Rakkautta ennen. K-18

Ryan ei pitänyt mitään kiirettä suudellessaan Lucaa. Samalla kun hän maisteli Lucan makuja, hän hiveli toisen kasvoja ja hiuksia varovaisesti ja niin lempeästi kuin osasi. Lucan maku kuitenkin huumasi hänet tavalla johon ei kyennyt yksikään huume.

Ryanilla oli täysi työ pitää kätensä vakaina. Häntäkin hermostutti. Ainakin yhtä paljon kuin Lucaa. Jostain syystä Ryanista kuitenkin tuntui, että juuri nyt hänen oli oltava se vahvempi.

Luca ei olisi halunnut suudelman päättyvän. Kuitenkin hän vaistomaisesti veti kasvonsa irti Ryanista, ja käänsi katseensa pois. Hänen hengityksensä oli tihentynyt huomattavasti.

Luca katsoi lattiaa. Hän olisi halunnut vielä jatkaa suudelmaa, ties kuinka pitkään, mutta jokin osa hänestä yhä vastusti tätä kaikkea. Luca puri alahuultaan neuvottomana. Hän halusi huutaa Ryanille että tuo olisi ottanut hänet, vaikka väkisin, ennenkuin hän lähtisi jälleen pakoon, mutta hänen kurkkunsa tuntui kuivalta kuin Saharan autiomaan.

Lucan kädet puristivat kuitenkin edelleen Ryanin paitaa.

Ryan ei vastustellut, vaikka mieli olisi tehnyt, kun Luca irrottautui hänestä. Toinen käsi laskeutui Lucan hartialle ja toinen silitteli edelleen hellästi tämän poskea.

”Meidän ei tarvitse tehdä mitään, jos et halua”, Ryan sanoi lempeästi. ”Ei sinun tarvitse hypätä heti sänkyyn, jos epäilet pitäväsi miehistä. Jos tosiaan pidät, niin sinulla on aikaa. Minä olen kuitenkin valmis. Haluan sinua valtavasti, enkä työnnä sinua pois kesken kaiken, mutta nyt me menemme sinun ehdoillasi”.

Ryan jatkoi edelleen Lucan poskes silittelyä.

”Kaikesta huolimatta, tämä olisi myös minun ensimmäinen kerta miehen kassa”.

Luca nosti epäuskoisen katseensa Ryaniin. Hänen tavanomainen, puheliais itsensä oli unohtunut selvästi jonnekkin matkanvarrelle, sillä hän ei vieläkään löytänyt sanojaan.

Hetken aikaa Luca kykeni vain tuijottamaan Ryania silmät selällään. Sitten hän rupesi yllättäen nauramaan. Viimein hänen kehonsakkin lakkasi vapisemasta ja tavanomainen iloinen ilme palasi Lucan kasvoille.

"Sori, en mä sulle naura.", Luca sai sanotuksi naurunsa välistä. "Itselleni.", Hän täsmensi kuitenkin ja kietoi sitten kätensä Ryanin kaulalle ja suuteli tuota.

Ryan hämmentyi hieman Lucan naurusta, mutta tämän suudellessa häntä, hän rentoutui silmiin nähden. Jälleen hän näki edessään sen Lucan, johon oli edellisenä iltana tutustunut. Nyt Ryan suuteli Lucaa ihan uudella innolla.

Kuitenkin, ennen kuin hän hukkui intohimojensa vietäväksi, hän irtaantui hetkeksi Lucasta: ”Sano heti, jos sinusta tuntuu pahalta tai väärältä. Lopetan heti”.

Tämän sanottuaan Ryan suuteli Lucaa. Hän painoi toista tiukemmin itseään vasten ja tällä kertaa Ryanin kädet rupesivat valloittamaan Lucan selkää.

Edelleen hymyillen Luca nyökkäsi Ryanille. Hän halusi ainakin kokeilla, sitä hänen ruumiinsa kirkui. Jos hän ei tykkäisi..No se olisi sen ajan murhe. Nyt Luca kuitenkin päätti vain nauttia suudelmasta.

Hän värähti kosketusta, kuin olisi saanut Ryanin käsistä pieniä sähöiskuja. Se tuntui kuitenkin miellyttävältä, eikä lainkaan pahalta. Hän nuolaisi Ryanin huulia, kuin pyyntönä päästä kielisuudelmaan.

