Juonia ja soluttautumista

Hugo hymähti. ”Työt kutsuvat. Voin olla hyvin harvoin pitkiä aikoja poissa Ruotsista. Tuntuu, ettei kukaan osaa hommiaan, jos olen edes eri kaupungissa. Saati sitten eri maassa. Mutta älkää huoliko, jäähän teille edelleen vieraita kestittäväksi.”
Hugo viittaa sanoillaan Diana van Helliin, joka parhaillaan halasi Pamelaa, eikä lopettanut pirteää höpöttämistään hetkeksikään. Hugo olisi voinut hyppiä riemusta, jos hänen arvokkuutensa olisi sallinut sen, kun pääsi eroon Draculan ylipirteästä tyttärestä.

Hovimestari nyökkäsi pienesti ja sen jälkeen hän kääntyi poistuaakseen, häntä ei tarvittu enempään, samalla kun hän käveli poispäin eteisestä hän näpytti viestin puhelimeensa.

Torch murahti pienesti kun puhelin alkoi täristä metallisen tynnyrin päällä.
Hitaasti nousten pystyyn Torch nappasi puhelimen ja tuijotti sitä ja virnisti, naksauttaen niskansa ja rystysensä kääntyen vankinsa puoleen.
"Hyviä uutisia, sinua ei tarvita enään." Torch heitti puhelimen takaisin tynnyrin päällä viestin näkyen siinä vieläkin;
Hoitele paketti, siirrymme suunnitelman toiseen osaan.

Torch kiristi paksua ketjua tajuttoman Vampyyrin ympärille ja nosti tuon katon rajaan, tuon silmäluomien värähtäen kun vampyyri heräsi hitaasti nähdäkseen Torchin Hitsaajan naamio kasvoillaan tuon edessä ja kun tuo sytytti hitsipillin.

Onneksi Bunkkeri oli äänieristetty.

Benito olisi toivonut, että hänen ainoa tyttärensä olisi pukeutunut kuten hänen arvolleen kuului. Sen sijaan, tänäänkin Irma oli pukenut ylleen yksinkertaisesti valkoisen t-paidan, mustat nahkahousut ja reisimittaiset, matalapohjaiset saappaat. Häntä ei nähnyt koskaan mekoissa tai hepenissä.
Neiti Sant Salvatore nappasi mukaan nahkatakkinsa. Hän oli päättänyt tehdä töitään tänään. Ei menisi kauaakaan kun hän pääsisi ottamaan Guardianin johtoonsa. Siinä oli päämäärä johon kannatti pyrkiä. Kun hän olisi viimein puikoissa, hänen ei tarvitisisi istua kotona toimistossa vaan voisi viettää niin paljon aikaa kentällä kuin itse halusi.


”Hugo!” Dianna suorastaan kiljaisi ja kipitti halaamaan Ruotsin maajohtajaa. ”Olisit voinut viettää täällä hieman pidemmän aikaa.”
Pamela virnisteli luojalleen Diannan selän takana. Hän tiesi tarkalleen ettei Hugolla ollut kovin montaa lämmintä tunnetta Draculan tytärtä kohtaan.

Kaksi askelta Irman takana, kaksi askelta takana ja vasemmalla jos tarkkoja oltiin, ja tarkkoja oltiin aina kun kyseessä oli Miss Alice. Irman henkilökohtainen palvelija joka tälläkin hetkellä keräsi mukaansa Irman huoneesta tuon muistion ja aikataulun.
"Sinulla on tapaaminen Draculan tyttären kanssa tänään, kohteliaisuus visiitti. Ja sinulla on myös tapaaminen äitisi kanssa, jotain kampaajasta. Ja isäsi haluaa tavata sinut, ja täällä on myös viesti yhdeltä "Ystävistäsi" että he haluaisivat tavata sinut mahd- pian ja mieluiten alasti, tämä taisi olla yksityinen viesti, mutta tajuat kyllä mitä he haluavat." Alice puhui rauhallisesti ja tuntui seuraavan samaa askel tahtia kuin Irma.

