Rakkautta ennen. K-18

Samantha makasi Lucan sängyssä vain polvisukat jalassaan, muuten ilkosen alastomana. Hänen lippalakkinsakkin oli ehtinyt pudota jo heidän rymistellessään maahan.

Samantha suuteli Lewisiä nälkäisenä takaisin, aivan kuin hän olisi halunnut ottaa Lewisistä niin paljon kuin mahdollista mukaansa Delta Islandille. Kyllä hän vielä ottaisikin miehen mukaansa kotiin. Sitten kun siellä olisi kunnon äänieristykset.

Näppärät kädet löysivät nopeasti tiensä Lewisin sepalukselle. Hetkessä miehen housut oli työnnetty polviin.

Lewis ei enää tiennyt mitä sana "rauhallisesti" tarkoitti. Kun Samantha oli saanut hänen omat housunsa polviin, hän tarttui Samanthan reisiin ja nosti naisen jalat olkapäilleen, työntyen sisään ilman sen suurempia seremonioita.

Hän painoi kiihkeästi huulensa vasten Samanthan kaulaa, näykkien, samalla kun alkoi ensin hitaasti liikutella lanteitaan, liikkeen kuitenkin nopeutuessa alati, muuttuen rajummiksi.

Samantha voihki niin lujaa, että hänen erotustansa olisi voitu helposti jatkaa asuntolarauhan häiritsemisen vuoksi. Hän nousi kyynärpäittensä varaan, purren Lewisiä hartiasta kevyesti. Lewisin rajuus kiihotti häntä valtavasti. Hänellä ei ollut enään mitään hajua siitä, kuinka kauan kestäisi. Olihan kahvilassa kiehnääminen toiminut jo eräänlaisena esileikkinä.

Ja juuri tätähän hän oli pyytänyt. Hän oli pyytänyt Lewisiä naimaan itseään. Ei rakastelemaan.

Aivan kuin he olisivat olleet viikkoja erossa. Niin rajuilta heidän toimensa tuntuivat, eikä suinkaan siltä, että he eroaisivat vasta muutaman tunnin kuluttua muutamaksi päiväksi.

Lewis ähkäisi tuntiessaan Samanthan hampaat vasten hartiaansa. Hän halusi vain enemmän, enemmän ja enemmän Samanthaa. Hän työntyi syvemmälle lähes jokaisella työnnöllään, kovemmin ja rajummin.

Jokin osa hänestä käski häntä rauhoittumaan ellei hän haluaisi rikkoa Samanthaa, mutta hän ei kyennyt estämään itseään. Samantha vain tuntui niin hyvältä että hänen oli pakko saada kaikki ja heti. Tälläisellä menolla hän ei tosin kestäisi kauaa, ennenkuin tulisi.

"Sa-samanthaah..", Lewis huohotti aivan Samanthan korvan juuressa, näykäten naisen niskaa.

Samantha voihki ja huohotti, eikä häntä häirinnyt ollenkaan Lewisin rajuus. Päinvastoin, mitä rajummin Lewis häntä kohteli, sitä enemmän hän siitä kiihottui.

”Le-wii-iih...” nimi muuttui kesken kaiken kiljaisuksi Samanthan lauetessa. Samathan koko ruumis vapisi ja tärisi samalla, kun hänen koko ruumiinsa taipui kaarelle Lewisiä vasten.

Lewis huohotti minkä kerkesi, ja lähestulkoon kuolasi kun ei ehtinyt ähkimiseltää nielemään. Hän rutisti laukeavan Samanthan syliinsä ja laukesi itsekkin.

Lauettuaan Lewis rojahti Samanthan päälle huohottaen kuin kala kuivalla maalla. Hänen silmissään pyöri ja häntä lähes oksetti, niin hyvältä se oli tuntunut.


Luca pääsi viimein Ryanin ovelle ja veti syvään henkeä ennenkuin sai viimein pakotettua itsensä koputtamaan. Hän ei tiennyt oliko liian aikaisessa.

