Monimutkaista. (K-18)

Lewis hymähti ja siveli Samanthan takapuolta kädellään. "Minun puolestani voimme siirtää bileet asuntolaan, nyt tai heti.", Lewis virnisti ja toi kasvojaan lähemmäs Sammyn kasvoja, koskettaen nenällään Samanthan nenään. "Ehkä hurmuripari haluaa myös lähteä, ja saamme kyydin.", Lewis virnisti.

Luca katsoi kulmat koholla Ryania. "Tämä selvä. Haluaisin kuitenkin muistuttaa arvon herraa että takapuoleni on edelleen kipeä, eikä suvaise läsnäoloanne tänään.", Luca naurahti ja yritti rentoutua. Ryan oli vain hieman humalassa, eikä siinä ollut mitään pahaa. Pitihän suuren von Heavenin vesankin pitää joskus hauskaa.

Samantha värähti Lewisin ruumista vasten tämän viedessä kätensä hänen takapuolelleen. Kosketuksen myötä levisi miellyttävä tunne, joka keskittyi vain vähän matkaa eteenpäin siitä mihin Lewis häntä kosketti. ”Johan sinä olet malttamaton, vaikka me peuhasimme sängyssä melkein koko iltapäivän”, nainen kujersi. ”Malttaisitko sinä odottaa vielä hetken. Minä en ole saanut ihan vielä tarpeeksi juhlimisesta.”

Kuullessaan Lucan sanat Ryan perääntyi miehestä. Hänen silmiensä katse vaikutti monta astetta synkemmältä, kuin olisi voinut kuvitella siinä tilanteessa. Miehen huulet olivat puristuneet ohuiksi viivoiksi.
”Taidan olla sittenkin valmis lähtemään kotiin”, Ryan totesi ja lähti marssimaan sen kummempia selittelemättä kohti heidän pöytäänsä, noutaakseen takkiaan. Miehen sameasta katseesta huolimatta hän ei vieläkään sammaltanut tai edes huojunut kävellessään.

Lewis naurahti iloisesti Samanthalle ja hieroi hieman nenäänsä toista vasten ja erkani sitten huomatessaan Ryanin lähtevän liikkeelle takkiaan hakemaan. "Näyttää siltä että he ovat lähdössä. Haluatko kuitenkin jäädä? Voidaan mennä taksilla.", Lewis totesi. Hänellä olisi varaa taksiin sillä muu ilta oli ollut ilmainen.

Luca katsoi yllättyneenä Ryania. Mitä ihmettä? Oliko hän sanonut jotain epäsopivaa? Luca seurasi Ryania heidän pöytänsä luokse ja tarttui miestä kädestä pysäyttääkseen tuon. "Mikä ihme sinulle tuli?"

Samantha kääntyi katsomaan Lucan ja Ryanin suuntaan kummissaan. ”Jotain on vialla...” hän mumisi seuratessaan miesten kanssakäymistä. ”Meidän tuskin kannattaa lyöttäytyä nyt heidän seuraansa.” Samantha vilkaisi Lewisiä huolestuneen oloisena ja käänsi sitten katseensa takaisin ystäviinsä.

Ryan riuhtaisi kätensä irti kovaa ja käännähti sitten katsomaan Lucaa silmät vihasta tummuneina. ”Ei mikään. Haluan kuitenkin nyt kotiin. Sinä voit jäädä tänne tai tulla mukaan, ihan miten haluat”, hän sanoi äänelle, joka kertoi miehen ilmiselvästi pidättelevän, jotta ei huutaisi.
Hän nappaa puhelimensa housujensa taskusta, tekee jotain ja sujauttaa sen takaisin. Sitten hän kääntyy katsomaan Lucaa. ”Jäätkö?”

Lewis hätkähti Ryanin rajua irtautumista Lucan otteesta ja kohotti kulmiaan. "Luuletko Ryanin olevan niitä jotka humaltuessaan käyvät väkivaltaisiksi?", Lewis oli huolissaan Lucan puolesta katsellessaan noiden kanssakäymistä, ja kääntyi sitten Samanthan puoleen. "Oletko varma ettei meidän kannata mennä väliin?"

