Vallan vaihto

Catherinen alkaessa puhua saksaa, Hartwinin toinen kulma kohoaa hienoisesti. Siitä oli vuosia ellei jopa vuosikymmeniä, kun mies oli viimeksi keskustellut kenenkään kanssa äidinkielellään. Edes kuullut kenenkään puhuvan sitä. Nainen lausui kieltä virheettömästi, eikä tuo tehnyt ainuttakaan kielioppi virhettä. Tuo puhui nimenomaan kirjakielisen kuuloista saksaa, mikä antoi ymmärtää naisen opiskelleen sitä - ei oppineen sitä samalla tavalla ympärillään olevilta ihmisiltä kuten saksaa äidinkielenään puhuvat. Koomisesti se teki vampyyrinaisen saksankielentaidosta paljon puhtaampaa, nyky ajan saksalaiset itse tuskin puhuivat yhtä kieliopillisesti oikein. Catherinella vain puuttui se aksentti, joka antoi ihmiselle synnynalueen leiman. Ihan kuin kuka tahansa saksalainen olisi voinut arvata Hartwinin puhetta kuuntelemalla, että mies oli kotoisin entisen Weimarin alueelta.

Vai aikoi Catherine/Kaya kertoa miehelle kaiken. Etuovelle sen avatakseen asteleva nyökkää itkunsa kuriin saanelle. Hartwin oli aikeissa antaa naiselle pienen hetken aikaa siistiytyä, jotteivat sisään tunkevat alkaisi liikaa ihmettelemään mitä asunnossa oli tapahtunut. Mahdollisuus pieneen kohteliaisuuteen vietiin kuitenkin veitsellä leikaten, kirjaimellisesti.

Ovella lupaa sisälle astumiseen odotteleva Ezzie ei ollut osannut odottaa hyökkäystä. Miten olisikaan, eihän paikalla pitänyt olla muita vampyyrejä kuin Catherine, Hartwin ja Luca. Myönnettäköön – Ezzie ei tiennyt Lucasta paljoakaan. Nuori nainen nyt vain oletti, että koska mies kuului Chaosiin tuo oli omalla puolella. Vaan hei, omatkin saattoivat puukottaa selkään. Sen läksyn veitsen selkäänsä viiltämässä tunteva oppi tuona nimenomaisena hetkenä.

Käytävältä kantautuva kivun kirjaisu saa eteiseen siirtyneen saksalaisen hätkähtämään hereille päänsisäisestä maailmastaan. Catherinen asunnon ovi repeää saranoiltaan jättäen jälkeensä pelkät karmit. Se siitä kauniista asunnosta tai ainakin asunnon eteisestä saksalaisen paiskatessa oven tieltään. Saaden syliinsä hyökkääjäänsä pakoon pyrkivän Ezzien, jonka selkä valui verta.

Luca nauroi mielipuolisesti kuullessaan kuinka kangas repesi hänen veitsensä alta, ja tunsi suunnatonta hurmiota nähdessään ja haistaessaan veren. Hän lähes ulvoi naurusta. "Nyt sinä saat ansiosi mukaan, Kaya!", Hän huusi riemuissaan. Hullun hyväntuulisuus kuitenkin laantui hieman kun edessä olevan asunnon ovi revittiin saranoiltaan ja siitä astui suunnaton hirviö.

Hirviöt..ne olivat aina odottamassa hänen kuolemaansa, ja nyt ne näköjään olivat lyöttäytyneet yhteen tuon säälittävän van Hellin lutkan kanssa. Luca sylkäisi maahan katsoessaan Hartwinia, jota ei sillä hetkellä tunnistanut lainkaan. Hän murisi kuin eläin varoittaakseen tätä "hirviötä" sekaantumasta asiaan.
"Anna se lutka tänne..Meillä on keskeneräisiä asioita!"

Mutta Luca ei suinkaan aikonut jäädä odottamaan että hirviö tosissaan luovuttaisi Kayan hänelle, ei tosiaan. Hän hyökkäsi uudelleen kohti Ezzietä. Hänen aiemmat kokemuksensa hirviöistä olivat, etteivät ne puuttuneet asioihin, ne vain odottivat hänen näkökenttänsä äärirajoilla kunnes hän kaatuisi maahan. Villisti huutaen Luca sivalsi uudelleen veitsellään, tällä kertaa tähdäten kätensä heilautuksen kohti Ezzien niskaa, leikatakseen tältä pään.

Evalle vastasi jälleen tuttu ääni langanpäästä. Ted oli jälleen vuorossa: ”Mikä mangeetti sinuun on nainen asennettu? Tuntuu, että löydät Hellin agentteja joka nurkan takaa”. Miehen äänestä kuvastui nauru, mutta lopulta hän vakavoittui. ”Jatka vain. Ilmoitan Reedille, joka ei muuten varmaan tykkää hyvää tästä. Pidä linjat auki ja ilmoita heti jos tarvitset lisävoimia. Ilmoitan Ezzielle ja Lucalle. Hehän ovat siellä päin hommissa. Saat heistä nopeammin apua kuin täältä, sen likan asunto on kuitenkin tukikohtaan nähden aika kaukana”.



Catherine havahtui nopeasti omista ajatuksistaan kuullessaan Ezzien kirkaisun. Nainen toimi todella nopeasti ottaen huomioon missä kunnossa oli. Hän veti esiin käsiaseen, joka oli ollut hänellä piilossa erään kaapin takana salaovella suojattuna. Catherinea olisi äkkiä voinut luulla vainoharhaiseksi, mutta jos eli vampyyrina vuonna 2150, osasi varautua kaikkeen piilottamalla aseita asunto täyteen. Yksinkertaisella kädenliikkeellä Catherine latasi aseeseen lippaan kuolleen miehen verellä täytettyjä luoteja.

Ase kädessään nainen syöksyi eteiseen.

Catherine hämmentyi hieman kuullessaan oman nimensä. Vielä enemmän hän yllättyi, kun mielipuoliselta näyttävä vampyyri kutsui Ezzietä Kayaksi. Catherine ei ollut vielä koskaan nähnyt Lucaa, joten hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, että mies olisi Chaosissa.