Samantha vapisi vielä pitkän aikaa Lewisin alla yrittäen saada raskasta hengitystä tasaantumaan. Hänen päässään pyöri hieman ja kurkkua kuivasi, mutta kaikki oli täysin sen arvoista mitä hän oli saanut juuri kokea. Vaikka perinpohjainen hyvästely olisi jäänyt tähän, olisi Samantha voinut lähteä tyytyväisenä käymään kotona.

Samantha ei kuitenkaan missään nimessä aikonut jäättää leikkiä tähän. Hän varmistaisi, ettei Lewis unohtaisi häntä hetkeksikään hänen ollessaan poissa.



Ryan avasi hymyillen oven. Samalla kun ovi aukesi, rappukäytävään levisi huumaava ruuan tuoksu. Ryan näytti jotenkin paljon rennommalta kuin yleensä. Oli vaikea sanoa mistä se johtui, rennosta pukeutumisesta vai erosta Diamondin kanssa? Vaikka pukeutuminen olikin hyvin rennon oloinen, ei hänellä ollut yllään mitään homeisia verkkareita, vaan rennon oloiset mustat housut, jotka olivat kyllä hyvin siistin näköiset. Yläruumiinsa verhona hänellä oli pähkinän ruskea, pitkähihainen paita, jonka hihat hän oli käärinyt kyynärtaipeisiinsa. Paita oli juuri sen verran löysä, etteivät hänen rintakehän lihakset juuri pullistelleet sen läpi, mutta käsivarren lihakset kyllä piirtyivät kankaaseen.

Ryan oli ilmeisesti jokin aikaa sitten käynyt suihkussa. Hänen hiustensa latvat taipuivat aivan aavistuksen verran kosteudesta ja ja hänen kaulallaan kimmelteli yksittäinen vesipisara, joka oli ilmeisesti pudonnut hänen hiustensa latvoista.

”Hei. Tule vain sisään”, Ryan vastasi hymyillen ja siirtyi hieman oven edestä.

Lewis huohotti eikä hetkeen kyennyt liikkumaan, ennenkuin lopulta kierähti pois Samanthan päältä tuon vierelle. "Enkai..satuttanut?", Lewis huohotti ja nielaisi. Hänen kurkkuaan kuivasi, hän tahtoi vettä, mitä tahansa kunhan saisi karheuden kurkustaan.

Hän kääntyi hiukan vaivalloisen näköisenä kohti Samanthaa ja suukotti naisen kaulaa painaen sitten otsansa tuota vasten. Hän olisi luultavasti voinut itkeä onnesta.


Luca katsoi hämmästyneenä Ryanin muutosta. Koulussa ja muualla Ryan oli aina näyttänyt siltä kuin tuolla olisi ollut rautakanki perseessään, ja nyt hän vaikutti hyvin rennolta. Ehkä Diamond oli ollut se rautakanki.

"Hei.", Luca sai sanotuksi ja hymyiltyä hieman. Hän astui Ryanin siirtyessä sisälle ja häkeltyi suorastaan ruuan tuoksusta. Se oli tulvinut rappuun mutta täällä sisällä se oli paljon mahtavampi. Oliko Ryan kokannut hänelle? Olettiko Ryan näiden kuitenkin olevan treffit? Pelko siitä että hän "joutuisi" tekemään jotain mitä ei itse tahtonut alkoi jäytää hänen sydäntään.

Samantha silitteli lempeästi Lewisin hiuksia. Hänestä tuntui hyvältä olla näin lähekkäin.

”Ei. Et sinä minua satuttanut”, Samantha huokaisi, mutta piti silmänsä kiinni. ”Tai jos satutit niin minä vain pidin siitä”.

Pieni naurahdus karkasi naisen huulilta. Hänen kätensä siirtyi Lewisin hiuksilta tämän niskaan piirtelemään pieniä viivoja. ”Mutta älä luulekkaan, että päästän sinut näin helpolla”, Samantha kurotti päätään voidakseen kuiskata sanansa poikaystävänsä korvaan. Samalla hän puhalsi lempeästi ja suukotti sitten tuon korvan lehteä.



Ryan sulki oven Lucan perässä.

