Vallan vaihto

Luca kyyristeli talojen kattoja pitkin eteenpäin, edelleen päämäärättömästi, kunnes pysähtyi kuullessaan Hartwinin viestin. Mies murahti ja pyöräytti silmiään aurinkolasien suojassa. Vai että olivat he naisen asunnolla.. Jonka sijainnista Lucalla ei ollut mitään tietoa, koska oli vasta tänään kuullut koko samperin naisesta. Luca päätteli ettei Hartwin halunnut häntä paikalle suunnitelmiaan sotkemaan. Luca nurisi jotain hiljaa itsekseen ja vilkuili katolta alas.

"Ezzie, tässä Luca. Reed käski minut vahvistuksesi teille, mikä on sijainti?", Lähes huokaisun oloinen viesti lähti naisvampyyrille ja Luca kyyristyi katon reunalle odottamaan uutta vastausta. Kyllähän hän oli arvannut saavansa syöpäläisen kohtelun. Luca seurasi alhaalla kulkevien harvojen ihmisten kulku tympääntyneenä, odottaen.

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Luca lähtisi liikkeelle viestin saatuaan suunnaten kohti ilmoitettua sijaintia, ketterästi kuin kissa kattojen poikki. Täydellä vatsalla mies pystyi liikkumaan varsin nopeasti ja huomaamattomasti.

Zira havahtui ajatuksistaan ja vilkaisi Evaa. Aivan kuin hän olisi vasta tajunnut naisen olevan paikalla. Sitten tämä hymyili tälle: ”Mene vain. Kokoan hetken ajatuksiani”.

Ennen kuin Eva ehti lähteä Zira huikkasi tämän perään: ”Itsesi takia... Älä mainitse vielä kenellekkään epäilyistämme. Yritän ottaa asioista selvää ja pidän sinut ajan tasalla. Toivon, että teet saman minulle...”



Catherine potkaisi kengät pois jalastaan. Paksu itämainen matto, joka Catherinen eteisessä oli tuntui pumpuliselta pilveltä jalkojen alla. Nainen jopa huokaisi tuntiessaan jotain tuttua ja turvallista jalkojensa alla. Ennen keittiöön astelemistaan Catherine vilkaisi ympärilleen eteisessä. Hän tulisi kaipaamaan tätä astuntoa. Vaikka se viesti kaikkea muuta mitä Kaya van Hell oli. Guardian oli päättänyt talon sisustuksesta ja sijainnista. Catherinella ei ollut siihen sanomista. Toisaalta, nyt hänen ei tarvinnut maksaa siitä mitään. Se oli todella käytännöllistä. Asunnosta oli muodostunut kuitenkin koti, todella nopeasti.

Siinä eteisessä seisoessaan Catherinesta rupesi tuntumaan, että kaikki alkoi olla hiljalleen lopussa. Se oli vain tunne ja Kaya van Hell noudatti harvoin tunteitaan. Tähän ei kuitenkaan lukeutunut leimaantuminen. Leimaantuminen oli pikemminkin vaisto, kuin tunne. Leimaantumisen jälkeen tarvitsi toista samalla tavalla kuin ihminen tarvitsi ruokaa ja unta. Vampyyrin leimaantuessa kumppanista tulee toiselle elinehto.

Ehkä juuri siksi Reedin ilmoitus oli kuin isku Catherinen palleaan. Se oli saanut naisen lähestulkoon polvilleen ja janoamaan verta henkensä hädässä.
Hänellä oli jo mies, joka häntä sai koskettaa ja rakastaa. Mies, jota Catherine kaipasi elääkseen. Ilman tätä miestä hän kuolisi pian ikävään.

Tietysti hän olisi voinut palata Venetsiasta juosten Terenjan syliin, mutta se ei tuntunut silloin oikealta.

Ollessaan Venetsiassa mikään Hellin juoruista ei ollut kiirinyt hänen korviinsa asti. Hänellä ei ollut mitään käsitystä olivatko hänen ja Terenja vallankaappaus aikeet kirineet suurempiin korviin.

Ottaen huomioon Catherinen sen hetkisen ruumiin kunnon, Hartwin valitsi täydellisen hetken tunkeutua naisen mieleen. Catherine oli jo useiden kuukausien ajan, jotta Terenja ei löytäisi häntä. Veli oli päässyt jo Venetsiassa vaarallisen kähelle. Kun naisen mieli oli järkkynyt, kaikki hänen henkiset ja fyysiset suojamuurinsa horjuivat uhkaavasti.

Catherine asteli jääkaapilleen ja nappasi sieltä kolme pussillista verta. Hän asteli olohuoneeseensa. Catherine avasi ensimmäisen pussillisen ja joi siitä nautinollisen kulauksen.

Veren maku levisi lämmön tavoin koko naisen ruumiiseen. Catherine ei ollut koskaan kyennyt selittämään mitä veri hänessä aiheutti. Se oli osittain fyysistä ja henkistä nautintoa, mutta oli mitä oli Catherine oli koukussa siihen tunteeseen.

Eva otti pari askelta kohti Ziran huoneen ovea, kun kuuli tämän kehottavan heidän juuri äsken käymänsä keskustelun salassa. Eva antoi pikaisen hymyn Ziralle, juuri ovelle päästyään.
- Älä huoli, huuleni ovat sinetöidyt, luvattiin.

Sen sanottuaan Eva lähti huoneesta. Hänen oli puhuttava Reedin kanssa, halusi tämä tai ei. Evan oli pakko tietää, miksi koko rakennus tuntui hiljaiselta. Ja miksi jotkut seisoiva täällä ikäänkuin tumpit suorina, kun toiset taas rellestävät jossain muualla. Tietenkin se, että Evan kaltainen nainen ei malttanut pysyä paikoillaan, vaan hänkin halusi olla perillä asioista vaikutti siihen. Evasta tuntui, että häneltä olisi pimitetty jotain. Näillä ajatuksilla marsittiin suoraan Reedin niinkutsuttuun valtaistuinsaliin.

Yleensä agentit pidettiin ajan tasalla tapahtumista, mutta Eva ei ollut ainakaan huomannut, että hänelle oltaisi ilmoitettu mitään. Ja koska kukaan muu ei näköjään ollut vaivautunut kertomaan mitään. Eva otti asiasta selvää itse. No toivottavasti mitään pahaa ei ole sattunut.. Tuskinpa, kyllä sitten hänelle ja Ziralle oltaisiin informoitu



Eva sisään tullessaan huomasi huoneen olevan tyhjä, missäköhän Chaosin pomo mahtoi piileksiä.. Onko hänkin mennyt jonnekkin vai vain syrjäytynyt johonkin omaan kolkkaansa..? Välittämättä siitä oliko Reed paikalla vaiko ei, Eva huusi:

- Hei Reed! Tulisitko tänne? Olisi hieman kysyttävää..

Pakettiautoon istumaan jätetty Ezzie oli vähällä kirkaista ääneen yllättyneisyyttään, kun kuuli äkkiä Lucan äänen päänsä sisällä. Hartwinin seurassa valtaosan ajastaan viettävä ei ollut tottunut tälläiseen kommunikoimiseen ja nuoren ikänsä takia Ezziellä ei toisia pidempiaikaiseja vampyyrikumppaneita ollutkaan. Kaiken lisäksi Luca oli tummaveriselle kaunottarelle yksi Chaosin vieraammista tuttavuuksista.

"Hui, säikäytit mut.", Ezzie huomaa naurahtavansa vähän epävireisesti, välittäen säikähdyksensä tahattomasti Lucalle saakka. "Tuota, odotas...Tsiigaan osoitteen.", kissamainen pujahtaa ulos autosta kävellen kadulla takaisin päin katsoakseen mitä kuluneissa katukylteissä luki. Hei, Ezzie osasi tänne päämajalta täsmälleen sen takia, että oli seurannut Ziraa aikaisemmin. Ei arabipiirteinen mitään kadunnimiä osannut, saatika selittää maamerkkejä käyttämällä miten Luca pääsisi paikalle.

Toki Luca saattoi lukea tämänkin viityttelyksi, riippuen ihan siitä millainen käsitys miehellä Ezziestä oli. "28th kadun ja Keymakerin kulmassa, rappu 15. Meillä on mukana tommonen rämä fiatin paku Chaosin varikolta", nainen antaa parhaat mahdolliset ohjeet kykynsä mukaan.



Sisällä asunnossaan Catherine saa tutustua Hartwinin erikoiseen tapaan viestiä telepaattisesti. Tapaan, jolla analyyttinen mieli muodosti henkeäsalpaavan tarkkoja kuvia ajatuksistaan. Usein muut vampyyrit käsittivät mielikuvien synnyn väärin. Nuo kuvittelivat miehen jakavan vain näkemäänsä ja kokemaansa. Tai kuten Eva, pohtivat mahtoiko saksalainen nähdä tulevaisuuteen tuon muodostaessa kuvia tapahtumista se perusteella, mitä strategisesti lahjakas piti mahdollisuutena tapahtuvaksi.

