Kun valvova silmä välttää K-18

Iliah vetäytyy Landonista varovasti ja perääntyy vetääkseen housut takaisin jalkaansa. Hän oli ymmärtänyt ettei albiina kaivannut hellyydenosoituksia, joten hän toimi myös sen mukaan. Olihan tuo lähtenyt hänen luotaan sanaakaan sanomatta. Iliah uskoi, että olisi herännyt mikäli mies olisi vain yrittänyt herätellä häntä.
Iliah suoristaa paitansa housujensa päälle. ”Sinulla on muuten maanantai iltana koe sitä turvamiehen paikkaa varten. Dimitri lähetti minulle tänään listan halukkaista. Jos läpäiset kokeen niin pääset mukaan tiimiin. Minä olen myös paikalla arvioimassa.”

Iliah tarkastaa vessan peilistä ulkonäkönsä ja sen ettei heidän kohtaamisestaan olisi jäänyt tahroja hänen vaatteisiinsa.
Hän odottaa sen verran, että Landon saa itsensä kuntoon ennen kuin avaa oven.
Pyotr odotti uskollisesti, seinään nojaillen vessan ulkopuolella ja kohotti kulmaansa, kun Iliah asteli ulos ja suuntasi takaisin pöytäänsä.

Landonilta kestää hetki kerätä itsensä kasaan ennenkuin pääsee suoristamaan selkänsä ja kiskaisemaan housunsa takaisin jalkaan. Hän ei olisi tällä kertaa toivonut Iliahin tulevan sisälleen, mutta vahinko oli jo tehty. Hän vain toivoi ettei se tahraisi hänen housujaan niin että joku näkisi.
"Kiitos tiedosta.", Landonille hellyydenosoitukset olivat tosiaankin vain ahdistavia, ja hän oli tyytyväinen siihen ettei Iliah yrittänyt halailla tai suudella häntä enää seksin päätyttyä, mutta toisaalta Iliahin 'hei muuten sulla on menoa' ei lainkaan sopinut tilanteeseen. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin Landon tunsi itsensä käytetyksi ja halvaksi. Ajatus puistatti häntä ja Landon odotti että Iliah lähtisi vessasta ensin, ennenkuin suuntaisi suorinta tietä ulos tupakalle.

Päästyään ulos Landon nojaa seinään ja sytyttää vapisevin käsin itselleen savukkeen. Häntä ahdisti tunteiden myllerrys hänen sisällään ja albiino vaalukin kantapäidensä päälle istumaan nojaten selkäänsä seinään.

Pyotr seuraa hetken aikaa Iliahin menoa katseellaan ja varmistaa että mies siirtyy istumaan Volodyan viereen. Kun suojatti on istuutunut paikoilleen, mies lähtee Landonin perään. Hän oli nähnyt Iliahin ilmeen ja se ennakoi valtavaa ahdistusta.
Pyotr astelee pihalle sopivan matkan päässä Landonin perässä. Ulkona hän nojaa seinään lähellä albiinoa.
”Mitä sinun ja Iliahin välillä on?”
Pyotr ristii kätensä leveälle rintakehälleen ja tarkkailee albiinon reaktioita. Kehonkieli kertoi useammin paljon enemmän kuin yhdetkään sanat. Henkivartijan ilme oli tuima. Hän ei pitänyt lainkaan siitä, että joku satutti hänen suojattiaan tai kohteli väärin. Ei hänen tehtävänsä ollut suojata Iliahia pelkästään iskuilta ja luodeilta.

Ahdistuksensa vuoksi Landon oli huonolla tuulella Pyotrin tullessa ulos. Hän vetää syvät henkoset savukkeestaan ja kääntää pinkkien silmiensä katseen Pyotriin samalla kun puhaltaa savua ulos. "Ei niin mitään.", Landon toteaa totuudenmukaisesti. Heidän välillään ei ollut mitään. He olivat harrastaneet seksiä kahdesti, mutta siihen se jäi, ja tulisi jäämään. Landon ei aikonut antautua himoilleen enää kertaakaan. Kyse oli ollut pelkästä seksistä. Näin hän ainakin uskotteli tällä hetkellä itselleen, ja humalatila auttoi häntä peittämään kaikki epäillykset jotka halusivat nousta hänen päähänsä.
"Pelkkää humalaista seksiä. Älä huoli, en aio viedä sun isäntääs sulta.", Landon mutisee vetäessään uudet henkoset.

Pyotr kurtisti kulmiaan kuullessaan albiinon vastauksen. Ei siinä, etteikö hän olisi uskonut sitä. Landon oli taatusti oikeassa ja rehellinen, mutta tällä ei ollut mitään syytä suuttua.
”Älä mulle vittuile. Iliah saa paneskella mun puolesta ketä haluaa. Ja hyvä, että panee. Sille tekee ihan hyvää purkaa vähän paineita, koska niitä se kerää itselleen. Mutta mä en hyväksy sitä, että Iliahia loukataan. Se näytti korvilleen saaneelta kun tulitte ulos tuolta vessasta.”
Henkivartija suoristautuu takaisin seisaalleen. Hänellä ei ollut varsinaisesti vieläkään mitään Landonia vastaan.
”Tiedätkö miksi Iliah käyttää huoria? Vaikka se väittää muuta, niin loppujen lopuksi, se ei joudu sitoutumaan huoriin hetkeäkään pidemmäksi aikaa.” Pyotrin ääni oli synkkä ja vakava hänen puhuessaan Iliahinsta. ”Se suojelee itseään niin tehokkaasti, että on ihan näillä näppäimillä kuolemassa sisältä päin. Älä suotta sekoita sen päätä.”

