Juonia ja soluttautumista

Benito nukkui harvoin öitään. Päivisin hän teki yleensä töitä, joten yöt oli pyhitetty hänen rakastajilleen. Tänä yönä hänelle oli kuitenkin jäänyt aikaa levolle. Nukkuminen oli ajoittain virkistävää. Se tyhjensi pään turhista ajatuksista. Hän heräsi kuitenkin heti, kuullessaan liikettä makuuhuoneessaan. Mies nousi lakanoiden kahistessa istumaan sängyssään. Iäkkääksi käyvä vampyyri oikeastaan nautti lehden lukemisesta, vaikka nykypäivänä paperisen sanomalehden hankkiminen joka aamuksi olikin käynyt työstä. Nyt niitä toimitettiin heille muutama kappale.

”Kiitos kysymästä, lepäsin oikein hyvin. Hyvä vain, koska tulevaisuudessa minulla ei taida riittää aikaa pikku nokosilleni”, Benito sanoi ravistellessaan sanomalehteä auki. Hän nautti kaikkein mieluiten aamiaisen suoraan vuoteessaan. Siihen kuitenkin tarjoutui harvoin mahdollisuus, koska hän nukkui öisin, ehkä kerran kuukaudessa. Muulloin hän saattoi nauttia aamukahvia työhuoneessaan tai sitten jotain pientä ruokasalissa.

”Sain illalla ilmoituksen, että ensi viikolla meille saapuu hyvin tärkeä vieras”, Benito sanoi kurottaessaan kättään pienesti ottaen siron, posliinisen kahvikupin käteensä. ”Hell lähettää Kaya van Hellin, Draculan ensimmäisen vaimon tyttären, luoksemme luennoimaan jostakin uudesta mullistavasta keksinnöstä. Kaiken pitää olla täydellistä silloin, kun pikku prinsessa on paikalla”.

Draculaan oli pidettävä hyvät välit ja yksi keino pitää niitä yllä, oli miellyttää isänsä pikku enkeliä.

(Ymmärrän hyvin. Mullakin on koulua. Päivät kahdeksasta viiteen... Hyrr...))

Hovimestari nyökkäsi jäykästi. "Selvä Herra."
Mahtavia uutisia..Mahtavaa.."Hän myhäili ja jatkoi "Isäntänsä" huoneen siivousta ja järjestelyä.

Benito ei juurikaan nauti aamiaista. Kahvi oli aamuisin se, mitä hän eniten kaipasi. Ei kuitenkaan herätykseksi, vaan koska pit sen mausta.

”Haluan, että neiti van Hellille varataan talomme paras huone”, mies antoi hovimestarilleen tämän lisäksi monia muita ohjeita siitä, miten Draculan tytär majoitetaan ja mitä hänen vierailunsa aikana tapahtuu. Kayan saavutuksista uutisoidaan tasaisin väliajoin. Ilmeisesti tyttö oli nuoresta iästään huolimatta kahminut itselleen saavutuksia, joista moni vanhempikin vampyyri jäi haaveilemaan huokaillen.

Hugo pukeutui parhaillaan omassa makuuhuoneessaan. Tänäänkään hän ei pue ylleen kallista Armanin pukua.

"Kyllä Isäntä, kyllä." Hovimestari kaatoi kahvia tuon kuppiin, kaatoi tuolle lisää kahvia johon oli lisätty pienenpieni määrä kuolleen miehen verta sekoitettu peittäviin yrtteihin, oli hyvä aika että Benitoa närästäisi jälleen ja että hän olisi huonolla tuulella, Hovimestari ei kaivannut Benitoa terävänä itsenään, se vaikeuttaisi hänen suunnitelmiaan.
"Oliko muuta Herrani?" Hovimestari hymyili isänälleen.

Benito nautti kahviaan tyytyväisenä aavistamatta mitään hovimestarinsa petollisuudesta. ”Jos katsot, että vaimoni ja tämä Diana van Hell saavat ostosreissulleen mukaan luotettavan saattajan. En kaipaa mitään ikäviä välikohtauksia juuri nyt.”