”Käy toki peremmälle ja ole kuin kotonasi”, Ryan sanoi, tuttu jäykkyys häivähti miehen sanoissa.

Ryan pani nopeasti merkille Lucan ilmeen astellessaan keittiöön. Hän kurkkasi nopeasti uuniin, jossa hänen paistinsa paistui. Ryan piti kokkaamisesta ja hän teki mielellään ruokaa vierailleen. Mitä monimutkaisempi resepti, sitä innokkaampi Ryan oli toteuttamaan sen. Luultavasti sekin oli yksi syy, miksi Diamond roikkui hänessä niin kiihkeästi. Leipomisessa hän ei ollut kummoinen, siksi hänen suunnittelemansa jälkiruoka oli ostettu konditoriasta.

”Älä hermoile”, Ryan sanoi lopulta viedessään salaattikulhon keittiön pöydälle, joka oli katettu kahdelle. ”Tämä on vain minun tapani pyytää anteeksi. En vaadi sinulta mitään”.

Lewis oli hieman ihmeissään. Vai niin, Samantha piti siis sellaisesta leikistä. Hän virnisti pienesti ja nautti koukeroista niskassaan, joita nainen piirteli.

Hän hätkähti Samanthan sanoja. Meinasiko tuo nainen tosissaan että hän kykenisi heti perään uudestaan? Lewis räpytti silmiään ja katsoi Samanthaa hämillään. "Siis..Mitä?", Hän ei ollut uskoa että Samantha olisi heti valmis uudestaan. Omasta mielestään hän oli kuitenkin ollut sen verran raju.

Ei sillä, kyllä Lewis tahtoisi. Hän ei vain tiennyt riitäisivätkö hänen voimansa siihen. Lopulta hän kuitenkin hymyili Samanthalle. "Sinä olet sitten päällä.", Hän virnisti naiselle.


Luca katseli ympärilleen. Tällä kertaa hän ei ollut samanlaisessa shokissa kuin viimeksi käydessään, joten tuntui hieman että hän olisi nähnyt paikan vasta ensi kertaan. Luca riisui kenkänsä jalasta ja tutki sitten katseellaan asuntoa ennenkuin seurasi Ryania keittiöön.

Hän hätkähti Ryanin sanoja. Eiköhän viimeksikin ollut epäillyt miehen omaavan ajatustenluku kykyjä? Hänestä tuntui siltä. Mutta hän hymyili kuitenkin itselleen. Sehän oli naurettavaa. Hänen koko olemuksensa varmasti kiljui hermostuneisuutta, joten oli ilmiselvää että se näkyi päälle päin.

"Selvä.", Hän sanoi lopulta. "Mahtava tuoksu, muuten.", Luca sanoi haistellen huumaavaa ruuan tuoksua keittiössä.

Samantha virnisti Lewisille ja lähti ikäänkuin liukumaan alemmas, hän auttoi Lewisiä kääntymään selälleen. Sanaakaan sanomatta hän otti Lewisin, sillä hetkellä velton, elimen suuhunsa ja rupesi esittelemään miehelle taitojaan.

Heidän äskeisen rietastelun maku ja tuoksu iskivät vasten Samanthan kasvoja, mutta hän ei ollut siitä moksiskaan. Eihän hän ollut mikään neitsyt. Vaikka Lewis saattaisikin haluta kieltää sen, Samanthalla oli ollut enemmän seksikumppaneita kuin monella muulla ikätoverillaan.



Ryan hymyili Lucan kommentille. Hän jatkoi tottuneesti ruuanlaittoaan.

”Kiitos. Tämä on tietyllä tavalla minun harrastukseni. Olen aina pitänyt ruuanlaitosta”, Ryan kertoi. ”Leipomisessa olen kyllä yksi poropeukalo”.

Ryan asetti siivilän lavuaarin päälle ja kaatoi pavuista ja pikku porkkanoista veden pois.

”Diamondin mielestä oli naurettavaa, että minun kaltaiseni jätä pitää ruuanlaitosta”, Ryan puhui niitä näitä. Ehkä häntäkin vähän hermostutti. Luca kiehtoi häntä luvattoman paljon. ”Silti hän kyllä söi kaiken minkä lautaselle laitoin”.