Luca katsoi loukkaantuneena Ryania. Hän ei halunnut lähteä ja mennä riitelemään, mutta hän ei halunnut antaa illan myöskään päättyä näin. "Minä tulen.", Hän sanoi hiljaisella äänellä. Kunhan he saisivat omaa rauhaa, hän yrittäisi selvittää asiat Ryanin kanssa, ja jos ei muuta, niin odottaisi ainakin aamuun kunnes toisen pää olisi selvä.

Samanthan silmät kapenivat viiruiksi hänen katsellessaan ystäviensä puuhia. ”Jos on, niin voin vannoa ettei hän selviä siitä hengissä minun käsittelyni jälkeen. En kuitenkaan halua uskoa niin. Ryan on aina osannut ottaa maltillisesti alkoholia, eikä hän edes näytä humaltuneelta. Uskon Lucan selviävän. Hän on iso poika jo. Sitäpaitsi, pariskunnan väliin ei koskaan pidä mennä kun he riitelevät. Voisit kyllä laittaa Lualle viestiä. Jos hän tarvitsee jotain me olemme salamana paikalla”, Samantha sanoi kääntäen katseenta takaisin poikaystäväänsä. Sanoistaan huolimatta naisen silmissä välkkyi puhdas, peittelemätön huoli.

Ryan murahti Lucalle vastaukseksi ja lähti astelemaan pois VIP-alueelta ja koko clubilta, kiinnittämättä poikaystäväänsä sen enempää huomiota.
Mies marssii suorinta tietä ulos ja suoraan limousiiniin, joka jo odottaa heitä jalkakäytävän viereen parkkeerattuna. Ryan ei viitsi vaivautua odottamaan, että Leo avaisi hänelle oven vaan kiskoo sen melkein saranoiltaan ja rymistelee sisään kuin raivostunut sonni.

Lewis nyökkäsi kuitenkin edelleen huolestuneena. Oli Luca kuinka iso poika tahansa, tuo oli kuitenkin paljon ruipelompi verrattuna Ryanin lihaksikkaaseen vartaloon, ja Ryan taidi olla expertti taistelulajeissa. Lewis värähti ajatellessaan mitä kävisi, jos hänen ja Sammyn täytyisi tosiaan rientää hätiin ja käydä Ryania vastaan. Tämän vuoksi Lewis ei ollut opiskelemassa kenttäagentiksi. Hän säikähti jotain ja erinäiset kauhuskenaariot vilistivät hänen mielessään ja nuorukainen luultavasti ennenmin piiloutuisi kuin pystyisi käymään tositoimiin.
"Laitan hänelle viestin.", Lewis mutisi irroittautuessaan Sammysta ja kaivoi esiin puhelimensa johon hän näpytteli viestin.

Luca seurasi pää painuksissa poikaystäväänsä ulos klubilta ja livahti limousiinin takapenkille, jättäen kuitenkin itsensä ja Ryanin väliin tilaa. Hän nojasi oveen huolestuneena. Hän ei ollut koskaan nähnyt Ryanin käyttäytyvän näin vihaisesti, eikä voinut uskoa että jokin hänen hölmö vitsinsä olisi saanut toisen noin vihaiseksi. Luca ei uskaltanut edes avata suutaan keskustellakseen asiasta, vaan päätti että jos Ryan haluaisi puhua, tuo saisi tehdä aloitteen keskustelulle. Muussa tapauksessa Luca antaisi Ryanin olla täysin omissa oloissaan.

Samantha nyökkäsi. ”Mekin voisimme tehdä lähtöä. Turha tässä on enää alkoholia kitata jos tulee tilanne päälle”, Samantha sanoi. Hänellä oli kaikki tarvittava mukanaan, joten hän voisi hyvin kävellä vain ovista ulos ja pysäyttää heille taksin. ”Haluaisin kyllä kovasti varmistaa, että niillä kahdella on kaikki hyvin, mutta parempi olla vielä puuttumatta siihen.”


Ryan ei puhunut Lucalle koko automatkalla. Sen sijaan hän tuijotteli silmät tyhjinä ulos ikkunasta. Rentoutumisen merkkejä miehessä ei kuitenkaan ollut havaittavissa. Hänen ruumiinsa oli ja pysyi koko matkan ajan jännittyneenä kuin viulun kieli, eikä hänen vihansa tuntunut laantuvan.

Kun auto lopulta pysähtyi Ryanin talon parkkihalliin, mies nousi autosta sanaakaan sanomatta ja rymisteli hissille. Hän avasi sanallisen arkkunsa, vasta päästessään sisälle asuntoon ja turvallisesti neljän seinän sisään.
”Mitä helvettiä se oli?” mies kysyi jäätävällä äänellä, sumeat silmät salamoiden.

