Ongelmia toisensa perään. VAROITUS

//Varoitus: Sisältää alaikäisille ja herkkänahkaisille sopimatonta materiaalia!!//

Lauantai 12.12.2150
Klo. 03:41

Herra Torentto oli painanut leukansa yhteenristittyjen käsiensä päälle ja katseli turvakameran tallennetta, jonka hänen oikea kätensä Alex, oli hänen eteensä kiikuttanut vain hetkeä aiemmin. Nainen oli soittanut hänelle, kun oli saanut Electrican turvallisesti suljettua, vampyyrit ulos, ovet kiinni ja illan tuotot laskettua. Tuo moottoripyöräjengiläiseltä näyttävä nainen oli ilmoittanut, että oli onnistunut saamaan käsiinsä hyvin huolestuttavaa tietoa heidän uudesta kirjanpitäjästään Noel Finleystä ja Torentton olisi nähtävä ne itse.
Viljam Torentto katseli videolta kuinka hänen uusin löydökkinsä, josta oli tullut hieman enemmän kuin pelkkä kirjanpitäjä, hakkasi pään irti vampyyrilta, jonka oli juuri raiskannnut hyvin, hyvin sadistisella tavalla.
”Meidän pitänee pyytää herra Finley palaveriin”, Torentto sano lopulta, katsellen kuinka Noel riensi loukkaantuneen Chaz Nolemanin luokse.
”Onko se ihan viisasta?” Alex kysyi kurtistaen kulmiaan. Hän ei juurikaan pitänyt ideasta, että Viljam sulkeutuisi samaan huoneeseen tuollaisen psykopaatin kanssa hetkeksikään. Hän ei antaisi sen tapahtua.
”Alex. Tiedät, että arvostan huolenpitoasi, mutta tämä on selvitettävä juurta jaksaen.”
Alex murisi syvältä, kurkkunsa perukoilta ilmaistakseen tyytymättömyytensä.
”Voit kutsua Arielin ja Gaelin, jos se rauhoittaa mieltäsi”, Torentto sanoi huokaisten.
Tieto ei näyttänyt juurikaan rauhoittavan Alexia, mutta ainakin hänen murinansa loppui ja hän näytti hyväksyvän suunnitelman.
”Kutsu myös Chaz Noleman paikalle”, Torentto sanoi katsellessaan kun hänen Noelinsa uppoutui videolla suudelmaan kyseisen nätin baarimikon kanssa.

Alex nappasi taskustaan esiin oman BlueBerrynsä. Hän vihasi mokomaa kapinetta, mutta täytyi myöntää, että se oli kätevä kun piti saada yhteys oikeisiin tyyppeihin nopeasti. Arielin ja Gaelin, vanhat vampyyrit, joiden käsiin saattoi uskoa ihan kenen tahansa hengen, koska tahansa, hän pyysi paikalle mahdollisimman pian.
Alex oli tutustunut barbaareihin jonin aikaa ennen herra Torenttoa. Itseasiassa kyseinen parivaljakko oli tutustuttanut hänet vampyyrien hämärään maailmaan. Viljam ei olisi välttämättä itse lyöttäytynyt yhteen miesten kanssa.

Seuraavaksi hän laittoi kutsut Chaz Nolemanille ja Noelille itselleen. Hän pyysi baarimikon paikalle hieman aikaisemmin kuin kirjanpitäjän.
Alexin päässä käväisi ajatus siitä, että he saattaisivat saada vihreäsilmäisellä mallipojalla jonkinlaisen yliotteen Finleyhin. Se oli tosin vain hyvin epävarma mahdollisuus. Saattoihan hyvinkin olla ettei mies välittänyt pätkänkään vertaa suloisesta poikaystävästään. Toivossa oli kuitenkin hyvä elää, mutta se ei tarkoittanut etteikö heidän pitäisi varautua kaikkeen, kun kyseessä oli Noelin kaltainen psykopaatti.

Maanantai 14.12.2150
Klo. 11:46

Chaz katseli kauhuissaan hänen eteensä käännetyllä ruudulla näkyvää kuvaa. Hän istui herra Torentton työhuoneessa hulppeassa the Queen´s Pearl hotellissa kalliilla nojatuolilla, kauhusta jäykkänä. Itse johtaja istui häntä vastapäätä valtavan modernin kirjoituspöydän takana, tuijottaen häntä ametistin värisillä silmillään, jotka tuntuivat tietävän aivan kaiken. Mies katseli hänen reaktioitaan, kiinnittäen huomionsa jokaiseen pieneenkin liikkeeseen, jonka Chaz teki vahingossakin. Miehen kädet olivat pöydällä ristissä, peukalot siististi vierekkäin. Tätä kyseisestä vampyyria ei olisi voinut edes kuvitella pyörittelemään peukaloitaan. Miehen takana seisoi Alex. Hänellä oli käsivarret ristissä rinnan päällä ja hän nojasi seinään. Olemus oli näennäisen rento, mutta Chaz veikkasi naisen olevan toimintavalmiudessa vajaassa sekunnissa, jos kokisi isäntänsä olevan jotenkin uhattuna. Aivan huoneen perällä seisoi kaksi vampyyria, jotka olivat Torenttoonkin verrattuna valtavia.
Chaz oli nähnyt parivaljakon ennenkin Electricassa. He olivat Ariel ja Gael, Alexin ystäviä. Miehet olivat pituudeltaan varmasti yli kaksisataakolmekymmentä senttisiä ja painoa heillä oli taatusti yli sata kiloa. Kummankin miehen pää oli ajeltu kiiltävn kaljuiksi. Se ja mustat silmät saivat heidät näyttämään ammattitappajilta. Miehet olivat pukeutuneet mustiin suoriin, housuihin, poolopaitoihin ja nahkatakkeihin. Chaz kiemurteli miesten katseiden alla ja toivoi, ettei antaisi heille pienintäkään syytä käydä hänen kurkkuunsa kiinni.

Mr. Tor oli kutsunut Chazin toimistoonsa ilmoittaen, että heidän kahden olisi puhuttava Jhonin viimeisimmästä visiitista Electrican alueelle. Chaz oli lähtenyt tapaamiseen murtuneena ja valmiina selittämään ettei tilanne enää jatkuisi samanlaisena. Shaynasta oli ollut todella suuri apu lähestymiskieltoo liittyvien pikkujuttujen kanssa. Chaz tiesi nyt mitä hänen pitäisi tehdä. Enää hänen täytyi vain ryhtyä toimeen.
Heidän tapaamisensa ei kuitenkaan ollut sujunut alkua pidemmälle sellaisena, kuin Chaz oli kuvitellut. Ensimmäiseksi mr. Tor oli näyttänyt Chazille turvakameran kuvaa siitä, kuinka Jhon oli nöyryyttänyt häntä klubin takaovella. Seuraava videopätkä oli se nopea suudelma, jonka Chaz oli vaihtanut Noelin kanssa kujalla.
”Haluaisitko kertoa minulle oman näkemyksesi siitä miten päädyitte herra Finleyn kanssa tilanteesta A tilanteeseen B?” mr. Tor oli kysynyt Chazilta vaatien selitystä tapahtumiin.
Chaz oli kertonut kaiken miehelle kaiken, mitä itse tapahtumista tiesi.

Seuraavaksi mr. Tor oli pistänyt pyörimään uuden videon, jota Chaz edelleen katseli kauhuissaan. Hän ei voinut uskoa näkemäänsä todeksi. Hän oli valmis uskomaan minkätahansa selityksen sille, että turvakameran video olisi väärennös.
Kuvassa Noel raiskasi Jhonia seinää vasten syrjäisellä kujalla. Chaz ei nähnyt miehessä piiruakaan siitä hellyydestä, jota tämä oli osoittanut heidän yhteisten hetkien aikana. Tuo vampyyri oli tunteeton hirviö, joka ei välittänyt siitä kuinka pahasti uhrinsa runnoi ennen kuolemaa. Näytti siltä, että sitä suuremman mielihyvän Noel sai, mitä suurempaa vahinkoa sai aikaiseksi Jhonin ruumiissa.
Noelin vetässä housuja ylös, Chaz ajatteli homman olevan jo ohitse. Sen vuoksi hän henkäisi yllättyneenä ja kauhuissaan, kun Noel hakkasi hänen ex-poikaystävältään pään irti putken pätkällä. Samaisella rautaesineellä, jolla tuo oli repinyt miehen peräsuolen.