Mielikuvien päätä huimaava tarkkuus antoi pienen ikkunan jäänsinisten silmien takana löytyvään maailmaan. Hartwin ei katsonut mitään ylimalkaisesti vaan tuon mielikuvien maailma oli häiritsevän tarkka. Miehen kiinnittäessä huomiota niinkin turhanpäiväisen oloisiin asioihin kuin valossa tanssiviin pölyhiukkasiin, tahraan seinässä tai irronneeseen hiussuortuvaan naisen vaatteissa. Muistaen kaiken valokuvantarkasti. Katsoen vielä valokuvaa hemmetti suurennuslasin läpi. Siltä miehen välittämät mielikuvat tuntuivat.

Ellei Catherine häädä vaaleaa jättiläistä mielestään, naiselle tarjoillaan nopea sarja tapahtumia. Ensin tuo näkee Hartwinin silmin rähjäisen kujan, ikään kuin Catherine olisi itse seissyt siinä katselemassa tumman hahmon lähestymistä. Hahmo ei ollut todellinen... Tai ainakaan se ei vaikuttanut sellaiselta. Pelkkät ääriviivat erottuivat, muun ollessa mustaa. Kuin filminpätkästä olisi aina leikattu pois hahmon muotoinen pala ja musta tyhjyys kuvan takana pääsisi näkymään. Saksalainen teki sen tahallaan, kuvitteli yksitysetsivän tuohon muotoon, suojellakseen tuon identiteettiä vampyyrinaiselta.

Hahmo lähestyy hitaasti, nykien ja huojahdellen puolelta toiselle. Tismalleen kuten painajaisessa. Se tosin vain johtui siitä, miten Hartwin tietoisesti muokkasi mielikuvaansa. Henkeäsalpaavan tarkkaa, jossa Catherine olisi pystynyt laskemaan joka ikisen halkeaman kujan tiiliseinissä. Jokaisen lohjenneen palan, jokaisen roskan kadulla... Sillä hullun ylistimuloituneella tavalla, jolla saksalainen maailman koki. Moni muu olisi tullut hulluksi. Hahmo pysähtyy Catherinen silmien eteen. Oikeastaan Hartwinin silmien, tuon lainatessa niitä kuvitteellisesti epätavallista näytöstä varten.

Mustalla aineettomalla kädellään hahmo ojentaa jotain neliskulmaista ja litteää. Taulutietokoneen, sen tunnistaa sellaiseksi melko nopeasti näytön avautuessa sinisesti hehkuen Hartwinin otettua sen vastaan, kosketettua näyttöä sormillaan. Catherine pystyy näkemään saksalaisen karheat elämää nähneet sormet koskettamassa näytön pintaa kuin ne olisivat olleet naisen omat.

Näytöllä alkoi vilistä tiedostoja, aivan liian nopeasti. Miehen sormetkin liikkuivat luonnottoman nopeasti käskyjä iPadille antaen, ikään kuin mies olisi pikakelannut tapahtumaa. Vain hetkittäin mielikuva hidastui, juuri sen verran, että Catherine saattoi käsittää... Käsittää koneen sisältävän tietoja naisesta itsestään.

Raportti:
17. Heinäkuuta. 2065. Nîmes. Etelä-Ranska.
Tapaus Roux.

17. Heinäkuuta Nîmesissä tapahtui traaginen onnettomuus. Lähes tulkoon kokonainen perhe teurastettiin....

Mielikuva hidastuu täsmälleen niin paljon, että Catherinelle jää aikaa lukea nuo sanat iPadin näytöltä, kunnes Hartwin surutta hyppää eteenpäin.

Surma yönä rouva Roux oli järjestänyt Venetsialaiset naamiaiset aivokasvain kirurgian hyväksi.

Taas vain tuo yksi lause nostetaan esille kokonaisesta virrasta tekstiä. Kaikki muu näyttää sumuiselta, ympärillä murenevalta todellisuudelta. Saksalainen oli päättänyt murtaa vastustajansa ja ottanut käyttöön sen julmimman kuulustelun muodon - psykologisen kidutuksen, johon vain analyyttinen mieli pystyi. Tuskin edes Reed tiesi tästä erikoislaatuisesta kyvystä, jonka tuon turvallisuusvastaava omasi. Eipä sille ollut aikaisemmin ollut käyttöäkään.

Tänä iltana surmansa sai rouva Rouxin lisäksi surmansa myös herra Rouxin äiti, heidän teini-ikäinen tyttärensä, sekä kaksoispojat. Perheen nuorinta tytärtä Catherine Rouxia ei ole löytynyt.

Perheen nuorinta tytärtä Catherine Rouxia ei ole löytynyt.

Jokaisella esiin tuodulla sanalla oli tarkoitus, tikari ja raateluhampaat. Hartwin antoi viimeisimmän lauseen raportista toistua useamman kerran. Perheen nuorinta tytärtä Catherine Rouxia ei ole löytynyt.

Vasta nyt jäänsinisten silmien katse siirtyy ikkunasta naiseen, jäänsinisten silmien hohtaessa hallaisina. Hartwinin valmistautuessa musertamaan.

Rouva Mabelle Marqueritte Roux (Fournier)
ikä: 74
sukupuoli: Nainen
asuinkunta: Nîmes
kotimaa: Ranska
KUOLLUT

Babette Isabella Jamie Roux (Lisle)
ikä: 35
sukupuoli: Nainen
asuinkunta: Nîmes
kotimaa: Ranska
KUOLLU

Angevin Angelique Roux
ikä: 14
sukupuoli: Nainen
asuinkunta: Nîmes
kotimaa: Ranska
KUOLLUT

Bailey Carel Roux
ikä: 11
sukupuoli: Mies
asuinkunta: Nîmes
kotimaa: Ranska
KUOLLUT

Beau Etienne Roux
ikä: 11
sukupuoli: Mies
asuinkunta: Nîmes
kotimaa: Ranska
KUOLLUT

Nimilista perheen massamurhassa kuolleista. Saksalaiselle merkityksettömien ihmisten nimiä. Ikiä, voi miten nuoria kuolleet lapset olivatkaan. Kuvia, jotka oli liitetty raporttiin tietojen perään. Kasvoja, edesmenneitä.

Catherine Minquanette Roux
ikä: 9
sukupuoli: Nainen
asuinkunta: Nîmes
kotimaa: Ranska
KADOKSISSA

Viimeinen isku. Kaikesta huolimatta se tuli vähän nurkan takaa, jopa voimakkaampana kuin aikaisempi musertamaan tarkoitettu. Edelliset mielikuvat olivat olleet vain näennäisiä siirtoja shakkilaudalla, petaamassa tietä viimeistelevälle siirrolle, joka määrittäisi voitettaisiinko peli vai ei. Saksalainen antaa mielikuvan taas pysähtyä tietoihin pikkuisesta kadoksissa olevasta Catherinesta, vain yhdeksän vuotiaasta tyttösestä.

Sitten mielikuva repeää, siirtyy pois tieltä hypäten hetkeen, jona Catherine oli esitellyt alaselkänsä arpea Hartwinille ja Ezzielle. "Kaya van Hellillä on alaselässään tatuointi. Royal van Hell.", viimeiset sanansa Hartwin lausuu ääneen, seisten yhä sivuttain Catherineen nähden, mutta katsoen naista suoraan silmiin. "Pitäisi kai sanoa: oli alaselässään tatuointi."

Vielä yksi mielikuva, vielä yksi kuva tungettiin sisälle naisen päähän. Higgingsin suosittelema yksityisetsivä oli onnistunut saamaan käsiinsä Kaya van Hellin tietoja The Hell organisaation päästä. Agentin ID kortin sähköisen version, jossa Hartwin selkeästi piti pääasiana naisen kuvaa.

"Minä en usko sattumiin."

Luca hymähti itsekseen saadessaan vastauksen Ezzieltä. Nainen oli säikähtänyt hänen yhtäkkist' yhteydenottoaan. Eikai hän nyt niin omituinen ilmestys ollut? Luca naurahti itsekseen ja jäi sitten odottelemaan että Ezzie katsoisi hänelle kadunnimen. "Kiitos, olen matkalla.", Luca välitti hiljaisen viestinsä Ezzielle saatuaan osoitteen.

Hän liikkui nopeasti kohti osoitetta jonka Ezzie antoi, kattoja pitkin alas pälyillen, odottaen näkevänsä pakun jonka nainen oli maininnut. Lucalla oli vain hämärä mielikuva siitä missä mainittu katu sijaitsi, mutta hän löysi sinne kuitenkin melko nopeasti. Pakun nähdessään Luca hyppäsi katolta alas pakun läheisyyteen ja käveli sitten sen luokse.

Hän heilautti kättään Ezzielle ja jäi pakun vierelle, hieman kauemmas naisesta. Luca ei ollut hyvä sosiaalisoinnissa,eikä siksi edes yrittänyt avata keskustelua. Hän odotti josko nainen haluaisi hänen tekevän jotain.