Lewis nyökkäsi myöntymisen merkkinä. "Lähdetään vain. Luca voi kuiten soittaa jos tarvitsee meitä, tai viimeistään aamulla kertoo mistä oli kyse.", Lewis yritti olla murehtimatta ystäväänsä, muttei voinut oikein estääkkään itseään. Hänestä tuntui kuin koko illan ja yön hienot suunnitelmat valuisivat hiekkaan.

Luca seurasi vaitonaisena aina hissistä ylös asuntoon, ja oli jo henkisesti valmistautunut joko siihen että lähtisi asuntolaan tai nukkuisi ainakin sohvalla. Mutta Ryan poisti nuo ajatukset jäätävällä äänensävyllään. "Siis mikä? Mistä sinä nyt oikein puhut?", Luca parahti tuskastuneena. Hän oli käynyt sanomisiaan läpi koko matkan eikä ymmärtänyt mistä Ryan olisi suuttunut näin paljon.

Samantha lähti luovimaan tietään läpi tanssivien ihmisten suoraan VIP-alueen ovelle ja sieltä clubin läpi aina ulos asti. Hänkään ei voinut olla olematta huolissaan ystävästään. Kuitenkin, koska heidän tiensä olivat eronneet, he eivät päässeet Ryanin luo ilman apuvoimia. Joko jomman kumman miehistä oli päästettävä heidät sisään tai sitten viranomaisten olisi mentävä sisään. He olivat siis toistaiseksi täysin voimattomia, koska poliisin soittamiseen ei vielä ollut mitään syytä. Virkavalta ei lähtisi liikkeelle pelkän olemattoman mahdollisuuden vuoksi, sillä heillä oli varmasti tärkeämpääkin tehtävää.
Siinä ei auttanut, että Lucan turvallisuus oli Samanthalle ja Lewisille sen hetken tärkein asia.

Samantha kietoi kätensä ympärilleen. Ilma ei ollut kylmä, mutta häntä palelsi siitä huolimatta.


Ryanin katse kääntyi Lucaan, mutta ei tarkentunut. Hän paiskasi nahkatakin yltään, jonnekkin päin eteistä niin, että kolina kävi sen osuessa johonkin.
”Ensin yllätän sinut lääppimästä kahden kermaperseen kanssa ja sitten sinä kiellät itsesi minulta? Mitä vitun peliä sinä pelaat?” Ryan huusi Lucalle. Tähän asti hän oli vain puhunut, mutta nyt hän tosiaan huusi. Hänen kasvonsa olivat punaiset tukahdetusta raivosta ja hänen otsallaan nyki suoni.

Lewis seurasi Samanthaa ulos ja vilkuili ympärilleen. Ihmisiä ei onneksi ollut vielä kerääntynyt pahemmin ulos, joten heillä oli hyvät mahdollisuudet saada taksin ilman jonotusta. Hän huomasi Samanthan palelevan joten naisen viereen astuessaan Lewis kietoi kätensä tuon ympärille ja veti tuota lähemmäs itseään. "Meidän kannattaa yrittää olla murehtimatta turhia. Olen varma, että jos jotain sattuu, saamme tietää siitä.", Lewis yritti lohduttaa Sammya ja saada edes toisen heistä lakkaamaan stressaamasta.

Luca hätkähti ja kavahti taaemmas askeleen verran Ryanin paiskatessa takkinsa. Hän kuunteli syytöksiä typertyneenä kunnes viha sai nuorukaisen kasvot kiristymään. "Anteeksi mitä?!", Luca ei voinut uskoa korviaan. Hän lääppimässä niitä kahta kusipäätä? "Oletko kadottanut järkesi? Minä EN lääppinyt niitä kahta jos satut muistamaan!", Hän sivuutti kokonaan Ryanin syytökset itsensä kieltämisestä, sillä sen olisi luullut olevan itsestään selvää, eikä Ryan ollut niitä ihmisiä jotka halusivat satuttaa rakkaitaan. Sitä paitsi, jos Ryania olisi himottanut kovasti, Luca olisi voinut helpottaa toisen oloa muutoinkin kuin vain tarjoamalla takapuoltaan.