Vihannekset saivat jäädä siihen, kun Ryan asteli jääkaapille. Siellä oli kaksi campari lasillista odottamassa. Ryan toi toisen Lucalle ja piti itse toisen.

”Pidän myös drinkkien sekoittelusta”, Ryan virnisti. ”Tein joskus huvikseni baarimikon hommia”.

Lewis älähti. Nautinto syöksyi hänen kehonsa läpi kuin nuoli. Hänen selkänsä taipui kaarelle. Hänen miehuutensa, Samanthan hyväilemänä, alkoi hiljakseen kovettua uudestaan. Hän ei voinut uskoa miten hyvä Samantha saattoi olla.

Hän tiesi kyllä ettei Samantha ollut neitsyt, mutta hän ei välittänyt. Jos naisella oli näin hyvät kyvyt, hän oli vain onnellinen saadessaan tuon naisen nyt kokonaan itselleen. Lewis huokaili nautinnosta, puristaen lakanoita nyrkeissään.


Luca otti vastaan tarjotun lasillisen kuunnellen kiinnostuneena Ryanin juttelua. Hän oli mielissään siitä miten rento toinen oli, ja vielä enemmän siitä ettei Ryan yrittänyt mitään. Hän ei tiennyt kuinka pitkälle olisi valmis menemään.

"Niinkö?", Luca oli aidosti yllättynyt kuullessaan Ryanin toimineen baarimikkona. Ajatus Ryanista baarimikon asusta oli hieman kiihottava, mutta Luca käski itseään unohtamaan moiset.

"Mahtoi olla hauskaa.", Hän totesi hymyillen. Luca nojaili keittiötasoon katsellessaan Ryanin puuhia. Samaiseen tasoon, jolla hän oli meinannut antautua kokonaan Ryanille.

Samantha jatkoi kunnes oli saanut Lewisin elimen nousemaan täyteen mittaansa. Sen jälkeen hän nousi miehen päälle ja auttoi tämän sisäänsä.

Tällä kertaa hän ei aikonut olla raju tai ahne. Hitaasti, hyvin hitaasti hän laskeutui alemmas, antaen Lewisin samalla luisua sisäänsä. Tämä sai hänet huokaamaan pitkään ja nautinnollisesti.

Tämän jälkeen hän aloitti hitaan, rauhallisen ja viettelevän liikehdinnän. Nyt Samantha halusi rakastella niin kuin heillä olisi kaikki maailman aika käytössään.



Ryan kohautti olkiaan: ”Olihan se ihan mukavaa. Ei sitä kyllä kauaa jaksa kun minulla on Heaveninkin asiat hoidettavana. Voisi kuvitella, että se oli sitä minun nuoruuden kapinaani”.

Ryan purskahti nauruun. ”Anteeksi. Minä en ole kyllä ikinä kapinoinut muuta kuin vampyyreja vastaan”, se häntä tässä niin naurattikin. ”Sisareni on kyllä aivan toista luokkaa. Minä olen lauhkea kuin lammas vanhempieni edessä, mutta Mirandaa taitaa kuvata kaikkein parhaitin jonkin sortin hurrikaani”.

Lewis olisi voinut kuolla ja päätyä taivaaseen, juuri siltä hänestä tuntui Samanthan tulessa hitaasti hänen yllään, liikkuen hitaasti ja rauhallisesti. Hän otti käsillään kiinni Samanthan lantiosta, mutta ei tehnyt muuta. Samantha saisi nyt määrätä tahdin.


Luca katsoi hieman hämillään Ryanin naurua. Se oli..Mukavaa kuultavaa. Hän ei uskonut kuulleensa noin aitoa naurua Ryanilta vielä koskaan. Hän hymyili lämpimästi Ryanille. Hän kaipasi omaa perhettään aina silloin tällöin, mutta harvemmin. Hän ei oikein tullut toimeen nykyään vanhempiensa kanssa. Ei sen jälkeen kun hän oli lähtenyt kotoa.