Jos Hartwin olisi malttanut tonkia Kayan tietoja hiukan pidemmälle hän olisi saanut selville, millaista elämää tämä oli viettänyt Draculan linnassa. Silloin tämä olisi tajunnut, että Kayan nujertaminen henkisesti vaati paljon enemmän kuin tosiseikkojen esittelemistä dramaattisempi. Alexandru van Hellin ottotyttären asema ei tulisi koskaan olemaan helppo pala. Se koulutti paremmin kuin yksikään Hellin harjoitus. Alexandru oli vihannut Kayaa ensi hetkestä alkaen. Jopa niin paljon, että oli siitä asti pyrkinyt tekemään miehensä ja uuden ottotyttärensä elämästä helvettiä. Miehen osalla suunnitelma ei aivan toiminut, sillä Francoise ja Alexandru olivat leimaantuneet. Erinäisten sattumusten kautta Alexandru menetti mielenterveytensä ja järkensä, jonka jälkeen Kayan elämä Draculan linnassa oli entistä kamalampaa.

Lisäksi juuri nautittu veri, jota Kaya himoitsi vahvemmin kuin moni muu vampyyri, sai hänen olonsa rennoksi ja hyväntuuliseksi. Aivan kuin vahvasti nouseva humala.

Niinpä Catherine tyytyi hymyilemään Hartwinille ystävällisesti: ”Sait sen siis selville. Mitä sinulla on nyt suunnitelmissasi?”

Tietty ulkoinen muutos naisessa kuitenkin tapahtui. Aivan kuin Catherine olisi suorastaan valunut pois Kayan tieltä. Kun näytteli 24 tuntia vuorokaudessa oli helpottavaa päästä pois roolistaan, edes hetkeksi.



Kuultuaan Evan huudon Reed asteli makuuhuoneestaan halliin ja katsoi nuorta vampyyrinaista hetken aikaa.

”Eikö sinulla ole vapaa hetkinäsi muuta tekemistä kun ahdistella minua?” Reed kysy nauraen. ”Vaikka tiedän olevani aivan vastustamaton, joudun tuottamaan sinulle pettymyksen”.

Leveä, mahdollisesti onnellinen, virnistys huulillaan Reed rojahti valtaistuimelleen: ”No, mitä asiaa sinulla on? Oletko taas tehnyt jotain hölmöä?”

Eva naurahti hieman Reedin kommentille tämän saapuessa saliin. Hyvin huvittavaa oli, että Reed piti omaa vastustamattomuutta itsestäänselvyytenä. Eivät sentään kaikki Chaosin naiset hänen peräänsä kuolanneet, vaikka tämä taitaisi luulla niin. No Evaan Reedin niin sanottu ''vetovoima'' ei kuitenkaan tehonnut.

- Älä nyt hulluja puhu.. Tulin tänne koska minulla on ihan asiaakin,...

Eva ryhdistäytyi, koska halusi esittää asiansa asiallisesti eikä sillä tavalla, että se olisi kuulostanut vitsiltä. Hänen olisi saatava vastauksia ja pian. Evasta tuntui loukkaavalta, kun hänelle sanotaan, että hän hölmöilisi, se tapahtui ainoastaan kerran eikä samaa virhettä enää tapahdu, täytyisihän Reedin se ymmärtää..

- Mitä ihmettä oikein on tekeillä? kysyttiin vakavaan äänensävyyn.

Eva katsahti Reediin tuimalla katseella, tämä viesti, että Reedin olisi vastattava hänelle kiertelemättä ja kaartelematta asioita. Tuimannäköinen neitokainen laittoi kädet puuskaan ja seisoi ikäänkuin odottaen vastausta.

Jumalan suoma strategi seuraa tarkkaavaisesti naisen reaktiota, oppien siitä huomattavasti enemmän kuin pelkästään yksityisetsivän nopeasti keräämiä tietoja lukemalla. Parissa tunnissa ei vielä pistetty kasaan mitään kattavaa tietokantaa kohteesta, etenkään kun tuon historia oli kietoutunut The Hell Organisaation johtajasukuun. Hartwin oli ottanut vastaan sen minkä lyhyellä varoitusajalla sai – akuutein tarve oli ollut saada selville Catherinen henkilöllisyys. Oli kai väärää puhua valehenkilöllisyydestä, kun sohvalla istuva oli sekä Catherine Roux että Kaya van Hell.

Ensimmäinen hyökkäys oli lähestulkoon aina harhautus, kun kyseessä oli edes näennäisen taitava strategisti. Tietysti suorillakin hyökkäyksillä oli hetkensä, etenkin silloin kun edessä oli kiistatta alivoimainen vastustaja. Catherinen kanssa Hartwin ei ollut valmis ottamaan sitä riskiä, siitä huolimatta ettei nainen tähän saakka ollut vaikuttanutkaan missään mielessä tarkkaan harkitulta suunnitelmineen. Toisaaltaan siviilien strategiat erosivat hyvin paljon niistä, joita tiukan sotilaskoulutuksen saanut rakensi.

”Sinä todella taidat olla pelkkä hemmoteltu lapsi.”, tyyni ääni lausuu sanat toteamuksena. Saksalainen jättiläinen vetää kädet taskuistaan, kohottaen ne napittamaan kiinni avoimeksi unohtunutta nahkatakkia. Tilanteeseen sopimaton arkipäiväinen ele suoritettiin kiireettömästi, katse koko ajan naisessa pysyen.

Ajatukset palaavat Catherinen sanoihin naisen ilmestymispäivänä, jona Hartwin oli kuulustellut tulokasta Ezzien kanssa hylätyssä kahvilassa. 'Minulla on muutama kana kynittävänä Hellin kanssa. Palvelin sitä yritystä vuosisadan ajan niellen kaikki omat mielipiteeni vampyyreiden asemasta nykymaailmassa ja kiitokseksi saan elinikäisen vamman, sekä menetän perheeni.' Sanoilla nainen ei ilmeisesti ollut tarkoittanut teurastettua ihmisperhettään, mutta se oli turvallinen oletus ennen taustatietojakin. Harvemmassa olivat ne vampyyrit, jotka kantoivat kaunaa ihmiselämästään ja sen kautta menetetyissä suhteissa loputtomiin. Löytyihän niitäkin, mutta Hartwinin kokemuksella nuo edustivat vähemmistöä.

Etenkin kun kyseessä oli hyvin nuorena veretetty vampyyri. Catherine oli ollut pelkkä lapsi. 8-vuotias toki omasi jo kunnon muistikuvia ja muistoja, mutta lapsi mikä lapsi. Toki tuo saattoi jonkin asteista kaunaa kantaa, mutta juuri nyt vampyyritär ei vaikuttanut kovinkaan murheen murtamalta. Ei tuntunutkaan siltä, saksalainen pitäessä otettaan naisen mielestä täsmälleen niin kauan kunnes mies pakotettaisiin perääntymään.

”Minua eivät kiinnosta sinun lapselliset kiukuttelusi ja kotoa karkailusi, mutta jos kuvittelet voivasi käyttää Chaosia jonain uhmaiän temppuilun välineenä ja siten hankaloittaa elämääni – kehottaisin tekemään hitusen huolellisempia suunnitelmia ja taustatyötä. Reed ja Zira saattavat olla taipuvaisia uskomaan mitä tahansa päästäkseen reisiesi väliin, mutta tyttöseni...”, vaalea jättiläinen kävelee rauhallisin askelein lähemmäs, kumartuen kohti sohvalla istuvaa valtavilla kourillaan reisiinsä nojaten. Asennon ollessa tismalleen sellainen, kuin aikuiset ottivat pikkulasten kanssa katsoessaan noita alaspäin. Nuo eivät tehneet sitä yhtä alentavaan sävyyn kuin saksalainen, mutta henkinen pesäeron asettelu oli sama.

”Minä tiedän ketä sinä rakastat.”, Hartwinin huulille kaartui melkein lempeä hymy, joka ei ollut tippaakaan niin rauhoitteleva kuin se jossain toisessa tilanteessa olisi voinut olla jäänsinisten silmien tuijottaessa suoraan verenpunaisiin.



Kadulla Ezzie pyöri lyhtypylvään ympärillä, pitäen siitä toisella kädellään kiinni. Hyräillen tämän hetkisen suosikkibändinsä hyväntuulisella temmolla etenevää kappaletta, jossa venäläisen kansanmusiikin sävyt kohtasivat mustalaiset viulistit sekä tampuriinit ja punkki asenteella laulavan rokkarin. Tosin hyräilyn kuulevat saivat nauttia ainoastaan melodiasta sekä Ezzien suorittamista pienistä tanssiliikkeistä, kaikki muu kaikui tällä kertaa vampyyrinaisen pään sisällä. Ketterä ja valtavan notkea, sitä tummaverinen oli. Hartwin oli älykäs välttäessään tekemästä Ezziestä fyysistä taistelijaa. Nuori vampyyri oli aivan liian heppoinen pitkiin lähitaisteluihin ja tuolla ei ollut vielä tarpeeksi voimaa kaataa vastustajaansa niin nopeasti ettei itse kärsisi liikaa vaurioita. Ehkä sadan vuoden päästä.

