Vallan vaihto

Loki veti kyntensä irti ja lähes kaatui nauraessaan kaksinkerroin taipuneena. "Tämä on parasta!", Hän ulvoi naurusta ja osoitti Mimiä kynsillään. "Parasta..", Hän lisäsi huuliaan nuolaisten. Loki kohotti kyntensä uuteen iskuun, pysähtyen kuitenkin.

Lelu ei ollut hauska jos se ei tapellut vastaan. Toki Mimin päästämät äänet riittivät ruokkimaan Lokin sadismia, mutta pelkkä kiljuminen ja aneleminenkin kävivät jossain vaiheessa tylsäksi. Niimpä Loki asteli huoneen toiselle puolelle, kaivoi nurkassa lojuvasta kassista pussillisen verta.

Veripussi kädessään Loki asteli takaisin Mimin luokse ja kyykistyi aivan naisen eteen, ojentaen sitten tylsistynyt ilme kasvoillaan pussia tuolle. Hän tappaisi naisen pian, sillä tuo oli jo käynyt tylsäksi, hän voisi siis ihan hyvin ruokkia lelunsa, jotta tuo jaksaisi pitää vielä hiukan ääntä kuollessaan.

Anaclaudia avasi heidän majapaikkansa oven astuen sisälle, huomaten kyykistelevän Lokin ja tuon uusimman saaliin. Ana kohotti kulmiaan. Joko Alexander oli kyllästynyt? Vietettyään vuosia Alexanderin kanssa, Ana oli oppinut tunnistamaan mitä mies milloinkin ajatteli.

Ana asteli huoneessa olevalle rähjäiselle ja pölyiselle nojatuolille ja lysähti siihen huokaisten. Hän risti jalkansa ja jäi katselemaan kuinka Loki yritti syöttää nuorta vampyyrinaista.

"Anaaa..", Loki käänsi päänsä naista kohden tylsistyneen näköisenä. "Saanko?", Enempää miehen ei tarvinnut sanoa, Ana ymmärsi muutenkin mitä mies tahtoi. "Et. Liikaa meteliä, minä olen pahalla tuulella, Alexander.", Ana tuhahti kylmästi nojaten päätään kämmeneensä. Loki säpsähti, ja alkoi hihittää hiljaa.

"Kuka olet, tyttö?", Ana kysyi. Hänen äänestään kuulsi pieni lempeys. Hän sääli naisraukkaa, olihan tuo selvästi joutunut kärsimään. "Alexander, peitä se tyttö.", Ana huokaisi kylmästi ja katsoi pistävällä katseellaan Lokia, joka hihitti edelleen. "Seeeelvä.", Koska hän ei keksinyt muutakaan, Loki riisui punaisen hupparin yltään ja vikasi sen Mimi ylle.



Omassa ylhäisessä yksinäisyydessää Luca otti tabletin käsiinsä ja käynnisti sen. Hänessä oli vielä sen verran ihmistä jäljellä, että hän luki aina välillä ihmismaailman uutisia tabletistaan. Hän selaili niitä vain puolikiinnostuneena, kunnes hänen silmänsä osuivat otsikkoon tiettyyn otsikkoon.

Luca ei voinut uskoa silmiään. Hän näpäytti otsikkoa sormellaan saadakseen sen auki, ja luki sen vähintään kolme kertaa ennenkuin se mahtui hänen päähänsä. Uutisten mukaan the Heaven Productionin Ryan von Heaven oli avioitumassa. Kuinka tämä saattoi olla? Luca iski nyrkkinsä pöytään niin voimalla, että pöytä halkesi hieman.

Hän viskasi tabletin käsistään joista se sinkoutui nurkkaan muiden romujen joukkoon. Hän sähäti hampaidensa välistä ja kirosi. Nyt jos koska hänen olisi aika tavata Ryan uudestaan. Hän oli pettynyt ja katkera.

Eva katseli hieman etäältä, kun näki Tedin rupeavan työstämään korvakorujaan. Hän näytti tosissaan paneutuvan työhönsä, joka oli ihailtavaa. Periaatteessa.. Eva nyökkäsi Tedille ja hyppäsi alas pahvilaatikon päältä.
''Selvä pyy..''

Sitten Eva istui tuolille laittaen oikean jalkansa vasemman päälle ja katsoi niitä monia valvomon ruutuja. Eva ei oikein tajunnut, miten kukaan voisi katsella kaikkia näitä ruutuja yhtäaikaan. No jos ei kykenisi, se varmasti tuottaisi ongelmia valvojalle, tässä tapauksessa Tedille ja joissain tapauksissa myös turvatiimillekin. Eva selaili joitain kuvaruutuja ja alkoi näyttää hieman tylsistyneeltä. Eva ei ainakaan kestäisi istua ja katsella ruutuja päivät pitkät, tosin Eva oli kuitenkin erilainen kuin Ted.

Kaikki näytti olevan hiljaista ellei otettu lukuun Reedin ja jonkun toisen naisen pientä kahakkaa (Eva ei siis tiennyt naisen olevan Ana, Chaos Los Angelesin johtaja, vaikka tiesi tämän olemassaolosta). Eva ei nähnyt siinä oikeastaan minkäänlaista ongelmaa, sillä tilanne näytti olevan jo ratkaistu. Catherinekin oli lähtenyt huitsin nevadaan ja Luca huoneessaan.. Hartwinista Evalla ei ollut tietoa.

Sinä hetkenä Eva katsahti yhteen ruuduista ja paineli nappeja, jotta saisi kuvaa hiukan lähemmäs. Tässä kuvaruudussa oli mies ja nainen. Vampyyreja ilmeisestikin molemmat. Miehellä oli punainen huppari yllään ja tämän kädessä oli jonkinlaiset teräkynnet. Muuta hän ei nähnyt miehestä, sillä Eva näki ruudussa vain tämän selän. Toinen vampyyri, se nainen siis, oli pinkkihiuksinen. Tällaisia vampyyreja näki aika harvoin, varsinkin räikeästi pukeutuneita (Catherinea lukuunottamatta). Nainen oli kaikkiaan värikäs ilmestys. Eva näki kuinka miesvampyyri kidutti naisvampyyria kynsillään. Se oli Evan mielestä sairasta. Evan kävi naista sääliksi. Varsinkin, kun mies näytti nauttivan tämän kivusta.

Yhtäkkiä kova kirkaisu keskeytti Evan ajatukset ja Eva oli pudota tuolilta. Onneksi ei kuitenkaan pudonnut. Eva näki vain naisen kärsivän punahupparisen vampyyrin edessä. Tuo oli täysin mielisairasta! Evaa ällötti toden teolla. Tuollainen kiduttaminen meni jo liian pitkälle. Samassa se naisvampyyri, joka oli läksyttänyt Reediä astui samaan huoneeseen kuin nämä kaksi. Keitähän nuo kolme mahtoivat olla?

''Ted.. Kuulitko sinä juuri tuon? Ja keitä nuo vampyyrit ovat?'' Eva kysyi osoittaen ruutua Evan edessä.
Koko ajan ilmestyi uusia vampyyreitä, mutta olivatko he liittolaisia vai vihollisia?

Catherine vilkaisi Ezzieen tämän esittäessä oman kysymyksensä. Nainen, joka ei ollut tähän mennessä edes enään muistanut muodonmuutostaan, kiitos Reedin, katsoi itseään hiukan hämmentyneenä kaulasta alaspäin. Hän kuitenkin ymmärsi hyvin nopeasti, että Ezzien kysymys liittyi hänen uuteen ulkomuotoonsa, eikä suinkaan vereen, jota hänellä oli yllään aivan kuin olisi ollut jälleen tekemisissä viidakkoveitsen kanssa.

Catherine vain hymyili Ezzielle: ”Eilisen verilöylyn jälkeen minun oli pakko muokata hieman itseäni, ettei Hell pääse jäljilleni, kun sain houkuteltua ne pois päin Chaosin päämajasta. En välitä viillellä itseäni turhaan”. Catherinella ei ollut hajuakaan siitä, oliko Hartwin kertonut loppuja tapahtumia Cathrinen asunnolta, vai halusiko neitokainen vain yksinkertaisesti unohtaa eiliset ikävät tapahtumat. Jos halusi, Catherine ymmärsi täysin. Hänellä itsellään oli kertynyt elämän varrelle tuhansia tapauksia, jotka hän olisi halunnut unohtaa. Terenja ei kuitenkaan kuulunut yhteenkään niistä.

Catherine tunsi vihlaisun sydämessään ajatellessaan Terenjaa. Vihlaus oli henkinen, mutta kirpaisi ehkä jopa enemmän kuin veitsen viilto.

Catherine hymyili lempeästi Ezzien vastaukselle. ”Hyvä. En sitten turhaan ruvennut neulatyynyksi”, naisen huulilta purkautui nauru, joka vaikutti enemmänkin hermostuneelta kuin miltään muuta, vaikka se olisikin mahdollisesti tarkoitettu ystävälliseksi. ”Äläkä pidä itseäsi idioottina. Se mitä olen kuullut paluuni jälkeen, niin et voinut millään odottaa selän takaa hyökkäystä omalta. Minä olisin varmasti mennyt samaan halpaan, ollessani niin pitkään Hellissä. Katujen lait eivät ole minullekkaan aina tutut, joten älä soimaa itseäsi. Luottamus kanssataisteilijoita kohtaan ei ole koskaan pahasta. Päin vastoin”.

Catherine olisi tosiaan tehnyt saman virheen. Hän olisi luottanut toveriinsa tasan niin paljon, että olisi kääntänyt tälle selkänsä. Hellissä se oli kutakuinkin itsestään selvyys, vaikka Catherine olikin viettänyt aikaansa todella paljon laboratoriossa, eikä kentällä. Kentällä hän oli luottanut sokeasti työtovereihinsa ja uskonut olevansa turvassa heidän läsnäollessaan. Kadut olivat niin erillaisia. Toki, puoli elämäänsä katuvampyyreiden kanssa viettänyt tiesi sen. Kadullakin pätivät tosin tietyt säännöt joita ei rikottu edes oman hengen uhalla.

Ennen saksalaisen vastausta Catherine kääntyi vielä kerran Ezzien puoleen: ”Kiitos Ezzie. Kyllä minä pärjään. Saan nämä vaatteet kyllä pestyä ennemmin tai myöhemmin. Reed saa syyttää pelkästään itseään, kun hänen morsiammensa kulkee epäsiistinä ympäriinsä. Kestäkööt siis sen”.

Tämän jälkeen Catherine kääntyi Hartwinin puoleen. Kuulessaan vertauskuvan Ezziestä nainen hymähti ymmärtäväisesti, mutta kun mies kutsui häntä kuningattareksi nainen ei voinut muuta kuin nauraa. Catherine nauroi sydämensä pohjasta, mutta hänen nauruunsa sisältyi sävy jonkinlaisesta itsepilkasta tai ironiasta. Reed tosiaan kohteli häntä kuin kuningatarta, huora kuningatarta nimittäin. Catherinea oli kuitenkin koko hänen elämänsä ajan kohdeltu kuin prinsessaa. Hän oli saanut elää koko aiemman elämänsä niin yltäkylläistä ja ylistettyä elämää, että Chaosin niin kutsutun kuningattaren elämä oli kaukana siitä.

Saatuan naurunsa joten kuten tyrehdytettya, Catherine vilkaisi huvittuneena Hartwinia. Seuraavien sanojen myötä huvittuneisuus kuitenkin suorastaan varisi naisen äänestä. Sen tilalle nousi kirkkaana halveksinta ja viha.

”Kuningatar?” Catherine ei kuitenkaan unohtanut puhua saksaksi, vaikka tämä ei mitenkään liittynyt niihin salattaviin asioihin, joista nainen oli tullut saksalaiselle puhumaan. ”Sanoisin pikemminkin johtjan huora tai vanki. Kumpikin taitaa sopia täydellisesti tämän hetkiseen tilanteeseeni. Tai ei ehkä kuitenkaan huora, seksilelu olisi varmaan lähempänä”.