Hänen omat kätensä olivat Ryanin vatsalla ja ujuttautuivat jälleen paidan alle, Lucan tutkiessa sormillaan Ryanin paljasta vartaloa. Se tuntui hyvältä, vaikkakin lihaksikkaammalta ja litteämmältä kuin mihin hän oli tottunut.

Ryan avasi suunsa, ottaen toisen kielen vastaan. Omasta puolestaan Ryan pyrki työntämään omaa kieltään Lucan suuhun, toisen miehen maun humahtaessa jälleen häneen huumaavana. Ryanilla ei ollut mikään kiire minnekkään ja hän aikoi nauttia ensimmäisestä miehestään niin pitkään ja niin rauhassa kuin se oli vain mahdollista.

Ryan huokaisi nautinnollisesti Lucan suuta vasten, kun toinen oli löytänyt reitin hänen paitansa alle.

He seisoivat Ryanin keittiössä niin, että kummankin takana oli rivi keittiötasoja. Ryan työnsi Lucan varovasti toisten tasojen luo ja ja nosti hänet istumaan siihen. Näin Ryan sai suoran ja vapaan reitin voidakseen maistella Lucan kaulaa. Samalla hän nosti toisen kätensä hivelemään varovasti Lucan niskaa ja toinen valui kohti Lucan takapuolta, jääden hivelemään ihoa aivan Lucan housujen vyötärönauhan yläpuolelle.


((Oon tänään taas kotona, että jos sinulla on vapaata niin voidaan pelata.))

Suudelma oli juuri sitä, mitä Luca oli kaivannut. Tuo hellä kielisuudelma sai sukat hänen jaloissaan pyörimään.

Kun Ryan hellästi työnsi hänet vasten keittiötasoja, Luca jännittyi hieman, mutta antoi toisen kuitenkin nostaa itsensä tasolle istumaan. Ryanin suudellessa hänen kaulaansa hän taivutti päätään taaemmas huokaisten.

Lucan vapina alkoi palata, mutta se johtui tällä kertaa mielihyvästä ja jännityksestä, ei pelosta. Jatkuvasti hän yritti sanoa itselleen, että Ryan oli nainen, vain sen takia että olisi osannut tehdä jotain. Hän värähti kosketusta housujensa yllä.

Sinitukkainen katsoi punehtuneilla kasvoillaan Ryania kohden. Häntä selvästi jännitti ensimmäinen kerta. Luca kietoi kätensä Ryanin kaulalle, ja näpräsi sormillaan tuon hiuksia.

Ryan tunsi toisen tärinän. Hän ei ollut aivan varma, miten tulkita sitä, varsinkin kun Luca oli ollut todella ailahtelevainen muutaman viime hetken aikana. Ryan kuitenkin päätti hidastaa toimiaan ihan pikkaisen ja palasi sivelemään käsillään Lucan kasvoja, kaulaa ja niskaa. Samalla hän suuteli miestä jälleen niin hellästi ja viettelevästi kuin osasi.

Ryanista tuntui, että hänen rakastajan taitonsa olivat pahasti ruosteessa, kiitos Diamondin.

Luca vastasi suudelmaan. Hän ei tiennyt mitä muutakaan tehdä. Hän mietti kuumeisesti millä voisi tuottaa toiselle samanlaista mielihyvää kun tuo tuotti hänelle.

Hitaasti hän liu'utti toisen kätensä jälleen Ryanin paidan alle, ja hänen sormensa löysivät paidan alta Ryanin nännin, jota hänen vapisevat sormensa puristivat hellästi. Luca irtautui suudelmasta ja painoi kasvonsa vasten Ryanin kaulaa, näykäten ja suudellen.

Ryan voihkaisi tuntiessaan kaulallaan Lucan hampaat ja huulet. Kun tämä nipistä hänen nänniään, hän voihkaisi vielä lujempaa. Hitaasti Ryan avasi Lucan hupparin vetoketjun ja riisui toisen yläosattomiin.

Ryanin silmissä Lucan vartalo oli täydellinen. Täysin erillainen kuin Diamondin. Paljon kauniimpi.

Ryan joutui hillitsemään itsensä lähes täydellisesti, ettei olisi vain repinyt kaikkia vaatteita pois Lucan päältä ja ottanut tätä rajusti. Nyt hän suuteli hellästi toisen rintakehää ja nännejä. Hän kävi huulillaan läpi jokaisen tuuman Lucan rintakehästä.