Nopealla liikkeellä Catherine vetäisee hattuhyllyltään esiin viidakkoveitsen. Nopeasti hän ehti ajatella, että kyseiselle veitselle olisi tietysti voinut keksiä vähän vähemmän arkisen piilopaikan.

Samassa Luca oli kohottanut veitsen ylös iskeäkseen Ezzietä sillä. Catherine tähtäsi nopeasti asellaan Lucan rintaan, sydämen yläpuolelle ja toivoi osuvansa. Luodissa oli lamaannuttava määrä kuolleen miehen verta. Vaikka kyseinen mies tekisi samaa kuin Catherine itse, eli kehitti sietokykyään kyseiseen myrkkyyn, sen pitäisi kuitenkin hidastaa miestä edes hetken. Hetki saattoi olla kaksi sekunttia, mutta se saattaisi riittää Kayalle ja etenkin Ezzielle. Jos miehellä tosiaan oli kana kynittävän Kayan kanssa, miksi tämä oli käynyt Ezzien kimppuun. Jos mies osasi etsiä Kayaa oikeasta rakennuksesta, niin miksi hän sitten hyökkäsi väärän ihmisen kimppuun.

Evaa hieman huvitti Tedin ensimmäinen vastaus. Ehkä hän sattui olemaan vain hyvä jäljittäjä, siinä kaikki. Tosin Eva ei nyt ollut kummoisesti etsimässä Hellin agenttia, vaan menemässä Catherinen asunnolle. Mutta ei kai tuota agenttia voinut päästää menemäänkään, varsinkin jos se oli menossa Catherinen asunnon suuntaan.

Eva varjosti agenttia syrjemällä, sillä Eva ei halunnut tulla huomatuksi. Eva ihmetteli, mitä agentti aikoi. Hän ei vielä tunnistanut oliko agentti mies - vai naispuolinen. Eiköhän Eva sen pian saisi selville. Ainakin tarkkailemalla jonkun aikaa. Nyt agentti näytti puhuvan jollekin jonkinlaisen radiopuhelimen tapaisen rannekellon kautta. Äänestä päätellen agentti taisi olla naispuolinen. Eva kuuli, että naisagentti etsi Kayaa, mutta ei tämä Catherinen asunnosta näyttänyt tietävän mitään.

Ihme, ettei agentti vielä ollut havainnut Evaa. Vaikka tosin ei Evan piiloutumistaitoja sopinut epäillä. Nyt Eva ei tekisi samaa virhettä kuin viimeksi. Tällä naisella saattoi lymytä apujoukkoja missä vain.. Joten Evakaan ei kuitenkaan toimisi, ennekuin saisi jonkun avukseen. Agentti näytti nimittäin paljon enemmän koulutetulta kuin se viimekertainen (nyt ei tarkoiteta siis Terenjaa)..

Eva puraisi huultaan, hyvin kiperä tilanne. Eva mietti, että suora hyökkäys ei tuottaisi minkäänlaista tulosta, muttei voinut myöskään ajaa agenttia takaa loputtomiin, tämä huomaisi Evan varmasti ennenpitkää. Eva ei pitänyt tästä yhtään.. hän pysähtyi laittamaan hiuksensa ylös tiukalle poninhännälle ja jatkoi matkaansa. Eva ja tämä naispuolinen Hellin agentti menivät koko ajan lähemmäs Catherinen kotitaloa..

Ezzien kauhun sekaiseen ilmeeseen yhtyvä kipu sai jäänsiniset silmät leimahtamaan hallaisiin liekkeihin. Hartwin ojensi kätensä tarttuen kiinni naiseen, kiskaisten tuon vauhdilla itseään kohti. Ezzie ei kuitenkaan päätynyt suojelijansa syliin miehen tehdessä väistöliikkeen, joka tavallaan sujautti tytön saksalaisen kainalon alta miehen selän taakse turvaan. Rähmälleen maahanhan arabikaunotar päätyi, mutta ainakin tuo oli turvassa Lucan mielenvikaiselta veitsenheilautukselta.

Catherine oli nopea ja kekseliäs, mutta psykoottinen raivokin kantoi pitkälle. Alkuperäistä kohdetta paljon pidemmän saksalaisen nahkatakki kärsii tuhoa, Ezzien niskaan tähdätyn iskun viiltäessä syvään halki huomattavasti suurikokoisemman miehen rintakehää. Paksu rasvanahkainen takki suojasi hitusen, mutta Luca onnistui silti tekemään syvän ja mittavan haavan Hartwinin rintaan.

Kuten arvata saattaa tuli suurikokoisesta miehestä helvetin paljon verta, veitsen leikatessa suuria valtimoita, koska Hartwin ei tehnyt elettäkään väistääkseen. Paremminkin mies vaikutti astuneen tahallaan tielle. Kivun kyllästämä irvistys kohoaa ankarana saksalaisen kasvoille, vaalean jättiläisen harteiden painuessa tekemään rikkeen normaalisti niin moitteettomaan ryhtiin. Paksu veren tuoksu täyttää eteisen, jonka kauniisti sisustettu kotoisuus oli tipotiessään.

”Helvetin... Mielipuoli kakara.”, kivun ja kurkkuun nousseen veren muokkaama murahdus, vaalean jättiläisen kouran painuessa nyrkkiin. Miehen seistessä kahden naisen edessä kuin valtava lihasta, luusta ja verestä tehty muuri. Kaya? Tiesiko Lucakin Catherinen salaisuuden?! Mutta miksi tuo oli hyökännyt Ezzien kimppuun.

