Rakkautta ennen. K-18

Lewis hymyili Samanthalle tuon kömpiessä vuoteeseen ja tarttui Saamnthan hapuilevaan käteen ja puristi sitä hellästi. "Minusta sinä olet aina viehättävää seuraa.", Lewis hymähti ja asettui pitkäkseen Samanthan viereen. Hän otti naisen syleilyynsä ja vain piti naista lähellään.


Luca katseli Ryania ihmeissään ja tuhahti sitten. "Ei, ei ehkä olekkaan, mutta mulla ei ole tapana suudella varattuja.", Häntä ärsytti suunnattomasti se, ettei tiennyt mitä oikeasti halusi sanoa. Hän halusi avata suunsa mutta sanat jotka tulivat ulos eivät olleet ne mitkä hän halusi sanoa, tai siltä hänestä tuntui.

Luca avasi suunsa ja sulki sen. Mitä hän halusi sanoa? Mitä hän ylipäätään voisi sanoa? Hän oli omasta mielestään jo sanonut kaiken loogisen; hän oli ollut kännissä ja tehnyt virheen. Siinä oli hänen mielestään tosiaan kaikki. Mutta miksi asia silti vaivasi häntä niin paljon?

Samantha hivuttautui niin lähelle Lewisiä kuin vain pääsi. Pitkästä aikaa hänestä tuntui todella hyvältä olla miehen lähellä. Yleensä hän halusi mahdollisimman kauas panemistaan miehistä. Ei mennyt kauaakaan, kun Samantha nukahti siihen Lewisin syliin.



Ryan purskahti tahtomattaan nauruun. Hän nauroi pitkään ja makeasti, tämän jälkeen hän pyyhkäisi silmäkulmistaan naurun kyyneleitä.

”Anteeksi. En olisi saanut nauraa, mutta sinä olet nähnyt millainen Diamond on. Minä olen hänelle enemmänkin muodikas käsilaukku kuin poikaystävä”.

Samassa Ryan totteli hetken mielijohdettaan, mikä oli todella harvinaista. Kaikki mitä hän teki oli yleensä täydellisen harkittua ja analysoitua. Hän astahti ne muutamat tarvittavat askeleet Lucaa kohti ja painoi varoittamatta omat huulensa miehen huulille. Mitään muuta hän ei tehnyt, antoi vain suudelman huulille.

Erkaantuessaan Lucasta hän totesi virnistäen: ”Nyt olemme tasoissa. Sinun ei tarvitse enään kantaa huonoa omatuntoa”.

Lewis hautasi kasvonsa Samanthan hiuksiin, nuuhkien naisen tuoksua, kuunnellessaan Samanthan unista tuhinaa. Hän piti Samanthan käsissään niin lähellä, että saattoi tuntea naisen sydämenlyönnit omaansa vasten. Ei mennyt kauaa kun hänkin nukahti.


Luca katsoi nyreästi ja murhaavasti nauravaa Ryania. Mitä hauskaa hän oli muka sanonut? Hän oli kyllä samaa mieltä siinä, että Diamondille Ryan oli enemmänkin vain muotiasuste, kuin oikea poikaystävä. Hän tuhahti Ryan pyytäessä anteeksi, kuin ei olisi välittänyt.

Suudelman saadessaan Luca olisi voinut huudahtaa yllätyksestä ja järkytyksestä, ellei hänen suutaan olisi tukittu ylimääräisellä huuli parilla. Kun Ryan irottautui Luca katsoi tuota järkyttyneenä.

Hän ei millään voinut uskoa että kyseessä oli vain takaisinmaksu. "Mitä helvettiä..?", Oli ainoa mitä Luca sai ähkäistyksi suustaan.

Ryan oli nauttinut suudelmasta, vaikka se olikin ollut vain pieni pusu. Aivan kuten hän oli nauttinut edellisestäkin. Lucaa oli oikein miellyttävä suudella. Lucan sanat menivät Ryanilta täysin ohi. Jotenkin hän oli onnistunut lumoutumaan Lucan huulista.

Hän ei todellakaan tehnyt asioita hetken mielijohteesta, mutta nyt hän rikkoi tapojaan jo toistamiseen. Hän painoi kätensä seinää vasten, molemmin puolin Lucan päätä ja suuteli tätä uudestaan.