Hermostuneisuus lisääntyi Ryanin riisuessa Lucan paidan. Hän voihkaisi kuuluvasti suudelmien sadellessa hänen paljaalle ylävartalolleen. Tälläistäkö se oli? Jos kahden miehen välinen hyväily tuntui pelkästään näin hyvältä, niin millaista seksi olisi? Luca ei osannut vastata, mutta häntä jännitti kovasti.

Lucan kädet puristivat nyt keittiöntasoa. Hän puri alahuultaan ja katsoi kun Ryanin suuteli hänen vartaloaan. Hänen hengityksensä oli jo muuttunut huohotukseksi.

Ryan nousi taas ylös hivellen koko ajan Lucan paljasta ylävartaloa. Hän painoi huulensa tämän huulille, nuolaisi niitä ohimennen, kunnes siirtyi hitaasti, koko ajan nuollen ja suudellen ensin Lucan leualle. Siitä hän liikkui eteenpäin Lucan leuan kaarta seuraten, aina korvalle asti, jolloin hän saattoi näykkäistä tämän korvanlehteä.

Toinen käsi kipusi jälleen Lucan niskalle ja toinen siirtyi alemmas aina vyötäröltä Lucan housuille. Hellästi Ryan painoi kätensä toisen miehen haaroille.

Luca huohotti mielihyvästä tuntiessaan suudelmat ja näykkäisyn korvanlehdessään. Kuitenkin kun Ryanin käsi kosketti hänen haarojaan, hän säpsähti ja työnsi vaistomaisesti Ryania kauemmas.

Kosketus oli tuntunut hyvältä, mutta Lucan täytyi myöntää itselleen että häntä pelotti. Hän ei edes tuntenut Ryania kunnolla, ja vaikka hän oli useinkin hypännyt sänkyyn naisten kanssa jotka oli tavannut ensimmäistä kertaa, niin mies oli kuitenkin aivan eriasia. Eikä hän sitäpaitsi ollut humalassa.

"E-en voi..", Luca kuiskasi hieman nolostuneena. Hän puristi Ryania hartioista ja vältteli tuon katsetta. Hänen kätensä vapisivat.

Ryan perääntyi Lucasta harmistuneena, mutta yritti olla näyttämättä sitä. Hän noukki Lucan vaatteet lattialta ja ojensi ne tuolle.

”Lupasin olla menemättä pidemmälle, jos et halua”, Ryan sanoi. Sitten hän kääntyi selin Lucaan ja jatkoi kesken jäänyttä kahvinkeittoaan. ”Otatko sinä?”

Ryanin olisi tehnyt mieli ottaa Luca tämän vastusteluista huolimatta. Hän ei kuitenkaan voinut. Lupaus, mikä lupaus. Lisäksi ei näyttänyt kovin hyvältä, jos uutisotsikoissa kerrottaisiin Heaven productin perijän raiskanneen toisen miehen. Ryan ei voinut olla Lucaa väkisin.



Samantha heräsi. Hän tunsi kädet ympärillään ja kun hän avasi silmänsä, hän näki edessään nukkuvan Lewisin. Hymyi levisi naisen huulille, tämän muistaessa nukahtamistaan edeltävät tapahtumat.

Samantha kurottautui antamaan pienen suukon Lewisin leukaan ja silitti tämän poskea.

Hän olisi halunnut jäädä siihen loikoilemaan. Hänellä oli kuitenkin armoton pissahätä, joten hänen oli pakko nousta.

Luca ei kehdannut katsoa hetkeen Ryania silmiin. Häntä hävetti, että oli antanut toisen mennä näinkin pitkälle ja sitten stopannut koko homman. Hän vain ei saanut pakotettua itseään siihen.

Hän otti vaatteensa ja luisui alas keittötasolta vetäen vaatteensa ylleen ja kääntyi sitten selin Ryaniin. "Sori.", Hän mutisi ja haroi sinisiä hiuksiaan. "Kuppi kelpaisi kyllä.", Luca huokaisi. Hän olisi voinut sillä hetkellä takoa päätään vasten keittiöntasoa. Hänen haaruksiaan kuumotti ja pakotti, mutta käski itseään rauhoittumaan.


Lewis ynähti tuntiessaan suukon kaulallaan. Hän oli edelleen puoliunessa ja raotti hieman silmiään. "Huomenta..", Lewis haukotteli ja nousi toisen kyynärpäänsä varaan samalla kun Samantha nousisi vessaan. "Olipas makeat unet."