Ei sillä, että tämä olisi ensimmäinen kerta, kun Luca ryhtyi silmittömiin väkivallantekoihin ilman sen suurempaa näkyvää syytä. Catherinen luoti saattoi antaa juuri tarpeeksi aikaa, ennen Lucan seuraavaa hyökkäystä. Nyrkkiin puristunut koura kohoaa Hartwinin verisyydessään ladatessa kaiken voimansa iskeäkseen edessään seisovaa. Suoraan päin näköä, joskin suorat iskut olivat helposti torjuttavissa. Olit sitten miten sekaisin tahansa. Etenkin kun Hartwin ei ollut välttämättä henkeä salpaavan nopea, mutta osuessaan vampyyri löi kuin tonnin moukari. Kuvainnollisesti ainakin.

Iskun väistäminen pakotti kuitenkin perääntymään, mikä antaisi Catherinelle aikaa ampua uudelleen mikäli oli tarve. Lucan sekoiluista huolimatta, tuskin kukaan halusi tappaa chaosiliasta. Eihän? Vaikka ajatus kävi hyvin lähellä, Hartwinin haistaessa Ezzien veren omansa seassa.

Voitonriemuinen, lähes kiljuva naurui raikui käytävässä Lucan veitsen saadessa vielä enemmän verta aikaan. Hän oli vahingoittanut hirviötä, hän oli osunut siihen vaikkei ollutkaan saanut Kayalta päätä pois, hän oli vahingoittanut hirviötä. Jälleen yksi vampyyri lisää! Luca sähisi uudelle naiselle jota eu alkuunkaan tuntenut, oletti tuon vain olevan Hellin agentteja. Hieman liian myöhään Luca huomasi aseen ja kuuli laukauksen. Hän ehti väistää vain sen verran että luoti upposi sekopään olkapäähän.

Luca ulvoi kivusta ja hetkeksi miehen kroppa tahtoikin lamaantua. Hartwinin isku kiisi uhkaavasti kohti Lucan kasvoja. Mitenkään hän ei sitä olisi voinut väistää, muuta kuin tekemällä sen minkä hänen sairas mielensä näki parhaaksi; kaatamalla itsensä taaksepäin portaissa.

Nauraen mielipuoli kieri muutaman portaan alas tasanteelle ennenkuin hänen vauhtinsa pysähtyi ja päätään pitelevä vampyyri nousi jaloilleen virnistäen. Hän näki aseen tähtäävän häntä jälleen ja Luca hyppäsi yllättäen Catherinea kohti. Luca oli hyvin vikkelä ja kumartui Hartwinin kohdalla matalaksi, aikeenaan livahtaa tuon käsien ohi Catherinen luokse. Hän heilautti Hartwinin kohdalle päästyään veistään kohti suuren jättiläisen akillesjänteitä. Olisi paljon helpompi taistella jos tuo jättiläishirviö olisi pois tieltä.

Luca virnisteli. Hänen silmistään näki utuisuuden ja sen takana hulluuden.

Catherine vilkaisi nopeasti haavoittunutta Ezzietä tähdätessään koko ajan Lucaa kohti aseellaan, viidakkoveitsi valmiina lähipuolustukseen.

”Ezzie, jos pystyt mitenkään liikkumaan”, Catherine lähetti naiselle telepaattisen viestin. ”Makuuhuoneessani lipastossa, vasemmanpuoleisessa ylälaatikossa alusvaatteitteni alla on toinen pistooli ja kaksi lipasta kuolleen miehen verellä täytettyjä luoteja. Sängyn alla on sängyn pohjaan kiinnitettynä myös toinen viidakkoveisi. Hae ne itsellesi”.

Seuraavaksi Catherine lähetti nopeasti Hartwinille: ”Revi avainkaappi irti seinästä, sen takana on viidakkoveitsi ja pari pienempää. Ota ne jos tarvitset”.

Samassa Catherine huomasi, miten Luca tähtäsi omalla veitsellään Hartwinin jalkoihin, jolloin nainen tähtäsi suoraan Lucan käsivarteen kaksi luotia ja ampui kaksi muuta luotia tähdäten jälleen miehen sydämen puolelle. Sitten Catherine hyppäsi eteenpäin ja potkaisi Lucan päätä kohti. Toivoen samalla osuvansa.



Ted otti yhteyden Evaan: ”En saa yhteyttä Lucaan, enkä Ezzieen. En tiedä mistä se johtuu, mutta siellä saattaa olla tilanne päällä. Tarvitsetko apujoukkoja”.

Eva katseli vielä hetken agentin perään. Tämä näytti kulkevan täysin toiseen suuntaan Catherinen asunnosta. Tämän jälkeen Eva kuuli Tedin viestin. Eva alkoi huolestua, se ettei kumpaakaan saanut yhteyttä ei tiennyt muuta kuin pahaa.. Viis jostain yksittäisestä Hellin agentista, jengin turvallisuus meni edelle.
'' Jospa menisin Ezzien ja Lucan tykö tarkistamaan tilanteen.. ihan varmuuden vuoksi. Ja muutenkin minusta tuntuu, ettei Hellin agentin kimppuun kannata osoittaa suoraa hyökkäystä ilman apuvoimia.. Hän tuntuu menevän poispäin Catherinen asunnolta, luultavasti hänellä ei ole hajuakaan mistä Kayaa etsiä.. Joten katson parhaaksi mennä Catherinen asunnolle, jos siellä tarvittaisiin apujoukkoja...''

Näiden sanojen päättämänä Eva suuntasi kohti Catherinen asuntoa. Eva haistoi rapun ovella veren.. Tämä ei vaikuttanut hyvältä.. Varovasti Eva raotti ovea ja saattoi haistaa veren nyt vieläkin voimakkaampana. Täältä se siis tuli. Eva katsoi paria kerrosta ylöspäin. Eva näki Ezzien makaavan maassa selkä verta vuotavana. Mitä ihmettä on tekeillä? Eikai vain joku Hellistä ole hyökännyt. Eva raportoi hiljaa Tedille:
'' Tilanne ei näytä lainkaan hyvältä, veren pystyi haistamaan jo metrien päästä. Ezziekin on haavoittunut ja veren hajusta päätellen joku toinenkin on haavoittunut.. aion mennä katsomaan..''