"Niinhän se vaikuttaa käyttävän muakin.", Landon toteaa kylmästi. Hän ei juuri nyt halunnut lainkaan kuulla iliahista tai toisen tunteista, sillä hänen omansa olivat aivan liian sekaisin moiseen. Eikä hän humalapäissään edes jaksanut välittää. Landon pitää katseensa suunnattuna eteensä, sillä jostain syystä hän ei kestänyt katsella Pyotria, joka suorastaan syytti häntä Iliahin loukkaamisesta. Mitä helvettiä hän muka oli tehnyt väärin? Hän oli antanut Iliahille sen mitä toinen oli halunnut, kahdesti vieläpä, hän oli siis suoraan sanottuna auttanut myös Pyotria siinä samalla, joten millä oikeudella Pyotr tuli syyttelemään häntä? Landon tunsi vihan vellovan sisällään ja polttavan kaikki muut tunteet tieltään. Viina ei sopinut Landonille, hän tiesi sen itsekkin. Pienikin ärsyke ja hän saattoi napsahtaa lopullisesti. Kuten nyt, hän huomasi, hän oli hyvin lähellä käydä Pyotrin kimppuun.

”Vittu.” Pyotrin silmissä salamoi jo. Hän katseli albiinoa uhkuen vihaa. ”Sä olet ensimmäinen, koskaan, josta Iliah ei ole maksanut.”
Tämän sanottuaan Pyotr kääntyy kannoillaan palatakseen sisälle. Helvetti, että kaikki osasivat olla tyhmiä. Hän oli idioottien ympäröimä. Pelageyan pyytämä palvelus oli, samoin kuin moni muu asia hänen ympärillään, täydellisen typerä. Silti hän oli suostunut siihen, luoja tietää mistä syystä. Sitä ennen hänen oli ilmeisesti selviteltävä Iliahin rakkauselämää. Hän kaipasi niin lomaa. Harmi vain, että hänen toimenkuvaansa ei kuulunut sellaiset yleellisyydet.
Hän palaa istumaan pöytään suojattinsa, sekä kieroutuneiden sisarusten kanssa.

Iliah oli hyvää vauhtia juomassa itseään kaatokänniin. Tuo oli siirtynyt viskistä tequilaan, joten hyvinkin pian, Pyotr saisi kantaa hänet motellille.

Landon kohottautui jo ylös valmiina tappelemaan, harmi vain että Pyotr lähti samassa jo sisälle. Landon sihahtaa hampaidensa välistä ja viskaa savukkeensa menemään. Häntä ei enää huvittanut astua jalallakaan tuohon kuppilaan, eikä häntä huvittanut mikään muu kuin muotoilla jonkun naamataulu uusiksi. Kotiin hän ei voisi tässä mielentilassa mennä, sillä vaarana oli että Milos saisi tietää totuuden veljestään. Tuon temperamentista. Landon sulkee ja aukoo nyrkkejään ja seisoo pää riipuksissa edelleen selkä seinää vasten. Hän halusi tapella. Hän halusi helvetti vie repiä jonkun pään irti harteilta. Landon melkein toivoi että Lyov olisi ilmaantunut hänen eteensä. Siltä mieheltä Landon ei tarvinnut sanaakaan käydäkseen kimppuun. Landon jää ulos siinä toivossa että rauhoittuisi, tai että saisi jonkun tappelupukarin huomion.

Iliah lentää baarista ulos puolessa tunnissa, aloitettuaan kännipäissään tappelun. Portsari yritti lukea lakia sammumispisteessä olevalle vampyyrille ja Pyotr puolestaan otti suojatistaan kiinni, lähtien retuuttamaan tätä ulos klubilta. Mies on taju kankaalla jo ennen tuulikaappia ja Pyotrilla oli selässään melkein sata kiloa kuollutta painoa. Hän piti Iliahia kiinni kädestä, jonka oli heittänyt omien harteidensa yli. Toisella kädellä hän tuki tätä kainalon alta. Iliah keskittyi lähinnä roikkumaan ja raahautumaan henkivartijansa perässä. Pyotr pyörittelee silmiään, sillä tämä ei ollut ensimmäinen kerta.
”Mennäänhän sitten iso poika. Sinulla on varsinainen kuningaskankkunen huomenna”, Pyotr mumisee tajuttomalle Iliahille.

Seisottuaan pihalla vartin Landon oli lähtenyt harhailemaan, sillä paikoillaan seisominen kävi hänen hermoilleen. Jo muutaman sadan metrin päässä hän törmää sopiviin rettelöitsijoihin ja onnistuu hankkiutumaan kunnon tappeluun. Selvittyään siitä hengissä hän tuntee olonsa paljon paremmaksi ja lähtee lopulta kotiin. Ovesta sisään tullessaan Landon suorastaan juoksee kylpyhuoneeseen. Hän ei halunnut Milon näkevän ruhjeitaan eikä sitä, kuinka surkea hänen olonsa oli. Landonin onneksi hän onnistuu pujahtamaan kylpyhuoneeseen kenenkään näkemättä, ja riisuuduttuaan hän painelee kuuman suihkun alle huuhtoakseen koko viikonlopun mielestään. Se ei ollut mennyt lainkaan suunnitelmien mukaan. Päinvastoin se oli mennyt päin helvettiä. Landon istuu lattialla kädet polviensa ympärille kiedottuina ja painaa otsansa polviinsa. Tämän ei ollut pitänyt mennä näin. Hän oli pilannut kaiken kuten tavallistakin. Suihkun hiljaisuudessa vedenkohinan ollessa ainoa ääni Landon itki.

