkamiseen. Olen vuosikausia etsinyt keinoa purkaa kirous, löytämättä sitä."

Akira uskoi että oli parempi vain käydä härkää kiinni sarvista ja kertoa naiselle mitä hän halusi, vaikka nainen saattoikin sen jo aavistaa. "Jos viet minut sisätiloihin, näytän sinulle.", Akira tarkoitti tietysti riimujaan. Hän näyttäisi kehonsa naiselle kuten oli niin monesti näyttänyt monille muille. Muut vain sattuivat erehtymään ja luulemaan niiden olevan tatuointeja.

Olya nyökkäsi miehelle. ”Menemme minun luokseni. Uskon sen olevan turvallisin paikka lähimailla tällaiselle keskustelulle”.

Toisenlaisessa tilanteessa monelle New Yorkin naiselle ei olisi tullut mieleenkään viedä tuntematonta miestä muutaman lauseen jälkeen kotiinsa. Venäläisnainen kuitenkin poikkesi näistä monista naisista sillä, että oli noita. Lisäksi kyseinen mies sattui myös olemaan noita ja noidat kunnioittivat tiettyjä sanattomia lakeja, joihin kuului myös se, ettei toista noitaa tapettu. Tällä tavalla noita allekirjoittaisi hetkessä oman kuolemantuomionsa.

Samassa Olya pysähtyi. Hän oli päättänyt tehdä Akiralle muutaman asian selväksi: ”Autan sinua mielelläni jos osaan. Se johtuu puhtaasti siitä, että olet noita ja minä autan aina omiani. Niin noitia kuin venäläisiä. Mikään ei ole kuitenkaan ilmaista. En halua sinulta rahaa. Määrittelen hintani jahka kuulen enemmän ongelmastasi, mutta jos tiedät jo, ettet aio maksaa tiedosta ja avusta mitään voit jäädä tähän. Muussa tapauksessa me jatkamme”.

Akira nyökkäsi naisen sanoille. Hän uskoi naisen olean oikeassa sanoessaan kotiaan lähimailla turvallisimmaksi. Niimpä hän seurasi naista tämän kotia kohti, kuten oli monet muutkin kerrat niin tehnyt. Akira ei tuntenut minkäänlaisia omantunnon pistoksia ajatellessaan että oli tehnyt täysin samanlaista asiaa ennenkin.

Olyan pysähtyessä Akira pysähtyi myös. Hän kuunteli naisen sanoja hiljaa ilmeettömästi. Ei rahaa? Mikäli nainen ei tahtonut maksuksi rahaa, niinmitä sitten? Hänen kehonsa? Akira kuvitteli, että jälkimmäinen pitäisi paikkansa jos nainen ei kerta rahaa tahtonut. Hän nyökkäsi ymmärtäväisenä.

"Minä maksan kyllä.", Akira oli vähäsanainen ja veti omat johtopäätöksensä asioista. Sillä tavoin mies oli usein joutunut ongelmiin, mutta hän ei vieläkään osannut olla..erilainen.

Nainen nyökkäsi tyytyväisen. Tämä oli saanut poltettua sikarinsa loppuun. Hän pudotti sen maahan ja tumppasi. Hän asteli jalkakäytävän reunalle aikeissa pysäyttää taksi, joka veisi heidät hänen asunnolleen. Tähän aikaan yöstä junaliikenne ei ollut vilkasta, eikä järin turvallistakaan. Taksi oli kymmen kertaa parempi ja nopeampi vaihtoehto.

Saatuaan taksin pysäytetyksi nainen nyökkäsi Akiralle merkiksi seuraamaan häntä. Taksissa Olya kertoi kuskille osoitteensa ja tuo lähti ajamaan annettua osoitetta kohti. Matkalla nainen ei puhunut sanaakaan. Hän istui mielummin vaiti katsoen eteensä, aivan kuin kuskin istuimen niskatuki olisi ollut mitä mielenkiintoisin asia maailmassa.

Kun taksi pysähtyi oikean talon eteen, Olya maksoi matkasta nouseten ulos autosta sen pidemmittä puheitta. Talo, jossa hän asui oli moderni. Hän avasi talon oven koodilla ja kulkuavaimella. Nainen piti ovea juuri sen verran auki, että mies pääsisi sisään ja lähti sitten kulkemaan portaita. Olihan talossa hissi, mutta Olyan mielestä hissin käyttö osoitti heikkoutta. Hissiä käyttävät ihmiset muuttuivat äkkiä veltoiksi sohvaperunoiksi. Pieni luonteenlujuun ja kurinalaisuus ei ollut koskaan pahitteeksi.

Asunto kymmenennessä kerroksessa ei ollut mikään stereotyyppinen noidan asunto. Se oli siisti ja viihtyisä. Oven sai auki jälleen yhdellä koodilla ja kulkuavaimella. Koodi oli kuitenkin eri, kuin alaovella. Nainen peitti ruumillaan helposti, jotta mies hänen seurassaan ei näkisi sitä.

Hän johdatti heidät olohuoneeseen, jossa hän nosti kaapista pöydälle vodka pullon ja kaksi sanpsilasia.

”No, sinun piti näyttää minulle jotain”, Olya sanoo istuutuessaan sohvalle ja kaataessaan sitten molempiin laseihin vodkaa.