Kyyneleet pyrkivät Chazin silmiin väkisin. Hän oli päästänyt tuollaisen miehen Shaylan ja Warrenin luo. Ainoaan paikkaan, jossa hän uskoi olevansa todella turvassa. Hän oli itse antautunut tuolle, vaikka samainen mies oli juuri suorittanut hyvin väkivaltaisen tapon. Tai jopa murhan. Chaz oli juonut myös Noelin verta!
Chazia alkoi oksettaa ja hänen silmissään pyöri.

Viikonloppu sujui nopeasti ohitse kun tiesi mitä tehdä. Uusi kalenterimerkintä joka ilmoitti tapaamisesta herra Torentton kanssa oli saanu Noelin kalpenemaan pelosta ja kumartumaan läppärinsä ylle pyörittelemään numeroita ja tekemään töitään. Hän ei halunnut ajatella mitään mitä maanantai voisi tuoda tullessaan. Koko ajan hän oli toiminut kuin auto-ohjauksella; hän oli viestittänyt Valérianelle asunnosta, haaveillut minuutin verran Chazista, ruokaillut kun hänen kehonsa oli sitä vaatinut ja tehnyt lisää töitä. Kun maanantai viimein koitti, Noel oli kauhuissaan. hänen olisi kuitenkin pitänyt kehitellä jonkinlainen selitys minkä antaa Torenttolle. Mies varmasti nimittäin halusi kuulla hänen vastauksensa sopimukseen ja kun hän kieltäytyisi.. siitä seuraisi varmasti jonkinlaista huutoa ja selitysten vaatimista. Hänen olisi pitänyt suunnitella asiat paremmin eikä vältellä niitä! Nyt hän saisi varmasti maksaa niistä.

Kaikki menee hyvin. Hänen sisäinen äänensä vakuutti hänelle. Noel tunsi rauhoittuvansa hieman astuessaan hissiin. Tämä eriskummallinen sisäinen ääni oli ollut hänen tukenaan aina, ja Noel uskoi vakaasti että jokaisella oli samanlainen sisäinen ääni joka onnistui aina sanomaan ne rauhoittavat sanat. Hissi liikkui vääjäämättä ylöspäin ja hermostuneisuus lisääntyi jälleen sen myötä. Hän kuitenkin uskoi että kaikki menisivät hyvin, pakkohan niiden oli mennä.

Noel astuu sihteerikön tilaan koputettuaan ensin kohteliaasti oveen ja suo Emmalle pään nyökkäyksen samalla kun toivottaa neidolle hyvät huomenet. Häneltä ei kuitenkaan liikene sen enempää sosiaalista kanssakäymistä sillä hän oli liian hermostunut huomatakseen mitään ympärillään tapahtuvaa. Hän oli täysin keskittynyt Torentton oveen ja niihin pelkoihin joita oven takana piilisi. "Onko herra Torentto valmiina tapaamiseemme?", Hän suo Emmalle vain pikaisen vilkaisun sekä kysymyksen ennenkuin kääntää taas katseensa oveen. Pian sitä mentäisiin. Hän pyöritteli päässään erilaisia kauhuskenaarioita siitä mitä kaikkea suljetun oven takana saattaisi tapahtua hänen astuttuaan sisään.

Emma oli suorastaan livertänyt Noelille vastauksen astua sisään. Vaalea naisvampyyri suorastaan sädehti pöytänsä ääressä, kun mies asteli sisään hänen pieneen työhuoneeseensa. Hänen hiuksensa olivat vallattomilla, kauniilla kihharoilla, sihteerikkö oli meikannut myös hieman tavallista näyttävämmin ja huolellisemmin. Yllään hänellä oli valkoiset, tiukkalinjaiset housut, punainen neulepoolo, sen päällä valkoinen jakku ja jaloissaan punaiset piikkikorot. Emman viikonlopun treffit olivat menneet hyvin ja hän antoi sen näkyä hyväntuulisuutena kaikille kanssaeläjille.
”Torenttolla on yksi palaveri kesken, mutta he ovat varmasti pian valmiita. Odota siinä sohvalla hetken aikaa. Oliko muuten hyvä viikonloppu Noel?” nainen kysyi sädehtien kuin aurinko, irottaessaan katseensa hetkeksi tietokoneensa näytöltä. Emma suorastaan paloi halusta kertoa Noelille omista treffeistään, vaikka miestä ei olisikaan kiinnostanut. Hän halusi vain jakaa oman ilonsa muiden kanssa.

Samassa Torentton toimiston ovet lennähtivät auki ja Chaz riensi ulos huoneesta. Hänen kasvojaan juovittivat verenpunaiset kyyneleet, jotka saivat myös hänen silmänsä punertamaan. Vampyyreiden kasvoilta, tunteiden muutokset harvoin näkyivät ihon värin vaihteluina, mutta nuori baarimikko saattoi hyvinkin olla kalpeampi kuin yleensä.
Hänen ruumiinsa tärisi ja jos hän olisi hengittännyt, hän olisi hyvinkin voinut hyperventiloida.

Chaz seisahtui hetkeksi toimiston ovelle ja kohotti katseensa, vain nähdäkseen Noelin. Puhdas kauhu vääristi nuorukaisen kasvot ja hän perääntyi vaistomaisesti muutaman askeleen taaksepäin. Aivan kuin hän olisi joutunut samaan, hyvin ahtaaseen häkkiin villipedon kanssa.
Chazin päässä risteilivät mielikuvat, sekä hänen ja Noelin yhteisestä yöstä, että hänen hetkki sitten näemästään videosta. Viimeisimpien muistikuvien vuoksi, myös ne aiemmat ja paremmat muuttuivat kitkeriksi ja vääristyneiksi. Chaz ei voinut olla miettimättä, oliko hän saattanut Shaylan ja Warrenin vaaraan tuomalla Noelin heidän kotiinsa.
Hän tunsi itsensä jälleen huonovoitiseksi ja uskoi pyörtyvänsä hetkenä minä hyvänsä. Hän ei kuitenkaan aikonut tehdä sitä Noelin nähden.

Niinpä Chaz juoksi suorinta tietä ulos toimistosta, vilkaisemattakaan enää Noeliin.
Kohtaus sai Emman kääntämään uteliaana katseensa uudelleen Noeliin. Hän olisi halunnut tietää mikä sai tuollaisen reaktion aikaan tuossa tuntemattomassa pojassa.

”Herra Finley voi tulla!” Torentton ääni kantautui toimistosta viileänä ja käskevänä.
Noel ei sitä ehtinyt nähdä, mutta ennen kuin hän astui sisään, Ariel, Gael ja Alex suoristivat asentoaan, jolloin heidän lihaksensa jännittyivät valmiina hyökkäämään, jos tarve sitä vaatisi. Tosin kirjanpitäjällä riittäisi varmasti ihmeteltävää jo siinä, miksi hänen palaveriaan varten paikalle oli koottu pieni henkivartijoiden iskuryhmä.

Torentto itse istui edelleen työpöytänsä ääressä, kädet ristittyinä pöydällä. Hän oli naulinnut katseensa sisään astelevaan Noeliin. Hän ei tiennyt enää mitä ajatella mieestä. Kaikkein mieluitenhan hän olisi kuvitellut kirjanpitäjänsä eri tavoin sidottuna ja avautuneena hänelle. Tosin video paljasti miehestä sellaisia piirteitä, jotka eivät sopineet hänen näkemykseensä tai suunnitelmiinsa.
”Oliko herra Finleyllä antoisa viikonloppu?” hän kysyi.