”Tavallista vai jotain muuta? Saan tehtyä lattea, cappuchinoa, joitain erikoiskahveja. Sano vain mitä haluat”, Ryan kysyi vilkaistessaan Lucaa.

Saatuaan vastauksen Lucalta, hän näppäili oikeat lukemat keittimeen ja otti kaapista kaksi kuppia. Moderni kahvinkeitin on kytketty suoraan rakennuksen vesijohto verkostoon. Se kuuluu nykypäivän asuntoihin yhtä luonnollisena osana kuin 2000-luvun alussa jääkaappi ja hella. Lisäksi kahvinkeittimen toimintoihin kuuluu useamman kuin pelkän tavallisen kahvilaadun valmistaminen. Riitti vain, kun huolehti tarpeeksi usein täyttää koneen kahvipavuilla ja muulla tarpeellisilla kahvin aineksilla.

Kahvin valmistuttua Ryan ojentaa toisen kupin Lucalle ja ottaa itse toisen. Hän astelee itse keittiön pöydän ääreen ja osoittaa toista tuolia Lucalle.

”Älä ota itseesi tästä”, Ryan sanoi. ”Tilanne on täysin uusi sinulle. Minun ei olisi pitänyt lähteä leikkiin mukaan vaan antaa sinun sulatella asiaa rauhassa”.



Samantha hymyili Lewisille ja asteli vessaan.

Vessasta tullesaan hän sanoi: ”Pitäisikö Lucalle soittaa? Se sanoi menevänsä salille. Voitaisiin mennä kaikki kolme syömään lounasta Sunriseen. Minulla on ainakin ihan kaamea nälkä”.

Samantha kömpi Lewisin viereen sänkyyn ja hiveli lähes huomaamattaan tämän lantiota sormellaan: ”Mitä sanot?”

"Tavallinen, mustana.", Luca mutisi ja otti sitten kupin saadessaan sen Ryanilta. Hän seurasi tuota pöydän ääreen ja istui huokaisten.

"Ei olisi pitänyt antaa sinun innostua, tiedän miltä se tuntuu.", Luca haroi hiuksiaan virnistäen pahoittelevasti. Hän ainakin yritti olla mahdollisimman paljon oma itsensä. "Ja sitäpaitsi, minähän tämän koko homman aloitin.", Luca naurahti pienesti ja nojasi sitten päätään kämmeneensä, katsoen tutkivasti Ryania.


Lewis otti Samanthan uudestaan syleilyynsä naisen tullessa takaisin hänen viereensä. Samanthan kosketus hänen lantiollaan tuntui mukavalta, hieman kutittavalta. "Kuulostaa hyvältä idealta.", Hän totesi suukottaen Samanthaa nenän päähän.

"Mitenköhän Lucan yö meni?", Hän virnisti pienesti.

Ryan nyökkäsi Lucalle.

”Sanoin, jo että et saa kantaa tästä syyllisyyttä”, Ryan sanoi. ”Tällaiseen soppaan tarvitaan yleensä kaksi. Uskoisin, että olemme molemmat syyllisiä tähän. Tuskin meidän kannattaa syyttää itseämme tai toisiamme, kun kumpikin tietää missä mennään. Ymmärrät varmaan kuitenkin, ettei tästä kannata kauheasti juoruilla.

”Tiedän kuitenkin, että vaikeneminen on vaikeaa, joten jos luotat niihin kahteen ystävääsi, voit toki kertoa heille”.

Ryan painoi päänsä hieman masentuneen oloisena: ”Toivoisin kuitenkin, etten joudu ongelmiin tämän vuoksi. Ymmärrät varmaan. Isäni on hyvin tarkka tietyissä asioissa ja saisin totisesti kuulla kunniani, jos tahraan suvun kunnian”.



Samantha nyrpisti nenäänsä pienesti saadessaan suukon sen päähän: ”Et sitten kiusaa Lucaa. Me hylkäsimme hänet törkeästi eilen ja minäkin vain ruikutin hänelle tänään”.

Samantha kierähti selkä Lewisiin päin ja kurotteli puhelinta yöpöytänsä reunalta. Se oli kuitenkin sen verran kaukana, että hän joutui muuttamaan asentoaan niin, että hänen takamuksensa painui Lewisin haaroja vasten.