Samantha hymyili Lewisille surkean näköisenä. ”Minä tiedän”, hän vastasi ja irrottautui miehestä ruvetakseen viittomaan heille taksia.
He tosiaan saivat sellaisen nopeasti. Pian Samantha kapusi istumaan ilmastoidulle takapenkille ja ilmoitti kuljettajalle heidän osoitteensa.

Ryan tuntui saavan vain lisää vettä myllyynsä kun Luca rupesi huutamaan hänelle. Hänen kasvoilleen ilmestyi hymy, jolla ei ollut mitään tekemistä rauhoittumisen kanssa.
”Kaverisi lähtivät aika säyseästi kun minä tulin paikalle. Luulisi, että he olisivat ruvenneet haastamaan riitaa kanssani, jos tilanne olisi ollut yksipuoleinen”, Ryanin ääni oli laantunut takaisin puheasteelle, mutta se oli jäätävän kylmä. ”Kuinka monen kanssa huoraat itseäsi kun minä käännän selkäni?”
Kysymyksensä esitettyään mies astui ne muutamat tarvittavat harppauksen Lucan luo aikomuksenaan ahdistaa tämä seinää vasten. ”Taisit päästä kunnolla kullin makuun sen jälkeen kun vein neitsyytesi, tuossa saatanan sohvalla.” Ryanin kasvot olivat valahtaneet kalpeiksi ja pupillit olivat laajentuneet lautasten kokoisiksi. Hän hönkäili kuumia henkäyksiä vasten Lucan kasvoja.

Lewis hymyili aivan yhtä surkeana. Hän ei kyennyt ravistamaan huolta mielestään vaikka kuinka yritti, ja kirosi samalla hyvin todennäköisesti menetettyjä mahkujaan oikein mukavaan yöhön. Tietenkään se ei ollut tärkeintä, mutta minkä nuori kiimainen mies voi omille ajatuksilleen. Taksissa Lewis istui kiinni Sammyssa valmiina lohduttamaan jos toinen sitä tarvisi.

Luca ei tosiaan uskonut korviaan ja pyöräytti raivoissaan silmiään. "Kyllä, joo, siitähän siinä tosiaan oli kysymys.", Hän huitaisi käsillään ilmaa kuin sanoakseen 'no, nytpähän kaikki tietävät' eleellä. Hän ei tiennyt mikä oli saanut muutoksen aikaan, mutta Luca tiesi sen että se pelotti häntä.
Kun Ryan ahdisti hänet seinää vasten, Luca jännitti vartaloaan automaattisesti valmiina torjumaan hyökkäyksen. Reaktio sai miehen huolestumaan entisestään ja pelkäämään avoimemmin. Ryanin sanat tuntuivat kuin myrkyltä. "M-mitä?", Luca ei voinut uskoa noiden sanojen päässeen Ryanin suusta ja hänen piti hetken aikaa katsoa miestä varmistuakseen siitä että Ryan tosiaan seisoi hänen edessään.
"Nyt riitti. Minä en aio kuunnella tuollaista. Puhutaan aamulla.", Luca pudisti surkeana päätään ja yritti päästä Ryanin ohitse.

Samantha nojautui Lewisiin kiitollisena tämän tarjoamasta tuesta ja painoi päänsä tuon hartialle. Samalla hän yritti miettiä kuumeisesti keinoja auttaa Lucaa. Kyllä hän niitä keksikin, mutta yksinkään ei ollut toteutuskelpoinen.
Asuntolan pihassa, Samantha maksoi puolet taksimatkasta, koska ei halunnut olla mikään elätettävä pikkuvaimo. Olihan Lewis maksanut jo heidän tämän päivän shoppailuistaan.
”Saanko tulla viereesi nukkumaan?” Samantha kysyi ujuttaessaan kättään Lewsin käteen. ”En halua olla yksin ja jos Lucalla tulee jokin hätä, olemme kerralla samassa paikassa.”

Ryan iski nyrkkinsä seinään molemmin puolin Lucan päätä. ”Sinä et vittu lähde yhtään mihinkään!” Ryan karjaisi niin, että sylkeä roiskahti Lucan kasvoille.
Hän jatkoi kuitenkin paljon hiljaisemmalla äänellä, joka oli kuitenkin hyytävän kylmä. ”Sattuuko totuus? Taisin osua oikeaan kohtaan, vitun lutka”, Ryan irvisti halveksuvasti katsoessaan Lucaa päästä varpaisiin. ”Tilanteeseen tulee kuitenkin muutos. Sinä et saatana jaa sitä persettäsi enää kenellekkään. Se on minun. Vittu, MINUN, käsitätkö.”
Ryan nappasi salaman nopeasti tukon Lucan hiuksia kouraansa ja veti tämän päätä taakse päin.