Noel istahti kehotuksesta sohvalle ja vilkaisi nopeasti Emmaa kohden. "Ihan mukava.", Hän toteaa lyhyesti ja yksinkertaisesti ja siirtää jälleen katseensa takaisin oveen. Hän halusin nähdä Chazin ja toivoisi saavansa siihen uuden tilaisuuden, mutta tilaisuus joka hänelle tarjottiin seuraavassa hetkessä ei ollut aivan se mitä hän odotti. ovet lennähtivät auki ja Noel säikähti tätä niin että hypähti ylös sohvalta. Järkytys levisi hänen kasvoilleen kun hän näki ihastuksensa kohteen itkeneenä ryntäävän ovesta.
"Chaz..?", Enempää hän ei ehtinyt sanoa. Chazin ilme tuon vilkaistessa häneen kertoi aivan tarpeeksi, ja seuraavassa hetkessä mies jo ryntäsikin pois paikalta. Mitä helvettiä? Noel katsoi tyrmistyneenä Chazin perään. Mitä ihmettä? Hän oli täysin tolaltaan eikä pystynyt edes ajattelemaan selkeästi.

Viha kuohahti Noelin sisällä täysin selittämättömästä syystä. Hän kurtisi kulmiaan ja kääntyi jälleen kohti ovia jotka olivat tällä kertaa auki. Hän kuuli jäätävän kutsun astua sisään ja viha hänen sisällään kylmeni asteen. Häntä pelotti enemmänkin. Noel astui sisään ovista ja sulki ne takanaan.
"Hyvää..", Hänen tervehdyksensä kuoli osittain kun hän näki huoneessa paljon muitakin kuin vain Torentton. "..huomenta, sir.", Hän halusi kysyä Chazista, hän vaati saada vastauksia, mutta Torentton ilme ja muut läsnäolijat saivat hänet käpertymään kokoon olemaan oma normaali, pelokas hiirulainen joka hän oli aina.
"Viikonloppuni oli työntäyteinen, sir.", Noel vastasi Torentton kysymykseen vilkuillessaan kahta jättiä syrjemmällä huoneessa. Hän istui alas ja valmistautui.. mihin? Mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan?

Torentto kohotti toista kulmaansa hieman hämmentyneenä. Hän ei kuitenkaan antanut tuntemustensa näkyä sen kummemmin. Mies, joka asteli sisään hänen huoneensa ovista, ei ollut se psykopaatti tappaja, jonka hän oli nähnyt nauhalta, vaan juuri se kirjanpitäjä, jonka seurasta hän oli nauttinut suunnattomasti viimeksi kuluneen viikon aikana. Tosin, se kertoi ainoastaan erinomaisista näyttelijänlahjoista.
Samassa kylmät väreet lähtivät kulkemaan hänen selkäänsä pitkin, kun hän muisti erään seikan, joka oli tähän asti tuntunut mitättömältä. Valériane oli viettänyt Noelin kanssa lukuisia kahdenkeskeisiä hetkiä. Noel tiesi missä hänen kallisarvoinen pikkusisarensa asui. Se teki miehestä entistä suuremman uhan. Olkoot helvetinmoinen kirjanpitäjä, Torentto ei ikimaailmassa asettaisi Valérianea vaaraan. Sisar oli hänen enkelinsä. Hänen henkilökohtainen auringonpaisteensa, eikä hän aikonut ottaa riskejä tuon päivänsäteen kohdalla.

”Alex kertoi, että jouduit pieneen välikohtaukseen perjantain ja lauantain välisenä yönä chaz Nolemanin poikaystävän kanssa”, Torentto sanoi viitaten Noelia istumaan tuoliin. Kyseinen istuin oli sama, jonka ääressä hän oli tehnyt toiselle miehelle joitain öitä sitten varsin nautinnollisia asioita. Muistikuvat saivat hänen ruumiinsa kihelmöimään, mutta hän tukahdutti ne, latomalla niiden päälle kaiken sen tuntemansa vihan ja ahdistuksen.
Hänen sanaton käskynsä, joka toisi herra Finleyn lähemmäs häntä itseään, sai toiset miehet, sekä Alexin liikahtamaan levottomasti. Noelin ei tarvitsiti tehdä kuin yksi väärä liike ja tuo saisi niskaansa melkein kolmesataa kiloa vampyyreja.

”Haluaisitko kertoa meille siitä välikohtauksesta herra Finley?” Torentto kysyi ja jäi melenkiinnolla odottamaan miehen reaktiota. Hän halusi nähdä kuinka pitkälle tuo voisi viedä valheensa ja oman henkilökohtaisen esityksensä.

Noel oli hämmentynyt Torentton kysymyksestä ja koko ihmeen tilanteesta. Tämä oli suorastaan outoa ja naurettavaa. Miksi ihmeessä Torenttolla oli näitä gorilloja toimistossaan ja miksi ihmeessä tuo halusi tietää kohtauksesta Chazin poikaystävän kanssa? Hänhän oli ollut tajuttomana. Niimpä Noel kertoi sen minkä kykeni kertomaan. Hän kertasi tapahtumat niinkuin ne olivat tapahtuneet ja loi sitten hyvinkin häkeltyneen ja kysyvän katseen Torenttoon.
"Sir, mistä tässä kaikessa on kysymys?", Hän oli hämillään ja peloissaan ja kaipasi vastauksia.
Älä pelkää. Kaikki menee hyvin. Toivottavasti. Hän puristeli käsiään sylissään hermostuneena ja odotti vastausta.

Torentto kuunteli Noelin tarinan ja seurasi tuon ruumiinkieltä tarkkaavaisena. Mies oli todella hyvä näyttelijä. Hän melkein uskoi, että Finley oli hämillään ja poissa tolaltaan ellei olisi tietänyt paremmin. Lisäksi häntä hämmensi se miten pitkälle toinen oli valmis viemään tämän. Eikö tuo käsittänyt jo, että oli käytännössä katsoen jäänyt jo kiinni. Häneltä kaivattiin tunnustusta.

”Nolemanin poikaystävän ruumis löydettiin kujalta. Mies makasi siellä housut kintuissa, pää irti hakattuna. Tosin kuolema taisi olla hänen tilanteessaan vain helpotus”, Torentto sanoi. ”Tappajalla ei tosin tullut mieleen, että minä pidän hyvää huolta kiinteistöjeni turvallisuudesta. Koko toimitus ikuistettiin nauhalle, teräväpiirtona. Murhaaja on täysin tunnistettavissa tallenteelta.”

Nyt Torentto tarttui tietokoneensa näyttöön ja käänsi sen kuvaruudun kohti Noelia. Video oli valmiina ja yhdellä napin painalluksella Finley pääsi seuraamaan miltä hänen tekonsa näyttivät ulkopuolisen silmissä.
Alex siirtyi yhdellä harppauksella Torentton rinnalle työpöydän ääreen, katse nauliintuneena Noeliin. Ariel ja Gael siirtyivät myös lähemmäs suojattiaan. Tosin Torentto ei vaikuttanut vampyyrilta, joka olisi kaivannut suojelua. Siitä huolimatta hän oli tällä hetkellä paremmassa tuvassa kuin itse Dracula. Tosin, mitä todennäköisemmin tämän psykopaatin esitys murtuisi hetkellä minä hyvänsä, jolloin suojasta ei ollut minkään näköistä haittaa.

Kuollut? Chazin poikaystävä oli kuollut? Noel ei ollut uskoa korviaan. Mitä ihmettä täällä oikein tapahtui? Syytettiinkö häntä murhasta? Siksikö nämä gorillat olivat täällä? Noel katsoi hyvin hämmentyneenä Torenttoa aina siihen asti kunnes ruutu käännettiin häntä kohden ja kuvottava video alkoi pyöriä. Noelin silmät levisivät järkytyksestä, kädet hänen sylissään puristuivat nyrkeiksi ja häntä alkoi toden teolla kuvottamaan. Nyt hän ymmärsi miksi Chaz oli käyttäytynyt kuten oli vain hetkeä aiemmin. Torentto oli varmasti näyttänyt tämän videon tuolle. Mutta.. tämä oli väärin! Tässä ei ollut mitään järkeä! Noel pudisti verkkaasti päätään katsoessaan videota hyvän aikaa mutta joutui lopulta kääntämään katseensa pois, sillä häntä oksetti aivan liikaa. Ei, ei ei ei. Miten tämä saattoi olla?