Varovasti Eva alkoi kulkemaan portaita ylös. Pari kerrosta ylempänä Eva näki oven tippuneen saronoiltaan. Jokin tilanne oli selvästi päällä. Hyvin hiljaa kuljettiin portaita ylöspäin. Evan tuski edes kuuli lähestyvän. Kerros ylöspäin ja Eva hieman kiristi tahtia, mutta pysyi hiljaa. Tässä vaiheessa Eva latasi pistoolinsa ja viidakkoveitsen siirsi vyölaukkuunsa sellaiseen kohtaan, jossa se oli käsien ulottuvilla.

Juuri ennekuin Eva saapuisi samaiseen kerrokseen, Eva jäi pylvään taakse piiloon. Hän tarkasteli tilannetta. Kauhistuksekseen hän huomasi Ezzien lisäksi myös Harwinin haavoittuneen. Hartwinkin oli siis täällä. Hän myös näki kuinka Luca syöksyi kohti Catherinea. Mitä ihmettä on meneillään, miksi Luca hyökkäsi Catherinen kimppuun ja miksi he taistelivat keskenään? Kumpi heistä oli aiheuttanut Ezzien ja Harwinin haavat, Catherine vaiko Luca? Kumpikin tuntui jotenkin uskomattomalta vaihtoehdolta. Eva asteli hiljaa eteenpäin ja kysyi Harwinilta:
- Mitä ihmettä on oikein tekeillä?

Ezzie ei ollut lähitaistelija. Ylipäätään nainen ei toiminut kovinkaan hyvin tälläisissä tilanteissa, mikä tuon iän huomioon ottaen oli vielä suhteellisen ymmärrettävää. Selän haava ja Hartwinin veren tuoksu sekoittivat myös pakkaa, eikä tummaverikkö pystynyt kuin tuijottamaan pedoksi muuttuneen Lucan ja naisten välissä seisovan valtavan vampyyrin selkää. Salakavalissa hyökkäyksissä Ezzie pääsi loistamaan, kun saattoi hyökätä nopeasti ja tarkasti, sen jälkeen kadoten.

Tänään ja tässä... Naisesta oli suurinpiirtein yhtä paljon hyötyä kuin märästä villasukasta.

Saksalainen seisoi ovensuussa kuin järkkymätön järkäle, tekemättä elettäkään väistääkseen. Selkeänä aikomuksenaan pitää häiriintynyt vampyyri ulkona asunnosta. Tuo oli Hartwinin vahvuus, kilpenä toimiminen. Mies tiesi kestävänsä iskuja paremmin kuin moni muu, kun taas Catherine oli paljon nopeampi hyökkäyksissään, kuten kamppailu chaosin alueella naisen saapuessa oli todistanut.

Luca väisti ensimmäisen murskaavan iskun, mielipuolisen murhanhimon yllyttäessä tuota itsevarmasti yrittämään järkäleen ohi. Ovensuu oli ihanteellinen paikka Hartwinille, joka pystyi koollaan tutkkimaan sen tehokkaasti. Ylipäätään ahtaat paikat olivat saksalaiselle yllättävän käytännöllisiä silloin, kun vastustaja erehtyi seinän ja miehen väliin. Kuten Luca nyt teki. Hartwin antoi tuo yrittää, melkein kuin antoi vähän tilaa nojautumalla vastakkaiseen suuntaan. Reagoiden vasta siinä vaiheessa kun mielipuoli oli vampyyrin kyljen ja ovenkarmin välissä.

Tilan antaminen oli vauhdin ottoa ja täten voiman haalimista, Hartwinin siirtäessä kaiken painonsa rysähtämään Lucan päälle, yksinkertaisesti yrittääkseen teilatakseen tuon itsensä ja ovenkarmin väliin. Hei hei ovenkarmi. Kyynärpää tuli perästä, Lucan puoleisen kätensä eteensä taittaneen koukistaessa kätensä iskiäkseen kyynärpäänsä hyökkääjän selkärankaan.

Tuskainen parahdus ja raivon huuto sekoittuivat toisiinsa käytävällä. Catherinen jokainen luoti upposi maaliinsa ja Lucan veitsi kirposi tuon käsistä. Samalla hänen ruumiinsa lamaantui niin paljon, että Hartwinin oli helppo teilata tuo itsensä ja oven väliin. Tukahtunut korahdus karkasi sekopään huulilta kyynärpään iskeytyessä tämän selkärankaan. Luca yökkäsi ja yskäisi, yrittäen heikosti rimpuilla.

Noinkin paljon kipua ja hän silti liikkui. Hänen mielensä sulki ulos kipua tehokkaasti, vaikkei voinutkaan lamaantumiselle paljoa. Luca huusi raivoisasti, niin hullusti kuin vain kiinni jäänyt, loukkaantunut eläin kykenee. Hetken aikaa hän yritti kynsillään tavoittaa Catherinea, ylettymättä kuitenkaan ja tyytyen sitten kynsimään Hartwinia minkä kykeni. Ja koko tuon lyhyen hetken hänen silmänsä olivat nauliintuneina Ezzieen.

Kyyneleet alkoivat valua miehen silmistä. Ne olivat raivon ja pettymyksen kyyneleitä, jotka polttavina valuivat miehen poskia sekoittuen sylkeen tuon suupielissä. Lucan Hartwinin puoleinen käsi vilahti salamana hänen lanteilleen, aseen perälle, ja siinäsamassa mies jo tähtäsikin Ezzietä aseellaan. Hänen kätensä ei ollut läheskään vakaa ja tähtäin heilahteli puolelta toiselle. Luca huusi jälleen raivoissaan, yrittäessään äänettömästi päässään käskeä kättään pysymään paikoillaan. Nyt oli hänen tilaisuutensa tappaa Kaya.

"Kaya!", Luca päästi huudon tulvimaan suustaan samalla kun laukaisi aseensa kolme kertaa kohti Ezzietä.