Irma kuunteli aikatauluaan. Hän osasi sen ulkoa. Alice vaivautui aivan turhaan lukemaan sen hänelle joka aamu. Irma ei viitsinyt huomauttaa asiasta, koska se oli Alicen työ ja henkivartija oli suhtautunut työhönsä aina tarkasti, ellei jopa intohimoisesti.
”Peru se kampaaja”, Irma tuhahti. Hänen päivänsä olisi taas täynnä täysin turhia tapaamisia. Diana van Hellin tapaamisen hän ymmärsi, mutta miksi hänen piti tavata oma äitinsä ja isänsä vielä erikseen. ”Mitä asiaa vanhemmillani on? Haluaisin ehtiä käymään labrassa tarkastamassa uusimman kaivauksemme löydöt. Ne saapuivat eilen ja odottavat käsittelyä. Haluaisin kuitenkin tarkastaa ne ennen sitä henkilökohtaisesti.”
Hänen äitinsä oli tavattoman huomionkipeä tapaus, joten luultavasti hän haluaisi nauttia taas jostain turhasta ja kalliista kasvohoidosta ja ruikuttaa kuinka isän homous oli syvältä.
Benito haluaisi luultavasti puhua ainoastaan liikeaisoista tai sitten niistä iänikuisista sulhasehdokkaista.

Kun Alice mainitsi Irman ”ystävistä”, Irma ei edes punastunut. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta. ”Minä katson sitä alastomuutta sitten, jos ehdin”, hän sanoi olkiaan kohauttaen. ”Milloin minun ja Dianan tapaaminen on? Minun on varmaan turha haaveilla, että ehtisin käydä töissä ennen sitä.”
Irma näki jo sielunsa silmin kuppikakkuja ja tylsää jaarittelua jostain turhanpäiväisesta ”tyttöjenjutusta”.

Alice naputteli jotain kalenteriin kun hän asteli tarkassa rytmissä Irman perässä. Hänen ponihäntänsä hyppi vasemmalta oikealle. "Peruttu, ja tapaaminen on, viisi minuuttia sitten. Draculan tytär saapui eilen, ja sinä nukuit pitkään." Alice naputteli kalenteria kun siitä pääsi pieni ääni. "Äitisi vastasi peruuttamiseesi, mursit hänen sydämmensä. Taas" Alice mutristi huuliaan. "Isänne tapaamisessa lukee. "Kun kerkeät" ja ilmoitan labraan että saavumme käymään tänään, ja ehkä yhdistätte kaksi tapaamista, tapaatte isänne labrassa, ja ehkä myös Draculan tyttären." Alice sulki kalenterin ja se katosi yhdessä sulavassa liikkeessä hänen takkinsa sisään ja samalla hetkellä kun Irma astuisi ulos auringon valoon Alice vetäisi esiin suuren Mustan päivänvarjon ja räväyttäysi sen auki suojaten Irmaa auringolta.

”Yritän löytää äidilleni aikaa. Mutta en tänään. Minulla on pinna aivan liian kireällä”, Irma selitteli, vaikka hänen ei olisi edes tarvinnut.
Irma lähti kulkemaan kartanon takapihan kautta autotalleille. Hän menisi Guardianille yhdellä moottoripyöristään. Matka kestäisi hieman pidempään, mutta se oli sen arvoista.
”Käske pääurakoitsijaamme tulemaan Sant Stefanon työhuoneeseeni. Tapaan hänet tasan kolmelta. Meidän on kiristettävä museon rakentamisen aikataulua”, Irma sanoi avatessaan autotallin oven pienellä kaukosäätimellä, joka kulki aina hänen mukanaan.

Sant Stefanon oli kehittynyt laitos. Sillä oli vampyyrien historiaa käsittelevä kirjasto, omat koulunsa, laboratorionsa ja monia muita keskuksia, joista jotkut pystyivät vain unelmoimaan. Irma halusi kuitenkin perustaa Sant Stefanon nimeä kantavan museon. Hän näki jo sielunsa silmin avarat, valoisat salit, jossa olisi näytteillä koko vampyyrien historia, kaikki se minkä he ovat pystyneet kaivauksiltaan pelastamaan. Isä oli antanut päämiehenä jo siunauksensa Irman hankkeelle. Hän saisi kuitenkin suoriutua siitä yksin. Se olisi hänen todistuksensa kyvyistään ja osaamisestaan ennen kuin hänestä tulisi Sant Stefanon johtaja.
”Ai niin, ja pyydä Seleneä tulemaan myös Sant Stefanoon. Haluan hänen olevan mukana kun tarkastan tulleen kuoraman.”

Irma käy nappaamassa kypäränsä lukitusta kaapista ja valitsee itselleen suosikkinsa moottoripyöristään.

Alice hymähti pienesti Irmalle, "Hoidettu, ja hoidettu." Alice katseli ympärilleen, hän nyrpisti nenäänsä pienesti, moottoripyörät eivät olleet tarpeeksi turvallisia hänen mielestään. Mutta olisi turhaa alkaa kinaamaan asiasta, Irma osasi olla erittäin lapsellinen ja pikkumainen kun sille tuulelle pääsisi, ja se tekisi työpäivästä erittäin kiusallisen.