Ryan ei ollut humalassa. Hän oli täysin selvä, kuten lähestulkoon aina. Lucassa oli kyllä jotain, mikä sai hänen ajatuksensa sumenemaan ja harkintakyvyn katoamaan.

Suudellessaan Ryan nuolaisi Lucan huulia ja yritti houkutella tätä näin suloisen, vaaralliseen leikkiin mukaansa.

Luca hätkähti huomatessaan Ryanin ahdistaneen hänet seinää vasten vailla pakoreittiä, kädet molemmilla puolilla päätään. Luca oli avaamassa suutaan vastalauseeseen, kun hänet jälleen hiljennettiin suudelmalla.

Voimaton ynähdys pakeni nuoren miehen huulilta tukahdettuna. Huomaamattaan hän oli tarttunut Ryania tuon paidan etumuksesta ja puristi sitä nyt kaksin käsin sormiensa välissä. Hän ei tiennyt mitä teki.

Luca puristi silmiään kiinni, vastaten lopulta, pienen vastustelun jälkeen, kielisuudelmaan. Hänen maailmansa tuntui sumenevan ja muuttuvan mustaksi. Mitä ihmettä oli tapahtumassa. Hänen polvensa tuntuivat heikoilta ja hänen sydämensä hakkasi ja uhkasi hypätä ulos rinnasta.

Luca sai lopulta ruumiinsa tottelemaan itseään ja sai työnnettyä Ryania pois itsestään sen verran että pääsi kääntämään päätään.

"Ei..Lopeta..", Luca huohotti. Hän oli kasvoiltaan punainen, ja hänen kehonsa oli reagoinut tavalla jota hän ei hallunnut: hänellä seisoi.

Ryan ei vielä kuullut Lucaa. Hän oli täysin omien himojensa vietävänä. Hän kumartui niin, että pääsi suutelemaan Lucan kaulaa.

Ryan huohotti itsekkin. Diamond ei ollut koskaan saanut häntä näin täysin ja syvästi raiteiltaan. Diamondin kanssa seksi oli enemmänkin kuin vain välttämätön paha. Se oli toivotonta pakko pullaa. Ryan oli vuosien ajan joutunut tukahduttamaan omat tunteensa ja halunsa, nyt ne olivat todella vähällä purkaantua ja ottaa vallan hänestä.

Pienellä viiveellä Lucan sanat menivät perille ja saivat Ryanin perääntymään.

”Anteeksi”, Ryan huohotti.

Lucan koko keho tärisi ja hän vapisi kauttaaltaan. Hetkeen Luca ei tehnyt muuta kuin seisonut paikallaan, kunnes lopulta hän nosti nyrkkiin puristetun kätensä ylös ja pyyhki sillä huuliaan. Hän ei tiennyt mitä tehdä, sillä hetkellä hän oli aivan hukassa.

Lucan silmistä valahti kyyneleet miehen poskille. Ne oli hämmennyksen, vihan ja..ehkäpä jopa pettymyksen kyyneleitä. Jokin osa Lucasta toivoi, että Ryan olisi jatkanut, toinen osa, se joka yritti tyrkyttää hänelle paskaa homoilusta, oli kuitenkin vahvempi.

Hän oli hämmentynyt. Ja peloissaan. Mutta hän pelkäsi vain siksi, koska oli nauttinut. Hän ei tahtonut myöntää tuota tunnetta itselleen, saati kenellekkään muulle. Luca ei kyennyt edes sanomaan mitään Ryanin pyytäessä anteeksi. Hän vain huohotti paikallaan, ranne suunsa edessö, kuin suojatakseen itseään uudelta "hyökkäykseltä".

Ryan häkeltyi nähdessään toisen kyyneleet. Hänen ei ollut todellakaan tarkoitus saada toista itkemään. Ryan astahti jälleen Lucan luo. Tällä kertaa hän ei vanginnut toista itsensä ja seinän väliin.

”Olen todella pahoillani”, Ryan sanoi. Hän pyyhki hellästi kyyneleet Lucan poskelta ja antoi jopa pienen suukon kuin lohduttaakseen. ”Sinä sait minut häkeltymään. Tämä ei todellakaan tainnut olla hyvä idea”.