Catherine huomasi Lucan tähtäävän haavoittunutta Ezzietä kohti. Salamana Catherine teki päätöksensä ja hyppäsi Ezzien luo suojaten tämän ruumista omallaan. Jokainen Lucan ampuma luoti osui Catherinea selkään ja upposi ihon alle. Catherine parahti kivusta sillä yksi luodeista taisi osua hänen selkärankaansa.

Oli tuo raivohullu kuka tahansa, Catherine oli jo ehtinyt luvata, ettei yksikään Chaoslainen kärsisi hänen oikean persoonansa vuoksi. Ezzien kilveksi ryhtyminen tuntui juuri tämän vuoksi luonnolliselta. Jos Luca luuli Ezzietä Kayaksi, niin eikö ollut aivan oikein, että oikea Kaya otti luodit vastaan? Tätä Catherine yritti ajatella, kun kipu yritti sumentaa hänen ajatuksiaan.

Catherine toivoi, että Luca rauhoittuisi nopeasti. Hänen lippaassaan oli enään yksi luoti ja jos hänen pitäisi lähteä etsimään uutta lipasta, hän ei pystyisi suojaamaan Ezzietä. Catherinen olisi selvästi pitänyt piiloittaa useampi ase eteiseen. Jossittelu ei kuitenkaan auttanut tässä vaiheessa.

Juuri sillä hetkellä Catherine ei tiennyt ollenkaan mitä hänen selkäpuolellaan tapahtui. Hän vain toivoi, että Hartwin sai pidettyä Lucan aisoissa.

Samassa Eva saa viestin Tediltä korvakuulokkeeseensa: ”Jos vaan mitenkään pystytte lähtemään sielä, niin häipykää ja heti! Hell on lähetetty sinne! Ilmeisesti naapurissa asuvat vampyyrit ovat säikähtäneet ammuskelua!”

Eva seisoi paikallaan hyvin turhautuneena. Miksi häneltä pimitetään kaikki. Eva sai kuitenkin kysymykseensä vastauksen tilannetta katselemalla. Luca oli selvästi menettänyt järkensä. Hyökätä nyt Ezzien kimppuun.. mitä ihmettä mies kuvitteli tekevänsä?
Eva katsahti ympärilleen, Catherinen asunnon ovi oli täysin rikottu. Kyseessä ei siis ollut mikään kevyt tappelu, se oli varmaa..

Eva asteli eteenpäin ja siirsi lamaantuneen Lucan syrjään. Juuri tuona samaisena hetkenä Eva sai Tedin viestin. Helliä tässä nyt vähiten kaivataan, varsinkin kun oma jengi on turtana ja puukottamassa toisiaan. Tai no Luca oli, sen näki selvästi Lucan pudottamassa veitsessä, että tämä oli syypää.

- Kuulkaas kaikki, ellemme halua joutua Hellin hampaisiin meidän olisi lähdettävä täältä ja pian. Välejänne ehditte selvitellä myöhemminkin.., Eva kuulutti tyynesti.

Tämän sanottuaan Eva asteli Lucan luo ja katsoi tätä suoraan silmiin:
- Koskee varsinkin sinua.., en tiedä mitä aiot, mutta käytöksesi on erittäin harkitsematonta..

(muokattu)

((Miten Eva pääsi Hartwinin ohi asuntoon? Ottaen huomioon, että H seisoo tukkeena ovensuussa ja siinä on vielä Lucakin. Ezziekin oli Hartwinin takana sisällä asunnossa.))

Hartwin ei ollut huvikseen jättänyt vastaamatta Evan kysymykseen, miehellä ei ollut aikaa keskittyä rupattelemiseen yrittäessään taltuttaa villiintynyttä Lucaa. Edellleen oviaukon Catherinen asuntoon tukkivan ohitse ei ollut kulkemista, joten paikalle viimeisenä saapunut sai tarkastella tilannetta käytävältä ellei sitten halunnut yrittää sitä mitä Luca oli yrittänyt – väkisin miehen ohitse tunkemista.

Saksalaisen taktiikka oli yksinkertainen. Tuo pakotti vastustajansa lähituntumaan, lamautti ja sitten tarrasi kiinni. Lucan tehtyä viimeisen yrityksensä päästää Kayaksi luulemansa Ezzie hengiltä, paljon verta menettänyt kääntyy täsmälleen sen verran, että saa kurottauduttua kohti Lucan tukkaa. Yrittäen tarrata siitä kiinni ja kiskaista miestä parempaan asentoon saadakseen tuon niskalukkoon ja pidettyä siinä. Siinä Luca myös pysyisi kiinnijäädessään ellei saisi jotenkin revittyä saksalaisen käsivartta irti, sen verran lujan oloisesti vaalea jättiläinen piti kiinni haavoittuneisuudestaan huolimatta. Haavoittuminen itsessään ei ollut mitään, mutta kun siihen yhdistettiin se fakta ettei Hartwin ollut ruokaillut kunnolla useampaan vuorokauteen. Pieniä rääppiäisiä kyllä, mutta kuten todettu – iso mies, iso ravinnontarve.

Jostain syystä vaalea jättiläinen ei vaikuttanut kovinkaan yllättyneeltä tilanteesta, ei enää ensimmäisen hyökkäyksen jälkeen. Se miksi Luca kutsui Ezzietä Kayaksi oli täysi mysteeri, mutta itse sekopääksi muuttuneen kohtaus ei ollut mitään uutta. Ei, tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun Hartwin yritti hillitä Lucaa, yrittämällä pitää tuota raudanlujassa otteessaan kunnes tämä... Kohtaus oli ohitse.

Catherinen pirstaleiksi pistetyssä eteisessä Ezzie tuijotti silmät suurina kahta eteensä suojaksi saapunutta. Ensin Hartwin ja sitten... Catherine? Silmät suurina tummaverikkö tuijottaa naista, joka oli ottanut luodit nuoren vampyyrin puolesta. Ezzie ei ollut niin vahva kuin Catherine, jolla oli hyvät mahdollisuudet toipua paljon nopeammin. Selkäänsä luodit ottaneen oli ylipäätään paljon paremmat mahdollisuudet selvitä. Kaikesta huolimatta Ezzie oli vielä jotenkin lamaantunut. Veren suoranainen löyhkä eteisessä oli osa kykenemättömyyttä reagoida, mutta tapahtumien käsittämättömyydellä oli oma osansa.