Alice sulki päivänvarjon ja pisti sen hartia koteloon lepäämään aivan kuin se olisi jonkinlainen ase, ja asehan se olikin. Ase aurinkoa vastaan joka halusi tuhota Irman herkän hipiän. Alice meni kypärä hyllylle ja nakkasi kypärän Irmalle, asiasta ei edes keskusteltaisi. Irma käyttää kypärää. Alice veti myös kypärän päähänsä ja työnsi mustan moottoripyöränsä ulos autotallista sivellen sen kylkeä pienesti.

Irma hymähti napatessaan kypäränsä. Hän kiskaisi nahkatakkinsa vetoketjun kiinni, aina kaulaan asti ja lähti taluttamaan pyöräänsä ulos.
Irma oli aina pitänyt niin sanotusti vauhdista ja vaaroista ja varsinkin nopeaista kulkupeleistä. Hän omisti useamman nopean auton, moottoripyörän ja veneen.

Vampyyreiden valtaamassa kaupungissa ei tarvinnut juurikaan välittää nopeausrajoituksista. Heidän refleksinsä olivat monta kertaa tarkemmat kuin ihmisten. Venetsiassa ei tapahtunut koskaan liikenneonnettomuuksia, vaikka kaikki ottivat kulkupeleistään irti niin paljon kuin niistä vain lähti.

He saapuivat nopeasti Guardianille, jonka yhteydessä Sant Stefanon toimipiste oli.
Irma jätti pyöränsä parkkihalliin ja lähti marssimaan kohti toimistoaan. Hänen sihteerinsä odotti heitä jo ovella mukanaan kupillinen neidin suosimaa makeaa kahvia.
”Isänne ja neiti van Hell ovat kuulemma pian täällä”, nuori mies sanoi ojentaessa Irmalle hänen kahvinsa.
”Käske heidät toimistooni.”

"Mitä emäntäni yrittää sanoa; Pyydä heidät hänen toimistoonsa." Alice korjasi kuin ohimennen ja hymyili sihteerille. "Hyvää huomenta, Neiti Salvatore on hieman äreä tänä aamuna, pahoitteluni hänen puolestaan." Alice jatkoi kulkua Irman takana ja hän hymyili pienesti, hän nautti työstään suuresti, ja samalla hän myös nautti Irman seurasta, hän voisi sanoa että he olivat ystäviä. Tosin Alice ei saanut rakentaa minkäänlaisia tunteita suojattiaan kohden.

Torch pyyhki tuhkaa kämmenistään ja hengitti raskaasti, virnistäen.
"Onko se tehty?" kuului Torchin takaa. Torch säpsähti ja kääntyi ympäri.
"On, setä. mitä Nyt?" Torch katsoi hahmoa varjoissa.
"Puetaan "puku" päällesi."
Torch värähti.

Irma pyöräytti silmiään Alicen korjatessa hänen puhettaan. Se ei ollut ensimmäinen, eikä varmastikkaan viimeinen kerta. Hän nappasi kahvinsa ja suuntasi omaan toimistoonsa, joka sijaitsi kolmannessa kerroksessa.
”Ai niin, Lugo!” Irma huikkasi sihteerilleen. ”Sano Selene-neidille kun hän saapuu, että tapaan hänet suoraan laboratoriossa. Minulla ei pitäisi mennä kauaa.”

Irman työhuone oli avara. Se sopi täydellisesti myös pienten kokousten pitämiseen. Se oli sisustettu kalliilla, jykevällä antiikilla. Mukaan oli mahtunut myös muutama koristeeksi tarkoitettu antiikkijäljitelmä. Irma ei ole sirojen ja kaunislinjaisten huonekalujen ystävä. Hän halusi kestäviä ja tukevia esineitä ympärilleen.
Tilaa hallitsi kaksi isoa chesterfield-sohvaa, joiden välissä oli kahvipöytä. Kahvipöydällä oli suuri maljakollinen kukkia. Rehut olivat luultavasti Selenen käsialaa.
”Alice kiltti. Keittäisitkö kahvia vierailemme. Ja teetä. Saatan muistaa väärin, mutta minusta Diana juo punaista teetä”, Irma sanoi ja viittoili pienen piilotetutn keittiön suuntaan, jonka oviaukko jäi täydellisesti erään kirjahyllyn taakse. Hyllyssä olevat kirjat olivat pelkkiä koristeita. Irma ei ollut koskaan lukenut yhtäkään.
Irma itse astelee työpöydälleen ja käynnistää tietokoneensa. Nahkatakkinsa hän heittää huolimattomasti työtuolinsa selkänojalle.