Catherinen silmissä salamoi hänen puhuessaan. Vaikka Rees oli onnistunut lyömään hänet maahan, monessakin mielessä, se sai Catherinen kuitenkin vain syttymään. Ei kuitenkaan siinä mielessä missä mies toivoi. Se sai kuitenkin hänet uhkumaan sellaista päättäväisyyttä suunnitelmiensa loppuun viemiseksi, vaikka hänen päätöksensä tuntuivatkin horjuvan ajoittain, vahvan leimaantumisen vuoksi.

”No, se ei ollut asia, josta tulin puhumaan”, Catherine sanoi ja asteli Hartwinin luo. ”Joten, ehkä annamme sen asian olla. Ensimmäiseksi haluan kertoa sinulle, ihan vain luottamuksen merkiksi, missä olin koko viime yön ja osan tästä päivästäkin”.

Catherine pysähtyi Hartwinin eteen, laskien kädet viimein alas. Katseensa hän loi maahan, aivan kuin olisi jostain syystä ujostellut seuraavaa tekoaan. Rehvakkuudesta, jota hän oli tähän mennessä esitellyt jokaisen chaoslaisen edessä, ei tuntunut juuri sillä hetkellä olevan muruakaan jäljellä.

Lähes ujoin kädenliikkein Catherine taivutti kaulaansa ja siirsi hiuksia pois sen tieltä. ”Sanoin kertoa, mutta näyttää taitaa olla oikea sana. Minä en ole mikään mielikuvien mestari, joten muistoni saattavat olla hiukan sekavia. Toivottavasti ymmärrät niistä kuitenkin sen, mitä yritän kertoa”.

Catherine toivoi Hartwinin ymmärtävän nopeasti, että nainen halusi tämän juovan verta kaulastaan. Se on yksi vampyyreiden tapa jakaa muistoja. Itseasiassa vangin kuulusteluissa kätevämpi tapa, kuin perinteinen kuulustelu. Catherine ei halunnut selitellä asiaa kuitenkaan enempää, sillä jo tämä tuntui hänestä todella nololta.



Mimi suorastaan huohotti helpotuksesta Lokin päästäessä irti hänestä. Hänen kurkkuunsa sattui entistä enemmän. Hän halusi takaisin kotiin. Tällä hetkellä hänen päässään pyöri ja ruumista poltteli, kuin se olisi ollut tulessa. Nuo tuntemukset johtuivat sekä pelosta, janosta ja kivusta.

Mimi hämmästyi suuresti, kun Loki toi hänelle verta. Ensimmäinen ajatus naisen päässä oli se, että veri oli myrkytettyä. Polttava nälkä ja verenhimo veivät kuitenkin nuorta vampyyria mennen tullen. Mimi halusi juoda, se oli yksi hänen perimmäisistä vaistoistaan ja juuri nyt se löi niin vahvana, ettei tyttö voinut sille mitään. Mimi joi ahnaasti verta, jota Loki tarjosi hänelle.

Tunne, jonka veri aiheutti oli huumaava. Mimi saattoi tuntea kuinka kipu valui veren myötä pois hänen ruumiistaan, aivan kuin verta olisi kaadettu hänen päälleen sen sijaan, että hän joi sitä. Mukana tuli tyytyväinen lämmin tunne, joka sai olon tyytyväiseksi ja rauhalliseksi. Hetkeksi aikaa Mimi saattoi unohtaa kivun ja säryn. Veren tuottama täyttymys sai hänet unohtamaan sen kaiken. On ironista ajatella, että tämä olisi vain tyyntä myrskyn edellä.

Kuitenki, hiljalleen ja hiukan nopeammin Mimin haavat rupesivat tyrehtymään ja umpeutumaan, eikä sekään sattunut yhtään niin paljon kuin hetki sitten.

Silloin Anaclaudia asteli sisään huoneeseen. Mimi tunnisti naisen, tämä oli ollut Lokin kanssa ulkona, silloin kun Mimillä itsellään oli mennyt taju.

Mimi-parka ei ymmärtänyt lainkaan mistä nuo kaksi pelottavaa vampyyria puhuivat, mutta nainen ei näyttäny laisinkaan niin hullulta, kuin mies. Jotenkin ihmeen kaupalla Mimi sai nostettua itsensä istumaan polvilleen, mikä oli huomattava vaikeaa, kun hänen kätensä oli sidotut.

”Olkaa kilttejä, päästäkää minut!” Mimi aneli, kohdistaen sanansa tällä kertaa naiseen. Veri oli tehnyt hänestä hiukan vahvemman. Kuitenkin, jos mies löisi hänet maahan, niin hän jäisi siihen varmasti itkemään. ”Lupaan, että Hell ei lähde teidän peräänne. Minä tosiaan lupaan!”

Mimi ei ollut fiksu, eikä taistelija. Hänelle ei tullut mielenkään, että oman tulevaisuutensa kannalta olisi ollut ehkä järkevämpää jättää Hell mainitsematta. Jostain syystä nainen kuitenkin uskoi, että hänet oli napattu nimenomaan siksi, että hän kuului Helliin. Hän kuvitteli, että hänet siepattiin, koska joku oli nähnyt hänen jostain syystä poistuvan Hellin hallintorakennuksesta.

Anaclaudian kysymys kuitenkin laittoi Mimin miettimään hetken. Hän oli kuitenkin kiitollinen, että sai edes jotain vaatetta alastoman ruumiinsa peitoksi.

”Olen Mimi. The Hell organisationin sihteeri”, Mimi vastasi sitten ujosti. Hän loi katseensa maahan. ”En ole mikään agentti. En tiedä mistään mitään. Olkaa kilttejä ja antakaa minun mennä. Minä pyydän”.



Ted oli tosiaan kuullu kirkaisun. Se oli saanut hänen huomionsa heräämään, vaikka Eva ei olisi sanonut mitään. Tuolinsa kanssa hän rullasi monitorien eteen ja katsoi niissä näkyviä vampyyreja.

”Tuo tumma nainen on Anaclaudia Salazar, Losin pomo. Tuo mies on Anaclaudian joku kätyri ja kolmannesta en tiedä”, Ted suurensi kuvaa. ”Mutta ihan kuin oisin nähnyt likan naaman jossain”.

Ted siirtyi nopeasti tietokoneelle ja rupesi näpyttelemään.

Valvontakeskukseen tarkoitettu aggrigaatti oli kunnossa. Nyt pitäisi vain ilmoittaa Tedille, jotta tuo voisi lähettää jonkun hakemaan sen. Saksalaisen työt eivät kuitenkaan loppuneet siihen, korjattavaa ja rakennettavaa riitti. Eikä nyt viitattu ainoastaan sellaisiin korjattaviin ja rakennettaviin, joiden kimppuun vampyyri saattoi käydä hallissaan olevilla työkaluilla.

Chaos tarvitsi muutoksen ja se tarvitsi apua. Catherinen saavuttua jengin alueelle muutamia päiviä sitten, Hartwin ei olisi kuvitellut naisen olevan mitään muuta kuin harmia. Tavallaan tuo ei ollut muuta ehtinyt vielä olemaankaan, mutta syyt siitä kaatuivat pääosin Reedin niskaan. Toki, saksalainen olisi edessään seisovana kaunottarena lähestynyt jengiin liittymistä aivan toisella tavalla, kuin Catherine. Ajatellen naisen suunnitelman todellakin olevan jengin auttaminen kohoamaan Hellin tasolle, tuon taustatyö oli jäänyt huteran oloiseksi ja areenalle astumisessa oli toivomisen varaa. Kaya van Hellistä Catherine Rouxiksi muuttunut oli tietysti voinut suunnitella hurmaavansa jengin johtajan, mutta haukannut hitusen turhan suuren palan.

Jos Hartwin olisi ollut Catherine, tuo olisi ensin valinnut jengistä jonkun vaikutusvaltaisemman miesvampyyrin, jota kykenisi kontrolloimaan. Vietellyt tuon jengin ulkopuolella ja liittynyt vasta sitten tuon siivellä Chaosiin. Reed ei olisi voinut käydä samalla tavalla käsiksi kuin sika limppuun. Vaikka... Chaosin johtaja tuntui seonneen muutenkin lopullisesti, mutta ainakin tuo olisi joutunut ensin menemään valitun miehen lävitse.

Lyödyn lyöminen oli kuitenkin hyvin epätyydyttävää, joten Hartwin ei alkanut osoittelemaan kaikkia näkemiään aukkoja naisen suunnitelman siinä osassa, josta tiesi jotain. Naisen sanavalinnat huorana ja seksileluna olemisesta saivat neutraalissakin ilmeessä ankarilta näyttävät kulmat kohoamaan yllättyneinä. Se oli jo jotain, kun saksalainen oli onnistunut katselemaan hyvin tyynen oloisena Catherinen naurunpuuskaakin. No, ei Hartwin varsinaisesti yllättynyt Reedin käytöksestä. Paremminkin aikaisemmin niin ylpeän naisen suhtautumisesta itseensä asian tiimoilta.

Hartwin ei ehtinyt tiedustelemaan oliko arvon Reed River vastuussa myös Chaosin uuden... Huorakuningattaren ulkoisesta olemuskesta, kun Catherine teki jotain, mitä suurikokoinen vampyyri ei myöskään ollut osannut odottaa. Vielä vähemmän kuin naurua ja seksilelukommenttia. Hartwin ei pitänyt veren juomisesta tapana kuulustella tai edes vaihtaa kokemuksia. Ei ainakaan kenen kanssa tahansa, jos ei ollut pakko.

Katsokaas kun Catherine osui tietämättään yhteen häikäisevän älykkään ja kovan vampyyrin heikkouteen. Hartwin ei pitänyt muiden mielikuvista päänsä sisällä. Kuva siellä täällä oli ok, kun kaivoit niitä esiin. Veri näytti mitä halusi. Siinä missä Catherine näytti totutusta poiketen melkein ujostelevalta, Hartwin... Näytti vähän koiralta, joka oli saamassa ympäri korvia. Kyllä, ihan totta. Vaikuttavan kokoinen mies näytti hetken ihan siltä kuin Catherine olisi aikeissa napata tuota niskasta kiinni ja läpsiä korville.

Sillä ei ollut mitään tekemistä Catherinen itsensä kanssa, enemmänkin siitä miten vähän saksalainen välitti muiden ihmisten mielikuvista sotkemassa päänsä säntillistä järjestystä. Hartwin kuitenkin ymmärsi mitä nainen ajoi takaa ja miksi.

Mustat rasvanahkaisen työhanskat tuoksuivat (tai mielipiteestä riippuen haisivat) voimakkaasti nahalle, öljylle ja teräspölylle, niiden peittämien sormien tarttuessa kiinni sirosta leuasta. Ne eivät puristaneet tai varsinaisesti pitäneet kiinni, mutta silti nainen saattoi selkeästi tuntea ne ihollaan. Muunakin kuin perhosen henkäisynä. Valtava vampyyri oli astunut lähemmäs, vaikuttaen kaiketi suunnattomalta seinältä kaatumassa suoraan päälle. Hanskojen tuoksu oli voimakas, mutta siinä sivussa saattoi huomata miten saksalainen itse tuoksui melkein samalta kuin ilma ennen ukkosta. Jotenkin... sähköiseltä. Sitä oli mahdotonta selittää kunnolla, metallisen tuoksun yhdistyessä hyvin hillittyyn hiusöljyyn, jonka avulla 1930-luvulla ulkonäöstään huolehtimaan tottunut yritti pitää maksua villiä tukkaansa ojennuksessa.

Kumartuessaan Hartwin ei voinut olla nuuhkaisematta valkeaa kaulaa, jonka iho ei vain vaikuttanut virheettömältä vaan kirjaimellisesti oli sitä. Heti tekonsa jälkeen analyyttisellä tavalla järkevä oli valmis selittämään tarkastaneensa ettei nainen ollut valellut ihoaan myrkyllä. Selittelyn sijaan vampyyri päätti kuitenkin painaa pituutta kasvaneet kulmahampaansa valkeaan ihon läpi erottuvaan valtimoon.

Hyppy tuntemattomaan, sitä Kaya van Hellin/Catherine Rouxin veren maistaminen oli.

Saatuaan Mimin juotetuksi Loki nousi ylös ja asteli Anan luokse. Hän nojautui eteenpäin, molemmat kädet nojatuolin käsinojille tuettuina ja katsoi Anaa suoraan silmiin.