”Sinulla on nyt valinnan mahdollisuus. Voi jäädä tänne ja tulla omiesi turvaan korjaamaksi. Pääsisit kotiin. Tee päätös kuitenkin nopeasti. Hell on tulossa ja sinä vuodat verta. Sille on tehtävä jotain ellet halua saattaa Helliä suoraan Chaosin etuovelle.”, käytetty kieli vaihtui saksaksi, kun Hartwin halusi osoittaa sanansa ainoastaan Catherinen korville. Miehen aksentti oli vielä niin järkyttävän weimarilainen saksaa vieraskielisenä opiskelleelle, että sai tosissaan olla hyvä kielitaito ymmärtääkseen mitä mies puhui. Miehen äänensävy oli kuitenkin kaikkea muuta kuin vihamielinen, sen pystyi kuulemaan vaikkei sanoja ymmärtänytkään.

Mikäli Luca tuntui olevan kunnolla niskalenkissä, Hartwin siirtyi viimein pois oviaukkoa tukkimasta. ”Ezzie, nouse ylös. Se on vain pikku haava.”, isämainen äänensävy oli palannut, saksalaisen komentaessa selkäänsä haavan pieni ikuisuus sitten saanutta ryhdistäytymään. Tuo pystyi ihan hyvin liikkumaan itsekin. Hartwin oli se kunnon haavan saanut, miehen tihkuttaessa yhä verta. Catherinenkin saamat vammat olivat Ezzietä pahempia.

Luca huusi raivosta huomatessaan ettei hänen viimeinen yrityksensä onnistunut. Raivoissaan hän vain katsoi eikä tajunnut tehdä muuta. Hän kuitenkin parahti tuntiessaan rajun otteen hiuksissaan ja pian hän olikin tukahduttavassa niskalenkissä. Kuolaava raivopää ei kuitenkaan suostunut olemaan aloillaan.

Hän kynsi Hartwinin kättä minkä kykeni ja huusi samalla jatkuvasti kuin palosireeni, muristen aina välistä. Hirviö oli napannut hänet..ja söisi hänet nyt. Luca ei hetkeen edes huomannut puristavansa asettaan yhä kädessään, vaan jatkoi raatelua kunnes tajusi aseen kylmyyden kädessään. Hän ei kuitenkaan tajunnut heti ampua sillä, vaan yritti lyödä aseen perällä Hartwinia kylkeen.

Luca rimpuili Hartwinin otteessa minkä kykeni. Hänen päällään oli sen verta tilaa liikkua, että Luca sai upotettua hampaansa Hartwinin käsivarteen, mikäli tuo ei päästäisi sitä ennen irti. Toisen vampyyrin veren maku saisi todellisuuden hyppäämään Lucan silmille ja tuo lamaantuisi täysin. Hänen ruuminsa valahtaisi veltoksi ja Luca menettäisi tajunsa, jo ihan vain senkin takia että oli saanut viisi luodillista kuolleen miehen verta itseensä.

Mitäköhän Luca olisi sanonut, jos olisi tiennyt, että hänen luotinsa olivat osuneet juuri siihen vampyyriin, kuin oli tarkoituskin. Kaya van Hell oli saanut Lucan viimeiset kolme luotia selkäänsä, aivan kuten Lucasta olisi pitänytkin tapahtua.

Catherine haukkoi henkeä kun hänen ruumiinsa aloitti itsensä parantamisen ja rupesi pukkaamaan luoteja ulos. Hän kuuli Hartwinin sanat ja vastasi tälle, jälleen saksaksi: ”Tein valintani jo silloin, kun en palannut kotiin vapauduttuani Venetsiassa. Jos et tiennyt, minut todella kidnapattiin... Vapauduttuani olisin hyvin voinut juosta kotiin, mutta minulla ei ole siellä mitään muuta kuin Terenja. Olen aina saanut katuvampyyreilta paljon enemmän kuin omalta perheeltäni”.

Seuraavaksi Catherine kääntyi katsomaan Ezzietä. ”Pystyt kai jo liikkumaan. Minulla on keittiössä veripusseja. Hae niitä itsellesi ja Hartwinille. Ravinto edistää paranemista. Minun ei kannata ottaa vielä. Ne ovat jääkaapissa”.

Catherine nousi seisomaan ja katseli ympärilleen. Asunto oli tuhottu. Onneksi se ei virallisesti ollut hänen ja kaikki tavarat olivat sellaisia, jotka hänelle oli hankittu. Ainoa asia, joka oli välttämättä otettava mukaan oli hänen vanha tietokoneensa. Kaiken muun saattoi jättää tänne.

Catherinen oli puhuttava Hartwinille jälleen saksaa: ”Uskoisin, että meillä on vartti aikaa. Saatko muut ulos, jos minä kierrän muuta kautta. Yritän johdattaa Hellia harhaan”.

Catherine meni hakemaan tietokoneensa, jota oli viimeksi aamulla tutkinut. ”Ottakaa tämä mukaan. Tarvitsen vielä apuasi”.

Catherine katsoi suoraan Hartwinin silmiin: ”Se, miten näytit minulle mielikuvan Terenjan kuolemasta, pystytkö muokkaamaan samanlaisen, jossa joku iskee minua viidakkoveitsellä vatsaan? Mielellään joku Heavenin uniformussa”.

Suunnitelma muodostui nopeaan tahtiin hänen päänsä sisällä. Jos joku, varsinkin Terenja, tunnistaisi Catherinen veren tuoksun asunnossa ja rupeaisi sen perusteella etsimään verestä muistijälkiä, he olisivat pulassa. Catherinen oli houkuteltava Hell muualle.

Eva huokaisi siinä käytävällä seisoessaan. Eva ei ymmärtänyt saksasta kielestä yhtikäs mitään.. Joten luonnollisesti ei ymmärtänyt myöskään Catherinen taikka Hartwinin puheita. Heidän pitäisi olla jo matkalla, koska ei menisi kauankaan, kun Hell olisi jo täällä..