Kyyneleet alkoivat muodostua Noelin silmiin. Hän ei ymmärtänyt, häntä pelotti. Mitä helvettiä oli tekeillä?! Avuttomana Noel käänsi katseensa Torenttoon kuin anoen. Miksi tuo teki tälläistä hänelle?
Se on väärennös. Digitaalisesti muunneltu. Niin..niin sen täytyi olla, mutta..miksi? Mitä Torentto kostuisi tälläisestä? Kuin väkisin Noelin silmät siirtyivät jälleen ruudulle parahiksi näkemään kuin hän itse survaisi metallisen putken Jhonin kaulaan. Näkymä sai Noelin pomppaamaan kuvottuneena taaemmas tuoliltaan, tuolin kaatuessa kolahtaen lattialle. Hätäännys ja paniikki halusivat vallata Noelin.
Rauhoitu..se ei ole totta!
Mutta miksi?! Noel läimäisi käden suulleen koska pelkäsi huutavansa ääneen jos ei tekisi niin. Kyyneleet alkoivat hitaasti valua hänen poskilleen.
"S-sir, mi-minä en ymmärrä.."

Kun Noelin tuoli kaatui, Alexin käsi lennähti Torentton hartialle, valmiina työntämään mies pois, jos psykopaatti hyökkäisi. Myös Ariel ja Gael ryntäsivät eteenpäin. He asettuivat pöydäen eteen Noelin ja Torentton väliin eräänlaiseksi vampyyrimuuriksi, jos nörttipoika päätyisi hyökkäämään he olisivat vastassa.

Torentto kuitenkin kurtisti kulmiaan kirjanpitäjän reaktiolle. Eikö mies tajunnut, että hän oli jäänyt kiinni. Heillä oli hallussaan kiistattomat todisteet tuon teoista ja silti tuo jaksoi edelleen esittää näytelmäänsä. Luuliko hän voivansa velä voittaa jotakin tällä esityksellä?
"S-sir, mi-minä en ymmärrä.."
Aivan kuin tuo ei oikeasti tajuaisi tilannetta.
”Tämä on turvakameran tallenne siitä, mitä kujalla tapahtui sinä aikana kun sinä väitit olevasi tajuton”, Torentto sanoi ja toivoi ettei Alex olisi suhtautunut niin holhoavasti häneen. Ei Noelin kaltaisesta rääpäleestä annattanut hyppiä seinille tuolla tavalla. Varsinkaan kun heillä oli barbaarit tukenaan. ”Alex toi sen minulle nähtäväksi heti kun oli tarkastanut Electrican turvajärjestelmästä mitä sinun ja Jhonnyn välillä tapahtui kujalla, kun oli ensin löytänyt ruumiin.”

Torentto tönäisi Alexin käden pois hartialtaan ja nousi seisomaan. ”Minua ei sinänsä kiinnosta mitä teidän välillänne tapahtui. Minunkaan taustojani ei voi väittää puhtoisiksi. Mutta tapahtumat rupeavat kiinnostamaan minua silloin, kun ne tapahtuvat minun tontillani ja voivat houkutella poliisien huomion. Olen jo kertonut sinulle, etteivät Electrican kaikki liiketoimet ole päivänvalon kestäviä, joten kaikenlaisen virkavallan huomio on pahaksi. Lisäksi, en voi sallia, että mies, joka kykenee tuollaiseen on missään tekemisissä sisareni kanssa. Ymmärrätkö?”

Torentton sanat tuntuivat tulevan aivan vieraalla kielellä. Viiltävä kipu tuntui täyttävän Noelin pään ja saamaan hänen pahoinvointinsa entistäkin pahemmaksi. Hän katsoi suurikokoista vampyyriä tämän turvamuurinsa takaa eikä kyennyt ymmärtämään mitä toinen oikein tarkoitti.
"M-minä..en ymmärrä..", Noel tunsi uuden kivun vihlaisun päässään. Hän uskoi pyörtyvänsä piankin siihen paikkaan jos tätä jatkuisi. Miksi ihmeessä hänelle piti käydä näin? Kumpa hänellä olisi edes joku, jonka puoleen kääntyä ja jolta pyytää apua ja tukea tälläisessä tilanteessa, mutta ainakin tällä hetkellä vaikutti siltä että hän oli aivan yksin koko maailmassa. Oli siis kannattanut pitää etäisyyttä kaikkiin. Hah, miten naurettavalta hänen elämänsä nyt tuntuikaan. Olisi kannattanut hankkia edes yksi kunnollinen ystävä.

Viilto. Tuntui kuin joku olisi yrittänyt viiltää hänen aivojaan sisältä päin. Samassa elävät muistikuvat Jhonin murhasta ilmestyivät hänen mieleensä. Hän näki muistojensa turvin kuinka hän piteli Jhonia vasten seinää ja lausui mitä kammottavimpia sanoja. Paitsi että puhuja ei ollut hän, ei voinut olla hän, eihän hän edes tekisi tuollaista. Mutta siinä hän kuitenkin muisti, muisti tehneensä jotain mitä ei muistanut tehneensä. Vähemmästäkin olisi luultavasti psyyke heikentynyt. Noel pudisti raivoisasti päätään kuin karistaakseen valheelliset muistot päästään. Häneen koski, hänen päänsä tuntui räjähvän.
"Val!" Telepaattinen ajatus suorastaan huudettiin. Noel ei käsittänyt lähettäneensä sitä vaan tuijotti Torenttoa kuin pyytäen apua.

Valériane istui autossaan, matkalla kauneushoitolaansa. Hänen oli pakko hoitaa myös oman yrityksensä asioita. Tosin homma oli käymässä todella rasittavaksi, kun hänen työsarkansa Viljamin hotelleissa ei näyttänyt vähentyvän. Nainen oli jo ehtinyt toivoa, että voisi viimein keskittyä täydellä tarmolla omaan liiketoimintaansa, nyt kun Viljam oli löytänyt Noelin.

Lyhyt mielikuva Noelista vei Valérianen ajatukset nopeasti Leoniin. Hänen kävi tavottomasti sääliksi tyynen ja rauhallisen kirjanpitäjän toista, hieman levottomampaa persoonallisuutta, joka oli vankina omassa ruumiissaan. Tai oikeammin heidän yhteisessä ruumiissaan. Se oli väärin.
Ei Valériane Noelia varsinaisesti vihannut tai mitään, mutta hän oli oppinut tuntemaan Leonin paremmin ja ymmärsi paremmin tuota. Kieroutuneella tavalla, hän näki itsessään jotain samaa.
Lisäksi Leon oli hyvin taitava siinä, mitä teki makuuhuoneen puolella. Valériane ei ollut koskaan aikaisemmin saanut sellaista käsittelyä.

Hän oli juuri pysähtynyt liikennevaloihin, kun tunsi hirvittävän kivun vihlaisun päässään ja kuuli nimeään kututtavan. Hän tunsi telepaattisessa viestissä hirvittävän psyykkisen tuskan ja tiesi oitis kuka hänen apuaan kaipasi. Hän tunsi tasan yhden miehen, joka kutsui häntä Valiksi.
Pelko puristi Valérianen rintaa.
Leon! Leon! Missä sinä olet?
Valérianella oli miesten sijainnista vahva veikkaus, mutta hän tarvitsi varmistuksen sille. Todennäköisesti he olivat hotellilla, koska Noelilla oli tänään normaaliin tapaan töitä. Mutta mitä pahaa heille voisi tapahtua hotellilla?


Torentton kulmat kurtistuvat edelleen, kun hän katseli miten Noel reagoi hänen sanoihinsa. Aivan kuin miehellä olisi kipuja, mikä oli täysin käsittämätöntä. Tilanne oli käymässä enemänkin kuin oudoksi. Noel ei käyttäytynyt lainkaan niin kuin he olivat odottaneet. Hän ei puolustellut itseään. Hän näytti vain hämmentyneeltä. Aivan kuin ei oikeasti tietäisi mitä sinä yönä oli tapahtunut.
Hämmentävää.
Lisäksi hänen viimeisimmät sanansa tuntuivat menneen täysin kuuroille korville.