"Anaaa..", Hän nuolaisi huuliaan virnistellen. Loki oli oppinut heidän yhdessä ollessaan hieman jopa pelkäämään Anaclaudiaa, ja oli ottanut tavakseen toimia naisen nyrkkeilysäkkinä tuon ollessa pahalla tuulella, jotta Ana olisi purkanut raivonsa sen sijaan että olisi päästänyt sen valloilleen väärään kohteeseen.

"Ei nyt, Alexander, en jaksa leikkiä.", Ana työnsi miehen pois edestää voidakseen katsoa jälleen Mimiä. Tytön sanat yllättivät hänet. Anan kylmät silmät levisivät aavistuksen verran. The Hellin sihteeri? He olisivat pulassa jos tyttö päättäisi yrittää ottaa yhteyttä tovereihinsa.

"Hauska tavata, Mimi. Minä olen Anaclaudia, ja ystäväni on Alexander.", Ana hymyili. Hänen täytyisi saada Mimi vakuuttuneeksi siitä että he olisivat vain täysin tavallisia katuvampyyreja.

"Minä päästän sinut kyllä, Mimi.", Hän vastasi lempeästi toisen aneluihin. "Mutta ensin haluan sinun ymmärtävän, että ystäväni ei ymmärrä tekevänsä väärin. Hän ei tiedä ettei toisia saa satuttaa omaksi iloksi.", Hänen katseessaan oli jotakin joka muistutti sääliä. Hän näytti jopa surulliselta.

"Ja haluan pyytää anteeksi hänen puolestaan.", Ana mulkaisi pikaisesti Alexanderin suuntaan varmistaakseen että mies osasi pitää suunsa kiinni. Loki ei ilmeisesti edes kuunnellut, hän vain venytteli nurkassa käsiään päänsä yläpuolella, jolloin hänen vatsalihaksensa pullistuivat ja pääsivät oikeuksiinsa.

Ana nousi tuolistaan ja asteli Mimin luokse. Hän avasi siteet pois naisen käsistä ja hymyili tälle. "Juohan hieman lisää, ja sitten etsimme sinulle paremmat vaatteet."

Eva siirtyi hieman syrjemmälle Tedin tullessa säätämään jotain noilla laitteillaan. Ted tuntui aktivoituvan heti, kun näki pinkkihiuksisen naisvampyyrin. Eva piti silti myös katseensa ruudussa. Vai tuo oli se naispuolinen Losin pomo; Anaclaudia Salazar, josta Evakin oli kuullut joskus puhuttavan. Aika mielenkiintoinen persoona.. Niinkuin hänen kätyrinsäkin.. minkäköhänlaista porukkaa on Losin Chaos jengillä mahtoi olla.. Mies oli Evan mielestä jokseenkin epäilyttävä, kyllä melkein jopa yhtä epäilyttävä kuin Catherinekin. Eva ei pitänyt miehen käyttäytimestä, jokin siinä miehessä oli karmivaa, varmaan sekin, ettei Eva tiennyt miehestä oikeastaan mitään.

Chaosiin tunnuttiin hyväksyvän todella erikoista porukkaa.. He saattoivat olla päästään sekaisin, aivan niinkuin Luca tai punahupparinen mies valvontakamerassa, jonka nimeksi nainen oli kuullut Alexander. Tuntien hieman kärsimättömyyttä Eva nojasi seinään ja mietti juuri sitä minkä oli kameran kautta kuullut:

Pinkkihiuksinen naisvampyyri oli nimeltään siis Mimi ja oli kaiken lisäksi the Hell organisationin porukkaa. Tosin Eva ei tiennyt oliko nainen tietoinen siitä, missä oli. Toivottavasti ei, sillä vaikka hän olisikin vain sihteeri.. hän voisi ihan hyvin kavaltaa Chaosin majapaikan Hellille. Ja sehän tietäisi ongelmia.. Varsinkin kun he olivat tulleet heidän peräänsä Catherinen asunnolle...

Eva yritti vilkuilla Tedin takaa, mitä varten mies niin kovasti näpytteli. Olisiko mahdollista, että Ted tuntisi Mimin? Hän oli juuri äsken maininnut, kuinka oli mahdollista, että hän olisi nähnyt kyseisen vampyyrinaisen jossain. Tämä vaikutti Evasta järin kiinnostavalta.

''Mitäs sinä oikein etsit?'' Eva tiedusteli miehen näpytellessä tietokoneella.
Kysymys oli mitä luultavammin turha, sillä Eva tiesi, että silloin, kun Ted keskittyi työhönsä.. Tämä tuntui melkein karistavan kaiken ympäriltään mukaan lukien äänet.

Catherine sulki silmänsä tiiviisti ja vaistomaisesti tarttui kiinni edissään olevan jättiläisen paidan rinnuksesta, kuin olisi pelännyt kaatuvansa. Hän ei pelännyt kipua. Itseasiassa pureminen ei Catherinesta sattunut ollenkaan. Vampyyreiden purressa erittämä myrkky kuitenkin oli asia erikseen. Sitä Catherine pelkäsi, vaikka ilman mitään syytä. Myrkky ei kyennyt tappamaan ketään, ei ihmistä eikä vampyyria.

Purressaan uhriaan vampyyreiden hampaista vapautuu pieni määrä eräänlaista myrkkyä. Myrkky toimii samalla tavalla, vampyyreihin kuin ihmisiinkin. Se ei kuitenkaan ole mikään lamaannuttava tai tappava aine, vaan kyseisen aineen tarkoituksena on estää pakoon pyrkiminen ja vastustelu sillä aikaa kun vampyyri juo uhristaan. Catherine oli itse tutkinut kyseistä ainetta aivan lähietäisyydeltä laboratoriossa ja tiesi, että se muistutti hyvin paljon sitä hormoonia, joka aiheuttaa hyvän olon tunnetta intiimin kanssakäymisen aikana. Näin ollen vampyyrin purressa uhriaan, uhri tuntee miellyttäviä hyvänolon tunteita, jotka eivät kuitekaan ole samoja kuin seksuaalisessa kanssakäymisessä. Myrkyn tarkoitus on lamauttaa uhri nautinnolla, jotta vampyyri voi ruokailla rauhassa. Loppujen lopuksi, todella käytännöllinen aine, vaikka vampyyreiden juodessa syystä tai toisesta verta toisistaan, se saattaa olla hieman kiusallista. Sillä myös vampyyrit, kuten Catherine nyt, tunsivat myrkyn vaikutukset elimistössään.

Se sai Catherineen polveti hiukan tutisemaan ja naisen itsensä huokaamaan, mutta muuten nainen pyrki olemaan kuin mitään myrkkyä ei olisi ollutkaan. Tilanne oli naisesta jo valmiiksi nolo ja ahdistava. Hän ei halunnut tehdä siitä yhtään nolompaa tai ahdistavampaa itsensä kannalta.

Veren mukana kulkevia mielikuvia ei voi hallita tai se on todella vaikeaa. Catherine uskoi jopa Hartwinin joutuvan ongelmiin niiden kanssa, jos häntä purtaisiin. Veri kuljettaa mukanaan muistikuvat, joita uhri juuri sillä hetkellä ajattelee. Se on paljon epävarmempi kommunikaatioväline kuin vampyyreiden telepaattinen yhteys. Veren mukana kulkevat muistot olivat kuitenkin totuuden mukaisia. Veren kautta ei voinut valehdella. Kaikki mitä veren kautta välittyi oli sellaista, mitä uhri oli kokenut tai nähnyt omin silmin. Siksi Hartwinin kyky verikuvien väärentämisessä oli korvaamaton. Catherinen tiedon mukaan Hartwin olisi ainoa vampyyri, joka pystyisi siihen, jos hän olisi onnistunut huijaamaan Helliä.

Veren mukana jaetuissa muistikuvissa oli huomioitava myös se, että veri kuljettaa vain niitä muistikuvia, joita uhri ajattelee sillä hetkellä, kun veri vuodatetaan.

Siksi ensimmäiset kuvat, jotka Hartwin sai Catherinen veren kautta kertoivat siitä, mitä Reed oli hetki sitten tehnyt Catherinelle makuuhuoneessaan. Kuvat olivat hyvin sekavia, lähes täydellisessä epäjärjestyksessä, mutta saksalaiselle ei varmasti jäisi epäselväksi, mitä Reed oli tehnyt tuoreelle morsiammelleen.

Seuraavassa muistikuvassa häilyi kalpean, vampyyripojan Terenjan kasvot.

Sitten, kun Catherine sai koottua itsensä ja ajatuksensa, ainakin sen mitä pystyi Hartwinin myrkyn levitessä, mielikuvat alkoivat muuttua, selkeämmiksi ja loogisemmiksi. Saksalaismies saattoi nähdä ensimmäiseksi tapahtumat Catherinen talon katolta, jonka jälkeen mielikuvat lähtivät kulkemaan eteenpäin, sitä mukaan mitä Catherinen matka eteni. Hartwin saattaa tuntea happovedestä johtuvan kivun Catherinen pestessä veren pois itsestään. Sen miten nainen taiteilee itselleen väliaikaisen vaatteen ja lähtee kulkemaan eteenpäin. Naisen reitti olisi helppo kulkea uudelleen veren tuomien mielikuvien perusteella.

Nainen tulee jonkinlaisten hylättyjen liiketilojen luo ja tapaa siellä selvästi italialais syntyisen vampyyrin. Keskustelusta näkyy selviä pätkiä, jotka käsittelevät ainoastaan Catherinen tulevaa muodonmuutosta. Mies, jonka Catherine tapasi oli jopa innoissaan, kun Catherine ilmoitti tarvitsevansa muutoksen suojaamaan itseään. Tällä oli kuulemma jo valmiiksi suunniteltuna Catherinen uusi look.

Tätä keskustelua seurasi useat toimenpiteet, joiden kautta Hartwinille selvisi, että Catherinen edelliset hiukset eivät olleet täysin omia. Hiusistutusten poistaminen sattui ja niiden alta paljastui naisen omat hiukset, jotka oli leikattu lyhyeen polkka malliin. Hartwin saattoi hetken aikaa nähdä sen, miltä Kaya van Hell todella näytti nykypäivänä. Nainen pyrki näyttämään verensä kautta kaiken todella yksityiskohtaisesti, jotta saksalainen vakuuttuisi edes osittain siitä, että hän ei ollut tehnyt mitään niin sanotusti luvatonta pois ollessaan. Jokainen tapahtuma oli loogisessa järjestyksessä ja niin tarkka kuin vain mahdollista.

Kun näyt olivat edenneet siihen pisteeseen, että nainen saapui Reedin hallintosaliin, Hartwiniin nojaava Catherine älähtää hiukan.

”Ei enempää...” nainen vikisee toivoen saksalaisen lopettavan veren juomisen hänen kaulastaan. Vähän isompi määrä verta naisen kaulalta saattaisi viedä tältä tajun ja jopa edistää naisen ruumiin kuivumista.

Catherine oli ottanut ison riskin tarjotessaan kaulaansa miehelle, jota tuskin tunsi ja joka oli tehnyt hänelle selväksi, ettei luottanut häneen. Nyt Catherine olisi miehelle todella helppo uhri tapettavaksi.



Vaikka jo miehen huppari sai Mimissä kulkemaan vastenmielisyyden värähdyksiä, hän kuitenkin kietoi sen ympärilleen tiukemmin, kun Anaclaudia vapautti hänet siteistään. Kyyneleet olivat hiljalleen alkaneet kuivua naisen silmiin ja hänen nyyhkytyksensä oli enään pieniä henkäyksiä.

Jos Anaclaudia yrittäisi jotenkin koskettaa naista, tämä perääntyis takuuvarmasti. Juuri nyt hän ei kestäisi minkäänlaista kosketusta. Toisen naisen sanat kuitenkin rauhoittivat Mimiä hieman. Hän ei kuitenkaan uskaltanut muuta kuin nyökkäillä. Alexanderiksi kutsuttu mies pelotti häntä edelleen suunnttomasti. Mimi oli koko ajan varautuneena siihen, että tämä hyökkäisi jälleen hänen kimppuunsa. Hänen kätensä kietoivat hupparia ympärilleen lähes kouristuksen omaisesti, tönköin liikkein ja tarkoituksena peittää ja suojella mahdollisimman paljon satutettua ruumista.