Pyotr kantaa Iliahin tuon hotellihuoneeseen ja kaataa sängylle. Hän riisuu mieheltä liiat vaatteet pois ja peittelee tämän tunnollisesti. Iliah havahtuu seuraavana aamuna todellisuuteen ja jyrisevään krapulaan. Edellisen aamun toisintona hän suuntaa suihkuun, valmiina kuolemaan vesihanan alle. Tällä kertaa hän tosin muistaa selkeästi alkuyön vessapanon ja vasta sen jälkeen tapahtuneet asiat jäivät hämärään, filmin mentyä poikki jossain kymmenennen ja yhdennentoista tequilapaukun välimaastossa. Iliahia kadutti oma käytöksensä seksin jälkeen. Hän oli käyttäytynyt kuin mitään ymmärtämätön idiootti. Hän olisi halunnut pyytää junttimaista käytöstään anteeksi Landonilta, mutta toinen ei ollut kaivannut hänen kiitoksiaankaan, joten anteeksipyynnöt saisivat luultavasti aivan yhtä ankean vastaanoton.
Hän oli totaalisen täydellinen idiootti.
Lisäksi Landonin luota poistuminen oli jättänyt hänen rintaansa onton tunteen, jota hän oli lopulta päätynyt täyttämään valtavalla määrällä alkoholia. Hän oli saanut siitä hyvästä itselleen vain järisyttävän krapulan, mutta ahdistava olotila ei ollut hävinnyt mihinkään.

Tunne oli aivan erilainen kuin se mihin Iliah oli tottunut vuosien saatossa. Hän oli opetellut sietämään yleisen yksinäisyyden tuottamaa tyhjää tuntemusta, joka oli myötäseurausta hänen omasta eristäytymisestään. Sen hän oli kestänyt kaikki nämä vuodet, ajatuksella ettei hänen tarvitsisi näin kokea sitä samaa menettämisen tuskaa kuin Verochan ja Nikolain kuollessa. Se oli saanut Iliahin tarpomaan päivästä toiseen itsekurilla, joka ei ollut mitenkään päin tervettä.
Kaikki olivat aina toitottaneet hänelle, että menetykset kuuluvat elämään. Iliah oli todennut siihen; ”Jos se kuuluu tähän kaikkeen, miksi sen pitää sattua niin, että luulee itsekkin kuolevansa?”
Hän ei ollut tänä päivänäkään saanut kysymykseensä vastausta.

Iliah istuutuu suihkun lattialle silmänsä sulkien. Hän antaa haalean veden tippua ylleen motelleille ominaisella, heikolla paineella. Tosin, tiputteleva vesikin tuntui hänen krapulan heikentämälle iholleen, sinkoilevilta pikkukiviltä.
Hän havahtuu todellisuuteen, vasta kuullessaan miten Pyotr tulee sisään motellihuoneeseen. Koska heidän välillään ei ollut minkäänlaisia lukittuja ovia, nuori henkivartija astelee röyhkeästi sisään suihkuhuoneeseen. Pyotr tiedustelee Iliahin oloa ja kysyy millä kolmesta laivasta he palaisivat kouluun. Iliah valitsee ensimmäisen. Hän halusi hautautua omaan huoneeseensa. Eikä hän tulisi ulos, ennen kuin joku pakottaisi.


Maanantaiaamuna Pelageya koputtaa Pyotrin oveen juuri silloin kun he olivat sopineet tapaavansa. Eli hyvissä ajoin ennen päivän oppituntien alkamista. Mies avaa huoneensa oven, jääden seisomaan oviaukkoon.
”Muistuttaisitko minua siitä, mikä lopultakin suostuin tähän?”
”Koska minä jään näin palveluksen velkaa niin sinulle, kuin Iliahillekin”, Pelageya sanoo silmät välähtäen.
Pyotr nyökkää tympääntyneen oloisena, mutta sulkee kuitenkin oven perässään lähteäkseen seuraamaan nuorta naista. He suuntaavat suorinta tietä ulos asuntolasta, kohti päärakennusta ja historian luokkaa.

Pelageya oli saanut veljeltään selville yhtä ja toista heidän opettajastaan, herra Novakista. Harmi vain, ettei niistä ollut löytynyt mitään mehukkaita yksityiskohtia, sillä tietokannassa Novak oli puhdas kuin vastasyntynyt vauva. Tosin Pelageyaa ei varsinaisesti ollutkaan kiinnostanut miehen aiemmat rötökset. Hän halusi tehdä kostostaan paljon henkilökohtaisemman.
Kuitenkin, Volodya, oli osannut kertoa koulun valvontakamerat hakkeroituaan milloin Novak meni luokkaansa valmistelemaan oppituntiaan. Pelageya oli päättänyt tämän perusteella järjestää oppilaitaan naivalle paskiaiselle pienen aamun piristyksen.

Volodya oli luvannut hakkeroida lukitusjärjestelmän niin, että he pääsisivät sisään luokkahuoneeseen, jälkiä jättämättä. Veli piti jälleen lupauksensa.
”Mitä haluat minun tekevän?”
Pyotrin ajatusten ääni kiiri Pelageyan pään sisälle, kun tuo avasi lukitsemattoman oven ja pujahti sisään siitä.
”Sinä tiedät mistä pigän. Meillä ei ole paljoa aikaa.”
”Taivuta itsesi opettajanpöydän ääreen.”

Vaikka Pyotrista tämä kaikki oli kerrassaan naurettavaa, hän ei voinut mitään kalunsa refleksinomaiselle kovettumiselle nähdessään Pelageyan liikehdinnän. Nuori nainen osasi olla samaan aikaan helvetillisen elegantti ja kova. Tuo ei ollut tinkinyt tyylistään edes omien suunnitelmiensa vuoksi. Hänellä oli yllään edelleen kireä hihaton, agentinhousunsa ja teräsvahvisteiset saappaansa. Nyt hän oli taivuttanut ruumiinsa Novakin pöydän päälle, käsillään tukien ja selkäänsä kaartaen. Pyotr tiesi tasan tarkkaan millä tavalla lunastaisi oman palveluksensa vielä tänä iltana.
Mies asteli Pelageyan taakse ja painoi lantionsa tuon takapuolta vasten. Nainen voihkaisi tuntiessaan miehen valtavan erektion pakaroidensa välissä.
”Miten sinä tuon teit? Näin nopeasti vieläpä?”
”Katsomalla tuota sinun saatanan keikistelyäsi.” Pyotr painoi huuleensa Pelageyan niskaan tietäen tasan tarkkaan kuinka herkkä kyseinen paikka oli.
”Pistä vauhtia. Novak tulee pian.”