”Viljam.” Alex puhui tyynellä, mutta jäätävällä äänellä. Ilmeisesti nainen olisi halunnut pistää Noelin ojennukseen ja helpottaa tätä kuulustelua tekemällä Noelin liikkumattomaksi. Hänään ei selvästikään pitänyt asioiden kulusta.

Lepää hetki, vedä henkeä. Noel laski katseensa lattiaan toivottamana. Niin, eikai hän muutakaan tässä tilanteessa voinut tehdä. Häntä ahdisti ja tuntui kuin hänen rintansa olisi yrittänyt räjähtää, niin kipeästi ahdistus tuntui häntä puristavan, samalla kun hänen päänsä moukaroi väkivaltaisesti ja Torentto syytti häntä ties mistä.
"Minä en.. ymmärrä mitään..", Noel kuiskasi voimattomana nyyhkäisten ja sulki silmänsä. Hänen hartiansa lysähtivät kasaan aivan kuin mies olisi luovuttanut kaiken suhteen.

"Nyt on jumalattomin helvetti auki, Val. Torentto sai järkytettyä Noelia hieman..enemmän kuin olisi hyväksi. Me ollaan molemmat vaarassa. Torentton toimisto, vauhtia.", Vaikka Noelilla ei ollutkaan yhtäkään ystävää tällä hetkellä, Leonilla oli. Hän käytti hyväkseen tilannetta ja Noelin ahdistusta ja sai houkuteltua tuon "nukkumaan". Näin hän pystyisi ehkä hoitamaan heidät tästä tilanteesta ulos ehjinä. Ensin hän tarvitsisi kuitenkin hieman apua. Torentto itse olisi jo pelkästään ollut tarpeeksi paha vastus, mutta nyt tuolla oli kaksi gorillaa ja tuo saatanan amazoni vielä mukanaan. Miten helvetissä hän saisi kiemurreltua Noelin ulos tästä tilanteesta? Hitaasti Leon avaa silmänsä mutta pitää katseensa edelleen lattiassa. Hänen tuskin kannattaisi kertoa itsestään Torenttolle.. vai kannattaisiko? Hitto vie hän saisi itsekkin tästä päänsäryn jos joutuisi miettimään liikaa. Hän ei ollut se ajattelija, Noel sai kaikessa rauhassa kyllä vatvoa eri skenaarioita, mutta Leonille sellainen homma ei vain sopinut.

Leon horjahti taaemmas yrittäen etsiä kädellään tukea sitä löytämättä ja putosi takamukselleen. Hän oli onnekseen ollut vankina omassa kehossaan ja tarkkailijana niin kauan että osasi tarvittaessa käyttäytyä uskottavasti kuin Noel. Hän aikoi ostaa aikaa kunnes saisi joko idean tai apua Valilta ja esittää pientä voimatonta hiirulaista. Leon nostaa yhä itkun tuhrimat kasvonsa Torenttoon ja pudistaa päätään kieltääkseen kaiken. Eihän Noel tiennyt asiasta mitään, joten ei Noel voinut tunnustaakkaan mitään. Olisi parasta jos Torentto uskoisi hänen olevan edelleen pieni hiiri, ehkä tuo lähettäisi gorillansa ulos, silloin hänellä voisi olla mahdollisuus.
"Sir, minä..mi-minä en t-ta-tappanut häntä..!", Leon änkytti uskottavasti.

Valériane olisi halunnut haistattaa kaikille liikennesäännöille pitkät juuri sillä hetkellä. Ikävä kyllä, hän joutuisi ongelmiin jos ei noudattaisi ihmisten säätämiä lakeja ja silloin hän ei pääsisi auttamaan Leonia.
”Koeta kestää. Tulen niin nopeasti kuin vain pystyn.” Nainen piti mielensä auki, jotta Leon pystyisi kommunikoimaan hänen kanssaan vaivattomasti.
Hän käänsi autonsa päiinvastaiseen suuntaan heti kun hän sai mahdollisuuden siihen. Samalla hän joutui kuitenkin kiroamaan nopeusrajoitukset. Hän olisi päässyt juosten perille paljon nopeammin, mutta se vasta olikin kiinnittänyt huomiota.
”Koeta kestää Leon.”

Ariel ja Gael astuivat askeleen lähemmäs Noelia pullistellen uhkaavasti lihaksiaan.
”Oleppa hyvä ja istu takaisin alas niin tämä ei äidy rumaksi”, Ariel murahti katsoen Noelia mustilla silmillään.
Torentto ei kommentoinut toisen barbaarin väliin puuttumista mitenkään vaan tarkkaili edelleen kirjanpitäjäänsä, kasvot ilmeettöminä. Hänen päässään sen sijaan rattaat raksuttivat herkeämättä. Hänen aivonsa eivät kuitenkaan osanneet muovat tilanteelle minkäänlaista järkevää vastausta. Näyttäisi siltä ettei Noel tosiaankaan tajunnut mitään siitä, miksi hän oli päätynyt tänä aamuna esimiehensä toimistoon. Mutta miten se oli mahdollista.
”Miten sinä sitten selittäisit tämän Noel?” Torentto kysyi, voimatta mitään mielenkiinnolleen. Hän halusi nähdä mihin tilanne lopulta johtaisi. Onneksi Valériane oli tänä aamuna omalla työpaikallaan.

Leon nosti hätääntyneen katseensa häntä puhutelleeseen gorillaan ja näytti kavahtavan hieman kauemmas tuosta. Hän kuitenkin nyökkäsi hätäisesti ja kompuroi hoiperrellen jaloilleen jotka näyttivät tärisevän. Hän nosti kömpelösti kaatuneen tuolin ylös, tuntui katsovan tuolia kuin muistellen hyviä hetkiä siinä jotka tosiasiassa saivat Leonin vain tuntemaan kuvotusta sisällään ennenkuin istuutui kiltisti alas. Hän siirsi jälleen anovan, itkuisen ja pelokkaan katseensa takaisin Torenttoon tuon puhutellessa häntä. Leon näytti miettivän asiaa hetken, kuin keräilläkseen itseään. Hieman varmemmin ottein kirjanpitäjältä näyttävä hiirulainen pyyhkäisee silmiään ja poskiaan kenties kuin säilyttääkseen edes ripauksen ylpeyttään. Koko tämä saatanan näytelmä sai Leonin voimaan pahoin.

"Minä..sir, en tosiaankaan osaa. Minä en ymmärrä lainkaan. Miten..miksi jotain tälläistä edes tapahtuisi..", Leon murtaa viimeiset sanat kuulostaakseen itkuiselta.
"Val, jos et saa piukkaa persettäsi tänne viidessä minuutissa joltakulta lähtee pää ja se joku olen luultavasti minä..", leon suorastaan ärähtää. Hän kykeni tuntemaan kuinka Noel yritti heräillä, ja se oli ensimmäinen kerta kun pikku hiirulainen oli koskaan yrittänyt itse herätä omasta mustasta aukostaan. Leonin täytyisi toimia pian. Hän voisi Torenttolle paljastaa totuuden itsestään, nauraa paskaisesti tuon naamalle ja vilauttaa hieman keskisormea ja tunkea se sitten syvälle tuon kusipään perseeseen. Asiaa ainoastaan vaikeuttivat gorillat.

Valériane kiroili raskaasti puristaen autonsa rattia rystyset valkeina kuullessaan Leonin viestin. Pakokauhu toisen puolesta kupli hänen sisällään kuin kiehuvan kattilan sisältö. Hän vihasi tätä voimatttomuuden tunnetta, kun omasi voimaa enemmän kuin yksikään ihminen koko maailmassa ja joutui silti elämään kädet sidottuina. Vaikka sidottuna oleminen ei nyt varsinaisesti haitannnut häntä.
Hänestä rupesi hiljalleen tuntumaan istuessaan autonsa ohjaamossa siltä, että koko Lontoo oli tänä aamuna liikenteessä. Keskustassa oli järjetön ruuhka, kun ihmiset poukkoilivat autoillaan kuka mihinkin suuntaan. Hän ei voinut olla mitenkään varma siitä, että ehtisi hotellille viidessä minuutissa.
Nainen järsi huultaan hermostuneen, odotellessaan jälleen yksien liikennevalojen vaihtumista.