Mimi tuskin pystyisi pitkään, pitkään aikaan kulkemaan yhtään missään yksikseen. Terenja saisi jälleen uuden päänsäryn aiheen panikoivasta vampyyri tytöstä. Mimi totesi nimittäin, että jos hän vain jonkinlaisen ihmeen saatteleman pääsisi pois tästä saastaisesta paikasta, hän lukitsisi itsensä asuntoon, eikä tulisi sieltä koskaan pois. Joku saisi tuoda hänelle verta, kun hän itse piileskelisi sänkynsä alla.

”Milloin minä pääsen pois?” Mimi kuiskasi, joka ikinen lihas ruumiistaan jännittyneenä ja valmiina perääntymään tai pyristelemään pakoon, jos joku yrittäisi jotain.



Tedin sormet kävivät kuin muurahaispesä. Oli todella vaikeaa erottaa mikä sormi oli mikä ja mitä mies oikeastaan teki. Toinen käsi työskenteli koko ajan tietokoneen hiirellä, toisen tehdessä kahden käden työt näppäimistöllä. Kirjoitussysteeminsä, jota voisi äkkiseltään kutsua viisisormijärjestelmäksi, oli Tedin omaa keksintöä. Vampyyriksi muututtuaan tämä oli käyttänyt törkeästi aikaa siihen, että pystyisi käsittelemään hiirtä ja näppäimistöä yhtä aikaa ilman taukoja. Tämä sai aikaan sen, että kuvat vaihtuivat vinhaan kahdella näytöllä ja ihmissilmän olisi vaikea erottaa niitä. Ted ei suostunut nykyään tekemään töitä vähemmällä kuin kahdella näytöllä.

Kaikki koneet huoneessa olivat vanhoja, mutta Hartwin ja Ted olivat kunnostaneet ne yhdessä. Hartwin oli Tedin pyynnöstä hoitanut sen karkeamman osuuden koneiden kunnostamisesta ja Ted taas hienosäädön ja tekniikan. Vaikka huoneessa ei ollut yhtään uutta ja nykypäivän mittapuulla kunnollista konetta, Tedin ajankäyttö niitä kohtaan ei ollut ollut turhaa, koska jokainen toimi paremmin kuin yksikään muu vehje koko maailmassa. Näin Ted ainakin uskalsi väittää.

Ted oli aina ollut hyvä tietotekniikan kanssa. Oikeastaan 'hyvä' oli vähättelyä, hän oli loistava ja vampyyriksi muuttuminen oli vain vaihvistanut sitä tosiseikkaa ja suonut uusien kykyjen myötä Tedille mahdollisuuden kehittää itseään ja taitojaan ja vampyyrien tietotekniikkaa entisestään.

Jollekkin tutkimuskeskukselle tai jopa Hellile Ted olisi oikea aarre. Sen minkä Chaos hävisi Hellille joukoissa ja järjestelmässä, voitti se kymmenen nolla tietotekniikassa ja valvonnassa kiitos Tedin.

”Mä olen ihan varmasti nähny ton misun jossain. Yritän selvittää, mitä se tekee oikeasti Hellissä ja jos se tosiaan on siellä. Toi voi olla kusetustakin, jos se haluu päästä tilanteesta pihalle”, Ted vastasi Evalle irrottamatta katsettaan ruuduistaan hetkeksikään.

Tedillä oli auki toisella ruudulla verkko ja toisella omat tiedostonsa. Hän selasi niitä hurjaa vauhtia, lopulta hänen kätensä pysähtyivät ja hänen omien tiedostojen seasta nousi eteen Mimin työkortti. Ted oli onnistunut joskus hakkeroida Hellin tiedostot niin, että hänellä oli suurimman osan Hellissä työskentelevän yleistiedot itsellään. Enempään hän ei ollut pystynyt, vaikka olikin kehittänyt, mutta jo tämä edisti Hellin agenttien tunnistamista.

”Me ollaan nyt totisessa kusessa Eva. Toi likka on Terenja van Hellin sihteeri”, jos Tedin kasvoilla olisi ollut väriä, nyt ne olisivat valahtaneet vitivalkoisiksi. ”Se jätkä voi niitata New Yorkin Chaosin pelkällä peukalolla, jos se saa selville missä me lymytään”.

Ted tarkasteli hetken aikaa Mimin tietoja: ”Reed repii multa pään irti, jos saa kuulla tästä multa”.

Ted rullasi nopeasti pöydän toiseen päähän, missä hänellä oli mikki kuulutuksia varten. Vaikka Hartwin ei ollut antanut asentaa valvontakameroita asuntonsa läheisyyteen tai itse asuntoon, radioyhteyteen Ted oli saanut miehen ylipuhuttua, koska tämä ei tykännyt telepaattisesta yhteydestä. Nyt Ted vain toivoi, että radio oli päällä toisesta päästä.

”Hart hei”, Ted puhui mikkiin, pitäen radion kuulokkeista vain toista korvallaan kuullakseen mitä Hartwin vastaisi jos vastaisi. ”Meiän Losin vieraat on tuonu tänne aika ikävää seuraa. Tuu äkkiä tänne valvomoon. En suostu menemään kertomaan uutisia Reedille eilisen jälkeen yksin. Tilanne on oikeasti paha”.

Siitä oli lähestulkoon vuosikymmen, kun Hartwin oli viimeksi maistanut toisen vampyyrin verta. Kuten sanottu, järjestyksestä päänsä sisällä nauttiva ei välittänyt edes telepaattisesta viestinnästä ja veren sanelemat mielikuvat... Niitä mies ei pystynyt edes hallitsemaan, Catherinen valtimoveren pulputessa suurikokoisen vampyyrin kielelle. Näyttäen mitä nainen halusi, viis siitä mitä suurikokoinen vampyyri halusi tai ei halunnut nähdä.

Hartwin ei tarttunut kiinni naiseen vasemmalla kädellään, se roikkui miehen sivulla. Siinä missä oikea piti kiinni naisen leuasta, ikään kuin estääkseen tuota kääntymästä ja käymästä hampaillaan saksalaisen kaulaan. Ei, Kaya van Hellistä takaisin Catherine Rouxiksi muuttuneen verta maistava ei luottanut muodonmuutoksen kokeneeseen kaunottareen, muttei verta luovuttavan kannattanut ottaa sitä kovinkaan henkilökohtaisesti. Luottamus ei ollut jotain, mihin Hartwin kykeni tuosta noin vain.

Catherine oli kuitenkin valinnut oikean tien sen saavuttamiseen, sillä kovat faktat... Niihin mies uskoi. Kiistämättömiin totuuksiin, jotka kestivät päivänvaloa. Ne olivat jotain konkreettista mihin luottaa, toisin kuin arvaamattomat olevaiset. Faktat eivät pettäneet kunnes ne kumottiin ja silloinkin kyse oli loogisesta kehityksestä, jonka mies ymmärsi.

Vartalo paidan alla oli kovassa vedossa, täsmälleen niin kova kuin sen olisi voinut olettaakin olevan. Hartwin piti itsensä hyvässä kunnossa, muistuttaen koostaan huolimatta paljon enemmän urheilijaa kuin kehonrakentajaa. Miehen lihakset olivat kaunismuotoisen pyöreitä, mutteivat laisinkaan jäykkiä saatika sitten pullistelevan tönkköjä. Saksalaisesta oli helppo saada hyvin sitkeä mielikuva, etenkin kun oli nähnyt useamman kerran miten tuo toimi psykoottisen Lucan nyrkkeilysäkkinä koittaessaan rauhoittaa nuorta vampyyriä.

Luca... Siinä oli yksi keskustelu lisää, joka Hartwinin pitäisi käydä Catherinen kanssa voidakseen käsittää mitä helvettiä ympärillä oikein tapahtui.

Naisen käskiessä lopettaa, suurikokoinen vampyyri kiskaisee itsensä irti, horjantaen pari askelta taaksepäin. Kääntäen selkänsä naiselle voidakseen irvistellä hetken rauhassa yrittäessään selvittää päänsä järjestystä. Toisen nahkaisista työhansikkaistaan riisuva pyyhkii verta suupielistään, nojaten vapaalla kädellään työpöytäänsä. "Jääkaapissa on verta.", käheäksi painunut ääni lausuu, Hartwinin sulatellessa näkemäänsä.

Reed oli täsmälleen niin sekaisin kuin Hartwin oli pelännytkin. Kyseinen seikka kohosi kaiken muun yläpuolelle, jopa Catherinen eilisten tekemisten. Niitä nainen kai oli pitänyt tärkeimpinä. Pitänyt vitaalina osoittaa jättiläiselle, ettei ollut tehnyt mitään vaarantaakseen jengiä poissa ollessaan. Päin vasoin. Hartwin ymmärsi sen ja osasi arvostaakin vaivan näköä, mutta kaikki se olisi turhaa, jos Reed Riveriä ei saataisi pian aisoihin.

Aisoihin tai hengiltä, vaihtoehdot olivat melko helvetin vähissä.

Sen enempää mieltään tasaileva ei ehtinyt analysoida saamaansa informaatiota, kun Ezzie jo palaakin paikalle. Pukeissa tällä kertaa, jos uhkeat rinnat paljon puhuvasti litistävää korsettia saattoi nimittää peittäväksi pukeutumiseksi. Silkkiseen korsettiin kun lisättiin pelkät mustat pitsilegginsit, joiden läpinäkyvyys ei yksin ollut riittänyt vaan neiti oli pukenut niiden alle korsetin väriin sointuvat punaiset pikkuhousut... Hartwin ei tiennyt nauraakko vaiko itkeä.

Vampyyri oli ehkä elänyt 200-vuotta, mutta tuo jokseenkin silti kaipasi aikoja, jolloin naiset jättivät jotain mielikuvituksenkin varaan. Se vain oli saksalaisesta upseerista paljon viehättävämpää, eroottisesta puhumattakaan. Suupieltään peukalollaan puhdistava katselee alas rappusia astelevaa suojattiaan, pistäen merkille Ezzien kädessään roikottavien kenkien koron olevan sentään näennäisen järkevästi mitoitettu. Hartwin ei käsittänyt vaatteita, jotka haittasivat taistelemista ja pakenemista. Sellaiseen oli aina varauduttava.

Tyhmät itkivät jälkikäteen. Mies puistaa päätään.

Sitten lähelle työtiloja rakennettu radiopöytä herää henkiin. Se käsitti hyvin pelkistetyisti radiovastaanottimen, lähettimen ja pöytämikin. Ei uusinta uutta, mitä Chaosilla oli tarjota, mutta se kelpasi tähän käyttöön ihan hyvin. Tedin ääni kuulosti vähän mekaaniselta ja rätisevältä, vaan hyvin siitä selvää sai.

Hartwin piti Tedistä, tuo oli toteuttanut uskomattomalla tavalla lähes kaikki ne vaatimukset, joita saksalainen oli esittänyt alueen turvaamiseksi. Etenkin kun otettiin huomioon millainen kalusto Tedillä oli käytössään.. Puhuttiin jo ihmeistä. Katseensa radion ja sen kaiuttimista kuuluvan äänen suuntaan kääntävä ei hetkeen reagoinut mitenkään. Ainoastaan kuunteli sanoja, joissa Ted kertoi jengin Los Angelesin osasta saapuneiden vieraiden tuoneen jengin alueelle ylimääräisiä. Vaarallisia tai ei, nuo olivat tuoneet kyselemättä jengin alueelle vieraita.

Ensinnäkin, kukaan ei ollut edes kertonut Hartwinille Chaos NYn saaneen vieraila LAn päästä. Toisekseen kyseiset vieraat olivat ilmeisesti täysiä idiootteja. Kolmanneksi, Reed ei selvästikään ollut perillä tästäkään. Siitä mitä oman jenginsä alueella tapahtui. Kyllä kyllä.. Delegointi oli järkevää ja Hartwin oli turvallisuusvastaava. Silti.

Siihen vielä päälle Tedin ilmoitus siitä, ettei suostuisi... Herran jestas suostuisi menemään kertomaan uutisia Reedille.