Benito laski kahvinsa ja lehtensä alas aikomuksenaan nousta vuoteesta. Silloin hänen vatsassaan kierähti ikävästi ja viiltävä kipu kuristi hänen henkitorveaan saaden miehen yskimään. Kohtaus meni kuitenkin nopeasti ohitse.

”Menehän nyt herättämään rakas rouvani, että hän ehtii kampaajalleen.”

Toisin kuin miehensä Isadora nukkui kauneusunensa joka yö.

Hovimestari nyökkäsi ja poistui huoneesta, pian hän repäisikin verhot auki Isadoran huoneesta palvelija katraan aloittaen kaiken teennäisen jota aatelinen teki aamulla. Neljät eri kengät riviin, vaatetusta josta valita. Aamiainen.
"Rouva Isadora, on aika herätä te myöhästytte muuten, tapaamisestanne." Hovimestari puhui mairittelevasti jottei rouva heräisi jälleen puolet aavikon hiekasta jossain.

Tämä oli hänen soluttautumisensa kamalimpia hetkiä.

Isadora heräsi joka aamu hiekkaa väärässä paikassa. Vaikka hän ei unta tarvinnutkaan niin hän oli kiukkuinen kuin talviunilta herätetty karhu, joka aamu. Rouva siirsi unimaskiaan silmiensä tieltä ja kurkisti miltä alkava päivä näytti. Venetsiassa se oli kirkas ja nouseva aurinko enteili hellettä. Se ei kuitenkaan tuntunut piristävän naista. Yksi palvelustytöistä riensi tuomaan emännälleen aamutakkia yöpaidan suojaksi, vilkaisten samalla, että tämän tohvelit olivat sängyn vieressä juuri oikeilla paikoillaan.

Sanaakaan sanomatta Isadora viittoili jotakuta ojentamaan kahvikuppi hänelle suoraan käteen. Myös hän nautti kahvista aamuisin. Kuitenkin toisin kuin miehensä, joka joi pavuista jauhettua mustaa kahvia kermalla, Isadora halusi vahvaa, italialaista expressoa heti aamusta ja sen jälkeen laten kermavaahdolla. Vasta kahvien jälkeen hän joi lasillisen ruumiinlämpöistä verta. Tämä oli tärkein rouvan aamurituaaleista.

Hovimestari odotti hymyillen kunnes Isadora oli valmiina, hän laski hiljaa kolmeen, odottaen kunnes myrsky alkaisi, ainainen valitus, jokin ei kelpaisi. Hovimestari aloitti hymyilemään sillä hetkellä kun Isadora kääntyisi häntä kohden.


Samalla jossain kauempana ja piilossa hahmo leikki sytkärillä ja katsoi puhelintaan lukien pientä viestiä pienesti.
Lentokenttä.
Kaya Von Hell.
Seuraa häntä, soluttaudu palvelusväkeen, olen järjestänyt kaiken.

Hahmo hymähti ja hajoitti kännykän jonka jälkeen tuo alkoi vaihtamaan vaatteitaan.

Isidora tosiaan löysi valittamisen aihetta. Hän ei pitänyt vaatteista, jotka hänen eteensä oli aseteltu. Ne olivat kuulemma homssuisen ja rahvaan näköisiä, vaikka puolet niistä oli ostettu vain viikko sitten. Niinpä rouva päätti lähteä kampaajalleen aamutakissaan ja tohveleissaan. Nainen oli jättänyt palvelusväelle tarkat ohjeet siitä, mitkä vaatteet hän haluaisi pukea päälleen kun palaisi.

Hovimestari hätisti palvelusväen tekemään kuten rouva käski ja itse lähti rouvan matkaan, pitäen kohteliaan hymyn kasvoillaan kaiken tämän ajan.