”Minä soitan”, Samantha sanoi. Puhelimen kalastelu olisi tietysti ollut helpompaa, jos hän olisi viitsinyt nousta ylös. ”Jahka saan puhelimeni”.

Luca hymähti. Hän ei ollut ajatellut puhua asiasta edes Samanthalle tai Lewisille, ei siksi että olisi hävennyt asiaa, vaan siksi että oli päättänyt pitää suunsa kiinni kunnes tietäisi itse mitä varmasti haluaisi.

"Ole huoleti, en aio puhua edes Sammylle tai Lewisille.", Luca hymyili rauhoittavasti ja virnisti pienesti. Hän toki ymmärsi Ryanin aseman, eikä hän halunnut olla se, joka tuon saattaisi vaikeuksiin.


Lewis ähkäisi pienesti tuntiessaan Samanthan takamuksen haarojaan vasten. Hänen haaruksiaan alkoi jälleen kuumottaa ja mies tarttuikin Samanthan puhelinta hapuilevaan käteen vetäen sen pois. "Eiköhän Luca jaksa vielä hetken odottaa..", Lewis kuiskasi melkein kehräten Samanthan korvaan, näykkäisten samalla naisen korvanlehteä, ja painaen sitten suudelman naisen niskaan.

"Minulla on vähän muunkin nälkä.."

Ryan katsoi tutkivasti Lucaa. Hänestä itsestään alkoi tuntua huolehtivaiselta isoveljeltä.

”Puhuminen on tärkeää. Se saattaa selkeyttää sinun omia ajatuksiasi, mutta ymmärrän toki, jos et halua puhua ystävillesi”, Ryan tuojotti melkein juotua kahviaan. ”Mutta jos sinua yhtään lohduttaa voit tulla puhumaan minulle. Minähän sinut tähän jamaan tavallaan saatin”.



Samantha hämmästyi hiukan, kun Lewis ei antanutkaan hänen ottaa puhelintaan. Pian hänelle kuitenkin selvisi, mitä mies ajoi takaa.

Samanthan huulilta karkasi huokaus, kun hän tunsi Lewisin hampaat korvallaan. Toinen huokaus kuului heti perään, kun Lewis suuteli hänen niskaansa. Samanthan niska oli ehdottomasti yksi naisen erogeenisista aluesta. Häntä kiihotti niskan koskettelu jopa enemmän, kuin esimerkiksi hänen rintojensa koskettelu.

Siinä kyljellään maatessaan hän hapuili Lewisin kättä ja sen löydettyään, hän ohjasi käden rinnalleen. Tämän tehtyään hän itse vei kätensä Lewisin takapuolelle ja yritti pakottaa häntä painautumaan tiukemmin kiinni itseensä.

Luca nyökkäsi Ryanille ja hymyili edelleen, tuijotellen kahviaan. "En halua kertoa heille mitään, ellen ole varma asiasta. Sitä paitsi, sitä ei koskaan tiedä, jos joku vaikka ohimennen sattuisi kuulemaan jotain mitä ei tarvitse. Ja minä olen jo saanut tarpeekseni jälki-istunnoista.", Luca virnisti pirullisesti. Hän oli joutunut muutaman kerran puhutteluun väkivaltaisesta käytöksestään.

Luca sattui olemaan niitä henkilöitä jotka useimmiten selvittivät ongelmansa nyrkein, ja niitä jotka puolustivat ystäviään henkeen ja vereen.


Lewis tarttui Samanthan ohjaamana naisen rintaan ja hieroi sitä hellästi, samalla kun jatkoi Samanthan kaulan ja niskan suutelua ja näykkimistä.

Hän painautui niin kiinni Samanthaan kuin vain oli mahdollista, nuolaisten naisen niskaa, kuin maistellen. Hänen haaroissaan kuumotti kirkuvasti, hän tahtoi Samanthaa aina vain enemmän, eikä uskonut että voisi koskaan saada tarpeekseen.

Ryan hymyili ymmärtäväisesti. Tottahan hän oli nähnyt Lucan jälki-istunto tilastot samalla, kuin kaiken muunkin. Hän muisti hämärästi jotain merkintöjä, mutta ei ollut silloinkaan kiinnittänyt niihin huomiota. Ryanilla kaikki muu oli tärkeämpää, kuin jotkut satunnaiset jälki-istunnot.