Yhä hansikkaan verhoama käden nyrkkiin puristumisen kuuli, nahan narahtaessa. Valtavan vampyyrin koko keho oli oli jännittynyt. Samalla tavalla kuin sinä iltana, jona Reed oli hyväksynyt Catherinen jengiin tuosta noin vaan ja Hartwin oli tehnyt helvetillisen reijän betoniseinään mennessän. Tunne oli sama, turhautuneisuuden kohotessa niin suureksi, että kirkasjärkisen teki mieli pistää jotain sileäksi.

Jopa Ezzie pysähtyy, jääden hiiren hiljaa katselemaan suurikokoista suojelijaansa. Siitä huolimatta, että nuori nainen tiesi ettei saksalainen ikinä tekisi tuolle mitään pahaa - silkka itsesuojeluvaisto kehoitti pysymään poissa tieltä.

Jättimäinen hirviö seisahtuu radion eteen painaen mikrofonin napin alas, jolloin Ted kuulee omassa päässään rasahduksen. "Anteeksi mitä?", äänihuulten pingoittuneisuus kuulsi hyvin läpi, vaikka puhuja pitikin sanansa rauhallisina.

Ted pelkäsi Reedin repivän päänsä irti. Hartwinia katseleva Ezzie taas pelkäsi saksalaisen repivän kaikkien päät irti.

"Pian, Mimi.", Anaclaudia nousi ylös ja asteli nurkkaan jossa kassi sijaitsi mistä Alexander oli veren hakenut. Hän otti käteensä toisen pussin sekä kaivoi kassinpohjalta oman toppinsa sekä ylimääräiset farkut. Ne saisivat luvan kelvata.

"Alexander, menehän tuonne nurkkaan ja käännä selkäsi. Nyt.", Ana totesi kylmän rauhallisesti astuessaan takaisin Mimin luokse. Hän ojensi vaatteita ja veripussia nuorelle vampyyrille. "Vaihdahan vaatteesi, lapsi, niin vien sinut sitten pois täältä."

Loki oli tapahtumien kulkuun selvästi tyytymätön. Tuo sihahti hampaidensa välistä kuuluvasti, mutta lompsi kuitenkin kädet päänsä takana ristissä nurkkaan, jossa hän kääntyi selin naisiin. Ihan kuin hän ei olisi ennen alastomia naisia nähnyt.

Kun Mimi saisi vaateensa vaihdetuksi ja juotua veren, Ana hymyilisi nuorelle naiselle. "Anteeksi.", Hän sanoisi ja iskisi sitten nopean, sivaltavan iskun Mimin niskaan tainnuttaakseen tuon. Tämän jälkeen Ana nostaa Mimin syliinsä viedäkseen tuon pois Chaosin alueelta. Hän ei kaivannut Chaosille saatika itselleen mitään ongelmia näin vaarallisen vampyyrin takia.

Anaa ärsytti suunnattomasti ettei hän ollut tarkistanut Mimin henkilöllisyyttä jo aiemmin, mutta hänen oma ärtyneisyytensä oli heikentänyt hänen arviointikykyään, se sekä Lokin vaikea kontrolloiminen. Vaikka Analla olikin täysi kontrolli miehestä, tuon mielijohteita oli vaikea pysäyttää, eikä Ana ollut lainkaan jaksanut alkaa kinaamaan toisen kanssa keskellä katua.

"Sinä saat rangaistuksesi myöhemmin, Alexander. Nyt me viemme tämän tytön pois Chaosin alueelta, mahdollisimman kauas. Onko selvä?", Ana käänsi kylmää tulta leiskuvan katseensa Lokin suuntaan, joka oli kääntynyt takaisin.

"Tsik..", Mies sihahti ja käänsi päänsä sivulle. Ajatus rangaistuksesta kuitenkin tuntui erikoisella tavalla mielenkiintoiselta. Jotain, mitä kannatti odottaa. "Lähdetään.", Ana totesi kylmästi ja lähti johdattamaan Alexanderia ulos heidän huoneestaan, Mimi käsivarsillaan.

Eva kirosi hiljaa tajutessaan tilanteen vakavuuden. Losin jäsenet olivat tuoneet täysin vieraan vieläpä Hellin jäseneksi paljastuneen henkilön luvatta Chaosin alueelle. Mimi saattoi olla vain sihteeri, mutta se ei estänyt häntä kavaltamasta Chaosia, varsinkaan kun siitä ei ollut minkäänlaista takuuta, että Mimin kaltainen heikko vampyyri osaisi pitää sanansa. Paniikkissa hän saattaisikin paljastaa Nykin Chaosin tukikohdan, kunhan hän pääsisi pois alueelta ensin ja tietäisi missä on..

Eva kuuli kuinka tämä kutsui Hartwinia paikalle. Jotenkin.. Evaa ei huvittanut nähdä sitä miestä, varsinkaan tällä hetkellä. Hän nimittäin oli lähettänyt Evan Ezzien turvaksi, kuitenkaan Eva ei ollut päässyt ajoissa auttamaan häntä, Catherinea ja Lucaa. Eva ei edes halunnut kuvitella minkälaisen läksytyksen saisi hitaudestaan. Evasta huomasi, että hän oli nuori, sillä nuorethan ovat niitä, jotka vasta etsivät paikkaansa tässä maailmassa. Eva ei ollut yhtään varma oliko löytänyt sitä. Mutta hän ei kaivannut yhtään läksytystä taikka moitteita juuri, kun hänen oma itsetuntonsa on melko alhaisella tasolla..

Evan korvat erottivat juuri, kun Anaclaudia ja Alexander olivat viemässä Mimiä pois. Ja Ana oli juuri antanut tälle vaatteitaan. Mitä kirottua nainen oli tekemässä? Olivatko he täysin kahjoja? Tuo olisi sama, kun päästäisi vihollisen ulos antamaan toiselle tukikohdalle tietoja. Jos Hell saisi tietää Chaosin majapaikasta Chaosista tulisi tuhonoma. Juuri nyt Evan katse terävöityi. Hän ei sallisi moista tekoa, vaikka hänellä menisi henki ja menisi nuorella vampyyrilla henki kuitenkin jos Hell hyökkäisi tänne.

Eva oli todella vihoissaan, niin vihoissaan, että olisi ihan hyvin voinut lyödä nyrkin seinään, johon hän nojasi. Samassa Eva irtautui seinästä ja oli poistumassa valvomosta.
''Tulen hakemaan ne korvakorut myöhemmin..'' informoitiin Tedille, kun poistuttiin valvomosta.



Tämän jälkeen Eva lähti juoksuun, niin kovaa kuin kintuistaan pääsi. Eva ei voinut hyväksyä tuon kaksikon tekoa, ei sitten millään. Tässä oli kyse Chaosin turvallisuudesta, eikä Evakaan tahtonut vaarantaa Chaosia millään tavalla. Eva ei millään kykenisi ottamaan riskiä, että tuo Hellin neitokainen päästettäisiin pakoon varsinkaan sen jälkeen, kun hänelle oli informoitu hänen olinpaikkansa.
Pian hän näkikin tuon kyseisen tumman kaunottaren ja blondin miehen. Heidät saavuttaessaan Eva huusi:
''Hei te kaksi, minne te kuvittelette olevanne menossa?!''

Catherine inahti pienesti kun saksalainen irtaantui hänestä. Nainen vei kätensä nopeasti kaulalleen, johon miehen jäljiltä oli jäänyt kaksi pientä, siistiä haavaa. Ne umpeentuisivat nopeasti vampyyreiden ilmiömäisen paranemiskyvyn ansiosta. Heikko olo jäisi kuitenkin hiukan pidemmäksi aikaa. Catherinen oli pakko istahtaa hetkeksi ja nopeasti hän valitsi istumapaikakseen lattian.

Lattialla hän nosti polvensa koukkuun ja painoi päätään jalkojaan kohti kaulaansa yhä pidellen. Tilanne oli yhtä outu Catherinellekkin, kuin Hartwinille. Nainen kun ei antanut kenenkään juoda vertaan. Paitsi tietysti rakkaan Terenjansa. Kyseinen mies joi kuitenkin Catherinen verta hieman eri merkityksessä.

Naisen päässä pyöri ja menisi hetki ennen kuin hän saisi päänsä selviämään. Veren hukka ei ollut se päällimmäinen syy tähän olotilaan vaan vampyyrien myrkky. Sen vaikutus laikkaisi kuitenkin nopeasti. Siihen asti Catherine olisi hetken aikaa niin sanotusti pois pelistä.

Catherine pystyi kuitenkin kuulemaan ja aistimaan kaiken ympärillään. Hän tiesi Ezzien tulleen takaisin.

”Ezzie kiltti”, Catherine kuiskasi, kuitenkin niin kuuluvasti, että nainen kuulisi sen. ”Ole kiltti ja tuo minulle verta...”

Samassa radio heräsi elämään ja se sai Catherinen huomion itselleen. Hän kuunteli tarkkaan, mitä Tedillä oli sanottavaa. Catherine tiesi kyllä Losin vieraista. Reed oli ilmoittanut siitä raiskauksensa ohella ja haukkuessaan Catherinen siitä, ettei tämä ollut ottamassa vieraita vastaan niin kuin kunnon kuningattaren kuuluu. Tedin kertomat uutiset saivat naisen kurtistamaan kulmiaan.

Hartwinin reaktio kiinnosti Catherinea melkein yhtä paljon, kuin Tedin kertomat uutiset.

Ted puhui jälleen radioon: ”Jep. Kyseinen vampyyri nainen ei ole sen vähempiarvoinen, kuin Terenja van Hellin sihteeri. Löysin hänen työtietonsa aikaisemmin hakkeroimistani tiedostoista. Jos tyttö pääsee karkuun me ollaan kusessa. Veikkaan, että Terenja van Helliltä ei vaadi enempää kuin yksi pikkusormen liike tuhota meidät, jos hän saa selville mitä me ollaan tehty. Veikkaan, että sille miehelle ei riitä selitykseksi, ei me mutta noi”.

”Mimi”, nimi karkasi Catherinen huulilta automaattisesti. Hän muisti hyvin nuoren pinkkitukkaisen vampyyrittären. Catherine tiesi tarkkaan millainen Mimi oli taistelukentällä ja se seikka sai naisen kulmat entistä enemmän kurttuun.

Nainen ponkaisi pystyyn siltä seisomalta välittämättä yhtään siitä, että hänen päässään humisi edelleen. Hän asteli Hartwinin vierelle ja painoi nopeasti mikin nappia omasta vuorostaan: ”Missä se sihteeri tällä hetkellä on Ted?”

Hetken aikaa oli hiljaista, kun Ted mietti omassa päässään, mitä Hartwinin luona tapahtui, kun mikkiin puhui vuorostaan vieras naisen ääni.

”Tuota... Losilaiset ovat ilmeisesti viemässä tyttöä pois. Eva juoksi niiden perään. Ne on lähellä läntistä rajaa”.

Catherine ei tarvinnut enempää tietoa kun hän lähti jo juoksemaan ulos Hartwinin talosta. Hän ei välittänyt siitä riskistä, että Mimi tunnistaisi hänet. Hell oli nyt tunkenut nenänsä liian monta kertaa uhkaavasti hänen suunnitelmiensa tiellä. Mimi oli saatava jonnekkin säilöön tai mahdollisimman kauas Chaosin alueelta. Tytön muisti oli kuitenkin tyhjennettävä mahdollisimman pian. Se oli selvää, ettei Mimi voinut jäädä Chaosin alueelle. Muistin tyhjentämiseen Catherine kuitenkin tarvitsi laboratoriota. Hän kirosi raskaasti sitä, että hän ei voinut palata asunnolleen, missä hänellä oli täydellinen laboratorio kaikkine tarvikkeineen.

Nyt sille olisi ollut käyttöä.



Ted oli sulkemassa koneensa tiedostoja siltä varalta, että joku luvaton saattaisi astella valvomoon sillä aikaa kun hän olisi muualla. Harjaantuneista käsistään ja nopeista liikkeistä huolimatta Ted onnistui avaamaan eteensä uuden tiedoston puhtaasti vahongossa. Jos se olisi ollut mikä tahansa muu, niin mies olisi vain kylmästi sulkenut tiedoston. Kyseinen tiedosto käsitteli kuitenkin Kaya van Helliä. Tedin silmät laajenivat hämmästyksessä kun ne kiinnittyivät hetkeksi naista esittävään valokuvaan.