Ryan katseli Lucaa pahoillaan ja huokaisi sitten: ”Pitänee tässä varmaan mainita selvyyden vuoksi, että minä taidan olla homo. En ole koskaan ollut miehen kanssa asemani vuoksi. Minulta odotetaan niin paljon, että en voi olla oma itseni. Jos olisin kuka muu tahansa, yrittäisin kaikkeni, että saisin sinut kiinnostumaan minusta”.

Ryan perääntyi: ”Haluatko kyydin kotiin. Lupaan etten yritä mitään. Vien sinut vain kotiin. Enkä tule edes lähellekkään ulko-oveasi”.

Luca vilkaisi vain kerran Ryanin suuntaan tuon tullessa lähemmäs, ja katse riitti kertomaan että hän olisi todella huitaissut Ryania, mutta ei kuitenkaan kyennyt siihen. Hän halusi lyödä, mutta vain uskotellakseen itselleen ettei ollut tuntenut mitään muuta kuin inhoa tuosta suudelmasta.

Luca laski kätensä alas ja seisoi seinää vasten, kuunnellen Ryanin anteeksi pyyntöjä. Hän värähti miehen koskettaessa häntä ja suukottaessa hänen poskeaan. Niin, Ryanin ei varmaankaan ollut tarkoitus saada häntä itkemään, eikä hänen tarkoituksensa ollutkaan itkeä kuin mikäkin pikkutyttö.

Hän oli vihainen itselleen, mutta myös Ryanille. Olihan hänen nöyryytyksensä, kyyneleensä sekä oudot tuntemuksensa Ryanin syytä. Vapiseva huokaus karkasi miehen huulilta. Mitä hänen pitäisi tehdä?

Lucan polvet pettivät ja tuo luisui seinää pitkin maaha. Hän hautasi kasvonsa polviinsa, kykenemättä tekemään sillä hetkellä muutakaan. Hän olisi halunnut Ryanin jatkavan..Miksi?

Ryan astahti taas Lucan luokse ja laskeutui tämän vierelle: ”Hei, mikä sinulle tuli?”

Ryan laski lempeästi kätensä Lucan olalle. Hän yritti olla tekemättä yhtään äkkinäistä liikettä, jottei pelästyttäisi toista. Aivan kuin hän olisi ollut tekemisessä jonkinlaisen säikyn eläimen kanssa. Jokainen liike piti tästä lähtien suunnitella tarkkaan ja olla rikkomatta kyseistä suuunnitelmaa.

Luca olisi vastannut, jos olisi tiennyt. Kaiken lisäksi hän tuntui tukehtuvansa, pala kurkussaan oli vaikea hengittää.

Hän värähti Ryanin kosketusta, muttei yrittänyt paeta sitä. Hän pysyi paikallaan ja nyyhkytti äänettömästi, kiroten itseään mielessään jokainen sekuntti.

Lopulta hän sai itsensä hillityksi, mutta ei nostanut päätään. Hän avasi suunsa ja sieltä pääsi vain tukahtunut huokaus. "Miksi? Miksi minusta tuntuu tältä?", Luca sai kuiskatuksi lopulta. Hän oli hämmentynyt omista tunteistaan, ja Ryanin läsnäolo vain hämmensi häntä lisää.

Ryan hämmästyi hivenen Lucan kysymystä, mutta loppujen lopuksi hän saattoi vain arvailla, mitä toinen mies tarkoitti.

Ryan huokaisi ja istui Lucan viereen, juuri niin lähelle, että saisi napattua tämän syliinsä, jos halusi, mutta kuitenkin niin kauas, ettei Luca hänen toiveittensa mukaan ahdistuisi.

”Minun on vaikea vastata tuohon”, Ryan sanoi lopulta hetken hiljaisuuden jälkeen. ”Mutta, jos ymmärrän ja osaan arvata oikein, voisin kuvitella, että et sinäkään ihan täysin hetero ole. Voisin äkkiä kuvitella, että et olisi edes suudellut minua, jos olisit täysi verinen hetero”.