Pyotr juoksutti hampaitaan pitkin naisen selkärankaa, hyväillen samalla kovin ottein tuon lantion kaaria. Pelageyasta lähti herkullinen ääni, kun hän teki niin. Hän muutti tuon asentoa niin, että sai riisuttua housut naisen toisesta jalasta. Pyotr kyykistyi kantapäidensä varaan ja hyväili Pelageyan reisien sisäpintoja käsillään, pakottaen jalat levittäytymään leveään haara-asentoon. Pelageya totteli sanomatta laisinkaan vastaan, voihkien sen sijaan kannustaen miestä jatkamaan.
Pyotr kaarsi selkäänsä ja painoi suunsa naisen ydintä vasten. Hänen oma kalunsa yritti parhaillaan puskea nahkahousujen välitse, kun se halusi oman osuutensa näistä juhlista. Pyotr yritti keskittää ajatuksensa siihen mitä oli tekemässä, sillä tilanne oli sovittu alun alkaenkin niin, että heidät keskeytettäisiin. Hän voisi kuitenkin saada Pelageyan kimurtelemaan ennen sitä. Siihen ei tosin paljoa vaadittu, sillä nainen suorastaan valui Pyotrin kasvoille, eikä hän ollut tehnyt vielä mitään.

Iltapäivä kului hujahtaen Landonin silmissä hänen viettäessään viimeisen vapaa-aikansa Milon kanssa ennen laivaan lähtöään. Nuorempi oli jälleen kovin murtunut tästä, eikä olisi millään halunnut erota isoveljestään. Landon kuitenkin toteaa tilapäiset hyvästit ja lupaa jälleen vietää ennemmän aikaa toisen kanssa seuraavana viikonloppuna. Läksiäisenä hän lypsää vielä vanhemmiltaan rahaa ojentamalla kylmästi kätensä noita kohti. Sanaton sopimus oli, että Landon piti kotinsa rauhallisena eikä saisi kamalaa kasaa varoituksia koulusta, ja hän saisi rahaa vastineeksi. Lähtiessään viimeistä laivaa kohden Landon antaa vielä roiman halauksen Milolle ja lähtee astelemaan siperian tuulta vasten. Hänellä ei ollut aavistustakaan Milon seuranneen häntä..


Koulu oli aivan karmea. Sädehtivät silmät katsoivat inhoten ympäristöä joka oli paljastunut hänelle hänen hiippailtuaan laivalta ulos viimeisenä ilman kiinnijäämistä. Hänellä ei ollut hajuakaan missä landon saattaisi olla, sillä paikka oli hänelle täysin vieras. Hän oli toistaiseksi onnistunut välttelemään kiinnijäämistä koko yön nukkumalla erään rakennuksen nurkalla. Nyt hänen olisi kuitenkin löydettävä Landon, sillä hänen nälkänsä kutitteli hampaita ilkeästi ja häntä jopa hieman pelotti tässä paikassa. Useat oppilaat olivat katsoneet Miloa oudoksuen, sillä tuo oli uusi naama ja näytti myös hieman paikkaan kuulumattomalta ja liian nuorelta. Milo oli onnistunut hiippailemaan päärakennukseen sisään ilman että yksikään opettaja oli häntä huomannut, ja nyt hän harhaili käytävillä eksyneen näköisenä ja toivoi että pian kävelisi vastaan joku, joka haluaisi auttaa häntä.


Novak keräilee vielä omassa asuntolahuoneessaan tavaransa kokoon ja lähtee suunistamaan sitten luokkaansa kohden voidakseen tehdä aamun järjestelyt. Hänellä oli mukanaan kaksi termosmukia tapojensa mukaisesti, joista toinen sisälsi kuumaa verta ja toinen taas kahvia. Hän piti edelleenkin kahvista, ja se oli ollut se joka oli auttanut häntä aikoinaan ihmisenä pääsemään koulustakin läpi. Kahvi oli silloin ollut monille oppilaille henkireikä joka auttoi jaksamaan. Niin se teki nytkin, vaikka vaikutus taisikin olla suurimmaksi osaksi lumetta. Tietämättään Novak myös ohittaa Milon kääntyen kulmasta ja jättäen nuoremman taakseen näkemättä tuota. Hän pääsee luokka huoneensa eteen ja avaa ovensa lätkällään.
Näkymä meinasi saada Novakin pudottamaan tavaransa pitkin lattiaa. Ensimmäinen reaktio lähenteli "mitä-vittua-täällä-tapahtuu"-reaktiota, seuraavaksi seurasivat ymmärrys ja sitä taas raivo, ja ehkä pieni kiihottuminenkin, joka kuitenkin jää niin pieneksi ettei sitä voi ulkopuoliset huomata. Se oli vain pistävä sykähdys hänen alavatsansa seudulla.
Novak pamauttaa oven tarkoituksellisen kuuluvasti kiinni takanaan. "Mitähän helvettiä täällä tapahtuu, jos saan kysyä?", Hänen äänensä on vakaa ja kylmä, eikä Novak aio sietää minkään sorttista vittuilua tai paskapuhetta. Hän halusi tietää mikä oli homman nimi, vaikkei tarvittukkaan neroa selvittämään se, kunhan Novak tajusi naisen olevan Pelageya. Tämä oli kosto.

”Hei rääpäle. Taidat olla vähän eksyksissä.”
Viikonloppunsa kotonaan rentoutunut Lyov tuntee itsensä tylsistyneeksi. Kotona oli tietysti mukavaa käydä, mutta siellä tylsistyi nopeasti. Hän ei ollut saanut varsinaisesti minkäänlaisia kunnollisia aktiviteetteja kokonaiseen kahteen päivään ja kaipasi nyt jonkun kiusattavakseen.
Päästyään koulun käytäville odottelemaan tuntien alkua, Lyov äkkää hyvin nopeasti eksyneen näköisen Milon. Pikkupoika ei selvästikkään kuulunut tänne ja Lyov tarjoutui mielellään opastajaksi.
”Tää on koulu. Ei orpokoti”, mies naljaili astuessaan Milon eteen, tukkien tältä tien.