Lewis silitti Samanthan päätä. Tämä ilta ei mennyt lainkaan suunnitelmien mukaan. Oli hassua miten paljon ystävien riidan näkeminen saattoi sekoittaa pasmoja.
"Totta kai saat, ja haluan sinut ehdottomasti viereeni. Mikäli Lucasta ei kuulu tämän yön aikana mitään, soitan hänelle ensitöikseni aamulla.", Lewis totesi tarttuessaan Samanthan käteen kunnolla lähtiessään johdattamaan tätä kohti asuntolaa ja huonettaan.

Lucan silmissä vilahti paniikki. Tämä ei ollut Ryan, ei voinut olla. Hänen täytyi olla sammuneena sängyssä ja nähdä painajaista, se oli ainoa järkevä selitys Ryanin käytökselle. Luca huudahti yllättyneenä kivusta Ryanin tarttuessa hänen hiuksiinsa. "Päästä irti!", Luca tarttui käsillään Ryanin käteen joka piteli hänen hiuksiaan ja löi vihaisen mutta kuitenkin pelästyneen katseen Ryaniin. "Päästä irti, Ryan.", Hän pelkäsi nyt toden teolla. Hän pelkäsi että Ryan tekisi jotain mitä katuisi.

”Hyvä. Toivotaan, että he saavat riitansa selvitettyä ja kaikki on huomenna hyvin”, Samantha sanoi ja yritti piristyä.
Samantha seurasi Lewisiä kuuliaisena ja lauhkeana kuin lammas. Hän toivoi koko sydämestään, että Luca olisi tullut asuntolaan yksi. Nämä toiveet kuitenkin murenivat heti kun he astelivat poikien huoneeseen.
”Saanko lainata sinulta paitaa yöksi?” nainen kysyy ja viittaa vaatteisiinsa, jotka sopivat oikein hyvin clubille, mutta eivät nukkumiseen.

Ryan hymyili Lucalle ivallisesti, mutta ei sanonut sanakaan. Hän ei välittänyt miehän käsistä omallaan, vaan lähti retuuttamaan tätä hiuksista kohti makuuhuonetta.
Siellä hän paiskasi Lucan siihen suuntaan, missä oletti sänkynsä olevan. Hän riisui nopeasti paitansa ja viskasi sen lattialle käyden seuraavaksi Lucan päälle hajareisin, kahliten tämän kädet oman kätensä alle. Kohouma Ryanin etumuksessa ei ollut kadonnut minnekkään, riidasta huolimatta.
”Nyt sinä saat antaa minulle sitä huorapersettäsi vaikka väkisin. Sinä et vittu, torju minua”, mies totesi kylmällä äänellä.

"Totta kai, odota niin kaivan sinulle jotain.", Lewis mutisi käydessään vaatekaappinsa kimppuun. Hän otti pian esiin hieman ison bändipaidan esiin ja ojensi sitä Samanthalle. "Kuten sanoit, en usko että on mitään syytä huoleen.", Lewis totesi vielä kerran, aivan kuin asian toisteleminen olisi muuttanut sen totuudeksi.

Luca älähti ja kompuroi eteenpäin Ryanin otteessa kunnes lennähti sängylle Ryanin paiskattua hänet sinne kuin vanhan paidan. Luca yritti kompuroida pois vuoteelta hätäisesti, mutta hänen raajansa tuntuivat sotkeutuvan peittoon ja pian hän olikin jo Ryanin alistamana ja kahlitsemana.
"Ryan, lopeta, ihan tosi!", Lucan ääni värisi miehen pidätetyistä kyynelistä. Hän ei halunnut itkeä, ei halunnut suoda tälle painajais-Ryanille sitä tyydytystä. Miksi ihmeessä tämä tapahtui? Luca yritti rimpuilla Ryanin otteessa.