Houkutus hypätä ulos autosta ja juosta hotellille oli käymässä sietämättömäksi. Hän ei kuitenkaan voinut vaarantaa itseään tai Viljamia, jäämällä kiinni Heavenille, keskellä Lontoon keskustaa. Tosin, näillä näkymin, hän tulisi vaarantamaan Viljamin hengen korkeimman omakätisesti kun hän vain pääsisi Queen's Pearliin.

Kun valot vaihtuivat, Valériane survaisi kaasua hieman liian nopeasti voimakkaasti ja oli vähällä ajaa toisen auton kylkeen. Voi helvetin, helvetin helvetti.


Torentto katseli kuinka Noel asettui istumaan nojatuolille, eikä voinut olla panematta merkille, sitä kuinka kaihoisasti tuo tuolia katsoi. Mikä oli täysin ristiriidassa sen kanssa mitä Chaz Noleman oli hänelle joitain hetkiä aiemmin kertonut. Hänelle oli käynyt hyvinkin selväksi, mitä pariskunnan välillä oli tapahtunut, sen jälkeen kun he olivat poistuneet Electrican takapihalta.
Ariel ja Gael rentoutuivat hieman Noelin istuutuessa, mutta barbaarit eivät tehneet elettäkään astuakseen pois Torentton edestä.

”Kai sinä käsität Noel, etten minä voi mitenkään uskoa kertomaasi, kun tämä tallenne kertoo jotain aivan muuta”, Torentto sanoi astellessaan työpöytänsä eteen, saaden näin kolme muuta vampyyria sävähtämään ja asettumaan tiiviimmin hänen ympärilleen. ”Ja minä olen aina luottanut vahvasti siihen mitä näen omin silmin. Kuten sanoin, varsinainen teko ei minua haittaa, mutta haluaisin saada selityksen tälle tapahtumalle. Pahennat tilannettasi välttelemällä aihetta.”
Torentto tunsi itsensä saarnaavaksi esikouluopettajaksi, joka yritti selvittää lasten riitaa. Esikouluopettajaksi, jolla oli hyvin tarkat turvajärjestelyt.


Valériane pysäyttää auton hotellin eteen ja muistaa juuri ja juuri sammuttaa sen, ennen kuin ryntää ulos sen ovesta. Ovien lukitseminen käy kyllä hänen mielessään, mutta siihen ei ole aikaa.
”Leon. Minä olen hotellin ulkopuolella.”
Valériane juoksi aulaan, eikä välitä valita hidasta hissiä. Portaissa hän saattoi hyödyntää vampyyrin voimiaan ja olla viidennessä kerroksessa noin viidessä sekunnissa.

Leon katsoo avuttomasti Torenttoa. Nyt jumaliste saisi alkaa riittää! Leon suorastaan tunsi kuinka hänen koko kroppansa nyki ja vaati häntä liikkeelle, hyökkäämään tuon mulkun kurkkuun kiinni ja nauraa kuin mielipuoli. Ulospäin tuo nykiminen saattoi lähinnä näyttää tärinältä, mutta se oli sisäistä kutinaa päästä murhaamaan. Tappamaan. Intohimomurha, hän oli aina pitänyt siitä sanasta.. Leon pudisti hieman päätään, nyt ei ollut aika antaa ajatusten harhailla.
"Minä..minä ymmärrän, sir.", Leon luo katseensa lattiaan kuin nujerrettuna. Hän yritti pakottaa kyyneleitä silmiinsä ja onnistui siinä jopa jotenkin jonkin ihmeenkaupalla. Valérianekin olisi pian täällä. Upeaa, hommat alkaisivat luistaa kuten pitäisi.
"Mutta sir, minä en tappanut häntä!", Leon kohottaa katseensa takaisin Torenttoon. Voi helvetti hänen teki mieli karjua. Hänen teki mieli huutaa "mutta minäpä tein!", ja nauraa räkäisesti päälle. Voi jessus, kumpa Val pamahtaisi jo ovesta sisään, ehkä hän tekisikin sen.. ehkä.
"Helvetti vieköön en voi pidätellä itseäni kauaa.. ymmärrätkö miten helvetillistä on esittää Noelia? Anoa armoa ja hieman itkeskellä? Vaikka vihaan veljeäsi niin maan paljon että mielummin repisin oman pääni irti kuin antaisin hänen maata Noelin kanssa uudestaan..raiskaisin hänet tästä hyvästä silti.", Leon naurahti kylmästi täynnä patoutunutta vihaa sisällään Valérianen mieleen. Hän ei kestäisi kauaa.

Torentto kurtisti kulmiaan. Hän ei käsittänyt miksi Noel hoki yhä uudelleen ja uudelleen ettei tehnyt sitä, vaikka todisteet komeilivat heidän kaikkien silmien edessä. Tämä ei sopinut kuvaan.

Samassa Valériane astui sisään. Hän ei ollut säästellyt itseään kiitäessään ylös hotellin portaita ja juostessaan viidennen kerroksen käytävillä kohti veljensä työhuonetta. Silti hän näytti siltä, kuin olisi juuri tullut kampaajalta. Fyysinen ponnistelu ei ollut vaikuttanut vampyyriin mitenkään.
Valérianen tulo oli saanut huoneen kovikset varpailleen ja Torentton mykistymään. Alex syöksähti oitis paikaltaan Valérianen eteen, suojellakseen esimiehensä sisarta Noelilta. Ariel ja Gaelkin näyttivät menevän hetkeksi hämilleen tilanteen yllättävästä muutoksesta. Nopeasti he kuitenkin siirtyivät entistä lähemmäksi Noelia, toivoen pystyvänsä suojelemaan näin paremmin kahta kohdetta.
”Valériane?” Torentto henkäisi hämmästyneenä. Miksi hänen sisarensa oli yhtäkkiä täällä?

”Hei Viljam.” Sen enempää Valériane ei suo huomiota veljelleen. Hän tönäisee Alexin pois tieltään ja asteli muitta mutkitta barbaarien ohi, päästäkseen Leonin luokse.
Ariel ja Gael kääntävät katseensa Torenttoon saadakseen ohjeet, kuinka heidän pitäisi toimia tässä tilanteessa. He eivät halunneet kajota herra Torentton sisareen, mutta mikäli saisivat mieheltä itseltään luvan, he voisivat pakottaa naisen suojaan.
Isoveli oli kuitenkin liian hämmentynyt antaakseen minkäänlaisia ohjeita. Hänen kallisarvoisen sisarensa olisi pitänyt olla hyvässä tuvassa kauneushoitolassaan. Valérianen ei olisi pitänyt olla lähelläkään tätä farssia.

Valériane astui Leonin eteen. ”Mitä tehdään?”

Leonin ei tarvinnut tuskailla enää paljon kauempaa, kun ovi jo aukenikin ja hänen kaunis panonsa astuikin hänen pelastuksekseen sisään. Leon suorastaan nautti ilmeestä Torentton kasvoilla ja gorillojen hämmennyksestä kun nuo eivät tienneet mitä tehdä. Voi kumpa hän olisi ollut parisataa vuotta vanhempi jotta olisi voinut pieksää nuo gorillat oikein kunnolla. Sen sijaan hän pitää ehkä hivenen yllättyneen ilmeen kasvoillaan aina siihen saakka kunnes Valériane seisoo hänen eteensä. Nyt oli valinnan aika; jatkaakko näyttelyä vaiko siirtyä eteenpäin. Leon oli kuitenkin jo liian kauan salannut olemassaolonsa että tuntui melkein fyysisesti mahdottomalta näyttää näin monen henkilön edessä hänen oma todellisuutensa.

"Lähdetään? Tiedät etten pidä yleisöstä.", Leon sanoo tarkoituksellisesti kuiskausäänellä, jotta Torentto tietäisi hänen kuiskuttelevan tuon sisarelle, pitäen kuitenkin vielä toistaiseksi mahdollisimman viattoman ilmeen kasvoillaan.