Pelageya kuulee lukitusjärjestelmän piippaavan sen merkiksi, että Novak mitä ilmeisemminkin avaa pian huoneen oven. Nainen päästää huuliltaan kaihoisan vaikerruksen ja työntää itseään Pyotrin taitavaa suuta vasten, juuri kun ovi aukeaa.
Pelageya ja Pyotr irtaantuvat salamana toisistaan. Mies ponkaisee seisomaan ja perääntyy tyynen näköisenä ensimmäistä penkkiriviä vasten. Nainen puolestaan kääntyy ja rupeaa pukemaan kömpelön oloisesti housuja takaisin päälleen. Hän ei kuitenkaan vaivaudu peittelemään paljaita paikkojaan, koska ne olivat käyneet Novakille jo tutuiksi. Sen sijaan hän katselee punastellen lattiaa, kiskoessaan pois riisuttua lahjettaan takaisin jalkaansa.
”Emme halunneet häiritä Iliahia, joten tulimme tänne, koska tunnit eivät ala vielä”, Pelageya sopertaa saaden viimein housunsa ylös. Hän sulkee nopeasti sepaluksensa ja heittää hartioiden ylitse valahtaneet hiuksensa takaisin selkään. Se, että hän sai paljaat ruumiinosansa takaisin piiloon tuntui valavan häneen uudestaan itsevarmuutta. ”Emme ajatelleet, että täällä olisi ketään.”

Pyotr suoristaa asentoaan. ”Sori. Mä lähdenkin tästä katsomaan, miten Iliah jakselee. Tämähän ei nyt varsinaisesti koske minua, koska en ole virallisesti koulun oppilas.”
Pyotr lähtee astelemaan ovea kohti, tarkoituksenaan luikahtaa siitä ulos käytävään, niin kuin oli sovittu.

Novak ojentaa kätensä oven eteen kielin näin ettei Pyotrilla ollut mitään asiaa lähteä vielä. "Ei tämä niin toimi, Pyotr. Vaikka te ette ole oppilas, tämä ei silti ole lainkaan suotavaa käytöstä, varsinkaan priamt custordiamilta. En usko että teidän on lupa poistua suojeltavanne läheisyydestä näin kauas, ja uskoisin ettei työnantajanne ilahtuisi kuullessaan mitä teette silloin kun teidän kuuluisi vartioida suojattianne. Ja neiti Romanov, olen erittäin pettynyt teihin. Joudun valitettavasti ilmoittamaan tälläisestä käytöksestä vanhemmillenne, sekä määräämään tuntuvan jälki-istunnon.", Novak seisoo yhä oven edessä estäen ketään poistumasta luokastaan. Tämä oli alhainen temppu, ja hän ei alistuisi tälläiseen. Molemmat saisivat tuntea nahoissaan ettei hänen kanssaan ryppyilty. Novak oli sillä hetkellä sen verran raivoissaan, ettei ajatellut tällä kertaa jalkovälillään. Hänelle oli aivan se ja sama yrittäiskö Pelageya päästä uudestaan hänen pöksyihinsä, nainen saisi silti oppia ettei tälläinen ollut oikea keino moiseen. "Palaan kanssanne asiaan, Pyotr, kunhan olen puhunut herra Bartoszewiczin kanssa. Voitte poistua.", Novak siirtyy oven edestä ja vieläpä avaa sen Pyotrille.

Milo säpsähtää yllättävää ääntä ja kääntää katseensa Lyoviin. Hän siristää hieman silmiään epäillen mutta hänen kasvoilleen syttyy kuitenkin pian helpottunut ilme. Milo oli oppinut jengissä ololtaan tunnistamaan hankaluudet, ja tämä kaveri tässä suorastaan huokui hankaluuksia. Hän kuitenkin oli perinyt veljensä näyttelijäntaitoja hieman. "Joo, niin oon. Mistäs arvasit?", Milo kysyy vaikka vastaus on aivan ilmiselvä eikä Lyovin tarvitsisi edes vaivautua vastaamaan. Se oli selkeää sarkasmia. Mutta Milo oli sen verran nuori, ainakin ulkoisesti hieman todellisuutta nuorempi, että sai useinmiten moiset anteeksi.

Pyotrin kasvoille leviää vahingoniloinen virnistys. Hänen kuullessaan Novakin sanat. Hän päättää olla aivan hiljaa ja poistua luokasta. Vadik Bartosewicz oli hänet palkannut, hän vastasi kaikista tekemisistä suoraan Iliahille. Hänen suojattinsa maksoi hänen palkkansa ja järjesti hänen asiansa kaikin puolin, aina siihen pisteeseen asti kunnes tuon pää leikattaisiin irti. Se tosin olisi kuolemantuomio myös Pyotrille. Hapannaama Bartoszewicz ei tietenkään ilahtuisi uutisista, mutta ei voinut niille mitään.
Pyotr lähtee hakemaan Iliahia, joka oli luvannut odottaa kiltisti huoneessaan, kunnes henkivartija tulisi takaisin.

Pelageya puolestaan kohauttaa harteitaan kuullessaan tuomionsa. Juuri tällaista hän oli ounastellutkin. Ainoa, mitä hän ei osannut ennustaa oli ollut Novakin raivo. Hänen olisi perehdyttävä opettajaansa aavistuksen tarkemmin vastaisuudessa, oppiakseen lukemaan tuota kuin avointa kirjaa.
”Milloin haluatte, että osallistun jälki-istuntoon?” Nainen nostaa kätensä lanteilleen ja tuijottaa Novakia kiinteästi silmiin. Hän ei aikonut päästää tätä niskansa päälle ja alistuminen tällaisessa tilanteessa olisi juuri sitä.