Eva mietti ajassa hieman taaksepäin. Oliko Luca todella huutanut Kaya van Hellin nimen? Oliko se sama Kaya tässä tilassa vai oliko se vain Lucan omaa mielikuvitusta? Eva ei tiennyt kumpi vastaus vaikuttaisi todennäköisemmältä. Evahan ei luonnollisestikkaan tiennyt, mitä oli meneillään. Eihän sitä hänelle kerrottu, ainakaan kaikkea.

Yhtäkkiä Eva oli kuulevinaan ikäänkuin rysähdyksen. Eva samalla hetkellä vetäisi itsensä irti seinästä ja laittoi aseen valmiiksi. Jotain muutakin oli siis tulossa, mutta sitä ei tiedetty oliko se vihollinen. Suuremmalla todennäköisyydellä kyllä. Eva oli valppaana, mitä sieltä ikinä tulisikaan..
- Mitä ikinä suunnittelettekin, meidän kannattaisi kiirehtiä.., Eva totesi viitaten Catherineen ja Hartwinin keskusteluun.

Suurikokoisen vampyyrin kyky sietää kipua oli tuon vaikuttavin ominaisuus. Ellei sitten otettu tosissaan huomioon miehen ulkoista olemusta noin ylipäätään. Ihmiselämässään Hartwin Karl Schäfer ei ollut koskaan pahemmin miettinyt lähitaistelutaktiikoita, ei samalla tavalla kuin mitä mies nykyisin niitä joutui käyttämään. Toisessa Maailmansodan aikaan kaikki oli ollut hyvin erilaista, eikä panssarivaunuväen upseerin ollut tosissaan tarvinnut miettiä miten selviytyisi parhaiten nyrkein käydyssä kamppailussa. Yks yhtä vastaan taistelut ratkesitvat siihen, kumpi osasi käyttää pistoolia tai kivääriä paremmin, kummalla oli luoteja jäljellä tai kummalla sattui olemaan pistin tai jokin muu teräase. Tavalliset rivimiehille ei juuri mitään itsepuolustusta opetettu tavalla, jolla nykyaika sen käsitti. Jokainen kunnon mies osasi puristaa sormet nyrkkiin ja hutaista toista naamaan ellei sitten ollut heiveröinen turhake.

Ensimmäisessä Maailmansodassa alppijääkärinä palvelleelta toveriltaan Hartwin oli oppinut veitsen käyttöä ja teräaseella tehtyjen hyökkäyksien torjuntaa, kuten myös ns. soluttautumis sekä väijytys taktiikoita, joita panssarivaunun kanssa sotaa käyvän ei myöskään ollut tarpeellista tietää. Jätettyään jälkeensä sen lauman vampyyrejä, joihin Hartwin oli kuulunut veretyksensä jälkeen, mies oli todella joutunut pohtimaan selviämistaitojaan yksin. Etenkin kaksinkamppailuissa. Nopeasti mies oli tullut siihen lopputulokseen, että kivunsietokyky ja ylipäätään kyky ottaa vastaan iskuja lamaantumatta oli saksalaisen suurin vahvuus. Silkan suoranaisen iskuvoiman ohella. Koska olit hitaampi niin sen ensimmäisen perille saamasi iskun kannatti olla aika helvetin kova. Vähintäänkin murskaava.

Käsivarsi Lucan kaulan ympärillä kiristyy kuristamaan, Hartwinin yrittäessä vaimentaa sekopäätä. Evakin sai todistaa sitä, miksi valtavankokoisen vampyyrin vastustajana ei koskaan kannattanut jäädä kiinni, Catherinella taisi olla jo asiasta henkilökohtaisia kokemuksia. Oikeastaan niin kauan, kuin pysyit liikkeellä ja oli nopea, Hartwinille pärjäsi melko hyvin. Mutta kiinnijääminen oli todella huono siirto. Mitä enemmän Luca rimpuili, hakkasi, puri ja kynsi – sitä kovemmin vaalea jätti tuntui pitävän kiinni. Kivulle itseään siedättänyt oli lähemmän kahden vuosisadan ajan opetellut ottamaan iskuja vastaan. Kääntämään kipua henkisesti voimavarakseen, niin kauan kunnes raja tuli vastaan. Addrenaliini veressä kuohuna kohisten.

Se ettei Hartwin reagoinut kipuun yhtä voimakkaasti kuin joku muu olisi tehnyt ei kuitenkaan herran isä tarkoittanut, etteikö mieheen olisi koskenut. Tuon sietokyky vain oli korkeampi. Tuo tunsi kyllä hampaat ihossaan, mikä ilmeni irvistyksen kaltaisena pedon huulilla.

Lucan vartalo muuttuessa veltoksi sekopään menettäessä tajuntansa, saksalainen ei voinut olla huomaisemasta hiljaa. Tämä oli ollut kenties pahin mahdollinen hetki sinitukkaisen mielipuoliselle kohtaukselle. Tajuton näyttää aivan pikkulapselta valkean jättiläisen käsittelyssä, Hartwinin heivatessa Lucan suuremmin asiaa seremonioimatta hartialleen roikkumaan kannettavaksi.

”Ezzie, YLÖS!”, karjaisu ravisuttelee pistaleiksi pistettyä eteistä, miehen äänen särähtäessä käheästi. Särö, jonka mies oli ansainnut huutaessaan käskyjä tulituksen ylitse tuolla määräävällä sävyllä, joka ei jättänyt paljoa vaihtoehtoja Catherinea tyhjin silmin tuijottaneelle. Ezzien kooma tuntuu viimein rikkoutuvan, tummaverisen kaunottaren katsahtaessa säikähtäneenä ääntään hyvin harvinaisesti kunnolla korottanutta. Nuoren vampyyrin saama haava oli jo melkein parantunut, tuon hapuillessa pystyyn kuin vastasyntynyt peuranvasa.