Valériane ei voinut olla pyöräyttämättä silmiään kuullessaan Leonin vastauksen. Siitä huolimatta hän kuitenkin nyökkäsi.
Samassa hänen veljensä sai ikävä kyllä otteen todellisuudesta ja tarrasi naista käsivarresta, estääkseen tuota lähtemästä mihinkään. ”Valériane. Mitä sinä täällä teet?”
Sisar loi veljeensä jäätävän katseen ja sähähti vastauksen tuolle torahampaat välkkyen. ”Autan ystävää.”
Nuo kaksi pientä sanaa saivat lattian häviämään Torentton jalkojen alta. Hän katsoi sisartaan kuin tämä olisi juuri kuollut yllättäen ja erittäin väkivaltaisesti hänen silmiensä edessä.

Valériane ravisti miehen irti itsestään ja viittasi Leonia kulkemaan edeltä. Kukaan ei hyökkäisi heidän selustastaan, jos hän olisi ensimmäisenä tulilinjalla. ”Mennään sitten. Minulla on auto oven edessä.”
Tosin hänen saapumisensa oli jo tuonut heille sellaisen yllätysaseman, jollaisessa kukaan tuskin hyökkäisi. Alex kunnioitti liikaa Viljamia, kajotakseen Valérianeen ja barbaarit toimivat heidän käskyillään.

Valériane lähti johdattamaan Leonia portaiden kautta ulos hotellista ja toivoi, että hänen veljellään menisi hetki tointua ennen kuin tuo lähettäisi ketään heidän peräänsä. ”Haluaisitko kertoa mitä tapahtui?” hän kysy Leonilta kun he olivat päässeet portaikkoon.

Leonin sisässä syttyy voitonriemu ja hänen on hyvin hyvin vaikea hillitä itseään. Kutina hänen päänsä sisällä ei ollut vielä laantunut, mutta se ei ollut lainkaan niin häiritsevää kuin aiemmin. Hitaasti, kuin lyötynä Leon nousee tuolista ja lähtee Valérianen ohjauksella kipittämään ulos huoneesta. Vasta kun kaikki ovat hänen takanaan hän antaa petomaisen virneen kaartaa huulensa. Ja vasta portaikon turvassa hän saattaa sukia hiuksiaan pois ohimoiltaan.

"Olin ajattelematon. Jäin kiinni sen yhden paskaisen murhaamisesta ja Noel sai syyt niskoilleen. Nyt vaan pitäisi jotenkin saada järkäle veljesi vakuutettua siitä että Noel on syytön.", Leon ei voi lakata virnistelemästä. Luoja häntä panetti sillä hetkellä niin paljon että hän olisi voinut ottaa Valérianen siinä portaissa. Hän oli joutunut pidättelemään omaa itseään niin paljon tuolla toimistossa että olisi voinut räjähtää sillä hetkellä. "Jos ei muuta, voin järjestää hänelle pienen erityisesityksen ála Noel.", Leon ei voi olla nauramatta hullulle idealleen, joten hän lähettää pienen kuvasarjan siitä myös Valérianelle jotta nainen ymmärtäisi jutun hauskuuden. Kuvissa Torentto on käymässä hyvinkin läheiseksi Noelin kanssa ja saakin yllättäen tavata Leonin.

”Ah”, Valériane äännähti ymmärtämisen merkiksi. Hänen veljensä oli hyvin tunnetusti reviiritietoinen ja osasi järjestää jos jonkinmoisia kohtauksia, jos joku toimi väärin hänen alueellaan.
Nainen ohjasi Leonin ripeästi portaat alas ja suorinta tietä hotellin etuovesta ulos. Hän uskoi heidän olevan turvassa, vasta kun hänen autonsa lipuisi eteenpäin keskustan liikenteessä ja he kumpikin olisivat sen sisällä.

Kylmät väreet kulkivat hänen selkärankaansa pitkin, kun Leon lähetti hänelle mielikuvan kohtauksesta, jota suunnitteli. Valérianesta siinä ei ollut mitään hauskaa. Tosin, se johtui puhtaasti hänen omista tuntemuksistaan, jotka hänen oli ehdottomasti saatava kuriin. Hän tunsi mustasukkaisuutta nähdessään Leonin tai Noelin jonkun muun kuin itsensä kanssa. Vaikka kuva olikin tekaistu.
Hän oli ajautumassa mielenterveytensä kannalta hyvin vaarallisille poluille ja tulisi varmasti saamaan siipeensä. Ensinnäkin, Leon ei ollut sitoutuvaa tai mitenkään päin poikaystäväksi sopivaa materiaalia. Lisäksi, mies oli käytännössä katsoen jotain sellaista, jonka saattoi luokitella sivupersoonallisuudeksi. Valériane tiesi, ettei hän saisi antaa omien tunteidensa syventyä entisestään.
Niinpä, kommentoimatta sen enempää itsesuunnitelmaa, hän jatkoi keskustelua.
”Oletko varma, että haluat paljastaa itsesi Viljamille?” hän kysyi. ”En usko, että veljeni siitä ottaisi kovinkaan vahvasti nokkiinsa, mutta eikö se menisi kuitenkin hankalaksi. Noel ei välttämättä voi jatkaa työssään hotellilla. Lisäksi, saatko pidettyä itseäsi enää salassa Noelilta?”

Valériane istui kuskin paikalle autoonsa ja odotti, että Leon oli varmasti sisällä, ennen kuin kaasutti pois hotellin edestä. ”Minne mennään?”

"Hmm, ei, en ole lainkaan varma haluanko paljastaa itseäni, mutta ilme sen mulkun naamalla llisi varmasti näkemisen arvoinen.", Leon ei voinut olla nauttimasta mielikuvista joita loi itselleen. Viimeisimmän kysymuksen kohdalla Leon kuitenkin hiljeni.
"Noel epäilee jo.. en usko että hän kestää totuutta. Ja kun hän saa tietää minusta, me ollaan molemmat hengenvaarassa.", Leon puhui kerrankin hiljaa ja vakavalla äänellä joka ei sopinut hänelle lainkaan. Häntä suoraan sanottuna pelotti, vaikka hän onnistuikkn peittämään sen hyvin. Hajamielisesti Leon istutuu autoon ja nojaa päänsä taakse päin väsyneesti.
"Noel yrittää ensimmäistä kertaa herätä itse.. Tunne on aika inhottava.", Leon virnisti ja hieroi hieman ohimoitaan.

"Mennään jonnekkin jossa voin naida aivosi pellolle ja päästellä hieman höyryjä. Extra nautintoa saisin jos tietäisin että mulkku veljesi näkisi kaiken..", Leon virnisti sadistisesti. Hän halusi aiheuttaa Torenttolle mahdollisimman paljon kipua miten kkinä vain pystyisi.

Valériane nyökkäili kuunnellessaan Leonin puheita, yrittäen samalla keskittyä ajamiseen. Kun mies heitti ilmoille toiveen heidän määränpäästään kuuma, himon nuoli kulki naisen ruumiin lävitse ja sai hänet sävähtämään. Hän saattoi tuntea myös kuinka hänen alushousunsa kastuivat jo tuosta yhdestä lauseesta.
”Ikävä kyllä, viimeistä toivettasi en voi toteuttaa”, nainen sanoi ääni huomattavasti pehmeämpänä. Hän puristi rattia hieman lujemmin kuin olisi ollut tarve. ”Jos Viljam näkee meidät yhdessä, hän lähettää Arielin, Gaelin ja Alexin tulemaan asuntoni oven lävitse ja tappamaan sinut siihen paikkaan. Ja mitä ilmeisemmin me yritämme tässä välttää teidän kahden hengenlähtöä.”

Valériane tiesi kuitenkin täydellisen paikan, jossa Leon voisi toteuttaa toiveensa hänen naimisestaan. Todennäköisesti mies tulisi pyörtymään onnesta, kun oli ollut innoissaan jo hänen kotinsa pienestä hätävaralaatikosta.
”Mutta voin piristää sinua sillä, että siellä, minne sinut nyt vien, on varmaan Englannin kattavin valikoima alistusvälineitä”, Valériane sanoi, eikä voinut pidätellä hymyään. ”Vien sinut kakkoskotiini. Viljam ei tiedä siitä. Joten, kun olet nainut aivoni pellolle, voimme miettiä miten tästä etenemme.”