Nopeus oli se lahja, jonka veren isät olivat uudessa elämässään kissamaiselle antaneet. Ezzie oli niin nopea, että se hämmensi vanhempiakin vampyyrejä. Mutta pelkällä nopeudella ja ketteryydellä ei päässyt kuin karkuun, jos aina sitäkään.

”Sä löysit perille.”, hyräilevä väläyttää Lucalle hymyn. Ihan yhtä sädehtivän kuin muillekin, joskaan ei läheskään yhtä aurinkoista kuin Hartwinille. Ezziellä oli jo ihmisenä ollut se ongelma, että miehet lukivat tuota väärin. Pitivät välittömyyttä ja hyväntuulisuutta erityisen kiinnostuksen osoituksena, lupana tulla lähemmäksi. Ei tumma nytkään flirttaillut, vaikka hampaat paljastavan leveästi hymyilikin siitä huolimatta, ettei tuntenut Lucaa kovinkaan hyvin.

Sitten tanssahtelu ja hyräily jatkuikin. Tässä oltiin selkeästi paiskimassa ihan hemmetisti töitä.

Mies nyökkäsi vastauksen merkiksi Ezzielle, työntäen kädet nahkatakkinsa taskuihin. Hän nojasi pakua vasten ja odotteli. Kyllä joku hänelle kertoisi jos tahtoisi tämän tekevän jotain. Luca nosti katsettaan sen verran että naki talon ja sen ikkunat. Hän mietti, millainen tämä uusi tulokas mahtoi olla. Tokkopa kukaan kovin kiinnostava, mutta ilmeisesti kuitenkin jossain määrin viekas ja ainakin voimakas, jos kerta Hartwin oli tarvittu tuota taltuttamaan.

Huomaamattaan mies virnistää julmasti. Olisi mukava kokeilla taistella jotakuta niin voimakasta vastaan. Julmat mielikuvat metsästysveitsen käytöstä täyttivät miehen ajatukset ennenkuin ne lähtivät lipumaan harhateille, kuten Lucan ajatuksilla nykyään oli tapana. Hän muisti yllättäeb Ryanin, ja kipu vihlaisi häntä sisimmässä. Julma virne vaihtui vihan ja raivon sekoitukseen. Voi kumpa hän saisi sen Kaya-ämmän käsiinsä..

Vaikka kosto olikin päälimmäisenä miehen mielessä, oli tuo myös yrittänyt tutkia vampyyrien historiaa, miettien, josko olisi löytänyt keinon muuttaa vampyyri takaisin ihmiseksi. Tietenkään hän ei ollut löytänyt keinoa, mutta ainakin se antoi hänelle muutakin ajateltavaa kuin kosto. Tosin, ei sillä väliä, niinkuin ei millään tuntunut enää olevan. Murahdus karkasi miehen huulilta.

Reed katseli Evaa päästä varpaisiin ja hymähti. Tyttö oli nuori, niin nuori. Tämä oli kuitenkin taitava ja hänestä kasvaisi varmasti kunnollinen vampyyri. Eikä hänen ulkonäössäkään ollut moittimista. Ei ollenkaan.

Silloin Reed muisti olevansa jälleen varattu mies. Toisaalta, saihan sitä katsella ja herkutella ajatuksella, kunhan siitä ei kertoisi uudella morsiammelle. Toisaalta Reed voisi hyvin hyödyntää samaa periaatetta kuin itse Dracula. Kolme nättiä morsianta ei kuulostanut Reedin korvaan yhtään huonolta idealta.

”Kultaseni, minusta tuntuu, että sinun on selvennettävä kysymystäsi”, Reed sanoi lopulta. ”Täällä tapahtuu nimittäin koko ajan ja pienessä ajassa. En voi tietää haluatko kuulla, että Luca on palannut ryyppyreissultaan vai siitä, että tein Catherinesta morsiammeni”.

Reed jäi kiero hymy huulillaan odottamaan sanojensa vaikutusta.



Catherine nosti uhmaakkaasti leukaansa, antaen Hartwinille juuri sen vaikutelman uhmaikäisestä lapsesta, joksi tämä oli naista hetki sitten kuvaillut.

”No, sinä et sitä ehkä usko, mutta suoraan sanottuna minä en halua Chaosin väelle mitään pahaa”, Catherine tokaisi kuivakkaasti. ”Itse ajattelen kuitenkin samalla tavalla kuin suurin osa tästä jengistä ja nykymaailmassa samalla tavalla ajattelevia on aivan liian vähän”.

Catherine ei ollut mikään kova luu purtavaksi. Hän ei mielellään antanut periksi asioissa, joissa uskoi olevansa väärässä.

”Etkä sinä voi väittää, että jos tunnet Catherinen, tuntisit Kayan”, nainen lisäsi nopeasti.

Silloin jättiläinen sanoi sen, mikä sai paniikin ailahtamaan naisen sisällä. Tämä paniikki näkyi totta kai ensimmäiseksi Catherinen silmissä. Paniikki kuitenkin muuttui pian vauhkon eläimen pelokkaaksi katseeksi.

”Miten tämä liittyy Terenjaan?” Kayalta pääsi ennen kuin hän ehti estää sanojaan. Jos jättiläisen oli tarkoitus paljastaa hänen rakkaansa, siinä hän oli onnistunut.

Tunteet pyörivät Catherinen päässä pyörremyrskyn lailla. Tämä oli kuitenkin erillainen pyörremyrsky kuin se, jonka Reed oli aiheuttanut. Nyt Catherine oli selkä seinää vasten, vastassaan mies, joka oli paljon älykkäämpi kuin hän. Hartwin tuskin pärjäisi hänelle, jos kyse olisi kemiasta, mutta Catherine ei ollut strategikko. Jälleen Catherine ymmärsi hyvin, miksi Terenja ei koskaan päästänyt häntä isoihin hommiin kentällä. Nainen sopi paljon paremmin laboratorioon, kuin kentälle. Hän oli vain sortunut siihen samaan vanhaan sudenkuoppaan. Hän ei ollut ajatellut tarpeeksi pitkälle, eikä ollut ottanut aivan kaikkea huomioon.

Eva ei yhtään pitänyt Reedin katseesta, varsinkaan kun tämä näytti mittailevan häntä katseellaan. Se tuntui jotenkin selkäpiiltä karmivalta, Reed oli tosiaan aika erikoinen henkilö. Joskus hän oli todella kiltti ja joskus taas hän on todella vihainen (tosin aika harvoin, onhan Reed kuitenkin aika tyyni persoona tai sellaisen kuvan Eva on ainakin saanut).

Eva tunsi vastenmielisyyttä miehen lirkutellessa tätä. Mutta että Catherine hänen morsiameksi. Evankin jo ajatteli, että Catherine olisi liian fiksu suostuakseen kenen tahansa vaimoksi. Tämä oli todella yllättävä käänne. Eva ei todellakaan olettanut Reedin tekevän moista siirtoa. Evaa harmitti Ziran puolesta.. poloinen ei tiennyt asioista mitään, kun taas Eva halusi niistä selkoa. Naisen ilmeestä saattoikin jo huomata kumpi asia kiinnosti enemmän..

Toisaalta onhan se kiva saada Lucakin takaisin, mutta se ei ollut juuri mitään verrattuna Reedin mainitsemaan jälkeiseen tosiasiaan. Luca on kuitenkin ihan mukava tyyppi.

- Vai niin.. entäs miten selität sen, että tämä paikka on tyhjillään? Eva otti taas katsekontaktin Reediin. Olihan Eva nuori, mutta hän ei tullut Chaosiin sitä varten, että häntä voisi kohdella kuin sätkynukkea. Olihan hänelläkin tietynlaisia oikeuksia. Muunmuassa oikeus tietää sen, mitä jengissä tapahtuu..

Asiat eivät näyttäneet hyvältä. Jos hänen luulonsa ovat oikeassa, Catherine tavoittelee johtajan paikkaa ja mikäs sen parempi tilaisuus, kun ryhtyä Chaosin ''kuningattareksi''. Tämähän alkaa näyttää pahasti siltä, että Catherine nousee johtajan asemaan tai ainakin kakkosjohtajan asemaan. Eva ei sietäisi ajatustakaan sitä, että Catherine pomottaisi häntä, joka on ollut Chaosissa paljon kauemmin kuin hän. Toinen vaihtoehto olisi tietysti siinä tapauksessa poistua jengistä kokonaan, mutta tällaisina ongelmallisina aikoina, se ei todellakaan olisi järkevää..

((Dum dum, kannattaa taas hillua foorumilla väsyneenä XD Heitin Shakurin paikalle vuoron. Otampas pois ja annan toisen kirjottaa.

Nöyrin anteeksipyyntö!))

((Jaa-a.... Laitampa tänne vuorojärjestyksen, koska joillakin tuottaa erinäisiä vaikeuksia muistaa se.