Samantha hymyilee Lewisille, ottaessaan paidan tältä vastaan. Hän riisuutuu nopeasti, jättäen päälleen vain valkoisen alushousut ja pukee lainapaidan päälleen. Tämän jälkeen hän pujahtaa Lewsin sänkyyn peiton alle ja katsoo poikaa odottavasti. Aivan kuin hän ei uskaltaisi ruveta nukkumaan ennen kuin mies olisi hänen vieressään.

”Oletko yhtä vastahakoinen kaikille muillekkin, jotka ottavat sinut?” Ryan kysyy kylmästi, välittämättä toisen rimpuiluista.
Pidellessään toisella kädellään edelleen kiinni Lucan käsistä, hän alkaa availla sepalustaan ja kaivaa esiin kovettuneen kalunsa, joka näyttää sykkivän jopa tuskallisesti. ”Saat nyt tyydyttää minut ilman minkäänlaisia vastaväitteitä. Se saattaa kelvata anteeksipyyntönä sinun seikkailuistasi.
Ryan nousee Lucan päällä sen verraan, että hänen haaransa ovat toisen suun kohdalla. ”Ja vittu, jos puret minua. Voin vannoa, että saat sen jälkeen sellaisen selkäsaunan, ettet käytä tuota persetäsi enää edes paskalla käymiseen”, mies murahti ilkeästi. Vapaalla kädellään hän pakottaa Lucan suun auki ja tyrkkää vehkeensä juurta myöten sisälle.

Lewis hymyili seksikkäälle näylle edessään, mutta huoli puristi kuitenkin nuorukaisen rintaa siinä määrin ettei hän osannut nauttia hetken lähes alastomana olleesta Samanthasta. Hän riisuutui, jättäen pelkät bokserit jalkaansa ja kömpi sitten peiton alle naisen viereen. "Nukuhan hyvin.", Lewis painoi pehmeän suukon Samanthan huulille ja otti tuon niin tiiviisti kainaloonsa kuin vain kykeni. Hänen omakin olonsa helpottui lämpimässä peiton alla oman kullan vieressä, ja hän toivoi saman tapahtuvan Samanthalle.

Lucan kasvot kuvasivat vain puolet siitä kauhusta jota mies koki sisällään. Hän rimpuili vielä kuin paniikin kourissa, mutta se ei auttanut. Ryan oli yksinkertaisesti paljon vahvempi kuin hän. Luca yritti kääntää päänsä pois, mutta Ryanin sormet olivat kuin pihdit jotka pakottivat hänen leukansa auki. Kyyneleet vierivät sinitukan poskille hänen taistellessaan tukehtumisen tunnetta vastaan Ryanin sykkivä elin kurkussaan. Hänen silmänsä anoivat toista lopettamaan kun sanoja ei enää kyennyt käyttämään.

Samantha käpertyi kiitollisena kiinni Lewisin rintaa vasten ja sulki silmänsä. Unesta ei kuitenkaan ollut tietoakaan. Huoli sai hänet voimaan lähes pahoin. Hän puristi silmänsä tiukemmin kiinni ja yritti laskea lampaita ja tasata hengitystään.

Ryan survoi kaluaan Lucan suuhun, muristen jonkinlaisesta sairaasta mielihyvästä. Välillä hän veti itsensä ulos, antaen toiselle mahdollisuuden hengittää. Ryanin pupillit olivat edelleen laajentuneet ja iiristen näkyvä osa, melkein yhtä tummana vihasta tai himosta. Kumpaa mies nyt sitten ikinä tunsikaan sillä hetkellä.
Jonkin ajan kuluttua hän lopetti. Sanaakaan sanomatta, kyrpä tanassa, Ryan käänsi Lucan selälleen. Hän lukitsi tämän kädet uudestaan, tällä kertaa selän päälle ja rupesi repimään miehen housuja alas.
”Älä huoli, pikku horo. Tämä on pian ohi. Vaikka tuskin sinä sitä haluaisit.”

Lewis kuunteli Samanthan hengitystä ja tiesi ettei toinen saanut unenpäästä kiinni. Hän alkoi hellästi silittää Samanthan päätä ja alkoi epävarmana hyräillä rauhallista sointua, toivoen sen tuovan unen rakkaalleen. Hän tiesi että saisi unta vain jos Samanthakin nukkuisi.