Hahmo liikkui ääneti käytävillä seuraten erään palvelijan liikkeitä tarkasti, jääden pian odottamaan oven ja seinän väliin kun palvelija liikkui siitä ohitse, nopealla askeleella ja käsien liikkeellä palvelija katosi varjoihin.

Hahmo raahasi tajuttoman palvelijan nopeasti piiloon ja sitoi tuon kunnolla, iskien kalmajuurta tuon kylkeen pienellä ruiskulla, jonka jälkeen palvelija raahattiin likaisten mattojen mukana paketti autoon ja ulos tiloista.

Yksi talon palvelijoista etsi hovimestaria. Talon neiti Irma oli saanut jonkinlaisen raivokohtauksen. Talon isäntää ei sopinut häiritä, sillä hän oli valmistautumassa Guardianin kokoukseen. Hovimestari oli ainoa, joka saattoi auttaa tässä tilanteessa.

Hovimestari nyökkäsi kun palvelija saapui ja selitti hänelle tilanteen. "Noh mennäänpä sitten." Hän sanoi ja ei jäänyt selittelemään mitään rouvalle, Hovimestari aina kiireinen. Sille ei vain voinut mitään.
Hovimestari kiitti asioita joihin uskoi.
"Näytä tietä sitten Neidin luokse."

Nuoren naisen huoneessa ei ollut enään yhtään ehjää irtainta tavaraa. Irma oli tempperamenttinen nuori, eikä hänen murrosikänsä ollut helpoimmasta päästä. Tyttö seisoi keskellä huonetta pelkässä aamutakissaan ja paljastavissa alusvaatteissa raivoamassa palveluskunnalle. Suurin osa Irmasta huolehtivista nuorista naisista oli perääntynyt seinää vasten ja vain odotti, milloin tämä rupeaisi repimään päitä irti.

Hovimestari rykäisi hiljaisesti, mutta jostain syystä tuo rykäisi saisi kaikkien huomion, hän katseli ympärilleen. "Siivotkaa tämä sotku." Hän sanoi rauhallisesti, aivan kuin Irma olisi ollut ilmaa hänelle, kunnes hän lukitsi katseensa tuohon ja hymyili rauhallisesti. "Kuinka voitte tänä aamuna neiti Irma?"

Nuoren naisen viha sai uuden kohteen. Irma kääntyi hovimestaria kohti silmät salamoiden. ”Haista paska. Kuinka kehtaat tulla tänne komentelemaan minun palvelijoitani, kuin mikäkin herra? Tajuatko yhtään, että sinäkin olet palvelija, senkin tärkeilevä pigviini! Et ole mitään muuta kuin isäni puudeli! Painu helvettiin!”
Irma käänsi selkänsä hovimestarille. Hänen hiuksensa hapsottivat jokaiseen mahdolliseen ilmansuuntaan, vaikka aamutakki olikin hienoita silkkiä. ”Jättäkää kaikki minut rauhaan!”

Palvelusväki katsoi kysyvästi hovimestaria tietämättä juuri silloin ketä oikeastaan totella.

Hovimestari viittasi kaikkia poistumaan. Ja kun palvelusväki oli poissa.

"Irma." Hovimestari puhui rauhallisesti. "Minä olen tämän talon päähovimestari, minulla on valta käskeä ja pyytää palvelusväkeä tekemään heidän työnsä."Hän astui hieman lähemmäs, jonka jälkeen hän puhui uudestaan. "Mikä paisuttaa vihaanne tänään?" Hovimestari seisoi pian tuon vieressä kädet selkänsä takana.
"Tahtoisin tietää, mikä on hätänä."

Irma kääntyi hovimestarin puoleen silmät sirissä, katsoen mietä päästä varpaisiin.
”Se mikä tässä talossa mättää kaikilla”, tyttö sanoi. Hän marssi vaatehuoneelleen. Samalla hän riisui aamutakkinsa keskelle sotkuista lattiaa. ”Isäni kuvittelee jälleen olevansa jotain, kun hän juoksuttaa minulle miehiä hihnassa vain löytääkseen minulle täydellisen kumppanin. Todellisuudessa ne kaikki ovat munattomia nyhveröitä, jotka tekevät mitä tahansa päästäkseen isäni suosioon, vaikka hän ei edes ole Dracula. Ymmärtäisin tämän, jos hän olisi.”