Matkallaan Iliahin huoneeseen Pyotr näkee Lyovin ja nuoren pojan, joka muistuttaa pelottavan paljon Landonin pikkuveljeä. Lyov oli selvästi tylsistynyt, eikä näemmä välittänyt kenet sai hampaisiinsa. Lisäksi, Miloslav oli täydellisen väärässä paikassa. Tuo ei olisi saanut olla lähelläkään koulun aluetta tai koko saarta.
Pyotr kiihdyttää askeleitaan ja saavuttaessaan kaksikon, hän huutaa: ”Katsos vaan, Lyov. Oliko mukava viikonloppu?”
Pyotr harppoo Miloslavin viereen ja tarttuu tätä hartiasta. Hän veisi karkurin isoveljensä luo, ennen kuin tuo saisi nenilleen riidanhakuisilta oppilailta. ”Minäpä vien tämän mennessäni.”
Lyovin naama venähtää raivosta hänen nähdessää Pyotrin. Hänen nenänsä edestä ollaan parhaillaan viemässä oikein mukava pikku leikkikalu.

”Minä olin juuri lähdössä opastamaan häntä opettajienhuoneeseen. Älä sinä suotta vaivaudu Pyotr. Eikö sinun sitäpaitsi pitäisi olla pyyhkimässä Iliahin persettä tai jotain?” Lyovin alun asiallisista sanoista lähtee pohja, miehen sähistessä ne ulos suustaan.
”Ei tästä ole vaivaa.” Pyotr heilauttaa kättään huolimattomasti ja lähtee samalla työntämään Milosia pois tilanteesta. ”Nähdään taas Lyov.”

"Seuraavat kaksi kuukautta, tästä illasta alkaen.", Novak toteaa kylmästi ja astelee työpöytänsä eteen ja vilkaisee sitä melkein kuin inhoten. Ainoa mitä hän inhosi oli se ettei Pyotrin tilalla ollut ollut hän itse. Hän ei sietäisi tälläistä nenillensä hyppimistä, ei tosiaankaan. Pelageyan näyttelemisestä huolimatta Novak saattoi haistaa palaneen käryä koko jutussa. "Olkaa hyvä ja poistukaa, neiti Romanov. Teillä lienee alkavan tunti pian.", Novak istuu tuolilleen ja alkaa järjestellä materiaalejaan siihen malliin kuin nainen ei olisi koskaan hänen huoneessaan ollutkaan.

Milo säpsähtää kuultuaan tutun äänen jonka oppi tuntemaan viikonloppuna. Hänen hartiansa nousevat lähelle korvia ja poika vetää päätään kyyryyn juuri sen näköisenä että oli jäänyt kepposesta kiinni. Hän kuitenkin yllättyy hieman Pyotrin laskiessa kätensä hänen olalleen ja suorastaan ryöstäessä hänet Lyovilta. Milo nostaa siniset silmänsä jättiläiseen hieman ihmetellen, mutta ymmärtää törmänneensä sitten oikein pahan luokan idioottiin, jos Pyotr kerran halusi hänet noin kovasti pois tuon luota. "Ai, siinähän sä oot. Mä etinki sua jo.", Milo toteaa kuin olisi koko ajan ollut etsimässä Pyotria, päästäkseen pois Lyovin läheltä. "Sori, mut mä meen tän korston kanssa, tulee turvallisempi olo.", Milo virnisti ja näytti vielä lisäksi kieltään Lyoville lähtiessään kiltisti Pyotrin opastamana poispäin.

Pelageya joutuu taistelemaan saadakseen pidettyä kasvojensa ilmeen kurissa Novakin ilmoittaessa hänen jälki-istuntojensa määrän. Hän käyttää kaiken tahdonvoimansa siihen, etteivät hänen huulensa kaarru tyytyväiseen virnistykseen. Nainen ei sano sanaakaan, nyökkää vain merkkinä siitä, että viesti on mennyt perille ja poistuu kiireesti huoneesta.
Pelageya ei ollut uskonut tämän käyvän näin helposti. Nyt hänellä oli hyvin aikaa päästä opettajansa ihon alle.

Pyotr johdatta Milon mahdollisimman kauas Lyovista ennen kuin kääntyy katsomaan poikaa tuimasti. ”Mitenkäs sä tänne pääsit? Kai Landon on tähdentänyt sulle, että tää on ehdottoman kiellettyä aluetta muilta kuin oppilailta. Sen lisäksi, että oot ite kusessa kun jäät kiinni, niin Landon tulee olemaan myös.”
Pyotrilla ei ollut mitään Miloa vastaan. Olihan hän helvetti vieköön pelastanut tuon Lyoviltakin, mutta Hell Siberian alueelle tuleminen oli maailman tyhmin veto. ”Me mennään nyt ensiksi hakemaan Iliah ja sen jälkeen me etsimme sen sinun isoveljesi. JA toivotaan ettei me törmätä opettajiin ennen kuin saadaan sut turvallisesti mantereelle.”
Pyotr ei nosta hetkeksikään kättään Milon hartialta vaan johdattaa tämän kiinni pitäen ulos koulurakennuksesta asuntolaa kohti.

"Kyseessä on julkinen jälki-istunto, neiti Romanov.", Novak huikkaa vielä neidon perään ennenkuin tuo saisi suljettua oven takanaan, jonka jälkeen opettajan kasvoille leviäisi hetkeksi tyytyväinen virnistys. Nainen olisi selvästi halunnut viettää jälki-istunnon hänen kanssaan, tai niin Novak kuvitteli, eikä hän suinkaan halunnut antaa naiselle sitä tyydytystä. Jos tuo haluaisi pois julkisista jälki-istunnoista, hän saisi tehdä tosiaankin kaikkensa muuttaakseen opettajansa mielen.