Alice nyökkäsi pienesti, hän riisui takkinsa asettaen sen koukkuun sen alta paljastuen mittatilaus työnä tehty kauluspaita ja musta liivi, Alice katosi pian hyllykön taakse ja alkoi keittämään kahvia ja teetä, samalla hän valmisti muutaman voileivän ja otti pieniä kermaleivoksia esiin. Hän asteli esiin pian ja alkoi kattamaan pöytää, kahvin ja teen ollen termareissa.

Irma ehti juuri tarkistaa sähköpostinsa, kun Lugo ilmoitti sisäpuhelimen kautta hänen isänsä ja Dianan saapuneen.
”Kutsu heidät sisään”, Irma totesi ja nousi seisomaan.

Samassa ovet avautuivat. Diana suorastaan pyrähti huoneeseen elegantissa leningissä, jonka kaltaisia Benito taatusti toivoi näkevänsä myös ainoan tyttärensä päällä.
”Irma! Kultaseni!” Diana hihkaisi ja riensi oitis halaamaan serkkuaan, jonka kanssa ei kuitenkaan ollut minkäänlaista sukua.
Monet vampyyrit kutsuivat kolmen sukuhaaran jäseniä keskenään serkuksiksi, koska se oli yksinkertaisempaa.

”Terve Diana”, Irma sanoi ja vastasi vastentahtoisesti toisen naisen innokkaaseen halaukseen.
”Älähän nyt ole noin nyreä, kullannuppuni”, Benito sanoi astellessaan huoneseen. Hän sulki oven perässään, jotta he saisivat hieman yksityisyyttä.
Irma vastasi isälleen pelkällä kulmakarvan kohottamisella. ”Diana, saanko esitella henkivartijani”, Irma sanoi osoittaen kohteliaasit Alicea.

Alice nyökkäsi vain pienesti Dianalle. Ja ryhtyi kaatamaan kahvia ja teetä kuppeihin, rauhallisesti, tahtoen selvästikkin vain kadota tausta hälyyn, Alice ei oikein pitänyt huomiosta, hän halusi olla huomaamaton. "Tee ja kahvi ovat valmiit, leivoksia ja pientä suolaista löytyy myös pöydän äärestä." Alice viittoi pöytää kohden ja siirtyi sitten seinän vierustalle seisomaan.

Diana nyökkäsi myös Alicelle. Hänen arvolleen ei ollut sopivaa kiinnittää sen enempää huomiota palveluskuntaan.

”Istutaanhan sitten”, Benito sanoi.
Kolmikon istumatavoissa oli huomattavasti eroja. Tai oikeammin, Benito ja Diana istuivat samaan tapaan, ylväästi kuten heidän arvolleen sopi. Irma röhnötti. Benito vilkaisi moittivasti tytärtään, mutta ei sanonut mitään. Irma jätti isänsä katseen omaan arvoonsa.

Joukkion puhe siityi nopeasti työasioihin. Siitä Irma piti. Hän puhui mielellään työstään. Se oli hänen intohimonsa ja Diana ei onneksi ollut sellainen tyhjäpää, miltä saattoi aluksi vaikuttaa. Hän tiesi tarkalleen mistä puhui.
”Te kaksi voisitte viettää illan yhdessä nyt kun Diana-neiti on täällä vierailemassa”, Benito ehdotti jossain vaiheessa. Hän toivoi, että jotkin Dianan hienostuneista tavoista tarttuisivat hänen tyttäreensäkin. Se tosin taisi olla turha haave.
”Ihana ehdotus!” Diana hihkaisi. ”Voisimme mennä hieman juhlimaan.”
”Mikäs siinä.” Irman olisi tehnyt mieli huokaista. Todellisuudessa moinen ei kiinnostanut häntä ollenkaan.

Alice piti ilmeensä koko tämän ajan peruslukemilla ja kun juhliminen mainittiin hän jäykistyi aivan pienesti. Voi ei.. hän voihkaisi sisäisesti ja katsoi Irmaa ja Dianahia, kunnes astui eteenpäin kaatamaan lisää kahvia ja teetä.

Hän ei pitänyt clubeista, liikaa henkilöitä ja epäjärjestystä, ja likaa... Likaa..