Leon oli hieman pettynyt ettei päässyt esittelemään omia sänkytaitojaan Torenttolle, mutta minkäs teit. Hän käänsi sadistisen katseensa Valin suuntaan. "Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta, mutta luulen ettei meillä ole kovinkaan paljoa aikaa, en tiedä kauanko voin pitää Noelin unessa kun hän kerta haluaa herätä.. ja jestas, siinä on sulla sitten selittelemistä.", Leon virnisti ilkikurisesti. Hän oli tavallaan onnekas koska välttyi siltä tuskaisalta tehtävältä. Hän ei myöskään voinut myöntää pelkäävänsä, sillä heidän molempien henki, tai ainakin mielenterveys oli vaarassa sillä hetkellä. Olihan heilla ollut ennenkin tukalia tilanteita, mutta tähän asti yksikään ei ollut ollut näin paha.

Leon oli siinä mielessä fiksu että mies osasi yleensä helposti arvioida vastustajansa ja oli näin onnistunut pitämään Noelin poissa pahimpien uhkien tieltä. Jos Leon oli epäillyt jonkun olevan uhka heille, hän oli kiidättänyt heidät tavalla tai toisella pois, tai tehnyt uhasta selvää. Nyt hän kuitenkin oli mokannut ruhtinaallisesti Torentton kanssa. Ja hän saisi kyllä luvan selvittää tämän sotkun. Mutta sitä ennen hänen täytyi purkaa kaikki henkinen patoutuma joita he olivat keränneet. Siksi hänellä olikin Val.

Valériane nyökkäsi taas katse edelleen tiessä. Hänen huulillaan käväisi kuitenkin nopeasti ilme, jota saattoi kutsua virnistykseksi, jollaisiin kovin moni hänen lähipiiristään ei ollut tottunut. ”No, mitä voin omista kokemuksistani sanoa, osaat olla lyhyessäkin ajassa varsin perusteellinen”, hän sanoi muuttaen asentoaan aavistuksen istuessaan. Se aiempi, kuuma nuoli oli asettunut hänen jalkojensa yhtymäkohtaan ja muuttunut miellyttäväksi tykytykseksi. ”Mutta mitä tulee Noeliin, keksin kyllä jotain. Olen selvinnyt ennenkin hänen kanssaan sen jälkeen kun sinä olet hävinnyt. Ehkä mieluummin niin, että vastassa olen minä, eikä Viljam, joka ei tiedä asiasta mitään. Minä voin myös yrittää selvittää tilanteen veljelleni, kun saamme teidät kaksi edes jonkinlaiseen tasapainoon.”
Valériane toivoi, että niin kävisi, vaikka Leonin sanoista saattoi päätellä ettei niin välttämättä tapahtuisi.

He olivat päätyneet nyt sellaiseen osaan Lontoota, joka kieli hyvin auliisti minkälaista väkeä siellä asui. Heidän ympärillään kohoili prameita taloja, joissa oli panostettu ulkokuoreen ja turvajärjestelmiin, mutta jotka eivät lopultakaan kohonneet kovin korkealle. Kukaan ei voinut olettaa, että tällaisen asuinalueen seinien sisäpuolella saattaisi kätkeytyä huoneisto, jota voisi kutsua ennemminkin pornoluolaksi, kuin tavalliseksi kaupunkiasunnoksi.
Valériane ohjasi autonsa tottuneesti ja sen kummemmin reittiä tarkastelematta portille, josta pääsi erään rakennuksen alapuolella sijaitsevaan parkkihalliin. Hän näytti avainkorttinsa portin toiminnoista vastaavan koneen lukijalle ja näppäili sen numerotauluun heti perään kymmenen numeroisen koodin, jonka jälkeen portit aukenivat ja he saattoivat ajaa sisään.
Parkkihalli oli täynnä prameita kulkuneuvoja. Sieltä saattoi bongata niin keräilyharvinaisuuksia, kuin luksusmalleja siisteissä riveissä, kunnollisen kameravalvonnan alla.
Valériane pujotteli oman autonsa kanssa parkkihallin sokkeloissa hieman raskaammalla kaasujalalla, kuin moni ihminen olisi ajanut sellaisessa paikassa ja pysäköi autonsa tyhjälle paikalle kerta yrittämällä. Hän nousi ulos ja otti nahkaisen käsilaukkunsa auton takapenkiltä, miettien kuinka onnekas oli lopultakin ollut kun oli jättänyt autonsa lukitsematta Pearlin edessä.
”Tuolla perällä on hissi”, hän huikkasi Leonille kävellessään jo niiden suuntaan.
Hän ohjaa miehen hissiin, jossa hänen on paineltava uusi numerokoodi ennen kuin saattoi painaa kuudenteen kerrokseen vievää painiketta. Kone kiidätti heidät nopeasti ylös, jossa Valériane puolestaan marssii määrätietoisesti oikean oven taakse. Nyt hänen ei tarvitse enää painella numerosarjoja, pelkkä avain riittää.

Tilava huoneisto, johon he nyt tulivat oli luokiteltu virallisesti asuinhuoneistoksi ja se oli Valérianen nimissä, mutta se oli tarkoitettu kaikkeen muuhun kuin mukavaan kotona oleskeluun tai asumiseen. Lisäksi se erosi hänen kodistaan kuin aamu illasta.
Ensimmäinen ero oli jo Valérianen omistamien asuntojen koossa. Tämä kyseinen huoneisto ei ollut valtava pent-house. Täällä oli pinta-alaa oli huomattavasti vähemmän. Ulko-ovi avautui suoraan yleistilaan, jonka nurkassa oli pieni, moderni keittiö, jota Valériane ei ollut käyttänyt koskaan. Lattiat olivat tummaa, hyvin huollettua puuta, seinät puolestaan maalattu tummanviininpunaisiksi, mikä teki tiloista hämärämpiä kuin ne todellisuudessa olivat. Ikkunoita peittivät paksut, tumman sävyiset verhot, jotka eivät päästäneet lävitseen aavistutaakaan auringosta. Seinillä ei ollut tauluja, lattialla ei ollut mattoja, missään ei näkynyt naisellisia koriste-esineitä tai mitään muutakaan, mikä olisi tehnyt paikasta asutun.
Huoneisto oli riisuttu ja alaston jos paria selkeää huonekalua ja verhoja ei otettu lukuun. Ainoat valonlähteet olivat seinille kiinnitetyt himmeää valoa hehkuvat lampetit.
Keskelle tilaa sijoitettu, valtava chesterfield sohva. Sohvan nahka oli väriltään tummaa mahonkia ja siihen oli porattu kiinni suuria rautalenkkejä, joihin olisi helppo sitoa kiinni kuka tahansa, millaiseen asuntoon tahansa. Seinustalla, jolle olisi voitu kiinnittää suuri taulutelvisio, oli hyvinkin perinteinen piinapenkki. Sen jokaisessa reunassa oli kahleet, joista uhri voitaisiin sitoa jokaisesta raajastaan kiinni. Kaulan kohdalla oli myös panta. Sen molemmilla puolilla oli telineissä kiinni erillaisia piiskoja, raippoja ja keppejä, sekä kattava valikoima ketjuja ja kahleita, huppuja, suukapuloita, silmäsiteitä, sekä lukuisia muita S/M välineitä.
Toinen mielnkiintoinen sisustusratkaisu oli katossa risteilevät kiskot, jotka oli taatusti asennettu taloon oston jälkeen. Niistä roikkui kettinkejä, eri korkeuksissa. Sillä kyseisellä hetkellä, kaikki roikkuivat seinän vieressä, mutta ne pystyisi helposti vetämään vaikka keskelle kattoa, kiskoja pitkin.
Huoneesta lähti muutama ovi, joista paljastuisi lisää huoneita.

Valériane ryhtyi riisumaan päällään olevaa mustaa trenssitakkia, katsellen ympärilleen tutussa ympäristössä. ”Tervetuloa matalaan majaani”, hän sanoi Leonille, ilkikurisesti virnistäen, antaessaan takin pudota harteilta lattialle.