”Ota se tietokone ja juokse takaisin kotiin. Ezzie, nyt. Eva pitää huolen, että pääset ulos rakennukesta eikä kukaan hyökkää ulkona kimppuusi. Vai mitä Eva?”, hallasilmien katse siirtyy huteran näköisestä käytävällä seisovaan ja takaisin. ”Sitten selviät kyllä. Mene mene! Eva palaa takaisin auttamaan meitä, kun Ezzie on kuivilla.”, käskyt seurasivat toisiaan. Kätensä kohti Catherinea ja tietokonetta ohjentava Ezzie oli todennäköisesti heistä nopein juoksija ja samalla huonoin tappelija. Jos tuo lähtisi nyt, saisi Evalta tukea selustaansa ainakin rakennuksen edessä ja ehkä vielä korttelin verran – Ezzie pääsisi kyllä karkuun ja saisi kuljetettua tietokoneen turvaan. Catherine ja Hartwin selviäisivät, nuo osasivat tapella. Tosin tajuton Luca teki Hartwinista hitaan, joten Evan olisi järkevää palata takaisin auttamaan varmistettuaan Ezzien paon.

Jos kukaan ei vastustanut ideaa ja Ezzie sekä Eva olivat saaneet aikaiseksi suunnata ulos, kääntyy saksalainen taas Catherinen puoleen. Kieli vaihtuu saksaksi, varmuuden vuoksi.

”Sinun verta ei ole tarpeeksi sellaiseen haavaan. Ellet halua vuotaa vähän lisää, kannattaa pysytellä selkään ammutuksi tulemisessa. Vai luuletko, että Hell ei huomaa tuollaista yksityiskohtaa?”, Hartwin ei voinut olla hymähtämättä kuivahkosti, ironian osuessa enemmän The Hell organisaatioon kuin Lucan tainnuttamisessa auttaneeseen ja Ezzietä suojelleeseen naiseen.

Vastaukselle annettiin aikaa viitisen sekunttia, ennen kuin Hartwin yritti tunkeutua taas uudelleen Catherinen mieleen antaakseen tuolle tarvittavan mielikuvan. Jumalan suoma taktikko, sitä mies todellakin oli. Tarjotessaan naiselle näytelmää nimenomaan tuon omien silmien perspektiivistä, jotta se olisi mahdollisimman aito. Catherine näki itsensä peilistä, näki miten sekasortoisessa eteisessä takanaan seisova Heavenin agentti painoi kohotetun aseensa liipaisinta ja ampui vampyyriä selkään. Agentilla oli jopa selkeät piirteet, tuo oli aivan kuin jokin oikea ihminen. Catherine saattoi ehkä jopa tunnistaa sen kiharapäisen etnisen kaunottaren, joka oli lirkutellut saksalaiselle aiemmin päivällä ja jonka seuraan mies oli jäänyt eroten Evasta sekä Catherinesta.

Hei, muutakaan naamaa ei näin äkkiseltään tullut mieleen.

”Kelpaako?”, jättiläinen tiedustelee, asetellen Lucaa vähän paremmin olkapäälleen. Leveän rintakehän rikkonut haava oli jo paranemassa, mutta normaalia hitaammin. Vampyyri tarvitsi kunnon aterian ja mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

((Jos mä taas suosiolla skippaan vuoroni. x3 Ellette sitten halua että kirjoitan 50 kertaa "Ja Luca makasi Hartwinin olalla tajuttomana" xD))

((Ajattelinkin jotain tällaista.))

((Hei, Luca sentään saa ihan privaatti kyytiä! ))

((*Reps pervoille ajatuksille*))

((*reps samoille ajatuksille, jotka kävivät Shakurin mielessä*))

Catherine katseli Hartwinin toimintaa kahden muun naisen kanssa. Se sai hymyn kohoamaan hänen huulilleen. Jossain määrin Hartwin toi naiselle mieleen Terenjan. Hartwin oli hyvä johtaja, myös kriisitilanteissa. Jossain määrin Catherine näki helposti Hartwinin Chaosin seuraavana johtajana. Toisaalta Hartwinin vahvuudet olivat muualla kuin johtajuudessa. Nainen oli jo päättänyt kuka nousisi Chaosin seuraavaksi johtajaksi Reedin jälkeen, eikä se ollut Hartwin. Saksalainen oli kuitenkin varteenotettava vastus Ziralle.

Catherine mutristi suutaan, kun Hartwin huomautti hänen suunnitelmassaan olevan aukon. Ei siinä mitään aukkoa ollut, Catherine ei vain ollut kertonut kaikkea heti. Lähes kouristuksenomaisesti hän puristi viidakkoveistä kädessään. Häntä hermostutti se, mitä hän aikoi sillä seuraavaksi tehdä. Toisaalta, ketä ei olisi hermostuttanut?

Samassa Catherinen pään täytti uusi mielikuva. Se sai hänet säikähtämään, mutta tällä kertaa hän oli odottanut sitä. On varsin mielenkiintoista katsella peilistä, miten itseään ammutaan, vaikka tilanne ei oikeasti edes tapahtunut.

Luodinreikiä jomotti vielä, mutta ne olivat parantuneet huimasti. Jotenkin uusi mielikuva sai ne jomottamaan himpunverran enemmän. Se saattoi olla kuitenkin enemmän psyykkistä kuin fyysistä kipua.

Mielikuvan loputtua Catherine sai jälleen muodostettua sanoja suullaan: ”Olisit vain tehnyt niin kuin sanoin?”

Nainen katsoi määrätietoisesti Hartwinia silmiin: ”Joudun kuitenkin vuodattamaan omaa vertani, jotta saan keinotekoisen muiston sidottua vuotaneeseen vereen”.

Seuraavaksi Catherine kohotti viidakkoveistään: ”Huolehdi sinä vain siitä mielikuvasta, niin minä kyllä saan tämän lattian vaikka kellumaan omasta verestäni. Se ei ole minulle mikään ongelma”.

((... Mä ARVASIN. *viittaa pervoiluihin*))