"Tiedän kyl. Mut..", Milo kohauttaa harteitaan tietämättä miten oikein jatkaa. Hän ei halunnut olla erossa veljestään, ja menisi vielä vuosia ennenkuin hän itse voisi päästä tähän kouluun jos haluaisi, ja Landon olisi silloin jo jättänyt tämän rotanloukon taakseen. "Jos joku kysyy, ni voidaan sanoo et oon sun oppilas tai jotain?", Milo virnistää ja kääntää katseensa jälleen ylös nähdäkseen Pyotrin. Hänellä ei ollut lainkaan itsesuojeluvaistoa, tai siltä ainakin näytti jos nopeasti olisi arvioinut. Milo oli vain halunnut päästä veljensä luokse.

Pelageyan kuullessa Novakin sanat, hänen jalkansa suorastaan nauliintuvat kiinni kynnykseen. Hänen tekee mieli päästää ilmoille muutama hyvin sponttaanisti valittu kirosana. Nopeasti naisen aivot antavat kuitenkin suulle käskyn pysyä toistaiseksi visusti kiinni ja jaloille määräyksen nousta toistensa eteen. Hän astelee käytävään, joka on alkanut täyttyä opettajien lisäksi myös oppilaista, vaivautumatta sulkemaan ovea perässään.
Pelageya marssii suoraan vastapäistä seinää kohti, kerää voimansa ja iskee nyrkkinsä karkeaan betonipintaan, niin lujaa kuin saa iskunsa lähtemään. Luut rusahtelevat moikki ja iskeytyvät pieniksi sirpaleiksi hänen kädessään. Salaman lailla iskevä kipu saa kyyneleet kihoamaan naisen silmiin ja nyt hän taipuu antamaan huulilleen luvan vuodattaa pitkän litannian kirosanoja.
Seinä ei kärsinyt juuri minkäänlaisia vaurioita, toisin kuin Pelageyan käsi, josta murtuneiden luiden lisäksi jää verinen tahra seinäpintaan.
Vitun Novak!


Pyotr pyöräytti silmiään Milon ehdotukselle, viedessään tätä ankean pihan halki. ”Muuten ihan hyvä, mutta meikäläisillä ei ole oppilaita. Ja jokainen koulun opettaja tietää sen satavarmasti. Ne on tutkineet kaiken mahdollisen priamt custordiameista sen jälkeen kun mä toin ihastuttavan turpavärkkini tähän paikkaan.” Oli ihmeellistä, miten kaikki halusivat saada selville, miten rankaista nuorta, joka ei virallisesti opiskellut koko läävässä.
Pyotr työntää Milon edellään asuntolaan ja suorinta tietä Iliahin ovelle. Iliah avaa oven ja muodostaa kasvoilleen selvästi hämmästyneen ilmeen.
”Mitä vittua?”
”Sanos muuta”, Pyotr murahtaa ja työntää Milon sisään huoneeseen. ”Oliko sulla Landonin numero?”
”Jep. Soitan samantien.”

Iliah kaivaa taskustaan puhelimensa ja etsii nopeasti puhelutiedoista albiinon numeron, kertoakseen tälle huonot uutiset.

Auki jätetyn oven vuoksi Novak voi kuulla kuinka nyrkki iskeytyy seinään, ja ilkeä virne syttyy miehen kasvoille. Aivan kuten hän oli epäillytkin, hienoa. Loppupäivän mies tulisi varmasti olemaan hyvällä tuulella. Oppilaiden kanssa makaaminen oli yksi juttu, ja noiden ärsyttäminen kokonaan toinen.

Milo astelee sisään Iliahin huoneeseen tervehtien tätä tilanteeseen nähden ehkä hieman liiankin rennolla käden heilautuksella ja astelee suorinta tietä istumaan vuoteelle.

Landon ähkäisee nostaessaan puhelimen käteensä ja nähdessään soittajan. Hänen ei lainkaan tehnyt mieli puhua Iliahin kanssa. Hän on jo aikeissa painaa toiselle luurin korvaan mutta nostaa kuitenkin puhelimen korvalleen. "Niin?", Landon suorastaan huokaa sanat suustaan, valmistautuessaan puuduttavaan, ahdistavaan ja epämieluisaan puheluun jonka kuvitteli olevan tulossa.

”Neiti Romanov!” Radic on kulkenut käytävällä ja sattui näkemään Pelageyan raivonpurku harjoituksen. Kenttäveteraani rientää oppilaansa luokse tarkastelemaan tuon kättä.
Pelageyaa ei voisi vähepää kiinnostaa kätensä sen hetkinen olotila. Sen sijaan hän keskittyy pyyhkimään kyyneleensä jäljettömiin poskiltaan.
”Teidät on pakko viedä lääkäriin neiti Romanov ja mielellään heti. Tämä käsi ei tule ikinä luutumaan muuten kunnolla. Sehän on tällä hetkelle luumurskaa!” Radicin äänessä kuultaa selvä hämmennys. Hän oli nähnyt ennenkin seiniä pahoinpiteleviä oppilaita, mutta harva oli näin tosissaan kiukkunsa kanssa.
Pelageya kohauttaa olkiaan. ”Voin kävellä sinne itsekkin.”
”Minä saatan teidät, varmistaakseni, että varmasti menette sinne.” Radic ei anna nuoremmalleen vaihtoehtoja vaan lähtee kulkemaan tämän rinnalla sairastupaa kohti.


Iliah ehtii jo miettiä mitä tekisi jos Landon iskisi hänelle luurin korvaan. Heidän kaikkien onneksi albiino päättää kuitenkin vastata puhelimeensa.
”Sori kun häiritsen. Pikkuveljesi on päättänyt tulla luvattomalle vierailulle. Pyotr toi hänet juuri huoneeseeni. Haluatko tulla tänne, niin voidaan yhdessä yrittää keksiä miten Milo saadaan pois täältä. Ilman, että joudutaan kaikki korviamme myöten kuseen tästä.”
Pyotrin olisi pitänyt ohjata Milo suorintatietä opettajien puheille, jolloin Landonia olisi luultavasti rangaistu. Tuomalla pojan Iliahin huoneeseen, hän asetti myös itsensä ja esimiehensä riskilinjalle. He olivat nyt kaikki samassa sopassa.