”Ei saatana”, miehen huulilta karkasi hänen tunnistaessaan kasvot.

Ellei Hartwin olisi investoinut niin paljon aikaansa ja energiaansa tähän jengiin, mies olisi juuri tällä hetkellä pakannut kamansa ja lähtenyt. Juuri nyt saksalainen tunsi olevansa idioottien, imbesillien ja tekojensa seuraamuksia ajattelemaan kykenemättömien tumpeloiden ympäröimä. Pöytään nojaileva suurikokoinen vampyyri tunsi itsensä hyvin ohueksi levitetyksi, joutuessaan venyttämään kapasiteettiään äärirajoilleen pitääkseen kaikki narut hyppysissään. Saadakseen kiinni kaikki ne muiden sormista lipsahdelleet narut.

Hienoa. Aivan mahdottoman upeaa. Ei suinkaan riittänyt, että losilaiset olivat tuoneet Chaosin alueelle Helliin kuuluvan vampyyrin, joka kaiken lisäksi oli Terenja van Hellin sihteeri... Kaikista mahdollisista jengiläisistä sen piti olla nimenomaan Eva, joka oli paikalla. Hartwin oli pistänyt viimeisien päivien aikana merkille, ettei nuori vampyyri miettinyt sekunttiakaan ennen kuin toimi. Tuo vain teki mitä sattui, pohtimatta mitä teoista seurasi. Eva tuntui juuri ja juuri näkevän yhden aspektin tilanteesta, mutta oli sokea kokonaiskuvalle.

Kunhan joku informoisi Hartwinille Terenja van Hellin sihteeriä ympäriinsä kantelevan olevan LAn jengin johtaja Anaclaudia Salazar... Se pieni viiltävä kipu, jonka saksalainen tunsi ohimossaan kasvaisi potenssiin sata.

Ezzie oli kiiruhtanut hakemaan Catherinelle pussillisen verta jääkaapista, joskaan kaunotar ei ymmärtänyt laisinkaan mitä ympärillään tapahtui. Oliko... Hartwin purrut Catherinea? Miksi ihmeessä? Mustasukkaisuus muljahti rumana hirviönä nuoren naisen vatsanpohjassa. Veripussi käsissään Ezzie pysähtyi radion puoleen kääntyneiden viereen, peläten hulluna Catherinen vievän Hartwininkin. Olihan tuo onnistunut jo hurmaamaan Reedinkin. Zirakin päivänselvästi kuolasi tuon perään. Vaikkei saksalaisen ja arabialaisverisen välillä ollut mitään seksuaalista, Ezzie oli kuitenkin tottunut olemaan ainut, josta Hartwin välitti.

Mustasukkaisuuden tunne oli hyvin ristiriitainen, sillä Ezzie kuitenkin piti Catherinesta. Olihan nainen suojellutkin nuorempaa vampyyriä.

Pitkä, suorastaan valtavan kokoinen vampyyri sulkee silmänsä, leukapieliään kiristellen. "Tunnetko sinä tämän vampyyrin? Sinun on hoideltava hänet tai olemme kusessa.", Hartwin tiedustelee Catherinelta kieli saksaksi vaihtuneena. Catherinen todellisesta henkilöllisyydestä (tai miten sen nyt otti, kumpaa tahtoi pitää todellisena) saattaisi olla hyötyä, jos tuo kykenisi hoitelemaan tämän.. Sihteerin. Se jättäisi Hartwinille tilaisuuden koittaa selvittää asiat losilaisten kanssa.

Heidän pitäisi tosin pitää helvetillistä kiirettä, ennen kuin Eva tai losilaiset tekisivät jotain peruuttamatonta. Elleivät sitten olleet jo tehneet.

"Me lähdemme paikalle heti. Haluan tietää täsmälleen ketä losilaiset vieraamme ovat, joten soitat minulle nyt heti ja kerrot kaiken mitä tiedät. Ja Ted... Pidät tämän omana tietonasi. Et kerro Reedille mitään ennen kuin tilanne on hallussa. Onko selvä?", nuo olivat viimeiset sanat, jotka Ted kuulee radion välityksellä.

Hartwin ei ehdi edes vaihtamaan vaatteitaan, joten työhaalarissaan ja rasvatahrojen likaamassa valkoisessa hihattomassa kännykkänsä pöydältä nappaava lähtee harppomaan kohti hallin ovia. "Ezzie, aika olla hyödyksi.", saksalainen komentaa suojattinsakin liikkeelle, joka olisi varmaan muuten jäänyt seisomaan typeränä veripussi kädessään.

Koroillaan harppoen Ezzie kiirehtii jättiläisen perään, tajuten sentään napata teräksisestä kaapista aseen mukaansa. Ei sillä, että naisen asustus muuten olisi sopinut sotapoluille.

Hallin ovella Hartwin kääntyi katsomaan Catherineenkin odottavasti ellei nainen itse ymmärtänyt lähteä heti liikkeelle. Tuo voisi ottaa veripussin vaikka mukaansa, nyt ei todellakaan ollut aikaa viivytellä. Eikä saksalainen viivytellytkään, juostessaan niin kovaa kuin vain jaloistaan pääsi.

Anan kenkien korot kaikuivat vielä hetken hiljaisessa käytävässä, ennenkuin nainen kuuli käskevän huudon takanaan. Ana pysähtyi, muttei kääntynyt. Hän puri hampaansa yhteen kontrolloidakseen itseään. Tämä ei ollut aika eikä paikka.Loki sen sijaan kääntyi puoliksi ympäri ja katsoi heitä kohti juoksevaa Evaa kulmat koholla. Tosin hänen kulmiaan ei näkynyt otsahiusten takaa, kuten ei silmiäkään. Loki oli ehtinyt pukea punaisen hupparinsa takaisin ylleen ja nostaa hupun päähänsä.

"Haa? Mitä sä haluut?", Loki virnisti pienesti. Ehkä nainen halusi leikkiä hänen kanssaan. Loki hihitti hieman, mielenvikaisesti ja laski kädet päänsä takaa sivuilleen rennoiksi roikkumaan. Hän puristi käsiään nyrkkeihin ja availi niitä."Alexander.", Ana sihahti kylmästi miehen edeltä. Loki astui sivulle ja käänsi katseensa tummaveristä naista kohti joka käätyi nyt ympäri nähdäkseen kuka heidät oli pysäyttänyt. Anan sisällä kuohahti viha hänen nähdessään vain jonkun pienen, selvästikkin nuoren vampyyrinaisen pysäyttäneen heidät.

"Kuulehan, lapsi.", Anaclaudia sähähti kylmästi. "Minulla ei juuri nyt ole aikaa. Kuten näet, minulla on tekemistä.", Hän korjasi tajuttoman Mimin asentoa käsissään ja kääntyi jälleen kävelläkseen pois. "Tulehan, Alexander.", Ana totesi aloittaessa uudestaan kävelynsä.Loki hihitti vieraan vampyyrinaisen saamalla läksytykselle ja näytti kieltään Evalle, ennenkuin kääntyi myös lähtien seuraamaan Anaclaudiaa.

"Anaaa odota!", Hän huudahti melkein hilpeästi. Ana kuitenkin vain tuhahti Alexanderin hilpeydelle. "Tuki suusi, ettei hän herää.", Ana ärähti hiljaa. Hän nopeutti askeleidensa tahtia. Hän halusi helvettiin koko New Yorkista.

Eva kohotti kulmiaan kuullessaan Alexanderin sanat.
''Ai mitäkö haluan?..'' Eva totesi arvuutellen.
Eva ei edelleenkään pitänyt miehestä, tämä vaikutti todella epäilyttävältä. Tuo nainen näytti kontrolloivan miestä, koska hänen käskystään mies lakkasi katsomasta Evaan ja marssi eteenpäin.

Lapsi? Oliko hän kuullut juuri niinkuin oli luullut? Sellaisenako häntä pidettiin? Lapsellisena ja niskuroivana kakarana.. Ei Eva ei ollut sellainen. Hän ei antaisi tuollaisen töksäytyksen loukata itseään. Luuliko nainen olevansa jotenkin pelottava.. Eva ei ainakaan pelästynyt

Eva ei kyllä päästäisi noita kahta viemään Hellin neitokaista menemään. Hän ei hyväksyisi sitä..Se mitä Eva juuri nyt teki, ei välttämättä ollut mitään maailman järkevintä, mutta vielä vähemmän järkevää olisi ollut vain katsoa vierestä, kun heidän Losin vieraansa tekivät tyhmyyksiä. Varsinkaan heidän johtajan. Ana ei tainnut edes tietää, mitä saattaisi seurata, jos Hellin jäsenen antaisi mennä.. Jos Los Angelisissa päästettiin viholliset menemään, niin Eva ihmetteli, miten jengi oli vielä pystyssä. Täällä New Yorkissa ei kuitenkaan ajatella samalla tavalla kuin Losissa. Täällä ei vihollisen pakoon päästäminen tullut kuuloonkaan.

Pian Eva onnistui taas saavuttamaan kaksi losilaista. Ja tokaisi ikäänkuin jatkaen edellistä lausettansa
''Haluan tietää.. mihin te olette tuota tyttöä viemässä..''

Catherine vilkaisi Hartwiniin ja vastasi tälle saksaksi: ”Tunnen. Periaatteessa harmiton tapaus. Ei omaa minkäänlaisia taistelutaitoja tai muutakaan. Ainoa vaara on siinä, että hän on Terenjan sihteeri. Kaiken lisäksi Terenjan itsensä verettämä vampyyri. Jos Terenja saa tietää, että Mimi on Chaosin hallussa hän liskaa meidät helposti ihan vain kostoksi”.

Catherine huomasi itsensä puhuvan meistä. Tavallaan se hymyilytti naista ja toi jälleen selkeämmin esille hänelle itselleen sen, että katu oli antanut hänelle paljon enemmän kuin Draculan linna koskaan ennen. Ei hän huvikseen jättänyt menneisyyttään taakseen ja hylännyt varmaa ja turvattua tulevaisuutta.

”Pystyn hoitamaan tämän helposti ja nopeasti, sekä kaiken lisäksi siistiksi, jos pystyt järjestämään minulle labratilat. Mitä nopeammin sen paremmin. Jos pystyn saamaan kaiken tarvittavan viimeistään kolmessa tunnissa tilanne olisi ohi keskiyöhön mennessä ja mikäli minua ei häiritä”, Catherine jatkoi. Hännen teki mieli irvistää ajatukselle siitä, että Reed kaipaisi häntä jälleen punkkaansa lämmittämään.

Jos Ezzie olisi tiennyt koko totuuden Catherinesta tämän ei olisi tarvinnut olla lainkaan mustasukkainen Hartwinista. Catherine ei pystyisi enään koskaan rakastamaan ketään muuta kuin Terenjaa. Leimaantuminen oli ehdotonta, kaiken nilevää ja lopullista rakkautta. Sitä ei kummonnut mikään mahti maailmassa. Tietyllä tavalla Catherine ei kyennyt näkemään Hartwinissa yhtään niistä piirteistä, jotka mahdollisesti kiehtoivat muita naisia. Hän kykeni näkemään miehen ainoastaan persoonana, ei miehenä, josta voisi kiinnostua. Jos hänen tilanteensa olisi ollut toinen, ei olisi ollut lainkaan mahdotonta, ettei Harwin olisi viehättänyt häntä.

Catherine oli ehtinyt kokonaan unohtaa kaipaamaansa lisäveren, kun hän riensi pelastamaan tuttavaansa.

Ted oli nopeasti Hartwinin puhelimen päässä: ”Haluisit tietää ketä losilaiset ovat. Nainen on losin pomo Anaclaudia Salazar. Nopealla tiedonkeräyksellä sain selville, että hänen seurassaan oleva mies on Loki tai Alexander. Tunnettu palkkamurhaaja, joka on aiheuttanut enemmän ja vähemmän ongelmia Losissa sairaiden mieltymystensä vuoksi. Jos Anaclaudia ei olisi tullut väliin kyseinen sihteeri ei olisi varmaan enään hengissä”.