Luca oli aina ollut hieman liian kapinallinen tavalliseen perheeseensä. Hän oli aina leikkinyt rajusti ja saanut kolhuja enemmän kuin laki olisi sallinut. Muistot lapsuudesta saivat Lucan hymähtämään itsekseen.

Ohimennen Samantha siveli Lewisin rintakehää, vieden sitten molemmat kätensä omille rinnoilleen. Hetken aikaa hän malttoi hyväillä niitä molempia, mutta pian hänen toinen kätensä lähti sivelemään hänen omaa ruumistaan muualta.

”Katso minua Lewis”, Samantha kuiskasi. Se oli ennemminkin pyyntö kuin käsky.



Ryan laski oman campari lasinsa työtasolle ja kääntyi sitten kurkistamaan jälleen uuniin.

”Miranda oli vähällä aiheuttaa isällemme sydänkohtauksen muutama vuosi sitten kun ilmoitti, ettei aio työskennellä Heavenille”, Ryan sanoi avatessaan uunin luukun. Paisti olisi valmis. ”Tällä hetkellä hän opiskelee taidetta yliopistossa, mutta luulen, ettei hän viihdy siellä kauaa, kuten ei edellisessäkään yliopistossa. Hän muutti omilleen jo seitsemäntoista vuotiaana ja on tällä hetkellä pienen pojan äiti. Isästä ei ole tietoakaan”.

Ryan nosti paistin uunista: ”Voimme aloittaa salaatilla”.

Lewis sai silmänsä avatuksi ja suuntasi katseensa Samanthaan. Mikäli nainen oli toivonut hänen kiihottuvan siitä enemmän, niin toive toteutui. Samanthan katsominen samalla kun tuo liikkui hänen päällään kiihotti häntä tavalla jollaista hän ei ollut ennen tuntenut.

Hän tunsi halua sysätä itsensä rajusi sisälle, mutta piti itsensä kurissa ja antoi Samanthan liikkua mielensä mukaisessa tahdissa.


Luca nyökkäsi. Hänestä oli mukavaa kuulla Ryanin puhuvan itsestään ja perheestään, ja häntä hieman hävetti olla sillä tavalla koko ajan hiljaa. Hänellä ei vain ollut samankaltaisia kokemuksia, eikä hän tiennyt tahtoiko Ryan edes niistä kuulla. Luca arveli, että Ryan ei ollut kiinnostunut hänestä muulla tavalla kuin korkeintaan seksuaalisesti.

"Kuulostaa hyvältä.", Hän totesi irtautuessaan keittiöntasosta ja asteli sitten pöytään. Hän istui toiselle katetulle paikalle laskien lasinsa lautasensa lähelle.

Samantha huokaili ja voihki, mutta tällä kertaa se oli kaukana siitä kiljumisesta, mitä hänen huuliltaan oli useimmiten purkautunut heidän seksinsä aikana.

Hetken kuluttua Samantha lopetti liikkeensä. Hän oli ollut vähällä tulla, mutta ei halunnut sitä vielä.

Hän kumartui suutelemaan Lewisiä, pitäen miehen kuitenkin edelleen sisällään. Hän halusi nauttia vielä miehestä.



Ryan annosteli tottuneesti kummankin lautaselle salaattia ja asetti salaattikastikkeen niin, että kumpikin pääsi siihen helpommin käsiksi. Sitten hän kaatoi kahteen lasiin jäävettä, jossa lillui kaksi palaa sitruunaa.

”Entä sinä. Millainen perhe sinulla on?” Ryan kysyi istuutuessaan omalle paikalleen. ”En pidä yksikseni juttelemisesta. Miten päätit lähteä opiskelemaan vampyyreiden listimistä?”

Lewis vastasi suudelmaan, siirtäen kätensä molemmille puolille Samanthan kasvoja. Hän nuolaisi naisen huulia ja painoi jälleen huulensa niitä vasten. Hän ei tahtonut päästää tuota luotaan, hän tahtoi pitää Samanthan luonaan niin pitkään kuin mahdollista.