Jilli
SunSet
Hannachu
Shakur))

((Meh, anteeksi. En käsitä mikä ihme höyry minulla oli taas aamulla menossa, vaikka eilen ihan tyytyväisenä kirjotin omalle paikalleni. Olis ehkä sittenkin pitäny nukkua vähän kauemmin ))

Älykkyys oli aivan yhtä monimuotoista kuin mikä tahansa muu ihmisissä ja täten myös vampyyreissäkin esiintyvä ominaisuus. Sen ilmenemismuoto riippui kantajastaan, siitä miten kyseinen henkilö oli kehittänyt tai jättänyt kehittämättä syntymässään saamaansa lahjaa. Oli ihmisiä, jotka loistivat luonnon lahjan avittamana tai pelkällä kovalla työlläkin jossakin yhdessä asiassa. Kuten nyt vaikka luonnontieteissä kuten kemia ja kaikessa siihen liittyvässä. Oli ihmisiä ja vampyyrejä, joiden IQ oli ilmiömäinen ilman sen suurempaa panostusta ja toisia, jotka opiskelivat ja harjoittivat mieltään niska limassa saadakseen tuloksia.

Hartwin ei ollut koskaan opiskellut kemiaa sen kummemmin. Sillä ei ollut tehnyt paljoakaan siinä maailmassa, jossa Kapteeni Schäfer oli syntynyt, kasvanut ja kuollut. Catherinea kohti kumartunut mies tiesi kyllä mitä jokapäiväisiä aineita käyttäen sai rakennettua pommin tai mitkä aineet syövyttivät mitäkin metallia. Yleishyödyllisiä tietoja saksalaisen kaltaiselle olennolle. Se oli kuitenkin kaukana siitä, että mies olisi kyennyt luomaan jotain uutta kemian keinoin. Ainoastaan yhdistelemään rajallisesti aineksia, joiden käyttöohjeet kuka tahansa saattoi löytää netistä elätellessään tarpeeksi pimeitä mielitekoja.

Sohvalla istuvan puoleen reisiinsä nojaillen kumartuneen äly oli hyvin erilaista verrattuna miehen ympärillä nykyisin oleviin ihmisiin. Se miten saksalaisen erilaiset piirteet yhdistyivät toisiinsa luoden tämän kokonaisuuden oli silkka onnellinen sattumien summa. Korkea IQ, analyyttinen tapa ajatella ja ylistimuloitunut huomiokyky olivat raskas taakka, ellet omannut mielenlujuutta pitää itseäsi koossa. Miettikää nyt miltä teistä itsestänne tuntuisi, jos et kykenisi katsomaan edes merkityksettömintä yksityiskohtaa ympärilläsi nähden sen vain ympäripyöreästi. Täsmälleen niin yhdentekevänä kuin se olikin. Sekin ettei Catherinea jäänsinisillä silmillään katselevassa ollut pienimpiäkään aitoja sosiopaatin viitteitä oli jonkin asteinen ihme.

Yli 200-vuoden kokemus elämästä tietysti antoi oman panoksensa sille, mitä vaalea jättiläinen tänä päivänä oli. Kuten antoi vampyyriuskin. Jokainen Hartwinin kohtaama olento.

Otetta Catherinen mielestä hiljaisena pitänyt tarttui kiinni naisen paniikkiin, yritti ottaa kiinni siitä ensimmäisestä muistikuvasta tai mielikuvasta, joka vampyyrittären päähän syntyi tuon mainitessa Terenjan nimen. Hartwin tänään saamat tiedot eivät olleet missään määrin kattavia, ne oli hankittu niin lyhyellä varoitusajalla. Mutta kiitos Kaya van Hellin esiinastumisen Catherinen takaa, saksalainen sai tarrauduttua kiinni hyvin arvokkaaseen tiedonmuruseen.

Hartwin ei vastannut mitään naisen sanoihin, hymyn miehen huulilla muuttuessa melkein helläksi. Voisiko sanoa jopa isälliseksi. Mikä oli muuten ihan yhtä karmivaa kuin verenhimoinen virnistyskin olisi ollut, kun sen yhdisti miehen seuraavaan tekoon. Vaalea jättiläinen kumartuu lähemmäs sohvalla istuvaa kaunotarta, hämmentävässä eleessä, jossa painoi otsansa vasten tuon otsaa ellei Catherine sitten väistänyt tai lähtenyt karkuun. Teossa itsessään ei ollut mitään uhkaavaa, ei varsinaisesti. Kylmä otsa vain painui kevyesti toista vasten, hädin tuskin koskettaen.

Ja ellei nainen tosissaan estellyt, sai tuo nauttia vielä yhdestä erikoisen mielen luomasta kuvasta. Hallaisina hehkuvat silmänsä sulkeva kuvitteli nuoren miehen makaamassa maassa, kuvitteli tuolle Terenjan ulkonäön niin tarkasti kuin vain saattoi tietämättä miltä nuori herra van Hell näytti. Viitteenä ainoastaan Catherinen päästä varastettu mielikuva. Kuvasta oli ensin hankala erottaa muuta kuin hahmon, makaamassa katulampun valokeilan ulkopuolella kujalla. Katsoja viedään lähemmäs, tuo saattaa alkaa erottamaan veren tahmeaksi kauttaaltaan tuhrimat vaatteet. Melkein haistaa miten ilma oli rautaisen paksun tuoksun kyllästämä. Ja sitten tulivat kasvot, suoraan Catherinen päästä lainatut. Terenja makasi maassa, pää irti hakattuna.

Verta, verta oli kaikkialla.

Hartwin ei tietänyt miten nokkela Catherine oli hoksaamaan saksalaisen 'salaisuuden' näiden naisen kanssa jaettujen kuvien takana. Kovin kovin moni helposti harhautui kuvittelemaan, että mies todella kykeni näkemään tulevaisuuteen. No, tavallaan. Tietyissä asioissa. Mutta kyse ei ollut mistään maagisesta, se oli yksinkertaisesti asioiden hahmottamista. Koulutettuja arvioita siitä mitä tulisi tapahtumaan kun tehtiin ja toimittiin näin ja näin. Syiden ja seurausten tulkitsemista.

Ei, saksalainen ei nähnyt Kaya van Hellin veljen tulevaisuutta. Mies ainoastaan kuvitteli päässään tilanteen, jossa Terenja olisi tullut tapetuksi.

Turha silmitön uhkailu harvoin tuotti tulosta ja suoraan sanottuna... Hartwin ei oikeastaan nauttinut kenenkään piinaamisesta ellei kyseessä sitten ollut saaliiksi katsottu ihminen. Kaikesta huolimatta julma oli ehkä viimeinen asia, mitä selkänsä hitaasti suoristava mies oli. Eipä uskoisi, ainakaan tämän perusteella. Hartwinilla ei ollut pienintäkään halua lähteä tukkanuottasille Terenja van Hellin kanssa, vaikka toteuttaisi kyllä uhkauksensa, mikäli tulisi pakotetuksi. Kuolisi mahdollisesti yrittäessä ellei sitten katsoisi parhaaksi perääntyä koko hommasta.

”Minua ei kiinnosta oletko Catherine vai Kaya. Minua kiinnostaa tämän jengin turvallisuus ja se, ettemme saa niskaamme Helliä turhan päiten, koska he kuvittelevat meidän kidnapanneen sinut. Saat luvan joko hoitaa homman niin, että veljesi tai kukaan muukaan ei muodosta jengille vaaraa tämän asian tiimoilta tai lähteä takaisin kotiin. Ymmärrätkö?”, ryhtinsä suoristava suurikokoinen vampyyri tiedustelee samanlaisella äänellä, kuin olisi selittänyt juuri lapselle miksi vihannesten syöminen on tärkeää ja maitoakin kannatti juoda, että kasvaa isoksi ja vahvaksi.

Ottaen huomioon ettei Hartwin ollut Chaosin johtaja tai edes kakkospomo, mies otti nyt itselleen kyllä melkoisia oikeuksia päättää. Mitä jos Catherine kantelisi asiasta Reedille? Hartwin ei ollut vielä tietoinen Reed Riverin suunnitelmista tehdä naisesta jengin kuningatar. Shit happens, se oli aina yksi mahdollinen tulos kun leikittiin tulella.

((Juttelin Shakurin kanssa. Koska hänen hahmonsa on toivottoman antisosiaallinen, eikä hän viitsi kirjoitella Lucan seisoskelusta, niin minä heitän vuoroni tähän väliin. Koettakaa murut kestää.))

Reed vilkaisi ympärilleen aivan kuin vasta silloin tajuten missä oli. Tämän jälkeen hän kohautti olkiaan: ”Ezzie ja Luca ovat auttamassa Catherinen muuttoa. Hartwinin olinpaikasta minulla ei ole mitään tietoa sen jälkeen, kun hän jätti tehtävänsä kesken. Minulle ei ole asiasta ilmoitettu vieläkään mitään. Muista en tiedä. Toivottavasti iso osa on hoitamassa tehtäviään, niin kuin kuuluu”.