Ryan kaivoi tupakka-askinsa esiin uudestaan ja tarjosi tällä kertaa savukkeen ensin Lucalle. Hänestä tuntui, että heidän olisi kummankin hyvä rauhoittua.

Lucan silmät revähtivät auki. Hän? Homo? Luca ei koskaan ollutkaan edes ajatellut moista mahdollisuutta, sillä ei hän ollut koskaan tuntenut vetoa miehiin. Ajatus tuntui naurettavalta. Mutta olisiko siinä kuitenkin ollut perää?

Luca otti tarjotun savukkeen, mutta katsomatta Ryania. Hän oli nostanut päätään vain sen verran että pystyisi tupakoimaan polttamatta itseään. Hänen kätensä tärisivät edelleen voimakkaasti, ja Lucalla oli täysi työ pitää ne vakaana hänen sytyttäessään oma savukkeensa.

Hän laski poskensa polveaan vasten, katsoen tällä kertaa Ryania. Hänen silmänsä olivat punaiset ja turvonneet, mutta vain hieman. Luca katsoi Ryania pitkään puhaltaessaan savua ulos keuhkoistaan. Voisiko hän olla homo? Tai pikemminkin bi-seksuaali, sillä kiinnostivathan naisetkin häntä yhä. Ainakin niin hän luuli.

Sillä hetkellä tuntui ettei mikään ollut enää varmaa. Luca ynähti jotain jonka oli ilmeisesti tarkoitus tarkoittaa jotain, mutta joka oli kuitenkin vain mitäänsanomaton "nnh", kuin voihkaisu.

Ryan sytytti oman tupakkansa ja hymyili Lucalle lempeästi.

”Siinä taitaa olla aika paljon sulattelemista”, Ryan tokaisi nojaten seinää. ”Minusta tuntuu, että ei ole koskaan helppoa huomata, että poikkeaa normeista. Minulle se oli erityisen vaikeaa. Sinä olet tällä hetkellä ainoa ihminen, joka tietää homoudestani. Minä taidan olla myös niitä harvoja ihmisiä nykymaailmassa, jonka homoutta ei katsota suopeasti. Pitäähän minun hankkia itselleni perillinen, jolla on minun geenini ja joka on tarpeeksi arvokas jonain päivänä perimään Heavenin. Sen vuoksi joudun olemaan sellaisen ihmisen kanssa yhdessä, joka ei merkitse minulle tippaakaan. Vaikka jättäisinkin Diamondin, olisi minun valittava itselleni uusi tyttöystävä ja jonain päivänä, minun olisi hankittava itselleni vaimo. Välillä toivon todella hartaasti, että olisin joku... Tavallinen.

”Nykypäivänä onneksi suhtaudutaan paljon luonnollisemmin seksuaalisuudesta niin sanotusti poikkeaviin ihmisiin. Tietysti, samalla kun meille opetetaan esivanhemmistamme, ei voi sivuttaa sitä tosi seikkaa, että mies ja nainen ovat luodut toisilleen, eikä lisääntyminen onnistu luonnollisesti kahden samaa sukupuolta olevan välillä. Minusta on silti hienoa, että ihmiset voivat nykypäivänä elämään paljon vapaammin, vaikka vampyyrien uhka on koko ajan olemassa”.

Ryan katsoi jälleen Lucaa: ”Sinulla on loistava tulevaisuus edessäsi, päätit sitten olla miehen tai naisen kanssa”.

Ryan nousi seisomaan: ”Et taida olla enään treenaus kunnossa. Tule, niin vien sinut kotiin”:

Luca kuunteli lähes lasittunut katse silmissään eikä tiennyt miten olisi voinut vastata. Toki, hänellä oli asiat paljon paremmin kuin Ryanilla, mutta se ei tarkoittanut että hänen olisi otettava tämä..homoutensa niin helposti.

Idea kotiin pääsystä kuulosti mukavalta, vaikka koti olikin asuntola. Niimpä Luca käänsi päänsä toiseen suuntaan ja nojasi toista poskeaan polveensa, tuhahtaen. "Ei huvita..Lewis on kuitenkin siellä itkemässä kun Sammy jätti sen."