Hän olisi myös mielellään lähtenyt Samanthan mukaan tuon vanhemmille, mutta hänen tentti ja kurssi aikataulunsa eivät olisi sallineet moista. Lisäksi häntä jännitti vielä koko ajatus Samanthan perheen tapaamisesta.



Luca kiitti nyökkäämällä Ryanin laitettua salaattia hänen lautaselleen. Hän katsoi hetken aikaa Ryania miettien vastausta tuon kysymykseen.

"Hmm. Normaali.", Hän totesi haroen hieman sinisiä hiuksiaan. "Olen ainoa lapsi. Vanhempani eivät oikeastaan pitäneet siitä että lähden opiskelemaan Heaveniin. Emme oikein ole olleet yhteyksissä sen jälkeen.", Luca hymyili kuin pyytääkseen anteeksi. Hänen perheensä kuulosti varmasti aivan liian tavalliselta ja tylsältä verrattuna Ryanin perheeseen.

"En oikein tiedä miksi, mutta olen pienesti pitäen tahtonut vampyyrinmetsästäjäksi, mutta koska kukaan suvussani ei ole sellainen, pääti tulla Heavenille."

Samantha irrottaui hetkeksi suudelmasta ja silitteli Lewisin kasvoja hellästi. Hänen huulillaan karehti lempeä hymy. Hänen silmänsä tuikkivat onnesta hänen katsoessaan Lewisiä. Hän olisi voinut helposti ottaa Lewisin mukaan kotiinsa. Kuitenkin hänen rasavillin sisaruslauman ja yliuteliaiden vanhempien näkeminen saattaisi olla Lewisille liikaa.

”Nouse ylös”, Samantha kuiskasi tälle.

Samalla hän jo nosti Lewisiä ylös päin, istuvaan asentoon. Tällä kertaa Samanthan tahti kiihtyi pikku hiljaa, mutta hän halusi edelleen pitkää, hidasta ja nautinnollista rakastelua, eikä halunnut nostaa tahtiaan yhtään sen enempää kuin oli pakko.

Samalla Samantha suuteli Lewisiä hiljaa ja pitkään.



”Millainen on sinun mielestäsi normaali perhe?” Ryan kysyi päätään kallistaen. ”Minun mielstäni minun perheeni on tylsä ja tavallinen... Noh, sisartani lukuunottamatta”.

Ryan ei todellakaan ollut kiinnostunut Lucasta pelkästään seksuaallisesti. Se osa hänessä kuitenkin veti todella vahvana, mutta Lucassa oli paljon muutakin.

Ryan havahtui mietteistään. Ei kai hän ollu vain ihastumassa Lucaan. Sitä hän ei voinut tehdä. Hänen asemassaan hän ei voisi koskaan muodostaa normaalia suhdetta miehen kanssa. Ei ainakaan sellaista, joka tyydyttäisi molempia osapuolia.

Lewis nousi Samanthan auttamana istumaan. Hän nautti naisen suudelmasta laittoman paljon, ja hän olisi voinut jäädä jo pelkästään siihen.

Samanthan nopeuttaessa hieman tahtiaan Lewisin oli pakko voihkaista. Se tuntui niin taivaalliselta. Hänen kätensä siirtyivät Samanthan rinnoille ja hellästi, hitaasti hieroivat niitä.



Luca katsoi Ryania ihmeissään. "Normaali? Ööh..", Hän ei ollut koskaan pysähtynyt ajattelemaan miten määrittelisi normaalin. "Äitini on opettajana ala-asteella, isäni työskentelee autokorjaajana.", Ehkä hänen normaalinsa tosiaan eroaisi monin tavoin muiden normaalista.

Isältään Luca oli perinyt näppäryytensä aseiden kanssa. Hän oli aina ollut hyvä teknisissä asioissa, mutta myös hyvä opiskelemaan, kiitos äitinsä joka aloitti jo nuorena poikansa opettamisen itse. Hänen perheessään ei ollut väkivaltaa eikä alkoholismia. Hänen äitinsä pelkäsi kuollakseen poikansa puolesta ja oli siksi vastustanut henkeen ja vereen tämän lähtemistä Heaven Instituteen.