”Minun puolestani tässä on kaikki. Minä siirryn tästä Guardianin puolelle omaan toimistooni, jos sallitte leidit”, Benito sanoi ja nousi. Hän pyyhkäisi prässätyiltä housuiltaan olematonta nukkaa. Ele oli pinttynyt tapa satojen vuosien ajalta.
Isänsä ilmoituksen kuullessaan Irma rukoili mielessään, että Diana lähtisi myös mukaan. Jostain selittämättömästä syystä hänen rukouksiinsa vastattiin tällä kertaa.
”Minä lähden tästä viihdyttämään vaimoanne Benito”, Diana sanoi ja ponkaisi seisomaan. ”Palaan illalla asiaan Irma.”
Diana pyrähti ulos huoneesta. Irman teki mieli tirskahtaa. Hän oli tavannut Draculan joitain kertoja, eikä voinut kuollakseenkaan kuvitella, että sellainen kuolemanvakava mies olisi onnistunut siittämään Dianan kaltaisen tyttären.

”Alice, vaihtaisin kanssasi muutaman sanasen. Ulkopuolella”, Benito sanoi seisoessaan avonaisella ovella. Hän vilkaisi samalla mahdollisimman vaivihkaa sohvalla edelleen röhnöttävää tytärtään.

Alice kumarsi syvään. "Jos se on tahtonne herra Salvatore." Alice kääntyi kohti Irmaa ja kumarsi pienesti tuolle. "Palaan pian Neiti." Alice lähtisi Beniton perässä kun tuo lähtisi.


"Miltä se tuntuu?" Hovimestari kysyi Torchilta joka tökki naamaansa sormella katsoen epäuskoisesti itseään peilistä. "Se sattuu ja polttaa kehoani."
"Totut siihen, tämä on ainoa tapa jolla saan sinut minne tarvitsen sinut."
Torch nyökkäsi ja irvisti peiliin, hän ei nähnyt itseään vaan Vampyyrin jonka hetki sitten tappoi.

Irma nyökkäsi Alicelle vastaukseksi.

Benito sulki Irman työhuoneen oven perässään. Tytär saattaisi hyvinkin kuunnella salaa. Irma ei ollut niitä kaikkein kuuliaisimpia lapsia. Toisin kuin veljensä. Nyt hänellä ei kuitenkaan ollut aikaa nirsoilla keskustelupaikan suhteen. Hän viittoili Lugolle, että menisi etsimään tekemistä jostain muualta.
”Mitä tytölleni kuuluu?” Benito kysyi Lugon lähdettyä. ”Onko jotain mistä minun kuuluisi tietää?”


Valeria asteli sisään hotellihuoneeseen. Hänen ei tarvinnut katsella ympärilleen sillä, huoneisto oli jo ennestään tuttu. Valeria käytti kyseistä hotellia aina vieraillessaan kaupungissa. Lentomatkailu oli helpottunut niin paljon viimeisten vuosien aikana. Lontoon ja Los Angelesin välinen matka oli kutistunut lähes olemattomiin lentokoneiden kehittyessä entisestään. Toista oli ollut ennen.
Hän käski stuerttia jättämään laukut ovelle. Valeria huolehtisi itse matkatavaroistaan, hetken kuluttua.

Hän otti esiin puhelimensa ja valitsi nopeasti numeron. Kahden hälytyksen jälkeen hänelle vastattiin.
”Hei Sandra. Tarvitsisin sinun ja sisaresi apua.”

Alice otti asennon, asettaen kädet ristiin selkänsä taakse. "Jos kaltaisemme voisivat tappaa itsensä työllä, sitä hän tekee. Intohimoinen työskentely pidentää hänen päiviään öiksi ja yöt hän joko nukkuu tai. "Virkistäytyy" mutta hän on iso-tyttö kyllä hän "Pärjää" kuten hän minulle kertoo, ja minä kuuntelen.
"Hän työskentelee päästäkseen huipulle Isäntä." Alice antoi selonteon nopeasti ja järjestelmällisesti.

Benito nyökkäsi tyytyväisen näköisenä. Henkivartija ei kertonut hänelle mitään, mitä hän ei olisi itse tiennyt. Oli kuitenkin huojentavaa kuulla samat faktat henkilöltä, joka vietti Irman kanssa lähes tulkoon jokaisen hetken.
”Juuri tuon halusinkin kuulla. Olen tyytyväinen työhösi Alice. Voisitko muistuttaa tytärtäni, että hän menisi Dianan kanssa ulos. Meidän on pidettävä hyvät välit draculaperheeseen. Tältä Dianalta löytyy rahaa, josta Irmakin hyötyisi uudessa museo hankkeessaan.”

Benito suoristi puvun takkiaan ja kumarsi kohteliaasti Alicelle: ”Nyt minä menen jatkamaan omaa työtäni. Hauskaa päivänjatkoa, Alice.”


Heti isänsä mentyä Irma avasi työhuoneensa oven. Hän oli ottanut mukaan yhden tablettikansioistaan. ”Eiköhän mennä sitten käymään labrassa.”