Hän huokaisi. Kai sekin olisi parempi vaihtoehto kuin istua täällä roskien hajussa lopun päivää, vaikka sekään ei toisaalta kuulostanut niin huonolta idealta loppujen lopuksi. Lopulta Luca kuitenkin nousi ylös ja vilkaisi jälleen Ryania. Taas hänen sydämensä tuntui lyövän kerran liikaa. Sillä hetkellä hän olisi tahtonut heittäytyä Ryanin syleiltäväksi.

Ryan nyökkäsi Lucan toteamukselle: ”Voimme vaikka vain ajella hetken aikaa”.

Ryan sattui vilkaisemaan Lucaan juuri kun tämä nousi. Ennen kuin ehti kunnolla edes ajatella sitä. Ryan harppasi lähemmäs ja kietoi käsivartensa miehen ympärille. Hän rutisti nuorempaan rintaansa vasten lujasti, mutt pyrki olemaan kuitenkin hellä.

”Anteeksi”.

Luca hätkähti yllättävää syleilyä. Lukiko Ryan hänen ajatuksensakin?! Hän värähti, muttei irrottautunut otteesta. Hän painoi päänsä vasten Ryanin olkaa ja päästi pitkän, värisevän hengityksen.

Hän nosti kätensä ja sulki ne Ryanin ympärille, vastaten syleilyyn. Hän tunsi itsensä täydellisen avuttomaksi, ja kyyneleet täyttivät jälleen hänen silmänsä. Luca puristi silmänsä kiinni ja kielsi itseään itkemästä uudestaan. Mitä hän oli, joku pikkutyttö vai?

Ryan hymyili itsekseen tuntiessaan Lucan käsivarret ympärillään. Toinen mies itseään vasten tuntui hyvälle. Ryan ei saanut nauttia tällaisesta. Nyt kun se oli mahdollista, se tuntui aivan liian mukavalle. Hän ei olisi halunnut päästää Lucaa irti, mutta tiesi sen hetken tulevan.

”Tule”, Ryan sanoi ja tarttui Lucaa kiinni kädestä.

Varovasti hän lähti vetämään Lucaa perässään autoaan kohti.

Luca pysyi paikoillaan ja hengitti sisäänsä Ryanin tuoksua. Se tuntui huumaavan hänet ja sekoittavan hänen päänsä.

Kun Ryan tarttui häntä kädestä ja lähti johdattelemaan häntä, Luca antoi hänen viedä. Hän ei vastustellut. Tuntui kuin aikaisempi taistelijanveri hänessä olisi sammunut. Hän tunsi itsensä varsinaiseksi hölmöksi. Ensin kieltäytyä ja sitten antaa toisen viedä.

Luca seurasi äänettömästi Ryania, pitäen katseensa kohti maata.

Ryan johdatti Lucan autolleen ja avasi tälle oven, kävellen sitten kuskin puolelle autoa. Ryanin auto oli paljon hienompi, kuin monen opiskelijan yleensä. Se oli kutakuinkin uusin malli. Täydellisen ympäristöystävällinen ja toimi kuin kuljettajan ajatus.

Mikäli Luca istuutuisi autoon, Ryan lähtisi ajamaan pois koulun alueelta. Hän ajaisi läpi New Yorkkia ja parkkeeraisi autonsa oman talonsa parkkihalliin. Hän johdattaisi Lucan hissiin ja antaisi hissin viedä hänet kerrokseen, jossa hänen asuntonsa sijaitsisi. Hän avaisi ulko-oven ja toivottaisi Lucan tervetulleeksi kotiinsa.

”Sanoit, että kämppiksesi nyhkyttäisi kotona”, Ryan sanoi. ”Täällä saa olla rauhassa. Voit mennä vaikka hetkeksi nukkumaan. Minä lupaan olla tekemättä mitään arveluttavaa. Ellet sitten itse halua. En voi millään väittää, ettenkö haluaisi sinua”.

Ryanin asunto on avara kaksio. Se on rakennettu nykyaikaisella tavalla, isoksi ja ilmavaksi, ilman turhia seiniä tai ovia. Kaikki oli viimeisen päälle, eikä olisi ensimmäisenä uskonut, että siellä asuva olisi opiskelija. Asunto sopi ennemminkin jollekkin varakkaalle liikemiehelle.