"Isänne rakastaa sinua."Hovimestari seurasi tuota rauhallisesti ja veti tuon kaapista leningin ja muita vaatekertoja. "Ehkä jotkut näistä sopisivat neidille tänään?" Hovimestari hymyili tuolle.
"Ja minun vinkkini on: Älkää ottako ketään joka teille tuodaan, ottakaa se jonka itse löydätte, niin osoitatte Isällenne omistavanne selkärankaa, ja päättäväisyyttä."

”Voi olla, että rakastaakin”, Irma tuhahti ja heitti suurimman osan hovimestarin ojentamista vaatteista lattialle. ”Eikä hän kuuntele minun toiveitani. Isälle tämä kaikki on perinteitä. Puhdasta verta ja mielellään sinistä, on se mitä hän haluaa.” Irma nappasi vaatepuulta leningin, johon oli käytetty aivan liian vähän kangasta.


Kaukana Venetsiasta, tietokoneensa äärellä istui nainen. Hän oli juuri tullut suihkusta ja kuivaili vielä hiuksiaan. Valerian ei ollut tarkoitus istua puolta päivää tietokoneella. Hän aikoi lähettää ainoastaan yhden viestin ennen kuin ryhtyisi päivän töihin.

Hei pikkuveli, täällä ollaan kiinnostuneita sinusta... Tiedät miten minuun saa yhteyden.

Rakkain terveisin,
Valeri

Hovimestari auttoi Irmaa pukeutumaan ja haki tuolle tarvikkeita, rasittava kuten äitinsäkin mutta Irmassa oli potentiaalia. "Teillä on menoja tänään, haluatteko että perun ne? Mies ehdokkaita varmaankin." Tuo sanoi rauhallisesti.

”Peru minun puolestani”, Irma sanoi sovittaessaan mustaa, kireää jakkua tiukan, hieman vain vesirajan yli ulottuvan mekon päälle. ”Minä voisin mennä Guardianille tekemään jotain hyödyllistä. Minun puolestani isä saa painua helvettiin niiden kosijoidensa kanssa.”
Irma asteli peilipöytänsä luo harjaamaan hiuksiaan.

Hovimestari nyökkäsi, ja kumartaen poistui huoneesta rauhallisesti, suunnaten kohti omaa huonettaan, rauhallisesti, hän astui salaiseen huoneeseen ja sihahti kun hän näki että hänellä oli viesti.
Hän luki viestin rauhallisesti ja sihahti, hän otti yksinkertaisen ja vanhan näköisen kännykän ja valitsi sen ainoan numeron ja antoi puhelimen soida.

Valeria vilkaisi ikivanhaa puhelinta pöydällään ja hymyili. E ei suotta aikaillut.
”Terve pikkuveli”, Valeria sanoi hymyillen lähestulkoon pirullisesti. Hän sipaisi sinihopeisia hiuksiaan ja istahti sängylleen, ristien jalkansa. ”Vieläkö olet koirienkusettajana Venetsiassa?”

"Sinulla ole minulle informaatiota. Kerro." E piti puhelinta korvallaan ja samalla rullasi valvontakameroiden ruutuja katsellen mitä talossa tapahtui.

”Älä ole noin tyly E. Me emme ole nähneet ikuisuuksiin, siis oikeasti ikuisuuksiin”, Valeria nauroi puhelimeen. ”Mutta jos haluat olla tylsä niin Lontoon Heaven suorastaan kuhisee sinusta. Tai ainakin uskon, että se Tukholmassa tapahtunut oli sinun tekosiasi. Vai olenko aivan väärässä?”