Hetken aikaa luurin päässä oli hiljaista. Ted mietti mitä sanoisi seuraavaksi tai oikeastaan miten sanoisi. Hartwinin olisi varmasti hyvä tietää, mitä Ted oli saanut juuri selville heidän uudesta tulokkaastaan Cathrinesta.

”Hartwin kuule”, Ted sanoi lopulta. ”Tiedätkö muuten kuka toi Catherine on naisiaan? Löysin kuvan Kaya van Hellista ja siinä naisessa ja Catherinessa on pelottavan paljon yhteistä”.

Catherinen onneksi kukaan muu kuin Hartwin ei kyennyt kuulemaan Tedin seuraavia sanoja. Ted oli nimittäin Hartwinin ja Catherinen lisäksi ainoat, jotka tiesivät naisen todellisen henkilöllisyyden. Catherinen puolesta se olisi voinut jäädä Hartwiniin, ainakin toistaiseksi.

Nyt nainen ei kuitenkaan ehtinyt sitä miettimään. Mimin kohtalo vei hänen ajatuksensa täysin mukanaan.

Mitenköhän Catherine kuvitteli saksalaisen muuttuvan laboratoriokalustoksi? Chaosilla ei tainnut olla yhtään oikeaa kemistiä, joten kukaan ei tähän mennessä ollut äkännyt vaatia laboratorio tarvikkeita. Miksi olisikaan, kun kukaan ei osannut moisia käyttää. Jotain epämääräisiä keittopulloja ja sen sellaista saattaisi kyllä löytyä niiltä vampyyreiltä, jotka ruokkivat ikuisen elämänsä rientoja keittelemällä omia päihdyttäviä coktailejaan.

Kuten aina, Hartwinin ajatuksen juoksu löytää ratkaisun sieltä, mistä muut eivät olisi välttämättä osanneet sitä etsiä. Ainakaan yhtä nopeasti. Ajatusten ketju oli loppupeleissä melko looginen. Mistä sitä saisi nopeasti New Yorkissa laboratoriokalustoa, jonka mukana ei tullut ylimääräisiä ongelmia? Sillä ongelmia heillä oli riittämiin. Labratoriovälineiden ostoa ja myyntiä valvottiin tiukasti, ihmisten yhteiskuntaa koossa pitävän virkavallan koettaessa karsia huumeita kaupungin kaduilta. Turhassa ja tuhoontuomitussa yrityksessä pelastaa ihmiskuntaa siltä itseltään.

Hartwinin ei tarvitsisi löytää kuin yksi crystal methiä valmistava katulabra ja Catherine todennäköisesti saisi tarvitsemansa tavarat. Labran, jonka kalustoa ei voinut jäljittää, koska sitä ei periaatteessa olisi olemassakaan.

Anaclaudia Salazar... Hartwinin teki mieli paiskata kännykkä seinään, kuunnellessaan Tedin sanoja samalla kun juoksi. Luojan kiitos mies oli sentän ottanut handsfreen käyttöön, sillä mikäli tuo olisi pidellyt puhelinta kädessään taskunsa sijaa - sen aerodynaamista muotoilua oltaisiin varmasti koeteltu vampyyrin voimin. Eikö se todellakaan riittänyt, että Chaos New Yorkilla oli holtitomaksi heittäytynyt johtaja. Sen lisäksi LAn haaran pomokin näytti seonneen pahemman kerran tuotuaan jengin alueelle helliläisiä...

Hallaisten silmien katse siirtyy käväisemään lähes vierellä juoksevassa Catherienessä. Olihan Hartwinkin päästänyt Chaosin alueelle tietoisesti The Hell organisaatioon kuuluvan. Tai kuuluneen, kumpi sitten olikaan pienempi paha kun kyseessä oli itse Kaya van Hell.

Kiitos Tedin seuraavien sanojen suurikokoinen vampyyri oli hyvin lähellä juosta päin lyhtypylvästä. Se oli senttimetreistä kiinni, miehen joutuessa tekemään näyttävän loikan sivummalle. Mikä johti siihen, että Ezzie oli puolestaan vähällä kiivetä kirjaimellisesti seinille kai kuvitellessaan miehen tekevän väistöliikkeitä jouduttuaan hyökkäyksen kohteeksi. Roskiksen päälle kissamaisen ketterästi loikannut nuori vampyyri vilkuili villisti ympärilleen, jääden sitten tuijottamaan tuohtuneena keskelle katua pysähtynyttä saksalaista.

"Mitä hittoa, Hart?", Ezzie tuhahtaa laskeutuessaan alas suuren katetun roskalavan päältä. Hakeutuen kuitenkin koomisen vaistonvaraisella tavalla lähemmäs Catherinea. Keho kaiketi muisti sen, miten nainen oli eilen suojellut nuorempaansa.

"Menkää edeltä. Ja hemmetti vie... Toinen losilaisista on Anaclaudia Salazar. Pitäkää huoli ettei Eva sano tai tee mitään typerää suututtaakseen sit naista. Hitto vaikka tainnuttakaa se tyttö, jos on tarve. Kyseessä on Chaosin LAn pään johtaja. Viimeinen asia, mitä me kaipaamme tähän väliin on vihainen lähemmäs 700-vuotias vampyyri repimässä päitämme irti, koska tuntee arvonsa loukatuksi.", Hartwin katsoi vakavana Catherineen ja Ezzieen, kumartuen vielä kiskaisemaan ylös työhaalarinsa housunlahjeen. Säären ympärille kiinnitetyn asekotelon nappi napsahtaa auki ja saksalainen heittä itse modifioimansa tainnutusaseen Catherinelle. Siinä ei ollut luoteja vaan nuolia, jotka oli täytetty kuolleen miehen verellä. Annos oli isompi ja koska nuolen saattoi ampua esimerkiksi kaulavaltimoon, se levisi nopeammin suoraan kohteena olevan vampyyrin verenkiertoon.

"Ihan sama miten typerä Anaclaudia on ollut tuodessaan jengin alueelle tämän.. Sihteerin.", Hartwin tunsi olonsa typeräksi edes pitäessään yhtä hemmetin sihteeriä uhkana koko jengille. Sellainen tuo kuitenkin oli. Ted saattoi kuunnella koko keskustelua ja varmastikin arvasi saksalaisen yrittävän päästä eroon seuralaisistaan voidakseen keskustella puhelimen toisessa päässä istuvan huolestuttavasta löydöstä. Rauhassa. "Älkää loukatko häntä. Olkaa kohteliaita, helvetti vaikka madelkaa. Vakuuttakaa hänelle, että voitte hankkiutua sihteeristä eroon. Ilmoittakaa sen olevan suurin mahdollinen kunnia, jonka saatatte saada. Haluatte palvella Anaclaudiaa ja olla hyödyksi hänelle. Ymmärrättekö?", saksalainen loi vakavan katseen naisiin hallaisilla silmillään, toivoen edes Catherinen todella tajuavan mitä mies ajoi takaa.

Anaclaudia oli vanha ja voimakas. Kaiken lisäksi vielä puhdasverinen vampyyri. Heistä neljästä (Hartwinista, Catherinesta, Ezziesta ja Evasta) ei yhteensä olisi taltuttamaan saatika sitten surmaamaan naista, jos tuo päättäisi repiä jokaiselta eteensä eksyneeltä pään irti kuin torakalta. Ei vaikka nainen olisikin ollut yksin.

Anaclaudia pysähtyi jälleen. Hänellä oli suuri työ hillitä hermojaan. Hän kääntyi ympäri ja katsoi silmät leiskuen nuorta vampyyria edessään. Hän asteli nopeasti suoraan Evan eteen ja tuijotti naista silmiin, ja jos katse olisi voinut tappaa..
"Minä vien tämän lapsen pois alueelta. Hän ei tiedä, keitä me olemme, tai missä me olemme, ja nyt kun hän on vielä tajuton, haluaisin päästä hänestä eroon.", Anaclaudia puhui hitaasti ja rauhallisesti ääntäen, kuin olisi epäillyt Evan olevan hidasmielinen.

Loki nauroi vähän taaempana Anaclaudian puheelle ja kyykistyi sitten maahan odottaakseen. Mies tunsi Anan ja tiesi että seuraavaksi saattaisi tulla pieni muotoinen luento siitä, miten vanhempia ja ylempiarvoisia tulisi kunnioittaa. Loki itse oli saanut saman luennon useaan otteeseen, muttei vieläkään ollut ottanut opikseen.

"Jos silti vaadit pidätellä minua, hidastaa tätä toimitusta viedä tyttö pois, niin voit olla varma että annan ystävälleni luvan pysäyttää sinut siihen.", Ana vilkaisi Lokia kohti joka nuoli huuliaan virnistellen innostuneesti. Lokista ajatus oli mahtava.
"Minulla ei ole aikaa nyt.", Ana painotti jälleen kerran, kääntyi uudelleen ympäri ja lähti astelemaan hyvin nopeasti pois.

"Alahan tulla, Alexander, meidän pitää juosta. Jos tyttö seuraa vielä, saat pysäyttää hänet.", Nainen totesi astellessaan Lokin ohitse. "Whoo!",Loki ulvahti ja hyppäsi pystyyn. Hän alkoi hölkätä takaperin nähdäkseen seuraisiko Eva heitä. Hän suorastaan läähätti innosta, kieli suupielessä roikkuen. Loki toivoi että Eva seuraisi. Niin hän saisi leikkiä hieman..

Evakin pysähtyi, kun Anakin pysähtyi. Nainen näytti siltä, että olisi voinut räjähtää. Evakin kenties naisen asemassa olisi ärsyyntynyt, Evakaan ei sietänyt ylimääräisiä turhakkeita perässään. Varsinkin, kun oli parempaakin tekemistä. Jos tyttö haluttiin vain viedä pois.. niin mikäs siinä.. kunhan tyttö ei tuottaisi ongelmia siinä kaikki. Tajuttomana hänestä ei ollut vaaraa.. tyttö voisi vain kuvitella nähneensä pahaa unta tai vastaavaa..

''Hyvä on.. mutta pyytäisin sinua huolehtimaan siitä, ettei tuo typykkä tuota ongelmia..'' Eva kehotti ystävällisesti.
Tämän sanottuaan Eva huomasi, kuinka innoissaan Alexander oli. Alexander selvästi halusi Evan seuraavan. Evan mielipide hänestä ei ollut muuttunut juurikaan. Eva piti Alexanderia sekona tyyppinä, tosin mikä hän oli arvostelemaan muita. Itsekkin tuntui olevan vielä keskenkasvuinen ja vainoharhainen jästipää. Ehkä tuo oli hieman liioiteltua.. mutta käytännössä Evalla ei juurikaan ole oikeutta tuomita muita, kun itsekkin oli mitä oli.

Alexander joutuisi nyt pettymään, kun Eva mulkaisi häneen vihaisesti. Sitten Eva teki täyskäännöksen ja lähti kävelemään vastakkaiseen suuntaan. Evalla ei ollut aikomustakaan joutua hänen uhrikseen, varsinkaan sen jälkeen, mitä oli nähnyt Alexanderin tekevän Mimille. Hän näytti pitävän naisia leikkikaluinaan. Sellainen ajattelu oli sairasta, tosin eihän Eva tuntenut edes koko miestä, mutta huonon ensivaikutelman olivat molemmat antaneet ainakin hänelle.
Mielipide Anasta tosin oli muuttunut. Hän ei pitänyt naista typeränä, ei ollenkaan. Paitsi Evaa jäi mietityttämään, miksi ihmeessä he ylipäätään olivat tuoneet Hellilläisen tänne. No olisi jo myöhäistä kysyä..

Eva ei enään puuttuisi heidän touhuihinsa, ellei olisi välttämätön pakko. Tästä asiasta Eva pysyisi sivussa. Eva kyllä huomasi, kun häntä ei kaivattu.. Nyt Eva kiristi kävelytahtia.. Evasta tuntui kuin olisi työntänyt lusikkansa väärään soppaan. Eva vain yritti ennaltaehkäistä mahdollisia erimielisyyksiä, naisen aikomuksiin ei nimittäin kuulunut hengestään pääseminen.. Ehkä tämä saattoi olla jo jonkinlaista edistystä.. tai ehkä hän vain pelkäsi henkensä puolesta..