”Haluatko kahvia?” Ryan kysyi astellessaan keittiöön.

Sanaakaan sanomatta Luca nousi autoon. Hän ei tiennyt miksi, hän vain meni virran mukana. Hän katseli maisemia heidän ajaessaan kohti Ryanin asuntoa, tuijotti lamaantuneena ikkunasta.

Asunnolle päästyään Luca säpsähti Ryanin sanoja. Hänen katseensa oli hetken aikaa kuin autonvaloihin jääneen peuran, ennenkuin hän rentoutui jälleen. Miksi ihmeessä hän oli niin säikkynä? Miksi hän käyttäytyi aivan tavallisesta itsestään poiketen? Juuri näiden raastavien ajatusten takia Luca oli niin säikkynä.

Luca katseli asuntoa astellen epävarmana peremmälle. Hän ei vieläkään puhunut. Hän pelkäsi mitä hänen suustaan tulisi jos avaisi sen. Kuitenkin, hänen katseensa palasi aina Ryaniin.

Luca seurasi ääneti Ryania keittiöön, lähes hiipien, sillä hänen askeleistaan ei lähtenyt ääntä. Kun Ryan oli selin häneen, Luca astui eteenpäin ja kietoi kätensä toisen miehen ympärille, halaten tuota, painaen otansa vasten Ryanin selkää. Hän vain tahtoi olla hetken niin.

Kahvinkeitto saisi odottaa hetken. Ryan painoi kätensä Lucan käsille, jotka lepäsivät hänen vatsallaan. Ryan ei tehnyt elettäkään siihen suuntaan, johon olisi halunnut. Tilanne oli hänellekkin täysin uusi. Hänen omat ajatuksensa olivat kuitenkin paljon selkeämmät kuin Lucan. Siitä hän oli varma. Ryan nojasi päätään hiukan taakse päin, jolloin hänen takaraivonsa osui Lucan päälakeen.

Ryanille olisi riittänyt tämäkin, vaikka hänen ruumiinsa huusi toista. Erityisesti eräs tietty ruumiinosa. Ainakaan hänen ei tarvitsisi katua mitään jälkeenpäin.

Lucan pää oli sillä hetkellä täysin tyhjä. Hän toimi niinkuin hänen ruumiinsa tahtoi. Osa hänestä kiljui heräämään, mutta se ääni vaimeni nopeasti. Lucan vapisevat kädet alkoivat hitaasti tutkia kosketellen Ryanin kehoa, paidan alle kadoten.

Jos hän olisi saanut päättää, hän olisi käyttäytynyt kuin normaali omaitsensä, mutta näytti siltä ettei hän kyennyt. Luca painoi huulensa vasten Ryanin paidan verhoamaa selkää, puristaen silmiään kiinni. Hän halusi, muttei tiennyt mitä tekisi.

Ryan tunsi suudelman selässään. Hän nielaisi. Varovasti, koko ajan Lucan käsiä hivellen Ryan käänsi Lucan itseään kohti. Ryan yritti olla mahdollisimman varovainen, ettei säikäyttäisi toista pois. Aivan kuin toinen olisi joku villi metsän eläin ja säikkyisi pientäkin väärää liikettä.

Varovasti Ryan siveli Lucan poskea, nenänvartta, huulia, kulmia ja leukaa molemmilla käsillään, ennen kuin pysäytti kätensä toisen poskille. Sitten hän painoi hellän suudelman Lucan huulille.

Luca meinasi perääntyä Ryanin kääntäessä hänet itseään kohti, mutta pysyi lopulta paikallaan. Häntä hermostutti ja jännitti, pelotti lähes tulkoon se mitä tulisi tapahtumaan jos hän ei juoksisi pian karkuun. Hän vapisi kuin haavan lehti.

Ryanin kosketukset hänen kasvoillaan saivat Lucan inahtamaan. Hän kuitenkin vastasi suudelmaan jonka Ryan hänen huulilleen painoi. Hän tunsi poskiensa punehtuvan. Luca puristi käsissään Ryanin paitaa, tällä kertaa selkäpuolelta.

Miksi häntä pelotti kuin jotain neitsyttä? Olihan hän ennenkin harrastanut tälläistä, mutta ei tosin koskaan miehen kanssa.