Landon seisahtuu niille sijoilleen keskellä asuntolan käytävää. Hän oli ollut juuri matkalla kahvilaan hakeakseen hieman aamupalaa ennen tuntien alkua. Jos olisi ollut mahdollista, Landon olisi kalvennut entisestään. "Mitä sä sanoit?", Hänen aivonsa kieltäytyvät uskomasta Iliahin sanoja todeksi. Eikai Milo niin tyhmä ollut? Tämän täytyi olla jokin juoni. Landon ei saata uskoa veljensä typeryyttä ja jo ennenkuin Iliah varmistaa hänen epäillyksensä albiino suorastaan juoksee Iliahin asuntolan ovelle. Matkaan kuluu huimat kaksi minuuttia.

Landon koputtaa rauhallisesti oveen haluamatta herättää enempää huomiota, vaikka hänen äskeinen juoksupyrähdyksensä oli jo luultavasti herättänyt hieman huomiota. Hän on jo työntänyt puhelimen taskuunsa kuulematta lainkaan jos Iliahilla oli muuta sanottavaa. Vaikka selkäpuolelta albiino näyttikin rauhalliselta, hänen silmissään salamoi ja leiskui raivo. Miten Milo saattoi olla niin typerä?

”Juuri niin kuin sanoin. Milo on täällä ja hänet pitää saada mahdollisimman pian, sekä huomatta takaisin mantereelle.” Iliah kertoo vielä huoneensa numeron Landonille varmuuden vuoksi, toivoen tuon kuulleen sen.
Pyotr seisoo oven edessä muurina siltä varalta, että Milo keksisi livistää. Iliah pulestaan kävelee ympyrää keskelle huoneensa lattiaa yrittäen keksiä jotain keinoa. Hän ei halunnut kertoa tilanteesta yhdellekkään ylimääräiselle, koska se kasvatti heidän riskiään jäädä kiinni. Pahimmillaan tämän tason rikkeestä saisi potkut, eikä Iliah halunnut tuottaa jälleen yhtä pettymystä holhoojalleen.

Pyotr avaa huoneen oven, päästäen Landonin sisään. Iliah kohottaa katseensa salaman albiinoon tuon astellessa sisään. Ensimmäiset ajatukset, jotka pälkähtivät hänen päähänsä olivat muistoja heidän hekumallisista öistään. Hän työntää ne kuitenkin väkipakolla takaraivonsa perukoille, voidakseen keskittyä heidän kriisiinsä.

"Milo jumalauta!", Landon ärähtää samantien päästessään sisään huoneeseen. Hän astelee veljensä eteen ja kyykistyy luimistelevan Milon eteen ja tarttuu tätä harteista. "Mitä helvettiä sä oikein ajattelit?! Tää oli tosi tyhmä temppu! Sä et tiiäkkään mitä näiden seinien sisällä tapahtuu!", Landon oli sekä raivoissaan että huojentunut. Kukaan ei ollut ehtinyt koskea hänen veljeensä, ja se oli hyvä. Toisaalta Iliah oli oikeassa, poika oli saatava takaisin mantereelle ennenkuin tästä syntyisi suurempia ongelmia.
"En mä tarkottanu pahaa! Halusin vaa olla sun kaa!", Milo sopertaa selvästi pahoillaan ja hieman pelästyneen oloisena. Eihän poika ollut nähnyt veljeään vihaisena. Ainakaan näin raivostuneena.

Landon kääntää katseensa melkein itkua vääntelevästä Milosta Iliahiin. "Mä oon tosi pahoillani että jouduitte tähän mukaan. Mä vien Milon opettajien luokse ja selitän tilanteen, eikä teiän tarvi kärsiä.", Landon kohottautuu jo valmiina kiskomaan Milon mukanaan, aivan kuin homma olisi sillä selvä. Jos hän saisi potkut, voi voi. Kyllä hän jotain keksisi.
"Mä oon pahoillani..", Milo sopertaa ja pyyhkii kyyneleitä jotka olivat lähteneet valumaan pojan poskille.

Pyotr näytti juurtuneen Iliahin huoneen oven eteen. ”Älähän hoppuile Landon.”
”Me sotkeennuttiin tähän ihan omasta tahdosta. Eikä nyt kannata ensimmäisenä hätiköidä”, Iliah sanoo kaivaessaan puhelintaan taskustaan. ”Dimitri on tulossa tänne ja palaamassa haastattelujen jälkeen mantereelle. Hän ei ole koulun henkilökuntaa, joten hän voi luultavasti auttaa meitä.”
Iliahin varmistettua, että Pyotr pysyisi paikoillaan ja estäisi Petroveja lähtemästä tekemään akateemista itsemurhaa, hän nostaa puhelimensa korvalleen. Eikä mene kauaakaan kun Dimitri vastaa ja pääsee selittämään tilanteen Bartoszewiczin turvallisuusvastaavaalle. Kuten hän oli olettanutkin, mies nauraa lämpimästi tarinalle ja lupautuu auttamaan. Dimitri ei halunnut koskaan ongelmia kenellekkään, varsinkaan kun kyse oli jostain näin viattomasta.
”Dimitri hakee Milon puolen tunnin kuluttua. Sen aikaa hänen on parempi viettää aikaansa täällä”, Iliah toteaa sulkiessaan puhelimensa. Hän kääntää ystävällisen katseensa Landonin nuorempaan veljeen. ”Dimitri on ystäväni ja pääset viettämään päivän hänen kanssaan. Kun olet hänen seurassaan, et joudu ongelmiin tästä jutusta. Landonkin selviää ilman hankaluuksia. Muistat vain totella Dimitriä kiltisti.”