”No, kuten sanoit. Minulle voit tulla puhumaan halutessasi”, Ryan sanoi. Hän asteli uudelleen kahvinkeittimelle aikomuksenaan keittää itselleen toinen kupillinen. Tällä kertaa kylläkin jotain muuta kuin cappuchinoa.

Kuitenkin, samassa Ryanin ovikello soi.

Ryan katsoi kelloaan ja huokaisi: ”Luulisin sen olevan Diamond. Olen todella pahoillani, mutta minusta tuntuu, että sinun on parempi lähteä. Vaikka seurassasi onkin mukavaa”.



Samantha olisi voinut huutaa täyttä kurkkua, niin hyvältä niskan suuteleminen hänestä tuntui. Hän sai kuitenkin huutonsa tukahdutettua tyynyyn johon painoi päänsä.

Vartalonsa liikkeille hän ei kuitenkaan voinut mitään. Lewisin kosketus sai hänen vartalonsa vapisemaan. Lisäksi, Samanthan voimatta sille itse mitään, hän teki hinkkaavaa liikettä takapuolellaan Lewisin haaroja vasten.

Samalla Samanthan oli pakko hyväillä itse itseään housujensa kankaan läpi. Lewis oli parhaillaan tekemässä hänestä umpihullua.

Luca säpsähti ovikelloa ja melkein kaatoi kahvikuppinsa pöydälle. Hän katsahti peloissaan Ryania tuon kertoessa että ovella olisi luultavasti Diamond, mutta pian pelokas ilme vaihtui uhmaavan kylmäksi. Hän nousi tuoliltaan ja nyökkäsi Ryanille merkiksi että ymmärsi.

Luca laski puolityhjän kuppinsa tiskipöydälle ja asteli Ryanin perässä kohti ovea. Hän vain odotti, millaisen kohtauksen Diamond saisi, huomatessaan että Ryanin pusukaveri kujalta olisi tuon luona. Pieni virne kohosi hänen huulilleen.


Lewis puri hieman kovempaa kuin mitä oli aikonut, tuntiessaan Samanthan lanneliikkeet haarojaan vasten. Hän huokaisi vasten naisen niskaa, suudellen kohtaa jota oli purrut. Hän tahtoi vain koko ajan enemmän ja enemmän olla Samanthan kanssa, lopun ikäänsä jos oli mahdollista.

"S-sam..", Mies onnistui henkäisemään. Hän tahtoi Samanthan sisälle. Hän alkoi availla housujaan ja saadessaan miehuutensa vapaaksi kankaan kahleista hän alkoi riisua myös Samanthan vaatteita, suudellen ja näykkien alati naisen niskaa.

Ryan asteli ovelle, mutta pysähtyi kuitenkin, ennen kuin avasi sen: ”Minusta oli mukavaa jutella kanssasi, Luca. Eikä minua haittaa yhtään, vaikka olisimme jatkossa ystäviä. Olet hyvä tyyppi”.

Ryan hymyili vielä kerran Lucalla ja avasi sitten oven. Ovella tosiaan oli Diamond.

”Minkä helvetin syyn takia sinä et vastaa puhelimeen, vaikka sinulla sellainen on? Olen yrittänyt soittaa koko aamun! On muuten sinun syytäsi, että minulla...” enmpää Diamond ei ehtinyt sanoa, nähdessään Lucan Ryanin takana.

Luultavasti ensimmäistä kertaa elämässään Diamond meni täysin sanattomaksi.

”Hei, Diamond. Suo anteeksi”, Ryan sanoi painaen pienen suukon naisen huulille.



Samantha kiljahti kun Lewis puri häntä. Purema oli kova ja se tuli niin yllättäen, että hän ei ehtinyt painaa päätä tyynyynsä. Se ei kuitenkaan missään nimessä sattunut. Päin vastoin se kiihotti häntä vain enemmän.

Kun Lewis avasi omat housunsa, nainen oli ollut jo pidemmän aikaa valmis ottamaan tämän sisälleen. Samanthalle riitti, että hänen housunsa olivat suurimmaksi osaksi pois tieltä. Hän vain riuhtaisi ne polviin Lewisin apuna, jonka jälkeen, turhankin tottuneesti ohjasi Lewisin sisäänsä.

Kun Lewis upposi Samanthan sisään, hänen oli pakko jälleen kiljaista. Kaikki tuntui aivan liian hyvälle. Samantha vei jälleen oman kätensä hävylleen.