Luca kakoi vähän väliä, taistellen tunnetta vastaan joka velloi hänen vatsassaan ja vaati päästä ylös kurkun kautta. Hän tiesi että jos oksentaisi, hän tukehtuisi varmasti. Äänettömät kyyneleet valuivat nuokukaisen poskia pitkin. Luca oli menettänyt täysin halunsa taistella vastaan, ja kun Ryan lopulta lopetti, Luca haukkoi henkeään helpottuneena, ja antoi apaattisesti miehen kääntää hänet ympäri.
Luca puristi peittoa kynsisään ja hautasi kasvonsa siihen. "Ryan..ole kiltti ja lopeta.", Hänen äänensä vapisi, ja vaikka peitto tukahduttikin hänen äänensä, se oli silti kuultavissa vaikkakin heikosti.

Lewisin hyväily tuntui hyvältä ja rauhoittavalta. Samantha kietoi kätensä pojan vartalon ympäri ja painautui tähän entistä tiiviimmiin, ujuttaen samalla toista säärtään tämän jalkojen väliin. Hän painoi päänsä Lewisin kaulaa vasten ja hengitteli tämän tuoksua. Miehen aloittaessa hyräilyn, naisen huulille kaartuu ilahtunut hymy. Vai vihkaa, hän suutelee miehen kaulaa.

Lucan heikon pyynnön kantautuessa ilmoille, Ryan vaikeni ja lopetti puuhansa, aivan kuin olisi miettinyt sanoja. Ne yrittivät päästä läpi siihen osaan aivoista, joka nyt sääteli miehen toimintaa, mutta törmäsivät jonkinlaiseen seinään.
Ryan jatkoi hetken päästä Lucan housujen kiskomista ja pian hän sovittelikin jo kaluaan toisen pakaroiden väliin. Tällä kertaa hän oli kuitenkin hiljaa. Hän ei syytänyt alistetun poikaystävänsä niskaan enää yhtään törkeyttä tai haukkua. Sen sijaan hän vain työntyi toisen sisään, varoittamatta ja valmistelematta.
Ryanin huulilta kantautui tukahtunut ähkäys hänen päästessään sisään. Hän aloitti oitis rajun, tempovan liikkeensä, jolla ei ollut kuin yksi päämäärä. Laueta.

Lewis jatkoi hyräiliä rohkaistuneempana saadessaan suudelman kaulalleen. Hän jatkoi Samanthan pään silittelyä ja tunsi unen ainakin lähestyvän itseään. Tällä hetkellä hän unohti jälleen ympäröivän maailman, ja hän tunsi kuinka hänen silmiään pakotti unen tarve, vaikka hän pitikin silmiään kiinni. Käden liike hidastui ja hyräily muuttui hiljaisemmaksi.

Luca yritti tukahduttaa tuskanhuutonsa peittoon. Hän tunsi jonkin repeytyvän sisässään, ja tällä kertaa kivunkyyneleet tekivät tietään ulos hänen kyynelkanavistaan. Jos Luca olisi kyennyt, hän olisi yrittänyt anella vielä kerran, mutta sanat juuttuivat hänen kurkkuunsa ja sijalle tuli vain kivun huudahduksia. Luca tunsi jonkin lämpimän valuvan hitaasti pakaroitaan pitkin alas reisille, eikä hän epäillyt hetkeäkään sen olevan Ryanista. Hän tosiaan oli alistunut kohtaloonsa haudatessaan kyntensä ja kasvonsa syvemmälle peittoon.

Samantha nukahti kuunnellen vaimenevaa hyräilyä ja Lewisin rauhallista hengitystä.

Ryan tuli nopesti, urahtaen ja vaipui Lucan päälle. Toinen saattoi pian kuulla hänen tasaisen hengityksensä, tämän maatessa hänen päällään, liikkumattomana.

Luca haukkoi henkeä kivusta, kunnes se lopulta loppui. Hetkeen hän ei voinut muuta kuin maata aloillaan ja itkeä. Häneen koski niin paljon, eikä vain perseeseen, vaan myös nuorukaisen sydämeen. Hän hivuttautui varovasti Ryanin alta pois, käpertyi peittoon ja siirtyi varovaisesti sängyltä lattialle. Hän pelkäsi alati Ryanin heräävän ja aloittavan syytöksensä uudelleen. Lucan jalat eivät kuitenkaan suostuneet kantamaan nuorukaista ulos huoneesta, vaan lopulta tuo käpertyi peittoineen lähimpään nurkkaan, jonne hän ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen nukahti omien nyyhkytystensä ääneen.