Luca siirsi katseensa lautaseltaan Ryaniin. Hän tunsi suunnatonta ja omituista halua suudella tuota, mutta käski itseään rauhoittumaan. Hän oli tullut tänne vain koska Ryan oli tahtonut pyytää anteeksi Diamondin käytöstä.

"Minusta sinun ei kuuluisi pyydellä anteeksi Diamondin puolesta."

Samantha huokaili Lewisin suuta vasten. Nyt hänen tahtinsa nopeutui lähes automaattisesti. Nautinto läheni hiljalleen huippuaan, vaikka Samantha yrittäisi pitkittää sitä kuinka.

”Lewis...” Samantha huokaisi uudelleen. ”Minä tulen... aivan... kohta”.

Samantha puristi Lewisin tiukemmin itseään vasten. Hän halusi tuntea miehen niin lähellään, kuin se vain oli mahdollista.

Kun Samantha laukesi, se ei tärisyttänyt maata, eikä siirtänyt vuoria paikoiltaa, Silti se pyyhkäisi Samanthan täysin mukaansa. Naisen huokailu muuttui nautinnolliseksi vaikerruksi, kun hänen koko ruumiinsa jännittyi ja taipui taakse päin.



Ryan hymyili. Hiljalleen hän sai Lucasta puristettua enemmän ja enemmän asiaa ulos. Kun tämä käyttäytyi välttelevästi ja hiukan sulkeutuvasti Ryan kiinnostui entistä enemmän. Hän halusi tuon suloisen miehen avautuvan itselleen. Kaikessa mielessä.

”Ymmärrät varmaan, että minulle on täysin normaalia, että isäni on suuryritksen johtaja ja vaatii minulta myös suuria. Äitini on juoruileva kotirouva, joka nauttii siitä, että saa hääriä kotona”, Ryan sanoi. ”Se miten sinä elät on minusta tavattoman kiehtovaa. Lisäksi myös se, että sinä olet ainoa lapsi, kun taas minun elämääni on värittänyt räväkkä ja omalaatuinen pikkusisko”.

Salaatti oli syöty, joten Ryan otti lautaset viedäkseen ne astianpesukoneeseen. Seuraavaksi hän alkoi kattaa pöytää pääruokaa varten.

Lewis ei olisi voinut tehdä mitään vaikka Samantha olisi pyytänyt. Tällä hetkellä hän keskittyi lähinnä siihen ettei tulisi ennen Samanthaa. Se oli kuitenkin kovin vaikeaa.

Kun Samantha viimein laukesi, hän laukesi aivan naisen perässä. Hän ei olisi pystynytkään pidättelemään kauempaa, vaikka Samantha ei olisikaan tullut.

Kun Samanthan selkä ja ruumis kaareutuivat, Lewis piti tuosta kiinni kuin kouristuksen omaisesti. Hän pelkäsi Samanthan muuten kaatuvan ja putoavan lattialle jos päästäisi irti. Hän myös jostain syystä pelkäsi naisen katoavan jos ei pitäisi tuota lähellään.



"Ymmärrän toki.", Luca hymähti. Hänestä Ryanin elämä oli kaukana hänen omasta normaalistaan, mutta niin se kai oli kaikilla, jotka tulivat hieman erilaisista taustoista. Hän ei tavallisestikkaan puhunut itsestään tai perheestään, ei edes Lewisin ja Samanthan kanssa. Toki nuo kaksi tiesivät hänestä paljon, mutta eivät hekään silti kaikkea.

Aina ei tullut kerrottua kaikkea, ellei sitä osattu kysyä. Luca olisi halunnut tietää enemmänin Ryanista, mutta ei vain keksinyt mitä hän kysyisi.

"Tuletko toimeen perheesi kanssa?", Luca kysyi kun ei muutakaan keksinyt. "Tarkoitan siis, että millaiset teidän välinne ovat."