Reed oli varsin höllä johtaja. Sen saattoi huomata jo hänen välinpitämättömästä asenteesta alaisiinsa, kun mitään varsinaista tekemistä ei ollut. Reed toisaalta tiesi, että hänen alaisensa olisivat paikalla heti, kun siihen olisi tarve. Hänelle oli aivan sama mitä muut tekivät vapaa-aikanaan.

Yllättävää kyllä, kaikki häntä piirittävät naisetkin olivat ehtineet katoaamaan. Yleensä heitä oli jonoksi asti Reedin huoneen ulkopuolella.

”Jos sinulla ei ole muuta tekemistä, voit aina mennä Catherinen asunnolle”, Reed vilkaisi Evaa. ”Lucalla ja Ezziellä saattaa olla tarvetta apukäsille, sen minun villikkoni kanssa”.

Reed virnisti haaveilevasti. Ei menisi kauaakaan, kun hän saisi Catherinen omien vällyjensä väliin. Nainen ei ollut vaikuttanut kauhean innostuneelta miehen ehdotuksista. Joko nainen voisi häipyä tai sitten ryhtyä Reedin morsiammeksi ja jäädä Chaosiin. Jos naista todella etsittiin, tämä tuskin eläisi yksikseen montaa vuotta. Reed tiesi, että Hell osasi olla todella veemäinen, kun halusi jotain. Mies oli joutunut useampaankin selkkaukseen kyseisten tyyppien kanssa.



Leimaantuminen on vahva tunne. Sitä ei ymmärrä kukaan, joka ei ole sitä kokenut. Jotain saattaa kertoa se, että leimaantunut vampyyri ei koskaan pysty rakastumaan kehenkään muuhun. Leimaantuneet vampyyrit muodotavat lähestulkoon poikkeuksetta parisuhteen. Edes ihmisten välisessä rakkaudessa ei ole niin paljon voimaa, kuin leimaantumisessa. Sanotaan, että leimaantumisen voimaa ei voi rikkoa mikään. Kerrotaan, että jotkut leimaantuneet ovat nähneet asioita toistensa silmien kautta ja he pystyvät aistimaan toistensa läsnäolon.

Kukaan ei voi päättä kehen leimaantuu, mutta leimautuminen saattaa antaa odottaa itseään. Se voi yllättää kenet tahansa.

Kayan ja Terenjan suhteen leimaantuminen saattoi olla luonnollista. Kaksi syrjittyä lasta, jotka ovat viettäneet koko elämänsä yhdessä. Hiljalleen he oppivat ymmärtämään toisiaan, toistensa ajatuksia ja tunteita. Nyt se side on vahvempi kuin mikään muu maailmassa.

Jotkut kertovat, että leimaantuminen on sekä siunaus, että heikkous. Toisen kadotessa tai kuollessa toinen ei voi enään koskaan elää normaalia elämää. Asiat mutkistuvat suunnattomasti.

Kun tunne on näin vahva, ei ole ihme, että Terenja etsii sisartaan taukoamatta, eikä luovuta ennen kuin löytää hänet. Oli hän sitten elävä tai kuollut, kun hän viimein löytyy.

Catherine oli kuluttanut voimiaan suunnattomia määriä, pitäessään kumppaninsa pois päänsä sisältä. Se vaatii järkähtämätöntä keskittymistä jokaisena hetkenä. Pienikin lipsahdus saattaa johtaa ei toivottuihin tuloksiin. Tämän lisäksi Catherine saa taistella joka ikinen hetki itsensä kanssa siitä, ettei vain juoksisi veljensä luo. Leimaantumisen vastustaminen kuluttaa sellaisen määrän energiaa, että se voi suistaa mielenterveyden pois raiteiltaan. Aivan kuten oli käynyt Alexandru van Hellille.

Catherinen mielentila ja henkinen vointi ei siis ollut parhaimmillaan, varsinkin kun hän ei ollut hetkeen saanut nauttia verta ja Reedin kerrottua järkyttävät uutisensa. Kun tähän takkaan lisätään Hartwinin, niin sanottu hyökkäys Catherinen mieleen, ei ollut suurikaan ihme, että nainen romahti.

Verensekaiset kyyneleet tulvahtavat naisen silmiin, hänen nähdessään sielunsa silmin rakkaansa kuolleena. Todellisuuden ja näyn rajat hämärtyivät, mikä sai Catherinen puoliksi huutamaan, puoliksi itkemään rakkaansa nimen tukahdutetulla äänellä.

Samalla yksi niistä leimaantumisen aiheuttamista perimmäisistä vaistoista sai Catherinen etsimään Terenjan mieltä omallaan toivoen kuulevansa muutakin kuin kaikuvan tyhjyyden.

Lopulta nainen sai itkuisen äänensä kulkemaan: ”Minä lupaan ja vannon, ettei Chaos joudu koskaan kärsimään Hellistä minun kauttani...” Sitten hän nosti katseensa suoraan Hartwinin silmiin. Verenpunaiset silmät kohtasivat jälleen jäänsiniset: ”Ole kuitenkin kiltti, äläkä satuta Terenjaa”.

Catherine oli kovaksi keitetty sisältä ja ulkopuolelta. Elämä Draculan linnassa oli koulinut hänestä valmiin mihin vain, jopa raiskaukseen. Hänen veljensä Lancelot nimittäin piti nuorempaa sisartaan enemmänkin oman leikkikalunaan, kuin perheen jäsenenä. Näin ollen veli oli käyttänyt sisartaan mitä julmemmin tavoin omien tarpeittensa tyydyttämiseen. Alexandru oli halveksinut tytärtään, eikä ollut kaihtanut keinoja näyttääkseen sen.

Catherine oli uskonut kokeneensa kaiken fyysisen ja henkisen kiduttamisen saralla. Leimaantumisesta aiheutuvaa menettämisen pelkoa ei kuitenkaan kannattanut vähätellä. Leimaantuneelle vampyyrille kumppani oli kuin veri, joka piti vampyyrin hengissä ja järjissään.



Ulkona taivas oli ruvennut tummumaan uhkaavasti. Sysimustat pilvet peittivät uhkaavalla tavalla paahtavan auringon ja tuuli yltyi hetkessä myrskylukemiin. Pilvet liikkuivat ikäänkuin hyökyaallon tavoin vyörymällä. Hetken kuluttua salama halkoi taivasta ja pian sen jälkeen seurasi jyrinä, joka sai monen korvat lukkoon.

((Joo, pahoittelen että jättäydyin tälläin välistä, mutten sillä sekunnilla keksinyt hahmolleni mitään tekemistä josta saisi rustattua sen mainittavampaa vuoroa, joten päätin jäädä pois sekunniksi. Ensi vuorolla saa sitten äksöniä ja Hartwin repii pelihousunsa. x3))

((Neiti PJ pyysi kyselemään että miten teidän ihmisten viikonloppu menee, josko saisi pienen pelisession pidettyä.))

((Sunnuntaiksi ei ole mitään isompia suunnitelmia. Lauantai todennäkösesti jotain menoa johonkin suuntaan.))

((Heh-hee.. Ei kannata antaa mulle puhelinnumeroa jos haluaa nukkua rauhassa. Sunnuntai passais täälläkin.))

((Väliaika tietoa: Tämä osio on vielä kesken kun kirjoitan tietoa H&Hn maailmasta, joten siksi tätä ei ole vielä julkaistu. Ajattelin kuitenkin, että näin ukkosmyrskyn alla olisi teidän hyvä tietää millaista tavaraa sieltä taivaalta sataa salamoiden lisäksi.

Ilmastosta:
2100-luvulla ilmasto on suuressa osassa maailmaa tukahduttavan kuuma ja joissain paikoissa jopa elinkelvoton. Näihin maihin luetaan osa Afrikkaa, Etelä-Amerikka ja Australiaa. Sen sijaan esimerkiksi Siperiassa on suorastaan ihanteinen ilmasto elää. Samoin muissa pohjoisissa valtioissa, kuten Kanadassa ja Alaskassa. Elinkelvottomilta alueilta on yksinkertaisesti muutettu pois viileämmille asuinseuduille. Toistaiseksi suurimmalla osalla maapallon maista eläminen onnistuu.
Saasteiden vuoksi happosateet ovat yleistyneet maapallolla niin, että maiden johdot ovat antaneet käskyn pysytellä sisätiloissa sateen aikana. Pitkä altistuminen sateelle saattaa aiheuttaa pahan ihottuman, hiustenlähtöä ja vaatteiden syöpymistä. Nykypäivän rakentaminen ja suunnittelu vaatii paljon enemmän omistautunutta työskentelyä, jotta rakennukset kestävät happosateet. Muummoassa tämän vuoksi, rakennusten seinien standardipaksuus on lisääntynyt sitten vuoden 2000 jälkeen. Kaikki mikä on suunniteltu jäämään ulos saa päälleen syöpymistä estävän pinnoitteen.

Myrskyt ovat myös aivan omaa luokkaansa tähän aikaan. Ne ovat niin hurjia, että ihmisillä on poikkeuksetta ulkonaliikkumis kielto silloin kun ulkona myrskyää.