Catherinen juoksu pysähtyi nopeasti saksalaisen kadotessa hänen vierestään. Nainen käännähti ympärilleen nähdäkseen mitä oli tapahtunut. Ensimmäiseksi Catherine oli odottanut, että joku oli hyökännyt sivusta. Nainen kurtisti kulmiaan epäilevästi kun mitään ei ollut oikeastaan tapahtunut. Hän ei ollut nähnyt kuinka Hartwin oli ollut vähällä päästä sylitysten lyhtypylvään kanssa, jonka vuoksi äkkipysäys kummastutti naista.

Catherinen ilme synkistyi hänen kuullessaan, että nainen oli Anaclaudia Salazar. Catherine oli oppinut tuntemaan naisen tietyllä tavalla Hellissä työskennellessään. Lan jengi oli aiheuttanut silloin tällöin Hellille isoja ongelmia ja Anaclaudian nimi oli noussut esiin useaan otteeseen näissä tapauksissa. Catherinella oli siis jonkinlainen käsitys siitä, millainen nainen häntä oli vastassa. Lisäksi Catherinella oli omakohtaista, moni vuotista kokemusta ylhäisistä ja vanhoista vampyyreista. Olihan hänen perheensä ja sukunsa niitä täynnä. Cartherine tiesi tasan tarkkaan, kuinka arvaamattomia vanhat vampyyrit olivat.

Anaclaudian ikä kuitenkin yllätti Catherinen. Hartwin oli sanonut tätä lähemmäs seitsemänsataa vuotiaaksi. Harvemmin sen ikäiset vampyyrit potkivat enään pystyssä. Catherine ei tuntenut yhtään sen ikäistä, joka ei nukkunut jo tuhannen vuoden unta. Ilmeisesti katu piti vetreänä, jos selvisi vanhaksi asti.

”Selvä”, Catherine nyökkäsi ja nappasi nopeasti ilmassa lentävän aseen käteensä. Hiukan häntä hämmästytti se, että Hartwin uskoi kyseisen aseen Catherinelle, eikä esimerkiksi Ezzielle. Se sai kuitenkin naisen hymyilemään lämpimästi. ”Älä huoli Hartwin. Tiedän miten vahuksia käsitellään”, tämän sanottuaan Catherine lähtee jälleen juoksemaan.

Catherine ymmärsi kyllä milloin joku halusi eroon seurastaan. Hän ei viitsinyt ruveta väittelemään saksalaisvampyyrin kanssa, joka tiesi selvästi mitä teki ja halusi hänet ja Ezzien pois jaloistaan. Juuri nyt kahdella naisella oli paljon tähdellisempää tekemistä.

Juostessaan hän huikkaa olkansa yli oletettavasti häntä seuraavalle Ezzielle: ”Jos haluat, voit pysyä lähellä minua. Jos tarvitsee, suojaan sinua uudestaan”.

Juuri silloin Catherine näki Anacaludian ja Lokin, sekä vähän matkan päässä seisovan Evan. Catherine kiihdytti juoksuaan, samalla kun tunki Hartwinin aseen housujensa vyötäön alle ristiselkänsä kohdalle. Siitä hän saisi sen helposti käsiinsä, jos tarvitsisi. Ei hän halunnut lähestyä itseään huomattavasti vanhempaa vampyyria ase ojossa.

”Hei odottakaa!” Catherine hihkaisi päästyään kuulomatkan etäisyydelle. Siitä hän jatkoi vielä hetken matkaa eteenpäin ennen kuin uskoi voivansa pysähtyä.

Ihminen olisi saattanut pysähtyä hengittämään sellaisen matkan jälkeen, kuin Catherine oli juuri juossut. Vampyyri naisen ei kuitenkaan tarvinnut muuta kuin suoristaa ryhtinsä: ”Meitä ei ole vielä esitelty. Minä olen Catherine, Reed Riverin morsian”.



Ted odotti saadakseen Hartwinin langan päähän. Hän oli kiinnostuneena kuunnellut keskustelua luurin toisesta päästä. Harmikseen Hartwin kumppaneineen ei ollut kameroiden etäisyydellä. Pohjattoman utelias Ted olisi halunnut nähdä tapahtumat monitoreistaan.

Ilman monitoreidensa tuomaa turvaa Ted saattoi päätellä, että Hartwin oli ollut Catherinen seurassa.

”Taisit sitten olla Catherinen seurassa”, Ted sanoi ajatuksensa ääneen Hartwinin ollessa jälleen ”langalla”. ”Miksi minusta tuntuu siltä, että olet jo tietoinen naisen oikeasta identiteetistä?”

((Öö? Eva ei seissyt vaan se käveli poispäin..))

((Juu, luin mutta ajattelin, että Catherine näkee tilanteen siinä vaiheessa kun Eva on vielä paikoillaan. Cathylla menee kuitenkin hetki ennen kuin se saavuttaa Anaclaudian.))

Syy siihen, miksi ase päätyi Catherinelle Ezzien sijaan oli yksinkertainen - jälkimmäisenä mainitulla oli jo vastaava tainnutusase kädessään, siinä missä Chaosin uudella kuningattarella ei ainakaan näyttänyt olevan aseistautunut. Ja vaikka olisikin ollut, tuolla tuskin oli saksalaisen itse modifioimaa tainnutuspyssyä.

Ase oli itseasiassa melko nerokas, etenkin silloin kun haluttiin olla... No, hienovaraisia. Luodit jättivät hirvittävän sotkun ja niitä käyttävistä pistooleista syntyi ilman vaimenninta paljon suurempi meteli. Nämä aseet olivat käytännössä katsoen äänettömiä ja myös niiden jättämä jälki oli pienempää. Samalla kun vaikutukset olivat suurempia, ainakin jos osasi tähdätä. Tranq nuoli kaulavaltimoon ja kohde sai 5ml kuolleen miehen verta suoraan suoneen. Tietysti nuolien kapseleihin saattoi laittaa mitä tahansa, riippuen kohteen lajista.

Hetken naisten perään katseleva ei voinut olla miettimättä, miten hemmetin edustavalta Chaosin New Yorkin osa mahtoi vaikutti Losilaisten silmissä. Heillä oli yltä päältä kuivuneessa veressä oleva kuningatar ja tuolla seuranaan lähinnä prostituoidulta korsetissaan ja pitsileggingseissään pikkuhousujaan vilautessaan näyttävä hovineito. Valtava vampyyri kohottaa oikean kätensä, etusormen ja peukalon hieraistessa nenänvartta silmien välistä.

Hartwin ei ollut koskaan tavannut LAn pomoa henkilökohtaisesti, mutta kuten Catherinekin - mies oli ehtinyt tavata oman osansa kunnioitettavaan ikään ehtineistä vampyyreistä. Muutamia syntyperäisiäkin. Olihan Chaos New Yorkillakin oma vanhuksensa, Zira, joka ei tosin tuntunut vastaavan samalla tavalla ylimielisiltä kuin muut iäkkäämmät vampyyrit.

Anaclaudia ja Terenja van Hellin sihteeri eivät äkkiä kuitenkaan enää olleet Hartwinin suurin murhe. Saksalainen ei voinut olla pohtimatta mitä niin universaalisen pahaa oli tehnyt ansaitakseen kaiken tämän päänsäryn. Toisaaltaan... Mikään ei estänyt suurikokoista vampyyriä jättämästä asioita oman onnensa nojaan. Delegoiminenkin olisi jo auttanut, mutta suoraan sanottuna Hartwinilla ei ollut ketään kenen harteille osan jengin tulevaisuutta kalvavista ongelmista siirtää. Reed oli seonnut, Zira vaikutti apaattiselta ja siihen Hartwinin luottamien vampyyrien lista sitten loppuikin.

Kutistunut nollaan koko lista.
Ezzie oli aivan oma lukunsa.

Syntyy hiljaisuus, jossa Ted puhuu yksinään. Hallaisin silmin suurikokoinen vampyyri tuijottaa taivasta, sen halki leijailevia hattaraisia valkeita pilviä. Ne peilautuivat haaleina hyvin vaaleansinisten silmien pinnalta, lipuessaan taivaankannen poikki kadoten kattojen taakse.

"Mitä sinä oletat minun tekevän?"

Loki näytti pettyneeltä kun Eva ei lähtenytkään seuraamaan heitä. Tuo mutristi huuliaan ja sihahti kuuluvasti hampaidesa välistä ja kääntyi ympäri. Hetken Loki selvästi mumisi valituksen sanoja Analle, joka ei kuitenkaan ottanut niitä kuuleviin korviinsa. Ana oli ainoastaan tyytyväinen siihen, että Eva oli tehnyt oikean ratkaisun. Hänen pitäisi pistää nuoren vampyyrin kasvot mieleensä, ja puhutella tuota palatessaan.

Kauaa he eivät kuitenkaan saaneet jatkaa matkaansa rauhassa, kun heidät pysäytettiin uudestaan. Tällä kertaa Catherinen ja Ezzien toimesta. Anaclaudia puri raivostuneena kieltään ja kääntyi silmät leikuen Catherinen suuntaan. Anan yllätykseksi naisella kuitenkin oli käytöstavat.

Ana kumarsi päätään aavistuksen verran tervehdykseen. Ele oli jäykkä ja pakonomainen, sillä nainen tunsi edelleen räjähtävänsä. "Anaclaudia Salazar.", Hän esittäytyi ja viittoi sitten toisella kädellään Alexanderin lähemmäs. "Tämä nuori herra on Alexander. Jos suotte nyt anteeksi, minulla on kiire. Vastoin parempaa ymmärrystäni olen antanut seuralaiseni tuoda potentiaalisesti vaarallisen henkilön alueelle.", Ana viittasi sylissään tajuttomana olevaa Mimiä.

"Hän ei tiedä keitä me olemme, eikä tiedä missä me olemme, joten voitte olla huoleti siltä saralta.", Ana totesi kuivasti ja nyökkäsi päätään uudelleen kuin hyvästelläkseen. Loki katseli kiinnostuneena sivusta Anaa ja tämän toimia. Hän virnisti. Hän tiesi saavansa myöhemmin kunnon läksytyksen, mikä vain innosti miestä enemmän. Loki vilkutti sormillaan Catherinelle ja Ezzielle huuliaan nuolaisten. Vilkutus kuitenkin loppui lyhyeen kun Anaclaudia potkaisi mieheltä jalat alta. "Ala tulla!", Hän sihahti maassa istuvalle huppupäälle. Loki katsoi kummissaan Anaa ja ratkesi nauramaan noustessaan takaisin pystyyn.

Anaclaudia ei odottanut vastauksia vaan lähti jatkamaan.




Luca oli linnoittautunut omaan asuntoonsa. Hän oli käyttänyt aikaansa hakkeroidakseen selville Ryanin osoitteen, ja oli nyt viimein onnistunut siinä. Helppoa se ei ollut, mutta kyseisellä uutistoimistolla ei ollut mitenkään järin kovatkaan tietosuojatoimet. Nyt Luca kiskoi nahkatakin päälleen ja suunnisti ulos.

Hän ei ollut vielä aikeissa rynnätä Ryanin asunnolle, kirkkaassa päivän valossa, mutta myöhemmin.. Hän kuuli meteliä läheisestä rakennuksesta ja suuntasi kulkunsa sinne, nähdäkseen mitä oli oikein tekeillä.

Luca meinasi törmätä häntä kohti astelevaan Anaclaudiaan. Luca hypähti sivulle ja näytti yllättyneeltä. Eikös tuo ollutkin se Losin pomo ja tuon koiran, tai mikä lie? Luca katsoi ymmällään ympärilleen ja näki Catherinen ja Ezzien vähän matkan päässä. Hänen mielialansa laski siinä silmänräpäyksessä vielä enemmän. Olikohan Ezzie todella antanut hänelle anteeksi?

(( Juu täs kohtaa voitte skipata mut, ellette tahdo minun vaan kirjottavan tyylii sata kertaa ''ja Eva kävelee..'' ))

((Eikö Evaa kiinnosta jäädä kattomaan miten tossa käy? Se jää taas muuten vähän ulkopuoliseksi juonenkulusta ))