Samantha vajosi lopulta sängylle. Hänen ruumiinsa tuntui sulalta kuin voi. Hänestä tuntui, että hän voisi hukkua peittoon ja lakanoihin Lewisin sängyllä. Nyt hän oli antanut kaikkensa ja hän voisi lähteä kotiin rauhallisin mielin.



Ryan puhui pöytää kattaessaan ja pääruokaa valmistellessaan: ”Mirandan kanssa tulemme toimeen loistavasti. Voisi melkein sanoa, että hän on päivieni kaikkein kirkkain valo. Ainoa ihminen maailmassa, joka ei odota minulta mitään, eikä tahdo minulta mitään. Käytännössä katsoen me olemme samassa asemassa ja meiltä odotetaan samoja asioita. Miranda oli kuitenkin se, joka heitti kaikki vanhempiemme odotukset vasten heidän kasvojaan ja ilmoitti, ettei aio Heavenin pomputeltavaksi.

”Tavallaan ihailen häntä. Minusta ei olisi siihen. Toisaalta minut on kasvatettu eri tavalla”.

Nyt Ryan siivutti paistia heidän molempien lautasilleen ja annosteli sitten niille keitettyjä papuja ja porkkanoita, sekä kastiketta. Hiukan aikaisemmin hän oli avannut viinipullon, joka otti nyt happea pöydällä.

”Isäni ja minun suhde on kuin pomolla ja alaisella. En ole koskaan kokenut sitä lämpimäksi tai rakastavaksi, niin kuin äitini ja minun suhde”.

Lewis lysähti itsekkin kasaan. Häntä väsytti ja nukutti kovasti. Hän olisi voinut käpertyä Samanthan viereen nukkumaan ja unohtua unimaailmaan Samantha vierellään. Kuitenkaan hän ei voisi. Hän kääntyi Samanthan vierene ja otti naisen syleilyynsä.

"Helvetin opet..Kumpa sun ei tarvis lähteä.", Lewis mutisi lähes unisena vasten Samanthaa.


Luca kuunteli kiinnostuneena. Hän oli aina toivonut itselleen sisärta, pikkuveljeä tai pikkusiskoa, mutta hänen vanhempiaan ei oltu suotu moisella onnella. Eikä Luca tosin ollut koskaan sanonutkaan vanhemmilleen haluavansa sisaren.

"Kuulostaa..kylmältä.", Luca sanoi ajattelematta asiaa. Hänen sanansa olisivat hyvinkin voineet loukata Ryania, ja hän tajusi sen seikan vasta sanojen jätettyä hänen huulensa.

"Tai siis..! Noh, en tiedä. Meillä oli isäni kanssa aina lämpimät välit. Olisi kai vieläkin jos pitäisin yhteyttä kotiin.", Hän korjasi puheitaan peläten Ryanin loukkaantuneen.

Samantha silitteli Lewisin hiuksia: ”Sille ei mahda enään mitään. Toisaalta, tavallaan ihmettelen sitä, että ne ei ole aiemmin erottaneet mua”.

Samantha olo oli todella raukea. Hän ei kuitenkaan voinut jäädä sänkyyn nukkumaan. Hän ei halunnut myöhästyä lennoltaan.

”Menen pesulle”, Samantha sanoi nousten huterasti istumaan. Hänen ruumiinsa tuntui taistelevan jokaista hänen liikettään vastaan. ”Sinuna muuten tuulettaisin täällä. Luca tukehtuu muuten tähän seksin hajuun”.



Ryan istuutui omalle paikalleen pöydässä: ”Se on kylmää. Siihen kuitenkin tottuu ja siitä tulee normaalia. Aivan kuin siepattu rakastuu sieppaajaansa. Tiedät varmaan termin. Epänormaalista tulee normaalia”.

Ryan mietti puhuiko hän liian professorimaisesti. Luca ei ollut häntä kuin pari vuotta nuorempi ja juuri nyt se tuntui parilta kymmeneltä vuodelta. He olivat aivan eri maailmoista. Taas yksi syy antaa Lucan olla ja olla ihastumatta tähän.

Ajatustensa painoksi Ryan kaatoi punaviiniä heidän laseihinsa.