Happi on vanhimmilla kaupunkialueilla huonolaatuista, mutta 2100-luvun ihmiset ovat onnistuneet sopeutumaan vähäiseen hapen määrään. Kaikkein huonoimmilla alueilla asukkailta vaaditaan happinaamaria. Näihin kuuluvat tietyt slummit ja niin kutsutut huonomman väen asuinalueet, jotka on rakennettu vainhoille tehdasalueille. Uusia kaupunkeja on pystytetty myöhemmin niille alueille, joissa ilma on happirikkaampaa.

Eva kohautti olkiaan hänen sanoessaan Evan voivan osallistua Catherinen muuttosessioon. No jaa, siellä on nyt tarpeeksi väkeä, eikä Eva uskonut, että ylimääräisiä tarvittaisiin ja jos tarvittaisiin häneen voitaisiin ottaa yhteyttä. Sanakaan sanomatta Eva poistui Reedin hallintohuoneesta ja käveli ikkunan ohi. Eva näki myrskyn nousevan..

Myrsky.. Kuvasi hyvin tätä kaaottista tilannetta. Eva epäröi, mitä hänen pitäisi tehdä ja missä olla. Ensimmäistä kertaa sitten ihmiselämänsä, Eva kyseenalaisti asemansa. Merkitseekö hän Chaosissa oikeastaan mitään? Mitä hän pystyisi tekemään Chaosin hyväksi? Ainoa Chaosissa huomioitu asia oli Evan törttöily Hellin agentin kanssa. Eva ei ole onnistunut missään, tai siltä Evasta tuntui.

Ehkä Eva olikin hieman yksinäinen, hän oli aina ollut yksineläjä siitä lähtien, kun hän muuttui vampyyriksi ja tämä liittyi Chaosiin. Hänellä oli ihmisrakkaus, mutta ei Eva oikeastaan koskaan ehtinyt leimaatua tähän. Joten Eva ei oikeastaan kunnolla tiedä mitä rakkaus oikeastaan oli. Silloin hän luuli olleensa rakastunut.. mutta oliko sittenkään?

Eva istui ikkunalaiteelle seuraten vesipisaroiden satavan maahan ja valuvan kohti ikkunaa. Evan silmissä oli tyhjä katse. Maailma oli yhtä tyhjä kuin autiomaa. Kukaan ei liikkunut pahemmin ulkona tässä säässä. Evakaan ei tohtinut liikkua ikkunalauteelta mihinkään. Nämä olivat niitä tunteita, joita Eva ei kertonut kellekkään, vaan piti ne kokonaan itsellään.

Eva mietti tyhjyyttä, hänen mielensä valtasi iso tyhjyys. Ei, ei Eva suinkaan ollut surullinen tai vihainen, epävarma vain. Eva pohti entistä elämäänsä ja nykyistä elämäänsä.. Minkä vuoksi Eva oikeastaan eli? Oliko hänellä olleenkaan minkäänlaisia tavoitteita? Tulisiko hän koskaan olemaan täysin onnellinen?.....Oliko Evan elämällä oikeastaan mitään tarkoitusta?

// Sori, tälläne angst

Mielenkiintoista. Hartwin ei voinut mitään analyyttiselle mielenkiinnolleen, seuratessaan sohvalla yhä istuvan reaktiota miehen tarjoilemista kuvaelmista viimeiseen. Saksalainen ei ollut itse kokenut leimautumista ja miehen edes näennäisesti paremmin tuntevat todennäköisesti kuvittelivat ettei Hartwin ollut moiseen edes kykeneväinen. Ylipäätään miestä harvemmin nähtiin vampyyrinaisten seurassa tavalla, joka antoi ymmärtää mitään työsuhdetta intiimimpää. Ezzie oli poikkeus sääntöön, mutta tuohonkin Catherinea katseleva vaalea jättiläinen suhtautui selkeästi paljon isovelimäisemmin kuin mitenkään... Miten nyt mies saattoi naiseen suhtautua.

Hartwin huokaa henkisesti, miettiessään oliko mennyt liian pitkälle yrittäessään tehdä selväksi kotoa ilmeisesti karanneelle van Hellille, ettei vaalea germaani katselisi hyvällä jengin turvallisuutta vaarantavia toimia. Saatika sitten valehtelemista. Hartwinille oli aivan sama millaista puunköyttä nainen syöttäisi sokeana peräänsä kuolaaville, mutta Chaosin turvallisuusvastaaja ei paskaa mielellään niellyt. Ei sillä, että Hartwinilla olisi ollut periaatteessa oikeuksia tähän. Mies oli vain melko tyytyväinen elämäänsä New Yorkissa, eikä halunnut Catherinen sotkevan kuvioita turhan pahasti. Niin mielellään kuin Hartwin näkisikin Hellin tuhon, entisellä Heerin upseerilla oli älyä tietää miten Chaosin tässä kunnossa kävisi, jos Hell päättäisi käydä kimppuun.

Etenkin, jos Dracula kuvittelisi Chaosin olevan tosissaan osallisena Kaya van Hellin katoamiseen. Nuo epäilivät sitä jo, kuten Evan kohtaamat agentit todistivat.

Toinen mielenkiintoinen seikka saksalaisen mielestä oli, että Catherine – tai Kaya, kummaksi tuota nyt kutsua – todella piti mahdollisena Hartwinin kykenevän vahingoittamaan Terenja van Hellia. Ottaen huomioon sen naisen, joka oli ensimmäisen kerran astellut Reedin hallintosaliin ja saanut Chaosin johtajan kiinnostumaan itsestään... Kaiken logiikan mukaan tuon olisi pitänyt nauraa päin saksalaisen kasvoja. Todeta, ettei Hartwinilla ollut mitään mahdollisuuksia edes hipaista van Hellin suvun vesaa. Tappamisesta nyt puhumattakaan.

Kuitenkin... Pelosta vapiseva selkeästi uskoi vaalean jättiläisen olevan tarpeeksi vaarallinen. Johtuiko se kuolleen rakkaan mielikuvasta ja leimaantumisen yhteisvaikutuksesta? Heräisikö nainen vielä ajattelemaan, että pelkäsi moista ihan turhaan? Kemisti teki kokeitaan labrassaan selvittääkseen erinäisiä maailman mysteerejä, mutta tälläiset hetket olivat Hartwinista elämässä kaikkein mielenkiintoisimpia. Kun kaikki ympärillä ei äkkiä enää ollutkaan tylsän harmaata ja enemmän tai vähemmän ennalta arvattavaa. Kun joku ei ollutkaan yksinkertaisen typerän oloinen.

Juuri nyt Catherine/Kaya oli värikäs. Aivan hirvittävän mielenkiintoinen. Violetti aidossa pelossaan, jonka tieltä uhmakkuus ja kaikkitietävyyden verho olivat siirtyneet. Melkein kaunis, ensimmäisen kerran saksalaisenkin silmissä. Vaikutus menisi nopeasti ohitse, se meni aina.

”Tiedätkö, minulla ei ole pienintäkään pakottavaa halua edes tavata koko henkilöä.”, käten niskaansa venyttelevässä eleessä kohottava jättiläinen vastaa rauhallisesti. Mies jätti lisäämättä sen, että oli valmis tekemään mitä tahansa pakon edessä. Se taisi tässä vaiheessa olla kaikille osapuolille sanomattakin selvää. Mikä sitten oli pakko tilanne? Senkin Hartwin oli mielestään jo määritellyt selkeästi.

Kuuluu pieni rusahdus, jumittuneiden lihasten ja nivelten valittaessa kovaksi muodostunutta päivää. Juostaa itse ympäri kaupunkia katoilla hypellen, samperin rankkaa puuhaa. Etenkin kun Hartwinillekaan ei ollut jäänyt aikaa ruokailuun. Jäänsinisten silmien katse suuntautuu ulos ikkunasta. Helvetti. Hartwin oli ollut aikeissa pistää Ezzien hommaamaan heille ruokaa. Kaunis nainen oli äärettömän hyvä huijaamaan miehiä tulemaan kanssaan melkein mihin tahansa. Mikä oli paljon käytönnöllisempää. Miehet olivat isompia, noissa oli enemmän verta kuin naisissa. Hartwinia ei kenties vaivannut samanlainen moninkertaistettu verenjano kuin Lucaa, mutta hei... Suurikokoinen vampyyri tarvitsi enemmän verta jo ihan muutenkin kuin pienempänsä.


”Minulla on parempaakin tekemistä kuin rääkätä vampyyrityttöjä, joten ryhdistäydy ja lakkaa pelleilemästä. Saat ihan itse valita kerrotko muille siitä kuka oikeasti olet. Niin kauan kun katson ettet vaaranna jengiä turhan takia tai muutoin ole vaaraksi juonitteluillasi, saat minun puolestani olla vaikka Äiti Teresan uusi tuleminen.”, Hartwin ehti ristiä kädet leveän rintakehänsä ylitse, kun ovelta kuuluu koputus.

”Joko saa tulla?”, Ezzien ääni huhuilee käytävältä.

Luca katseli kohti taivasta ja tätä hieman odottamatonta säänmuutosta ihmeissään ja seurasi sitten tyynesti silmäkulmastaan Ezzien siirtymistä sisätiloihin. Välähtävä salama toi mukanaa takautuman,johon mies ei ollut varautunut. Välähdys sai hänen mielensä loihtimaan esiin hänen ihmisyytensä ja elämänsä viimeisen päivän.Miekan välähdys ennenkuin se viilsi hänen rintansa auki.
Luca tarttui kaksin käsin päänsä sivuihin pudottautuen kyykkyyn. Painajaiset uhkasivat palaa, vaikka mies oli hereillä. Luca puri alahuultaan pitääkseen huudot sisällään. Kuitenkin oli jo liian myöhäistä.

Mies vaipui polvilleen maahan, pidellen päätään. Hänen rintaansa alkoi koskea, Luca päästi toisen kätensä putoamaan ja puristi sen rintaansa vasten kouristuksen omaisesti.Hänen silmänsä siirtyilivät villeinä puolelta toiselle. Hän näki ne. Varjot kerääntyivät silmännurkissa ja lähestyivät. Nyt Luca ei enää voinut pidätellä itseään, vaan hän huusi. Tuohon karjaisuun sekoittui pelkkoa ja raivoa ja tuskaa. Luca kaatui kyljelleen maahan yhä päätään pidellen, huutaen. Häntä oli hyvin epäviisasta lähestyä sillä hetkellä. Hetken päästä hän hiljeni.

Kun Luca nousi ylös, tuon kädessä kiilteli metsästysveitsi. Mies virnisti omahyväisesti, voitontahtoisena. Juurihan hetki sitten itse Kaya von Hell oli kävellyt hänen ohitseen, eikö? Miehen sirpaloitunut ja pakkomielteinen mieli oli loihtinut Ezziestä Kayan kuvajaisen, vaikkei tuo ollutkaan lähelläkään Kayan näköinen. Lucan mieli kuitenkin sanoi, että äsken taloon mennyt oli ollut Kaya.

Mies hihitti hiljaa itsekseen, koska oli varma että nyt vihdoin se hetki oli käsillä, jolloin hän saisi kostonsa, jonka jälkeen mies voisi tyynin mielin joko lähteä tästä maailmasta tai..keksiä jotain muuta tekemistä. Luca lähti hitaasti kohti rakennusta, äänettömästi kuin tappaja vain voi. Hän lähestyi Catherinen ovea, hän näki vielä Ezzien, koska oli liikkunut sen verran nopeasti, vaikkakin ääneti. Luca kohotti veitsensä ja sivalsi sillä kohti Ezzietä.

Catherinen aivot kelasivat karmeaa filmiä yhä uudestaan ja uudestaan hänen silmiensä editse. Juuri sillä hetkellä nainen ei kyennyt näkemään muuta, kuin Terenjan irti leikatun pään. Hänen ajatuksensa olivat tukkeutuneet. Mikään ei liikkunut minnekkään, eikä mikään päässyt sisään.

Hämärästi nainen saattoi kuulla seurassaan olevan saksalaisen sanovan jotain, mutta ei vain yksinkertaisesti kyennyt reagoimaan siihen. Sanat eivät tavoittaneet aivoissa sitä keskusta, joka olisi pistänyt naisen vastaamaan niihin.

Catherinen olotilaa saattoi kuvat sillä, että juuri nyt hän voisi maata rotkon pohjalla, haavoittuneena, vailla toivoa minkäänlaisesta pelastumisesta. Hän saattaisi nähdä jossain kaukana yläpuolellaan auringon, mutta tietäisi, ettei hänellä ollut minkäänlaista toivoa päästä takaisin ylös. Hän kuolisi sinne rotkon pohjalle katsoen aurinkoa, joka pilkallisesti ivasi hänen kohtaloaan.

Se mikä naisen lopulta herätti transsistaan, oli tutun ihmisen kutsu. Catherine tunsi veljensä päänsä sisällä. Se sai naisen toimimaan. Hän nappasi veripussin, joka oli aiemmin pudonnut hänen käsistään. Hän tarvitsi kipeästi verta, jos halusi kyetä sulkemaan veljensä pois mielestään.

Ensimmäinen kulaus sai hänet rauhoittumaan. Toinen auttoi häntä sulkemaan mielensä. Kolmas auttoi menetetyn energian palauttamisessa.

Kuullessaan Ezzien ovella Catherine katsoo Hartwiniin. Kyyneleet olivat kuivuneet hänen kasvoilleen, kuivuneiksi verinoroiksi. Hänen silmänsä punersivat hienoisesti, mutta hän oli selvästi onnistunut kokoamaan itseään hitusen. Seuraavat sanat, jotka hän sanoi olivat täydellistä saksaa. Hänen sanoissaan kuvaistui häivä sitä vahvuutta ja koppavuutta, joka hänessä asui. Mutta jos kuunteli tarkkaan, saattoi kuulla niistä myös puhtaan vilpittömyyden: ”Minä en ole koskaan halunnut pahaa Chaosille. Enkä halua nytkään. Lupaan, että Chaos ei myöskään tule kärsimään tästä. Päin vastoin, lupaan, että tämä jengi on jonain päivänä vahvempi kuin Hell. Tarvitsette kuitenkin siihen minun apuania ja sinä tiedät sen”.

Catherine oli tyhjentänyt ensimmäisen pussillisensa verta ja hän nappasi nopeasti toisen: ”Kerron sinulle kaiken, jahka tulee sopiva tilaisuus. En väitä, että sinun olisi hyvä tietää tai sinun pitäisi olla kiinnostunut. Kerron sinulle kaikesta huolimatta”.

Koko ajan Hartwinille puhuessaan Catherine oli käyttänyt saksankielen taitojaan moitteettomalla tavalla.

Eva istui vieläkin samaisella ikkunalaudalla, hän katseli taivasta ja huokaisi. Sade näytti lakanneen. Ja myrsky väistyi pois navakoiden tuulten seuraamana. Ulkona tilanne oli rauhoittunut. Eva nousi ikkunalaudalta ja lähti rauhallisesti kävelemään. Reed oli jossain vaiheessa sanonut, että tämä voisi lähteä Catherinen asunolle. Eva ei keksinyt parempaakaan tekemistä, joten lähti ulos.

Ulos tultuaan, Eva laittoi luotettavat aurinkolasit päähänsä silmiä suojaamaan, Pienoisen ukkosmyrskyn jälkeen oli jäänyt tukahduttava kostea ilma. Ihmiset eivät sen takia oikein vielä uskaltaneet lähteä jalkeille. Jos vaikka alkaisi satamaan uudelleen, mitä Eva tosiaan epäili.

Eva käveli hieman syrjäisemmällä kadulla. Olihan Eva ennekin Catherinen asunnolla ollut, joten kyllä neiti sinne osasi ilman kenenkään neuvoa. Tosin Eva ei tiennyt miten porukat, jotka olivat jo paikan päällä suhtautuisivat lisäjoukkoihin. He voisivat kenties luulla, että Reed itse oli lähettänyt Evan Catherinen asunnolle, vaikka kyllä Eva sinne ihan omasta tahdostaan oli päättänyt lähteä.

Mustaa nahkatakkia suljettiin, sillä tuli taas ''mukavan'' navakka tuuli. Myrsky ei siis ollutkaan vielä väistynyt kokonaan. Eva hetken taisteli vastatuulta vastaan, joka tuntui vetävän häntä taaksepäin, aivan kun se ei antaisi hänen kulkea enään eteenpäin. Lopulta tuuli kuitenkin lakkasi ja Eva jatkoi matkaansa.


Yhtäkkiä Eva näki hahmon juoksevan Evaa vastakkaisen talon katolla. Eva hyppäsi kadun kautta paloportaita pitkin myös katoille. Hän seurasi hahmoa sivusta. Pian Eva näki saman uniformun minkä ennenkin, se oli selvästi Hellin uniformu. Eva lähtikin varjostamaan hetken tätä kyseistä agenttia. Agentti suuntasi kohti Catherinen asuntoa. Kiintoisaa, sekä hänellä että Evalla tuntui olevan sama päämäärä, joten Eva ei nähnyt syytä perääntyä. Varmuuden vuoksi hän päätti ottaa yhteyttä päämajaan ja napsautti korvakorunsa päälle:

''Komentokeskus, täällä agentti Eva. Havaitsin Hellin agentin, se näyttää olevan matkalla Catherinen asunnolle, en ole tosin varma onko se hänen päämääränsä vai pyöriikö hän sattumalta näillä nurkin. Aion ottaa asiasta selon.. Jatkan hänen varjostamistaan, mutta odotan toimintaohjeita, loppu.''

Eva hyppäsi jälleen yhden katon yli ja lähti seuraamaan agenttia. Tunnelmat New Yorkissa alkavat kuumeta, tästä tuleekin kiintoisaa.. Eva oli nyt täysin syrjäyttänyt angstiajattelunsa ja keskitti mielensä agentin mahdollisiin liikkeisiin..